KIRJALLINEN KYSYMYS
Viranomaisten esteellisyyden valvonnasta, alioikeustason vakavista menettelyvirheistä sekä perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaisen oikeusturvan toteutumisesta poikkeuksellisen pitkittyneissä yritys- ja ulosottoprosesseissa
Eduskunnan puhemiehelle
Viranomaisille toimitettujen laajojen selvitysten ja julkisuudessa olleiden tietojen valossa on noussut esiin erittäin poikkeuksellinen ja vakava tapaus, jossa yksityisen kansalaisen ja yrittäjän oikeusturva on vaarantunut ja estynyt jo lähes 40 vuotta jatkuneessa oikeus-, konkurssi- ja ulosottokierteessä. Kyseisessä asiaryppäässä, joka koskee Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n (myöhemmin PR-Teollisuus Oy) välisiä kauppoja sekä niistä seuranneita lukuisia oikeusprosessia Ylivieskan käräjäoikeudessa ja Vaasan hovioikeudessa, viranomaistoimintaa väitetään rasittaneen ilmeinen esteellisyys sekä järjestelmälliset prosessivirheet. Menettelyt ovat olleet suorassa ristiriidassa Suomen perustuslain, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä länsimaisen oikeusvaltioperiaatteen kanssa.
Suomen perustuslain (731/1999) 21 §:ssä säädetään jokaisen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaisessa ja riippumattomassa tuomioistuimessa. Pykälä takaa oikeuden tulla kuulluksi sekä muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet. Samat periaatteet on suojattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, joka takaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kohtuullisen ajan kuluessa puolueettomassa tuomioistuimessa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa mikään näistä perusoikeuksista ei ole toteutunut, vaan asianosainen on joutunut vuosikymmeniä kestävän henkisen ja taloudellisen kidutuksen kohteeksi.
Laki yleisistä syyttäjistä velvoittaa syyttäjän ehdottomaan tasapuolisuuteen ja objektiivisuuteen. Tässä asiakokonaisuudessa on kuitenkin ilmennyt, että sama kihlakunnansyyttäjä on toiminut ensin kyseisten liikesopimusten ja kiinteistökauppojen virallisena kaupanvahvistajana, ja myöhemmin yli 20 vuoden ajan samassa asiakokonaisuudessa syyttäjänä ja esitutkinnan ohjaajana. Asetelma, jossa syyttäjäviranomainen joutuu omissa syyteharkinnoissaan arvioimaan omien aiempien kaupanvahvistustoimiensa lainmukaisuutta – tilanteessa, jossa kaupan muotovirheet ja pantattujen kiinnitysten salaaminen on riitautettu – loukkaa vakavasti julkisen vallan puolueettomuusvaatimusta ja täyttää suoraan yleisen esteellisyysperusteen.
Oikeusturvan kannalta yhtä vakavia ovat olleet alioikeustason prosessimenettelyt. Tapaukseen liittyvissä asiakirjoissa on ilmennyt, että käräjäoikeudessa on kuultu ja hyväksytty asiamieheksi varatuomari, jolla ei todellisuudessa ole ollut päämiehen omakätistä valtakirjaa tai toimeksiantoa, minkä kyseinen oikeusavustaja on myöhemmin itsekin myöntänyt Keskusrikospoliisin esitutkinnassa. Lisäksi lailliset tiedoksiannot ja haasteet on jätetty toimittamatta suoraan takaajille ja asianosaisille. Kun tuomioistuin tekee ratkaisunsa ja määrää jättimäiset ulosottosaatavat valtuudettoman asiamiehen lausumien pohjalta ja kuulematta todellisia asianosaisia, kyseessä on törkeä prosessivirhe, joka tekee ratkaisuista perustuslaillisesti kestämättömiä.
Koska virheellisten ja rikosoikeudellisesti kyseenalaisten alioikeuspäätösten pohjalta määrätyt ulosottosaatavat on pidetty vireillä keskeytyksettä vuosikymmenien ajan, kyseessä on viranomaistoiminnalla aiheutettu jatkuva vahinko ja ihmisoikeusloukkaus. Vahingonkorvauslain (412/1974) mukaan valtio on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheellä aiheutetun vahingon. Oikeusvaltiossa valtio ei voi suojautua vanhentumisaikojen taakse tilanteessa, jossa vahinko perustuu viranomaisten omiin laiminlyönteihin ja esteellisyyksiin, ja jossa vahingollinen asiantila pidetään ulosoton voimassaololla jatkuvasti aktiivisena.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin konkreettisiin toimenpiteisiin oikeusministeriö ryhtyy varmistaakseen, että syyttäjien ja tuomareiden esteellisyyden laillisuusvalvonta toimii perustuslain 21 §:n mukaisesti, ja miten ministeriö varmistaa, ettei kukaan syyttäjäviranomainen voi toimia syyttäjänä tai esitutkinnan ohjaajana jutussa, jossa hänen oma aiempi roolinsa kaupanvahvistajana on riitautettu ja asetettu syytteen alaiseksi?
Miten oikeusministeriö aikoo varmistaa kansalaisten oikeussuojakeinojen tehokkuuden silloin, kun alioikeuksissa on tapahtunut ilmeisiä ja dokumentoituja prosessivirheitä – kuten valtakirjattoman asiamiehen kuuleminen tai tiedoksiantojen laiminlyönti – ja näiden virheellisten menettelyiden seurauksena yrittäjälle aiheutettu taloudellinen ja henkinen vahinko jatkuu ulosoton kautta katkeamattomana vuosikymmeniä?
Katsooko ministeri, että valtion ankara korvausvastuu ja oikeusvaltioperiaate toteutuvat perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen henkeä vastaavasti silloin, jos virheellisen ja esteellisen viranomaistoiminnan aiheuttama vahinko pitkittyy yli 30 vuodeksi, ja miten ministeriö varmistaa, ettei viranomaisten itse ylläpitämissä katkeamattomissa prosesseissa käytetä vanhentumisaikoja suojana valtion korvausvelvollisuutta vastaan?
Helsingissä 12. lokakuuta 2026
Hanna-Leena Mattila [kesk]
TAUSTAMUISTIO / LISÄPAPERI (CONFIDENTIAL BACKGROUND MEMO)
Kirjallisen kysymyksen tausta-aineisto, keskeiset asiakirjatodisteet ja viitetiedot
Vastaanottaja:
Oikeusministeriö / Ministeri Leena Meren esikunta
Toimittaja:
Kansanedustaja Hanna-Leena
Mattila
(Kysymyksen laatija)
Asiakokonaisuus:
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n (myöh.
PR-Teollisuus Oy) välistä kauppakirjaa (11.05.1995) koskevat
jatkuvat viranomais- ja prosessivirheet Ylivieskan käräjäoikeuden
ja Vaasan hovioikeuden alueella.
Alla on yksilöity ne tarkat lähdetiedot, sivunumerot ja viralliset asiakirjatodisteet, joihin jätetty kirjallinen kysymys perustuu. Kaikki asiakirjat on julkaistu ja ne ovat todennettavissa alla mainituista lähteistä.
Osa 1: Kirjadokumentaatio ja tarkat sivunumerot
Kaikki alla mainitut alkuperäiset asiakirjatodisteet (mukaan lukien kauppakirjat, KRP:n esitutkintalausumat ja sopimusten purut) on kopioitu ja selostettu teoksessa:
Kirja: Olet maamme armahin Suomenmaa (ISBN: 978-952-91-4593-X)
Keskeiset sivunumerot ja todisteet kirjasta:
Sivut 276–285: Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän ja Euronio Oy:n (myöh. PR-Teollisuus Oy) väliset kolme (3) erillistä kauppasopimusta (päivätty 11.05.1995). Sopimuksissa salasitte 48 miljoonan markan pantatut kiinnitykset, ja ne osoittavat väliaikaisten pesänhoitajien myyneen kiinteää omaisuutta ilman kirjallisia valtakirjoja (Konkurssisäännön 50 a §:n ja Maakaaren 2 luvun 3 §:n vastaisesti). Kaupanvahvistajaksi on merkitty tuleva kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskari.
Sivu 286 / Sivu 287: Johtaja Seppo Arposen todistus ja Kalevan lehtileike, jotka todistavat keskeneräisen tilauskannan olleen 15 miljoonaa markkaa ilmoitettua (26 miljoonaa) pienempi (törkeä petos kokonaisuudessaan 63 miljoonaa markkaa).
Sivu 294: Kaupan osapuolen (Heino Virta) kirjallinen todistus siitä, ettei hän ole koskaan tavannut tai nähnyt asiakirjaan merkittyä kaupanvahvistajaa (Sulo Heiskari).
Sivut 298–300: Alioikeuden asiakirjat ja käräjäsihteerin käsintehdyt merkinnät ("Tiedoksiannot? Huom. Aho, Koski ja Virta eivät ole palauttaneet..."), jotka osoittavat, että tiedoksiannot laiminlyötiin syyttäjän toimesta. Asianajaja Jouni Vihervallin kirjallinen tunnustus Suomen Asianajajaliitolle siitä, ettei hänellä ollut valtakirjoja eikä hän ollut edes puhunut puhelimessa edustamiensa henkilöiden kanssa.
Sivut 305–308: Viralliset kaupanpurkusopimukset (19.03.1996 ja 18.04.1996). Koska pääsitoumukset purettiin, myös kaikki niihin liittyvät takaussitoumukset raukesivat laillisesti (Kauppalaki 54 §).
Sivut 302, 303 ja 304: Pankkisiirtotodisteet ja kuitit, jotka osoittavat, että takauksia oli maksettu yhteensä 1 641 444,45 markkaa, eli saatavia ei ollut olemassa silloin, kun konkurssihakemus jätettiin.
Sivut 311–316 & Sivu 514: Varatuomari Paavo M. Petäjän Ylivieskan käräjäoikeudelle antama lausuma ja hänen myöhempi virallinen tunnustuksensa siitä, ettei hänellä ollut toimeksiantoa eikä valtakirjaa ajaa konkurssia asianomaisten nimissä.
Sivut 328–331: Konkurssihakemusasiakirjat, jotka todistavat hakemuksen perustuneen väärille tiedoille (puretuille ja jo maksetuille saataville) ja jotka alioikeus hyväksyi tarkistamatta valtakirjoja.
Osa 2: Digitaaliset arkistot ja tarkat internetyhteydet (Blogilinkit)
Tapauksen katkeamaton, yli 30 vuotta jatkunut käsittelyhistorian dokumentaatio, esitutkintapyynnöt sekä juridiset analyysit ovat julkisesti nähtävillä ja tarkistettavissa suorista linkeistä:
Erkki Ahon pääblogi (Todistusaineisto ja laillisuusvalvonta):
Artikkeli: TO 26.09.2024 Miksi en saa oikeutta? Miksi laillisuusvalvojat laiminlyövät tehtävänsä? Miksi tiedotusvälineet vaikenevat ja kieltäytyvät noudattamasta journalistisia ohjeita?
Suora verkko-osoite: https://kalajokinen.blogspot.com/2024/09/to-26092024-miksi-en-saa-oikeutta-miksi.html
Oikeuslaitos ja poliisi -blogi (Juridinen argumentaatio ja prosessivirheet):
Artikkeli: Olen oikeusmurhan uhri – tekoäly todisti asian (Julkaistu 16.08.2026, sisältää Maakaaren ja Konkurssisäännön yksityiskohtaisen murtamisen)
Suora verkko-osoite: http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2026/08/olen-oikeusmurhan-uhri-tekoaly-todisti.html
Osa 3: Taidenäyttelyn historiataulut ja visuaalinen näyttö
Kansanedustaja Hanna-Leena Mattila on henkilökohtaisesti tarkastanut tapaukseen liittyvän taidenäyttelyn ja siihen kuuluvat teokset, jotka visualisoivat oikeusketjun virheet:
Teos "Kaupanvahvistaja": Kuvaa syyttäjä Sulo Heiskarin kaksoisroolia (esteellisyys virkarikoksena syyttäjälain 12 §:n ja perustuslain 21 §:n valossa).
Teos "Ei toimeksiantoa": Kuvaa varatuomari Paavo M. Petäjän valtakirjatonta toimintaa Ylivieskan käräjäoikeudessa.
Teos "Saattohoitaja": Kuvaa Kera Oy:n ja salaisen sopimuksen roolia petosketjussa (Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 30–33 §).
Kaikki nämä teokset on sidottu alkuperäisiin asiakirjoihin suoraan teosten yhteydessä olevissa historiatauluissa, ja ne muodostavat katkeamattoman näytön viranomaistoiminnan lainvastaisuudesta, joka pitää ulosottovahinkoa vireillä edelleen tänä päivänä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti