Ansiolla Kallaan 2018
https://www.youtube.com/watch?v=deuOaoH__rY
Maakalla
https://www.youtube.com/watch?v=pC0jUQ6nGOE
ULKOKALLA
https://www.youtube.com/watch?v=ZMty6XLybGQ
Pekka Himanka - Muistojen Kalla
https://www.youtube.com/watch?v=893burD6bGk
Kallankari. Merikalastusta Pohjanmaan kalastajakylässä vuonna 1938
https://www.youtube.com/watch?v=0unVlaN7DoM
Perämeren hylkeenpyytäjät
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/03/perameren-hylkeenpyytajat#media=43419
Itsehallintoalue keskellä Suomea - Maakalla, Kalajoki
https://www.youtube.com/watch?v=z55nsVTO6iI&t=79s
Kallan karit
https://www.youtube.com/watch?v=fRXnj30pPyQ
Suomen vanhin itsehallintoalue Kallankarit unohtui EU:n ulkopuolelle
Maakalla
valitsee itse asukkaansa – ”Kuri on kova, mutta ei kohtuuton”
https://www.paivanlehti.fi/maakalla-valitsee-itse-asukkaansa-kuri-on-kova-mutta-ei-kohtuuton/
Kallan karien lakikirjat
Kalastajien
lukumäärä on ollut suurimmillaan Kallan kareilla 1700- ja
1800-luvuilla. Akateemikko Vilkuna on arvioinut venekuntia olleen
1760-luvulla enintään 90, mikä jo edellytti säännöllistä
valkamain vuorokäyttöä. Kyseinen venekuntien lukumäärä merkitsi
sitä, että karissa olisi ollut tuohon aikaan noin 270 henkilöä.
Huippuluja lienevät vuoden 1852 tarkat tiedot: Maakallassa 75 ja
Ulkokallassa 111 venekuntaa ja niissä 302 henkilöä. Lisäksi
kirjattiin seitsemän ammattiperkaajaa, neljä lasta sekä pappi, eli
kaikkiaan Kallen saarien väkiluku nousi 314
henkilöön.
Hallinnolliset asetukset saapuivat Kallaan
1600-luvun lopulla antaen suhteellisen tarkat toimintaohjeet.
Varhaisin valtakunnallinen satamaoikeusasetus on kuningas Kaarle XI:n
holhoojahallituksen 10.5.1669 antama ”Hampne-Rätt”. Se perustuu
aikaisempien kuninkaiden antamiin paikallisiin satama-ammattikuntien
järjestyssääntöihin, jotka ovat peräisin jo keskiajalta.
Lähin
esikuva on ollut Tukholman, Södermanlannin ja Itä-Göötanmaan
satama-ammatikuntien järjestyssääntö vuodelta 1450. Jo tuolloin
mainitaan haminavoutu ja määritellään hänen tehtävänsä.
Vuoden 1669 asetusta lienee noudatettu myös Kallassa, koska muutamat
menettelytavat – esimerkiksi kalastamaan lähtö ja karista
karkottaminen – ovat mainitun asetuksen mukaisia, tai sitten ne
perustuvat vielä vanhempaan kansanomaiseen
perinteeseen.
Aikaisempaa laajempi ”uudistettu
satamajärejstys” tuli voimaan vuonna 1726 ja sen jälkeen 1771
”Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki”.
Viimeksi mainitun suomennos oli pian myös Kallan karinarkussa ja
luettiin aina kalastuskauden alkaessa saarnastuolissa.
Valtakunnalliset asetukset eivät kuitenkaan sisältäneet kaikkia
Kallan kalastajayhdyskunnalle ominaisia piirteitä.
Paikallishallinnosta Kallassa huoehti kolme asetusten mukaista
elintä: karinkokous, haminakokous ja haminavouti.
Karikokousten
käytännön toteutuksesta ei aluksi ollut mitään erityisiä
säädöksiä, mutta selvää on, jotta siihen ottivat osaa kaikki
Kallaan saapuneet kalastajat; olipa heillä suorastaan painava
velvollisuus saapua kokoukseen. Ensimmäinen kokous pidettiin heti
kalastuskauden alussa Jaakon päivän tienoilla, kun edelliseksi
kesäksi valittu haminavouti oli saapunut.
Keskellä karia
pidettävästä kokouksesta ilmoitettiin rummuttamalla, torveen
puhaltamalla tai kirkonkelloa soittamalla. Rumpuna oli alkuaan vain
tyhjä silakkatynnyri, ja tämä käytäntö jatkui ainakin
Ulkokallassa vielä 1820-luvulla. Varsinainen rumpu päätettiin
ostaa 1784 ja se oli tarkoitettu myös ”kalastajain palvelukseen
pimeinä öinä”. Vuoden 1669 asetuksessa mainitaan, että merkki
kalastukseen lähtöön annettiin torveen puhaltamalla. Vuodesta 1729
lähtien kokous- ja muut merkit annettiin lahjaksi saadulla
kirkonkellolla.
Karinkokous valitsi ensimmäiseksi
haminavoudin ja sitten karinlautamiehet, jotka yhdessä muodostivat
haminaoikeuden. Juuri valittu haminavouti luki sen jälkeen
hamina-asetuksen sekä muut vuosittain edellytetyt päätökset.
Edelleen huutokaupattiin reimarien asettaminen ja merkkilyhdyn
huoltaminen kumpareen nenässä. Lisäksi voitiin keskustella siitä,
mitä korjauksia tai muita yhteisiä toimenpiteitä tarvittaisiin.
Kaikki tehtävät myytiin huutokaupalla alimman tarjouksen
tehneelle.
Kun yhteiset menot oli näin saatu selville,
päätettiin karirahan suuruudesta eli siitä maksusta tai verosta,
joka kannettiin jokaiselta venekunnalta. Keskeinen esi- ja toimimies
oli asetusten mukaan haminavouti, jota Kustaa Vilkunan mukaan ehkä
vastasi kansanomainen nimitys karinvanhin ja viimeksi karimestari.
Haminavoudiksi voitiin valita kuka tahansa luottamusta nauttiva
kalastaja; käytännössä tehtävään valittiin yleensä
haminasaarnaaja, mikäli hän tuli kariin heri pyyntikauden alussa.
Saarnaaja pidettiin arvovaltaisena; sopivasti sivussta tulleena
henilönä, jolla oli hyvät edellytyksen puolueettomiin
ratkaisuihin. Lisäski hän oli kirjoitustaitoinen ja saattoi pitää
hamina-asetuksen edellyttämää muistikirjaa, johon merkittiin
kaikki oikeudessa päätetyt ratkaisut. Kun Kallassa kuitenkin sattui
useita papittomia pyyntikausia, valittiin haminavoudiksi joku pysyvä
kalastaja.
Haminavoudin tärkeimpnä toimena oli yleisen
järjestyksen valvominen, minkä ohella hän toimitti monia yleisiä
tehtäviä. Jokaisen venekunnan oli ilmoittauduttava hänelle sekä
saapuessaan että lähtiessään. Haminavouti peri yhteisiin menoihin
tarkoitetun karirahan venekunnilta ja tarvittaessa hän kutsui
oikeuden koolle. Haminavoudin rinnalle valittiin 1850-luvulta lähtien
aina 1930-luvulle asti ”karinvanhin” eli järjestysmies, joka oli
samalla kirkkoväärti.
Haminaoikeus piti istuntonsa
pappilassa; näin tapahtui silloinkin, kun saarnaajaa ei ollut, vaan
oikeuden puheenjohtajana toimi kalastajien keskuudestaan valitsema
haminavouti. Toimituksessa noudatettiin kihlakunnan oikeudelle
tyypillisiä menettelytapoja. Päätösten ohjenuorana oli ”Karin
lakikirja” eli edellä mainittu asetus vuodelta 1771. Usein tuomio
sisälsi vain varoituksen tai kehoituksen, varsinkin jos syytetty oli
tunnustanut rikkomuksensa ja pyytänyt anteeksi.
Sakkoja
tuli eniten salakrouvauksesta eli viinan myynnistä. Milloin asia oli
sen luontoinen, että tuomittu saattoi ja halusi siitä valittiaa,
hänelle myönnettiin valitusoikeus, joka oli käytettävä kahden
viikon kuluessa ja suunnattava Kokkolan maistraatille. Käytännössä
valituksia tehtiin harvoin. Sakkoon tuomittu maksoi suorituksensa
heti oikeuden nähden kirkkoväärtille.
Tunnetuin esimerkki
on on heinäkuulta 1827, jolloin karkotuksen kohteeksi joutui
talollinen Jaakko Isola Hailuodosta. Hän oli jatkuvasti kannellut
naapuresitaan, räyhännyt humalassa ja esittänyt perättömiä
syytöksiä. Kun Isolan tavat eivät varoituksista ja sakoista
huolimatta ottaneet parantuakseen, karinkokous langetti
yksimielisesti hänelle ikuisen karkotustuomion, jonak perusteluissa
todettiin syytteen olleen ”pahan ja epäsovun alkujuuri tässä
muuten rauhallisessa paikassa”. Samalla määrättiin viiden
hopeataalarin uhkasakko sille, joka toisi veneessään Isolan
Kallaan. Lisäksi tuomio päätettiin lukea julki myös Hailuodon
kirkossa, jotta miehen ominaisuudet varmasti tulisivat tunnetuksi
myös hänen kotiseudullaan.
Rehellisyys katsottiin äärimmäsien
välttämättömäksi, koska aitat ja tuvat olivat lukitsemattomia ja
huomattava osa omaisuudesta ulkona kaikkien
ulottovilla.
Lähdeaineisto Lauri Järvinen Kaikuja Kallasta
ISBN 951-97978-1-5
Simon Silven – kirkonrakentaja
Kallan kirkko
Raution kirkko
Kalajoen
Iso-Jylkän talon isäntä, kirkonrakentaja Simon
Silven on
ollut merkittävimpiä keskipohjalaisia 1700-luvun
rakennusmestareita. Hänen pääasiallinen toiminta-alueensa oli
Pohjois-Pohjanmaalla ja Ylä-Savossa. Silvenin rakennustuotanto ja
säilyneet piirustukset osoittavat, että hän on hallinnut laajasti
perinteisen kirkon- ja tapulinrakennustaiteen ja samanaikaisesti
kyennyt omaksumaan monia kirkkotehtuurin senaikaiksia
uutuuksia.
Simon
Silven syntyi
11.8.1747 ja kuoli 29.4.1798. Simon
Silven syntyi
kahdeksanlapsiseen perheeseen kuudentena lapsena. Sukunimi juontuu
hänen kotikylänsä Kalajoen Metsäkylän nimestä. Tärkeimmän
rakennusmestarioppinsa hän lienee saanut isältään kirkon- ja
tapulinrakennustyömailla, Sen lisäksi on mahdollista, että hän on
nuoremman veljensä, maanmittari Stefan Silvenin tavoin istunut
jonkin aikaa koulunpenkillä.
Kirkonrakentaja
Simon
Silvenin vanhin
itsenäinen työ lienee Nurmeksen tapulin rakentaminen vuonna 1773.
Tuolloin mestari oli 25-vuotias. Sitä ennen hän oli osallistunut
isänsä johtajamaan Kärsämäen kirkon rakentamiseen 1765. Omien
suunnitelmien mukaan Simon Silven rakensi ainakin Sievin kirkon 1775.
Kirkko on purettu 1860-luvulla. Silven rakensi myös Kallan karien
kirkon 1780 ja Ullavan kirkon 1783. Ruotsin yli-intendentinviraston
vahvistamien rakennuspiirustusten mukaan Simon Silven on rakentanut
Iisalmen kirkon 1997, Merijärven kirkon 1781, Loviisan kirkon 1782.
Loviisan kirkko paloi 1855. Silven on rakentanut myös Vihannin
kirkon 1784, Rantsilan kirkon 1785 ja Kalajoen kirkon 1780-81.
Kalajoen kirkko paloi 1808. Alavieskan kirkon Silven rakensi 1795.
Tämä kirkko paloi 1916. Pielaveden kirkon hän rakensi 1797.
Pielaveden kirkko on purettu 1882. Raution kirkko rakennettiin Simon
Silvenin piirusten mukaan ja se valmistui 1800.
Nurmeksen
tapuli on tyypillinen pohjalainen kolmikerroksinen renesanssitapuli.
Simon
Silvenin suunnittelema
Saloisten tapuli on lähinnä pohjalaisen ja lounaissuomalaisen
tapulityylin siro sulautuma. Kallan karien ja Ullavan kirkot ovat
myös tavanomaisuudesta poikkeavia, pitkänomaisia kahdeksankulmion
muotoisia. Ullavan kirkko on lisäksi rakenteeltaan ns.
tukipalrikirkko, jonka pitkiä sivuseiniä tukevat lyhyistä hirsistä
salvotut ontot tukipilarit. Pohjakaavansa erikoislaatuisuduesta
huolimatta edellä mainitut kirkkorakennukset nivoutuvat
kokonaisuudessaan tyyliltään kiinteästi muuhun 1700-luvun
loppupuolen kansanomaiseen rakennustaiteeseen. Kirkonrakentaja Simo
Silvenin tärkeimpiä töitä olivat kutenkin muutamat ristikirkot,
joiden piirustuksia on muokattu Tukholmassa Silvenin
alkuperäissuunnitelmien pohjalta.
Ulkomeren kalastus
Kuvassa
verkkoja kivitetään
Kallankari
on ollut koko suomalaisen Pohjanmaan rannikon tärkein
silakanpyyntialue. Kokkolasta Ouluun ja Hailuotoon saakka on sinne
rannikon kalastajaväki jo useina vuosisatoina Jaakon-päivän
lähetessä purjehtinut monina kymmeninä venekuntina silakkaa
pyytämään. Maakallassa venekuntien luku saattoi nousta yli
kakseankymmenen. Kalla on tiettävästi Suomen ainoa paikka, jossa
vielä pyydettiin silakkaa pohjaverkoilla. 1940-luvulla on
Maakallassa parhaina kesinä käynyt nelisenkymmentä
venekuntaa.
Pyynti käy lyhyesti kertoen seuraavaan tapaan:
päivän ahtimuksilla kuivanneet verkot kannetaan iltapuolella
veneeseen, jossa niihin ruvetaan solmimaan painokiviä eli riippoja.
Luotinuoralla koetellaan pohjaa; paikka on hyvä, jos vettä on 4-8
syltä ja jos alla tuntuu olevan savipohja. Samasta veneestä
heitetään tavallisesti kolme juonta eli siis kunkin osakkaan
verkot eri juoneksi, vaikka niistä tulevaa saalista ei mitenkään
erotellakaan. Perämies soutaa, keulamies hoitaa raskasta alapaulaa,
keskimies kevyempää yläaimaa. Kun merkkipumpuri on lennätetty
viimeisenä veteen, vene ankkuroidaan ja ryhdytään valmistelemaan
illallista. Veneessä olevaan keittokoukkuun ripustetaan pata tai
pannu ja alle viritetään tuli, jonka suoja-arinana on irtoneinen
kivilatomus veneen pohjalla tai taallisimmin vanha patarani. Kun
illallinen on syöty ja vielä sen päälle kahvit juotu, koetaan
verkot, s.o. Katsotaan juonen molemmista päistä verkkoja, ja jos
kalaa onvain jommassakummassa päässä, jatketaan verkkoja siihen
suuntaan; jos kala puuttuu kokonaan, juoni siirretään toiseen
paikka ja käännetään toiseen suuntaan.
Kun verkot on
saatu lopulliseen pyyntipaikkaansa, onkin puoliyö käsillä ja
pyyntimiehet käyvät hyvin ansaitulle levolle. Riepunukkeli ja
vällyt levitetään veneen keskiosaan, ja siihen miehet asettuvat
poikittain, keskimies keskellä, nukkumaan purjeet peittona.
Tarvitaan lujat hermot ja raitis ruumis nukkuessa pelkän purjeen
alla avoveneessä syksyisellä merellä. Laine loiskii korvan
juuressa, vene keinuu, ja kattona on vain taivaankupu. Mutta
pyyntimiehen on aina oltava lähellä verkkojaan; koskaan ei tiedä,
milloin myrsky puhkea, jolloin verkot on saatava nopeasti merestä,
ellei halua luopua koko omaisuudestaan. Aamun sarastaessa nostetaan
verkot. Perämies jälleen soutaa noudatellen verkon käänteitä ja
keulamiehen lyhyitä komennuksia. Miehet kiskovat hartiavoimin
lotisevan märkää verkkoa. Ei siinä jouda kylmä tulemaan, vaikka
kädet ovat paljaat ja vesi raakaa. Työ on mieuista, jos verkon
kyljet kimaltelevat hopeisina, vaikka raskaaksi se käy, jos koko
juonesta kertyy vain keittokalat.
Karin rannassa verkot
puhdistellaan, kalat jaetaan, virutetaan pärevakoissa ja kannetaan
paareilla kunkin osakkaan aittaan jatkokäsittelyä varten. Verkot
ripustetaan ahtimiin. Joskus ne pestään ja myös roukataan eli
keitetään tervavedessä. Jos saalis on ollut hyvä, kuluu päivä
sitä korjatessa; vielä pitää ehtiä parsia verkkoja, höylätä
ja uurtaa nelikoita, vamistaa ruokaa jne. joten tointa riittää
puuttumatta siihen saakka, kunnes verkot on taas ripotettava. Lepo
saa parhaina pivinä supistua pauhalla nukuttuihin tunteihin. -
Mutta voipa nousta monipäiväinen myrsky. Silloin pyyntimies pitää
mieluisampana paikkana kalamajansa makuulavaa, jossa voimia
erättyään jaksaa taas viikkokauden vähiin uniin laskea ja nostaa
verkkoja, asua oikullista peltoaan.
Kalla on lisäksi Suomen
ainoa kalastuspaikka, joka voi kerskua omista laeista ja
asetuksista. Siellä näet on ollut voimassa ns. satamaoikeus, jolle
kuninkaallisen asetuksen mukaan, vuodelta 1669, kuuluu
oikeudenkäyttö kalastajayhdyskunnissa. Satamaoikeus ei suinkaan
aina esiintynyt pahantekijäin rankaisijana; sen hoitoon kuuluivat
haminajärjestyksen mukaan myös kaikki muut hallinnolliset toimet
järjestäytneen yhteiskunnan hyväksi. Kunkin venekunnan kippari
oli aluksensa isäntänä velvoitettu ilmoittamaan oikeudelle
tulonsa ja miehistösnä lukumäärän. Tulipalon välttämiseksi ja
siisteyden ylläpitämiseksi oikeus toimitti säännöllisesti
tarkastuksia, joissa usein tehtiin muistutuksia. Lisäksi se
huolehti kalleimmasta yhteisomaisuudesta, kirkosta ja pappilasta,
määräten kulloinkin tarpeelliset korjaukset
suoritettavaksi.
Ankara syksy pimeineen ja myrskyineen
karkoittaa viimeisetin kalastajat mikkeliltä mantereelle
kotilämpöön. Talvella kari on autio, tuskin majoja näkyy
lumikinosten ja ahtojääröykkiöiden keskeltä. Maaliskuun
kirkkaat päivät voivat tuoda jo eloa hylätylle luodolle, voi näet
jokin hylkeenpyytäjäseurue majoittua karille, jonka kirkolta on
hyvä kaukoputkella tähystellä merkkejä jäällä loikovasta
saaliista.
Lähdeaineisto: Kustaa Vilkuna Isien työ
Menettikö Kallan karit itsehallintonsa?
Suomi kuului aikanaan Ruotsin valtakuntaan ja Ruotsi oli suomalaistenkin hallintokieli. Marraskuun 6. päivä on ruotsalaisuuden päivä. Kustaa II Aadolf kaatui Lutzenissä 6.11.1632. Kallan kareilla on itsehallinto Ruotsinvallan ajalta.
Kallan karit sijaitsevat vajaan 20 kilometrin päässä
rannikolla. Siellä on ihmeellinen rauha ja siellä saa olla luonnon
helmassa luonnon armoilla. Olen viettänyt Kallan kareilla yhden
päivän ja yön. Se oli mieleenpainuva kokemus. Nukuin yön Kallan
karien pappilassa.
Itse aloin kiinnostua Kallan karien
itsehallinnosta, kun eläkkeellä oleva opettaja Matti Orell otti
minuun yhteyttä ja kertoi, että Kallan karien itsehallinto on
menetetty Rahjan saariston Natura Life-rahoitusratkaisussa. Matti
Orell kuoli
mmutama vuosi sitten. Ennen kurki kuoli kuin suo sulasi.
Haminaoikeuden omistajana Matti Orell pyrki saamaan selville Kallan
karien itsenäisyyden tilan ja Natura-asian laittomuudet, mutta
suomalainen oikeuskulttuuri ei antanut mahdollisuutta totuuden esille
saamiseen. Laittomuudet ja mahdolliset rikokset on lakaistu maton
alle poliittisten päättäjien siunauksella. Onko asiassa
oikeuskansleri Paavo
Nikulalla puhtaat
jauhot pussissa? On syytä epäillä, että Nikulan omatunto ei ole
puhdas tai jos se on puhdas niin silloin se on kokonaan
käyttämätön.
Juridista
taustaa
Kallan
karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria
piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669
Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa
noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai
kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista
karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat
lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli
melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki
rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan
vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime
vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250
ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei
kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.
Cunin:sen
Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja
koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous
valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli
satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on
saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio
Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä
24:pnä Tammi kuuta 1771.
Ulkokallaan on Maakallasta matkaa
kolmisen kilometriä. Se on pienempi ja karumpi kuin Maakalla.
Ulkokallassa on 13 metrin korkuinen majakka. Se on aika huonossa
kunnossa. Rauhaa ja eksotiikkaa löytyy. Jos tuuli on tarpeeksi
navakka, siellähän olet ja pysyt. Majakanvartioiden talo on
kunnostettu matkailukäyttöön. Saunakin löytyy. Ulkokallan
rumistukseksi on pystytetty Telen 55-metrinen masto majakan
viereen.
Kallan
karit ei ole liittynyt Euroopan Unioniin
Suomen
EU-ministeriryhmän kokous on pidetty 14.2.1994 ja siitä on tehty
pöytäkirja 4/94 18.2.1994 on julistettu salaiseksi. Pöytäkirjan
mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko
Aho ja
ministerit Salolainen,
Haavisto,
Norrback
ja
Kankaanniemi
sekä
avs. Sundbäck,
op. Satuli,
yj. Erickson,
aop. Kosonen,
tp.Kuosmanen,
fn Aarnio,
lsn. Jääskinen,
ln. Halonen
sekä
eav. Huhtaniemi.
EU-jäsenyysneuvottelussa esitetään, että ratkaisu koostuisi
seuraavista elementeistä: 1. Kalastus, 2. Matkustajatuomiset, 3.
Kuljetusyhteyksien turvaaminen 4. Kakkosasunnot ja 5. Ahvenanmaa,
jonka osalta esitetään, että asia ratkaistaan Suomen position
pohjalta.
Itsehallinnon omaavia Kallankareja ei ole esitetty
liitettäväksi Euroopan Unioniin eikä sellaista pyyntöä Suomen
hallitus ole esitettykään Kallankarien itsehallintoelimille,
karikokoukselle ja karineuvostolle päätettäväksi. Näin ollen
itsehallinnon omaavat Kallankarit eivät kuulu Euroopan
Unioniin.
Rahjan
saariston Natura Life-hakemus
Keski-Pohjanmaan
Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään
11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura
2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon.
Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen
alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan
karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702
548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk,
Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205
096 mk.
Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä
hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan
kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui
hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle
esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu
hankkeeseen 200 000 markalla.
Myös Kallankarien
itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa
kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla
tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero
Laukkanen,
lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan
kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa
kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen
200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä
tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan.
Kalajoen kunnan puolesta hakemuksen allekirjoitti kunnanjohtaja
Torsti
Kalliokoski ja
kunnansihteeri Pekka
Ollila.
Hakemuksessa
sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet
liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio
hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä
ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä
törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja
syyttäjän toimesta syyttämättä. Asia vanheni lokakuussa 2006.
Rikosten vanhentaminen on myös rikos.
Tekojen
selittelyä
Kun
Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan
niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan
karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi
niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa
Kallan karit Naturasta.
Soitin ympäristöministeriöön Ilkka
Heikkiselle 4.2.1998.
Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana
Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista,
kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin
Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom
Hästbackalle,
joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet
poistaa Kallan karit Naturasta.
Ympäristöministeriön
ylitarkastaja Leila
Suvantola ilmoitti
2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns.
giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä
itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran
hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin
kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan
voimassa.
Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet
laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet
(Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä
alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi
ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe
asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan.
Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle
tehty oikeustoimi on mitätön.
Kallan kareilla oli siis
itsehallinto, jonka se menetti osittain tai kokonaan, koska EU
komissio hyväksyi Kallan karit Natura-alueeksi Natura
Life-rahoitushakemuksessa. Ainoastaan EU komissio voi muuttaa omia
päätöksiään. Suomen viranomaiset eivät voi muuttaa EU-komission
päätöksiä. Kysymys on siis historiallisesti erittäin
merkittävästä asiasta, jolle Suomen viranomaiset ovat viitanneet
kintaalla. Miksi syyllisiä ei saada vastuuseen? Miksi Kallan karien
itsehallintokysymystä ei voida selvittää perusteellisesti Suomen
viranomaisten toimesta? Onko Kallan karit EU:n jäsen? Näillä
asioilla on erittäin suuri merkitys tulevaisuudessa.
Kallan karien itsehallinto ja Natura
Kallan karineuvosto on tehnyt kielteisen päätöksen Naturaan liittymisestä. Myös karikokous on tehnyt yksimielisen kielteisen päätöksen Natura-asiassa.
Keski-Pohjanmaan
ympäristökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa
itsehallinnon omaavia Kallan kareja Naturaan eikä ottaa niitä
sieltä pois. Keski-Pohjanmaan ympärisökeskuksella ei ole ollut
minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja
Rahjan saariston Natura life-rahotushakemukseen vastoin Kallan karien
itsehallintoelinten päätöksiä. Virkamiehet ovat kiistatta
syyllistyneet virkavirheeseen ja toimivaltansa ylityksiin, kun ovat
toimineet vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä ja
sitoutuneet laittaamaan itsehallinnon omaavat karit Naturaan ja ovat
kaiken lisäksi anoneet rahoitusta väärillä tiedoilla vastoin
itsehallintoelinten päätöksiä. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus
ja Kalajoen kunnan virkamiehet ovat syyllistyneet myös Kallan karien
itsehallinnon loukkaukseen allekirjoittaessaan Rahjan saariston
Natura Life rahoitushakemuksen.
Korkein
oikeus on vahvistanut päätöksellään Kallan karien itsehallinnon
24.11.1989. Jo
1600-luvun lopulla Kallaan tulivat virallisemmat, hallinnolliset
asetukset, joita ruvettiin soveltamaan. Vanhin valtakunnan
hallitusken antama satamaoikeusasetus, joka määrättiin myös
Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi, on Kaarle XI:n
holhoojahallituksen antama "Hampne-Rätt", joka anettiin
10.5.1669. Se perustui jo keksiaikaisiin satama-ammattikuntien
järjestyssääntöihin, Tätä Kaarle XI:n aikaista asetusta
noudatettiin siis myös Kallassa, mm. yhtäaikainen kalaan lähtö ja
karista karkottaminen ovat juuri tämän asetuksen mukaisia.
Vuonna
1726 annettiin edellistä laajempi "uudistettu satamajärjestys"
ja 1771 "Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi eli
Laki". Tämän viimeksi mainitun suomenkielinen laitos oli
käytössä Kallassa. Kallan paikallishallinnossa oli myös kohtia,
joita ei ollut mainittu virallisissa leaissa. Asetuksen mukaiesti
huolehti Kallassa paikallishallinnosta kolme elintä: karikokous,
haminakokous ja haminavouti. Karikokouksessa olivat läsnä kaikki
Kallaan saapuneet kalastajat, heidän velvollisuutensakin oli
osallistua kkoukseen. Ennen kokous pidettiin edellisen kesän
haminavuodin aloitteesta. Sen alkaminen ilmoitettiin rummuttamalla,
torveen puhaltamalla tai kirkonkelloja soittamalla. Alkuaikoina
rumpuna oli tyhjä tynnyri. Oikea rumpu päätettiin hankkia 1784.
Tätä rumpua käytettiin myös merkinantolaitteena pimeinä öinä,
sen avulla ilmoitettiin merellä oleville kalastajille Kallan,
turvapaikan, sijainti. Kirkonkello saatiin lahjoituksena jo
1700-lvulla.
Kokous
valitsi ensimmäsikesi haminavoudin ja karinlajutamiehet, jotka
yhdessä muodostivat haminaoikeuden. Valituksi tullut haminavouti
luki seuraavaksi läsnäolijoille hamina-asetuksen ja muut
mahdolliset päätökset, jotka olli päätetty vuosittain lukea.
Tämän jälkeen huutokaupattiin reimarien asettaminen ja
merkkilyhdyn huoltaminen. Merkkilyhty oli kumpeleen päässä. Samoin
myytiin huutokaupalla muut tehtävät työt alimman tarjjouksen
tehneelle.
Karikokouksessa käsitellään yhä kaikki saareen
hallintoa koskevat kysymykset. Vuoden 1966 karikokouksessa päätettiin
kieltää kaikilta ulkopuolisilta huvilan rakentaminen karille.
Asuntolupa myönnettiin kaikille niille nuoremmille kalastajille,
joilla on perintöoikeus vanhemmilta ajoilta.
Lähdeaineisto:
Osmo Thiel-Matti Käki Kalla - Perämeren kalakari
Kustaa Vilkuna Kallan kalastajayhdyskunta
Lauri Järvinen Kaikuja Kallasta
Natura 2000 ja Life-rahoitus
Huom. Itsehallinnon omaavat Kallan karit ( Maakalla) mukana Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksessa. Kuva rahoitushakemuksen liitteestä.
Olen
kritisoinut voimakkaasti Rahjan saariston Natura-Life
rahoitushanketta. Olen tehnyt asiasta rikostutkintapyyntöjä ja
kanteluja laillisuusvalvojille sekä valtuustoaloitteen asioiden
selvittämiseksi. Kaikki on ollut turhaa, sillä Suomessa Natura on
vaiettu valtiosalaisuus. Tiedän varmasti olevani oikeassa ja
viranomaiset ovat vuorenvarmasti väärässä. Mielestäni
varatuomari Timo
Nikula on
tuonut kirjoituksessaan asian perusteellisesti, oikein ja
lainmukaisesti esille. Lainaan varatuomari Timo
Nikulan kirjoitusta:
Suomen
ja EU:n liittymissopimus (EU-sopimus) astui voimaan 1.1.1995. Samalla
tulivat voimaan Suomea jäsenvaltiona velvoittavat yhteisöoikeuden
säännökset (EY-oikeus), yhtenä niistä ns. Habitaattidirektiivi
eli Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä
luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. Direktiivi
edellyttää jäsenvaltiolta mm. sitä, että jäsenvaltio ryhtyy
toimiin selvittääkseen kansallisella alueellaan olevat "yhteisän
tärkeäksi päättämät alueet" asianmukaisia tieteellisiä
menetelmiä käyttäen. Uutena jäsenvaltiona Suomen velvollisuutena
oli siten edistää osaltaan unionin yhteistä tavoitetta eli
erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen
ekologisen verkoston = Natura 2000
perustamista.
Habitaattidirektiivi sisältää selkeät
määräykset myös siitä, miten jäsenvaltion on toimittava
osaltaan verkoston perustamiseksi. Direktiivin 4 artiklan mukaan
"jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III ( 1 vaihe)
vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen
perusteella luettelo alueista, josta ilmenee miten liitteen I
luontotyyppejä ja liiteen II luontaisia lajeja sen kansallisella
alueella olevilla alueilla on". Tämän tehtävän
suorittamiselle direktiivi asettaa määräajan. Luettelo on ko.
artiklan 2 momentin mukaisesti tomitettava komissiolle kolmen vuoden
kuluessa direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta
koskevien tietojen kanssa. Suomen osalta asetettu määräaika
hankkeen 1. vaiheen osalta päättyi
31.12.1997.
Habitaattidirektiivin 4 artiklan mukaisesti tämän
jälkeen käynnistyy 2. vaihe, jonka aikana alueet sekä niillä
toimeenpantavat suojelutoimet vahvistetaan ja toimeenpannaan
lopullisesti koko yhteisön tasolla ja valvonnassa. Tämä vaihe on
suoritettava kuuden vuoden kuluessa 1. vaiheen päättymisestä.
Natura
2000 1. vaihe Suomessa
Suomessa
Natura 2000 verkostoehdostuksen (1. vaihe) valmistelu alkoi
marraskuussa 1994. Jo tätä ennen Suomessa oli aloitettu tulevan
yhteisäoikeuden ja Suomen sisäisen lainasäädännön laaja
yhteensovittamistyö ympäristöoikeuden alalla. Tämän tuloksena
ympäristöhallintomme organisaatio muuttui. 1.3.1995 voimaantulleen
ympäristöhallintolain mukaisesti siten, että ympäristöministeriön
alaisuuteen perustettiin Suomen ympäristökeskus sekä 14
alueellista ympäristökeskusta. Samalla lakkautettiin vesi- ja
ympäristöhallinnon piiriorganisaatio kuten myös lääninhallitusten
ympäristöyksiköt, joiden virka- ja työsopimussuhteinen henkilöstö
siirtyi lain voimaantullessa ympäristökeskusten
henkilöstöksi.
Vaiheen 1. toteuttaminen tapahtui Suomessa
virkamiestyönä ympäristöministeriön johdolla. Käytännön
valmistelutyö toteutettiin ympäristöministeriön ja
ympäristökeskuksen alueellisissa ympäristökeskuksissa (14)
virkamiestyönä vuosien 1996 ja 1997 aikana. Suomen alue-esitys
valmistui keväällä 1997 ja esitys julkistettiin esityksen yleisen
kuulemisen 7.4.-6.6.1997 yhteydessä.
Suomen esitys
Natura-alueiksi (vaihe 1) valmistui etenkin alue-esityksen laajuus
huomioon ottaen huomattavan nopeasti. Esitystä kohtaan on esitetty
monenlaista kritiikkiä. Maanomistajat ova arvostelleet erityisesti
sitä, ettei Suomen alue-esitys ole perustunut EU-oikeuden
edellyttämään vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen
tieteellsien tietämyksen perusteella laadittuun luetteloon niistä
alueista, joilla direktiivin luontotyyppejä ja lajeja todella
esiintyy.
EU:n
Life-rahoitus
EU:n
life-rahoitusväline on Union jäsenvaltioille tarjoama
rahoitusmahdollisuus, jolla tuetaan Natura 200 alueilla toteutettavia
luonnonsuojeluhankkeita. Life-rahoitusta ei ole tarkoitettu
käytettäväksi hankkeen 1. vaiheessa, ellei ole täysin selvää,
että ne alueet, joille rahoitusta haetaan tullaan myös liittämään
lopullisesti Natura verkostoon. Life-rahoituksen liittyminen 2.
vaiheeseen käy hyvin ilmi Habitaattidirektiivin 8 artiklan 1.
kohdasta:
"Samalla
kun jäsenvaltiot (Suomi) toimittavat komissiolle ehdotuksensa
alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia
luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten
suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan
arvionsa yhteisän yhteisrahoitustarpeesta, jota ne pitävät
tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1
kohdassa aiheutuvat velvoitteet."
Habitaattidirektiivin
6 artiklan 1 kohta säätää:
"Jäsenvaltioiden
(Suomi) on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla
tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa
tarkoituksenmukaisia käyttösuunitelmia, jotka koskevat eritysiesti
näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia
käyttösuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisä,
hallinnollisia tai sopisumusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka
vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen
lajien ekologisia vaatimuksia alueilla".
Suomen
ympäristöviranomaiset päättivät kuitenkin ottaa
Life-rahoitusvälineen käyttöön eräissä kohteissa jo 1.
vaiheessa. Rahjan saariston osalta tämä tapahtui ilmeisesti jo
keväällä 1996, jolloin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus laati
komissiolle rahoitusanomuksen, jossa Life-rahaa haettiin koko Rahjan
saaristoalueelle sekä sitouduttiin sisällyttämään koko
projektialue myöhemmin komissiolle jätettävään Suomen
alue-esitykseen. Ratkaisu koko Rahjan saariston liittämisestä
Natura 2000 verkostoon tapahtui siten käytännössä jo keväällä
1996. Tämä kytkentä on jätetty tietosiesti ilomoittamatta alueen
asukkaille ja maanomistajille.
Sitouduttuaan ilmoittamaan koko
Rahjan saaristoalueen Natura verkostoon jo keväällä 1996 osana
Life-rahoitusmenettelyä, eivät ympäristökeskuksen viranoamiset
ole enää kyenneet käsittelemään puolueettomasti maanomistajien
muistutuksia eikä lopullisia alue-esityksiä. Menettely on osaltaan
johtanut siihen, että alueen ympäristökeskusken virkamihet
menettivät jo vuonna 1996 lopullisesti mielenkiintonsa varsinaiseen
tehtäväänsä eli sen selvittämiseen, millä alueilla suojelun
tarpeessa olevia lajeja ja luontotyyppejä todella
esiintyi.
Life-rahoitusta ei olisi tullut hakea kuin niille
alueille, joiden omistajat halusivat luovuttaa maa- ja vesialueensa
Natura verkostoon. Muilta osin viranoamiset ovat ylittäneet
toimivaltansa ja syyllistyneet vähintäänkin virkavelvollisuuksien
rikkomiseen ja mahdolliseen virkavirheeseen.
Ouliussa 5.4.1999
Timo Nikula asianajaja Oulunsalo
Poliisineuvos
Veikko Autereen lausunto
Rahjan
saariston Natura Life-rahoitushakemukseen on sisällytetty myös
itsehallinnon omaavat Kallan karit. Ympäristökeskuksen
virkamiehillä ja Kalajoen kunnan johotavilla virkamiehillä ei ole
ollut oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Natura
2000 verkostoon eikä Natura Life-rahoitushakemukseen.
Näin
poliisineuvos Veikko Autere: Kallankarien
itsehallinto perustui aikanaan laintasoisena annettuun määräykseen
eli "Kuninkallisen Majestetin uudistetu Hamina Ordningi eli
Laki", Annettu Stockholmissa Neuvo Kammarissa sinä 24 p:nä
Tammikuutta 1771". Kallankarien itsehallinto perustuu siten
aivan eritysitä historiallista arvoa omaavaan laintasoiseen
määräykseen, jonka tarkoituksena on ollut kalastuselinkeinon
turvaaminen kalasatamilla. Annettua ja säädettyä itsehallintoa on
myös toteutettu Kallankarien koko historian ajan aivan tähän
päivään saakka mainittuun "ordningiin" perustuen. Siten
itsehallinon perusteena oleva "laki" ei ole
käyttämättömäänä vanhentunut. Mikäli Kallankarit liitetään
Natura 2000-ohjelmaan, niin direktiivin 92/43 EEC 14. artiklan mukaan
Natura-aleuilla liikkuminen voidaan kieltää. Jos kieltopäätöksen
antaa jokin muu taho, kuin Kallankarien itsehallintoelimet esim.
metsähallitus tai ympäristöviranomainen tai eurobyrokraatti, niin
rajoittaa kieltopäätös olennaisesti karien käyttöä ja siten
itsehallintoa, Koska itsehallinto on määritelty laintasoisella
määräyksellä, niin ei karineuvosto voi luopua lain perustamasta
itsehallinnosta, tai tehdä sellaisia sopimuksia, jotka rajoittavat
taikka vähentävät karin itsehallintoa.
Seison sanojeni
takana eli lähteen saa kyllä ilmoittaa kyselijöille.
Poliisineuvos
Veikko Autere
Himangan kunta ja Natura
Himangan kunnanhallitus päätti 14.5.1996 kokouksessaa 122 § ettei se osallistu Rahjan saariston Natura 2000-suojelualaueen perustamishankkeeseen. Himangan kunnanvaltuusto päätti 19.12.1996 ettei alueita tule liittää Natura 2000-verkostoon. Näistä päätöksistä huolimatta Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus laittoi Himangan kunnan osallistujaksi Rahjan saariston Natura Life-projektiin 200 000 markalla. Menettely varmasti täyttää rikoksen tunnusmerkistön.
Kalajoen kunnanhallitukselle
esiteltiin 22.4.1996, että Himanka osallistuu Rahjan saariston
Natura Life-hankkeeseen 200 000 markalla ja Kalajoen kunnan osuus on
myös tuo sama summa eli 200 000 markkaa. Näin Kalajoen
kunnanhallitukselle esiteltiin asia väärillä tiedoilla.
Esittelevä virkamies on kiistatta syyllistynyt virkavirheeseen
esitellessään asian päättäjille virheellisillä tiedoilla. Kun
kysymys on Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksesta niin
väärillä tiedolla aikaan saatu päätös on vakava virkavirhe.
Kaiken lisäksi Kalajoen kunnanjohtaja Torsti
Kalliokoski ja
kunnansihteeri Pekka
Ollila allekirjoittivat
tuon väärillä tiedoilla tehdyn Rahjan saariston Natura
Life-rahoitushakemuksen, jossa Himangan kunnan rahoitusosuudeksi oli
ilmoitettu 200 000 markkaa, vaikka Himangan kunnan päättävät
elimet olivat päättäneet olla osallistumatta koko hankkeseen.
Lisäksi rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu Kallan karit
liitettäväksi Natura 2000-verkostoon. Koko oproejktin suuruus
rahassa mitattuna oli 12,2 miljoonaa markkaa. Kalajoen päätöksessä
oli mainittu myäs rahajoen käyttäminen matkailun tarpeiden
yhteensovittamiseen. Tuohon aikaan kunnanjohtaja Torsti
Kalliokoski oli
kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja
ja yhtiön taloudellinen tilanne oli katastrofaalinen.
Myös
Kallan karien aluelle haettiin Natura Life-rahoitusta Kallan karien
itsehallintoelinten päätösten vastaisesti. Hakemuksessa on
ilmoitettu, että siinä tarkoitettu alue tullaan liittämään
Suomen Naturaverkostoon, mitään varaumia alueen laajuuden suhteen
ei tässä yhteydessä tehty. EU on hyväksynyt rahoitushakemuksen
ja EU on myös maksanut osuutensa rahotuksesta. Himgan kunta ei ole
maksanut. Miten käsiteltiin tuo Himangan kunnan osuudeksi
ilmoitettu 200 000 markkaa projektin toteuttamisessa. On
todennäköistä, että väärillä tiedoilla tehty rahoitushakmeus
olisi aiheuttanut sanktioita myös Suomelle siitä, että
rahoitushakemuskessa Naturaverkkoon liitettäväksi ilmoitettua
aluetta ei sellaisenaan ole sisällytetty Suomen ehdotukseen.
Asia
on kuitenkin pitänyt salata eikä poliisiole selvittänyt asiaa
lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta ja on syytä epäillä,
että poliisi on näinollen syyllistynyt rikosten peittelyyn ja
rikollisten suojeluun. Myös laillisuusvalvojat kieltäytyivät
selvittämästä asiaa. Onko kysymyksessä valtiosalaisuus?
Törkeä petos ja poliisirikokset sekä muut rikosepäilyt
Esitän
tässä todistusaineiston sekä kirjalliset perustelut törkeään
petokseen Rahjan saariston Natura Life-rahoituksessa sekä siihen
liittyvät poliisirikokset ja epäillyt virkamiesten virka-aseman
väärinkäytökset, jotka muun muassa Kalevan freelancer-toimittaja
uutisoi lainmukaisina toimintoina. Kalevan toimittajan motiiveja tai
teon syitä en ryhdy arvailemaan.
Tässä Rahjan saariston Natura
Life-rahoitushakemuksen ensimmäinen sivu, mikä osoittaa
tekijän:
Tässä
hakemuksen toinen sivu, mikä osoittaa hakemuksen väärät tiedot ja
väärillä tiedoilla rahaa hakeneiden nimet ja
allekirjoitukset:
Tässä
hakemuksen kolmas sivu, mikä osoittaa hakemuksen väärät tiedot ja
osallisen nimen ja allekirjoituksen:
Tässä
hakemuksen neljäs sivu, mikä osoittaa rikoksen. Hakemuksessa on
Himangan kunta ilmoitettu osallistujaksi ja Himangan kunnanhallitus
sekä kunnanvaltuusto ovat tehneet asiassa kielteisen päätöksen.
Hakemuksessa on ilmoitettu Himangan kunnan osuudeksi 200 000 markkaa,
vaikka Himangan kunta ei ole osallistunut hankkeeseen. Näin ollen
hankkeen rahoituksesta on jäänyt uupumaan 200 000 markkaa.
Rahoitushakemus on tehty väärillä tiedoilla. Rikos on
kiistaton:
Tässä
hakemuksen viides sivu, mikä osoittaa, että itsehallinnon omaavat
Kallan karit on hakemuksessa ilmoitettu mukaan hankkeeseen, vaikka
itsehallintoelimet ovat tehneet asiassa kielteisen päätöksen.
Kysymyksessä on väärillä tiedoilla tehty rahoitushakemus sekä
Kallan karien itsehallinnon loukkaus. Kysymys on myös
esteellisyydestä, sillä samat henkilöt, jotka ovat olleet
päättämässä Naturasta tämän alueen osalta, ovat mukana myös
tässä Natura Life-hakemuksessa. He ovat siis olleet esteellisiä
päättämään alueen liittämisestä Naturaan. Rikokset ovat
kiistattomia:
Valtuutettu
Erkki
Aho teki
selvityspyynnön asiasta Kalajoen kunnalle, missä kunnanhallitus
esitti valtuustolle vääriä tietoja eli on syytä epäillä
virka-aseman väärinkäyttöä. Kunnanhallitus väitti, etteivät
kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ole allekirjoittaneet itse hakemusta,
vaan kunnan puolesta rahoitussitoumuksen. Jopa Sokea Reettakin näkee,
että kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ovat allekirjoittaneet
asiakirjan, jossa on väärillä tiedoilla hankittu rahaa ja jossa on
loukattu Kallan karien itsehallintoa. Valtuustolle esitetyssä
selvityksessä todettiin myös, etteivät kunnanjohtaja ja
kunnansihteeri olleet rikostutkinnan kohteena. Heistä oli kuitenkin
tehty rikostutkintapyynnöt, mutta poliisi ei tutkinut asioita. On
syytä epäillä, että poliisi syyllistyi virkarikokseen, koska
jätti kiistattomat rikokset tutkimatta ja syyttäjä Sulo Heiskari
jätti syytteet nostamatta. Tässä Kalevan uutisointi
freelancer-toimittajan ammattitaidolla tehtynä:
Tässä
selvitykset ja todisteet asioille:
Himangan
kunta ja
Natura
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/himangan-kunta-ja-natura.html
Kallan
karien itsehallinto ja
Natura
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/kallan-karien-itsehallinto-ja-natura.html
Miksi
perusoikeudet ja oikeusturva unohtuvat Naturan
valmistelussa?
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/miksi-oikeusturva-ja-perusoikeudet.html
Natura
2000 ja
Liferahoitus
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/natura-2000-ja-life-rahoitus.html
Menettikö
Kallan karit
itsehallintonsa?
http://naturansalat.blogspot.com/2008/11/menettik-kallan-karit-itsehallintonsa.html
Valituksen
perustelut
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/valituksen-perustelut.html
Huomautus
ja
vaatimusteksti
http://naturansalat.blogspot.com/2009/05/huomautus-ja-vaatimusteksti-14-3042009.html
Natura 2000 – vaiettu valtiosalaisuus
http://naturansalat.blogspot.fi/2008/11/natura-2000-vaiettu-valtiosalaisuus.html
Natura 2000 on direktiivin vastainen
http://naturansalat.blogspot.fi/2009/01/natura-2000-on-direktiivin-vastainen.html
Natura on Suomen suurin ATK-rikos?
http://naturansalat.blogspot.fi/2009/04/natura-on-suomen-suurin-atk-rikos.html
Huomautus- ja vaatimusteksti
http://naturansalat.blogspot.fi/2009/05/huomautus-ja-vaatimusteksti-14-3042009.html
Naturaploki
http://naturansalat.blogspot.fi/
Tässä
vain muutama päätös, joita on syytä epäillä poliisi- ja
virkarikoksiksi:
Vantaa Keskusrikospoliisin 22.4.2005 tekemä
kooditon päätös. Allekirjoittajana Tapio Mäkinen.
Kokkolan
kihlakunnan poliisilaitos nro 6320/S/20746/Kokkolan poliisi Tapio
Myllymäki
Esitutkinnan päätös 19.7.1999/S/5772798 Ylivieskan
poliisi Raimo Ollila
Eduskunnan oikeusasiamiehen vastaus
15.05.1998 dnro 2679/4/96 Lauri Lehtimaja
Eduskunnan
oikeusasiamiehen vastaus 30.5.2001 dnro 2892/4/00
Eduskunnan
oikeusasiamies 26.10.2001 dnro 2164/4/01 Lauri Lehtimaja
Oulun
läänin poliisijohtaja nro OLH-2001-2078/Ri-2 23.7.2001 läänin
poliisijohtaja Erkki Haikola, poliisiylitarkastaja Jouko
Rajaniemi
Valtakunnan syyttäjävirasto 31.8.2001 Dnro 142/21/01
valtionsyyttäjä Tapio Nissinen
Asiakirjoista kopiot löytyvät
kirjastani Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti