Esittelen tänään valokuvia Rautiosta. Efraim Kilpisen ja hänen poikiensa kanteleiden valmistusta Kalajoella. Presidentti Kekkosen vierailuja Kalajoella ja Venäjän historiasta Vladimir Putinin valtaannousu Venäjällä.
Valokuvia Rautiosta
Rautio on tunnettu Rautio-viikostaan. Tässä erään Rautio-viikon pääjuhla.
Rautiossa on ollut tekstiiliteollisuutta mm. Tmi Marlon ja Matti Ojala ja sitä ennen Rautex ja Antti Ojala.
Raution Kisailijat ovat keskeinen osa Raution urheiluelämää. Tässä perustajajäseniä.
Johanna Ylitalo oli Raution Kisailijoiden valovoimaisimpia hiihtäjiä ja kesällä myös kunnostautui juoksijana.
Janne Murtoniemen aitomistekniikkaa
Janne Tähkä - Saaren Elisan poika - oli aikanaan Suomen paras salibandyn pelaaja ja ilmaveivin isä.
Tango-Landola liittyy erottamattomasti Rautioon.
Rautio-viikon kulkue on ollut merkittävä osa rautiolaista historiaa
Näytelmät ovat olleet keskeinen osa Rautio-viikkoa
Rikinlapojen tekijä Eino Takkunen oli myös etevä malminetsijä ja innokas kotiseutuaktiivi.
Opettaja Osmo Tokola on ollut keskeinen henkilö Rautiossa hän osasi soittaa, kirjoittaa ja maalata
Nämä opettaja Osmo Tokolan taulut olisi hyvä saada Kalajoki-näyttelyyn yhtenä kokonaisuutena.
Rautio on hyvin keskustalainen paikka. Tässä pääministeri Esko Aho puhumassa
Myös Markku Koski kävi Rautiossa puhumassa.
Rautiossa on kirkko ja uskonnollisuus tärkeässä asemassa
Nykyisin painonnosto on merkittävä osa rautiolaisuutta ja Hanskin Puntti-painonnostokilpailut
Tässä rautiolaisia painonnostajia
Efraim Kilpinen - kalajokinen kanteleentekijä
Efraim
Kilpinen kävi
nuoruudessaan vuosina 1881–85 Oulussa puuseppäkoulun.
Ruotsinkielisen sukunimensä Alholm hän muutti 1883 Kilpiseksi
ihailemansa suomalaisuusmiehen Wolmar
Kilpisen (Schildt)
mukaan.
Puusepänkoulun suorittamisen jälkeen Efraim
Kilpinen toimi
Haapaveden kansanopistossa käsityön opettajana. Haapavedellä
Kilpinen tutustui maankuuluun kanteleensoittajaan Pasi
Jääskeläiseen. Kerran
Pasi pyysi Kilpistä korjaamaan kanneltaan, tästä sitten alkoi myös
hänen kanteleenrakentajana tunnettu uransa. Kilpinen
toimi
vielä kauan enemmän puuseppänä. Hän oli erittäin taitava
suksimestari ja sai useita palkintoja suksistaan.
Taito
isältä pojille
Kilpinen
opetti
myös pojilleen Matille
ja Oskarille kanteleitten
rakentamisen ja niin Kalajoelle kehittyi kanteleverstas. Pasi
Jääskeläinen oli
kertonut Kilpisistä
Helsingissä
musiikkiliike Fazerilla ja sieltä alkoi Kilpisille tulla runsaasti
kanteleitten tilauksia, kerrankin yhtä aikaa 100 kannelta. Etenkin
1920- ja -30-luvut olivat hyvin kiireistä aikaa. Kun vielä
yksityisetkin tilasivat kanteleita, kysyntä ylitti usein tarjonnan.
Kilpisten
kanteleet
tunnettiin kaunissointisina, niitä käyttivät useat nimekkäät
kanteletaiteilijat Suomessa. Kilpiset
suunnittelivat
kanteleeseen myös monia rakenteellisia uudistuksia, jotta soitinta
voisi käyttää monipuolisemmin. He saivat kanteleistaan ensimmäisiä
palkintoja. Efraim
Kilpinen valmisti
jopa 30-kielisiä kanteleita.
Efraim
Kilpisen poika
Oskari
Kilpinen (13.4.1895
– 8.11.1980) jatkoi kanteleitten rakentamista isänsä jälkeen ja
myös hänestä tuli myös maankuulu mestari. Isänsä tavoin hän
teki taidokkaita käsitöitä. Oskari sai vuonna 1969 Kalevala-seuran
tunnustuspalkinnon ja kunniakirjan tunnustukseksi ansiokkaasta työstä
kansallissoittimemme kehittämisessä.
Kilpisten verstaalta on
kanteleita kulkeutunut moniin Euroopan maihin, ainakin Pohjoismaihin
ja Saksaan, myös amerikansuomalaiset ovat niitä hankkineet.
Kilpiset rakensivat yli 4000 kanteletta. Efraim Kilpinen oli
taiteellinen myös runouden alalla: hän kirjoitti runoja, jotka
tosin jäivät pöytälaatikkoon. Efraim Kilpinen sai ansioistaan
Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin. Matti Kilpinen valmisti myös hanureita Santaholma Oy:n tiloissa.
Tietoja
V. H. Kiviojan arkistosta
Efraim
Juhonpoika Kilpinen (vuoteen 1883 saakka Alholm) on Kalajoella
13.12.1862 syntynyt puuseppä ja kanteleentekijä, joka kuoli
9.12.1951 Kalajoella. Hän avioitui 31.8.1884 Kalajoella Sofia
Tuomaantytär Heikkilän (20.1.1864 - 7.1.1947) kanssa. Heille syntyi
seitsemän lasta Väinö (2.11.1884 -3.3.1893), Johanna (12.10.1887 -
1909), Aino Sofia (20.7.1890 - 6.2.1893), Anni (27.1.1893 - kuoli
Karijoella 12.2.1907), Kaarlo Oskari (13.4.1895 -8.11.1980), Matti
Viljami (17.2.1897 - ?) ja Tyyne Maria (17.6.1903 -?).
Efraim
Kilpisen vanhemmat
olivat merimies Johan
Annanpoika Ahlholm (alkuaan
Lepistö) syntynyt 7.12.1821 ja kuollut 7.8.1893. Äiti oli Johanna
Vilhontytär omaasukua Pokela syntynyt 28.7.1821 Alavieskassa ja
kuollut 31.7.1904). Efraimin äidin, Sofia Tuomaantyttären vanhemmat
olivat Tuomas Pekanpoika Heikkilä ja Priita Kaisa Juhontytär
Kekolahti (Stenman). Efraim Kilpinen asui 18.7.1881 - 17.9.1885
välisenä aikana Oulussa, jossa hän kävi puusepänkoulua.
Urho Kekkonen Kalajoella
Ulkoministeri Urho Kekkonen vieraili Kalajoella 1954. Kuvassa keskellä ulkoministeri Kekkonen, äärimmäisenä vasemmalla Uuno Rahko ja äärimmäisenä oikealla Uuno Välimaa sekä kumartuneen silmälasipäinen keihässuuruus Matti Järvinen Rahjassa.
Uuno Rahko oli Urho Kekkosen henkilökohtainen ystävä ja vuorovaikutusta tapahtui kirjeitse ja henkilökohtaisten tapaamisten välityksellä. Rahjan satamahankkeeseen tutustunut ulkoministeri Urho Kekkonen yöpyi Rahkoilla 31.7-1.8. 1954 välisen aikana. Tällä käynnillä oli mukana myös 1930-luvun keihässuuruus, olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanennätysmies Matti Järvinen, joka ystävystyi Kekkosen kanssa tämän toimiessa 15 vuotta Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana ja samalla useimpien kisasjoukkueiden johtajana. Saman vuoden 1954 lopulla Urho Kekkonen valittiin Maalaisliiton presidenttiehdokkaaksi ja hänestä tuli 1956 Juho Kusti Paasikiven seuraaja erittäin jännittävissä vaaleissa. Urho Kekkosen astuttua virkaan 1. maaliskuuta 1956, Kalajoella ei viivytelty pari vuotta aikaisemmin sattuneen markkinakapinan tuomioiden armonanomuksen laatimisessa maan uudelle johtajalle, jota pidettiin Kalajoen ystävänä. Lausuntokierroksen tietystä hitaudesta huolimatta kapinatapahtuma ja sen taustat olivat selkiytyneet presidentti Kekkoselle niin, että hän saattoi kirjoittaa asiasta Uuno Rahkolle jo 30. kesäkuuta 1956: - Minulle ovat tulleet Kalajoen miesten armonanomukset ja monet puoltavat lausunnot sekä korkeimman oikeuden hylkäävä lausunto. Luulin, että asia olisi selvempi ja mieleni teki armahtaa, mutta asiaan on tullut muutos. Kaikissa lausunnoissa todetaan, että tuomitut ovat olleet nuhteettomia ja esimerkillisiä nuorukaisia, joissa ei ennen ole ollut moitteen sijaan. Rikosrekisteri osoittaa kuitenkin, että yksi heistä on tuomittu 1949 juopumuksesta ja virkamiehen vastustamisesta viideksi kuukaudeksi ehdolliseen ja kaksi poikaa 1954 muun muassa viinankeitosta. Jos Kalajoen pojat armahdetaan, muille vastaavasti tuomituille ovet ovat auki ja pahasti. - Olen sitä mieltä, että tuomiot ovat kohtuuttomat ja armo paikallaan, mutta tilanne on mutkistunut. Haluan kuulla mielipiteesi. Ehkä Sinulla on aikaa panna pari riviä paperille. Käytännössä valtion päämiehen kirje merkitsi lopullisesti sitä, ettei presidentti Kekkonen katsonut mahdolliseksi armahtaa markkinakapinaan osallistuneita. Rovasti Vilho Kivioja kirjoitti asiasta presidentti Kekkoselle, mutta lopputulos oli muuttumaton.
Uuno Rahko oli presidentin valitsijamiehen 1962 noottivaaleissa. Kalajokelainen maanviljelijä ja kunnallisneuvos Uuno Rahko (1910-1977) oli poikkeuksellisen aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa. Hän istui Kalajoen kunnanvaltuustoosa 1948-1977 toimien valtuuston puheenjohtajana vuodet 1957-1967. Rahko vaikutti myös Kalajoen kunnanhallituksessa ja lukuisissa luottamustoimissa. Uuno Rahkon osuus Kalajoen sataman toteuttamisessa oli sangen keskeinen. Sataman rakentamisen välttämättömyys sekä Kalajoen että laajemmankin alueen elinkeinoelämälle oli pitkään Uuno Rahkon keskeinen sanoma erilaisissa tilaisuuksissa. Nuorempana hän oli aktiivinen nuorisoseuralainen ja samalla seuran voimistelujoukkueen johtaja. Kalajoen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana Rahko toimi peräti 36 vuotta.
Kalajokilaakson historiatoimikunnan puheenjohtaja Uuno Rahko (kirja kädessä) luovuttamssa tasavallan presidentti Urho Kekkoselle Suur-Kalajoen Historian II-osan ensimmäistä kappaletta 9.2.1962. Kuvassa mukana myös Kalle Kivioja Nivalasta ja Urho Aho Reisjärveltä.
Presidentti Urho Kekkonen
keskustelemassa kunnallisneuvos Uuno Rahkon kanssa
Matkailuhotellin edessä.
Urho
Kekkonen saunoi Kalajoella 1960-luvun puolivälissä tapahtuneen
Raahen Rautaruukin avaamismatkansa yhteydessä, jolloin mukana oli
myös Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin sekä
ulkoministeri Ahti Karjalainen. Kalajoen Hiekkasärkillä
saunomisesta on säilynyt mainosvalokuvakin, missä korkeat kylpijät
ovat palaamassa presidentti Kekkosen johdolla aatamin puvussa saunaan
käytyään välillä meressä uimassa. Kosygin oli siinä vaiheessa
jo pukeutunut ja kumartaa saunan kuistilla ensimmäisenä tulevalle
Kekkoselle.
Hiekkasärkkien saunomiseen liittyvän tarinan mukaan saunakaljaa oli varattu liian vähän – vain pullo mieheen-, eikä kukaan uskaltanut koskea juomiin, jotta presidentille jäisi enemmän.
Presidentti Kekkonen, Rautaruukin pääjohtaja Helge Haavisto, Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin ja ulkoministeri Ahti Karjalainen.
Presidentti Urho Kekkonen Kallassa.
Putin nousee valtaan Venäjällä
Venäjän
federaatio syntyi Neuvostoliiton hajottua 25. joulukuuta 1991.
Presidentti Boris Jeltsinin johtama Venäjä oli hajonneen
Neuvostoliiton pääperillinen, ja se peri myös ongelmat, jotka
olivat kärjistyneet Neuvostoliittoa uudistamaan pyrkineen Mihail
Gorbatsovin aikana. Näitä olivat talousongelmat, korruptio ,
rikollisuus ja kansallisuusongelmat. Huolimatta vastustajiensa
aikeista ja epäsuosion kasvusta taitava poliittinen taktikko Jeltsin
pysytteli vallassa vuoden 1999 loppuun asti.
Turvallisuuspalvelutaustainen Vladimir Putin nousi vuonna 2000 Venäjän federaation presidentiksi. Putin palautti joitain Neuvostoliiton piirteitä, mutta samalla pyrki voimakkaasti ajamaan maan taloutta eteenpäin. Putinin aikaan Venäjän talous koheni suurelta osin öljyn maailmanmarkkinahinnan nousun takia. Toisaalta monet maan ongelmat, kuten korruptio sekä armeijan ja tieverkon huono tila, jatkuivat edelleen. Putin myös pyrki keskittämään valtaa käsiinsä.
Syksyllä
1999 Venäjällä sattuneet, tsetseenien tekemiksi väitetyt
kerrostaloräjähdykset ajoivat Venäjän toiseen Tsetsenian
sotaan 1999-2002, joka jatkuu vieläkin väkivaltaisuuksina.
Putinin poliittinen asema vahvistui duuman vaaleissa. Jeltsin
ilmoitti eroavansa uudenvuodenaattona 1999. Vladimir Putin voitti
presidentinvaalit vuonna 2000, koska häntä pidettiin tšetšeenejä
vastaan taistelevana sankarina. Putinin auttoi nousuun myös
myöhemmin Putinin hylkäämän Boris Berezovskin mediaimperiumi.
Putin kukisti moninaisin keinoin poliittiset vastustajansa.
Vladimir Putin ja hänen valtakuntansa
Vladimir Putinin vanhemmat selvisivät hengissä Leningradin piirityksestä toisessa maailmansodassa. Isä Vladimir oli viilaaja ja vakaumuksellinen kommunisti, vaitelias ja säntillinen mies. Hento ja hellä Marija-äiti raatoi sekätyöläisenä. Pariskunnalle syntyi jo ennen Vladimiria kaksi poikaa, molemmat kuolivat. Marija oli 41-vuotias, kun hänen kolmas poikansa, kaivattu lapsi, syntyi lokauun 7. päivänä 1952. Pojan nimeksi pantiin Vladimir. Putinit asuivat pienessä huoneessa Buskovinkuja 12:ssa Leningradissa. Asunto oli tyypillinen kolmen perheen kommunalka. Liesi ja pesuallas olivat käytävässä, joka oli niin ahdas, ettei siinä mahtunut kääntymään. Vessana toimi porrastasanteella sijaitseva koppero, jääkylmä rottien temmelyskenttä. Putinin vanhemmat olivat vaatimattomia ja vieraanvaraisia, satunnaisillekin kävijöille tarjottiin lämmintä keittoa. Äiti kastatti salaa Vladimirin ja antoi hänelle pienen ristin, jota hän vieläkin kantaa nahkahihnassa.
"Pikku
Volodja"
"Pikku Volodjana"
tunnettu poika aloitti opintiensä 1960 koulussa numero 193.
Pioneereihin liityttyään Vladimir kohosi nopeasti ryhmänsä
johtajaksi. Nuoruuteen mahtui myös katuelämää, jossa hän
pärjäsi vain aloittamansa judoharrastuksen ansiosta. Vladimir
alkoi harrastaa 13-vuotiaana judoa muistuttavaa venäläistä
kamppailulajia samboa "aseetonta itsepuolustusta".
Vladimir joutui aina hankaluuksiin. Hän oli tarkkaamaton ja
äkkipikainen ja joutui tappeluihin. Hän sai huonoja arvosanoja,
eikä suostunut tottelemaan. Vuonna 1976 hän saavutti judossa
Leningradin mestaruuden. Judossa hänellä on musta vyö.
Nuoruuden kuohuntavaiheen mentyä koulukin alkoi maistua. Putin
oli erityisen kiinnostunut saksankielestä, sekä Venäjän
historiasta ja kirjallisuudesta. Putinin opettajasta Vera
Gurevtsista tuli pojalle kuin toinen äiti. Opettaja kasasi
hänelle runsaasti kotitehtäviä. Pojan arvosanat alkoivat
parantua. Vladimir meni marraskuussa 1968 KGB:n Leningradin
päämajaan. Hän halusi vakoojaksi. KGB-upseeri kehotti hän
opiskelemaan mieluummin juristiksi, sillä heidän joukostaan
"valtion turvallisuuskomitea" valitsee työntekijänsä.
Luutnantti Putin oli vasta 23-vuotias mennessään Leningradin
vastavakoilun palvelukseen. Edes lähimmät ystävät eivät
tienneet, mitä hän teki työkseen.
Henkilökuva
Maaliskuussa
1980 Putin tapasi kaliningradilaisen lentoemännän Ljudmila
Shkrebnevan. Putin sanoi Ljudmilalle
olevansa rikospoliisi. Vladimir meni Ljudmilan kanssa naimisiin
1983. Putinien ensimmäinen tytär Masha syntyi 1985 ja toinen
tytär Katja seuraava vuonna. Putin käyttää alkoholia
kohtuudella. Hän puhuu venäjän lisäksi sujuvasti saksaa ja
jonkin verran engantia ja ranskaa. Putin on tunnettu kovasta
kielenkäytöstään, välillä alatyylisestäkin kielenkäytöstä.
Putin höystää puheitaan rikollisten käyttämällä slangilla
blatonilla. Moskovan kerrostaloiskujen jälkeen 1999 hän totesi:
"Seuraamme terroristeja kaikkialle. Jos he ovat vessassa,
tapamme heidät paskahuusiin." Syksyn 2007 duuman vaalien
alla Putinin avustajajoukko esitytti päämiehensä julkisuudessa
usein ilman paitaa aseen kanssa, ratsailla tai sotilaskoneen
ohjaamossa.
Putinin omaisuuden
arvioidaan olevan noin 40 miljardia dollaria. Putin on Euroopan
rikkain henkilö. Putin on onnistunut hankkimaan tuntuvia
omistuksia venäläisistä öljy- ja kaasuyhtiöistä.
Surgutneftegatzissa hänen omistuksensa on 37 prosenttia,
Gazpromista 4,5 prosenttia ja salaperäisestä öljyalan
kauppayritys Gunvorista peräti 75 prosenttia.
Vakoojana
Saksassa
Kesällä 1984 Putin
lähetettiin KGB:n Punalippu-Intituuttiin vuoden
jatkokoulutukseen. pietenimiellä Platov hän opiskeli saksaa ja
sen lisäksi maantietoa, diplomatian historiaa ja käytöstapoja.
Toveri Platov herätti huomiota ylenpalttisen korrektilla
vaatetuksellaan. Hänellä oli aina yllään puku ja solmio,
tutkintotilaisuuksissa myös liivit. Hän rakasti pitkiä
päällystakkeja ja erityisen leveälierisiä hattuja. Putin pääsi
Saksaan majurina. Dreshdenissä "salainen agentti" Putin
keräsi tietoja julkisista lähteistä tietoja puolueista ja
niiden johtajista. Hän tapaili "epävirallista henkilöstöä",
Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin urkkijoita. Heidän kauttaan
Putin yritti päästä käsiksi länsisaksalaisia koskeviin
tietoihin.
Palatessaan helmikuussa 1990
takaisin Pietariin Putin oli everstiluutnantti ja painoi 15 kg
enemmän kuin lähtiessään. Perhe toi mukanaan käytetyn Volgan
ja vanhan pesukoneen. Putinit löysivät asunnon Pietarin
liepeiltä. Asunto oli surkeassa kunnossa, mutta huoneita siinä
oli peräti kolme: kaksi Vladimirin perheelle ja yksi hänen
vanhemmilleen. Putin nimitettiin KGB-upseerille tyypilliseen
mutta hänen virka-arvoaan vaatimattomampaan tehtävään Pietarin
yliopiston "kansainvälisten asioiden avustajaksi".
Pietarin
eliittiin
Kun Anatoli
Sobtsak valittiin Pietarin
kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 1991, Putin nousi kaupungin
vaikutusvaltaisimpien miesten joukkoon. Hän koordinoi
turvallisuuspalvelun, yleisen syyttäjäviraston ja
tuomioistuinten toimintaa. Hän vastasi myös länsimaisten
yritysten kotoutumisesta Venäjälle. Putinista tuli
kaupunginjohtaja Sobtsakin neuvonantaja ja korvaamaton henkilö
kaupungin asioiden hoitamisessa. Häntä ryhdyttiin kutsumaan
"harmaaksi eminensiksi". Hän johti kaupunginhallituksen
kokouksia Sobtsakin poissaollessa. Vuonna 1994 hänestä tuli
Pietarin kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja. Ulkomailla
Putinia pidettiin tehokkaana johtajana ja henkilönä, johon voi
luottaa. Kun Sobtsak kesäkuussa 1996 kärsi vaalitappion, Putinin
ura näytti päättyvän.
Moskovan Kremlissä menestyneet
vanhat tutut muistivat Putinia. Hän sai viran
maarekisteritoimistossa. Kolme kuukautta myöhemmin uuttera
juristi oli noussut keskustarkastamon johtoon.
Putiniin
tutustui myös hiljainen taustavaikuttaja Boris
Berezovski, joka toimi presidentti
Boris Jeltsinin ja
tämän "perheen rahoittajana". Putin oli vaatimaton,
uskollinen ja kunnollinen. Hän oli selvästi poikkeus, eikä hän
ollut korruptoinut, sanoi Beretzovski. Putin tutustui myös
Interfaxin pääkirjeenvaihtaja Vjatseslav Terehoviin. Putinin
pienet onnistumiset tekivät vaikutuksen Jeltsiniin.
Operaatio
Putin
Kesäkuussa 1998 Jeltsin
nimitti Putinin sisäisen turvallisuuspalvelun FSB:n johtajaksi.
Se on yksi KGB:n tehtäviä jatkavista elimistä. Hän seurasi
tuossa tehtävässä Nikolai Kovaljovia, jonka Kreml epäili
ryhtyneen liian itsenäiseksi ja omaan poliittiseen peliin
taipuvaiseksi.
Maaliskuussa 1999 Putinista tuli Venäjän
kansallisen turvallisuusneuvoston sihteeri. Tuo elin pohtii
yhdessä Jeltsinin kanssa turvallisuuspoliittisia kysymyksiä.
Nimitystä pidettiin vahvistuksena presidentin tuntemalle
arvonannolle Putinia kohtaan. Elokuussa 1999 vanha presidentti
nimitti Putinin pääministeriksi, jolla on tulevaisuus edessään.
Hän oli viides pääministeri 17 kuukauden aikana.
Alkoi
"Operaatio Putin". Kuukauden kuluttua Moskovassa ja
Volgodonskissa räjähti kerrostaloja ja 300 ihmistä kuoli.
Venäläisen pommiryhmän ottamat kuvat sytyttimistä ja muut
tuoreet todisteet viittaavat FSB:n salahankkeeseen, jonka tarkitus
oli avustaa Vladimir Putin, entinen FSB:n johtaja, maailman
toiseksi merkittävimmän ydinasevaltion johtoon.
Moskovassa
oli räjähtänyt kaksi pommia neljässä päivässä. Ensimmäinen
räjähti juuri keskiyön jälkeen kerrostalossa Guryanov-kadun
varrella. Se tappoi 92 moskovalaista, joista nukkuivat sängyissään
varhain aamuyöllä 9. syyskuuta 1999. Useita ruumita lensi
läheiselle kadulle asti. Aamun valjetessa ihmisiä kohtasi
kammottava näky; lasten vaatteita, sohva roikkui kielekkeellä,
joka oli ollut jonkun olohuone. Lasimurska narskui jalkojen alla
kaikkialla lähikaduilla. Pelin ilmapiiri Moskovassa oli käsin
kosketeltavissa. Neljä päivää myöhemmin toinen pommi
samanlaisen kerrostalon Kahirskojen valtatien varressa viideltä
aamulla. Loukkaantuneita, shokissa ja yltä päältä pölyssä,
puolialastomina, kannettiin pois paareilla. Salaisen palvelun mies
käveli TV-kameroiden eteen ja esitteli mustavalkoista kuvaa
syyllisestä. Valokuva esitti tsetsenimiestä.
Etelä-Venäjällä
räjähti vielä kaksi pommia. Neljä pommia vaati yhteensä yli
300 ihmisen hengen alle kahdessa viikossa. Putin astui
julkisuuteen juuri pommien jälkimainingeissa: "Ne jotka
tekivät tämän, eivät ansaitse nimitystä eläin, he ovat
pahempaa. He ovat hulluja petoja ja heitä pitää kohdella
sellaisina". Putinin kannatusluvut nousivat rajusti kun hän
ilmoitti, että "Seuraamme terroristeja kaikkialle. Jos he
ovat vessassa, niin tapamme heidät paskahuusiin."
Silovikit
valtaan
Silovikit alkoivat nousta
valtaan jo Venäjän ensimmäisen presidentin Jeltsinin
valtakaudella, jolloin he toimivat muun muassa presidentin
avustajina. Yksi juuri esiin nousseesta silovikeista oli Vladimir
Putin. Silovikit miehittivät Venäjän valtion johtopaikat vuonna
2000 Vladimir Putinin noustua valtaan. Nykyisin silovikit
kontrolloivat myös taloutta valtaamiensa suuryritysten
johtopaikkojen kautta. Putin on varmistanut oman asemansa. Putin on
nimittänyt silovikeja kaikkiin tärkeisiin virkoihin politiikassa
ja taloudessa. Kolme neljäsosaa kaikista tärkeimmistä
johtajista on silovikeja. Vuonna 2004 Putinin laskettiin
palkanneen 6000 entistä turvallisuuspalvelun upseeria valtion
korkeisiin virkoihin. Lisäksi monet näistä ovat Pietarista,
koska Putin on halunnut nimittää virkoihin kotikaupunkinsa
henkilöitä. Presidentinhallinnon kautta silovikit kontrolloivat
Putinin johdolla parlamenttia, televisioa, kaasun - ja
öljyntuotantoa.
Venäjällä vallitsee
"ohjattu ja suvereeni demokratia", jota on kutsuttu
venäläiseksi demokratiaksi. Ohjatulla tarkoitetaan
autoritaarista hallintoa ja suvereenilla sitä, etteivät muut
valtiot saa puuttua mitenkään Venäjän sisäisiin asioihin.
Taloudessa silovikit ovat omaksuneet entisen Neuvostoliiton
valtiokeskeisen talousopin. Kaikki strategiset tuotannonalat on
saatava valtion omistukseen, ja jos ei valtion omistukseen, niin
valtion kontrolloimaksi asettamalla yrityksen johtoon silovikeja.
Silovikit pyrkivät kukistamaan Venäjän uutta hallintomallia
vastustavat liikkeet, kansalaisjärjestöt, puolueet, tutkijat,
sanomalehdet ja toimittajat.
Lähdeaineisto
-
Stern-lehti
- Wikipedia
- Ulkoministeriön tiedotteet
-
Oman leikekirjan lehtileikkeet
- Internet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti