Juha Sipilä – Rautiosta it-miljonääriksi ja valtion taseiden herraksi
Juha Sipilä muistetaan Suomen poliittisessa historiassa miehenä, joka lupasi tuoda yritysmaailman tehokkaat johtamisopit ja tulosvastuun politiikkaan. Vuosien 2015–2019 pääministerikaudellaan hän herätti kiivasta keskustelua halullaan johtaa valtiota kuin pörssiyhtiötä ja panna ”valtion taseet töihin”. Kun tarkastellaan Sipilän koko elämänkaarta, paljastuu mielenkiintoinen ketju, joka ulottuu pohjalaisista sukujuurista it-buumin kautta politiikan huipulle.
Sukujuuret Kalajoen Rautiossa
Vaikka Juha Sipilä syntyi Vetelissä ja vietti nuoruutensa pääosin Puolangalla, hänen juurensa ovat vahvasti Pohjois-Pohjanmaalla, Kalajoen Raution kylässä. Suku on asuttanut Raution seutua vuosisatojen ajan. Sipilän arvomaailman ja taustan ymmärtämisessä perheellä on suuri merkitys. Hänen isänsä Pentti Sipilä työskenteli kansakoulunopettajana, ja Pentti oli puolestaan rautiolaisten Hanna ja Niilo Sipilän poika.
Sipilä on myöhemmin julkisuudessa muistellut erityisesti isoisänsä Niilo Sipilän merkitystä. Isoisän kokemukset sota-aikana ja heidän yhteinen matkansa Karjalaan vuonna 1996 vaikuttivat syvästi nuoren it-miljonäärin näkemyksiin isänmaan rakentamisesta ja vastuunkannosta.
Solitra ja ensimmäiset miljoonat valtion tuella
Oulun yliopistosta valmistunut sähkötekniikan diplomi-insinööri aloitti uransa Kempeleessä Lauri Kuokkanen Oy:ssä ja nousi myöhemmin radiotaajuuskomponentteja valmistavan Solitra Oy:n toimitusjohtajaksi. Sipilän varsinainen rikastuminen tapahtui vuonna 1996, ja Seura-lehden selvityksen mukaan se sai merkittävää vauhtia valtiolta.
Valtionyhtiö Rautaruukki nimittäin myi enemmistöomistuksensa Solitrasta Sipilän holdingyhtiölle – ja lainasi itse Sipilälle kauppaan tarvittavat miljoonat markat. Vain runsas vuosi myöhemmin Sipilä myi yhtiön eteenpäin amerikkalaiselle ADC Telecommunicationsille nelinkertaisella hinnalla. Kaupan ansiosta Sipilästä tuli yksi Oulun ensimmäisistä IT-miljonääreistä ja Suomen eniten ansainnut henkilö vuonna 1996.
Verkostot ja ”Kiekkoliigan” kaverikaupat
Solitran jälkeen Sipilä siirtyi pääomasijoittajaksi Fortel Invest Oy:n kautta. Tässä roolissa hänen ympärilleen rakentui oululaisten liikemiesten tiivis verkosto, johon kuuluivat muun muassa Veikko Lesonen ja Jorma Terentjeff. Verkoston jäsenet istuivat ristiin rastiin sekä julkisilla varoilla toimivien sijoitusrahastojen (kuten Teknoventure) hallinnossa että niiden rahoittamissa yrityksissä.
Yksi erikoisimmista järjestelyistä nähtiin Ultraprint Oy:n ja JMC Toolsin kohdalla. Kun tappiollinen JMC Tools yhdistettiin valtion rahoitusyhtiö Finnveran omistamaan pörssiyhtiö Incapiin, tehtiin se veronmaksajien kannalta hämmentävillä ehdoilla. Paljon pienemmän JMC Toolsin omistajat – mukaan lukien Sipilä – saivat fuusiossa 70 % uudesta jättiyhtiöstä, kun valtion omistaman Incapin osaksi jäi vain 30 %. Neuvotteluja vauhditti yhteinen tausta Oulun Kärppien hallinnossa, ja järjestelyn myötä Sipilä onnistui vaihtamaan pienen riskisijoituksensa pörssiyhtiön suuromistukseen.
Biotalous ja Chempolis-vyyhti
Sipilän intohimoksi muodostui biotalous ja uusiutuvat energiamuodot, mikä näkyi muun muassa hänen Kempeleen ekokortteliprojektissaan ja kuuluisassa ”El Kamina” -puukaasuautossaan. Bisnespuolella keskiöön nousi Chempolis Oy, josta tuli Sipilälle pitkäaikainen sijoituskohde.
Chempolis oli julkisilla tuilla (kuten Tekes-rahoituksella) vuosia pystyssä pidetty bioalan start-up, joka kärsi jatkuvista miljoonatappioista. Sipilä osti yhtiön osakkeita ystävältään Juha Hulkolta vuonna 2003. Kun Sipilä myöhemmin pääministerinä johti maata, valtionyhtiö Fortum teki yli 6 miljoonan euron sijoituksen tähän umpivelkaiseen Chempolisiin, mikä pelasti yhtiön konkurssilta ja suojasi samalla Sipilän lasten sijoitusyhtiön saatavat. Sipilä vakuutti oikeuskanslerille, ettei ollut vaikuttanut asiaan, mutta tapaus jätti ilmaan kysymysmerkkejä.
Nousu politiikan huipulle ja ”Koulutuslupaus”
Sipilä nousi eduskuntaan ensikertalaisena vuonna 2011 Oulun vaalipiiristä. Vain vuotta myöhemmin hänet valittiin Suomen Keskustan puheenjohtajaksi puolueen kärsittyä suuren vaalitappion. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa hän oli jo koko maan ääniharava yli 30 000 äänellään, ja tie pääministeriksi oli auki.
Vaalikampanjassaan vuonna 2015 Sipilä esiintyi näyttävästi opiskelijajärjestöjen kanssa pidellen ”Koulutuslupaus”-kylttiä. Hän lupasi, ettei opintotuesta tai koulutuksesta leikata. Hallituksessa linja kuitenkin muuttui nopeasti: talouden sopeuttamisen nimissä Sipilän hallitus kohdisti suuret leikkaukset juuri korkeakouluihin, tutkimukseen ja opintotukeen.
Tämä herätti närkästystä akateemisissa piireissä, ja tilannetta kärjisti entisestään Sipilän tv-haastattelussa antama lausunto, jossa hän puuskahti maassa olevan ”kaiken maailman dosentteja”, jotka kertovat vain sen, mitä ei saa tehdä.
Kilpailukykysopimus (kiky) ja talouspolitiikka
Sipilän hallitusohjelman ydintavoite oli saada Suomen talous nousuun korjaamalla maan kustannuskilpailukykyä. Sipilä ajoi läpi laajan ja poikkeuksellisen kilpailukykysopimuksen (kiky) vuonna 2016.
Sopimuksella pidennettiin työaikaa ilman lisäpalkkaa ja siirrettiin sosiaalivakuutusmaksuja työnantajilta työntekijöiden maksettavaksi. Vaikka sopimus herätti ammattiyhdistysliikkeessä rajua vastustusta, taloustutkijat antoivat sille myöhemmin tunnustusta: kiky-sopimus ja hallituksen työllisyystoimet selittivät asiantuntijoiden mukaan noin puolet siitä työpaikkojen lisäyksestä, jolla hallitus saavutti tavoittelemansa 72 prosentin työllisyysasteen.
Moraaliset eleet ja mediajupakat
Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana Sipilä nousi julkisuuteen ilmoittamalla luovuttavansa Kempeleen-kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Ele sai aluksi laajaa kiitosta, mutta myöhemmin Sipilä myönsi sen olleen virhe: uutinen levisi laajalle maailmalla ja loi Suomesta kenties virheellisen käsityksen houkuttelevana kohdemaana ihmisille, joilla ei ollut edellytyksiä saada turvapaikkaa.
Sipilän suhde mediaan ajautui kriisiin loppuvuodesta 2016 niin sanotun Yle-kohun myötä. Julkisuuteen nousi tieto, että Yleisradion johto olisi suitsinut uutisointia pääministerin jääviysepäilyistä Sipilän otettua heihin kiivaasti yhteyttä, mikä herätti kysymyksiä poliittisesta painostuksesta.
Hallituskriisi, sote-romahdus ja politiikan jättäminen
Vuonna 2017 Sipilän hallitus oli kaatua, kun Jussi Halla-aho valittiin Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Sipilä linjasi, ettei puolueen uuden suunnan kanssa voida jatkaa, mutta hallitus pelastui Perussuomalaisten hajoamisen ja Sininen tulevaisuus -ryhmän myötä.
Lopullinen niitti hallitukselle oli kuitenkin sosiaali- ja terveysuudistus (sote). Kun maaliskuussa 2019 kävi selväksi, ettei uudistuksella ole edellytyksiä edetä, Sipilä jätti hallituksensa eronpyynnön vain kuukausi ennen eduskuntavaaleja.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleista tuli Keskustalle historiallinen vaalitappio puolueen kannatuksen valuessa 13,8 prosenttiin. Sipilä jätti puolueen puheenjohtajuuden syksyllä 2019 ja vetäytyi politiikasta kokonaan vuonna 2023 palaten takaisin yrittäjäksi Kempeleeseen.
Pääministerinä Sipilä herätti kohua myös omaisuutensa suojaamisella kapitalisaatiosopimuksen eli vakuutuskuoren avulla, mikä jätti ministerin sidonnaisilmoituksen poikkeuksellisen salaperäiseksi. Tutkivat journalistit ovat arvioineet tämän piilotetun omaisuuden suuruudeksi noin 15 miljoonaa euroa.
Juha Sipilän tarina pohjalaisista sukujuurista valtionhallinnon huipulle on oppikirjaesimerkki aikansa suomalaisesta politiikasta. Se osoittaa, kuinka rajanveto yksityisen yrittäjyyden, julkisen rahoituksen ja tuloshakuisen valtionjohtamisen välillä voi toisinaan olla erittäin veteen piirretty viiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti