keskiviikko 21. lokakuuta 2026

Tosiasiat maahanmuutosta

Maahanmuuton keskeiset muodot Suomessa

Maahanmuutosta keskusteltaessa ja sitä säädeltäessä on olennaista erottaa sen eri lajit ja tavoitteet, sillä niitä koskevat eri lait ja käytännöt:

Työperäinen maahanmuutto:

Työntekijöiden ja yrittäjien muutto maahan, jonka tarkoituksena on vastata osaavan työvoiman saatavuuteen, yritysten kasvuun ja talouden elinvoimaisuuteen.
Opiskelu ja tutkimus: Ulkomaalaisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja harjoittelijoiden saapuminen maahan suorittamaan tutkintoa tai tekemään tieteellistä työtä.
Kansainvälinen suojelu (Turvapaikanhakijat ja pakolaiset): Turvapaikanhakija hakee maasta suojaa vainon tai turvattomuuden vuoksi. Pakolaiset puolestaan ovat henkilöitä, joille on jo myönnetty turvapaikka tai jotka ovat saapuneet osana virallista pakolaiskiintiötä.
Perheenyhdistäminen: Muutto maahan jo siellä asuvan perheenjäsenen luokse.
Viranomaisten vastuut ja roolit

Suomen maahanmuuttopolitikkaa ja -prosesseja ohjaavat useat eri tahot:

Viranomainen / Toimija	Pääasiallinen vastuualue
Sisäministeriö	Vastaa maahanmuuttopolitiikan ja -lainsäädännön yleisestä valmistelusta sekä ohjaa Maahanmuuttovirastoa.
[Maahanmuuttovirasto (Migri)](https://www.migri.fi/** "Etusivu	Maahanmuuttovirasto")**
Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM)	Vastaa työperäisen maahanmuuton, opiskelijoiden maahanmuuton sekä kotouttamisen politiikasta ja lainsäädännöstä.
Poliisi ja Rajavartiolaitos	Vastaavat rajatarkastuksista, laittoman maahantulon torjunnasta sekä ottavat vastaan turvapaikkahakemuksia.

Kotoutuminen ja lainsäädäntö

Maahanmuuttoa säätelevät Suomessa keskeisesti muun muassa ulkomaalaislaki ja kotoutumislaki. Kotoutumisen tavoitteena on, että maahanmuuttaja saavuttaa tasavertaisen aseman muun väestön kanssa. Modernissa politiikassa korostetaan kotoutumisen kaksisuuntaisuutta, mikä tarkoittaa, että se vaatii aktiivisuutta, kielitaidon opettelua ja lakien noudattamista muuttajalta, mutta myös vastaanottavalta yhteiskunnalta valmiutta tarjota mahdollisuuksia ja palveluita.

Maahanmuuttajien määristä Suomessa

Suomessa asui Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2025 lopussa noin 660 800 ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä vastasi 11,7 prosenttia koko maan väestöstä.

Väestötilastoissa maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään tarkastellaan yleensä kolmesta eri näkökulmasta: syntyperän, kansalaisuuden ja äidinkielen mukaan.

1. Ulkomaalaistaustaiset (Syntyperä)

Tilastokeskus jakaa ulkomaalaistaustaiset henkilöt kahteen ryhmään sen mukaan, ovatko he syntyneet ulkomailla vai Suomessa:

Ulkomailla syntyneet (ensimmäinen polvi): 558 617 henkilöä.
Suomessa syntyneet (toinen polvi): 102 183 henkilöä. Suomessa syntyneiden toisen polven ulkomaalaistaustaisten määrä ylitti 100 000 henkilön rajan ensimmäistä kertaa vuoden 2025 aikana. He ovat valtaosin vielä nuoria, ja heistä alle kouluikäisiä on lähes 38 %.

2. Suurimmat ryhmät kansalaisuuden ja kielen mukaan

Ryhmien suuruusjärjestys vaihtelee sen mukaan, mitataanko sitä pelkän virallisen kansalaisuuden vai äidinkielen perusteella:

Kansalaisuus: Vuoden 2025 aikana Ukrainan kansalaiset nousivat Suomen suurimmaksi ulkomaiden kansalaisten ryhmäksi.
Äidinkieli: Jos tilannetta tarkastellaan äidinkielen mukaan, venäjänkieliset ovat edelleen selvästi suurin ryhmä (102 618 henkilöä). Tämä johtuu siitä, että lähes 53 000 venäjänkielisellä on jo Suomen kansalaisuus, jolloin he eivät näy ulkomaiden kansalaisten tilastoissa. Seuraavaksi suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat vironkieliset (48 495) ja ukrainankieliset (46 696).

3. Vuotuinen muuttoliike (2025)

Vuosi 2025 merkitsi maahanmuutossa selvää tasaantumista kahden poikkeuksellisen suuren kasvuvuoden (erityisesti Ukrainan sodan aiheuttaman pakolaisuuden vuoksi ennätyksellisen vuoden 2023) jälkeen.

Maahanmuutto Suomeen: 51 121 henkilöä (laskua edellisvuodesta noin 12 800 muuttoa). Määrä oli laskusta huolimatta tilastohistorian kolmanneksi korkein.
Maastamuutto Suomesta: 19 888 henkilöä (tilastointihistorian korkein luku).
Nettomaahanmuutto (muuttovoitto): +31 233 henkilöä.
Suurimmat Suomeen muuttaneiden ulkomaalaisten ryhmät vuonna 2025 olivat ukrainalaiset (8 771 henkeä), filippiiniläiset (2 753) ja srilankalaiset (2 466).

Maahanmuuttajien työllisyys

Ulkomaalaistaustaiset ja maahanmuuttajat ovat vastanneet Suomen työllisten määrän kasvusta koko 2020-luvun. Samalla kun suomalaissyntyisten työllisten määrä on vähentynyt väestön ikääntymisen vuoksi, maahanmuutto on tuonut työmarkkinoille uutta työvoimaa.

Maahanmuuttajien työllisyystilanne vaihtelee kuitenkin suuresti sukupuolen, maahantuloperusteen sekä talouden suhdanteiden mukaan.

Keskeiset tunnusluvut ja suhdannetilanne

Vuosien 2025 ja 2026 aikana yleinen talouden matalasuhdanne on heijastunut myös ulkomaan kansalaisten työllisyyteen:

Työllisyysaste: Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan ulkomaan kansalaisten työllisyysaste oli vuoden 2026 alussa 56,4 prosenttia (vuoden 2025 lopussa 56,8 %). Tämä jää selvästi matalammaksi kuin koko Suomen väestön trendinmukainen työllisyysaste (noin 75 %).
Työttömyys: Työttömyysaste ulkomaalaisten keskuudessa oli noin 20 prosenttia. Keväällä 2026 ulkomaalaisia työttömiä työnhakijoita oli Suomessa noin 48 600, mikä vastasi lähes 15 prosenttia kaikista Suomen työttömistä.

Sukupuolten väliset suuret erot

Maahanmuuttajien työllisyydessä näkyy poikkeuksellisen suuri kuilu miesten ja naisten välillä:

Miehet: Maahanmuuttajamiesten työllisyys nousee hyvässä suhdanteessa lähes kantaväestön tasolle (usein 70 % tuntumaan tai ylikin). Vuoden 2026 aikana miesten työttömyys kääntyi jopa lievään laskuun.
Naiset: Maahanmuuttajanaisten työllisyysaste (alle 60 %) on Suomessa muiden Pohjoismaiden tasoa matalampi. Monet naiset jäävät pitkäksikin aikaa työvoiman ulkopuolelle esimerkiksi perhesyistä. STTK:n teettämien selvitysten mukaan naisissa on kuitenkin merkittävä työvoimapotentiaali, sillä lähes joka toisella ulkomaalaistaustaisella naisella on korkeakoulututkinto.

Työllistyminen maahantulon syyn mukaan

Se, millä perusteella ihminen muuttaa Suomeen, ennustaa vahvasti hänen työllistymistään:

Maahantulon syy	Työllisyyskehitys
Työperäinen maahanmuutto	Työllisyysaste on huippukorkea, lähes 90 prosenttia. Nämä henkilöt tulevat suoraan valmiiseen työpaikkaan.
Opiskelu	Työllistyvät usein opintojen ohessa tai valmistuttuaan nopeasti asiantuntijatehtäviin tai esimerkiksi palvelualoille.
Kansainvälinen suojelu & perhesyyt	Työllistyminen on aluksi selvästi hitaampaa. Kotoutumisajan jälkeen työllisyys ja tulotaso paranevat kuitenkin tasaisesti Suomessa asuttujen vuosien myötä.

Työelämässä koettu syrjintä ja haasteet rekrytointiprosesseissa (kuten tiukat suomen kielen vaatimukset tai ulkomaisten tutkintojen rinnastamisen vaikeus) hidastavat edelleen monen Suomeen muuttaneen pääsyä koulutusta vastaavaan työhön

Maahanmuuton ongelmat ja kipupisteet

Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ja kipupisteet koskettavat sekä Suomeen muuttavia ihmisiä että suomalaista yhteiskuntaa, ja ne jakautuvat taloudellisiin, sosiaalisiin, kulttuurisiin ja poliittisiin haasteisiin. Julkisessa ja poliittisessa keskustelussa Sitran koordinoimista kansalaiskeskusteluista aina eduskuntaan asti maahanmuuton kipupisteet jaetaan tyypillisesti seuraaviin pääteemoihin:

1. Työmarkkinat ja talous

Matala työllisyysaste ja työttömyys: Erityisesti pakolais- ja perhetaustaisten maahanmuuttajien sekä ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste jää merkittävästi kantaväestöä matalammaksi. Tämä luo painetta julkiselle taloudelle, ja matalasuhdanteen aikana ulkomaan kansalaisten työttömyysaste on pysytellyt korkeana.
Koulutuksen haaskaaminen (Aivoturska): Korkeasti koulutetut maahanmuuttajat työskentelevät usein koulutustaan vastaamattomissa suorittavan tason töissä.
Syrjintä rekrytoinnissa: Tutkimusten mukaan ulkomaalaiselta kalskahtava nimi tai tiukat, toisinaan tarpeettoman korkeat suomen kielen vaatimukset estävät päteviäkin hakijoita pääsemästä edes työhaastatteluihin. Myös ulkomaisten tutkintojen virallinen tunnustaminen koetaan hitaaksi ja vaikeaksi.

2. Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset kipupisteet

Toisen polven haasteet: Huolta herättävät Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset nuoret, jotka tilastojen mukaan kohtaavat kantaväestön nuoria enemmän haasteita koulutuspoluilla ja työelämään siirtymisessä.
Segregaatio eli alueellinen eriytyminen: Maahanmuuttajaväestö keskittyy voimakkaasti suuriin kaupunkeihin ja niiden tiettyihin lähiöihin. Alueellinen eriytyminen heijastuu kouluihin, joissa S2-oppilaiden (suomi toisena kielenä) suuri osuus muuttaa luokkahuoneiden dynamiikkaa ja luo haasteita opetuksen järjestämiselle.
Hyvinvointierot: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) selvitysten mukaan alle puolet maahanmuuttaneista kokee elämänlaatunsa keskimäärin hyväksi, ja haasteet korostuvat erityisesti nuorilla aikuisilla.

3. Kulttuuriset ristiriidat ja integraatio

Arvoristiriidat: Yhteiskunnallisessa keskustelussa nousevat usein esiin haasteet, jotka liittyvät hyvin erilaisista kulttuurisista taustoista tulevien ihmisten sopeutumiseen suomalaiseen liberaaliin ja tasa-arvoiseen oikeusvaltioon. Kysymykset esimerkiksi naisten oikeuksista, uskonnon roolista julkisessa tilassa ja perherakenteista voivat aiheuttaa hankausta.
Rasismi ja ulkopuolisuus: Maahanmuuttajat kokevat arjessaan rasismia, ennakkoluuloja ja ulkopuolisuuden tunnetta, mikä hidastaa ja vaikeuttaa heidän kotoutumistaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

4. Politiikka ja vetovoima

Kireä ilmapiiri: Maahanmuuttopoliittinen keskustelu on hyvin polarisoitunutta. Tiukentuva maahanmuuttolainsäädäntö ja julkinen retoriikka huolestuttavat maassa jo asuvia asiantuntijoita. Tämä heikentää Suomen maakuvaa ja vaikeuttaa kansainvälisten huippuosaajien houkuttelemista maahan.
Turvallisuus ja valvonta: Keskustelua herättävät myös laittoman maahantulon hallinta, EU:n ulkorajojen valvonta sekä viranomaisten resurssit käsitellä hakemuksia, taustoittaa tulijoita ja toimeenpanna kielteisen päätöksen saaneiden palautuksia tehokkaasti

Totuus haittamaahanmuuton estämisen toteuttamisesta

Työperusteisen maahanmuuton tulorajojen nostaminen kytkeytyy suoraan pyrkimykseen minimoida sosiaalitukien käyttö. Kun maahanmuuttajalta vaaditaan korkeampaa palkkaa oleskeluluvan saamiseksi, varmistetaan, ettei hänellä ole edes laillista oikeutta hakea Kelan tukia täydentämään tulojaan.

Uudistukset ja niiden yhteys sosiaalitukijärjestelmään toimivat seuraavasti:

1. Tulorajojen korotukset (2025–2026)

Maahanmuuttovirasto (Migri) soveltaa nykyisin selvästi aiempia vuosia tiukempia palkkarajoja:

Tavalliset työntekijät (TTOL): Työntekijän oleskeluluvan lakisääteinen bruttopalkkaraja nostettiin 1 600 euroon kuukaudessa. Aiemmin riitti alan minimityöehtosopimuksen mukainen palkka (joka saattoi olla esimerkiksi noin 1 400 euroa). Jos palkka jää euronkin alle 1 600 euron, oleskelulupaa tai sen jatkoa ei myönnetä. Ilta- ja yövuorolisiä ei lasketa mukaan tähän perussummaan.
Asiantuntijat ja erityisasiantuntijat: Korkeakoulutetuilta asiantuntijoilta ja EU-sinisen kortin haltijoilta vaadittava kuukausipalkka on nostettu 3 937 euroon brutto vuodelle 2026.
Muut luvat (Opiskelijat ja perheenjäsenet): Jos oleskelulupa perustuu muuhun kuin suoraan työsuhteeseen (kuten valmistumisen jälkeiseen työnhakuun tai yritystoimintaan), vaadittava nettotuloraja on sidottu asuinkuntaan: Pääkaupunkiseudulla vaaditaan 1 210 €/kk netto, muissa suurissa kunnissa 1 090 €/kk netto ja muualla Suomessa 1 030 €/kk netto.

2. Miten tulorajat karsivat sosiaalitukien tarvetta?

Tulorajojen mekaaninen nostaminen toimii suodattimena, joka estää niin sanotun matalapalkkamuuttoilmiön ja minimoi sosiaaliturvan kuormituksen kolmella tavalla:

Estetään "palkkaköyhyys" ja tukiriippuvuus

Suomessa matalapalkkaisilla aloilla (kuten siivous-, ravintola- tai palvelualoilla) osa-aikatyötä tekevät Suomen kansalaiset joutuvat usein hakemaan yleistä asumistukea tai perustoimeentulotukea palkkansa päälle tullakseen toimeen.
Nostamalla oleskeluluvan minimipalkka 1 600 euroon valtio varmistaa, että maahanmuuttajan on pakko tehdä joko täyttä työviikkoa tai saada riittävän korkeaa tuntipalkkaa. Koska tulotason on oltava lakisääteisesti korkeampi, henkilö ei lähtökohtaisesti ole enää oikeutettu viimesijaisiin Kelan tukiin, sillä hänen omat tulonsa ylittävät tukirajojen kynnykset.

Katkaistaan oikeus tukiin työttömyystilanteessa

Hallituksen voimaan saattama 3 tai 6 kuukauden työttömyyssääntö tarkoittaa, että jos työperusteinen maahanmuuttaja menettää työnsä, hänen täytyy löytää uusi, vähintään 1 600 euroa kuukaudessa maksava työ kyseisen suoja-ajan kuluessa.
Jos uutta vaatimukset täyttävää työtä ei löydy, oleskelulupa raukeaa ja henkilön on poistuttava maasta. Tämä katkaisee mahdollisuuden jäädä Suomeen elämään pelkän työttömyysturvan ja asumistuen varassa.

Evätään kansalaisuus tukien käytön seurauksena

Kuten aiemmin todettiin, kansalaisuuslain tiukennukset estävät Suomen kansalaisuuden saamisen, jos hakija on turvautunut toimeentulotukeen tai työttömyysturvaan yli 3 kuukauden ajan viimeisen kahden vuoden aikana. Koska oleskeluluvan jatkaminen edellyttää jatkuvasti tuon 1 600 euron tulorajan ylittämistä, maahanmuuttaja ei voi hakea sosiaalitukia vaarantamatta sekä nykyistä oleskelulupaansa että tulevaa polkuaan kansalaiseksi.

Lopputulos

Tulorajoilla luodaan järjestelmä, jossa ulkomaisen työntekijän on oltava Suomelle puhtaasti nettovaltiontaloudellinen hyöty. Jos työntekijän palkka ei riitä elämiseen ilman yhteiskunnan tukea, järjestelmä evää oleskeluluvan automaattisesti, jolloin henkilö ei pääse Kelan asiakkaaksi

Paljonko näillä toimenpiteillä on tarkoitus säästää valtion rahoja?

Orpon hallituksen tavoitteena on saavuttaa suorilla maahanmuuttopoliittisilla säästöillä yhteensä noin 250 miljoonan euron säästöt hallituskauden 2023–2027 aikana.

Vaikka hallituksen tekemät julkisen talouden kokonaissopeutukset ovat huomattavasti suurempia (noin 9 miljardia euroa), maahanmuuttoon ja eriyttämiseen liittyvät toimenpiteet jakautuvat tarkempiin lakikohtaisiin tavoitteisiin:

Kotoutumispalveluiden ja -korvausten leikkaukset: Valtio säästää noin 47 miljoonaa euroa uudistamalla kotoutumispalveluita ja siirtämällä ne kunnille. Lisäksi kuntien ja hyvinvointialueiden saamiin laskennallisiin kotoutumiskorvauksiin tehtiin erillinen 30 miljoonan euron tasoleikkaus.
Kielitaitoon sidottu työttömyysturva: Työttömille maahanmuuttajille suunnatun matalamman kotoutumistuen ja kielitaitovaatimusten arvioitiin tuovan noin 26 miljoonan euron vuosittaiset säästöt. Pidemmällä aikavälillä työllisyyden parantumisen kautta tavoitellaan yli 100 miljoonan euron kokonaisvaikutusta.
Pakolaiskiintiön puolittaminen: Turvapaikkajärjestelmän ja vastaanottotoiminnan säästöt muodostavat ison osan maahanmuuton suorista menosäästöistä, kun pakolaiskiintiö puolitettiin 500 henkeen

Suomen vankilapopulaatio on kasvanut huomattavasti, ja ulkomaalaisten vankien määrä on saavuttanut uuden ennätyksen: Suomen vankiloissa on noin 3 900 vankia, joista lähes 950 (noin neljännes) on ulkomaalaisia.

Hallituksen uusi suunta: Vankilapaikkojen vuokraaminen ulkomailta

Koska vankien siirtäminen suoraan heidän omiin kotomaihinsa on usein sopimusteknisesti vaikeaa, oikeusministeri Leena Meri on nostanut esiin vaihtoehtoisen ratkaisun, jota Tanska ja Ruotsi jo toteuttavat: vankilapaikkojen vuokraamisen ulkomailta.

Oikeusministeriön teettämän selvityksen mukaan Suomi tutkii mahdollisuutta vuokrata vankilapaikkoja esimerkiksi Virosta tai muista maista. Tässä mallissa ulkomaalaiset (erityisesti EU-maiden ulkopuolelta tulleet) miesvangit siirrettäisiin kärsimään tuomiotaan Suomen vuokraamaan ja valvomaan ulkomaiseen vankilaan, mistä heidät tuomion päätyttyä karkotettaisiin suoraan omaan kotimaahansa. Tällä pyritään säästämään suomalaisten veronmaksajien rahoja ja ratkaisemaan kotimaisten vankiloiden yliasutusongelma.

Kuinka kauan kestää näillä toimenpiteillä, että suomalainen maahanmuutto ei enää ole haittamaahanmuutoa

Uudistusten täysimääräisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten näkyminen vie arvioiden mukaan vähintään 5–10 vuotta. Aikataulu johtuu siitä, että lakimuutokset astuvat voimaan porrastetusti, ja maahanmuuton vaikutukset ovat luonteeltaan pitkäaikaisia "elinkaarivaikutuksia".

Julkistalouden laskelmissa ja poliittisessa arvioinnissa siirtymäaika jakautuu kolmeen vaiheeseen:

1. Välittömät vaikutukset (1–3 vuotta: Vuosina 2024–2027)

Ensimmäiset tulokset näkyvät uusien maahantulijoiden määrässä ja suorissa budjettisäästöissä.

Maahantulon tyrehtyminen: Kun vaadittava kuukausipalkka nostettiin 1 600 euroon ja pakolaiskiintiö puolitettiin, matalapalkkaisten alojen työlupahakemukset ja humanitaarinen muutto vähenivät välittömästi.
Suorat säästöt: Kotouttamispalveluiden leikkaukset ja uusi matalampi kotoutumistuki tuovat valtion budjettiin noin 100–250 miljoonan euron säästöt tämän hallituskauden loppuun mennessä.

2. Keskipitkän aikavälin vaikutukset (5 vuotta: Vuoteen 2030 mennessä)

Tässä vaiheessa nähdään, miten maassa jo asuvien maahanmuuttajien profiili muuttuu.

"Karsintamekanismi" toimii: Tiukka 3 tai 6 kuukauden työttömyyssääntö tarkoittaa, että vuoteen 2030 mennessä maasta on poistunut huomattava määrä sellaisia ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka olisivat vanhassa järjestelmässä jääneet työttömyysturvan ja asumistuen piiriin.
Kielitaidon parantuminen: Koska tukien saaminen on sidottu tiukemmin kielitaitovaatimuksiin, maahan jäävien työllisyysasteen odotetaan nousevan, mikä vähentää toimeentulotuen tarvetta.

3. Pitkän aikavälin elinkaarivaikutukset (10+ vuotta: Vuoteen 2035 ja sen yli)

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) ja valtiovarainministeriön selvitysten mukaan maahanmuuton todellinen nettovaikutus julkiselle taloudelle mitataan vasta vuosikymmenten säteellä.

Jotta maahanmuutto muuttuisi puhtaasti valtiontaloudelliseksi hyödyksi (eli verotulot ylittävät sosiaali- ja terveyspalveluiden kulut), maassa asuvien ulkomaalaisten työllisyysasteen on pysyttävä korkeana läpi heidän elinkaarensa.
Vasta noin kymmenen vuoden kuluttua nähdään, riittävätkö 8 vuoden asumisaikavaatimus ja uusi kansalaisuuskoe varmistamaan, että kansalaisuuden saavat vain ne, jotka ovat integroituneet yhteiskuntaan täysin omavaraisesti.

Miksi ongelma ei poistu hetkessä?

Suomessa asuu jo valmiiksi satojatuhansia vieraskielisiä, joita koskevat perustuslain takaamat perusoikeudet (kuten viimesijainen toimeentulotuki). Koska lainsäädäntöä ei voida perustuslain ja EU-oikeuden vuoksi soveltaa takautuvasti niin, että jo maassa olevilta laillisilta asukkailta vietäisiin kaikki tuet, muutos tapahtuu hitaasti uuden sukupolven ja uusien maahantulijoiden kautta. Taloudellinen asennoituminen muuttuu sitä mukaa, kun järjestelmä suodattaa sisään vain korkeamman palkkatason osaajia.

tiistai 20. lokakuuta 2026

ERKKI AHON TALOUS- JA DEMOKRATIA- MALLI

ERKKI AHON TALOUS- JA DEMOKRATIA- MALLI

SUOMEN TALOUS- JA SANEERAUSOHJELMA: TÄYDELLINEN JA PERUSTEELLINEN MASTER-ASIAKIRJA (VAALIKAUSI 2027–2031)

OSA 1: KOKONAISVALTAINEN TALOUS- JA SANEERAUSOHJELMA

1. Strateginen kärki: Nykyisten sote-alueiden täydellinen lakkauttaminen ja erikoissairaanhoidon siirto valtion vastuulle (Vuotuinen säästö: 1,5–3,0 mrd. €)

Suomen julkinen talous velkaantuu miljardien eurojen vauhtia. Vuodelle 2027 ennustettu rakenteellinen alijäämä on nykytilassa -12,3 miljardia euroa. Valtionvelan korkomenot lohkasevat budjetista jo noin 4,4 miljardia euroa, eivätkä istuvan hallituksen kosmeettiset sopeutustoimet riitä kääntämään maan suuntaa.

Tämän vuoksi ”Erkki Ahon talous-ja demokratia-malli ” talousohjelma kohdistaa perusteellisen saneerauksen suoraan julkisen hallinnon raskaaseen väliportaaseen: nykyiset 21 hyvinvointialuetta (sote-alueet) lakkautetaan lailla kokonaan ja niiden päällekkäinen organisaatiomassa puretaan välittömästi. Uudistuksen keskeinen toimintalogiikka ja työnjako rakentuvat seuraavasti:

Erikoissairaanhoito valtion suoraan komentoon: Raskain, kallein ja vaikeimmin ennustettava osuus eli erikoissairaanhoito ja suuret keskussairaalat siirretään kokonaan valtion vastuulle, suoraan rahoitukseen ja keskitettyyn ohjaukseen. Tämä ratkaisu lopettaa alueellisen optimoinnin ja poliittisen suhmuroinnin. Valtio ottaa sairaalaverkon hallinnan omiin käsiinsä ja asettaa erikoislääkäreille valtakunnallisen palkkakaton ja yhtenäiset virkaehdot. Tämä päättää yksityisten keikkalääkärifirmojen harjoittaman julkisen sektorin ylihinnoittelun ja vuokralääkäribisneksen, mikä säästää suoraan 900 miljoonaa euroa vuodessa.
71 uutta palvelualuetta lähellä ihmistä: Suomen vanha, sirpaloitunut kuntarakenne korvataan 71 vahvalla palvelualueella, jotka ottavat kokonaisvastuun kaikista arjen lähipalveluista: perusterveydenhuollosta, neuvoloista, vanhustenhoidosta, varhaiskasvatuksesta ja kouluista. Päätöksenteko ja talousvastuu tuodaan takaisin lähelle ihmistä – maahan luodaan selkeä ”yksi isäntäperiaate”, jossa asukas äänestää vain yksissä paikallisvaaleissa ja sama valtuusto vastaa sekä sivistyksestä että perustason hoivasta ilman raja-aitoja. Aluejako optimoidaan todellisen asutun väestötiheyden mukaan (jättäen tyhjät erämaat laskennan ulkopuolelle) asukkaan enimmäisetäisyysperusteella: Etelä-Suomessa säde keskuksesta on max 20 km (48 aluetta), Väli-Suomessa 40 km (13 aluetta) ja Pohjois-Suomessa max 60 km (10 aluetta).
Oma verotusoikeus ja automaattinen tasauspooli: Jotta uudet palvelualueet kantaisivat aidon talousvastuun ilman valtion automaattista piikkiä, niille säädetään oma verotusoikeus (ansiotulo-, kiinteistö- ja yhteisövero). Radikaalit elinvoima- ja väestörakenneerot korjataan perustamalla Kansallinen verotulojen tasauspooli (Robin Hood -malli): rikkailta eteläisiltä nettomaksaja-alueilta siirretään 85 % laskennallisen valtakunnallisen keskiarvon ylittävästä verotulosta yhteiseen pooliin, jolla taataan heikoimmille alueille 95 % vähimmäistaso. Tämän päälle valtio maksaa suoraa olosuhdelisää (pinta-ala-, logistiikka- ja sairastavuuskertoimet) Pohjois- ja Väli-Suomen pitkien välimatkojen ja kalliiden ajokilometrien kompensoimiseksi.

Tämän historiallisen sote- ja alueremontin, poliittisen koneiston saneerauksen sekä työllisyysperusteisen maahanmuuttouudistuksen rakenteellinen yhteisvaikutus valtiontalouteen on noin 11,5–13,5 miljardia euroa vuodessa. Säästöillä pyyhitään valtion rakenteellinen alijäämä kokonaan pois, katkaistaan velkakierre ja luodaan pohja talouden dynaamisille veroratkaisuille.

2. Julkisen ja yksityisen sektorin tekoälyloikka (Säästöpotentiaali: 8 mrd. € vuodessa)

Teknologia ei ole itsearvo, vaan välttämätön mahdollistaja, jolla korvataan kiviseinien ja hallintorakenteiden keskittäminen. Ohjelmassa ajetaan läpi kokonaisvaltainen, prosessitason 20 prosentin tuottavuushyppy generatiivisen tekoälyn ja itsenäisten agenttien (Autonomous Agents) avulla:

Sote-sektorin vapauttaminen rutiineista: Sote-palveluissa otetaan käyttöön suojattu, puheohjattu tekoälyjärjestelmä, joka kuuntelee lääkärin tai hoitajan potilaskohtaamista ja muuttaa puheen automaattisesti jäsennellyksi potilaskertomustekstiksi suoraan Kanta-järjestelmään. Tämä poistaa rutiininomaisen tietokoneen näppäilyn ja vapauttaa ammattilaisten työajan suoraan hoitotyöhön.
Viranomaishallinnon automaatio: Kelan ja Verohallinnon kaltaiset suuret virastot siirretään tekoälypohjaiseen esikäsittelyyn. Itsenäiset tekoälyagentit vertaavat hakemuksia ja laskuja suoraan dynaamiseen dataan, tarkistavat poikkeamat ja hyväksyvät sääntöperusteiset perushakemukset itsenäisesti. Virkamiehen rooli muuttuu suorittajasta inhimilliseksi tarkastajaksi ja loppuharkinnan tekijäksi.
Opetusalan virtuaaliloikka ja yliopistouudistus: Tekoäly valjastetaan hoitamaan jopa 75 % opettajien oppituntien esisuunnittelusta, kurssimateriaalien luonnostelusta ja essee-vastausten rutiinitarkistuksesta. Yliopistorahoituksessa (valtion vuosittainen kokonaispanostus yli 2,3 miljardia euroa) lopetetaan keinotekoinen venyttäminen: valtion rahoittamalle väitöskirjatutkimukselle asetetaan ehdoton 3 vuoden takaraja. Tämän jälkeinen jatkoaika on omarahoitteista tai vaatii pakollisen kumppanuusmallin "käyttäjäorganisatioilta", kuten yliopistosairaaloilta tai teollisuuden yrityksiltä, jolloin tutkimus kytketään suoraan suomalaiseen potilashyötyyn tai uuden liiketoiminnan ja työpaikkojen synnyttämiseen.

3. Maahanmuuton ja sosiaaliturvan menojen patoaminen (Lainsäädännöllinen malli)

Yhteiskunnan lainsäädännöllisen ja perustuslaillisen yhdenvertaisuusperusteen vuoksi sosiaalitukien tasoa tai määrää ei eriytetä maassa asuvien henkilöiden kansalaisuuden tai etnisen taustan mukaan. Maahanmuuttoperusteinen julkisen talouden pitkäaikainen kustannusrasitus poistetaan reaalitaloudesta täysin lainsäädännöllisesti mahdollisella tiukalla itsenäisellä toimeentulovaatimuksella ja työhön sidotulla maastapoistumisvelvollisuudella:

Kuuden kuukauden työllisyys- ja tuki-ikkuna: Jos maassa asuva ulkomaalainen tukeutuu lakisääteiseen perussosiaaliturvaan, yleiseen asumistukeen tai työttömyysetuuksiin yhtäjaksoisesti tai laskennallisesti yli kuuden (6) kuukauden ajan tilivuoden aikana, hänen oleskeluoikeutensa maassa raukeaa lainvoimaisesti.
Automaattinen karkotus: Mikäli henkilö tai perhe ei kykene elättämään itseään omilla työtuloillaan tai reaalisella varallisuudellaan asetetun määräajan paukkuessa, Maahanmuuttoviraston on tehtävä karkotuspäätös ilman dynaamista harkintaa ja poliisin on toimeenpantava nopeutettu maastapoistaminen 30 päivän kuluessa.
Säästömekanismi: Säästövaikutus julkiselle taloudelle syntyy suoraan siitä, kun passiiviset ja työttömäksi jäävät ulkomaalaiset henkilöt poistuvat maasta, mikä eliminoi suorat sosiaalimenot ja epäsuorat palvelukustannukset rasittamatta järjestelmää keinotekoisilla erillistuilla.

4. Poliittisen eliitin ja hallinnon saneeraus (Vuotuinen säästö: 42,7 miljoonaa euroa)

Uudistukset edellyttävät, että myös poliittinen koneisto osallistuu säästötalkoisiin ja repivä, tehoton blokkipolitiikka lopetetaan kansallisen yhtenäisyyden tieltä:

Puoluekoneistojen suora rahoituskarsinta (Säästö: 37,9 milj. €): Puolueiden suorat valtiontuet (puoluetuki), poliittinen lehdistötuki sekä puolueiden poliittisten nuoriso- ja naisjärjestöjen suorat valtiolliset avustukset lakkautetaan kokonaan. Puolueiden on kerättävä toimintarahansa muualta kuin veronmaksajien kassasta. Ehdokkaiden vaalikampanjabudjeteille asetetaan laissa ehdoton 25 000 euron katto, eikä ulkopuolista tai pimeää rahoitusta saa ottaa vastaan.
Avustajalaumojen ja valtiosihteerien purku (Säästö: 4,8 milj. €): Nykyiset poliittiset valtiosihteerit lakkautetaan lailla kokonaan. Ministeriöiden erityisavustajien määrä karsitaan muotoon enintään yksi avustaja per ministeri. Asioiden poliittinen esivalmistelu palautetaan avustajakerroksilta takaisin suoraan ministereille itselleen ministerivaliokunnissa.
120-paikkainen eduskunta ja kaikkien puolueiden yhteishallitus: Kansanedustajien määrä pudotetaan 120 edustajaan. Uudessa matemaattisen tarkan demokratian mallissa 71 perustettavaa palvelualuetta valitsevat kukin keskuudestaan suoralla vaalilla yhden alue-edustajan

, ja loput 49 paikkaa toimivat valtakunnallisina tasauspaikkoina, jotka jaetaan puolueiden todellisen gallup- ja äänestyskannatuksen mukaan d'Hondtin vertausluvuilla. Vaalien jälkeen maahan muodostetaan suoraan vertauslukujen mukaisessa järjestyksessä kaikkien puolueiden yhteishallitus (15 ministeriä), mikä takaa vakaan yhteiskuntarauhan ja antaa kriisiaikoina mandaatin suuriin rakenteellisiin reformeihin.

5. Ostovoiman palauttaminen, elinkustannusten romuttaminen ja eläkevarojen kotiuttaminen

Julkisen sektorin hallintorakenteiden ja sote-alueiden lakkauttamisesta saatu 11,5–13,5 miljardin euron vuotuinen liikkumavara suunnataan suoraan dynaamisiin veroratkaisuihin, jotka halventavat elämistä Suomessa:

Elintarvikkeiden ALV 4 %:iin (Superalennettu kanta): Ruoan arvonlisävero lasketaan nykyisestä 13,5 prosentista 4 prosenttiin. Tämä parantaa välittömästi lapsiperheiden ja pienituloisten ostovoimaa ja laskee ruokakassin hintaa kaupassa teoreettisesti 8,4 %. Ruokakaupan suora veromenetys (800–900 milj. €) kuitataan täysimääräisesti tekoälyloikan tuomilla hallintosäästöillä.
Polttoaineverotus Viron tasolle: Polttoaineiden valmisteverotusta ja arvonlisäveroa kevennetään siten, että bensan ja dieselin litrahintoja leikataan Suomessa välittömästi 40–60 senttiä. Tämä säästää keskivertoautoilijalta 450–600 euroa vuodessa, luo alueellista tasa-arvoa harvaan asuville alueille ja polkee alas Suomen sisäiset kuljetus- ja logistiikkakustannukset, mikä halventaa kaikkia kotimaisia kulutustavaroita. Suomenlahden yli tapahtuva "bensaralli" loppuu, ja kansainväliset rahtiautot alkavat tankata Suomessa.
Pääomien palautus reaalitalouteen (TyEL 152 §): Työntekijän eläkelakia muutetaan siten, että eläkeyhtiöt velvoitetaan lailla 40 prosentin pakolliseen kotimaisuusasteeseen sijoituksissaan. Tämä siirtää globaaleista pörsseistä 66 miljardia euroa takaisin kotimaan multaan: 26 miljardia kohdistetaan kriittisen infran takaisinostoon (mm.sähköverkot) ja peruskorjaukseen, 25 miljardia PK-teollisuuden pitkäaikaisiin investointilainoihin pankkikriisin murtamiseksi, ja 15 miljardia startup-yritysten scale-up-vaiheen ankkuripääomaksi, jotta tulevaisuuden Nokiat pysyvät suomalaisomistuksessa. Eläkevarojen käyttö valtion juoksevien budjettivajeiden paikkaamiseen kielletään lailla.
Viron yritysveromalli: Suomalaisten yritysten sisään jättämistä ja eteenpäin investoiduista voitoista ei peritä lainkaan vuotuista yhteisöveroa. Vero (kiinteä 20 %) lankeaa maksettavaksi vasta silloin, kun varoja jaetaan ulos yhtiöstä osinkoina. Yritykset voivat kasvaa, palkata työntekijöitä ja kerryttää vahvoja suhdannepuskureita huonojen aikojen varalle puhtaasti omalla tulorahoituksellaan.

6. Yhtenäinen ja Tasa-arvoinen Perusterveydenhuolto (YTP-malli)

Kaksitehostettu, epätasa-arvoinen terveydenhuoltojärjestelmä puretaan lakkauttamalla vapaaehtoinen työterveyshuollon sairaanhoito ja sitä tukevat Kelan korvaukset kokonaan.

Lakisääteinen Terveysvero: Työnantajilta vapaantuvat suorat lääkärikustannukset muutetaan lakisääteiseksi, korvamerkityksi terveysveroksi korottamalla työnantajan sairausvakuutusmaksua 0,75 prosenttiyksiköllä. Tämä 1,1–1,3 miljardin euron potti ohjataan suoraan uusien 71 palvelualueen budjetteihin perusterveydenhuollon pyörittämiseen.
Norjan mallinen omalääkärijärjestelmä: Jokaiselle asukkaalle osoitetaan oma vastuulääkäriasema, ja palvelualue maksaa asemalle kiinteän vuosisumman (kapitaatiomaksu) – raha seuraa potilasta. Entiset yksityiset työterveysasemat integroidaan järjestelmän palveluntuottajiksi, jolloin niiden ovet avautuvat kaikille kansalaisille, mikä purkaa julkisen puolen hoitojonot välittömästi 3-vaiheisen digitaalisen portinvartijan avulla.

OSA 2: LAINSÄÄDÄNNÖN VAATIMUKSET JA JURIDISET SÄÄDÖSTEKSTIT

Uudistusten käytännön täytäntöönpano vaatii järeitä, välittömiä muutoksia Suomen säädöspohjaan. Lakimuutokset valmistellaan poikkeuksellisesti valtiontaloudellisen poikkeustilan ja kansallisen huoltovarmuuden suomin valtuuksin suoraan pääministerin alaisuudessa perustuslain 23 §:n mukaisessa järjestyksessä.

1. LAKIPYKÄLÄLUONNOS: Työntekijän eläkelain (TyEL) 152 §:n muuttaminen

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan työntekijän eläkelain (395/2006) 152 §, sellaisena kuin se on laissa 315/2015, seuraavasti:

152 § – Sijoittamisen yleiset periaatteet ja kansallinen sijoitusvelvoite

Eläkelaitoksen on sijoitettava varansa tuottavasti ja turvaavasti. Sijoitukset on hajautettava ottaen huomioon eläkelaitoksen vastuun luonne ja vakavaraisuusvaatimukset.

Kansallisen eläkejärjestelmän pitkäaikaisen kestävyyden, taloudellisen huoltovarmuuden ja kriittisen infrastruktuurin suomalaisen omistuksen turvaamiseksi eläkelaitoksen on sijoitettava eläkevaroista muodostetusta sijoitussalkusta vähintään 40 prosenttia kotimaisiin kohteisiin.

Edellä 2 momentissa tarkoitetuiksi kotimaisiksi kohteiksi luetaan:

Suomeen sijoittautuneet ja täällä tosiasiallisesti toimivat yritykset sekä niiden liikkeelle laskemat osakkeet ja joukkovelkakirjalainat;
Kotimaiset pääoma- ja startup-sijoitusrahastot, joiden varat kohdistuvat suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten kasvurahoitukseen;
Kansalliset infrastruktuurikohteet, energian tuotanto- ja siirtoverkot, digitaaliset perusrakenteet sekä logistiset väylähankkeet suoraan tai Valtion kasvu- ja infrarahaston kautta.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2028.

Juridinen perustelu: Rinnakkain muutetaan lakia 315/2015 siten, että kotimaisten kohteiden ja listaamattomien yritysten riskikertoimia alennetaan eläkeyhtiöiden vakavaraisuuslaskennassa. Tämä tekee kotimaahan sijoittamisesta eläkeyhtiöille teknisesti turvallisempaa ja houkuttelevampaa kuin ulkomaisten osakkeiden ostamisesta. EU-oikeudellinen suojamuuri rakennetaan vetoamalla SEUT 65 artiklan mukaiseen yleiseen turvallisuuteen, yleiseen etuun ja kansalliseen huoltovarmuuteen kriisiaikoina.

2. LAKIPYKÄLÄLUONNOS: Laki ulkomaalaisten työllisyysperusteisesta oleskelusta ja maastapoistamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain 23 §:n mukaisessa järjestyksessä valtiontaloudellisen poikkeustilan vuoksi, säädetään seuraava laki:

1 § – Oleskeluluvan toimeentulovaatimus ja seuranta

Muiden kuin Suomen kansalaisten oikeus oleskella maassa ja nauttia julkisen sektorin lakisääteistä perussosiaaliturvaa on sidottu omavaraiseen toimeentuloon, työntekoon tai itsenäiseen varallisuuteen.

2 § – Tukiriippuvuuden määräaika ja luvan raukeaminen

Mikäli ulkomaalainen henkilö tai yhteistalous on nostanut Kansaneläkelaitoksen (Kela) tai palvelualueen maksamaa työttömyys-, asumis- tai perustoimeentulotukea yhtäjaksoisesti tai laskennallisesti yli kuuden (6) kuukauden ajan tilivuoden aikana ilman päätoimista työllistymistä, hänen oleskelulupansa raukeaa välittömästi.

3 § – Nopeutettu karkotusmenettely

Kun oleskelulupa on 2 §:n nojalla rauennut, Maahanmuuttoviraston on tehtävä karkotuspäätös ilman dynaamista harkintaa. Poliisihallituksen on toimeenpantava maastapoistaminen viivytyksettömästi 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta. Valituksen tekeminen hallinto-oikeuteen ei keskeytä karkotuksen täytäntöönpanoa valtiontaloudellisen poikkeustilan aikana.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2028.

Juridinen perustelu: Koska perustuslain yhdenvertaisuusperuste kieltää tukien tason eriyttämisen taustan mukaan, kustannusrasitus poistetaan puhtaasti itsenäisen oleskelu- ja toimeentuloehdon kytkennällä. Säästö syntyy suoraan siitä, kun työttömäksi jäävät henkilöt velvoitetaan poistumaan maasta, mikä karsii humanitaarisen ja passiivisen maahanmuuton kulut reaalitaloudesta kokonaan ilman dynaamista syrjintää.

3. LAKIPYKÄLÄLUONNOS: Laki yhteisöverolain muuttamisesta (Viron veromalli)

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan yhteisöverolain periaatteet seuraavasti:

1 § – Yhteisön reinvestoitujen voittojen verovapaus

Yhteisön tilikauden voitto ja tulos ovat verovapaita siltä osin kuin ne jätetään yhteisön omaksi pääomaksi tai investoidaan yhteisön elinkeinotoiminnan kehittämiseen, konehankintoihin, tuotekehitykseen tai tasepuskureiden kerryttämiseen.

Yhteisövero (20 %) lankeaa maksettavaksi vasta sillä hetkellä, kun yhteisön varoja jaetaan osakkaille varsinaisena osinkona, vapaan oman pääoman rahaston varojenjakona tai omien osakkeiden lunastuksena.

2 § – Väärinkäytösten esto (Luksushankinnat)

Mikäli yhteisön varoilla hankitaan hyödykkeitä, jotka eivät pääasiallisesti palvele yhteisön elinkeinotoimintaa tai tulonhankintaa, hankinnat katsotaan laissa suoraksi varojenjakoon rinnastettavaksi tapahtumaksi.

Verohallinnon on määrättävä 20 prosentin yhteisövero maksettavaksi välittömästi, mikäli yhtiön varoilla hankitaan osakkaiden tai heidän lähipiirinsä henkilökohtaiseen käyttöön luettavia luksusajoneuvoja, vapaa-ajan kiinteistöjä (kesämökkejä) tai vesikulkuneuvoja. Hankinnat katsotaan suoraksi peitellyksi osingonjaoksi ja ne verotetaan bruttomääräisesti välittömästi.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2029.

4. LAKIPYKÄLÄLUONNOS: Laki palvelualueiden rahoituksesta, verotulojen tasauksesta ja olosuhdeperusteisista valtionosuuksista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraava laki:

1 § – Palvelualueveron kantaminen

Lakisääteisten peruspalveluiden rahoittamiseksi perustetulla 71 palvelualueella (suurkunnalla) on oikeus kantaa palvelualueveroa asukkaidensa ansiotuloista, alueella sijaitsevista kiinteistöistä (ml. tuulivoima-, kaivos- ja teollisuuslaitokset) sekä kiinteää 30 prosentin osuutta alueella toimivien yritysten maksamasta yhteisöverosta.

2 § – Kansallinen verotulojen tasauspooli

Verohallinto ylläpitää itsenäistä Kansallista verotulojen tasauspoolia alueellisten elinvoimaerojen tasoittamiseksi.

Jos palvelualueen asukaskohtainen verokertymä ylittää valtakunnallisen keskiarvon, ylimenevästä osasta siirretään 85 osaa sadasta (85 %) tasauspooliin.
Jos palvelualueen verokertymä alittaa keskiarvon, tasauspoolista maksetaan alueelle automaattista täydennystä siten, että se saavuttaa 95 osaa sadasta (95 %) tasosta kansallisesta laskennallisesta keskiarvosta.

3 § – Olosuhdelisät

Valtio maksaa tasauspoolin päälle suoraa tarveperusteista valtionosuutta. Pohjois-Suomen 10 palvelualueella (säde max 60 km) sovelletaan dynaamista pinta-ala- ja logistiikkakerrointa pitkien välimatkojen ja ajokilometrien korvaamiseksi. Väli-Suomen 13 palvelualueella (säde max 40 km) sovelletaan ikärakennekerrointa ja Etelä-Suomen 48 palvelualueella (säde max 20 km) sosiaalisen rakenteen kerrointa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2029.

5. LAKIPYKÄLÄLUONNOS: Laki valtiollisesta terveysverosta ja monikanavarahoituksen purkamisesta (YTP-malli)

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraava laki:

1 § – Lain tarkoitus ja soveltamisala

Tällä lailla puretaan terveydenhuollon monikanavarahoitus, lakkautetaan työnantajien järjestämän vapaaehtoisen sairaanhoidon verovähennysoikeus ja perustetaan korvamerkitty valtiollinen terveysvero perusterveydenhuollon yhtenäisen saatavuuden ja Norjan mallin mukaisen omalääkärijärjestelmän rahoittamiseksi.

2 § – Työterveyshuollon sairaanhoidon lakkauttaminen

Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukainen työnantajan velvollisuus ja oikeus järjestää yleistä sairaanhoitoa ja muuta terveydenhuoltoa työntekijöilleen lakkaa. Työnantajan lakisääteinen vastuu rajoittuu jatkossa puhtaasti työturvallisuuslaissa (738/2002) säädettyyn ehkäisevään työterveyshuoltoon ja työsuojeluun.

Sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiset Kansaneläkelaitoksen maksamat työterveyshuollon sairaanhoidon korvaukset (luokka II) lakkautetaan.

3 § – Terveysveron määräytyminen ja kanto

Työnantaja on velvollinen maksamaan valtiolle terveysveroa, joka kannetaan työnantajan sairausvakuutusmaksun yhteydessä.

Terveysveron määrä on 0,75 prosenttia työnantajan maksamasta TyEL-palkkasumman kokonaismäärästä. Veron kantaa Verohallinto kuukausittain tulorekisterin tietojen pohjalta sairausvakuutusmaksun yhteydessä.

4 § – Varojen korvamerkintä ja kohdentaminen

Terveysverolla kerätyt varat sekä Kelalta säästyvät työterveyskorvausvarat muodostavat itsenäisen, valtion talousarvion ulkopuolisen Yhtenäisen terveydenhuollon rahaston.

Rahaston varat on lailla korvamerkitty ja ne tilitetään lyhentämättömänä suoraan 71 perustettavalle palvelualueelle (suurkunnalle) asukaslukuun ja sairastavuuskertoimiin perustuen rahoittamaan omalääkärijärjestelmän kapitaatiomaksuja.

5 § – Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2029.

6. LAKIPYKÄLÄLUONNOS: Laki valtakunnallisesta erikoislääkärien palkkakatosta ja vuokratyön rajoittamisesta erikoissairaanhoidossa

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain 23 §:n mukaisessa järjestyksessä valtiontaloudellisen poikkeustilan vuoksi, säädetään seuraava laki:

1 § – Lain tarkoitus ja soveltamisala

Tällä lailla estetään julkisten varojen valuva hukkaeritys erikoissairaanhoidon rahoituksessa, turvataan valtion sairaalaverkon toimintakyky ja rajoitetaan vuokratyövoiman markkinahäiriöitä asettamalla ehdoton valtakunnallinen enimmäiskorvaustaso erikoislääkärien suorittamalle työlle.

2 § – Valtakunnallinen erikoislääkärien virka- ja tehtäväkohtainen palkkakatto

Valtion vastuulla olevassa erikoissairaanhoidossa ja sen alaisuudessa toimivissa sairaaloissa maksettava erikoislääkärin kokonaispalkka tai siihen rinnastettava kuukausikohtainen korvaus ei saa ylittää lääketieteellisen dynaamisen vaativuusluokituksen mukaan määrättyä enimmäissummaa.

Korkeimman vaativuusluokan (esim. operatiivinen sydän- tai neurokirurgia) ehdoton kuukausikohtainen peruspalkkakatto kokonaistyöajalta on 12 000 euroa kuukaudessa. Muiden erikoisalojen palkkakatot porrastetaan asetuksella tämän tason alapuolelle, ottaen huomioon alueelliset päivystys- ja hälytyslisät, joiden kokonaismäärä ei saa ylittää 20 prosenttia peruspalkasta.

3 § – Vuokratyövoiman ja ostopalveluiden enimmäishinnoittelu

Yksityisiltä lääkäripalveluyrityksiltä ostettavan vuokratyövoiman tai asiantuntijapalvelun tuntiveloitus valtion erikoissairaanhoitoon ei saa ylittää 2 §:ssä säädettyä palkkakattoa muunnettuna suoraksi työtuntikustannukseksi, johon on lisätty enintään 10 prosentin suuruinen yrityskohtainen hallinnollinen marginaali.

Sopimukset, joiden veloitustaso ylittää tässä laissa säädetyn enimmäisrajauksen, ovat mitättömiä, ja niiden perusteella suoritetut ylempi-arvoiset maksut on perittävä takaisin valtion kassaan.

4 § – Työvelvoite ja virkaurajärjestelmä poikkeustilan aikana

Valtion sairaalaverkossa erikoistuva tai toimiva lääkäri on velvollinen suorittamaan dynaamisen osan virkaurastaan valtion osoittamassa toimipisteessä sairaalaverkon tasapainoisen alueellisen saatavuuden takaamiseksi. Mikäli erikoislääkäri kieltäytyy ottamasta vastaan valtion osoittamaa virkaa ja siirtyy puhtaasti vuokratyömarkkinoille, hänen oikeutensa laskuttaa valtion erikoissairaanhoitoa vakuutus- tai ostopalvelujärjestelmän kautta evätään määräaikaisesti.

5 § – Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2028.