Ulkokalla sijaitsee noin neljä kilometriä Maakallasta luoteeseen. Luoto on pieni, karu, puuton ja vaikeasti lähestyttävä vedenalaisten kivikoiden ja kapean satamaväylän takia. Pahimpien säiden aikaan saarelle saatettiin aikoinaan joutua jopa kolmeksi kuukaudeksi eristyksiin
Ulkokallan
majakka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Kalajoen
kaupungista Ulkokallan saarella Perämerellä. Saarella on ollut
majakka jo vuodesta 1856, jolloin rannikkopitäjien kalastajille
annettiin lupa pitää saaressa merkkitulta. Saari on noin 400 metriä
pitkä, ja noin 200 metriä leveä. Sen korkein kohta on vain noin
neljä metriä merenpinnasta. Nykyisen, vuonna 1871 valmistuneen
tiilisen majakkatornin on suunnitellut Axel Hampus Dahlström.
Mustavalkoisen majakan korkeus on 13,7 metriä. Majakan yhteydessä
on majakanvartijoiden rakennus.
Ulkokallan majakka oli miehitetty
vielä 1970-luvun alussa. Tuolloin saarella asui neljä
majakanvartijaa, jotka työskentelivät pareittain kahden viikon
vuoroissa. Miehitys lopetettiin 1974, kun majakka automatisoitiin
viimeisenä Perämeren majakoista. Sumusireeni ja radiomajakka
poistettiin 1976 ja majakka varustettiin tutkamajakalla 1979.
Tammikuussa vuonna 1944 saarella syttyi majakkamiesten asuintalossa tulipalo. Luoto oli silloin tyhjillään, ja voimistunut tuuli voimisti tulipaloa. Kun viimein jäiltä tullut palokunta pääsi paikalle, rakennus oli palanut jo maan tasalle. Sinä talvena koko saari oli tyhjillään, ja vielä monta seuraavaakin vuotta majakkaväki joutui asumaan sijaisrakennuksissa. Vasta vuonna 1958 rakennettiin uusi asuinrakennus, joka oli selvästi edellistä parempi ja mukavampi
ULKOKALLAN MAJAKKAMESTARIN VAIHERIKAS RUUANHAKUREISSU
Ulkokallan
majakkamestarina toimi 1920-luvun alussa Frans Korpela. Eräänä
työpäivänään hän tarkasteli majakan henkilökunnan
käytettävissä olevia ruokavarastoja; niillä ei pärjättäisi
koko lopputalven yli. Hän päätti lähteä mantereelle jäätä
pitkin hakemaan täydennystä lopputalven varalle.
Ulkokallan
majakkasaarelta oli pitkä matka jalkaisin mantereelle, noin 16
kilometriä. Frans taittoi taivalta nopeasti ja oli päässyt jo
aivan lähelle mannerta, kun yhtäkkiä jäät lähtivät ryskyen
liikkeelle hänen allaan. Hän kääntyi ja lähti kiireesti takaisin
majakkasaarta kohti, mutta sekään ei onnistunut. Jää halkeili
lautoiksi hänen ympärillään, eikä auttanut kuin jäädä
paikalleen. Omatoiminen majakkamestari kyhäsi jääpaloista suojan
ja jäi toiveikkaana odottamaan, että tuuli puhaltaisi hänet
rantaan.
Frans värjötteli kylmällä lautallaan kolme
vuorokautta, kunnes tuuli viimein kuljetti hänet lähelle Hailuodon
rantaa. Hän näki rannalla muutaman ihmisen ja yritti viittilöidä
heille, mutta turhaan, sillä nämä olivat vielä huutomatkan
ulkopuolella. Hänen epäonnekseen tuulikin kääntyi ja alkoi
kuljettaa häntä kauemmas rannasta. Pettyneenä Frans joutui
värjöttelemään pienenevällä jäälautallaan vielä kaksi pitkää
vuorokautta. Lopulta hän ajautui kotikaupunkinsa Raahen rantaan ja
pääsi kuivalle maalle ajelehdittuaan viisi päivää. Helpottuneena
ja paleltunein varpain hän kiiruhti kotiinsa perheensä
luo.
Alkuperäinen tarina Seppo Laurell, Suomen Majakat 1999.
Kirja ”500 vuotta meritietä pohjoiseen” kertoo majakkayheisöstö ja ongelmista, liikkumisesta ja eristyksestä, olosuhteista ja asumisesta, perheistä ja toimeentulo-ongelmista. Elämä luodolla on ollut haasteellista.
Ulkokallan vaiheisiin liittyy monta traagista tapahtumaa. Kaksi majakkamestaria, J.G. Achren ja C.G.W. Lindström kuolivat ulkokallassa. Lindström oli toivonut siirtoa helpompiin oloihin. Yksi majakanvartioista kuoli työnsä ääreen. Syksyllä 1883 nuorempi majakanvartija Petter Danska tuli herättämään majakkamestari Björklöfin, koska majakka oli lähes sammunut. He läysivät vanhemman majakanvartijan Anders Lindbergin kuolleena lyhtykojusta. Kuolinsyy näytti olleen verensyöksy, mikä johtui todennäköisesti keuhkotuberkuloosista.
Olosuhteet ja asuminen
Majakkamiehille ja heidän perheilleen Ulkokalla oli monella tavalla vaativa paikka asua. Etäisyydet ja vaikean liikkumisen lisäksi saarella elettiin suuri osa vuodesta enemmän tai vähemmän kylmissä ja märissä olosuhteissa. Rankkasateet aiheuttivat tuhoa. Silloin lähes kaikkien rakennusten katot vuotivat ja tarvikkeita pilaantui märkyydestä.
Ulkokallan majakkamiehet ja heidän perheensä jakoivat yhteisen asuinrakennuksen. Majakkamestarin perhe asui tilavimmin kahta kamaria ja keittiä, vaikka toisesta kamarista tilat veivät ja muu majakalle kuulunut kalusto. Kummallakin majakanvartijalla oli oma kamari. Ulkona oli erillinen varastorakennus ja sauna. Asuinrakennukset olivat usein kylmiä riippuen säästä ja tuulen suunnasta. Vapaa-ajan tärkein harrastus oli kalastus.
Tässä blogissa on hyviä kuvia Ulkokallasta
Ulkokallan majakka
https://meriharakka.net/2021/08/04/ulkokallan-majakka/
PS. ”Perämeri 500 vuotta meritietä pohjoiseen” on mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava kirja. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti