TO 30.01.2025 Kalajoki 500 historia - Topi-Kalustaja Oy.n historiaa

Kuvassa vasemmalla Toivo Ojala ja oikealla Matti Ojala

Toivo Ojalan muotokuvan on maalannut taiteilija Markku Hakola

Toivo Ojala syntyi 26. marraskuuta 1902 Kalajoen Tyngällä, jossa Sefanias Kallenpoika Ojala tuolloin perheineen asui. Tyngältä perhe muutti jonkin ajan kuluttua muutamia kilometrejä Kalajokivartta alaspäin Pitkäsenkylälle, mistä oli hankittu Ala-Himangan tila (RNo 2:3). Perheeseen syntyi vajaan seitsemäntoista vuoden aikana yhdeksän lasta – neljä tyttöä ja viisi poikaa. Sefanias Ojala kuoli lähes 88 vuoden ikäisenä 10.joulukuuta 1955. Hänen puolisonsa Sofia kuoli 81 vuoden ikäisenä 17. helmikuuta 1951 eli lähes viisi vuotta miestään aiemmin.

Kansakouluun

Kansakoulun Toivo Ojala on aloittanut paria kuukautta vaille kahdentoista vuoden ikäisenä 30. syyskuuta 1914 Pitkäsenkylän aivan uudessa kansakoulussa. Pitkäsenkylän koulun toiminta alkoi omassa koulutalossa 20. elokuuta 1914. ja tämä koulu oli vasta kuudes kansakoulu Kalajoen kunnassa. Oppilasmäärä oli noin 70. Toukokuun 26. päivänä 1916 Toivo Ojala sai päästötodistuksen.
Kolmisen vuotta Toivon kansakoulusta pääsyn jälkeen tuli Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseuran kiertävä veistokoulu syksyllä 1919 Pitkäsenkylälle. Veistokoulu sijoittui Toivon kotitalon pirttiin ja näin oli ilman muuta selvää, että myös Toivo kirjoitettiin veistokoulun oppilaaksi. ” Suutari kai minustakin olisi tullut, ellei tämä veistokoulu olisi silloin tullut Pitkäsenkylälle”, on Toivo Ojala yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin 1960-luvun alussa sanonut erään lehtijutun mukaan.
Pari vuotta veistokoulun päättymisen jälkeen Toivo suoritti asevelvollisuuden 1922-23 Kellomäellä Karjalassa ja palasi sieltä kotiinsa.

Maalarista maalarimestariksi

Toivo Ojalalle näyttää maalaustyö muodostuneen jo 1920-luvun loppupuolella päätyöksi. Hän teki puusepäntöiden ohella maalaus- ja tapettitöitä vuodesta 1927 lähtien muun muassa Kalajoen Osuuskaupan myymälöissä, Kalajoen apteekissa, Jokisuun, Vuorenkallion ja Tyngän kansakouluilla sekä kunnansairaalassa, lääkäritalolla ja nuorisoseuran talolla.
1930-luvulla lienee yksi suurimpia Ojalan hoitamia urakoita ollut Raution kirkon sisämaalaus, jonka hän apulaisineen on tehnyt kesällä 1938.

Ennen talvisotaa Toivo Ojala oli jo vuokrannut Sanfrid Laurilalta Kalajoen keskustasta autotallin. Tässä Laurilalta vuokratussa automaalaamo-verstaassa Ojalan pojista ainakin Matti ja vanhimmat tyttäret Raili ja Liisa opettelivat hiomaan vesihiontapaperilla sekä siviili- että niin sanottuja ”sota-autoja”. Vuonna 1939 Toivo Ojala aloitti oman verstaanrakentamisen ”Alakylään” eli Kalajoen keskustaan aivan joen partaalle.

Talvisota toi omat lisäkuvionsa suunnitelmiin ja rakenteilla olleen talon kaikki asuinhuoneet jouduttiin luovuttamaan Kalajoelle sijoitetuille evakkoperheille. Evakkojen lähdettyä Kalajoelta oli Toivo Ojalan työtilannekin jälleen muuttunut ja siihen saakka asuinkäytössä olleet huoneet muutettiin nyt kaikki verstastiloiksi. Evakkoaika kosketti Ojalan perhettä toisellakin tavalla, Perheen vanhin poika Matti löysi elämäntoverikseen kaukaa Lapista tulleen perheen Aino-tyttären, jonka hän vei papin eteen muutamia vuosia evakkoajan päättymisen jälkeen.

Vuonna 1946 Ojalan perhe muutti Pitkäsenkylältä keskustaan, mistä oli ostettu osuuskaupan takaa ja aivan läheltä verstasta perheen kodiksi toinen talo, ”Puistola”. Autojen maalauksia tehtiin tämänkin talon autotallissa aina 1950-luvulle saakka ja loppuaikoina niistä vastasivat Mikko ja Pentti. Hiontatöissä auttoivat perheen nuoremmat lapset aina kukin vuorollaan.

Toivo Ojalan huonekalukauppiaan ura alkoi talvisodan syttymisen aikoihin. Kaikki huonekalut tulivat Ojalan verstaalle käsittelemättöminä, puuvalmiina, ja saivat maali- tai lakkapinnan. Alkuun huonekalujen toimittajina olivat muun muassa Asko Tehtaat Oy Lahdesta ja Pohjanmaan Puusepät Lapualta. 1940-luvun puolivälissä Toivo Ojalan yritys on asioinut huonekalukaupan merkeissä monien muidenkin alan yritysten kanssa. Tuon ajan papereissa esiintyvät muun muassa nimet Aarne Isokangas Kälviä, Lappilan Puusepät Kärkölä, Oy Puukalusto Lahti, Oy Veljekset Tähkä Helsinki, Oy Grönblom Helsinki, Lahden Puunjalostus Oy, Huonekalutehdas Häkli Oy Lahti ja Suomen Väri ja Vernissatehdas Oy. Työssä tarvittu pikkutavara on hankittu lähes kokonaan Oy Albert Björklundin rautakaupasta Kokkolasta. 1940-luvun liikekumppaneina ovat olleet myös Lauri Helle Oy, Puutavara ja tehdas Oy, Kokkola Oy, A. Santaholma Oy, Alavieskan Saha ja Mylly, Kristiinan Puu, Janne Nikula ja Tiikkainen ja Särkisalmi Oy.

Toivo Ojalan huonekaluliike

Vuoden 1942 lopulla Ojala ”virallisti” yritystoimintansa jättämällä kaupparekisteriin 18. joulukuuta 1942 ilmoituksen yrityksestään. Maalaustöistä ei liikkeen nimessä nyt mainittu mitään, vaan yrityksen nimeksi otettiin Toivo Ojalan Huonekaluliike. Kohta sodan loputtua ja jälleenrakennustöiden päästyä tosivauhtiin tulivat maalauksetkin uudelleen kuvaan. Liikkeen nimenä olikin 1940-luvun lopulla T. Ojalan Maalaus- ja Huonekaluliike. Kevättalvella 1943 Toivo Ojala hankki verstaalleen ensimmäiset ”nykyaikaiset” puutyökoneet, kun hän osti Helsingistä E. Karilta 20 000 markan hinnalla yhdistetyn suoristus- ja tasohöylän, jyrsinkoneen ja sirkkelin sekä niiden käyttäjäksi viisihevosvoimaisen sähkömoottorin.
Vuoden 1945 loppuun mennessä Ojalan yrityksen koneistus ja kalusto oli lisääntynyt jo melkoisesti.

Ensimmäiset omat kuljetusvälineet saatiin vuoden 1947 aikana, kun Toivo Ojala osti Kalajoen Osuuskaupalta sen ajoihin ”vanhaksi” käyneen Fargo-merkkisen kuorma-auton ja sille peräkärryn. Kalajoen Osuuskaupalta ostettiin vielä toinenkin vanha kuorma-auto, pahoin kolaroitu Bedford eli ”Petteri”, joka kunnostettiin. 1950-luvulla hankittu ensimmäinen aivan uusi kuorma-auto oli sekin merkiltään Bedford – sen ajan yleisin kuljetusväline. Toivo Ojalalla itsellään ei ollut ajokorttia.

Sefanias ja Sofia Ojalan kolme vanhinta poikaa – Toivo, Kalle ja Eemil – omistivat myöhemmin aikuisiässä yhteisesti Alavieskan Ylikäännänkylässä toimineen saha- ja myllylaitoksen, jonka he ostivat 2. marraskuuta 1950 tehdyllä kauppakirjalla Alavieskan Saha ja Mylly Osakeyhtiöltä. Tämän Haapakosken sahan toiminta kosketti sittemmin ainakin puolenkymmenen vuoden ajan myös Topi-Kalustajaa, sillä siellä valmistettin Toivo Ojalan lukuun muun muassa elementtirakenteisia, koottavia kesämökkejä, ja sahattiin Ojalan yritykselleen hankkimaa puutavaraa.

Laivanvarustajana

Sotavuosien jälkeen elettiin elpymisen aikaa ja yritettiin löytää uudenlaisia tulolähteitä. Toivo Ojalasta tuli laivanvarustaja vuonna 1947, kun hän lähti kolmentoista muun miehen kanssa mukaan Himangan Laiva Osakeyhtiöön. Laivanvarustajakausi kesti vuoden 1951 lopulle eli nelisenvuotta ja päättyi 13. marraskuuta 1951 yhtiön omistaman aluksen takavarikointiin ja pakkohuutokauppaan Oulussa.

Laivayhtiö osti vuoden 1947 aikana puolivalmiin puualuksen, jonka rakentaminen oli aloitettu Vehkalahden kuntaa kuuluvassa Neuvottoman kylässä lähellä Haminaa. Kauppahinta oli 20 miljoonaa markkaa ja aluksen loppuunrakentaminen jäi ostajien huoleksi. Rakennustyöt saatiin päätökseen 2. lokakuuta 1948, jolloin alukseen oli jo lastattu ensi matkalle Puolan Gdanskiin vietäväksi 184,5 standarttia puutavaraa.
Moottorialus Merihaukalla oli ollut jo ensimatkoista lähtien pieniä vastoinkäymisiä. Kun alus oli tulossa 10. marraskuuta 1949 Helsinkiin, se ajoi Harmajan lähistöllä karille ja upposi muutamassa minuutissa. Uppoamispaikan lähellä ollut merivartioalus näki hätäraketit ja pelasti miehistön turvaan.

Uponnut Merihaukka nostettiin ylös, vietiin väliaikaiskorjausta varten Helsinkiin ja siirrettiin sitten lopullista korjausta varten Mathildedahlin telakalle Perniön Teijoon. Korjaustyö maksoi yhtiölle paljon ja toiminta alkoikin ”nilkuttaa” pahasti. Onnettomuuden johdosta aluksen nimikin vaihdettiin Merihaukasta Kainuksi. Huono onni seurasi kuitenkin yhä edelleen ja vuoden 1951 lopulla laiva takavarikoitiin ja pakkohuutokaupattiin.

Pulpeteista myymäläkalusteisiin

Huonekalujen valmistusta ja verhoilua tehtiin 1950-luvun puoliväliin saakka. 1950-luvun alusta lähtien yrityksen valmistusohjelmaan olivat kuuluneet kokopuiset koulukalusteet. Ojalan yrityksen valmistamien tuotteiden melko laaja valikoima osoittaa miehen olleen tuottelias ideoija ja omine sekä muiden ajatusten toteuttaja. Myymäläkalusteiden rinnalle tulivat tuotanto-ohjelmaan metalli- ja putkirakenteiset kevyemmät myymälätelineet ja erilaiset jakkarat ja tuolit sekä lankatyöt. Niitä ryhdyttiin valmistamaan vanhalla verstaalla, joka oli vuonna 1957 muutettu yksinomaan metallipajaksi puupuolen siirryttyä Pitkäsenkylälle.

Automyymälöiden nopea yleistyminen 1950-luvun aikana huomioitiin Ojalan yrityksessä. Myymäläautojen korit olivatkin täysin yrityksen tuotevalikoimasta poikkeavia, mutta niitä ryhdyttiin vuonna 1958 tekemään Kalajoella. Ensimmäinen Ojalan ja hänen miestensä valmistama myymäläauto jäi kotipitäjään, sillä sen osti Kalajoen Osuuskauppa.

Pitkäsenkylälle

Kalajoen kunnalla ei ollut 1950-luvun puolivälissä tarjota Ojalalle hänen kysymäänsä pienteollisuustonttia ja siksi miehen katseet suuntautuivat takaisin lähtöpaikalle Pitkäsenkylään. Ojalan peltosaroista pyykitettiin tehtaalle tontti ja rakentaminen aloitettiin vuoden 1955 aikana.
Uuden tehdashallin pohja-ala oli entiseen verstaaseen verrattuna liki kaksinkertainen, noin 700 neliömetriä. Entinen verstas oli puurakenteinen, mutta uusi tehtiin kivestä. Rakennusmateriaalina olivat paikalla valmistetut käsinlyödyt sementtitiilet. Muuttokuntoon uusi, osin kaksikerroksinen tehdashalli valmistui 1956. Tuolloin Ojalan yritys työllisti kaikkiaan 24 kalajokista ja toimi kahdessa vuorossa.

Ensimmäiset laajennukset tehtiin Pitkäsenkylällä vuosina 1959-60. Silloin laajennettiin koneistamoa ja rakennettiin autokorihalli. Noin 180 nelimetrin suuruiset tilat maksoivat koneineen 3,4 miljoonaa markkaa.
Pitkäsenkylän tehtaan kolmas rakennusvaihe 1965-66 oli laajuudeltaan 1 335 neliömetriä eli uusia tiloja rakennettiin puolitoistakertainen määrä siihenastiseen verratuna. Nyt tomitilojen yhteismäärä oli 2 200 neliömetriä.

Vuosina 1970-71 toteutettu neljäs rakennusvaihe käsitti 741 neliömetriä ja se maksoi vähän yli 300 000 markkaa. Siinä saatiin lisätiloja koneistamolle sekä uudet tilat metalliosastolle, korjaamolle ja välivarastoinnille sekä uudet toimisto- ja sosiaalitilat. Viides vaihe toteutettiin 1974-75 ja se maksoi lähes 2,4 miljoonaa markkaa. Laajennus sisälsi kuivaustunnelin sekä uuden levyvarastoon ja lähettämön sekä erillisen lämpökeskus-kuivaamorakennuksen. Topi-Kalustaja Oy:n tuotantotilojen kokonaisala oli tässä vaiheessa 4 069 neliömetriä. Teollisuusrakennusten tonttiakin oli vuosien varrella jouduttu ostamaan lisää.

1970-luvun jälkipuoliskolla Topi-Kalustaja Oy on noussut Suomen kolmanneksi suurimmaksi keittiökalusteiden valmistajaksi. Vuosina 1976-78 toteutettiin tuotannon saneerausta uusimalla koneistusta yli 850 000 markalla. Vuosikymmenen lopulla olivat tuotannossa pullonkauloina lähinnä maalaamo ja listoituspuoli sekä yleisesti ottaen verraten vähäinen automaatioaste.

Vuonna 1979 käynnistyi lisärakennusvaihe, kun ryhdyttiin toteuttamaan kalusteiden runko-osien valmistukseen tarkoitetun täysin automatisoidun linjan rakentamista. Pohjapinta-alaltaan 2 596 neliömetrin laajuisen teollisuushallin rakentamiseen päästiin syksyllä 1981. Tämän suurhankkeen osalta kustannukset olivat 7,7 miljoonaa markkaa. Vuosina 1985-86 toteutettiin suuret rakennuslaajennukset sekä kone- ja laiteinvestoinnit, mitkä käsittivät erikoisovien tuotantolinjan ja pinnoituslinjan rakentamisen sekä metalli- ja korjaamorakennuksen ja levyvaraston laajennukset. Näiden laajennusten kustannukset olivat 7,6 miljoonaa markkaa.

Toivo Ojala toimi yrityksensä vetäjänä 1939 lähtien. Matti Ojala oli Topi-Kalustaja Oy:n johdossa 1968-87. Topi-Kalustaja Oy on laajentanut toimintaansa edelleen viime vuosina merkittävästi. Topi-Kalustaja Oy:n toimitusjohtajana toimi sen jälkeen Tapio Ojala.

18.06.2024 Valtuusto kokoontuu tänään klo 17 alkaen kevätkauden viimeiseen kokoukseensa. Kokouksessa käsitellään muun muassa yritystilasopimusta Topi-Keittiöt Oy:n kanssa, kertoo hallintopäällikkö Teemu Turpeinen.

– Kaupunginhallitus esittää, että kaupunki ostaisi Topi-Keittiöt Oy:n omistamat Pitkäsenkylällä sijaitsevat tehdaskiinteistöt rakennuksineen. Kauppahinta on 3,5 miljoonaa euroa ja kiinteistöarvion markkinahinnasta on tehnyt riippumaton asiantuntija.

Viime vuosina koronapandemian aiheuttama yleinen materiaalihintojen nousu sekä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat vaikuttaneet merkittävästi rakennusalaan ja sen myötä myös Topi-Keittiöt Oy:n liiketoimintaan. Voit lukea esityksen taustoista tarkemmin tästä linkistä .