Kalajoen markkinat ja historiallinen Plassi – Tervantuoksuista kauppahistoriaa
Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Kalajoen Plassi on yksi maamme merkittävimmistä ja parhaiten säilyneistä historiallisista kauppapaikoista. Se rinnastetaan historiallisessa arvossaan Iin Haminaan. Plassin ja Kalajoen markkinoiden historia kietoutuu tiiviisti yhteen Suomen tervakaupan, varakkaiden talonpoikaispurjehtijoiden sekä alueen teollistumisen kanssa.
Markkinoiden synty ja Kokkolan porvarien ylivalta
Kalajokisuun edullinen sijainti tarjosi erinomaiset kulkuyhteydet sisämaahan ja aina Hämeeseen saakka. Plassin alueen käyttö kauppapaikkana juontaakin juurensa aina 1500-luvulle.
Vapaamarkkinat ja kiistat: Kun Kokkola sai kaupunkioikeudet vuonna 1620, se sai luvan pitää markkinoita Kalajoen Santaniemessä. Vuonna 1638 Kalajoen markkinoista tuli virallisesti vapaamarkkinat. Vaikka muidenkin kaupunkien porvarit saivat tulla paikalle, kokkolalaisilla säilyi alueella kiistaton ylivalta. He yrittivät muun muassa häätää raahelaisia kilpailijoitaan pois, kunnes maaherra rauhoitti tilanteen vahvistamalla markkinoiden vapauden kaikille.
Markkinatupien nousu: Koska kaupankäynti maaseudulla oli tuohon aikaan rajoitettua, markkinat olivat ainoa sallittu kauppamuoto. Kokkolan kaupunki osti markkinapaikan Änkilän kantatilalta vuonna 1680, jolloin porvarit alkoivat rakentaa Plassille markkinatupia. Lämmitettävät tuvat olivat välttämättömiä, sillä markkinoita järjestettiin myös talvisin.
Tervakaupan loisto ja vuotuiset syklit
1600-luvulta aina 1800-luvun puoliväliin saakka Kalajoen markkinoiden tärkein myyntiartikkeli oli terva. Sekä Kokkolan että Raahen kauppiaat perustivat alueelle omat tervahovinsa, jonne ympäröivän maaseudun tuottama terva kerättiin laivauksia varten.
Kalajoella järjestettiin perinteisesti kolmet suuret vuosittaiset markkinat, jotka noudattivat maatalouden ja kaupan sykliä:
Matinpäivän markkinat (24.2.): Keskittyivät erityisesti tervakauppaan.
Laurinpäivän markkinat (10.8.): Pääosassa oli voikauppa.
Mikonpäivän markkinat (syyskuun loppu): Järjestettiin suuret karjamarkkinat.
Paikalle saapui ostajia ja myyjiä poikkeuksellisen laajalta alueelta – aina Haapavedeltä, Pihtiputaalta, Viitasaarelta ja Rautalammilta saakka. Oulun läänin kuvernööri pitikin Kalajoen markkinoita 1860-luvulla läänin huomattavimpina, ja niiden tavaravaihto haki vertaistaan jopa Etelä-Suomen suuriin markkinoihin verrattuna.
Kukoistuksesta muutoksen vuosiin (1865–1917)
1800-luvun loppupuolisko toi mukanaan suuria hallinnollisia ja taloudellisia murroksia. Kaupan vapautuessa maaseudulla Plassi kukoisti, ja vuonna 1865 Kalajoesta yritettiin jopa perustaa virallista kaupunkia. Vaikka kaupunkihanke kariutui, markkinapaikan merkitys säilyi suurena.
Samoihin aikoihin markkinoiden ylläpitokustannukset herättivät kiistaa naapuripitäjien välillä. Vuonna 1866 keisarillinen senaatti ehti jo lakkauttaa markkinat virallisesti, mutta kun kaupankäynti jatkui lakkautuksesta huolimatta luvatta, senaatti tarjosi oikeuksia takaisin seuraavana vuonna, ja kunta hyväksyi ne yksimielisesti.
Suurin isku Plassin markkinavallalle oli Pohjanradan valmistuminen. Rautatie veti sisämaan kauppiaat ja ostajat muiden kulkuyhteyksien varrelle, mikä hiljensi Kalajoen rannikkokauppaa. Kun naapurikunnat kieltäytyivät osallistumasta markkinapoliisin palkkaukseen, Kalajoen kunta otti vastatakseen kulut yksin pitääkseen perinteensä elossa.
Teollisuus muuttaa Plassin luonteen
1900-luvun alussa Plassin alue koki muodonmuutoksen markkinapaikasta eloisaksi kalastajien, käsityöläisten ja sahatyöläisten asuinalueeksi. Vuonna 1903 perustettu Santaholman saha nousi alueen keskeiseksi elinkeinoksi.
Koska sahan työntekijät tarvitsivat kipeästi asuntoja, monet tyhjilleen jääneistä vanhoista markkinatuvista ostettiin vakituisiksi asunnoiksi. Alueelle muutti väkeä laajasti Savosta ja Hämeestä asti, ja Plassi täyttyi räätäleistä, suutareista, kellosepistä ja kalastajista. Vuosien saatossa kymmeniä vanhoja markkinatupia purettiin ja korvattiin sahan työsuhdeasunnoilla. Plassista muodostettiin virallinen taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1917.
Plassi tänä päivänä: Säilynyt rakennusperintö
Nykyään Plassi on suojeltu, tiivis ja historiallisesti poikkeuksellisen kerroksellinen alue Kalajokisuun pohjoisrannalla. Sen suunnittelemattomasti syntynyt, tiheä asemakaava ja monipuolinen rakennuskanta ovat säilyneet erinomaisesti.
Alue jakautuu kolmeen historialliseen kokonaisuuteen:
Eteläinen rakennusryhmä: Vanhoja, perinteisiä maatilakeskuksia.
Vanha Kauppatori: Pitkä, yhtenäinen ja toisiinsa kiinni rakennettujen asuin- ja markkinapuotien rivistö.
Tervatori ja kalasatama: Alue, jonne markkinat siirrettiin vanhalta kauppatorilta vuonna 1921. Täällä sijaitsee muun muassa Santaholman sahan vanha, 38 metriä pitkä puinen konttorirakennus 1800-luvun alusta sekä historialliset Ollilan, Tanskan ja Kilpisen talot aittoineen ja verkkokenttineen.
Havula ja Änkilä: Alueen pohjoispuolella kohoaa sahanomistaja Oskari Santaholman vuonna 1912 rakennuttama upea Havulan jugend-asuintalo. Plassin puolivälissä sijaitsee puolestaan alueen kantatila Änkilä (Haapala), jonka päärakennus edustaa 1800-luvun alun virkatalojen karoliinista pohjakaavaa.
Vaikka vuosisadat ovat muuttaneet kaupankäynnin luonnetta, perinne elää yhä: Kalajoen perinteiset syysmarkkinat keräävät edelleen joka vuosi lokakuun toisena perjantaina ja lauantaina Tervatorin täyteen kauppiaita ja vilkasta markkinatunnelmaa.
Lisätietoa ja alkuperäislähteitä:
Kyllönen, Matti (1980): Kalajoen markkinapaikan vaiheita vuosina 1865–1917 (sivut 244–265). Teos ja sen saatavuustiedot löytyvät Joki-kirjastojen Finna-tietokannasta.
Museovirasto (2009): Plassin vanha markkinapaikka. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).
Lapinoja, V. (1951): Plassi - "Kalajoen kaupunki". Kaltio.
Härö, Erkki & Lounatvuori, Irma (1980): Kalajoen Plassi. Rakennushistoriallinen selvitys. Museovirasto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti