Faktat pöytään: Mitä maahanmuutto todella maksaa Suomelle?

 

Faktat pöytään: Mitä maahanmuutto todella maksaa Suomelle?

Kun puhutaan Suomen talouden tulevaisuudesta, kestävyysvajeesta ja hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta, esiin nousee toistuvasti yksi teema: maahanmuutto. Julkisessa keskustelussa maahanmuutto esitetään usein automaattisena pelastuksena ikääntyvän Suomen työvoimapulaan ja huoltosuhteeseen. Mutta mitä tilastot ja taloustieteelliset laskelmat todellisuudessa sanovat ilmiön hintalapusta?

Kun tarkastellaan Suomessa tehtyjä tutkimuksia ja asiantuntija-arvioita, käy selväksi, että maahanmuuton taloudelliset vaikutukset riippuvat täysin sen rakenteesta. Julkiselle taloudelle syntyy miljardiluokan lasku, jos muuttoliikkeen rakennetta ei hallita.

Suomen Perusta ja miljoonaluokan elinkaarikustannukset

Perussuomalaista puoluetta lähellä oleva ajatuspaja Suomen Perusta, jonka toiminnanjohtajana toimii puolueen kolmas varapuheenjohtaja, tohtori Simo Grönroos, on tutkinut aihetta laajasti Tilastokeskuksen yksilötason rekisteriaineistojen pohjalta. Heidän tekemänsä elinkaaritutkimukset mallintavat maahanmuuttajan julkiselle taloudelle aiheuttamia tai tuottamia nettoeroja koko eliniän ajalta (maksetut verot miinus saadut tulonsiirtot ja palvelut).

Raportit osoittavat, että maahanmuuton talousvaikutukset eroavat jyrkästi tulijan lähtömaan mukaan:

• Humanitaarinen maahanmuutto: Esimerkiksi 20–24-vuotiaana Suomeen saapuneen irakilaisen elinkaarikustannus on arvioitu olevan keskimäärin –690 000 euroa (lasten vaikutus huomioiden jopa –844 000 euroa). Somalialaistaustaisen kohdalla vastaava luku nousee lasten kanssa peräti –1,343 miljoonaan euroon.

• Alueellinen rahoitusvaje: Ajatuspajan kuntakohtaisissa tilastoissa maahanmuuttajaväestön matalampi palkkataso ja suurempi sosiaalietuuksien tarve heijastuvat suoraan kuntien talouteen. Koko Suomen tasolla maahanmuuton aiheuttamaksi nettorahoitusvajeeksi on laskettu noin –862,5 miljoonaa euroa vuodessa.

Professorit haastavat virallisen liturgian

Myös akateemiset huippuasiantuntijat ovat herätelleet päättäjiä katsomaan pelkkien korulauseiden taakse.

Turun yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Matti Virén on haastanut perinteisen huoltosuhde-argumentin. Virén muistuttaa, että julkiset palvelut maksetaan verotuloilla, ei ihmisten lukumäärällä. Koska tiettyjen maahanmuuttajaryhmien työllisyysaste ja tulotaso jäävät pysyvästi kantaväestöä matalammaksi, he pysyvät julkisen talouden nettosaajina. Virén on vetänyt suoria suuntaviivoja laajasta alankomaalaisesta elinkaaritutkimuksesta Suomeen: jos maahanmuuton suhteellinen nettokustannus olisi meillä sama kuin Hollannissa (3,8 % BKT:sta), vuotuinen hintalappu Suomelle olisi noin 10,5 miljardia euroa.

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen puolestaan julkaisi kattavan meta-analyysin seitsemän Euroopan maan tutkimuksista kirjassaan ”Julkisen talouden vaje – Pelastaako maahanmuutto?”. Kanniainen tyrmää elinkeinoelämän ja Etlan vaatimukset massiivisesta maahanmuutosta huoltosuhteen korjaajana ja kutsuu niitä harhaanjohtaviksi. Eurooppalainen tutkimusnäyttö osoittaa, että humanitaarisen muuttajan elinkaarikustannus on noin 800 000 – 900 000 euroa. Saksan kohdalla nykyisen kaltaisen maahanmuuttorakenteen on laskettu kasvattavan maan kestävyysvajetta pitkällä aikavälillä peräti 5 800 miljardilla eurolla.

Suorat, epäsuorat ja yhteiskunnalliset haittavaikutukset

Kun puhutaan kokonaiskustannuksista, talousasiantuntija Pauli Vahtera on laskenut maahanmuuton suoriksi ja epäsuoriksi vuosittaisiksi kuluiksi Suomelle noin 3,2 miljardia euroa. Tähän summaan on laskettu sosiaalitukien lisäksi kotouttamiskoulutukset, maahanmuuttohallinnon (Migri) pyörittäminen sekä viranomaisten, kuten poliisin ja oikeuslaitoksen, resurssit. Esimerkiksi pelkät käräjäoikeuksien tulkkauskustannukset ovat nousseet rajusti muutamassa vuodessa heijastellen ilmiön epäsuoria seurauksia.

Simo Grönroos ja muut kriitikot muistuttavat, ettei kyse ole vain rahasta, vaan myös laadullisista haittavaikutuksista. Matalan työllisyyden vuoksi maahanmuuttajataustainen väestö on yliedustettuna toimeentulotuen saajissa, mikä keskittyy erityisesti pääkaupunkiseudulle. Tämä johtaa asuinalueiden ja koulujen eriytymiseen (segregaatioon), S2-opetuksen aiheuttamaan lisäpaineeseen peruskouluissa sekä turvallisuustilanteen heikentymiseen.

Rakenne ratkaisee kaiken

Mitä tästä kaikesta pitäisi johtaa? Jopa valtiovarainministeriön ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) osittaiset rekisteritutkimukset myöntävät saman perusfaktan: maahanmuuton talousvaikutus riippuu täysin sen rakenteesta.

Työperäinen, korkeakoulutettu maahanmuutto, jossa tullaan suoraan asiantuntijatöihin ja maksetaan veroja, tekee positiivisen panoksen yhteiskunnalle. Sen sijaan humanitaarinen muuttoliike ja matalapalkka-alojen varaan rakentuva politiikka muodostavat julkiselle taloudelle pitkäaikaisen ja kestämättömän nettorasitteen.

Suomella ei ole nykyisessä taloustilanteessaan varaa sulkea silmiään faktoilta. Jos haluamme pelastaa hyvinvointiyhteiskuntamme, maahanmuuttopolitiikan on muututtava dramaattisesti valikoivammaksi – aivan kuten professori Kanniainenkin ehdottaa Kanadan ja Australian mallin mukaisesti. Automaattisen pelastuksen sijaan hallitsematon maahanmuutto on nimittäin julkiselle taloudellemme ylimääräinen taakka, jota nykyinen velka-Suomi ei enää kestä.

---