Ministerin ja perussuomalaisenpuolueen luotettavuus kysymyksessä

 

Pankkilaskun maksajat – ministeri ei voi valhdella vastatessaan kansaneustajan kirjalliseen kysymykseen

https://areena.yle.fi/1-63172601

Kyseessä on toimittaja Timo-Erkki Heinon ohjaama ja käsikirjoittama kaksiosaisen dokumenttisarjan Pankkilaskun maksajat toinen osa nimeltään Syylliset ja syytetyt (1996). Dokumentti pureutuu kriittisesti Suomen 1990-luvun alun pankkikriisin jälkipyykkiin, oikeudenkäynteihin sekä vastuukysymyksiin.

Alta löydät tiivistetyn analyysin videon keskeisistä teemoista, näkökulmista ja merkityksestä:

1. Keskeinen sisältö ja kysymykset

Dokumentti etsii vastausta siihen, kuka pankkikriisissä loppujen lopuksi voitti, kuka hävisi ja löytyikö totuus oikeussaleista.

• Voittajat ja häviäjät: Dokumentti esittää, että kriisin suurimpia häviäjiä olivat tavalliset suomalaiset veronmaksajat, jotka maksoivat miljardien markkojen pankkituet. Voittajiksi puolestaan valikoituivat 1980-luvun lopun kuplavaiheessa (niin sanotun kasinotalouden aikana) onnistuneesti ja ajoissa sijoittaneet tahot.

• Oikeudenkäynnit ja vastuu: Jaksossa käydään läpi pankkien johdon ja valvojien vastuuta. Dokumentissa pohditaan, miksi taloudellisesta katastrofista syytettiin ja tuomittiin vain harvoja, ja olivatko oikeudenkäynnit pikemminkin poliittista teatteria kuin todellisen juridisen vastuun toteutumista.

2. Haastateltavat ja näkökulmat

Timo-Erkki Heino haastattelee dokumentissa laajasti kriisin keskiössä olleita asiantuntijoita, päättäjiä ja juristeja. Mukana ovat muun muassa:

• Pankki- ja talousmaailman vaikuttajat (kuten Esko Ollila ja Pertti Voutilainen)

• Oikeustieteen asiantuntijat (kuten professori Thomas Wilhelmsson)

• Arkistomateriaaleissa nähdään myös kriisivuosien keskeiset poliittiset päättäjät, kuten presidentti Mauno Koivisto, pääministeri Esko Aho ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen.

3. Yhteiskunnallinen merkitys ja tyyli

• Tutkiva journalismi: Sarjan ensimmäinen osa ("Liian paljon rahaa") voitti vuonna 1996 arvostetun tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon. Tämä toinen osa jatkaa samaa tinkimätöntä, kriittistä ja analyyttistä linjaa.

• Kriittinen aikakapseli: Koska dokumentti on tehty vuonna 1996 – vain muutamia vuosia kriisin pahimman vaiheen jälkeen – se välittää erittäin vahvasti sen ajan yhteiskunnallisen turhautumisen, oikeudellisen epävarmuuden ja laman jättämät arvet

Presidentti Kooiviston johdolla päätettiin, että pankit pelastetaan - ns. Koiviston konklaavi. Käytännön toteutus SSP-sopimuksella Esko Ahon hallituksen ja 4 ostajapnakin välinen sopimus. Jälkien peittely Aktiv-Hansa-kaupalla. Miksi todelliset syylliset eivät ole joutuneet vastuuseen?

Kysymyksesi nostaa esiin 1990-luvun alun pankkikriisin hoidon kaikkein kiistanalaisimmat ja kipeimmät kohdat. Esittämääsi ketjua – Koiviston konklaavia, SSP-sopimusta ja Aktiv-Hansa-kauppaa – pidetään kriittisessä keskustelussa ja velallisten oikeusturvaa puolustavissa piireissä todisteena siitä, että valtiovalta suojeli pankkijärjestelmää ja sen johtajia kansalaisten ja yrittäjien kustannuksella.

Se, miksi päättäjät ja pankkiirit eivät laajemmin joutuneet oikeudelliseen tai rikosoikeudelliseen vastuuseen, johtuu pääasiassa seuraavista juridisista, poliittisista ja järjestelmäntason syistä:

1. Järjestelmän pelastaminen yksilön oikeusturvan edellä

Kriisin aikana valtionjohdon (kuten presidentti Mauno Koiviston ja Esko Ahon hallituksen) ensisijainen tavoite oli Suomen rahoitusjärjestelmän täydellisen romahduksen estäminen hinnalla millä hyvänsä.

• Koiviston konklaavi (1992): Toukokuussa 1992 järjestetyssä presidentinlinnan keskustelutilaisuudessa Koivisto ilmaisi huolensa siitä, että korkeimman oikeuden pankeille epäedulliset päätökset (kuten korkojen yksipuolisen nostamisen kieltäminen) kaataisivat pankit. Tämän on katsottu luoneen poliittisen paineen, joka muutti oikeuskäytäntöä pankeille suotuisaksi, jolloin velallisten oikeusturva väistyi valtion edun tieltä.

• SSP-sopimus (1993): Suomen Säästöpankin (SSP) pilkkomisessa omaisuus jaettiin neljälle ostajapankille, ja niin sanotut "huonot luotot" eli riskiasiakkaat siirrettiin valtion roskapankkiin (Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal). Järjestely tehtiin hallituksen ja virkamiehistön siunauksella poikkeuksellisin valtuuksin, jolloin tehtyjä toimia pidettiin poliittisina kriisiratkaisuina, ei rikoksina.

2. Teot tulkittiin "liikeriskeiksi" ja huonoksi taloudenhoidoksi, ei rikoksiksi

Suomen rikoslaki ei tunne rangaistusta huonosta liikkeenjohdosta, virheellisistä talousennusteista tai epäonnistuneesta politiikasta.

• Pankkien johtoa vastaan nostettiin useita vahingonkorvaus- ja rikossyytteitä (muun muassa SKOP:n ja STS-Pankin johtoa vastaan).

• Oikeusistuimet kuitenkin hylkäsivät suuren osan syytteistä tai lievensivät niitä, koska 1980-luvun lopun holtiton luotonanto tulkittiin yleisen taloushuuman mukaiseksi liikeriskiksi, ei tietoiseksi rikollisuudeksi.

• Valvojat eli Pankkitarkastusvirasto ja Suomen Pankki katsoivat myös toimineensa sen hetkisen lainsäädännön puitteissa, vaikka valvonta petti pahoin.

3. Aktiv-Hansa-kauppa ja saatavien myynti ulkomaille

Mainitsemasi Aktiv-Hansa-kauppa (jossa valtion roskapankki Arsenal myi miljardien markkojen nimellisarvoiset perintäsaatavat pilkkahinnalla ulkomaiselle Aktiv Hansa -yhtiölle) oli kriitikoille merkki "jälkien peittelystä".

• Virallisen selityksen mukaan valtionyhtiö Arsenal halusi vain päästä eroon pitkittyneistä perintäprosesseista ja minimoida jatkuvat kulut.

• Kaupan myötä tuhansien suomalaisten yrittäjien velat siirtyivät ulkomaisen perintäyhtiön haltuun, jolloin suomalaisilla viranomaisilla tai eduskunnalla ei enää ollut mahdollisuutta tai edes laillista oikeutta sovitella näitä velkoja. Tämä katkaisi tehokkaasti mahdollisuudet prosessoida kriisin aikaisia väärinkäytöksiä julkisesti.

4. Poliittinen vastuuvapaus ja asiakirjojen salaus

Poliittisessa järjestelmässä ministerivastuuta tai presidentin toimia arvioi eduskunta ja valtakunnanoikeus. Koska kriisin hoito tehtiin eduskunnan myöntämien valtuuksien ja budjettien (pankkitukien) puitteissa, kyseessä oli poliittinen linjaus, josta ei voinut seurata rikosoikeudellista rangaistusta. Lisäksi monet keskeiset kriisinhoidon asiakirjat ja sopimukset julistettiin pitkiksi ajoiksi salaisiksi vetoamalla valtion etuun ja liikesalaisuuksiin, mikä vaikeutti riippumatonta tutkintaa vuosia kriisin jälkeen.

Yhteenvetona: Todelliset vastuutahot säilyttivät vapautensa, koska kriisin hoito määriteltiin valtionjohdon toimesta pakolliseksi kansalliseksi pelastusoperaatioksi, jonka aikana tehdyt poikkeukselliset suuryritysten ja pankkien järjestelyt suojattiin juridiselta jälkipyykiltä vetoamalla poikkeustilaan ja taloudelliseen välttämättömyyteen.

Tasavallan presidentti puuttui riippumatoman oikeuslaitoksen toimintaan. Mitä laki sanoo tästä asiasta ja sen seurauksista ihmisoikeussopimukset ja Suomen perustuslaki

Suomen perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset kieltävät ehdottomasti poliittisten päättäjien – mukaan lukien tasavallan presidentin – puuttumisen tuomioistuinten riippumattomaan toimintaan.

"Koiviston konklaavin" (1992) kaltaiset tilanteet, joissa valtionjohto pyrkii ohjaamaan oikeuskäytäntöä, rikkovat suoraan vallan kolmijako-oppia, perustuslakia ja oikeusvaltion perusperiaatteita.

---

1. Mitä Suomen perustuslaki sanoo?

Suomen oikeusjärjestelmä perustuu tiukasti vallan kolmijakoon (eduskunta säätää lait, hallitus ja presidentti toimepanevat, tuomioistuimet tuomitsevat).

• Tuomioistuinten riippumattomuus: Perustuslain 3 §:n mukaan ”tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus”. Tämä tarkoittaa, että mikään muu valtioelinsää – ei eduskunta, hallitus tai presidentti – saa antaa tuomareille ohjeita tai määräyksiä siitä, miten lakia pitäisi yksittäisessä tapauksessa tulkita.

• Julkisen vallan lakisidonnaisuus: Perustuslain 2 §:n mukaan ”julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

2. Mitä kansainväliset ihmisoikeussopimukset sanovat?

Suomea sitoo Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS), jonka 6 artikla takaa jokaiselle oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

• Artikla edellyttää, että asian käsittelee ”laillisesti perustettu, riippumaton ja puolueeton tuomioistuin”.

• Jos poliittinen johto painostaa tuomioistuinta (kuten korkeinta oikeutta), oikeudenkäynti lakkaa olemasta puolueeton. Tämä on suora ihmisoikeusloukkaus.

---

Mitkä ovat seuraukset, jos tasavallan presidentti puuttuu oikeudenkäynteihin?

