lauantai 3. kesäkuuta 2023

LA 03.06.2023 John Raymond Ylitalo ja vaaran vuodet

 

John Raymond Ylitalon muotokuvan on maalannut taiteilija Rositsa Tancheva. Maalauksessa mukana Mäkitalon talo, josta Jussi Ylitalo lähti Ameriikkaan.

John Raymond Ylitalo

John Raymond Ylitalon kirjoittamat kirjat 

ELÄMÄKERTA

John Raymond Ylitalo (25.12.1916 – 10.2.1987), joka tunnetaan myös nimellä J. Raymond Ylitalo , oli amerikkalainen diplomaatti ja Yhdysvaltain 29. suurlähettiläs Paraguayssa (1969-1972).

ALKUVUOSINA

Ylitalo syntyi Jussi ja Saima Maria (os Swen) Ylitalolle Minnesotan Floodwoodista 25. joulukuuta 1916. Jussi oli ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaja kotoisin Rautiosta, kun taas Saima oli toisen sukupolven suomalais-amerikkalainen. Jussi oli kaivosmies ja ruokakauppias elämänsä Amerikassa. John Raymond oli yksi neljästä Jussi ja Saima Ylitalon aikuiseksi selvinneestä lapsesta.

Valmistuttuaan Floodwood High Schoolista Ylitalo opiskeli Suomi Collegessa Michiganissa ennen perusopintojaan St. Olaf Collegessa, josta hänelle myönnettiin Bachelor of Arts -tutkinto vuonna 1937. Tämän jälkeen hän opiskeli Northwestern Universityssä, josta hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Hallintotutkinto seuraavana vuonna. Tämän jälkeen hän jatkoi kaupankäynnin opettajana Alabaman yliopistossa vuosina 1938–1941. Vuonna 1941 hänestä tuli Federal Bureau of Investigationin erikoisagentti, jossa hän palveli, kunnes hän liittyi Yhdysvaltain ulkoministeriöön vuonna 1946.

DIPLOMAATTINEN URA

Koska Ylitalo oli suomalaista syntyperää ja puhui sujuvaa suomea, hänen ensimmäinen tehtävä ulkoasiainhallinnossa oli poliittisena avustajana Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystössä, jossa hän työskenteli vuosina 1946-1950. Myöhemmin hänestä tuli ulkoministeriön turvallisuusosaston apulaispäällikkö. Division; Tässä viestissä hän oli tilanteessa, jossa puolustusministeriö pyysi häntä arvioimaan The Pondin materiaalia, johon hän vastasi, että hän "voisi kuvailla sitä vain yhdellä sanalla, 'paska'".

Vuosina 1954–1958 Ylitalo toimi pääkonsulina Yhdysvaltojen Münchenin konsulaatissa. Tämän jälkeen hän palveli vuosina 1959–1962 Yhdysvaltojen pääkonsulina Manilassa, Filippiineillä, missä ominaisuudessa hän raportoi 6. maaliskuuta 1959 ulkoministeriölle "Cebun kulttuuriesittelyihin vaikuttavista olosuhteista". Hän avasi Yhdysvaltain konsulaatin Cebu Cityssä Manilassa toimiessaan. Hän toimi Washingtonin ulkoministeriön viisumitoimiston johtajana vuosina 1962–1968. Hänet nimitettiin Yhdysvaltain Tijuanan Meksikon konsulaatin pääkonsuliksi vuonna 1968, jossa hän palveli vuotta ennen suurlähettilään ylennystä.

SUURLÄHETTILÄS PARAGUAYSSA

Presidentti Richard Nixon nimitti Ylitalon Paraguayn suurlähettilääksi 22. heinäkuuta 1969, ja hän luovutti valtuutuskirjeensä Alfredo Stroessnerille 14. elokuuta samana vuonna. Kuudentoista kuukauden kuluessa Ylitalon saapumisesta Paraguayn tehtävään, Paraguayn ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden suuri kiistakohta paljastui, kun Miamin kansainvälisellä lentokentällä takavarikoitiin kaksi kiloa heroiinia Paraguaysta saapuneessa lentokoneessa joulukuussa 1970.

Huumeet dominoivat Ylitalon suurlähettilään lopun ajan, ja siitä tuli aina keskustelunaihe Paraguayn viranomaisten kanssa. Huhtikuussa 1971 Bureau of Narcotics and Dangerous Drugs soluttautui salakuljetusoperaatioon ja havaitsi, että Auguste Ricord hallitsi operaatiota, joka oli salakuljettanut viisi tuhatta kiloa heroiinia Yhdysvaltoihin vuosina 1965-1970. Paraguaylaiset pidättivät Ricordin, mutta Yhdysvaltojen suureksi tyrmistykseksi kieltäytyi luovuttamasta häntä.

Kun Paraguay kieltäytyi luovuttamasta, suurlähetystö vastasi ilmaisemalla "syvän pettymyksen ja huolen tuomioistuimen päätöksestä" ja huomautti, että "syytetty on yksi kansainvälisen heroiinin salakuljetusteollisuuden johtajista, joka on tuonut kurjuutta ja kuolemaa tuhansille nuorille Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa." Presidentti Nixon uhkasi tammikuussa 1972 katkaista ulkomaisen avun Paraguaylle, jos Ricordia ei luovuteta, mutta Paraguay ei silti antanut periksi.

Paraguaylaisten kieltäytyessä luovuttamasta Ricordia Ylitalo joutui amerikkalaisen lehdistön arvostelun kohteeksi liiasta läheisyydestään Stroessnerille. Kun hän totesi, että ei ollut riittävästi todisteita yhdistääkseen Stroessnerin ja muut hallinnon jäsenet suoraan huumekauppaan, häneen kohdistuneet lehdistön hyökkäykset lisääntyivät ankarasti. Presidentti Nixon kutsui Ylitalon takaisin 11.9.1972, koska hän ei kyennyt varmistamaan Ricordin luovuttamista ja joutui yhä useammin mediahyökkäysten kohteeksi.

ELÄMÄÄ SUURLÄHETTILÄÄN JÄLKEEN

Paraguayn edustustonsa päätyttyä Ylitalo nimitettiin Yhdysvaltain Toronton konsulaattiin vuonna 1973. Siellä hän palveli pääkonsulina eläkkeelle jäämiseen asti Washington DC:hen vuonna 1976. Ylitalo kuoli syöpään 10.2.1987 klo. Sibley Memorial Hospital Washington DC:ssä


Alfredo Stroesner

https://es.wikipedia.org/wiki/Alfredo_Stroessner


Auguste Joseph Ricord , lempinimeltään Il Commandante , (26. huhtikuuta 1911 – 1985) oli ranskalais-korsikalais-heroiinin salakuljettaja, tuomittu natsiyhteistyökumppani ja yksi mafiosityyppisen järjestön French Connection perustajajäsenistä. Heroiinikaupassa 1950- ja 1960-luvuilla Ranskassa .

Carlinguen (Gestapon ranskalaiset apujoukot ) jäsenen Henri Lafontin agentti Vichyn hallinnon aikana käytti osan Carlinguen sodan aikana varastamista varoista huumelaboratorioiden perustamiseen Marseillen lähelle . Heroiinia jalostettiin siellä ennen kuin se vietiin Yhdysvaltoihin.

19. huhtikuuta 1968 Ricord pidätettiin yhdessä muiden korsikalaisten Lucien Sartin ja François Chiappen kanssa kuulusteltuina koskien Argentiinan keskuspankin sivuliikkeen ryöstöä .  Kolme vapautettiin todisteiden puutteen vuoksi.

Auguste Ricord pidätettiin vuonna 1972 Asunciónissa, Paraguayssa . Korsikan vaikutuksen uskottiin olleen Yhdysvaltojen vaikeuksien takana hänen luovuttamisessaan. Hänet luovutettiin lopulta Yhdysvaltoihin, tuomittiin 22 vuodeksi vankeuteen ja vietti 10 vuotta vankilassa, kunnes armahdettiin. Ricord palasi Paraguayhin vuonna 1983 ja kuoli sairauteen kaksi vuotta myöhemmin.


Poliittinen tilanne Suomessa 1945 - 1954


30. Paasikivi III | 17.4.1945 - 26.3.1946

344

 

Hallituspäivät


Puoluejakauma nimityspäivänä



Ministeri

Nimitetty

Eronnut

Puolue

Pääministeri

Paasikivi, Juho Kusti

17.4.1945

9.3.1946

ammatti/virkamies

Ministeri valtioneuvoston kansliassa

Pekkala, Mauno

27.4.1945

26.3.1946

SKDL

Wuori, Eero Aarne

7.8.1945

29.9.1945

SDP

Kilpi, Juho Eino

15.9.1945

26.3.1946

SDP

Ulkoasiainministeri

Enckell, Carl Johan Alexis

17.4.1945

26.3.1946

ammatti/virkamies

Ministeri ulkoasiainministeriössä

Svento, Reinhold Konstantin

17.4.1945

26.3.1946

SKDL

Gartz, Åke Henrik

27.4.1945

26.3.1946

ammatti/virkamies

Oikeusministeri

Kekkonen, Urho Kaleva

17.4.1945

26.3.1946

Maalaisliitto

Sisäasiainministeri

Leino, Yrjö Kaarlo

17.4.1945

26.3.1946

SKDL

Ministeri sisäasiainministeriössä

Luukka, Eemil Vihtori

17.4.1945

26.3.1946

Maalaisliitto

Puolustusministeri

Pekkala, Mauno

17.4.1945

26.3.1946

SKDL

Valtiovarainministeri

Tuomioja, Sakari Severi

17.4.1945

17.7.1945

Edistyspuolue

Törngren, Ralf Johan Gustaf

17.7.1945

26.3.1946

RKP

Ministeri valtiovarainministeriössä

Hiltunen, Onni Alfred

17.4.1945

26.3.1946

SDP

Opetusministeri

Helo, Johan

17.4.1945

28.12.1945

SKDL

Pekkala, Eino Oskari

28.12.1945

26.3.1946

SKDL

Maatalousministeri

Jutila, Kalle Teodor

17.4.1945

29.9.1945

Maalaisliitto

Vesterinen, Vihtori

9.11.1945

26.3.1946

Maalaisliitto

Ministeri maatalousministeriössä

Luukka, Eemil Vihtori

17.4.1945

26.3.1946

Maalaisliitto

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri

Wuori, Eero Aarne

17.4.1945

29.9.1945

SDP

Peltonen, Onni Evert

9.11.1945

26.3.1946

SDP

Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä

Murto, Yrjö Aleksanteri

17.4.1945

26.3.1946

SKDL

Hillilä, Kaarlo Henrik

22.11.1945

26.3.1946

Maalaisliitto

Hiltunen, Onni Alfred

14.2.1946

26.3.1946

SDP

Kauppa- ja teollisuusministeri

Gartz, Åke Henrik

17.4.1945

26.3.1946

ammatti/virkamies

Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä

Takki, Uuno Kristian

15.6.1945

26.3.1946

SDP

Sosiaaliministeri

Kilpi, Juho Eino

17.4.1945

26.3.1946

SDP

Ministeri sosiaaliministeriössä

Janhunen, Matti

17.4.1945

26.3.1946

SKDL

Wuori, Eero Aarne

27.4.1945

29.9.1945

SDP

Hillilä, Kaarlo Henrik

22.11.1945

26.3.1946

Maalaisliitto

Hiltunen, Onni Alfred

14.2.1946

26.3.1946

SDP

Kansanhuoltoministeri

Hillilä, Kaarlo Henrik

17.4.1945

26.3.1946

Maalaisliitto

Ministeri kansanhuoltoministeriössä

Takki, Uuno Kristian

17.4.1945

26.3.1946

SDP

Wuori, Eero Aarne

27.4.1945

29.9.1945

SDP

Hiltunen, Onni Alfred

14.2.1946

26.3.1946

SDP

Puoluejakauma

17.4.1945

SKDL

6

Maalaisliitto

4

SDP

4

ammatti/virkamies

3

Edistyspuolue

1

26.3.1946

SKDL

6

Maalaisliitto

4

SDP

4

ammatti/virkamies

2

RKP

1



Eduskuntavaalit 1945

Suomen 18. eduskuntavaalit järjestettiin 17.–18. maaliskuuta 1945. Suomessakin edellisen, vuoden 1939 vaaleissa valitun eduskunnan toimikautta oli kaksi kertaa jouduttu sodan vuoksi pidentämään poikkeuslailla. Kun vaalit lopulta pidettiin, sota ei ollut vielä päättynyt Suomenkaan osalta, sillä Lapin sota oli silloin vielä käynnissä ja vuonna 1939 julistettu sotatila voimassa.

Vaalit olivat ensimmäiset Suomen itsenäisyyden aikana pidetyt, joissa kommunistit saivat esiintyä vapaasti. Ennen vaaleja pääministeri J. K. Paasikivi piti radiopuheen, jossa hän pyysi kansaa valitsemaan eduskuntaan "uusia kasvoja". Tämä varmistettiin myös sillä, että lakkautetun Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustajat eivät saaneet asettua ehdokkaiksi vaaleihin. Lisäksi yhdentoista nimeltä mainitun, Maalaisliittoon, Kokoomukseen ja SDP:hen kuuluneen liian saksalaismieliseksi tai sotapolitiikan kannattajaksi katsotun kansanedustajan asettuminen ehdolle kiellettiin.

Vasemmistokirjailija Matti Kurjensaari luonnehti 1945 eduskuntavaaleja myöhemmin "ensimmäisen" ja "toisen tasavallan" väliseksi taitekohdaksi. "Ensimmäistä tasavaltaa" oli luonnehtinut 1920- ja 1930-luvuilla vallinnut "porvarillinen hegemonia", joka oli perustunut hänen mukaansa enemmänkin kansalaissodan jälkeiseen ja lapualaisvuosien aikaiseen "yleiseen", valkoiseen mielipiteeseen ja oikeiston vahvoihin tukipylväisiin suojeluskuntiin, Lotta Svärd -järjestöön, Isänmaalliseen kansanliikkeeseen ja Akateemiseen Karjala-Seuraan kuin kansan "todelliseen kannatukseen" vaaleissa. "Toiseen tasavaltaan" siirryttäessä oikeisto menetti painostusryhmänsä ja suuressa määrin "yleisen mielipiteen" tuen samalla kun vasemmisto organisoi suoran toiminnan muotoja, joista näkyvimpiä olivat lukuisat joukkokokoukset.

SDP kärsi merkittävän tappion menettäessään asemiaan SKDL:lle, joka nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hyvin monet SKDL:n listoilta valitut olivat olleet sotien aikana, jotkut jo niitä ennenkin, poliittisista syistä turvasäilössä ja heidät oli välirauhansopimuksen nojalla vapautettu heti jatkosodan päätyttyä ja heidän vaalikelpoisuuttaan rajoittaneet, 1930-luvulla annetut määräykset oli kumottu. Syksyllä 1946 SKDL sai loikkausten (Sylvi-Kyllikki Kilpi ja Atos Wirtanen) ansiosta suurimman puolueen aseman. Kokoomus ja edistyspuolue voittivat muutaman paikan, mutta oikeisto kokonaisuudessaan hävisi edellisvaaleihin verrattuna. Vaalitulos oli olennaisesti konservatiivinen, sillä 75 % kansasta äänesti vanhoja sota-aikana vallassa olleita puolueita.

Vaalit olivat merkittävät myös vaaliteknisesti, sillä niissä käytettiin ensimmäisen kerran ennakkoäänestystä ulkomailla, kun Ruotsiin kokonaisuudessaan evakuoitu Lapin väestö äänesti väliaikaisilla sijoituspaikkakunnillaan. Nyt saivat ensimmäistä kertaa äänestää myös 21-vuotiaat, kun aiempi äänioikeusikäraja oli ollut 24 vuotta.

Eduskuntavaalien tulos osoitti länsimaille, että Suomi oli erilainen kuin Neuvostoliiton valtapiiriin joutuneet Itä-Euroopan maat. Kommunistijohtoisten kansandemokraattien menestys puolestaan vakuutti Neuvostoliiton siitä, että Suomen poliittinen suunnanmuutos oli todella tapahtunut. Useimmille suomalaisille vaalitulos oli helpotus sikäli, että eduskunnan enemmistö säilyi vanhojen peruspuolueiden käsissä.

Kansanedustajat

Koska edellisistä vaaleista oli kulunut jo poikkeuksellisen pitkä aika, kansanedustajien vaihtuvuus oli todella suuri: ns. pitkän parlamentin jäseniä oli vain puolet valituista ja uusina valittiin mm. SDP:n Yrjö Kallinen, Yrjö Kilpeläinen, Valto Käkelä, Väinö Leskinen, Uuno Takki ja Penna Tervo, Maalaisliiton Kusti Eskola, Antti Koukkari, Martti Miettunen, Kustaa Tiitu, Veikko Vennamo ja Johannes Virolainen, Kokoomuksen Päiviö Hetemäki, Niilo Honkala, Jussi Lappi-Seppälä, Arvo Salminen ja Johannes Wirtanen, SKDL:n Aimo Aaltonen, Toivo Kujala, Hertta Kuusinen, Yrjö Leino, Ville Pessi ja Eino Tainio, RKP:n Nils Meinander, sekä Edistyspuolueen Rolf B. Berner, Lassi Hiekkala ja Yrjö Suontausta. Näistä viimeinen eduskuntatyössä mukana ollut oli Johannes Virolainen, joka jätti eduskunnan vuoden 1991 vaaleissa.

Puolueen tultua lakkautetuksi IKL:n eduskuntaryhmään kuuluneet eivät voineet asettua ehdolle. Lisäksi ehdokkuudesta kieltäytyivät sotavuosien toimintansa ja Paasikiven toiveiden perusteella SDP:n Aleksi Aaltonen, Väinö Hakkila, Väinö Salovaara ja Väinö Tanner, Maalaisliiton Viljami Kalliokoski, Antti Kukkonen, Tyko Reinikka ja Mikko Tarkkanen, sekä Kokoomuksen Toivo Horelli, Oskari Lehtonen ja Edwin Linkomies. Eduskunnan jättivät myös Maalaisliiton Antti Junes, Kalle Lohi ja Tilda Löthman-Koponen, Kokoomuksen Antti Hackzell ja Kaapro Moilanen, SDP:n Heikki Kääriäinen ja Oskari Reinikainen, sekä 44 valtiopäivät istunut RKP:n Ernst Estlander. Valitsematta jäivät SDP:n Mikko Erich, Armas Paasonen ja Matti Turkia, SKDL:n Mikko Ampuja, Maalaisliiton Heikki Niskanen, Kokoomuksen Jaakko Ikola ja Pekka Pennanen, joka istui 42 valtiopäivät, sekä RKP:n Henrik Kullberg.

Eduskuntaan palasivat mm. SKDL:n Johan Helo ja Mauri Ryömä. Eduskunnan ikäpuhemies tuli edelleen olemaan SDP:n kansanedustaja, 78-vuotias Miina Sillanpää. Viimeisinä näissä vaaleissa valituista "uusista kasvoista" olivat elossa Kusti Eskola, ja Olga Terho viimeisimpänä kuolleena, molemmat kuolivat vuonna 2003.

Tulokset

Äänestysaktiivisuus

74,9 %[3][4]

+8,3

Äänestäneet

1 710 251

Puolue

Edustajat

Äänet

Osuus

Lukumäärä

 

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

50

35

25,08 %

14,7

425 948

90 032

 

Suomen kansan demokraattinen liitto

49

23,47 %

– 

398 618

– 

 

Maalaisliitto

49

7

21,35 %

1,5

362 662

+66 133

 

Kansallinen Kokoomuspuolue

28

+3

15,04 %

+1,5

255 394

+79 179

 

Ruotsalainen kansanpuolue

14

4

7,90 %

1,7

134 106

+9 386

 

Kansallinen Edistyspuolue

9

+3

5,17 %

+0,4

87 868

+25 481

Pienviljelijäin puolue

2

1,18 %

1,0

20 061

7 722

Ruotsalainen vasemmisto

1

+1

0,48 %

+0,0

8 192

+2 212

Radikaalinen Kansanpuolue

0,10 %

– 

1 623

– 

Muut

0,23 %

+0,1

3 904

+2 400

Yhteensä

200

100 %

1 698 376

+401 057

Lähde: Tilastokeskus 2004[5]; Radikaalisen kansanpuolueen äänimäärä vain painetussa versiossa[6]

Hallituksen tiedot ja kokoonpano

31. Pekkala | 26.3.1946 - 29.7.1948

857

 

Hallituspäivät


Puoluejakauma nimityspäivänä



Ministeri

Nimitetty

Eronnut

Puolue

Pääministeri

Pekkala, Mauno

26.3.1946

29.7.1948

SKDL

Ministeri valtioneuvoston kansliassa

Kallinen, Yrjö Henrik

26.3.1946

4.6.1948

SDP

Kuusinen, Hertta Elina

4.6.1948

29.7.1948

SKDL

Ulkoasiainministeri

Enckell, Carl Johan Alexis

26.3.1946

29.7.1948

ammatti/virkamies

Ministeri ulkoasiainministeriössä

Svento, Reinhold Konstantin

26.3.1946

30.4.1948

SKDL

Takki, Uuno Kristian

27.3.1946

29.7.1948

SDP

Oikeusministeri

Pekkala, Eino Oskari

26.3.1946

29.7.1948

SKDL

Sisäasiainministeri

Leino, Yrjö Kaarlo

26.3.1946

22.5.1948

SKDL

Kilpi, Juho Eino

26.5.1948

29.7.1948

SKDL

Ministeri sisäasiainministeriössä

Viding, Paavo Aleksanteri

26.3.1946

29.7.1948

Maalaisliitto

Puolustusministeri

Pekkala, Mauno

26.3.1946

27.3.1946

SKDL

Kallinen, Yrjö Henrik

27.3.1946

29.7.1948

SDP

Ministeri puolustusministeriössä

Pekkala, Mauno

27.3.1946

29.7.1948

SKDL

Valtiovarainministeri

Törngren, Ralf Johan Gustaf

26.3.1946

29.7.1948

RKP

Ministeri valtiovarainministeriössä

Hiltunen, Onni Alfred

26.3.1946

29.7.1948

SDP

Opetusministeri

Kilpi, Juho Eino

26.3.1946

26.5.1948

SDP

Heljas, Lennart Albert

26.5.1948

29.7.1948

Maalaisliitto

Maatalousministeri

Vesterinen, Vihtori

26.3.1946

29.7.1948

Maalaisliitto

Ministeri maatalousministeriössä

Viding, Paavo Aleksanteri

26.3.1946

29.7.1948

Maalaisliitto

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri

Kaijalainen, Lauri Vihtori

26.3.1946

29.7.1948

Maalaisliitto

Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä

Härmä, Erkki Herman

26.3.1946

29.7.1948

SDP

Kauppa- ja teollisuusministeri

Takki, Uuno Kristian

26.3.1946

29.7.1948

SDP

Sosiaaliministeri

Janhunen, Matti

26.3.1946

29.7.1948

SKDL

Ministeri sosiaaliministeriössä

Heljas, Lennart Albert

26.3.1946

26.5.1948

Maalaisliitto

Härmä, Erkki Herman

12.4.1946

29.7.1948

SDP

Peltonen, Onni Evert

26.5.1948

29.7.1948

SDP

Kansanhuoltoministeri

Vilhula, Taavi Nikolai

26.3.1946

29.7.1948

Maalaisliitto

Ministeri kansanhuoltoministeriössä

Murto, Yrjö Aleksanteri

26.3.1946

29.7.1948

SKDL

Härmä, Erkki Herman

12.4.1946

29.7.1948

SDP

Salkuton ministeri

Kuusinen, Hertta Elina

26.5.1948

4.6.1948

SKDL

Puoluejakauma

26.3.1946

SKDL

6

Maalaisliitto

5

SDP

5

RKP

1

ammatti/virkamies

1

29.7.1948

SKDL

6

Maalaisliitto

5

SDP

5

RKP

1

ammatti/virkamies

1

Eduskuntavaalit 1948

Suomen 19. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. heinäkuuta 1948. Vaaleissa oli silmiinpistävää erityisesti SDP:n Jo riittää” -kampanja, joka oli suunnattu SKDL:ää ja SKP:tä vastaan]. Kampanja onnistuikin, sillä SKDL menetti 11 paikkaa SDP:n voittaessa neljä. SKDL oli ryvettynyt vaaran vuosien aikaan muun muassa punaisen Valpon ylilyöntien ja laittomuuksien vuoksi sekä etenkin Leinon vankien tapauksen vuoksi. Aikalaistodistajien mukaan vaaleissa purkautuivat kaikki menneiden vuosien katkerat kokemukset, mutta tunnelma oli toinen kuin vuoden 1945 vaaleissa, joissa hämärä pelko oli kannustanut joukkoja vaaliuurnille.

Suurin vaalivoittaja oli Maalaisliitto, joka lisäsi paikkalukuaan seitsemällä nousten myös eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1929. Hyvin menestyi myös Kokoomus, jonka edustajanpaikat lisääntyivät viidellä. Sen sijaan RKP menetti yhden paikan ja Edistyspuolue neljä paikkaa. Uuden eduskunnan voimasuhteet olivat 108–92 porvarien hyväksi. Tunnetuksi tuli myös Maalaisliiton vaalijuliste Näihin nojaa Maalaisliitto. Julisteessa oli kuvattuna Raamattuun ja lakikirjaan nojaava talonpojan käsi. Juliste oli käytössä seuraavien kymmenen vuoden ajan.

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Gunnar Henriksson, Meeri Kalavainen, Tyyne Leivo-Larsson, Rafael Paasio ja Vilho Väyrynen, Keskustan Atte Pakkanen, Niilo Ryhtä, Tahvo Rönkkö, Vihtori Sarjala, Kerttu Saalasti, Vieno Simonen ja V. J. Sukselainen, SKDL:n Toivo Friman, Yrjö Murto ja Niilo Nieminen, Kokoomuksen Margit Borg-Sundman ja Toivo Wiherheimo, RKP:n Arthur Larson, josta tuli ensimmäinen Ahvenanmaan edustaja, ja Verner Korsbäck, sekä Kansanpuolueen Irma Karvikko.

Eduskunnan jättivät muun muassa SDP:n Yrjö Kallinen, Väinö Leskinen, Miina Sillanpää, joka oli ikäpuhemies ja yksi ensimmäisistä 19 naiskansanedustajasta, ja Samuli Tervo, SKDL:n Eino Pekkala, RKP:n Emil Hästbacka, sekä Edistyspuolueen Bruno Sarlin. Eduskunnasta putosivat muun muassa SKDL:n Kaisu-Mirjami Rydberg ja Hella Wuolijoki. Eduskuntaan palasivat mm. SDP:n Väinö Hakkila ja Hilma Koivulahti-Lehto, Maalaisliiton Viljami Kalliokoski ja Janne Koivuranta, sekä Kokoomuksen Oskari Lehtonen.

Irma Torven kuoltua vuonna 2006 ja Meeri Kalavaisen 2010 oli näissä vaaleissa valituista elossa enää vain Toivo Pyörtänö. Pyörtänö kuoli kesäkuussa 2012. Nuorimmat eduskuntaan valitut olivat 30-vuotiaat Kalavainen ja Pyörtänö.


Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänestysaktiivisuus

78,2 %[4][5]

+3,3

Puolue

Edustajat

Äänet[6]

Osuus

Lukumäärä

 

Maalaisliitto

56

+7

24,24 %

+2,9

455 635

+92 973

 

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

54

+4

26,32 %

+1,2

494 719

+68 771

 

Suomen Kansan Demokraattinen Liitto

38

−11

19,98 %

−3,5

375 538

−23 080

 

Kansallinen Kokoomuspuolue

33

+5

17,04 %

+2,0

320 366

+64 972

 

Ruotsalainen kansanpuolue

13

−1

7,34 %

−0,6

137 981

+3 875

Kansallinen Edistyspuolue

5

−4

3,91 %

−1,3

73 444

−14 424

 

Åländsk Samling

1

0,35 %

– 

6 567

– 

Pienviljelijäin puolue

0,29 %

−0,9

5 378

−14 683

Radikaalinen Kansanpuolue

0,27 %

+0,2

5 162

+3 539

Muut

0,28 %

+0,1

5 178

+1 274

Yhteensä

200

100 %

 1 879 968

 +181 592


32. Fagerholm | 29.7.1948 - 17.3.1950

597

 

Hallituspäivät


Puoluejakauma nimityspäivänä



Ministeri

Nimitetty

Eronnut

Puolue

Pääministeri

Fagerholm, Karl-August

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Ministeri valtioneuvoston kansliassa

Aaltonen, Aleksi

29.7.1948

18.3.1949

SDP

Ulkoasiainministeri

Enckell, Carl Johan Alexis

29.7.1948

17.3.1950

ammatti/virkamies

Ministeri ulkoasiainministeriössä

Takki, Uuno Kristian

30.7.1948

17.3.1950

SDP

Oikeusministeri

Suontausta, Tauno Erland

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Sisäasiainministeri

Simonen, Aarre Edvard

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Ministeri sisäasiainministeriössä

Raatikainen, Jussi

30.7.1948

17.3.1950

SDP

Puolustusministeri

Skog, Emil Albert

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Valtiovarainministeri

Hiltunen, Onni Alfred

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Ministeri valtiovarainministeriössä

Aaltonen, Aleksi

30.7.1948

18.3.1949

SDP

Varjonen, Unto Uuno Mikael

19.8.1949

17.3.1950

SDP

Opetusministeri

Oittinen, Reino Henrik

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Maatalousministeri

Lepistö, Leevi Matti

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Ministeri maatalousministeriössä

Raatikainen, Jussi

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri

Peltonen, Onni Evert

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä

Härmä, Erkki Herman

29.7.1948

22.6.1949

SDP

Simonen, Aarre Edvard

24.3.1949

17.3.1950

SDP

Huunonen, Eemil

29.7.1949

17.3.1950

SDP

Kauppa- ja teollisuusministeri

Takki, Uuno Kristian

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä

Toivonen, Onni Kustaa

11.11.1949

17.3.1950

SDP

Sosiaaliministeri

Liljeström, Valdemar

29.7.1948

4.3.1949

SDP

Leivo-Larsson, Tyyne Lilja

4.3.1949

18.3.1949

SDP

Aaltonen, Aleksi

18.3.1949

17.3.1950

SDP

Ministeri sosiaaliministeriössä

Leivo-Larsson, Tyyne Lilja

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Härmä, Erkki Herman

30.7.1948

22.6.1949

SDP

Huunonen, Eemil

29.7.1949

17.3.1950

SDP

Kansanhuoltoministeri

Toivonen, Onni Kustaa

29.7.1948

17.3.1950

SDP

Ministeri kansanhuoltoministeriössä

Härmä, Erkki Herman

30.7.1948

22.6.1949

SDP

Huunonen, Eemil

29.7.1949

17.3.1950

SDP

Salkuton ministeri

Aaltonen, Aleksi

29.7.1948

30.7.1948

SDP

Varjonen, Unto Uuno Mikael

29.7.1949

19.8.1949

SDP

Puoluejakauma

29.7.1948

SDP

15

ammatti/virkamies

1

17.3.1950

SDP

15

ammatti/virkamies

1


33. Kekkonen | 17.3.1950 - 17.1.1951

307

 

Hallituspäivät


Puoluejakauma nimityspäivänä



Ministeri

Nimitetty

Eronnut

Puolue

Pääministeri

Kekkonen, Urho Kaleva

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Ulkoasiainministeri

Gartz, Åke Henrik

17.3.1950

17.1.1951

ammatti/virkamies

Ministeri ulkoasiainministeriössä

Tuomioja, Sakari Severi

17.3.1950

17.1.1951

Edistyspuolue

Oikeusministeri

Kannisto, Heikki Albert

17.3.1950

17.1.1951

Edistyspuolue

Sisäasiainministeri

Kekkonen, Urho Kaleva

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Ministeri sisäasiainministeriössä

Riikonen, Lauri

17.3.1950

30.9.1950

Maalaisliitto

Virolainen, Johannes

30.9.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Puolustusministeri

Tiitu, Kustaa Emil

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Valtiovarainministeri

Sukselainen, Vieno Johannes

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Ministeri valtiovarainministeriössä

Meinander, Tor Nils Hilding

17.3.1950

17.1.1951

RKP

Opetusministeri

Heljas, Lennart Albert

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Ministeri maatalousministeriössä

Luukka, Eemil Vihtori

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Maatalousministeri

Vilhula, Taavi Nikolai

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri

Miettunen, Martti Juhani

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä

Kleemola, Kauno Antero

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Riikonen, Lauri

24.3.1950

31.3.1950

Maalaisliitto

Vesterinen, Vihtori

31.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Kauppa- ja teollisuusministeri

Tuomioja, Sakari Severi

17.3.1950

30.9.1950

Edistyspuolue

Aura, Teuvo Ensio

30.9.1950

17.1.1951

Edistyspuolue

Sosiaaliministeri

Törngren, Ralf Johan Gustaf

17.3.1950

17.1.1951

RKP

Ministeri sosiaaliministeriössä

Vesterinen, Vihtori

17.3.1950

17.1.1951

Maalaisliitto

Kleemola, Kauno Antero

24.3.1950

30.9.1950

Maalaisliitto

Aura, Teuvo Ensio

30.9.1950

17.1.1951

Edistyspuolue

Puoluejakauma

17.3.1950

Maalaisliitto

10

Edistyspuolue

2

RKP

2

ammatti/virkamies

1

17.1.1951

Maalaisliitto

10

Edistyspuolue

3

RKP

2

ammatti/virkamies

1


34. Kekkonen II | 17.1.1951 - 20.9.1951

247

 

Hallituspäivät


Puoluejakauma nimityspäivänä



Ministeri

Nimitetty

Eronnut

Puolue

Pääministeri

Kekkonen, Urho Kaleva

17.1.1951

20.9.1951

Maalaisliitto

Ministeri valtioneuvoston kansliassa

Virolainen, Johannes

17.1.1951

20.9.1951

Maalaisliitto

Ulkoasiainministeri

Gartz, Åke Henrik

17.1.1951

20.9.1951

ammatti/virkamies

Oikeusministeri

Aura, Teuvo Ensio

17.1.1951

20.9.1951

Edistyspuolue

Sisäasiainministeri

Sukselainen, Vieno Johannes

17.1.1951

20.9.1951

Maalaisliitto

Puolustusministeri

Skog, Emil Albert

17.1.1951

20.9.1951

SDP

Valtiovarainministeri

Hiltunen, Onni Alfred

17.1.1951

20.9.1951

SDP

Ministeri valtiovarainministeriössä

Törngren, Ralf Johan Gustaf

17.1.1951

20.9.1951

RKP

Opetusministeri

Heljas, Lennart Albert

17.1.1951

20.9.1951

Maalaisliitto

Ministeri maatalousministeriössä

Lepistö, Leevi Matti

17.1.1951

20.9.1951

SDP

Maatalousministeri

Miettunen, Martti Juhani

17.1.1951

20.9.1951

Maalaisliitto

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri

Peltonen, Onni Evert

17.1.1951

20.9.1951

SDP

Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä

Kleemola, Kauno Antero

17.1.1951

20.9.1951

Maalaisliitto

Paasio, Kustaa Rafael

17.1.1951

20.9.1951

SDP

Kauppa- ja teollisuusministeri

Tervo, Penna

17.1.1951

20.9.1951

SDP

Sosiaaliministeri

Vesterinen, Vihtori

17.1.1951

20.9.1951

Maalaisliitto

Ministeri sosiaaliministeriössä

Huunonen, Eemil

17.1.1951

20.9.1951

SDP

Paasio, Kustaa Rafael

17.1.1951

20.9.1951

SDP

Puoluejakauma

17.1.1951

Maalaisliitto

7

SDP

7

Edistyspuolue

1

RKP

1

ammatti/virkamies

1

20.9.1951

Maalaisliitto

7

SDP

7

Edistyspuolue

1

RKP

1

ammatti/virkamies

1

Vuoden 1951 eduskuntavaalit

Suomen 20. eduskuntavaalit järjestettiin 2.–3. heinäkuuta 1951.

Vaaleihin valmistauduttaessa päähallituspuolueet Maalaisliitto ja SDP kävivät maataloustuottajien ja kaupunkilaiskuluttajien välistä tulonjakotaistelua. Vaalikamppailun tärkein vedenjakaja kulki kuitenkin SDP:n sisällä ja yksittäisistä ehdokkaista vaalien päätähdeksi nousi Väinö Tanner. Ulkoministeri Åke Gartz vaati keväällä 1951 SDP:n puheenjohtajaa Emil Skogia estämään Tannerin paluun eduskuntaan. Tähän Skog vastasi tylysti, että jos nyt estetään Tannerin ehdokkuus ulkopoliittisista syistä, seuraavissa vaaleissa voitaisiin estää kenen muun ehdokkuus tahansa. Vaalien voittaja oli SKDL, jonka äänimäärä lisääntyi lähes 16 000:lla ja eduskuntapaikkojen määrä viidellä. Politiikan tarkkailijoiden mukaan nyt maksettiin Fagerholmin ensimmäisen hallituksen, Arabian mellakoiden ja Kemin kapinan sekä vuoden 1950 presidentinvaalin jälkilaskut. Äänestysaktiivisuus jäi yli kolme prosenttiyksikköä heikommaksi kuin vuonna 1948.

Uusina kansanedustajina tulivat eduskuntaan mm. Arvo Ahonen, Eero Antikainen, Kalervo Haapasalo, Veikko Helle, Veikko Kokkola, Impi Lukkarinen, Aarre Simonen ja Viljo Virtanen (SDP), Toivo Antila, Eeli Erkkilä, Leo Häppölä, Mauno Jussila ja Nestori Kaasalainen (ML), Paavo Aitio, Kaino Haapanen, Antti Kinnunen, Matti Koivunen ja Anna-Liisa Tiekso (SKDL), Raino Hallberg, Tuure Junnila ja Niilo Kosola (Kok.), Grels Teir (RKP) sekä Esa Kaitila ja Juho Tenhiälä (KP).

Eduskunnan jättivät mm. SDP:n 33:t valtiopäivät istunut Hilma Koivulahti-Lehto ja 36 valtiopäivät istunut Jussi Tolonen, Maalaisliiton Janne Koivuranta ja vuonna 1907 valittuun ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan kuulunut Juhani Leppälä, joka istui 33:t valtiopäivät, SKDL:n Yrjö Leino, Kokoomuksen Erkki Paavolainen ja Ernsti Turja, sekä Kansanpuolueen Rolf B. Berner ja Kalle Kauppi. Eduskunnasta putosivat SDP:n Toivo Pyörtänö ja Jussi Raatikainen, sekä Maalaisliiton Juho Koivisto ja Vihtori Vesterinen.

Eduskuntaan palasivat mm. SDP:n Väinö Leskinen ja jo ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan kuulunut Väinö Tanner. Myös Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajina aikanaan toimineet, joiden ehdokkuus vuoden 1945 vaaleissa oli kielletty, saivat nyt palata politiikkaan. Heistä palasi näissä vaaleissa eduskuntaan Iisakki Nikkola, nyt Kokoomuksen riveissä.

Vuoden 1951 vaaleissa valituista kansanedustajista viimeisenä elossa oli maaliskuussa 2016 kuollut Nestori Kaasalainen. Meeri Kalavainen, Anna-Liisa Korpinen ja Impi Lukkarinen kuolivat vuonna 2010.

Tulokset

Äänestysaktiivisuus

74,6 %

−3,6

Puolue

Edustajat

Äänet

Osuus

Lukumäärä

 

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

53

−1

26,52 %

+0,2

480 754

−13 965

 

Maalaisliitto

51

−5

23,26 %

−1,0

421 613

−34 022

 

Suomen Kansan Demokraattinen Liitto

43

+5

21,58 %

+1,6

391 134

+15 596

 

Kansallinen Kokoomus

28

−5

14,57 %

−2,5

264 044

−56 322

 

Ruotsalainen kansanpuolue

14

+1

7,20 %

−0,1

130 524

−7 457

Suomen Kansanpuolue

10

5,68 %

– 

102 933

– 

 

Åländsk Samling

1

--

0,31 %

−0,0

5 686

−811

Pienviljelijäin puolue

0,27 %

−0,0

4 964

−414

Vapaamielisten Liitto

0,27 %

– 

4 936

– 

Radikaalinen Kansanpuolue

0,25 %

−0,0

4 486

−676

Ruotsalainen vapaamielinen puolue

0,07 %

– 

1 195

– 

Suomalainen kansanpuolue

0,01 %

– 

243

– 

Muut

0,02 %

−0,3

305

−4 873

Yhteensä

200

100 %

1 812 817

67 151

Lähde: Tilastokeskus 2004[4]; Ruotsalaisen vapaamielisen puolueen ja Suomalaisen kansanpuolueen äänimäärä vain painetussa versiossa[5]


35. Kekkonen III | 20.9.1951 - 9.7.1953

659

 

Hallituspäivät


Puoluejakauma nimityspäivänä



Ministeri

Nimitetty

Eronnut

Puolue

Pääministeri

Kekkonen, Urho Kaleva

20.9.1951

9.7.1953

Maalaisliitto

Ulkoasiainministeri

Tuomioja, Sakari Severi

20.9.1951

26.11.1952

ammatti/virkamies

Kekkonen, Urho Kaleva

26.11.1952

9.7.1953

Maalaisliitto

Ministeri ulkoasiainministeriössä

Törngren, Ralf Johan Gustaf

26.11.1952

9.7.1953

RKP

Oikeusministeri

Kekkonen, Urho Kaleva

20.9.1951

22.9.1951

Maalaisliitto

Högström, Sven Axel

22.9.1951

9.7.1953

RKP

Sisäasiainministeri

Sukselainen, Vieno Johannes

20.9.1951

9.7.1953

Maalaisliitto

Puolustusministeri

Skog, Emil Albert

20.9.1951

9.7.1953

SDP

Valtiovarainministeri

Rantala, Viljo Johannes

20.9.1951

9.7.1953

SDP

Ministeri valtiovarainministeriössä

Miikki, Matti Nikolai

20.9.1951

9.7.1953

Maalaisliitto

Opetusministeri

Oittinen, Reino Henrik

20.9.1951

9.7.1953

SDP

Ministeri maatalousministeriössä

Lepistö, Leevi Matti

20.9.1951

29.11.1952

SDP

Luukka, Eemil Vihtori

20.9.1951

9.7.1953

Maalaisliitto

Tiainen, Johannes

3.12.1952

9.7.1953

SDP

Maatalousministeri

Miettunen, Martti Juhani

20.9.1951

9.7.1953

Maalaisliitto

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri

Peltonen, Onni Evert

20.9.1951

29.11.1952

SDP

Huunonen, Eemil

29.11.1952

3.12.1952

SDP

Karjalainen, Eetu

3.12.1952

9.7.1953

SDP

Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä

Huunonen, Eemil

20.9.1951

29.11.1952

SDP

Kleemola, Kauno Antero

20.9.1951

9.7.1953

Maalaisliitto

Huunonen, Eemil

3.12.1952

9.7.1953

SDP

Kauppa- ja teollisuusministeri

Tervo, Penna

20.9.1951

9.7.1953

SDP

Sosiaaliministeri

Törngren, Ralf Johan Gustaf

20.9.1951

26.11.1952

RKP

Leskinen, Väinö Olavi

26.11.1952

9.7.1953

SDP

Ministeri sosiaaliministeriössä

Huunonen, Eemil

20.9.1951

9.7.1953

SDP

Murtomaa, Lauri Nikolai

20.9.1951

9.7.1953

Maalaisliitto

Puoluejakauma

20.9.1951

Maalaisliitto

7

SDP

7

RKP

1

ammatti/virkamies

1

9.7.1953

SDP

8

Maalaisliitto

7

RKP

2


36. Kekkonen IV | 9.7.1953 - 17.11.1953

132

 

Hallituspäivät


Puoluejakauma nimityspäivänä



Ministeri

Nimitetty

Eronnut

Puolue

Pääministeri

Kekkonen, Urho Kaleva

9.7.1953

17.11.1953

Maalaisliitto

Ulkoasiainministeri

Törngren, Ralf Johan Gustaf

9.7.1953

17.11.1953

RKP

Oikeusministeri

Högström, Sven Axel

9.7.1953

17.11.1953

RKP

Sisäasiainministeri

Sukselainen, Vieno Johannes

9.7.1953

17.11.1953

Maalaisliitto

Puolustusministeri

Kleemola, Kauno Antero

9.7.1953

17.11.1953

Maalaisliitto

Valtiovarainministeri

Niukkanen, Juho

9.7.1953

17.11.1953

Maalaisliitto

Ministeri valtiovarainministeriössä

Meinander, Tor Nils Hilding

9.7.1953

17.11.1953

RKP

Opetusministeri

Virolainen, Johannes

9.7.1953

17.11.1953

Maalaisliitto

Maatalousministeri

Miettunen, Martti Juhani

9.7.1953

17.11.1953

Maalaisliitto

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri

Mäkinen, Eero

9.7.1953

27.10.1953

ammatti/virkamies

Eskola, Kustaa Oskari

30.10.1953

17.11.1953

Maalaisliitto

Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä

Eskola, Kustaa Oskari

9.7.1953

30.10.1953

Maalaisliitto

Kauppa- ja teollisuusministeri

Aura, Teuvo Ensio

9.7.1953

17.11.1953

ammatti/virkamies

Sosiaaliministeri

Hietanen, Lauri Bernhard

9.7.1953

17.11.1953

ammatti/virkamies

Ministeri sosiaaliministeriössä

Simonen, Vieno

9.7.1953

17.11.1953

Maalaisliitto

Puoluejakauma

9.7.1953

Maalaisliitto

8

RKP

3

ammatti/virkamies

3

17.11.1953

Maalaisliitto

8

RKP

3

ammatti/virkamies

2


37. Tuomioja | 17.11.1953 - 5.5.1954

170

 

Hallituspäivät


Puoluejakauma nimityspäivänä



Ministeri

Nimitetty

Eronnut

Puolue

Pääministeri

Tuomioja, Sakari Severi

17.11.1953

5.5.1954

Vapaamielisten liitto

Ulkoasiainministeri

Törngren, Ralf Johan Gustaf

17.11.1953

5.5.1954

RKP

Ministeri ulkoasiainministeriössä

Aura, Teuvo Ensio

17.11.1953

5.5.1954

ammatti/virkamies

Oikeusministeri

Kuuskoski, Reino Iisakki

17.11.1953

5.5.1954

ammatti/virkamies

Sisäasiainministeri

Kannisto, Heikki Albert

17.11.1953

5.5.1954

Suomen Kansanpuolue

Puolustusministeri

Hetemäki, Olli Päiviö

17.11.1953

5.5.1954

Kokoomus

Valtiovarainministeri

Junnila, Tuure Jaakko Kalervo

17.11.1953

5.5.1954

Kokoomus

Ministeri valtiovarainministeriössä

Kaitila, Esa Heikki

17.11.1953

5.5.1954

Suomen Kansanpuolue

Opetusministeri

Salminen, Arvo Ilmari

17.11.1953

5.5.1954

Kokoomus

Maatalousministeri

Jutila, Kalle Teodor

17.11.1953

5.5.1954

ammatti/virkamies

Ministeri maatalousministeriössä

Kullberg, Henrik

17.11.1953

4.12.1953

RKP

Westermarck, Nils Christian

18.12.1953

5.5.1954

RKP

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri

Serlachius, Ralph Erik

17.11.1953

5.5.1954

ammatti/virkamies

Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä

Junttila, Kustaa Aulis Ferdinand

17.11.1953

5.5.1954

ammatti/virkamies

Kauppa- ja teollisuusministeri

Aura, Teuvo Ensio

17.11.1953

5.5.1954

ammatti/virkamies

Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä

Wiherheimo, Toivo Antero

17.11.1953

5.5.1954

Kokoomus

Sosiaaliministeri

Kaitila, Esa Heikki

17.11.1953

5.5.1954

Suomen Kansanpuolue

Ministeri sosiaaliministeriössä

Hetemäki, Olli Päiviö

17.11.1953

5.5.1954

Kokoomus

Karvikko, Irma Helena

17.11.1953

5.5.1954

Suomen Kansanpuolue

Puoluejakauma

17.11.1953

ammatti/virkamies

5

Kokoomus

4

Suomen Kansanpuolue

3

RKP

2

Vapaamielisten liitto

1

5.5.1954

ammatti/virkamies

5

Kokoomus

4

Suomen Kansanpuolue

3

RKP

2

Vapaamielisten liitto

1


John Raymond Ylitalo – suurlähettiläs














Minnesotassa Yhdysvalloissa syntyneen suurlähettiläs John Raymond Ylitalon (25.12.1916-10.2.1987) kaikki sukujuuret ulottuvat Suomeen. Isä lähti vuosisadan vaihteessa siirtolaisaallon mukana Raution Kärkiskylältä Amerikkaan onneaan etsimään. Äiti taas oli sukupolvea aikaisemmin muuttaneiden suomalaissiirtolaisten tytär, Saima Pihlaja Oulaisista. John Raymond Ylitalo toimi suurlähettiläänä neljässä maanosassa. Hän palveli Helsingissä, Washingtonissa, Münchenissä, Manillassa ja Mexico Cityssä ennen nimitystään suurlähettilääksi Paraguayhin vuonna 1969. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1976 ja kuoli syöpään 1987.


John Raymond Ylitalon isä syntyi Raution pitäjän Kärkisen kylän Mäkitalossa ja käytti sitä nimeä kunnes hänen isänsä osti läheisen Ylitalo-nimisen tilan ja siirtyi perheineen sinne asumaan. John Raymondin isoäidin äiti on Anna Liisa Antintyär, joka on syntynyt Kaustisella. Juho Paavonpojan perhe tuli vuonna 1870 Raution Kärkisistä Kalajoen Tyngänkylän Simin taloon. Vuonna 1883 he palasivat Raution Kärkisiin Mäkitaloon. Vain Antti ja Matti olivat tällöin muuttaneet Amerikkaan. Neljä muuta veljeä ja sisarta käyttivät muuttaessaan nimeä Mäkitalo.

Vuonna 1860 syntyi John Raymond Ylitalon isoisä, joka on kastettu Jaakko Juhonpojaksi ja joka käytti nimeä Simi asuessaan samannimisessä talossa ja nimeä Mäki muutettuaan Mäkitaloon. Juho Paavonpoika ryöstettiin ja murhattiin Tyngän ja Kärkisen välillä hänen käytyään myymässä karjaa Kalajoella. Hän oli tällöin kuusissakymmenissä. Hänen murhaansa ei - enempää kuin hänen poikansakaan murhaa Amerikassa - pystytty koskaan selvittämään.

Juho Paavonpojan ja hänen vaimonsa Anna Liisa Antintyttären yhdeksästä lapsesta kolme jäi Suomeen. He olivat Johanna ja nuorimmat kaksospojat Uriel ja Jaakko. Jaakko Juhonpoika osti Mäkitalon läheisen Ylitalo-nimisen tilan ja siirtyi perheineen sinne asumaan. Juho Jaakonpoika Ylitalo eli Ylitalon Jussi kuten häntä kutsuttiin, muutti Amerikkaan vuonna 1907.
John Raymond Ylitalo syntyi Yhdysvalloissa Floodwoodin kylässä vuonna 1916. Paljon ennen päivänkoittoa Jussi Ylitalo valjasti hevosen ja ajoi reellä viiden mailin päässä asuvan suomalaisen farmarin vaimon luo. Tämä oli kyläläisten hyvin tuntema kätilö.


Tuolloin kylä oli syrjäinen, korkeintaan puolensadan talon ja mökin muodostama yhdyskunta Minnesotan pohjoisosassa. Floowood sijaitsi siinää osassa Amerikkaa, joka eniten muistutti suomalaista metsämaisemaa. Se oli noin sadan kilometrin päässä Yläjärven rannalla sijaitsevasta Duluthista, Great Northern-rautatien itäisestä pääteasemasta. Floodwood palveli kahta alueen tärkeintä ammattikuntaa, tukkijätkiä ja farmareita. Koskemattomien metsien kaato vaati tuolloin paljon työvoimaa, kun hongat ja kuuset kaadettiin kahden miehen justeerilla. Nuoria, juuri saapuneita siirtolaisia palkattiin raskaampiin töihin kuten justeeria soittelemaan.
John Raymond Ylitalon äiti Saima Maria Swen syntyi 1894. Jussi Ylitalo ja Saima vihittiin 23.10.1915. Kun perhe oli muuttanut neljänlapsen kanssa Floodwoodiin niin siellä syntyi setsemän lasta lisää. Yhdeksän lapsista kasvoi aikuiseksi.


Yllätysnimitys Suomeen


John Raymond Ylitalo oli FBI:n asiamies. Hänen mukaansa ulkoministeri Gordell Hull esti sodanjulistuksen Suomelle silloin, kun Amerikka julisti sodan Unkarille, Bulgarialle ja Romanialle. Hullilla oli voimakkaat käsitykset oikeasta ja väärästä. Järkkymättömänä hän muistutti presidentille neuvostoliittolaisten syyllisyydestä talvisotaan. Hän ei koskaan unohtanut neuvostoliittolaisten hyökkäystä Suomea vastaan eikä voinut antaa sitä heille anteeksi.
Sodan aikana kaikkien Ruotsiin ja Suomeen liittyvien juttujen tutkinta oli annettu
John Raymond Ylitalon tutkittavaksi.

John Raymond Ylitalo nimitettiin Helsingin lähetystöön, uuteen poliittis-taloudelliseen virkaan. Lähetystöjen vastaanotoilla Ylitalo tapasi hallituksen jäsenet, ulkoministeriön ja muiden ministeriöiden virkamiehet sekä monia muita aktiivisia henkilöitä ulko- ja sisäpolitiikassa. Heidän joukossaan oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arvo Salminen, maalaisliiton ryhmän johtaja Juho Koivisto, edistyspuolueen ryhmänjohtaja Kalle Kauppi ja sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmänjohtaja Väinö Hakkila. Tuttavapiirin kuuluivat lisäksi Olavi Lindblom, Aku Sumu, Väinö Leskinen, Unto Varjonen, Yrjö"Jahvetti" Kilpeläinen ja Aleksi Aaltonen.

Ulkoministeri Carl Enckell vuodatti kyyneleitä, kun lähettiläs Avra Warren Suomen vaaran vuosien synkimpinä päivinä, tarkkaan sanoen 21.maaliskuuta 1948 kertoi, että jos Suomen koskemattomuutta ja itsenäisyyttä uhattaisiin, Suomelle järjestyisi tilaisuus viedä asia Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja saada lisäksi Yhdysvaltain tuki puolelle.


Ylitalon Suomen kautena maassa toimi kolme hallitusta,
Mauno Pekkalan "kolmen suuren" hallitus, K.A. Fagerholmin vähemmistöhallitus sekä Urho Kekkosen ensimmäinen hallitus, mikä oli keskustalais-porvarillinen vähemmistöhallitus. Ylitalo tunsi näiden hallitusten ministerit hyvin. Sosiaalidemokraattisia ystävyyksiä oli useita. Pekkalan hallitus kieltäyyi Marshall-avusta. Kenraali Savonenkov käski pääminiseri Pekkalaa kieltäytymään siitä.


Fagerholmin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus tarjosi ulospääsyn siitä sodanjälkeisestä realiteettina pidetystä vaatimuksesta, että kommunistien olisi osallistuttava Suomen koalitiohallituksiin. Se, että tämä hallitus kesti kaksikymmentä kuukautta, vuoden 1950 presidentti valitsijamiesvaaleihin saakka oli odottamaton saavutus. Leinon rakentaman kommunistisen valtiollisen poliisin purkaminen oli huomattava saavutus.


Kekkosen keskustavähemmistöhallitus teki Suomelle paljon helpommaksi puolutustaa suvereenisuuttaan jatkamalla ja lujittamalla Fagerholmin aloittamaa käytäntöä ja estämällä kommunisteja saamasta ministerin salkkuja.


Käynnisti Naton synnyn


Yhdysvaltain Helsingin lähetystön attaseana toimivan
J.Raymond Ylitalon puhelin soi 4.3.1948 iltapäivällä. Puhelu kesti vain pari minuuttia ja Ylitalo lähti autollaan saman tien kohti Etelä-Esplanadia. Hän meni tapaamaan soittajaa autoliikkeen omistajaa Erik Bromania. Tämän kertomus käynnisti salamavauhdilla sähkeiden lähettämisen, arkistotietojen mukaan kello 17, lähetystöihin Osloon, Moskovaan, Tukholmaan, Pariisiin ja Lontooseen.

Ylitalo oli KGB:n tarkkailussa muiden tapaan. Tiedettiin hänen tapailevan Bromania usein, mutta kun amerikkalaisesta oli kysymys, kiinnostus autoihin tuntui luonnolliselta. Kaiken lisäksi tämä olikin totta. Broman ei ollut kiinnostunut politiikasta ollenkaan. Kuitenkin eräs merkittävä seikka jäi KGB:ltä huomaamatta. Broman oli käynyt koulua Pietarissa ennen vallankumousta.

Aamupäivällä 4.3. Bromania oli käynyt tapaamassa Neuvostoliiton lainopillinen avustaja. Hän oli syntyperältään suomalainen. Kaiken tietävälle KGB:lle sattui toinen nyt jo karkea virhe. Kukaan ei tiennyt, että Broman ja lainopillinen avustaja olivat käyneet samaa koulua Pietarissa.
Moskovassa oli 18.2.1948 allekirjoitettu Unkarin ja Neuvostoliiton välinen ystävyys-, yhteistyö -ja keskinäinen avunantosopimus. Länsimaissa tulkittiin Unkarin joutuneen Neuvostoliiton satelliitiksi. Kommunistit kaappasivat vallan Tsekkoslovakiassa 17-25.2.hallituspulan aikana.

Länsivallat totesivat tyrmistyneinä. että Suomi oli ainoa itsenäinen Neuvostoliiton reunavaltio.

Ymmärrettiin, että pian on Suomen vuoro. 22.päivä helmikuuta sai presidentti Paasikivi Stalinin allekirjoittaman kirjeen. Neuvostoliitto toivoi Suomen lähettävän valtuuskunnan Moskovaan solmimaan samanlaisen sopimuksen, mikä maalla oli Unkarin ja Romanian kanssa. Paasikivi pelasi kylmää peliä. Hän piti kirjeen pöytälaatikossa kolme päivää. Hallitus sai tietää kirjeestä 26.päivä. Samana päivänä lehdet kertoivat kommunistien voitosta Tsekkoslovakiassa.


Vakoojat, myyrät, tietojen vuotajat, diplomaatit ja salaisten sanomien lähettäjät työskentelivät korkeapaineella. Kremlin kellojen ääni kuulosti kantautuneen ympäri Eurooppaa. 27.päivä kello 13 BBC:n uutisissa kerrottiin Suomea kohdanneesta kriisistä. Ruotsin ulkoministeriön kansliapäällikkö
Beck-Friis keskustellessaan suurlähettiläs Matthewsin kanssa korosti Suomen hallituksen heikkoutta ja sen väsymystä. Lordi Pakenham totesi puhuessaan Englannin ylähuoneelle Suomen hallituksen saaneen kuolonsuudelman.


Maaliskuun neljännen päivän tapaaminen vuonna1948 autokauppias
Bromanin ja attasea Ylitalon välillä saattoi liikkeelle salasanoman joka kuului. "Norja olisi seuraava maa, joka kutsuttaisiin neuvottelemaan puolustussopimuksesta Neuvostoliiton kanssa". Neuvostoliiton lähetystön suomalaisen avustajan käynti autokauppias Bromanin luona ja edelleen viestin välittäminen Ylitalolle, johti tapahtumaketjuun, jonka päässä oli North Atlantic Treaty Organization, Atlannin liitto, eli Nato. Perustava kokous pidettiin 4.4.1949.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti