Stora Enson suunnitelmat Kalajoen sahan suhteen ovat erittäin merkittävät ja luovat sille vahvan roolin yhtiön uudessa Pohjois-Suomen strategiassa. Siinä missä yrityskaupan keskiössä oli Oulun uusi jättisaha, Kalajoen yksiköllä on oma, vakiintunut erikoistehtävänsä.
Keskeisimmät Kalajoen sahaa koskevat suunnitelmat ja tilannekuva ovat seuraavat:
Mäntysahauksen keskittäminen ja volyymin kasvu
Stora Enso julkisti elokuussa 2026 suunnitelman, joka toteutuessaan sulkee Kemin Veitsiluodon sahan pysyvästi. Yhtiön strategiana on keskittää mäntysahaus Veitsiluodosta Oulun ja nimenomaan Kalajoen sahoille. Tämä tarkoittaa sitä, että Kalajoen rooli mäntytukin jalostajana korostuu entisestään Stora Enson sisällä.
Erikoistuminen järeään mäntyyn ja jatkojalostukseen
Järeä mänty: Kalajoen yksikkö on perinteisesti erikoistunut sahaamaan järeää mäntyä niin kotimaan tarpeisiin kuin vientimarkkinoille. Tämä profiili säilyy Stora Enson omistuksessa.
Jatkojalostus ja höyläämö: Kalajoen sahan yhteydessä toimii nykyaikainen höyläämö, joka valmistaa erilaisia profiileja, päätypontattuja tuotteita ja tarkkuuskatkaisuja erityisesti talonrakennusteollisuudelle. Kalajoella sahataan jatkossakin myös höyläämön tarvitsema kuusiraaka-aine.
Alueellinen puunhankinta ja raaka-ainevirrat
Kalajoen saha on Stora Ensolle strategisesti tärkeä "koti kaikelle, mitä metsästä tulee". Kalajoen sahan alueelta ostettavasta puusta saadaan:
Tukit Kalajoen oman sahan pyörittämiseen.
Sahauksen sivutuotteet (hake ja puru) sekä kuitupuu suorilla toimituksilla Oulun pakkauskartonkitehtaan uuden linjan raaka-aineeksi.
Toiminnan vakiintuneisuus
Kalajoen yksikkö on Junnikkalan sahoista pisimpään toiminut ja tuotannollisesti vakain (vuotuinen sahatavarakapasiteetti noin 220 000 kuutiometriä). Integraatiossa Kalajoen työntekijät siirtyivät Stora Ensolle vanhoina työntekijöinä ja tehdas pyörii normaalisti osana konsernin Pohjois-Suomen sahateollisuusyksikköä, jota johtaa Junnikkalasta tuttu Kalle Junnikkala.
Rautio
Perustettiin Kalajoen emäseurakuntaan kuuluneen Sievin alueelle rukoushuonekunnaksi, kun sen asukkaat saivat kuninkaalta luvan rakentaa kirkon 20.10.1796. Ensimmäinen puinen kirkko rakennettiin 1800. Sai oman papin tuomiokapitulin päätöksellä 12.5.1804. Tuomiokapitulin 21.12.1803 antaman päätöksen mukaan papille oli rakennettava virkatalo, minkä lisäksi myös Sievin kappalaisella oli edelleen oikeus kantaa saatavansa Raution saarnahuonekunnan alueelta. Muodostettiin kappeliseurakunnaksi keisarillisella käskykirjeellä 11.11.1826. Erotettiin Kalajoesta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Keisarillisen senaatin päätöksellä 20.3.1912 mutta ero toteutui vasta 1921. Raution kunta perustettiin 1912 ja liitettiin Kalajokeen 1973. Seurakunnat yhdistyivät yhteistaloudeksi 1976.
Seurakuntalaiset vapautettiin velvollisuudesta maksaa heiniä papille keisarillisella käskykirjeellä 10.6.1859, mutta koska virkatalon niittyä ei ollut vielä tuolloin raivattu seurakuntalaisten toimesta, maksettiin heiniä yhä.
1829–1839 Karl Abraham Keckman
1839–1848 Esaias Castrén
1851–1858 Johan Gabriel Lagus
1858–1863 Johan Henrik Ervast
1867–1872 Karl Emil Aejmelæus
1874–1880 Adolf Castrén
1886–1893 Oskar Vilhelm Snellman
1894–1900 Niilo Iisakki Simelius
1900–1917 Jaakko Kajanen
1806–1815 Simon Björklöf
1817–1820 Nils Simelius
1820–1826
Fredrik
Carolii Meurling, virka lakkautettiin
1802–1806 Henrik Videll, vt. saarnaaja
1814–1815 Johan Erik Bergstedt, apupappi, armovuodensaarnaaja
1840–1841 Berndt Enok Ingman, vs. kappalainen
1848 Karl Filip Tillman, armovuodensaarnaaja
1848–1851 Gustaf August Montin, virka– ja armovuodensaarnaaja
1880–1882 Viktor Alfred Virkkula, vt. kappalainen
1881–1882 Niilo Karlsberg, vt. kappalainen
1884–1886 Oskar Vilhelm Snellman, vt. kappalainen
1893–1894 Niilo Iisakki Simelius, vt. kappalainen
1917–1921 Lauri Hakalahti, vt. kappalainen
1921 Juhani Ahola, vt. kirkkoherra
1921 Oskari H. Torvela, vt. kirkkoherra
1926–1927 V. H. Kivioja, vt. kirkkoherra
1928 Einar Borg, vt. kirkkoherra
1928 Väinö Havas, vt. kirkkoherra
1930 Einari Hohti, vt. kirkkoherra
1932–1934 Lauri Salo, vt. kirkkoherra
1934 Veli Pyy, vt. kirkkoherra
Arkisto
Raution seurakunnan rippikirjat alkavat vuodesta 1803, tilikirjat vuodesta 1806 ja historiakirjat vuodesta 1807. Seurakunnan vanhinta arkistoa säilytetään Kansallisarkisto Oulussa ja aineistokokonaisuus kattaa vuodet 1796–1939.
Kansallisarkisto on digitoinut Raution seurakunnan vanhimmat kirkonkirjat noin 1860-luvulle saakka ja aineisto on vapaasti tutkittavissa Astia-palvelussa. Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys (SSHY) on digitoinut seurakunnan nuorempia kirkonkirjoja. Alle 125 vuotta vanhojen aineistojen tutkiminen vaatii kirjautumisen yhdistyksen jäsensivuille.
Kirkkoherrakunta
Vuonna
1921 Rautiosta tuli kirkkoherrakunta.
Kirkkoherroina ovat
toimineet:
Mauri Jaakko Kokko 1921-1926
Aarne Aukusti Alikoski 1927-1928
Vilho Kalevi Vihma 1936-1946
Jaakko Sulo Kurkela 1946-1951
Armo Eino Antero Juntumaa 1952-1955
Martti Jaakko Peltonen 1956-1971
Paavo Veikko Paananen 1972-1975
Veli Otto Taanila 1975-1979
Kaarlo Kustaa Villiam Hirvilammi 1980-1984
JJorma Johannes Manninen 1985-2000
Jari
Jaakko Savinainen 2000-2002
Seurakunnasta takaisin kappeliseurakunnaksi
Kuntaliitoksen yhteydessä Kalajoen ja Raution seurakunnat muodostivat vuonna 1973 täydellisessä yhteistaloudessa toimivan seurakuntayhtymän. Tämä tarkoitti yhteenliittymää, jossa talous hoidetaan yhdessä, mutta seurakunnat toimivat itsenäisinä seurakuntina.
Vuonna 2002 Raution kirkkoherran viran avauduttua alkoi prosessi, jonka seurauksena tuomiokapitulin toimesta Kalajoen seurakuntayhtymä purettiin ja seurakunnat liitettiin yhteen vuoden 2006 alusta. Ensimmäisen toimintavuotensa aikana uusi seurakunta päätti perustaa Raution kappeliseurakunnan, joka aloitti toimintansa vuoden 2007 alusta.
Kalajoen seurakunnan kaikki työntekijät ovat kappeliseurakunnan ja seurakuntalaisten käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti