Siirtolaisuus asia tuli esille kun olin kuuntelemassa Maire-Liisa Salmelan ja Kaisa Savelan (toim.) kertomusta Otto Muuttosen päiväkirjasta 1887 – 1891. Kalajokinen Otto Muuttonen (s.1850) kirjoitti päiväkirjaa siirtolaismatkasta Amerikkaan. Amerikan reissu kesti lähes viisi vuotta. Päiväkirjan rikas, kuvaileva sekä avoimesti tunteet sanoiksi pukeva teksti avaa Oton sielunmaisemaa sekä perheen elämää.
Valitettavasti Kalajoelta ei ole tehty vastaavaa selvitystä siirtolaisuudesta kuin on tehty Rautiosta. Suomalaisen siirtolaisuuden suurimmat kohdemaat ovat Ruotsi, Yhdysvallat, Kanada ja Australia. Suomesta muutti 1900-luvun taitteessa yli 300 000 henkeä Pohjois-Amerikkaan ja 1950–1970-luvulla yli 400 000 henkeä Ruotsiin. Näiden muuttojen seurauksena syntyivät suurimmat ulkosuomalaisyhteisöt. Ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia on nykyisin noin 300 000 ja suomalaistaustaisia arvioidaan olevan noin 1,5 miljoonaa.
Siirtolaisuus on koskettanut Rautiota ja rautiolaisia vuosikymmenien varrella hyvin läheltä. Raution kotiseutuyhditys on kerännyt siirtolaisiksi lähteneiden nimet kirkonkirjoista. Aloitteen asialle antoi opettaja Osmo Tokola nimien etsimisen kirkon kirjoista toteutti erityisopettaja Kaisu Ala-Pöntiö ( os. Keskisipilä). Luetteloon silloin saatiin 889 nimeä. Ameriikkaan muuttaneita oli eniten yhteensä 619, Ruotsiin oli mennyt 147 rautiolaista, Kanadaan 75 , Austraaliaan 21, Venäjälle 26 ja Afrikkaan yksi. Vuoteen 1980 mennessä ulkomaille oli kuollut 213 rautiolaista.
Rautiolaisten siirtolaisten nimet löytyvät Aarne Aunolan kirjoittamasta Rautio-kirjasta sivuilta 89-127.
Kirjasta löytyy myös kertomus tätini miehen Matti Murtoniemen Amerikan matkasta. Sen on kirjoittanut serkkuni Veikko Murtoniemi. Hän kirjoittaa näin:
Isäni Matti Murtoniemi, joka tuohon aikaan tunnettiin Rautiossa Matti Räihänä, oli mennyt vuonna 1910 ensimmäisen kerran Amerikkaan 16-vuotiaana. Nelisen vuotta hän oli tällä reissulla, kunnes palasi 1914 parikymppisenä nuorukaisena takaisin kotimaahan ja Rautioon. Täällä hän avoitui ja esikoinen syntyi.
Sitten elettiin vuotta 1916, ensimmäisen maailman sodan aikaa ja epävarmuus löi leimansa kaikkeen niin täällä Rautiossa kuin tietysti muuallakin. Suomi oli ollut Venäjän alaisuudessa jo yli sadan vuoden ajan ja noihin aikoihin venäläiset joukot vartioivat tarkasti maan rajoja, etteivät suomalaiset olisi päässeet poistumaan maasta. Töitäkään ei juuri ollut tarjolla ja jo kerran suuressa lännessä käynyt ja sen mahdollisuudet tunteva nuori isä tiesi kokemuksesta, että jos pääsee Amerikkaan, niin sieltä kyllä löytyisi hyvin palkattua työtä.
Oslon satamassa isä oli seuraillut laivaliikennettä ja pestautunut sitten erääseen norjalaiseen rahtilaivaan, joka oli lähdössä Amerikkaan. Valtameren ylityksen jälkeen isä oli noussut määräsatamassa maihin, mutta ei aikonutkaan palata laivalle takaisin. Kun hänellä ei ollut passia eikä muitakaan papereita, niin maahantulon jälkeen hänet pidätettiin laittomasta maahantulosta ja passitettiin paikalliseen vankilaan, Yli puoleen vuoteen hänellä ei ollut mahdollisuutta laittaa kotiinsa minkäänlaista tietoa itsestään ja olemisestaan.
Kotona Rautiossa ei tiedetty tuona aikana mitään isästä ja niinpä yllätys sitten pitkän epävarmuuden jälkeen olikin suuri, kun äiti sai kirjeen Amerikasta. Siinä isä ilmoitti päässeensä juuri pois vankilasta ja saaneensa heti töitä suurella rakennustyömaalla. Kolme vuotta hän työskenteli rakennuksilla ja keräsi taaloja rakennuksilla päästäkseen takaisin kotimaahan. Kun hän sitten näiden vuosien jälkeen tuli takaisin Rautioon, oli Suomikin jo itsenäinen valtio.
Isä oli vankilasta päästyään koko ajan rakennuksilla töissä ja tienestejää oli jäänyt säästöön niin, että hän pystyi ostamaan Rautioon tultuaan sedältään Hemminki Murtoniemeltä tämän osuuden Räihän tilasta. Maata oli kaikkiaan 50 hehtaaria, josta peltoa oli 8 hehtaaria. Ostamalleen tilalle isä rakensi kodin perheelleen ja talo on pystyssä vieläkin.
Kirjoitus Veikko Murtoniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti