Kalajoen matkailun kehitys ja historia

 

Kalajoen matkailun kehitys ja historia

Kalajoen matkailu 1930-luvulla

Kalajoen matkailun ammattimaistuminen alkoi toden teolla 1930-luvulla, jolloin alueesta alettiin puhua "Perämeren Rivierana". Tuolloin rannan virkistyskäyttö laajeni paikallisesta juhannuksen vietosta valtakunnalliseksi kohteeksi.

Matkailun keskeiset kehitysaskeleet 1930-luvulla

Ensimmäinen hotelli: Särkille saatiin vuosikymmenen aikana ensimmäinen varsinainen matkailuhotelli, joka toimi pitkään alueen ainoana majoitusliikkeenä.

Ensimmäiset palvelut: Varhaisin matkailuyritys oli pieni virvokekioski, jonka Oskari Kärjän perikunta perusti Tuomi- ja Herrainpakkojen väliseen laaksoon.

Järjestäytynyt toiminto: Matkailun suosio kasvoi erityisesti järjestöjen kesäleirien ja suurten juhannusjuhlien myötä. Vuonna 1930 perustettu Suomen-Matkat ry alkoi myös markkinoida Suomen kohteita aktiivisemmin, mikä tuki Kalajoen tunnettuutta.

Nimitykset: Alue tunnettiin tuolloin vielä usein nimellä Tuomipakat tai Hietapakat nykyisen Hiekkasärkät-nimen sijaan.

1930-luvun loppupuolella matkailun kehitys oli vahvassa nousussa, mutta sota-aika keskeytti investoinnit ja toiminnan kasvun useiksi vuosiksi.

Kalajoen matkailu 1940-luvulla

1940-luku oli Kalajoen matkailun historiassa murrosvaihetta, jota leimasivat sota-ajan rajoitukset ja toisaalta sodan jälkeinen orastava matkailun uusi nousu. Vaikka 1930-luvun vauhdikas kehitys hidastui, perusta tulevalle matkailukeskukselle säilyi.

Sota-ajan vaikutukset (1939–1945)

Matkailun hiljeneminen: Sotavuodet 1939–1944 siirsivät painopisteen matkailusta maanpuolustukseen. Kalajoen miehiä lähti rintamalle Kalajoen historian mukaan, ja rannan viihdekäyttö jäi sivuosaan.

• Virkistyskohde sotilaille: Hiekkasärkät ja paikalliset majatalot toimivat jossain määrin lomakohteina rintamalta palaaville sotilaille ja heidän perheilleen.

Hilman hotelli ja kulttuurivieraat

Särkkien matkailun sieluna toimi 1940-luvullakin kuuluisa Hilman hotelli, jota emännöi Hilma Rahja

• Kansalliset kuuluisuudet: Hotelli veti puoleensa ajan kulttuuriväkeä. Esimerkiksi kirjailija Ilmari Kianto vieraili Kalajoella ja arvosti hotellin tarjoamaa lähiruokaa, kuten tuoretta kalaa, viiliä ja jopa hylkeenlihaa.

  Kotoisa tunnelma: Hotelli tunnettiin vilkkaasta ja ystävällisestä emännästään sekä isännästä, joka oli entinen jääkäri ja rakennusmestari, joka kehitti alueen paikkoja jatkuvasti.

Sodan jälkeinen aika (1945–1949

Järjestöjen paluu: Sodan päätyttyä kesäleiritoiminta ja suuret juhannusjuhlat alkoivat elpyä. Matkailu ei ollut vielä teollista, vaan perustui pitkälti luonnon ihasteluun ja yksinkertaisiin palveluihin.

Alueen kehitys: Vaikka suuret hotelliketjut ja moderni infrastruktuuri tulivat vasta vuosikymmeniä myöhemmin, 1940-luvun lopulla luotiin pohjaa sille "lomaparatiisille", joksi Hiekkasärkät myöhemmin muodostui.

Kalajoen matkailu 1950-luvulla

1950-luku oli Kalajoen matkailun suuri murrosvuosikymmen, jolloin alue alkoi muuttua paikallisesta nähtävyydestä valtakunnalliseksi lomakohteeksi.

Autoistuminen ja uudet matkailijat

Automatkailun kasvu: Sodan jälkeinen säännöstely purkautui ja autojen määrä lisääntyi. Tämä toi Hiekkasärkille ennätysmäärän väkeä, sillä hiekkadyynit olivat saavutettavissa uudella tavalla.

Leirintäalueen synty: Vuonna 1953 perustettiin virallinen leirintäalue, mikä vastasi kasvavaan telttailutrendiin.

Juhannusjuhlat: 1950-luvun juhannusjuhlista tuli valtavia yleisötapahtumia. Parhaimmillaan rannalla saattoi olla kymmeniä tuhansia ihmisiä, mikä asetti haasteita alueen infrastruktuurille.

Hilman hotellin kulta-aika

Hilma Pahikkalan os. Rahja luotsaama hotelli kukoisti 1950-luvulla:

Kulttuuriväen suosikki: Hotelli oli edelleen kirjailijoiden, taiteilijoiden ja poliitikkojen suosiossa.

Paikallinen erikoisuus: Hilma tunnettiin "hyljekuningattarena", ja hotellissa tarjoiltiin edelleen perinteisiä herkkuja, kuten siikaa ja hylkeenlihaa, mikä oli monelle kaupunkilaiselle eksoottinen kokemus.

Rakentaminen ja kehitys

Uudet palvelut: Vuosikymmenen aikana alueelle nousi useita uusia kioskeja ja pikkuliikkeitä palvelemaan matkailijoita.

Maiseman suojelu: Matkailijoiden määrän kasvu herätti ensimmäisiä keskusteluja dyynien kulumisesta ja tarpeesta suojella ainutlaatuista luontoa.

Kalajoen matkailu 1960-luvulla

1960-luku oli Kalajoen matkailun historiassa suurten vastakohtien vuosikymmen: se alkoi perinteisessä "Hilman hengessä" ja päättyi modernin massamatkailun esiinmarssiin.

Suuret muutokset ja modernisoituminen

Vuosikymmenen suuri harppaus oli nimenomaan tuon Kalajoen Matkailuhotellin valmistuminen (avattiin 1965). Se oli se moderni ja tyylikäs rakennus, joka toi Särkille uuden aikakauden ja korkeatasoiset ravintolapalvelut – ja jossa Sandy Keltin yrittäjät nykyään toimivat. Samaan aikaan Hilma Pahikkala (o.s. Rahja) edusti alueen historiallista jatkumoa ja kodikasta vieraanvaraisuutta, kunnes alueen kehitys ja uusi infrasruktuuri muuttivat tilanteen myöhemmin.

Tämä Matkailuhotellin tulo 1960-luvulla oli se hetki, jolloin Kalajoki siirtyi lopullisesti pienten majatalojen ajasta kohti modernia, valtakunnallista matkailukeskusta.

Leirintäalueen kulta-aika: 1960-luvulla telttailu oli suositumpaa kuin koskaan, ja asuntovaunumatkailu alkoi yleistyä. Kalajoen leirintäalue vakiinnutti asemansa yhtenä Suomen suurimmista ja tunnetuimmista.

Juhannusjuhlien "villi meno"

1960-luku muistetaan erityisesti Hiekkasärkkien massiivisista juhannusjuhlista.

Nuorisoinvaasio: Särkillä saattoi vierailla juhannuksena jopa 30 000–50 000 ihmistä.

Levottomuudet: Vuosikymmenen loppupuolella juhannusjuhlat saivat välillä jopa hurjia piirteitä, mikä johti tiukempaan valvontaan ja järjestyshäiriöiden uutisointiin valtakunnan mediassa. Kalajoesta tuli nuorisolle "pakollinen" kohde kerran kesässä.

Palveluiden monipuolistuminen

Pikkuliikkeet ja huvitukset: Rannalle alkoi nousta enemmän kiinteitä rakennuksia, kioskeja ja kahviloita. Matkailu ei ollut enää vain uintia ja auringonottoa, vaan mukaan tulivat erilaiset pelit, huvitukset ja iltatapahtumat.

Mainonta: Kalajokea alettiin markkinoida entistä ammattimaisemmin "Pohjolan Rivierana", ja se oli vakiokohde matkailuoppaissa.

Kalajoen matkailu 1970-luvulla

1970-luku oli Kalajoen Hiekkasärkkien voimakkain modernisoitumisen vuosikymmen, jolloin alue muuttui lopullisesti perinteisestä kesäretkikohteesta ympärivuotiseksi matkailukeskukseksi.

Suuret hotelli-investoinnit

Vuosikymmentä leimasi massiivinen rakentaminen, joka toi dyyneille modernia arkkitehtuuria:

Hotelli Rantakalla (1971): Dyynien päälle valmistunut hotelli oli 1970-luvun alun merkittävin hanke. Arkkitehti Veli Paatelan suunnittelema rakennus edusti ajan modernismia ja tarjosi upeat näköalat merelle. Se nosti Kalajoen majoituskapasiteetin ja palvelutason uudelle tasolle.

Matkailuhotellin kukoistus: Vuonna 1965 valmistunut matkailuhotelli (se, jossa nykyään toimii Sandy Keltin vuokraamaa toimintaa) oli 1970-luvulla vilkas viihteen keskus.

Leirintämatkailun kulta-aika

1970-luku oli asuntovaunujen ja suurten perhetelttojen luvattu vuosikymmen:

Leirintäalueen kasvu: Hiekkasärkkien leirintäalueesta tuli yksi Suomen suurimmista ja suosituimmista.

Infrastruktuuri: Alueelle rakennettiin uusia huoltorakennuksia, keittiöitä ja suihkutiloja palvelemaan tuhansia samanaikaisia matkailijoita.

Viihde ja tapahtumat

Huviaitatta ja tanssit: Iltaviihde oli 1970-luvulla keskeinen osa matkailua. Särkillä oli vilkas tanssilavakulttuuri, ja artistit olivat Suomen huipputasoa.

Juhannuksen rauhoittaminen: 1960-luvun lopun levottomuuksien jälkeen juhannusjuhlia alettiin kehittää hallitumpaan suuntaan, vaikka ne säilyivät edelleen kymmenien tuhansien ihmisten suurtapahtumina.

Hilman perintö 1970-luvulla

Vaikka Hilma Pahikkalan aktiivisimmat vuodet emäntänä alkoivat jäädä taakse, hänen luomansa maine vieraanvaraisuudesta säilyi alueen markkinoinnissa. Matkailu ei ollut enää vain paikallisen emännän varassa, vaan siitä oli tullut ammattimaista, kunnan ja matkailuyhdistysten koordinoimaa liiketoimintaa.

Kalajoen matkailu 1980-luvulla

1980-luku oli Kalajoella suuren rakennusbuumin ja "aktiviteettimatkailun" syntymisen aikaa. Matkailu ei ollut enää vain auringonottoa ja tansseja, vaan se muuttui ympärivuotiseksi palvelukonseptiksi.

Suuret hankkeet ja uudet maamerkit

Kylpylähotelli Sani (1982): Vuosikymmenen alussa valmistui Kylpylähotelli Sani, joka oli valtava investointi. Se toi alueelle mahdollisuuden matkailuun myös talvella ja vakiinnutti Särkät koko perheen lomakohteeksi.

Jukuparkin edeltäjä (1986): Vuosikymmenen puolivälissä avattiin JukuJukuMaa (nykyinen Jukupark), joka oli yksi Suomen ensimmäisistä teemapuistoista. Se mullisti alueen vetovoiman lapsiperheiden silmissä.Loma-asuntojen nousu: 1980-luvulla dyyneille ja niiden läheisyyteen alettiin rakentaa entistä enemmän tasokkaita mökkejä ja loma-osakkeita, mikä muutti matkailijaprofiilia telttailijoista kohti mökkiläisiä.

Viihde ja kulttuuri

Hiekkasärkkien Viihdekeskus: 1980-luku oli suurten viihdeiltojen kulta-aikaa. Ravintolaelämä kukoisti, ja Särkillä esiintyivät kaikki maan kärkiartistit.

Hiekkasärkät Soi: Erilaiset tapahtumat ja festivaalit ammattimaistuivat, ja alueen markkinointi "Pohjoismaiden parhaana hiekkarantana" kiihtyi.

Golfin tulo

Kalajoki Golf (1988): Vuosikymmenen lopulla tehtiin päätös golfkentän rakentamisesta, ja ensimmäiset reiät saatiin käyttöön. Tämä avasi tien uudelle kohderyhmälle ja pidensi matkailukautta keväästä syksyyn.

Tämä vuosikymmen oli se hetki, jolloin Kalajoki lopullisesti erottautui muista rannikon kohteista monipuolisella palvelurakenteellaan.

Kalajoen matkailu 1990-luvulla

1990-luku oli Kalajoella selviytymisen ja uuden strategisen kasvun aikaa. Vuosikymmen alkoi koko Suomea koetelleella syvällä lamalla, mutta se päättyi matkailun voimakkaaseen ammattimaistumiseen ja palveluiden monipuolistumiseen.

Laman vaikutukset ja selviytyminen

Kotimaanmatkailun korostuminen: Lama vähensi ulkomaanmatkoja, mikä hyödytti Kalajoen kaltaisia kotimaisia kohteita. Hiekkasärkät säilytti suosionsa edullisena ja saavutettavana lomakohteena.

Yrittäjien yhteistyö: Tiukka taloudellinen tilanne pakotti paikalliset toimijat tiiviimpään yhteistyöhön, mikä johti myöhemmin matkailun markkinoinnin keskittämiseen.

Lama-ajan selviytymistaistelu: 1990-luvun alku oli taloudellisesti raskasta aikaa. Matkailun kasvu hidastui, ja monet hankkeet jäivät odottamaan parempia aikoja.

Merisärkkä ja viihde: 1990-luku oli erityisesti Viihdekeskus Merisärkän kulta-aikaa. Se vakiinnutti asemansa yhtenä Suomen tunnetuimmista viihderavintoloista, ja siellä esiintyivät kaikki ajan suurimmat tähdet.

JukuJukuMaasta veturi: Vesipuisto ja puuhamaa olivat 90-luvulla alueen tärkein vetovoimatekijä lapsiperheille. Se piti Kalajoen elinvoimaisena silloinkin, kun talous muuten sakkaasi.

Golfkentän laajennus: Vuonna 1998 Kalajoki Golf laajeni 18-reikäiseksi, mikä oli vuosikymmenen loppupuolen merkittävin konkreettinen investointi ja suuntasi katseet korkeatasoisempaan harrastematkailuun.

Hiekkasärkät-hotellin kehitys: Vaikka suuria uusia hotelleja ei 90-luvulla liiemmin noussut, olemassa olevat kohteet (kuten matkailuhotelli ja hotelli Sani) jatkoivat toimintaansa ja hakivat uusia muotojaan.

Ravintolaelämä: 1990-luku oli edelleen vahvaa tanssi- ja viihdemusiikin aikaa. Särkkien ravintolat, kuten Merisärkkä, olivat viikonloppuisin täynnä väkeä ympäri vuoden.

Rakentamisen uusi aalto

Kylpylän kehitys: Kylpylähotelli Sani jatkoi toimintaansa ja vahvisti asemaansa ympärivuotisena terveys- ja lomakohteena.

Organisoitumisen aika

Keskusvaraamo: Matkailupalveluiden myynti ja markkinointi tehostuivat, kun keskusvaraamojärjestelmät alkoivat kehittyä, helpottaen matkailijoiden majoitusvarausten tekemistä.

Kalajoen matkailu 2000-luvulla

2000-luku oli Kalajoen matkailussa ammattimaistumisen ja ympärivuotisuuden lopullinen läpimurto. Vuosikymmenen aikana painopiste siirtyi perinteisestä leirintämatkailusta korkeatasoiseen huoneisto- ja hotellimajoitukseen.

Rakentamisen ja majoituksen murros

Loma-asuntojen buumi: Hiekkasärkille alkoi nousta kiihtyvällä tahdilla korkeatasoisia loma-asuntoja ja huoneistohotelleja. Telttapaikat väistyivät laadukkaamman rakentamisen tieltä, ja rantamaisemaan alkoi muotoutua nykyinen "matkailukaupunki".

Keskusvaraamo: Matkailun myynti ja markkinointi keskittyivät Kalajoki Keskusvaraamolle, mikä helpotti palveluiden ostamista ja teki alueesta helpommin lähestyttävän valtakunnallisesti.

Aktiviteetit ja palvelut

Kylpylän ja Sanifanin kehitys: Kylpylähotelli Sania uudistettiin, ja matkailun painopiste siirtyi vahvasti ympärivuotisiin kylpylä- ja hyvinvointipalveluihin.

Golfin vakiintuminen: Vuonna 1998 avattu 18-reikäinen golfkenttä oli 2000-luvulla yksi alueen tärkeimmistä vetovoimatekijöistä, joka toi Särkille uutta, maksukykyistä asiakaskuntaa myös kesäsesongin ulkopuolella.

JukuPark: Alkuperäinen JukuJukuMaa koki muodonmuutoksen ja kehittyi kohti nykyistä vesipuistokonseptia, vastaten nykyaikaisten lapsiperheiden vaatimuksiin.

Viihde ja tapahtumat

Tapahtumamatkailu: 2000-luvulla Kalajoella alettiin järjestää yhä suurempia yleisötapahtumia, kuten bensa-autoilun harrastajien tapaamisia, urheilukilpailuja ja festivaaleja.

Merisärkkä: Viihdekeskus säilytti asemansa rannikon ykkösmenopaikkana, jossa viikonloput olivat vilkkaita vuodenajasta riippumatta.

2000-luku valmisti Kalajokea siihen suureen loikkaan, joka huipentui seuraavalla vuosikymmenellä muun muassa hiekkasärkkien historian suurimpaan yksittäiseen tapahtumaan, vuoden 2014 Loma-asuntomessuihin.

Kalajoen matkailu 2010-luvulla

2010-luku oli Kalajoen matkailun historiassa kenties kaikkein merkittävin investointien ja kasvonkohotuksen vuosikymmen. Alue muuttui lopullisesti perinteisestä hiekkarannasta moderniksi, kaupunkimaiseksi matkailukeskukseksi.

Vuoden 2014 Loma-asuntomessut

Tämä oli vuosikymmenen – ja kenties koko Särkkien historian – suurin yksittäinen hanke.

Uusi merellinen asuinalue: Messut sijoittuivat hiekkadyynien tuntumaan ja loivat täysin uuden, arkkitehtonisesti korkeatasoisen loma-asuntoalueen.

Valtakunnallinen näkyvyys: Messut toivat Kalajoelle satojatuhansia vierailijoita ja nostivat alueen profiilia modernina, laadukkaana loma- ja asuinpaikkana.

Vaikutus rakentamiseen: Messujen myötä Särkkien rakentamisen taso nousi pysyvästi, ja dyyneille nousi entistä enemmän korkealuokkaisia huoneistoja ja loma-asuntoja.

Infrastruktuurin ja palveluiden suuri loikka

Ostoskeskus Raitti oli 2010-luvun puolivälin jälkeen (avattiin 2017) keskeinen hanke, joka toi Särkille kauivattuja ympärivuotisia kauppapalveluita, apteekin, ravintoloita ja liiketiloja. Se muutti matkailualueen luonnetta "omavaraisemmaksi" ja tuki erityisesti huoneistomajoituksen kasvua, kun matkailijat saivat palvelut kävelyetäisyydelle.

Kylpylähotelli Sani: Hotellikonseptia uudistettiin ja laajennettiin, ja siitä tuli keskeinen osa ympärivuotista matkailuinfrastruktuuria.

JukuPark: Vesipuisto vakiinnutti asemansa yhtenä Suomen suosituimmista kesäkohteista perheille.

Luonto ja aktiviteetit

Metsähallituksen panostukset: Luontomatkailu nousi uuteen arvoon. Alueelle rakennettiin laadukkaita lankkupolkuja, jotka mahdollistivat dyynien suojelun ja helpon liikkumisen samaan aikaan.

Kansainvälistyminen: Kalajokea alettiin markkinoida entistä voimakkaammin myös ulkomaille, erityisesti Pohjois-Skandinaviaan ja Keski-Eurooppaan.

Seikkailupuisto Pakka: Uudet aktiviteetit, kuten kiipeilypuisto, monipuolistivat tarjontaa pelkän uimisen ja auringonoton ulkopuolelle.

Ravintolaelämän monipuolistuminen

2010-luvulla ravintolatarjonta laajeni perinteisistä tanssiravintoloista korkeatasoisiin ruokaravintoloihin ja kansainvälisiin konsepteihin. Juuri tällä vuosikymmenellä myös aiemmin mainitsemamme Hanna Saaren ja Aulis Yppärilän luotsaamat yritykset, kuten Sandy Kelt, vahvistivat asemaansa osana Särkkien ydintarjontaa.

Kalajoen matkailu 2020-luvulla

2020-luku on ollut Kalajoen matkailulle voimakkaan kasvun, sopeutumisen ja suurten investointien aikaa. Vuosikymmen alkoi globaalilla pandemialla, joka kääntyi Kalajoen eduksi kotimaanmatkailun räjähdysmäisen suosion myötä.

Koronapandemia ja kotimaanmatkailun buumi

Lähimatkailun nousu: Vuosina 2020–2021 Kalajoki oli yksi Suomen suosituimmista kohteista, kun ulkomaanmatkailu rajoittui. Hiekkasärkät tarjosivat tilaa ja ulkoilumahdollisuuksia, mikä toi alueelle uusia kävijäryhmiä.

Ennätyskesät: Majoituskapasiteetti oli useina kesinä täysin loppuunmyyty, ja alueen palvelut (kuten Sandy Kelt ja muut ravintolat) toimivat kapasiteettinsa ylärajoilla.

Investoinnit ja uusi infra

Loma-asuntorakentamisen jatkuminen: Merellinen rakentaminen on jatkunut kiivaana. Alueelle on noussut uusia korkeatasoisia huoneistohotelleja, kuten Marina Port -alueen kehitys, joka tuo matkailun aivan meren rantaan.

Vierasvenesataman kehitys: Keskuskarin ja Marinan alueen kehittäminen on ollut 2020-luvun suuria painopisteitä, tavoitteena houkutella entistä enemmän veneilijöitä ja luoda uusi "merellinen olohuone".

Matkailun ympärivuotisuus: Strategisena tavoitteena on ollut vähentää riippuvuutta pelkästä kesäsesongista. Tässä auttavat kylpyläpalvelut, laadukkaat ravintolat ja luontoreitistöjen kehittäminen myös talvikäyttöön.

Vastuullisuus ja digitaalisuus

Luonnon suojelu ja kestävyys: Dyynien kulumiseen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Lankkupolkujen verkostoa on laajennettu ja matkailun ympäristövaikutuksia seurataan tarkemmin.

Digitaaliset palvelut: Varausjärjestelmät ja matkailijoiden infopalvelut ovat siirtyneet lähes täysin digitaalisiin kanaviin, mikä on tehostanut

Kalajoki Keskusvaraaman ja muiden toimijoiden työtä.

Nykyhetki ja tulevaisuus

Kalajoki on nyt vakiintunut valtakunnallinen brändi, joka kilpailee suosiosta Lapin suurimpien matkailukeskusten kanssa. Alueen vetovoima perustuu yhdistelmään, jossa kohtaavat ainutlaatuinen luonto (Hiekkasärkät), korkeatasoinen majoitus ja monipuoliset aktiviteetit (kuten Seikkailupuisto Pakka, Jukupark ja Golf).

Kalajoen Hiekkasärkillä on kiehtova ja monivaiheinen historia

 

Hilma ja Hilman hotelli. Muotokuvan on maalannut taiteilija Markku Hakola.

Auringonlasku Hiekkasärkillä

Kalajoki on kirjaimellisesti syntynyt merestä. Se vapautui vesi- massojen alta kivikauden loppupuolella ja maan kohoaminen jatkuu yhä. Alueen ensimmäiset asukkaat olivat saamelaisia, jotka asuttivat Kalajokea 1300-luvulle asti. Myöhemmin satakuntalaiset ja hämäläiset löysivät alueen ja ottivat sen eräalueekseen.

Vakituisempi asutus sai alkunsa kun muutama rohkea metsänkävijä asettui pysyvästi asumaan Kalajoen suulle. Pikkuhiljaa alueelle rakentui tiiviitä kyläyhteisöjä, kuten Pohjankylä ja Eteläkylä. Paikallinen väestö eli pääsääntöisesti merestä, vaikka myös maanviljelyä harjoitettiin. Kalastus ja hylkeenpyynti säilyivät kuitenkin pitkään tärkeimpinä elinkeinoina. 1400-luvulla merestä kohonnut Maakalla muodostui tärkeäksi kalastustukikohdaksi, jonne rakennettiin aikojen kuluessa kymmeniä kalamajoja.

1600-luvulla Kalajoki eli hitaan kasvun kautta. Katovuodet ja sota-ajat olivat ankaria paikalliselle väestölle. Isovihan jälkeen asukasmäärä alkoi kuitenkin kasvaa ja asutuskin levisi laajemmalle. Edullinen sijainti Perämeren rannalla johti siihen, että Kokkolan rikkaat porvarit alkoivat järjestää markkinoita Kalajoella. Plassin markkina-paikasta tulikin nopeasti yksi lähialueen tärkeimmistä kauppa-paikoista. 1800-luvulla Kalajoki oli jo tunnettu monipuolisesta pienteollisuudestaan. Pitäjässä valmistettiin muun muassa kuuluja messinkiesineitä, kelloja ja aseita. Myös tervanpoltto oli tärkeä elinkeino.

Kalajoen Hiekkasärkkien synnystä kiertää monta tarinaa. Varmasti tiedetään kuitenkin, että alun perin Tuomipakkoina tunnettu alue oli paikallisen väestön suosiossa jo 1800-luvun lopulla. Pakoille kokoonnuttiin alkukeväästä nauttimaan tuomien kukinnasta ja erityisesti viettämään juhannusta.

Hiekkasärkkien historiikki

Dyynien syntymisen edellytyksenä ovat kulkeutumiseen sopiva hiekka, riittävän kuiva ilmasto ja riittävän voimakkaat tuulet. Kasaantumista edesauttaa rantavehnä. Hiekkasärkkien syntyyn ovat vaikuttaneet maankohoaminen, vallitseva tuulen suunta ja aallokko. Nykyisen Hiekkasärkkien alueen lentohietikon syntymisen syynä on arveltu olleen 1800-luvun puolivälin rajut metsänhakkuut, jotka käynnistivät herkillä hiekkakankailla hietikon liikkeellelähdön. Hiekka peitti sisämaan metsikön alleen ja kerrostui metrien paksuisiksi kerroksiksi. Alueella on myös riehunut 1830-luvulla metsäpalo. Vuoden 1869 isojakokartan mukaan metsää oli tuhoutunut tulipalossa myös laajoilta alueilta nykyisten raviradan ja myöhemmin Jukuparkin tienoilta.

Hiekkasärkkien synty

Kalajoen Hiekkasärkillä on pitkä matkailuhistoria. Puitteet matkailulle loivat meri ja laajat hiekkarannat. Kalajoen lentohietikko on yksi Suomen edustavimpia. Avoimen rannan osalta hiekkadyynialuetta on 120 ha. Kaikkiaan lentohietikkoalueita on alueella lähes kymmenen kertaa enemmän, suurinta osaa siitä peittää kuitenkin metsä.

Hiekkasärkkien ydinalue käsittää noin kolme kilometriä pitkän ja puolisen kilometriä leveän rannalta poispäin kohoavan lentohietikon, jota sisämaan puolella rajaa jopa 20 metrin korkeuteen kohoava kulkudyyni. Kulkudyynin eteneminen on ollut nopeaa, noin 200 metriä runsaassa sadassa vuodessa. Nopeimmin dyyni on edennyt alueilla, joilla ihmisten liikkuminen on estänyt hiekkaa sitovan kasvillisuuden kehittymisen.

Nykyisin dyynin eteneminen on lähes pysähtynyt ja se verhoutuu hitaasti kasvipeitteeseen. Hiekkasärkillä noin 300-500 vuotta sitten rannan tuntumaan kehittyneestä dyyniketjusta ovat muistoina Herrain- ja Tuomipakat.

Hiekkasärkkien korkeimmat kohdat paljastuivat merestä noin 1000 vuotta sitten. Rantaviiva on siirtynyt reilussa sadassa vuodessa noin 50 metriä. Sata vuotta sitten nykyinen leirintäalue oli vielä veden peitossa. Vuonna 1869 rantaviiva sijaitsi Tuomipakkojen juurella olevien lammikoiden tienoilla. Lammikoiden laidoilla kasvanut rehevä rantaniitty näkyy vielä 1960-luvun ilmakuvista. Rantaniitty hävisi leirintäalueen perustamisen yhteydessä tehdyissä kuivatuksissa.

Matkailun ensiaskeleet

Järjestäytynyt matkailu alkoi Suomessa Suomen Matkailijayhdistyksen perustamisesta vuonna 1887. Yhdistys ryhtyi julkaisemaan mm. matkaoppaita. Rautatiet olivat helpottaneet matkantekoa, junalla pääsi jo tuolloin Ouluun saakka. Kalajoelle ei kuitenkaan koskaan saatu rautatietä monista yrityksistä huolimatta.

Hiekkasärkkien matkailullinen merkitys kasvoi 1920-luvulla. Sanomalehti Liitto luettelee Kalajoen 400-vuotisjuhlanumerossa vuonna 1925 paikkakunnan nähtävyyksiä: Lentohiekkaiset Tuomipakat, jo kymmenkunta vuotta suosituin matkailupaikka, jonne sunnuntaisin jalan, polkupyörillä, autoilla ja kaikilla esineillä kokoontuu kerrassaan valtava kansainvaellus. Saman vuoden Keski- ja Pohjois-Pohjanmaata esittelevässä Matkailijayhdistyksen matkailuoppaassa mainittiin vain yleiskuvauksessa lyhyesti Kalajoen lentohiekkasärkät.

Ennen hiekkarantoja matkailijat olivat löytäneet Kalajoelta Rahjan saariston, jota jo vuonna 1879 mainostettiin sanomalehdissä oivalliseksi kylpypaikaksi. Muun muassa Oulun Wiikko-Sanomia kirjoitti 7.6.1879: Uimamiehiä ja naisia kuulostaa tänne keräytyvän kosolta tänä kesänä. Täällä nimittäin on Rahja -niminen ranta, jossa Pohjanlahden laineet liikkuvat erinomaisen terveellisesti.

Ja Sanomia Turusta 23.8.1881 kertoo, että Rahjankylän saaristo olisi hyvin sowelias paikka kylpylaitokseksi ja luulisin että sinne kokoontuisi paljo kansaa sekä likeltä että kaukaa nauttimaan niitä etuja mitä Pohjolan meriwesi parantajana woipi tarjota wierailleen.

Kalajoen Riviera

Hiekkasärkät tunnettiin alkuaan Tuomipakkain tai Hietapakkain nimellä. Tuomi- ja vastapäinen Herrainpakat otettiin ensimmäiseksi matkailukäyttöön. Tuomipakat olivat saaneet nimensä alkukesällä kukkivista ja tuoksuvista tuomista, jotka olivat levittäytyneet Ison- ja Pikkupakan väliseen, Lemmenlaaksoksi nimettyyn notkelmaan.

Kaiku kirjoittaa 1929: Sikäli kuin on opittu tietämään ja tuntemaan auringon, hiekan ja veden ihmeelliset vaikutukset on huomio suuntautunut hiekkasärkkiin. – Ne, jotka olivat joitakin kertoja käyneet hiekkasärkillä, olivat mielistyneet paikkaan vallan suunnattomasti. He pitivät peräti säälittävänä sitä kun sellainen arvokas terveyden antaja sai lojua joutilaana. Hietikoilla retkeili aluksi vain herrasväki, joka piti leiripaikkanaan Herrainpakkoja. Herrasväkeä seurasi vähitellen myös tavallinen kansa. Paikkakunnan talolliset matkasivat perhekunnittain hevoskyydillä kerran kesässä hietapakoille viettämään yhden lomapäivän ennen heinäniitulle lähtöä. Rannalla riisuttiin sukat, käärittiin housunlahkeet, syötiin eväitä ja keitettiin merivesikahvit.
Hiekkasärkistä tulikin 1920-luvulta lähtien suosittu retki- ja auringonottopaikka, jonne saapui väkeä kauempaakin. Pyörät ja autot jätettiin lähelle maantietä, ja loppumatka tehtiin jalan. Mukaan otettiin kahvinkeittovälineet ja muut eväät, nisut ostettiin kirkonkylältä Orellin leipomosta. Leiripaikaksi etsittiin suojainen ”krooppi” ja nuotiopuut kerättiin hietikolta.

Kalajokinen Eila Saari (s. 1914) muistaa olleensa pystyttämässä pikkutyttönä isänsä, K. A. Siipolan kanssa opastekylttiä Tuomipakoille kesällä 1927. Kun tarpeeksi moni ”turisti” oli eksynyt kyselemään Kalajoen kirkonkylälle, vanhan Raahentien varrella Jokisuun koulua rakentamassa olleelta Siipolalta Tuomipakkojen sijaintia, päätti hän omin varoin teetättää ja pystyttää kyltin ohjaamaan ulkopaikkakuntalaisia Hietapakoille. Santaholman sahan nikkariverstaalla nikkaroitu kyltti oli punapohjainen, jossa valkoisilla kirjaimilla luki Tuomipakkoille.

Maantieltä risteävä tie Hiekkasärkille sijaitsi samoilla kohdin kuin nykyäänkin, ja siinä risteysalueella kyltti seisoi pitkän aikaa

Hiekkasärkkien ensimmäinen matkailuyritys oli pieni Oskari Kärjän perikunnan laittama virvokekioski Tuomi- ja Herrainpakkojen välisessä laaksossa. Kioski oli yksinkertainen maalattiainen lautarakennus, jonka sivuseinän alaslaskettava luukku palveli myyntitiskinä. Kioskissa myytiin ainoastaan Maria Rappin limonaatia ja Orellin leipomon nisua ja possuja.

