Sen
monivaiheisen ja pitkän prosessin kestäessä, joka oli käyty
Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulun saamiseksi kunnan omistukseen,
olivat koko ajan olleet taloudellisten seikkojen ohella esillä myös
koulun toimintaa ja kehittämistä haitanneet toimitilaongelmat.
Koulun kannatusyhdistykselle ja johtokunnalle tuotti suurta helpostu
vuonna 1966 saatu tieto, että kunta oli varannut koululle tontin
Varpusaaresta Etelänkylältä.
Tuolloin alkoi myös
varmistua kunnan kiinnostus ryhtyä koulun ylläpitäjäksi, sillä
1960-luvun alkuvuosista lähtien oli valtakunnassa pohdittu
kotiteollisuusopetuksen uudistamista, johon yhtenä osana kuului
opetusyksiköiden suurentaminen ja monipuolistaminen. Käytännössä
se merkitsisi olemassa olevien alan oppilaitosten keskittämistä.
Kalajoella nähtiin olevan maakunnassa hyvät mahdollisuudet tulla
keskittämispaikkakunnaksi.
Syksyllä 1969 aloitettiin
uusiutumassa ja laajemmassa olevaa kotiteollisuusopetusta varten
uusien koulutilojen I vaiheen rakennustyöt Varpusaaressa.
Rakennuttajan oli Mieskotiteollisuuskoulun kannatusyhdistys. Työ
tehtiin omana työnä, vastaavana mestarina koulun rakennusosaston
opettaja, insinööri Reijo Räihälä ja valvojana koulun uusi
johtaja, rakennusmestari Veikko Tanhuala. I-vaihe oli suuruudeltaan
780 m2, valmistui vuonna 1970. Opetustiloja siihen tuli 271 m2 sekä
hallinto- ja sosiaalitiloja 200 m2.
II-vaiheen vuoro oli
vuonna 1972. Silloin valmistui uusia tiloja 870 m2. Muun muassa
metalli- ja koneenkorjausosasto sekä puutyöosasto saivat silloin
uudet tilat. Samana vuonna toteutettiin merkittävä
Keski-pohjanmaan kotiteollisuuskoulun keskittäminen Kalajoelle:
tänne siirrettiin Vetelin ja Toholammin kotiteollisuuskoulujen
yksivuotiset puutyöosastot sekä aiemmin mainitun Kälviän koulu
yksivuotinen kudontaosasto. Kalajoen kotiteollisuuskoulu oli
muuttunut nyt 120 opiskelijan kouluksi, jossa toimi 11 opettajaa ja
viisi toimihenkilöä. Tiloja tarvittiin kiireesti lisää.
III
rakennusvaihe valmistui vuoden kuluttua edellisestä eli vuonna
1973. Käyttöön saatiin asuntola 40 opiskelijalle sekä asunto
oppilasasuntolan valvojalle, eli 840 m2 uutta tilaa. Opiskelijoille
asuntolassa asuminen on ollut maksutonta.
IV rakennusvaihe
oli edellisiä merkittävästi suurempi 1200m2. Tilat valmistuivat
vuonna 1975. Niistä suurin osa, 1057 m2, tuli oppilaskäyttöön
tai työtiloiksi. Kudonta- ja vaatetusosastot saivat vihdoinkin
tarkoituksenmukaiset tilat.
V rakennusvaihe valmistui vuonna
1978. Sen myötä saatiin 1270 m2 uusia tiloja, joista 1063 m2 oli
opetus- ja työtiloja sekä 200 m2 ulkovarastotiloja. Metalliosasto
sai tässä vaiheessa uudet tilat ja puutyöosasto lisätilaa.
Rakennusosasto päästiin sijoittamaan metalliosaton vanhoihin
työtiloihin.
VI rakennusvaihe tuotti vuonna 1986
lisärakennuksen, johon saatiin hyvät ja tuiki tarpeelliset
liikuntatilat sekä luokkatiloja kuvallisten aineiden opetusta
varten. Noiden luokkatilojen tarve tuli ajankohtaiseksi
oppilaitoksen opetussuunnitelmien laajennettua tuotesuunnittelun
sekä kuvallisten ja yleensä taideaineiden suuntaan.
Liikuntatilojen iltakäytölle on ollut kova kysyntä myös
oppilaitoksen ulkopuolelta, kuten eri liikkuntajärjestjen ja
-lajien, kansalaisopiston sekä vapaitten liikuntapiirien
taholta.
Vuonna 1989 Kalajoen käsi- ja
taideteollisuusoppilaitoksessa aloitettiin yhdessä Kuopion ja
Ikaalisten vastaavien oppilaitosten kanssa joustavan
koulutusrakenteen kokeilu. Sen myötä käsi- ja teollisuusalan
opetussuunnitelmat on kehitetty nykyiseen muotoonsa. Eli KKTOL on
saanut olla eturivissä uudistamassa edustamaansa koulutusalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti