TO 02.05.2024 Jaakko Merenoja – valtiopäivämies

 

Muotokuvapiirros Jaakko Merenojasta. Taiteilija Tanja Luukkosen tekemä.

Merenojan vanhemmat olivat renki Jaakko Joonaanpoika Merenoja (sukunimi alun perin Torvi) ja Anna Ollintytär Ventelä, o.s. Ojala. Merenoja oli oppipoikana kalajokisen Olli Helander messinkivalimossa ja meni naimisiin tämän tyttären Lusiinan kanssa. Merenoja viljeli Kalajoen suurimpiin kuuluvaa taloa.

Jaakko Merenoja on syntynyt Kalajoella 6.5.1825. Hän oli maanviljelijä, messinkivalaja ja valtiopäivämies. Hän kuoli Kalajoella 6.6.1912. Jaakko Merenoja oli naimissa Lusiina Ollintytär Helanderin kanssa. Jaakko Merenoja oli valistunut maanviljelijä, jolla oli pitäjän suurimpiin kuuluva talo. Hän hankki Kalajoen ensimmäisen niitto- ja haravakoneen sekä rullaäkeen. Hän pyrki koneellistamaan maanviljelyä toimien samalla muille esimerkkinä. Merenoja oli taitava messikivalaja kuten hänen appensa Olli Helanderkin. Hän valmisti kynntilänjalkoja, kattokruunuja ja aisakelloja.

Olli Helanderin vävy Jaakko Merenoja sai opin Aksilan verstaassa ja jatkoi sitten - maanviljelyksen ohella - messinginvalua Kalajoen kirkolla. Hänen verstaassaan alkoivat Kalajoen lukkarin pojat, Juhani ja Tuomas Friis, "leikkiä messinginvalun kanssa". Heidän pienestä pajastaan paisui huomattava teollisuusyritys, jossa pääpaino piankin siirtyi rautavalun ja konepajateollisuuden puolelle. Veljekset Friis muutti vuosisadan vaihteessa Kalajoelta Ykspihlajaan.

Jaakko Merenoja oli kauppamies ja omisti yhdessä erään toisen kalajokisen kauppatalonpojan kanssa "Liukas"-nimisen aluksen, mikä vei ruista ja potaskaa Ruotsiin ja tervaa, voita ja villalankoja Venäjälle. Itämaisen sodan aikana 1854 englantilaiset ryöstivät Kalajoen laivoja. "Liukas" säästyi ryöstelyltä, koska se oli ajettu jokea ylöspäin turvallisen matkan päähän ja se oli naamioitu lepän oksilla. Merenoja oli osakkaana myös Kalaja-laivassa, mikä kierteli rahtia kuljettaen maailman meriä. Kalaja-laiva upposi vuonna 1885, kun toinen laiva ajoi sen päälle.

Jaakko Merenoja oli valittu moniin luottamustoimiin. Hänet valittiin vuoden 1872 valtiopäiville talonpoikaissäädyn edustajana. Hän olikin valtiopäivillä aktiivinen ja käytti 56 puheenvuoroa. Hän teki myös aloitteet Oulun ratahankkeesta, oluen valmistuksen ja myynnin saattamisesta kunnan päätettäväksi, Hän teki aloitteet myös mustalaisten ja laukkuryssien kiertämisen vastustamisesta.

Kalajoen historiaan mahtuu myös useita kaupunkihankealoitteita. Ensimmäisen teki talollisenpoika Juho Bäck 14.3.1865, jonka aloite Kalajoen Markkinapaikan perustamisesta kaupungiksi kaatui maapohjan omistuskysymyksiin. 8.3.1881 valtiopäivämies Jaakko Merenoja esitti Kauppalan perustamista Kalajoen suulle. Tämä Kalajoen, Alavieskan, Sievin, Ylivieskan ja Raution yhteishanke kaatui kuitenkin myös maapohjakysymyksiin sekä siihen, että Pohjanmaan rata oli jo hahmottumassa Ylivieskaan.

Merenoja kirjoitti myös lehtiartikkeleita muun muassa oululaiseen Kaiku-lehteen. J.Merenoja. Kirjoituksia maanviljelyksen alalta. Kalajoki. (Neuvoja heinien suhteen.) 01.01.1890 nro. 84 Kaiku
J.Merenoja. Kirjoituksia maanviljelyksen alalta. Kalajoki. (Neuvoja ohraviljelyksen suhteen.)
01.01.1890 nro. 84 Kaiku

Uskonnollisesta vakaumukseltaan Jaakko Merenoja oli hartaita heränneitä.

Kalajoelta on ollut seuraavat henkilöt valtiopäiväedustajina talonpoikaissäädystä:
1624 Sipi Ollinpoika Hannila, Pohjankylä
1655 Sipinpoika Laurila
1672, 1675 Juho Juhonpoika Kopakkala
1682 Matti Matinpoika Metsälä, Metsäkylä
1734 Jooseppi Kääntä, Kääntä
1771-1772 Antti Sorvari, Taluskylä
1872 Jaakko Merenoja
1877-1878 Jaakko Myllylä
1897, 1899, 1905-1906 Kaarlo Myllylä

Vakuutustoiminnan historiaa Kalajoella

Kalajoen emäseurakunnan paloapuseuraa perustettaessa ja sääntöjen vahvistamisvaiheessa toimi ”asiamiehenä” Jaakko Merenoja 1860-luvun puolivälissä.

Leonard Helander oli paloapuseuran puheenjohtajana 1867-68

Vuonna 1863 kalajokiset ryhtyivät puuhaamaan pitäjäänsä kunnallista ( seurakunnallista) paloapuyhdistystä. Oulun maakonttori (lääninhallitus) on vahvistanut yhdistyksen perustamisen päätöksellään numero 480, joka on annettu 29. syyskuuta 1865. Tässä päätöksessä, jonka ovat allekirjoittaneet läänin silloinen kuvernööri (maaherra) Georg on Alftan ( maaherrana 1862-1873) ja lääninsihteeri Carl P. Flander, todetaan kalajokisten laatinen asiakirjan painoapuyhdistyksen perustamisesta 6. toukokuuta 1863. Yleisessä pitäjäkokouksessa se on hyväksytty 26. heinäkuuta 1863 ja kihlakunnanoikeuden pöytäkirjaan perustaminen on merkitty 9. helmikuuta 1865.

Merenojan talossa 26. toukokuuta 1863 pidetyssä kokouksessa ovat olleet mukana ainakin seuraavat kuusi miestä: Lauri Sorvari, Juho Myllylä, Antti Suanto (Suvanto), Olof Helander, Jakop Merenoja ja H.Wigrein. Perustetun yhdistyksen alkuperäisestä nimestä ei ole varmuutta, mutta ”Kalajoen Emäkirkon seurakunnan Palovakuutus Seuran” ”taustayhteisönä” on kuitenkin ollut seurakunta. Hyväksyttyjen Sääntöjen otsikkona on ”Kalajoen Emä-seurakunnan omituinen Palowakuutus-Asetus”, mikä selvästi osoittaa yhdistyksen syntyneen seurakunnan nimissä. Sääntöjen mukaan ”yhdyskuntan” (yhdistykseen) ovat kuuluneet ”kaikki seurakunnassa vakuuttavat ja vahinkoon apua maksavat”, joille luvattiin korvausta kolmeneljäsosaa vahingon arvosta. Myllyistä korvausta maksettiin vain puolet vahingosta ja riihiä ja niiden latoja sekä pajoja ei otettu vakuutukseen lainkaan. Myöskään irtaimistoa ei hyväksytty vakuutettavaksi.

Saunasta ei maksettu korvausta, mikäli palo oli saanut alkunsa sauna tulipesästä, jossa ei ollut ”holvia”. Sauna kuitenkin korvattiin, jos tulipalo oli alkanut muualta kuin saunasta. Saunojen piti olla vähintään 15 kyynärän (kyynärä = 59,4 senttiä, 15 kyynärää = noin yhdeksän metriä)päässä muista rakennuksista. Riihen ja pajojen tuli sijaita vähintään kuudenkymmenen kyynärän (35,6 metrin ) päässä muista rakennuksista, vaikka niitä ei hyväksyttykään vakuutettavaksi, Tällä määräyksellä on nimenomaan haluttu estää muiden rakennusten tuhoutuminen riihessä tai pajassa syttyneen tulipalon seurauksena, Saunassa ei sääntöjen mukaan saanut tehdä pellavan loukutustyötä.

Yhdistyksen ensimmäisten sääntöjen mukaan ennen vakuutuksen myöntämistä oli tehtävä ”wärteerinki” eli arvio ”ulos walituilta miehiltä”. Vakuutusta voitiin muuttaa, lisätä tai pienentää, myöhemmin vain uuden arvion perusteella.

Sääntöjen 9. pykälän mukaan seurakunnan kokouksessa oli valittava kolme arviomiestä, joista yhden piti olla ”kirjoittava” (kirjoitustaitoinen). Arviomiesten velvollisuutena oli ”alimmittain määrätä hinta niille omaisuuksille jotka yhteyskuntaa ( paloapuseuraan) tahtovat”.

”Kirjoitusmiehen” palkaksi oli säännöissä vahvistettu kolme markkaa päivältä ja muiden arviomiesten palaksi kaksi markkaa päivältä. Kirjoitusmies sai arviointimatkoillaa liikkua yksinään hevosellaan ( tai vuokrahevosella), mutta kahden muun arviomiehen oli kuljettava yhdessä samalla hevosella.

Jokaiseen kylään oli nimetty ruotimestari ”palotarkastaja” (kylän vanhin) saattoi vakuuttaa myöskin maksettavan palokorvauksen määrään, sillä ”Ruotimestarin tulee ilmoittaa jos wakuutetut huonerakennukset huonosti pidetään, ja että silloin semmoinen wähwennys wakuutus-summaan määrätään, kuin asian laita vaatii.”

Kalajoen paloapuseuran asiamiehenä on sääntöjen vahvistamisasiassa toiminut talokas Jaakko Merenoja. Oulussa asiaa on hoitaanut kämnerioikeuden tuomari J. Fr. Borg, joka on 7. lokakuuta 1865 lähettänyt Jaakko Merenojalle ”vaivoistaan, (lääninhallituksen päätöksen) lunastuksesta ja postirahasta kahdentoista markan suuruisen laskun.

Kämnerioikeus on alemman asteen kaupunkialioikeus. Kämnerioikeudet lakkautettiin Suomessa 1866.

Emäseurakunnan kirkonkokouksessa 10. heinäkuuta 1866 on seurakuntalaisille ilmoitettu, että ”sanottuun yhteyteen antautuminen ”, liittyminen uuden paloapuseuran jäseneksi- on vapaaehtoista. Pöytäkirjan tästä kirkonkokouksesta on kirjottanut kappalainen Jaakko Hemming ja hänen lisäkseen sen ovat allekirjoittaneet omakätisillä nimikirjoituksillaan E.Roos, J.D.Roos, T.F. Relander ja Olof Helander sekä puumerkillään vahvistaneet Jaakob Merenoja, Johan Hannila, Johan Kivioja, Johan Angilä ja Michel (Mikko) Törnvall.

Kalajoen ”omituisen” (oman) Paloapuseuran toiminta on siis varsinaisesti käynnistynyt vuoden 1866 loppupuolella ja seuraavan vuoden alussa, jolloin tehty ensimmäiset vakuutukset – yhteensä lähes kaksisataa kappaletta.

Lähdeaineisto Aarre Aunola Kalajokisuun Lähivakuutusyhdistys ISBN 952-90-3218-8