Nimimerkki Ananias kertoo kesäisestä retkestä Kalajoen Rivieralle eli Tuomipakoille vuonna 1925: Suvanto väänsi tappeja ja Chewrolet kiisi 60 kilometrin nopeudella Tuomipakkoja kohden. Perillä ihailtiin Puhdasta hienoa meren seulomaa hiekkaa hirmuisia aloja... Jumalallinen näky, luonnon itsensä muodostama suuri templi, jossa pyhä hartaus nousee sielusta, jossa ainoastaan hyvä ja kaunis tulee mieleen. – Ja mikä ihmisten paljous! - Siinä ne olivat ryhmittyneet leireihinsä. - Vieraskäynneillä käytiin katsomassa kuinka naapuri indiaanit jaksavat. Vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus vallitsi tässä yhteiskunnassa. - Miksi herran nimessä me matkustamme ulkomaille? Ovatko ne paremmat, kuin kotoiset ”Rivieramme”. - Että Kalajoen Tuomipakat, joita myös Hietapakoiksi kutsutaan, ovat huomiota ansaitseva huvittelupaikka, se vakaumus leviää jo laajemmallekin, - Kalajokisten velvollisuus on vaan tehdä enempi propagandaa Hietapakkojen tunnetuksi tekemiseksi. - voin vakuuttaa, että hermo-, sydän-, vatsa-, luulo-. reumatismi- yms. sairaudet siellä paranevat, jos ne vielä ovat paranemisen rajoissa. Tahdon huutaa koko maailmalle: Tulkaa Tuomipakoille!

Vanhempi polvi muistelee vieläkin kaiholla noita aikoja: Tuomipakkojen juhannusyön idylli ei unohdu sen kerran kokeneelta. Jo edesmennyt kalajokinen lehtimies ja kunnallisvaikuttaja Arvo Pahkala maalailee idylliä Kalajoki-lehdessä 1980: Juhannusyön auringon pudotessa merta kohti punahehkuisena lähelle horisontin rajaa ja tapaillen kullanhohtoisin sätein Tuomipakkojen ruskeita hiekkamassojen harjanteita, oli varmaa, että sen harvat näkijät mykistyivät ihmeellisen näkymän todistajina. Lemmenlaakson kukkivien tuomipuiden notkelma loi myös kauniin ja hyvälle tuoksuvan paratiisin juuri syttyneelle rakkaudelle.

Juhannusjuhlat yleistyivät 1930-luvulla. Hietapakoille matkustettiin juhannuksena joukolla koivunoksin koristeltujen kuorma-autojen lavoilla. Myöhemmin naisilla oli usein kansallispuku yllään. Monet kalajokiset hankkivat lisätuloja pystyttämällä juhannuksena myyntikojuja alueelle. Myös lottakioski toimi myöhemmin lähellä rantaa vilkkaimpaan kesäaikaan.

”Ja sille kevät tuhlas tuoksujansa, kun kukkii Hiekkasärkkäin tuomipuut”

Paikallisesti ja maakunnallisesti Kalajoen hiekkarantojen suosio kasvoi etenkin juhannuksen viettopaikkana. Tuomi- tai Hietapakkoja alettiin 1930-luvun kuluessa myös yhä useammin kutsua Hiekkasärkäksi. Hiekkasärkät oli ulkopaikkakuntalaisten käyttämä nimi - Kalajoella ei tunnettu sanaa särkkä ja hiekka -sanan asemesta käytettiin sanaa hieta - joka sittemmin vakiintui käyttöön. Osasyynä nimen muuttumiseen saattoi myös olla alueen tuomikannan nopea hupeneminen, sillä kasvava kävijöiden joukko riipi kukkivia tuomenoksia mukaansa.

Järjestäytyneen matkailun ensiaskeleet

Suomen matkailu eli 1930-luvulla nousukautta. Lapin matkailu voimistui ja alueelle rakennettiin uusia matkailumajoja ja hotelleja, mm. Pohjanhovi ja Pallashotelli. Terijoen hiekkarannoista tuli suosittu lomakohde. Autoistuminen vilkastutti matkailua. Matkailun kehittäminen toimi siten, että valtio rakennutti kohteita ja Suomen Matkailijayhdistys hoiti käytännön järjestelyt. SMY:llä oli myös asiamiehiä ympäri Suomea. Vuoden 1930 SMY:n vuosikirjassa mainitaan Kalajoelta asiamieheksi apteekkari Väinö Granlund, jäseniä yhdistyksellä oli paikkakunnalla yksitoista. Himangalla asiamiehenä toimi Sakari Pöyhtäri ja jäseniä oli Kalajokea enemmän, kahdeksantoista. Samainen kirja esittelee myös Keski-Pohjanmaata ja Lohtajan ja Kalajoen hiekkadyynejä: Kauniita ne ovat valkoisine, pehmeästi kohoavine kaarineen ja sirosti muodostettuine aaltoilevine harjoineen.

Hiekkasärkistä muodostui erityisesti nuorisoseuraväen ja muidenkin yhdistysten kokoontumispaikka 1930-luvulta lähtien. Työväenyhdistys kokoontui yleensä Maristonpakoilla. Suomen Nuorison Liiton valtakunnallisia suvipäiviä vietettiin Kalajoella kesällä 1935. Pyrkijä –lehti esitteli saman vuoden numerossa Kalajoen nähtävyyksiä, joiden joukkoon kuului myös Hiekkasärkät: Yhäti kantaen mielessämme pyhää juhlatuntua voimme suunnata [sankarihaudoilta] matkamme eteenpäin ”Pohjanmaan Rivieralle”

– Heti maantieltä pois käännyttäessä alkaa olla hiekkaa. Siihen painuu jalkamme ja tekee kävelemisen vaikeaksi. –

Perillä avautuu eteemme silmän kantama puhdasta, valkeaa hiekkaa, niin puhdasta, että valkoisimmallakin puvulla voimme siihen istua pelkäämättä sen rypeytyvän. – Ja mitä sitten teemme Kalajoen Rivieralla? Jos meillä on mukanamme uimapuku, ja tietystihän se on, menemme uimaan. Se on ihanaa ja siitä voi nauttia uimataidotonkin. Osa rannikosta on näet hyvin matalaa, niin ettei ole hukkumisen pelkoa. – Rannalla on hiekka kovaa ja siinä voimme juosta erinomaisen hyvin, ja jos haluamme estejuoksua, voimme sitä erinomaisesti suorittaa pehmeässä hiekassa. Hyppiä myöskin voimme, kolmiloikkaa, pituutta, korkeutta ja syvyyttäki. - Kun pois on lähdettävä, olemme raukeita ja ihmeen tyytyväisiä koko maailmaan ja Kalajoen Rivieraan erikoisestikin. Lupaamme tulla sinne vastakin etsimään välitöntä iloa ja uutta uskoa elämään.

Kymmenen vuotta myöhemmin samaiset suvipäivät olivat jälleen Kalajoella. Viljami Hanni kirjoittaa Pyrkijässä, että Kalajoen nuorisoseuraväki on Hiekkasärkillä kuin kotonaan ja jatkaa: On sitä lentohiekkaa Kalajoellakin, joten ei niilläkään elinalueilla ahdasta tule eikä riitaa synny, vaikka Liiton suvipäiville tulisi tuhansiakin ihmisiä. Kalajokiset ovat myöskin suopeata väkeä. Olisi toivottavaa, että niin moni suvipäivien osanottaja kuin suinkin koettaisi päästä Kalajoelle jo perjantaiksi, jotta voisi jo silloin iltapäivällä viipyä Tuomipakoilla vähän pitemmän aikaa.

Hilman hotelli

Matkailijamäärien lisääntyessä alettiin Kalajoellakin kaivata majoitus- ja ravintolapalveluita. Kaiku kirjoittaa jo 1929, että tämän myötä Pohjois-Suomikin saisi täysiarvoisen merikylpylän, jossa meri, hiekka ja aurinko lahjoittaisivat suurin määrin uutta elinvoimaa elämän taisteluissa väsähtäneille ihmisille. Tähän toiveeseen vastasi rohkea ja yritteliäs nainen Hilma Sofia Rahja (1891-1972). Hilma oli syntynyt Kalajoella Rahjan kylässä maanviljelijä-kalastaja perheeseen. Kiertokoulunopettajaksi valmistunut Hilma työskenteli aluksi eri puolilla Suomea opettajana, myöhemmin hän hoiti kyläkauppaa Tyngällä.

Vuonna 1931 Hilma osti yhdessä rahjalaisen Jaakko Jyringin kanssa Santaholman sahan vanhan väentuvan, joka talvella kuljetettiin jäitä pitkin Hiekkasärkille. Siitä tehtiin ravintola- ja matkustajakoti Hilman hotelli, jossa oli alakerrassa ravintola ja yläkerrassa majoitustilat. Jyrinki luopui myöhemmin osuudestaan.

Hilma avioitui 1937 rakennusmestari Jalmari Pahikkalan kanssa. Jalmari oli leskimies, jolla oli Paavo-niminen poika. Yhteisiä lapsia pariskunnalla ei ollut.

Pahikkaloiden täysihoitola oli pitkään ainoa majoitus- ja ravitsemusliike Hiekkasärkillä. Hotellin maine tunnettiin laajemminkin ja siellä vieraili moni kuuluisuus. Paikka oli kotoisa ja kiireetön, ruoka maukasta ja palvelu hyvää. Hilma itse leipoi ja laittoi ruoan, lehmä laidunsi lammikoiden rannalla ja iltalypsyn aikaan kuului navetasta Hilman kaunis laulu. Paikan hengen loi emäntä, joka tunnettiin supliikistaan ja elämänmyönteisyydestään. Hän oli hyvä keskustelija ja tuli erinomaisesti toimeen monenlaisten vieraiden kanssa. Hilma osasi myös soittaa ja laulaa. Hankalat asiakkaat hän sieppasi kainaloonsa ja tömäytti hietikolle, niin että pölypilvi vähäksi aikaa peitti näkymän lemmenlaaksoon.

Samana kesänä, kun Hilman hotelli avattiin, kirjoittivat Hiekkasärkistä sekä Suomen Kuvalehti että Kansan Kuvalehti. Ensin mainittu kirjoittaa: Ei ainakaan Pohjois-Suomessa ole toista luonnon itsensä muodostamaa seutua, jota likimainkaan voisi verrata Kalajoen hiekkasärkkiin.

On laskettu, että viime aikoina on hiekkasärkillä käynyt noin 12 000 henkeä kesässä. Tämä kylpypaikka antaa vauraan ja komean Kalajoen elämälle oman viehätyksensä.

Kansan Kuvalehdessä kuvailtiin Hiekkasärkkejä Suomen Saharaksi: Noin 8 km Kalajoen kirkolta etelään poikkeaa valtamaantieltä tienviitan osoittama autokelpoinen polku merenrantamännikköön. Tulipa matkamies etelästä tai pohjoisesta, kilometrittäin on hänen tiensä jo kulkenut metsittyneitä lentohietikoita pitkin. Mahtavia hiekka-aaltoja, joiden vaelluksen kasvipeite on muutamia vuosituhansia sitten pysäyttänyt. Maantieltä käsin ei saattaisi aavistaa, että hiekka vielä nytkin tuossa vajaan puolen kilometrin päässä on elossa, tuulenuurtamina kinoksina

– Äkkiä metsästä tulleena et voi olla hämmästymättä maiseman muutosta: edessäsi lännessä aava, saareton meri ja ympärilläsi suunnattomasti hiekkaa. Niin hienoa, tasarakeista hiekkaa

– Ainakin Suomi-Filmin tarpeisiin pitäisi tämä riittää, vaikka olisikin kysymyksessä Sahara- Filmin aikaansaaminen.

• Lukemattomia kantoja pitkin aavikkoa osoittamassa hiekkameren valloituskulkua. Rantavehnämättäitä taistelemassa metsän oikeuksien puolesta. Rantalaguuneja täynnä vihreää ruohoa. Satapäinen, arkana laukkaava lammaslauma, tämän Saharan kyttyrättömät kameelit.

Hotellivieraita

Hilman hotellin vieraista on saatu tietoa vieraskirjoista. Sotavuosina 1944-45 hotellissa asui kirjailija Tito Colliander perheensä kanssa. Tito jatkoi Kalajoellakin kirjallista työtään. Vaimo, kuvataiteilija Ina Colliander maalasi tuolloin muotokuvat Hilman sukulaisperheen kaikista lapsista.

Laulajatar Anna Mutanen vieraili myös hotellissa ja lauloi sen parvekkeelta emännälle ja muille hotellivieraille. Samoin muusikot Marjatta ja Martti Pokela. Heille Hilma oli esittänyt myös omaa tuotantoaan. Vaasa -lehden päätoimittaja Jaakko Ikola kävi hotellissa juhannuksena 1947 ja kirjoitti vieraskirjaan, kuinka tuomet, syreenit ja pihlajat kukkivat ja Hiekkasärkkien lummelammet olivat täynnä valkeita lumpeenkukkia.

Monet muutkin kirjoittivat havaintojaan ja tuntemuksiaan vieraskirjoihin: ”Kaunista hiekkaa ja ihanaa ruokaa – tulemme varmasti pian takaisin.” ”Tämähän on kuin osa Petsamoa, merta, hiekkaa ja kalaa heti syötävänä. Eli lyhyesti: ihanin olotila mitä petsamolainen evakko voi toivoa.” ”Oli kaunis kevätpäivä kun Särkille saavuttiin. On jotain uutta ja kaunista Pohjanmaan lakeuksiin verrattuna.”

Nimensä vieraskirjaan kirjoittivat myös näyttelijät Martti Katajisto, Tauno Majuri (Palo), Ansa Ikonen, Asta Backman, Sirkka Sipilä ja oopperalaulaja Wäinö Sola.

Ilmari Kianto

Kirjailija Ilmari Kianto löysi Kalajoelle ja Hilman hotelliin kollegansa Tito Collianderin kehotuksesta. Hän oli myös pitkään halunnut tehdä matkan seudulle, mistä hänen Calamnius-sukuiset esi-isänsä olivat kotoisin. Kalajoelle hän saattoi myös ottaa mukaansa ”sihteerinsä”, jota kirjailijoiden suosimassa Nummelan Päivölän lepokodissa ei suvaittu.

Kianto itse kertoo matkastaan Kalajoelle1947 samana vuonna Kuva-lehdessä seuraavaa: Niinpä siis eräänä toukokuun päivänä saavuimme sihteerini kanssa Kokkolaan ja nousimme ahtaaseen linja-autoon, joka ajaa noin kolmessa tunnissa tämän välin. - Ajaa hyrryytimme läpi Himangan ja sitten meidät pudotettiin hyvin kuivan näköiseen paikkaan, jossa ei näkynyt mitään taloa. Siinä nyt istua kökötimme matkalaukkujemme vieressä ja ihmettelimme, kunnes männiköstä ilmestyi reipas emäntä-ihminen, joka kertoi hänelle soitetun meidän tulostamme. Niin läksimme kimpsuinemme ja kampsuinemme tarpomaan pitkin hiekkaista kangasta ja muutamien satojen metrien päästä mäen päältä ilmestyi näkyviin täysihoitola.

Kirjailija ja hänen sihteerinsä olivat hotellin ensimmäiset kesävieraat, he viipyivät Kalajoella kolmisen viikkoa ja viihtyivät hyvin: - Huolimatta mereltä puhaltavista jääkylmistä tuulista saatoimme hiekkasärkkien suojaisilla rinteillä alotella aurinkokylpyjä, mutta meressä uinti lykkääntyi viikosta viikkoon. Iltaisin olemme joskus tehneet kävelyretkiä pitkin yksitoikkoista merenrantaa Tahkokorvalle. Auringon nousut ja laskut ovat aina ihanat ja salaperäiseltä näyttää kaukaisen Kallankarin vilkkuva majakkatuli. Siellä Kallankarin puolessa lienee se satoja vuosia vanha kirkkokin, jonka olemme nähneet kuvissa. Keskuskarin kalamajoille soutelimme kerran ja saimme hyvää merivesikahvia ystävällisiltä ihmisiltä. Rantaväestön kuten yleensä kalajokelaisten kanssa on helppo jutella – huumorintajuakin tuntuu olevan. Kalajoen hiekka vaatisi oman lukunsa, niin oikullinen elementti se on – hiekka täällä tekee sekä metsälle että rannikkoasumuksille lukemattomia kepposia.

Kianto on kertonut matkastaan, kuinka: emäntä Hilma on vilkas ja ystävällinen sielu, rupesimme saamaan erinomaista ruokaa. Saimme tuoretta kalaa, viiliä, hylkeenlihaa, sianlihaa, joimme maitoa ja kirnupiimää. Isäntä on entinen jääkäri ja rakennusmestari, joka nyt kohentelee täällä paikkoja ja tekee parannuksia ja uudistuksia minkä ehtii.

Vieraskirjan sivuille Kianto kirjoitti runon emännästään:

Hiekkarannan emäntä

Pahikkalan Hilma,

Tämän Hiekkarannan Emäntä,

Kuka häntä tuntee muut kuin me,

Jotka hänet tunnemme supliikista

Ja hyvistä ruuista – totta se on –

Iloinen Ihminen, ymmärtäväinen,

Elämää kokenut kerrakseen –

Myöhään joutunut avioliittoon,

Saipas vain miehen hän verrakseen!

Hilima on Pohjolan ponteva Nainen,

Pystyy mihin vain tarvis on,

Nauraa kaikelle naurettavalle

Tuskin on koskaan onneton –

Älykäs nainen, supisuomalainen,

Tahtoisi tuntea maailman –

Varmaan ennen kuolemaansa

Saavuttaa onnen ja kunnian!

Kianto jatkaa toisessa kohdin runoiluaan:

Olkoon kaunis tai ruma ilma,

Hilpeä aina on hiekkarannan Hilma,

Laulellen, veisaten ruuat hän laittaa,

Ja täällä jos missään: ruoka maittaa!

Ja sitten on emännän sisko se Hanna,

Jota ei jalat oikein päällänsä kanna!

Ja sitten on Paavo ja Isäntä Vääpelijääkäri,

joka naisille pistää kääreen kuin lääkäri!

Ja vielä on Lehmät, nuo kantturat tuolla,

Ja Lampaat, joita ei Luojakaan huolla!

Ja Kukko se Kanoineen kiekuu ja raakuu,

Ja lopuks’ on talossa kaksikin kissua.

Nyt kukkuvi Käki, kun kirjoitan tätä,

Vaan matkailijalla on kiire ja hätä!

Me lähdemme täältä kuin mustalaiset,

Eläkööt Kalajoen kaikki naiset!

Kianto vieraili myös kirkonkylällä ja hautausmaalla: Tunsin sanoin selittämätöntä juhlamieltä astellessani siinä ikivanhojen kumpujen yön ritarien luiden päällä. - Kalajoen hiekkasärkät, kuten tunnettua, vetävät puoleensa sydänkesällä tuhansia auringonpalvojia, mutta meikäläisen matka käy luonnollisesti sinne, mistä on lähtenytkin.

Etelänkylällä Kianto yöpyi vanhan tuttavansa Eino Halosen luona, missä hänen Kalajoen matkansa päättyi hieman onnettomasti. Hänen nuori sihteerinsä karkasi, vieraskirjaan oli kirjoitettu: En jaksa enää seurata herraani…

Kianto kirjoitti Hilman vieraskirjaan myös tästä episodista runon nimeltään Voi sitä naista!, joka alkaa riimillä Voi sitä heilaa, joka herransa jättää, Voi sitä naista, joka miehensä pettää! Ja jatkuu vielä usealla säkeistöllä.

Kiannon lähdettyä Kalajoelta Hilma sai häneltä kesäkuun alussa kortin, jossa todetaan muun muassa: Nyt olisi sihteeri sopiva hoitamaan minua, mutta hänen osoitteensa on tuntematon – lienee siis piiloutunut. Kesäni uhkaa mennä pilalle. Mutta ei auta muu kuin kärsiä ja odottaa.

Hotellin myöhemmät vaiheet

1950-luvulta lähtien Kalajoen matkailu ja Hiekkasärkät alkoivat olla käsitteitä maakuntalehdissä. Juhannuksen edellä 1955 Keski-Pohjanmaa kirjoittaa: Moottoriajoneuvot ovat alkaneet kiidättää kansaa Kalajoelle yhä laajemmilta alueilta. On alettu järjestää kaiken muotoista ohjelmaakin keskikesän juhlan viettäjille. Melu ja touhu paikan ympärillä on valtavasti lisääntynyt, ja sankat pölypilvet laskeutuvat tienvarsien kasvustolle.

Sisäsivuilla esitellään Hilman hotellin omistajat juhannushuolineen. Kuvassa Hilman ja Jalmarin lisäksi näkyy poika Paavo ”Rommelin jeeppeineen”, jolla on ajettu tienvarresta kolmattasataa koria limunaatia ja kaljaa kellareihin. Pari vierasmaalaistakin oli jo saapunut Hiekkasärkille juhannusta odottamaan. Odotellaan toistakymmentätuhatta kävijää. Lehti kirjoittaa, että kioskeja nousee kuin sieniä sateella. Työvoiman saatavuuden kanssa tuskaileva Hilma uhkailee jo heittää hanskat naulaan ja ruveta eläkeläiseksi: Myydään pois koko hoito. Saavat sitten rakentaa uudet hotellit sun muut. Ehkä hoitavat paremmin.

Lehdessä mainitaan myös, että Sotainvalidien Veljesliiton Kalajoen piiriosasto järjestää jo neljänsiä juhannusjuhlia Hiekkasärkillä. Aiempina vuosina on ollut mm. juhannustyttökilpailuja, nyt esiintymään oli saatu ryhmä oopperan baletista. Yhdistys oli rakentanut myös tanssilavan hotellin läheisyyteen.

Hilman hotelli jatkoi pitkään ainoana palveluntarjoajana Hiekkasärkillä. Talvisin siellä vieraili hiihtolomalaisia ja se toimi hiihtokilpailujen keskuksena. Monena vuonna hiihtojen kirkkain tähti oli Kalajoen oma poika Jussi Kurikkala, moninkertainen maailmanmestari, jonka sanotaan hankkineen kuntonsa Hiekkasärkiltä ja hyljejäiltä.

Pahikkaloiden jälkeen vuonna 1963 hotellin omistajaksi tuli Sotainvalidien järjestö, nimikin vaihtui Meri-Baariksi. Sotainvalidien osasto myi hotellikiinteistön vuonna 1976 Kalajoen kunnalle ”kymmenen vuoden maksuajalla”. Hotellin toimintaa jatkettiin, mutta rakennuksen kunto heikkeni niin pahasti, että helmikuussa 1987 se valvotusti poltettiin. Sitä ennen oli Kalajoen kunnanhallitus saanut pohdittavakseen kuntalaisaloitteen, jossa ehdotettiin Hilman hotellin perusteellista kunnostamista tai sen rakentamista uudelleen.

Keski-Pohjanmaa kirjoitti Hiekkasärkistä kesällä 1963. Kirjoituksessa haastateltiin alueella yöpynyttä telttailijaa, myyntipäällikkö Paavo Pouttua, jonka mielestä Ollakseen näin suurenmoinen paikka se kyllä ansaitsisi huomattavasti enemmän mainosta, tuskinpa monetkaan ulkomaalaiset arvaavat tänne poiketa maantieltä sekä vaatimattoman kylätie-viitan nähtyään.

Lehti kirjoittaa myös, että Tänä kesänä on saatu vielä tyylikäs sauna aivan niemen uloimpaan nenään, meren äärelle ja jatkaa tulevaisuutta oivallisesti ennustaen: Se on paikka, joka kelpaisi vaikkapa edustussaunaksi diplomaattikutsuja varten.

Myös itse leirintäalue on hauskasti suunniteltu ja hyvin toteutettu: se sisältää tulisijat avoimen taivaan alla sekä grillin. Suojaisan keittiökatoksen alla taas voi keittää kaasulla, jos niin haluaa. On saatavissa hyvää juomavettä ja toisesta paikasta taas pesuvettä, on pieni kioskimyymälä, on tikanheittopaikka ja muita kenttäpelejä. Leirintäalueen suunnittelijana ja toteuttajana oli alusta saakka toiminut kunnan rakennusmestari Olavi Nikkarikoski.

Erkki Aho leirintäalueen päävalvojana vuonna 1973. Kuvassa oikealla.

Vastaanottotoimisto

Kunta matkailun kehittäjänä – Leirintäalue

Matkailua ryhdyttiin kehittämään alueella kuntavetoisesti 1960-luvun alussa. Keski-Pohjanmaan matkailijayhdistys vuokrasi Etelänkylän jakokunnalta vuonna 1961 merenranta-alueen ja luovutti sen kunnalle 50 vuoden sopimuksella leirintäalueen perustamista varten. Samalle paikalle oli jo ehditty suunnitella ravirataakin. Hiekkasärkät haluttiin palvelemaan matkailua, nostamaan Kalajoen mainetta ja tuomaan kuntaan hyvinvointia, kuten kunnanhallituksen pöytäkirjaan on kirjattu. Seuraavana vuonna perustetulle leirintäalueelle kunnostettiin tie ja rakennettiin myyntikioski, käymälät ja keittokatos. Kioskin vuokraaja huolehti vartioinnista, puhtaanapidosta ja maksujen perinnästä. Ensimmäisenä kesänä yöpyjiä oli 2500.

Kalajokilaakso kirjoittaa kesällä 1965 otsikolla Kalajoki – merenrantapitäjä on Kalajokilaakson suosituin matkailukohde, että juhannuksena Hiekkasärkillä oli ollut yli kaksikymmentätuhatta ihmistä, enemmän kuin missään muualla Suomessa.

Matkailulautakunta aloitti Kalajoella vuonna 1967 opettaja Olavi Eilon johdolla. Sen tehtäviksi määriteltiin yleisen matkailupolitiikan hoito, elinkeinon edistäminen ja leirintäalueen hoito.

Samalla kymmenluvulla leirintäalueen tieverkkoa ja varustelua parannettiin, alueelle rakennettiin kymmenen majaa, kuivattiin ympärillä olevia lammikkoja, rakennettiin vesi-wc:t, laitettiin sähköistetty asuntovaunualue, valaistiin ulkoalueita jne. Kunta rakensi alueelle vuonna 1968 myös 40 asiakaspaikkaa käsittävän Leiribaarin, jossa oli keittiö- ja kylmäsäilytystilojen lisäksi pieni asunto ja varastotilaa. Samana vuonna painettiin alueesta yhteistyössä Kansallis-Osake-Pankin kanssa ensimmäinen matkailuesite.

Kallan matkailu aloitti liikennöinnin leirintäalueelta Maakallan historialliselle kalastajasaarelle Kalla–laivallaan vuonna 1966. Laivalaituri rakennettiin alueen pohjoispäähän. Laituri oli 30 metriä pitkä ja metrin leveä. Matkustajamäärien kasvaessa liikennöinti siirrettiin Keskuskarin venesatamaan.

Leirintäalueen matkailijamäärät nousivat koko ajan. Alueen ensimmäisen hoitajan Pauli Koivulan mukaan moitetta on tullut vain siitä, ettei Särkkiä mainosteta tarpeeksi. Hän kertoo, että ulkomaalaiset tulevat aivan sattumalta, ihastuvat paikkaan ja monet aikovat tulla uudelleen.

Apu kirjoittaa 1967 otsikolla Kalajoen suurmatkailukeskus hiekkarannoista ja sen kalajokisista omistajista, jotka ovat rakentaneet pakkojen pohjoispäähän rantamökkinsä - pienet ja mitättömät punaiset tönönsä, joista jokaisella on kuitenkin oma ranta. Siinä mainitaan myös vanhan tanssilavan syrjäyttänyt ilmalla jännitetty uudenaikainen puolipallo valtatien risteyksessä. Tässä ”kupla-hallissa” esiintyi tuohon aikaan myös suosittu Danny-show. Lohtajalaislähtöinen kirjoittaja, joka pikkupoikana Hilman hotellin aikaan oli vieraillut hiekoilla, ihmettelee: Onko tässä kaikki, mitä puolessa vuosisadassa on saatu aikaiseksi?

Santapakat on kansallinen aarre, tulevaisuuden suurenmoinen kesä- ja talvimatkailukeskus; luonnon loistokeksintö, joka suorastaan kosii ihmisen yritteliäisyyttä. Se on köyhän Keski-Pohjanmaan kulta-aitta ja turismin kulmakivi tässä maakunnassa. Kirjoituksensa hän päättää humoristisesti, haastatellen kuvitellun Santapakkayhtiön matkailuteknistä johtajaa, sieviläistä herra E. Ylitaloiselaa.

Uusi Suomi uutisoi kesällä 1969 koko sivun jutussa maaseudun suosituimmasta leirintäalueesta. Kylpyläkylä Kalajoki, tähän me tähtäämme, lausui matkailulautakunnan sihteeri Raija Yrjänä, meille on pääasia, että saadaan turisti Suomeen ja Kalajoelle, toisarvoinen seikka jo on, kenen omistamaan ”petiin” hän päänsä kallistaa. Lehti toteaa, että onko sitten ihme, että nimenomaan puheena kulkenut tieto Kalajon mukavuudesta matkailukeitaana houkuttelee paljon turisteja – ystävällisyys ja avuliaisuushan muistetaan.

Hiekkasärkkejä ryhdyttiin markkinoimaan ulkomaista ennen kaikkea Norjaan. Norjalaisessa Finmarks Post –lehdessä Kalajoen matkailu sai palstatilaa ensimmäisen kerran 1969 ja mukaan lähti Kalajoelta 15 ilmoittajaa. 1970-luvun taitteessa osallistuttiin Pohjois-Ruotsiin ja -Norjaan tehdylle myyntimatkalle. Ehdotettiin myös norjalaisten apulaisten palkkaamista alueen liikkeisiin ja leirintäalueelle. Ulkomaalaisista erityisesti norjalaiset ja ruotsalaiset löysivätkin Hiekkasärkät.

Leiribaari

Leiribaarin jäätelökioski

Asuntovaunumatkailu kasvatti suosiota 1970-luvulla, karavaanarit saattoivat viipyä alueella viikkojakin. Vuonna 1972 Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalue nousi Suomen suosituimmaksi. Yöpymisten Suomen ennätys, 90 000 matkailijaa, kirjattiin 1987. Yöpyjien lisäksi alueella vieraili lukuisa joukko päiväkävijöitä lähiseuduilta.
Alueen palvelutasoa parannettiin edelleen, mökkejä rakennettiin lisää ja asuntovaunualuetta laajennettiin sitä mukaa, kun telttailun suosio väheni. Leirintäalueelle laadittiin arkkitehdin toimesta ensimmäinen yleissuunnitelma vuonna 1970 ja sen perusteella ehdotus kehittämisinvestoinneista. Vuonna 1988 leirintäalue siirtyi Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle, jonka osakkeista kunta omisti 85 prosenttia. Yhtiöltä se siirtyi yksityiselle yrittäjälle 2000-luvun alussa ja nykyisin se toimii Kalajoki Resortin alaisuudessa.

Kalajoki Resortin alaisuudessa.

Matkailuhotelli

Matkailuhotelli  , myöhemmin ravintola Dyyni

Kalajoki sai modernin, ympärivuotisen majoitusliikkeen vuonna 1964, kun Suomen Matkailijayhdistys ja valtio rakennuttivat Tuomipakkain mäelle hotellitasoisen matkailumajan. Hotellin saaminen kohotti alueen matkailullista tasoa ja mahdollisti ympärivuotisen majoittumisen. Ajanmukainen hotelli tarjosi myös tasokkaat puitteet kokouksille ja juhlille. Hotellia laajennettiin jo vuosikymmenen lopulla. Kaikki eivät varauksetta hyväksyneet AI–anniskeluoikeuksin varustettua hotellia. Maalaisliiton paikallinen naisjaosto toimitti valtuustolle 1026 kuntalaisen allekirjoittaman vetoomuksen hanketta vastaan. Valtuusto äänesti anniskeluoikeuksien puolesta 16-3.

Kekkonen , Karjalainen, Rahko, Haavisto ja Kosygin 

Leirintäalueen sauna jossa Kekkonen ja Kosygin saunoivat

Matkailuhotelli sai korkeatasoisia vieraita alkukesästä 1966, kun Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin seurueineen vierailivat Kalajoella Pohjois-Suomen kierroksen päätteeksi. Kekkoselle Kalajoki oli tuttu jo aiemmilta matkoilta. Erään tiedon mukaan hän olisi vieraillut paikkakunnalla jo 1930-luvun lopulla sisäministerinä tutustumassa Rahjan sataman kehittämiseen. Seuraava vierailu tapahtui pääministeriaikana 1950-luvulla, jolloin Kekkonen tutustui Rahjan saaristoon ja Kallankareihin. Vuonna 1962 presidentti Kekkonen kävi Kalajoella kalastus- ja virkistysmatkalla, jolloin hänelle järjestettiin päivällinen kansanopistolla.

Kekkosen ja Kosyginin Pohjois-Suomen vierailu oli alkanut aamulla Oulusta, puolilta päivin siirryttiin Raaheen ja noin kello 16 saavuttiin Kalajoelle. Rouvat saapuivat ensimmäisinä. Vieraita vastaanottamassa olivat valtuuston pj. Uuno Rahko ja kunnanhallituksen pj. Uuno Välimaa. Keski-Pohjanmaa –lehti kertoo, että alueella liikuskeli valkolakkisia poliiseja, ulkoministeriön virkamiehiä ja paljon myös paikallisia, jotka olivat tulleet autoilla paikalle katsomaan arvovieraita Kansainvälisiä lehtimiehiä oli tullut paikalle kolme linja-autollista. Virvokejuomapöytiä aseteltiin sinne tänne. Päävieraat saapuivat vähän myöhemmin, he istuivat kuumissa autoissa paitahihasillaan.

Lehdessä kuvattiin pääministeri Kosyginia vaatimattomaksi ja hiljaiseksi mieheksi, joka tervehti heitä venäjäksi ja vetäytyi pian sisätiloihin. Presidentti Kekkonen tuli sen sijaan ulos juttelemaan. Uuno Rahkolta hän tiedusteli, vieläkö Rahjankylän Laurinkarin vesillä liikkuu yhtä paljon ja yhtä suuria haukia kuin ne kymmenkunta, jotka hän syksyllä –62 veteli virvelillä.

Kekkonen Kallan kirkossa

Kekkonen Rahjan satamassa 

Kekkosen saalis Rahjan saaristossa - soutaja kalastusreissulla oli Veikko Saari ja saalista esittelee Antti Kilpiö.

Seurue siirtyi hotellilta Hiekkasärkkien rantasaunaan saunomaan ja uimaan. Suurlähettiläs Kovalevin mainitaan harjoitelleen uintiliikkeitä jo etukäteen. Seurueen käyttämät saunavihdat roikkuivat pitkään saunan eteisessä muistuttamassa arvovieraista. Illallinen syötiin hotellissa, isäntänä toimi Rautaruukki Oy:n hallintoneuvoston pj. Ahti Karjalainen, joka kohotti maljan Suomen ja Neuvostoliiton väliselle yhteistyölle. Rahko ja Välimaa ojensivat Kosyginille Kalajoen kunnan viirin. Ylivieskasta kello 22.30 lähtenyt juna kuljetti vieraat takaisin pääkaupunkiin.

Matkailuhotelli pääsi parrasvaloihin jälleen 1970 Veikko Huovisen Lampaansyöjät –romaanin myötä. Sepe lähetti ystävälleen Valtterille sähkeen:

Operaatio Lampaansyöjät alkaa maanantaina. Liitto Kalajoen matkailumajalla sunnuntai-illalla. Matka jatkui: Ja niin kaartoi sininen auto matkailuhotellin asfalttipihalle ja kaunis Pohjanlahti aukesi hiekkatörmän takana autereisen sinivihreänä.

- Näin ei liene kovinkaan liioiteltua, jos lähdemme retkellemme todella kauniilta paikalta. Katso ympärillesi, katso meren majesteetillista mahtavuutta.

– Ja näethän komean hotellin noin viidentoista askeleen päässä.

– Ehkäpä otat salkkusi automopiilin matkatavaratilasta, minkä jälkeen menemme sisälle ensimmäisen luokan hotelliin.

Kirjan pohjalta filmattiin samanniminen elokuva vuonna 1972, jota kuvattiin myös Kalajoella. Elokuvan pääosissa olivat Leo Jokela ja Heikki Kinnunen.

Myös matkailuhotellin omistus siirtyi HSOY:lle vuonna 1982. Se nimettiin uudelleen Hotelli Kalajoeksi. Nykyisin se tunnetaan suosittuna tanssiravintola Dyyninä.

Matkamuistokilpailu ja Hiekkasärkkien hylje

Kalajoella järjestettiin vuonna 1968 matkamuistokilpailu. Vastauksia tuli 17 kpl ja esityksiä kaikkiaan 41. Ensimmäinen palkinto meni kalajokiselle hanuristille Unto Jutilalle Kalajokivalssista, joka myös sittemmin levytettiin. Kalajoen matkailun tunnukseksi ja maskotiksi otettiin hylje. Leirintäalueen lammikkoon tuotiin ensimmäinen hylje, Eetu I vuonna –68.

Hylkeitä oli myöhemmin kaksikin. Allaskokeilu epäonnistui ja hylkeet palautettiin takaisin luontoon. Hylje jäi kuitenkin elämään Kalajoen matkailun ja myös Jukujuku-maan tunnuksena ja myöhemmin Juku-hylje (hyljehaalariin pukeutunut työntekijä) myös seikkaili Jukujuku-maassa

Kalajoen vanha hylkeenpyyntiperinne yritettiin myös valjastaa matkailuun. Kalajoen Hyljematkat tarjosi keväällä 1972 hyljesafareja turisteille. Tuotteen vaativuus ja oikean asiakaskunnan löytyminen tuottivat kuitenkin haasteita. Myös kauppa- ja teollisuusministeriö suhtautui kielteisesti tämän kaltaiseen toimintaan. Hylkeiden rauhoitus hautasi toiminnan lopullisesti. Hylkeitä liikkuu edelleen Kalajoen vesillä ja hyvällä onnella otuksen voi bongata vene- tai laivamatkalla.

Rantakalla

Matkailuhotellin rinnalle valmistui vuosina 1971/-72 Hiekkasärkkien Tahkokorvain päähän Rantakallan matkailukeskus. Ensin valmistui motelli uimahalli-kahviloineen, vuoden päästä Hotelli Rantakalla näköalapaikalle kulkudyynin päälle. Näköalat olivat komeat, paikalta näkyivät myös Tahkokorvain vanhat merenrantakämpät. Hotellia kuvattiin ”kolmen kovan” yhteiseksi yritykseksi: perustajia olivat pankinjohtaja Aarne Isomäki, lääkintöneuvos Untamo Sorasto ja kunnan rakennusmestari Olavi Nikkarikoski.

Rantakallan läheisyyteen nousi keväällä 1972 Lomakylä Aurinkohiekat Oy. Hotelli vuokrattiin 1978 Lomaliitolle ja 1984 sille siirtyi myös omistus. Vähän aiemmin Lomaliitto oli uutisoinut Rantakallan yhteyteen, pakan alapuolelle suunnitellusta terveyskylpylästä ja kuntoutuslaitoksesta, joka yhdistettäisiin hotelliin tien ali kulkevalla yhdyskäytävällä. Tämä ei koskaan toteutunut. Lomaliitto myi kiinteistöt ja maa-alueet Eläke-Fennialle vuonna 2001 ja jäi vuokralaisena jatkamaan toimintaa, kunnes ajautui konkurssiin 2009. Vuonna 2011 hotelli liiketoimintoineen on siirtynyt ylivieskalaisten Antti Rantalan ja Esa Vallin omistukseen.

Matkailun 1970-luku

Vuosikymmenen aluksi Hiekkasärkille rakennettiin yksityisten voimin dyynin päällä kulkeva Matkailutie. Se korvasi useat maantieltä erkanevat pistotiet. Tien mutkaisuus johtui maapolitiikasta, tie tehtiin siihen, mistä maapohjaa saatiin hankittua. Vuonna 1971 valmistuneen tien otti myöhemmin hoitoonsa TVL. Tie oikaistiin myöhemmin dyynin päältä Rantakallan ja Merisärkän väliltä.

Apu kirjoitti Hiekkasärkistä 1970-luvulla useaan otteeseen. Kesällä 1975 lehti kirjoittaa monipuolisesti Suomen suosituimmasta leirintäalueesta ja matkailukeskuksesta: Kaikkialla Kalajoella huomaa selvästi ostovoimaa olevan runsaammin kuin kuntalaisten oma panos edellyttäisi. Kirkonkylän tavaratalo on laskenut matkailun lisäävän liikevaihtoa 12 prosentilla. Me naiset kirjoitti 1971, että Kalajoella matkailu on myötätuulessa. Ja kysyy, mitä Kalajoki tarjoaa turistille? Kirjoittaja vastaa: Iät ajat se on tarjonnut särkkien hiekan, matalat uimarannat ja Pohjanmaan auringon.

1970-luvulla leirintäalueelta kuvia

Järjestysmiehiä ja asiakkaita

Koirapartio leirintäalueella

Koirapartio leirintäalueella

Leirintäalueen portti

Rannalla pelattiin lentopalloa ja otettiin aurinkoa

• Tänä kesänä voi Kalajoki vielä kerskua saastumattomilla vesilläänkin, seikka joka käy vuosi vuodelta yhä suuremmaksi ylellisyydeksi ihmislapselle.

Matkailulautakunta lähti hankkimaan tietoa ja kokemusta muista kotimaan kohteista ja myös ulkomailta. Kohteina olivat mm. Jyväskylän ja Turun leirintäalueet, Skellefteå ja Piteå. Mietittiin myös Keski-Pohjanmaan yhteismarkkinointia ja teetettiin ensimmäinen matkailututkimus, josta kävi ilmi erityisesti mainonnan ja tiedotuksen heikkoudet. Kalajokiseudun Matkailupalvelu ry perustettiin 1975 tehtävänään markkinointi. Mukana oli yli 80 yritysjäsentä ja kuusi kuntaa. Kymmenluvun alussa Kalajoki sai viimein ensimmäisen matkailu- ja elinkeinoasiamiehen. Ansioituneita matkailun kehittäjiä ryhdyttiin palkitsemaan matkailumajakalla. Ensimmäisenä sen sai Raija Yrjänä, toinen Aurinkohiekat Oy:n perustajista.

Näköalagrilli

Mikko Prittinen vaimonsa kanssa

Tanssipaikkojen puute korjaantui myös 1970-luvun alussa, kun ns. Järjestöyhdistys rakennutti Merisärkkien tanssipaviljongin. Kesäteatteritoiminta aloitti alueella 1970-luvun alussa ja näytelmäperinnettä jatkoi Särkkäin näyttämö.

  Tapion Tuvan aluetta

Tapion Tuvan taidenäyttelyt

Hiekkasärkkien juna

Kansainvälinen harmonikkaleiri Särkät soi sai alkunsa –74.

Sen taiteellisena johtajana toimi vuoteen -85 saakka Unto Jutila. Leirillä nuoret soittajat saivat tasokasta opetusta ja tapahtuma tarjosi konserttien muodossa viihdykettä sekä turisteille että paikkakuntalaisille

Unto Jutila

Antero Sorasto

Harmonikkataiteilija Unto Jutila syntyi joulukuun 5. päivänä 1944. Hän vietti lapsuuteensa ja nuoruutensa Kalajoen

Plassilla. Unton isä Väinö hankki pojalleen harmonikan ja jo 11-vuotiaana Unto Jutila esiintyi Kalajoen teatteritalossa ja Ämman lavalla tanssien taukosoittajana. Unton isä oli pojalla tukena ja turvana.

Alpo Ylitalo muistelee Unton soittokeikkaa Rahjan nuorisoseuran pikkujouluiltamissa. Unto oli tullut sinne isänsä kanssa polkupyörällä. Unto oli tuolloin 12-vuotias. Innokkaan ja tunnollisen harjoittelijan taidot olivat kehittyneet niin, että hän kykeni soittamaan yksin koko iltamat. Tanssia oli noin puolitoista tuntia ohjelman jälkeen.

Unto Jutilan elämäntyöhän harmonikansoiton alalla sisältyy selviä toisistaan erottuvia jaksoja: tanssimuusikko, säveltäjä, opettaja, harmonikkaleirien taiteellinen johtaja, levyttäjä ja esiintyvä taitelija. Soittajana Unto Jutilaa voidaan pitää valtaosin itseoppineena. Musiikkiteorian opetuksen hän sai Pauli Kilpiöltä. Varsinaisen harmonikan käsittelyn hänelle opetti Leander Norrback. Esiintyvän taiteilijan ominaisuudet ja ohjelmiston hioi Veikko Ahvenainen. Yli 10 vuotta kestänyt tanssimuusikkokausi alkoi 1960-alussa, jolloin taiteilija kiersi oman yhtyeensä kanssa ympäri Suomea.

Tanssimuusikkona

Unto Jutilan orkesterin ensimmäisen kokoonpanon jäsenistä elää vielä ainakin kalajokinen Esko Ventelä, jonka muistikuvan mukaan orkesteri perustettiin vuonna 1958. Kokoonpano muuttui vuosien aikana useita kertoja, kunnes Unto siirtyi Alpo Ylitalon yhtyeen hanuristiksi vuonna 1964 tai 1965. Unton ja Alpon tuttavuus ja ystävyys alkoi 1960-luvun alussa. Unto oli vannoutunut iskelmämusiikin ystävä, jonka parasta antia olivat hanuristien esittämät vaikeat tangot, kuten Ilta Välimerellä, Helmiä etelästä ja monet A. Malandon tangoista. Unto esitti useita Paul Norbackin sävellyksiä joka ilta tanssikeikoilla. Tuohon aikaan Unton kiinnostus heräsi myös jazz-musiikkia kohtaan. Hän alkoi kirjoittaa magnetofin nauhalta Art van Dammen musiikkia nuoteille. Sitten hän opetteli soittamaan nuotti nuotilta. Matti Viljanen ja hänen kirjallisuutensa jazzista kuului Unton opinto- ja harjoitusohjelmaan.

Unto oli erityisen kiinnostunut konserttimusiikista, jota hän harjoitteli paljon. Hän valmistautui kilpailemaan hanurilla Suomen mestaruudesta. Tämä musiikinala kuului tuohon aikaan myös Veikko Ahvenaisen harjoitusohjelmaan. Unto oli Norbackin ja Ahvenaisen oppilaana.

Alpo Ylitalon yhtye aloitti tanssien soittamisen Vaasassa ”evalla” kuten silloin sanottiin. Paikka lienee ollut Kirjastokatu 11:ssä. Bändin laittaessa ”kamoja” kasaan näyttämön eteen tuli joukko nuoria miehiä. Yksi esitti Untolle ivalliseen sävyyn kysymyksen, osaako tämä soittaa ”Metsäkukkia”. Unto vastasi osaavansa, mutta jatkoi että osaako kysyjä. Siihen kyselytunti päättyi, eikä kyselijöitä sen koommin ole näkynyt.

Tanssikeikoilta palattiin usein Kokkolaan, jossa Unto yöpyi Alpo Ylitalon luona. Sunnuntaiaamuisin vierailtiin Paul Witickin luona. Witick oli innokas konserttimusiikin harrastaja. Herrat soittelivat yhdessä ja suunnittelivat kokeillen sormituksia, joilla ”koskipaikat” selvitettiin puhtaimmin. Soitto ja harjoittelu oli usein niin innokasta, että ”Ruusan”, Paulin vaimon kutsut kaikuivat kuuroille korville.

Samoihin aikoihin Unto kanssa tuli Alpo Ylitalon yhtyeeseen rumpaliksi Folke Neunstedt. Heti alkuun syntyi Unton ja Folken välille omanlaisensa huumori. Sitä ulkopuolisen oli joskus vaikea ymmärtää. Folke suorastaan vihasi tangoja ja Unto taas piti niistä. Tämä kina jatkui pitkään. Ei ollut harvinaista, että Folke sanoi Untolle, että kyllä sinä olet helvetin ”korni”, kun soitat aina vain tangoja. Unto saattoi vastata, että niitä soittaisi moni muukin, kun vain osaisi. Unto ei jäänyt huulenheitossa toiseksi.

Folke oli päivätöissä Granholmin tukkuliikkeen hedelmäosastonhoitajana ja kuljetti kaupungin kauppiaille Volvon umpikuorma-autolla hedelmiä ja vihanneksia. Folke onnistui kerran unohtamaan autonsa sivuoven auki ajellessaan Isoakatua. Tuosta unohduksesta Folke saikin lempinimen ”hedelmäprofessori”.
Ylitalon yhtyeen ohjelmistoon tuli yhä enemmän ja enemmän jazzahtava tyyli. Jopa kappaleesta ”Persialaisella torilla” oli sovitus, joka ei jättänyt kuulijoita hiljaiseksi. Kuusikymmentäluvun puolivälistä saakka Laila Kinnunen oli erittäin usein orkesterin vierailevana solistina. Samoin myös Eija Merilä, Paula Koivuniemi ja Jukka Kuoppamäki.

Alpo Ylitalo muistelee Kemin keikkaa, kun bändin jäsenet jäivät hotelliin yöksi. Seuraavan iltana oli Kemin työväentalolla Olavi Virta esiintymässä. Virran säestäjäksi oli hankittu paikallinen maineikas yhtye. Virta oli yrittänyt laulaa muutaman kappaleen yhtyeen säestyksellä ja hän ilmoitti järjestäjille, ettei laulaisi, ellei saa paikalle säestäjää, joka ”klaaraa” kappaleet.

Toiminnanjohtaja Järvinen oli soittanut Hotelli Kemiin ja oli kysynyt, että voisiko Ylitalon yhtye tulla säestämään Olavi Virtaa, koska Virta oli kieltäytynyt laulamasta säestäjäksi sovitun bändin kanssa. Alpo Ylitalo lupasi orkesterinsa yrittävän Virran säestystä. Virta antoi nuotit Unton eteen ja kysyi onnistuuko tuon valssikappaleen säestäminen. Unto rypisti otsaansa ja alkoi ”laskea kappaleen käyntiin”. Virta aloitti laulun kiilaten välillä ja hidastaen toisaalla oikein painostavasti. Virta yritti pudottaa ”kompin pois kyydistä”. Huomattuaan ettei se onnistu, niin hän alkoi laulaa normaalisti ja kappale ”kahlattiin” loppuun.

Seuraaviin kappaleisiin ei otettu nuotteja esille lainkaan, vaan soitettiin ”vanhasta muistista”. Virta ei kommentoinut mitenkään orkesterin onnistumista, vaan jatkoi taukoon saakka. Tauon alettua Virta meni näyttämöverhojen taakse yksin istumaan eikä kommentoinut mitään. Toisen ”hukin” bändi aloitti Virran suosimilla foxeilla, joissa Folke pääsi oikein vauhtiin ja Unto soitti maukkaan ”kooruksen”. Kaikki saattoivat huomata, että Virta piti ”meiningistä”.

Vuosina 1965-69 Unton muusikkotuttavapiiri kasvoi jazzmuusikoiden suuntaan. Alpo Ylitalon yhtyessä soittivat Unton ja Folken lisäksi Pehr-Erik Hongell elektronihanuria ja Holger Moisio tenorisaksofonia. Joskus Endo Mäkinen oli mukana soittamassa tenorisaksofonia ja Mikko Haavisto venttiilipasuunaa. Unto sovitti lähes kaikki kappaleet, ja kun mukana oli joskus seitsemänkin miestä ja neljä puhallinta, niin musiikki tuntui musiikilta, sanoo Alpo Ylitalo.

Monet vierailevat solistit ja Unton sovittama musiikki tekivät tuolloisesta Alpo Ylitalon yhtyeestä tietynlaisen edelläkävijän koko maakunnassa. Untosta tuli monipuolinen musiikin harrastaja, soittaja ja säveltäjä.

Kalajokisen laulajan Pekka Himangan kanssa yhteistyö kesti monta vuotta. Pekan laulama ja Unton sovittama Kankaan kaunis Katriina nousi suosikkihitiksi vuonna 1975. Unto muutti Toholammille avioiduttuaan heinäkuun 2. päivänä 1977 fil.kand. Sinikka Alasen kanssa.

Taiteilijana ja opettajana

Sävellys- ja opetustyön lisääntyminen lopettivat vähin erin raskaan kiertävän tanssimuusikkokauden. Ensimmäinen sävelmä syntyi 1959 nimeltään Iloinen meripoika ja viimeinen sävellys 1990 Hyväntuulen jenkka. Näiden sävellysten väliin mahtuu ainakin 200 erityyppistä teosta, joista tunnetuimmat ovat Rapsodia harmonikalle, Konsertto F-duuri ja Kuvia lapsille-sarja. Viihdemusiikin puolella Unskin pidetyin sävellys lienee Kalajoki-valssi, joka levytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1969. Harmonikanopettajan työkausi ajoittuu 1975-87 väliseen aikaan ja Keski-Pohjanmaan musiikkiopisto 1978-87. Lisänä vielä runsas määrä yksityisoppilaita.

Unto Jutila osallistui esiintyvänä taiteilijana ja opettajana Hyvinkään harmonikkaviikoilla, Sata Häme soi Ikaalisissa ja Ivalon harmonikkaviikoilla. Unto Jutila toimi Särkät Soi tapahtuman taiteellisena johtajana Kalajoella 1974-85 ja Toholammin harmonikkaviikoilla 1986-92.

Unto Jutilan kansainväliset kontaktit olivat laajat ja hedelmälliset. Hänellä oli läheiset yhteydet lähes kaikkiin Neuvostoliiton tunnetuimpiin harmonikkataitelijoihin. Unto Jutila esiintyi itsenäisenä taiteilijana Ruotsissa, USA:ssa, Kanadassa, Neuvostoliitossa, Baltian maissa ja Italiassa. Ystävyys ranskalaisen Maurice Vittenetin kanssa toi musette-musiikin ohjelmistoon.

Unto Jutila levytti kuusi sooloäänitettä, joista tunnetuimmat ovat Ranskalainen visiitti ja Kuutamoserenadi. Esiintyvä taiteilijana Unto Jutila oli hyvin arvostettu myös ulkomailla ja hänen soittoaan kuvattiin suomalaisen tunturipuron solinaksi, johon liittyi vaikutteita suomalaisesta luonnosta, sen metsien hiljaisuudesta ja meren ehdottomuudesta.

Jälkeenpäin tarkasteltuna voidaan todeta taitelijan loistava muuntautumiskyky eri harmonikkamusiikin aloilla. Alussa oli puhdas tanssimusiikki, sen jälkeen perinteinen harmonikkamusiikki, josta siirtyminen klassiseen harmonikkamusiikkiin tapahtui saumattomasti. 1980-luvun alussa tuli musette-musiikki ja lopuksi jazz-musiikki, jonka vaikutus tosin oli ollut kaiken aikaa taustalla.

Unto Jutilan elämän loppuvuosia himmensi vaikea silmäsairaus, mikä rajoitti huomattavasti hänen toimintaansa, mutta ei estänyt sävellystyötä eikä julkisia esiintymisiä. Unto Jutila kuoli Toholammilla 5.3.1992 aivan liian nuorena. Plassin kylätalossa on pysyvä näyttely omistettuna Unto Jutilalle.

Esa Tanska siirsi Mehtäkylästä vanhan Nevanperän riihen Hiekkasärkille ja perusti siihen 1973 kalan ystäville halstarilla hiillostettua siikaa tarjoavan Siikarysä–ravintolan. Tahkokorville nousi kirjolohen kasvatus- ja ongintapaikka Lohilaakso vuonna 1978. Seuraavana vuonna valtatien varrella aloitti kestikievariperinteen hengessä Tapion Tupa paikalle siirretyssä pohjalaistalossa, joka kasvoi kokonaiseksi talonpoikaismiljööksi. Nykyisin yritys muodostaa laajan lomakylätyyppisen keskuksen maauimaloineen

Monenlaisia aloitteita ja suunnitelmia matkailun kehittämiseksi tehtiin ja laadittiin, kuten selvitys urheiluopistotoiminnan edellytyksistä. Hanketta varten perustettiin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan Urheiluopistosäätiö 1977. Ryhdyttiin myös suunnittelemaan alueelle huvipuistoa, mitä varten tehtiin tutustumismatka Ruotsin vastaaviin

Kalajoen 450-vuotisjuhlajulkaisussa 1975 kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski korosti matkailun tärkeää merkitystä paikkakunnan liike-elämän kehittäjänä ja toimintamahdollisuuksien parantajana. Toisaalta samaan aikaan myös kritiikki matkailuinvestointien tarpeellisuudesta ja järkevyydestä alkoi nostaa päätään.

Vuosikymmenen lopussa perustettiin Hiekkasärkät Oy. Yhtiösopimuksen allekirjoittivat Kalajoen kunta, Lomaliitto, Lasten Päivän Säätiö, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan Urheiluopistosäätiö ja Kalajoen Osuuskauppa. Yhtiön toimialana oli mm. suunnitella matkailun ohjelmapalveluja.

Hiekkasärkkien Kuplahalli oli aikanaan suosittu tanssipaikka. Kuplahalli sijaitsi nykyisen ABC;n paikalla

Skandinavian suosituin lomakeidas” Matkailun –80-luku

Kaleva uutisoi keväällä 1980 suunnitelmista kehittää Hiekkasärkistä ohjelmallinen lomakeskus. Alueen kokonaisvaltaista kehittämistä varten oli edellisvuonna järjestetty arkkitehtikilpailu kutsuperiaatteella. Kilpailun voitti ehdotus ”Kuuma hiekka”. Siinä esitettiin muun muassa, että Hiekkasärkät otettaisiin valtakunnalliseksi luonnonenergian käytön kokeilualueeksi. Ohjelmapalveluiden kehittämisellä haluttiin kompensoida oikullisten säiden aiheuttamaa haittaa lomailijoille.

HSOY vuokrasi Merisärkkäin tanssipaviljongin ja toteutti sinne viihdepuiston 1982. Sen yhteyteen oli kalajokisten voimin suunniteltu ja rakennettu Suomen pisin vesiliukurata, yhteensä 80 metriä. Valtuuston pj. Untamo Sorasto risti sen Kolmen Veen - viihdyttää, vauhdittaa ja viivyttää - Vempeleeksi. Rakennuksen sisällä oli sähköautorata ja ulkopuolella muita huvipuistolaitteita.

Kapearaitainen Rantajuna ryhtyi liikennöimään leirintäalueen ja viihdekeskuksen välillä 1984. Merisärkkäin viihdepuiston viereen rakennettiin myös uusi kahvilarakennus, jonka suunnitteli arkkitehtitoimisto KMV Oulusta. Sama toimisto suunnitteli myös paljon keskustelua herättäneen infopisteen, ”kappelin” valtatien varteen. Hiekkasärkät Oy rakennutti alueelle myös ensimmäisen lomaosakekylän 1989.

Lapsille ja koko perheelle tarkoitettu JukuJukuMaa valmistui 1986. Se saavutti suuren suosion jo heti ensimmäisenä kesänä, kävijöitä oli noin 65 000, eniten koko läänissä.

1990-2000- luku

Sanifanin avajaiset kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, Matkailuliiton johtaja Bengt Pihlström, Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja Seppo Mäki-Ullakko

Kymmenluvun aluksi valmistui HSOY:n suurhanke kylpylä SaniFani vuonna 1990. Sen yhteytteen tuli myös sisäliikuntasalit, kuntoutustoimintaa ja ravintola ja sitä laajennettiin myöhemmin mm. uimahallilla. Nykyisin kylpylän yhteydessä toimii monenlaisia liikunta- ja hyvinvointipalveluja tarjoavia yrityksiä.

Merisärkän ja Rantakallan välille kulkudyynin päälle perustettu näköalagrilli ja jäätelökioski laajeni Lokkilinna hotelli-ravintolaksi 1991. Avajaistilaisuudessa puhui Viron kauppaministeri Ants Laos ja musiikista vastasi Pekka Himangan yhtye. Ravintolassa oli kaksi ranskalaista huippukokkia, jotka olivat menestyneet kokkien maailmanmestaruuskilpailuissa ja tarjoilijoina neljä virolaista opiskelijaa. Rakennusta laajennettiin myöhemmin ja se on ollut alueen ensimmäisiä ohjelmapalvelujen tarjoajia ja kehittäjiä.

1992 Par 3 golfkenttä ja range avattiin, kaavoitettiin 200 mökin tontit, avattiin lentokenttä

1995 Huvikeskus Merisärkkä avattiin uudistuneena

1996 Kalajoen kunta käynnisti Matkailukeskuksen kehittämisprojektin

1997 Viihdekeskus Merisärkkä aloitti toimintansa ja 9-reikäinen golfkenttä valmistui

1998-2000 rakennuslupia 140, joista 85 lomarakennuksia 2000 tonttikauppoja yli 1 miljoonalla eurolla

2001 SaniFanin uimahallin avajaiset, Hytinportin alueen kaavoitus

2002 18-reikäinen golfkenttä avattiin. Keskusvaraamo perustettiin

2003 Kuivatjärven alueen kaavoitus. Yhteismarkkinoinnin malli luotiin

2004 Ulkokalla avautuu matkailijaryhmille (Kalastajien yhdistys vuokrasi saaren rakennukset Femmare Oy:lle).

2004 Perustettiin Hiekkasärkkien Matkailuyhdistys (nyk. Kalajoki Matkailuyhdistys ry)

2005 ja 2006 rakennettiin Talvimaa lumesta ja jäästä

2006 Safaritalo – ohjelmapalvelut aloitti toiminnan

2007 Kylpylähotelli Sani ja Meriluontokeskus avattiin

2012 valmistuu mittava remontti SaniFanin ravintolassa ja ”Hiekkasärkkien Timantti” valmistuu Rantakallan yhteyteen. Muita Hiekkasärkkien kohteita mm. Ravirata (per.1963) ja ratsastusmaneesi Sporttiboxi. Silloinen matkailuasiamies Tapio Nokkala lausuu kuitenkin, että markkinoinnissa on vielä tekemistä:

Ei ruuhka-Suomen asukas tunne Kalajokea ja sen lomanviettomahdollisuuksia.

Apu-lehti markkinoi Kalajoen Playaa 1986

Onko se nimensä arvoinen? – Etelän playa kihisee väkeä tai sitten se on ylellisen autio. Kalajoen Hiekkasärkät ovat siltä väliltä. Lehdessä esitellään myös Hiekkasärkkien monipuoliset palvelut. Samana vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan Hiekkasärkkien matkailijoista suurin osa tuli Etelä-Suomesta.

1980-luvulla Hiekkasärkille perustettiin monia uusia yrityksiä. Sirkka ja Kalevi Elonen perustivat Pihvi Tuvan Siikarysää vastapäätä 1982. Purjehdusseura Kallan Purjehtijat perustettiin samana vuonna. Seura on järjestänyt kilpailutoimintaa sekä purjelautailussa että kölivenepurjehduksessa.

Venetsialaiset aloitetaan Hiekkasärkillä 1985, taustavoimina mm. Nuorkauppakamari ja sanomalehti Kalajokilaakso.

Kesoil Motorest (myöh. Neste ja nyk. ABC-liikenneasema) valmistui 1989

Lähteet ja kirjallisuus

Ananias, nimim. Päivä Kalajoen Rivieralla eli Tuomipakoilla. Kalajoen 400-vuotisjuhlaliite  1925.

Hanni, Viljami, Keski-Pohjanmaan matkailijanähtävyyksiä. Pyrkijä 1944

Heikkilä, Hilma, Suomen Nuorison Liiton suvipäivien viettopaikan, Kalajoen matkailunähtävyyksiä. Pyrkijä 1935.

Järvinen, Lauri, Ilmari Kiannon täysihoitolakokemuksia, Kalajoki-lehti 1.10.1981, Hilmanhotelli.

Keidas Suomen saharassa, Kalajoki-lehti 8.10.1981, Iki-Kianto tunsi kalajokisuutensa, Kalajoen seutu

7.5.1999, Hilmanhotelli keräsi kuuluisuuksia, Kalajoen seutu 21.5.1999,

Urho Kekkonen saunoi Kalajoellakin. Kalajoen seutu 6.9.2000

.Kalajoen Hiekkasärkkien luonto. Tutkimusraportti II, 1995. Nordia. Tiedonantoja nro 2/1995. Oulun

yliopiston ja maantieteen laitoksen ja Pohjois-Suomen maantieteellinen seura ry:n julkaisusarja 1995.

Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa. Matkailijayhdistyksen matkailuoppaat XIII. Suomen matkailijayhdistyksen

julkaisu N:o 270. Helsinki 1925.

Kianto, Ilmari, Kalajoki – esi-isieni kotiseutu, Kuva nro 7/8 1947

Kyllönen, Matti, Kalajoen ja Raution historia. Vaasa oy:n kirjapaino 1980.

Pahkala, Arvo, Tuomipakoista Hiekkasärkkiin. Kalajoki-lehti 29.5.1980.

Santaholma, Tuula, Matkailun kehitys Kalajoella. Aineseminaarityö, Oulun yliopiston täydennyskoulutuskeskus

1990-91. Moniste.

Torvinen, Tuuli, Himangan ja Kalajoen merenrantaviivan ja saariston luontonimet. Laudaturtyö 1966.

Sanoma- ja aikakauslehdet

Apu: Kalajoen suurmatkailukeskus 12.8.1967, Suomen suosituin leirintäalue. Hiekkasärkät on monipuolinen matkailukeskus 19.6.1975, Lapsia katsellessaan muistaa millainen oli kadotettu paratiisi 18.7.1986.

Kaiku: Kalajoen Hiekkasärkät, 17.8.1929.

Kalajoen kesälehdet 1980- Kalajokilaakso: Kalajoki – merenrantapitäjä on Kalajokilaakson suosituin matkailukohde 4.8.1965,

Rohkea ennakkoluulottomuus vauhdittanut nykykehitystä 8.11.1975.

Kalajoki-lehti: Kunnan leirintäalue – Tuottava yritys tänäkin vuonna 17.11.1976.

Kaleva: Kalajoen Hiekkasärkistä ohjelmallinen lomakeskus 8.5.1980.

Kansan Kuvalehti: Suomen Sahara 10.7.1931.

Keskipohjanmaa: Juhannukseksi Kalajoelle ja Kalajoen Hiekkasärkät valmistuvat vastaanottamaan juhannusvieraita 23.6.1956, Aurinkoa, merta ja hiekkaa. Kalajoen ”riviera” – lomailijan toiveuni. Kesä 1963, Saunominen Hiekkasärkillä päätti Kosyginin ja Kekkosen P-S:en vierailun 17.6.1966, 25.000 yöpyjää ollut Kalajoen Hiekkasärkillä tänä kesänä 26.8.1967, Matkailukausi alkaa – Kalajoki valmistautuu 30.5.1968.

Liitto: Kalajoen pitäjän 400-vuotisjuhlanumero 15.5.1925, Työtä turismin hyväksi. Kalajoen sanomat,

Liiton liite 20.4.1967, Kalajoen leirintäalueella runsaasti retkeilijöitä 1965, Hiekkasärkät turistien yhä kasvavan

suosion kohteena 13.8.1966.

Me Naiset: Hiekkaa vain, pölynvalkoista hiekkaa vain 21.7.1971.

Suomen Kuvalehti: Kalajoen Hiekkasärkiltä 8.8.1931.

Uusi Suomi: Kalajoen hiekkarannat kiehtovat matkailijoita. Särkät maaseudun suosituin leirialue 16.7.1969

Torsti Kalliokosken muistiinpanot ja haastattelu, Eila Saaren haastattelu, Anna Rahjan haastattelu, Leena Vihelän haastattelu

Menettikö Kallan karit itsehallintonsa?

Suomi kuului aikanaan Ruotsin valtakuntaan ja Ruotsi oli suomalaistenkin hallintokieli. Marraskuun 6. päivä on ruotsalaisuuden päivä. Kustaa II Aadolf kaatui Lutzenissä 6.11.1632. Kallan kareilla on itsehallinto Ruotsinvallan ajalta.

Kallan karit sijaitsevat vajaan 20 kilometrin päässä rannikolla. Siellä on ihmeellinen rauha ja siellä saa olla luonnon helmassa luonnon armoilla. Olen viettänyt Kallan kareilla yhden päivän ja yön. Se oli mieleenpainuva kokemus. Nukuin yön Kallan karien pappilassa.

Itse aloin kiinnostua Kallan karien itsehallinnosta, kun eläkkeellä oleva opettaja Matti Orell otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Kallan karien itsehallinto on menetetty Rahjan saariston Natura Life-rahoitusratkaisussa. Matti Orell kuoli pari vuotta sitten. Ennen kurki kuoli kuin suo sulasi. Haminaoikeuden omistajana Matti pyrki saamaan selville Kallan karien itsenäisyyden tilan ja Natura-asian laittomuudet, mutta suomalainen oikeuskulttuuri ei antanut mahdollisuutta totuuden esille saamiseen. Laittomuudet ja mahdolliset rikokset on lakaistu maton alle poliittisten päättäjien siunauksella. Onko asiassa oikeuskansleri Paavo Nikulalla puhtaat jauhot pussissa? On syytä epäillä, että Nikulan omatunto ei ole puhdas tai jos se on puhdas niin silloin se on kokonaan käyttämätön.

Juridista taustaa

Kallan karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669 Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250 ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.

Cunin:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä 24:pnä Tammi kuuta 1771.

Ulkokallaan on Maakallasta matkaa kolmisen kilometriä. Se on pienempi ja karumpi kuin Maakalla. Ulkokallassa on 13 metrin korkuinen majakka. Se on aika huonossa kunnossa. Rauhaa ja eksotiikkaa löytyy. Jos tuuli on tarpeeksi navakka, siellähän olet ja pysyt. Majakanvartioiden talo on kunnostettu matkailukäyttöön. Saunakin löytyy. Ulkokallan rumistukseksi on pystytetty Telen 55-metrinen masto majakan viereen.

Kallan karit ei ole liittynyt Euroopan Unioniin

Suomen EU-ministeriryhmän kokous on pidetty 14.2.1994 ja siitä on tehty pöytäkirja 4/94 18.2.1994 on julistettu salaiseksi. Pöytäkirjan mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit Salolainen, Haavisto, Norrback ja Kankaanniemi sekä avs. Sundbäck, op. Satuli, yj. Erickson, aop. Kosonen, tp.Kuosmanen, fn Aarnio, lsn. Jääskinen, ln. Halonen sekä eav. Huhtaniemi. EU-jäsenyysneuvottelussa esitetään, että ratkaisu koostuisi seuraavista elementeistä: 1. Kalastus, 2. Matkustajatuomiset, 3. Kuljetusyhteyksien turvaaminen 4. Kakkosasunnot ja 5. Ahvenanmaa, jonka osalta esitetään, että asia ratkaistaan Suomen position pohjalta.

Itsehallinnon omaavia Kallankareja ei ole esitetty liitettäväksi Euroopan Unioniin eikä sellaista pyyntöä Suomen hallitus ole esitettykään Kallankarien itsehallintoelimille, karikokoukselle ja karineuvostolle päätettäväksi. Näin ollen itsehallinnon omaavat Kallankarit eivät kuulu Euroopan Unioniin.

Rahjan saariston Natura Life-hakemus

Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.

Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.

Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan. Kalajoen kunnan puolesta hakemuksen allekirjoitti kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.

Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Asia vanheni lokakuussa 2006. Rikosten vanhentaminen on myös rikos.

Tekojen selittelyä

Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.

Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.

Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön.

Kallan kareilla oli siis itsehallinto, jonka se menetti osittain tai kokonaan, koska EU komissio hyväksyi Kallan karit Natura-alueeksi Natura Life-rahoitushakemuksessa. Ainoastaan EU komissio voi muuttaa omia päätöksiään. Suomen viranomaiset eivät voi muuttaa EU-komission päätöksiä. Kysymys on siis historiallisesti erittäin merkittävästä asiasta, jolle Suomen viranomaiset ovat viitanneet kintaalla. Miksi syyllisiä ei saada vastuuseen? Miksi Kallan karien itsehallintokysymystä ei voida selvittää perusteellisesti Suomen viranomaisten toimesta? Onko Kallan karit EU:n jäsen? Näillä asioilla on erittäin suuri merkitys tulevaisuudessa.

Kallan karien itsehallinto ja Natura

Kallan karineuvosto on tehnyt kielteisen päätöksen Naturaan liittymisestä. Myös karikokous on tehnyt yksimielisen kielteisen päätöksen Natura-asiassa.

Keski-Pohjanmaan ympäristökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Naturaan eikä ottaa niitä sieltä pois. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Rahjan saariston Natura life-rahoitushakemukseen vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä. Virkamiehet ovat kiistatta syyllistyneet virkavirheeseen ja toimivaltansa ylityksiin, kun ovat toimineet vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä ja sitoutuneet laittamaan itsehallinnon omaavat karit Naturaan ja ovat kaiken lisäksi anoneet rahoitusta väärillä tiedoilla vastoin itsehallintoelinten päätöksiä. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kalajoen kunnan virkamiehet ovat syyllistyneet myös Kallan karien itsehallinnon loukkaukseen allekirjoittaessaan Rahjan saariston Natura Life rahoitushakemuksen.

Korkein oikeus on vahvistanut päätöksellään Kallan karien itsehallinnon 24.11.1989. Jo 1600-luvun lopulla Kallaan tulivat virallisemmat, hallinnolliset asetukset, joita ruvettiin soveltamaan. Vanhin valtakunnan hallituksen antama satamaoikeusasetus, joka määrättiin myös Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi, on Kaarle XI:n holhoojahallituksen antama "Hampne-Rätt", joka annettiin 10.5.1669. Se perustui jo keksiaikaisiin satama-ammattikuntien järjestyssääntöihin, Tätä Kaarle XI:n aikaista asetusta noudatettiin siis myös Kallassa, mm. yhtäaikainen kalaan lähtö ja karista karkottaminen ovat juuri tämän asetuksen mukaisia.

Vuonna 1726 annettiin edellistä laajempi "uudistettu satamajärjestys" ja 1771 "Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi eli Laki". Tämän viimeksi mainitun suomenkielinen laitos oli käytössä Kallassa. Kallan paikallishallinnossa oli myös kohtia, joita ei ollut mainittu virallisissa laissa. Asetuksen mukaisesti huolehti Kallassa paikallishallinnosta kolme elintä: karikokous, haminakokous ja haminavouti. Karikokouksessa olivat läsnä kaikki Kallaan saapuneet kalastajat, heidän velvollisuutensakin oli osallistua kkoukseen. Ennen kokous pidettiin edellisen kesän haminavuodin aloitteesta. Sen alkaminen ilmoitettiin rummuttamalla, torveen puhaltamalla tai kirkonkelloja soittamalla. Alkuaikoina rumpuna oli tyhjä tynnyri. Oikea rumpu päätettiin hankkia 1784. Tätä rumpua käytettiin myös merkinantolaitteena pimeinä öinä, sen avulla ilmoitettiin merellä oleville kalastajille Kallan, turvapaikan, sijainti. Kirkonkello saatiin lahjoituksena jo 1700-lvulla.

Kokous valitsi ensimmäiseksi haminavoudin ja karinlajutamiehet, jotka yhdessä muodostivat haminaoikeuden. Valituksi tullut haminavouti luki seuraavaksi läsnäolijoille hamina-asetuksen ja muut mahdolliset päätökset, jotka olli päätetty vuosittain lukea. Tämän jälkeen huutokaupattiin reimarien asettaminen ja merkkilyhdyn huoltaminen. Merkkilyhty oli kumpeleen päässä. Samoin myytiin huutokaupalla muut tehtävät työt alimman tarjouksen tehneelle.
Karikokouksessa käsitellään yhä kaikki saareen hallintoa koskevat kysymykset. Vuoden 1966 karikokouksessa päätettiin kieltää kaikilta ulkopuolisilta huvilan rakentaminen karille. Asuntolupa myönnettiin kaikille niille nuoremmille kalastajille, joilla on perintöoikeus vanhemmilta ajoilta.

Natura 2000 ja Life-rahoitus

Huom. Itsehallinnon omaavat Kallan karit ( Maakalla) mukana Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksessa. Kuva rahoitushakemuksen liitteestä.

Olen kritisoinut voimakkaasti Rahjan saariston Natura-Life rahoitushanketta. Olen tehnyt asiasta rikostutkintapyyntöjä ja kanteluja laillisuusvalvojille sekä valtuustoaloitteen asioiden selvittämiseksi. Kaikki on ollut turhaa, sillä Suomessa Natura on vaiettu valtiosalaisuus. Tiedän varmasti olevani oikeassa ja viranomaiset ovat vuorenvarmasti väärässä. Mielestäni varatuomari Timo Nikula on tuonut kirjoituksessaan asian perusteellisesti, oikein ja lainmukaisesti esille. Lainaan varatuomari Timo Nikulan kirjoitusta:

Suomen ja EU:n liittymissopimus (EU-sopimus) astui voimaan 1.1.1995. Samalla tulivat voimaan Suomea jäsenvaltiona velvoittavat yhteisöoikeuden säännökset (EY-oikeus), yhtenä niistä ns. Habitaattidirektiivi eli Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. Direktiivi edellyttää jäsenvaltiolta mm. sitä, että jäsenvaltio ryhtyy toimiin selvittääkseen kansallisella alueellaan olevat "yhteisön tärkeäksi päättämät alueet" asianmukaisia tieteellisiä menetelmiä käyttäen. Uutena jäsenvaltiona Suomen velvollisuutena oli siten edistää osaltaan unionin yhteistä tavoitetta eli erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston = Natura 2000 perustamista.

Habitaattidirektiivi sisältää selkeät määräykset myös siitä, miten jäsenvaltion on toimittava osaltaan verkoston perustamiseksi. Direktiivin 4 artiklan mukaan "jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III ( 1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee miten liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on". Tämän tehtävän suorittamiselle direktiivi asettaa määräajan. Luettelo on ko. artiklan 2 momentin mukaisesti tomitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Suomen osalta asetettu määräaika hankkeen 1. vaiheen osalta päättyi 31.12.1997.

Habitaattidirektiivin 4 artiklan mukaisesti tämän jälkeen käynnistyy 2. vaihe, jonka aikana alueet sekä niillä toimeenpantavat suojelutoimet vahvistetaan ja toimeenpannaan lopullisesti koko yhteisön tasolla ja valvonnassa. Tämä vaihe on suoritettava kuuden vuoden kuluessa 1. vaiheen päättymisestä.

Natura 2000 1. vaihe Suomessa

Suomessa Natura 2000 verkostoehdotuksen (1. vaihe) valmistelu alkoi marraskuussa 1994. Jo tätä ennen Suomessa oli aloitettu tulevan yhteisöoikeuden ja Suomen sisäisen lainasäädännön laaja yhteensovittamistyö ympäristöoikeuden alalla. Tämän tuloksena ympäristöhallintomme organisaatio muuttui. 1.3.1995 voimaantulleen ympäristöhallintolain mukaisesti siten, että ympäristöministeriön alaisuuteen perustettiin Suomen ympäristökeskus sekä 14 alueellista ympäristökeskusta. Samalla lakkautettiin vesi- ja ympäristöhallinnon piiriorganisaatio kuten myös lääninhallitusten ympäristöyksiköt, joiden virka- ja työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyi lain voimaantullessa ympäristökeskusten henkilöstöksi.

Vaiheen 1. toteuttaminen tapahtui Suomessa virkamiestyönä ympäristöministeriön johdolla. Käytännön valmistelutyö toteutettiin ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen alueellisissa ympäristökeskuksissa (14) virkamiestyönä vuosien 1996 ja 1997 aikana. Suomen alue-esitys valmistui keväällä 1997 ja esitys julkistettiin esityksen yleisen kuulemisen 7.4.-6.6.1997 yhteydessä.

Suomen esitys Natura-alueiksi (vaihe 1) valmistui etenkin alue-esityksen laajuus huomioon ottaen huomattavan nopeasti. Esitystä kohtaan on esitetty monenlaista kritiikkiä. Maanomistajat ova arvostelleet erityisesti sitä, ettei Suomen alue-esitys ole perustunut EU-oikeuden edellyttämään vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisien tietämyksen perusteella laadittuun luetteloon niistä alueista, joilla direktiivin luontotyyppejä ja lajeja todella esiintyy.

EU:n Life-rahoitus

EU:n life-rahoitusväline on Union jäsenvaltioille tarjoama rahoitusmahdollisuus, jolla tuetaan Natura 200 alueilla toteutettavia luonnonsuojeluhankkeita. Life-rahoitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi hankkeen 1. vaiheessa, ellei ole täysin selvää, että ne alueet, joille rahoitusta haetaan tullaan myös liittämään lopullisesti Natura verkostoon. Life-rahoituksen liittyminen 2. vaiheeseen käy hyvin ilmi Habitaattidirektiivin 8 artiklan 1. kohdasta:

"Samalla kun jäsenvaltiot (Suomi) toimittavat komissiolle ehdotuksensa alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan arvionsa yhteisän yhteisrahoitustarpeesta, jota ne pitävät tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1 kohdassa aiheutuvat velvoitteet."

Habitaattidirektiivin 6 artiklan 1 kohta säätää:

"Jäsenvaltioiden (Suomi) on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat eritysiesti näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia käyttösuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla".

Suomen ympäristöviranomaiset päättivät kuitenkin ottaa Life-rahoitusvälineen käyttöön eräissä kohteissa jo 1. vaiheessa. Rahjan saariston osalta tämä tapahtui ilmeisesti jo keväällä 1996, jolloin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus laati komissiolle rahoitusanomuksen, jossa Life-rahaa haettiin koko Rahjan saaristoalueelle sekä sitouduttiin sisällyttämään koko projektialue myöhemmin komissiolle jätettävään Suomen alue-esitykseen. Ratkaisu koko Rahjan saariston liittämisestä Natura 2000 verkostoon tapahtui siten käytännössä jo keväällä 1996. Tämä kytkentä on jätetty tietosiesti ilmoittamatta alueen asukkaille ja maanomistajille.

Sitouduttuaan ilmoittamaan koko Rahjan saaristoalueen Natura verkostoon jo keväällä 1996 osana Life-rahoitusmenettelyä, eivät ympäristökeskuksen viranomaiset ole enää kyenneet käsittelemään puolueettomasti maanomistajien muistutuksia eikä lopullisia alue-esityksiä. Menettely on osaltaan johtanut siihen, että alueen ympäristökeskuksen virkamiehet menettivät jo vuonna 1996 lopullisesti mielenkiintonsa varsinaiseen tehtäväänsä eli sen selvittämiseen, millä alueilla suojelun tarpeessa olevia lajeja ja luontotyyppejä todella esiintyi.

Life-rahoitusta ei olisi tullut hakea kuin niille alueille, joiden omistajat halusivat luovuttaa maa- ja vesialueensa Natura verkostoon. Muilta osin viranomaiset ovat ylittäneet toimivaltansa ja syyllistyneet vähintäänkin virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja mahdolliseen virkavirheeseen.

Oulussa 5.4.1999 Timo Nikula asianajaja Oulunsalo

Poliisineuvos Veikko Autereen lausunto

Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemukseen on sisällytetty myös itsehallinnon omaavat Kallan karit. Ympäristökeskuksen virkamiehillä ja Kalajoen kunnan johtavilla virkamiehillä ei ole ollut oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Natura 2000 verkostoon eikä Natura Life-rahoitushakemukseen.

Näin poliisineuvos Veikko Autere: Kallankarien itsehallinto perustui aikanaan laintasoisena annettuun määräykseen eli "Kuninkallisen Majestetin uudistetu Hamina Ordningi eli Laki", Annettu Stockholmissa Neuvo Kammarissa sinä 24 p:nä Tammikuutta 1771". Kallankarien itsehallinto perustuu siten aivan eritysitä historiallista arvoa omaavaan laintasoiseen määräykseen, jonka tarkoituksena on ollut kalastuselinkeinon turvaaminen kalasatamilla. Annettua ja säädettyä itsehallintoa on myös toteutettu Kallankarien koko historian ajan aivan tähän päivään saakka mainittuun "ordningiin" perustuen. Siten itsehallinon perusteena oleva "laki" ei ole käyttämättömänä vanhentunut. Mikäli Kallankarit liitetään Natura 2000-ohjelmaan, niin direktiivin 92/43 EEC 14. artiklan mukaan Natura-alueilla liikkuminen voidaan kieltää. Jos kieltopäätöksen antaa jokin muu taho, kuin Kallankarien itsehallintoelimet esim. metsähallitus tai ympäristöviranomainen tai eurobyrokraatti, niin rajoittaa kieltopäätös olennaisesti karien käyttöä ja siten itsehallintoa, Koska itsehallinto on määritelty laintasoisella määräyksellä, niin ei karineuvosto voi luopua lain perustamasta itsehallinnosta, tai tehdä sellaisia sopimuksia, jotka rajoittavat taikka vähentävät karin itsehallintoa.

Seison sanojeni takana eli lähteen saa kyllä ilmoittaa kyselijöille.

Poliisineuvos Veikko Autere

Ilmari Kianto vieraili Kalajoella

"Iki-Kianto" tuli 96 vuotisen elämänsä aikana koko Suomen kansan tuntemaksi etenkin kahden kirjansa ansiosta: Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi. Kirjailija Ilmari Kianto (1874-1970) kuvaili köyhän pohjoisen maanviljelijämiehen taistelua byrokratian nousevaa valtaa vastaan. Hän paljastaa suomalaisen korpikansan pohjimmaisen olemuksen, mikä on kohtalon lailla sitoutunut alkuperäiseen koskemattomaan luontoon.

Ilmari Kianto kävi koulunsa Iissä ja Oulussa ja pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta v.1892. Koulussa hän mm. toimitti oppilaskunnan lehteä. Hän aikoi ensin upseerin uralle ja aloitti Oulun neljännessä tarkk’ampuja-pataljoonassa, sai Venäjän aroilla pidetyistä harjoitusleireistä kyllikseen ja erosi. Hän julkaisi 22-vuotiaana esikoiskirjansa Väärällä uralla em.. armeija-kokemuksistaan. Kianto tunsi luonnonlyriikan omimmaksi alakseen ja julkaisi Soutajan lauluja (1896), Hiljaisina hetkinä (1897) ja Lauluja ja runoelmia(1900). Entinen koulutoveri Eino Leino auttoi häntä runojen valikoimisessa. Ilmari Kianto opiskeli Helsingin Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa pääaineinaan venäjän ja suomen kieli hylättyään aikeensa lukea teologiaa.

Myöhemmin Kianto toimi venäjän kielen opettajana Kajaanin yhteiskoulussa 1904-06.
Hän otti osaa Suomen vapautuspyrkimyksiin mm. Kajaanissa 1905. Kianto oli Kajaanin lehden toimittajana 1906, arvosteli Kajaanin kaupungin johtohenkilöiden ja pappien tekemisiä ja sai sekä vihollisia että ihailijoita. Kianto toimi aktiivisesti nimien suomalaistamisasiassa ja muutti itsekin nimensä Kiannoksi v.1906.

Ilmari Kianto kirjoitti huomattavan määrän isänmaallisia, tsaarinvaltaa avoimestikin vastustavia runoja lehtiin ja teoksiinsa, julkaisi 1906 kokoelman Isänmaallisia runoelmia. Hän ei alistunut yhteiskunnan yleisiin kaavoihin vaan kapinoi kirkkoa, tsaarinvaltaa, tekopyhyyttä ja epäaitoutta vastaan, vaan jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi 32-vuotiaana. Hän teki tiliä Jumala- ja yhteiskuntasuhteistaan teoksessaan Pyhä viha v.1908. Kianto kertoi liikuttavasti kolmivuotiaan esikoispoikansa kuolemasta teoksessaan Pyhä rakkaus 1910. Ilmari Kianto saavutti kuuluisuutta kansankuvauksellaan Punainen viiva v.1909. Hänet haastettiin jumalanpilkasta oikeuteen 1909 teostensa Pikku syntejä ja Vapaauskoisen psalttari vuoksi, tuomio oli kuitenkin vapauttava.

Kianto kirjoitti Kajaanin maanviljelysseuran tilauksesta v.1911 Nälkämaan laulun, joka O. Merikannon säveltämänä on eniten laulettuja maakuntalaulujamme . Ilmari Kianto asettui kasvavan perheensä kanssa asumaan Suomussalmen Kiantajärven rannalle rakennuttamaansa Turjanlinnaan v.1912.

Kianto otti osaa Vapaussotaan 1917-18 valkoisten aktivistien puolella ja toimi Antrean rintamalla mm. sotakirjeenvaihtajana. Kianto kannatti jääkäriliikettä. Hän tarjosi saarensa majoja jääkärien salaiseksi etappipaikaksi. Kirjoitti kielletyn Vapaussoturin valloituslaulun (sävel “Kauan on kärsitty vilua ja nälkää“)
Kianto oli suuri Vienan-tuntija ja toimi Suur-Suomi-hengessä Vienan Karjalan vapauttamisen puolesta ja teki sinne lukuisia retkiä patikoiden tai porolla ajaen Kianto kirjoitti Vienan kansasta ja sen oloista tsaarinvallan viimeisinä vuosikymmeninä useita teoksia - toistatuhatta sivua ainutlaatuista kulttuurihistoriaa, mm. Vienan virroilta, Karjalan kankahilta (1915), ja runoili myös 1906 Vienan kansallislaulun jonka sävelsi Heino Kaski.

Ilmari Kianto halveksi kaupunkilaiselämää ja ihannoi luontoa, korpimaata ja maalaiselämää. Hän julkaisi 50-vuotiaana v.1924 toisen kansankuvauksensa, RyysyrannanJoosepin, jonka esikuva oli vähällä nostaa asiasta syytteen. Kianto kutsuttiin Suomen Kirjailijaliiton ja Karjalan Sivistysseuran kunniajäseneksi v.1924. Kianto julkaisi pitkän elämänsä aikana 67 teosta: runokokoelmia, romaaneja, matkakuvauksia, muistelmia ja näiden lisäksi lukemattomia kannanottoja ja lehtiartikkeleita. Toistakymmentä julkaisematonta käsikirjoitusta lienee vielä eri arkistoissa. Julkaistuista teoksista mainittakoon vielä Vanha Pappila, Papin poika, Patruunan tytär, Metsäherran herjaaja, Moskovan maisteri

Ilmari Kianto menetti rakkaan Turjanlinnansa sodassa 1939, jolloin suomalaiset sotilaat sen polttivat'
Kianto jätti evakkoon lähtiessään Turjanlinnan eteisen pöydälle sikarilaatikon kanteen venäjänkielisen viestin jossa pyysi vihollisen jättämään talo rauhaan ja siirtymään hänen sisarensa, ns. vanhan postineidin huvilaan tai vastapäisen saaren kalamajoihin - viesti tulkittiin sotapetoksen yritykseksi ja hänet tuomittiin puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen, josta presidentti Kallio myöhemmin armahti. Hänet erotettiin "maanpetturina" useimmista kulttuuriseuroista. Vasta 1950-luvulla tunnustettiin julkisesti hänelle tapahtunut vääryys
Ilmari Kianto julkaisi kärsimästään vääryydestä vankilapäiväkirjan Omat koirat purivat (1948)

Ilmari Kianto vieraili Hilman hotellissa

Hilma ja Jalmari Pahikkala pitivät ravintolaa ja matkustajakotia Kalajoen Hiekkasärkillä yli 30 vuotta. Tästä 1931 alkaneesta täysihoitolatoiminnasta ovat kertomassa vieraskirjat. Erityisen värikäs on Ilmari Kiannon osuus. Kianto löysi Kalajoen 1940-luvun lopulla ja vieraili tuolloin Hilma ja Jalmari Pahikkalan Täysihoitolassa, Hilman hotellissa ja osoitti kirjallisen kykynsä myös vieraskirjan sivuja täyttäessään. Kianto etsi Kalajoelta samalla juuriaan ja tästäkin aiheesta hän sai – rovasti Kiviojan suosiollisella avustuksella – paljon irti.

Matka Kalajoelle

Linja-automatkastaan kirjailija on merkinnyt muistiin yhtä ja toista:
”Niinpä siis eräänä toukokuun päivänä saavuin sihteerini kanssa Kokkolaan ja nousimme ahtaaseen linja-autoon, joka noin kolmessa tunnissa ajaa tämän välin. Sitten meidät pudotettiin hyvin kuivan näköiseen paikkaan, jossa ei näkynyt mitään taloa. Siinä nyt istua kökötimme sihteerini kanssa matkalaukkujemme vieressä ja ihmettelimme, kunnes männiköstä ilmestyi reipas emäntäihminen, joka kertoi hänelle soitetun tulostamme. Niin lähdimme kimpsuinemme ja kampsuinemme tarpomaan pitkin hiekkaista kangasta ja muutamien satojen metrien päästä mäen päältä ilmestyi näkyviin Rouva Hilma Pahikkalan Täysihoitola.”
Kianto viipyi sihteerinsä kanssa Kalajoella kolmisen viikkoa ja he viihtyivät hyvin.

Hilma ja Jalmari

Kianto kirjoitti: ”Emäntä Hilma on vilkas ja ystävällinen sielu, rupesimme saamaan erinomaista ruokaa. Saimme tuoretta kalaa, viiliä, hylkeenlihaa, sianlihaa, joimme maitoa ja kirnupiimää. Isäntä on entinen jääkäri, ja rakennusmestari, joka nyt kohentelee täällä paikkoja ja tekee parannuksia ja uudistuksia minkä ehtii, kirjoitti Ilmari Kianto. Täysihoitolan päiväkirjasta löytyvät toukokuulta 1947 Kiannon kirjoittamat runot Hilma Pahikkalalle:

Olkoon kaunis tai ruma ilma.
Hilpeä aina on Hiekkarannan Hilma.
Laulellen, veisaten ruuat hän laittaa,
ja täällä jos missään, ruoka maittaa.
Ja sitten on Emännän sisko se Hanna,
jota ei jalat oikein päällänsä kanna!
Ja sitten on Paavo ja Isäntä vääpelijääkäri,
joka naisille pistää kääreen kuin lääkäri!”

Sukujuuret

Ilmari Kianto oli kiinnostunut esi-isistään, eikä peitellyt tyytyväisyyttään saatuaan tietoja rovasti V. H. Kiviojalta: ”Postitoimistossa kohtasin seurakunnan sielunpaimenen. Rovasti Vilho Kivioja on aivan erikoinen pappismies, jota voisi nimittää vaikkapa eläväksi Tietosanakirjaksi... niin paljon se miekkonen tietää seurakuntansa muinaishistoriasta, hänen päänsä on tupaten täynnä nimiä ja vuosilukuja.”

”Tunsin sanoin selittämätöntä juhlamieltä astellessani siinä ikivanhojen ”kumpujen yön” ritareidenluiden päällä. Tässä hautausmaassa lepäsivät Petrus Micjaelis Arctophilacius, Calajocius, korkonimeltä Terva-Pieti, ja hänen pojanpoikansa Per Calamnius, sekä Josef Gabrielin poika Calamnius ynnä Kaarle Kalling. Toiset Calamniukset, jos kohta Kalajoella toimineet, olivat kuolleet mikä Kemin, mikä Iin, mikä Pudasjärven sielunpaimenina. Tämä Kalajoki on kaikkien alkukehto. Täällä on suvun juuret”, Ilmari Kianto kirjoitti.

Sihteeriasia

Suurimmat murheet Iki-Kiannolle aiheutti Kalajoella hänen sihteerinsä. Iki-Kianto ei aina voinut nauttia sihteerinsä läsnäolosta koko aikaa, sillä näillä oli taipumus lähteä omille teilleen. Kianto kirjoitti päiväkirjassaan näin:

”Voi sitä heilaa, joka herransa jättää.
Voi sitä naista joka miehensä pettää!
Kenenkä nyt pöksyjen ompelet nappia?
Kenenkä nyt housujen hoitelet tappia?
Kenenkä nyt selkää saunassa hankaat?
Kenelle silität paidat ja kankaat?
Kenelle ruuat ja vuoteet laitat?
Kenelle ruusut ja unikukat taitat?
Keneltä parran ajelet parka?
Kenen kynsissä itkenet arka?
Mikä nyt suurimman onnen särki?
Voi hyvä Isä, missä on järki?
Aavistan varmaan, haamun sait harmaan,
aamun saat kokea, katkeran karmaan.
Joka myi ruumiinsa ruumenista,
Jumala kurittaa uumenista.
Ei sitä korvaa kalleinkaan turkki,
ei saa lohdusta rikkainkaan lurkki
Sellainen petturi rauhaa ei saa.
Elävältä hänet nielköhön maa!”

Ilmari Kiannon naiset

Kiannon naissuhteet ovat kiinnostaneet suurta yleisöä usein enemmän kuin kirjalliset ansiot. Aikanaan Kianto toki herätti suurta hämmennystä solmimalla Suomen ensimmäisen siviiliavioliiton ja jättämällä - Tolstoin hengessä - lapsensa kastamatta, puolustamalla avoimesti miehen polygamiaa, julistamalla maailmalle uudet naissuhteensa, joita kolmen avioliiton aikana oli "siinä sivussa". Kianto kirjoittaa teoksessaan Avioliitto: "Rakkautta, naisen hellivää rakkautta olen hulluuteen saakka kaivannut kaiken elämäni iän - siksi on minulle näin käynyt!"

Kianto solmi kolme avioliittoa ja sai kaikkiaan 12 lasta, erosi kerran ja jäi kahdesti leskeksi

Vuonna 1904, 30-vuotiaana kirjailija avioitui Hildur Molnbergin kanssa ja sai kahdeksan lasta. Liitto päättyi avioeroon 1932.
Vuonna 1916 alkoi avosuhde Siviä Karpin kanssa, joka synnytti kolme lasta.
Pitkäaikainen avoliitto Sigrid Engströmin kanssa 1920-luvulla oli lapseton.
Vuonna 1933 Kianto solmi toisen virallisen avioliiton Elsa Maria Karppisen, (o.s. Kokko) kanssa.
Avoliitto Rakel Nymannin kanssa kukoisti siinä sivussa kolme vuotta, muistoksi jäi 60-vuotiaalle isälle yksi lapsi.
Käsikirjoituksia naputteli 1940-luvun puolivälissä Inkeri Jokinen, "Mustaksi rouvaksi" mainittu.
1948 alkoi kiihkeä avoliitto sihteeriksi palkatun nuoren Anja Halosen kanssa, joka kuitenkin lopulta hylkäsi iäkkään ihailijansa.

Kiannon tekstejä

Mikä ääretön hiljaisuus vallitsikaan erämaassa! Koko luonto ikäänkuin pidätti hengitystään odottaessaan hetkeä, jona taivas suvaitsisi peittää sen alastoman värisevän ruumiin lumen pehmoisiin untuviin. Yöt-päivät oli roudan herra kopristellut maaemon rintoja, tunkeutunut yhä syvemmälle sydämyksiä kohti, jäädyttänyt sykkivät suonet ja sulina läikehtivät nesteet.

Ei ketään ole ruoskan suutelijaksi luotu; ei ole ketään känsäisin käsin, verta vuotavin sormin pantu iäkseen tervasjuurikkaita kiskomaan, jotta porvarit kansan hankkimilla rahoilla saisivat laiskan päiviä viettää, verkavaatteissa ja samettisilkeissä pöyhistellä ja makeita viinejä juoskennella.

”Köyhäin verot poistetaan. Vanhuuden eläkkeet varataan! Virkamiehet, tyhjäntoimittajat, vähennetään!” Köyhien salolaisten sisäisiä kärsimyksiä ei moni ison maailman ihminen arvata taida. Jos on olemassa kaikkitietävä olento, hänpä ne siis yksin tuntee, ehkä ei kenellekään ilmoita. Mutta raaka todellisuus ei vaihda karvaa kuten orava tai jänis metsässä.

Vanhan maailmanjärjestyksen täytyy murtua! Täytyy, ah täytyy? Rikkaiden anastajien ja perintöporhojen täytyy väistyä. Köyhyyden ja kurjuuden täytyy kadota. Kaikille riittää ruokaa, juomaa, vaatteita ja nautinnoita. Ihmiskunnan tarvitsee vain luopua itsekkyydestään ja vääristä perustuslaeista – ja kaikki tämä meille annetaan.

Akkuna jäi yksikseen tuijottamaan lumista korpea kohti. Onko kukaan ajatellut, miten mökin akkuna noin voi tuijottaa erämaahan neljällä ruudullaan, joista yhdestä paistaa olkitukko, toinen on ristilöity päreillä, kolmannessa kuultaa lehmän virtsarakko ja vasta neljännestä kiiltää haljennut vihertävä lasi?

”Kaikki valta kansalle”, puhalsi tuo tuomion pasuuna. ”Lait on tehty kansaa sortaviksi. Rikkaat ovat lakien avulla päässeet yhä rikastumaan, mutta köyhät ovat köyhtymistään köyhtyneet. Vai eikö tämä ole totta? Hilma ja Hilman hotelli

Hilma Sofia Pahikkala (s. Rahja) s. 2.12.1891 – k. 22.11.1972 aloitti Hilman hotellin pitämisen Kalajoen Hiekkasärkillä vuonna 1931. Kansakoulusta päästyään Hilman suurin haave oli päästä vielä opiskelemaan. Hän pääsi Kuortaneelle kesällä 1911 kuuden viikon kursseille, jossa koulutettiin kiertokoulunopettajia. Hilma toimi kiertävänä kansakoulunopettajana Kolarissa, Kemissä ja Rahjan koululla Kalajoella. Myöhemmin hänellä oli Kalajoen Tyngänkylässä kyläkauppa, jossa hän hoiti myös puhelinkeskusta.

Kauppiaana ollessaan Hilma oli kihloissa kalajokisen miehen kanssa, mutta kihlaus purkautui sulhasen epäröintiin. Myöhemmin Hilma tapasi Jalmari Pahikkalan ja avioitui hänen kanssaan. Jalmari oli leski ja hänellä oli Paavo-niminen poika.

Hilma osti rahjankyläläisen Jaakko Jyringin kanssa Santaholman väentuvan, joka siirrettiin jäitä pitkin Kalajoen Hiekkasärkille. Siitä tehtiin ravintola- ja matkustajakoti Hilman hotelli vuonna 1931. Jyringin luovuttua yrityksestä Hilma jatkoi yritystoimintaa yli 30 vuotta.

Täysihoitolassa vieraili tunnettuja taiteen, urheilun, politiikan, kirjallisuuden ja monen muun alan edustajia. Kirjailija Ilmari Kianto vieraili Hilma Pahikkalan täysihoitolassa 1940-luvun lopulla. Kalajoelle hänet johdatti tunnettu suomenruotsalainen kirjailija Tito Colliander. Tito asui vaimonsa, kuvataitelija Ina Collianderin ja lastensa kanssa sotavuosina jonkin aikaa Hiekkasärkillä.

Saapumisestaan Kalajoelle Ilmari Kianto kertoo: ”Meidät pujotettiin autosta hyvin kuivan näköiseen paikkaan, jossa ei näkynyt mitään taloa. Siinä nyt istua kökötimme sihteerini kanssa matkalaukkujemme vieressä ja ihmettelimme, kunnes männiköstä ilmestyi reipas emäntäihminen, joka kertoi hänelle soitetun tulostamme. Nyt lähdimme kimpsuinemme ja kampsuinemme tarpomaan pitkin hiekkaista kangasta ja muutamien satojen metrien päässä mäen päältä ilmestyi näkyviin Rouva Hilma Pahikkalan Täysihoitola.” Sillä kertaa kirjailija ja hänen sihteerinsä olivat Täysihoitolan ensimmäiset kesävieraat. He viipyivät Kalajoella kolmisen viikkoa ja viihtyivät hyvin.

”Emäntä Hilma oli vilkas ja ystävällinen sielu, rupesimme saamaan erinomaista ruokaa. Saimme tuoretta kalaa, viiliä, hylkeenlihaa, sianlihaa, joimme maitoa ja kirnupiimää. Isäntä on entinen jääkäri ja rakennusmestari, joka nyt kohtelee täällä paikkoja ja tekee parannuksia ja uudistuksia minkä ehtii.”

Kävijöitä tuli läheltä ja kaukaa. Täysihoitola koettiin kotoisena ja kiireettömänä paikkana, pöydän antimet maukkaina ja monipuolisina. Hilman-hotellissa oli alakerrassa ravintola ja yläkerrassa seitsemän huonetta. Hilma-emäntä oli erinomainen keskustelija, joka joustavasti seurusteli mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Tarvittaessa hän soitti taitavasti harmonia ja joskus muitakin soittimia. Itse hän sepitti toisinaan laulujakin esittäen niitä harmonin, sitran tai kitaran säestyksellä.

Jos räyhääjiä ilmaantui, ponteva emäntä sieppasi heidät kainaloonsa ja tömäytti hietikolle, niin että pölypilvi vähäksi aikaa peitti tuomien kiehtovan väriloiston ja Pahikkalan lehmät Rusko ja Krynsylä säntäsivät kauhuissaan karkuun.

Useimmiten emännän rutistelu oli ystävällistä. Kun laulajakuuluisuus Anna Mutanen saapui yllättäen vieraaksi, emäntä jätti leipomisen välittömästi sikseen ja ponnahti tulijan kaulaan ja syleily kesti kauan, vaikka arvon naiset eivät entuudestaan tuttuja olleetkaan.
Hilman sisko Hanna ja sisarusten lapsia oli usein kesäapulaisena Hilman hotellissa. Työtä riitti keittiötöissä ja eläinten hoidossa. Hotelli oli muun ohella kuuluisa tuoreista munkeistaan.

Hotelli hävitettiin polttamalla 6.2.1987 klo 18.00-19.35

Hiekkasärkät 100 vuotta matkailua - Aikamatka

https://www.youtube.com/watch?v=vzO_VwI7p00

Syrjinnän kohteena jo lähes 30 vuotta

Kalajoki on tunnettu Hiekkäsärkeistään. Minulla on yrittäjäkokemusta matkailuyrittäjänä juuri noilla kuuluilla Kalajoen Hiekkasärkeillä. Kokemukset ovat todella ikäviä, sillä Kalajoen kunta oli pahin kilpailija ja uhkatekijä yritystoiminnalleni. Minulla on myös kokemusta kuntapäättäjänä kunnallisesta yritystä, sillä minulle alkaa nyt kuudes valtuustokausi. Olen ainoa valtuutettu, joka on saanut yli tuhat ääntä nyt istuvista valtetuista. Olen ollut kaksien kuntavaalien ylivoimainen ääniharava ja muulloin yksi eniten ääniä saanut valtuutettu. Kaikesta tästä huolimatta minut on sysätty rivivaltuutetuksi, koska olen perustellusti arvostellut kunnallista yritystoimintaa. Kirjoitan seuraavaksi usean jutun sarjan kokemuksistani matkailuyrittäjänä ja kuntapäättäjänä Kalajoella.

Mitä on syrjintä?

Rikoslain 11 luvun 9 §:n mukaan syrjintä määritellään näin:
Syrjintä
Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Matkailusta se alkoi

Kalajoen kunta pyysi vuonna 1983 vuokratarjouksia Suomen suosituimmalla leirintäaluella Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella olevan leiribaarin toiminnan hoitamisesta kolmen vuoden ajaksi. Erkki Aho teki korkeimman tarjouksen. Kalajoen Osuuskaupan tarjous oli toiseksi korkein. Kalajoen kunnan päättäjiä alettiin painostaa ettei Erkki Aholle saa vuokrata ko. kiinteistöä. Pyrittiin etsimään kaikenlaisia syitä jotta vuorkasopimuksen tekeminen olisi voitu estää. Matkailulautakunta päätti vuokrata kiinteistön korkeimman tarjouksen tehneelle Erkki Aholle, mutta Erkki Ahon piti tehdä selvitys miten hän aikoo toimintaa pyörittää, mistä hän aikoo hankkia puuttuvan kaluston, mistä hän aikoo hankkia myytävät tavarat jne. Nämä asiat eivät minkään lain mukaan kulunut matkailulautakunnan toimialaan, koska ksysymys oli Erkki Ahon yrityksen liikesalaisuuksista. Erkki Aho teki matkailulautakunnalle tämän pyytämät selvitykset. Siiten matkailulautakunta päätti, että Erkki Ahon on annettava kolmen vuoden vuokrien eli 516 000 markan pankkitakaus kunnalle ennenkuin hän voi ryhtyä toimimaan yrittäjänä kunnan omistamssa leiribaarikiinteistössä.

Tuohon aikaan Erkki Aho oli Säästöpankin asiakas ja matkailulautakunnan puheenjohtaja oli Säästöpankin hallintoneuvoston puheenjohtaja. Näinollen Erkki Aholla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada pankkitakausta Säästöpankista. Erkki Aho joutui vaihtamaan pankkia. Hän meni Kalajoen KOP:n pankinohtajan luokse ja esitteli yksityiskohtaisen tarkat budjetit ja toimintasuunnitelmat asioista. KOP:n pankinjohtaja ilmoitti antavansa vaaditun pankkitakauksen. Matkailulautakunta oli neuvoton, koska enää ei löytynyt keinoja Erkki Ahon yritystoiminnan sabotoimiseen. Silloin astui kuvioihin kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, joka vei asian kunnanhallituksen käsittelyyn. Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski esitti kunnanhallitukselle, että laitetaan tarjouskilpailu uusiksi. Kunnanhallitus ei kuitenkaan hyväksynyt kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken esitystä.

Seuraavaksi oli vuorossa vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Kunta saneli vuokrasopimuksen, mikä oli täysin erilainen kuin edellisellä vuokralaisella eli Kalajoen Osuuskaupalla. Erkki Ahon vuokrasopimukseen tuli muun muassa mainnon kieltävä pykälä. Vuokrasopimus oli varmasti lain vastainen ja täytti kiistatta syrjinnän tunnusmerkistön. Lisäksi vuokrasopimuksen tuli käsittämätön vuokrasopimuksen purkupykälä, mitä edellisen vuokralaisen vuokrasopimuksessa ei ollut. Vuokrasopimuksen pääarkkitehtina toimi kunnansihteeri Pekka Ollila.

Palveluja ei saanut parantaa

Kesä 1983 oli loistava. Yrityksen henkilökunta oli paras mahdollinen ja yrityksen hankittu tavaramäärä oli tarkan suunnitelman perusteella tuloksiltaan lähes täydellinen. Erkki Aho itse työskenteli yrityksessa joka viikon päivä aamu puoli seitsemästä yöllä yhteen saakka. Erkin vaimo työskenteli yrityksessä lähes 1.5 vuoroa joka päivä. Meenstyksestä innostuneena Erkki Aho halusi kehittää leiribaarin palveluja. Ahon ajattelutavan mukaan mitä paremmat palvelut sitä tyytyväisemmät asiakkaat. Juhannus oli yrityksessä poikkeuksellinen, sillä silloin Erkki Aho teki töitä kolme vuorokautta yhteen menoon lukumatta välillä lainkaan.

Toiminimi Erkki Aho esitti 8.8.1983 Kalajoen kunnalle palvelua parantavien muutosten tekemistä leiribaarirakennukseen. Muutostöiden kustannusarvio oli 35 000 markkaa. Kalajoen kunta ei suostunut siihen, että leiribaarirakennuksessa tehdään palveluja parantavia muutostöitä, vaan kielteistä päätöstän 15.11.1983 perusteli sillä, että koko rakennus on saaneerattava ja toiminta suunnitteltava uudelleen, kun kolmen vuoden vuokrakausi on.

Kesä 1984 oli edelliskesää jonkin verran sateisempi. Erkki Aho oli varautunut kesään erittäin huolellisesti hankkimalla runsaasti uutta kalustoa. Tästä syystä käytettävissä ei ollut niin paljon rahaa kuin edellisenä kesänä. Tulos oli kuitenkin lähes samaa luokkaa kuin edellisenä kesänä. Syksyllä 1983 Erkki Aho teki Kalajoen kunnalle uuden esityksen leiribaarirakennuksen palveluja parantavista muutoksista. Nämä parannukse koskivat ulkoterassin rakentamista leiribaarirakennukseen. Kustannusarvio oli vain muutamia tuhansia markkoja. Kalajoen matkailulautakunta oli käsitellyt asiaa 1.11.1984 ja päättänyt, että leiribaarin vuokralaisen myynti lisääntyy suunnitellun investoinnin johdosta 700 000 markkaa kesässä ja yrittäjä saa siitä 245 000 markan hyödyn. Siksi terassia ei voida rakentaa. Matkailulautakunnassa toimi asian esittelijänä Kalajoen kunnan matkailuasiamies, joka samalla toimi Toiminimi Leiribaarin kilpailijan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtajana. Näin Kalajoen kunta esti Erkki Ahon liiketoimintaa laiittomin keinoin.

Toiminimi Leiribaari muutti yritysmuotonsa kommandiittiyhtiöksi. Matkailulautakunnan puheenjohtaja otti yhteyttä Erkki Ahoon ja ilmoitti, että vuokrasopimus ei ole enää voimassa, koska yritys on muuttanut yritysmuotoa. Matkailulautakunnan puheenjohtaja ei kuitenkaan saanut suurempaa kannatusta Ahaa-elämykselleen.

Huoneistonhaltija ei puoltanut lupahakemusta

Keväällä 1985 Leiribaari Ky anoi huoneistonhaltijan eli Kalajoen kunnan lupaa keskioluen anniskeluun ruokailun yhteydessä. Leiribaarissa oli 112 asiakaspaikkaa. Tällainen lupa oli edellisellä vuokralaisella eli Kalajoen Osuuskaupalla. Kalajoen matkalulautakunta vastusti 22.4.1985 matkailuasiamiehen esityksestä luvan myöntämistä Leiribaari Ky:lle. Päätöksen perusteluina oli se, leirintäalueen lapsikeskeisyys, anniskelun valvontaongelmat sekä anniskelusta mahdollisesti johtuvat mahdolliset lieveilmiöt ovat niin suuri ongelma-alue, että vuokranantajan ei pitäisi suostua vuokrantanajana keskiolutanomukseen. Lisäksi todettiin, että alueen välittömässä läheisyydessä on jo riittävästi vastvaanlaista ja korkeampitasoista alkoholin anniskelua. Kunnanhallitus päätti hyväksyä matkailulautakunnan esityksen. Matkailulautakunnan sihteerinä toimi Erkki Ahon omistaman Leiribaari Ky:n kilpailijan eli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja kunnan matkaluasiamies ja Kalajoen kunnanhallituksen esittelijänä toimi saman yhtiön hallituksen puheenjohtaja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.

Keväällä 1986 Leiribaari pyysi uuudelleen huoneistonhaltijan lupaa keskiolue anniskeluun ruokailun yhteydessä leiribaarissa. Kalajoen matkailulautakunta ja Kalajoen kunnanhallitus torjuivat jälleen Leiribaari Ky:n anomuksen. Perusteleuina oli se, että osa Leiribaarin palvelujen käyttäjistä on lapsiperheitä, joista osa jättää käyttämättä Leiribaarin palveluja keskioluttarjoilun vuoksi, Siksi lautakunta päättää lausuntonaan esittää, ettei anniskeluoikeusien anomusta Leirbaari Ky:n osalta puolletaisi.
Kalajoen kunnanhallitus hyväksyi matkailulautakunnan esityksen. Jälleen on muistettava se, että matkailulautakunnan esittelijä oli Leiribaari Ky:n kilpailevan yrityksen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja ja Kalajoen kunnanhallituksen esittelijä kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli saman yrityksen hallituksen puheenjohtaja.

Erkki Aho/Leiribaari Ky esitti Kalajoen kaupungille eli huoneistonhaltijalle palveluja parantavien muutosten tekemistä leiribaarirakennukseen. Kalajoen kunta päätti 19.5.1986, että muutostöitä ei ole mahdollista suorittaa, koska leiribaari on vuokrattu siinä kunnossa kuin se tällä hetkellä on.

Ostotarjous Hiekkasärkät Oy:n osakkeista tyrmättiin. Toiminnan kehittämisideat varastettiin

Leirinbaaari Ky tarjoutui ostamaan enemmistön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä 4.6.1984. Erkki Aho esitti, että osakepääomaa nostetaan miljoonasta 1,2 miljoonaa markkaan ja Leiribaari Ky ostaa osake-enemmistän eli 50,8 %. Kalajoen kunta kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken esityksestä päätti merkitä tarjouksen tietoon saatetuksi ja todeta, ettei asia anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Aho tarjoutui 24.8.1985 vuokraamaan hotelli Kalajoen, viihdepuiston, Merisärkän, leiribaarin ja leirintäalueen 6 249 000 vuokrasummalla. Kalajoen kunta ei hyväksynyt vuokratarjousta.

Erkki Aho toimi talvet opettajana Rahen Porvari ja kauppakoulussa, jossa hän opetti markkinointia, asiakaspalvelua, yhteiskuntataloutta, yritystaloutta, talousmaantiedettä, vero-oppia ja liikuntaa.
Markkinointiopin tunnilla ylioppilaspohjaisen myyntilinjanoppilatt tekivät luovuusharjoituksen, jonka aiheena oli satumaa. Ideat olivat loistavia. Niinpä Erkki Aho otti yhteyttä Tapion Tuvan isäntään Allan Seikkulaan. He päättivät ryhtyä toteuttamaan ideoita ja anoivat Kalajoen kunnalta perustettavan yhtiön lukuun vuokralle Kalajoen kunnalta maaluetta Tapion Tuvan maa-aluuen lisäksi noin hehtarin suuruista aluetta Metsäsortolitasta RN.o 3:70. Tarkoituksena oli tehdä vesileikkimaa Satumaa Oy. Kalajoen kunta päätti 7.6.1984 kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken esityksestä, että periaatteessa hanke on hyvä, mutta sijoituspaikka on väärä. Kalajoen kunta ei vuokrannut maa-aluetta perustettavan yhtiön lukuun. Siitä huolimatta se pyysi vielä lisäselvityksinä selvitystä toteutustavoista aikatauluineen. Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski toimi kilapilevan yrityksen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja esitteli asiat kunnanhallitukselle. Koska kunta ei vuokrannut maata niin haketta ei voitu toteuttaa Allan Seikkulan ja Erkki Ahon toimesta. Niinpä Kalajoen Hiekkasärkät Oy toteutt idean JukuJukumaana.

Kylpyläidea varastetaan

Tapioland Oy/Allan Seikkula pyysi 9.11.1984 Kalajoen kuntaa osakkaaksi Tapionkeitaan vesiparatiisn- ja uimahallihankkeeseen sekä kunnan takauksia yhtiön lainoille. Tavoitteena oli toteuttaa hanke maauilmalan kattamisena ja laajennuksena. Aho oli mukana idoimassa hanketta, jonka suunnitelmat laati tanskalainen arkkitehti. Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski huomasi, että idea on hyvä. Ninpä asian käsittely kunnassa pitkittyi. Samaan aikaan ryhdyttiin kunnanjohtajan johtamassa yrityksessä kiireesti suunnittelemaan kilpailevaa versiota Tapionkeitaan hankkeelle. Vihdoin asia tuotiin kunnajohtaja Torsti Kalliokosken esityksestä kunnanhallituksen käsittelyyn. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä oli samassa kokouksessa kilpaileva hanke luonnosteltu paperille ja kunnanjohtaja esitti, ettei kunta voi rahoittaa kahta keskenään kilpailevaa hanketta. Kunnahallitus ilmoitti kantanaan ettei osakkuus ja takaus tule näinollen Tapionkeitaassa kysymykseen. Kunnanhallituksen jäsen Eero Nevalainen sanoi Allan Seikkulalle, ettei kunta voi antaa tällaista mahdollisuutta ja näin loistavaa ideaa yksityisille. He saavat liian suuren hyödyn hankkeesta. Näin idea varastettiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle, jonka hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.

Uudet vuokratarjoukset

Kalajoen kunhta pyysi uudet vuokratarjoukset leiribaarista vuosiksi 1986-1989. Erkki Aho teki tarjouksen pyydetylle ajalle ainoana vuokrantarjoana. Muut olivat lukeneet huonosti tarjouspyynnön ja tekivät tarjouksen kolmelle vuodelle. Aho teki neljälle kuten oli pyydetty. Tarjoukset avattuaan Kalajoen kunta päätti pyytää uudet vuokratarjoukset, koska suurin osa tarjouksen jättäjistä oli jättänyt virheellisen tarjouksen. Näin Kalajoen Hiekkasärkät Oy sai tietoonsa Erkki Ahon tarjouksen suuruuden ja Kalajoen kunta pyysi uudet vuokratarjoukset. Kalajoen Hiekkasärkät Oy hävisi silti tarjouskilapilussa Erkki Ahon omistamalla Leiribaari Ky:lle. Näin Leiribaari Ky voitti vuokratarjouskilpailun vuosille 1986-1988.

Kalajoen kunnan monopoli ärsyttää

Kuvassa Seppo Mäki-Ullakko

Tapion Tuvan isäntä Allan Seikkula suivaantui Kalajoen kunnalle ja kirjoitti 13.1.1989 Kalajoen yrittäjäjärjestölle kirjeen, jossa oli muun muassa seuraava teksi:

Olen toiminut yrittäjänä vuodesta 1973 alkaen. Yrittäjänä olemiseen kuuluu ja olen uskonut, että kunta luo edellytyksiä yrityksille, mutta ei se, että kunta itse toimi yrityksen kilpailijana. Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut asian olevan päinvastoin. Toivoisinkin järjestön ottavan kunnolla kantaa, toimiiko se yrittäjien puolesta, vain kunnan juoksupoikana.
Samalla pitäisi selvittää jääviyskysymykset kunnanhallituksen varsinaisten ja varajäsenten osalta. Istuvathan he samalla matkailuyrityksen johdossa.

Allan Seikkula kritisoi vielä kunnan toimintaa Tapionkeitaan asiassa ja kysyi, että uskallettko yksityisinä yrittäjinä toteuttaa miljoonien investoinnin, kun kunta tekee samanlaisen hankkeen vähän hienommalla nimellä toetutettuna ja vetää väen, niin varmasti reagoitte. Seikkula jatkaa, että syksyllä ennen Tapionkeitaan julkistamisvaihetta saimme vihiä, että Hiekkasärkät Oy suunnittelee jälleen kerran samanlaista hanketta.

Ihmettelemme, mistä asia on vuotanut. Nähtävästi ykstyinen yritys ei voi mennä kysymään neuvoja mistään instanssista pelkäämättä vuotoja. Hiekkasärkät Oy:n asemapiirros oli vain hahmotelmia, ei mitään trooppista kylpylää. Me toimitimme anomuksemme rahoittajille. He kehuivat ideaamme ja lupasivat nopeita päätöksiä. Kunta kutsui sitten meidät "neuvotteluun". Tämä kokous ei ollut mikään neuvottelu vaan painostustilaisuus, jonka kaikki yhtiömme edustajat voivat todistaa. Kuulimme, että kunnasta oli oltu yhteydessä rahoittajiin Keraan ja KTM:ään rahoituspäätöksien estämiseksi. Samalla oli esitelty omia suunnitelmia ja koetettu jarruttaa yrityksemme kehittämistä. Kunta sabotoi ja jarrutti kehitystä, jotta heidän omat suunnitelmansa ehtisivaät mukaan. Kysymme missä on se kehitysyhtiö nyt, kirjoittaa Allan Seikkula.

Aave matkailun yllä

Hiekkasärkillä oleva Siikarysän yrittäjä Esa Tanska laittoi kirjeen Kalajoen valtuutetuille. Siinä hän totesi, että aave liikkuu Kalajoen matkailun yllä - pelko elinkeinon kuolemasta. Kohta idylliset Tuomipakat on katettu asfaltila, tekolammikoilla ja tekonurmikoilla. Se pääoma, luonnonkauneus, jonka varaan ja pariin minäkin parikymmentä vuotta sitten kahvilani rakensin, on syöty.

Kaiken kruunaa näiden väärien valtiaiden härski juhannusrahastus. Kun satunnainen matkailija kahdensadan viidenkympin tieveron maksettuaan joutuu toteamaan, että rahalle ei saa mitään vastineeta, niin petos varmasti muistetaan ja kerrotaan naapureillekin.

Viime vuosien juhannuksista on yrittäjälle jäänyt luu käteen, ja väsymys ja masennus. Samat taitavat olla tunnelmat myös minua vastapäätä olevassa Pihvituvassa. Lohtu on ollut se, että on voinut maksaa palkan hyville työntekijöille.

Leiribaarin muutostyöt tyrmättiin

Erkki Aho/Leiribaari Ky anoi kunnalta keväällä 1987 leiribaariin palvelua parantavien muutosten toteuttamista ja ulkoalueen asfaltointia. Kuntannusarvio oli 17 500 markkaa. Leiribaari Ky halusi suorittaa muutostyöt omalla kustannuksella ja vähentään aiheutuneet kustannukset vuokrasta. Lisäksi Aho oli valmis siihen, että vuokraa korotetaan kustannusten kattamiseksi 17 500 markalla. Tähän Kalajoen kaupunki ei suostunut, Palveluja ei voinut parantaa, koska vuokrakausi oli kesken, kuului kunnan perustelu.

Erkki Aho ei enää jaksanut taistella tuulimyllyjä vastaan vaan suoritti suunnitelemansa rakennusinvestoinnit ilman kunnan suostumusta kunnan kiinteistöön. Vuosi 1988 oli taloudellisesti erinomainen. Mikäli Aho ei olisi suoritanut ko. investointeja niin leiribaarin palvelykyky olisi ollut tukossa. Aho siis maksoi omalla rahallaan nuo 17 500 markan investoinnit ja maksoi vielä vuokraa noin 2500 markkaa päivältä.

Leirintäalue ja leiribaari lahjoitettiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle

Leiribaari Ky:n tehokas ja tuloksellinen toiminta vaikutti siihen, että kateus kunnan ja varsinkin kunnallisen yhtiön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n piirissä kasvoi. Niinpä Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski junaili asiat niin, että hänen esittelystään kunta lahjoitti leirintäalueen ja leiribaarin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle.

Kalajoen kunnanvaltuusto hyväksyi kunnanhallituksen esityksen. Valtuusto hyväksyi sen, että Kalajoen kunta lahjoitti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 5.250 000 markan arvoisen omaisuuden. Näin Erkki Aho/Leribaari Ky joutui lopettamaan menestyksellisen yritystoiminnan. Tehdyt investoinnit menivät hukkaan. Samalla mittava kalustomäärä jäi käyttämättömäksi ja maksettavaksi tuli äkillisen yritystoiminnan lopettamisen johdosta erittäin suuret verot, koska toiminnan lopettamisen yhteydessä täydet varaukset oli purettava. Leiribaari Ky:n liikevaihto vuositasolla oli noin 3 miljoonaa markkaa ja tyäntekijöitä oli parhaimmilaan lähes 30.

Erkki Aho valtuustoon

Kärsimänsä vääryyden johdosta Erkki Aho päätti ryhtyä kunnallisvaaliehdokkaaksi jotta hän voisi jatkossa estää tällaiset väärinkäytökset mihin hän itse oli yrittäjänä saanut tottua. Erkki Aho sai neljänneksi eniten ääniä. Eniten sai Esko Lindström Vasemmistoliitto 138, toiseksi eniten Eero Nevalainen Keskusta 122 kolmanneksi eniten Juha Tavasti Keskusta ja neljänneksi eniten 113 Erkki Aho Keskusta 111.

Suuresta vaalimenestyskestä huolimatta Erkki Aho jätettiin rivivaltuutetuksi. Aholle jätettiin asioihin vaikuttamistavaksi ainoastaan valtuustoaloitteet. Aho teki valtuustoaloitteen 23.2.1989 ja vaati valtuustoa käymään perusteellisen keskustelun kunnan roolista ja yritystoiminnasta viimeistään seruaavassa valtuustonkokouksessa. Siihen Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ei suostunut. Aho teki uuden valtuustoaloitteen 29.3.1989, jossa hän totesi, että Kalajoella kunta on lähtenyt kilpailemaan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n nimissä yksityisten yritysten kanssa sellaisilla toimialoilla, joita ei yleensä katsota kuuluvan kunnan toimialaan. Kunnan toimintaa voidaan pitää moraalisesti kyseenalaisena, kun se yhteiskunnan varoilla kilpailee yksityisten yritysten kanssa ja pyrkii Hiekkasärkkien alueella täydelliseen monopoliin keinoja kaihtamatta. Kunnanjohtaja istuu kahdella tuolilla. Hän ei voi toimia tasapuolisesti, rehellisesti ja oikeudenmukaisesti hoitaessaan näitä tehtäviä. Hän toimii vain yhden yrityksen etujen ajajana. Kunnanjohtajan alaiset joutuvat päätöksiä tehdessään ottamaan huomioon esimiehensä näkemyksen ja odotukset koskien alueen muita yrityksiä.

Kunnanjohtaja ei voi hoitaa molempia tehtäviä vaarantamatta eri yritysten tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua. Erkki Aho vaati Kalajoen Hiekkasärkät Oy:tä lopettamaan virheellisen mainontansa, jossa se johtaa osakkeenomistajia harhaan. Erkki Aho totesi valtuustoaloitteessaan, että ilman yhteistyötä ja yhteisymmärrystä asiat eivät onnistu vaan johtavat katastrofiin.

Takauksen myöntäminen Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n lainoille

Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoksi oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle päätettiin perustaa tytäryhtiö Parasiisikylpylä Oy, jonka toimitusjohtajaksi tuli kunnansihteeri Pekka Ollila ja hallituksen puheenhohtajaksi Aila Siirilä. Paratiisikylpylä Oy:n tehtäväksi tuli kylpylän rakentaminen. Tapionkeitaalle ei voitu antaa takauksia,mutta Paratiisikylpylä Oy:lle kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski esitti 12.8.1989 kunnan takausta 11 miljoonan markan lainoille. Vastavakuutena kunnalle oli kiinnitys Paratiisikylpylän vuokraoikeuteen. Voidaan kysyä mikä oli takauksen vastavakuuden todellinen arvo ja merkitys? Vedettiinkä päättäjiä höplästä?

Valtuutettu Erkki Aho jätti asiasta valtuustokäsittelyssä seuraavan eriävän mielipiteen: Kalajoen kunnan ei ole syytä lähteä takaamaan Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:N lainoja, koska hankkeelle ei ole olemassa riittäviä kannattavuusedellytyksiä. Riski on liian suuri. Ensin on varmistettava kannattavuusedellytykset. Ensin on tehtävä Kalajoen matkailusta kokonaissuunnitelma, jossa selkeästi määritellään matkailun päämäärät ja tavoitteet aikatauluineen. Kunnan hallitseva rooli johtaa epätyydyttävään lopputulokseen. Kalajoen vapaa-ajanpalveluista ei ole tehty kokonaissuunnittelmaa. Niihin palveluihin on sisällytettävä uimahalli Kalajoen keskustaan. Aho katsoi, että Kalajoen kunnanjohtaja istuu kahdella tuolilla ja on näin ollen esteellinen tekemään päätöksiä asiassa. Äänestystulos oli 32 puolesta kaksi vastaan ja yksi oli poissa. Vastaan äänestivät Erkki Aho ja Heikki Manninen.

Kalajoen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja soitti Erkki Ahon työnantajalle ja vaati tätä erottamaan Erkki Ahon työpaikasta, koska Aho vastustaa hyviä hankkeita. Erkki Aho ei kuitenkaan erotettu Raahen Porvari- ja kauppakoulun opettajan toimesta.

Hiekkasärkät Oy:n osakeanti

Lokakuun 14. päivänä 1988 Kalajoen Hiekkasärkät Oy julkisti sijoitusmuistionsa, jossa se kertoi yhtiän investoivan n. 60 miljoonaa markkaa. Yhtiä vakuutti sijoitusmuistiossaan, että sijoitus Hiekkasärkät Oy:n osakkeisiin on varma ja tuottoisa ja että osinkopolitiikka on dynaaminen. Tiedotustilaisuudessa yhtiön toimitusjohtaja takasi sijoitukselle vähintäänkin 10 prosentin tuoton. Investointikohteina oli hotellin laajennus 10 miljoonalla markalla, JukuJukumaan laajennus 5 miljoonalla markalla, 23 lomaosaketta 12 miljoonalla markalla, leirintäalueen laajennus 7 miljoonalla markalla. asuntohotellin laajennus, taidekeskuksen rakentaminen ja Armas Maikkujla-instituutin perustaminen. Sijoittajat eivät olleet vakuuttuneita sijoitussuunnitelmasta ja niinpä koko homman meni kiville.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja Seppo Mäki-Ullakko kertoi Suomen Kunnat lehdessä 22/1990 Kalajoen matkailuvisiosta. Sen mukaan matkailukeskuksesta tulee verovapaa alue, merellä kelluu kasinolaiva ja thaihierojat hemmottelevat kylpylävieraita. Tavoitteena on lisäksi rakentaa 250 hengen hotelli ja 1500 hengen kokous- ja kongressitilat. Seppo Mäki-Ullakon visio ei silloin toteutunut.

Kylpylä rakennetaan

Kalajoen Paratiisikylpylä Oy alkoi rakentaa kylpylää kunnan takauksen turvin. Kylpylän kustannusarvio oli 22 miljoonaa markkaa. Lainarahaa pääasiassa valuuttalainaa otettiin 12 miljonaa markkaa. Kalajoen Paratiisikylpylä Oy kääntyi kunnan puoleen ja anoi 26.4.1990 4 miljoonan markan takausta, koska kustannusarvio tuossa vaiheessa näytti ylittyvän 4 miljoonalla markalla. Valtuutettu Erkki Aho jätti valtuustossa asiasta eriävän mielipiteen, jossa hän vaati, että kunnan on varmistettava etunsa yhtiössä siten, että yhtiöiden tilintarkastjiksi valitaan ammattitaitoiset ja luotettavat tilintarkastajat, jotka antavat valtuustolle selvityksen asioissa kolme kertaa vuodessa, Valtuutettu Ahon eriävää mielipidettä ei huomioitu jatkossakaan millään tavalla. Paratiisikylpylä Oy:n rakennushanke kylpylän osalta ylitti kustannusarvionsa 50 prosentilla eli 12 miljoonalla markalla.

Hotellikauppa

Kalajoen kunta osti Valtiolta Kalajoen matkailuhotellin 600 000 markan hinnalla. Kalajoen kunta myi hotellin kunnanjohtajan johtamalle Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 675 000 markalla. Hintaaan sisältyi hotellikiinteistöjen lisäksi Tuomimaja-tontista Rn:o 3:71 määräala kooltaan 2,85 hehtaaria. Lisäkin kaluston arvo katsottiin 75 000 markan arvoiseksi ja tämä sisältyi kokonaiskauppahintaa, Kauppakirja tehtiin 15.10.1982. Sen jälkeen kunta lahjoitti yhtiölle 5.250 000 markan arvoisen Suomen suosituimman leirintäalueen. Lisäksi Kalajoen Hiekkasärkät Oy pyöritti huvipuisto JukuJukumaata Hiekkasärkkien parhaimmalla paikalla ja maksoi alueesta vuokraa 5000 markkaa vuodessa.

Urheiluopiostosäätiölle avustusta

Kalajoen kunnanvaltuuston tuotiin ylimääräisenä ja kiireellisenä asiana 26.3.1990 Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan urheiluopistosäätiölle annettava 500 000 markan avustusanomus kuntosalilaitteita varten ja vielä 600 000 markan lainan takausasia. Vastavakuudeksi kunnan takaamalle lainalle kunta sai kokurssikypsän Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n osakkeita. Mitään tarkempaa toimintasuunnitelmaan budjetista puhumattakaan ei rahankäytölle ollut. Valtuusto, jota kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli kehunut ennakkoluulottomaksi, hyväksyi tämän avustuksen ja lainan takauksen. Kalajoen kunta vuokrasi myös tilat Särkkäin Liikuntapalvelu Oy:lle 6000 markan kuukausivuokralla ja maksoi itse ko. tiloista yhtiövastiketta 16 500 markkaa kuukaudessa. Kuntosalilaitteet olivat Särkkäin Liikuntapalvelu Oy:lle vuokratussa tilassa.

Kalajoen kunnanhallitus esitti Kalajoen kunnanvaltuustolle 2.1.1992 ostettavaksi nämä kaksi vuotta käytössä olleet kuntosalilaitteet 600 000 markalla. Näin Kalajoen kunta rahoitti nämä kuntosalilaitteet kahteen kertaan. Käytännössä niiden arvo oli käytännössä vain noussut.

Erkki Aho toiselle kaudelle valtuustoon

Erkki Aho valittiin toiselle kaudelle valtuustoon neljänneksi suurimmalla äänimäärällä.Kunnallisvaalit 1991 eniten ääniä sai Esko Lindström Vasemmistoliitto 166, toiseksi eniten Pirkko Nygård SDP 163, kolmanneksi eniten Eero Nevalainen Keskusta 131 ja neljänneksi eniten Erkki Aho Keskusta 128. Keskusta jätti Erkki Ahon jälleen rivivaltuutetuksi, koska Erkki Aho oli valvonut kuntalaisten etuja Kalajoen matkailun järkyttävissä investoinneissa ja muussa päättämössä toiminnassa. Jälleen valtuutettu Erkki Aholle ainoaksi toimintakanavaksi jäi lehtikirjoittelu ja valtuustoaloitteiden tekeminen.

Erkki Aho kirjoitti 29.11.1992 omana mielipitenään, että hänen mielestään kunnanjohtaja on jäävi, koska kunnanjohtaja on mukana myös yhtiöiden hallituksissa. Aho piti menettelyä arveluttavana. Aho kirjoitti, että Hiekkasärkkien asioista tulee mieleen H.S. Anderssenin satu "Keisarin uudet vaatteet". Sadussa kaikki ihiset ihailivat keisarin uusia vaatteita. Lopuksi pieni lapsi sanoi, että keisari on alasti. Silloin vasta muutkin alkoivat uskoa silmiään: tosiaakin keisari on alasti. Aho kirjoitti, että Hiekkasärkkien asioissa on käymässä samalla tavalla. Uskotellaan, että Hiekkasärkät Oy on suuri ja mahtava eri yhtiöineen, jopa korvaamaton joidenkin mielestä. Pian kuitenkin huomataan, että sinne uppoaa veromarkka toisensa jälkeen ja kaikki menestys onkin vain toiveajattelua. Aho väitti, että Hiekkasärkät Oy on alasti. Hän oli varma, että koululaiset saavat ruokamenoissa säästää jatkossakin, jos kunnanvalteetut eivät ryhdistäydy ja rohkene uskoa omia silmiään.

Musta aukko

Valtuutettu Erkki Aho kirjoitti, että avaruudessa tiedetään olevan mustia aukkoja. Nämä pelottavat mustat aukot imaisevat itseensä kaikin mikä on lähistöllä, kivenmurikoita, isompiakin möhkäreitä ja jopa kokonaisia tähtiäkin ja minkä musta aukko on imaissut, sitä ei enää koskaan näy. Mutta ei tarvitse mustia aukkoja kaukoputkien kanssa etsiä. Sellainen löytyy lähempääkin ja se on Kalajoen Hiekkasärkät Oy nimeltään. Tämän aukon syävereihin katoavat liukkaasti veronmaksajien työllä ja tuskalla hankkimat tienestit, setelit suhisten ja kolikot kilisten. Ikuiset jäähyväsiet saa veronmaksaja rahoillensa heittää, Hiekkasärkät Oy:n mustasta aukosta ei ole paluuta kymmenpenniselläkään. 15-50 vuotta tulee musta aukkoa ihmisten rahoja nielemään. Sitten voi jo ruveta pilkottamaan päivä, arvioivat alan terävimmat tutkijat ja asiantuntijat, kirjoitti valtuutettu Erkki Aho.

Takaus Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n lainoille

Kalajoen kunnanhallitus ja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, joka oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja, esitti 10 miljoonan markan takausta lainalle. Vastuuvakuutenaoli Tuomitarvena tilaan rn.o 3:147 viimeisellä sijalla olevat kiinnitykset. Vastavakuudella ei käytännössä ollut mitään arvoa. Tätä valtuutetut eivät ymmärtäneet. Näin huijaus onnistui täydellisesti. Tuomitavernan tonnti oli puolikas Tuomimaja tontista, Tontilla sijaitsi matkailuhotelli ja se oli ostettu kunnalta 675 000 markalla. Tontin puolikas oli kiinnitetty 20 miljoonasta markasta, Tästä kiinnityksesta viimeinen osa oli vakuutena kunnan 10 miljoonan markana takaukselle. Kalajoen kunnan ja kunnallisen matkailuyhtiön välinen vuokrasopimus Kuuskkonokan tontista oli kiinnitetty 10 miljoonasta markasta, Näitä kiinnityksiä oli käytetty kunnan takauksen vastavakuutena. Totuutta valtuutetuille asiassa ei kerrottu eikä sitä moni olisi varmaan ymmästänytkään. "Huijaus" meni jälleen täydestä. 

Valtuustoaloite

Valtuutettu Erkki Aho teki valtuustoaloitteen 30.6.1994. Aho kirjoitti valtuustoaloitteessaan seruaavaa: Kalajoen matkailun virheelliset kehittämisratkaisut ja asioiden holtiton hoito ovat aiheuttaneet Kalajoen kunnalle kymmenien miljoonien taloudelliset tappiot. Kalajoen kunnan etua ovat olleet valvomassa kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja valtuuston puheenjohtaja Väinö Oksanen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksessa ja kunnanhallituksen edustaja Raili Myllylä. Myös kunnansihteeri Pekka Ollila on toiminut Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n johtoelimissä. He ovat kuitenkin salanneet valtuutetuilta olennaisen tärkeitä tietoja yhtiöiden toiminnasta. Pyydän kunnanhallitusta tutkituttamaan onko kunnan edustajat Hiekkasärkät Oy:ssä syyllistyneet rikolliseen toimintaan salatessaan valtuutetuilta esim. tilintarkastuspöytärkirjat, tilintarkastuskertomukset ja oikaistut tilinpäätökset ja sillä tavalla ohjanneet kunnan varoja tappiolliseen toimintaan.

Lisäksi Aho pyysi kunnanhallitusta selvittämään onko kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski syyllistynyt virka-aseman väärinkäyttöön toimiessaan samanaikaisesti kunnanjohtajana ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Hän on joutunut katsomaan sekä kunnan etua että yhtiän etua ja yhtiön etu on mennyt kunnan edun edelle. Kunnalle on jäänyt kannettavakseen kymmenien miljoonien taloudelliset tappiot. On kaikkien etu, että asiat selvitetään perusteellisesti ja syylliset saatetaan korvausvelvollisiksi Kalajoen kunnalle aiheuttamistaan erittäin suurista tappioista. Erkki Aho vaati aloitteessaan myös erityistilintarkastuksen suorittamista Kalajoen Hiekkasärkät Oy:öön ja Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:öön. Siihen menettelyyn kunnanjohtajan johtama kunnanhallitus ei suostunut. Siksi valtuutettu Aho teki asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

KHT-tilintarkastajan väärä lausunto

Kalajoen kunnanhallitus antoi asiassa lausunnon eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lisäksi Kalajoen kunnanjohtaja pelastaakseen nahkansa oli pyytänyt lausumaa asiassa lestadiolaiselta KHT-tilintarkastajalta, joka toimi matkailuyhtiöiden tilintarkastajana. KHT-tilintarkastaja antoi eduskunnan oikeusasiamiehelle täysin virheellisen lausunnon. Lausuntossa oli seuraava teksti: Vaikka toiminta on viime vuosina ollut tappiollista, ovat yhtiön omaisuuserät edelleen tallella, eikä selvitystilapakkoa ollut olemassa. Edellä oleva koskee Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n tilannetta. Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n osalta on todettava, että yhtiön pääoma on ollut 31.12,1993 kokonaisuudessaan tallella ja että taseeseen ei sisälly lainkaan tappioita.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinenja esittelijäneuvos Jaakko Jonkka olivat allekirjoittaneet päätöksen, jonka mukaan kirjoituksenne ei anna aihetta toimenpiteisiin. Totuus oli kuitenkin toinen, sillä tilinpäätös sisälsi perusteettomia arvonkorotuksia ja muita laittomuuksia aivan riittävästi.

Kylpylä kunnalle

Totuus ei kunnioittanut lestadiolaisen tilintarkastajan lausuntoa. Kalajoen kunta joutui pelastamaan molemmat matkailuyhtiönsa konkurssilta. Kalajoen kunta otti Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n 27,2 miljoonan markan lainat vastattavakseen ja kylpyläkiinteistö siirtyi suoraan kunnan omistukseen. Erkki Ahon eriävä mielipide kylpylän lainatakauksessa suurista riskeistä oli toteutunut.

Valtuutetuille perusteltiin kylpylän ostamista niin heille esiteltiin laskelma, jonka mukaan kunta saa yli 40 miljoonan markan vuokratulot kylpylästä. Toisin kuitenkin kävi. Kunta joutuu joka vuosi maksamaan kylpylän käyttökuluja n.1,5 -2 miljoonaa markkaa vuodessa ja kaikki lipputulot menevät vuoralaiselle eli Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Vuokralainen ei kuitenkaan ole muistanut tai paremminkin sanottuna pystynyt maksamaan vuokriaan. Järkyttävintä kaupan esittelyssä olisi se, että Kalajoen kunnan kamreeri, joka on yksi talousasioissa yksi Suomen parhaimpia kunnan kamreereja oli laitettu esittelemään valtuutetuille täysin virheellinen ja toiveajattelua esittelevä totuudenvastainen laskelma hotellikaupan edullisuudesta.

Hiekkasärkät Oy pelastetaan konkurssilta

Kalajoen kunta omisti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä pirtuprosentin verran eli 96 prosenttia. Kalajoen kunnanhallitus kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken johdolla esitti, että Kalajoen kunta antaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle oman pääomanehtoista lainsaa kolme miljoonaa markkaa. Valtuutetuille esitettiin asia niin, että kysymys oli lainasta. Kalajoen kaupunginhallitus päätti, että lainasta käytetään 2,5 miljoonaa markkaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n osakepääoman korottamiseen ja puoli miljoonaa käytettiin maksamattomiin laskuihin ja muihin pakollisiin kuluihin. Sen jälkeen yhtiön osakepääomaa alennettiin 11 956 240 markalla vuoden 1996 tilinpäätöksessä. Näin vältettiin konkurssi. Yhtiän pääoma alennettiin 2.989.060 markkaan.

Näin Kalajoen kunta menetti 10 miljoonaa markkaa ja piensijoittajat n. kaksi miljoonaa markkaa. Sijoituksista katosi taivaan tuuliin noin 80 %, vaikka aikanaan sijoitus oli luvattu kirjallisesti varmaksi ja tuottoisaksi sekä sijoitukselle oli luvattu vähintäänkin 10 %:n tuotto. Ei ole ihme vaikka piensijoittajat tunsivat itsensä petetyksi. Monet piensijoittajat olivat puolipakolla joutuneet sijottamaan rahaa yhtiöön, koska muutoin kauppasuhteita ei olisi syntynyt yhtiön kanssa. Petettiinkö sijoitajia väärällä informaatiolla? Oliko kysymyksessä petos? Antoiko lestadiolainen KHT-tilintarkastaja tietoisesti väärän lausuman eduskunnan oikeusasiamiehelle? Syyllistyikö KHT-tilintarkastaja lainvastaiseen menettelyyn antaessaan vääränsisältäisen lausuman viranomaismenettelyssä, mikä lain mukaan on rangaistava teko?

Kalajoen matkailun tila oli 1990-luvun alussa katastrofaalinen, vaikka tilintarkastajat toisin väittivät. Tilinpäätöksessä oli tehty perusteettomia arvonkorotuksia, joilla vääristeltiin tilinpäätöstietoja. Tilintarkastuslaki määrittelee tilintarkastajan vastuun selkeästi. Tilintarkastajat ajattelivat kuitenkin omaa etuaan, sillä kunnallissa yhtiössä tilintarkastuspalkkiot ovat hulppeat ja kun antaa yhtiön hallituksen toivoman tilintarkastuskertomuksen niin saa jatkaa nauttimista hulppeista tilintarkastuspalkkioista.

Kunta ja yhtiö tekivät maakauppoja, joissa ostajana ja myyjänä oli käytännössä sama henkilö. Kalajoen kunnassa tarkastuslautakunnan puheenjohtajana toimi kunnanhallituksen jäsen, joka oli pankinjohtaja. On syytä epäillä, ett menettelyssä kaikki ei ollut lainmukaista. Näin asiat saatiin pidettyä päättäjiltä piilossa. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja Paratiisikylpylä Oy:n toimitusjohtajana toimi kunnansihteeri Pekka Ollila Esteellisyysasiat Kalajoella on ollut tuntematon käsite.

Kun Kalajoen kaupunki joutui ottamaan Paratiisikylpylä Oy:n velat vastuulleen ja kiinteistön omistuksensa niin Kalajoen kunnanvaltuutetuilta salattiin kylpylän vakava homeongelma. Sen kokrjaaminen tuli maksamaan Kalajoen kunnan veronmaksajille maltaita.On täysin selvää, että kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskella oli pinna tiukalla, kun joutui koko ajan peitelemään totuutta ja salaamaan todellista tilannetta.

Kysymyksiä kyselytunnille ja tietojen pimitystä

Valtuutettu Erkki Aho oli kuntalaisten suuresta luottamuksesta huolimatta jätetty Keskustan johtohenkilöiden toimesta valitsematta keskeisin luottamustehtäviin. Keskustan johtohenkilöihin kuului niitä henkilöitä, jotka oliva tiukasti sidoksissa kunnallisiin matkailuyhtiöihin. Valtuutettu Erkki Aholle jäi toimintakeinoiksi aloitteet ja kyselytunnit.

Valtuutettu Erkki Aho teki kolme kirjallista kysymystä Kalajoen valtuuston kyselytunnille. Kunnanhallituksen puheenjohtaja ilmoitti kirjallisesti 26.4.1993, että kyselytuntia ei järjestetä. Kunnanhallituksen puheenjohtajan menettely oli lainvastainen.

Valtuutettu Erkki Aholle kieltäydyttiin antamasta Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy::n tilinpäätöstietoja,taseita ja tilintarkastuskertomuksia kun hän pyysi niitä kirjallisesti 28.1.1994. Menettely oli lainvastainen, koska Kalajoen kunta omisti Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä 96 % ja yhtiöiden tilinpäätöstiedot ovat julkisia.

Valtuutettu Erkki Aho hankki tiedot patentti- ja rekisterihallituksesta. Satuaan tiedot käsiinsä valtuutettu Erkki Aholle paljastui koko järkyttävä totuus asioissa, joita oli kaikin keinoin pyritty salaamaan. Kaikkia tietoja patentti- ja rekisterihallituksestakaan ei saanut, sillä Erkki Ahon saamissa papereissa oli leima PUUTTEELLINEN. Kun valtuutettu Erkki Aho sai tilinpäätöstiedot patentti- ja reksiterihallituksesta niin eduskunnan oikeusasiamies Pirkko K. Koskinen oli jo tehnyt väärän päätöksen Erkki Ahon kanteluun Jaakko Jonkan esityksestä.

Erkki Aho kolmannelle kaudelle erittän suurella äänimäärällä

Kunnallisvaaleissa 1995 eniten ääniä sai Erkki Aho Keskusta 243, toiseksi eniten Eero Nevalainen Keskusta 150 , kolmanneksi eniten Raili Myllylä Keskusta 132, neljänneksi eniten Veli Ainali Kristillisdemokraatit 130 ja viidenneksi eniten Esko Lindström Vasemmistoliitto 127. Vaalitulos oli järkytys keskustan johtohenkilöille. Siksi he pitivät huolen siitä, ettei Erkki Aholle tullut mitään keskeistä eikä vähempiarvoisempaakaan luottamusmiespaikkaa. Ainoa luottamusmiespaikka, mikä Aholle annettiin oli Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajuus. Menettely täyttää varmasti syrjinnän tunnusmerkistön. Valtuutettu Erkki Ahon syrjintä oli kiistaton tosiasia.

Tuohon aikaan Erkki Aho oli jo mukana PR-talojen toiminnassa ja oli siellä joutunut Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n rikollisen toiminnan kohteeksi. Kalajoella asuva kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskari oli keskeisessä asemassa näissä rikoksissa.

Rahaa virheellisellä hakemuksella

Kalajoen kunnan matkailuyrityksellä oli kovat talousvaikeudet ja siksi rahaa hankittiin sieltä mistä saatiin keinoja kaihtamatta.
Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.

Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.

Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan.

Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Hakemuksen Kalajoen kunnan puolesta oli allekrjoittanut kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.

Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.

Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.

Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön. Poliisi jätti kaikki asiat selvittämättä lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta.

Tein yleisöosastokirjoituksen, jossa vaadein kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskelta julkista vastausta minun meilestäni laittomaan menettelyyn, jossa väärillä tiedoilla haettiin rahaa EU:lta. Kunnanviraston henkilökunnalta kuulin kuinka kunnajohtaja Torsti Kalliokoski oli lukiessaan yleisänosastokirjoitustani suureen ääneen sadatellut valtuutettu Erkki Ahon toimintaa.

Valtuutetut lyötiin ällikällä

Kalajoen kunnanvaltuusto sai yllättäen joulukuun viimeisessä kokouksessaan 1998 käsiteltäväkssen Kalajoen kunnan kaikkien aikojen suurimman investoinnin eli uimahallin rakentamisen. Asia ei ollut esityslistalla vaan se tuotiin käsittelyyn ohi esityslistan. Hankkeen kustannusarvio oli 27 509 524 markkaa. Paikallislehti Kalajoenseutu otsikoi uutisen asiasta seuraavasti: Sanifani löi valtuutetut ällikällä.

Kuten tavallista niin Kalajoen valtuusto hyvksyi uimahallin rakentamisen lähes mukisematta. Joku kuitenkin ihmetteli menettelyä asiassa. Rahoituksesta ei ollut selvitystä, vaan hanke kaatui veronmaksajien niskaan. Hanke ei sisältynyt kyseisen vuoden toimintasuunnitelmiin ja talousarvioon.

Kun uimahallia lähdettiin toteuttamaan niin yllättäen kustannusarvio nousikin 32 miljoonaan markkaan. On syytä epäillä, että uimahallin rakentamisella peiteltiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n katastrofaalista tilannetta.

Kalajoen valtuusto sai 26.9.1999 käsiteltäväkseen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n lainojen uudelleenjärjestelyn. Kysymyksessä oli 18,3 miljoonan markan laina, johon pyydettiin kunnan takausta. Laina-aika oli 10-15 vuotta. Näin jälleen pumpattiin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:öön uutta rahaa ja pelastettiin yritys konkurssilta. Lainajärjestelyihin sisältyi myös rahaa käyttöpääomaan, mutta sitä ei kerrottu päättäjille.

Tein koko prosessista ja minuun kohdistuneesta syrjinnästä tutkintapynnön Kalajoen poliisille. Kun tarkistin asian etenemistä parin vuoden kuluttua tutkintapyynnön tekemisestä niin Kalajoen poliisi Harri Rahkola sanoi minulle, että tutkintapyyntö on hänen työpöytänsä alimmaisessa laatikossa alimmaisena. Koskaan en saanut päätöstä tutkintapyyntööni. Kunnan virkamiehiä oli kielletty puhumastakin valtuutettu Erkki Ahon kanssa. Näin asian ilmoitti Erkki Aholle eräs kunnan johtava virkamies.

Kalajoki Sport-lehti

Kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli hyvin kiinnostunut siitä miten PR-taloilla menee. Hyvä veli-järjestelmä oli tarkasti tietoinen siitä, että PR-talot poistetaan markkinoilta. Markkinoilta poistaminen ei kuitenkaan onnistunut suunnitellussa ajassa ja siksi mielenkiinto oli suuri, kun rahoittajat yritystoimintaan löytyivät ulkomailta.

Kalajoen kunnanjohtaja ja Alavieskan kunnanjohtaja Aarne Karvonen tekivät yhteityötä Ylivieskan seutukunnan kassa. Yksi yhteistyön kohde oli Erkki Ahon tuhoaminen. Siinä olivat mukana niin poliisit kuin syyttäjäkin.

PR-talojen konkurssien jälkeen syyttäjä Sulo Heiskarilla oli tarvetta leimata rehellinen yrittäjä Erkki Aho roistoksi ja rikolliseksi omien tekojensa peittelemiseksi. Niinpä kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja syyttäjä Sulo Heiskari päätivät yhdistää voimansa. Kalliokoski haastoi Erkki Aho oikeuteen kunnianloukkausesta, kun Erkki Aho vaati Kalajoki Sport-lehdessä Kalajoen matkailuyhtioiden asioiden selvittämistä. Kirjoituksessa ei mainittu kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskesta sanallakaan. Tutkinnajohtajana asiassa oli Raimo Ollila.

Kun vein asiassa poliisi Raimo Ollilalle oman vastineeni asiaan, niin Ollila totesi siinä yhteydessä, että kysymyksessä on selvä kunnianloukkaus ja jätti todistusaineistoni kokonaan käsittelemättä. Mielestäni menettely oli outoa, mutta jälkeenpäin ymmärrettävää. Aho piti tuomita keinoja kaihtamatta. Tärkeintä oli suojella kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea ja syyttäjä Sulo Heiskaria. Aho tuomittiin kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken herjauksesta laamanni Kuurinmaa-Myllyniemen toimesta täysin kestämättömin perustein. Kysymyksessä on Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 26.8.1998 nro 224.

Koska huomasin, että syyttäjä Sulo Heiskarilla ja kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskella oli tarkoitus peitellä omia tekemisiään Ylivieskan käräjäoikeuden väärän päätöksen aikaansaamisella niin ilmoitin Ylivieskan käräjäoikeudelle asiasta 10.8.1998 erittäin perusteellisella 8-sivuisella kirjeellä. Ilmoitin tarkasti Ylivieskan käräjäoikeuden laamannille, mistä tässä oikeudenkäynnissä oli kysymys. Siksi kieltäydyin tulemasta oikeudenkäyntiin, jossa rikostutkinnat oli jätetty tietoisesti ja tarkoituksellisesti tekemättä sekä siksi, että syyttäjänä oli esteellinen henkilö, jonka perustellusti koen vihamiehekseni syyttäjän tekeminen laittomuuksien ja tuomitsematta olevien rikosten tähden. Pyysin Ylivieskan käräjäoikeutta siirtämään oikeuskäsittelyä siihen saakka kunnes asiallinen rikostutkinta asioissa on suoritettu ja myös syyttäjät ovat asiallisia ja ammattitaitoisia eivätkä ole esteellisiä.

Ylivieskan käräjäoikeus ei vastannut siirtopyyntööni lainkaan. En katsonut voivani mennä oikeudenistuntoon, koska tiesin, että joudun tuossa oikeudenkäynnissä rikoksen kohteeksi oikeuden väärän tuomion perusteella. Syyttäjä Heiskari laittoi poliisit hakemaan minua oikeudenistuntoon luontopolulta, jota olin rakentamassa tuohon aikaan muutaman kilometrin päässä Tapion Tuvalta. Syyttäjä Heiskariolla oli lähes pakottava tarve saada leimattua Erkki Aho rikolliseksi. Sama koski kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea.
Esitin jo tuolloin syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyydenasian tutkimista, mutta niin Ylivieskan käräjäoikeus kuin Vaasan hovioikeuskin jätti syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyyden asiallisesti tutkimatta. Myös poliisi Raimo Ollila jätti asian tutkimatta. Torsti Kalliokoskella oli asianajajana Tapani Takala, joka minun mielestäni on yksi häikäilemättömimmistä asianajajista, joita tunnen. Tapani Takala otti kantaa 5.11.1998 syyttäjän esteellisyyteen näin: "Alioikeudessa esiintuoduista seikoista tai yllä olevassa valituksessa esiintuoduista taikka mistään muustakaan asianomistajana tiedossa olevasta seikasta ei ole vedettävissä johtopäätöstä, että virallinen syyttäjä olisi menetellyt omaa esteellisyyttään harkitessaan virheellisesti". Hipooko Takalan kannanotto rikoksen rajoja?

Jätin asian rikostutkinnan yhteydessä poliislle kansion, mikä sisälsi myös Natura-asiat. Ylivieskan poliis Raimo Ollila ja nykyinen Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaa näki materiaalin, koska Oulasmaa on antanut siitä oman lausuntonsa 5.5.1998. Asia jätettiin tutkimatta. On syytä epäillä, että poliisi laiminlöi virkavelvollisuutensa.

Syyttäjä Sulo Heiskari on antanut Vaasan hovoikeudelle väärän lausuman 22.10.1998. Myös Vaasan hovioikeuden päätös syntyi rikoksen avulla, koska syyttäjä Sulo Heiskarin lausuma hovioikeudelle on väärä ja totuuden vastainen.

Hotelliasiaa ajettiin kuin käärmettä pyssyyn

Kunnallisvaaleissa 1999 Erkki Aho säilytti ylivoimaisen ääniharavan aseman Kalajoella. Erkki Aho oli siirtynyt Kristillisdemokraattien listalle siroutumattomaksi ehdokkaaksi, koska koki syrjinnän keskustan riveissä sietämättömäksi. Äääniharavien osalta vaalitulos oli seuraava: Erkki Aho Kristillisdemokraatit, sitoutumaton 216, Simo Kärjä Keskusta 114, Pirkko Nygård SDP 111, Reijo Rautakoski Keskusta 105, Päivi Siironen Keskusta 101.

Kalajoki Socking Estate Oy

Kun Paratiisikylpylä Oy jäi paperiyhtiöksi niin sen nimi muutettiin Kalajoki Stocking Estate Oy:ksi. Yhtiön toimitusjohtajana oli kunnansihteeri Pekka Ollila. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana oli opettaja Oiva Utriainen. Yhtiön nimissä oli haettu hotellille rahoitusta niin, ettei yhtiön hallitus tiennyt asiasta mitään. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Oiva Utriainen oli asiasta ihmeissään ja päätti kutsua yhtiön hallituksen koolle asian johtosta. Kalajoen kunnasta ilmoitettiin Oiva Utriaiselle, että hän ei voi kutsua yhtiön hallitusta koolle, koska yhtiön hallitus on erotettu jo lähes vuosi sitten, mutta asia on jäänyt ilmoittamatta yhtiön hallituksen puheenjohtajalle ja yhtiön hallituksen jäsenille. Yhtiön omisti 100-prosenttisesti Kalajoen kaupunki ja yhtiökokouksessa päätösvaltaa käytti yksin kaupunginjohtaja Jukka Puoskari.

Kun valtuutettu Erkki Aho kuuli asiasta niin hän meni Kalajoen kaupungin hallintojohtajan Pekka Ollilan luokse ja pyysi pöytäkirjat nähtäväkseen yhtiön yhtiökokouksesta ja yhtiön hallituksen kokouksista. Niitä pöytäkirjoja ei löytynyt. Aholle syntyi epäilys, että niitä ei ollut koskaan tehtykään. Myöhemmin pöytäkirjat löytyivät elinkeinojohtaja Veijo Rautiaisen hallusta. Pöytäkirjojen mukaan yhtiön hallitus oli vaihdettu ja toimitusjohtaja oli vaihdettu sekä yhtiön nimi oli muutettu kiinteistöyhtiö Kalajoen Kylpylähotelli Oy:ksi. On syytä epäiilä, että pöytäkirjat on tehty pahasti jälkikäteen.

Rahoitusta hotellille oli haettu Pohjois-Pohjanmaan maakunnalta. Asia tuli esille kun sitä oli käsitelty maakunnan yhteistyöryhmässä MYR:ssä, jonka puheenjohtaja on kalajokinen Raili Myllylä, joka oli siihen aikaan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen jäsen. Unohtuiko esteellisyysasiat? Tiedotusvälineet uutisoivat asian näyttävästi 3.6.2003. Asia oli uutisoitu niin, että meriluontokeskus ja hotellihanke on tärkeä kokonaisuus, mikä on parasta toteuttaa yhdessä. Hankkeiden kustannusarvio oli vähintäänkin n. 60 miljoonaa tapettua markkaa.

Hotelli ja meriluontokeskus

Hotelli- ja meriluontokeskusta Kalajoen niin sanotut johtavat päättäjät ajoivat kuin käärmettä pyssyyn. Kalajoen kaupungin uskonto on matkailu ja sen pyhä lehmä on Kalajoen Hiekkasärkät Oy. Sopivat kunnallispolitiikot ovat sen hallituksen jäseniä. Kun Jouni Jyrinki valittiin Kalajoen valtuuston puheenjohtajaksi niin valinnan ehdoksi Erkki Aho laittoi sen, että hotellihanketta ei viedä eteenpäin valtuutettujen tietämättä. Jyrinki lupasi pyhästi valvoa asian. Toisin kuitenkin kävi.

Kalajoen matkailu-uskonnon dogmi eli uskonkappale on se, että suuri hotelli, varsnkin kalajokisten veronmaksajien rahoilla rakennettuna, pelastaa koko Kalajoen matkailun. Se tuo lisää runsasti kaivattuja naistyöpaikkoja. Näin asiaa markkinoitiin.
Kilpailun rajoituslain 7 §:n mukaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kielletty. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä on Kalajoen matkailussa määräävä markkina-asema. Kalajoen kunta on lähtenyt kilpailemaan yksityisten hotellien kanssa omalla hotellillaan ja se on lainvastainen menettely.

Hotelli- ja meriluontokeskusasia tuotiin valtuuston käsittelyyn. Hotellin kustannusaviota oli pienennetty 11,5 miljoonasta eurosta 6 miljoonaan euroon jotta valtuutetut voisivat paremmin hyväksyä kustannusarvion. Kustannusarviosta oli jätetty pois paljon sellaisia asioita, jotka tulevat myöhemmin kaupungin maksettavaksi. Lisäksi hotelli ja meriluotokeskus oli koplattu yhteen ja siihen tulee toimitiloja myös muille tahoille. Asian kritisoijlle valtuustossa kaupunginjohtaja Jukka Puoskari ilmoitti, että hotellin rakentamiseen Kalajoen kaupunki ei tule laittamaan euroakaan. Tämä lausunto on kirjattu myös sanomalehtijuttuun. Kalajoen kaupungin taseesta kuitenkin selviää, että Kalajoen kaupunki omistaa hotellin kiinteistöyhtiöstä 81 %. Onko kaupunginjohtaja Jukka Puoskari puhunut valtuutetuille muunnettua totuutta?

Kun alueella on yksityistä hotellitomintaa on niin on täysinn selvää, että kunnallinen hotellitoiminta vääristää kilpailua ja on kilpailulain vastaista toimintaa. Se on myös kuntalain 2 §:n vastaista, sillä kunnan toimialaan ei kuulu hotellitoiminta. Tein asiasta valituksen Oulun hallinto-oikeuteen. Siellä ei kuitenkaan lakia kunnioiteta kun herroja ja heidän tekojaan suojellaan. Myös KHO:ssa on sama linja.

Erkki Aho viidennelle kaudelle

Erkki Aho aika väsynyt jatkuvaan syrjintään sekä viranomaisten kuten poliisin, laillisuusvalvojen ja oikeuslaitoksen rikolliseksi epäiltävään toimintaan. Aho oli valmis luopumaan kunnallispolitiikasta. Pro Kalajoki syntyi koulujen lopetuskiistan seurauksena. Lähdin valtuustoehdokkaaksi aivan "viime metreillä" Pro Kalajoen yhteislistalle. Vaalitulos oli yllätys kalajokisille. Kunnallisvaalien 2003 ylivoimainen ääniharava oli Jorma Untinen Pro Kalajoki 307, toiseksi eniten ääniä sai Erkki Aho Pro Kalajoki 199 , seuraavaksi eniten Kaarlo Isokääntä Keskusta 145, Raili Myllylä Keskusta 109, Veli Ainali Kristillisdemokraatit 108. Nämä olivat selkeät protestivaalit.

"Vanhan vallan voimat" Eero Nevalainen keskusta, Esko Lindström Vasemmistoliitto jne. olivat kuntavaalien jälkeen "neuvottelemassa" muiden puolueiden kanssa ja varmistamassa omiensa asemia. Erkki Ahoa yritettiin keskustan taholta estää jopa ostallistumasta paikkajakoneuvotteluihin Pro Kalajoen eudstajana.
Keskustan riveissä oli suurta tyytymättämyyttä valtuuston puheenjohtajan Jouni Jyringin toimintaa. Kunnallisjärjestön kokouksessa äänestettiin Jouni Jyringin ja Kullervo Niemelän kesken. Silloin valtuutettujen äänet menivät 10-9 Niemelän hyväksi, mutta asiasta kerrottiin niin, että Jyrinki oli voittanut 14-10. Kunnallisjärestön kokouksessa oli äänestyksessä ollut mukana myös viisi ei-valtuutettua.

Keskustan ryhmäkokouksessa äänestettiin uudestaan ja silloin äänestys päättyi 10-7 Jyringin voittoon. Kaksi valtuutettua oli joutunut muuttamaan kantaansa pankinjohtajan puhuttelun jälkeen. Olikokan kysymys lainojen irtisanomisesta ellei mieli muutu? Ja muutuihan se mieli.
Siiten alkoi uusi vääntö, koska valtuuston jäsenet valitsevat valtuuston puheenjohtajan. Jouni Jyrinki ei olisi tullut saamaan enemmistöä valtuustossa. Siksi Jyrinki oli pakotettu luopumaan valtuuston puheenjohtajan paikasta.

Pro Kalajoki esitti valtuuston varapuheenjohtajaksi Erkki Ahoa. Paikka suhteellisen vaalitavan mukaan kuului Pro Kalajoelle. Keskusta, kokoomus ja SDP sekä Vasemmistoliitto halusi paikalle SDP:n Pirkko Nygårdin. Asia meni suhteelliseen äänestykseen, vaikka keskustalaiset aina mielellään kertovat kuinka he sopivat asioista ja hoitavat asioita kaikin puolin hienosti ja tyylikkäästi. Kysymys oli kuitenkin Erkki Ahon syrjinnästä ja vallan sisäpiiriin pääsyn estämisestä. Vasemmistoliitto ei lähtenyt tukemaan Erkki Ahoa äänesstyksessä, vaan yksi edustaja eli Väinö Hietala lupasi lähteä tukemaan Pro Kalajoen vasemmistotaustaista Kari Untista valtuuston varapuheenjohtaksi. Näin Pro Kalajoki joutui äänestykseen vaihtamaan ehdokkaakseen Kari Untisen, joka voitti suhteellisessä äänestyksessä PirkkoNygårdin. Näin keskusta sai syrjäytettyä Erkki Ahon vallan sisäpiiristä.

Erkki Ahoa ei valittu valtuuston toiseksi suurimmasta äänimäärästä huolimatta kaupunginhallituksen jäseneksi eikä elinkeino- ja maankäyttätoimikunnan jäseneksi. Erkki Aho oli keskustalaisten johtohenkilöiden ja heidän hännystelijöidensä mustalla listalla rehellisyytensä takia. Kysymys on selkeästä syrjinnästä, minkä Ylivieskan poliisi Raimo Ollila jätti jällen kerran tutkimatta.

ELMA – kohtalon lapsi Kalajoella

Kalajoen kaupunginhallitus ei ollut vielä nimennyt uutta elinkeino- ja maankäyttötoimikuntaa vuosille 2007-2008 (tilanne 9.11.2007!)

Elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan (Elman) toimikausi on kaksi vuotta kerrallaan. Tällä vaalikaudella ensimmäinen Elma toimi vuodet 2005-2006. Seuraava Elma toimii vuodet 2007-2008. Vuosien 2007-2008 Elma oli vielä valitsematta johtuen siitä, että Pro Kalajoen ehdokas Elmaan on valtuutettu Erkki Aho. Tästä syystä Elma on jatkanut vanhassa kokoonpanossa vielä koko vuoden 2007. Lainvastaisesti!

Pro Kalajoen edustajat kaupunginhallituksessa olivat tulleet siihen tulokseen, että Erkki Ahoa ei tulla hyväksymään muiden, lähinnä keskustan ja kokoomuksen edustajien taholta, elinkeino- ja maan käyttötoimikunnan varsinaiseksi jäseneksi kaupunginhallituksessa. Siksi Pro Kalajoen kaupunginhallituksen jäsenet Vuokko Saari ja Jorma Untinen kysyivät Erkki Aholta, että voidaanko varsinaiseksi jäseneksi Pro Kalajoen edustajaksi nimetä Vuokka Saari ja varajäseneksi Erkki Aho. Näin tehtiin ja kaupunginhallitus päätti asiasta. Vuodn 2008 elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan kokouksissa Pro Kalajoen varsinainen jäsen Vuokko Saari on ollut poissa kokouksista ja varajäsen Erkki Aho on ollut kokouksissa mukana. Täyttyykö syrjinnän tunnusmerkistö?

Mikä on Elma?

Elma on Kalajoen kaupungin elinkeino- ja maankäyttötoimikunta. Johtosäännön mukaan sen toiminta-ajatuksena on tukea kunnan kokonaiskehittämistä, hyvää yhdyskuntarakentamista ja kunnan ympäristökuvaa. Elman palvelualueiksi on nimetty elinkeinojen kehittäminen, maan myynti ja ostaminen sekä maankäytön suunnittelu. Asiat ratkaistaan siten, että elinkeinojen kehittämisestä esittelyvastuun kantaa elinkeinoasiamies, maanmyynnistä ja ostamisesta maanmittausteknikko ja maankäytön suunnittelusta kaavoitusarkkitehti. Elman puheenjohtajana toimii kunnanjohtaja. Johtosäännön mukaan kunnanhallitus erikseen päättää toimialaansa kuuluvien asioiden delegoinnista elinkeino- ja maankäyttötoimikunnalle sekä em. viranhaltijoille. Elman johtosääntö on hyväksytty valtuuston päätöksellä 28.11.2000 § 101.

Täytäntöönpanopäätös

Kalajoen kaupunginhallitus teki 10.1.2005 § 40 meriluontokeskus- ja hotellihankkeen täytäntöönpanopäätöksen. Asia ei ollut esityslistalla, mutta asia otettiin kiireellisenä käsittelyyn listan ulkopuolelta. Esityksen mukaan kaupunki rakentaa hotellin ja palkkaa projektipäälliköt. Ohjausryhmään oli valittu sopivat henkilöt. Ryhmän kokoonpano ei vastannut valtuuston voimasuhteita. Hotellihanketta vietiin eteenpäin kuin käärmettä pyssyyn.

Hotellin rakennuslupa-asia

Kalajoen ympäristölautakunta sai 24.1.2006 § 5 käsiteltäväkseen 5-kerroksisen meriluonto/hotellihankkeen poikkeuslupahakemuksen. Erikoista hakemuksessa oli se, että hakijana ei ollut rakentaja eli kiinteistöyhtiö, vaan Kalajoen kaupunki. Lisäksi hakemuksessa ei oltu esitetty tonttia mihin ko. poikkeuslupa pitäisi myöntää! Erikoista oli se, että pitäisi myöntää poikkeuslupa, vaikka ei ole rakennuspaikkaakaan. Vähemmällekin asiantuntijalle lienee ymmärrettävää, että tässä on lainvastainen toimenpide. Hakemuksen perusteluissa todetaan, että kaupunki on kuullut naapureita lehtikuulutuksella sekä virallisella kuulutuksella ilmoitustaululla. Huomatusta ei ole jätetty.

Hanke oli kaavan vastainen. On syytä epäillä, että kaavoitusarkkitehti oli kuitenkin ohjattu tekemään asiasta puoltava lausunto. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että myös rakennustarkastaja oli "määrätty" tekemään myönteinen esitys asiassa lautakunnalle.
Ympäristölautakunnassa puheenjohtajana otin esille ne lainvastaisuudet, mitkä koskivat tätä asiaa. Lautakunnan jäsenet tajusivat tilanteen, mutta kaikki olivat valmiita ”joustamaan”. Minä en yksin ryhtynyt vastustamaan asiaa, enkä myöskään jättänyt asiasta valmiiksi kirjoittamaani eriävää mielipidettä pöytäkirjaan. Tuossa vaiheessa minulla ei ollut kaikista asiosta riittävää varmuutta toidistusaineistoineen, koska asioita salattiin päättäjiltä.

Kaupunginhallitus hyväksyi ympäristölautakunnan päätöksen ja asia vietiin ympäristökeskuksen päätettäväksi mielestäni virheellisillä tiedoilla. Tonttiasia ei ollut kunnossa. Ympäristökeskus myönsi poikkeusluvan. Olihan kysymys myös meriluontokeskuksesta.

Valtuusto sai käsiteltäväkseen tonttiasian vasta 28.2.2006 § 19

Elinkeino- ja maankäyttötoimikunta oli käsitellyt asiaa 30.1.2006 § 7. Siinä maanmittausteknikko esittää, että Kalajoen kaupunki hyväksyy 20.1.2006 allekirjoitetun vuokrasopimuksen täydennyksen Kalajoen kaupungin ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n välillä. Tuota vuokrasopimusta ei ollut olemassa vielä ympäristölautakunnan kokouksessa 24.1.2006. Siksi epäilen, että vuokrasopimus on tehty jälkikäteen. Tontista oli poistettu Kalajoen kaupungin 337 000 euron kiinnitykset. Näin tontti voidaan kiinnittää uudelleen tontin ostajan toimesta. Kaupunki voi sitten tulevaisuudessa tarvittaessa taata kiinteistöyhtiön lainoja ja saada vastavakuutena kiinnityksen tonttiin.

Epäreilua toimintaa

Kaupunginhallitus asetti 10.1.2005 Meriluontokeskus-/hotellihankkeelle ohjausryhmän. Ohjausryhmään valittiin kakkien muiden ryhmien edustajia, mutta ei Pro Kalajoen edustajia. Uusi kaupunginhallitus valittiin kuun lopulla, joten silloin Pro Kalajoen edustajien jättäminen pois ohjausryhmästä ei olisi onnistunutkaan.
Myöhemmin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen jäseniä vaihtui. Tapana on ollut, että hallituksessa on mukana Kalajoen kaupungin valtuustoryhmien edustajia. Nyt käytäntö muutettiin. Vapautuvalle paikalle ei valittukaan Pro Kalajoen edustajaa, vaan Pro Kalajoen paikalle oli valittu Oulun kauppakamarin toimitusjohtaja Jaakko Okkonen.

Mitä maksoi?

Meriluontokeskuksen hinnaksi on esitetyn laskelman mukaan muodostunut 2 254 724 euroa. Hotellin hinta on 5 362 612 euroa, yhdysputken hinta on 337 080 euroa.Koko hankkeen hinta on yhteensä 7 954 416 euroa.

TE-keskus on antanut meriluontokeskukselle investointiavustusta 1 239 000 euroa, mikä on 55 % kustannusarviosta. Kaupungin osuus on 1 013 850 euroa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt hotellihankkeeseen investointitukea 840 000 euroa, mikä on 15 % hyväksytyistä hankekustannuksista.

Lisäksi alueelle rakennettiin biolämpölaitos, minkä kustannusarvio oli 1,3 miljoonaa euroa. Te-keskus myönsi investointiavustusta tähän hankkeeseen 243 200 euroa.

Olen suhtautunut hotellihankkeeseen tietyllä kriittisyydellä, koska mielestäni kannattavuuslaskelmat eivät ole tehty realistisiksi. Epäilen, että tulevat vuodet paljastavat totuuden. Milloin pestään likainen pyykki?

Kilpailun rajoituslaki

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä on Kalajoen matkailussa määräävä markkina-asema ja Kalajoen kunta omistaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä 96 %. Määräävän markkina-aseman katsotaan kilpailun rajoituslain mukaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se ohjaa merkittävästi hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla tai muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin. Määräävässä markkina-asemassa oleva yritys voi käyttää markkina-asemaansa hyväksi ilman että se menettää heti markkinaosuuttaan kilpailijoille. Määräävässä markkina-asemassa riittää, että yritys on kilpailijoihinsa nähden ylivoimainen.

Meriluontokeskuksen ja kylpylähotelli Sanin harjannostajaiset

13.2.2007 vietettiin Kalajoen Hiekkasärkillä Kylpylähotelli Sanin ja Meriluontokeskuksen harjannostajaisia. Hanke on informaation mukaan edennyt aikataulun mukaisesti ja rakennuskokonaisuus valmistuu kesäkuun alkuun mennessä. Meriluontokeskuksen, hotellin ja biolämpölaitoksen rakentamiskustannukset ovat yhteensä noin 10 miljoonaa euroa.

Meriluontokeskus

Meriluontokeskushankkeeseen sisältyy Metsähallituksen tutkimus- ja näyttelytilat, luentosali, keskusvaraamo, kokoustila, monitoiminen kokoustila (Aaltosali), Kalajoen ammattiopiston Arteman toimistotilat, yritysten toimistotiloja sekä aula-, tekniset- ja sosiaalitilat ynnä väestönsuojat. Meriluontokeskus sijoittuu kylpylähotellin kanssa samaan rakennukseen, josta rakennetaan yhdysputki kylpylä Sanifaniin. Yhdysputken rakentaminen ei sisälly Meriluontokeskuksen ja kylpylähotellin hankesisältöön. Yhdysputken rakentamiskustannuksista vastaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy.

Meriluontokeskuksen kerrosala on 1383 nelimetriä ja tilavuus 6750 m3 ja sen kustannusarvio on 2 254 724 euroa. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskus on myöntänyt investointiavustusta 1 239 000 euroa. Kalajoen kaupungin osuus on 1 013 850 euroa. Metsähallituksen ylläpitämän meriluontokeskuksen näyttelyn yleisenä teemana tulee olemaan hiekka. Se keskittyy esittelemään Pohjanlahden rannikkoluontoa. Aihetta esitellään Kalajoen ympäristön luonnonilmiöiden, eläinten, kasvien ja kulttuurin avulla. Teemoina ovat dyynit, maankohoaminen, kalastus sekä Siiponjoki. Teemat tuodaan esille lyhytfilmien, kertomusten ja interaktiivisten sisältöjen avulla. Kolmikerroksiseen näyttelytilaan rakennetaan erillisiä pyöreitä tilamoduleja, solmuja. Interaktiivisena sisältöinä toimivat Internet-sivustot, erilaiset pelit sekä multimedia. Lisäksi näyttelytilaan tuodaan kalastukseen liittyvää välineistöä. Näyttelyn suunnitteluprojektin rahoittaa Oulun lääninhallitus. Kokonaiskustannusarvio on 400 000 euroa.

Kylpylähotelli Sani

Hotelliin tulee 72 kahden hengen huonetta. Huoneista 48 on varustettu lasitetulla parvekkeella, josta avautuu merinäköala. Hotellin toiminnasta vastaa Kalajoen Kylpylähotellin liiketoiminta Oy. Yrittäjinä toimivat Minna ja Pekka Kamunen. Hotellin kustannusarvio 5 362 612 euroa. Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt Kiinteistö Oy Kalajoen Kylpylähotelli Oy:lle investointitukea 840 000 euroa, mikä on 15 % hyväksytyistä hankekustannuksista. Kalajoen Kylpylähotellin liiketoiminta Oy:n rahoitukseen osallistuvat Matkailun Kehitys Nordia Oy, Finnvera Oyj sekä Kauppa- ja teollisuusministeriö. Kalajoen kaupunki on taannut Kiinteistö Oy Kalajoen Kylpylähotelli Oy:n lainan.

Urakkatarjoukset

Kylpylähotellin ja Meriluontokeskuksen rakennusurakkakilpailun voitti rakennusliike Nivat & Fors. Rakennusurakan arvo on 4 767 000 euroa. Muut kohteet jakautuivat seuraavasti: Elementtitoimitukset v Rajaville Oy 618 000 euroa
Putkiurakka Tekmanni Oy 548 800 euroa
Ilmanvaihto Oulun Lämpö ja vesi Oy 395 000 euroa
Sähköurakka Sähköliike Kalajoki Ky:llä 522 158,28 euroa
Rakennusautomaatio Fidelix Oy 53 460 euroa
Kokonaistavoitehinta on 8 186 000 euroa.

Harjannostajaiset

Harjannostaiset olivat perinteisen kaavan mukaiset. Kaupungininsinööri Paavo Soukka esitteli hanketta ja hanuristi Harri Rönn soitti muutaman kappaleen. Harjannostajaisjoukon mukaan mahtui myös pari henkilöä, jotka olivat nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta. Pöydät kuitenkin pysyivät pystyssä, mutta osa astioista löysi tiensä lattialle aste. Hernekeitto oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Ministeri Mauri Pekkarinen saapui paikalle kello 16.00 jälkeen. Pekkarisen näkemyksen mukaan hotelli- ja meriluontokeskus luo edellytyksiä matkailun voimalliseen kehittämiseen. Metsähallituksen edustajat olivat tyytyväisiä siitä, että nyt heillä on muista luontokeskuksista poikkeava kohde. Sinne ei välttämättä tarvitse hankkia asiakkaita, vaan niitä tulee ikään kuin itsestään hotellin ja kylpylän siivellä.

Iso riski

Tämä matkailuinvestointi on erittäin suuri riski Kalajoen kaupungille. Siksi matkailua ja ennen kaikkea toiminnallisuutta lisääviä kohteita on kehitettävä lisää. Hotelliyrittäjillä on haastava tehtävä edessään. Miten käyttöaste saadaan riittävän korkeaksi? Hotellihanketta on ajettu kuin käärmettä pyssyyn usean vuoden ajan. Valitettavasti kaikki kannattavuuslaskelmat eivät ole riittävän huolellisesti laadittuja. Kahden kolmen vuoden kuluttua näemme miten on mennyt.

Itse olen suhtautunut hankkeeseen tietyllä varauksella, koska minun mielestäni monet asiat perustuvat liiaksi toiveiden ja haaveiden varaan. Tosiasia kuitenkin on se, että Hiekkasärkille nousee hotelli ja me seuraamme mielenkiinnolla miten toiminta käynnistyy. Hotelli tarvitsee tuekseen toiminnallisia kohteita, hiihtotunnelia ja beachhallikokonaisuutta. Lisäksi on kaavoitettava lisää alueita. Hotelli- ja meriluontokeskus tulevat vaikuttamaan myönteisesti Kalajoen matkailun kehittymiseen. Kaavaan on varattu rakennusoikeutta Hiekkasärkkien ydinalueelle 66 500 kerrosalaneliöä.

JukuJukumaasta Jukuparkki

Kalajoen kaupunginhallitus on 18.2.2008 päättänyt 42§ esittää kaupunginvaltuustolle, että Kalajoen kaupungin omistaman JukuJukumaan noin neljän hehtaarin alue vuokrataan Jukupark Oy:lle pitkäaikaisella vuorkasopimuksella, mikä ulottuu vuoteen 2022. Samalla esitetään 41 § hyväksyttäväksi yhteistyösopimus. Kaupunginvaltuusto päätti asiasta 26.02.2008.

Netissä julkaistun kaupunginhallituksen virallisen ja tarkastetun pöytäkirjan mukaan kaupunginhallitus käsitteli 18.2.2008 kauppakeskuksen konseptisuunnittelijan valintaa 41 §:ssä ja 42 §:ssä käyttösuunnitelmia vuonna 2008. Netissä julkaistun kaupunginhallituksen pöytäkirjan mukaan Jukujukumaan vuokrausta Jukupark Oy:lle ja yhteistoimintasopimusta ei ole käsitelty kokouksessa lainkaan.

Yksityistäminen jatkuu

Kalajoen Hiekkasärkät Oy on luopunut osasta liiketoimistaan yksityisten hyväksi. Ensin luovuttiin tanssipaikka Merisärkästä, kun se myytiin Juha Laitalan omistamalle yritykselle. Tanssipaikka Merisärkästä on sen jälkeen kehittynyt maakunnan suurin ja vilkkain tanssipaikka.

Seuraavaksi yksityistämisvuorossa oli entisen matkailuhotellin ravintolatoiminnot. Aulis Yppärilän ja Hanna Saaren vokraama ravintola Dyyni aloitti matkailuhotellin tiloissa toimintansa vuokralaisena. Vuokrasopimus on tehty vuoteen 2015 saakka.

Suomen suosituin leirintäalue, Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalue, myytiin Kalajoen Etelänkylän jakokunnan ja Juha Laitalan omistamalle yritykselle. Leirintäalueen kehittäminen sai näin voimakkaan sysäyksen uusilla mittavilla investoinneilla.
Yksityistämisen jatkuu nyt huvipuisto JukuJukumaan yksityistämisellä. Yksityistäminen on Kalajoen päättäjien tahto. Päättäjät katsoivat, ettei tällainen liiketoiminta kuulu kaupungille, vaikka niin sanotut johtavat poliitikot ovatkin Hiekkasärkät Oy:n hallituksessa.

Kalajoen valtuustoryhmille suljettujen ovien takana pidettyssä informaatiotilaisuudessa 18.2.2008 Jukupark Oy:n edustajat kertoivat investoivansa alueelle ensimmäisenä vuotena 1,5 miljoonalla eurolla ja viiden vuoden kuluessa 2,5 miljoonalla eurolla. Kävijätavoite ensimmäisenä vuonna on 50 000 kävijää. Liikevaihtotavoite on miljoona euroa. Markkinointiin käytetään 100 000 euroa Vesipuiston investoinnit käynnistyvät toukokuussa ja ne on tarkoitus saada valmiiksi heinäkuun ensimmäiseen päivään mennessä. Ensimmäiseksi investoidaan suuret vesiliukumäet, joita on seitsemän. Vesipuisto työllistää kesän aikana 30-40 henkilöä. Jukupark Oy tekee tiivistä yhteistyötä Kalajoen Hiekkasärkät Oy ja muiden yritysten kanssa.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy pelastetaan jälleen

Kalajoen kaupunginjohdon ja aikaisemmin Kalajoen kunnanjohdon "oma yritys" Kalajoen Hiekkasärkät Oy pelastettiin tiistaina 26.2.2008 konkurssilta Kalajoen kaupunginvaltuuston päätöksellä. Tämä yhtiö on pelastettu konkurssilta jo useita kertoja aikaisemmin historiansa aikana.

Pelastava kiinteistökauppa

Kalajoen kunta myi 15.10.1982 Tuomimaja-nimisen tilan Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle 675 000 markalla. Tällöin kuten monesti muuten ostajana ja myyjänä oli käytännössä sama persoona. Nyt tuo sama maa-alue ollaan ostamassa takaisin hintaan 1 500 000 euroa. Kalajoen kaupungin budjetissa ei ole mitenkään varauduttu tällaiseen summaan. Kauppaa tehdään ohi budjetin. Onko tämä hyvää hallintotapaa? Miksei kellekään kerrota suoraan ja rehellisesti, että tällä kaupalla halutaan pelastaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy konkurssilta?

Kaupunginvaltuuston esityslistan mukaan Kalajoen kaupunginhallitus on käsitellyt kiinteistöjen ostamista Kalajoen Hiekkasärkät Oy:ltä.

Esityslistassa lukee:
Kaupunginhallitus
18.2.2008 § 43 Hiekkasärkät Oy:n liiketoimintojen uudelleen järjestelyjen yhteydessä on Jukumaan toiminnolle tulossa uusi yrittäjä Jukupark Oy. Liiketoimintojen supistuessa on tarpeen saada myös vastuita pienemmiksi. Liiketoimintojen uudelleen järjestelyssä on sovittu, että Hiekkasärkät Oy myy omistamiaan kiinteistöjä Kalajoen kaupungille seuraavasti;
1) Tuomitaverna RN:o 3:321 (2,4960 ha), rakennuksineen (Dyyni –hotelli ja asuntolarakennus) ja liittymineen ja Tuomirinne RN:o 3:511 (0,9830 ha), yhteensä = 1.500.000 euroa (kauppahinnasta on rakennusten ja liittymien osuus 348.000 euroa ja maapohjan osuus 1.152.000 euroa)
2) Jako-osuus RN:o 72:1 (0,0 ha) = 5.886 euroa
Tilalla Jako-osuus RN:o 72:1 on 0,02000 –osuutta Etelänkylän jako- ja kalastuskunnan yhteisiin maa- ja vesialueisiin sekä koskiin,
3) Leirintä RN:o 3:213 (0,1310 ha), = 7.034 euroa
Leirintä –niminen tila RN:o 3:213 on virheellisesti luovutettu 1.8.2007 allekirjoitetulla vaihtokirjalla Kalajoen Etelänkylän jako- ja kalastuskunnalle.
Yhteensä = 1.512.920 euroa
Maanmittausteknikko: kaupunginhallitus esittää valtuustolle, että kalajoen kaupunki ostaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:ltä tilat Tuomitaverna RN:o 3:321 (2,4960 ha), rakennuksineen (Dyyni – hotelli ja asuntolarakennus) ja liittymineen, Tuomirinne RN:o 3:511 (0,9830 ha), Jako-osuus RN:o 72:1 (0,0 ha) ja Leirintä RN:o 3:213 (0,1310 ha), Kalajoen kaupungin Etelänkylässä (karttaliite 1:2000). Kauppahinta on miljoonaviisisataakaksitoistatuhattayhdeksänsataakaksikymmentä
(1.512.920,00) euroa.
Kaupunginjohtaja: Kaupunginhallitus hyväksyy maanmittausteknikon esityksen.
ja esittää lisäksi, että valtuusto myöntää tarkoitukseen (1.500.000) euron investointimäärärahan muutoksena vuoden 2008 talousarvioon ja että valtuusto valtuuttaa kaupunginhallituksen nostamaan (1.500.000) euroa lainaa oston rahoittamiseksi. Kaupunginhallitus voi purkaa sijoituksia vastaavalla summalla lainanoton vaihtoehtona, mikäli se harkitsee rahoitusmarkkinatilanteen huomioiden sen kaupungille edullisemmaksi.
Kaupunginhallitus: Hyväksyttiin.
Tapani Ojala ja Raili Myllylä poistuivat esteellisenä kokouksesta tämän asian käsittelyn ajaksi.

Konkurssilta pelastaminen

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n liiketoiminnat on yksityistetty ja jäljelle on jäänyt vain vuokralaisena toimiminen Kalajoen kaupungin omistamassa kylpylä-ja uimahallikiinteistössä. Samalla yhtiön toimitusjohtajan työt ovat vähentyneet siinä määrin, että tehtävää voidaan verrata kesällä opettajan ja talvella sisävesilaivan kapteenin tehtävään.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä on velkaa reilusti yli 2 miljoonaa euroa. Liiketoiminnan tulot eivät riitä velkojen lyhentämiseen ja korkojen maksuun. Siksi on myytävä omaisuutta, jotta toimintaa voidaan jatkaa ja konkurssi välttää. Kun Kalajoen kaupunki ostaa Hiekkasärkät Oy:lta takaisin maa-alueet, jotka se aikanaan lähes lahjoitti yhtiölle, niin Hiekkasärkät Oy:n konkurssi voidaan välttää.

Kalajoen matkailun värikkäät vaiheet ja alati muuttuvat yrityskuviot saattavat sekoittaa monen valtuutetunkin ajatuksenjuoksua. Miten matkailuasiat todellisuudessa ovat? Millaisia yrityksiä siellä toimii ja miten ne toimivat?

Yhteenveto matkailuyrityksistä ja niiden liikesuhteista

Kalajoen kaupunki omistaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä yli 90 prosenttia. Yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimii Kalajoen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Tapani Ojala. Yhtiön hallituksen jäsenenä on Kalajoen valtuuston puheenjohtaja Raili Myllylä. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:llä ei ole kovin paljon tulonmuodostusta, mutta sillä on velkaa reilusti yli kaksi miljoonaa euroa. Velkojen 2 077 000 eurossa on Kalajoen kaupungin takaus.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy omistaa 80 prosenttia Kiinteistöyhtiö Kalajoen kylpylähotelli Oy:stä. Loput 20 prosenttia omistaa hotellia pyörittävä yritys Kalajoen kylpylähotelli Sani Oy, jossa omistajina ovat 1/3 osalla Minna Kamunen, 1/3 osalla Pekka Kamunen ja 1/3 kehitysyhtiö Nordia. Kiinteistöyhtiö Kalajoen kylpylähotelli Oy:n osakepääoma on 400 000 euroa. Yhtiöllä on lainaa kohtuullisesti ja 1 350 000 eurossa on Kalajoen kaupungin takaus.

Ennen nimenmuutosta Kiinteistöyhtiö Kalajoen kylpylähotelli Oy:n nimi oli Kalajoki Stocking Estate Oy. Tämän yrityksen nimi oli aikaisemmin Paratiisikylpylä Oy. Yritys jäi paperiyhtiöksi, kun Kalajoen silloinen kunta otti vastattavakseen Paratiisikylpylän 27,2 miljoonan markan korkeakorkoiset lainat ja pelasti näin kylpyläyhtiön ja sen emoyhtiön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n konkurssilta. Nykyisin Kalajoen kaupunki omistaa kylpyläkiinteistön ja uimahallin, joissa Kalajoen Hiekkasärkät Oy toimii vuokralaisena ja maksaa tilojen käytöstä nimellistä vuokraa. Kalajoen Hiekkasärkät Oy kerää tästä liiketoiminnasta tuotot ja Kalajoen kaupunki maksaa kiinteät ja muut kulut. Liikeidea on tältä osin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n kannalta ajateltuna erinomainen. Muussa mielessä nurinkurinen.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy on vuokrannut Kalajoen kaupungilta JukuJukumaan alueen ja on maksanut siitä vuokraa vuodessa 1000 euroa. Kalajoen kaupunki on vuokraamassa Jukujukumaan aluetta Jukupark Oy:lle, mutta vuokratulot menevät Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Menettely on perustuslain 6 §:n vastainen, koska menettely asettaa muu kalajokiset yritykset eriarvoiseen asemaan. Olen aivan varma, että moni kalajokinen yritys olisi valmis vastaanottamaan Kalajoen kaupungin maa-alueita lähes ilmaiseksi ja vuokraamaan alueet edelleen ottaen tällaisesta vuokratulot itselleen.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy omistaa Kalajoen matkailuhotellin, jossa vuorkalaisena on ravintola Dyyni, jonka omistavat Hanna Saari ja Aulis Yppärilä. Vuokrasopimus on voimassa vuoteen 2015. Liiketoimintojen uudelleen järjestely -esityksen mukaan maa-alue ja kiinteistö siirtyvät Kalajoen kaupungille. Dyynin maksamat vuokratulot kuuluvat luonnollisesti silloin Kalajoen kaupungille, eikä Hiekkasärkät Oy:lle. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että vuokratulot menevät edelleen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle, vaikka Kalajoen kaupunki omistaa maa-alueet ja kiinteistöt. Näin voidaan turvata johtaville luottamushenkilöille hallituspaikat ja julkisuudessa esiintyminen, kun he ovat kunnallisessa matkailuyhtiössä hallituksen jäseniä.

Kirjoitin yleisönosastokirjoituksen, jossa vaadin Kalajoen silloiselta kunnanjohtajalta Torsti Kalliokoskelta julkista selvitystä Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemukseen.

Minun oikeustajuni mukaan kunnanjohtaja Torsti Kalliokoskea ja kunnansihteeri Pekka Ollilaa sekä hakemuksen arkkitehtiä biologi Eero Laukkasta oli syytä epäillä rikoksesta, kun he olivat väärillä tiedoilla hakeneet tätä rahoitusta EU:lta.
Katso tarkemmin päiväkirjani kohdasta "Menettikö Kallan karit itsehallintonsa?"
http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=14

Kunnanviraston henkilökunnan mukaan kun kunnanjohtaja Kalliokoski oli lukenut lehteä, jossa yleisönosastokirjoitukseni oli ollut, niin hän oli kertojan mukaan kironnut raskaasti Erkki Ahoa. Kunnanjohtaja Kalliokoski ei vastannut minulle, mutta nosti syytteen herjauksesta koskien erästä toista lehtikirjoitusta.

Onnistunut sponsorointi

Kalajoki Sport-lehdessä kirjoitin onnistuneesta sponsoroinnista. Lehden päätoimittaja oli lisännyt kirjoitukseni alkuun seuraavan lauseen:
”Hiihtosponsorin ajankohtaisen puheenvuoron kirjoittaa PR-talojen toimitusjohtaja Erkki Aho. Hän oli Kalajoen kunnallisvaalien 1990 ylivoimainen ääniharava. Hänen oikeaan osuneet ennakkoarvionsa Hiekkasärkät Oy:n kehityksestä ovat osaltaan luoneet Kalajoen oloissa poikkeuksellisen kansansuosion ja arvostuksen.”

Kirjoitin lehdessä PR-talojen sponsoroinnista ja PR-teamin mahdollisuudesta eli alueen huippuhiihtäjien kokoamisesta yhden seuran alaisuuteen omaksi hiihto-teamiksi. Kerroin kirjoituksessani suurista sopimuksista ja PR-talojen menestyksestä. Kirjoitin myös siitä, että konkurssiin ajettu Santaholman Saha olisi voitu käynnistää, mutta Kalajoen kunta esti toimillaan sahakaupan. Näin menetettiin merkittävä määrä työpaikkoja.

Otin esille myös Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toiminnan.
Kirjoitin sanatarkasti näin:

”Matkailun edellytykset ovat Kalajoella erinomaiset. Myös Hiekkasärkät Oy:lle luotiin parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Matkailuhotelli ostettiin Suomen valtiolta 600 000 markalla. Leirintäalue lahjoitettiin Hiekkasärkät Oy:lle . Paratiisikylpylä Oy pelastettiin konkurssilta ostamalla kylpylä Kalajoen kunnalle. JukuJukumaan idea varastettiin. Hiekkasärkät Oy maksaa JukuJukumaasta vain 12 000 markkaa vuodessa vuokraa ja eikä penniäkään kylpylä Sanifanista. Hiekkasärkät Oy on konkurssikypsä ja sillä on velkaa yli 20 miljoonaa markkaa. Kunnan vastuulla on matkailuvelkoja noin 50 miljoonaa markkaa, joista on maksettu jo kymmenen vuotta korkeaa korkoa. Kalajoen kunnan ylivoimaisena ääniharavana vaadin kirjoituksessani asioiden perinpohjaista selvittämistä Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n osalta.”

Kirjoituksessa en maininnut kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken nimeä.
Tästä kirjoituksesta minut haastettiin Ylivieskan käräjäoikeuteen herjauksesta.
Lehden päätoimittajaa Lauri Järvistä ei haastettu. Tämä osoittaa sen, että toimenpide oli tarkoitushakuinen, vain minua koskeva. Syyttäjänä asiassa toimi Sulo Heiskari, jolla oli tarvetta saada mustata mainettani suuren yleisön silmissä, sillä hän oli PR-talojen konkurssivyyhden rikoksissa mukana kurkkuaan myöden. Asiassa ei suoritettu rikostutkintaa lainkaan, sillä kun vein vastineeni asian tutkinnassa Ylivieskan poliisille Raimo Ollilalle, niin hän sanoi minulle ennenkuin oli edes toimittamaani aineistoa vastaanottanut, että kysymyksessä on selvä herjaus. Oikeuskäsittelyssä kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken asianajajana toimi Tapani Takala. Minut tuomittiin Ylivieskan kärjäoikeudessa laamanni Kuurinmaa-Myllyniemen toimesta kunnanjohtaja Torsti Kalliokosken herjauksesta. Syyttäjä Sulo Heiskari ei ilmoittanut olevansa esteellinen asiassa.

Ideoiden varastaminen?

Torsti Kalliokoski varmaan ajatteli, että hyökkäys on paras puolustus. Siksi, etteivät hänen laittomiksi ja suorastaan rikollisiksi toimiksi epäiltävät toimensa tulisi päivänvaloon. Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski toimi samanaikaisesti kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtajana eli istui kahdella tuolilla yhtä aikaa. Esteellisyys oli kiistatonta monien asioiden valmistelussa ja esittelyssä. On syytä epäillä myös virka-aseman väärinkäyttöä, koska ideoitamme jostain syystä joutui kilpailijoiden toteutettavaksi. Tämä kilpailija oli Kalajoen Hiekkasärkät Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski toimi.

Tapion Tupa edelläkävijänä

Tapion Tuvan isännän Allan Seikkulan kanssa suunnittelimme projektin Satumaa Oy. Idean toteuttamiseen tarvittiin Allanin maiden lisäksi Kalajoen kunnalta suikale maata vuokralle. Teimme kunnalla anomuksen 20.8.1984 (Khall 519 §) ja jouduimme tekemään selvityksen, mihin aiomme käyttää maa-aluetta. Kunta ei vuokrannut lisämaata, mutta Kalajoen Hiekkasärkät Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana toimi kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski, toteutti meidän ideamme JukuJukumaa-nimisenä.

Allan Seikkulalta kumppaneineen estettiin myös Tapioland Oy:n hanke ja jälleen idea varastettiin ja toteutettiin Kylpylä Sanifanina. Olimme anoneet kunnan takausta 21.11.1988 (Khall 530 §) Tapioland Oy:n toteuttamiseen ja näin idea meni kunnanjohtajan tietoisuuteen. Kalajoen Hiekkasärkät Oy alkoi toteuttaa meidän ideaamme. Allan Seikkula kirjoitti Kalajoen yrittäjäjärjestölle 13.1989 kirjeen, jossa hän toteaa näin:
”Olen toiminut yrittäjänä vuodesta 1973 lähtien. Yrittäjänä olemiseen on kulunut ja olen uskonut, että kunta luo edellytyksiä yrityksille, mutta ei itse toimi yrityksien kilpailijana. Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut asian olevan päinvastoin. Pitäisi selvittää jääviyskysymykset kunnanhallituksen varsinaisten ja varajäsenten osalta. Istuvathan he samalla matkailuyrityksen johdossa. Kunta otti Satumaa-idean omiin nimiinsä, mikä sinänsä on hyvä asia ja osoittaa, että idea toimii.”

Samassa kirjeessä Allan Seikkula kirjoittaa myös Tapioland Oy:stä näin:
”Olemme tutustuneet trooppisiin vesielementteihin eri puolella Eurooppaa ja nyt olemme toteuttamassa niitä. Syksyllä vähän ennen julkistamisvaihetta saimme vihiä siitä, että Kalajoen Hiekkasärkät Oy suunnittelee samanlaista hanketta. Ihmettelemme mistä idea on vuotanut. Nähtävästi yksityinen yritys ei voi mennä kysymään toteuttamisneuvoja mistään instanssista pelkäämättä vuotoja. Kunnanhallituksen kokouksessa kunnanjohtaja esitteli Hiekkasärkät Oy:n idean, mutta poistui kokouksesta. Eräät kunnan edustajat mm. Eero Nevalainen on sanonut, ettei kunta voi antaa tällaista mahdollisuutta ja mahtavaa ideaa yksityisille. He saavat liian suuren hyödyn ideasta”.

Voimakas panostus kunnalliseen matkailuun

Kalajoen kunnanjohtaja oli aloittanut voimakkaan kunnallisen matkailun kehittämisen.
Minulla oli Suomen suosituimmalla leirintäalueella leiribaari kunnalta vuokralla. Maksoin vuokravastinetta noin 2500 silloista markkaa päivässä. Nykyrahassa se oli noin 700 euroa päivässä. Työllistin kesäkuukausina noin 30 henkilöä. Torsti Kalliokosken piti saada minut ja yritykseni pois leirintäalueelta. Syynä voidaan pitää ilmeisesti menestystäni ja kalajokista kateutta. Kunnanjohtaja keksi keinon häätööni. Koko leirintäalue lahjoitettiin eli annettiin apportio-omaisuutena Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle. Yhtiölle, jonka hallituksen puheenjohtaja oli kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski.

Kalajoen Hiekkasärkät Oy päätti nostaa osakepääomaansa ja ilmoitti sijoitusmuistiossaan 14.10.1989, että sijoitus Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n on varma ja tuottoisa sekä osakeanti dynaaminen. Se tarkoitti vähintään 10 % vuodessa. Sijoitusmuistio ohjasi sijoittajia tietoisesti harhaan. Mielestäni se on arvopaperilain vastaista toimintaa.
Aikaisemmin Kalajoen kunta oli myynyt 15.10.1982 Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle matkailuhotellin tontteineen 675 000 markalla.

Kalajoen kylpyläyhtiölle takaus

Kalajoen Hiekkasärkät Oy perusti tytäryhtiön Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n, jonka se omisti 100-prosenttisesti. Kalajoen Hiekkasärkät Oy:stä Kalajoen kunta omisti 96 %. Paratiisikylpylä Oy:n toimitusjohtajaksi tuli kunnansihteeri Pekka Ollila. Kalajoen kaupunginhallitus esitti Kalajoen kunnanvaltuustolle, että Kalajoen kunta myöntää Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:lle takauksen kylpylän rakentamiseksi. Takauksen vastavakuudet olivat erikoisia.

Valtuusto käsittelyssä Erkki Aho ja Heikki nninenvastustivat takauksen myöntämistä. Erkki Aho jätti valtuustonkokouksessa 28.9.1989 eriävän mielipiteen, jossa hän totesi seuraavaa:
”Kalajoen kunnan ei ole syytä lähteä takaamaan Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n lainoja, koska hankkeelle ei ole riittäviä kannattavuusedellytyksiä. Nykyisillä kannattavuusedellytyksillä riski on liian suuri. Ensin on varmistettava kannattavuusedellytykset ja saatava varmuus toteutuksen ja toiminnan tasosta. Näin suuren lainan takaus on kunnalle kohtuuttoman suuri riski. Edellytän, että Kalajoen matkailusta tehdään kokonaisvaltainen suunnitelma, jossa määritellään Kalajoen matkailun kehittämisen päämäärät ja tavoitteet aikatauluineen. Nykyisenkaltainen epävarmuus, alueen kehittämisen impulsiivisuus sekä kunnan hallitseva rooli johtavat epätyydyttävään lopputulokseen.”

Kalajoen kunnanvaltuusto myönsi takauksen äänestyksen jälkeen numeroin 32-2, yksi poissa. Lainan takauksen vastavakuudet olivat erikoisia. Kalajoen kunnan 675 000 markalla Kalajoen Hiekkasärkät Oy:lle myyty hotelli tontteineen puolitettiin kahdeksi eri tontiksi: Tuomimaja-tontti ja Tuomitaverna-tontti. Tuomitaverna-tontti kiinnitettiin 19 872 347 markasta ja Kalajoen kunnan ja Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n vuokrasopimus Kuusikkonokka-tontista kiinnitettiin 10 miljoonasta markasta. Kunnan takauksen vastavakuutena oli kunnan ja yhtiön välisen vuokrasopimuksen kiinnitys. Käytännössähän tällaisella vastavakuudella ei ole mitään todellista arvoa, mutta on syytä epäillä, että valtuutettuja huijattiin perusteellisesti.

Vaadin erityistilintarkastusta

Vaadin Kalajoen kunnallisiin matkailuyhtiöihin Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n ja Paratiisikylpylä Oy:n erityistilintarkastusta. Tähän kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ei suostunut. Tein kantelun asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle. Lestadiolainen keskustalainen KHT-tilintarkastaja antoi eduskunnan oikeusasiamiehelle lausunnon: ”Yhtiön oma pääoma oli tappioilla vähennettynä 31.12.1993 yhteensä 6.493,643,14 markkaa, eli huomattavasti yli osakeyhtiölain 13. luvun selvitystilasäännösten edellyttämän määrän. Vaikka toiminta on ollut viime vuosina tappiollista, ovat yhtiön omaisuuserät olleet tallella, eikä selvitystilapakkoa ollut.” Lausuman perusteella eduskunnan oikeusasiamies teki ei-anna-aihetta-päätöksen. KHT-tilintarkastajalta jäi kuitenkin kertomatta, miten yhtiön tilinpäätös oli laadittu, paljonko oli tehty kyseenalaisia arvonkorotuksia ja sellaista keksittyä todellisuutta.

Osakepääoman laskeminen

Kalajoen Hiekkasärkät Oy teki Kalajoen kunnalle anomuksen 3 miljoonan markan omaehtoisesta lainasta. Tämän valtuusto myönsi. Kunnanhallitus muutti lainasta 2,5 miljoonaa markkaa Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n osakepääomaksi ja puoli miljoonaa jäi käyttöpääomaksi. Kalajoen Hiekkasärkät Oy päätti korottaa 4.6.1997 7 § yhtiön pääomaa 12 445 300 markasta 2 500 000 markalla 14 945 300 markkaan. Samassa kokouksessa 9§ päätettiin alentaa yhtiön osakepääomaa 14 445 300 markasta 2.989 060 markkaan yhteensä 11 956 240 markalla tappioiden kattamiseksi.
Näin Kalajoen kunta menetti 13 miljoonaa markkaa ja yksityiset sijoittajat 2 miljoonaa markkaa.
On aika erikoista, että KHT-tilintarkastaja antaa tällaisessa tilanteessa edellä kuvatun lausuman. Oliko taustalla tosiasioiden pimennystarkoitus ja jotkut henkilökohtaiset suhteet?

Kylpylä kunnalle

Kalajoen Paratiisikylpylä Oy olisi mennyt konkurssiin, mutta konkurssin välttämiseksi Kalajoen kunta päätti ostaa tämän kylpylän.. Kalajoen valtuutetuille esiteltiin laskelma, kuinka edullinen kauppa olisi Kalajoen kunnalle. Kalajoen kunta saisi kylpylästä vuokratuloja 40 375 000 markkaa jne. Valtuutettuja johdettiin tietoisesti harhaan. Valtuusto kuitenkin teki ostopäätöksen ja sitoutui vastaamaan Kalajoen Paratiisikylpylä Oy:n 21,7 miljoonan markan korkeakorkoisista ulkomaan lainoista. Näin Kalajoen kunnan tappiot muodostuivat tässä vaiheessa lähes 40 miljoonaksi markaksi.

Mielestäni minulla oli Kalajoen kunnanvaltuuston ylivoimaisena ääniharava oikeus kyseenalaistaa investointien järkevyys. Olinhan toiminut liikealalla koko elämäni ja toiminut mm. johtajien kouluttajana Pohjois-Suomen toimitusjohtajakoulussa. Olin ennakoinut taloudelliset asiat oikein, mutta jouduin kärsimään rikolliseksi epäiltävän vastapuolen toimista vääristä oikeuden päätöksistä, mitkä oli saatu aikaan rikolliseksi epäiltävällä tavalla.

Minä, Erkki Aho olen joutunut olemaan velkavankeudessa, koska Torsti Kalliokosken asianajajan Tapani Takalan palkkiot on maksettu oikeusturvavakuutuksen perusteella. Näitä maksuja on peritty minulta jo kohta kymmenen vuotta. Minun mielestäni ne on saatu aikaan rikolliseksi epäiltävällä tavalla. Näin minulta on estetty normaali eläminen. En ole voinut tehdä töitä, vastaanottaa palkkaa ja minulta estettiin myös työttömyyskorvausten saanti. Onko estäminen ollut rikoslaissa esiintyvää toimintaa, siitä voi olla melkein varma.
Tämä on oikeusvaltio Suomi.

Suomen suosituin leirintäalue

Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalue on Suomen suosituin leirintäalue. Leirintäalueen koko on 36 hehtaaria. Leirintäalueella on noin 130 kausipaikkalaista. Leirintäalueen yöpymisvuorokaudet ovat kesän aikana 110 000 - 150 000 yöpymisvuorokautta. Tämän vuoden suurin muutos on omistajanvaihdos. Leirintäalue siirtyi Kalajoen Etelänkylän jako- ja kalastuskuntaan kuuluvan tytäryhtiön Tahkokorvat Oy:n omistukseen. Leirintäalueen toiminnoista vastaa Sani hotellin toimitusjohtaja Minna Tontti.

Alueella on 1200 ajoneuvopaikkaa, joista 800 on sähköpaikoilla, ja 76 mökkiä. Kahvila-ravintolasta saa aamupalaa ja lounasta. Alueella on lähikauppa, huoltorakennukset, lastenhoitohuoneet, keittokatokset, pyykkituvat, leikkipaikat ja uimaranta. Alueella on myös koiratarha, ekopisteet ja matkailuajoneuvoille kiinteiden jätesäiliöiden tyhjennysasema.

Leirintäalueella matkailijoita palvelee leiriravintola, joka on palvellut matkailjoita jo 1960-luvulta lähtien. Leirintäalueen läheisyydessä on kesäteatteri ja yksi Suomen parhaimmista golf-kentistä. Kaukana eivät myöskään ole Hotelli Sani, kylpylä Sanifani ja ravintola Dyyni sekä Pihvitupa ja Siikarysä. Hotelli Sanin yhteydessä on Meriluontokeskus ja kylpylä Sanifanin yhteydessä on uimahalli, keilahalli, kuntosali sekä hyvinvointipalveluja tarjoavat yritykset. Erityisesti lapsia kiinnostava JukuPark on leirintäalueen lähietäisyydellä. Leirintäalueen läheisyydessä on erinomaiset lenkkeilymahdollisuudet pururadoilla sekä mahdollisuus tutustua Kalajoen luontoon esimerkiksi puupolkuja pitkin meren rannikon läheisyydessä aina Vihasniemen lintutornille saakka. Tapion Tuvalta lähtee Siiponjoen luontopolku, jossa on mahdollisuus vaeltaa eripituisia reittejä. Hiekkasärkkien alueella on myös hyvät pyörätiet pyöräilyä ja rullaluistelua varten.

50.s kesä Kalajoella

Ruotsalainen Irma Kataja viettää nyt viidettäkymmenettä kesäänsä Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella. Kataja on rakentanut kausipaikkansa ympärille oman pihan, jossa on runsaasti kauniita kukkia, istutuksia ja oma mansikkamaa. Irma Katajan ennätystä tuskin tullaan koskaan rikkomaan. Tämän parempaa mainosta Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalue ei voi saada kuin Irma Katajan uskollisuus ja tyytyväisyys leirintäalueen palveluihin ja viihtyisään elämänmuotoon.

Irma Katajan mukaan 1970-luku ja 1980-luku ovat olleet parhaimpia. Valitettavasti sen jälkeen on menty huonompaan suuntaan. Irma Kataja ei ymmärrä sitä, että leirintäalueella järjestetään festivaaleja. Hänen mielestään Hiekkasärkkien leirintäalue on ainoa leirintäalue Suomessa, jossa festivaaleja järjestetään. Irma Katajan mukaan tämä viimeinen juhannus oli kauhein. Hän aikookin kirjoittaa Isä Mitrolle ja vaatia festivaalien kieltämistä leirintäalueilla. Muutoin hän pitää Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäaluetta aivan ihana paikkana.

Erkin kommentti: Vuoden 1988 jälkeen Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalue siirtyi kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n alaisuuteen ja sen jälkeen alamäki palvelujen ja kaiken toiminnan osalta on ollut silmiinpistävää. Vastuullisuus on puuttunut. Myös festivaalien järjestäminen tuli kuvioihin mukaan kun johtajan puikkoihin astui Juha Laitala. Tällöin leirintäalue oli siirtynyt Etelänkylän jakokunnan omistaman yhtiön alaisuuteen. Olen sitä mieltä, että Irma Kataja voi kirjoittaa asiassa Isä Mitrollekin, mutta kalajokisten päättäjien on otettava vakavasti Irma Katajan palaute. Leirintäalue on matkailjoita varten eikä remuavaa festivaalijoukkoa varten. Olen Irma Katajan kanssa samaa mieltä siitä, että festivaalit Hiekkasärkkien leirintäalueella on lopetettava.

Meriluontokeskus Kalajoella

Meriluontokeskus avasi ovensa 1.6.2007 Kalajoen matkailukeskuksen ytimessä eli kylpylähotelli Sanin yhteydessä. Meriluontokeskus poikkeaa muista luontokeskuksista Suomessa siinä, että meriluontokeskus on Kalajoen matkailun ytimessä. Meriluontokeskuksessa monet henkilöt tulevat vierailemaan juuri siksi, että meriluontokeskus sattuu matkan varrelle helpon saavutettavuuden vuoksi. Sinne mennään ikään kuin puolivahingossa, koska meriluontokeskus on tyrkyllä matkailijoille. Sisäänkäynti on hotellin aulasta. Meriluontokeskus on oiva ohjelmanumero Kalajoella vieraileville turisteille kuin myös opinto- ja luokkaretkeläisille.

Metsähallituksen erikoissuunnittelija Pauli Määttä odottaa keskuksella olevan vaikutusta ennen kaikkea talvimatkailukauteen. Kalajoen kaupunki sijoitti Meriluontokeskuksen rakentamiseen 1 170 000 euroa. Suurin osa Suomen luontokeskuksista sijoittuu Pohjois- ja Itä-Suomeen. Yleensä luontokeskukset rakennetaan kansallispuistojen yhteyteen. Kalajoen Meriluontokeskus on poikkeus, sillä sen lähettyvillä ei ole Metsähallituksen omistamia metsiä. Normaalista poiketen myöskään rakennus ei ole Metsähallituksen oma, vaan se on vuokrattu Kalajoen kaupungilta.

Hiekka on pysyvä teema Kalajoen meriluontokeskus on tietokeskus ja sen pysyvä teema on hiekka. Meriluontokeskus esittelee meriluontoa, hiekkaa, dyynejä, sääilmiöitä sekä vanhaa kalastuskulttuuria. Tavoitteena on saada ihmiset näyttelyn innostamana lähtemään luontoon ja tekemään itse havaintoja. Näyttely on kolmessa kerroksessa ja se koostuu suurista ympyränmuotoisista solmuista, jotka sisältävät interaktiivista aineistoa. Sisällä on multimediaesityksiä varten näyttötaulu ja kovaääniset sekä 3-6 tuolia kohteen tilasta riippuen. Meriluontokeskuksessa on kolme reittiägeologinen reitti1. dyynit 2. maankohoaminen 3. meri 4. Siiponjokibiologinen reitti 1. dyynit 2. maankohoaminen 5. kasvit 6. eläimet 7. kalastuksen merkityskulttuurireitti 1. dyynit 7. kalastuksen merkitys 8. luonnonsuojelu ja ympäristö

Meriluontokeskuksen ensimmäinen kerrostutustuttaa virtuaaliluontoon on kolmessa kohteessa, joissa on mahdollisuus tutustua virtuaaliluontoon.1. dyynit Dyynikohteessa kerrotaan dyynimuodostelmista, Suomen lentohiekka-alueista sekä hiekasta ja ihmisestä. Dyyni syntyy, kun tuuli kuljettaa hiekkaa. Jos löytyy kohta, jossa tuuli hidastuu (pieni nyppylä), hiekka alkaa kasautua siihen, koska hidastunut tuuli ei jaksa kuljettaa hiekkaa kyseistä kohtaa pidemmälle. Kasautunut hiekka on yhä suurempi este tuulelle, ja näin hiekka jatkaa kasautumistaan. Joillain rannikkoalueilla, kuten Suomessa Kalajoella ja Yyterissä löytyy näitä hiekkadyynejä.2. maankohoaminen Maankohoaminen kohde käsittelee maankohoamista Perämerellä ja Kalajoella.3. meri Ensimmäisen kerroksen kolmas kohde meri käsittelee merta, aallokkoa, tuulta, virtauksia ja ilmastoa.

Meriluontokeskuksen toinen kerros

Toisessa kerroksessa on kaksi kohdetta. 4. Siiponjoki Siiponjoen kohteessa kerrotaan Siiponjoesta. Siiponjoki sijaitsee Kalajoen kunnan alueella Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa. Joki erkanee Kalajoen suurimmasta sivujoesta, Vääräjoesta, Typön kylän kohdalla ja laskee Perämereen Kalajoen Rahjassa. Valuma-alueen kokonaispinta-ala on 916 km² ja järviä on vain 1,3 % vesistön pinta-alasta. Pudotuskorkeutta Vääräjoen haarautumiskohdasta merenpinnan tasoon on noin 43 metriä. Suurin osa Siiponjoen koskista sijaitsee alajuoksulla. Vähäjärvisyyden ja ojitusten vuoksi virtaamavaihtelut ovat hyvin suuria. Siiponjoen alajuoksu kulkee Kurikkalan kylästä alkaen serpentiinimäisesti hiekkadyynien lomassa noin 17 kilometrin matkalla. Pehmeän maaperän takia uoma siirtyy helposti ja osa joen mutkista eli meandereista onkin kuroutunut erillisiksi makkarajärviksi eli juoluoiksi. Juoluoiden, joen laajentumien ja suvantopaikkojen ympärille on muodostunut reheviä rantalehtoja. Merenrannassa jokisuulla on ainutlaatuinen deltamuodostuma, jossa pääuoma haaroittuu useaksi sivuhaaraksi. Jokisuun edustalla sijaitsee lähes luonnontilainen ja luonnonarvoiltaan erityisen merkittävä Rahjan saaristo, jossa yksittäisiä saaria on pitkälti toistasataa.

5. kasvit Viides kohde käsittelee kasveja, merta ja rantaa kasvupaikkana sekä kasvillisuusvyöhykkeitä. Kohteiden ulkoseinissä on aiheeseen liittyviä valotauluja, joissa selostetaan kuvien kera kohteiden teemaan liittyviä asioita.Kolmas kerros

Kolmannessa kerroksessa löytyvät kohteet:6. eläimetMeri elinympäristönä eläimille. 7. kalastus

Kalastuksen merkitys rannikkoalueelle ja kalastuksen nykytila.8. ihminen ja meriluonto Kahdeksas kohde käsittelee ympäristönsuojelua, merta ja sen vaikutusta. Rahjan Saariston arvokkainta luontoa ovat mannervyöhykkeen laajat rantaniityt ja Siipojoen ainutlaatuinen, lukuisten sivu-uomien muodostama suisto, sisäsaariston merestä kuroutuvat matalat lahdet ja ulkosaariston karun kauniit metsät ja puuttomat kallioluodot. Saaristo on säästynyt lähes täysin rakentamattomana ja rannoiltaan luonnontilaisena.

Kallan karit

Kallan karit on myös vahvasti esillä. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669 Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista karkotus. Milloin kirkkomatka oli niin pitkä, ettei yhden päivän aikana voinut käydä jumalanpalveluksessa, oli pappi kutsuttava kariin.

Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Ja koska kalastajia uhkasi karkotus karilta, jos ei osallistunut kirkon rakentamiseen. Kirkonrakennus oli melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki rakennusaineet mantereelta. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi.

Harmaaseen, kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250 ihmistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei istumaan tahdo mahtua. Eikä ole tarkoituskaan, vaan kirkkokansan pitää polvillaan kuunnella sanaa. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.

Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771, ja koska sitä ei ole kumottu, niin se on voimassa vieläkin. Kallan karit ovat siis itsehallintoalue. Hamina-ordningin mukaisesti ylintä valtaa käyttää karikokous, johon kaikkien kalastajien on osallistuttava. Karikokous valvoi - ja valvoo yhä - järjestystä ja myönsi venekunnille hamina- eli venesatamapaikat.

Karikokous määräsi rangaistukset, sakoilla pääsi lähes kaikesta muusta paitsi varkaudesta. Siitä seurasi armotta karkotus.KommenttiMeriluontokeskuksessa on kaksi työntekijää, meribiologi Sari Airas ja suojelubiologi Kasper Koskela. Meriluontokeskus tarvitsee vaihtuvia näyttelyitä ja muita mielenkiintoa herättäviä asioita ajan mittaan. Minulla on jo näin alussa monia kehittämisajatuksia Meriluontokeskukselle ja sen toimintaan. Pyrin omalta osaltani vaikuttamaan siihen, että tämä on todella mielenkiintoinen käyntikohde Kalajoen matkailukeskuksen ytimessä.

Kuntavetoinen golf Kalajoen tapaan

Kauppalehden 25.7.2007 uutisen mukaan Suomen golfkentät tarpovat tappioissa. Kauppalehden uutisen mukaan vain kolme kykeni positiiviseen nettotulokseen tilikausina 2005 ja 2006. Golfkentän lähistöllä pitää selvitysten mukaan asua noin 100 000 ihmistä, jotta golfkenttää voidaan pyörittää. Golfkentistä on ylitarjontaa Etelä-Suomessa ja Turun alueella. Keskimääräinen golf-osakkeen hinta on Suomessa tällä hetkellä 14 000 euroa. Menestyäkseen golfkentät vaativat runsaasti oheistoimintaa.

Yksi Suomen parhaista

Kalajoen Hiekkasärkkien alueella golfkentän rakentaminen oli poikkeuksellisen edullista, sillä maasto soveltui lähes sellaisenaan golfkentän pohjaksi sekä maisemaltaan että materiaaliltaan. Reitityksen saattoi tehdä dyynien keskelle ympäristön ehdoilla lähes tulkoon vain maan humuskerrosta kuorimalla. Vuonna 1998 rakennettiin ensimmäistä 9 reiän osuutta. 18 reiän kentän väylästön ja griinien rakentamiseen käytettiin rahaa 3,5 miljoonaa markkaa. Kastelujärjestelmän osuus tuosta summasta oli miljoona markkaa.Golf-kentän laajennusalueen suunnittelu käynnistettiin 14.8.2000 kunnanhallituksen päätöksellä § 193 mukaisesti. Laajennus kohdistui olemassa olevan kentän ja valtatie 8:n väliselle alueelle. Kentän ja sen lähialueiden suunnittelusta vastasi arkkitehti Pekka Sivula.Kalajoen golfkenttä oli vuoden 2003 rankinglistassa Suomen toiseksi parhaimmaksi rankattu kenttä. Onnistuneen rakentamisen mahdollisti ainutlaatuinen hiekkamaasto ja ammattitaitoinen suunnittelija arkkitehti Pekka Sivula.Kalajoen Hiekkasärkkien matkailulle golfkentän merkitys on suuri. Se on tärkeä osa Hiekkasärkkien matkailualuetta. Golfkentän lähialueelle on juuri nyt tullut 50 uutta tonttia myyntiin. Tonttien hinnat ovat 8000 – 10 000 euroa.

Hiekkasärkät Golf Oy

Hiekkasärkät Golf Oy on vastannut Kalajoen kentän rakentamisesta ja ylläpidosta. Yhtiön yhtiöjärjestys on hyväksytty perustamiskokouksessa 11.3.1991. Kaupparekisterin mukaan yritys on rekisteröity 17.7.1991. Osakepääoma on 965 000 markkaa ja se on täysin maksettu. Vähimmäispääoma on 450 000 markkaa ja enimmäispääoma 1.800 000 markkaa.Kalajoen kunta ja Hiekkasärkät Golf Oy tekivät 17.6.1992 vuokrasopimuksen 73 hehtaarin vuokra-alueesta 30 vuodeksi. Vuosivuokraksi määriteltiin 500 markkaa hehtaarilta. Vuokrasopimuksen allekirjoittivat kunnan puolesta kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila ja Hiekkasärkät Golf Oy:n puolesta Kalajoen silloinen kunnaninsinööri Paavo Soukka. Vuokrasopimusta on täydennetty vuokra-alueen 2:n osalta. Noin 4,2 hehtaarin suuruinen kenttäalue tilasta Heusalanranta RN:0 3:494. Vuokra-aika on 10 vuotta. Vuokraa tarkistetaan 10 vuoden kuluttua alkuperäisen vuokrasopimuksen allekirjoituspäivästä. Vuokrasopimuksen ovat allekirjoittaneet 28.3.2001 Kalajoen kunnanjohtaja Jukka Puoskari ja Hiekkasärkät Golf Oy:n puolesta yhtiön hallituksen puheenjohtaja Tapio Ojala. Kalajoen kunnanhallitus on hyväksynyt vuokrasopimuksen täydennyksen 26.3.2001.Kalajoen kunta ja Hiekkasärkät Golf Oy ovat tehneet 26.7.2001 sopimuksen, jonka mukaan Kalajoen kunta myöntää omavelkaisen takauksen Hiekkasärkkien Golf Oy:n Kalajoen Osuuspankista ottamalle 2.000 000 markan lainalle, jonka laina-aika on 10 vuotta. Lainan vastavakuutena on kiinteistöpanttioikeus heti nykyisten (29.3.2001) panttioikeuksien jälkeen. Hiekkasärkkien Golf Oy saa 10 000 markan ( 1681,88 euroa) myyntiprovisio-oikeuden 200 tontin osalta. Yhtiö käyttää myyntiprovision lainan lyhentämiseen. Kunnanvaltuusto käsitteli ko. asiaa kokouksessaan 29.3.2001 § 28. Tuolloin Vasemmistoliiton Anne Vierimaa esitti kunnanhallituksen esityksen hylkäämistä. SDP:n Timo Suni esitti kohdan kaksi poistamista esityksestä eli tonttien myyntiprovision poistamista. Äänestyksen jälkeen 29-6 kunnanhallituksen esitys hyväksyttiin.

Kaupunki vahvasti mukana

Kalajoen kunta osti Hiekkasärkiltä 130 hehtaaria maata. Osa tästä alueesta vuokrattiin golfkentän tarpeisiin ja osa kaavoitettiin 72 huvilatontiksi. Näihin tontteihin sidottiin lainvastainen kytkykauppa golfosakkeista. Kustakin myydystä tontista kaupunki (silloinen kunta) antoi golfosakeyhtiölle 10 000 markan "palkkion", jolla lyhennettiin kahden miljoonan markan lainaa, jonka osakeyhtiö oli ottanut kentän laajennuksen rahoittamiseen. Kuntarahoituksen osuus alkuvaiheessa oli 450 000 markkaa, mikä käytettiin 1997-99 hankkeen käynnistymisvaiheessa. Lisäksi Kauppa- ja Teollisuusministeriön Työvoima- ja Elinkeinokeskus (TE) yritysosasto antoi hankkeeseen 569 000 markkaa. Kalajoella käytetty kytkykauppa on lainvastainen. Kytkykauppaa ei sovelleta enää uusiin tontteihin, joita nyt on myynnissä 50 kappaletta ja lisäksi myyntiin tulee vielä noin sata uutta tonttia kun maanhankinta ja kaavoitus ehtivät saada alueen myyntikuntoon.Suomen perustuslain 6 §:n mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tämä lain pykälä on jäänyt huomiota vaille, kun Hiekkasärkät Golf Oy:n ja Kalajoen kaupungin toimintaa tarkastellaan. Kaupungin panostukset golfiin ovat tapahtuneet loputtoman laajalla skaalalla. Kysymys on ollut maankäytöstä ja muusta toiminnasta. Kalajoella poliittiset päätökset ylittävät Suomen lain.

Kalajokilaakson Golf Oy pyörittää seuratoimintaa

Koko kierros vie aikaa 3,5 – 4,5 tuntia. Voi pelata myös puolikkaita. Kokeilun voi aloittaa rangella eli lyöntiharjoitteluradalla. Rangelle pääsee mätkimään korillisen palloja kahdella eurolla. Isolle kentälle pääsy vaatii golfin ajokortin eli niin sanotun Green gardin suorittamista. Golfin alkeiskurssi Kalajoella kestää kolme iltaa. Kurssilla opiskellaan peruslyöntejä: pitkiä ja lähilyöntejä. Samalla tutustutaan etikettiin eli toisten pelaajien huomioonottamiseen. Myös pelin säännöt ja turvallisuusseikat opitaan. Alkeiskurssin maksu Kalajoella on tänä kesänä ollut 120 euroa ja junioreilta 60 euroa. Hintaan sisältyy lainavälineet, harjoituspallot ja seitsemän pelilippua Par 3-kentille.