Rauhankone on Oulun hakemuksen lippulaiva – lue nyt ensimmäiset avaukset kulttuuripääkaupunkihakemuksen sisällöstä
https://www.kaleva.fi/rauhankone-on-oulun-hakemuksen-lippulaiva-lue-nyt/3532509
Oulun kulttuuripääkaupunkihakemuksen kattoteeman eli kulttuuri-ilmastonmuutoksen lippulaivaohjelma Rauhankone kumpuaa tekoälytutkija Timo Honkelan testamentista, kuinka tekoälyä voi hyödyntää maailmanrauhan tavoittelussa ja konfliktien ehkäisemisessä. Immersiivisen Rauhankone-teoksen päätoteuttaja on Ekho Collective, joka pokkasi kansainvälisen palkinnon Kansallisoopperan Laila-teoksen digitaalisesta toteutuksesta.
Oulun, Tampereen ja Savonlinnan satasivuiset kulttuuripääkaupunkihakemukset julkistetaan torstaina. Kulttuuripääkaupunkikisan finalisti Oulu tavoittelee ihmisten välistä dialogia ja rauhanomaista rinnakkaiseloa, uudenlaisia luovia keskuksia, arjen taide-elämyksiä ja viihtyisiä kulttuurin sopukoita vaikkapa keskustan tyhjentyneisiin liiketiloihin tai puistoihin.
Eduskunnan valiokunta kuuli tekoälyä – seuraavana päivänä se ehdotti vallankaappausta
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/fca5252a-0598-4f89-83bf-58169e233254
Tekoäly on varmaan oikeassa, koska Helena Petäistökin on tätä mieltä:
Helena Petäistön kolumni: Onko meillä todella varaa pitää hallitusta harjoittelupaikkana kokemuksen keräämiseen?
Onko EU:n jäsenmaalla, Suomella, todellakin varaa pitää hallitusta harjoittelupaikkana kokemuksen keräämiseen? EU-pöydissä pärjäämiseen tarvitaan sekä pätevyyttä että sellaisia taitoja, joita vain kokemus voi tuoda. Varsinkin pienen jäsenmaan on syytä päästää eurooppalaisiin pöytiin niin kovaa porukkaa kuin suinkin mahdollista. Harjoittelu ja kokemus on hankittava muualta.
Mielestäni pallo on ollut hukassa jo pitkään, mutta kun tilanne ei tunnu olevaan korjaantumaan päin, vaan pikemminkin päinvastoin, olisikohan korkea aika ryhdistäytyä ja miettiä asia uudelleen? On ollut hämmentävää katsoa, miten pitkään jatkuneen hypetyksen jälkeen, jossa nuoruus ja kokemattomuus, naiseuskin, on näyttänyt olevan pääsylippu hallitukseen, yhtäkkiä pelastajana estradille ohjataankin iäkäs mies, jota kokemus painaa. Kyllä viimeistään nyt pitäisi hälytyskellojen soida.
Kalajoelta lähtöisin oleva professori Juho Saari on yksi Suomen tunnetuimmista sosiaalipolitiikan professoreista. Hän on julkaissut viitisenkymmentä teosta, joista merkittävää julkisuutta on saanut Yksinäisten Suomi (2016). Siinä hän osoitti, että yksinäisyys on suomalaisten pahin vitsaus ja myös yhteiskunnallinen ongelma.
Juho
Saari tietää paljon suomalaisten onnellisuudesta, eriarvoisuudesta
ja yksinäisyydestä. Professorin innostuksen kohteiden skaala on
laaja, aina koronan vaikutuksista Kyllikki Saaren murhaan tai
hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Vaikka Saari on haluttu ja
kiitetty asiantuntija, niin yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne
on tuttua hänellekin.
Aika
paljon Juho Saari tietää myös yksinäisyydestä, vaikka väittää,
että parempiakin tietäjiä on. Yksinäinen Kalajoen poika sanoo,
että heti alkuun pitää erottaa yksinolo ja yksinäisyys.
– Yksinolo on omilla ehdoilla omassa rauhassa olemista. Yksinäisyys on sitten puolestaan sellainen tunnetila, että elämässä on joku vakava vajaus, että meiltä puuttuu jotakin sellaista, joka tekee elämän mielekkääksi.
Juho Saari sanoo, että yksinäisyys on sosiaalista kipua. Yksinäisyys aktivoi aivoissa vähän samanlaisia keskuksia kuin silloin, kun ihmisellä on nälkä tai jano. Jotakin puuttuu. Mutta voiko yksinäisyys sairastuttaa ihan oikeasti?
– Kyllä sellaista näyttöä on. Se mekanismi on vielä vähän epäselvä, mutta tiedetään, että esimerkiksi osteoporoosilla ja yksinäisyydellä on yhteys. Voisi ajatella, että kehossa on päällä joku lievä tulehdustila. Tai ihan käytännössä, että ei ole kaveria, joka kiskoisi vaikka lenkille.
Yksinäinen häpeää, koska on lauman hyljeksimä. Juho Saari sanoo, että yksinäisyys on hämmästyttävän usein heikommassa asemassa olevien ihmisten taustalla oleva ilmiö, juurisyy.
– Kun kysytään päihdeongelmaiselta vähän tarkemmin, että miksi juot, vastaus on usein yksinäisyys. Peliongelmainen voi pelata sen takia, ettei ole sosiaalisia suhteita. Syvin yksinäisyys löytyy varmasti leipäjonoista.
Mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Kansalaisjärjestöt tekevät hyvää työtä, mutta pitäisikö valtiovallan perustaa vaikka yksinäisyysvirasto kohentamaan kansalaisten elämää? No ei, sanoo Juho Saari.
– Yksinäisten yhdistyksiin eivät tule edes yksinäiset. Paras tapa on perustaa vaikka kuoro tai kalastuskerho. Kyllä meillä on paljon halukkuutta, joka vain odottaa pyyntöä.
Korona-aika on herättänyt suomalaiset auttamaan kanssaihmisiään. Se ei Juho Saarta hämmästytä. Kriiseissä me suomalaiset pärjäämme.
-Nousukausi on meille aina vaikeampi.
Jos Oulu valitaan Euroopan kulttuuripääkaupungiksi niin Kalajoki ja Erkki Ahon taidenäyttely voisivat mielestäni toimia yhtenä käyntikohteena. Esillä olisi Kalajoen ja Suomen historiaa vuodesta 1323 tähän päivään saakka. Selostukset taiteen ja historiikkien avulla ajan tapahtumista ja elämästä.
Kalajoki-näyttely
http://kalajoki-nayttely.blogspot.com/
IKL:n kansanedustaja, pappi Elias Simojoki syntyi Raution pappilassa. Elias Simonjoen muotokuvan ja Raution pappilanon maalannut taitelija Markku Hakola.
Lauri Elias Simojoki (vuoteen 1926 Simelius, 28. tammikuuta 1899 Rautio, Keski-Pohjanmaa – 25. tammikuuta 1940 Koirinojanlahti, Laatokka, Impilahti oli suomalainen kansallismielinen luterilainen pappi, Sinimustat-järjestön puheenjohtaja, Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen. Hän osallistui talvisotaan rykmentin pastorina JR39:ssä ja hänet on haudattu Kiuruveden sankarihautaan
3.8.1944
Rakkaat vanhemmat
Lähetän teille viimeiset terveiseni tämän kirjeen mukana. Kuten jo aikaisemmin kerroin teille, en kestä etulinjassa oloa enää. Ja palkkioksi siitä ja mitä aikaisemmista kärsimyksistäni täällä ollessani sain kuolemanrangaistuksen.
Olin tänään oikeudessa ja tuomio pannaan täytäntöön tänään klo 21. Minut ammutaan silloin. Älkää surko minua. Kuolen uskossa, että Jeesus antaa tämän minulle anteeksi. En ole mikäään pahantekijä. Joskin hermoni ovat pettäneet täällä paukkeen ja ryskeen keskellä. Ehkä joskus tapaamme ylösnousemuksessa ja saamme jälleen olla yhdessä. Olen varma siitä, että ne miehet, jotka minut ampuu tulevat sen jälkeenpäin monesti muistamaan, usein. He itse tietävät etteivät tee oikein, mutta heidän täytyy niin tehdä. He tietävät etten pysty olemaan edessä.
Olen syytön rikokseen, joskin lähdin sieltä jossa en voi olla. Ja Jeesus antaa sen minulle anteeksi. Uskon niin. En kuole murhamiehenä, vaan omien hermojeni uhrina. Uskoin aina, että jaksan ja kestän sodan loppuun vaan niin ei oltu määrätty ylhäältä. En tahdo tuomita ketään. Jeesus tuomitkoon meidät itsekunkin tekojemme mukaan. Hän on meidän tuomarimme.
Kuolen suomalaisena ja olen kiitollinen Jumalalle, kun hautani jää jo Suomen puolelle. Sillä parempi on kun on parhain loisto muualla, on kuolema omassa maassa. Minun on paha olla siitä, että teidän vaivanne täten palkitaan. Toivoin ja rukoilin Jumalalta, että saisin edes joskus teille palkita vaivojanne. Vaan niin ei saanut käydä. Surunne on raakaa. Nyt emme me Erkin kanssa palaa enään sinne kotiin. Mutta koettakaa rohkaista itseänne ja uskoa itsenne Jeesukselle. Hän auttaa myös teitäkin vaivoissanne ja surussanne lohduttaa. Uskokaa itsenne Hänen haltuunsa. Hän on pelastuksenne ja turvanne. Hänen huomassaan on teidän hyvä olla ja nukkua Hänen nimeensä.
Jospa voisitte antaa tämän minulle anteeksi. Jospa voisitte muistaa minua omana poikananne, aina elämässänne, Jospa Jeesuksen veri sovittaisi kaiken sen, mitä on edessänne ja mitä on jäänyt taaksemme. En saanut enää nähdä teitä. Emme aavistaneet että jäähyväisemme silloin keväällä oli viimeiset.
Tiedän, että rukoilitte aina puolestani, että saisin palata kotiin, vaan ylhäältä oli määrätty toisin. Tyytykää Herran tahtoon luottaen, että näin on parempi. Luottakaa Häneen aina, sillä Hän on turvanne ikuisesti. Hän jaksaa antaa meille kaiken anteeksi. Kunpa olisin saanut tuntea Hänet jo lapsesta lähtien. Ehkä Hän olisi ottanut jo aikaisemmin minut kurjan syntisen armoihinsa. Nyt voin nukkua Hänen armohelmaansa syntisenä. Mutta vakaana siitä, että hän ottaa minut suojaansa, omaksi lapsekseen. Sitten kerran hänen luonaan tapaamme iki-kirkkaudessa.
En jaksa nyt enempää, sillä elinaikani on lyhyt. Muistonne säilyy ikuisesti rakkaana mielessäni. Eläkää rauhassa luottaen Jeesuksen loppumattomaan armoon. Hän tukee teitä surunne ja ahdistuskenne aikana. Hyviä ja rakkaita vanhempia. Hyviä sisaria ja veljiä, sukulaisia ja tuttavia kaikkia teitä viimeisin terveisin muistaen poikanne Aarne.
Jeesus on meidän turvamme
Häneen uskoen saamme kaiken ajallaan.
Ja hänen helmaansa on meidän hyvä nukahtaa.
Hän puhdistaa meidät armollaan kaikista synnistä.
Talo toimi myös vankien ja kuljettajien levähdyspaikkana, josta talossa on muistona vanhoja käsirautoja ja ketjuja, joilla vangit olivat kahlittuna talon seinään lepoajaksi. Pihalla on ollut myös piiskauspaikka, missä rikollisia rangaistiin pieksämällä. Rangaistut juoksivat sen jälkeen jokirantaan ihoansa vilvoittelemaan. Viimeisenä Kalajoen kihlakunnan pieksäjänä oli Siipolan isäntä Matti Naatus (1817-1904). Hän oli kirkkotyömaalla rampautunut, mutta piiskurina häntä pidettiin täsmällisenä ja peräänantamattomana.
Veikko
Puskalasta tuli vakoilun ammattilainen. Puskala tuli puoluetoimintaan
Metalliliiton tehtävistä. Järjestösihteeriksi hänet valittiin
1946. Vt. puoluesihteerinä hän toimi 1952-53. Puskala jätti
järjestösihteerin tehtävät 1955 sen jälkeen kun hän oli
hävinnyt puoluesihteeriäänestyksessä Väinö Leskiselle. Puolueen
hajaannuttua hän irrottautui puolueen toiminnasta kokonaan.
Erotessaan hän otti haltuunsa SDP:n tiedustelun kortistot ja alkoi
kehittää yksityistä vakoilubisnestä. SDP:hen kuulunut Suvi-Anne
Siimeksen isoisä Armas Siimes kertoo Puskalan luonteesta, että
Puskalalla oli taipumuksia vehkeilyyn, hän oli viinaan menevä ja
aatteeton sekä toisinaan aggressiivinen.
Puskala
jätti SDP:n, mutta säilytti oikeistososiaalidemokraattisen
aatemaailman. Hän laati raportteja SYT:lle kuukausittain SKP:sta.
Puskalan toimistosta tuli SYT-säätiön sivukonttori. SYT:iä
rahoitti Yhdyspankki ja C. A. Serlachius. Supon toiminta ehti
tehostua 1950-luvun loppuu mennessä, mutta Puskalan toiminta ei
menettänyt merkitystään. Puskalan raportteja meni Supolle,
puolustusvoimille ja Kustaa Vilkunan kautta myös presidentti Urho
Kekkoselle. Yhteyksiä oli myös Yhdysvaltain
keskustiedustelupalveluun CIA:han. Veikko Puskala, jonka salanimi oli
Bror Erikson eli vakoilulla. Rekisterissä oli tuhansia kommunisteja.
Supon kortisto kattoi jo 1950-luvulla
30
000 SKP:n jäsentä.
Puskalan
Kilama Oy ajautui konkurssiin 1970-luvun alussa. Talousvaikeuksista
hänet pelasti Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti Virkkunen,
joten toiminta saattoi jatkua. SYT oli voimissaan, sillä sen
rahoituksesta huolehti Max Jakobsonin johtama Elinkeinoelämän
Valtuuskunta (Eva). Kommunistien toiminta alkoi hyytyä 1970-luvun
alussa. Suomesta ei tullut kommunistista maata, vaikka SYT:ssä
toimineen rovasti Kusti Korhosen Kaisa-tytöstä
vasemmistoradikalismin keulakuva.
Veikko
Puskala vietti eläkepäivänsä Kalajoen Vasankarissa ja hän kuoli
vuonna 1989. Vasta Jyrki Vesikansan väitöskirjan ”Salainen
sisällissota” kautta selvisi suurelle osalle kalajokisia totuus
Veikko Puskalasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti