Kalajoen koulujen historiaa

 

Kalajoen koulujen historiaa

Päätös kansakoulun perustamisesta Kalajoelle tehtiin vuonna 1880. Ensimmäisen poikakansakoulun rakennustyöt aloitettiin viisi vuotta myöhemmin Lankilassa.

Kalajoen kansakoululaitoksen alkuvaiheita ja laajentumista leimasivat seuraavat asiat:

Ensimmäiset vaiheet

Päätöksenteko: Kalajoen kuntakokous päätti kansakoulun perustamisesta vuonna 1880, mikä oli merkittävä askel paikallisessa sivistyshistoriassa.

Ensimmäinen koulu: Koulu rakennettiin Kalajoen kyläkeskustaan Lankilan maalle, ja poikakansakoulu aloitti toimintansa rakennustöiden alettua vuonna 1885.

Tausta: Ennen kansakouluja opetus oli perustunut pitkälti kiertokouluihin ja kotiopetukseen, joista siirryttiin vähitellen vakinaisempaan koululaitokseen.

Koulunverkon laajeneminen kyliin

Kansakoululaitos laajeni nopeasti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella eri puolille Kalajokea ja silloista Raution kuntaa:

Kyläkoulut: Kouluja perustettiin useisiin kyliin, kuten Vasankariin, Mehtäkylään, Pitkäsenkylälle ja Käännään (Vetenojanpuhdon koulu).

Rautio: Myös Rautiossa on pitkä kouluhistoria, joka on osa nykyisen Kalajoen kaupungin historiaa.

Pohjankylän koulu oli pitkään Kalajoen keskustan suurin alakoulu, kunnes sen toiminta varsinaisena kouluna päättyi vuonna 2020. Tämän jälkeen se on palvellut muun muassa varhaiskasvatuksen tarpeita.

Keskeiset vaiheet ja historia

Alueellinen merkitys: Pohjankylä (nykyinen keskusta-alue) oli aiemmin vahvaa maatalousaluetta, ja koulu on sijainnut historiallisesti merkittävällä Pohjankylän raitilla.

Oppilasmäärien kasvu: 1930-luvulla kouluun ohjattiin oppilaita myös naapuripiireistä, kuten Pitkäsenkylältä, kun muiden koulujen tilat kävivät ahtaaksi.

Toiminnan päättyminen: Koulu lakkautettiin erillisenä yksikkönä, kun uusi Merenojan yhtenäiskoulu valmistui syksyllä 2020. Suurin osa Pohjankylän koulun oppilaista siirtyi uuteen yhtenäiskouluun.

Uusi käyttö: Vuoden 2021 alusta alkaen entiset koulutilat muutettiin väliaikaiseksi varhaiskasvatuskeskukseksi. Rakennuksen vanhan osan kohtalosta on käyty keskustelua, ja sen purkamista on esitetty osana alueen kehittämistä.

Rakennushistoriaa

Pohjankylän koulun tontilla on sijainnut useita eri aikakausien rakennuksia. Sosiaalisessa mediassa ja arkistoissa on viitteitä esimerkiksi vuonna 1958 käytössä olleesta koulurakennuksesta. Nykyisin koulun ympäristöä kehitetään osana Pohjankylänpuiston asemakaavan muutosta.

Jokisuun koulu oli merkittävä osa Kalajoen historiallista Plassin (vanhan sataman) aluetta. Se toimi pitkään yhtenä Kalajoen keskeisistä kyläkouluista, kunnes sen toiminta päättyi 2000-luvun alussa kouluverkon tiivistämisen seurauksena.

Keskeiset vaiheet ja historia

Toiminta-aika: Koulu palveli alueen lapsia vuosikymmenten ajan, ja sen historiasta löytyy muistoja ainakin 1950- ja 1960-luvuilta.

Lakkautus: Jokisuun koulun lakkauttaminen oli pitkä prosessi. Koulu suljettiin alun perin syksyllä 2004, mutta sen avaamisesta uudelleen käytiin vilkasta poliittista keskustelua vielä vuonna 2005.

Plassin kyläyhdistys: Koulu oli erittäin tärkeä yhteisöllinen keskus. Plassin kyläyhdistys ry perustettiin maaliskuussa 2001 nimenomaan vastustamaan koulun lopettamisuhkaa ja kehittämään alueen elinvoimaa.

Koulurakennuksen myynti: Kouluverkon uudistuksen jälkeen rakennus jäi tyhjilleen tai muuhun käyttöön. Marraskuussa 2023 Kalajoen tekninen lautakunta päätti asettaa Jokisuun koulun myyntiin osana kaupungin kiinteistöstrategiaa.

Rakennus ja sijainti

Jokisuun koulu sijaitsi historiallisella Plassin markkinapaikan ja vanhan sataman alueella, joka on tunnettu tiiviistä rakennuskannastaan ja historiallisesta arvostaan. Koulu oli osa tätä kulttuuriympäristöä, joka edustaa Kalajoen perinteistä jokivarren asutushistoriaa.

Vuorenkallion koulu oli keskeinen osa Kalajoen kaupunkikeskustan koulupalveluita, kunnes sen toiminta varsinaisena alakouluna päätty syksyllä 2020. Koulun historia kytkeytyy vahvasti kaupungin kasvuun ja viimevuosien kouluverkkouudistukseen.

Historian keskeiset vaiheet

Opetuksen päättyminen: Varsinainen perusopetus Vuorenkallion koululla loppui samaan aikaan Etelänkylän, Rahjan ja Mehtäkylän koulujen kanssa. Tämä oli osa laajempaa rakenteellista uudistusta, jossa oppilaita keskitettiin uuteen Merenojan yhtenäiskouluun.

Väliaikaiskäyttö: Koulu ei tyhjentynyt heti lakkautuspäätöksen jälkeen. Esimerkiksi lukuvuonna 2023–2024 vanhoille koulutiloille oli edelleen käyttöä, vaikka tilojen kunto herättikin huolta huoltajien keskuudessa.

Kansalaisopiston toiminta: Sulkemisen jälkeen tilat ovat palvelleet Kalajoen kansalaisopiston musiikinopetusta. Koululla on järjestetty jopa 19 eri kurssin opetusta.

Lopullinen luopuminen: Kalajoen kaupunki on tehnyt päätöksen luopua Vuorenkallion koulukiinteistöstä kokonaan. Kansalaisopiston toiminnot on suunniteltu siirrettäväksi Marttilantielle kevätlukukauden 2026 päättyessä.

Erityispiirteitä

Sijainti:Koulu sijaitsee Vuorenkallion alueella, joka on tunnettu myös kappelistaan ja hautausmaastaan.

Koulun arki: Vuonna 2020 koulu oli uutisotsikoissa yhtenä ensimmäisistä kouluista, joka suljettiin varotoimenpiteenä koronaviruspandemian alkaessa.

Rakennushistoria: Vaikka rakennuksen tarkkaa valmistumisvuotta ei usein mainita, se edustaa tyypillistä suomalaista peruskoulurakentamista, ja sosiaalisen median arkistoissa on kuvia koulusta jo isovanhempien kouluajoilta.

Vasankarin koulu on yksi Kalajoen vanhimmista ja sitkeimmistä kyläkouluista. Se on säilyttänyt asemansa kylän sydämenä, vaikka monia muita pikkukouluja on lakkautettu.

Keskeiset vaiheet ja historia

Perustaminen: Vasankarin koulu perustettiin jo 1800-luvun lopulla (tarkemmin vuonna 1898), kun kansakouluverkko laajeni Kalajoen kyliin. Se oli vastaus kylän kasvavaan lapsimäärään ja tarpeeseen saada opetus lähemmäs koteja.

Rakennus: Nykyinen koulurakennus on perinteikäs ja historiallisesti arvokas osa kylämaisemaa. Sitä on remontoitu ja laajennettu vuosien saatossa vastaamaan nykyajan vaatimuksia.

Kyläkouluhenki: Vasankarin koulu on tunnettu vahvasta yhteisöllisyydestään. Koulu ja Vasankarin kyläyhdistys tekevät tiivistä yhteistyötä, ja koulu toimii monien kylän tapahtumien keskipisteenä.

Lakkauttaminen ja syyt

Päätös: Kalajoen kaupunginvaltuusto teki päätöksen Vasankarin koulun lakkauttamisesta osana laajempaa kouluverkkouudistusta.

Toiminnan päättyminen: Koulu sulki ovensa kevätlukukauden päätteeksi vuonna 2020 (samassa yhteydessä muun muassa Rahjan, Mehtäkylän ja Etelänkylän koulujen kanssa).

Syyt: Pääsyinä olivat oppilasmäärien väheneminen, tarve säästöihin ja uuden, modernin Merenojan yhtenäiskoulun valmistuminen, jonne Vasankarin oppilaat siirtyivät.

Myynti ja omistajanvaihdos

• Kauppahinta ja myyntipäätös:Kalajoen kaupunki myi Vasankarin koulun vuonna 2010 osana laajempaa kyläkoulujen myyntikierrosta. Vasankarin koulusta saatu tarjous oli tuolloin noin40 000 euroa.

Yksityisomistus:Rakennus on siirtynyt yksityisomistukseen, ja sen käyttö on muuttunut opetustoiminnasta muuhun tarkoitukseen

Mehtäkylän koulu oli pitkään yksi Kalajoen eteläisten kylien keskeisimmistä kohtaamispaikoista, kunnes sen toiminta lakkautettiin osana suurta kouluverkkouudistusta vuonna 2020.

Keskeiset vaiheet ja historia

Perustaminen: Kansakouluopetus Mehtäkylässä alkoi 1900-luvun alkupuolella, kun Kalajoen koululaitos laajeni voimakkaasti kyliin. Mehtäkylän koulun historiaa on dokumentoitu muun muassa paikallisissa historiablogeissa, jotka kuvaavat koulun alkutaivalta kyläläisten omana sivistysponnistuksena.

Kylän sydän: Koulu toimi vuosikymmeniä Mehtäkylän "keskeisimpänä toimintapisteenä", jossa järjestettiin opetuksen ohella kyläyhdistyksen tapahtumia ja harrastustoimintaa.

Lakkauttaminen: Kalajoen kaupunginhallitus päätti koulun sulkemisesta syksyllä 2020. Opetus päättyi samanaikaisesti Etelänkylän, Rahjan ja Vuorenkallion koulujen kanssa, ja oppilaat siirtyivät uuteen Merenojan yhtenäiskouluun.

Myyntiyritykset: Lakkauttamisen jälkeen kaupunki yritti myydä koulukiinteistöä huutokaupalla. Vuonna 2021 Kalajokiseutu-lehti raportoi, että Mehtäkylän koulusta ei tullut tuolloin yhtään tarjousta, toisin kuin esimerkiksi Rahjan koulusta.

Rakennus ja sijainti

Koulu sijaitsee Mehtäkylän perinteisessä kylämaisemassa. Rakennus edustaa useille kyläkouluille tyypillistä kerroksellista rakentamista, jossa vanhempaa puuosaa on täydennetty myöhemmillä laajennuksilla oppilasmäärien ja vaatimusten kasvaessa.

Jylkän koulu oli yksi Kalajoen perinteisistä kyläkouluista, joka sijaitsi Jylkän kylässä.

Tässä on kooste Jylkän koulun vaiheista:

Keskeiset vaiheet

Perustaminen: Kansakouluopetus Jylkällä alkoi 1920-luvulla (tarkemmin vuonna 1923), kun Kalajoen koululaitos laajeni voimakkaasti maaseudun kyliin. Ennen omaa koulurakennusta opetusta annettiin usein kylän taloissa.

Koulurakennus: Jylkän puinen koulurakennus edustaa tyypillistä aikakautensa kyläkoulukirjallisuutta ja se on toiminut kylän keskeisenä kokoontumispaikkana vuosikymmeniä.

Lakkauttaminen: Jylkän koulu lakkautettiin. Se kuului niihin pieniin kyläkouluihin, joiden toiminta päättyi jo vuosikymmeniä sitten oppilasmäärien vähentyessä.

Rahjan koulu oli yksi Kalajoen vanhimmista kyläkouluista, jonka yli satavuotinen taival varsinaisena kouluna päättyi vuonna 2020. Se toimi Rahjan ja Konun alueiden lapsille tärkeänä opinahjona ja kylän yhteisöllisenä keskuksena.

Keskeiset vaiheet ja historia

Perustaminen: Rahjan koulu aloitti toimintansa jo 1800-luvun lopulla, vain vuosi Vasankarin koulun jälkeen. Se oli osa Kalajoen ensimmäistä kansakouluverkon laajentumista kylille.

Kylän keskus:Koulu palveli Rahjan kylää ja sen lähialueita vuosikymmenten ajan, ja parhaimmillaan oppilasmäärät olivat huomattavia kylän kukoistaessa.

Lakkauttaminen: Opetus Rahjan koulussa päättyi keväällä 2020, kun Kalajoen kouluverkkoa tiivistettiin ja oppilaat siirtyivät uuteen Merenojan yhtenäiskouluun. Koulu pidettiin vielä hetken aikaa valmiustilassa koronaepidemiaan liittyvän opetuksen hajauttamisen varalta.

Myynti ja uusi käyttö: Kalajoen kaupunki myi tyhjilleen jääneen koulukiinteistön nettihuutokaupassa keväällä 2021. Rahjan koulun korkein tarjous huutokaupassa oli noin 12 000 euroa.

Rakennus ja sijainti

Rahjan koulu sijaitsi strategisella paikalla 8-tien varrella. Rakennuskokonaisuus on koostunut useista osista, joita on laajennettu ja remontoitu eri aikakausina vastaamaan kasvavan oppilasmäärän tarpeita. Lakkauttamisen jälkeen irtaimisto myytiin erillään kiinteistöstä.

Etelänkylän koulu oli yksi Kalajoen merkittävimmistä ja pitkäikäisimmistä kyläkouluista. Sen toiminta päättyi vuonna 2020, jolloin oppilaat siirtyivät uuteen Merenojan yhtenäiskouluun.

Keskeiset historialliset vaiheet

Perustaminen: Koulun rakennustyöt aloitettiin vuonna1923, ja opetus alkoi pian tämän jälkeen. Koulu rakennettiin tontille, joka oli kyläläisten yhteisesti omistama.

Rakennushistoria: Koulu on rakennettu useassa osassa. Vanhin osa on arkkitehtonisesti arvokas, mansardikattoinen rakennus, joka on suojeltu. Toinen koulutalo valmistui vuonna 1937, ja suurempia peruskorjauksia tehtiin vuosina 1966–1967.

Lakkauttaminen: Kalajoen kaupunki päätti lakkauttaa koulun osana kouluverkon keskittämistä. Viimeiset oppilaat poistuivat koulusta keväällä 2020.

Arkeologinen löytö: Mielenkiintoisena yksityiskohtana koulun historiaan kuuluu vuonna 1923 perustuksia kaivettaessa löytynyt rautakautinen pronssisolki, mikä kertoo alueen muinaisesta asutuksesta.

Koulun uusi elämä: Taidetalo ja Viadia-tori

Lakkauttamisen jälkeen kiinteistö siirtyi yksityiseen käyttöön:

Myynti: Kalajoen kaupunki myi Etelänkylän koulun nettihuutokaupassa keväällä 2021.

Taidetalo: Koulun osti Takti Oy, joka on muuttanut tilat taidetaloksi.

Viadia-tori: Tiloissa on toiminut myös Viadia-tori, ja rakennus palvelee edelleen kyläläisten kohtaamispaikkana ja "taidekeitaana"

Tavastin koulu oli yksi Kalajoen vanhimmista kyläkouluista. Se sijaitsi Tyngän kylän alueella ja sen historia ulottuu aina 1880-luvun lopulle saakka.

Keskeiset historialliset vaiheet

Perustaminen (1892):T yngän kylälle suunniteltu kansakoulu sai alkunsa kansakoulutarkastajan vaatimuksesta vuonna 1888. Koulun johtokunta asetettiin vuonna 1891, ja varsinainen Tavastin koulu perustettiin vuonna 1892.

Nimi: Koulu tunnettiin alkujaan Tyngän kansakouluna, mutta se nimettiin myöhemmin Tavastin kouluksi erotuksena Ylityngällä sijainneesta Tyngän koulusta. Nimi juontuu historiallisesta Tavastin talosta (Tavastvik).

Toiminta pikkukouluna: Vielä vuonna 2005 Tavastin koulu oli yksi Kalajoen monista pienistä kyläkouluista, jossa oli 62 oppilasta ja kolme opettajaa.

Lakkauttaminen ja myynti (2010): Tavastin koulun toiminta lakkautettiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Kalajoen kaupunki myi tyhjilleen jääneen koulukiinteistön vuonna 2010 osana viiden lakkautetun kyläkoulun myyntipakettia.

Nykytila

Koulurakennus on siirtynyt lakkauttamisen jälkeen yksityisomistukseen. Alueen koulupalvelut on sittemmin keskitetty muihin yksiköihin, ja viimeisimmät kouluverkkouudistukset vuonna 2020 siirsivät suuren osan koko Kalajoen oppilaista Merenojan yhtenäiskouluun

Tyngän koulun historia on monivaiheinen, ja se heijastaa koko Kalajoen koululaitoksen kehitystä kansakouluista nykyisiin aluekouluihin. Toisin kuin monet muut kyläkoulut, Tynkä on säilyttänyt asemansa yhtenä kaupungin keskeisistä kouluyksiköistä.

Historialliset alkuvaiheet

Perustaminen (1891): Päätös kansakoulun perustamisesta Tyngälle tehtiin kuntakokouksessa vuonna 1891.

Ensimmäinen koulu (1892): Opetus alkoi vuonna 1892. Koulu tunnettiin alkujaan Tyngän kansakouluna, mutta se nimettiin myöhemmin Tavastin kouluksi. Ensimmäisenä opettajana toimi Maria Södergren.

Kylän muut koulut: Tyngän alueella on toiminut historian saatossa useita kouluja, kuten Yli-Tyngän kansakoulu (aloitti 1920) ja Rahkon kansakoulu (aloitti 1932).

Tyngän aluekoulu ja nykyhetki

Nykyisin Tyngällä toimii Tyngän aluekoulu, joka on yksi Kalajoen neljästä pääasiallisesta perusopetuksen yksiköstä.

Uusi koulurakennus (2010): Tyngän nykyinen, moderni koulurakennus vihittiin käyttöön lokakuussa 2010. Tämä hanke varmisti koulun säilymisen, kun useita muita pienempiä kouluja lakkautettiin.

Oppilasmäärä: Lukuvuonna 2024–2025 Tyngän aluekoulussa on noin 149 oppilasta.

Historiallinen yhteys

Lakkautetut rakennukset: Uuden aluekoulun myötä vanhoja koulurakennuksia, kuten Tavastin ja Tyngän vanhat koulut, myytiin yksityisomistukseen vuonna 2010.

Erityispiirteitä

Sijainti:Koulu sijaitsee Hihnaperän alueella, noin 9 kilometriä Kalajoen keskustasta kaakkoon.

Kulttuuriperintö: Koulun läheisyydessä sijaitsee historiallisesti merkittävä papintappokivi, joka muistuttaa 1500-luvun tapahtumista.

Rahkon koulu oli yksi Tyngän alueen useista kansakouluista, ja sen historia kytkeytyy tiiviisti Kalajoen koululaitoksen voimakkaaseen laajentumiseen 1900-luvun alkupuolella.

Keskeiset vaiheet

• Perustaminen (1932): Rahkon kansakoulu perustettiin vuonna 1932 palvelemaan Tyngän kylän ja sen ympäristön kasvavaa lapsimäärää. Päätös uuden koulupiirin muodostamisesta tehtiin, jotta koulumatkat lyhenisivät alueen lapsille.

Toiminta:Koulu toimi kylän omana opinahjona vuosikymmeniä. Se oli osa Tyngän alueen koulukeskittymää yhdessä Tavastin ja Yli-Tyngän koulujen kanssa.

Lakkauttaminen: Rahkon koulun itsenäinen toiminta päättyi jo ennen 2010-luvun suuria muutoksia. Oppilaat siirtyivät muihin alueen yksiköihin, ja lopulta koko Tyngän alueen opetus keskitettiin vuonna 2010 valmistuneeseen uuteen Tyngän aluekouluun.

Rakennuksen kohtalo: Muiden lakkautettujen kyläkoulujen tapaan Rahkon vanha koulurakennus on siirtynyt yksityisomistukseen ja on palvella myöhemmin asuin- ja harrastuskäytössä.

Pitkäsen koulun yli 90-vuotinen historia varsinaisena opinahjona päättyi 2000-luvulla, minkä jälkeen rakennus siirtyi yksityisomistukseen. Koulu sijaitsi Pitkäsenkylällä, ja se oli yksi Kalajoen merkittävistä kyläkeskuksista.

Keskeiset historialliset vaiheet

Perustaminen (1914): Pitkäsen koulu aloitti toimintansa lokakuussa 1914. Päätös koulun perustamisesta tehtiin kuntakokouksessa jo huhtikuussa 1912.

Koulupiiri: Alkuperäinen koulupiiri kattoi koko Pitkäsenkylän sekä osia Tyngän kylästä (kuten Konun, Alasuvannon ja Rahkolan talot) ja Etelänkylästä.

Ensimmäinen opettaja: Koulun ensimmäisenä opettajana toimi Naimi Rahko, joka opetti koulussa vuosina 1912–1921.

Lakkauttaminen: Koulun toiminta päättyi 2000-luvulla osana kouluverkon keskittämistä, jolloin oppilaat ohjattiin muihin alueen yksiköihin.

Myynti (2010): Kalajoen kaupunki myi Pitkäsen koulun tyhjilleen jääneen kiinteistön toukokuussa 2010. Se oli osa viiden lakkautetun kyläkoulun myyntipakettia, ja Pitkäsen koulu oli näistä arvokkain; sen kauppahinta oli 103 000 euroa.

Nykytila ja perintö

Nykyisin entinen koulurakennus on yksityisomistuksessa. Kylän historiaa ja koulun muistoja on taltioitu vuonna 2014 ilmestyneeseen Pitkäsenkylän kirjaan, joka esittelee laajasti koulun ja sen oppilaiden historiaa sekä kyläläisten muistoja.

Käännän kylän koulu, joka tunnetaan historiallisesti myös Vetenojanpuhdon kouluna, oli yksi Kalajoen vanhoista kyläkouluista. Sen toiminta päättyi jo ennen 2000-luvun taitetta, ja kiinteistö myytiin myöhemmin yksityiskäyttöön.

Keskeiset historialliset vaiheet

Perustaminen ja sijainti: Koulu sijaitsi Kalajoen pohjoisrannalla Vetenojanpuhdossa. Alue on rakennushistoriallisesti merkittävä, ja Käännän koulurakennus on luokiteltu yksityiskohdiltaan hyvin säilyneeksi osaksi tätä perinteistä puhtomaisen tiheää asutusympäristöä.

Osana kylän historiaa: Käännän kylän asutushistoria ulottuu aina 1500-luvulle saakka, ja koulu on ollut keskeinen osa kylän sivistyshistoriaa.

Lakkauttaminen Käännän koulu lakkautettiin itsenäisenä kouluna jo useita vuosikymmeniä sitten oppilasmäärien vähentyessä. Käännän kylän lapset ovat sittemmin käyneet koulua muissa keskustan tai lähikylien yksiköissä.

Myynti (2010): Vaikka koulu oli lakkautettu jo aiemmin, Kalajoen kaupunki myi tyhjilleen jääneen koulukiinteistön virallisesti vuonna 2010. Se kuului samaan myyntipakettiin kuin muun muassa Tavastin, Kurikkalan ja Pitkäsen koulut.

Rakennus tänään

Entinen koulurakennus on nykyisin yksityisomistuksessa ja toimii asuntona tai muuna vapaa-ajan tilana. Se on edelleen tunnistettava osa Vetenojanpuhdon ja Käännän historiallista maisemaa, jota pidetään maakunnallisesti arvokkaana rakennettuna kulttuuriympäristönä.

Kurikkalan koulu oli yksi Kalajoen vanhoista kyläkouluista, jonka vaiheet itsenäisenä opinahjona päättyivät 2000-luvun alussa. Koulu sijaitsi Kurikkalan kylässä ja oli aikanaan kylän keskeinen sivistys- ja kokoontumispaikka.

Keskeiset historialliset vaiheet

Perustaminen: Koulun historia ulottuu kansakoululaitoksen laajentumisen aikaan, jolloin tavoitteena oli taata jokaiselle lapselle lyhyt koulumatka. Kurikkalan koulu toimi vuosikymmenien ajan kylän omana alakouluna.

Lakkauttaminen: Koulun toiminta päättyi oppilasmäärien vähentymisen ja kouluverkon tehostamisen seurauksena jo hyvissä ajoin ennen 2010-lukua.

Myynti (2010): Kalajoen kaupunki laittoi tyhjillään olleen koulukiinteistön myyntiin keväällä 2010. Kurikkalan koulu oli myyntikohteista kaikkein suosituin; se herätti eniten kiinnostusta ja keräsi yhteensä kahdeksan tarjousta.

Yksityisomistus: Kaupunginvaltuuston päätöksellä rakennus myytiin korkeimman tarjouksen tehneelle yksityiselle taholle muun muassa asuin- tai yrityskäyttöön.

Nykytila

Nykyisin entinen koulurakennus on yksityisomistuksessa, ja se on säilynyt osana Kurikkalan kylämaisemaa. Kurikkalan alueen lapset käyvät nykyään koulua pääasiassa Kalajoen keskustan tai Tyngän alueen kouluissa.

Torvenkylän koulu oli pieni kyläkoulu Kalajoen eteläosassa, jonka toiminta päättyi oppilasmäärien vähentyessä jo ennen 2010-luvun suuria kouluverkon muutoksia. Koulu sijaitsi Torvenkylällä, joka on tunnettu tiiviistä kyläyhteisöstään ja aktiivisesta historiastaan.

Keskeiset vaiheet ja historia

Kansakoulun alku: Torvenkylä sai oman koulunsa kansakoululaitoksen laajentuessa Kalajoen kyliin 1900-luvun alkupuolella. Koulu toimi kylän sivistyskeskuksena vuosikymmenten ajan.

Lakkauttaminen:Koulun itsenäinen toiminta loppui ennen vuotta 2011, jolloin rakennus oli jo siirtynyt pois varsinaisesta opetuskäytöstä.

Uusi käyttö: Koulukiinteistö on lakkauttamisen jälkeen toiminut muun muassa vaalien äänestyspaikkana ja kyläläisten kokoontumistilana. Rakennus on nykyisin yksityisomistuksessa ja se on säilynyt osana Torvenkylän perinteistä maisemaa.

Erityispiirteitä

Sijainti: Koulu sijaitsi kylän keskeisellä paikalla, ja sen piha-alue on toiminut palveluiden, kuten kirjastoauton tai äänestysbussin, pysähdyspaikkana vielä koulun sulkemisen jälkeenkin.

Kyläyhteisö: Vaikka koulu on suljettu, Torvenkylän identiteetti on säilynyt vahvana muun muassa paikallisten dokumentointiprojektien ja muistojen kautta.

Kärkisen koulun (Kärkiskylän koulun) historia on poikkeuksellinen, sillä se toimi pitkään kyläläisten omana siviilihankkeena ennen siirtymistään osaksi kunnallista koululaitosta.

Keskeiset historialliset vaiheet

Perustaminen (1891): Kärkisen koulun perustamispäivänä pidetään 1. kesäkuuta 1891.

"Oma" koulu (1891–1934): Koulu oli nimensä mukaisesti kylän oma hanke ja toimi yksityisenä kouluna aina kevääseen 1934 saakka. Kärkisen asukkaat vastasivat itse koulun ylläpidosta ja opettajien palkkaamisesta yli 40 vuoden ajan.

Kunnalliseksi kouluksi (1934): Kouluhallituksen määräys koulun muuttamisesta kunnalliseksi luettiin Raution kunnanvaltuuston kokouksessa 28. maaliskuuta 1934. Samassa yhteydessä päätettiin myös varsinaisen koulutalon rakentamisesta.

Satavuotisjuhla (1991): Koulun merkitystä kylälle juhlistettiin vuonna 1991, jolloin julkaistiin myös Aarre Aunolan kirjoittama historiikki "Kärkisen oma koulu 1891–1991".

Toiminnan päättyminen

Lakkautusuhka: Koulu on ollut lakkautuslistoilla useita kertoja jo 2000-luvun alusta lähtien. Kyläläisten aktiivisuus piti koulun toiminnassa pitkään muiden pienten koulujen sulkemisesta huolimatta. Kärkisen ja Typpön koulujen oppilaat siirrettiin Raution kouluun

Rakennus ja sijainti

Koulu sijaitsi Kärkisen kylässä, joka oli historiallisesti osa Raution kuntaa ennen kuntaliitosta Kalajokeen. Koulun historia on merkittävä osa koko seudun itsenäistä sivistyshistoriaa.

Typpön koulu toimi Kalajoen eteläosassa, Raution kylän tuntumassa, lähes sata vuotta. Sen historia on tiiviisti sidoksissa Raution itsenäisen kunnan aikaan ja myöhemmin Kalajoen kouluverkon muutoksiin.

Keskeiset historialliset vaiheet

Alkuvaiheet (1924): Typpön koulu aloitti toimintansa syksyllä 1924. Koulu sijoitettiin aluksi kunnan ostamaan ja kunnostamaan entiseen Saaren taloon, jossa opetusta järjestettiin yli 25 vuotta.

Uusi koulutalo (1950): Kylälle saatiin uusi, tarkoitukseen rakennettu koulutalo syksyksi 1950. Tässä rakennuksessa koulu toimi vuoteen 1979 saakka.

Lakkauttaminen Oppilaat siirrettiin tässä yhteydessä Raution kouluun samanaikaisesti Kärkisen koulun oppilaiden kanssa.

Uusi käyttö: Lakkauttamisen jälkeen kiinteistö on toiminut muun muassa matkailukäytössä nimellä Typpön Matkailu, ja tiloissa on järjestetty esimerkiksi sukukokouksia ja muita tapahtumia.

Erityistä

Typpö on historiallisesti tunnettu vahvasta kyläyhteisöstään, ja koulu on toiminut pitkään alueen sivistys- ja harrastustoiminnan keskuksena. Koulun historiaa on vaalittu muun muassa paikallisten sukuseurojen toimesta.

Raution koulun historiassa yhdistyvät yli 130 vuotta kestänyt kyläkoulun perinne ja tuore siirtyminen moderniin monitoimitaloon. Koulun opetustyö alkoi Raution kirkonkylällä virallisesti 16. syyskuuta 1889.

Historialliset alkuvaiheet

Perustamispäätös (1881):Päätös kansakoulun perustamisesta tehtiin Raution pappilassa pidetyssä kuntakokouksessa joulukuussa 1881.

• Alkuvuodet: Ennen oman koulurakennuksen valmistumista opetusta annettiin Lukkarin puustellissa.

• Maakunnallinen arvo: Raution vanha koulurakennus on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi kiinteistöksi sen arkkitehtonisten yksityiskohtien, kuten korkeiden porrasikkunoiden, vuoksi.

Uusi aikakausi: Raution monitoimitalo

Koulun toiminnassa tapahtui merkittävä muutos 2020-luvulla, kun vanha kiinteistö jäi tarpeettomaksi uuden rakennushankkeen myötä:

Uusi rakennus (2023): Raution perusopetus siirtyi uusiin tiloihin tammikuussa 2023, kun uusi Raution monitoimitalo otettiin käyttöön.

Keskittäminen: Uuden monitoimitalon myötä Rautioon keskitettiin myös lakkautettujen Kärkisen ja Typpön koulujen oppilaat, mikä teki siitä alueen keskeisen "navan".

Vanhan koulun myynti: Kalajoen kaupunki myi vanhan koulurakennuksen tontteineen yksityisomistukseen syksyllä 2022.

Perintö ja merkitys

Raution koulu on selvinnyt monista kouluverkkouudistuksista ja säilyttänyt asemansa kylän elinvoiman symbolina. Se on osa laajempaa Kalajoen ja Raution sivistyshistoriaa, jota on dokumentoitu kattavasti muun muassa Matti Kyllösen kirjoittamissa historiateoksissa

Rakennusvuosi: Alapään koulu valmi stui tosiaan vuonna1954. Se edustaa aikakaudelle tyypillistä kivikoulurakentamista.

Ostajat: Kalajoen kaupunki myi Alapään koulun vuonna 2018 Maatalousyhtymä Hannu ja Tuomo Hihnalalle.

Kauppahinta: Kauppahinta oli tuolloin 200 euroa. Alhaista hintaa selitti rakennuksen huono kunto ja ostajien sitoutuminen kiinteistön hoitamiseen.

Käyttö:Rakennus on toiminut myynnin jälkeen muun muassa varastotilana ja maatalousyhtymän käytössä.

Pöllän koulu sijaitsi Raution Pöllän kylässä ja oli merkittävä osa paikallista sivistyshistoriaa yli sadan vuoden ajan. Sen historiaan kuuluu useita dramaattisia vaiheita, kuten kaksi koulurakennuksen tuhonnutta tulipaloa.

Keskeiset historialliset vaiheet

Perustaminen (1920): Pöllän kansakoulu perustettiin vuonna 1920. Opetus aloitettiin vuokratiloissa Lukkarin puustellissa.

Ensimmäinen koulu (1923): Ensimmäinen oma koulurakennus valmistui vuonna 1923. Se oli kaksikerroksinen puutalo, joka kuitenkin tuhoutui tulipalossa vain noin 17 vuotta myöhemmin.

Toinen koulu (1948): Kivirakenteinen toinen koulutalo valmistui vuonna 1948. Tämäkin rakennus tuhoutui tulipalossa peruskorjauksen yhteydessä lokakuussa 1961, ilmeisesti hitsauskipinästä

Kolmas koulu: Koulun kolmas rakennus nousi Tepukkatöyrän tontille toisen palon jälkeen

Lakkauttaminen: Pöllän koulu lakkautettiin itsenäisenä yksikkönä 2010-luvun puolivälissä. Sen jälkeen se toimi hallinnollisesti yhdessä Raution koulun kanssa, kunnes alueen opetus keskitettiin vuonna 2023 valmistuneeseen Raution monitoimitaloon.

Erityispiirteitä

Pöllän koulun pihalla sijaitsi alkujaan Sotaan lähteneiden muistomerkki, joka siirrettiin muualle kiinteistön omistussuhteiden muututtua koulun lakkauttamisen jälkeen. Koulun historiasta on julkaistu tietoja muun muassa Aarre Aunolan kokoamissa paikallishistoriallisissa aineistoissa.

Raumankarin koulu sijaitsee Himangalla, ja se on toiminut yhtenäiskouluna (luokat 1–9) jo vuodesta 2007 lähtien. Koulu on yksi alueensa perinteikkäimmistä sivistyskeskuksista, ja se kytkeytyy vahvasti Himangan kirkonkylän eli Raumankarin historialliseen ympäristöön.

Historia ja kehitys

Perinteikäs opinahjo: Raumankarin koululla on pitkä historia Himangan keskeisenä kouluna, ja se on palvellut alueen lapsia ja nuoria jo kauan ennen nykyistä yhtenäiskoulumallia.

Yhtenäiskouluksi siirtyminen: Koulu oli edelläkävijä Keski-Pohjanmaalla siirtymällä yhtenäiskouluksi, mikä mahdollisti alakoulun ja yläkoulun toimimisen saman hallinnon alla.

Historiallinen miljöö: Koulu sijaitsee Raumankarin kulttuurireitin arrella. Alue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jossa vanha asutus ja Himangan kirkko luovat ainutlaatuisen taustan koulun toiminnalle.

Nykypäivä

Nykyisin Raumankarin yhtenäiskoulussa on reilut 300 oppilasta. Koulun tiloissa järjestetään perusopetuksen lisäksi myös esiopetusta. Koulun merkitys kyläyhteisölle on edelleen suuri, mistä kertovat muun muassa säännöllisesti järjestettävät perinnepäivät, joissa eri sukupolvet kohtaavat.

Pahkalan koulu Himangalla toimi kylän omana opinahjona lähes sata vuotta, kunnes sen toiminta päättyi vuonna 2015. Nykyisin rakennus on merkittävä esimerkki kyläläisten aktiivisuudesta koulun lakkauttamisen jälkeen.

Keskeiset historialliset vaiheet

Perustaminen (1918): Opetus Pahkalan koulussa alkoi vuonna 1918. Koulu perustettiin vastaamaan Pahkalan ja Pernun kylien lapsimäärän kasvuun.

Laajennukset: Myönteisen oppilaskehityksen myötä koulua on laajennettu useasti. Viimeisin merkittävä laajennus ja nykyaikaistaminen tehtiin talkoovoimin vuonna 1993.

Lakkauttaminen (2015): Kalajoen kaupunki lakkautti Pahkalan koulun vuonna 2015 kyläläisten vastustuksesta huolimatta. Koulun oppilaat siirtyivät tässä yhteydessä Raumankarin yhtenäiskouluun.

Myynti kyläyhdistykselle (2018): Kaupunginhallitus päätti kesäkuussa 2018 myydä koulurakennuksen Pahkala-Pernun kyläyhdistykselle. Kauppa toteutui marraskuussa 2018, ja kauppahinta irtaimistoineen oli 350 euroa.

Nykytila: Pahkalan kylätalo

Lakkauttamisen jälkeen koulu on muuttunut aktiiviseksi kylätaloksi, jonka kehittämiseen on saatu tukea muun muassa Rieska-Leaderilta.

Harrastustoiminta: Tiloissa toimii kuntosali, liikuntasali ja siellä järjestetään kansalaisopiston piirejä.

Koulumuseo: Rakennuksen yläkertaan on koottu koulumuseo ja kirjasto, jotka vaalivat kylän pitkää sivistyshistoriaa.

Väliaikaiskäyttö: Koulu on palvellut lakkauttamisen jälkeenkin muun muassa esiopetuksen (eskari) tarpeita väliaikaisena tilana.

Kurikkalan koulu oli yksi Kalajoen vanhoista kyläkouluista. Koulu sijaitsi Kurikkalan kylässä ja oli aikanaan kylän keskeinen sivistys- ja kokoontumispaikka.

Keskeiset historialliset vaiheet

Perustaminen: Koulun historia ulottuu kansakoululaitoksen laajentumisen aikaan, jolloin tavoitteena oli taata jokaiselle lapselle lyhyt koulumatka. Kurikkalan koulu toimi vuosikymmenien ajan kylän omana alakouluna.

Myynti (2010): Kalajoen kaupunki laittoi tyhjillään olleen koulukiinteistön myyntiin keväällä 2010. Kurikkalan koulu oli myyntikohteista kaikkein suosituin; se herätti eniten kiinnostusta ja keräsi yhteensä kahdeksan tarjousta

Yksityisomistus: Kaupunginvaltuuston päätöksellä rakennus myytiin korkeimman tarjouksen tehneelle yksityiselle taholle muun muassa asuin- tai yrityskäyttöön.

Nykytila

Nykyisin entinen koulurakennus on yksityisomistuksessa, ja se on säilynyt osana Kurikkalan kylämaisemaa. Kurikkalan alueen lapset käyvät nykyään koulua pääasiassa Kalajoen keskustan tai Tyngän alueen kouluissa.

Hillilän koulu sijaitsi Himangalla, ja sen aktiivinen toiminta päättyi vuonna 2008. Koulu on kokenut lakkauttamisen jälkeen monivaiheisen historian, johon on kuulunut niin oikeustaisteluita kuin väliaikaiskäyttöäkin.

Keskeiset vaiheet ja lakkauttaminen

Lakkautuspäätös (2007–2008): Himangan kunnanvaltuusto päätti joulukuussa 2007 lakkauttaa Hillilän koulun, koska oppilasmäärä oli laskenut pysyvästi alle 25 oppilaan rajan.

Oikeusprosessi: Päätöksestä tehtiin valitus, mutta Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi sen huhtikuussa 2009, vahvistaen lakkauttamisen laillisuuden.

Oppilaiden siirtyminen:Hillilän oppilaat siirtyivät lakkauttamisen jälkeen Raumankarin kouluun.

Myöhempi käyttö ja myynti

Väliaikaiskäyttö: Lakkauttamisen jälkeen koulurakennus on toiminut useasti väliaikaisena tilana. Esimerkiksi vuonna 2021 sitä harkittiin tai käytettiin väliaikaisena tilana muiden kouluhankkeiden (kuten Merenojan tai muiden koulujen viipaleiden) rakennustöiden aikana.

Myynti (2015): Kalajoen kaupunki myi Hillilän koulun toukokuussa 2015. Kiinteistön osti Kensapuu Oy, joka on paikallinen kalusteovivalmistaja. Kauppa toteutettiin osana määräalojen vaihtoa ja kauppaa Kannuskylän teollisuuskylässä

Kansakoulun perustaminen Kalajoelle – koulujen historiaa

Maalauksen Rahjan koulusta on maalannut taiteilija Olga Markova-Orell

Kalajoen Pohjankylän koulu (ensimmäinen kuva) ja Raution Puustelli oli Raution ensimmäinen koulu (toinen kuva)

Pitäjäkokouksessa 1865 oli ollut esillä kansakoulun perustaminen Kalajoelle. Hallavuosien ja velkaantumisen tähden tehtävä katsottiin mahdottomaksi. Kokouksen pöytäkirjasta saa kuitenkin käsityksen, että koulujen merkitys oli oivallettu. Huhtikuun 12 päivänä 1871 päätettiin tehdä anomus kansakoulun perustamisesta Kalajoelle, mutta päätös purettiin seuraavassa kokouksessa. Toteuttaminen koki monia vaikeuksia ja vei aikaa.

Kun kansakoulua ei vielä saatu, niin silloiset puuhamiehet ottivat esille kiertokoulun, jonka tehokkaampi tuleminen Kalajoelle tapahtui kuntakokouksen päätöksellä 1874. Koulun johtokuntaan tulivat rovasti Ingman, lukkari Johan Friis, kirkkoväärti Mikko Junnikkala, talokkaat Jakob Merenoja, Zefanias Tavastvik,

Erik Puskala, Johan Perttunen, Anders Tilvisniska, Johan Pahikainen ja Andreas Mehtälä. Oppilasmäärältään koulu laajeni niin, että vuosien kuluessa opettajia lisättiin. Kiertokoulun toiminta oli näkyisänä aina 1920-luvulle. Koulu oli ehtinyt saada valtionkin tukea vuosina 1914-1917.

Kansakoulun perustaminen

Kansakoulutoiminnan etenemisessä tapahtui 1870-luvulla yleinen hidastuminen. Pitävä päätös koulun perustamisesta Kalajoelle saatiin aikaan kuntakokouksessa pappilassa 23. helmikuuta 1880. Lainamakasiinista luovutettiin 200 tynnyriä jyviä perustamisvaroiksi. Viikon kuluttua tuosta myönteisestä helmikuun sunnuntaista pidettiin 2.3.1880 juhlajumalanpalvelus Aleksanteri II:n 25-vuotisen hallituksen johdosta. Tällöin kannettiin kolehti 11 markkaa 16 penniä Kalajoen kansakoulun hyväksi. Siitä, että perustaminen oli tuolloin väestön yleinen tahto osoittaa se, että saman vuoden elokuussa pidettiin "kansahuvit" kansakoulun hyväksi ja sen pääsymaksutulot 107 markkaa luovutettiin kansakoulurahastoksi varattomia varten. Tähän rahastoon tuli vielä 175 markkaa 34 penniä syksyn kuluessa järjestetyn listakeräyksen tuloksena.

Lokakuun 25. päivänä kuntakokous käsitteli kunnallislautakunnan 3.9.1880 valmistamaa kansakolun toimeenpanoehdotusta. Kunnallislautakunnan puolesta ehdotuksen olivat allekirjoittaneet J. Myllylä, Antti Rahko, Antti Nauha, Gustaf Himanka jaK. Myllylä. Syntyneessa keskustelussa osa vaati asian hylkäämistä ainakin siksi kunnes kirkon rakennusvelka on maksettu. Asia ratkaistiin äänestyksellä, jossa koulua kannatti 39 kokousedustajaa, joilla oli 659 ääntä kokouksessa ja koulua vastusti 33 kuntalaista, joilla oli 394 ääntä. Kansakoulun toimeenpano oli siten päätetty.

Marraskuun 15. päivänä kuntakokous hyväksyi "yhden ylhäisemmän kansakoulun" perustamissuunnitelman. Vuoden 1881 alusta tapahtuma seurasi toistaan. Johtokunta, jonka jäseninä olivat Gustaf Snellman, värjäri Johan Pahikainen, kauppias Antti Santaholma, talokkaat Johan Kivioja ja Simo Saari sekä kunnankirjuri Kalle Myllylä, kirjoitutti pöytäkirjaansa 44 seikkaperäisen tarkasti tehtyä pykälää. Päätettiin mm. "hyyrätä" koulun käyttöön ns. Forsbergin Sillanpääkartano ( myöh. nuorisoseurantalo). Huonekaluja näyttää hankitun mm. huutokaupoista ja ne kaikki päätettiin maalauttaa "pruuniksi". Johtokunta myös vaati alunalkaen, että "joka tiiman perästä pitää lapset saada olla 10 minuuttia ulkona tuulettelemassa". Opettajaksi tähän pitäjän ensimmäiseen kansakouluun johtokunta valitsti syyskuun 1. päivänä 1881 Käyrän kasvatuslaitoksen "tieteisopettajan" Matti Tuomikosken Turusta. Hän oli syntynyt Pyhäjoella ja saanut päästötodistuksen Jyväskylän seminaarista 3. kurssin oppilaana itseltään Uno Cygnaeukselta.

Vain poikia kouluun

Koulun alkamispäivä oli 3. lokakuuta 1881. Oppilaiksi oli päätetty ottaa vain poikia, joita tutkintojen perusteella hyväksyttiin peräti 61. "Auttava" sisälukutaito oli ollut pääsyn ehto. Oppilaiden vanhempien yleisin sääty oli itsellinen, seuraavina talokas, torppari, renki, merimies ja kauppias. "Koetusvuotten" kuluttua opettaja vannoi johtokunnan edessä virkavalan. Kun sillanpääkartanon vuokraa nostettiin, alettiin suunnitella omaa taloa. Maaliskuussa 1885 puitiin kouluasiaa kuntakokouksessa monelta taholta. Ensimmäiseksi otettiin käsittelyyn tyttökolun perustaminen sekä koulurakennuksen perustaminen näille molemmille samaan yhteyteen. Hanke kaatui äänin 534-266. Seuraavaksi käsiteltiin kansakoulun perustamista pojille ja tytöille Tyngän kylään, mutta enemmistö kaatoi tämänkin ehdotuksen.

Seuraavaksi esiteltiin tarpeellisen maan hankkimista poikakansakoulua varten, Asiasta keskusteltiin ja hyväksyttiin piirustusten teko rakennusmestari A. G. Östmanille. Koulun rakennusaineet päätettiin kootavaksi koulun johtokunnan ja kunnallislautakunnan valvonnan alla manttaaleittain. Parin viikon kuluttua kuntakokous sai nähtäväkseen pohjapiirustukset koulun päärakennuksesta. Hyväksytyksi tuli, ei Östmanin, vaan talonmies Aukusti Pahikkalan tekemä pohjapiirros. Maan hankinta pantiin heti toimeksi.

Kun johtokunnan alkukokous asiasta oli helmikuussa 1885 ja koulurakennus (Pohjankylän koulun vanhapuoli) oli syksyllä valmis. Tukkeja tarvittiin 200 kappaletta, Tiilet päätettiin antaa urakalla tehtäväksi. Asia ei kuitenkaan sujunut yksimielisesti, sillä tynkäläiset katsoivat, että jos koulu tehdään keskustaan niin se pitää tehdä Tyngällekin. Tynkäläiset protestoivat jättäytymällä pois kuntakokouksista.

Tyttökoulun perustaminen

Vuonna 1887 perustettiin tyttökoulu, jonka opettajana oli Mari Friis (myöh. Pohjanpalo). Asialle lähti yksityinen yhdistys - Kalajoen Naisyhdistys - , jonka anomana Suomen senaatin Koululiiton Ylihallituksen esityksestä 5. syyskuuta 1887 teki "Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä" päätöksen valtionavun maksamisesta "siinä ylemmässä tyttöjen kansakoulussa, joka erään yhdistyksen toimesta on ilmoitettu alkavaksi värjäri J.Pahikaisen "hyyrymaksuutta antamassa huoneistossa". Valtion avun määrä oli 600 markkaa ja se tuli opettajattaren palkkaukseen. Tällöin tyttökoulussa oli 49 ja poikakoulussa 48 oppilasta. Valtion osuuden lisänä muun muassa Weljekset Friis, kauppiaat Löfqwist ja Santaholma sekä talokas Merenoja avustivat koulutyötä.

Kansakoulu Rautioon

Kansakoulun perustaminen oli ollut vireillä Rautiossa jo 1870-lopulla, Perustamispäätös on tehty 12. joulukuuta 1881 pappilassa pidetyssä kuntakokouksessa. Kansakoulun aloittaminen Kalajoella nopeutti päätöksen tekemistä myös Rautiossa. Todellisuudessa koulutyön käynnistämisessä oli Rautiossa suuria vaikeuksia ja lopullisesti koulu saatiin "pystyyn" vasta kahdeksan vuotta myöhemmin kansakoulujen tarkastajan ja Oulun lääninhallituksen patistelujen jälkeen. Räihän talossa 28. toukokuuta 1888 pidetyssä kuntakokouksessa onkin annettu selitys samalla valittaen, että kansakoulujen tarkastajan kirjeeseen viime vuonna ei ollut Rautiosta annettu mitään vastausta. Kokouspöytäkirjan ovat hyväksyneet Jaako Werronen, E.Kangas, Erkki Pöllä, Juho Räihä, Henrik Kärkinen, Leander Oja, Johan Jakop Niemelä ja Jaako Typpö. Kuntakokous pyysi selityksessään "nöyrimmästi, että kansakoulun perustaminen elin toimeen paneminen vielä tulisi lykätyksi ainakin 3 vuodeksi eteenpäin". Perusteluina esitettiin, että kunnalle olisi nytkin vaiiea panna päätöstä toimeen, "koska ajat, kuten tietty, ovat köyhät ja maanviljelijöille ahtaat ja myöskin siitä syystä, että seurakunnan on aivan hteimiten pakko tehdä uusi hautausmaa, joka moensta syystä tulee santen kalliiksi".

Koulutoimen ylihallitus oli esittänyt päätöksellään 7. elokuuta 1889, että yleisistä varoista myönnettäsiin "apuraha opettajattaren palkkaamiseen Raution kuntaan perustettavaksi aiotussa ylemmässä, pojille ja tytöille yhteisessä kansakoulussa". Koulutoiminnan alkaessa 1889 johtokuntaan kuuluivat puheenjohtajan kappalainen Oskar Vilhelm Snellman sekä jäseninä lautamies Jaako Werronen, kirkkoväärti Johan Räihä, maakauppias Erik Kangas, kauppiaanpoika Otto Petäjistö ja talokas Johan Emanuelinpoika Räihä. Koulun pitoa varten oli vuokrattu koululle ja opettajattarelle huoneet lukkarin puustellista. Opettajattarena toimi Anna Kiljander. Kirkonkylän koulu rakennettiin 1892.

Kalajoen ensimmäinen sivukylän koulu

Ensimmäinen sivukylän koulu Kalajoella oli Tyngällä (nykyinen Tavastin koulu). Kansakoulu aloitti 28. syyskuuta 1891. Kirkolla tyttö- ja poikakoulut muodostivat "yhteiskoulun". Vasankarissa kansakoulu aloitti toimintansa v. 1898, Rahjassa 1899, Metsäkylässä 1900 ja Pitkäsenkylällä 1914. Muut kunnan kansakoulut aloittivat 1920-luvulla tai sen jälkeen. Tyngän kansakoulu (Ylityngällä) pääsi alkamaan 1920, Käännän ja Vuorenkallion 1921, Etelänkylän 1923, Kurikkalan 1925, Jokisuun 1927, Rahkon koulu 1932 ja Jylkän koulu 1949.

Koulutilastojen mukaan Kalajoella oli vuosina 1890-1891 7-16-vuotiaita lapsia yhteensä 987. Näistä kävi kansakoulua 66, kiertokoulua 692, kaupungin silloista oppikoulua 4 ja kotona oli 225.

Laitos kehittyy

1920-luvulla alkoi kansakoululaitoksen monipuolinen kehittyminen, Tämän teki mahdolliseksi maan itsenäistyminen, suotuisa taloudellinen tilanne, kunnallinen itsehallinto ja 1921 oppivelvollisuuslaki. Hyvään alkuun päässyt kansakoulu koki pulakauden vaikeina lamavuosina 1932-33 jolloin viisi koulua toimi supistettuna Kalajoella.

Myöhemmän ajan tehokkain ajanjakso Kalajoen koulurakennusten peruskorjauksessa ja rakentamisessa oli 1950-luvun alkuajat. Työkohteina tällöin olivat Rahkon, Etelänkylän, Jylkän, Pitkäsen, Pohjankykän ja Vasankarin koulurakennukset.

Maksuton kouluateria säädettiin maassa pakolliseksi 1943. Kouluhammaslääkäritoiminta alkoi Kalajoella 1948.

Tavastin koulun historiaa

Tyngän kylälle perustettava kansakoulu sai alkunsa kansakoulutarkastajan vaatimuksesta "perustaa kansakoulu Tynkään sekä tyttöjä että poikia varten" vuonna 1888. Ajan tiukkuudesta johtuen hanketta ei voitu toteuttaa välittömästi. Monien vaiheiden jälkeen koulujen perustaminen Kalajoella alkoi yleisemminkin saada myötätuulta. Niinpä sitten vuonna 1891 kuntakokouksen enemmistöpäätöksellä 721-401 perustettiin kansakoulu tyttöjä ja poikia varten Tyngän kylään.

Tavastin koulun perustaminen 1892

Tyngän (myöhemmin Tavasti) kansakoulun johtokuntaan valittiin talonisännät Matti Alasuvanto, Juho Rahja, Juuso Kannus, Nikodemus Ruusunen ja talonmies Joonas Tavasti. Johtokunta toimi Aluksi paljon yhteistyössä Pohjankylän johtokunnan kanssa. Ensimmäiseksi tehtäväkseen se sai järjestellä asiat pikaisesti niin, että koulu pystyisi alkamaan seuraavana lukukautena. Neljän kuukauden kuluttua johtokunta esitti valmiin suunnitelman koulun rakentamiseksi. Työt aloitettiin keväällä 1892, osaksi urakkatyönä ja päiväpalkalla. Rakennuksen paikaksi oli valittu, kolmesta tarjolla olleesta, Tiinasen perintötilasta erotettu maa-alue Ylivieskantien varrelta. Paikka valittiin keskeltä kylää, ja johtokunta arveli sen palvelevan kylän pohjoispuolella asuvia lapsia.

Kyläläiset halusivat saada koulurakennuksen valmiiksi mahdollisimman pian, ja työt tehtiin pikavauhtia. Pienten lasten ns. valmistava koulu päästiin aloittamaan 5.9.1892 ja varsinainen koulu kolme viikkoa myöhemmin 1.10.1892. Koulu oli tarkoitettu tytöille ja pojille.

Sisäänkirjoituspäivänä perittiin oppilailta pääsymaksu. Maksu perittiin varakkuuden ja matkan mukaan (0 - 2 mk). Varakkaammat maksoivat itse markkaa halvemmat kirjat, köyhemmät oppilaat säästyivät kirjamaksuilta. Jos turmeli, piirteli, likasi tai hävitti kirjoja, joutui oppilas itse maksamaan tekosensa.

Ennen koulun aloittamista oli sovittu, että kouluun valitaan naisopettaja. Palkkaan kuului valtionavun lisäksi peltoa, lehmän laidun ja rehutuotteet tai vaihtoehtoisesti 200 markkaa rahaa. Lukukausimaksuista opettaja sai puolet, lisäksi lämmin asunto ja öljyvalo sisältyivät luontaisetuihin.

Yli-Tyngän kansakoulu aloitti 1920...... Rahkon kansakoulu Tyngällä aloitti 1932

Tavastin (eli alunperin Tyngän) kansakoulun opettajia ja merkittäviä vaiheita koulun historiassa:
Maria Södergren (ensimmäinen opettaja) 1892-1893
Aino Häggman 1893-1898
Ruusa Riuttavaara (pitkäaikainen opettaja) 1910-1920 ja 1921-1934
Yrjä Karanko (ensimmäinen apuopettaja - koulu kaksiopettajaiseksi) 1919
Alakansakoulu omiin tiloihin - lisärakennus käyttöön 1938
Tilapäinen lisäopettaja - lisää oppilaita Yli-Tyngältä 1945
Pienehköjä korjauksia ja muutoksia rakennuksiin 1940 -luvun loppu
Rakennushankkeita 1969
Uusi talousrakennus 1972
Peruskouluun siirtyminen 1973
Peruskorjaus, uusi luokkatila ja opettajainhuone, sosiaalitilat 1984-85
Eteistilojen peruskorjaus, atk -luokkatilat yläkertaan 2000
Uusi jääkiekkokaukalo 2000

Vasankarin koulun perustaminen

Vasankariin oma koulurakennus saatiin vuonna 1910.

Vuonna 1890 oli Kalajoella kolme kiertokoulupiiriä, joista Vasankari muodosti Mehtäkylän ja Pohjankylän kanssa yhden piirin. Vasankarissa kiertokoulu toimi vielä 1920-luvulla. Kiertokoulua pidettiin eri taloissa ja opettajat vaihtuivat usein huonon palkan takia. Kiertokoulua pidettiin yleensä kaksi viikkoa syksyllä ja toiset kaksi viikkoa keväällä, ja sitä käytiin useana vuotena. Siellä opetettiin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Myös piirustusta oli. Opettajina oli 1910-ja 1020-luvulla mm. Jemiina Haikola (Kalle Päätalonkin opettaja) ja Mandi Luoma. Oppivelvollisuus tuli täysin voimaan vuonna 1929, jolloin kiertokoulu ilmeisesti lopetettiin.

Kalajoen ensimmäinen kansakoulu on perustettu 1880 Pohjankylälle. Tyngälle koulu saatiin kymmenen vuotta myöhemmin. Vasankarin koulun syntysanat lausuttiin joulukuussa 1891 Kalajoen kuntakokouksessa. Kokous päätti silloin perustaa Vasankarin kylään ylhäisemmän sekakansa-koulun, samoin Mehtäkylään, Rahjaan sekä Etelän- ja Pitkäsenkyliin. Ehdoksi asetettiin kiertokoulun lakkauttaminen. Kuntakokouksen päätös jäi kuitenkin toteutumatta taloudellisten syiden vuoksi. Vuonna 1894 Vasankarin koulun rakentaminen oli taas esillä kuntakokouksessa, mutta enemmistön kannan mukaisesti hankkeet hylättiin. Vedottiin muun muassa siihen, että kiertokoulu toimi edelleen.

Vielä maaliskuussa 1897 varsinaista koulun perustamista lykättiin pappilan rakennusrasitusten vuoksi. Tätä päätöstä kyläläiset nousivat vastustamaan ja valittivat Oulun läänin kansliaan. Valituksen allekirjoittajina on 14 kyläläistä, ensimmäisenä Antti L. Manninen. Valitukseen liitetyn papintodistuksen mukaan kylässä on ollut 54 kouluiässä olevaa lasta. Kuntakokouksen päätös onkin kumottu ja määrätty, että vuoden 1891 päätös on pantava täytäntöön. Koulu on määrätty aloitettavaksi viimeistään 1. elokuuta 1898, mutta jostakin taloudellisista syistä koulun toiminnan aloitus on viivästynyt ja johtokunta on päättänyt koulun aloituspäiväksi 3. lokakuuta. Vasankarin koulu on näin ollen Kalajoen kolmas kansakoulu, koska Rahjan koulu aloitti toimintansa vuotta ja Mehtäkylän koulu kahta vuotta myöhemmin.

Vasankarin koulun aloittamiseen ei ole siis suoranaisesti vaikuttanut piirijakoasetus, joka sai lainvoiman toukokuussa 1898. Piirijakoasetuksen mukaan kunta oli velvollinen perustamaan kansakoulun jokaiseen kouluttomaan piiriin, jossa kouluun ilmoittautui vähintään 30 lasta. Kalajoella piirijakoasetus on kuitenkin ollut esillä jo vuoden 1897 lopulla kuntakokouksessa, mutta varsinainen piirijako tehtiin vasta lain voimaan tulon jälkeen joulukuussa 1898.

Kuntakokous valitsi joulukuussa 1897 Vasankarin koululle johtokunnan, johon valittiin Antti Manninen (vanhempi), Antti L Manninen (nuorempi), Feliks Juola, Erkki Puskala, Tuomas Lanteri ja Juho Vasankari. Joulukuussa 1898 tehdyssä piirijaossa Vasankarin piirin koulupaikaksi sovittiin ”Pikkuvainio”, Antti L. Mannisen lahjoittama kymmenen aarin maapalsta. Tontti tunnetaan myös nimellä Nauruvainio. Kokouksessaan helmikuussa 1898 johtokunta päätti vuokrata kouluhuoneeksi Juho Mannisen asuinrakennuksen ns. ”isomman puolen” 300 markan vuosivuokraa vastaan. Vuokrasopimus tehtiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Päätettiin hankkia 30 yksi-istuimellista pulpettia, jotka teetettiin puuseppä Efraim Kilpisellä. Opettajattaren paikka julistettiin haettavaksi Uudessa Suomettaressa ja Kaiku-lehdessä. Palkaksi ilmoitettiin 600 markkaa valtiolta, 200 markkaa kunnalta, puolet sisäänkirjoitusmaksuista sekä ilmainen asunto, lämpö ja öljyvalo. Heinäkuussa valittiin ensimmäinen opettajatar kaikkiaan yhdeksästä hakijasta. Valituksi tuli Fransiska Manneroos Raumalta. Manneroosilla ei ollut opettajan pätevyyttä, ja olikin Vasankarissa vain vuoden.

Johtokunta piti ensimmäisenä toimintavuotenaan useita kokouksia, joissa päätettiin koulun alkamisajoista, kirjavalinnoista ja muista kouluvälineiden hankinnoista, halkojen hommaamisesta sekä koulurakennuksen kunnostamisesta ja huoltamisesta. Johtokunta päätti, että talollisten lasten piti ostaa kirjat itse, itselliset vapautettiin kirjojen ostosta. Sisäänkirjoitusmaksu oli yksi markka talollisten lapsilta sekä varakkaimmilta itsellisiltä. Jo vuoden kuluttua syksyllä 1899 huomattiin, että varattomia oli paljon. Varattomien kirjahankinnat päätettiin antaa kunnan maksettaviksi. Sisäänkirjoitusmaksut säilyivät aina 1910-luvun loppuun, mutta jo vuonna 1909 kunta kustansi kaikille kirjat, jotka sai ostaa omakseen, jos halusi. Koulun lämmitykseen käytettävien halkojen järjestäminen annettiin vuosittain kohtuullista korvausta vastaan jollekin kyläläiselle tehtäväksi. Niin pääsi koulu aloittamaan toimintansa.

Pienten koulu ( kouluun valmistava opetus 7- ja 8-vuotiaille) päätettiin aloittaa 1. syyskuuta ja varsinainen koulu 3. lokakuuta. Opettajan päiväkirjasta ilmenee, että perjantaina 30.9. oli varsinaisen kansakoulun avausjuhla ja sisäänkirjoituspäivä ja lauantaina 1. lokakuuta oli pidetty jo ensimmäinen koulupäivä. Ensimmäisen vuoden oppiaineina olivat Raamatun historia ja katekismuksen luku (yhteensä kuusi tuntia), sisäluku, kaunokirjoitus ja kielioppi (yhteensä seitsemän tuntia), luvunlasku (kolme tuntia), maantieto (kolme tuntia), historia (kaksi tuntia), laulu (kaksi tuntia), voimistelu (yksi tunti) ja käsityöt (neljä tuntia), kaikkiaan 28 tuntia. Koulu pidettiin päivittäin viisi tuntia yhdeksästä kahteen kaikkina arkipäivinä, lauantaina vähemmän.

Syyslukukausi päättyi lauantaina 17. joulukuuta, jolloin pidettiin joulujuhla. Kevätlukukausi alkoi 9. tammikuuta ja päättyi 9. kesäkuuta. Pääsiäislomaa oli kuusi päivää kiirastorstaista pääsiäisen jälkeiseen keskiviikkoon. Pienten koulua pidettiin syyskuun ensimmäisestä syyskuun 20. päivään. Oppikirjoiksi hankittiin Sundvallin Raamatun historia ( 30 kpl), Raition kielioppi ja lukukirja ( 30 kpl), Hultin maantieto (30 kpl). Ostettiin myös Waarasen ja Auvisen rukouskirja, koraalivirsikirja ja kaksi virsikirjaa, kateskismuksia, Raamattu sekä Kanteloinen-lauluvihkot 1 ja 2 metriset mitat, taulu, maapallo, Suomen ja Palestiinan kartta ja urkuharmooni. Myöhemmin tilattiin vielä Topeliuksen Maamme-kirjoja (25 kpl) seuraavaksi lukukaudeksi, laskuesimerkkivihkoja, helmitauluja, pyyheliinoja ja Euroopan kartta.

Kouluun ilmoittautui kaikkiaan 30 lasta, joista neljä ei saapunut. Oppilaista oli 12 poikia ja 18 tyttöjä. Talollisten lapsia oli 17, itsellisten ja muiden (kalastajien ja merimiesten) 13. Vuonna 1898 aloittaneista sai yhdeksän päästötodistuksen vuonna 1901. Vuosina 1902 ja 1903 sai vielä yhteensä viisi vuonna 1898 aloittaneista päästötodistuksen. Opettajatar Fransiska Manneroos piti ensimmäisenä kouluvuotena myös kylän nuorisolle iltakoulua, jossa opiskeltiin kirjoitusta, laskentoa ja laulua. Oppilaita oli ”väliin yli 20”.

Mehtäkylän koulun historiaa

Mehtäkylän kansakoulu aloitti Kalle ja Erkki Sorvarin tuvassa vuokralaisena.

Kansakoulun saaminen Mehtäkylään oli kuntakokouksissa esillä pitkin 1890-lukua. Periaatteessa päätös Mehtäkylän kansakoulun perustamisesta tehtiin jo joulukuussa 1891. Päätöksen toimeenpano kuitenkin siirtyi useaan otteeseen syyn ollessa useimmiten kunnan heikko taloudellinen tilanne. Mehtäkyläläiset esittivät jälleen maaliskuussa 1897 kuntakokoukselle koulun perustamista kylään, mutta ”pitkän viivyttelyn jälkeen” tämäkin anomus hylättiin. Konkreettisena syynä hylkäykselle oli rakenteilla ollut pappila, joka vei varat uusien koulujen perustamiselta.

Kielteiseen päätökseen johti varmasti myös työn alla ollut piirijakoesitys, jonka vaikutukset kunnan koululaitokseen haluttiin saada selville. Asetuksen mukaan maalaiskunta oli velvollinen jakamaan alueensa koulupiireihin, joihin jokaiseen oli rakennettava koulu. Koulupiirin minimioppilasmäärä oli 30 lasta, ja yli 50 oppilaan piiri oli jaettava kahtia. Koulumatka ei saanut ylittää viittä kilometriä.

Vuoden kuluttua piirijakoasetuksen toteuttaminen tuli ajankohtaiseksi. Sen mukaan Mehtäkylä kokonaisuudessaan muodosti oman koulupiirinsä, sillä matkaa kirkonkylän koululle oli reilusti yli vaaditun viiden kilometrin. Tammikuussa 1900 kyläläiset ottivat jälleen esille koulun perustamisen kylään, ja ”koska asianosaiset sitä waatiwat ja warmasti wakuuttivat wähintään kolmekymmentä lasta olevan tiettyjä oppilaita...”, hyväksytään anomus vihdoin yksimielisesti. Kuntakokouksessa päätettiin opettajan palkkaamisesta ja koulujohtokunnan kokoonpanosta. Loput valmistelut jäivät johtokunnan vastuulle.

Johtokunnan ensimmäinen ja tärkein tehtävä oli hankkia kansakoululle tilat. Huhtikuussa 1900 johtokunta esitti kuntakokoukselle vaihtoehtoina pelimanniveljesten Erkki ja Kalle Sorvarin tarjoamat vuokratilat sekä Tuomas Sauvulan kartanon, jonka kunta olisi voinut ostaa. Kuntakokous valitsi Sorvarin rakennuksen, joka vuokrattiin yhdeksi vuodeksi 200 markan vuosivuokralla. Näin kaikki olennaisimmat puitteet olivat valmiina koulutyön aloittamista varten syksyllä 1900.

Vaikka kansakouluasetuksen antamisesta oli kulunut useita vuosikymmeniä, muistutti Mehtäkylän koulun alkutaival muun muassa koulurakennuksen suhteen maan ensimmäisten kansakoulujen vaiheita. Ensimmäiset kansakoulut aloittivat vuokralla jossain sopivassa maalaistalossa, jonka tupa palveli koulusalina. Huoneiden toimivuutta tärkeämpi asia oli koulurakennuksen sijainti kylässä. Monet koulurakennukset olivat tästä syystä epäkäytännöllisiä ja ahtaita. Kansakoulurakennusten kirjo olikin kansakoululaitoksen ensi vuosikymmeninä melkoinen. Vuosisadan vaihteen lähestyessä yhä useampi kansakoulu sai talkoilla rakennetun oman rakennuksen.

Koulun rakentaminen oli vastaperustetulla Mehtäkylän koulullakin edessä. Kansakoulun piiritarkastaja H. Appelberg kehotti jo marraskuussa 1900 kuntaa hankkimaan Mehtäkylään oman koulukartanon. Siihen saakka tarkastaja suositteli jatkettavaksi olemassa olevan huoneiston vuokrasopimusta. Vuokrahuoneet olivat tarkastajan mukaan sopivat ja sijaitsivat sopivalla paikalla. Ainoa välitön ongelma oli poikien käsityötilojen puuttuminen. Tarkastaja kehotti vuokraamaan ne naapuritalosta. Kuntakokouksen osanottajat puolsivat huoneiden ”hyyräämistä” edelleen, mutta vuokrasopimuksen jatko oli vuokranantajan puolelta epäselvä. Tammikuussa 1901 kouluylihallitus tiedusteli kirjeitse kunnalta, koska Mehtäkylään oltaisiin valmiita rakentamaan oma koulurakennus. Kunta ilmoitti rakentamisen olevan mahdollinen kolmen vuoden kuluttua eli vuonna 1904, mihin saakka kunta sitoutui vuokraamaan koululle hyväksyttävät huoneet. Heinäkuussa kuntakokous hyväksyi Mehtäkylän koulun johtokunnan talokkaiden Erkki ja Kalle Sorvarin kanssa kolmenksi vuodeksi tekemän ”hyyrykontrahdin … semmoisenaan”, ja ”wuotuiseksi hyyryksi” sovittiin 300 markkaa.

Mehtäkylän kansakoulun rakentamista alettiin valmistella lokakuussa 1902. Koulun johtokunta päätti syyskuun lopussa 1902 esittää kuntakokoukselle rakennustoimien aloittamista. Kuntakokous 20. lokakuuta kuitenkin katsoi ”.. kowin raskaaksi tämmöisenä aikana rakennustoimeen ryhtyä...” ja siksi johtokunta valtuutettiin anomaan kouluylihallitukselta kahden vuoden jatkoaikaa rakentamiselle elokuusta 1904 lähtien. Lykkäys oli varmasti mehtäkyläläisille pettymys. Liekö taustalla kyläläisten juoni, mutta heti kokousta seuraavana päivänä Sorvarit kieltäytyivät jatkamasta kouluhuoneiden vuokrasopimusta.

Johtokunnan mukaan muutakaan tilaa ei ollut saatavilla, joten kuntakokous joutui rakennusasiassa ahtaalle. Joulukuussa kuntakokous käsitteli jälleen koulun rakentamista. Kokouksessa todettaan, että ”.. koska sanottu huoneisto on määrätty olemaan valmiina elokuun 1 päiwäksi 1904, päätettiin rakennustoimiin ryhtyä...” Jotta rakennuskustannuksia olisi saatu edes hiukan huojennettua, johtokunta valtuutettiin anomaan valtion kruununmetsästä noin 600 hirttä rakennuspuuksi. Johtokunta päätti anomauksen jättämisestä heti tammikuussa 1903, ja seuraavana keväänä annettiin hirsien vetäminen rakennuspaikalle urakkakaupalla. Myöhemmin kuntakokous valtuutti koulun johtokunnan tarpeen tullen ottamaan (korkeintaan 3000 markkaa ) lainaa rakennusta varten.

Helmikuussa 1903 kuntakokouksessa valittiin yksimielisesti sopivat mallipiirustukset Mehtäkylän kansakoululle. Mallipiirustuksiin päätettiin tehdä pieniä muutoksia – käytännössä piirustuksia parannettiin varsin paljon: koko rakennuksesta päätettiin tehdä yhteensä kolme metriä piirustusten rakennusta lyhyempi. Maalaiskansakoulujen rakennuksilla ei säännöistä huolimatta useinkaan noudatettu kouluylihallituksen nimenomaan maalaiskouluja varten hankkimia mallipiirustuksia, vaikka rakennusten valmistuttua oli pidettävä virallinen tarkastus. Piirustusten hyvä tarkoitus oli parantaa koulurakennusten tarkoituksenmukaisuutta, jotta koulut täyttäisivät opetuksen asettamat vaatimukset. Mehtäkylässäkin piirustuksia käytettiin vain suuntaa antavana mallina ja säästäväisyys ajoi käytännöllisyyden edelle.

Kuntakokous valitsi toimikunnan tarkastamaan rakennuspaikat ja tarjoukset paikan päällä sekä tekemään sopimukset yhdessä johtokunnan kanssa. Koulun paikan valitseminen oli tarkkaa puuhaa. Opetusministeriön alaisuudessa laaditut ohjeet maalaiskansakoulun hoidosta painottivat erityisesti koulun tontin sopivuuden varmistamista, jottei koulun paikasta myöhemmin tulisi kyläläisten riidanaihetta. Kesäkuussa koulurakennuksen tontiksi hankittiin maapala Matti (Laurinpoika) Sorvarilta. Koulun paikaksi tuli kylän maanteiden risteys – aivan kuten piirijakoasetus oli määrännyt. Sittemmin vuonna 1911 tontti erotettiin Oulun läänin kuvernöörin päätöksellä kunnan omistukseen. Opetusministeriö edellytti, että koululle hankitaan aina oma palsta. Tarvittaessa maa oli otettava vaikka pakkolunastuksella.

Koulun johtokunta huutokauppasi koulurakennuksen kivijalan kivityöt 18. kesäkuuta 1903 kalajokiselle Juho Marttalalle 700 markalla. Kivijalka oli oltava valmiina lokakuun 15. päivään mennessä. Marttala pysyi aikataulussa, sillä toukokuussa 1904 johtokunta antoi Matti Jylkän ja Antti Myllylän tehtäväksi kouluhuoneiden salvaamisen ja vesikaton naulauksen. Rakennustyö venyi pitkälle syksyyn eli 1. elokuuta olleen määräajan.

Johtokunta sai kuitenkin jatkettua vanhan kouluhuoneiston vuokrasopimusta entisillä ehdoilla kunnes uusi koulu valmistui. Pahasti keskeneräinen rakennustyömaa tarkastettiin 27. lokakuuta 1904. Koulun kalusto päätettiin muuttaa uusiin tiloihin 21. marraskuuta 1904, ja koulu luvattiin aloittaa seuraavan päivänä. Kyläläisten uurastus oman koulun eteen huipentui näin oman koulutalon valmistuessa. Koulun vihkiäisjuhlaa pidettiin tammikuun 29. päivänä 1905. Vihkijäiset toimitti piiritarkastaja Juho Äijälä yhdessä Pohjakylän koulun opettajan Jaakko Hiivalan kanssa. Avustamassa oli lisäksi kuoro kirkonkylältä.

Jylkän koulun historiaa

Jylkän koulun suunniteltiin alun perin aloittavan supistettuna yksiopettajaisena kouluna. Supistetut koulut oli tarkoitettu ratkaisuksi syrjäkylille, joissa koululaisten määrät olivat pieniä. Opetus porrastettiin siten, että ensimmäisen kaksi vuosiluokkaa saivat opetusta 12 viikkoa alkusyksystä ja loppukeväästä, kun taas keskimmäisten luokkien lukuvuosi kesti 28 viikkoa. Supistettujen koulujen ongelma oli kuitenkin normaalia lyhyempi oppiaika, minkä johdosta opetuksen tulokset olivat täydellistä kansakoulua heikommat. Tästä syystä supistettuja kouluja suositeltiin vain tilapäisratkaisuksi.

Jylkän koulupiirissä supistettu koulu jäi lopulta paperille, kun kunnanvaltuusto perusti johtokunnan ehdotuksesta koululle toisen opettajanviran jo lukuvuodeksi 1949-1950. Perusteluna oli koulupiirin odotettu kasvava oppilasmäärä, joka oli alun alkanenkin suurempi kuin kaksiopettajaisen Mehtäkylän koulun oppilasmäärä.

Opettajatilanne oli alkuun vaikea Jylkässä, kuten Mehtäkylässäkin, Kouluille ei saatu pätevää miesopettajaa, ja yläkoulun opettajan virassa toimi useita väliaikaisia ja epäpäteviä opettajia. Opettajien kaudet olivat 1950-luvun taitteessa lyhyitä, ja opettajien vaihtuvuus oli suuri. Yläkoulun opettajan vaali oli säännöllisesti edessä joka kesä, eikä päteviä hakijoita ollut, vaikka koulua mainostettiin uuden ajanmukaisen koulutalon ja jopa Kalajoen ”kuuluisan hiekkarannikon” voimalla. Poikien käsityönopetus oli järjestettävä alkuun ulkopuolisin voimin. Iivari Sauvula hoiti opetuksen vuosina 1949-1951. Myöhemmin veistonopetuksen antoi myös Mehtäkylän koulun opettaja Esko Hiidenhovi.

Johtokuntaa puhutti kesällä 1954 opettaja Aili Laitalan tapaus. Aili Laitala oli toiminut vanhan Mehtäkylän opettajana vuodesta 1947 lähtien ja sittemmin Jylkän koulun alakoulun opettajana. Koska yläluokalle ei saatu pätevää opettajaa, siirrettiin Laitala kesällä 1953 yläluokan opettajaksi ja samalla koulun johtajaopettajaksi. Elokuussa 1954 koulupiirin lasten vanhempien ja opettajan välille kuitenkin syntyi vakava luottamuspula,, kun osa vanhemmista alkoi epäillä Laitalan sopivuutta opettajaksi ja esitti johtokunnalle uhkauksen pitää lapsensa poissa koulusta syksyllä. Johtokunta joutui outoon tilanteeseen, joka varmasti herätti kysymyksiä ja keskustelua. Johtokunnan rivit myös rakoilivat, silla kaikki jäsenet eivät puoltaneet opettajaa koskenutta tutkintapyyntöä.

Vielä saman kuukauden kuluessa johtokunta myöntyi vanhempien vaatimukseen opettajajärjestelyistä ja myönsi Aili Laitalalle virkavapauden tulevaksi lukuvuodeksi 1954-1955 toisen viran hoitoa varten. Hänen viransijaisekseen valittiin opettaja Pirkko Rauanheimo. Laitalan lähtö muuttui lopulliseksi, sillä huhtikuussa 1955 johtokunta päätti julistaa koulun molemmat opettajan virat avoimiksi. Uutta opettajaa haettiin siis paitsi väliaikaisesti täytettyyn miesopettajan virkaan, myös Laitalan virkaan.

Opettajien vaali oli tällä kertaa monessa mielessä poikkeuksellinen. Virkoihin nimittäin ilmoittautui 12 pätevää hakijaa, joista johtokunta valitsi yksimielisesti opettajapariskunta Annikki ja Sakari Yli-Hallilan. Vaali ei kuitenkaan ollut tällä selvä, sillä tarkastaja mitätöi valinnan pöytäkirjavirheen takia. Lisäksi tarkastaja vaati johtokunnalta selvityksen Aili Laitalan erosta. Johtokunta toimitti tarkastajalle Iisalmen piirin tarkastajan kirjeen, jossa selvitettiin Aili Laitalan valinta Iisalmen maalaiskunnan Hernejärven yläkansakoulun opettajaksi koeajalle elokuusta 1955 lähtien. Jylkän opettajien vaali suoritettiin uudelleen samoista hakijoista, ja tulos oli sama kuin aiemmin: Yli-Hallilat valittiin uudelleen yksimielisesti.

Yläkoulun nuori opettaja Sakari Yli-Hallila valittiin koulun johtajaopettajaksi, mutta virka täytettiin vain väliaikaisesti, kunnes hän suoritti loppuun varusmiespalveluksensa. Armeijan aiheuttaman poissaolon ajaksi koulun oppilaat ahdettiin yhteen luokkaan alakoulunopettajan Anni Yli-Hallilan opetukseen. Tammikuussa 1956 virka julistettiin haettavaksi, ja ainoa hakija Sakari Yli-Hallila valittiin yksimielisesti virkaan koeajalle. Yli-Halliloiden myötä Jylkän koulun opettajatilanne vakiintui, kun koululle saatiin pätevät ja pysyvät opettajat. Koulun oppilaat uskoivat samojen opettajien vaikuttaneen suuresti siihe, että Jylkän koululla vallistis erittäin hyvä ja reilu henki. Vaikka väliaikaisia opettajia oli nähty vuosien varrella useita, ei kirjo yltänyt missään nimessä Mehtäkylän mittakaavaan.

Jylkän koulun oppilasmäärä laski 51 oppilaasta 39 oppilaaseen lukuvuonna 1950-1951, jolloin Mehtäkylän koulu muutti omiin tiloihinsa. Seuraavasta lukuvuodesta lähtien Jylkän oppilasmäärä kääntyi kasvuun, joka jatkui aina lukuvuoteen 1960-1961 saakka. Kymmenvuotiskaudella 1950-1960 koulun keskimääräinen oppilasmäärä oli 47. Lukuvuosi 1960-1961 oli oppilasmäärän huippuvuosi, jolloin oppilaita oli kaikkiaan 67.

Oppilasmäärä laski alle kuudenkymmenen lukuvuonna 1964-1965, mistä lähtien oppilasmäärä laski tasaista tahtia vuoteen 1974 saakka. Vuosina 1960-1970 keskimääräinen oppilasmäärä oli 51. Lukuvuosi 1967-196 merkitsi Jylkässä selvää notkahdusta alaspäin, kuten Mehtäkylän koulullakin. Lukuvuonna 1970-1971 oppilaita oli 28, mutta seuraavana lukuvuonna enää 20. Koulun viimeisenä lukuvuonna 1973-1974 oppilasmäärä oli laskenut neljääntoista.

Rahjankylän koulun historia

Rahjankylän koulu Kuvan omistaa Marja Alajoki

Kun kansakoulu oli saatu Tyngälle, alkoi ilmetä tarvetta koulujen perustamiselle myös Kalajoen muillakin sivukylillä. Joulukuussa 1891 kuntakokous päätti neljän uuden koulun rakentamisesta, jossa mainittiin Rahjankylän kansakoulu. Projektia viivästytti kuitenkin ehto, että ennen kansakoulun järjestämistä olisi kiertokoulu lakkautettava. Seuraavat seitsemän vuotta aina piirijakoasetukseen saakka rahjankyläläiset joutuivat odottamaan kuntakokouksen ja siunaaman päätöksen täytäntöönpanoa. Piirijakoasetuksen tultua hyväksytyksi valtiopäivillä, päätettiin kuntakokouksessa valita toimikunta suunnittelemaan koulupiirijakoa Kalajoen kunnassa. Rahjan koulupiirin koulun paikaksi määriteltiin Roukalan ja Juusolan talojen välissä oleva alue, nimeltään Kaivovainio.

Rahjankylässä päätettiin jouduttaa kansakoulukauteen siirtymistä lykkäämällä varsinaisen koulurakennuksen rakentamista ja aloitta toiminta väliaikaisissa tiloissa, jos soveliaat sellaiset vain kylältä löytyisivät. Kuntakokouksen määräämä johtokunta kokoontui pohtimaan asiaa Roukalan tupaan kesäkuussa 1899. Kokouksessa päätettiin yksimielisesti vuokrata kansakoulutarkoitukseen sopivat tarjolla olevat tilat Leander Juusolalta viideksi vuodeksi 200 mk:n vuotuista vuokraa vastaan.

Koulun perustamispäätöksessä oli maininta, että opettajaksi tuli valita nainen. Niinpä johtokunta valitsi 14 hakijan joukosta virkaan neiti Aleksandra Kuusiston. Ensimmäinen päivänavausvirsi kajahti ilmoille Rahjankylän ja sekä tytöille että pojille tarkoitetussa kansakoulussa maanantaina 2.10.1899 28:n innokkaan oppilaan suusta.

Vuonna 1901 kunnallislautakunta kääntyi yllättäen johtokunnan puoleen välittäen Himangan kunnallislautakunnan pyynnön oppilaidensa mahdollisuudesta käydä koulua Rahjankylän kansakoulussa. Rahjankylän koulun johtokunta suostui pyyntöön sillä ehdolla, että oman kylän koululaiset mahtuvat kaikki kouluun ja sitten otetaan vasta naapuripitäjästä lisää.

Vuonna 1902 tehtiin sitten esitys uuden kouluhuoneiston rakentamiseksi. Koska monien mielestä nykyinen vuokrarakennus soveltui kansakoulukäyttöön hyvin, päätettiin tiedustella, olisiko kyseinen huoneisto ostettavissa. Leander Juusola myi huoneiston kunnalle vuonna 1903 2000:lla markalla ja hän lahjoitti vielä koulurakennusta ympäröivän noin 30 kertaa 90 käsittävän maa-alueen koululle pihamaaksi. Kouluhallitukselta saatiin lupa rakentaa lisärakennus kyseiselle maa-alueelle.

Kivikoulu Kuvan omistaa Veijo Viljamaa

Syksyllä 1937 päätettiin anoa valtiolta puutavaraa alakoulun rakentamista varten sekä keskusteltiin 10 aarin ostamisesta Juusolan perikunnalta alakoulua varten. Jouluaattona 1937 pidetyssä johtokunnan kokouksessa päätettiin ehdottaa tonttimaan ostamista Juusolan perikunnalta vaadittuun 5000 markan hintaan alakoulun rakentamispaikaksi, sillä tämä toisi koulurakennukset niin lähelle toisiaan, että yhteisten keittola- ja ulkohuonerakennusten käyttö olisi mahdollista. Uusi alakoulu, jota myöhemmin myös kivikouluksi kutsuttiin, otettiin virallisesti käyttöön syksyllä 1939 juuri ennen sotaa. Koska koulu oli osan vuotta 1940 lakkautettuna, autettiin siirtoväen asunto-ongelmaa hiukan majoittamalla heitä koulun tiloihin.

Heinäkuussa 1949 Rahjankylän kansakoulun johtokunnan piti ratkaista ongelma, koska oppilasmäärä yläkoulussa olisi seuraavana lukuvuonna 55 ilman seitsemättä luokkaakin, joten tilat alkoivat käydä ahtaiksi. Kesällä 1958 tehtiin koululla kauan odotettu hiukan laajempi kiinteistöremontti, jonka yhteydessä myös ovi- ja ikkunaratkaisuja tarkistettiin käytännöllisyyssyistä.

Huhtikuussa 1972 pidettiin kokous Rahjankylän koulutilanteesta. Kokouksessa päädyttiin esitettyihin tietoihin perustuen yksimielisesti siihen tulokseen, että Rahjankylään tarvitaan uusi koulu. Marraskuussa 1976 Rahjan kansakoulun kouluneuvosto lähestyi Kalajoen kansakoululautakuntaa erittäin jyrkällä kirjelmällä uuden koulun rakennusprojektin aloittamisen vauhdittamiseksi. Kevättalvella 1980 alkoivat vihdoin ja viimein olla rahoitussuunnitelmat uuden koulun rakentamisen osalta valmiina. Keväällä 1981 oli Rahjan asukkaita lähes neljä vuosikymmentä askarruttanut odottaminen vihdoin ohi ja kouluneuvoston puheenjohtaja Jouko Alajoki saattoi kokouksessa todeta tyytyväisenä uuden koulun rakennusprojektin vihdoin alkaneen.

Ensimmäinen koulupäivä uudessa ja nykyaikaisessa koulurakennuksessa oli 15.2.1982. Kesäkokouksessaan johtokunta päätti uuden koulun vihkiäisjuhlien ajankohdaksi 24.10.1982. Kouluhallituksen ylijohtaja Porvali piti juhlapuheen.

Rahjankylän uusi koulu (Kuva Matti Joensuun albumista)

Rahjankylän koulun pitkäaikaisin opettaja ja koulunjohtaja Matti Joensuu jäi eläkkeelle 36 vuoden työrupeaman jälkeen kevätlukukauden 1991 päätyttyä. ( Kuva Matti Joensuun albumista)

Pitkäsen koulun historiaa

Pitkäsen koulu aloitti toimintansa lokakuussa 1914. Päätös koulun aloittaisesta tehtiin kuntakokouksessa 15.4.1912. Pitkäsen koulupiiri määritettiin seuraavasti: koko Pitkäsenkylä, Tyngän kylästä Konun, Alasuvannon ja Rahkolan talot, Etelänkylästä Salmen, Heikkilän, Mustolan, Himangan, Nuoralan ja Naatuksen talot. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Naimi Rahko. Hän opetti Pitkäsen koulussa vuoteen 1921.

Suuren oppilasmäärän takia haluttiin syksyllä 1916 palkata kouluun apuopettaja. Ehdotusta vastustettiin, mutta tarkastajan myötävaikutuksella apuopettaja palkattiin. Syksyllä 1920 kouluun oli tulossa 70 oppilasta ja tämän vuoksi sovittiin toisen apuopettajan palkkaamisesta. Suuri oppilasmäärä aiheutti tilan puutteen. Valtion taholta tiedusteltiin 1917, milloin koululle rakennetaan toinen luokkahuone ja muut tarpeelliset tilat. Kuntakokous sitoutui rakentamaan tilat vuoden 1919 jälkeen. Aika vuoden 1919 jälkeen vierähti 35 vuotta, ennen kuin kyseiset tilat saatiin aikaiseksi.

Aluksi opetus jatkui ahtaudessa vuoteen 1931, jolloin vuokrattiin lisätilaa alakansakoulua varten. 1932 tilakysymystä hoidettiin muuttamalla koulu supistetuksi kansakouluksi. Kouluun ei piirijaon uudistamisen vuoksi saanut ottaa lain sallimaa määrää (30) enempää. Jos lapsia tuli kuitenkin enemmän täytyi koulun alapäässä asuvia lähettää Pohjankylän kouluun. Koska kouluun oli tulossa jatkuvasti enemmän kuin 30, purettiin päätös supistetusta koulusta vuonna 1935.

1930 luvun loppupuolella rakentamisasioilla palloteltiin niin, että rakentaminen oli jäissä. Aluksi rakennuslautakunta jarrutti hanketta. Sen mielestä laajennussuunnitelma ei sopinut vanhaan koulurakennukseen. Parin vuoden kuluttua näkemyserot tasoittuivat – rakennuslupapiirustukset hyväksyttiin ja rahoitus kunnasta myönnettiin. Nyt kouluhallitus asettui esteeksi. Se ei hyväksynyt piirustuksia, vaan vaati uusien suunnitelmien laatimista. 1938 saatiin opettajan asunnon piirustukset hyväksytyksi, mutta koulurakennuksen suhteen ei saatu mitään aikaan. 1939 alkanut sota lopetti kymmeneksi vuodeksi hankkeen uudisrakentamisesta.

1950 luvulla aloitettiin koulun laajennus- ja peruskorjaushanke uudestaan. Nyt toimittiin ripesäti ilman kiistoja. Uusittu koulu luovutettiin kunnalle 1955. Talousrakennus koulun tontille valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Vielä kerran Pitkäsen kouluun tehtiin laajennus ja ehostus. Nykyiseen muotoonsa koulu valmistui 1980. Koulu toiminta lopettiin valtuuston päätöksellä 19.12.2003. Koulu myytiin yrittäjä Antero Penttilälle.

Raution koulun historia

Raution kirkonkylän kansakoulun opetustyö aloitettiin 16. syyskuuta 1889 Lukkarin puustellissa.

Kansakoulun perustamista ovat valistuneet rautiolaiset isännät kehitelleet ilmeisesti useiden vuosien aikana ja 12.12.1881 Raution pappilassa pidetyssä kuntakokouksessa on sitten tehty päätös kansakoulun perustamisesta. Alkuperäinen pöytäkirja on hävinnyt, mutta säilyneen jäljennöksen kautta tuon kuntakokouksen pöytäkirjan ovat omakätisesti allekirjoittaneet kuntakokouksen esimies Henrik Petäjistö ja kirjuri Henrik Kärkinen sekä puumerkeillään vahvistaneet Johan Räihä, Johan Härö, Henrik Asu, Henrik Takkunen ja Jaako Sipilä.

Kansakoulun johtokunnan esimieheksi oli valittu pastori N. Karlsberg ja jäseniksi kauppias Henrik Petäistö, kirkkoväärti Johan Räihä, talokkaat Manna Koivu-Sipilä, Juho Härönoja, Erkki Mäkitalo, Henrik Kärkinen-Wähäkangas, Erkki Keltapöllä ja lautamies Jaako Werronen. Viisi vuotta oli kulunut, mutta Rautiossa ei ollut tapahtunut mitään. Kesällä 1888 kansakoulujen tarkastaja pastori J. Reini oli kirjoittanut asiasta Oulun läänin kuvernöörille ja vaatinut kuntaa toteuttamaan vuonna 1881 tehdyn päätöksen kansakoulun perustamisesta.

Lääninhallitus on antanut välipäätöksensä tarkastajan vaatimuksesta 11. elokuuta 1888 ja Raution kuntakokous on puolestaan vastannut siihen jo 3. syyskuuta 1888. Päätöksen mukaan kunta suostuu panemaan koulun toimeen syyskuun alusta 1889, mutta pyytää, että ”koulu pitemmäksi aikaa saisi olla sijoitettuna hyyryhuoneisiin eli siihen asti kunnes koulun menestys on täydellisesti taattu”. Oulun lääninhallitus on 5. lokakuuta 1888 ”hyväksynyt ja vahvistanut mitä Raution kuntalaiset viime syyskuun 3. päivänä asiassa ovat päättäneet".

Koulutoimen ylihallitus (kouluhallitus) on 7. elokuuta 1889 esittänyt, että yleisistä varoista myönnettäisiin ”apuraha opettajattaren palkkaamiseen Raution kuntaan perustettavaksi aiotussa ylemmässä, pojille ja tytöille yhteisessä kansakoulussa”. Lopullisen päätöksen kansakoulun perustamisesta on tehnyt Keisarillisen Suomen Senaatin kirkollisasiain toimituskunta Helsingissä 28. elokuuta 1889.

Koulun johtokunta on päättänyt 9. huhtikuuta 1889 vuokrata koululle ja opettajattarelle huoneet Lukkarin puustellista (nykyisin Raution kotiseutumuseona) 50 markan vuosivuokralla. Ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa 13. helmikuuta 1889 on merkitty pöytäkirjaan, että opetusta tulee antaa seuraavissa aineissa: uskonoppi ja kirkkohistoria, soveliasten kirjain lukeminen äidinkielellä ja sen kirjoittaminen, maantiede ja historia, muoto-oppi sekä pintain ja kappaleitten mittaaminen, luonnontiede ja sen käytäntö, kuvaanto, laulu ja voimistelu, jonka ohessa tyttöjä pitää harjoittaa naisväen käsitöihin ja poikia kätevyyteen. Koulun aloituspäivänä 16. syyskuuta 1889 johtokunta hyväksyi opettajan tekemän lukujärjestyksen, jonka mukaan koulupäivän pituus oli maanantaista perjantaihin viisi tuntia ja lauantaisin neljä tuntia.

Raution kirkonkylän koulun rakennukset vuonna 1930 tapahtuneen laajennuksen jälkeen.

Keväällä 1891 kuntakokous on ”lupausten mukaan ja pitemmän aikaa tuumittua” ostanut 300 markalla uuden koulun paikaksi Hiskias Aaponpoia Räihältä ”Pappilan maan rajalta Sysimehtän ja Matti Hanhinevan Torpanmaan paikalta peltoa yhden tynnyrinalan ja kartanon maan tonttia puolen tynnyrin alan”. Koulun rakentaminen on toteutettu 1892 ja sitä varten on Raution koulupiirin asukkailta kannettu kahteen otteeseen yhteensä noin 2 000 markkaa. Pääurakoitsijana toimi Jaakko Antinpoika Takkunen, joka huutokaupassa otti tehdäkseen ”rakennuksen salvaamisen ja veistämisen sisältä ja päältä ja päätyin lautoittamisen ponttaamalla ja vesikaton tekemisen asfalttihuovasta 540 markan summasta.

Ensimmäisen koulutalon rakennuskustannukset ovat olleet yhteensä 5 550 markkaa. Useina vuosina koulun menot ovat olleet tuloja suuremmat ja tilinpitäjä Otto Petäistö on joutunut maksamaan koulun menoja omasta pussistaan. Tammikuussa 1893 oli johtokunnassa ensimmäisen kerran esillä koulun vesikysymys. Tuolloin päätettiin tehdä koululle kaivo, jonka ”puitteiksi ostetaan joku vanha huone-aitta tai riihi.

Alusta alkaen oli kirkonkylän koulu varsin sivussa muusta asutuksesta ja koulun paikkaa valittaessa lieneekin painavimpana syynä ollut pappilan läheisyys. Rakentamisen kannalta maaperän laatu oli huonoa ja jo pian koulun aloittamisen jälkeen ovat johtokunnan jäsenet useinkin joutuneet pohtimaan korjaustöitä ja niistä aiheutuneita pulmia.

Syksyllä 1920 oli koululle vuokrattava lisätiloja lukkari Jokelinin puustellista. Varsinaiseen koulutaloon saatiin sähköt 1922 lopulla. Yli neljännesvuosisata myöhemmin 1949 valtuusto myönsi 30 000 markkaa sähköjohtojen uusimiseen, kun silloin sähkönjakelua hoitaneelta Korpelan Voima Oy:ltä oli tullut määräys, että sisätilojen sähköjohdot on uudistettava laillisiksi.

Opettaja Helvi Juntumaa oli virassaan 1952-1957. Kuva on otetun pappilan väentuvan edessä.

Vuonna 1952 vuokrattiin alakoulua varten luokkahuone koulun viereisestä pappilan väentuvasta ja samana vuonna rakennettiin koululle uusi sauna. Koulun laajentaminen tuli esille seuraavana vuonna ja johtokunta esitti jälleen koulun rakentamista uuteen paikkaan, koska ”nykyisen koulun paikka on sekä asemansa että maan laatua ajatellen sellainen, että ei ole tarkoituksenmukaista tähän koulua rakentaa. Kunnanvaltuustokin oli nyt samaa mieltä ja koulun paikaksi ostettiin maantien varresta Antti Niskalta 63 aaria maata 350 000 markan hinnalla.

Koululle hyväksyttiin Jukka-tyyppipiirustukset ja rakennusulupa saatiin syyskuun alusta 1954. Tiilirakenteinen koulu valmistui kunnan omana työnä 1955 ja sen kustannukset olivat noin 23 miljoonaa markkaa. Koulun tilavuus oli noin 3300 kuutiometriä ja talousrakennuksen tilavuus noin 330 kuutiometriä.

Raution koulu on ollut lakkautusuhan alainen vuonna 2011. Kalajoen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Raili Myllylän johtama kouluverkkotyöryhmä yritti saada lakkautettua koulun, mutta se ei onnistunut siinä operaatiosa. Sen jälkeen lakkautusta yritettiin ”vippaskonstein” eli Kalajoen kaupungin investointibudjetin kautta. Asiasta nousi sen verran iso ”mökä” että asia näytetään hoidettavan kunnallisvaalien 2012 jälkeen.

Raution koulu

Raution koulun oppilaita 1964. Kuvassa 3-4.luokan oppilaat ja opettaja Anneli Hintsala. Kuvassa Erkki Aho keskimmäisen rivin oikeassa laidassa.

Osmo Tokola toimi johtavana opettajana Raution koulussa vuosina 1943-44 ja 1946-1971.

Kärkisen koulun historia

Kärkiskylän koulun perustamispäivänä voidaan pitää 1. kesäkuuta 1891, jolloin kylän miehet ilmoittivat kuntakokouksessa aloittavansa kansakoulun kylässään seuraavana syksynä. Kuukautta myöhemmin koulupiirin ”osallisten” kokouksessa on ollut paikalla ”melkoinen määrä kyläläisiä” ja silloin on valittu ensimmäiseen johtokuntaa puheenjohtajaksi Antti Iso-oja (vuodesta 1893 Korva) ja jäseniksi August Mäkitalo, Jaakko Rautakoski, Emanuel Peltokangas ja Emanuel Vähäoja.

Koulutyö oli määrä aloittaa 23. syyskuuta 1891, mutta kun valittu opettaja ei tullutkaan, niin aloittaminen siirtyi lähes kahdella kuukaudella. Antti Iso-ojan talosta oli koululle vuokrattu tilat ja ”koulu avattiin käytännölliseen toimeensa” 12. marraskuuta 1891, jolloin Jenny Hahtolinilla oli opetettavana kaikkiaan 25 kärkisläislasta.

Kärkisen kansakoulun aloittaminen oli voimallinen osoitus kyläläisten yhteistoiminnasta ja halusta antaa lapsilleen oppia elämää ja huomista varten. Koulu oli sanamukaisesti kylän ”oma” koulu, sillä se toimi yksityisenä kouluna aina kevääseen 1934. Kouluhallituksen määräys Kärkisen koulun määräämisestä kunnalliseksi kouluksi on luettu tiedoksi Raution kunnanvaltuuston kokouksessa 28. maaliskuuta 1934.

Koulutalon rakentamisesta on päätetty koulupiirin kokouksessa 1. heinäkuuta 1891 ja sen rakentaminen on käynnistynyt seuraavan vuoden keväällä. Tammikuulta 1893 on säilynyt tilinteko koulun rakentamisen kustannuksista, jotka on laskettu yhteensä 7833 markaksi eli vuoden 1999 rahaksi muutettuna noin 160 000 markaksi. Kylän väki teki kouluntyömaalla muun muassa 1250 talkoopäivä ja isännät lahjoittivat paljon rakennustarvikkeita. Keisarillinen senaatti myönsi talvella 1894 Kärkisen koulun rakennuskustannuksiin 1500 markan suuruisen rakentamisavustuksen.

Uuden koulutalon rakentaminen on ollut vireillä jo vuonna 1930, jolloin on hyväksytty piirustuksetkin koulupiirin kokouksessa. Sitten rakentaminen siirtyi kuitenkin monista syistä johtuen vuosikausien ajan. Vuonna 1936 hyväksyttiin koulun ja ulkohuoneitten uudet piirustukset ja toinen koulutalo valmistui vuonna 1937. Korjaustöitä tehtiin 1952, suuri peruskorjaus 1966-67 ja veistoluokka rakennettiin 1970. Koulu on rakennettu kyläläisten yhteisesti omistamalle tontille. Koulu on lopettanut toimintansa, mutta Kalajoen kaupunki ei voi myydä koulua, koska Kalajoen kaupunki ei omista tonttia.

Himangan kouluhistoriaa

Kesäkuu 1876 Himangan ensimmäiseksi kansakoulun opettajaksi valittiin nuori Raahessa 1854 syntynyt kaupunginviskaalin tytär Hildegard Rahm. Hän oli opiskellut kolme luokkaa Jyväskylän seminaarissa. Himangalla Rahm viihtyi yhdeksän vuotta, kunnes 1885 siirtyi Vaasaan ja sieltä vuosisadan vaihteessa Suonenjoelle, jossa asui syksyyn 1927 eli kuolemaansa asti. Rahmin seuraajaksi valittiin Brita Hirvonen, jota ilmeisesti ainakin tutut kutsuivat Riitaksi. Hän oli syntynyt 1860 Liperissä ja valmistunut juuri Sortavalan (Kymälän) seminaarista. Johtokunta joutui jo kahden vuoden kuluttua 1887 jälleen valitsemaan uuden opettajan. Valinta osui Kuopiossa syntyneeseen Alma Maria Lindbergiin. Neljäs alkuaikojen kansankynttilä oli väliaikaisena opettajana 1896-1897 toiminut Anna Höglund. Hän oli ehtinyt opiskella Sortavalan seminaarissa vasta kaksi luokkaa.

Himangan kansakoulun kaksi ensimmäistä opettajaa jäävät melkolailla historian hämärään, sillä heistä ei ole säilynyt kuviakaan. Minkäänlaisia viitteitä konflikteista esimerkiksi johtokunnan kanssa ei ole. Rahm oli liian heikkokuntoinen tullakseen Himangalle koulun 50-vuotisjuhliin 1926. Sen sijaan Himangan koululaitoksen ”grand old lady” Alma Maria Lindberg-Soisalon muistaa vielä vanhemp sukupolvi. Sukunimensä hän suomalaisti Soisaloksi 1906. Hän toimi kunnan ainoana opettaja lähes 30 vuotta ja yhteensä Himangalla 40 vuotta.

Vain lukuvuoden 1896-1897 Soisalo opetti Kajaanin maalaiskunnan Mainuan koulussa. Hän oli todella työhönsä sitoutunut opettaen nurisematta vuosikaudet ylisuuria luokkia. Seminaaritodistuksessa parhaat arvosanat hänellä oli käsitöistä ja maantieosta ja heikoin oli laulu. Mutta kun Rahmin laulutaito oli arvoitu aivan välttäväksi, niin musiikinopetuksen taso tuskin laski. Itse asiassa epämusikaalisia ei seminaareihin yleensä otettukaan. Rahmin vahvoja aineita olivat voimistelu ja historia. Voimanlähteenään Soisalolla oli usko Jumalaan, isänmaahan ja lapsiin. Hän vaati koululaisilta paljon, mutta osasi olla kärsivällinen ja toisaalta myös hyvin herkkä ihminen, Kotikasvatusyhdistyksessä, Lähetysseurassa, diakoniatyössä ja myöhemmin perustetussa opettajayhdistyksessä sekä toimi kirjastonhoitajana. Soisalo pysyi naimattomana koko ikänsä. Sen sijaan Rahm meni suhteellisen iäkkäänä naimisiin itseään nuoremman piirilääkäri Johanne Rahmin kanssa. Myös Hirvonen meni myöhemmin naimisiin, ja hänen sukunimensä vaihtui Karjalaiseksi. Rahmin mukana Himangalle muutti hänen äitinsä ja nuorempi siskonsa. Silti Soisalokaan ei ollut perheetön, sillä hän adoptoi kuolleen veljensä 15-vuotiaan tyttären. Myös veljen vaimo muutti Himangalle. Koska kaikki opettajat muuttivat nuorina Himangalle, syksyyn 1903 asti lapsia oli opastanut aina alle 40-vuotias opettaja.

Miehiä ei opetustyössä Himangalla juuri nähty. Syksystä 1899 lähtien poikien käsityön ohjaajana toimi lukkari Antti Puusaari. Tehtävä perustettiin pitkän vetkuttelun jälkeen. Keväällä 1911 Soisalon sairauden aikana sijaisopettajana oli pari viikkoa kirkkoherra Lampo. Sen sijaan Lohtajalla Soisalon kaltainen pitkäaikainen kansakoulun varhaisvaiheen opettaja oli mies, Juho Leppälä. Kannuksessakin oli miesopettaja.

Ensimmäiseen johtokuntaa kuuluivat puheenjohtajana rovasti Keckman, sihteerinä ja rahastonhoitajana virkatalojen tarkastaja August Perander ja jäseninä Himangan kappalainen G.O. Aspelin, kirjanpitäjä O. Majander, laivuri Matti Paavola, lautamies Heikki Seppä sekä talolliset Tuomas Seppä ja Juho Rautio. Johtokunta koostui siis sivistyneistöstä ja Kannuskylän talonpojista, joihin voi lukea myös Paavolan. Koulun perustajalla ja rahoittajalla rovasti Keckmanilla luulisi ollen paljon vaikutusvaltaa. Perander tunsi kouluasiat hyvin, sillä samana vuonna (1876) hänet valittiin Lohtajankin kansakoulun johtokuntaa.

Johtokunta uusiutui melkoisesti 1880, kun koulu siirtyi kouluyhtiölle. Keckman jäi syrjään ja puheenjohtajaksi valittiin Himangan kappalainen Aspelin sekä rahastonhoitajaksi Heikki Seppä, jolta tehtävän peri talollinen Juho Pöyhtäri. Hän toimi edeltäjänsä tavoin myös kirkkoväärtinä. Rahastonhoitajalle maksettiin tehtävästä pieni korvaus. Vuonna 1889 puheenjohtajuus siirtyi Aspelinilta Sakri Sepälle, joka oli tunnettu raittiusmies tosin kuin pastori. Kun Seppä luopui johtajuudestaan sairauden takia 1894, tilalle valittiin kanttori Antti Puusaari. Hän hoiti tehtävää kuolemaansa asti, vaikka kunnan esimies Juho Juopo yritti kerran painostaaa Puusaarta eroamaan. Tosin vuosina 1903-1904 puheenjohtajana piipahti Heikki Märsylä. Juha Hukasta tuli 1889 ensimmäinen kirkonkylän ulkopuolelta valittu johtokunnan jäsen. Kouluyhtiön aikana ylintä valtaa käytti osakasten kokous, joskaan osanotto ei aina ollut kovin vilkasta. Saatettiinpa kokous peruuttaakin vähäisen kiinnostuksen vuoksi.

Koulun siirtyessä kunnalle 1895 vanha kouluyhtiö ja kunta kävivät kiistaa koulun hallinnosta ja kokoonpanosta. Lokakuussa 1895 kouluyhtiön osakkaat pitivät kokouksen kuuluttamatta siitä yleisesti. Kunta valitti asiasta Juha Juopon johdolla kuvernöörille, jonka mukaan vanha kouluyhtiö oli saanut käyttää valtaa koulussa siihen asti, kunnes ainalilaisten valitus koulun kunnallistamisesta oli käsitelty. Tämän jälkeen valta kuitenkin siirtyi kunnalle. Koululle ehdittiin valita kaksikin johtokuntaa. Tilanteen selkiydyttyä Juho Pöyhtäri vetäytyi koulun hallinnosta. Joulukuussa 1896 kuntakokous hyväksyi toimikunnan esityksen ”ääntölistaksi” koulun asioita päätettäessä. Käytännön hallintoelimet jäivät edelleenkin johtokunnalle.

Kalajoen lukion historiaa

Kalajoen yhteiskoulu, nykyään Kalajoen lukio. Olen tämän kunnianarvoisen koulun kasvatti.

Kalajoen yhteiskoulun ja lukion alkuvaiheet

Kalajoen yhteiskoulun 10. lukuvuosi oli vuonna 1952-53. Toimintakertomuksen mukaan vieraina koulussa ovat käyneet lähetyssaarnaajat Helmi Sakari, Heikki Saari ja E.V. Koskinen kertoen Kiinasta ja Afrikasta. Kristillisestä teinityöstä antoi maisteri Hertta Muikkula esityksiä myös rainakuvin. Kevätlukukaudella esitettiin Suomi - Neuvostoliittoseuran puolesta filmit "Silmä" ja "Solu". Liikenne- ja raittiusopetusta on annettu ja niiden filmejä on käyty katsomassa. Mieslaulajat ja sekakuoro sekä Keski-Pohjanmaan maakunta kuoro ovat esiintyneet kahdesti koululla.

Koulun vuosikertomuksessa vuosilta 1955-56 kerrotaan kuinka koulun laajentamisesta yliopistoon johtavaksi on kuluneena vuonna tehty uudelleen anomus valtioneuvostolle. Johtokunnan puheenjohtajana on toiminut Untamo Sorasto ja koulun rehtorina Kyösti Anias. Kannatusyhdistyksen ja koko lähiseudun yksimielinen toivomus on, että tämä tärkeä asia saa pian myönteisen ratkaisun.

Kalajoen yhteiskoulun vuosikertomus vuosilta 1956-57 kertoo kuinka säännöllisen koulutyön ohella on ollut leimaa antavana johtokunnan ponnistelu oppilaitoksen edelleen kehittämiseksi.

Jälleen on tehty anomus valtioneuvostolle koulun laajentamisesta yliopistoon johtavaksi. Suunnitelma koulun lisärakennusta varten on saatu valmiiksi. Kekkosen näköinen mies -kirjassa kerrotaan, kuinka Kalajoen yhteiskoulun uudisrakennuksella olivat työt olleet pitkän aikaa keskeytyksissä sementin puutteen takia. Seurakunnan rovasti ja monivuotinen kansanedustaja V. H. Kivioja päätti lopulta tarttua asiaan. Kun pyynnöistä huolimatta apua ei tullut, Kivioja lähetti pääministeri Kekkoselle tämän 50-vuotispäivänä seuraavan sisältöisen sähkeen: "Sydämellinen onnittelu 50-vuotispäiväsi johdosta. Lähetä sementtiä V. H: Kivioja." Sementtiä saatiinkin pian.

Valtioneuvoston päätös 16.5.1957

Valtioneuvosto on 16.5.1957 tekemällään päätöksellä laajentanut koulun yliopistoon johtavaksi. Vuoden 1951 lopulla valmistunut koulurakennus oli käynyt ahtaaksi. Molemmat ensimmäiset luokat oli sijoitettava Pohjankylän kansakoulun huoneistoon. Vapaaehtoinen työ koulun omassa piirissä on jatkunut voimakkaana. Ompeluillat myyjäisineen ja nukkearpajaisineen ovat tuottaneet noin 150 000 markkaa. Oppilaiden puolukkatalkoot järjestettiin entiseen tapaan ja niiden tuotto käytettiin opetusvälineiden hankkimiseen. Taitelijavierailuista mainittakoon oopperalaulaja Matti Lehtisen ja pianonsoittaja Pentti Koskimiehen konsertti sekä Yrjö Jyrinkosken lausuntatilaisuus.

Kouulssa toimi raittiusyhdistys "Raittiuden Vaalijat", jonka kuraattorina oli hum. tiet. Kand. Aino Rahko.

Koulun lisärakennus valmistui lukuvuoden 1958-1959 aikana. Koulun ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat vuonna 1960. Lukukauden 1959-1960 toimintakertomus kertoo, että oppilaiden terveydentila on ollut hyvä, mihin on osaltaan varmasti vaikuttanut järjestetty kouluruokailu. 30 markkaa maksavan lämpimän aterian on säännöllisesti nauttinut lähes 200 oppilasta.

Lukukaudella 1960-1961 oppilasmäärä Kalajoen yhteiskoulussa oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja luokkia oli kaikkiaan 13. Oppilaiden terveystilanne oli ollut hyvä. Ainoastaan yksi oppilas joutunut keskeyttämään opintonsa.

Lukukausi 1961-1962 oli Kalajoen Yhteiskoulun yhdeksästoista ja silloin siellä oli oppilaita 440. Lukuvuonna 1962-1963 sikotautiepidemia oli koetellut lapsia, mutta vain pari oppilasta oli joutunut keskeyttämään opintonsa.

Lisärakennuksesta päätös

Kalajoen yhteiskoulun kannatusyhdistys oli tehnyt 1.8.1963 päätöksen arkkitehtitoimisto Toimi Hämäläisen piirtämän 3860 kuutiometrin suuruisen toisen lisärakennuksen rakentamisesta koulun omana työnä. Rakennustyöt aloitettiin 23.9.1963. Yhteiskoulun naistoimikunta oli tehnyt menestyksellistä ja uhrautuvaa työtä koulun parhaaksi. Ompeluseuratoiminta huipentui joulumyyjäisiin, joiden tuotto oli yli 1000 markkaa.

Lukuvuoden 1964-1965 suurimpia ilonaiheita oli lisärakennuksen valmistuminen. Muodollisesti pätevien opettajien määrä oli lisääntynyt lukukaudella 1965-1966. Lukukaudella 1966-1967 koulun kielenopetusta monipuolistettiin niin että pitkinä kielinä olivat sekä englanti että saksa. Lisäksi lukiossa oli mahdollisuus opiskella venäjää. Johtokunta asetti kokouksessaan 22.8.1966 rakennustoimikunnan laatimaan koulun kolmannen lisärakennuksen tilaohjelmaa. Uusi huonetilaohjelma hyväksyttiin 30.1.1967.

Kalajoen yhteiskoulu 25 vuotta

Vuoden 1967-68 toimintakertomus kertoo kuinka Kalajoen yhteiskoulu on toiminut 25 vuotta. Merkkivuotta on juhlistanut vain tiivis koulutyön aherrus. Neljännesvuosisadassa koulu on kasvanut pienestä tilapäisissä vuokratiloissa alkaneesta keskikoulusta yli 500 oppilaan yliopistoon johtavaksi kouluksi. Koulun sisäisessä kehittämisessä on ollut pääpaino opetusvälineistön ja kirjaston kartuttamisessa.

Vuoden 1968-1969 toimintakertomus kertoo kuinka siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon syys- ja toukokuussa osoittautui onnistuneeksi uudistukseksi. Toimintakertomuksessa esitettiin toivomus, että muutos johtaisi kokonaan viisipäiseen työviikkoon.

Lukuvuonna 1969-1970 kohosi Kalajoen yhteiskoulun oppilasmäärä ensimmäisen kerran yli kuudensadan. Lukion oppilasmäärä oli 166.Kannatusyhdistyksen vaalikokous 29.4.1970 teki aloitteen lisätilojen rakentamiseksi Kalajoen yhteiskouluun kesän 1970 aikana. Rakennustyöt edistyivät nopeasti pitäjää koetelleesta metsäpalosta huolimatta. Loppukatselmus voitiin suorittaa 16.11.1970. Syyslukukauden alussa oppilasmäärä oli 647. Oppilaita oli nyt runsaammin Rautiosta, Alavieskasta, Himangalta ja Pyhäjoelta.

Koulu Kalajoen kunnalle

Koulun johtokunta asetti kokouksessaan 9.3.1972 toimikunnan valmistelemaan ehdotusta kannatusyhdistyksen luovuttamisesta 1.8.1972 Kalajoen kunnalle siihen saakka, kunnes peruskoululain tarkoittama kunnan koululaitos perustetaan Kalajoelle. Kalajoen kunta siirtyi peruskoulujärjestelmään 1.8.1974. Lukuvuosi 1973-1974 oli Kalajoen yhteiskoulun viimeinen. Lukuvuoden toimintaa onkin sävyttänyt peruskouluun siirtymisen valmistelu, kerrotaan toimintakertomuksessa. Toimintakertomusten kirjoittaminen lopetettiin 1980-luvun loppupuolella. Siksi olisi hyvä, että lukion historiasta kerättäisiin myös muistitiedot talteen. Kalajoen lukion historia ei saa olla musta aukko vaan siitä on tehtävä kuivan historiatiedon lisäksi haastatteluihin ja oppilaiden muistitietoihin perustuva mielenkiintoinen ja värikäs historiakirja. Kalajoen lukio ansaitsee oman historiakirjansa. Kalajoen lukio viettää 50-vuotisjuhliaan syyskuussa. Toivottavasti mahdollisimman moni entinen oppilas ja opettaja pääsee osallistumaan näihin juhlallisuuksiin.

Rehtoreista

Kalajoen lukion rehtorina toimi vuodesta 1963 lähtien 32 vuoden ajan Martti Isokoski. Lukion johtokunnan puheenjohtaja Untamo Sorasto lähestyi kirjeitse Martti Isokoskea Kälviälle ja ilmoitti, että Kalajoen lukio tarvitsee maakunnan miehen rehtoriksi. Isokoski seurasi tehtävässä Eero Vehmasta. Kalajoen lukion nykyinen rehtori on Riku Saksholm.

Kalajoen lukion tapahtumia iskulauseina

1950-luku

1955 - 1957: anottiin kolme kertaa valtiolta lupaa aloittaa lukiokoulutus 1957: Lukiokoulutuksen aloitus, ongelmana tilojen ahtaus.

1958: ensimmäisen lisärakennuksen valmistuminen. Raittiusyhdistys, teinikunta ja urheilutoiminta voimissaan

1959: kouluruokala aloitti toimintansa, ruoka oli maksullista peruskoulun tuloon, vuoteen 1974, asti.

1960-luku

1960: ensimmäiset ylioppilaat valmistuvat, 11 kpl Aamuhartaudet pidetään vanhassa juhlasalissa.

1961-62: jääkiekonpeluu alkaa Kerhojen vireä toiminta: näytelmä-, moottori-, shakki- ja matikkakerho Paljon urheilutoimintaa: ottelut naapurikouluja vastaan Suuret luokkakoot: jopa 40 oppilasta luokassa

1963: Martti Isokoski rehtoriksi

1964: toisen lisärakennuksen valmistuminen (mm. liikuntasali)Ala-arvoisia arvosanoja valtava määrä: jopa 56 nelosta!

1966-67: Ops-uudistus: englanti saksan rinnalle pitkäksi kieleksi, venäjän ja kemian opetus alkoi.

1968: keskusradio otettiin käyttöön 5-päiväisen työviikon kokeilu Miesopettajien kravattipakko Opettajien teitittely, vastatessa noustiin ylös

1970-luku

1970: uudistettu lukusuunnitelmaÄidinkielen yo-kokeeseen kaksi koepäivää. Vain parempi aine otettiin huomioon arvosanassa (käytössä vuoteen 2006 asti)Yo-arvosteluun mukaan l:n, c:n, a:n ja i:n lisäksi m ja b. Kolmas lisärakennus valmistuu 1972: Yo-arvosanojen ääneen luku kevätjuhlassa ja tulosten julkistaminen vuosikertomuksissa loppuu

1973: kouluneuvosto aloittaa toimintansa

1974: peruskoulujärjestelmään siirtyminen, lukio irtaantuu omaksi kouluksiTilat ahtaat: ruokailu luokissa, aterian hinta 30 p. Koulukyyditys lukiolaisille ilmainenMartti Isokoski lukion rehtoriksi, Väinö Oksanen yläasteen rehtoriksi.

1975-76: lukukausimaksu 135 mk

1978: neljäs lisärakennus (uusi juhlasali, kirjasto, opettajain tilat, opetustiloja)1973-77: yo-tulosten äänimäärä 4,09 (koko maassa 3,9)1973: kouluneuvosto aloitti toimintansa

1977: kielten yo-kokeet uudistuivat (kuullun ja luetun ymmärtämisosiot)

1979: oppilaskunnan perustaminen

1980-luku

1980: uusi urheilukenttä

1982: kurssimuotoisuus: 6-jaksojärjestelmä, kurssikohtainen arvostelu, ATK käyttöön lukiossa

1985: kouluneuvoston tilalle johtokunta

1987: ensimmäinen oppilaskunnan järjestämä lasketteluretki

1989: abi Antti Haapakoski saavuttaa EM-kultaa 110 m aitajuoksussa

1990-luku

1990: ensimmäinen juhlava vanhainpäivä (häät teemana)

1993: yo-kirjoitukset seurakuntakodilla rakennustöiden vuoksiuusi lukiorakennus ja auditorio

1994: uuden lukiorakennuksen vihkiäisjuhla

1995: Martti Isokoski eläkkeelle, Väinö Oksanen rehtoriksi

1995: luokaton lukio, uusi Ops ja tuntijako

1996: yo-kokelas saa lukemastaan oppimäärästä riippumatta valita vapaasti joko pitkän tai lyhyen matematiikan kokeen tai reaalikokeen yo-arvosteluun tuli e, l:stä tuli super-l

2000-luku

2005: uusi OPS ja tuntijako

2005: uusi yo-koe: kirjoitettava vähintään neljä ainetta, joista vain äidinkieli kaikille pakollinen

2 006: ainereaali

2007: äidinkielen kokeen uudistuminen: tekstitaidon koe ja esseekoe, molemmat vaikuttavat arvosanaan

Typpön koulun historiaa

Typpön koulu aloitti toiminta syksyllä 1924 entisessä Saaren talossa, jonka kunta oli ostanut ja kunnostanut koulutaloksi. Tässä talossa koulu toimi yli neljännesvuosisadan ajan vuoteen 1950.

Typpöön saatiin uusi koulutalo syksyksi 1950 ja koulua siinä pidettiin vuoteen 1979, jolloin Typpön koulupiiri lakkautettiin.

Jako ala- ja yläkansakouluihin poistui 1950-luvulla, kun oli päädytty kuusiluokkaiseen kansakouluun. Niin sanottu jatko-opetus muuttui 1958 vähintään 200-tuntiseksi kansalaiskouluksi ja se toimi Raution kirkonkylän koulun yhteydessä. Vuodesta 1963 kansalaiskoulu toimi 1-vuotisena ja sitten 2-vuotisena syksystä 1967. Vuonna 1968 annettiin laki kulujärjestelmän perusteista ja vuodesta 1973 alkaen kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu ovat yhdessä muodostaneet peruskoulun, jonka ala-asteet toimivat Rautiossa kirkolla, Pöllässä ja Kärkisissä.

Naiskotiteollisuuskoulun historiaa

Kalajoen naiskotiteollisuuskoulun ensimmäiset oppilaat a opettajat 1946-1947 kokoontuneina yhteiseen tapaamiseen vuonna 1986. Etummaisina opettajat Aili Cajan ja vasemmalla Mirja Metsola.

Kalajoella oli vuodesta 1946 alkaen toiminut myös naisten kotiteollisuuskoulu. Sen syntyhistoriassa on samoja piirteitä kuin mieskotiteollisuuskoulunkin saamisessa paikkakunnalle. Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseura oli järjestänyt kalajokisten naisten ja miesten aloitteellisuuden pohjalta paikkakunnalle toistuvasti erilaisia käsityökursseja. Siitä kehittyi toive saada Kalajoelle myös pysyvää alan koulutusta. Asian johdosta otettiin moneen otteeseen yhteyttä Maataloushallituksen kotiteollisuusosastoon. Naisten koulutuksen puolesta toimivat tarmokkaasti etenkin Kalajoen Maatalousnaiset ruustinna Aice Kiviojan johdolla. Helsingissä heillä oli hyvänä yhteyshenkilönä Kalajoen kappalainen, myöhemmin kirkkoherra , V.H. Kivioja joka toimi kansanedustajana 1929-1945. Talvisodan seurauksena Kalajoelle sijoitettiin Karjalan evakkoja Sortavalasta ja sen ympäristöstä. Heidän mukanaan tänne siirtyi vuonna 1940 evakkoon myös Sortavalan naiskotiteollisuuskoulu. Maataloushallituksessa muistettiin kalajokisten esitykset naisten käsityökoulun perustamisesta paikkakunnalle – olihan täällä silloin jo aloittanut toimintansa miesten kotiteollisuuskoulu.

Kappalainen V.H. Kivioja siirtyi vappuna 1940 Kalajoen seurakunnan kirkkoherran virkaan ja muutti samalla perheineen Hietalan pappilasta Jokelan pappilaan. Sortavalan naiskotiteollisuuskoulu sai nyt evakkopaikan Hietalan pappilasta ja Kalajoki siemenen naiskotiteollisuuskoululleen.

Evakkokoulussa oli yksivuotiset kudonta- ja ompeluosastot. Se toimi Kalajoella kaksi vuotta. Sen jälkeen Kalajoen Maatalousnaiset anoivat Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseuralta kiertävän naiskotiteollisuuskoulun kiinteää sijoittamista Kalajoelle, Hietalan pappilaan. Hanke toteutui, ja neljä vuotta kiertävä koulu, jossa oli yhdistetty ompelu- ja kudontaosasto – opettajana Aili Cajan – pysyi Kalajoella. Sen jälkeen koulu siirtyi Kälviälle, missä se myöhemmin vakinaistettiin.

Edellä mainitun neljän vuoden aikana Kalajoella ja Kalajoelta toimittiin jälleen tarmokkaasti pysyvän naiskotiteollisuuskoulun saamiseksi paikkakunnalle. Vuonna 1946 se vihdoin onnistui: ensimmäiset oppilaat sisäänkirjoitettiin 2.9.1946. Päästötodistuksensa he saivat 8. kesäkuuta 1947.

Kalajoen Naiskotiteollisuuskouluun tuli kaksi osastoa; yksivuotiset kudonta- ja ompeluosastot. Koulun johtajaksi nimitettiin Aili Cajan ja ompelun opettajaksi Mirja Metsola. He toimviat kouun palveluksessa eläkeikäänsä asti. Koulun johtokunnan tarmokkaana puheenjohtajana toimi ruustinna Alice Kivioja alusta alkaen siihen saakka, kunnes Naiskotiteollisuuskoulu ja Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulu vuoden vaihteessa 1970-1971 yhdistettiin Kalajoen kotiteollisuuskouluksi.

Naiskotiteollisuuskoulu sai vuonna 1959 kunnan rakennuttamat uudet, tarkoituksenmukaiset tilat opettaja- ja oppilasasuntoloineen nykyisen Lankilantien varrelta. Ensimmäisen työvuotensa koulu oli toiminut entisessä suojeluskuntatalossa Suojassa. Hietalan pappilaan koulu siirtyi Suojasta takaisin kun pappila oli tyhjentynyt sinne majoitetusta siirtoväestä. Pappilan tilasta alkoivat pian käydä koululle ahtaiksi ja epätarkoituksenmukaisiksi, sillä pikkupuolella sijainneen ompeluosaston toimintaa haittasi muun muassa kylmyys. Sitä ”pakoon” osasto pääsi nykyisen Marttilantien varrella sijaitsevaan, Eino Niemelältä vuonna 1954 ostettuun komeaan pohjalaistyyliseen taloon. Saman katon alle Kalajoen Naiskotiteollisuuskoulun osastot pääsivät viittä vuotta myöhemmin – Lankilantien varrelle. Vuonna 1972 Kälviän naiskotiteollisuuskoulu siirtyi takaisin Kalajoelle. Siirto kuului maakunnan kotiteollisuusopetuksen kehittämiseen.

Mieskotiteollisuuskoulun historiaa

Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseuran kiertävä mieskäsityökoulu sai Maataloushallituksen opetusosastolta järjestyssäännöt 1931. Niiden pohjalta laadittiin vuonna 1937 hyväksytyt Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulunkin järjestyssäännöt. Vuonna 1937 kiertävä koulu vakiinnutettiin. On luultavaa, että koulun sijoittumiseen nimenomaan Kalajoelle vaikutti ratkaisevasti paitsi paikkakunnan kunnallis- ynnä muiden vaikuttajien aktiivisuus, myös Kalajoen käsityö- ja teolliset perinteet sekä sopivat sijainti ja ehkä maakuntapolitiikkakin. Kalajoen teollisista perinteistä todettakoon tässä yhteydessä esimerkkinä Veljekset Friis ja sen yhteyteen perustettu, tosin vain noin kaksi vuotta toiminut, mutta valtion kannattama metalliteollisuuskoulu.

Keski-Pohjanmaan Miesten Kotiteollisuuskoulun kannatusyhdistyksen hallitus piti ensimmäisen kokouksensa 7.11937. Yhdistyksen ja sen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Kalajoen seurakunnan kanttori ja monitoiminen kunnallismies Oskari Metsola. Tässä luottamustehtävässä hän jatkoi vuonna 1951 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin Kalajoen kunnanvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1937-1953 toiminut maanviljelijä Heino Tavasti sekä muiksi varsinaisiksi jäseniksi johtaja Eero Santaholma ja maanviljelijä, vuodesta 1938 lähtien Kalajoen Osuuskassan hoitajana toiminut Leevi Myllylä. Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseuraa kannatysyhdistyksen haliutksessa edusti agronomi Jalmari Valpola.

Kannatusyhdistyksen kokouksessa huhtikuussa 1937 hallituksen rahastonhoitajaksi nimettiin silloin jo koulun johtajaksi valittu rakennusmestari Heikki Kamunen Kalajoelta. Mitään kansaliikettä ei kannatusyhdistykseen liittymisessä ei missään vaiheessa syntynyt, joten uuden koulun taloudellinen asema oli suhteellisen heikko heti alusta alkaen – ja paljon myöhemminkin. Valtiolta saatiin varat opettajien palkkaamiseen ja avustusta muihinkin menoihin, mutta koulun voimakas kehittäminen ei niukkojen taloudellisten voimavarojen takia ollut mahdollista.

Lähinnä lainavaroin oli uusi oppilaitos saatava liikkeelle. Kannatusyhdistyksen kokouksessa huhtikuussa 1937 päätettiin, että lainan määrä saa olla korkeintaan 20 000 markkaa. Koulutiloiksi oli saatu vuokratontilla sijaitseva entinen työväentalo. Tontin omisti maanviljelijä Jaakko Laitala. Kannatusyhdistyksen syyskokouksessa 28.12.1937 puheenjohtaja Oskari Metsola ilmoitti, että tontti on koululle ostettu ja pyykitetty.

Opetus Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulussa alkoi 5. huhtikuuta 1937. Sitä ennen oli koulun johtajaksi ja rakennustyön ammattiopettajaksi valittu seitsemästä hakijasta rakennusmestari Heikki Kamunen. Puuseppämaalarinammattilinjan opettajan tointa oli hakenut 11 henkilöä. Heistä koulun johtokunta valitsi tehtävään käsityönopettaja Vilho Viljamaan Kalajoelta. Tehdyt valinnat alistettiin Maataloushallituksen hyväksyttäviksi. Oppilaiksi oli hakenut kaksitoista miestä: Martti Isokääntä Kalajoki, Heimo Isopahkala Kalajoki, Martti Siipola Himanka, Martti Himanka Kalajoki, Eino Hopeavuori Toholampi, Toivo Yliuntinen Kalajoki, Reino Hihnala Alavieska, Aarne Haapoja Toholampi, Matti Oskari Pajuoja Perho, Lauri Okkonen Rautio, Hugo Halonen ja Reino Ainali Sievi Jyrinki.

Helmikuussa 1938 johtokunta valitsi koulun johtajaksi ja ”rakennusmestariopettajaksi” rakennusmestari Toivo Alatalon Iitistä. Hakijoita oli kaikkiaan 23. Sisätyöosasto opettajan toimeen hakijoita oli kuusi. Heistä valituksi tuli tehtäväänsä jo vuoden toiminut Vilho Viljamaa. Vuoden 1938 oppilaat valittiin jo edellisen vuoden joulukuussa. Heidän maakunnallinen kirjonsa oli vielä kattavampi kuin koulun ensimmäisen vuoden oppilailla.

Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulun kolmannen toimintavuoden oppilaiksi hyväksyttiin kaikki 31 kouluun pyrkinyttä. Talvisodan syttyminen vuoden 1939 lopulla katkaisi koulun toiminnan jo senkin takia, että koulun johtaja Toivo Alatalo ja useita koulun iäkkäimmistä oppilaista sai käskyn lähteä isänmaataan puolustamaan. Talvisodan jälekisenä neljäntoista kuukauden rauhan jakson aikana Kalajoen Mieskotiteollisuuskoululla järjestettiin erilaisia kursseja, kuten maatalous- ja muiden työkalujen sekä huonekalujen korjauskursseja ja veneenrakennuskurssi. Koulun tiloja tarvittiin myös siirtoväen huollon tarpeisiin.

Maaliskuussa 1941 koulun johtokunta otti sisään uudet 31 oppilasta. Jatkosota syttyi noin kolmen kuukauden kuluttua eli 25.6.1941. Jälleen saivat sekä Toivo Alatalo että joukko koulun oppilaita käskyn rintamapalvelukseen. Saman vuoden syksyllä Alatalo kohtasi sodassa matkansa pään. Myös useita hänen johtamansa koulun oppilaita kaatui talvi- ja jatkosodassa. Sotavuosien aikana Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulun vt-johtajana toimi Vilho Viljamaa vuoden 1945 alkuun saakka.

Koulun uuden johtajan valinta suoritettiin vuoden 1944 lopulla. Seitsemästä hakijasta tehtävään valittiin rakennusmestari Sulo Selkälä Jokioisista. Vuoden 1945 oppilasmääräksi tuli 29. sodan seurauksia oli sekin, että koulun johtokunnalle tuli vuoden 1945 elokuussa tilaisuus anoa entistä suojeluskuntataloa koulun käyttöön. Talo kunnostettiin kuitenkin terveystaloksi Ruotsista saadun taloudellisen avun turvin.

Koulun opettajatilanne alkoi elää sota-ajan jälkeen: Vilho Viljamaa siirtyi yksityisyrittäjäksi ja hänelle myönnettiin ero kesäkuusta 1948 alkaen. Sulo Selkälä puolestaan sai pyytämänsä eron 15.3.1949. Hänen tilalleen koulun johtajaksi ja ulkotyöosaston opettajaksi valittiin rakennusmestari Olavi Hemminki, joka kuitenkin erosi tehtävästään toukokuun lopussa 1950.

Toukokuussa 1948 oli koulun toiseksi ammattiopettajaksi valittu puuseppä Vihtori A. Vuorinen. Hänet koulun johtokunta joutui kokouksessaan 4.3.1950 katsomaan eronneeksi koulun palveluksesta. Yhteistyö johtokunnan ja Sulo Selkälän keskenkään ei ollut sujunut täysin kitkatta. Opettajatilanteen paikkaamiseksi tarvittiin tilapäisesti Vilho Viljamaan ja koulun entisen oppilaan, kirvesmies Eino Taarin apua.

Mieskotiteollisuuskoulun kannalta 1950-luvun alku oli murrosaikaa myös koulun johtamisesta vastanneiden henkilöiden osalta, sillä koulun perustamisesta saakka sen kannatusyhdistyksen puheenjohtajana toiminut tirehtööri Oskari Metsola kuoli 8.8.1951. Ensimmäisenä kesäkuuta aloitti kulun johtajana vuoteen 1969 saakka kestäneen työnsä oppilaitoksen oma kasvatti Jaakko Adolf Männistö. Oskari Metsolan tilalle johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin pankinjohtaja Aatto Piispanen.

Murrosta merkitsi sekin, että kouluun pyrkijöitten määrät kohosivat yli sadan: 104 pyrkijää vuonna 1951 ja 164 vuonna 1952. Heistä voitiin koulun tilojen asettamien rajoitusten vuoksi ottaa oppilaiksi vain 50 hakijaa vuonna 1951 ja seuraavana vuonna 55. Vuonna 1953 hakijoita oli vielä 132 ( 35 otettiin), seuraavana vuonna 145, joista ulkotyöosastolle otettiin 25 ja sisätyöosastolle 15. Sitten hakijoitten määrät alkoivat vähetä: 66 hakijaa vuonna 1956 ja seuraavan vuonna 62 hakijaa.

Huhtikuussa 1959 pidetyssä kannatyshdistyksen kokouksessa käsiteltiin johtokunnan esitystä, missä se pyysi 500 000 markan lainanottovaltuutta, koska koulun maksukyky oli noin kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin kolme kuukautta jäljessä laskujen maksuajoista. Valtuutta ei kuitenkaan siinä kokouksessa myönnetty.

Vuonna 1965 koulun toiminta laajeni metallialan koulutukseen, kun Maataloushallitukselta saatiin lupa neljän kuukauden pituisen metallimieskurssin järjestämiseen. Se oli alku anotun metalli- ja koneenkorjausosaston perustamiselle. Tuo osasto aloitti toimintansa seuraavana vuonna. Hakijoita osastolle ilmaantui 17. Joulukuussa 1969 oli hankituille rakennuslainoille tiedossa kunnan takaus. Tammikuussa 1970 Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulun johtokunta teki kannatusyhdistykselle esityksen koulun omaisuuden siirtämisestä Kalajoen kunnalle. Kannatusyhdistys lakkautettiin noin vuotta myöhemmin eli 7.4.1971. Vanhan koulurakennuksen – entisen työväentalon – purkivat vuonna 1976 rakennusmestarit Kalervo Rajala ja Arvo Säilynoja sekä insinööri Harri Verronen.

Pöllän koulun historia

Pöllän kansakoulu on perustettu 1920 ja opetusta annettiin alkuun vuokratiloissa Lukkarin puustellissa. Ensimmäinen koulutalo oli kaksikerroksinen putalo, joka valmistui vuonna 1923. Opetusta tässä talossa ehdittiin antaa vain noin seitsemän toista vuoden ajan, sillä koulu tuhoutui tulipalossa vuodenvaihteessa 1941742.

Kivirakenteinen toinen koulutalo valmistui vuonna 1948 ja sen elinkaari jäi vielä vähän lyhyemmäks kuin ensimmisen koulun. Peruskorjausta toteutettaessa syksyllä 1961 rakennus tuhoutui ilmeisesti hitsauskipinästä alkuunsa saaneen tulipaon seurauksena 18.10.1961.

Pöllän kolmas koulu valmistui Tepukkatöyrän tontille vuonna 1963.

Kalajoen lukio 50 vuotta – kirjoitus vuodelta 2007

Kalajoen yhteiskoulu, nykyään Kalajoen lukio täytti vuonna 2007 50 vuotta. Olen tämän kunnianarvoisen koulun kasvatti.

Kalajoella hyviä opettajia
Lukioajoilta mieleeni ovat jääneet monet hyvät opettajat. Silloisista lukion opettajista parhaiten mieleeni on jäänyt historianopettaja Eero Sinivaara (ylhäällä kolmas vasemmalta). Ihailin aina hänen valtavaa tiedonmääräänsä sekä persoonallista olemustaan. Hän ajoi vanhalla miesten polkupyörällä ja noudatti omaa elämänrytmiään. Hän ennakoi ylioppilaskirjoitusten historian kysymykset ihailtavalla varmuudella. Kirjoitin realista laudaturin yksistään historian vastausten perusteella.

Toinen suuri persoonallisuus oli Raimo Ryynänen (edessä toinen vasemmalta), joka opetti kuvaamataitoa. Hän opetti teoria-asiat mieleenjäävästi. Hänen opetuksensa ansiosta minä kiinnostuin piirtämisestä. Tosin nyt taito on käyttämättömänä ruostunut.

Suomen opettajanani Olli Porra (ylhäällä kolmas oikealta) oli todella tarkka opettaja. Kaikkia asioita en kuitenkaan ehtinyt hänen opetuksestaan oppia, sillä tein ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen kokeessa alokasmaisen kielioppivirheen ja sen johdosta laudatur äidinkielestä jäi haaveeksi.

Englanninkielen opettajani Toini Porra (välirivissä toinen vasemmalta) on jäänyt mieleeni vaativana ja tunnollisena opettajana. Ruotsinkielen opettajana Hannes Malinen (edessä vasemmalla) teki asiat täsmällisesti ja saman kaavan mukaan. Tunteihin oli helppo valmistautua, koska aina tiedettiin kenen vuoro on kääntää teksti tai tehdä harjoituslauseet taululle.

Saksankieli oli minulle vaikeaa. Opettajani olivat Esko Onnela (edessä kolmas vasemmalta) ja Ritva ”Lippi” Lappalainen (välirivissä kolmas vasemmalta). Joskus saksantunneilla ajatus saattoi harhailla pois saksankielestä, kun ”Lippi” istui minihameessa luokan etummaisella pulpetilla luonnollisesti luokkaan päin kääntyneenä.

Matematiikkaa opetti Väinö Oksanen (edessä oikealla). Matikka ei ollut minun vahvimpia alojani. Urheilu oli tuohon aikaan minulle tärkeä asia. Liikuntatunneista lukioaikanani kantoi vastuun opettaja Heikki Räihälä (edessä toinen oikealta).

Kimppakyydillä
Rautiosta kuljimme lukiossa kimppakyydissä. Vuorotellen kuljimme Nivalan Keijon, Okkosen Jaakon tai minun autollani. Jaakko Okkosen työpaikka on nykyään Oulun Kauppakamarin toimitusjohtajana. Keijo Nivala on nykyisin Ammattikorkeakoulun rehtorina Ylivieskassa. Keijo on koulutukseltaan tekniikan tohtori. Alavieskasta samalla luokalla opiskeli Tuomo Malinen, joka nykyään opettaa nuoria Alavieskassa. Kari Kalajo asuu nykyisin Kalajoella, jossa on toiminut opettajana eri kouluilla. Kun katselen luokkakuvaa vuodelta 1971, niin täytyy tunnustaa, että luokkakaverien nimet ovat suurelta osin unohtuneet. Tosin aikaa tuon lukiokuvan ottamisesta on kulunut jo 36 vuotta.

Lukion historia on saamani tiedon mukaan kirjoittamatta. Siksi kävin lukion toimintakertomukset lävitse. Niistä käy selville pääpiirteittäin lukion historiatiedot. Luonnollisesti ne kuvastavat ajan henkeä ja ovat osittain kuivaa asiatietoa. Lukion todellinen historia on huomattavasti värikkäämpi, mutta sen kirjoittaminen edellyttää muistitiedon keräämistä.

Kalajoen yhteiskoulun ja lukion alkuvaiheet
Kalajoen yhteiskoulun 10. lukuvuosi oli vuonna 1952-53. Toimintakertomuksen mukaan vieraina koulussa ovat käyneet lähetyssaarnaajat Helmi Sakari, Heikki Saari ja E.V. Koskinen kertoen Kiinasta ja Afrikasta. Kristillisestä teinityöstä antoi maisteri Hertta Muikkula esityksiä myös rainakuvin. Kevätlukukaudella esitettiin Suomi - Neuvostoliittoseuran puolesta filmit ”Silmä” ja ”Solu”. Liikenne- ja raittiusopetusta on annettu ja niiden filmejä on käyty katsomassa. Mieslaulajat ja sekakuoro sekä Keski-Pohjanmaan maakunta kuoro ovat esiintyneet kahdesti koululla.

Koulun vuosikertomuksessa vuosilta 1955-56 kerrotaan kuinka koulun laajentamisesta yliopistoon johtavaksi on kuluneena vuonna tehty uudelleen anomus valtioneuvostolle. Johtokunnan puheenjohtajana on toiminut Untamo Sorasto ja koulun rehtorina Kyösti Anias. Kannatusyhdistyksen ja koko lähiseudun yksimielinen toivomus on, että tämä tärkeä asia saa pian myönteisen ratkaisun.

Kalajoen yhteiskoulun vuosikertomus vuosilta 1956-57 kertoo kuinka säännöllisen koulutyön ohella on ollut leimaa antavana johtokunnan ponnistelu oppilaitoksen edelleen kehittämiseksi. Jälleen on tehty anomus valtioneuvostolle koulun laajentamisesta yliopistoon johtavaksi. Suunnitelma koulun lisärakennusta varten on saatu valmiiksi.

Kekkosennäköinen mies-kirjassa kerrotaan, kuinka Kalajoen yhteiskoulun uudisrakennuksella olivat työt olleet pitkän aikaa keskeytyksissä sementin puutteen takia. Seurakunnan rovasti ja monivuotinen kansanedustaja V. H. Kivioja päätti lopulta tarttua asiaan. Kun pyynnöistä huolimatta apua ei tullut, Kivioja lähetti pääministeri Kekkoselle tämän 50-vuotispäivänä seuraavan sisältöisen sähkeen: ”Sydämellinen onnittelu 50-vuotispäiväsi johdosta. Lähetä sementtiä V. H: Kivioja.” Sementtiä saatiinkin pian.

Valtioneuvoston päätös 16.5.1957
Valtioneuvosto on 16.5.1957 tekemällään päätöksellä laajentanut koulun yliopistoon johtavaksi. Vuoden 1951 lopulla valmistunut koulurakennus oli käynyt ahtaaksi. Molemmat ensimmäiset luokat oli sijoitettava Pohjankylän kansakoulun huoneistoon. Vapaaehtoinen työ koulun omassa piirissä on jatkunut voimakkaana. Ompeluillat myyjäisineen ja nukkearpajaisineen ovat tuottaneet noin 150 000 markkaa. Oppilaiden puolukkatalkoot järjestettiin entiseen tapaan ja niiden tuotto käytettiin opetusvälineiden hankkimiseen.

Taitelijavierailuista mainittakoon oopperalaulaja Matti Lehtisen ja pianonsoittaja Pentti Koskimiehen konsertti sekä Yrjö Jyrinkosken lausuntatilaisuus. Koulussa toimi raittiusyhdistys ”Raittiuden Vaalijat”, jonka kuraattorina oli hum. tiet. Kand. Aino Rahko.

Koulun lisärakennus valmistui lukuvuoden 1958-1959 aikana. Koulun ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat vuonna 1960. Lukukauden 1959-1960 toimintakertomus kertoo, että oppilaiden terveydentila on ollut hyvä, mihin on osaltaan varmasti vaikuttanut järjestetty kouluruokailu. 30 markkaa maksavan lämpimän aterian on säännöllisesti nauttinut lähes 200 oppilasta.

Lukukaudella 1960-1961 oppilasmäärä Kalajoen yhteiskoulussa oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja luokkia oli kaikkiaan 13. Oppilaiden terveystilanne oli ollut hyvä. Ainoastaan yksi oppilas joutunut keskeyttämään opintonsa. Lukukausi 1961-1962 oli Kalajoen Yhteiskoulun yhdeksästoista ja silloin siellä oli oppilaita 440. Lukuvuonna 1962-1963 sikotautiepidemia oli koetellut lapsia, mutta vain pari oppilasta oli joutunut keskeyttämään opintonsa.

Lisärakennuksesta päätös
Kalajoen yhteiskoulun kannatusyhdistys oli tehnyt 1.8.1963 päätöksen arkkitehtitoimisto Toimi Hämäläisen piirtämän 3860 kuutiometrin suuruisen toisen lisärakennuksen rakentamisesta koulun omana työnä. Rakennustyöt aloitettiin 23.9.1963. Yhteiskoulun naistoimikunta oli tehnyt menestyksellistä ja uhrautuvaa työtä koulun parhaaksi. Ompeluseuratoiminta huipentui joulumyyjäisiin, joiden tuotto oli yli 1000 markkaa.

Lukuvuoden 1964-1965 suurimpia ilonaiheita oli lisärakennuksen valmistuminen. Muodollisesti pätevien opettajien määrä oli lisääntynyt lukukaudella 1965-1966. Lukukaudella 1966-1967 koulun kielenopetusta monipuolistettiin niin että pitkinä kielinä olivat sekä englanti että saksa. Lisäksi lukiossa oli mahdollisuus opiskella venäjää. Johtokunta asetti kokouksessaan 22.8.1966 rakennustoimikunnan laatimaan koulun kolmannen lisärakennuksen tilaohjelmaa. Uusi huonetilaohjelma hyväksyttiin 30.1.1967.

Kalajoen yhteiskoulu 25 vuotta
Vuoden 1967-68 toimintakertomus kertoo kuinka Kalajoen yhteiskoulu on toiminut 25 vuotta. Merkkivuotta on juhlistanut vain tiivis koulutyön aherrus. Neljännesvuosisadassa koulu on kasvanut pienestä tilapäisissä vuokratiloissa alkaneesta keskikoulusta yli 500 oppilaan yliopistoon johtavaksi kouluksi. Koulun sisäisessä kehittämisessä on ollut pääpaino opetusvälineistön ja kirjaston kartuttamisessa.

Vuoden 1968-1969 toimintakertomus kertoo kuinka siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon syys- ja toukokuussa osoittautui onnistuneeksi uudistukseksi. Toimintakertomuksessa esitettiin toivomus, että muutos johtaisi kokonaan viisipäiseen työviikkoon.

Lukuvuonna 1969-1970 kohosi Kalajoen yhteiskoulun oppilasmäärä ensimmäisen kerran yli kuudensadan. Lukion oppilasmäärä oli 166.
Kannatusyhdistyksen vaalikokous 29.4.1970 teki aloitteen lisätilojen rakentamiseksi Kalajoen yhteiskouluun kesän 1970 aikana. Rakennustyöt edistyivät nopeasti pitäjää koetelleesta metsäpalosta huolimatta. Loppukatselmus voitiin suorittaa 16.11.1970. Syyslukukauden alussa oppilasmäärä oli 647. Oppilaita oli nyt runsaammin Rautiosta, Alavieskasta, Himangalta ja Pyhäjoelta.

Koulu Kalajoen kunnalle

Koulun johtokunta asetti kokouksessaan 9.3.1972 toimikunnan valmistelemaan ehdotusta kannatusyhdistyksen luovuttamisesta 1.8.1972 Kalajoen kunnalle siihen saakka, kunnes peruskoululain tarkoittama kunnan koululaitos perustetaan Kalajoelle. Kalajoen kunta siirtyi peruskoulujärjestelmään 1.8.1974. 

Lukuvuosi 1973-1974 oli Kalajoen yhteiskoulun viimeinen. Lukuvuoden toimintaa onkin sävyttänyt peruskouluun siirtymisen valmistelu, kerrotaan toimintakertomuksessa. Toimintakertomusten kirjoittaminen lopetettiin 1980-luvun loppupuolella. Siksi olisi hyvä, että lukion historiasta kerättäisiin myös muistitiedot talteen. Kalajoen lukion historia ei saa olla musta aukko vaan siitä on tehtävä kuivan historiatiedon lisäksi haastatteluihin ja oppilaiden muistitietoihin perustuva mielenkiintoinen ja värikäs historiakirja. Kalajoen lukio ansaitsee oman historiakirjansa. Kalajoen lukio viettää 50-vuotisjuhliaan syyskuussa. Toivottavasti mahdollisimman moni entinen oppilas ja opettaja pääsee osallistumaan näihin juhlallisuuksiin.

Rehtoreista
Kalajoen lukion rehtorina toimi vuodesta 1963 lähtien 32 vuoden ajan Martti Isokoski (kuvassa edessä kolmas oikealta). Lukion johtokunnan puheenjohtaja Untamo Sorasto lähestyi kirjeitse Martti Isokoskea Kälviälle ja ilmoitti, että Kalajoen lukio tarvitsee maakunnan miehen rehtoriksi. Isokoski seurasi tehtävässä Eero Vehmasta. Kalajoen lukion nykyinen rehtori on Riku Saksholm.

Valokuvat
Luokkakuvani vuodelta 1971
Opettajat 1971

Kalajoen kotiteollisuuskoulu kunnan rakennuttamissa tiloissa

Sen monivaiheiden ja pitkän prosessin kestäessä, joka oli käyty Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulun saamiseksi kunnan omistukseen, olivat koko ajan olleet taloudellisten seikkojen ohella esillä myös koulun toimintaa ja kehittämstä haitanneet toimitilaongelmat. Koulun kannatusyhdistykselle ja johtokunnalle tuotti suurta helpostu vuonna 1966 saatu tieto, että kunta oli varannut koululle tontin Varpusaaresta Etelänkylältä.

Tuolloin alkoi myös varmistua kunna kiinnostus ryhtyä koulun ylläpitäjäksi, sillä 1960-luvun alkuvuosista lähtien oli valtakunnassa pohdittu kotiteollisuusopetuksen uudistamista, johon yhtenä osana kuului opetusyksiköiden suurentaminen ja monipuolistaminen. Käytännössä se merkitsisi olemassa olevien alan oppilaitosten keskittämistä. Kalajoella nähtiin olevan maakunnassa hyvät mahdollisuudet tula keskittämispaikkakunnaksi.

Syksyllä 1969 aloitettiin uusiutumassa ja laajenmassa olevaa kotiteollisuusopetusta varten uusien koulutilojen I vaiheen rakennustyöt Varpusaaressa. Rakennuttajan oli Mieskotiteollisuuskoulun kannatusyhdistys. Työ tehtiin omana työnä, vastaavana mestarina koulun raknnusosaston opettaja, insnööri Reijo Räihälä ja valvojana koulun uusi johtaja, rakennusmestari Veikko Tanhuala. I-vaihe oli suuruudeltaan 780 m2, valmistui vuonna 1970. Opetustiloja siihen tuli 271 m2 sekä hallinto- ja sosiaalitiloja 200 m2.

II-vaiheen vuoro oli vuonna 1972. Silloin valmistui uusia tiloja 870 m2. Muun muassa metalli- ja koneenkorjausosasto sekä puutyöosasto saivat silloin uudet tilat. Samana vuonna toteutettiin merkittävä Keski-pohjanmaan kotiteollisuuskoulun keskittäminen Kalajoelle: tänne siirrettiin Vetelin ja Toholammin kotiteollisuuskoulujen yksivuotiset puutyöosastot sekä aiemmin mainitun Kälviän koulu yksivuotinen kudontaosasto. Kalajoen kotiteollisuuskoulu oli muuttunut nyt 120 opiskelijan kouluksi, jossa toimi 11 opettajaa ja viisi toimihenkilöä. Tiloja tarvittiin kiireesti lisää.

III rakennusvaihe valmistui vuoden kuluttua edellisestä eli vuonna 1973. Käyttöön saatiin asuntola 40 opiskelijalle sekä asunto oppilasasuntolan valvojalle, eli 840 m2 uutta tilaa. Opiskelijoille asuntolassa asuminen on ollut maksutontan.

IV rakennusvaihe oli edellisiä merkittävästi suurempi 1200m2. Tilat valmistuivat vuonna 1975. Niistä suurin osa, 1057 m2, tuli oppilaskäyttöön tai työtiloiksi. Kudonta- ja vaatetusosastot saivat vihdoinkin tarkoituksenmukaiset tilat.

V rakennusvaihe vlmistui vuonna 197. Sen myötä saatiin 1270 m2 uusia tiloja, joista 1063 m2 oli opetus- ja työtilooja sekä 200 m2 ulkovarastotiloja. Metalliosasto sai tässä vaiheessa uudet tilat ja puutyöosasto lisätilaa. Rakennusosasto päästiin sijoittamaan metalliosaton vanhoihin työtiloihin.

VI rakennusvaihe tuotti vuonna 1986 lisärakennuksen, johon saatiin hyvät ja tuiki tarpeelliset liikuntatilat sekä luokkatiloja kuvallisten aineiden opetusta varten. Noiden luokkatilojen tarve tuli ajankohtaiseksi oppilaitoksen opetussuunnitelmien laajennettua tuotesuunnittelun sekä kuvallisten ja yleensä taideaineiden suuntaan. Liikuntatilojen iltakäytölle on ollut kova kysyntä myös oppilaitoksen ulkopuolelta, kuten eri liikkuntajärjestjen ja -lajien, kansalaisopiston sekä vapaitten liikuntapiirien taholta.

Vuonna 1989 Kalajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa aloitettiin yhdessä Kuopion ja Ikaalisten vastaaavien oppilaitosten kanssa joustavan koulutusrakenteen kokeilu. Sen myötä käsi- ja teollisuusalan opetussuunnitelmat on kehitetty nykyiseen mutoonsa. Eli KKTOL on saanut olla eturivissä uudistamassa edustamaansa koulutusalaa

Opettaja Osmo Tokola ja Raution koulut

Taiteilija Markku Hakola on maalannut taulun opettaja Osmo Tokolasta ja Raution koulusta

Osmo Tokola

Kulttuurin liekki

Opettaja Osmo Tokola on syntynyt 13.05.1918 Rautiossa. Hän solmi avioliiton Hilkka os. Ojalan kanssa, joka oli syntynyt 10.11.1921 Kannuksessa. Hilkka kuoli 17.06.1981. Heille syntyi lapsi Kaisa vuonna 1950.

Elokuun neljäntenä päivänä 2009 opettaja, kulttuuripersoona, rautiolaisuuden isähahmo, veteraani ja sotainvalidi

Osmo Tokola (s. 13.5.1918 – 4.8.2009) sai kutsun viimeiseen iltahuutoon. Osmo Tokolan elämän liekki sammui, mutta hänen työnsä ja toimintansa jälki jäävät historiaan. Tämä osaaminen on ollut harvinaisen laaja-alaista. Kaikessa toiminnassa on korostunut luontainen vaatimattomuus. Rautiolaisen kulttuurin liekki palaa edelleen. Osmo Tokola lähti vapaaehtoisena täydennysmiehenä Äyräpään lohkolle talvisotaan puolustamaan maatamme. JR 29 joukoissa hän taisteli Ilomäessä, Koirivaaralla, Värtsilässä, Kinnasvaaralla, Hyrsylässä, Sombassa, Peskissä, Prääsässä, Vilgassa, Homorovitsassa ja Kiipurossa. Hän haavoittui maaliskuussa 1940 Äyräpäässä 31.7.1941 Hyrsylässä sekä 21.7.1942 Kiipurolla., jossa miina räjähti jalkoihin. Hän on kantanut kehossaan sodan muistoja vuosikymmenet ja ne ovat tuntuneet jokaisena päivänä. Hän toimi ryhmänjohtajana ja joukkueen varajohtajana. Osmo Tokola toimi Raution koululla opettajana yli 20 vuotta. Hän opetti oppilaille oikeita elämän perusarvoja, jonka jälki on näkynyt myöhemmin rautiolaisessa kulttuurissa ja rautiolaisten toiminnassa ja elämässä. Hän opetti oppilaitaan yrittämään ja tekemään parhaansa.

Osmo Tokola oli monitaitoinen henkilö. Hän rakasti kotiseutua ja Rautiota.. Hän kirjoittanut sotakertomukset Raution sotaveteraanimatrikkeleihin, Hän on kirjoittanut kertomuksia Raution historiasta ja tapahtumista lehtiin ja kirjoihin. Hän toimi myös kotiseutulehti Jokiseudun päätoimittajana. Hän osasi soittaa urkuharmoonia ja viulua. Hän osasi säveltää.

Ilta Pitkäjärvellä, säv./san. Osmo Tokola

https://www.youtube.com/watch?v=WAw6S_rDCzM

Viihdettä vieskalaisittain

https://www.youtube.com/watch?v=LfhNgibY_uM

Joululaulu

https://www.uusijoululaulu.fi/pdf_score/822

Musiikki ja laulu olivat tärkeä asia. Moni oppilas veti komeasti koelaulun luokan edessä, vaikka kaikilla ei laulunlahjoja ollutkaan. Opettaja säesti harmonilla. Laulu oli keskeinen osa opetusta ja isänmaan arvostusta. Teknisen työn ja kädentaidot olivat tärkeitä. Jakkaran valmistaminen oli osattava. Oppilailla oli suuri kunnioitus opettajaansa kohtaan. Raution koulussa koulukiusaamista ei esiintynyt. Osmo Tokola on tehnyt erittäin monipuolisen työn kotiseutunsa Raution hyväksi. Raution kunnan vaakuna on Osmo Tokolan suunnittelema. Osmo Tokola oli Rautio-viikon käynnistäjä.

Hän oli kotiseutuyhdistyksen perustajajäsen, puheenjohtaja ja museotoiminnan käynnistäjä. Merkittävä kulttuuriteko oli kulttuurin liekin saaminen Rautioon 31.10.1965. Keräyspäällikkönä toimi Osmo Tokola. Rautiosta tuli Suomen kulttuurimyönteisin kunta 85,17 %:n kannatuksella. Kulttuurin liekistä on tullut paikallisen itsetunnon kohottaja ja vahvistaja.Osmo Tokola oli keskeisesti mukana myös niin Raution Kisailijoiden kuin Raution Nuorisoseuran toiminnassa. Osmo Tokola sävelsi Raution Nuorisoseuran 80-vuotisjuhlaan Raution Nuorisoseuran marssin.

Musiikki ja sanoitukset olivat Osmo Tokolan viime vuosikymmenien rakkain harrastus. Äänitteitä ja laulukirjoja on julkaistu useita. Osmo Tokolaa voidaan pitää rautiolaisuuden isänä.

Osmo Tokola on kirjoittanut Raution Kisailijoiden (1981) ja Raution nuorisoseuran (1988) historiikit. Tokolan runoja on julkaistu myös antologioissa Seudun sanat ja sävel: pöytälaatikkorunot 1995-1997 ja Runomarjoja Vääräjoen varrelta (2001).

Raution urheilukenttä erottiin aikoinaan Ahon tilasta eli minun kotitilastani. Raution urheilukentän juoksusuora on 110 metriä pitkä ja se johtuu siitä, että tuohon aikaan eli 1950-luvun alkupuolella Rautiossa oli hyviä aitajuoksijoita. Urheilukentän päällyste on hiilimurske ja kentän suunnitteli kalajokinen Aadolf Männistö. Raution urheilukentän katsomo ja huoltorakennuksen suunnitteli opettaja Osmo Tokola.

Raution urheilukenttä erottiin aikoinaan Ahon tilasta eli minun kotitilastani. Raution urheilukentän juoksusuora on 110 metriä pitkä ja se johtuu siitä, että tuohon aikaan eli 1950-luvun alkupuolella Rautiossa oli hyviä aitajuoksijoita. Urheilukentän päällyste on hiilimurske ja kentän suunnitteli kalajokinen Aadolf Männistö. Raution urheilukentän katsomo ja huoltorakennuksen suunnitteli opettaja Osmo Tokola.

Raution urheilukentän katsomo

Raution urheilukentän kahvila- ja varastorakennus on Osmo Tokolan suunnittelemia

Raution vaakuna on opettaja Osmo Tokolan suunnittelema

Keskipohjanmaan kotiseutulukemistossa on Osmo Tokolan kirjoittama teksti Tepukkatöyrän sepästä. Se kuuluu näin:

Oli kevät. Tepukkatöyrän kuusen naavaisella oksalla istua kökotti metsovanhus. Linnun siivet riippuivat velttoina, ja pyrstösulat levittäytyivät haralleen riippuvien naavojen sekaan, Nokinokan kummallinen laulu suhahti silloin tällöin auringon kultaamaan aamuun.

- Pa-pa-pa-pa, skiuu, shiuu.
- Olli-seppä, aijotko tässä nousta maalle, kun ohjaat veneen rantaan?
- Haen tuon nokinokan aamupaistiksemme. Sytytä sillä aikaa jo nuotio palamaan tuohon rannalle! Mutta anna Vielä Antin ja Liisan nukkua veneessä!
- Olli-seppä, minusta tämä paikka on kaunis. Katso tuota töyrää virran partaalla ja noita kuusia siellä! Voi, miten kauniisti aurinko kultaa ne! Minä toivoisin, ettemme menisi enää ylemmäksi jokea pitkin, vaan jäisimme asumaan jo näille rannoille!
- Teen pajani sinne, mistä löydämme rautaa, sillä se on meidän elantomme. Ei meillä ole varaa etsiä silmälle kauneutta!
- Tiedän sen, Olli-seppä, ja toivon, että löydät pian rautasuosi. Tänään on jo yhdeksäs päivä siitä, kun lähdimme. Tämän joen rannoilla emme ole ainoaakaan ihmisasumusta nähneet.
- Näiden seutujen soissa täytyy olla rautaa, Kun löydämme sellaisen, valitsemme itsellemme asuinpaikan.

Mies jätti vaimonsa, veneensä ja sillä nukkuivat lapsensa. Hän nousi kummulle, missä metsovanhus, nokinokka, suhisi soidinlauluansa kevätaamun tietämättä mitään uudesta tulokkaasta. Ihmistä se ei ollut koskaan nähnyt.
Kun Olli-seppä hetkeä myöhemmin istui nuotion ääressä, puhui hän: ”Tuolta töyräältä näin suuria soita, Ne leviävät itään ja pohjoiseen. Kasvillisuudesta erotta silmäni tänne asti, että niissä on paljon rautaa. Etsimämme suot ovat löytyneet. Tuolle töyräälle teen pajani. Tähän asetumme, ja tämä olkoon onnemme päivä!”

Sinä aamuna aterioi neljä onnellista ihmistä uudessa asuinseudussaan maukasta linnunpaistia, Ympärillä seisoivat rauhallisina tummat kuuset. Muutaman askeleen päästä kuului riistan suhina, ja usein rikkoi joen tyynen pinnan väkevien pyrstöevien molskahdus.

Olli-seppä pystytti pajansa joen töyräälle kuusten alle. Siihen viereen hän rakensi havuista asunnon itselleen, vaimolleen ja kahdelle lapselleen. Hänen mielensä paloi kiihkeästi idän ja pohjoisen soille hakemaan rautaa. Rauta oli koko hänen elämänsä. Kun hänen väkevät kätensä taivuttelivat tuota ihmeellistä metallia uusiin muotoihin, tunsi hän sisäistä ylpeyttä ja tyydytystä. Vain rauta oli saanut hänet lähtemään tänne asumattomaan erämaahan, ”Rautaa, rautaa”, tuntuivat kuuset humisevan hänen korvissaan, kun hän katseli töyräältä kaukaisia ruskeita soita.
- Tänään lähdemme hakemaan raudanhölmää suolta. Aseta kalanpyydykset kosken alle, sillä näin aikamoisia haukia tuon kiven ja rannan välissä.
- Olli-seppä, olen iloinen kanssasi. Tämä seutu on meidän. Tämä virta, tämä töyräs, nämä metsät, nuo suot ovat meidän. Tänne me rakennamme pysyvän kotimme, Ja sukumme asukoon täällä niin kaunan kuin aurinko kiertää taivaalla. Riennä hakemaan rautaasi, Olli-seppä!

Olli-seppä löysi malminhakuretkillään uusia soita, puroja ja metsälampia. Niille hän antoi omat nimensä. Pian koko seutu tuli tutuksi ja rakkaaksi. Hän tallasi metsän polkunsa, jotka tunsi yhtä hyvin kuin kymmenen sormeaan.
Kului viikkoja ja kuukausia. Olli-seppä etsi malmia ja valmisti rautaansa, Kun suven mentyä syksy saapui Tepukkatöyrälle, kohosi tummaan iltaan sankka parvi säkeniä. Ne kertoilivat, että pajassa takoi Olli-seppä, tämän seudun ensimmäinen asukas kallista ja rakasta rautaansa. Väkevät vasaraniskut kalskahtivat etäälle, Ne ilmoittivat erämetsien asujamistolle uudesta voimasta, joka tästedes tulisi seutua hallitsemaan.

Toinen Osmo Tokolan kirjoittama teksti käsittelee Raution viimeistä karhua. Se kuuluu näin:Soli tappanu sinä kevänä Asusta lehemän. Se huomattihin heti jälijistä, että son karhun töitä. Ettei se tekis enempää vahinkoja, päätettihin, että se miehisä tapetahan. Mutta sitä ei vain hevillä löyvetty. Ja luultihinki, että se meni jo Alavieskan puolelle, ko ei vähähän aikahan nähty karhusta mittään merkkiä
Mutta sitte se samana kesänä ilimesty Alapäääsä Seurahakahan. Soli sielä kahtena päivänä hättyytelly Räihän talojen karjaa, Ja silloin päätettihin se viheliäinen ottaa lujalle. Muitta kuitenkin meinattihin, että koitetahan ensinkieryyvellä saaja se tapetuksi.
Kun tiejettihin vanahastahan, että karhu on nooli sahille, tethiin saaville hirviän väkevää sahtia. Yhtenä yönä se vietihin sitte Saurahakahan. Ja ko aamulla aikusi mentihin sinne, niin sielä se karhu makas sahtisaavin vieressä. Eikä se päässy karkuhun, eikä tullu miesten päälle. Soli oli juonu yhtehen mittahan saavillisen sahtia, ja sen maha oli niin pullollaan, että sen meinas halijeta.
Siite ne miehet tappo sen, eikä sen päästä oo karhut tohtinu Rautiohon tulla.
Osmo Tokola on kirjoittanut runokokoelman Olla kuulumatta siihen.

Otan pari esimerkkiä Osmon runoista:

Huuda kovemmin – vaikenemalla!
Pyydä enemmän – antamalla!
Silloin opit tuntemaan …
Älä odota luottamuksen hetkiä muilta,
Sinun pääsi kuitenkin vaaditaan.
Siitä, mitä toiset saavuttavat, iloitse!
siitä, mitä itse menetät, kiitä!
Etsi palvelijaasi palvelemalla!
Kestävyydelläsi voitat kerskailijan,
nöyryydellä ylpeilijän.
Jos pyydät muilta, tiedät itse antavasi.
Mutta siitäkin, että pyytämisesi on antamista,
voittosi tappioita ole iloinen,
sillä yhteytesi siihen, että näin on, riittää.
Sentähden – älä odota.

Olit katkera siitä syystä, että tuskasi taakka,
jota ruumiissasi kannoit,
tuli myöskin henkesi vankilaksi.
Katkera siitä syystä, että myös tämän vuoksi
jäi taakkasi kevyemmäksi,
Taakka ja uhri.

Opettaja Osmo Tokola oli Rautio-viikon käynnistäjä

Tango-Landola liittyy erottamattomasti Rautioon. Hieman historiaa rautiolaisesta tanssiorkesteriperinteestä

Tango-Landolan juurilla

Tango-Landolan syntyyn ja perustamiseen oli keskeisinä vaikuttimina Tapani Typön soittaminen Raution työväentalolla, jossa Leo Kinnunen kävi häntä ja hänen orkestereita kuuntelemassa sekä opettaja Osmo Tokola, joka ohjasi aktiivisesti nuoria urheilun ja kulttuurin pariin. Osmo Tokola innosti myös Tuomo Hämäläistä osallistumaan alueelliseen koululaisten kulttuurikilpailuun. Tuomo oli ja on todella lahjakas musiikissa ja kykenee soittamaan korvakuulolla kappaleen kuin kappaleen. Niinpä hän lahjakkaana musiikillisena nerona voitti huuliharpun soitolla kulttuurikilpailussa ykköspalkinnon. 1960-luvun puolivälissä Tuomo ja Leo tutustuivat Raution alapään kansakoulussa toisiinsa. Leo kävi sitten Tuomon kotona kuuntelemassa hänen huuliharpun ja kitaransoittoa. Siinä hän innostui sitten hyräilemään lauluja ja niin käynnistyi Tuomon ja Leon yhteistyö. Tuomo ja Leo soittelivat ja lauloivat vuorotellen kummankin kotona.

Keijo Nivala oli saanut tilata Anttilan postimyynnistä pikkuhaitarin. Niinpä hän tuli pikku haitarin kanssa kokeilemaan yhteen soittamista, kun Tuomo ja Leo musisoivat Kinnusella. Vesa Kinnunen oli puolestaan innostunut kitaran soitosta ja osasikin sitä korvakuulolla jo aika hyvin. Pian Vesa kuitenkin otti kitaran rinnalle bassokitaran ja opetteli Keijon avustuksella nuotit. Rumpali oli vielä hukassa. Alavieskassa oli nuorukainen nimeltään Esko Puutio saanut rummut ja oli innokas opettelemaan rumpalin taitoja. Leo sai Eskon mukaan ja näin uusi orkesteri oli saanut peruskokoonpanon kasaan syksyn 1966 aikana, jolloin Keijo myös sai ostaa uuden isomman haitarin.

Talvella 1967 uusi orkesteri rupesi harjoittelemaan säännöllisesti ja yleensä sunnuntai-iltapäivisin Raution nuorisoseurantalolla. Orkesterin vahvistimet olivat aluksi Erkki Kiimamaan itsetekemiä, joissa käytettiin vanhojen radioiden radioputkia. Tehoja saatiin muutama kymmenen wattia. Syksyllä 1967 paketti oli kasassa ja harjoiteltuja tanssikappaleita oli noin 80. Niinpä ensimmäiselle ”keikalle” lähdettiin Raution Kärkisen nuorisoseuran talolle sunnuntaina 17.9.1967. Orkesteri oli saanut nimekseen Tango-Landola, koska tangot olivat silloin kovassa suosiossa. Landola nimi tuli kitaran nimestä. Orkesterin nimen ideaan vaikutti maankuulu Dallape-orkesterin nimi, jossa nimen taustalla oli Dallape-harmonikan nimi.

Näin Tango-Landolan tie Pohjois-Suomen tanssipaikoille oli avattu ja siitä alkoi orkesterin 50-vuotistaival tanssimusiikin parissa.

Suvivalssi ja Leo Kinnunen, Rautio1998

https://www.youtube.com/watch?v=WS_DDpalDRE

Iltamat Rautiossa 1991

https://www.youtube.com/watch?v=5OmjPKTtR-k

Tango-Landolan 50-vuotisjuhlakonsertti Rautiossa kesällä 2017, osa 2

https://www.youtube.com/watch?v=ou1AelUT7qc

Rautio-viikon kulkue on ollut merkittävä osa rautiolaista historiaa

Näytelmät ovat olleet keskeinen osa Rautio-viikkoa

Hän maalasi rautiolaisten sotaretkestä 30 maalausta, joista minulla on 9 mukana taidenäyttelyssäni. Osmo Tokola oli taitava käsistään ja osasi opettaa oppilailleen käsityötaitoja. Hän oli vaativa opettaja. Hän johti myös omalla esimerkillään. Sodan kokemus oli kuitenkin jättänyt häneen omat jälkensä. Hän hermostui ja sai raivonpuuskia, joiden kohteeksi joskus oppilaatkin joutuivat.

Osmo Tokolan sotaa kuvaavat maalaukset taidenäyttelyssäni

Raution koulun historiaa

Raution kirkonkylän kansakoulun opetustyö aloitettiin 16. syyskuuta 1889 Lukkarin puustellissa.

Kansakoulun perustamista ovat valistuneet rautiolaiset isännät kehitelleet ilmeisesti useiden vuosien aikana ja 12.12.1881 Raution pappilassa pidetyssä kuntakokouksessa on sitten tehty päätös kansakoulun perustamisesta. Alkuperäinen pöytkirja on hävinnyt, mutta säilyneen jäljennöksen kautta tuon kuntakokouksen pöytäkirjan ovat omakätisesti allekirjoittaneet kuntakokouksen esimies Henrik Petäjistö ja kirjuri Henrik Kärkinen sekä puumerkeillään vahvistaneet Johan Räihä, Johan Härö, Henrik Asu, Henrik Takkunen ja Jaako Sipilä.

Kansakoulun johtokunnan esimieheksi oli valittu pastori N. Karlsberg ja jäseniksi kauppias Henrik Petäistö, kirkkoväärti Johan Räihä, talokkaat Manna Koivu-Sipilä, Juho Härönoja, Erkki Mäkitalo, Henrik Kärkinen-Wähäkangas, Erkki Keltapöllä ja lautamies Jaako Werronen. Viisi vuotta oli kulunut, mutta Rautiossa ei ollut tapahtunut mitään. Kesällä 1888 kansakoulujen tarkastaja pastori J. Reini oli kirjoittanut asiasta Oulun läänin kuvernöörille ja vaatinut kuntaa toteuttamaan vuonna 1881 tehdyn päätöksen kansakoulun perustamisesta.

Lääninhallitus on antanut välipäätöksensä tarkastajan vaatimuksesta 11. elokuuta 1888 ja Raution kuntakokous on puolestaan vastannut siihen jo 3. syyskuuta 1888. Päätöksen mukaan kunta suostuu panemaan koulun toimeen syyskuun alusta 1889, mutta pyytää, että ”koulu pitemmäksi aikaa saisi olla sijoitettuna hyyryhuoneisiin eli siihen asti kunnes koulun menestys on täydellisesti taattu”. Oulun lääninhallitus on 5. lokakuuta 1888 ”hyväksynyt ja vahvistanut mitä Raution kuntalaiset viime syyskuun 3. päivänä asiassa ovat päättäneet".

Koulutoimen ylihallitus (kouluhallitus) on 7. elokuuta 1889 esittänyt, että yleisistä varoista myönnettäsiin ”apuraha opettajattaren palkkaamiseen raution kuntaan perustettavaksi aiotussa ylemmässä, pojille ja tytöille yhteisessä kansakoulussa”. Lopullisen päätöksen kansakoulun perustamisesta on tehnyt Keisarillisen Suomen Senaatin kirkollisasiain toimituskkunta Helsingissä 28. elokuuta 1889.

Koulun johtokunta on päättänyt 9. huhtikuuta 1889 vuokrata koululle ja opettajattarelle huoneet Lukkarin puustellista (nykyisin Raution kotiseutumuseona) 50 markan vuosivuokralla. Ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa 13. elmikuuta 1889 on merkitty pöytäkirjaan, että opetusta tulee antaa seuraavissa aineissa: uskonoppi ja kirkkohistoria, soveliasten kirjain lukeminen äidinkielellä ja sen kirjoittaminen, maantiede ja historia, muoto-oppi sekä pintain ja kappalten mittaaminen, luonnontiede ja sen käytäntö, kuvaanto, laulu ja voimistelu, jonka ohessa tyttöjä pitää harjoittaa naisväen käsitöihin ja poikia kätevyyteen. Koulun aloituspäivänä 16. syyskuuta 1889 johtokunta hyväksyi opettajan tekemän lukujärjesteyksen, jonka mukaan koulupäivän pituus oli maanantaista perjantaihin viisi tuntia ja lauantaisin neljä tuntia.

Raution kirkonkylän koulun rakennukset vuonna 1930 tapahtuneen laajennuksen jälkeen.

Keväällä 1891 kuntakokous on ”lupausten mukaan ja pitemmän aikaa tuumittua” ostanut 300 markalla uuden koulun paikaksi Hiskias Aaponpoika Räihältä ”Pappilan maan rajalta Sysimehtän ja Matti Hanhinevan Torpanmaan paikalta peltoa yhden tynnyrinalan ja kartanon maan tonttia puolen tynnyrin alan”. Koulun rakentaminen on toteutettu 1892 ja sitä varten on Raution koulupiirin asukkailta kannettu kahteen otteeseen yhteensä noin 2 000 markkaa. Pääurakoitsijana toimi Jaakko Antinpoika Takkunen, joka huutokaupassa otti tehdäkseen ”rakennuksen salvaamisen ja veistämisen sisältä ja päältä ja päätyin lautottamisen ponttaamalla ja vesikaton tekemisen asfalttihuovasta 540 markan summasta.

Ensimmäisen koulutalon rakennuskustannukset ovat olleet yhteensä 5 550 markkaa. Useina vuosina koulun menot ovat olleet tuloja suuremmat ja tilinpitäjä Otto Petäistö on joutunut maksamaan koulun menoja omasta pussistaan. Tammikuussa 1893 oli johtokunnassa ensimmäisen kerran esillä koulun vesikysymys. Tuolloin päätettiin tehdä koululle kaivo, jonka ”puitteiksi ostetaan joku vanha huone-aitta tai riihi.

Alusta alkaen oli kirkonkylän koulu varsin sivussa muusta asutuksesta ja koulun paikkaa valittaessa lieneekin painavimpana syynä ollut pappilan läheisyys. Rakentamisen kannalta maaperän laatu oli huonoa ja jo pian koulun aloittamisen jälkeen ovat johtokunnan jäsenet useinkin joutuneet pohtimaan korjaustöitä ja niistä aiheutuneita pulmia.

Syksyllä 1920 oli koululle vuokrattava lisätiloja lukkari Jokelinin puustellista. Varsinaiseen koulutaloon saatiin sähköt 1922 lopulla. Yli neljännesvuosisata myöhemmin 1949 valtuusto myönsi 30 000 markkaa sähköjohtojen uusimiseen, kun silloin sähkönjakelua hoitaneelta Korpelan Voima Oy:ltä oli tullut määräys, että sisätilojen sähköjohdot on uudistettava laillisiksi.

Opettaja Helvi Juntumaa oli virassaan 1952-1957. Kuva on otettu pappilan väentuvan edessä.

Vuonna 1952 vuokrattiin alakoulua varten luokkahuone koulun viereisestä pappilan väentuvasta ja samana vuonna rakennettiin koululle uusi sauna. Koulun laajentaminen tuli esille seuraavana vuonna ja johtokunta esitti jälleen koulun rakentamista uuteen paikkaan, koska ”nykyisen koulun paikka on sekä asemansa että maan laatua ajatellen sellainen, että ei ole tarkoituksenmukaista tähän koulua rakentaa. Kunnanvaltuustokin oli nyt samaa mieltä ja koulun paikaksi ostettiin maantien varresta Antti Niskalta 63 aaria maata 350 000 markan hinnalla.

Koululle hyväksyttiin Jukka-tyyppipiirustukset ja rakennsulupa saatiin syyskuun alusta 1954. Tiilirakenteinen koulu valmistui kunnan omana työnä 1955 ja sen kustannukset olivat noin 23 miljoonaa markkaa. Koulun tilavuus oli noin 3300 kuutiometriä ja talousrakennuksen tilavuus noin 330 kuutiometriä.

Raution koulu on ollut lakkautusuhan alainen vuonna 2011. Kalajoen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Raili Myllylän johtama kouluverkkotyöryhmä yritti saada lakkautettua koulun, mutta se ei onnistunut siinä operaatiosa. Sen jälkeen lakkautusta yritettiin ”vippaskonstein” eli Kalajoen kaupungin investointibudjetin kautta. Asiasta nousi sen verran iso ”mökä” että asia näytetään hoidettavan kunnallisvaalien 2012 jälkeen.

Raution koulu

Raution koulussa tehtiin käsityötunneilla opettaja Osmo Tokolan opastuksella vaativia käsitöitä kuten esim. könninkelloja.

Raution kirkonkylän kansakoulun oppilaita

Osmo Tokola toimi johtavana opettajana Raution koulussa vuosina 1943-44 ja 1946-1971.

Valtuuston kokous 19.12.2003

Kalajoen valtuusto käsittely kouluverkkoasiaa 19.12.2003 § 63. Kalajoen kaupunginvaltuusto päätti äänestyksen jälkeen hyväksyä kaupunginhallituksen esityksen kouluverkon supistamisesta

Koulu on elävän kylän tunnusmerkki
http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2008/12/koulu-on-elvn-kyln-tunnusmerkki.html

Mistä oppilaat Tyngän aluekouluun?
http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2009/04/mista-oppilaat-tyngan-aluekouluun.html

Kouluverkkotyöryhmän esitys täydellinen fiasko
http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2011/11/kouluverkkotyoryhman-selvitys-on.html

Kalajoen kouuverkko ratkaistiin invstointiohjelmalla
http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2011/11/kalajoen-kouluverkko-ratkaistiin.html

Kouluverkkoasia kuohuttaa mieliä
http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2011/11/kouluverkkoasia-kuohuttaa-mielia.html

Kaupunginvaltuuston kokous 13.12.2011 osa 1
http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2011/12/kalajoen-kaupunginvaltuuston-kokous.html