Kustannuslaskelmalla ja kannattavuuslaskelmalla on olennainen ero

 

ella.lyytinen@vtv.fi , kirjaamo@vtv.fi

Kustannuslaskelmalla ja kannattavuuslaskelmalla on olennainen ero

Kiitän Valtiontalouden tarkastusvirastoa vastuksesta 10.3.2026 D/750/03.04.01/2025. Totean kuitenkin, että en ole vastaukseen tyytyväinen. Yrittäjänä ja eläkkeellä olevana yritystalouden opettajana sekä pitkäaikaisena kaupunginvaltuutettuna (28 vuotta) minun on pakko todeta, että vastaus ei ollut pyytämieni hallintolain 31 § ja 45 § mukainen. Pyysin Valtiontalouden tarkastusvirastoa tutkimaan onko ” tunnin junasta” ja Kalajoen Marinan vierasvensataman rakentamisesta tehty hallintolain edellyttämät kannattavuuslaskelmat. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Valtiontalouden tarkastusvirasto valvovana elimenä ei erota kustannuslaskelmaa eikä kannattavuuslaskelmaa toisistaan. Suomen valtion talous osoittaa, ettei sitä ole ymmärtäneet entiset eikä nykyisetkään paikallistason ja valtion päättäjät aikaisemminkaan. Järkytyksekseni huomasin, ettei sitä ymmärrä valvova viranomainen eli Valtiontalouden tarkastusvirastokaan. Pyydän Valtiontalouden tarkastusvirastoa tutkimana uudelleen onko ”tunnin junalle” ja Kalajoen Marinan vierasvensatamalle tehty lain mukaiset kannattavuuslaskelmat ja onko viranomaisten päätökset perustuneet näihin kannattavuuslaskelmiin.

Hallintolaki

https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2003/434

Hallintolaki 31 §

6 lukuAsian selvittäminen ja asianosaisen kuuleminen

Viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

Halllintolaki 45 §

7 lukuAsian ratkaiseminen

Päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Kalajoki 11.03.2026

Erkki Aho

Merenojantie 9 B 16

85100 Kalajoki

Päätös hallintokanteluasiassa

Asian aiemmat käsittelyvaiheet

Kantelu

Kantelija on 8.12.2025 toimittanut tarkastusvirastolle kirjelmän, jossa hän on muun ohella vaatinut

virallisia kannattavuusarviointeja Tunnin juna -hankkeesta sekä Kalajoen Marina -vierasvenesatama-

hankkeesta. Kantelijan mukaan Väyläviraston lokakuussa 2020 valmistuneessa hankearvioinnissa

Tunnin juna -hanketta on pidetty kannattamattomana ja sen hyöty-kustannussuhde on arvioitu mata-

laksi. Lisäksi kantelija katsoo, ettei myöskään Kalajoen vierasvenesatamahanke ole ollut taloudellisesti

kannattava. Kantelija on viitannut kantelussaan Työ- ja elinkeinoministeriölle tekemäänsä tietopyyn-

töön ja ministeriön päätökseen (30.3.2023), jolla on kohdennettu 6 miljoonan euron määräraha alue-

kehittämisviranomaisena toimivalle Pohjois-Pohjanmaan liitolle Kalajoen Marinan vierasvenesataman

toteuttamiseen. Kantelijan mukaan päätös on osoittanut, ettei rahoituspäätös ole liittynyt ns. Hanhiki-

vi-kompensaatioon eli siihen, ettei Pyhäjoelle ole tullut ydinvoimalaa. Kantelijan mukaan asiassa on

toimittu hallintolain 31 §:n ja 45 §:n vastaisesti.

Selvitystoimet

Tarkastusvirasto on 13.2.2026 pyytänyt Helsingin hallinto-oikeudelta tiedon, onko Länsirata- hankkeen

osakassopimuksesta valitettu hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden antaman tiedon mukaan Länsirata-

hankkeen osakassopimuksesta on kirjattu vireille yhteensä neljä valitusta (yksi valitus Kirkkonummen

kunnanvaltuuston päätöksestä 8.12.2025 § 115; sekä kolme valitusta Lohjan kaupunginvaltuuston pää-

töksestä 15.12.2025 § 205).

Tarkastusvirasto on selvittänyt, että vuoden 2023 täydentävässä talousarvioesityksessä (HE 277/2022

vp) momentille 32.30.40 (alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukeminen) on kohdassa 6) osoitettu

6 000 000 euroa Kalajoen Marinan vierasvenesataman toteuttamiseen. Määrärahaa saa käyttää valtion-

avustuslain (688/2001) mukaisesti.

Tarkastusvirasto on 7.1.2026 pyytänyt Pohjois-Pohjanmaan liitolta päätöksen, jolla se on myöntänyt

valtionavustuksena Työ- ja elinkeinoministeriön (päätösnro VN/7141/2023-TEM-1, 30.3.2023) Kalajoen

Marinan vierasvenesataman totuttamiseen kohdennetun määrärahan.

Pohjois-Pohjanmaan liitto on 9.1.2026 toimittanut tekemänsä rahoituspäätöksen (9.6.2023 § 18/2023)

ja muutospäätöksen (23.10.2025 § 12/2025). Muutospäätöksellä on päätetty myöntää ”Kalajoen Mari-

nan aluerakentaminen”-hankkeelle jatkoa toteutusaikaan 30.6.2026 saakka. Muutospäätöksellä on

myös hyväksytty kustannusarvion (ostopalveluiden) tarkempi erittely, joka on korvannut alkuperäisessä

hakemuksessa olleen erittelyn. Pohjois-Pohjanmaan liiton mukaan avustuksesta ei ole julkaistu erillistä

hakuilmoitusta, koska sen on tulkittu olleen valtionavustuslain 9 §:n mukaan tässä tapauksessa tarpee-

tonta.

Ratkaisu

Sovellettavat säännökset

Perustuslain 90 §:n 2 momentin mukaan valtion taloudenhoidon ja valtion talousarvion noudattamisen

tarkastamista varten eduskunnan yhteydessä on riippumaton valtiontalouden tarkastusvirasto.

Valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain (676/2000) 1 §:n 1 momentin mukaan eduskunnan

yhteydessä on riippumaton valtiontalouden tarkastusvirasto (tarkastusvirasto). Kyseisen pykälän 2

momentin mukaan tarkastusviraston tehtävänä on tarkastaa valtion taloudenhoidon laillisuutta ja tar-

koituksenmukaisuutta sekä valtion talousarvion noudattamista.

Valtion talousarviosta annetun lain (432/1988, talousarviolaki) 7 c §:n 2 momentin mukaan valtionavus-

tuslaissa (688/2001) säädetään valtionavustukseen myönnetyn määrärahan talousarvion mukaisesta

käyttämisestä.

Talousarviolain 8 §:n mukaan tulo- ja menoarvion hyväksyminen sisältää myös tulo- ja menoarvioesityk-

sessä olevien, eduskunnan kannanotoiksi tarkoitettujen perusteluiden hyväksymisen, jollei eduskunta

päätä perusteluista toisin.

Valtionavustuslain 7 §:n 1 momentin mukaan valtionavustusta voidaan myöntää valtion talousarvion tai

talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston varojen puitteissa.

Hallintolain 53 a §:n 1 momentin mukaan viranomaisen, siihen palvelussuhteessa olevan tai muun julkis-

ta hallintotehtävää hoitavan lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä voi

jokainen tehdä hallintokantelun toimintaa valvovalle viranomaiselle.

Hallintolain 53 b §:n 1 momentin mukaan valvova viranomainen ryhtyy niihin toimenpiteisiin, joihin se

hallintokantelun perusteella katsoo olevan aihetta.

Hallintolain 53 b §:n 3 momentin mukaan kahta vuotta vanhemmasta asiasta tehtyä hallintokantelua ei

tutkita, ellei siihen ole erityistä syytä.

Perustelut

Tarkastusvirasto on katsonut, että kantelijan yhteydenotossa on ollut kysymys hallintolain 8a -luvun

mukaisesta hallintokantelusta, jolla kantelija on arvostellut mainittujen hankkeiden kannattavuutta

julkisten varojen käytön näkökulmasta. Tällöin hallintokantelumenettelyssä arvioitavaksi tulee, onko

kantelun kohteena oleva taho toiminut lainvastaisesti tai jättänyt täyttämättä velvollisuutensa.

Länsirata (ent. tunnin juna) -hanke

Hallintolain 53 b §:n 1 momentin mukaan valvova viranomainen ryhtyy niihin toimenpiteisiin, joihin se

hallintokantelun perusteella katsoo olevan aihetta. Kyseistä lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 50/2013

vp, s. 27) mukaan hallintokantelu ei antaisi aihetta enempiin toimenpiteisiin, kun asia on vireillä toimi-

valtaisessa viranomaisessa, tai asiassa voidaan hakea muutosta säännönmukaisin muutoksenhakukei-

noin. Tältä osin esitöissä on viitattu myös perustuslakivaliokunnan mietintöön PeVM 12/2010 vp.

Siltä osin, kun kantelussa on viitattu Tunnin juna- hankkeeseen tarkastusvirasto toteaa, että kyse on

sittemmin Länsirata- nimisestä hankkeesta. Tarkastusvirasto toteaa, että Länsirata- toteutukseen liitty-

västä osakassopimuksen hyväksymisestä on valitettu hallinto-oikeudelle. Näin ollen ja kun otetaan huo-

mioon hallintolain 53 b §:n 1 momentin säännökset, sekä kyseistä lainkohtaa koskevassa hallituksen

esityksessä ja perustuslakivaliokunnan mietinnössä PeVM 12/2010 vp lausuttu, tulee kantelu tältä osin

tarkastusviraston arvion mukaan jättää tässä vaiheessa tutkimatta.

Kalajoen Marinan vierasvenesatama -hanke

Lisäksi kantelussa on arvosteltu muun muassa Kalajoen Marinan vierasvenesatama- hankkeen kannatta-

vuutta ja sitä, ettei hankkeelle ole esitetty kannattavuuslaskelmia.

Tarkastusvirasto toteaa, että kantelussa viitatulla päätöksellä (VN/7141/2023-TEM-1) Työ- ja elinkeino-

ministeriö on 30.3.2023 päättänyt jakaa Pohjois-Pohjanmaan liitolle määrärahan Kalajoen Marinan

vierasvenesataman toteuttamiseen. Pohjois-Pohjanmaan liitolta 9.1.2026 saatujen tietojen perusteella

Pohjois-Pohjanmaan liitto on toiminut hankkeessa valtionapuviranomaisena. Liitto on päättänyt

9.6.2023 tekemällään päätöksellä myöntää erityisavustuksen investointiavustuksena Kalajoen Kaupun-

gille käytettäväksi Kalajoen Marinan vierasvenesataman aluerakentamiseen. Päätöksen perusteluiden

mukaan hankkeelle myönnetään tukea 49,5 % hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Pohjois-Poh-

janmaan liitto on sittemmin 22.10.2025 tekemällään päätöksellä (myöhemmin muutospäätös) myöntä-

nyt hankkeelle jatkoa toteutusaikaan 30.6.2026 saakka sekä myös hyväksynyt hankkeen kustannusar-

vion päivitetyn erittelyn. Tämän osalta tarkastusvirasto toteaa vielä, että kyseisellä muutospäätöksellä

ei ole muutettu valtionavustuksen myöntöperusteita.

Kantelijan valtionavustuksen myöntöperusteita koskenut kantelu on saapunut tarkastusvirastoon

8.12.2025. Tarkastusvirasto toteaa, että hallintolain 53 b §:n 3 momenttiin sisältyvän pääsäännön mu-

kaan kahta vuotta vanhemmasta asiasta tehtyä hallintokantelua ei tutkita, ellei siihen ole erityisiä syitä.

Koska kantelun kohteena olevista Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Pohjois-Pohjanmaan liiton tekemäs-

tä päätöksestä, joilla on päätetty myöntää Kalajoen Marinan vierasvenesataman toteutukseen valtion-

avustusta ja siten myös ratkaistu perusteet valtionavustuksen myöntämiselle, on kulunut yli kaksi vuot-

ta, tarkastusvirasto jättää kantelun vanhentuneena tutkimatta. Tarkastusviraston arvion mukaan asias-

sa ei ole esitetty sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella kantelu tulisi tältä osin ottaa kahden vuoden

vanhentumisajasta poiketen tutkittavaksi.

Hallintolain 34 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan asia saadaan ratkaista asianosaista kuulematta, jos

vaatimus jätetään tutkimatta. Saman pykälän 5 kohdan mukaan asia saadaan ratkaista myös ratkaista

asianosaista kuulematta, jos kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Kun hallintokantelu

edellä todetuilla perusteilla tulee tarkastusviraston arvion mukaan jättää tutkimatta eikä asiassa ole

ollut tarpeen ryhtyä muiltakaan osin enempiin toimenpiteisiin, ei asiassa kuulla enemmälti kantelijaa

eikä hallintokantelun kohteena olevia tahoja.

Päätös

Tarkastusvirasto jättää kantelun tutkimatta.

Toimivalta

Hallintolaki 53 b §

Valtiontalouden tarkastusviraston työjärjestys (id 142898) 5.4 -luku

Muutoksenhaku

Tähän päätökseen ei saa hakea hallintolain 53 d §:n nojalla muutosta valittamalla.

Lisätiedot

Lisätietoja tästä ratkaisusta antaa ylitarkastaja Ella Lyytinen (ella.lyytinen@vtv.fi / +358 9 432 5743).

Jonna Toivoniemi

Valvontapäällikkö

Ella Lyytinen

Ylitarkastaja

ULKOISET JAKELUT

Kantelija

Pohjois-Pohjanmaan liitto

SISÄISET JAKELUT

Faktassa

PS. Kantelijana ei ole päätöksessä esitetty Pohjois-Pojanmaan Liitto vaan kalajokinen yrittäjä ja eläkkeellä oleva yritystalouden opettaja sekä pitkaaikainen kaupunginvaltuutettu.

Ylimielistä kyykyttämistä

 

Ylimielistä kyykyttämistä – onko käräjäoikeuden tuomaria syytä epäillä törkeästä virkavirheesta ja rikollisten suojelusta?

VS: H 742/2026/1325

Puuronen Laura (KO) <laura.puuronen@oikeus.fi

Hei,

Päätökseen saa hakea muutosta muutoksenhakuohjeissa kerrotulla tavalla.

Ystävällisin terveisin

Laura Puuronen

Käräjäsihteeri, Oulun käräjäoikeus

Sähköposti oulu.ko@oikeus.fi

Puh vaihde 029 56 49500 puh. 029 56 49563
Asiakaspalvelu: Torikatu 34, 90100 Oulu

Lähettäjä: Erkki Aho <e.ahoky@gmail.com>
Lähetetty: perjantai 6. maaliskuuta 2026 11.57
Vastaanottaja: KO Oulu <oulu.ko@oikeus.fi>
Aihe: Tiedustelu ja pyyntö

oulu.ko@oikeus.fi

Tiedustelu

Olen pyytänyt oikeusavustajaa (asianajajaa) ulosottoasian käsittelyyn käräjäoikeudessa. Olen sopinut ulosoton kanssa, että ulosottoasiat käsitellään käräjäoikeudessa ja käräjäokeuden päätöstä noudatetaan. Olen pyytänyt käräjäoikeutta määräämään minulle asianajajan tähän käsittelyyn. Pyydän päätöstä myös tähän asiaan. Tämä päätös ei sisällä ratkaisua pyytämääni asiaan.

Erkki Aho

Merenojantie 9 B 16

85100 Kalajoki

OULUN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS, TUTKIMATTA

JÄTTÄMINEN

1 (1)

H 742/2026/1325

Ratkaisunumero

6.3.2026 1049 5544

Tuomioistuimen kokoonpano

Käräjätuomari Kalle Leinonen

Asianosaiset Hakija

Aho Erkki

Asia Avustajan määrääminen

Vireille 24.2.2026

Selostus asiasta Erkki Aho on pyytänyt käräjäoikeutta määräämään hänelle asianajajan

avustamaan häntä tulevissa tuomioiden purkamista koskevissa hakemuksissa

sekä vahingonkorvausvaatimuksen tekemisessä.

Päätöslauselma Hakemus avustajan määräämiseksi jätetään tutkimatta.

Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, oikeus ei ota käsiteltäväkseen, laillisuusvalvojat ei näe asioissa mitään laitonta, rikoksista puhumattakaan. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että virkamafia suojelee rikollisesti toimivia poliitikkoja ja poliitikot suojelevat rikollisesti toimivaan virkamafiaa. Tämä on oikeusvaltio Suomi.

Oikeusministeri Leena Meri asia kuuluu vastuualueeseenne

Sisäministeri Mari Rantanen asia kuuluu vastuualueeseenne

Pääministeri Petteri Orpo asia kuuluu hallituksen vastuualueeseen miten oikeusvaltio toimii?

Tiedoksi ja tutkivan journalismin toimenpiteitä varten toimitus@kaleva.fi

oulu@yle.fi

il.toimitus@iltalehti.fi

Tiedustelu ja pyyntö Oulun käräjöoikeudelle

 

Tiedustelu ja pyyntö Oulun käräjöoikeudelle

oulu.ko@oikeus.fi

Tiedustelu

Olen pyytänyt oikeusavustajaa (asianajajaa) ulosottoasian käsittelyyn käräjäoikeudessa. Olen sopinut ulosoton kanssa, että ulosottoasiat käsitellään käräjäoikeudessa ja käräjäokeuden päätöstä noudatetaan. Olen pyytänyt käräjäoikeutta määräämään minulle asianajajan tähän käsittelyyn. Pyydän päätöstä myös tähän asiaan. Tämä päätös ei sisällä ratkaisua pyytämääni asiaan.

Erkki Aho

Merenojantie 9 B 16

85100 Kalajoki

OULUN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS, TUTKIMATTA

JÄTTÄMINEN

1 (1)

H 742/2026/1325

Ratkaisunumero

6.3.2026 1049 5544

Tuomioistuimen kokoonpano

Käräjätuomari Kalle Leinonen

Asianosaiset Hakija

Aho Erkki

Asia Avustajan määrääminen

Vireille 24.2.2026

Selostus asiasta Erkki Aho on pyytänyt käräjäoikeutta määräämään hänelle asianajajan

avustamaan häntä tulevissa tuomioiden purkamista koskevissa hakemuksissa

sekä vahingonkorvausvaatimuksen tekemisessä.

Päätöslauselma Hakemus avustajan määräämiseksi jätetään tutkimatta.

En saanut Oulun käräjäoikeudesta päätöstä pyytämääni asiaan, vaikka käräjäoikeus ilmoitti antavansa päätöksensä perjantaina 06.03.2026. Olin pyytänyt oikeusavustajaa oikeudenäyntiin, jossa käsitellään ulosottoasiani. Olin sopinut ulosoton kanssa, että asiat käsitellään Oulun käräjäoikeudessa ja ulosotto noudattaa käräjäoikeuden päätöstä. Käräjätuomari on tehnyt päätöksensä vain toisesta asiasta. Käräjätuomarina on toiminjut oikeuden laatuasioihin keskittynyt käräjätuomari Kalle Leinonen. Ei ole kovin laadukasta työtä sanon minä.

Kalle Leinonen on toiminut Oulun käräjäoikeuden käräjätuomarina ainakin vuodesta 2017 lähtien.

Hänen uraansa liittyen on huomioitava seuraavat seikat:

• Laatutyöryhmät: Leinonen on ollut mukana Rovaniemen hovioikeuspiirin laatuhankkeissa vuodesta 2017 alkaen, jolloin hän on toiminut muun muassa viestintää ja sosiaalista mediaa käsitelleissä työryhmissä.

• Vastuualueet:H än on toiminut Oulun käräjäoikeudessa erityisesti summaaristen velkomusasioiden parissa.

• Aiempi ura: Ennen nykyistä virkaansa hän on toiminut muun muassa Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenviskaalina ja asessorina.

• Koulutus: Oikeustieteen kandidaatti/maisteri.

• Erityisosaaminen: Hänet tunnetaan oikeuslaitoksen sisällä erityisesti digitalisaation ja viestinnän asiantuntijana, ja hän on ollut mukana laatimassa suosituksia viranomaisviestinnästä.

Ennen vakinaista nimitystään Oulun käräjäoikeuteen Kalle Leinonen teki pitkän uran Rovaniemen hovioikeudessa.

Hänen keskeisimmät työkokemuksensa ennen nykyistä pestiä ovat:

• Hovioikeudenviskaali: Hän toimi pitkään esittelijänä ja valmistelijana Rovaniemen hovioikeudessa.

• Asessori: Hän työskenteli hovioikeudessa asessorina, mikä on määräaikainen tuomarin virka, jossa valmistellaan ja ratkaistaan oikeustapauksia.

• Laatutyöryhmien sihteeri:Hän toimi useiden Rovaniemen hovioikeuspiirin laatuhankkeid en sihteerinä ja asiantuntijana jo ennen käräjätuomarin virkaansa, vastaten muun muassa sähköisen oikeudenkäynnin kehittämisestä.

Leinosen ura on ollut tiiviisti sidoksissa koko Pohjois-Suomen oikeuspiiriin, ja hän on ollut keskeinen hahmo erityisesti oikeuslaitoksen digitalisaatioon liittyvissä uudistuksissa.

Käräjätuomarina Kalle Leinonen käsittelee Oulun käräjäoikeudessa laaja-alaisesti rikos-, riita- ja hakemusasioita.

Hänen työssään korostuvat erityisesti seuraavat asiaryhmät:

1. Summaariset velkomusasiat

Leinonen toimii Oulun käräjäoikeudessa summaaristen velkomusasioiden vastuutuomarina. Nämä ovat riidattomia velka-asioita, jotka ratkaistaan yleensä kirjallisessa menettelyssä ilman suullista oikeudenkäyntiä.

2. Rikosiastojen käsittely

Kuten muutkin käräjätuomarit, hän ratkaisee monenlaisia rikosasioita, jotka voivat liittyä esimerkiksi:

• Liikennerikoksiin: Kuten törkeät liikenneturvallisuuden vaarantamiset.

• Omaisuus- ja talousrikoksiin: Esimerkiksi petokset tai kirjanpitorikokset.

• Väkivaltarikoksiin: Esimerkiksi pahoinpitelyt.

  Kaleva +3

3. Digitaalinen ja sähköinen oikeudenkäynti

Leinonen on erikoistunut oikeudenkäyntiprosessien kehittämiseen. Hän on ollut mukana laatutyöryhmissä, jotka käsittelevät:

• Suullisen todistelun tallentamista videolle.

• Etäosallistumista oikeudenkäynteihin.

• Viestintää ja sosiaalista mediaa tuomioistuinten työssä.

Kekkonen ja Kosygin Kalajoella 16.06.1966

 

Kekkonen ja Kosygin Kalajoella 16.06.1966

Taiteilija Tanja Luukkosen maalaus Erkki Ahon taidenäytteelyssä Kalajoella.

Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin vierailivat Kalajoella 16.06.1966. Neuvottelujen ilmapiiri Kalajoella oli rento. Yhteistyö oli hyvää. Tästä voisi Suomen nykyinen poliittinen johto ottaa esimerkkiä ja ryhtyä neuvottelemaan maiden välisten suhteiden normalisoimisesta. Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Venäjän presidentti Vladimir Putin voisivat tulla Kalajoelle neuvottelemaan ja saunomaan Kekkosen ja Kosygin esimerkin mukaisesti. Maiden väliset suhteet olisi normalisoitava ja aloitettatava neuvottelut vuoden 1939 rajojen palauttamisesta.

Matkailuhotelli

Matkailuhotelli

Kalajoki sai modernin, ympärivuotisen majoitusliikkeen vuonna 1964, kun Suomen Matkailijayhdistys ja valtio rakennuttivat Tuomipakkain mäelle hotellitasoisen matkailumajan. Hotellin saaminen kohotti alueen matkailullista tasoa ja mahdollisti ympärivuotisen majoittumisen. Ajanmukainen hotelli tarjosi myös tasokkaat puitteet kokouksille ja juhlille. Hotellia laajennettiin jo vuosikymmenen lopulla. Kaikki eivät varauksetta hyväksyneet A1 –anniskeluoikeuksin varustettua hotellia. Maalaisliiton paikallinen naisjaosto toimitti valtuustolle 1026 kuntalaisen allekirjoittaman vetoomuksen hanketta vastaan. Valtuusto äänesti anniskeluoikeuksien puolesta 16-3.

Matkailuhotelli sai korkeatasoisia vieraita 16.6.1966, kun Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin seurueineen vierailivat Kalajoella Pohjois-Suomen kierroksen päätteeksi. Kekkoselle Kalajoki oli tuttu jo aiemmilta matkoilta. Erään tiedon mukaan hän olisi vieraillut paikkakunnalla jo 1930-luvun lopulla sisäministerinä tutustumassa Rahjan sataman kehittämiseen. Seuraava vierailu tapahtui pääministeriaikana 1950-luvulla, jolloin Kekkonen tutustui Rahjan saaristoon ja Kallankareihin. Vuonna 1962 presidentti Kekkonen kävi Kalajoella kalastus- ja virkistysmatkalla, jolloin hänelle järjestettiin päivällinen kansanopistolla.

Kekkonen ja Kosygin aloitti vierailunsa Oulusta 16.6.1966

Oulusta jatkettiin matkaan Raaheen

Rautaruukilla laajennustyönmaan vihkiäisissä

Kekkosen ja Kosyginin Pohjois-Suomen vierailu 16.6.1966 oli alkanut aamulla Oulusta, puolilta päivin siirryttiin Raaheen ja noin kello 16 saavuttiin Kalajoelle. Rouvat saapuivat ensimmäisinä. Vieraita vastaanottamassa olivat valtuuston pj. Uuno Rahko ja kunnanhallituksen pj. Uuno Välimaa. Keski-Pohjanmaa –lehti kertoo, että alueella liikuskeli valkolakkisia poliiseja, ulkoministeriön virkamiehiä ja paljon myös paikallisia, jotka olivat tulleet autoilla paikalle katsomaan arvovieraita. Kansainvälisiä lehtimiehiä oli tullut paikalle kolme linja-autollista. Virvokejuomapöytiä aseteltiin sinne tänne. Päävieraat saapuivat vähän myöhemmin, he istuivat kuumissa autoissa paitahihasillaan.
Lehdessä kuvattiin pääministeri Kosyginia vaatimattomaksi ja hiljaiseksi mieheksi, joka tervehti heitä venäjäksi ja vetäytyi pian sisätiloihin. Presidentti Kekkonen tuli sen sijaan ulos juttelemaan. Uuno Rahkolta hän tiedusteli, vieläkö Rahjankylän Laurinkarin vesillä liikkuu yhtä paljon ja yhtä suuria haukia kuin ne kymmenkunta, jotka hän syksyllä –62 veteli virvelillä.

Seurueen naiset saapumassa Kalajoen matkailuhotellille. Anita Hallamaa presidentti Kekkosen seuralaisena.

Kekkonen ja Kosygin saapuvat Kalajoelle

Uuno Rahko ja Urho Kekkonen juttelevat  Matkailuhotellin luona

Seurue siirtyi matkailuhotellilta Hiekkasärkkien rantasaunaan saunomaan ja uimaan. Suurlähettiläs Kovalevin mainitaan harjoitelleen uintiliikkeitä jo etukäteen. Seurueen käyttämät saunavihdat roikkuivat pitkään saunan eteisessä muistuttamassa arvovieraista. Illallinen syötiin hotellissa, isäntänä toimi Rautaruukki Oy:n hallintoneuvoston pj. Ahti Karjalainen, joka kohotti maljan Suomen ja Neuvostoliiton väliselle yhteistyölle. Rahko ja Välimaa ojensivat Kosyginille Kalajoen kunnan viirin. Ylivieskasta kello 22.30 lähtenyt juna kuljetti vieraat takaisin pääkaupunkiin.

Tasavallan presidentti Urho Kekonen, Rautaruukin pääjohtajaa Helge Haavisto ja ulkoministeri Ahti Karjalainen

Kuvassa Rautaruukin toimitusjohtaja Helge Haavisto, Kalajoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Uuno Rahko, ulkoministeri Ahti Karjalainen, tasavallan presidentti Urho Kekkonea Neuvostoliiton tuleva pääministeri Aleksei Kosygin on vastassa uimasta tulijoita ja on  jo ehtinyt pukeutua. Alkoholin vieminen saunaan oli kiellettyä, muttta sen verran määräyksiä rikottiin, että saunaan oli viety 4 olutta, Rautaruukin johtaja ei uskaltanut ottaa yhtään olutta, koska luuli, että Kekkoselle ja Kosyginille oli varattu 2 olutta kummallekin.

Urho Kekkonen saunoi Kalajoella 1960-luvun puolivälissä tapahtuneen Raahen Rautaruukin matkansa yhteydessä, jolloin mukana oli myös Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin sekä ulkoministeri Ahti Karjalainen. Kalajoen Hiekkasärkillä saunomisesta on säilynyt maino valokuvakin,missä korkeat kylpijät ovat palaamassa presidentti Kekkosen johdolla aatamin puvussa saunaan käytyään välillä meressä uimassa. Kosygin oli siinä vaiheessa jo pukeutunut ja kumartaa saunan kuistilla ensimmäisenä tulevalle Kekkoselle.

Hiekkasärkkien saunomiseen liittyvän tarinan mukaan saunakaljaa oli varattu liian vähän – vain pullo mieheen-, eikä kukaan uskaltanut koskea juomiin, jotta presidentille jäisi enemmän.

Rautaruukin pääjohtaja Helge Haavisto

Diplomi-insinööri Helge Haavisto (2.8.1920 – 2005) oli peräti neljännesvuosisadan ajan (1960–1985) rauta- ja terästeollisuutta sekä kaivostoimintaa harjoittavan, myös Pohjoismaiden suurimmaksi teräksen tuottajaksi laajentuneen Rautaruukki Oy:n toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja. Myös monissa muissa metalliteollisuuden yrityksissä ja järjestötehtävissä vaikuttanut Haavisto tunnettiin maan johtavana "teräsmiehenä".

Keväällä 1943 Helge Haavisto komennettiin Niinisaloon reserviupseerikouluun. Hän läpäisi kurssin niin hyvin arvosanoin, että hänet määrättiin seuraavalle kurssille kouluttajaksi. Samaan kouluttajaryhmään osui tuleva teatterijohtaja Jack Vitikka, tuleva teollisuusjohtaja ja ministeri Olavi J. Mattila, tulevat kenraalit Magnus Haaksalo ja Urpo Levo.

Kurssin oppilaana oli monien muitten mukana hiljainen nuorimies Ahti Karjalainen, johon santsari Helge Haavisto ”tutustui” kurinpidon merkeissä. Karjalainen oli lauantaina ollut iltalomalla. Sunnuntaiaamuna uni maistui niin, että oppilas ei herännyt Haaviston käytävältä huutamaan komppanian herätykseen. Oppilas Karjalainen havahtui yläpetiltään vasta kun kokelas Haavisto huusi sängyn vieressä miestä jalkeille.

”Pienemmistäkin syistä miehiä on tuomittu ammuttavaksi”, ilmoitti kokelas, mutta armahti tällä kertaa ja määräsi Karjalaiselle vain kyykkyhyppelyä käytävällä. Oppilas yritti selitellä nukkumistaan, mutta tuloksetta. Runsaat neljäkymmentä vuotta myöhemmin Karjalainen muisti tämä herätyksen vielä vallan hyvin: ”Haavisto oli nuori, innokas santsari, ei hän minun selityksiäni kuunnellut. Enpä tiedä, onko hän selityksiä pahasti kuunnellut myöhemminkään!”

Urho Kekkonen muuraamassa Rautaruukin tehtaan peruskiveä 24.8.1962

Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi 1949 valmistunut Helge Haavisto toimi aluksi Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (Tampella) suunnittelijana ja siirtyi 1951 Wärtsilä-Yhtymä Oy:n Kone ja Sillan piirustuskonttorin päälliköksi; hän kohosi varsin nuorena tekniseksi johtajaksi 1954 ja toimitusjohtajaksi 1959. Lisäksi hän toimi Teknillisen korkeakoulun höyrytekniikan vt. professorina ja vesiturbiinien erikoisopettajana.

Kun Suomeen ryhdyttiin suunnittelemaan valtioenemmistöistä terästehdasta, kauppa- ja teollisuusministeri Ahti Karjalainen etsi sen johtoon pätevää toimitusjohtajaa ja päätyi Helge Haavistoon.Vaikka hanke oli alun alkaen huimapäinen yritys, Haavisto otti haasteen vastaan, ja hänet nimitettiin 39-vuotiaana Rautaruukki Oy:n ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi. Valtion suuryritys saikin hänestä tarmokkaan ja kyvykkään mutta samalla kansanomaisen toimitusjohtajan, kuten Rautaruukin menestystarina todistaa.

Kevään korvalla Koneen ja Sillan teknillinen johtaja Helge Haavisto tutustui maisteri Ahti Karjalaiseen, joka toimi Suomen Pankin tutkimuslaitoksen ylimääräisenä tutkijana. Hän oli myös pääministeri Kekkosen monivuotinen sihteeri. Sekä Karjalaisen että Haaviston ura oli ripeässä nousussa. Karjalainen oli päässyt politiikan makuun toimiessaan pääministeri Urho Kekkosen sihteerinä, ja vuonna 1957 hänestä tuli 33-vuotiaana V.J.Sukselaisen hallituksen valtionvarainministeri. Haavisto taas nimitettiin pari vuotta myöhemmin 38-vuotiaana Kone ja Sillan toimitusjohtajaksi. Niinä vuosina Suomi valmistautui mittavaan teolliseen aluevaltaukseen. Otanmäki Oy suunnitteli 1950-luvun loppuvuosina terästehtaan perustamista.

Kun Ahti Karjalainen etsi perusteilla olevalle Rautaruukille toimitusjohtajaa, Haavisto suostui tehtävään vasta tehtyään selväksi, että toimitusjohtaja olisi vastuussa yhtiön teknillisestä ja taloudellisesta johtamisesta, eivät poliitikot. Rautaruukin johtokunnan ja hallintoneuvoston pöytäkirjoista, joiden kopioita on mm. Ahti Karjalaisen kokoelmassa Kansallisarkistossa, selviää, että käytännössä päätöksiä teki toimeenpaneva johto hallintoneuvoston toimiessa lähinnä kumileimasimena.

Puhuttaessa Rautaruukin juurista suomalaisessa historiankirjoituksessa viitataan usein Staliniin, joka suositteli suomalaisille oman terästeollisuuden rakentamista. Generalissimus ei kuitenkaan sanonut Rautaruukin syntysanoja, kuten on joskus väitetty. Suunnitelmat terästehtaan rakentamisesta kytkeytyvät enemmän sodanjälkeiseen pulaan teräksestä ja pyrkimykseen luoda työpaikkoja kuin neuvostojohtajan kommentteihin. Valtion terästehtaan rakentamisen voimakkaimpia kannattajia olivat alun perin Väinö Leskinen ja muut sosialidemokraatit, jotka eivät vielä tuolloin kuunnelleet yhtä herkällä korvalla neuvostojohdon mielipiteitä kuin myöhemmin. Tuleva Rautaruukin hallintoneuvoston puheenjohtaja Ahti Karjalainen ja muut maalaisliittolaiset nappasivat johdon asiassa käsiinsä vasta viime metreillä perustamalla kokonaan uuden yhtiön, Rautaruukin. Hanketta pitkään valmistellut Otanmäki Oy, jossa sosialidemokraateilla oli vahva asema, sysättiin syrjään.Kekkonen kierteli tammikuun lopulla 1960 maata erikoisjunallaan, joukko korkeita virkamiehiä mukanaan. Presidentti tuli Raaheen ja sanoi, että hän ei ota kantaa paikkariidassa, kannanottajia oli muutenkin jo kylliksi. Mutta hän suostui hiihtämään Raahen ja Saloisten maastossa eikä mennyt Kokkolaan, niin raahelaiset ymmärsivät presidentin olevan Raahen puolella. Kuluttava paikkariita päättyi vasta 22. marraskuuta 1960, jolloin eduskunta äänestyksen jälkeen myönsi 500 miljoonaa markkaa Raahen laivaväylän ruoppaamiseen ja 850 miljoonaa markkaa Rautaruukin osakepääoman korottamiseen. Uutiset kertoivat, että tämän jälkeen asia oli selvä: valtiojohtoinen terästehdas Rautarukki Oy sijoitetaan Saloisten kuntaan Rojuniemeen, 6-7 kilometrin päähän Raahen kaupunkiin. Raahen puolesta annettiin 132 ääntä, vastaan 43 ääntä. Vastustajien äänet tulivat lähinnä kokoomuksen ja ruotsalaisen kansanpuolueen ryhmistä.

Rautaruukin perustaminen tiesi maan teollisuushistoriassa uutta, kirjoittamatonta lukua: kaikki oli aloitettava kutakuinkin alusta.Haavisto perehtyi ensin Ruotsin terästeollisuuteen ja tutustui sitten Neuvostoliiton vastaaviin suuriin hankkeisiin Moskovassa. Hän ei tehnyt Neuvostoliittoon vain opintomatkaa vaan tilasi sieltä saman tien monista varoituksista huolimatta Rautaruukin ensimmäisen masuunin.

Kun uuden yhtiön vihkiäiset olivat tulossa, hallintoneuvoston puheenjohtaja Ahti Karjalainen alkoi epäillä, ettei Neuvostoliitosta tilattua ensimmäistä masuunia ehdittäisi saada ajoissa paikalleen. Hän löi asiasta jopa konjakkipullon vetoa Neuvostoliiton suurlähettilään A. V. Zaharovin kanssa. Onneksi lähettiläs voitti vedon, ja sen kunniaksi Haavisto hankki Ranskasta saakka viiden litran jättiläispullon erityisen hyvää konjakkia. Zaharov lupasi säästää pullon muistona Suomen ja Neuvostoliiton välisestä tuotannollisesta yhteistyöstä.

Rautaruukki oivalsi alusta alkaen asemansa ja mahdollisuutensa Neuvostoliiton kanssa käytävässä kaupassa. Vaikka yrityksen idänkauppa koki aika ajoin suuriakin vastoinkäymisiä, pääosaltaan kokemukset olivat myönteisiä. Toimitusjohtaja Haavisto ja yhtiön hallintoneuvosto kehittivätkin jatkuvasti Suomen ja Neuvostoliiton taloussuhteita. Hankalina aikoina auttoivat hyvät henkilösuhteet. Toteuttaessaan suunnitelmiaan Haavisto ei epäillytkään hyödyntää yhtä lailla äärivasemmistoon kuin Suomessa toimineisiin neuvostodiplomaatteihin vuosien varrella solmimiaan suhteita.

Monet Rautaruukin historian keskeisistä piirteistä, mm. toimivan johdon vahva asema suhteessa omistajan eli valtion edustajiin, kamppailu valtion teollistamisprojekteja kannattaneiden ja niitä vastustaneiden kesken sekä idänkaupan vahva rooli olivat tyypillisiä monille muillekin valtionyhtiöille. Se, että Rautaruukin johto saattoi tehdä päätöksiä niinkin itsenäisesti ilman valtiovallan edustajien jatkuvaa puuttumista toimintaan, ei heijastellut vain Helge Haaviston vahvaa luonnetta. Valtionyritysten olemassaolosta ja hallintotavasta oli käyty voimakasta poliittista taistelua maailmansotien välillä, ja tämän taistelun perusteella oli muodostunut käytännössä sellainen yhtiömalli, johon kuului toimivan johdon itsenäinen asema ja pyrkimys liiketaloudelliseen kannattavuuteen.Haaviston kauppamiehen taidoista ja hyvistä suhteista Neuvostoliittoon kielii sekin, että hän sai myytyä Rautaruukin kolmen ensimmäisen vuoden harkkorautatuotannon itänaapuriin, vaikka sikäläiset terässulatot veivät samaan aikaan samaa tuotetta ulkomaille. Myöhemmin Haaviston asiantuntemusta tarvittiin monissa kotimaisissa metalliteollisuuden yrityksissä, ja tukeutuipa Ruotsin valtion omistama kaivosyritys Luossavaara-Kiirunavaara Aktiebolagkin (LKAB) Haaviston osaamiseen ja kutsui hänet hallitukseensa. Pohjois-Suomen työllisyydelle Haaviston vuodet Rautaruukin johdossa olivat erityisen suotuisat.

Rautaruukin ”tekijämiehelle” ja yrityksen muulle johdolle kuuluu suurelta osin kunnia siitä, että Rautaruukista kehittyi kansainvälinen suuryritys. Kun pitkään suunnitteilla ollut valtion rauta- ja teräsyhtiön perustaminen viimein toteutui vuonna 1960, maailmanmarkkinoilla vallinnut pula teräksestä oli jo päättynyt, ja yhtiön perustamissuunnitelmia vastaan voitiin esittää vankkoja taloudellisia perusteluita. Eräistä muista valtion teollistamissuunnitelmista poiketen Rautaruukkia ei kuitenkaan tarvinnut pelastaa valtion toistuvalla taloudellisella tuella tai fuusioimalla se johonkin toiseen yritykseen. Suomen valtiolle Rautaruukki on ollut tuottava sijoitus.Haavistosta kehittyi vuosien kuluessa Suomen ja Neuvostoliiton taloussuhteiden luottomies. Hän oli 1970-luvun alkupuolelta Suomalais-neuvostoliittolaisen kauppakamarin puhemiehistön jäsen ja 1980–1986 sen puheenjohtaja. Toisaalta hän oli mukana myös presidentti Urho Kekkosen länteen tekemillä valtiovierailuilla. Hän rohkeni tilata esimerkiksi valssilaitoksen Englannista silloin, kun se oli Rautaruukin kannalta taloudellista. Kekkonen arvosti Haavistossa juuri räväkkyyttä, käytännöllisyyttä ja kenties yksinvaltaisuuteen taipuvaista johtajuuttakin – luonteenpiirteitä, jotka olivat perin tyypillisiä myös hänelle itselleen. Presidentti myönsi Haavistolle 1970 vuorineuvoksen arvonimen.Helge Haavisto joutui 1980-luvun jälkipuolella näkemään Neuvostoliiton romahduksen, jonka myötä luhistui myös kauan kukoistaneen idänkaupan pohja. Tosin hän oli luopunut toimitusjohtajan tehtävästä jo 1982, mutta jatkoi vielä yhtiön johtokunnan puheenjohtajana vuoteen 1985. Rautaruukki ei ollut laskenut kaikkea idänkaupan varaan, joten se selvisi romahduksesta. Vielä ennen luopumistaan johtokunnan puheenjohtajuudesta Haavisto, turvatakseen yhtiön menestyksen kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa, aloitti Raahen terästehtaan tekniset uudistukset. Tehdas olikin tuolloin yksi maailman nykyaikaisimmista