Jos presidentti käyttää valtaansa väärin ja rikkoo perustuslakia, seuraukset jakautuvat oikeudellisiin, valtiosääntöisiin ja inhimillisiin tasoihin:

Taso	Seuraus ja mekanismi
Valtiosääntöinen oikeusturva	Ministerivastuu- ja valtakunnanoikeusprosessi. Presidenttiä ei voida syyttää tavallisessa tuomioistuimessa virkatointensa vuoksi. Jos presidentti rikkoo perustuslakia, eduskunnan perustuslakivaliokunta voi käynnistää tutkinnan. Jos eduskunnan kolmen neljäsosan (3/4) enemmistö päättää, presidentti voidaan asettaa syytteeseen valtakunnanoikeudessa.
Kansainväliset sanktiot	Tuomiot Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT). Jos kansalaiset eivät saa maassaan puolueetonta oikeudenkäyntiä poliittisen puuttumisen vuoksi, he voivat valittaa EIT:hen. EIT voi todeta Suomen loukanneen ihmisoikeuksia ja määrätä valtion maksamaan huomattavia vahingonkorvauksia.
Yhteiskunnallinen luottamus	Oikeusvaltion mureneminen. Kun luottamus siihen, että tuomioistuimet kohtelevat kaikkia osapuolia (kuten pankkia ja yksittäistä velallista) tasavertaisesti, häviää, oikeusjärjestelmän legitiimiys romuttuu.

Miksi 1990-luvulla ei nähty suoria seurauksia?

Vuonna 1992 Suomessa oli voimassa vanha hallitusmuoto, jossa tasavallan presidentillä oli huomattavasti nykyistä vahvempi ja autoritaarisempi asema suhteessa muihin valtioelimiin.

Koska Koiviston konklaavi pidettiin suljettujen ovien takana ja sen virallinen muistio salattiin pitkäksi aikaa, poliittinen painostus ei tullut julkisuuteen tavalla, joka olisi mahdollistanut välittömän oikeudellisen prosessin käynnistämisen. Tapahtuma toimi kuitenkin yhtenä painavana syynä sille, miksi Suomen perustuslakia uudistettiin vuonna 2000 ja presidentin valtaoikeuksia karsittiin – nimenomaan oikeusvaltioperiaatteen ja eduskunnan aseman vahvistamiseksi.

Onko Suomen valtio vahinkorvausvelvollinen kansalaisille aiheuttamistaan vahingoista?

Kyllä, Suomen valtio on vahingonkorvausvelvollinen kansalaisille aiheuttamistaan vahingoista. Tämä velvollisuus perustuu suoraan Suomen perustuslakiin, vahingonkorvauslakiin sekä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Vaikka periaate on selvä, valtion korvausvelvollisuuden toteutumisessa on juridisia ja käytännön rajoituksia, jotka liittyvät erityisesti siihen, minkä tyyppisestä valtion toiminnasta vahinko on aiheutunut.

---

1. Virkamiehen tai viranomaisen virheet (Julkisyhteisön korvausvastuu)

Jos valtion viranomainen tai virkamies aiheuttaa vahinkoa tehtäväänsä hoitaessaan, valtio kantaa niin sanotun isännänvastuun.

• Perustuslain 118 §: ”Jokaisella, joka on kärsinyt vahinkoa tai loukkausta virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä viranomaista, virkamiehestä tai julkisyhteisöä tuomitsemista vahingonkorvaukseen.”

• Käytäntö: Jos esimerkiksi Kela, poliisi tai verohallinto tekee ilmeisen laittoman päätöksen tai virheen, jonka seurauksena kansalainen menettää rahaa, kansalainen voi hakea korvausta Valtiokonttorista tai nostaa kanteen käräjäoikeudessa.

2. Ihmisoikeusloukkaukset

Jos valtio loukkaa kansalaisensa perus- ja ihmisoikeuksia (kuten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tai vapauteen), se on korvausvelvollinen.

• Mekanismi: Jos suomalaiset tuomioistuimet eivät myönnä korvausta ihmisoikeusloukkauksesta, kansalainen voi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT).

• Jos EIT katsoo Suomen rikkoneen ihmisoikeussopimusta, se määrää valtion maksamaan uhrille hyvitystä aineettomasta tai aineellisesta vahingosta (kuten oikeudenkäyntien kohtuuttomasta venymisestä). Suomen valtio maksaa nämä korvaukset säännöllisesti.

---

Miksi 1990-luvun pankkikriisin velalliset eivät saaneet korvauksia valtiolta?

Vaikka laki tuntee valtion korvausvelvollisuuden, 1990-luvun pankkikriisistä, Koiviston konklaavista ja yritysten pakkohuutokaupoista kärsineet kansalaiset eivät ole onnistuneet saamaan valtiolta vahingonkorvauksia. Tämä johtuu kolmesta juridisesta esteestä:

1. Lainmukaiset vs. lainvastaiset teot: Vahingonkorvaus vaatii, että valtion toiminta on ollut nimenomaisesti lainvastaista tai tuottamuksellista (huolimatonta). 1990-luvun laman aikaiset päätökset (kuten devalvaatio, ylikorkojen salliminen ja roskapankki Arsenalin perustaminen) olivat eduskunnan ja hallituksen tekemää talous- ja kriisipoliittista päätöksentekoa. Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei valtio ole korvausvelvollinen poliittisten tai taloudellisten suhdannepäätösten aiheuttamista vahingoista.

2. Näyttövelvollisuus poliittisesta ohjauksesta: Vaikka Koiviston konklaavin tiedetään luoneen moraalista painetta oikeuslaitokselle, oikeudessa pitäisi pystyä aukottomasti todistamaan, että juuri presidentin puhe yksittäisessä oikeustapauksessa sai tuomarin tekemään lainvastaisen päätöksen. Koska tuomarit tekivät viralliset päätöksensä lakipykälien ja silloisten sopimusoikeudellisten tulkintojen nojalla, suoraa syy-yhteyttä laittomaan vaikuttamiseen on juridisesti lähes mahdotonta näyttää toteen.

3. Vanhentumissäännöt: Suomen laissa vahingonkorvausoikeus vanhentuu pääsääntöisesti viimeistään 10 vuoden kuluessa vahingon aiheuttaneesta tapahtumasta. Koska 1990-luvun tapahtumista on kulunut jo vuosikymmeniä, kaikki mahdolliset valtiota vastaan nostettavat kanteet ovat juridisesti vanhentuneet.

Jos ja kun asia on ollut keskeytyksettä vireillä koko ajan ja rikostutkintapyynnöt on tehty ajoissa. Silloin vastuu säilyy Suomen valtiolla. Kiistatta on todettu, että valtion viranomaiset estää oikeuden saamisen.

Jos ja kun kyseessä on oikeusprosessi tai rikostutkinta, joka on pidetty katkeamattomasti vireillä ja jonka tutkintapyynnöt on tehty laillisten määräaikojen puitteissa, juridinen tilanne muuttuu olennaisesti.

Tällaisessa poikkeuksellisessa asetelmassa, jossa kansalainen katsoo viranomaisten aktiivisesti estävän oikeuden toteutumisen, Suomen valtion korvausvastuu ja siihen liittyvät juridiset mekanismit rakentuvat seuraavasti:

1. Katkeamaton vireilläolo ja vanhentumisen estyminen

Suomen lain mukaan vanhentumisajat katkeavat, kun asia saatetaan virallisesti vireille (esimerkiksi tekemällä rikosilmoitus tai nostamalla kanne tuomioistuimessa).

• Jos kantaja tai asianomistaja on omilla toimillaan huolehtinut prosessin jatkuvuudesta ilman passiivisuutta, valtio ei voi vedota siihen, että asia olisi vanhentunut ajan kulun vuoksi.

• Vastuu prosessin etenemisestä siirtyy tällöin kokonaan viranomaisille (esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälaitokselle), joiden on lain mukaan vietävä tutkinta päätökseen ilman aiheetonta viivytystä.

2. Oikeudenkäynnin viivästyminen ja valtion suora korvausvelvollisuus

Jos katkeamattomasti vireillä ollutta asiaa ei viedä eteenpäin, kyseessä on perus- ja ihmisoikeusloukkaus (oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja kohtuullisen käsittelyajan laiminlyönti).

• Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä: Suomen laissa on erillinen järjestelmä, jonka perusteella valtio on velvollinen maksamaan suoraa rahallista hyvitystä, jos oikeudenkäynti tai siihen rinnastettava viranomaisprosessi viivästyy valtion vastuulla olevasta syystä.

• Tällaisessa tilanteessa korvausta vaaditaan suoraan tuomioistuimelta tai Valtiokonttorilta viranomaistoiminnan hitauden tai laiminlyönnin perusteella.

3. Väite viranomaisten tietoisesta esteestä (Oikeudenkäytön estäminen)

Jos esitetään kiistaton näyttö siitä, että valtion viranomaiset (kuten poliisi, syyttäjä tai ministeriö) aktiivisesti ja tietoisesti estävät tutkinnan etenemisen tai dokumenttien saannin, kyse ei ole enää pelkästä huolimattomuudesta, vaan virkarikoksesta tai virkavelvollisuuden rikkomisesta.

• Virkarikosoikeudellinen vastuu: Mikäli virkamiehen osoitetaan toimineen lainvastaisesti peitellessään aiempia kauppoja (kuten roskapankki Arsenalin ja Aktiv-Hansan välisiä sopimuksia) tai evätessään perusteettomasti lakisääteisiä oikeuksia, kynnys valtion ankaraan vahingonkorvausvelvollisuuteen ylittyy.

• Valvontaviranomaisten rooli: Koska kyse on järjestelmätason väitetystä esteestä, kansallisen tason virallisia reittejä tällaisen lukkiutuneen tilanteen murtamiseksi ovat kantelut Eduskunnan oikeusasiamiehelle tai Oikeuskanslerille, joilla on toimivalta tutkia viranomaisten toiminnan lainmukaisuutta sekä määrätä syytteitä nostettavaksi virkamiehiä vastaan.

4. Kansainvälinen ulottuvuus viimeisenä lukkona

Jos kotimainen viranomaiskoneisto on todistettavasti muodostanut esteen, joka tekee oikeussuojakeinoista tehottomia Suomessa, kyseessä on tilanne, jossa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklaa (oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon) on loukattu. Kun kansallisen tason reitit on todettu toimimattomiksi viranomaisten vastustuksen vuoksi, asia voidaan viedä suoraan kansainvälisten tuomioistuinten ratkaistavaksi valtion vastuun vahvistamiseksi.

Kansanedustaja Hanna-Leena Mattila on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen, johon oikeusministeri Leena Meren on vastattava 5.11.2026 mennessä. Voiko ministeri Leena Meri valehdella kansanedustajalle vastuksessaan Suomen valtion roolista asiassa?

Ei, ministeri Leena Meri ei saa eikä voi perustuslain mukaan valehdella kansanedustajalle antaessaan vastauksen kirjalliseen kysymykseen.

Suomen perustuslaki ja ministerivastuujärjestelmä asettavat ministereille tiukan ja poikkeuksellisen ankaran lakisääteisen velvollisuuden pysyä totuudessa eduskunnan edessä.

Tähän liittyvät oikeudelliset säännöt, ministerin vastuut ja mahdolliset seuraamukset jakautuvat seuraavasti:

1. Perustuslain ehdoton totuusvelvollisuus

Kansanedustajan tekemä kirjallinen kysymys on perustuslaillinen parlamentaarinen valvontakeino. Kun ministeri vastaa siihen, hänen toimintaansa sitoo perustuslain 60 §:n 2 momentti, jonka mukaan:

”Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.”

Tämä ”rehellisyysvaatimus” ei ole pelkkä moraalinen ohje, vaan se tarkoittaa juridisesti sitä, että ministeri ei saa antaa eduskunnalle tai sen jäsenille tietoisesti totuudenvastaista, harhaanjohtavaa tai virheellistä tietoa.

2. Seuraukset totuuden vastaisten tietojen antamisesta

Jos ministeri antaa eduskunnalle vääriä tietoja valtion roolista tai peittelee viranomaisten toimia, kyseessä on virkavelvollisuuden rikkominen, josta voi seurata vakavia juridisia ja poliittisia prosesseja:

• Valtakunnanoikeus ja rikosoikeudellinen vastuu: Jos ministeri toimii virkatointaan hoitaessaan tahallaan lainvastaisesti (kuten valehtelee eduskunnalle), asiaa käsitellään ministerivastuuasiana. Eduskunnan perustuslakivaliokunta tutkii ministerin toiminnan laillisuuden. Jos todetaan, että ministeri on salannut tietoja tai puhunut muunnettua totuutta, eduskunta voi asettaa ministerin syytteeseen valtakunnanoikeudessa.

• Poliittinen luottamus: Ministerin on nautittava eduskunnan luottamusta. Jos paljastuu, että ministeri on antanut eduskunnalle vääriä tietoja, seurauksena on yleensä välitön poliittinen kriisi ja epäluottamuslause, joka johtaa ministerin eroon (kuten Suomen poliittisessa historiassa on aiemmin tapahtunut esimerkiksi Jäätteenmäen pääministerieroon johtaneessa prosessissa).

Karjalan poikien koulutus perustuu pitkäaikaiseen yhteistyöhän Karjalan tasavallan kanssa

 

Aihe: Esitys ammatillisen koulutuksen ja alueellisen elinvoiman turvaamisesta / Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä Jedu

Arvoisa elinkeinoministeri Wille Rydman,
Arvoisat vastaanottajat ministeriössä,

Otan yhteyttä liittyen Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä Jedua koskevaan opetus- ja kulttuuriministeriön takaisinperintäpäätökseen ja laajempaan keskusteluun kolmansista maista tulevien opiskelijoiden kouluttamisesta sekä alueemme elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä.

Haluan tuoda ministeriön tietoon pitkäaikaisen käytännön kokemukseni Pohjois-Pohjanmaan ja Venäjän Karjalan välisestä koulutus- ja talousyhteistyöstä. Olen toiminut muun muassa Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen johtokunnan puheenjohtajana sekä ITC Russia -yhtiön pääjohtajana käynnistämässä laajamittaista yhteistyötä, jolla on pitkät perinteet alueellisen työvoimapulan paikkaamisessa ja käytännön yrittäjyyden synnyttämisessä Suomeen.

Jedun tapauksessa esille nostetut puutteet kolmansista maista tulleiden opiskelijoiden kohdalla liittyvät oppilaitoksen johdon mukaan ennen kaikkea byrokratiaan, kirjaamiskäytäntöihin ja muotovirheisiin – eivät itse opetuksen laiminlyöntiin. Opiskelijat ovat olleet todellisuudessa läsnä, opiskelleet ja valmistuneet suoraan alueemme yritysten tarpeisiin. Koulutuksen tulokset ovat olleet konkreettisia: historiallisena esimerkkinä jo aiemmista hankkeista Suomeen tulleet Karjalan opiskelijat kotiutuivat, oppivat puurakentamisen ammatin ja perustivat tänne menestyviä rakennusalan yrityksiä.

Mielestäni on kohtuutonta, että alueellista työvoimapulaa aktiivisesti ratkaissutta oppilaitosta rangaistaan miljoonaluokan takaisinperinnällä tulkintaerojen ja asiakirjamuotoilujen vuoksi. Tämä uhkaa romuttaa Jedun taloudellisen toimintakyvyn ja siten koko Kalajokilaakson ja lähialueiden elinkeinoelämän tarvitseman ammatillisen koulutuksen ja työvoiman saatavuuden.

Pyydän ministeriä ja ministeriötä huomioimaan Jedun tekemän oikaisuvaatimuksen ja tarkastelemaan asiaa laajemmin alueellisen elinvoiman, käytännön työllistymisen ja yrittäjyyden tulevaisuuden kannalta. Kirjallinen ja kuvallinen aineistoni historiallisesta yhteistyöstä ja sen onnistuneista tuloksista on pyydettäessä ministeriön käytettävissä.

Yhteistyöterveisin

Erkki Aho

Merenojantie 9 B 16

85100 Kalajoki

e.ahoky@gmail.com

044-3025948

www.erkkiaho.com

Liite

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) määräsi lokakuussa 2026 Jedun palauttamaan valtionosuusrahoitusta korkoineen noin 2,2 miljoonaa euroa vuosien 2022–2023 ammatillisen koulutuksen tarkastuksessa havaittujen puutteiden vuoksi. Ministeriön ja Opetushallituksen mukaan koulutuksessa oli laajoja ja toistuvia puutteita muun muassa opiskelijoiden kielitaidossa, HOKS-suunnitelmissa sekä näyttöjen järjestämisessä.

Venäläisten opiskelijoiden tulo Kalajoelle kytkeytyy pitkäaikaiseen paikallishistoriaan ja Karjalan tasavallan kanssa tehtyyn yhteistyöhön. Toisin kuin julkisessa keskustelussa esitetyissä väitteissä "haalinnaasta", opiskelijoiden saapuminen pohjautuu jo 1990-luvun lopulla alkaneeseen käytännön yhteistyöhön, josta muun muassa Erkki Ahon julkaisut ja lehtijutut antavat kattavan kuvan.

Tämän historian valossa Jeduun ja Kalajoelle suuntautunut opiskelijayhteistyö rakentui seuraavien vaiheiden kautta:

Yhteistyön historialliset juuret ja hankkeet

• Kalevala-projekti (1996): Alueella käynnistettiin virallinen Tacis-projekti, jonka tavoitteena oli edistää Suomen ja Karjalan välistä talous- ja kulttuuriyhteistyötä. Osana tätä hanketta Kalevalaan rakennettiin muun muassa lastenkoti, sairaala sekä kirkkoja.

• Koulutusyhteistyön käynnistäminen: Hankkeen myötä aloitettiin virallinen koulutusyhteistyö silloisen Kalajoen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen kanssa. Johtokunnan puheenjohtajana toiminut Erkki Aho järjesti Kalevalan nuorille mahdollisuuden tulla Suomeen opiskelemaan puurakentamista.

• Ensimmäiset opiskelijat: Alkuvaiheessa valittiin kuusi karjalaista poikaa opiskelemaan Kalajoelle. Koska oppilaitoksella ei ollut määrärahoja viranomaisten vaatimiin takuurahoihin (10 000 markkaa opiskelijaa kohden), Aho talletti summat henkilökohtaisesti opiskelijoiden tileille maahanmuuttoviraston todistusaineistoa varten.

Yrittäjyys ja alueelliset vaikutukset

Paikallishistorialliset aineistot ja lehtileikkeet todentavat, että Karjalasta tulleet opiskelijat kotiutuivat alueelle hyvin. Koulutus tuotti myös konkreettista alueellista hyötyä, sillä opintojen päätyttyä osa opiskelijoista jäi maahan ja perusti omia menestyviä yrityksiään, kuten rakennusliikkeitä, Suomeen.

Tämä vuosikymmeniä sitten rakennettu pohja selittää sen, miksi Venäjän Karjalasta on perinteisesti hakeuduttu opiskelemaan nimenomaan Kalajoen alueen oppilaitoksiin, ja miksi oppilaitoksen johto vetoaa nykyisessäkin kriisissä pitkiin yhteistyöperinteisiin ja alueellisen työvoimapulan paikkaamiseen.

Suuri puukauppa – metsäkartelli – poliisi jätti tutkimatta rikostutkintapyyntöni

https://kalajokinen.blogspot.com/2026/07/

Kirkko Petroskoihin

https://www.erkkiaho.com/blogarchive/25.htm

Puukartelli ulottui myös Venäjän puolelle

https://www.erkkiaho.com/blogarchive/108.htm

Erkki Aho työkokemus – ITC Russian pääjohtaja

https://www.erkkiaho.com/tyokokemus.html

ITC Russia perustettiin vuonna 1997 osaksi tätä laajempaa Karjalan yhteistyötä, ja sen viralliseksi nimeksi otetusta "Russia"-sanasta oli tuolloin maksettava erillinen vero. Yrityksen perustaminen Petroskoissa vaati byrokratian vuoksi maksuja useille ministeriöille, yhtiöasiakirjojen muuttamista toimitusjohtajasta pääjohtajaksi sekä Venäjällä välttämättömän virallisen pyöreän mustan leimasimen hankkimista

Kuvat ja lehtijutut: Blogistanne löytyvät kuva-aineistot Erkki Ahosta ja Kalevalan pojista sekä Kalajokiseutu-lehden lehtileikkeet tallentavat arvokasta paikallishistoriaa siitä, miten nämä kuusi Karjalan poikaa kotiutuivat Kalajoelle, opiskelivat puurakentamista ja miten yksi heistä lopulta perusti oman menestyvän rakennusliikkeensä Suomeen.

Nämä julkaisut ja lehtijutut avaavat hienosti sitä käytännön työtä ja yrittäjyyttä, jota teitte alueen talous- ja kulttuurisuhteiden kehittämiseksi.

PS. Olen lähettänyt sähköpostiviestit myös "oikeaan osoitteeseen" eli opetusministerille ja opetusministeriöön. Katson kuitenin että Kalajoen , kalajokisten sekä Jedun kannalta on parempi, että molemmat ministeriöt ovat tietoisia asioista. Pidän edelleenkin erittäin tärkeänä sitä, että Kalajoella perustetaan engalnnin kielinen lukio Kalajoki-Akatemian alaisuuteen, On saatava lihaa luiden ympärille.

Tiedä mistä päätät ja mitä päätöksestä seuraa – Kalajoen malli rakentaa nuorille, urheilulle ja yrityksille kansainvälistä tulevaisuutta

 Valtiomies Johannes Virolainen opetti aikanaan Kalajoen päättäjiä viisailla sanoilla: ”Tiedä mistä päätät ja mitkä ovat päätöksen seuraukset.” Tämä neuvo on ajankohtaisempi kuin koskaan. Maailma muuttuu kovaa vauhtia, ja Kalajoen on muututtava mukana. Havukka-ahon ajattelija puolestaan muistutti kauko-viisauden kahdesta pahasta viasta: asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin muuttujat huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää.

Kalajoella ei jäädä odottelemaan ihmeitä, vaan tulevaisuutta rakennetaan aktiivisesti ja ennakoiden. Ainoa pysyvä asia maailmassa on muutos. Päättäjiemme on otettava tämä huomioon jokaisessa valinnassa. Meidän on turvattava lukion ja ammatillisen koulutuksen tulevaisuus Kalajoella. Yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä on syvennettävä, ja nuorille on luotava vetovoimainen, turvallinen sekä kansainvälinen opiskelupolku.

Merenojan yhtenäiskoulun alue erinomaisine suorituspaikkoineen tarjoaa tähän täydelliset puitteet. Ratkaisuksi olen luonut ”Kalajoen mallin” – kokonaisvaltaisen konseptin, joka sitoo yhteen oppilaitokset, opiskelijat, urheiluseurat ja alueen yritykset varmistaen Kalajoen elinvoimaisen huomisen.

Kolmikantayhteistyö: Yritykset, oppilaitokset ja työnvälitys samassa veneessä

Kalajoen mallin perusta nojaa kaupungin tehokkaisiin elinkeinopalveluihin. Kalajoen seudun yrityspalvelut toimivat tiiviissä ja matalan kynnyksen kumppanuudessa alueen yrityskentän kanssa. Kaupunkiin on luotu dynaaminen yhteistyömalli, jossa yrityspalvelut, työllisyyspalvelut ja oppilaitokset toimivat saumattomasti yhdessä työnvälityksen tehostamiseksi.

Tästä loistavana käytännön esimerkkinä ovat yhteistyössä järjestettävät TyöTori-rekrytointitapahtumat, joissa yritykset, Koulutuskeskus JEDU, Kalajoen Kristillinen Opisto ja Ohjaamo kohtaavat kasvotusten. Tämä tehokas verkosto varmistaa, että kansainväliset ja kotimaiset opiskelijat löytävät harjoittelupaikkansa ja työllistyvät suoraan alueen yrityksiin. Kun yritysten osaajapula ja oppilaitosten opiskelijamäärät ratkaistaan yhdellä koordinoidulla mallilla, luodaan todellista alueellista vetovoimaa.

Menestyvä urheilu ja maailmanluokan puitteet osana Kalajoki-imagoa

Tämä kokonaisuus on poikkeuksellisen suuri mahdollisuus myös paikallisille urheiluseuroille, jotka ovat keskeinen osa Kalajoen imagoa. Uuden kansainvälisen linjan myötä urheiluseurat saavat riveihinsä uusia, kovatasoisia nuoria urheilijoita ulkomailta asti. Seurojen valmentajat voivat olla kiinteästi mukana oppilaitosten arjessa, ja meillä on tästä jo upeita esimerkkejä: osa JHT Kalajoen edustusjoukkueen korkeakoulutetuista pelaajista toimii tälläkin hetkellä sijaisopettajina Merenojan koulussa tuoden arvokasta osaamista nuorten arkeen.

Kalajoen tarjoamat suorituspaikat kestävät täysin vertailun suurempien kaupunkien kanssa. Merenojan alueelta löytyvät Kalajoen jäähalli juoksuratoineen, modernit Merenojan liikuntahallit kuntosaleineen, yleisurheilukenttä sekä laadukas tekonurmi. Lisäksi talviharjoittelua tukee Hiekkasärkkien Hiekkasärkät Areena jalkapallohalleineen, ja kestävyysliikuntaa palvelee Junkkareiden Hiihtomaja kuntosaleineen ja lenkkimaastoineen. Kun pakettiin lisätään vielä Kylpylä SaniFani, ovat puitteet huipulle tähtäävään urheiluun suorastaan täydelliset.

Sivistyslautakunta suunnan näyttäjänä

Malli etenee parhaillaan käytännön päätöksentekoon, kun sivistyslautakunnan esityslistalle tulee pykälä: Kansainvälisen 3-vuotisen kaksoistutkintomallin käynnistäminen ja oppilaitosyhteistyön hyväksyminen.

Valtakunnallisten lakimuutosten (kuten EU/ETA-alueen ulkopuolisten lukuvuosimaksujen) vuoksi toisen asteen kansainvälinen rekrytointi vaatii uuden suunnan. Kalajoen vastaus on laillisesti ja taloudellisesti vakaa opintopolku, joka kohdistuu EU/ETA-maihin (kuten Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki ja Slovakia). Koska opiskelijat tulevat EU-alueelta, koulutus on heille maksutonta, ja Kalajoen lukio sekä JEDU saavat heistä täysimääräisen valtionosuusrahoituksen (VOS).

Malli mahdollistaa ammatillisen perustutkinnon ja suomalaisen ylioppilastutkinnon suorittamisen integroidusti tasan kolmessa vuodessa englannin kielellä, sisältäen vahvan suomen kielen (S2) opetuksen. Alaikäisten opiskelijoiden asumisesta ja arjen turvaverkosta vastaavat oppilaitokset yhdessä Kalajoen Kristillisen Opiston kanssa, ja JEDU osoittaa opiskelijoille maksuttomat asuntolapaikat Arteman opiskelija-asunnoista. Toimintaa koordinoi Kalajoki-Akatemia ja sen johtaja Juha Isolehto. Tavoitteena on aloittaa opinnot 15–20 opiskelijan ryhmällä elokuussa 2027.

Avoin kaikille – mutta nuorten ehdoilla

Uusi ja vetovoimainen linja herättää luonnollisesti käytännön kysymyksiä opiskelijavalinnoista:

• Voivatko myös suomalaiset opiskelijat hakea mukaan? Kyllä voivat. Linja tarjoaa paikallisille nuorille ja urheilijoille loistavan ponnahduslaudan kansainvälisiin jatko-opintoihin ja globaaliin työelämään omassa kotikaupungissa. Hakijalta edellytetään riittävää englannin kielen taitoa opintoja varten.

• Voiko linjalla opiskella kaikenikäiset oppilaat? Lain puitteissa toisen asteen koulutukseen ei ole yläikärajaa. Käytännössä Kalajoen malli on kuitenkin suunniteltu ja resursoitu nuorisoasteen opiskelijoille. Maksuton asuntola-asuminen sekä Kristillisen Opiston tuottama arjen valvonta ja turvaverkko on luotu tukemaan kotoaan nuorena lähteviä opiskelijoita.

Kalajoen malli on osoitus siitä, mitä saadaan aikaan, kun puhutaan samaan hiileen, ollaan rohkeasti kaukoviisaita ja hyödynnetään kaupungin, yritysten ja oppilaitosten yhteinen voima. Näin varmistamme, että Kalajoki pysyy elinvoimaisena, urheilullisena ja vetovoimaisena paikkana elää, yrittää ja opiskella pitkälle tulevaisuuteen.

Tässä on ratkaisu asiaan:

KALAJOEN KAUPUNKI
SIVISTYSLAUTAKUNTA

PYKÄLÄ X: Kansainvälisen 3-vuotisen kaksoistutkintomallin käynnistäminen ja oppilaitosyhteistyön hyväksyminen

Selostus:
Toisen asteen kansainvälinen opiskelijarekrytointi on muuttunut merkittävästi valtakunnallisten lakimuutosten (lukiolaki 34 a §, lukuvuosimaksut EU/ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille 1.8.2026 alkaen) sekä alan yksityisten välikäsiyritysten toiminnan päättymisen vuoksi. Kalajoen kaupungin elinvoiman, pienten oppilaitos- ja opiskelijamäärien turvaamisen sekä alueen elinkeinoelämän kansainvälistymisen vuoksi on perusteltua luoda uusi, laillisesti ja taloudellisesti vakaa kansainvälinen opintopolku.

Kalajoen lukiolla, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä JEDUlla (Kalajoen Artema) ja Kalajoen Kristillisellä Opistolla on erinomaiset paikalliset edellytykset vastata tähän tarpeeseen yhteistyössä. Valmisteltu uusi toimintamalli kohdistuu EU/ETA-maihin (kuten Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Slovakia), jolloin koulutus on opiskelijalle lukiolain 34 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 105 §:n nojalla maksutonta. Samalla oppilaitokset saavat opiskelijoista täysimääräisen lakisääteisen valtionosuusrahoituksen (VOS).

Malli mahdollistaa opiskelijoille ammatillisen perustutkinnon (JEDU) ja suomalaisen ylioppilastutkinnon (Kalajoen lukio) suorittamisen integroidusti tasan kolmessa (3) vuodessa englannin kielellä, sisältäen vahvan suomen kielen ja kulttuurin opetuksen (S2). Alaikäisten opiskelijoiden asumis- ja vapaa-ajan valvonnasta sekä arjen turvaverkosta vastaavat oppilaitokset ja Kalajoen Kristillinen Opisto yhteistyössä siten, että JEDU osoittaa opiskelijoille lainmukaiset maksuttomat asuntolapaikat Arteman opiskelija-asunnoista (Laki ammatillisesta koulutuksesta 104 §).

Hankkeen käytännön toteutusta varten on laadittu virallinen yhteistyösopimusluonnos (Memorandum of Understanding, MoU), toteutuksen aikataulua kuvaava Roadmap (marraskuu 2026 – elokuu 2027) sekä arjen turvallisuus- ja asumisohjesääntö. Ensimmäisen 15–20 opiskelijan ryhmän on määrä aloittaa opinnot elokuussa 2027.

Liitteet:

1. Yhteistyösopimusluonnos (MoU) oppilaitosten välille

2. Toteutuksen Roadmap (marraskuu 2026 – elokuu 2027)

3. Arjen turvallisuus- ja asumisohjesääntö

Valmistelija / Esittelijä:
Sivistysjohtaja [Nimi]

---

PÄÄTÖSEHDOTUS:

Sivistyslautakunta päättää:

1. Hyväksyä Kalajoen lukion, Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä JEDUn ja Kalajoen Kristillisen Opiston välisen 3-vuotisen kansainvälisen kaksoistutkintomallin käynnistämisen liitteiden mukaisesti.

2. Hyväksyä liitteenä 1 olevan yhteistyösopimuksen (Memorandum of Understanding) ja valtuuttaa lukion rehtorin allekirjoittamaan sopimuksen Kalajoen kaupungin / Kalajoen lukion osalta.

3. Velvoittaa lukion rehtorin ja opiskelijahuollon käynnistämään mallin mukaiset valmistelut yhteistyössä JEDUn ja Kristillisen Opiston kanssa siten, että ensimmäinen EU-maiden opiskelijahaku voidaan toteuttaa keväällä 2027 ja opetus aloittaa syyslukukaudella 2027.