torstai 19. joulukuuta 2019

PE 20.12.2019 Ministerivastuulaki ja oikeuden toteutuminen



Suomessa on erittäin hyvä perustuslaki.


Suomi on sitoutunut noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimusta

ja YK:n ihmisoikeusjulistusta

Meillä ei kuitenkaan ole perustuslakituomioistuinta kuten muissa maissa on

Siksi Suomessa kansalaiset eivät saa oikeutta
Jatketun 24 vuoden oikeusmurhan ja kidutuksen kohteena yrittäjä Erkki Aho

Pyydän poliittista turvapaikkaa Bulgarian valtiolta

Suomessa toimii oikeus-ja poliisimafia poliittisten puolueiden suojeluksessa.

Suomi leikkii olevansa oikeusvaltio:

Valtioneuvoston jäsenet eivät ole virkamiesasemassa eivätkä virkavastuussa päätöksistään ja muista toimenpiteistään ministerin tehtävässä. Ministerin oikeudellinen vastuu rajoittuu vain perustuslaissa lueteltuihin ns. ministeririkoksiin (PeL 116 §), ja eduskunnan päätettyä syytteen nostamisesta asia käsitellään valtakunnanoikeudessa valtakunnansyyttäjän toimiessa syyttäjänä. Ministerin ja koko valtioneuvoston poliittinen vastuu toteuttaa parlamentarismia: valtioneuvoston ja sen yksittäisen jäsenen tulee nauttia eduskunnan luottamusta (PeL 3 §). Jos ministeri tai koko valtioneuvosto menettää eduskunnan so. enemmistön, luottamuksen, syntyy ministeriä tai koko hallitusta koskeva erovelvollisuus. Valtioneuvoston puolesta eronpyynnön esittää pääministeri tasavallan presidentille. Valtioneuvoston tai yksittäisen ministerin on, saatuaan eduskunnalta epäluottamuslauseen, pyydettävä eroa, ja tasavallan presidentin on vapautettava hänet valtioneuvoston jäsenyydestä. Vaikka eronpyyntöä ei esittäisi, tasavallan presidentin on myönnettävä ero valtioneuvostolle tai ministerille.

Oikeudellinen ministerivastuu tarkoittaa valtioneuvoston jäsenten ja ylimpien laillisuusvalvojien vastuuta virkatointensa lainmukaisuudesta. Valtakunnan- oikeus käsittelee ministereiden, ylimpien laillisuusvalvojien, korkeimpien tuomareiden ja tasavallan presidentin oikeudellisen vastuun alaiset syytteet. Ministerisyyteasian voi panna vireille perustuslakivaliokunnassa joko kymmenen kansanedustajaa, oikeusasiamies tai oikeuskansleri tai eduskunnan valiokunta. Ministerisyytteen nostamista koskevan asian käsittelee perustuslakivaliokunta ja syytteen nostamisesta päättää eduskunnan täysistunto. Mikäli syyte nostetaan, lopullinen asian käsittely tapahtuu valtakunnanoikeudessa.

Suomessa valtakunnanoikeus on kokoontunut historian aikana neljä kertaa. Kaikissa tapauksissa on syytettynä ollut valtioneuvoston jäsen. Tapaukset ovat ministeri Niukkanen vuonna 1933, Salaputki Oy 1953, Kätilöopisto 1961 ja ministeri Juhantalo 1993. Valtakunnanoikeuden tuomio ei vaikuttanut tuomittujen poliittiseen uraan negatiivisella tavalla.
Entistä pääministeriä Matti Vanhasta vastaan ei nostettu syytettä helmikuussa 2011. Tapaus koski valtioneuvoston päätöksentekoa, johon Vanhanen osallistui esteellisenä myöntäessään avustusta Nuorisosäätiölle RAY:n varoja jaettaessa.

Suomen valtiosääntö on vahvistettu perustuslaissa. Siinä säädetään valtion rakenteiden ja yksilön oikeusaseman perusteista.
Perustuslaki sisältää säännöksiä valtiojärjestyksen perusteista, yksilön perusoikeuksista, ylimpien valtioelinten asettamisesta ja valinnasta sekä niiden tehtävistä, toiminnasta ja toimivallasta, poliittisen ja oikeudellisen vastuun toteuttamisesta, lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan jaosta, oikeussääntöjen asettamisesta ja niiden keskinäisistä suhteista, valtiontaloudesta, ulkopoliittisesta päätöksenteosta, hallinnon järjestämisestä ja maanpuolustuksesta.
Perustuslain tarkoituksena on muodostaa vakaa valtiosääntöinen perusta poliittisen järjestelmän toiminnalle ja kehys muulle oikeusjärjestykselle. Perustuslain tällaisen luonteen vuoksi se on muihin lakeihin verrattuna pysyvämpi. Sen muuttaminen on perustuslaissa itsessään säädetty tavallisen lain muuttamista vaikeammaksi.
Perustuslailla asetetaan niin sisällölliset kuin sääntelytasoa koskevat puitteet muulle lainsäädännölle. Esimerkiksi perustuslain moniin säännöksiin sisältyvillä lakiviittauksilla asioita on pidätetty lain alaan eli lailla säänneltäviksi. Lisäksi lakiviittaus voi sisältää lainsäätäjän toimivallan rajoituksen taikka lainsäätäjälle osoitetun valtuutuksen tai toimeksiannon antaa säännöksiä jostakin asiasta.
Lainvalmistelun lähtökohtana on, että lakiehdotukset valmistellaan perustuslain mukaisiksi.
Perustuslain 1 luku sisältää säännökset Suomen valtiojärjestyksen perusteista ja valtiosäännön kaikkein keskeisimmistä perusperiaatteista.
Perustuslaissa on vahvistettu tasavalta Suomen valtiomuodoksi ja ilmaistu Suomen valtion olevan täysivaltainen niin alueensa rajojen sisäpuolella kuin ulkoisissa suhteissaan. Suvereenina valtiona Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Perustuslaissa on siten vahvistettu myös Suomen myönteinen suhtautuminen kansainväliseen yhteistyöhön. Suomi on Euroopan unionin jäsen.
Perustuslaissa on vahvistettu Suomen valtiosäännön arvoperusta. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapaudet ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Ihmisarvon loukkaamattomuuden vaatimuksella on ilmaistu perustavanlaatuisten oikeuksien yleisinhimillinen perusta ja viitattu kaikkien ihmisyksilöiden periaatteelliseen yhdenvertaisuuteen. Maininnalla yksilön oikeuksien ja vapauden turvaamisesta korostetaan perusoikeuksien keskeistä asemaa Suomen valtiosäännössä ja viitataan yksilön itsemääräämisoikeuden perustavanlaatuiseen lähtökohtaan monien muiden oikeuksien käytön perustana. Jokainen yksilö on lähtökohtaisesti vapaa määräämään itsestään ja toimistaan. Oikeudenmukaisuuden vaatimuksella viitataan yhdenvertaisuuteen sekä taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin.
Perustuslaissa on ilmaistu kansansuvereenisuus valtiollisen vallan alkuperää ja viimekätistä haltijaa koskevaksi periaatteeksi sekä vahvistettu Suomen valtiojärjestyksen rakentuvan olennaisesti edustuksellisen demokratian varaan. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Perustuslaissa on näin vahvistettu myös eduskunnan asema ylimpänä valtioelimenä. Eduskunnalle perustuslaissa säädettynä tehtävänä on edustaa valtiovallan haltijana olevaa suvereenia kansaa. Eduskunnan rinnalla ei siten voi olla muita, sen kanssa kilpailevia valtioelimiä.
Yksilön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksilla on kansanvaltaisen valtiosäännön kannalta keskeinen merkitys. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen
Perustuslaissa säädetään myös oikeusvaltioperiaatteesta ja sen kahdesta olennaisesta ainesosasta. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Valtiollisten tehtävien jaon sääntelyssä lähtökohtana on perinteinen vallan kolmijako lainsäädäntö-, hallitus- ja tuomiovaltaan. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.Parlamentarismin periaate samoin kuin tuomioistuinten riippumattomuus on näin ilmaistu jo valtiojärjestyksen perusteita koskevassa perustuslain 1 luvussa.
Valtiojärjestyksen perusteisiin kuuluvat vielä perustuslain säännökset valtion alueen jakamattomuudesta ja kiellosta muuttaa valtakunnan alueen rajoja ilman eduskunnan suostumusta sekä säännökset Suomen kansalaisuuden saamisen ja menettämisen perusteista.

Laki valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Lain soveltamisala
1 §
Valtioneuvoston jäsenen ja ylimpien laillisuusvalvojien virkatointen tutkiminen
Tämän lain 2 lukua sovelletaan tutkittaessa valtioneuvoston jäsenen, valtioneuvoston oikeuskanslerin, apulaisoikeuskanslerin ja tämän sijaisen sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ja apulaisoikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta (ministerivastuuasia).
2 §
Valtakunnanoikeuden tuomiovaltaan kuuluvat syyteasiat
Tämän lain 3―5 lukua sovelletaan valtakunnanoikeuden käsitellessä ministerivastuuasiassa nostettua syytettä sekä syytettä, joka on nostettu korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsentä vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa, samoin kuin perustuslain 113 §:ssä tarkoitettua syytettä.
Jos Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen mukaan syyte velvoitteessa tarkoitettua henkilöä vastaan on käsiteltävä valtakunnanoikeudessa ja kansainvälisestä velvoitteesta ei muuta johdu, sovelletaan 3―5 luvun säännöksiä.
2 luku
Ministerivastuuasian käsittely eduskunnassa
3 §
Tutkinnan kohteen kuuleminen
Perustuslakivaliokunnan on välittömästi ministerivastuuasian tultua vireille varattava tutkinnan kohteena olevalle tilaisuus antaa lausunto perustuslakivaliokunnalle tehdystä ilmoituksesta, muistutuksesta tai tutkintapyynnöstä.
Ennen kuin perustuslakivaliokunta esittää perustuslain 114 §:ssä tarkoitetun kannanoton, sen tulee varata tutkinnan kohteena olevalle tilaisuus antaa vastine asiassa kertyneestä aineistosta.
Perustuslakivaliokunta voi määrätä tutkinnan kohteena olevan saapumaan valiokuntaan henkilökohtaisesti kuultavaksi.
4 §
Esitutkinta
Perustuslakivaliokunta voi ministerivastuuasiaa käsitellessään pyytää valtakunnansyyttäjää ryhtymään toimenpiteisiin esitutkinnan toimittamiseksi.
5 §
Äänestys perustuslakivaliokunnassa
Jos perustuslakivaliokunta äänestää kannanotostaan ja äänet menevät tasan, valiokunnan päätökseksi tulee lievempi kanta.
3 luku
Valtakunnanoikeuden kokoonpano
6 §
Valtakunnanoikeuden jäsenyys
Eduskunta valitsee valtakunnanoikeuteen viisi jäsentä ja heille jokaiselle henkilökohtaisen varajäsenen neljän vuoden toimikaudeksi siten kuin siitä erikseen säädetään. Valtakunnanoikeuden jäsenyys ja varajäsenyys päättyvät, kun jäsen tai varajäsen täyttää 67 vuotta. Jos jäsenyys valtakunnanoikeudessa eroamisiän saavuttamisen vuoksi tai muusta syystä päättyy kesken toimikauden, eduskunta valitsee jäljellä olevaksi toimikaudeksi uuden jäsenen ja hänelle henkilökohtaisen varajäsenen.
Jos päätös syytteen nostamisesta on tehty ennen kuin eduskunnan valitsemien jäsenten toimikausi päättyy, he osallistuvat asian käsittelyyn valtakunnanoikeudessa tuomion antamiseen asti.
Valtakunnanoikeuteen virkansa puolesta kuuluvista tuomareista säädetään perustuslain 101 §:n 2 momentissa.
7 §
Puheenjohtajuus ja jäsenten sijaantulojärjestys
Valtakunnanoikeuden puheenjohtajana toimii korkeimman oikeuden presidentti ja varapuheenjohtajana korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Molempien ollessa estyneitä puheenjohtajana toimii virkaiältään vanhin hovioikeuden presidenteistä.
Jos korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden presidentti on estynyt ottamasta osaa asian käsittelyyn, hänen sijaansa jäseneksi tulee saman tuomioistuimen virkaiältään vanhin jäsen. Hovioikeuden presidentin ollessa estynyt hänen sijaansa tulee virkaiältään vanhin niistä hovioikeuden presidenteistä, jotka eivät ole valtakunnanoikeuden jäseniä. Eduskunnan valitseman jäsenen sijaan tulee hänen varajäsenensä.
8 §
Tuomionvoipaisuus
Valtakunnanoikeus on tuomionvoipa kahdeksanjäsenisenä. Käsittelyyn osallistuvista jäsenistä vähintään neljän tulee olla eduskunnan valitsemia ja neljän kuulua valtakunnanoikeuteen virkansa perusteella.
4 luku
Oikeudenkäynti valtakunnanoikeudessa
9 §
Valtakunnanoikeuden kokoontuminen
Puheenjohtajan tulee kutsua valtakunnanoikeus koolle, kun päätös syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa on saapunut hänelle.
10 §
Syyttäjä
Syytettä valtakunnanoikeudessa ajaa valtakunnansyyttäjä. Oikeuskansleri tai oikeusasiamies voi kuitenkin itse ajaa syytettä korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden jäsentä vastaan.
11 §
Oikeudenkäynti
Jollei jäljempänä toisin säädetä, asian käsittelystä valtakunnanoikeudessa on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) ja oikeudenkäymiskaaren mukaan noudatetaan virallisen syyttäjän ajamassa rikosasiassa.
12 §
Asian vireilletulo ja haasteen tiedoksianto
Asia tulee valtakunnanoikeudessa vireille, kun haastehakemus saapuu puheenjohtajalle. Haasteen tiedoksi antamisesta huolehtii valtakunnanoikeus.
13 §
Pakkokeinot
Kun asia on tullut valtakunnanoikeudessa vireille, valtakunnanoikeuden toimivallasta ja päätösvaltaisuudesta pakkokeinoasioissa on soveltuvin osin voimassa, mitä pakkokeinolaissa (450/1987) säädetään käräjäoikeudesta.
14 §
Yksityisoikeudellisen vaatimuksen käsittely
Valtakunnanoikeudessa käsiteltävän syyteasian yhteydessä saadaan ajaa myös vastaajaan kohdistuvaa, syytteessä tarkoitettuun rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. Tällaista vaatimusta saadaan ajaa myös valtiota vastaan. Valtakunnanoikeus voi kuitenkin määrätä, että yksityisoikeudellinen vaatimus käsitellään erikseen toimivaltaisessa tuomioistuimessa riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä.
Syyttäjällä ei ole velvollisuutta ottaa ajaakseen asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta valtakunnanoikeudessa.
15 §
Äänestys
Äänestyksessä noudatetaan valtakunnanoikeuden jäsenyyden perusteella määräytyvää virkaikäjärjestystä. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja äänestävät kuitenkin viimeisinä. Virkaikäjärjestyksen toteaa puheenjohtaja valtakunnanoikeuden kokoonnuttua.
5 luku
Muutoksenhakusäännökset
16 §
Valituskielto
Valtakunnanoikeuden tuomioon ei saa valittamalla hakea muutosta.
17 §
Ylimääräiset muutoksenhakukeinot
Valtakunnanoikeuden tuomio voidaan asianosaisen tekemästä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa tai se voidaan asianosaisen hakemuksesta purkaa noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään.
Kantelun ja hakemuksen tuomion purkamisesta ratkaisee korkein oikeus. Korkein oikeus käsittelee asian kokoonpanossa, jossa on vähintään 11 jäsentä.
6 luku
Erinäiset säännökset
18 §
Valtakunnanoikeuden henkilöstö
Puheenjohtaja kutsuu valtakunnanoikeuteen sihteerin ja ottaa valtakunnanoikeuden tarvitseman muun henkilöstön. Sihteerin kelpoisuusvaatimuksena on, että hän on suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon.
19 §
Virkavapaus
Valtakunnanoikeuden jäsenillä ja muilla sen palveluksessa olevilla on oikeus saada virkavapautta siksi ajaksi, jonka tehtävän hoitaminen valtakunnanoikeudessa vaatii.
20 §
Jäsenten ja henkilöstön palkkiot
Valtakunnanoikeuden jäsenen tehtävästä suoritetaan palkkio saman perusteen mukaan kuin korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden jäsenen palkka määräytyy. Korkeimman oikeuden presidentille ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentille maksetaan palkkio saman perusteen mukaan kuin heidän palkkansa määräytyy. Valtakunnanoikeuden henkilöstön palkkio määräytyy oikeusministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.
Palkkioon on oikeus siltä ajalta, jonka tehtävän hoitaminen valtakunnanoikeudessa kestää.
21 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2000.

Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1999
Tasavallan PresidenttiMARTTI AHTISAARI

OikeusministeriJohannes Koskinen


 Raaputusjuttu ja valtakunnanoikeus

Keväällä 1933 levisi julkisuuteen tieto, että toimiessaan vuosikymmentä aiemmin apulaismaatalousministerinä Kallion hallituksessa Niukkanen oli valtioneuvoston istunnossa 6. marraskuuta 1923 äänestänyt ministerien tuntuvan palkankorotuksen puolesta mutta jälkeenpäin eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle toimitettiin kokouspöytäkirja, jonka mukaan hän olisikin äänestänyt sitä vastaan. Niukkasen väitettiin väärentäneen pöytäkirjan pelastaakseen kasvonsa palkankorotuksia vastustaneen Maalaisliiton eduskuntaryhmän edessä. Eduskunta oli myöhemmin hylännytkin esitetyt korotukset.
Lehdistö nimesi kohutapauksen raaputusjutuksi, sillä pöytäkirjan väärennöksen sanottiin tapahtuneen raaputtamalla siitä ratkaiseva kohta pois. Niukkasen mukaan paljastuksen lähteenä ollut toimittaja Väinö F. Johanson yritti mustamaalata häntä motiivinaan poliittinen kosto, sillä Johanson oli ollut Mäntsälän kapinan kannattaja. Syytöksiä tuki julkisuudessa myös alkuperäisten tapahtumien aikainen oikeusministeri Otto Åkesson, jonka motiivit saattoivat myös olla poliittiset. Koska väitetty asiakirjaväärennös oli rikos, juttu meni presidentti Svinhufvudin päätöksellä valtakunnanoikeuteen.
Oikeus käsitteli tapausta marraskuussa 1933 vain neljä päivää ja vapautti Niukkasen todisteiden puuttuessa, muttei myöskään julistanut häntä syyttömäksi. Sen sijaan Johansonia vastaan käymänsä kunnianloukkausoikeudenkäynnin Niukkanen hävisi, sillä Turun hovioikeuden mukaan syytökset olivat kuitenkin todennäköisesti paikkansapitäviä.Vapauttavasta tuomiosta huolimatta Niukkasen maine poliittisena kähmijänä lisääntyi, mutta se ei heikentänyt hänet suosiotaan karjalaisten parissa.
”Raaputusjuttu” oli ensimmäinen tähän mennessä neljästä kerrasta, kun valtakunnanoikeus on Suomessa kokoontunut.


Salaputkijuttu oli 1950-luvun alussa Suomessa tapahtunut poliittinen skandaali, josta tutkija Jukka Tarkan mielestä alkoi rötösherrojen historia.

Eduskunnan oikeusasiamies totesi 28. marraskuuta 1952, että K. A. Fagerholmin I hallituksen (1948–1950) ministerit Jussi Raatikainen, Matti Lepistö, Aleksi Aaltonen ja Onni Peltonen olivat toimineet lainvastaisesti myöntäessään valtionapua vuonna 1949 konkurssikypsälle Salaputki Oy:lle. Ministeri Jussi Raatikainen oli firman osakkaana myöntäessään valtionavun. Salaputki Oy oli perustettu valmistamaan puisia salaojaputkia.
Lainvastaisuussyytteen vuoksi Urho Kekkosen III hallituksessa ministerinä olleet Lepistö ja Peltonen joutuivat eroamaan, ja keväällä 1953 eduskunta päätti asettaa kyseiset neljä ministeriä syytteeseen valtakunnanoikeudessa.
Valtakunnanoikeus päätti 18. syyskuuta 1953, että valtionapu oli aikanaan annettu väärin perustein ja Raatikainen oli antanut perätöntä tietoa ministeritovereilleen.
Raatikainen tuomittiin sakkoihin ja maksamaan saamansa hyödyn takaisin valtiolle. Lepistö tuomittiin myös sakkoihin ja maksamaan korvauksia valtiolle. Aaltonen ja Peltonen vapautettiin.



Kätilöopiston juttu oli 1950- ja 1960-luvun vaihteessa Suomessa tapahtunut poliittinen skandaali.
Helsingissä Ullanlinnan Neitsytpolulla sijainneen Kätilöopiston vanhat tilat olivat käyneet pieniksi, ja uutta Kätilöopistoa alettiin rakentaa Kumpulaan Sofianlehdonkatu 5:een vuonna 1956. Kätilöopiston rakennustoimikunta oli nimetty ja opiston tontin kalliolouhos tehty jo vuonna 1954, mutta varojen puute viivytti rakennustöiden aloittamista. Ongelmat alkoivat, kun opiston rakennustoimikunta johtajanaan valtiovarainministeri Aarre Simonen valitsi talon urakoitsijaksi jo konkurssikypsän Rakennusliike Teoran joulukuussa 1956. Rakennusliikkeen vaikeudet piilotettiin verorästien maksusuunnitelman taakse ja sille maksettiin ennakkoja vielä tekemättömistä töistä lähes 200 miljoonan markan edestä, jotta yritys ei joutuisi protestilistalle.
Samaan aikaan Teora rakensi Munkkivuoressa asuntoja sopuhintaan Kätilöopiston rakennustoimikunnan jäsenille, muun muassa valtiovarainministeri Simoselle. Rakennusliike Teora panttasi myös näiden asuntojen osakekirjoja velkojensa ja Kätilöopiston urakan vakuudeksi. Kun Teora lopulta teki konkurssin, ministeri Simonen oli kuitenkin ehtinyt järjestää oman asuntoyhtiönsä vapaaksi näistä vakuuksista.Kohu Kätilöopiston ympärillä alkoi, kun Helsingin Sanomat julkaisi helmikuussa 1958 pikku-uutisen Simosen ja Teoran toimitusjohtajan Leo Lyytikäisen välisestä, hieman ennen Kätilöopiston urakkakilpailun ratkeamista tehdystä asuntokaupasta. Lehti ihmetteli Teoran heikkoa maksuvalmiutta ja sitä, miksi urakka ylipäätään oli tällaiselle yhtiölle annettu. Fagerholmin ns. Yöpakkashallitus asetti syyskuussa 1958 hallitusneuvos Torsten Törnblomin johtaman komitean selvittämään Kätilöopiston rakentamiseen mahdollisesti liittyviä väärinkäytöksiä.
Rakennusliike Teoran konkurssista tuli lopulta veronmaksajille noin 300 miljoonan markan tappiot. Kätilöopiston uuden rakennuksen viimeisteli loppuun Teoran konkurssin jälkeen rakennusyhtiö Puolimatka Oy, ja rakennus otettiin käyttöön 11. huhtikuuta 1960.
Oikeudenkäynti Kätilöopiston jutussa useita virkamiehiä vastaan alkoi maaliskuussa 1960 Helsingin hovioikeudessa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi 2. kesäkuuta 1960 entisten ministerien Aarre Simosen, Vilho Väyrysen ja Urho Kiukkaan toimineen lainvastaisesti opiston rakentamisvaiheessa ja vaati heiltä selvityksen toiminnastaan. Eduskunta ei pitänyt Simosen, Väyrysen ja Kiukkaan selvityksiä tyydyttävinä, vaan päätti 8. marraskuuta 1960 jättää asian heidän osaltaan valtakunnanoikeuden tutkittavaksi. Päätös syytteen nostamisesta syntyi Simosen osalta äänin 163–24, Väyrysen osalta äänin 154–30 ja Kiukkaan osalta äänin 157–31.Asian raukeamisen puolesta äänestivät TPSL:n eduskuntaryhmä ja eräät Maalaisliiton kansanedustajat.
Valtakunnanoikeus aloitti jutun käsittelyn 5. huhtikuuta 1961.Oikeudenkäynti sai lisäväriä, kun valtakunnanoikeuden jäsen, Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Reino Kuuskoski pantiin viralta niin sanotun kansaneläkelaitoksen asuntojutun vuoksi kesken Kätilöopiston jutun käsittelyn kesällä 1961. Valtakunnanoikeus tuomitsi 14. joulukuuta 1961 ministerivastuulain nojalla Aarre Simosen 375 000 ja Vilho Väyrysen 80 000 markan sakkoihin.

Tuomio valtakunnanoikeudessa
1991–1992 Kauko Juhantalo toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Esko Ahon hallituksessa, missä hän joutuin SKOP-ryhmän kriisin vuoksi tekemisiin myös ryhmän suurimman yksittäisen riskikeskittymän, metalliteollisuuskonserni Tampellan rahoitusvaikeuksien kanssa. SKOP:n johtaja Christopher Wegelius oli tullut pyytämään valtion tukea Tampellan pelastamiseksi. Wegelius esitti muistelmissaan, että Kauko Juhantalo oli ministerin ominaisuudessa pyrkinyt yhdistämään Tampellan pelastamiseen tarvittavan valtion rahoitusratkaisun omien yhtiöidensä mahdolliseen rahoitukseen säästöpankkiryhmästä nimittäen tätä koplaamiseksi.
Seurauksena oli paljon julkisuutta saanut oikeudenkäynti valtakunnanoikeudessa, joka kokoontui Säätytalossa. Syyttäjänä toimi eduskunnan oikeusasiamies Jacob Söderman.
Wegeliuksen todistuksen perusteella ja aihetodistein päädyttiin tuomitsemaan Juhantalo ehdolliseen vankeuteen lahjusten ehdottamisesta]
Tuomiosta äänestettiin. Enemmistön muodostivat Olavi Heinonen, Antti Suviranta, Kaarlo L. Ståhlberg, Veikko M. Hämäläinen, Kaarina Suonio, Mikko Jokela, Bengt Broms, Sakari Knuuttila ja Carl-Olaf Homén. Juhantalo tuomittiin yhden vuoden ehdolliseen vankeuteen. Vesa Majamaa ja Esko Kilpeläinen olisivat tuominneet kuuden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Edward Andersson olisi hylännyt toisen syytekohdan ja tuominnut toisesta vain kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Juhantalo erosi kauppa- ja teollisuusministerin tehtävästä heinäkuussa 1992 , ja hänen seuraajakseen tuli Pekka Tuomisto. Juhantalon yrityksiä meni konkurssiin marraskuussa 1992.
Juhantalo ilmoitti oikeudenkäynnin päätyttyä, ettei hän aio itse erota eduskunnasta. Pääministeri Esko Aho ei vaatinut Juhantalon eroa, vaan jätti asian tämän omaan harkintaan. Marraskuun alussa Suomen Kristillisen Liiton kansanedustaja Eeva-Liisa Moilanen teki aloitteen Juhantalon erottamiseksi, ja aloitetta asettuivat ensimmäisinä tukemaan kansanedustajat Arja Alho (SDP), Tuulikki Ukkola (LKP) ja Päivi Varpasuo (Kok.). Joulukuun alussa Juhantalo erotettiin eduskunnasta äänin 134–41. Kyseessä oli ensimmäinen tällainen tapaus vuodelta 1969 olleen valtiopäiväjärjestyksen voimassaoloaikana. Juhantalon tilalle eduskuntaan nousi varasijalta aiemminkin kansanedustajana toiminut emäntä Saimi Ääri. Lisäksi kuusi kansanedustajaa pyysi eduskunnan perustuslakivaliokuntaa selvittämään oikeuskansleri Jorma S. Aallon toiminnan Juhantaloa koskeneessa prosessissa. Aalto oli katsonut esitutkinnan valmistuttua antamassaan lausunnossa, ettei hän aikonut nostaa syytettä Juhantaloa vastaan, koska tämä ei ollut hänen mielestään toiminut ”selvästi lainvastaisesti”, vaan ainoastaan ”varomattomasti, sopimattomasti ja moitittavasti”. Perustuslakivaliokunta antoi Aallolle huomautuksen, mutta ei pitänyt aiheellisena asettaa Aaltoa syytteeseen valtakunnanoikeudessa.
Tammikuussa 1994 Juhantalo erotettiin myös Suomen Asianajajaliitosta.

Ministerivastuulain mukainen menettely ja valtakunnanoikeus on lähinnä poliittista teatteria. Oikeus ei toteudu koska se on poliittista päätöksentekoa. Siksi asiat pitäisi käsitella riipumattomassa perustuslakituomioistuimessa.
Jos Suomi olisi oikeusvaltio niin kansanedustajat olisivat vaatineet
tasavallan presidentit
Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen, Sauli Niinistö
pääministerit
Harri Holkeri, Esko Aho, Paavo Lipponen, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Alexsander Stubb, Juha Sipilä ja Sanna Marin
Oikeusministerit
Matti Louekoski, Tarja Halonen, Hannele Pokka, Anneli Jäätteenmäki, Sauli Niinistö, Kari Häkämies, Jussi Järventaus, Johannes, Koskinen, Leena Luhtanen, Tuija Brax, Anna-Maja Henriksson, Jari Lindström, Antti Häkkänen,
Sisäministerit

Jarmo Rantanen, Mauri Pekkarinen, Jan-Erik Enestam, Kari Häkämies, Ville Itälä, Kari Rajamäki, Anne Holmlund, Päivi Räsänen, Petteri Orpo, Paula Risikko, Kai Mykkänen, Maria Ohisalo
oikeuskanslerit
Jorma S.Aalto, Paavo Nikula, Jaakko Jonkka, Risto Hiekkataipale ja Tuomas Pöysti
apulaisoikeuskanslerit
Jukka Pasanen, Jaakko Jonkka, Mikko Puumalainen, Risto Hiekkataipale, Kimmo Hakonen
eduskunnan oikeusasiamiehet
Olavi Heinonen, Jacob Söderman, Lauri Lehtimaja, Riitta-Leena Paunio, Petteri Jääskeläinen
eduskunnan apulaisoikeusasiamiehet
Pirkko K. Koskinen, Riitta-Leena Paunio, Jaakko Jonkka, Petteri Jääskeläinen, Ilkka Rautio, Jukka Lidnstedt, Jussi Pajunoja, Maija Sakslin, Pasi Pölönen
korkeimman oikeuden presidentit
Olavi Heinonen, Leif Sevn, Pauliine Koskelo, Timo Esko Tatu Leppänen
valtakunnansyyttäjät
Matti Kuusimäki, Matti Nissinen, Raija Toiviainen
apulaisvaltakunnansyyttäjät
Jukka Rappe, Raija Toiviainen, Jorma Kalske, Martti Jaatinen
poliisiylijohtajat
Olli Urponen, Reija Naulapää, Markku Salminen, Mikko Paatero, Seppo Kolehmainen
valtakunnanoikeuteen näistä syistä;

Rikoslaki 15 luku 10 § ja 11 §
10 § (24.7.1998/563)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen
Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vastaan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksen, hyökkäysrikoksen valmistelun, sotarikoksen, törkeän sotarikoksen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, jalkaväkimiinakiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön, törkeän lapsenraiskauksen, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (12.4.2019/486)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita rangaistukseen sitä, jonka olisi rikoksen estämiseksi täytynyt antaa ilmi nykyinen tai entinen aviopuolisonsa taikka nykyinen avopuolisonsa, sisaruksensa, sukulaisensa suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka se, johon hänellä on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde. (12.6.2015/735)

11 § (24.7.1998/563)
Rikoksentekijän suojeleminen
Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittava rikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske rikokseen osallista eikä 10 §:n 2 momentissa mainitussa suhteessa rikoksentekijään olevaa henkilöä, eikä rikosta, josta ei säädetä ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.

Valtiopetos sisältyy 1990-luvun lamaan, jossa pankit pelastettiin ja yrittäjien omaisuus ryöstettiin. 60 000 yritystä poistettiin markkinoilta ja niiden joukossa olivat PR-Teollisuus Oy ja ITC Finland Oy. Toimialaratinalisoinnissa markkinoilta poistettiin Suomen valtion johdolla 60 000 yritystä ja rikollisille annettiin syytesuoja. Näin on syytä epäillä koetun perusteella. Poliittiset päättäjät ovat vastuullisia asioissa eikä rikokset ole vanhentuneet, koska kysymys on valtiopetoksesta sekä 24 vuotta jatkuneesta kidutusrikoksesta, josta ulosotot ovat voimassa ja rikostutkintapyynnöt on tehty ajoissa ja asiat ovat koko ajan keskeytyksettä olleet vireillä.
Miten tervejärkinen ihminen voi sanoa, että kysymyksessä on yksittäistapaus, kun kärsijöinä on n. 60 000 yritystä, yli 280 000 ylivelkaantunutta, yli 500 000 työtöntä ja 11 500 yrittäjien tekemää itsemurhaa vuoden 1997 loppuun mennessä ja sen jälkeen vielä lukuisia lisää. Valtiopetos ja 1990-luvun pankkikriisi kosketti vähintäänkin miljoonaa suomalaista. Se on enemmän kuin yksittäistapaus. Kysymys valtiopetoksesta, mikä ei vanhene koskaan.

Koiviston konklaavi

SSP-sopimus

Koiviston konklaavi ja muut salatut sopimukset

Jorma Jaakkolan kotisivut

Valtiopetos on tosiasia

Isänmaan ryöstäjät

Jukka Davidsson- Totuudesta muutokseen 14.5.2019

Oikeustoimi- ja poliisiblogi kokonaisuudessaan

Pankkikriisiblogi kokonaisuuudessaan

sekä 9 banaanilaatikollista asiakirjoja Erkki Ahon varastossa Kalajoella Merenojantie 9 B 16

Avoin kirje pääministeri Antti Rinteelle
From: Erkki Aho
Sent: Thursday, June 27, 2019 10:14 PM
To: antti.rinne@eduskunta.fi ; anna-maja.henriksson@eduskunta.fi ; maria.ohisalo@eduskunta.fi

Terve Juha!
From: Erkki Aho
Sent: Sunday, July 9, 2017 10:25 AM
To: juha.sipila@eduskunta.fi ; kirjaamo@vnk.fi ; kirjaamo@okv.fi ; oikeusasiamies@eduskunta.fi ; VKSV@oikeus.fi

Kaikki nykyiset kansanedusajat ovat tietoisia valtiopetoksesta, mutta miksi he eivät noudata lakia. Laillisuusvalvojat, valtakunnansyyttäjä ja kaikki oikeusasteet käräjäoikudesta korkeimpaaan oikeuteen on tietoisia valtiopetoksesta. Kaiken julkisen toiminnan tulee perustua lakiin, mutta Suomen viranomaiset eivät noudata perustuslakia eikä ihmisoikeussopimuksia. MIKSI KANSANEDUSTAJAT EIVÄT NOUDATA LAKIA?

Perustuslaki
Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

Suomi on laittomuuden tilassa, koska kansanedustajat eivät noudata Suomen lakia. Suomi leikkii olevansa oikeusvaltio. Suomi tarvitsee oikeusjärjestelmän uudistamisen. Keskeinen asia siinä on perustuslakituomioistuimen perustaminen ja totuuskomission perustaminen selvittämään valtiopetosta ja 1990-luvun laman asioita.
Oikeusjärjestelmän uudistamisessa voidaan lakkauttaa korkein oikeus, hallinto.oikeudet ja nykyisen kaltainen laillisuusvalvonta. Valtio sääästäisi oikeusjärjestelmän uudistamisessa noin 100 miljoonaa ja kansalaisten oikeusturva ja perusoikeudet tulisi perustuslain edellyttämälle tasolle.




Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)