.jpg)
Erkki Aho taidenäyttely oli osa Rautio-viikon ohjelmaa
Erkki Ahon taidenäyttely oli osa Turun Arkkihiippakunnan Tuomokapitulin 750-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.
Kotiseutupäivät ovat tärkeitä, koska ne vahvistavat ihmisten paikallista identiteettiä, lisäävät alueellista elinvoimaa ja yhteisöllisyyttä sekä vaalivat suomalaista kulttuuriperintöä. Tapahtumat tuovat yhteen alueen vanhat asukkaat, uudet muuttajat ja vieraat. Tunne kuulumisesta tiettyyn paikkaan ja yhteisöön parantaa arjen sosiaalista kestävyyttä. Kotiseututieto, tarinat ja muistot siirtyvät eteenpäin vanhemmilta nuoremmille. Alueen oma murre, ruokakulttuuri, käsityöt ja tavat nostetaan juhlan keskiöön. Kun ihmiset oppivat oman asuinympäristönsä historiasta, he haluavat myös suojella sen luontoa ja kulttuuriperintöä. Kotiseutupäivät tarjoavat tilan myös vähemmistöjen ja erilaisten taustojen kulttuuriperinnölle. Järjestäjäkunta saa valtakunnallista näkyvyyttä ja houkuttelee alueelle vierailijoita. Päivien aikana järjestettävät seminaarit nostavat esiin alueellisesti tärkeitä kehityskysymyksiä.
Rautio-viikko on Kalajoella sijaitsevan Raution kylän jokavuotinen, perinteikäs kotiseutuviikko, joka kokoaa yhteen Raution, Typpön ja Kärkisen asukkaat sekä kesävieraat. Kesällä 2026 järjestettiin järjestyksessään jo 45. Rautio-viikko, jota vietettiin teemalla "Perinteistä kohti tulevaisuutta"
Erkki Ahon koordinoima suuri taide- ja historianäyttely oli yksi kesän 2026 Rautio-viikon merkittävimmistä vetonauloista Näyttely oli poikkeuksellisen laaja kokonaisuus, ja se kytkeytyi osaksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon 750-vuotisjuhlavuotta teemalla "Sydämen sivistystä vuodesta 1276" . Näyttely sisälsi peräti 80 maalausta, muotokuvaa ja piirrosta sekä niiden historiikit historiatauluina. Jokaiseen tauluun ja pienoismalliin liittyi kirjallinen historiikki, jotka valottivat Raution, Kalajoen ja koko Suomen historiaa aina vuodesta 1323 tähän päivään saakka Teosten takana oli viisi eri taiteilijaa, muun muassa Tanja Luukkonen, Rositsa Tancheva, Olga Markova-Orell ja Markku Hakola sekä rakennustne pienoismallien tekijä puuseppä Leo Takalo. Yksi näyttelyn puhutetuimmista erikoisuuksista oli esittely Raution 28 tohtorista sekä muista paikallisista merkkihenkilöistä.
Näyttelyn juhlalliset avajaiset pidettiin maanantaina 29. kesäkuuta Raution kirkossa, jossa avauspuheen piti tunnettu toimittaja Helena Petäistö. Näyttelyn esittelypuheen näyttelyn koordinoija Erkki Aho ja musiikista vastasi tohtori Keijo Nivala laulusolistina Leo Kinnunen.
Rautiolaisuus on vahvaa yhteisöllisyyttä, oman historian arvostusta, yritteliäisyyttä ja sivistyshenkeä, joka yhdistää Kalajoen Raution kylän nykyisiä ja entisiä asukkaita. Se on syvää kotiseuturakkautta, joka näkyy arjen teoissa ja talkoohengessä. Rautiolaisuuteen kuuluu vahva sivistyksen ja koulutuksen arvostus. Noin tuhannen asukkaan kylästä on ponnistanut maailmalle peräti 28 tohtoriksi väitellyttä henkilöä, mikä tekee Rautiosta asukaslukuun suhteutettuna todennäköisesti Suomen "tohtoritiheimmän" kylän.
Rautiolaiset eivät jää odottamaan, että asiat hoidetaan heidän puolestaan. Kylän elinvoimaa, harrastusmahdollisuuksia ja tapahtumia – kuten perinteistä Rautio-viikkoa – pyöritetään valtavalla vapaaehtoistyön ja yhteispuhalluksen määrällä. Tästä loistavana esimerkkinä toimii vireä Raution kyläyhdistys. Rautiolaisuus ei katoa, vaikka kylästä muuttaisi pois opintojen tai työn perässä. Side kotikylään säilyy tiiviinä, ja kesäisin Rautio-viikko sekä muut tapahtumat vetävät "reissurautiolaiset" ja heidän jälkeläisensä takaisin juurilleen tapaamaan tuttuja. Elämä Vääräjoen varrella ja upeiden luontomaisemien ympäröimänä on muovannut rautiolaisesta identiteetistä luonnonläheisen. Paikallista historiaa, vanhoja rakennuksia ja tarinoita suojellaan ja tuodaan ylpeydellä esiin esimerkiksi kotiseutumuseon ja taidenäyttelyiden kautta.
Raution historia ja sen merkkihenkilöt kietoutuvat vahvasti raudan, kädentaitojen ja poikkeuksellisen sivistyshengen ympärille. Taitava rautiolainen koristeveistäjä Eino Takkuen lahjoitti kotiseutumuseolle upean ja harvinaisen 160 erilaisen höylän kokoelman, mikä ilmentää kylän historiallista puuseppäperonnetta.
Rautiosta puuhattiin omaa seurakuntaa 1790-luvulla, jotta kyläläisten ei tarvitsisi matkustaa pitkiä matkoja naapurikuntiin kirkkoon. Kun oma puukirkko valmistui vuonna 1800, Widel saapui kylään ensimmäiseksi papiksi vuonna 1803 ja aloitti paikallisen kirkonkirjanpidon.
Painonnosto ja voimailulajit ovat olleet vuosikymmeniä Raution urheiluelämän ehdottomia keihäänkärkiä. Painonnostajat ja voimalulajien edustajat ovat saavuttaneet yhteensä 630 arvokisamitalia, mikä suhteutettuna paikkakunnan väkimäärään on valtakunnallisesti poikkeuksellisen suuri määrä.
Kuten monet muutkin Pohjanmaan kylät, myös Rautio koki suuren muuttoaaltojen vyöryn 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, jolloin sadoittain rautiolaisia lähti etsimään parempaa elämää ulkomailta – pääasiassa Pohjois-Amerikan kaivoksille ja maatiloille. Rautiosta muutti siirtolaisiksi kaikkiaan 889 henkilöä, joista Amerikkaan 619. Väkilukuun suhteutettuna tämä määrä siirtolaisia on Suomessa aivan omassa luokassaan. Tämä historiallinen yhteys oli vahvasti esillä kesän Rautio-viikon suuressa historianäyttelyssä, jossa kartoitettiin kylän asukkaiden matkaa maailmalle osana Suomen vuosisataista historiaa.
Rautiolla on tohtoreiden lisäksi neljäskin hämmästyttävä tilastollinen ylpeydenaihe: pienestä kylästä on poikkeuksellisen suuri määrä rautiolaislähtöisiä kanttoreita. Tämä ilmiö kertoo kylän pitkästä ja rikkaasta kirkkomusiikki- ja kuoroperinteestä.Konsertissa urkujen ja laulun ääressä loisti upea joukko omalta kylältä ponnistaneita musiikin ammattilaisia: Outi Keskisipilä, Mari Liukkonen, Asko Rautakoski, Veli-Matti Rautakoski, Iiris Rautiola ja Teresa Riekki.
Raution kirkon uruilla on mielenkiintoinen ja monivaiheinen historia, joka heijastaa pienen kappeliseurakunnan kehitystä ja sinnikkyyttä. Vuonna 1800 valmistuneessa kirkossa ei nimittäin pitkään aikaan ollut urkuja lainkaan. Kirkon urkulehteri eli urkuparvi rakennettiin vasta vuonna 1938. Tuolloin kirkkoon saatiin sen ensimmäinen varsinainen säestyssoitin, jalkioharmoni. Se oli poljettavilla palkeilla toimiva urkuharmoni, jolla veisuuta säestettiin seuraavat vuosikymmenet. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin jalkioharmoni sai väistyä, kun Rautio sai ensimmäiset oikeat pilliurut Raution kirkon historia ja kuvia - Kalajoen seurakunta. Nämä olivat Kemiön seurakunnan lahjoittamat vanhat urut, jotka asennettiin Raution urkuparvelle. Vaikka urut olivat käytetyt, ne toivat kylään aivan uudenlaisen kirkkomusiikin aikakauden. Nykyiset, mekaaniset urut tilattiin tunnetulta saksalaissyntyiseltä urkurakentajalta Hans Heinrichiltä. Urut valmistuivat vuonna 1975, ja ne maksoivat tuolloin 72 800 markkaa. Alun perin urut rakennettiin varsin pieniksi, 8-äänikertaisiksi. Urkujen suuressa peruskorjauksessa vuonna 2008 soittimen sointia ja tehoa laajennettiin merkittävästi, ja äänikertoja lisättiin 13-äänikertaisiksi. Nämä laajennetut urut toimivat erinomaisena pohjana sille korkeatasoiselle kirkkomusiikille, jota kuultiin muun muassa hiljattaisessa rautiolaislähtöisten kanttoreiden juhlakonsertissa.
.jpg)