torstai 30. toukokuuta 2019

PE 31.05.2019 Asiakirjojen hankkiminen todistusaineistoksi valtiopetokseen


Oulun käräjäoikeudelle, hallitusneuvottelijoille ja tasavallan presidentille

Oulun käräjäoikeus
Oikeustalo
Rata-aukio 2
90130

Vastaaja

Suomen valtio edustajanaan

Kihlakunnanulosottomies Eveliina Nissilä
PL 27
Kummalantie 6
92101 RAAHE
puh. 02956 28109 , 0503824747

sekä hänen esimiehensä valtakunnanvouti Juhani Toukola
Kauppiaskatu 1
PL 330
20101 Turku
puh. 029 56 65 151

ja hänen esimiehensä
oikeusministeri Antti Häkkänen
Valtioneuvosto
Snellmanin katu 1 A
Helsinki
puh. 0295 16001

Täydennys ja asiakirjojen hankinta

Pyydän Oulun käräjäoikeutta hankkimaan todistusaineistoksi
  1. salaiseksi julistetun Koiviston konklaavin asiakirjat tai viralliseksi todistetut kopiot siitä todisteeksi valtiopetokseen
  2. 100 vuodeksi salaiseksi julistetun SSP-sopimuksen tai viralliseksi todistetun kopion SSP-sopimuksesta todisteeksi valtiopetokseen
  3. 25 vuodeksi salaiseksi julistetun Aktiv-Hansa-kaupan sopimuksen tai sen viralliseksi todistetun kopion todisteeksi valtiopetokseen

Koiviston konklaavi

Suomen taloudellinen lama 1990-luvun alussa

Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset

SSP-sopimus

Koiviston konklaavi – salatut sopimukset

Sinivalkoinen kavallus

Tässä selostus ja todistusaineistot
PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 1

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 2

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 3

Tässä videoina selvitys asioista
Erkki Ahon videot ( 8 videoa)

Valtiopetos on tosiasia

Tohtori Jukka Davidssonin haastattelut 27.05.2019 ja tutkimukset, jotka tukevat omia todistusaineistoja

Totuudesta muutokseen

Isänmaan ryöstäjät

Koiviston konklaavi

Valtiopetos - salainen EMU-varauma

Suomi liittyi EU:hun salaten ja valehdellen

Erkki Aho   08 01 2007, 13:08
Tampereen yliopistossa 26.11.2005 tarkastettu nakkilalaissyntyisen Anne Kosken väitöskirja paljastaa, että Suomi liittyi salaten ja valehdellen EU:hun. Suomen ja EU:n maatalous- ja turvallisuuspoliittisia neuvotteluja tutkinut Koski väittää ja todistaa, että Suomi vietiin asioita salaten ja valehdellen Euroopan Unioniin.

Kosken mukaan poliittinen johto salasi asioita, esitti ristiriitaisia tulkintoja ja piti matalaa profiilia julkisuudessa todellisista EU-asioista. Suomi yritti puolustaa kansallisia etujaan käymissään maatalousneuvotteluissa. EU ylläpiti näytösten avulla mielikuvaa ripeästä etenemisestä. Samalla Suomi salasi onnistuneesti neuvottelukulissien takaiset erimielisyydet.
Kansanäänestyksen alla valehdeltiin julkisesti
Kansaäänestyksen alla valtiovalta turvautui Anne Kosken mukaan julkiseen valheeseen. Koski tuo väitöksessään esille maatalouden 141-artiklan määräaikaisuuden ja maatalousministeri Mikko Pesälän julkisen valehtelun maanviljelijöille maksettavista lisähinnoista kaksi päivää ennen 1994 ollutta EU-kansanäänestystä. Pesälä kiisti Maaseudun Tulevaisuudessa valehdelleensa. Pesälä väittää, että hän on maatalouskomissaari Steichenin ja ulkoministeri Haaviston kanssa allekirjoittanut lisähintoja koskeneen sopimuksen. Väitöstilaisuudessa ei asetettu tohtori Anne Kosken esittämiä näkökohtia virheellisiksi Mikko Pesälän valehtelusta. Pesälän tulisikin puhdistaakseen maineensa esittää julkisesti EU-komissaarin kanssa allekirjoittamansa sopimus, jota tiettävästi kukaan muu ei ole nähnyt tai josta kukaan muu ei ole ollut tietoinen.
Vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa oli Helsingin Yliopiston EU-tohtori Teija Tiilikainen. Hän ei sanallakaan kyseenalaistanut Kosken väittämiä; 141-tuen määräaikaisuutta ja Pesälän lisähintavalehtelua. Tiilikainen suhtautui hyvin kriittisesti tohtori Anne Kosken tutkimukseen.
Toinen vastaväittäjä, Turun Yliopiston professori Jukka Sihvonen, kiitteli väitöksestä. Hänen mukaansa jäsenhakemuksen TV-kuvaus oli kuin Kaurismäen elokuvasta. Jukka Sihvonen sanoi Kosken väitöskirjan olevan suorastaan herkullinen. Kustoksena toimi professori Jyrki Käkönen. Tavallisesti väitöstilaisuudet kestävät pari tuntia, mutta Kosken väitöstilaisuus venyi yli neljän tuntia kestäneeksi maratonistunnoksi.
Suomen tie EU:n jäseneksi
EU-neuvotteluissa mukana ollut Antti Kuosmanen kirjoitti kirjan Suomen tie EU:n jäseneksi. Kirja määrättiin tuhottavaksi. Tuhotun kirjan sivuilla 129 ja 130 on maatalousneuvotteluihin liittyvä luku otsikolla lisähinnat. Lainaus kirjasta:
Lisähinnat
Vaikein ongelma kansallisen tukipaketin hyväksymisessä tuli tukien maksamistavasta. Edellä tuli esille, että siirtymäkauden tukia arveltiin voitavan maksaa myös niin sanottuina lisähintoina. Tässä tukimuodossa tuki lisättiin tuottajan saamaan myyntihintaan, joten sen kokonaismäärä riippui tuotannon määrästä. Tällaista ei tavallisesti suvaittu, koska se antoi yllykkeen lisätä tuotantoa ja siis pahentaa ylituotantotilannetta, josta eroon pääsemiseksi CAPin mukaiset tulotuet oli otettu käyttöön. Siirtymäkaudella tilanne oli kuitenkin käsityksemme mukaan toinen, ja niin arvelivat komissionkin virkamiehet.

Kansallinen tukipaketti rakennettiin siirtymäkauden tukien osalta tälle pohjalle eikä komission virkamiesportaalla ollut asiaan huomauttamista. Myöskään komission johto ei ministeritasolla käydyissä keskusteluissa tätä tulkintaa torjunut; niinpä tulkittiin maatalouskomissaari Rene Steichenin ministeri Pesälälle kirjeitse syyskuun puolivälissä 1994 vahvistama tukipaketin pääpiirteitä koskeva myönteinen arvio siten, että siinä tulivat lisähinnat hyväksytyiksi.

Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasialliseksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö antoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat.

Sitä suurempi oli sitten tyrmistys, kun tuli epävirallinen tieto, että komissio olisi valmis hyväksymään lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle; maidolle siksi, että sen tuotanto oli kiintiöity. Tällaisen kannan se oli tietojen mukaan ottanut Norjan suhteen ja norjalaiset olivat sen hyväksyneet. Suomelle komissio ei halunnut antaa parempaa kohtelua.

Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission väitetystä kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina.

Maatalouskomissaari oli juuri julkisen hälyn alkaessa matkustanut virkamatkalle Etelä-Amerikkaan ja häneen oli vaikea saada yhteyttä. Muuten tunnelmat olivat kireän puoleiset, ja vaikka komissaari palattuaan käyttäytyi täysin korrektisti, oli hän selvästi sydämistynyt Suomessa hänestä esitetyistä luonnehdinnoista. Sydämistyminen ei rajoittunut Steicheniin. Valitettiin, että kaikki mistä oli keskusteltu vuoti välittömästi julkisuuteen. Saimmekin jonkin aikaa kuulla sarkastisia huomautuksia virkamieskokouksissakin siitä, mitä Suomi aikoi tästäkin kokouksesta kertoa julkisuuteen. Itse asian kannalta vakavaa oli, että komissaari Steichenin yleisluontoiseen hyväksyvään arvioon tukipaketista ei todella ollutkaan sisältynyt lisähintojen hyväksyminen.

Suomalaiset olivat kuvitelleet, että näin keskeisen asian oli täytynyt olla mukana kyseisessä arviossa, mutta niin ei vain ollut. Virkamiesten myönteiset arviot olivat olleet heidän omiaan. Siksi komissiossa oli pantu pahaksi maatalousministeriön julkisuuteen saattamat tiedot tukipaketin sisällöstä. Suomen arveltiin valmistelevan maaperää lisähintoihin perustuvien tukien käyttöönotolle myös pohjoisessa tuessa ja myöhemmin vakavien vaikeuksien tuessa. Komissio epäili jälleen, että Suomi aikoi asettaa sen tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Vieläkin tuntui jatkuvan komission pahastuminen siitä, että Suomi oli ryhtynyt valmistelemaan kansallista pakettia omin päin.

Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi esitetty. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla. Episodi oli erityisen kova paikka maatalousministeri Mikko Pesälälle, joka ei noina päivinä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen valmistautui omaan tiedonantotilaisuuteensa asiasta.

Eroilmoituskin oli lähellä, mikäli jo julkaistuja suunnitelmia olisi muutettava. Koetin rauhoitella; ei pidä puhua erosta, se vain pahentaa tilannetta. Niin lähellä ero kuitenkin oli, että Pesälä jätti väliin yhden neuvoston kokouksen, johon suomalaisministerit siinä vaiheessa huomioitsijoina osallistuivat.

Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan.

Voi myös kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä.

Kansanäänestyksessä kävi tunnetulla tavalla ja liittymissopimus ratifioitiin. Sen jälkeen tukipaketin käsittelyä jatkettiin.

Miksi Keskusta petti?
Lisävalaistusta asioille antavat myös entisen pääministeri Esko Ahon kirja Pääministeri sekä tohtori Ilkka Hakalehdon kirja EU-kaappaus.
Voidaan perustellusti väittää, että Keskusta petti maanviljelijät. Miksi politiikka ja yhteisten asioiden hoito ei voi olla avointa ja rehellistä? Saavatko ministerit valehdella ja jos saavat niin minkä verran? Pitääkö sanonta ”Kepu pettää aina” paikkansa?
Lähteet:
Tohtori Anne Kosken väitöskirja
Antti Kuosmasen kirja "Suomen tie EU:n jäseneksi"
Sataseutu-lehti
Tohtori Ilkka Hakalehdon kirja "EU-kaappaus"
Esko Ahon kirja "Pääministeri"
Hallitusneuvottelijoilla on ollut tiedossa valtiopetos ja se on heille todistettu. Jos hallitusohjelmassa, minkä on tänään 31.5.2019 määrä valmistua, ei ole mitään mainintaa valtiopetoksesta ja 1990-luvun laman ja pankkkriisin ratkaisemisesta niin se on todistus siitä, että valtiopetosta halutaan salata ja hallitusneuvottelijat siten itse syyllistyvät valtiopetoksen salaamiseen ja se on rikos. Valtiopetos ei vanhene koskaan.
Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta kuten muissa maissa. Perustuslakituomioistuin
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslakituomioistuin Jos Suomessa olisi perustustuslakituomioistuin niin Suommen laman ja pankkikriisin sekä EU:hun liittymisen asiat olisi ratkaistu perustuslakituomioistuimessa. Ei voi välttyä vaikutelmata, että suomalaiset poliitikot eivät ole halunneet perustustuslakituomioistuinta, koska he ovat hallunneet peitellä valtiopetosta.
Pankkien pelastaminen poliitikkojen päätöksellä alistamalla oikeuslaitos poliittisen vallankäytön välineeksi on valtiopetos. Sen avulla on poistettu markkinoilta 48 000 yritystä vuoden 1997 loppuun mennessä ja aiheutettu yli 500 000 ihmisen työttömyys ja yli 280 000 henkilön ylivelkaantuminen sekä 11 500 yrittäjän itsemurha. Kysymys on kansanmurhasta ja omaisuudenryöstä. Monet yrittäjät kuten esimerkiksi minä olen joutunut kärsimän tästä ihmisoikeusrikoksesta yli 24 vuoden ajan. Murhaajakin selviää pienemmällä rangaistuksella kuin minä syyttömänä henkilönä.

Suomeen olisi tullut perustaa perustuslakituuomioistuin ja totuuskomissio asioiden selvittämiseksi. Olen esittänyt asiaa hallitusneuvottelijoille. Jos asiaa ei ole käsitelty hallitusneuvotteluissa niin sekin vahvistaa käsitystä valtiopetoksen salaamisesta eli valtion rikollisesta toiminnasta.
Koska Oulun käräjäoikeus ei ole ilmoittanut minulle asian käsittelynumeroa eikä asian käsittelijää niin ei voi välttyä vaikutelmalta että Oulun käräjäoikeus ei halua käsitellä asiaa oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä. Korostan sitä asiaa, että valtopetos ei vanhene koskaan ja olen itse valtiopetoksen uhri.

Haastehakemus

Valtiopetos on tosiasia ja todistusaineisto on kiistaton

Erkki Aho

Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)