torstai 16. toukokuuta 2024

LA 18.05.2024 Raution, Kalajoen ja Venäjän historiaa


Esittelen tänään valokuvia Rautiosta. Efraim Kilpisen ja hänen poikiensa kanteleiden valmistusta Kalajoella. Presidentti Kekkosen vierailuja Kalajoella ja Venäjän historiasta Vladimir Putinin valtaannousu Venäjällä.


Valokuvia Rautiosta


Rautio on tunnettu Rautio-viikostaan. Tässä erään Rautio-viikon pääjuhla.

Rautiossa on ollut tekstiiliteollisuutta mm. Tmi Marlon ja Matti Ojala ja sitä ennen Rautex ja Antti Ojala.

Raution Kisailijat ovat keskeinen osa Raution urheiluelämää. Tässä perustajajäseniä.

Johanna Ylitalo oli Raution Kisailijoiden valovoimaisimpia hiihtäjiä ja kesällä myös kunnostautui juoksijana.

Janne Murtoniemen aitomistekniikkaa

Janne Tähkä - Saaren Elisan poika - oli aikanaan Suomen paras salibandyn pelaaja ja ilmaveivin isä.

Tango-Landola liittyy erottamattomasti Rautioon.

Rautio-viikon kulkue on ollut merkittävä osa rautiolaista historiaa



Näytelmät ovat olleet keskeinen osa Rautio-viikkoa



Rikinlapojen tekijä Eino Takkunen oli myös etevä malminetsijä ja innokas kotiseutuaktiivi.


Opettaja Osmo Tokola on ollut keskeinen henkilö Rautiossa hän osasi soittaa, kirjoittaa ja maalata

Nämä opettaja Osmo Tokolan taulut olisi hyvä saada Kalajoki-näyttelyyn yhtenä kokonaisuutena.


Rautio on hyvin keskustalainen paikka. Tässä pääministeri Esko Aho puhumassa


Myös Markku Koski kävi Rautiossa puhumassa.

Rautiossa on kirkko ja uskonnollisuus tärkeässä asemassa


Nykyisin painonnosto on merkittävä osa rautiolaisuutta ja Hanskin Puntti-painonnostokilpailut

Tässä rautiolaisia painonnostajia

Raution myymälän sulkeminen ja sulkemisperusteet

                                 Raution Kisailijoiden painnoston Grand Old Man

Efraim Kilpinen - kalajokinen kanteleentekijä


Efraim Kilpisen muotokuvan on maalannut taiteilija Markku Hakola. Maalauksessa myös Kilpisten koti, missä kanteleet valmistettiin.











































































Efraim Kilpinen kävi nuoruudessaan vuosina 1881–85 Oulussa puuseppäkoulun. Ruotsinkielisen sukunimensä Alholm hän muutti 1883 Kilpiseksi ihailemansa suomalaisuusmiehen Wolmar Kilpisen (Schildt) mukaan.

Puusepänkoulun suorittamisen jälkeen
Efraim Kilpinen toimi Haapaveden kansanopistossa käsityön opettajana. Haapavedellä Kilpinen tutustui maankuuluun kanteleensoittajaan Pasi Jääskeläiseen. Kerran Pasi pyysi Kilpistä korjaamaan kanneltaan, tästä sitten alkoi myös hänen kanteleenrakentajana tunnettu uransa. Kilpinen toimi vielä kauan enemmän puuseppänä. Hän oli erittäin taitava suksimestari ja sai useita palkintoja suksistaan.

Taito isältä pojille

Kilpinen opetti myös pojilleen Matille ja Oskarille kanteleitten rakentamisen ja niin Kalajoelle kehittyi kanteleverstas. Pasi Jääskeläinen oli kertonut Kilpisistä Helsingissä musiikkiliike Fazerilla ja sieltä alkoi Kilpisille tulla runsaasti kanteleitten tilauksia, kerrankin yhtä aikaa 100 kannelta. Etenkin 1920- ja -30-luvut olivat hyvin kiireistä aikaa. Kun vielä yksityisetkin tilasivat kanteleita, kysyntä ylitti usein tarjonnan. Kilpisten kanteleet tunnettiin kaunissointisina, niitä käyttivät useat nimekkäät kanteletaiteilijat Suomessa. Kilpiset suunnittelivat kanteleeseen myös monia rakenteellisia uudistuksia, jotta soitinta voisi käyttää monipuolisemmin. He saivat kanteleistaan ensimmäisiä palkintoja. Efraim Kilpinen valmisti jopa 30-kielisiä kanteleita.

Efraim Kilpisen poika Oskari Kilpinen (13.4.1895 – 8.11.1980) jatkoi kanteleitten rakentamista isänsä jälkeen ja myös hänestä tuli myös maankuulu mestari. Isänsä tavoin hän teki taidokkaita käsitöitä. Oskari sai vuonna 1969 Kalevala-seuran tunnustuspalkinnon ja kunniakirjan tunnustukseksi ansiokkaasta työstä kansallissoittimemme kehittämisessä.

Kilpisten verstaalta on kanteleita kulkeutunut moniin Euroopan maihin, ainakin Pohjoismaihin ja Saksaan, myös amerikansuomalaiset ovat niitä hankkineet. Kilpiset rakensivat yli 4000 kanteletta. Efraim Kilpinen oli taiteellinen myös runouden alalla: hän kirjoitti runoja, jotka tosin jäivät pöytälaatikkoon. Efraim Kilpinen sai ansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkin. Matti Kilpinen valmisti myös hanureita Santaholma Oy:n tiloissa.

Tietoja V. H. Kiviojan arkistosta

Efraim Juhonpoika Kilpinen (vuoteen 1883 saakka Alholm) on Kalajoella 13.12.1862 syntynyt puuseppä ja kanteleentekijä, joka kuoli 9.12.1951 Kalajoella. Hän avioitui 31.8.1884 Kalajoella Sofia Tuomaantytär Heikkilän (20.1.1864 - 7.1.1947) kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta Väinö (2.11.1884 -3.3.1893), Johanna (12.10.1887 - 1909), Aino Sofia (20.7.1890 - 6.2.1893), Anni (27.1.1893 - kuoli Karijoella 12.2.1907), Kaarlo Oskari (13.4.1895 -8.11.1980), Matti Viljami (17.2.1897 - ?) ja Tyyne Maria (17.6.1903 -?).

Efraim Kilpisen vanhemmat olivat merimies Johan Annanpoika Ahlholm (alkuaan Lepistö) syntynyt 7.12.1821 ja kuollut 7.8.1893. Äiti oli Johanna Vilhontytär omaasukua Pokela syntynyt 28.7.1821 Alavieskassa ja kuollut 31.7.1904). Efraimin äidin, Sofia Tuomaantyttären vanhemmat olivat Tuomas Pekanpoika Heikkilä ja Priita Kaisa Juhontytär Kekolahti (Stenman). Efraim Kilpinen asui 18.7.1881 - 17.9.1885 välisenä aikana Oulussa, jossa hän kävi puusepänkoulua.

Urho Kekkonen Kalajoella



Ulkoministeri Urho Kekkonen vieraili Kalajoella 1954. Kuvassa keskellä ulkoministeri Kekkonen, äärimmäisenä vasemmalla Uuno Rahko ja äärimmäisenä oikealla Uuno Välimaa sekä kumartuneen silmälasipäinen keihässuuruus Matti Järvinen Rahjassa.


Uuno Rahko oli Urho Kekkosen henkilökohtainen ystävä ja vuorovaikutusta tapahtui kirjeitse ja henkilökohtaisten tapaamisten välityksellä. Rahjan satamahankkeeseen tutustunut ulkoministeri Urho Kekkonen yöpyi Rahkoilla 31.7-1.8. 1954 välisen aikana. Tällä käynnillä oli mukana myös 1930-luvun keihässuuruus, olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanennätysmies Matti Järvinen, joka ystävystyi Kekkosen kanssa tämän toimiessa 15 vuotta Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana ja samalla useimpien kisasjoukkueiden johtajana. Saman vuoden 1954 lopulla Urho Kekkonen valittiin Maalaisliiton presidenttiehdokkaaksi ja hänestä tuli 1956 Juho Kusti Paasikiven seuraaja erittäin jännittävissä vaaleissa. Urho Kekkosen astuttua virkaan 1. maaliskuuta 1956, Kalajoella ei viivytelty pari vuotta aikaisemmin sattuneen markkinakapinan tuomioiden armonanomuksen laatimisessa maan uudelle johtajalle, jota pidettiin Kalajoen ystävänä. Lausuntokierroksen tietystä hitaudesta huolimatta kapinatapahtuma ja sen taustat olivat selkiytyneet presidentti Kekkoselle niin, että hän saattoi kirjoittaa asiasta Uuno Rahkolle jo 30. kesäkuuta 1956: - Minulle ovat tulleet Kalajoen miesten armonanomukset ja monet puoltavat lausunnot sekä korkeimman oikeuden hylkäävä lausunto. Luulin, että asia olisi selvempi ja mieleni teki armahtaa, mutta asiaan on tullut muutos. Kaikissa lausunnoissa todetaan, että tuomitut ovat olleet nuhteettomia ja esimerkillisiä nuorukaisia, joissa ei ennen ole ollut moitteen sijaan. Rikosrekisteri osoittaa kuitenkin, että yksi heistä on tuomittu 1949 juopumuksesta ja virkamiehen vastustamisesta viideksi kuukaudeksi ehdolliseen ja kaksi poikaa 1954 muun muassa viinankeitosta. Jos Kalajoen pojat armahdetaan, muille vastaavasti tuomituille ovet ovat auki ja pahasti. - Olen sitä mieltä, että tuomiot ovat kohtuuttomat ja armo paikallaan, mutta tilanne on mutkistunut. Haluan kuulla mielipiteesi. Ehkä Sinulla on aikaa panna pari riviä paperille. Käytännössä valtion päämiehen kirje merkitsi lopullisesti sitä, ettei presidentti Kekkonen katsonut mahdolliseksi armahtaa markkinakapinaan osallistuneita. Rovasti Vilho Kivioja kirjoitti asiasta presidentti Kekkoselle, mutta lopputulos oli muuttumaton.


Uuno Rahko oli presidentin valitsijamiehen 1962 noottivaaleissa. Kalajokelainen maanviljelijä ja kunnallisneuvos Uuno Rahko (1910-1977) oli poikkeuksellisen aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa. Hän istui Kalajoen kunnanvaltuustoosa 1948-1977 toimien valtuuston puheenjohtajana vuodet 1957-1967. Rahko vaikutti myös Kalajoen kunnanhallituksessa ja lukuisissa luottamustoimissa. Uuno Rahkon osuus Kalajoen sataman toteuttamisessa oli sangen keskeinen. Sataman rakentamisen välttämättömyys sekä Kalajoen että laajemmankin alueen elinkeinoelämälle oli pitkään Uuno Rahkon keskeinen sanoma erilaisissa tilaisuuksissa. Nuorempana hän oli aktiivinen nuorisoseuralainen ja samalla seuran voimistelujoukkueen johtaja. Kalajoen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana Rahko toimi peräti 36 vuotta.



Kalajokilaakson historiatoimikunnan puheenjohtaja Uuno Rahko (kirja kädessä) luovuttamssa tasavallan presidentti Urho Kekkoselle Suur-Kalajoen Historian II-osan ensimmäistä kappaletta 9.2.1962. Kuvassa mukana myös Kalle Kivioja Nivalasta ja Urho Aho Reisjärveltä.



Presidentti Urho Kekkonen keskustelemassa kunnallisneuvos Uuno Rahkon kanssa

Matkailuhotellin edessä.




Urho Kekkonen saunoi Kalajoella 1960-luvun puolivälissä tapahtuneen Raahen Rautaruukin avaamismatkansa yhteydessä, jolloin mukana oli myös Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin sekä ulkoministeri Ahti Karjalainen. Kalajoen Hiekkasärkillä saunomisesta on säilynyt mainosvalokuvakin, missä korkeat kylpijät ovat palaamassa presidentti Kekkosen johdolla aatamin puvussa saunaan käytyään välillä meressä uimassa. Kosygin oli siinä vaiheessa jo pukeutunut ja kumartaa saunan kuistilla ensimmäisenä tulevalle Kekkoselle.

Hiekkasärkkien saunomiseen liittyvän tarinan mukaan saunakaljaa oli varattu liian vähän – vain pullo mieheen-, eikä kukaan uskaltanut koskea juomiin, jotta presidentille jäisi enemmän.





Presidentti Kekkonen, Rautaruukin pääjohtaja Helge Haavisto, Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin ja ulkoministeri Ahti Karjalainen.



Presidentti Urho Kekkonen Kallassa. 


Putin nousee valtaan Venäjällä





Venäjän federaatio syntyi Neuvostoliiton hajottua 25. joulukuuta 1991. Presidentti Boris Jeltsinin johtama Venäjä oli hajonneen Neuvostoliiton pääperillinen, ja se peri myös ongelmat, jotka olivat kärjistyneet Neuvostoliittoa uudistamaan pyrkineen Mihail Gorbatsovin aikana. Näitä olivat talousongelmat, korruptio , rikollisuus ja kansallisuusongelmat. Huolimatta vastustajiensa aikeista ja epäsuosion kasvusta taitava poliittinen taktikko Jeltsin pysytteli vallassa vuoden 1999 loppuun asti.


Turvallisuuspalvelutaustainen Vladimir Putin nousi vuonna 2000 Venäjän federaation presidentiksi. Putin palautti joitain Neuvostoliiton piirteitä, mutta samalla pyrki voimakkaasti ajamaan maan taloutta eteenpäin. Putinin aikaan Venäjän talous koheni suurelta osin öljyn maailmanmarkkinahinnan nousun takia. Toisaalta monet maan ongelmat, kuten korruptio sekä armeijan ja tieverkon huono tila, jatkuivat edelleen. Putin myös pyrki keskittämään valtaa käsiinsä.


Syksyllä 1999 Venäjällä sattuneet, tsetseenien tekemiksi väitetyt kerrostaloräjähdykset ajoivat Venäjän toiseen Tsetsenian sotaan 1999-2002, joka jatkuu vieläkin väkivaltaisuuksina. Putinin poliittinen asema vahvistui duuman vaaleissa. Jeltsin ilmoitti eroavansa uudenvuodenaattona 1999. Vladimir Putin voitti presidentinvaalit vuonna 2000, koska häntä pidettiin tšetšeenejä vastaan taistelevana sankarina. Putinin auttoi nousuun myös myöhemmin Putinin hylkäämän Boris Berezovskin mediaimperiumi. Putin kukisti moninaisin keinoin poliittiset vastustajansa.


Vladimir Putin ja hänen valtakuntansa

Vladimir Putinin vanhemmat selvisivät hengissä Leningradin piirityksestä toisessa maailmansodassa. Isä Vladimir oli viilaaja ja vakaumuksellinen kommunisti, vaitelias ja säntillinen mies. Hento ja hellä Marija-äiti raatoi sekätyöläisenä. Pariskunnalle syntyi jo ennen Vladimiria kaksi poikaa, molemmat kuolivat. Marija oli 41-vuotias, kun hänen kolmas poikansa, kaivattu lapsi, syntyi lokauun 7. päivänä 1952. Pojan nimeksi pantiin Vladimir. Putinit asuivat pienessä huoneessa Buskovinkuja 12:ssa Leningradissa. Asunto oli tyypillinen kolmen perheen kommunalka. Liesi ja pesuallas olivat käytävässä, joka oli niin ahdas, ettei siinä mahtunut kääntymään. Vessana toimi porrastasanteella sijaitseva koppero, jääkylmä rottien temmelyskenttä. Putinin vanhemmat olivat vaatimattomia ja vieraanvaraisia, satunnaisillekin kävijöille tarjottiin lämmintä keittoa. Äiti kastatti salaa Vladimirin ja antoi hänelle pienen ristin, jota hän vieläkin kantaa nahkahihnassa.


"Pikku Volodja"

"Pikku Volodjana" tunnettu poika aloitti opintiensä 1960 koulussa numero 193. Pioneereihin liityttyään Vladimir kohosi nopeasti ryhmänsä johtajaksi. Nuoruuteen mahtui myös katuelämää, jossa hän pärjäsi vain aloittamansa judoharrastuksen ansiosta. Vladimir alkoi harrastaa 13-vuotiaana judoa muistuttavaa venäläistä kamppailulajia samboa "aseetonta itsepuolustusta". Vladimir joutui aina hankaluuksiin. Hän oli tarkkaamaton ja äkkipikainen ja joutui tappeluihin. Hän sai huonoja arvosanoja, eikä suostunut tottelemaan. Vuonna 1976 hän saavutti judossa Leningradin mestaruuden. Judossa hänellä on musta vyö. Nuoruuden kuohuntavaiheen mentyä koulukin alkoi maistua. Putin oli erityisen kiinnostunut saksankielestä, sekä Venäjän historiasta ja kirjallisuudesta. Putinin opettajasta Vera Gurevtsista tuli pojalle kuin toinen äiti. Opettaja kasasi hänelle runsaasti kotitehtäviä. Pojan arvosanat alkoivat parantua. Vladimir meni marraskuussa 1968 KGB:n Leningradin päämajaan. Hän halusi vakoojaksi. KGB-upseeri kehotti hän opiskelemaan mieluummin juristiksi, sillä heidän joukostaan "valtion turvallisuuskomitea" valitsee työntekijänsä. Luutnantti Putin oli vasta 23-vuotias mennessään Leningradin vastavakoilun palvelukseen. Edes lähimmät ystävät eivät tienneet, mitä hän teki työkseen.

Henkilökuva

Maaliskuussa 1980 Putin tapasi kaliningradilaisen lentoemännän
Ljudmila Shkrebnevan. Putin sanoi Ljudmilalle olevansa rikospoliisi. Vladimir meni Ljudmilan kanssa naimisiin 1983. Putinien ensimmäinen tytär Masha syntyi 1985 ja toinen tytär Katja seuraava vuonna. Putin käyttää alkoholia kohtuudella. Hän puhuu venäjän lisäksi sujuvasti saksaa ja jonkin verran engantia ja ranskaa. Putin on tunnettu kovasta kielenkäytöstään, välillä alatyylisestäkin kielenkäytöstä. Putin höystää puheitaan rikollisten käyttämällä slangilla blatonilla. Moskovan kerrostaloiskujen jälkeen 1999 hän totesi: "Seuraamme terroristeja kaikkialle. Jos he ovat vessassa, tapamme heidät paskahuusiin." Syksyn 2007 duuman vaalien alla Putinin avustajajoukko esitytti päämiehensä julkisuudessa usein ilman paitaa aseen kanssa, ratsailla tai sotilaskoneen ohjaamossa.

Putinin omaisuuden arvioidaan olevan noin 40 miljardia dollaria. Putin on Euroopan rikkain henkilö. Putin on onnistunut hankkimaan tuntuvia omistuksia venäläisistä öljy- ja kaasuyhtiöistä. Surgutneftegatzissa hänen omistuksensa on 37 prosenttia, Gazpromista 4,5 prosenttia ja salaperäisestä öljyalan kauppayritys Gunvorista peräti 75 prosenttia.


Vakoojana Saksassa

Kesällä 1984 Putin lähetettiin KGB:n Punalippu-Intituuttiin vuoden jatkokoulutukseen. pietenimiellä Platov hän opiskeli saksaa ja sen lisäksi maantietoa, diplomatian historiaa ja käytöstapoja. Toveri Platov herätti huomiota ylenpalttisen korrektilla vaatetuksellaan. Hänellä oli aina yllään puku ja solmio, tutkintotilaisuuksissa myös liivit. Hän rakasti pitkiä päällystakkeja ja erityisen leveälierisiä hattuja. Putin pääsi Saksaan majurina. Dreshdenissä "salainen agentti" Putin keräsi tietoja julkisista lähteistä tietoja puolueista ja niiden johtajista. Hän tapaili "epävirallista henkilöstöä", Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin urkkijoita. Heidän kauttaan Putin yritti päästä käsiksi länsisaksalaisia koskeviin tietoihin.

Palatessaan helmikuussa 1990 takaisin Pietariin Putin oli everstiluutnantti ja painoi 15 kg enemmän kuin lähtiessään. Perhe toi mukanaan käytetyn Volgan ja vanhan pesukoneen. Putinit löysivät asunnon Pietarin liepeiltä. Asunto oli surkeassa kunnossa, mutta huoneita siinä oli peräti kolme: kaksi Vladimirin perheelle ja yksi hänen vanhemmilleen. Putin nimitettiin KGB-upseerille tyypilliseen mutta hänen virka-arvoaan vaatimattomampaan tehtävään Pietarin yliopiston "kansainvälisten asioiden avustajaksi".

Pietarin eliittiin

Kun Anatoli Sobtsak valittiin Pietarin kaupunginjohtajaksi kesäkuussa 1991, Putin nousi kaupungin vaikutusvaltaisimpien miesten joukkoon. Hän koordinoi turvallisuuspalvelun, yleisen syyttäjäviraston ja tuomioistuinten toimintaa. Hän vastasi myös länsimaisten yritysten kotoutumisesta Venäjälle. Putinista tuli kaupunginjohtaja Sobtsakin neuvonantaja ja korvaamaton henkilö kaupungin asioiden hoitamisessa. Häntä ryhdyttiin kutsumaan "harmaaksi eminensiksi". Hän johti kaupunginhallituksen kokouksia Sobtsakin poissaollessa. Vuonna 1994 hänestä tuli Pietarin kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja. Ulkomailla Putinia pidettiin tehokkaana johtajana ja henkilönä, johon voi luottaa. Kun Sobtsak kesäkuussa 1996 kärsi vaalitappion, Putinin ura näytti päättyvän.

Moskovan Kremlissä menestyneet vanhat tutut muistivat Putinia. Hän sai viran maarekisteritoimistossa. Kolme kuukautta myöhemmin uuttera juristi oli noussut keskustarkastamon johtoon.
Putiniin tutustui myös hiljainen taustavaikuttaja
Boris Berezovski, joka toimi presidentti Boris Jeltsinin ja tämän "perheen rahoittajana". Putin oli vaatimaton, uskollinen ja kunnollinen. Hän oli selvästi poikkeus, eikä hän ollut korruptoinut, sanoi Beretzovski. Putin tutustui myös Interfaxin pääkirjeenvaihtaja Vjatseslav Terehoviin. Putinin pienet onnistumiset tekivät vaikutuksen Jeltsiniin.

Operaatio Putin

Kesäkuussa 1998 Jeltsin nimitti Putinin sisäisen turvallisuuspalvelun FSB:n johtajaksi. Se on yksi KGB:n tehtäviä jatkavista elimistä. Hän seurasi tuossa tehtävässä Nikolai Kovaljovia, jonka Kreml epäili ryhtyneen liian itsenäiseksi ja omaan poliittiseen peliin taipuvaiseksi.

Maaliskuussa 1999 Putinista tuli Venäjän kansallisen turvallisuusneuvoston sihteeri. Tuo elin pohtii yhdessä Jeltsinin kanssa turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Nimitystä pidettiin vahvistuksena presidentin tuntemalle arvonannolle Putinia kohtaan. Elokuussa 1999 vanha presidentti nimitti Putinin pääministeriksi, jolla on tulevaisuus edessään. Hän oli viides pääministeri 17 kuukauden aikana.


Alkoi "Operaatio Putin". Kuukauden kuluttua Moskovassa ja Volgodonskissa räjähti kerrostaloja ja 300 ihmistä kuoli. Venäläisen pommiryhmän ottamat kuvat sytyttimistä ja muut tuoreet todisteet viittaavat FSB:n salahankkeeseen, jonka tarkitus oli avustaa Vladimir Putin, entinen FSB:n johtaja, maailman toiseksi merkittävimmän ydinasevaltion johtoon.

Moskovassa oli räjähtänyt kaksi pommia neljässä päivässä. Ensimmäinen räjähti juuri keskiyön jälkeen kerrostalossa Guryanov-kadun varrella. Se tappoi 92 moskovalaista, joista nukkuivat sängyissään varhain aamuyöllä 9. syyskuuta 1999. Useita ruumita lensi läheiselle kadulle asti. Aamun valjetessa ihmisiä kohtasi kammottava näky; lasten vaatteita, sohva roikkui kielekkeellä, joka oli ollut jonkun olohuone. Lasimurska narskui jalkojen alla kaikkialla lähikaduilla. Pelin ilmapiiri Moskovassa oli käsin kosketeltavissa. Neljä päivää myöhemmin toinen pommi samanlaisen kerrostalon Kahirskojen valtatien varressa viideltä aamulla. Loukkaantuneita, shokissa ja yltä päältä pölyssä, puolialastomina, kannettiin pois paareilla. Salaisen palvelun mies käveli TV-kameroiden eteen ja esitteli mustavalkoista kuvaa syyllisestä. Valokuva esitti tsetsenimiestä.

Etelä-Venäjällä räjähti vielä kaksi pommia. Neljä pommia vaati yhteensä yli 300 ihmisen hengen alle kahdessa viikossa. Putin astui julkisuuteen juuri pommien jälkimainingeissa: "Ne jotka tekivät tämän, eivät ansaitse nimitystä eläin, he ovat pahempaa. He ovat hulluja petoja ja heitä pitää kohdella sellaisina". Putinin kannatusluvut nousivat rajusti kun hän ilmoitti, että "Seuraamme terroristeja kaikkialle. Jos he ovat vessassa, niin tapamme heidät paskahuusiin."


Silovikit valtaan

Silovikit alkoivat nousta valtaan jo Venäjän ensimmäisen presidentin Jeltsinin valtakaudella, jolloin he toimivat muun muassa presidentin avustajina. Yksi juuri esiin nousseesta silovikeista oli Vladimir Putin. Silovikit miehittivät Venäjän valtion johtopaikat vuonna 2000 Vladimir Putinin noustua valtaan. Nykyisin silovikit kontrolloivat myös taloutta valtaamiensa suuryritysten johtopaikkojen kautta. Putin on varmistanut oman asemansa. Putin on nimittänyt silovikeja kaikkiin tärkeisiin virkoihin politiikassa ja taloudessa. Kolme neljäsosaa kaikista tärkeimmistä johtajista on silovikeja. Vuonna 2004 Putinin laskettiin palkanneen 6000 entistä turvallisuuspalvelun upseeria valtion korkeisiin virkoihin. Lisäksi monet näistä ovat Pietarista, koska Putin on halunnut nimittää virkoihin kotikaupunkinsa henkilöitä. Presidentinhallinnon kautta silovikit kontrolloivat Putinin johdolla parlamenttia, televisioa, kaasun - ja öljyntuotantoa.

Venäjällä vallitsee "ohjattu ja suvereeni demokratia", jota on kutsuttu venäläiseksi demokratiaksi. Ohjatulla tarkoitetaan autoritaarista hallintoa ja suvereenilla sitä, etteivät muut valtiot saa puuttua mitenkään Venäjän sisäisiin asioihin. Taloudessa silovikit ovat omaksuneet entisen Neuvostoliiton valtiokeskeisen talousopin. Kaikki strategiset tuotannonalat on saatava valtion omistukseen, ja jos ei valtion omistukseen, niin valtion kontrolloimaksi asettamalla yrityksen johtoon silovikeja. Silovikit pyrkivät kukistamaan Venäjän uutta hallintomallia vastustavat liikkeet, kansalaisjärjestöt, puolueet, tutkijat, sanomalehdet ja toimittajat.

Lähdeaineisto
- Stern-lehti
- Wikipedia
- Ulkoministeriön tiedotteet
- Oman leikekirjan lehtileikkeet
- Internet



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti