Vuosi 1996 Kalajoki

 

Vuosi 1996 Kalajoki

Vuosi 1996 oli Kalajoella merkittävä erityisesti poliittisten muutosten, urheilun vastoinkäymisten ja taloudellisten haasteiden vuoksi.

Kalajoen väkiluku vuoden 1996 lopussa oli 9 337 asukasta, joista Rautiossa asui 1085. Kalajoen väkimäärä väheni edelliseen vuoteen 101 henkilöllä. Rautiossa kuitenkin väkimäärä lisääntyi 7 henkilöllä.

Vuonna 1996 Keski-Pohjanmaan maakuntaviesti hiihdettiin Uudessakaarlepyyssä. Kalajoen kunnan joukkueiden menestys ja kokoonpanot kyseisenä vuonna olivat seuraavat:

Kalajoen menestys ja hiihtäjät 1996

Kalajoki kuului tuolloin viestin kärkikuntiin ja sijoittui A-sarjassa neljänneksi. Joukkueessa hiihtivät:

Juho Prittinen

Simo Törnvall

Antti Nikkarikoski

Johanna Ylitalo

Mauno Juola (osuutensa nopein)

Marika Suni

Kalle Junnikkala

Jukka-Pekka Ojala (ankkuri)

Kalajoen menestystä täydensi II-joukkue, joka oli kolmas B-sarjassa. B-sarjan joukkueessa hiihtivät muun muassa Kauko Himanka, Kari Ojala, Sami Alho, Katja Ojala, Janne Ojala, Minna Nuorala, Tapio Räihälä ja Tapani Ylitalo

Merita Pankin synty: Fuusion tuloksena Kalajoen KOP ja SYP yhdistyivät uuden nimen, Merita Pankin, alle vuonna 1995. Konttorinjohtajana toimii Mauri Ylitalo. Myöhemmin useiden vaiheiden jälkeen tästä tuli nykyinen Nordea.

Konttoriverkoston tiivistyminen:Ennen yhdistymistä molemmilla pankeilla oli vahva jalansija Kalajoen keskustassa. KOP oli toiminut paikkakunnalla jo vuodesta 1917 lähtien. Fuusion yleisenä tavoitteena oli karsia päällekkäistä konttoriverkostoa, mikä johti siihen, että Kalajoellakin toiminnot keskitettiin ajan myötä yhteisiin tiloihin.

Historialliset rakennukset: Kalajoen KOP toimi aikoinaan komeassa puurakennuksessa säästöpankin vieressä. Kun pankille rakennettiin uusi liiketalo 1960-luvulla, vanhan puutalon hirsistä tehtiin Kalajoen nykyinen hiihtomaja.

Yhdistyminen tapahtui aikana, jolloin Suomen pankkisektoria ravisteli 1990-luvun alun lama ja pankkikriisi. Kalajoella vuoden 1995 muita suuria puheenaiheita olivat muun muassa 3,6 miljoonan markan lottovoitto ja vilkas paikallispolitiikka.

Revon Sähkön osakkeiden myynti oli 1990-luvun lopulla suuri paikallinen ja maakunnallinen puheenaihe, joka jakoi mielipiteitä voimakkaasti myös Kalajoella.

Myyntiprosessin keskeiset vaiheet:

Päätös myynnistä: Pitkien neuvottelujen ja kiistojen jälkeen Revon Sähkön 20 omistajakuntaa päättivät myydä osakkeensa ruotsalaiselle energiajätille Vattenfallille vuonna 1999. Kalajoen kunnan puolesta neuvottelijoina olivat kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, valtuuston puheenjohtaja Väinö Oksanen ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Raili Myllylä.

Kauppasumma: Koko yhtiön osakekannasta maksettu summa oli runsaat 800 miljoonaa markkaa. Kalajoen osalta kauppa kytkeytyi myös paikalliseen Kalajoen Sähköön, joka oli Revon Sähkön kautta osa tätä suurempaa kokonaisuutta.

Vastakkainasettelu: Myynnistä käytiin kovaa vääntöä "maakuntamallin" ja suoraan Vattenfallille myymisen välillä. Maakuntamallin kannattajat, joiden kokous pidettiin muun muassa Kalajoella toukokuussa 1999, olisivat halunneet pitää energiayhtiön paikallisessa omistuksessa.

Lupaukset: Kaupan yhteydessä Vattenfall antoi lupauksia muun muassa alueellisista investoinneista ja vesien suojelusta. Myöhemmin on kuitenkin uutisoitu, että kaikki nämä lupaukset, kuten vesien suojeluun tarkoitetut vuotuiset maksut, eivät välttämättä toteutuneet suunnitellusti.

Kalajoella sähköyhtiön myynti toi kunnan kassaan merkittäviä pääomia, mutta samalla se merkitsi suoran vaikutusvallan menettämistä paikalliseen energiantuotantoon ja -jakeluun.

Kalajoki sai Revon Sähkön osakkeiden myynnistä Vattenfallille vuonna 1999 runsaat 80 miljoonaa markkaa. Kunta päätti käyttää nämä varat poikkeuksellisella tavalla verrattuna moniin muihin omistajakuntiin, jotka sijoittivat rahansa pääosin rahastoihin.

Kalajoen kaupunki kohdisti varat seuraavasti:

Velkojen lyhentäminen: Kunta käytti myyntisummasta 30 miljoonaa markkaa lyhytaikaisten lainojensa takaisinmaksuun. Tällä strategialla Kalajoki halusi vahvistaa talouttaan ja vähentää velkaantuneisuuttaan.

Pitkäaikaiset sijoitukset: Loput 53 miljoonaa markkaa sijoitettiin pitkäaikaisiin korko- ja osakesijoituksiin.

Kunnallisveron alentaminen: Sijoitusten tuotoilla kunta tavoitteli suoria hyötyjä asukkaille: veroprosenttia suunniteltiin alennettavaksi puolella prosenttiyksiköllä.

Elinkeinoelämän kehittäminen: Osa sijoitustuotoista suunnattiin paikkakunnan yritystoiminnan ja elinvoiman tukemiseen.

Myynti herätti aikoinaan paljon keskustelua, ja Kalajoki oli mukana myös niissä kiistoissa, joita käytiin maakunnallisen energiayhtiön ja Vattenfallin välillä

Kalajoen kunnan velat syntyivät kun se peasti Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n konkurssilta. Repo-rahoilla maksettiin näitä velkoja pois. Kalajoen kunta pelasti Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n konkurssilta 1990-luvun alussa ottamalla yhtiön velat ja vastuun sen toiminnoista kokonaan itselleen.

Keskeiset tiedot pelastusoperaatiosta:

Valuuttavelat: Kunta joutui ottamaan vastattavakseen yhtiön noin 21,8 miljoonan markan valuuttavelat korkoineen. Tämä tapahtui tilanteessa, jossa kylpylän tulevaisuus näytti synkältä pian sen valmistumisen jälkeen.

Takaukset: Kunta oli jo aiemmin myöntänyt yhtiölle merkittäviä takauksia. Esimerkiksi vuonna 1990 takauksia myönnettiin yli 19,5 miljoonan markan edestä, ja vuoden 1992 lopussa takaukset

Paratiisikylpylä Oy:lle olivat nousseet noin 20,5 miljoonaan markkaan.

Kritiikki ja epäselvyydet: Pelastusoperaatio herätti paikallisesti voimakasta kritiikkiä. Jälkikäteen on esitetty väitteitä, että kunnan päättäjiä olisi johdettu harhaan virheellisillä laskelmillä ja että yhtiön tilinpäätökset eivät olisi kestäneet kriittistä tarkastelua muun muassa kiinnitysten ja takausten osalta.

Tausta: Paratiisikylpylä Oy:n hallinnoima kylpylä (tunnetaan nimellä SaniFani) oli rakennettu kiireellä, ja se ajautui nopeasti taloudellisiin vaikeuksiin 1990-luvun alun lamavuosina.

Tämä pelastusoperaatio oli yksi syy siihen, miksi Kalajoen kunnan takaussummat nousivat 1990-luvun alussa huomattavan korkeiksi, ollen kokonaisuudessaan yli 42 miljoonaa markkaa vuonna 1992.

Aikanaan valtuutettu Erkki Aho oli jättnyt eriävän mielipiteen Paratiisikylpylä Oyn lainojen takaukseen kunnanvaltuuston kokouksessa. Ahon mukaan hankkeella ei ollut kannattavuusedellytyksiä ja taloudellisest riskit olivat liian suuret Kalajoen kunnalle. Tämän seurauksena Kalajoen kunnan johtavat päättäjät soittivat Erkki Ahon työnantajalle Raahen Porvari- ja kauppakoulun rehtorille ja pyysivät erottamaan Erkki Ahon opettajan tehtävistä Raahen Porvari- ja kauppakoulusta, koska Aho vastustaa hyviä hankkeita Kalajoen valtuustossa. Koulun rehtori Alpo Miettunen ei kuitenkaan erottanut Erkki Ahoa. Valtuutettu Ahon näkemys osoittautui oikeaksi kun Kalajoen kunta joutui pelastamaan Paratiisikylpylän Oy:n konkurssilta.

Vuoden keskeisimpiä tapahtumia olivat:

Kunnallispolitiikka ja vaalit: Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa Erkki Aho oli ylivoimainen ääniharava 243 äänellä.

Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa Kalajoella valittiin 27 valtuutettua. Suomen Keskusta vahvisti asemaansa kaupungin suurimpana puolueena, mutta myös muita muutoksia paikkajaossa tapahtui.

Puolueiden paikkajako Kalajoella 1996:

Suomen Keskusta (KESK): 16 paikkaa

Kansallinen Kokoomus (KOK): 5 paikkaa

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP): 3 paikkaa

Vasemmistoliitto (VAS) 3 paikkaa

Keskeisiä havaintoja:

Keskustan hallinta: Keskusta säilytti yksinkertaisen enemmistön valtuustossa 16 paikallaan.

Äänestysaktiivisuus: Kalajoen äänestysprosentti oli 69,4 %, mikä oli merkittävästi korkeampi kuin koko maan keskiarvo (61,3 %).

Poliittinen tilanne: Vaalit käytiin tilanteessa, jossa kunta paini vielä 1990-luvun alun laman jälkimainingeissa ja muun muassa Paratiisikylpylän talousvaikeudet puhuttivat kuntalaisia.

Vuoden 1996 kuntavaaleissa Erkki Aho oli todellinen Kalajoen äänikuningas. Hän keräsi tuolloin 243 ääntä, mikä oli poikkeuksellisen kova tulos. Erkki Ahon äänimäärä oli poikkeuksellinen, sillä hän keräsi lähes 5 % koko kunnan kaikista annetuista äänistä. Tämä vaalitulos oli suoraa jatkumoa sille tyytymättömyydelle, jota kunnan velkaantuminen ja kylpyläyhtiön pelastaminen olivat kyläkunnilla aiheuttaneet.

Poikkeuksellisesta suosiostaan huolimatta Ahoa ei valittu vaalien jälkeisessä luottamuspaikkajaossa mihinkään merkittävään asemaan:

Jäi rivivaltuutetuksi: Hänelle ei annettu paikkaa kunnanhallituksessa, lautakunnissa, toimikunnissa eikä valtuuston puheenjohtajistossa.

Perustelut syrjäyttämiselle: Ahon on kerrottu jääneen vaille paikkoja, koska hän oli arvostellut erittäin voimakkaasti kunnan harjoittamaa matkailupolitiikkaa ja tuonut esiin matkailuyhtiöiden taloudellisia ongelmia.

Erkki Aho syrjintä Kalajoen kunnassa on jatkunut aina tähän päivään saakka eli n. 43 vuotta.

Kalajoen vanha Säästöpankki-rakennus siirtyi arkkitehti Juha Moisalan ja hänen vaimonsa Sirkku Moisalana omistukseen vuonna 1996. Kalajoen vanha Säästöpankin talo on yli satavuotias rakennus, joka on toiminut paitsi pankkina, myös kunnan hallinnollisena keskuksena ja kulttuuritilana. Se on Kalajoen ainoa säilynyt rakennus, jossa on selkeitä jugend-tyylin piirteitä.

Tässä on tiivistelmä talon historiallisista vaiheista:

Rakentaminen ja alkuvuodet (1915–1930-luku)

Valmistuminen: Rakennus valmistui vuonna 1915. Ennen omaa taloa vuonna 1887 perustettu Kalajoen Säästöpankki toimi useissa eri vuokratiloissa, kuten Merenojan talossa ja kansakoululla.

Suunnittelijat ja rakentajat: Talon piirustukset ovat helsinkiläisen rakennusmestari Kyösti Himangan signeeramia. Hän rakensi talon urakalla yhdessä kalajokisen Leander Rahkon kanssa. Urakkahinta oli aikanaan 27 600 markkaa.

Monipuolinen käyttö: Rakennus ei ollut vain pankki. Kalajoen kunta vuokrasi sieltä heti valmistumisen jälkeen konttoritilat ja kassaholvin käyttöönsä.

Sota-aika ja myöhemmät muutokset

Evakkokäyttö: Talossa oli suuri juhlasali, joka palveli sotavuosina Petsamon kunnan käytössä.

Muutos asunnoiksi: Säästöpankki rakensi uuden toimitalon vanhan viereen vuonna 1967. Tämän jälkeen vanhan talon sisätiloja muutettiin asunnoiksi rakennusmestari Arvo Säilynojan suunnitelmien mukaan.

Kalajoen Säästöpankin perustaminen tuli esille kuntakokouksessa kesäkuun 17. päivänä 1884. Silloin olivat mukana vaikutusvaltaiset kunnanisät mm. Jaakko Friis, Juho Friis, Antti Santaholma, Juho Pahikainen, Simo Saari ym. ennen kaikkea vaatimattomuudessaan kaikkeen lahjakas ja aloiterikas kunnankirjuri Kalle Myllylä, josta tuli säästöpankin kirjuri yhdeksi vuosikymmeneksi. Kuntakokouksen pöytäkirjan 9 § osoittaa: "Otettiin esille kysymys säästöpankin perustamisesta kuntaan ja myönnettiin sen edullisuus yksimielisesti ja päätettiin valita komitea asiaa valmistelemaan ja sääntöehdotusta tekemään syyskokouksessa esitettäväksi; valittiin puheenjohtajaksi kruununnimismies G.A. Palmqvist ja jäseniksi kansakoulunopettaja Matti Tuomikoski, kuntakoukouksen esimies J. Pahikainen, lautakunnan esimies M. Alasuvanto ja kunnankirjuri K. Myllylä."

Saman vuoden lokakuun 13 päivänä kuntakokous päätti: "että lainamakasiinin siemenjyvästön kasvukapoista myydään sata tynnöriä rukiita ja kaksisataa tynnöriä ohria, joista saatu summa luovutetaan säästöpankin pohja- eli kantarahastoksi." Joulukuun 15 päivänä kuntakokous hyväksyi edellä mainitun komitean sääntöehdotuksen.

Vahvistettujen sääntöjen perusteella kuntakokous sitten syyskuun 28 päivänä 1886 valitsi säästöpankille johtokunnan, johon tulivat Kustaa Himanka, Klle Myllylä, Johan Löfgvist, Antti Rahko, Antti Manninen ja Jaakko Merenoja sekä varajäseniksi Heikki Vedenoja, Niku Silvasti ja Matti Juusola. Valittiin Näistä esimeheksi Jaakko Merenoja ja kirjuriksi Kalle Myllylä.

Säästöpankki voitiin avata yleisölle virallisesti vasta 19 päivänä marraskuuta 1887. Ensimmäinen pankkihuoneisto sijaitsi Jaakko Merenojan talossa Pohjankylässä. Ensimmäiset vuodet säästöpankkitoiminnassa eivät näytä saavutuksiltaan loistavilta, mikä johtuu ehkä siitäkin, että säästöpankkia pidettiin auki vain kerran kuukaudessa. Toisena kehityksen hitaututeen vaikuttavana tekijänä mainittakoon se, että säästöpankin ohjesäännön määräys, minkä mukaan yhdeltä säästöönpanijalta sai ottaa talletusta vain 200 mk vuodessa. Ensimmäisenä virallisena aukiolopäivänä 19.11.1887 ensimmäisen talletuksen teki kauppias Antti Santaholma: 800 mk, joka heti kunnalle lainattiin.

Vuoden 1888 tammikuussa säästöpankki oli auki kaksi kertaa, jolloin kerääntyi talletuksia yhteensä 924 markkaa. Kassaan kerääntyneet varat lainattiin kahdella velkakirjalla, minkä lisäksi maksettiin pankille hankitutu tilikirjat.

Säästöpankin ensimmäinen isännistö valittiin kuntakokouksessa 14 päivänä maaliskuuta 1898. Ylimpään elimeen, mikä valvoi säästöpankin toimintaa ja päätti sen toiminnata, valittiin kauppia Antti Santaholma ja maanviljelijät Kaarlo Haavisto, Antti Manninen, Joonas Tavasti, Antti Tiinanen, Esa Mustonen. Eliel Naatus, Matti Nikula, Mikko Nauha, Sakri Kaakko, Antti Niska ja Juho Roukala. Säästöpankin hallitukseen kuuluivat pastori J.H. Ihalainen, nimismies A.W. Snellman, apteekkari J.O. Hedman ja maanviljelijät J.Fr.Naatus, Otto Muuttonen sekä varajäsenet maanviljelijät Juho Tikkala ja Matti Matinpoika Nikula. Uusi hallitus piti ensimmäisen kokouksen maaliskuun 30 päivänä 1898 ja valitsi puheenjohtajakseen apteekkari J.O. Hedmanin ja varapuheenjohtajaksi nimismies A.W. Snellmanin.

Vuoden 1899 alusta alettiin pankkia pitää auki joka arkilauantai. Aukiolojen lisääntyminen vaikutti suotuisasti pankin kehitykseen. Vuoden 1900 aikana tehtiin pankin ohjesäännön muutos, jonka mukaan yhdeltä säästöönpanijalta sai ottaa talletusta 5000 mk vuodessa aikaisemman 200 mk sijasta.

Kalajoen Säästöpankin toiminta aloitettiin, kuten monen muunkin maalaissäästöpankin vuokrahuoneissa. Kolme ensimmäistä vuottaan se oli johtokunnan puheenjohtajan maanviljelijä Jaakko Merenojan talossa, sitten Ventelän talossa vuoteen 1898, jolloin pankki vuokrasi huoneen Hakalasta. Siitä se siirtyi seuraavan vuonna 1899 silloisen kirjanpitäjänsä luokse Pohjankylän koululle. Täällä pankin toiminta jatkui aina vuoteen 1914, jolloin jo oman talon rakennustyöt olivat käynnissä. Vuonna 1913 ostettiin pankin palsta, "Omapohja", jolle rakennettiin panki toimitalo, mihin muutettiin joulukuun 9 päivänä 1915 Heikki Himangan talossa, jossa pnkki oli ollut toista vuotta.

Säästöpankin talon rakensivat urakalla rakennusmestari Kyösti Himanka Helsingistä ja Leander Rahko Kalajoelta. Urakkasumma oli ulkohuonerakennuksineen 27.600 markkaa. Rakennukseen varattiin myös huoneita kunnan tarpeita silmällä pitäen ja siihen sijoitettiin myös siihen aikaan paikkakunnalta puuttuva suuri juhlasali, jossa erinäiset yhdistykset ovat saaneet merkkijuhlansa viettää. Kunnalle luovutettiin rakennuksesta heti sen valmistuttua kansliahuone kassaholveineen pientä vuosivuokraa vastaan.

Vuonna 1920 pankki otti liikkeensä yhteyteen Keksuspankin postivekselien myynnin. Marraskuussa 1. päivänä samana vuonna alettiin säästöpankkia pitää avoinna kaksi kertaa viikossa. Vuonna 1928 säästöpankki liittyi jäseneksi Keski-Pohjanmaan Säästöpankkiyhdistykseen.

Vuonna 1944 ostettiin Lotta Svärd Kalajoen paikallisosatolta Siltasaari-niminen kiinteistö, josta oli tarkoitus laittaa virkailjoille asuntola, mutta se jouduttiin luovuttamaan siirtoväen käyttöön useaksi vuodeksi ja niin se sitten myytiin Maanmiesseuraliitolle vuonna 1950. Vuonna 1949 päätettin isosali korjauttaa kunnan käyttöön. Salista laitettiin 4 uutta toimistohuonetta ja vuokrattiin kunnalle 40 000 markan vuosivuokraa vastaan.

Vuonna 1956 pankkihuoneeseen päätettiin teettää uusi tiski entisen vanhan ja epäkäytännöllisen tilalle. Uusi tehtiin osaksi arkkitehti Elsi Borgin piirustusten mukaan kuitenkin vähän muuttamalla. Mainitun tiskin teki Toivo Ojalan Puusepänliike Kalajoelta. Vuonna 1958 pankin ulkoseinään laitettiin mainosvalo, joka tilattiin Oy Airam Ab:ltä. Laite tuli maksamaan 300 000 markkaa.

Isännistön ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kauppias Antti Santaholma 20 vuotta. Hänen jälkeensa valittiin puheenjohtaksi Kalle Myllylä, jonka toimiaika kesti viisi vuotta eli vuoteen 1923. Myllylän jälkeen puheenjohtajana toimi kaksi vuotta Heino Tavasti. Tavastin jälkeen puheenjohtajana toimi kolme vuotta kirkkoherra J. Anton Heilala. Vuonna 1928 puheenjohtajaksi tuli Oskari Metsola, jonka tomiaika loppui vuoteen 1945. Vuosina 1946-48 puheenjohtajana toimi kauppias J.S. Yrjänä sekä 1949-1950 lääkäri Untamo Sorasto. Vuodesta 1951 puheenjohtajana on toiminut rovasti V.H. Kivioja.

Säästöpankin ensimmäisen hallituksen puheenjohtajan apteekkari J.O.Hedmanin paikkakunnalta poismuuton jälkeen v. 1907 valittiin hallituksen puheenjohtajaksi silloinen prokuristi myöhemmin kunnallisneuvos Oskari Santaholma. Hänen erottuaan v. 1913 valittiin puheenjohtajaksi pastori A.J. Sariola. Hänen jälkeensa v. 1918 puheenjohtajaksi tuli maanviljelijä A.L. Manninen, joka vuoden 1929 alusta erosi. Tämän jälkeen valittiin puheenjohtajaksi maanviljelijä Kustaa Rahko, joka toimi tehtävässä 23 vuotta. Vuoden 1953 alusta valittin hallituksen puheenjohtajaksi maanviljelijä K.A.Siipola.

Pankin kirjureina, kamreereina ja toimitusjohtajina ovat toimineet
Kalle Myllylä kunnankirjuri 1887 - 1899
Jaakko Hiivala kansakoulun opettaja 1899 - 1911, 1912 - 1914
O.H. Petäjistö maisteri 1911 - 1912
Alfred Kärje 1914 - 1918
Sergei Åkerman 1918 -1919
Eino Hongell (Honkela) 1919 - 1923
Martta Heinonen 1923 - 1928
Anni Helanen (Helander) kamreerina 1928 - 1949 ja sen jälkeen toimitusjohtajana vuodesta 1949

Santaholman sahan konkurssi: Paikallisesti merkittävä Santaholman saha teki konkurssin vuonna 1996. Tästä aiheutui Kalajoen kunnalle yli 6 miljoonan markan takaustappiot.

Santaholma Oy:n (Oy A. Santaholma) konkurssi vuonna 1996 oli monen tekijän summa, joka kytkeytyi 1990-luvun alun lamaan, pankkikriisiin ja valtion talouspoliittisiin päätöksiin.

Tässä keskeiset yksityiskohdat konkurssista ja sen taustoista:

Konkurssin taustat ja syyt

Talouspoliittinen ympäristö: Joissakin lähteissä konkurssi nähdään seurauksena 1990-luvun alun vakaan markan politiikasta ja hallituksen (Esko Ahon hallitus) linjauksista, joilla pyrittiin karsimaan ylikapasiteettia tietyiltä toimialoilta, kuten sahateollisuudesta

Pankkikriisi ja Säästöpankkisopimus: Santaholma Oy on mainittu yhtenä yrityksenä, joka kärsi vuoden 1993 säästöpankkisopimuksesta. Tässä yhteydessä pankkien tukea ja yritysten lainoitusta tiukennettiin, mikä ajoi useita perinteisiä yrityksiä ahdinkoon

Kalajoen kunnan rooli: Kalajoen kunta oli yhtiössä merkittävä osakas. On esitetty näkemyksiä, että kunta olisi voinut toimillaan pelastaa sahan, mutta silloinen johto päätyi toisenlaiseen ratkaisuun

Seuraukset Kalajoelle

Takaustappiot: Konkurssista realisoitui Kalajoen kunnalle noin 6,2 miljoonan markan takaustappiot, mikä oli kunnan taloudelle erittäin raskas isku

Santaholma Oy:n historiaa

Yhdessä viiden poikansa kanssa Antti Santaholma muodosti liikkeestään perheyhtiö A. Santaholma Oy:n, joka vuodesta 1903 omisti sahan Kalajoella, vuodesta 1915 sahan Haukiputaalla, vuodesta 1934 Pirttiniemen sahan Raahessa sekä vuodesta 1905 Pohjois-Suomen ensimmäisen puuhiomon Pyhäjoella. Antti Santaholma lahjoitti Kalajoen kirkkoon 24-äänikertaiset urut, jotka tuhoutuivat kirkon palossa 1930. Äitinsä syntymätalon Rahkolan Antti Santaholma lahjoitti kunnalle, joka rakennutti sinne 1920 kunnalliskodin. Luonteeltaan Antti Santaholma oli vähäpuheinen ja vaatimaton.


Oskari Santaholma kävi muutaman luokan Oulun suomalaista lyseota ja sen jälkeen Raahen porvari- ja kauppakoulun. Hän kävi opintomatkalla Englannissa vuonna 1901. Hän toimi aluksi perheyrityksessä konttoripäällikkön ja 1924 hänestä tuli Santaholma Oy:n toimitusjohtaja.

Santaholmien omistama Jokisuun höyrysaha käynnistyi vuonna 1903. Vuosina 1909-1913 sahattiin vuosittain 130 000 – 330 000 tukkia. Työvoiman määrä vaihteli 75:stä 134 henkeen. Santaholma Oy oli Kalajoen ylivoimaisesti suurin työnantaja. Työvoiman puute ja liikennerajoitukset johtivat vuosina 1916-1918 seisokkeihin. Jokisuun saha käynnistyi uudelleen 1919. Sahan konekanta uusittiin vuonna 1926. Pulavuodet vaikeuttivat Jokisuun sahan toimintaa, mutta vaikeuksista selvittiin. Lupaava kehitys katkesi toiseen maailmansotaan, joskin yhtiön toiminta pystyttiin pitämään yllä sotavuosina ajoittaisesta työvoimapulasta huolimatta. Jokisuun sahan toiminta jatkui aina vuoteen 1996, jolloin se poistettiin markkinoilta SSP-sopimuksen seurauksena.

Urheilun "pohjanoteeraus": Kalajoen Junkkareiden (JHT) kausi 1995–1996 I-divisioonassa päättyi urheilulliseen ja taloudelliseen katastrofiin. Joukkue voitti 44 ottelusta vain kaksi ja putosi sarjasta kerättyään vain 4 pistettä.

JHT (Junkkarit Hockey Team) pelasi Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, silloisess I-divisioonassa, yhteensä neljä kautta vuosina 1992–1996. Kalajoki oli tuolloin historiallisesti ensimmäinen alle 10 000 asukkaan kunta näin korkealla sarjatasolla.

JHT:n kaudet I-divisioonassa

1992–1993: JHT:n ensimmäinen kausi divarissa päättyi runkosarjan 5. sijaan. Joukkueessa pelasivat muun muassa Kari Jalonen Tony Arima, Tapio Levo, Jan Jasko ja Robert Pukalvoc.

1993–1994: Joukkue sijoittui runkosarjassa 10. sijalle. Kausi oli vaikea, ja valmentajaksi tuli kesken kauden Matti Hagman, jonka johdolla JHT säilytti sarjapaikkansa.

1994–1995: JHT sijoittui runkosarjassa jälleen 10. sijalle.

1995–1996: Seuran toistaiseksi viimeinen kausi toisella sarjatasolla päättyi runkosarjan 16. sijalle ja putoamiseen.

Divarivuosien jälkeen JHT on pelannut pääasiassa Suomi-sarjassa ja II-divisioonassa. Seura on myöhempinä vuosina tavoitellut paluuta Mestikseen (nykyinen toinen sarjataso), esimerkiksi voittamalla Suomi-sarjan mestaruuden kaudella 2017–2018, mutta nousu ei tuolloin toteutunut karsintojen kautta.

NHL-varaus: Kalajokinen jääkiekkoilija Timo Seikkula varattiin NHL-liigaan Pittsburgh Penguinsin riveihin numerolla 238.

Timo Seikkula varattiin NHL:ään vuoden 1996 varaustilaisuudessa.

Varaustiedot:

Seura: Pittsburgh Penguins

Kierros: 9. kierros

Varausnumero: 238

Seikkula on kotoisin Kalajoelta ja on JHT:n kasvatti. Hän oli osa Suomen historiallista U20-maajoukkuetta, joka voitti MM-kultaa vuonna 1998. NHL-varauksestaan huolimatta hän ei koskaan pelannut Pohjois-Amerikan ammattilaissarjoissa, vaan teki pitkän uran Suomen sarjoissa (SM-liiga, I-divisioona, Mestis) sekä Ruotsin Allsvenskanissa ja Ranskassa.

Pelaajauransa jälkeen Seikkula on toiminut muun muassa kasvattajaseuransa JHT:n valmentajana

Timo Seikkulan SM-liigauran tilastot

Seikkula pelasi SM-liigassa yhteensä viisi kautta vuosina 1998–2003, edustaen TPS:ää ja SaiPaa. Hän voitti TPS:ssä kaksi peräkkäistä Suomen mestaruutta.

Kausi	Joukkue	Ottelut	Maalit	Syötöt	Pisteet
1998–1999	TPS	34	2	2	4
1999–2000	TPS	21	1	0	1
2000–2001	TPS	25	1	2	3
2001–2002	TPS / SaiPa	39	1	1	2
2002–2003	SaiPa	30	1	1	2
Yhteensä		149	6	6	12

Vilajndin maakunnan edustajat vierailivat Kalajoella maaherra Urmas Tuuleveskin johdolla. Tavoitteena oli kehittää Kalajoen kunnan ja Viljandin maakunnan välistä yhteistyötä ja kulttuurivaihtoa. Valtuuttetu Erkki Aho oli tehnyt taustatyötä asiassa avustamalla Viljandin maakuntaa monella tavalla.

Kalajokinen Topi-keittiöt Team voitti Suomen mestaruuden lumenveistossa vuonna 1996.

Joukkueen nimi: Topi-kalustaja Team.

Jäsenet: Heikki Ulvi, Esa Fors, Jussi Fors ja Veijo Laakkonen.

Saavutus: Suomen mestaruus (SM-kulta).

Merkitys: Joukkueen menestys oli osa Kalajoen vahvaa nousua lumen- ja jäänveiston kärkipaikalle Suomessa. Ryhmän käyttämä nimi "Topi-kalustaja" viittasi paikalliseen taustatukeen, ja heidät tunnettiin veistopiireissä erittäin korkeasta viimeistelystään.

Kalajokinen Kalle Junnikkala on yksi paikkakunnan menestyneimmistä urheilijoista, ja hänen läpimurtonsa aikuisten huipulle tapahtui nimenomaan vuonna 1996.

Keskeiset saavutukset:

Suomen mestaruus 1996: Junnikkala voitti ensimmäisen aikuisten Suomen mestaruutensa hiihtosuunnistuksen normaalimatkalla Iisalmessa maaliskuussa 1996.

Maailmancupin voitto: Hän saavutti urallaan myös kansainvälistä menestystä voittamalla maailmancupin osakilpailun Itävallan Windischgarstenissa vuonna 1997.

Arvokisamenestys: Junnikkala on sijoittunut kolmen parhaan joukkoon Pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa ja osallistunut lajin esittelykilpailuun Naganon talviolympialaisten yhteydessä vuonna 1998.

Seura: Hän on edustanut urallaan muun muassa Kalajoen Junkkareita ja Kalajokilaakson Oravanpoikia.

Junnikkala on tunnettu pitkästä urastaan, joka on jatkunut myös veteraanisarjoissa. Urheilu-uran ohella hänet tunnetaan myös Junnikkala Oy:n toimitusjohtajana

Jussi Kurikkanlan muistokisoihin osallistui vuonna 1996 hiihtäjiä kaikkiaan 230. Palkintoja oli runsaasti ja niiden arvo oli n.40 000 markkaa. Paikalliset liikkeet toimivat kisojen sposnoreiden kiitettävällä tavalla. Päämatkan miesten 15 km:n hiihdon voitti Haapaveden Urheilijoiden Janne Rytky.

Jussi Kurikkalan muistokisat (virallisesti Jussi Kurikkalan muistohiihdot) ovat Kalajoella järjestettävä perinteikäs hiihtokilpailu, jolla kunnioitetaan Junkkareiden ja Suomen hiihtohistorian suurmiehen Jussi Kurikkalan (1912–1951) muistoa.

Kisojen historia ja merkitys:

Perinteet: Kalajoen Junkkarit on järjestänyt muistohiihtoja vuodesta 1958 lähtien. Vuonna 2026 järjestetään jo 67. muistohiihdot.

Kulta-ajat:Erityisesti 1960-luvulla kisat olivat merkittävä kansallinen tapahtuma, jonka voittajaluettelosta löytyy legendoja kuten Veikko Hakulinen, Eero Mäntyranta ja Helena Takalo.

Nykypäivä: Nykyisin kilpailu on kansallinen hiihtotapahtuma, jossa hiihdetään eri ikäsarjoissa ja se toimii usein osana piirikunnallisia cupeja (kuten K-P Cup).

Paikka: Kilpailut käydään yleensä Kalajoen Hiihtomajalla, missä tykkilumiladut mahdollistavat kisat myös haastavina talvina.

Jussi Kurikkalan muisto Kalajoella:

Kisojen lisäksi Kurikkalan perintö näkyy Kalajoella vahvasti:

Patsas: Kalajoen keskustassa sijaitsee Antonio da Cudanin veistäm Jussi Kurikkalan patsas, joka paljastettiin vuonna 1989.

Patsasrahasto: Patsashankkeesta ylijääneillä varoilla perustettiin rahasto tukemaan nuoria kalajokisia hiihtolahjakkuuksia.

Kalevan kansan jäähihtoon Tapion Tuvalta Kallankareille ja takaisin osallstui ennätysmäärä hiihtäjiä n.700.

Susanna Roukala voitti parikeilailun Suomen mestaruuden. Kalajoen Junkkarit sijoittui Jukolan viestissä sijalle 172.

Turistimaratonille osallistui kaikkiaan 87 henkilöä Mukana oli myös 60-vuotias saksalainen Horst Presler. Saksalainen kestävyysjuoksijalegenda Horst Preisler (1935–2022) osallistui Kalajoen Turistimaratonille vuonna 1996 osana poikkeuksellista juoksu-uraansa.

Preisler tunnettiin maailman ahkerimpana maratoonarina, joka keräsi elämänsä aikana yli 1 700 maratonia tai ultramatkaa. Hänen vierailunsa Kalajoella oli osa tätä maailmanennätystahtia.

Horst Preislerin vierailu 1996:

Juoksumäärä: Preisler johti tuolloin maailmantilastoa maratonien määrässä. Hän saavutti uransa 1 000. maratonin vuonna 2000, joten vuonna 1996 hänellä oli takanaan jo useita satoja suorituksia.

Reitti: Turistimaraton on perinteisesti kulkenut Kalajoen Hiekkasärkkien upeissa maisemissa, missä reitti on tasainen ja nopea, mutta usein tuulinen.

Vaikutus: Preislerin kaltaisen kansainvälisen "keräilijän" osallistuminen toi Kalajoen tapahtumalle kansainvälistä väriä ja huomiota juoksupiireissä. Kalajoki oli yksi niistä sadoista paikoista maailmassa, jonne hän matkusti harrastuksensa perässä – usein hän saattoi juosta maratonin eri maassa jokaisena viikonloppuna.

Hän oli tunnettu siitä, ettei hän tavoitellut huippuaikoja vaan maaliinpääsyjä. Preisler juoksi usein säästeliäällä tyylillä, mikä mahdollisti valtavat kilpailumäärät vuodesta toiseen.

Vuonna 1996 Hiekkahiihdo olivat osa Kalajoen Hiekkasärkkien kesäistä urheilutarjontaa, ja ne järjestettiin tuolloin sunnuntaina 14. heinäkuuta.

Hiekkahiihto on erikoislaatuinen kilpailumuoto, jossa hiihdetään nimensä mukaisesti paljaalla hiekalla perinteisillä murtomaasuksilla. Laji on vaativa, sillä hiekka tarjoaa suuren vastuksen ja suksien pohjat kuluvat nopeasti.

Vuoden 1996 kilpailun piirteitä:

Tapahtumapaikka: Kilpailut käytiin Hiekkasärkkien dyynimaastossa, joka tarjosi luontaisen, joskin raskaan radan.

Luonne: Tapahtuma oli yhdistelmä vakavaa urheilua ja kesäistä viihdettä, ja se houkutteli paikalle niin kärkisuunnistajia ja -hiihtäjiä kuin yleisöäkin.

Yhteys muihin lajeihin: Hiekkahiihtoja on käytetty muun muassa hiihtosuunnistajien kesäharjoittelumuotona, ja ne sopivat hyvin kalajokiseen urheilukulttuuriin, jossa hiekka on keskeinen elementti myös hiekanveistossa.

Vaikka laji on välillä viettänyt hiljaiseloa, se on kokenut uuden nousun 2020-luvulla, jolloin Kalajoella on järjestetty jopa hiekkahiihdon MM-kisoja.

Rautioajo on perinteinen maantiepyöräilykilpailu, joka ajetaan Kalajoen Raution kylän maisemissa. Vuonna 1996 kilpailu oli osa kalajokista urheilun "supervuotta", jolloin paikkakunnalla riitti menestystä lajissa kuin lajissa. Rautioajoon osallistui 77 pyöräilijää ja päämatka on 80 km.

Rautioajo 1996 pähkinänkuoressa:

Luonne: Kilpailu on tunnettu vauhdikkaasta ja taktisesta reitistään, joka kiertää Raution kylän aukeilla ja tarjoaa haasteita erityisesti tuulisuuden vuoksi.

Järjestäjä: Kilpailun takana on perinteisesti ollut Raution Kyläyhdistys ja paikalliset urheiluseurat, kuten Kalajoen Junkkarit, jolla on pitkä historia pyöräilyn edistämisessä.

Paikallinen merkitys: 1990-luvun puolivälissä pyöräily eli kovaa nousukautta Kalajokilaaksossa. Esimerkiksi Priuskan veljekset olivat tuohon aikaan alueen tunnettuja pyöräilynimiä, ja nuorin veli Pasi Priuska kuului ikäluokkansa maan parhaimmistoon.

Kytkös muihin tapahtumiin: Rautioajon kaltaiset kyläkilpailut olivat tärkeitä yhteisöllisiä tapahtumia, jotka keräsivät yhteen niin kilpapyöräilijät kuin harrastajatkin.

Kilpailu on osa Raution vahvaa urheiluperintöä, johon kuuluu myös yleisurheilua ja hiihtoa.

Vuosi 1996 oli Kalajoen Junkkarien painonnostaja-jaostolle erittäin menestyksekäs, ja seura vakiinnutti tuolloin asemansa yhtenä alueen kärkiseuroista.

Vuoden 1996 keskeisimmät saavutukset olivat:

Keski-Pohjanmaan paras seura: Kalajoen Junkkarit nimettiin Keski-Pohjanmaan piirin parhaaksi painonnostoseuraksi. Tämä oli osa seuran vahvaa jaksoa 1990-luvun lopulla, jolloin se voitti saman tittelin neljänä peräkkäisenä vuotena (1996–1999)

Piirin paras nostaja: Junkkarien Heikki Niemi valittiun Keski-Pohjanmaan piirin parhaaksi painonnostajaksi vuoden 1996 menestystensä perusteella.

Kalajoen tuulimyllyt 1996

Vuonna 1996 Rahjan saaristossa ja erityisesti tapahtui merkittävä energiapoliittinen käänne, kun Kalajoelle Kalajoen Sähkö oy:llä oli paikkakunnan ensimmäiset tuulivoimalat.

Keskeiset tiedot vuoden 1996 tuulimyllyistä:

Lukumäärä: Kalajoelle pystytettiin kaksi tuulivoimalaa.

Sijainti: Voimalat sijoitettiin Konikarvon kalasataman läheisyyteen, Rahjan saariston tuntumaan. Ne olivat maisemallisesti hyvin näkyvällä paikalla meren rannalla.

Voimaloiden tyyppi: Ne olivat senaikaisella tekniikalla toteutettuja, nykyisiin verrattuna pieniä voimaloita (teholtaan tyypillisesti noin 500–600 kW).

Historiallinen merkitys: Nämä kaksi "myllyä" olivat Kalajoen tuulivoimarakentamisen lähtölaukaus. Tuolloin tuulivoima oli Suomessa vielä uutta ja kokeellista tekniikkaa. Kalajoki oli edelläkävijä hyödyntämässä rannikon suotuisia tuuliolosuhteita.

Karinkokous Maakallalla 1996:

Paikka: Maakallan kari, joka sijaitsee noin 18 kilometriä rannikolta merelle päin. Se on ainutlaatuinen paikka, jossa on voimassa Ruotsin kuninkaan Aadolf Fredrikin vuonna 1771 vahvistama satamasääntö.

Kokouksen luonne: Karinkokous on Maakallan ylin päättävä elin. Vuonna 1996, kuten aina heinäkuun viimeisenä sunnuntaina, karihallitus ja "karilaiset" (mökkien omistajat ja perinteiden vaalijat) kokoontuivat päättämään saaren asioista.

Asialista: Vuonna 1996 kokouksessa käsiteltiin tyypillisesti karin järjestyssääntöjä, rakennuslupia ja yhteisten alueiden kunnossapitoa. Tuohon aikaan keskustelua herätti myös matkailun kasvu ja sen vaikutus karin herkälle luonnolle ja rauhoitetulle kalastajayhteisölle.

Perinteet: Kokoukseen kuului erottamattomasti jumalanpalvelus Maakallan kirkossa (rakennettu 1780) sekä tietysti kokouksen jälkeinen vapaamuotoinen kanssakäyminen.

Maakallan itsehallinto on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen jäänne historiasta, ja Karinkokous on sen elävä sydän. Vuoden 1996 kokous oli yksi lenkki tässä katkeamattomassa ketjussa.

Aulis Hämeenkorpi ja Mantorp 1996:

Saavutus: Hämeenkorpi osallistui Mantorp Parkin legendaarisiin kiihdytyskisoihin, jotka ovat alan harrastajille Euroopan tärkeimpiä tapahtumia. Vuonna 1996 hän oli yksi suomalaisen kiihdytysurheilun kärkinimistä.

Laji: Drag racing (kiihdytysajo). Hämeenkorpi on kilpaillut muun muassa Stock/Super Stock -luokissa

Auto: Hänet tunnetaan erityisesti klassisista jenkkiautoistaan, kuten huolella rakennetuista Chevroleteista ja Fordeista

Merkitys: Hämeenkorven menestys Ruotsissa toi Kalajoelle mainetta myös moottoriurheilun saralla. Hän on myöhemmin tullut tunnetuksi myös yrittäjänä autojen varaosien ja harrasteautojen parissa.

Vuonna 1996 vietettiin Kallan matkailun 30-vuotisjuhlavuotta. Tämä merkkivuosi laskettiin alkaneeksi vuodesta 1966, jolloin järjestäytynyt ja kaupallisempi matkailutoiminta Maakallaan ja Ulkokallaan katsottiin saaneen alkunsa.

Juhlavuoden 1996 taustaa:

Matkailun alku (1966): 1960-luvun puolivälissä Kalajoella havahduttiin saariston matkailupotentiaaliin. Tuolloin aloitettiin säännöllisemmät kuljetukset ja saarten markkinointi kohteina, jotka tarjoavat ainutlaatuista historiaa ja luonnonrauhaa.

Kehitys 30 vuodessa: Vuoteen 1996 tultaessa Kallan saaret olivat vakiinnuttaneet asemansa Kalajoen matkailun kruununjalokivinä. Alkeellisista kuljetuksista oli siirrytty turvallisempiin ja suurempiin aluksiin, ja saarten ylläpitoon oli panostettu yhteistyössä karihallituksen kanssa.

Juhlistaminen: Merkkivuotta nostettiin esiin paikallisessa markkinoinnissa, ja se korosti Maakallan merkitystä ei vain kalastajayhdyskuntana, vaan elävänä museona ja matkailukohteena.

Kallan matkailun henki: Juhlavuonna haluttiin korostaa sitä, että vaikka matkailu oli kasvanut kolmen vuosikymmenen aikana, saarten itsehallinto ja herkkä luonto olivat säilyneet.

Kalajoki-lehti vietti 20-vuotissynttäreita vuonna 1996. Kalajoki-lehti on perustettu vuonna 1976. Kalajoki-lehden päätoimittajana toimi Pasi Eskola. Hän jäi eläkkelle vuoden 1996 lopuksi. Uudeksi päätoimittajaksi tuli Aulis Hietalahti.

Kalajoella sijaitseva Käännän koulu täytti 75 vuotta vuonna 1996, mikä tarkoittaa sen aloittaneen toimintansa vuonna 1921.

Tämä vuosi on historiallisesti merkittävä, sillä samana vuonna Suomessa astui voimaan oppivelvollisuuslaki, joka velvoitti kunnat tarjoamaan koulutusta kaikille lapsille. Käännän koulu on yksi Kalajoen perinteisistä kyläkouluista, joka on palvellut alueen lapsia vuosikymmenten ajan.

Keskeisiä tietoja koulun historiasta:

Perustaminen: Koulu perustettiin Käännän kylälle tarjoamaan opetusta kasvavalle lapsimäärälle aikana, jolloin kansakouluverkosto laajeni voimakkaasti.

75-vuotisjuhla (1996): Juhlavuotta vietettiin koululla, ja tuolloin julkaistiin usein paikallislehdissä (kuten Kalajoki-lehdessä) muisteluita ja historiikkeja koulun vaiheista.

Sijainti: Käännän kylä sijaitsee Kalajoella, ja koulu on ollut keskeinen kokoontumispaikka kyläläisille muutenkin kuin vain koulupäivien aikana.

Sulo Heiskari toimi aiemmin Kalajoen nimismiehenä, mutta vuoden 1996 suuressa poliisihallinnon ja oikeuslaitoksen uudistuksessa nimismiesjärjestelmä lakkautettiin. Tämän seurauksena hän siirtyi syyttäjänvirastoon ja jatkoi uraansa kihlakunnansyyttäjänä.

Uudistus: Vuoden 1996 alussa voimaan tullut kihlakuntajako poisti vanhat nimismiespiirit ja jakoi tehtävät poliisille ja syyttäjälaitokselle.

Toiminta-alue: Heiskari toimi syyttäjänä Keski-Pohjanmaan ja Ylivieskan seudulla, ja hänen nimensä on esiintynyt useissa paikallisesti ja valtakunnallisestikin seuratuissa oikeustapauksissa, kuten Keskipohjanmaa-lehden arkistoissa on mainittu.

Myöhempi ura:Hän toimi pitkään yhtenä alueen keskeisistä syyttäjistä ennen eläköitymistään.

Jostain syystä Kalajoen kunnan johdolla oli tarvetta käydä onnittelemassa Sulo Heiskaria syyttäjäksi valinnan johdosta. Onnittelulähetystöön kuuluivat kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, kunnasihteeri Pekka Ollila ja valtuuston puheenjohtaja Väinö Oksanen.

Syytteet jätettiin nostamatta ja asiat tukimatta Rahjan saariston Natura Life-asiassa, jossa väärillä tiedoilla haettiin rahaa. Hakijana mm. Kalajoen kunta kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken ja kunnansihteeri Pekka Ollilan allekirjoituksin hakemuksessa.

Tässä ovat keskeiset faktat tästä kiistanalaisesta menettelystä:

Kallankarien osallisuus: Vaikka itsehallinnollinen karikokous oli nimenomaisesti tehnyt kielteisen päätöksen Naturaan liittymisestä ja LIFE-hankkeesta, Kallankarit oli merkitty hakemukseen hankekumppaniksi ja alueeksi. Tämä oli suora loukkaus vuoden 1771 kuninkaalliseen asetukseen perustuvaa itsehallintoa kohtaan.

Himangan kunnan asema: Samoin Himangan kunta oli merkitty hakemukseen hakijaksi/osapuoleksi, vaikka kunnan viralliset päättävät elimet olivat tehneet kielteisen päätöksen asiassa.

Hakemuksen vääristely: Hakemus toimitettiin EU:n komissiolle ikään kuin paikallinen suostumus olisi ollut olemassa. Tämä tehtiin, jotta hanke näyttäisi komission silmissä yhtenäiseltä ja laajemmalta, mikä helpotti rahoituksen saamista.

Oikeudellinen jälkipuinti: Tapaus on herättänyt kysymyksiä virkavastuusta ja siitä, onko rahoitusta haettu harhaanjohtavin tiedoin. Kyseessä ei ollut vain luonnonsuojelukiista, vaan perustavanlaatuinen kysymys siitä, voivatko valtion viranomaiset ohittaa kuntien ja itsehallinnollisten elinten nimenomaiset kiellot kansainvälisissä rahoitushakemuksissa.

Kalajoen lukion historian lehtori Lauri Järvinen (1946–2024) tuomittiin vuonna 1996 vahvistetussa tuomiossa (Vaasan hovioikeus) Järvinen velvoitettiin maksamaan yhteensä noin77 000 markkaa. Tämä summa sisälsi sekä varsinaiset korvaukset että vastapuolen oikeudenkäyntikulut.Tuomio tuli herjaamisesta (jatkettu kunnianloukkaus), joka oli tapahtunut sekä koulun sisäisessä viestinnässä että julkisissa kirjoituksissa. Lauri Järvinen oli Kalajoella erittäin tunnettu hahmo, joka julkaisi urallaan kymmeniä teoksia erityisesti urheiluhistoriasta. Tapaus muistetaan paikallisesti pitkään jatkuneena ja kärjistyneenä työyhteisöriitana, joka poikkeuksellisesti päätyi hovioikeuteen asti. 

Seurakunnan naispapit: Kalajoen seurakunnan ensimmäinen naispappi Aila Harvala päätti kautensa vuonna 1996.

Ympäristötutkimus: Kalajoella tehtiin vuonna 1996 tutkimuksia vaellussiian poikasmääristä ja niiden radioaktiivisista merkinnöistä.