Vakaan markan politiikka, rahamarkkinoiden vapautus sekä idänkaupan romahdus, johtivat 1990-luvun alussa kotitekoiseen syvään taloudelliseen lamaan. Suomi jätti Euroopan Unionin jäsenhakemuksen 18.3.1992. Suomen piti täyttää EU:n jäsenyyden ehdot. Tuolloin Suomen pankit olivat taloudellisesti erittäin huonossa kunnossa eivätkä täyttäneet EU:n jäsenyyden ehtoja. Presidentti Mauno Koivisto päätti pelastaa pankit. Näin asiat tapahtuivat:
Suomi
koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen
vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet
moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta
tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno
Koivisto nimitti
Suomen Pankin johtajan Harri
Holkerin sinipunahallituksen.
Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka
kirjattiin Holkerin
hallituksen
ohjelmaan kuten myös Esko
Ahon hallituksen
ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin
keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat
eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä.
Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja
Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen
poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.
Koivisto
ei
toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen
johtokunnan jäsenet Rolf
Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja
Kalevi
Sorsa.
Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri
Erkki
Liikanen,
jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen
noususuhdanteessa.
Vahvan
markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen
työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta
poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin
Stakesin tilaston mukaan 14500. Voidaanko puhua
kansanmurhasta?
Koiviston
konklaavi on valtiopetos
Tasavallan
presidentti Mauno
Koivisto kutsui
06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän
edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille
suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa
asioissa. Kokouskutsu oli Martti
Mannisen allekirjoittama
ja päivätty 16.04.1992.
Kokouksessa
teemoina olivat
1.
Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja
riippumattomuus
2.
Tuomioistuimen toiminnan arvostelu
Kokouksessa
johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen.
Palveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno
Koivisto,
rouva Tellervo
Koivisto,
KKO:n presidentti Olavi
Heinonen,
oikeusneuvos Erkki-Juhani
Taipale,
oikeusneuvos Per
Lindholm,
KHO:n hallintoneuvos Pekka
Hallberg,
kihlakunnantuomari Markku
Arponen,
ylituomari Olli
Karikoski,
pormestari Juha
Kettunen,
Itä-Suomen HO:n presidentti Esko
Kilpeläinen,
Vaasan HO:n presidentti Erkki
Rintala,
oikeusneuvos Mikko
Tulokas,
professori Aulis
Aarnio,
apulaisprofessori Jukka
Kekkonen,
erikoistutkija Jyrki
Tala,
professori
Leena Kartio,
professori Olli
Mäenpää,
dosentti Juha
Pöyhönen,
professori Kirsti
Rissanen,
professori Kaarlo
Tuori,
oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka
Viljanen, Antti Kivivuori,
professori Jaakko
Uotila,
kansliapäällikkö Jaakko
Kalela,
erityisavustaja Martti
Manninen ja
Ratan johtaja Jorma
Aranko.
Suomen
perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat
tuomioistuimet. Koivisto päätti, että pankit voittavat ylemmissä
oikeusasteissa. Asia päätettiin ns. Koiviston konklaavissa
06.05.1992.
KKO:n
päätöksistä on todettavissa, että oikeudenkäytön linjaus
muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden jälkeen pankkeja
suosivaksi.
Toukokuun
tuomarineuvoston kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori Kekkonen
oli
– Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen
pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja
niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan
iltaa isännöi oikeusministeri Matti
Louekoski.
Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja
Halonen.
Matti Louekosken johtamassa palaverissa päätettiin antaa
rikollisille syytesuoja.
Soitin europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäelle ja kysyi ns. Koiviston konklaavista. Jäätteenmäki sanoi ettei hän ole juuri tuohon palaveriin osallistunut, mutta hän on osallistunut vastaaviin palavereihin. Tästä voidaan päätellä, että pankkikriisin ja suuren laman totuuden salaaminen on poliittisesti yhteisesti sovittu salaisuus. Mukana asioiden salaamisessa on kaikki poliittiset puolueet. Oikeuslaitos on alistettu poliittisen valvonnan alaisuuteen. Tästä kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari Jussi Nilsson.
Asiapaperit
salaisiksi
Presidentti
Mauno Koiviston presidentin linnassa 6.5.1992 järjestetyn
”tuomarineuvoston” asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston
pyynnöstä ja tasavallan presidentti Tarja
Halosen määräyksestä.
-
Selvästihän Koivisto halusi vaikuttaa siihen, että oikeuslaitos ei
tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja, muistaa professori
Jukka Kekkonen vuosikymmen takaisen keskustelutilaisuuden
ilmapiiristä.
Myös
professori Heikki
Ylikankaan mukaan
Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla
painostaa Korkein Oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu
pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston palaverissa linjattiin
pankkikriisiin liittyvä oikeuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja
velallisia tainnuttavaksi. Terveetkin pienyritykset olivat pankeille
lainsuojatonta riistaa. Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet
rosvottiin laillisesti pankeille, jotka realisoivat ne päivän
hintaan ja kirjasivat voitot hyväkseen.
Jos
Koiviston seminaari kestäisi päivänvalon niin miksi asiakirjat on
pitänyt julistaa salaisiksi.
Salaiseksi
julistettu SSP-Sopimus
Suomen
Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993
Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja
Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa
sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan
viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet
luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi
joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus
poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen
pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja
kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu
sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja
ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin
pääministeri Esko
Ahon hallituksen
toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro
Viinanen ja
sisäministerinä Mauri
Pekkarinen.
Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”.
Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin
Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä
jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500
valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa
sukupolvessa.
Minulla on kopio tuosta salaisesta SSP-spimuksesta.
SSP-sopimus video
https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY&t=4s
”Tyhminkin
pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista
rahaa”
Keski-Pohjanmaan
Säästöpankin johtaja Korpela
sanoi
Seuralehden haastattelussa 15.11.2002, että ”katkaisimme
rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa.
Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaan kanssa, koska
valtio maksaa pankin luottotappiot”.
MOT-ohjelmassa
29.11.1999 saman pankin isännistöä 15 vuotta johtanut
toimitusjohtaja Antti
Ojala sanoo
näin: ”Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi
yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien,
oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion
piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että
ongelma-asiakkaat oli pankille riski, mutta tässä poistu kerralla
riski ja oma vakavaraisuus parani”.
Pankit puhdistivat
mahdolliset ja epävarmat saatavansa pankkituen avulla ja samalla
poistettiin markkinoilta 60 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi
voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla
aiheutettiin puolen miljoonan työttömän armada Suomeen. Suomen
valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut
yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta.
Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi
tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja
omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät heidän
läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa, yrityksen
työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat,
yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja.
Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat.
Kera
Oy:n ruumiinpesuryhmä
Kera
Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä,
jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat
ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin
liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä
pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi
varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti
kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että
asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi
Änkö ja
hallitusneuvos Sakari
Arkio sekä
KTM:n kansliapäällikkö Matti
Wuoria.
Talonrakennusalalla
kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900
talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992
tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80
miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa
markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta
pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli
miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100
miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi
suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa
tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.
Kera
Oy:ssä päätettiin poistaa markkinoilta Alavieskan Puurakenne Oy,
koska sillä oli vähiten velkaa eikä sillä ollut vahvoja
taustavoimia, koska se oli vasemmistotaustainen perheyritys.
Alavieskan Puurakenne Oy joutui velkasaneeraukseen ja velkasaneeraus
keskeytettiin vastoin tehtyjä sopimuksia.
Velkasaneerausmiehet
asianajajat Juhani
Tuomaala ja
Lauri
Ylipukki rahastivat
muutaman kuukauden työstä reilusti yli miljoona markkaa. Sellaista
rahastusta ei kestä hyvänkään talouden omaava yritys.
Alavieskan
Puurakenne Oy piti Vaasan käräjäoikeuden velkasaneerauksen
keskeyttämispäätöstä vääränä. Käräjäoikeus oli jättänyt
täysin huomioimatta kassavirtalaskelmat pidemmällä tähtäyksellä
sekä kaiken yrityksen saneerauksen eteen tehdyn työn. Tulopuolta ja
ennusteita käräjäoikeus ei huomioinut.
Alavieskan
Puurakenne Oy:n velkasaneerauksen pohjaksi oli hyväksytty
rahoituslaskelma, jonka olivat hyväksyneet sekä selvitysmiehet että
Kera Oy ja Säästöpankki- SSP Oy:n edustajat. Tätä taustaa vasten
tuntuu käsittämättömältä, että velkasaneeraus keskeytettiin.
Velkasaneerausmiehet olivat estäneet myymästä Alavieskan
Puurakenne Oy:tä sen omistamia Suomen Betonikattotilli Oy:n
osakkeita. Kauppa olisi syntynyt 370 000 markan hinnalla. Sen sijaan
velkasaneerausmiehet lisäsivät kaikin keinoin yrityksen kuluja
jotta yritys saataisiin mahdollisimman nopeasti konkurssiin.
Alavieskan Puurakenne Oy:n entinen toimitusjohtaja Tapani Kääntä
arvelee, että velkasaneerausmiehet estivät 100 talokaupan
syntymisen. Tästä kaupasta olisi ollut mahdollisuus saada kaksi
miljoonaa markkaa etumaksua. Alavieskan Puurakenne Oy piti saada
konkurssiin Kera Oy:n ja Arsenal Oy:n tahdosta. Alavieskan Puurakenne
Oy oli Keski-Pohjanmaan Säästöpankin asiakas. SSP-sopimuksessa ko.
säästöpankin saatavat siirtyivät Arsenal Oy:lle
Säästöpankkisopimus
Pankkikriisin
varjossa Suomessa suoritettiin vallankaappaus, jossa pankeille
annettiin valtuudet jakaa kansalaisten varallisuus haluamallaan
tavalla. Poliittisen siunauksen ohjeistus sai Esko
Ahon hallituksen
ministerivaliokunnalta, johon kuului pääministerin lisäksi
valtionvarainministeri Iiro
Viinanen,
ministerit Mauri
Pekkarinen Keskusta,
Jan-Erik
Enestam Ruotsalainen
kansanpuolue ja Toimi
Kankaanniemi Kristilliset.
Menettelyn osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä
valtion puolesta allekirjoitettiin 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi
nimetyillä aloilla toimivien yritysten vapaa realisointioikeus.
Tuomioistuinten tehtäväksi jäi tuomita pankkien vaatimusten
mukaan. Laillisuusvalvojat ja valtakunnansyyttäjä varmistivat
lainrikkojen syytesuojan. Säästöpankkisopimus julistettiin
salaiseksi. Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutiset
lehdessä n:o 2 vuonna 2002, että tuomarikunta on organisoitu
poliittisten valtaelinten alaisuuteen.
Arsenalin perustaminen
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy on suomalainen yhtiö, joka perustettiin Suomen pankkikriisin aikana 18. marraskuuta 1993 hallinnoimaan Suomen Säästöpankin ongelmaluottoja sekä vakuuksina pankille jäänyttä kiinteistöomaisuutta.
Yhtiöön liitettiin seuraavina vuosina SKOP-Kiinteistöt Oy, Arsenal-Silta Oy ( STS-pankki), Säästöpankkien Keskinäinen Vakuutusyhtiö, Master-Rahoitus Oy sekä useita pienempiä yhtiöitä. Näiden yhtiöiden kiinteistöistä ja muista omaisuuksista muodostuikin varsin suuri "arsenaali", jota yhtiö pyrki realisoimaan rahaksi aina tilaisuuden tullen.
Toinen valtion omaisuudenhallintayhtiö Sponda perustettiin vuonna 1991. Alkuperäinen kiinteistöomaisuus tuli yritykseen SKOP:n sijoituskiinteistöistä, jotka Suomen pankki siirsi sille pankkikriisin yhteydessä. Sponda listautui pörssiin 1.kesäkuuta 1998 . Suomen valtio on luopunut omistuksestaan Spondassa lokakuussa 2012.
Omaisuudenselvittely- ja hoitotehtävissä työskenteli Arsenalissa yli 500 henkilöä vuosina 1994-1998. 30.kesäkuuta 1999 yhtiö jakaantui. Kiinteistöt siirtyivät Kapiteeli Oyj:n hallintaan, ja Arsenal jatkoi perintäyhtiönä sekä keskeneräisten oikeudenkäyntien osallisena. Arsenal ja sen tytäryhtiöt myivät pääosan saatavistaan vuosina 2000 -2003 toteutetuilla saatavakaupoilla. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Arsenal myi velkasaatavansa ulkomaille noin viidellä prosentilla niiden arvosta. Arsenalin perusamisella Suomen valtio puhdisti pankkien taseet EU-kelpoiseksi.
Jälkien
peittely
Säästöpankkien
pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin
ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy.
Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja
kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin
siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot
korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli
kansalaisten maksamilla verovaroilla. Arsenal sai salaiseksi
valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että
sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden
tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500
miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On
todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu.
Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen Vasemmistoliiton
puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.
Aktiv Hansa Oy ja C&A
Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi
Anne Siimeksen allekirjoittamalla
kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin
markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla
markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.
Nyt näitä
saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla
korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan
päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista
kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka
Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy
vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin
koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on
perustuslain vastainen.
Velallisille ei kuitenkaan annettu
mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin
Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja
siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta
perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos).
Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin
tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n.
1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi.
Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi
valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että
nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa
on yrittäjäpula.
Keskipohjan Aluesäästöpankin johtaja
Veikko
Korpela on
antamassaan haastattelussa myöntänyt pankkien perineen velkoja
kahteen kertaan. Samaan perintäongelmaan on kiinnitetty huomiota
myös Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuodelta 2000 ja
oikeusturva-asian neuvottelukunnan kertomuksessa vuosilta 2000-2001.
Postipankin entinen pääjohtaja Seppo Lindblom tunnustaa
syyllisyytensä Iltalehden haastattelussa 15.8.2005. Kristillisten
kansanedustaja Toimi Kankaanniemi myöntää, että pankit toimivat
rikollisesti. Pankit saattoivat vapaasti lähes ilman kontrollia
laittaa ongelma-asiakkaidensa luottoja tuohon roskapankin (Arsenalin)
piikkiin ja saada valtiolta täysimääräisen korvauksen noista
ongelmaluotoista, jotka se laittoi tuohon roskapankin piikkiin.
Lisäksi pankki tuhosi näiden ongelmaluottoja ottaneiden yrittäjien
yritykset ja omaisuuden sekä takaajien omaisuuden. Roskapankin
piikki oli auki ja rahalla ei ollut mitään takarajaa, sanoo
kansanedustaja Kankaanniemi. Nyt on päästy lamasta ulos, pankit
ovat rikkaita, mutta laman todelliset uhrit ovat hoitamatta, jatkaa
Kankaanniemi. Se on Lipposen kahden hallituksen häpeä.
Pankkikriisin osalta ns. Koiviston konklaavin on syytä epäillä täyttävän valtiopetoksen tunnusmerkistön. Tähän valtiopetokseen liittyvät myös salaiseksi julistettu SSP-sopimus, jonka Esko Ahon hallitus teki neljän pankin kanssa sekä Aktiv Hansa-kauppa, mitä todistusaineiston perusteella voidaan pitää törkeänä petoksena ja kaikin puolin laittomana sopimuksena kuten alla olevasta ilmenee.
Tässä
palaute arkistosta:
—– Alkuperäinen viesti —–
Lähettäjä:
“Suominen Lea”
Vastaanottaja: kalevi.kannus
Lähetetty: 15.
tammikuuta 2003 15:20
Aihe:
Ministeri Siimekseltä
Tiedoksenne
29.11.1999 talouspoliittisessa kokouksessa läsnäolleet
ministerit:
Lipponen,
Heinonen, Siimes ja Biaudet.
Toisessa
8.12.1999 talouspoliittisessa kokouksessa läsnäolleeet ministerit:
Niinistö,
Heinonen, Mönkäre, Hemilä, Siimes ja Tuomioja.
Käsittelyn
pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun
tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä
Cargill Inc + Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja
kauppakirja allekirjoitettiin 31.3.2000.
Saatavakannan myynti
perustui jo edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa
omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas.
Suvi-Anne
Siimes
terveisin
Lea Suominen
Ministeri Siimeksen
erityisavustajien sihteeri
Valtiovarainministeriö
* * *
OTE kauppakirjasta 31.3.2000
Myyjät
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oyj
Omaisuudenhoitoyhtiö
Arsenal-SSP Oyj
Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-Silta Oyj
Ostajat
Aktiv Hansa Oy
C & A Finland Oy
Kaupan kohde
yhteensä
noin 76.000 saatavaa
yhteensä noin 57.000 vastuussa
olevaa
Myytyjen saatavien pääomat
yhteensä noin 12 miljardia
markkaa
Kauppahinta
600 miljoonaa markkaa, joka myöhemmin on
alentunut jonkin verran kauppakirjan ehtoihin perustuvien
hinnanalennusten vuoksi
Ote kauppaehdoista
Kohta 4.2.3.2
Lainmuutos
Tämä kohta koskee kaikkia relevantin lainsäädännön
mutoksia tai jokaista uutta lakia tai säädöstä (jäljempänä
”Lainmuutos”) tai mitä tahansa Suomen Eduskunnassa alullepantua
virallista menettelyä sellaisen lainmuutoksen aikaansaamiseksi
mukaan lukien muun muassa ulosottolain uudistaminen ennen vuoden 2008
loppua. Mikäli tällainen Lainmuutos taannehtivasti rajoittaa
Ostajien kaupan kohteeseen kuuluvien saamisten tai panttivakuuksien
täytäntöönpanoon, perintään, pakkorealisointiin tai
pakkotäytäntöönpanoon käytettävissä olevaa aikaa lyhyemmäksi
kuin 10 vuodeksi (10) siirtopäivästä lukien, niin silloin Myyjät
ovat velvollisia tarkoituksella saattaa Ostajat samaan asemaan kuin
he olisivat olleet, mikäli lainmuutosta ei olisi tapahtunut,
korvaamaan Ostajille silloin jäljellä olevan kaupan kohteen käyvän
arvon Lainmuutoksesta johtuvan alenemisen maksamalla Ostajille
rahamäärän, joka vastaa kaupan kohteen arvioitua ja/tai todellista
arvon alenemista.
Sellaisen Lainmuutoksen tai alullepannun
virallisen menettelyn seurauksena Ostajat voivat milloin tahansa
ennen vuoden 2008 loppua antaa Myyjille tiedoksi sitä koskevan
ilmoituksen ja Myyjillä on velvollisuus neuvotella Ostajien kanssa
sellaisen arvonalennuksen määrästä. Mikäli kyseisestä määrästä
ei ole päästy osapuolten kesken kuudenkymmenen (60) päivän
kuluessa ilmoituksen tiedoksiannosta, kummallakin osapuolella on
oikeus saattaa asia tämän sopimuksen 19 kohdan mukaisesti
lopullisesti ratkaistavaksi.
19 VÄLITYSLAUSEKE
Tätä
sopimusta kokevat kaikki riidat ratkaistaan lopullisesti Suomen
välimiesmenettelylain (967792) mukaisessa välimiesmenettelyssä.
Sekä Ostajat yhteisesti että myyjät yhteisesti valitsevat kumpikin
yhden välimiehen ja näin valitut välimiehet valitsevat
välimiesoikeuden puheenjohtajan. Mikäli Ostajat tai myyjät eivät
ole nimenneet välimiestään kolmen (3) viikon kuluessa
välimiesmenettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen
vastaanottamisesta tai välimiehet eivät ole nimenneet
puheenjohtajaa kolmen (3) viikon kuluessa vastaajan välimiehen
nimeämisestä nimeää puuttuvan välimiehen tai puheenjohtajan
Suomen Keskuskauppakamarin Välityslautakunta. Välimiesmenettelyn
paikka on Helsinki ja välimiesmenettelyn kieli englanti.
Pankkikriisin
todelliset taustat ovat harvojen ja valittujen tiedossa.
Itsenäisyyden ajan suurimman laman yhteiskuntavaikuttajat
olivat
Mauno
Koivisto,
Harri Holkeri,
Erkki Liikanen,
Matti
Louekoski,
Esko Aho,
Iiro Viinanen,
Ulf Sundqvist,
Seppo
Lindblom,
Esko Ollila ja
muita.
Entinen
elinkeinoasiamies
Esko
Aho
ja
entinen pienyrittäjä
Iiro
Viinanen
joutuivat
mahdottoman tehtävän eteen.
Toiseen
eliittiryhmään kuuluivat pankinjohtajat ja virkamiehet
Rolf
Kullberg,
Sirkka Hämäläinen,
Jaakko Lassila,
Ahti
Hirvonen,
Paavo Prepula,
Vesa Vainio,
Björn
Wahlroos,
Pertti Voutilainen,
Pekka Laajanen,
Christopher
Wegelius
ja
muita.
Johtopäätökset
Presidentti Mauno Koivisto päätti, että pankit pelastetaan. Hänen johdollaan puututtiin riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan, kun päätettin, että pankit voittaa ylemmissä oikeusasteissa ja rikollisille annetaan syytesuoja. Kysymyksessä on valtiopetos. Riippumaton oikeuslaitos alistettiin poliittiseen valvontaan. Samalla suoritettiin Suomen suurin omaisuuden ryöstö, kun markkinoilta poistettiin n. 60 000 yritystä ja niiden omaisuus realisoitiin pankkien taseiden parantamiseen. Yrittäjistä yli 10 000 ei kestänyt tätä Suomen valtion rikollista toimintaa ja päätyivät omaan loppulliseen ratkaisuun eli he tekivät itsemurhat. Valtiopetos ja murhat eivät vanhene koskaan.
Itse olen taistellut oikeuden saamiseksi jo 28 vuotta. Tässä on tulos:
Minä, Erkki Aho, olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä muutetiin ehdonalaiseksi ja yhden 5 kuukauden vankeustuomion, mikä muutettiin ehdonalaiseksi sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 25 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. Minä en ole saanut esteetöntä rikostutkintaa eikä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 27 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja minä on joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Minä joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Minä on menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Sairastuin diabetekseen. Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on minulle äärettömän raskas ja vaikea asia.
Olen joutunut Suomen valtion 27 vuoden kidutuksen kohteeksi ja Kalajoen kaupungin 40 vuoden syrjinnän kohteeksi.
Suomessa
pankkikriisi kosketti noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat
kärsimään Suomen talouden ja poliittisten päättäjien
virhearvioinneista. Hinta on monen osalta äärettömän korkea.
Pankkikriisi jätettiin selvittämättä. Ei voi välttyä
vaikutelmalta, että asiasta on poliittinen sopimus suurimpien
puolueiden sekä Kristillisten, Vasemmistoliiton sekä Ruotsalaisen
kansanpuolueen kesken. Menettely on törkeä kansalaisten
perusoikeuksien ja oikeusturvan loukkaus. Se on ihmisoikeussopimusten
vastainen menettely.
Suomi takaisin oikeusvaltioksi
Suomi tulee palauttaa takaisin oikeusvaltioksi. Se tapahtuu siten, että Suomeen perustetaan perustuslakituomioistuin kuten muissakin maissa on.
Perustuslaituomioistuin
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslakituomioistuin
Korkein
oikeus tulee lakkauttaa, nykyisen kaltainen laillisusvalvonta tulee
lopettaa ja hallinto-oikeudet tulee lakkauttaa. Emme tarvitse
nykyisenkaltaista oikeuskanslerinviraston toimintaan emmekä
nykyisenkaltaista eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaa. Eduskunnan
perustuslakivaliokunnan toiminta tulee lakkauttaa. Poliisi toiminta
tulee organioida uudelleen samoin kuin syyttäjälaitos. Suomalaiset
tarvitsevat käräjä- ja hovioikeudet sekä
perustuslakituomioistuimen.
.jpg)
.JPG)
