LA 11.05.2024 Kalajoella tapahtuu

Raution, Kalajoen ja Suomen historiaa käsittelevä taidenäyttelyni täydentyi Raution tohtoreiden sarjaan kuuluvalla taiteilija Tanja Luukkosen muotokuvapiirroksella tohtori Anni Vanhalasta.  Hän on Helmi ja Arvo Hillukkalan tyttö Savitanhuan päästä Ahon naapurista. Hän väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Tampereen yliopistossa sosiaalityöstä vuonna 2005. Hän on johtava sosiaalityöntekijä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja sivutoiminen yliopiston opettaja.

Eilen illalla olin seuraamassa lapsenlapseni tanssiesitystä Virtasalissa. Siellä esiintyi Kansalaisopiston ja eri urheiluseurojen ryhmiä. Virtasali oli ääriään myöten ja vähän enemmän katsojia. Tanssiharrastus on nyt Kalajoella voimissaan. Kiitos hyvien vetäjien.

Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Kun jokin asia on loppuun käsitelty tai tilanne ohi, eikä sille voi tehdä enää mitään.

Lauluharrastus oli Kalajoella voimissaan kymmenien vuosien ajan. Johtotähtenä on ollut Fermaatti-kuoro, jota veti Soili Autio. Nyt Fermaatti-kuoron toiminta on loppunut.

Fermaatin 40v Juhlakonsertti Akustiikassa, Eveliina Stolpin tilausteos Koska laulan, johtaa dir.cant Soili Autio

https://www.facebook.com/watch/?v=2410120305896207

Soili Autio on suorittanut musiikkiin erikoistuneen luokanopettajan tutkinnon Jyväskylän Yliopistossa v. 1978 sekä Klemetti-Opiston kuoronjohtajan tutkinnon v.1997. Hän on toiminut koko työuransa Kalajoella, aluksi yläasteen ja lukion musiikin opettajana vuoden ja sen jälkeen noin 400 oppilaan Pohjankylän ala-asteella luokanopettajana ja eri luokka-asteiden musiikinopettajana vuodesta 1979 - 2016.

Musiikkitoiminnassa Soili Autio on ollut aktiivisesti mukana jo lapsena, jolloin hän aloitti viulunsoiton opiskelun Ylivieskan Seudun Musiikkiopistossa ja lauloi Martti Saaren, Senni Savela-Kananojan ja Tuomo Nikkolan johtamissa lapsi- ja nuorisokuoroissa. Myöhemmin lukioikäisenä hän johti Ylivieskan Seurakunnan Ecclesia -lauluryhmää.

Työnsä ohella hän on johtanut mm. oman koulunsa lapsikuoroja ja musiikkikerhoja, Kalajoen kansalaisopiston kansanmusiikki- ym. ryhmiä sekä ollut toteuttamassa erilaisia kuntien ja seurakuntien yhteisiä musiikkiproduktioita.

Tällä hetkellä hänellä on johdettavanaan kaksi kuoroa: vuodesta -78 Soilat-viihdekuoro sekä vuodesta -98 Kalajokilaakson alueellinen Chorus Vallis -kamarikuoro. Hän johti myös tyttökuoro Fermaattia 40 vuotta, vuodesta 1979 vuoteen 2019. Hän on toiminut kuorojensa myötä yhteensä kuudellatoista julkaistulla äänitteellä musiikillisena johtajana. Kuorot ovat osallistuneet myös useisiin ulkomaisiin konsertti- ja kilpailumatkoihin. Fermaatti-kuoro on palkittu 1. palkintosijalla kansainvälisissä kuorokilpailuissa Hollannissa v. 1995, Italiassa v. 1998 sekä kultaisella diplomilla Espanjassa v. 2013. Chorus Vallis -kuoro palkittiin kahdella kultaisella diplomilla ja hopeadiplomilla Tsekin Olomoucissa v. 2015 sekä hopeasijalla Kreikan kansainvälisessä kuorokilpailussa v. 2007. Kuorot osallistuvat myös valtakunnalliseen toimintaan SULASOLin kautta. Soili Autio on ollut SULASOLIN Nuorten Kuoroliiton hallituksen jäsen v. 1992-96 sekä v. 2011-2017.

Soili Autiolle on myönnetty mm. Opettajien Ammattijärjestön hopeinen Pro Culture -mitali v. 1994, Sulasolin hopeinen kunniamerkki v. 1999, Oulun läänin Taidetoimikunnan taidetunnustus v. 2002, Nuorten Kuoroliiton korkein tunnustus, Heinz Hoffman -mitali v. 2003 sekä Suomen kulttuurirahaston Mikael Agricola -mitali v. 2011. Tasavallan presidentti myönsi hänelle director cantus -arvonimen v. 2011. Fermaatti-kuoron lopetettuaan keväällä 2019 Nuorten Kuoroliitto palkitsi hänet Erkki Pohjola -palkinnolla.

Elämän sointuja

Oi katsohan lintua oksalla puun!
Se laulaa niin kauniisti aina.
Se korkeimman kiitokseen aukaisee suun.
Sen mieltä ei huolet ne paina,
se laulaen Luojaansa kiittää.

Alkusoitto

Miettiessäni taaksepäin lähes 40 vuoden perspektiivillä Fermaatti-kuoron toimintaa totean, että kuoromme kokoonpano on kasvanut muutaman laulajan lauluryhmästä kuoroksi, jonka toiminta ulottuu jo kansainvälisiinkin mittoihin. Alussa ensimmäisen vuoden kohokohta oli hetki, jolloin saimme uudet paikallisen pankin lahjoittamat kuorokansiot. Nyt olemme saaneet omat kotisivut, joiden kautta voimme laajalti esitellä toimintaamme. Kuitenkin alkuvuodet ovat muodostuneet yhä merkityksekkäämmiksi kuoron taipaleella. Tuo sama innostunut ilmapiiri, laulamisen ilo, luja usko ja luottamus yhdessä musisointiin sekä pyrkimys kehittymiseen ja mahdollisimman hyvään musiikilliseen lopputulokseen kantavat yhä.

Melodiakulkuja

Jokainen kuorovuosi luo oman kuoronsa, joka syksyllä muovautuu sen mukaan, ketä kuoroon jää ja ketä lähtee - syksyn aloitus on siis aina uusi haaste. Mielessä siintää myös pitempiä linjoja esim. nauhoituksia, konsertti- ja kilpailumatkoja, koulutusta ym. Nämä antavat rytmiä ja ryhtiä työhön tavoitteena tietysti aina musiikillisen tason nousu. Missään lajissa taidot ja taitavuus, mestaruudesta puhumattakaan, eivät tule vaivatta. On osallistuttava, opeteltava, harjoiteltava, hiottava, keskityttävä ja kerrattava. Niin kuorotyössä kuin muissakin tavoitteellisissa harrastuksissa tarvitaan siis tiettyjä ominaisuuksia. Näitä ovat esim. innostus, pitkäjännitteisyys, vastuuntunto, luotettavuus, keskittymiskyky, sosiaalisuus ja sitkeys - sanalla sanoen vahva luonne. Tällaisilla eväillä varustettu kuorolainen piirtää kauniita ja vaihtelevia melodiakulkuja elämänsä taivaalle.

Harmoniaa

Melodian voi luoda yksinkin, mutta harmoniaan tarvitaan monta puhtaasti soivaa ääntä. Kuorolaisen on tiedostettava jo kuoroon tullessaan oman äänensä tärkeä merkitys koko kuorosointiin. Samoin kuoroelämässä: Tavoitteet, joihin yhdessä sitoudutaan, hyvä yhteisymmärrys ja anteeksianto rakentavat me-henkeä ja siten myös yhteissointia. Silloin, kun jokainen jäsen hallitsee stemmansa ja pystyy eläytymään ja mukautumaan osaksi kokonaisuutta, syntyy harmonia, joka voi olla yleisöllekin nautittavaa kuultavaa. Kovin kevyin perustein ei voi aiheuttaa muille sointuvaikeuksia jäämällä pois tärkeästä harjoituksesta tai esityksestä. Se, mitä luvataan, myös pidetään. Hienoja palkintoja saadaan silloin, kun ymmärtää musiikin olevan yhteinen kieli eri ihmisten, kulttuurien ja kansojen välillä. Parhaat hetket olen itse kokenut hengellisen ohjelmiston laulujen sanoman myötä.

Riitasointuja

Kuten musiikissa niin myös kuoroelämässä kuuluu ja pitääkin kuulua joskus riitasointuja. Pohdin usein, mitkä ovat kuorotyössä riittävän hyvät lähtökohdat. Kalajoella ne ovat toki paljon vaatimattomammat kuin sellaisilla paikkakunnilla, joissa toimivat musiikkiluokat tai muuten painotettu musiikin opetus, tai josta löytyvät akustisesti tyydyttävät harjoitus ja esiintymistilat, tai joilla on enemmän väestöpohjaa ja vielä opiskelun alettuakin pysytään omalla paikkakunnalla. Näin meillä ei ole. No - asiathan voidaan kääntää tietysti aina pienen paikkakunnan voitoksikin...
Lopulta totean, että musiikin jännite syntyykin siitä, miten nuo riitasoinnut purkautuvat takaisin kauniisti soiviin kolmisointuihin, harmoniaan.

Arjen ja juhlan sointuja

Puhutaan usein viikkorytmistä kuin se olisi vain työn ja levon vuorottelua. Itse haluaisin lisätä elämään vielä arjen ja juhlan vuorottelun. Kuorotyössä näkyy selvästi, kuinka harjoitus on arkea ja esitys - pienikin - aina juhlaa. Joudun miettimään ja arvioimaan, milloin kuoro on valmis esiintymiseen. Joskus esiintymispyynnöt tulevat viime tipassa, jolloin kuorolle ei jää aikaa valmistautua huolellisesti musiikilliseen puoleen. Arkiharjoitus on aivan yhtä arvokasta ja tärkeää nuorille laulajille kuin esiintymisetkin. Jokainen varmasti haluamme, että ne juhlan soinnut, joita saamme olla tekemässä, soivat sydämistämme.

Akustiikka

Fermaatti-kuoron toimintaa tukevana ja kannustavana “akustisena ympäristönä” on useitakin tahoja. Oman kotikunnan ja kotiseurakunnan materiaalinen tuki on ensiarvoisen tärkeä jo nuorisotyönkin kannalta. Kuoro kuuluu myös valtakunnallisesti Sulasolin erikoisliittoon, Nuorten Kuoroliittoon, jonka puitteissa avautuu aivan uusi ja laajempi näkökulma koko maan nuorisokuoroihin. Nuorten Kuoroliitto on myös antanut mahdollisuuksia osallistua tapahtumiin, joista Sympaatti -festivaali on ollut yksi mieleenpainuvimmista. Tärkein ja läheisin taustaorganisaatio sekä kuorolaisille että itselleni on vanhemmista koostuva Fermaatin Tuki r.y.. Toivotankin joka syksy taas uusien laulajien vanhemmat tervetulleiksi tähän “kuoroperheeseen” kannustamaan ja tukemaan lastaan kuoroharrastuksen parissa.

Finaali

On etuoikeutettua saada tehdä tätä arvokasta työtä nuorten parissa ja olla seuraamassa kuorolaisten matkalle lähtöä. Kuten on jo aiemminkin todettu “laulajat lähtevät, laulut jäävät”. Kiitollisuudella muistan kaikkia kuorossa mukana olleita laulajia! Mitä parhainta elämän matkaa teille, rakkaat kuorotytöt!

Lopulta kuitenkin totean: Työ jatkuu...

Se laulaen aamulla alkavi työt
ja päättää ne laululla illoin.
Niin rauhassa oksalla nukkuu se yöt
kuin vuode ois peitetty villoin.
Ja kattona sillä on taivas.

Soili Autio luopuu perustamastaan Fermaatti-kuorosta neljän vuosikymmenen jälkeen haikeana mutta ei surullisena – Kuoro juhlii 40-vuotistaivalta konsertein lauantaina ja sunnuntaina

https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/571980

juhlakonsertissa hän siirtää kuoronjohtajan tehtävät kuoron kasvatille – nuorelle Emma Räihälälle. Autio tuntee haikeutta, mutta ei surua.

– Emma on ollut mukana jo pari vuotta. Ensin syksystä 2017 apujohtajana ja vastuualueena äänen avaus, nyt jo toisena kuoronjohtajana niin, että olemme jakaneet harjoitusvuorot ja kappaleet.

Autio on luottavainen tulevaan.

– Emma valmistuu laulupedagogiksi, hän on johtanut jo pari vuotta Kälviän Mieslaulajia ja Kokkolan Lauluveikkojen seniorikuoroa. Hänellä on huomattavasti suuremmat valmiudet ottaa tällainen nuortenkuoro vastuulleen kun minulla oli neljä vuosikymmentä sitten. Voin olla myös varma siitä, että kuoron linja säilyy, vaikka Emma tuokin omat tuoreet ideat tullessaan.

Tehtävät jättävää kuoronjohtajaa ilahduttaa myös se, että Emma Räihälä asuu Kalajoella.

– Fermaatissa on yhä nuorempia laulajia, muutamat vasta kolmasluokkalaisia. Kuoronjohtaja on myös eräänlainen äitihahmo, joten keikkajohtajalta tällaisen kuoron johtaminen ei välttämättä onnistu.

Autio toteaa moneen otteeseen, että nuorten kanssa on ollut suuri ilo työskennellä ja samalla sitä on itsekin pysynyt kartalla nuorten maailmasta. Kuoronjohtajana hän pysyy edelleen kartalla, sillä Autio jatkaa niin alueellisen Chorus Vallis -kuoron kuin viihdekuoro Soilatin johtajana.

Oskari Metsola – musiikkimies ja vaikuttaja

Kaarle Oskari Metsola (alkuaan Prihti) on syntynyt Kiikassa lokakuun 4. päivänä 1874 ja hän on kuollut Kalajoella 8.8.1951. Kaarle Oskarin vanhemmat olivat maanviljelijä, herastuomari Isak Juhonpoika ja äiti Vihelmiina Erkintytär. Koska isä oli sukunimetön mies, hän alkoi käyttää nimeä Prihti ostettuaan 1869 Prihti-nimisen tilan. Perheeseen syntyi seitsemän musikaalista lasta ja laulu kaikui Prihtin tuvassa. Tosinaan äitikin askarrellessaan lauloi vanhoja balladeja, jotka Oskari poika taltioi sitten, kun oli oppinut nuottienkirjoitustaidon.

Kansakoulusta Oskari sai loistavan päästötodistuksen. Hän oli toivonut löytävänsä elämäntehtävän musiikista ja niin hän pyrki ja hyväksyttiin Turun lukkari-urkurikouluun. Ensin hän kävi Suomen kaartin ja vasta sen jälkeen hän pääsi jatkamaan opiskelua, nyt Viipurin vastaavassa koulussa. Sen johtaja oli Emil Sivori, joka oli merkinnyt muistiin yli 2000 kansanlaulua ja sai oppilaansakin niihin innostumaan. Kouluaikanaan Metsola johti Viipurin VPK:n mieskuoroa ja sai kiitosta sovittamistaan kansanlauluista. Päästötodistuksen hän sai 1898.

Ensimmäinen virkapaikka ollli Pälkjärven lukkarin viransijaisuus, jonka velvollisuuksiin kuului kiertokoulunopetus. Lisäksi virkaa tekevä lukkari opetti laulua kirkonkylän kansakoulussa ja toimi säästöpankin johtajana. Hän oli perustamassa paikkakunnan nuorisoseuraa ja kuului myös raittiusseuraan. Vuonna 1900 Oskari Metsola sai vakinaisen viran Längelmäellä. Siellä hän oli virkansa ohella muun muassa kunnankirjurina, säästöpankin kamreerina, kuntakokouksen ja holhouslautakunnan puheenjohtajana. Laulu- ja soittokuntien johtajana hän oli koko Längelmäellä oloajan. Vuonna 1907 Oskari Metsola oli perustamassa Suomen Kanttoriurkuriliittoa, ja kun Keski-Hämeessä alettiin suunnitella omaan kansanopistoa, oli Oskari Metsola innolla mukana. Oriveden opiston kannatusyhdistys kutsuikin 20-vuotta toimittuaan Metsolan kunniajäsenekseen ”kiitollisuutensa ja kunnioituksensa” osoitukseksi.

Vuonna 1909 Metsola muutti Kauvatsalle, jossa hän virkansa ohella osallistui kunnalliseen toimintaan. Hän oli mm. kuntakokouksen ja kunnanvaltuuston sekä kunnan kansakoulujen johtokunnan puheenjohtajana. Hän oli 9 vuotta postitoimistonhoitaja ja 19 vuotta Satakunnan nuorisoseurojen liiton musiikkineuvoja. Laulu- ja soittojuhlilla Metsola oli itseoikeutettu yleisjohtaja.

Kun hänellä oli tähtäimessä muutto Kalajoelle, hän kirjoitti muistiin 100 kansansävelmä, mitkä ovat säilytettynä Satakunnan kotiseutuarkistossa. ”Tämän uutteran nuorisoseuratyöntekijän” kutsui Satakunnan nuorisoseurojen liitto kunniajäsenekseen Marianpäivänä 1921. Kauvatsan seurakunnan piispantarkastuksessa 1920 tahtoi piispa Gustaf Johansson pöytäkirjaan erikoismaininnan Oskari Metsolan ”suuresta taidosta ja harrastuksesta, jolla hän on huolehtinut kirkkolaulusta ja että kirkkomusiikki on erittäin hyvällä kannalla”. Vuonna 1920 Turun tuomiokapituli myönsi Metsolalle director santus-arvonimen.

Oskari Metsola muutti 1.5.1921 Kalajoelle ehtien palvella seurakuntaa ja kuntaa 30 vuotta. Jo seuraavana vuonna hänet valittiin kunnan rahastonhoitajaksi ja 1923 kunnankirjuriksi. Talvikaudet 1923-26 hän oli virkavapaana toimiakseen Hämeenlinnan alakansakouluseminaarin soitonopettajana. Hän opetti myös laskentoa ja toimi samanaikaisesti Hämeenlinnan tyttökoulun laulunopettajana sekä johti raittiusseuran sekakuoroa. Kalajoella hänellä oli monia puheenjohtajuuksia ja kunnankirjuri hän oli siihen saakka, kunnes hänestä tuli 1944 Pohjolan Osake Pankin Kalajoen konttorin johtaja. Siinä toimessa hän oli kunnes pankki 1946 yhdistyi Kansallis-Osake-Pankin kanssa.

Kun pitäjään 1940-luvulla perustettiin kansanopisto ja yhteiskoulu oli Metsola muutaman vuoden uusien koulujen alkuköyhyyden aikana molemmissa palkattomana laulunopettajana. Hän oli oikea työmyyrä, joka uurasti aamuvarhaisesta iltamyöhään. Oli hänellä miten kiire tahansa, niin koskaan hän ei sanonut ”en minä jouda”, kun joku tuli hänen apuaan pyytämään. Kaikki kokoukset, seurat, lauluharjoitukset ym. hän muisti ilman kalenterimerkintöjä. Sekakuoro oli hänelle rakkain harrastus ja kuorolle hän teki pikku laulelmia ja kansanlaulusovituksia. Hänen laulujaan on julkaistu mm. kokoelmissa ”Hengellisiä lauluja ja virsiä”, ”Siionin sointuja” ja Kansanvalitusseuran julkaisemassa ”Sekaäänisiä lauluja”. Hän toimitti yhdessä opettaja J.N. Lahtisen kanssa kirjan Kodin ja koulun koraalikirja.

Kun Kalajoen sekakuoro kerran lauloi radioon, sattui sitä kuuntelemaan professori Heikki Klemetti. Hän kirjoitti Metsolalle kiitoksen kuoron esityksistä ja vaikutuksestaan Metsola sai director musices-arvonimen täyttäessään 70 vuotta. Oskari Metsola oli monipuolisesti lahjakas, huumorintajuinen, valoisa ihminen, joka oli aina kiitollinen saamastaan elämänlahjasta ja kaikesta vuosikymmenien aikana kokemastaan. Hän osasi kiittää jopa saamistaan murheista.

Keskipohjalaiset muistavat Oskari Metsolan hänen sanoittamastaan ja säveltämästään Keski-Pohjanmaan laulusta ”Näin kuinka rannat viljavat...” Kalajoen Sekakuoro suoritti sen ensiesityksen Keski-Pohjanmaan maakuntaliiton perustavassa kokouksessa Kalajoella 1930. Metsolalle on myönnetty SL:n ritarikunnan ansioristi ja Kansanavun ansioristi.