Muistellessani
1920-lukua, jonka puolivälistä omat muistikuvani alkavat, huomaan
että palveluja Kalajoella oli saatavana varsin monenlaisia.
Ensimmäinen muistikuvani on, kun isäni pyöräntangolla pääsin
mukaan Kalle Untiselle. Isä kävi siellä maksamassa meidän uuden
Husqvarna-onpelukoneen. Se oli niin iso, että paitsi äidin
vaateompelukset sillä taloon tullut suutari, Himangan Eeli saattoi
ommella saappaanvarret. Ennen koulujen alkua Aaltosen Hanna-täti
kävi sillä ompelemassa meille koululeningit. Isän ja poikien
vaatteet teetettiin Tanhualan Antilla, joka oli taitava ammattimies,
vaatteet tulivat miestä myöten sopivat. Tanhuala teki pitkiä
päiviä. Veljilleni hänellä oli tapana ilmoittaa ”Tuu
pruuvaamaan vaikka torstaina vähän ennen ylösnousua!”
Tanhualan
oppilaaksi ja apulaiseksi joutui heti rippikoulun käytyään Liisa
Sorvoja, kätevää käsityöläissukua. Antin sisar Lyyli Tanhuala
teki mittatilauksena lakkeja ja huopahattuja. Olivat kovin sieviä,
Lyylin tekemä sievä hattu oli minunkin päässäni kun syksyllä
1930 aloitin kouluni Kokkolassa. Lyyli sairastui kuitenkin sen ajan
vitsaukseen keuhkotautiin, eikä voinut palvella asiakkaitaan. Liisa Sorvoja rupesi auttamaan ja innostui asiaan niin, että myöhemmin
kouluttautui useilla kursseilla alalle ja perusti Muotiliike Ailan.
Se toimi hänen pojan Heimo Hihnalan ja hänen vaimonsa työpaikkana.
Paljon on tästä liikkeestä ollut apua ja iloa
paikkakunnalla.
Paitsi Tanhualaa täällä tekivät miesten
vaatteita monet muutkin esim Svante Kaivosoja ja Ensti Hämeenkorpi.
Hämeenkorvella oli myöhemmin vaatetusliike. Sieltä ostavat
asiakkaat palveltiin loppuun saakka, eli niin että tehtaan vaate
korjattiin asiakkaalle sopivaksi. Saman liikkeen myöhempi haltija
Veikko Kurjenluoma jatkoi tätä perinnettä.
Plassilla asui
taitava puuseppä Efraim Kilpinen, joka puuseppä poikansa Oskarin
kanssa valmisti Väinämöisen kanteleita, aivan uusia, Fazerin
Musiikkikaupan myyntiin usean vuosikymmenen ajan. Kilpisen
liikkeessä valmistettiin tilaustyönä myös huonekaluja. Lähellä
Kilpistä Plassilla asui kelloseppä Wilhelm Korte, joka oli oppinut
taitonsa Pietarissa. Toinen kelloseppä oli Eemeli
Kotka.
Taksiautoja oli aluksi Fabian Nevalalla ja Jussi
Annalalla. Vähän myöhemmin Korpelan Voiman sähkölinjoja
hoitanut K.A. Siipola hankki myös taksin. Sen ohessa hän hankki
Esson bensiinitankin ja mittarin. Se oli alku Esson huoltoasemalle.
Siipolalla oli myös hervolet-autojen piiriedustus. Näiden
liiketoimien kylkiäisenä ilmestyi Sillanpäähän paikkakunnan
ensimmäinen ulkomainos FIRESTONE, eniten matkaa
markalla.
1930-luvun alussa Siipola aloitti autokoulun aluksi
yhdessä Antti Raution kanssa. Rautio kuitenkin luopui tästä ja
perusti oman pajan ja korjaamon. Samassa Sillanpään maisemassa
toimi Frans Takkusen polkupyöräkorjaamo ja Ford-autojen edustus.
Joen puolella tietä Takkusella oli jonkin aikaan Shellin
bensiinitankki ns. Täpärän paikalla. Takkusen pyöräverstaan
loputtua Eino Saari perusti polkupyöräliikkeen ja korjaamon ja
Takkusen verstaassa aloitti toimintansa Lindholmin kumikorjaamo.
Kumikorjaamon toimiessa joen pohjoispuolella Kerolalla siellä oli
oppipoikana Urho Saari, joka sittemmin osti koko
liikkeen.
Suutareita oli useita. Mainitsen heistä vain
lapsuuteni lähimmän naapurin Valerius Vuoren ja hänen
Marjaanansa. Puolisoiden välillä oli vanhan ajan kunnioitu.
Aterian valmistuttua marjaan sanoi verstaan kynnykseltä: Tulkaasta
ny Vuori syömään!
Osuuskaupan naapurina toimi Kustaa
Orellin leipomo. Myöhemmin Nuorisoseuralla Seuran Janne ( Janne
Siipola) avasi leipomon. Näistä molemmista sai ostaa 2 ja 4 markan
ankkastokkaa, nöttereitä, piparkakkuja, palmukransseja,
papinleukoja ja porsaita. Näitä ihanuuksia oli Orellin kopperossa
rannanpuolella tietä saatavana sunnuntaisinkin limonaadin lisäksi.
Kopperossa oli myyjänä Helli Saari siihen saakka, kun hänen
äitinsä perusti oman leipomon, jossa oli tyttärelle työpaikka
eläkeikään saakka.
Amerikasta palannut Maria Rapp
rakennutti talon ja limonaaditehtaan meijerin viereen. Oli riemu
monen talon lapsille, kun tradiotioksi tuli hakea juomakori
juhannukseksi. Meillä oltiin tarkkana siitä, että puoli koria oli
metsäviiniä. En vieläkään ole maistanut parempaa
virvoitusjuomaa!
Plassilla oli Eemeli Lahtisen leipomo, joka
rupesi valmistamaan jäätelöä. Sitä myytiin useana vuonna
Sillanpäässä kärryistä, jossa jäähdyttäjänä oli
vesisäiliö, aamulla jäillä täytetty. Poikaset sanoivat
iltapäivällä ostaneensa sohjoa!
Leipomon lisäksi Janne
touhusi Nuorisoseuralle kahvilan ja elokuvateatterin. Urho Poukkula
oli 1927 yrittänyt elokuvateatteria, mutta se ei silloin vielä
saanut kannatusta. Seuran elokuvat sensijaan toimivat yli 20 vuotta.
1930-luvun lopulla tänne muutti Päiviön perhe, joka perusti tänne
elokuvateatteri Kuvalan, joka toimi lähes 30 vuotta.
Keväällä
1936 oli Kärjän Oskarin talossa vuokralaisena parturi-kampaaja.
Vesijohtoja ei ollut, työkaluina olivat emaljinen pesuvati ja
vesikannu. Vähän myöhemmin Rauha Boman (myöh. Tanska) perusti
Plassille oikein permanenttikampaamon. Tanskan liike muutti
myöhemmin apteekin viereen toimintansa lopettaneen nahkuri Niemisen
paikalle.
Valokuvaajiakin oli. 1920-luvulla aloitti Pauli
Hongell, myöhemmin Honkakari. Erkki Mäkelä tuli mukaan useita
vuosia myöhemmin. Näiden herrojen edessä saivat kuvattavat istua
hetken liikkumatta, kun he mustan vaatteen alta määräsivät
minnepäin oli katsottava. Kuvat tulivat hyvänlaatuisia joskin
melkein aina jännittyneen näköisiä.
Yksityisiä
sekatavarakauppoja oli Pohjankylällä Heikki Vedenojalla, myöhemmin
J.S. Yrjänän omistuksessa. Tuomas Rahkolla oli liike Plassilla,
jolla paikalla liiketta harjoittivaat myöhemmin Eeva Kiuttu ja
Jeeli Oja. Tuomas Rahko rakennutti liikkeen nykyisen Herkkutorin
paikalle. Ennen Herkkutoria paikalla toimi Veikko Hyvärisen
Kalajoen Myynti Oy.
Koulutien toisella puolella Rahkon naapurina
Eetu Haapakangas avasi ruumisarkkuliikkeen. Tämän liikkeen
alkamisilmoituksessa oli maininta: puhelin on Tuomas Rahkon
kaupassa.
Linja-autoliikenteen aloitti Matti Suvanto ajamalla
vuoroja Sieviin. Myöhemmin Raahen linja kuului hänelle. Pihlajan
Jonne ajoi sekavaunulla Sievin vuoroja. Kokkolaan ajoivat Heino
Hihnala ja Sanfrid Laurila, aluksi ilman aikatauluja. Jos mieli
mukaan oli illalla soitettava ja ilmoitettava matka-aikeensa.
Laurilan jälkeen Kokkolan linjaa ajoi Ilmari Kangas. Ylivieskaan
ajoi ensin Jalmari Niskala joka soitti gramofonia autossa
matkustajia saadakseen. Niskalan jälkeen linja oli Vilho Hemmilän
hoidossa ja sen jälkeen Antti Raution.
Kirjakaupan
aloittivat Matti ja Ida Myllylä 1916. Matin kuoltua liike oli Ida
Myllylän hoidossa heinäkuuhun 1951 saakka, jolloin alkoi Leena
Kivioja vastuukausi. Sitä kesti 34 vuotta.
1930-luvun
alkupuolella olivat Hilma ja Jalmari Pahikkala aloittaneet
pienimuotoisen hotelli ja kahvilatoiminnan. Oli kesävieraiden
kanssa tapana käydä hotellin parvekkeelta ihailemassa merta ja
nauttia pullakahvit. Yläkerrassa oli huoneita matkustajille. Siellä
oli vakiovieraansa, jotka useina kesinä tulivat nauttimaan luonnon
rauhasta. Vieraskirjasta löytyy nimiä kuten Ansa Ikonen, Ilmari
Kianto eri sihteerien seurassa, Tauno Palo, Tito Colliander
perheineen majaili kerran koko talven pommituksia paossa. Hietapakat
olivat rauhallinen paikka. Hilman lehmä oli köydessä lammikon
rannalla ja iltalypsyn aikaan kuului navetasta Hilman kaunis laulu
kun hän lypsi maitoa hotellitaloutensa tarpeisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti