Kalajoen uusi valtuusto – Tilanne kun 98 %:a äänistä on laskettu
Keskusta 23 paikkaa , lisäystä 3 paikkaa, kannatus 61.1.% lisäys 8,4 %
Kokoomus 5 paikkaa , lisäystä 1 paikka, kannatus 14.9 lisäys 2.1 %
Vasemmistoliitto 3 paikkaa kannatus 8.4,% lisäys 0,6 %
SDP 2 paikkaa kannatus 6.2 % ,lisäys +-0 %
PS 1 paikka kannatus 4.5 % - 5.4 %
Vihreät menetti molemmat paikkansa kanatus 1.9 % - 4.6 %
Kristilliset 1 paikka, kannatus 2,7% - 0.6 %
Valtuuston tuli 14 uutta valtuutettua. Uusia valtuutettuja ovat Keskustan Antti Kuusisto, Ari Rautakoski, Pekka Nuorala, Risto Tilus, Sami Hänninen, Perttu Siermala, Marjella Turvanen, Otto Märsylä, Heli Kallioinen, Tiina Nevanperä, Tero Översti Kokoomuksen Suvi Puhto, Juha Junnikkala. Perussuomalaisten Markku Myllymäki.
Keskustan valtuutetut
Miika Heikkilä 295 ääntä
Eija Pahkala 239 ääntä
Antti Nikula 189 ääntä
Antti Kuusisto 164 ääntä uusi
Mari Niemelä 149 ääntä
Pauli Ålander 137 ääntä
Olli Isokääntä 120 ääntä
Tomme Pöyhtäri 118 ääntä
Pekka Nuorala 116 ääntä uusi
Seppo Hihnala 107 ääntä
Ari Rautakoski 104 ääntä uusi
Risto Tilus 96 uusi
Sami Hänninen 94 uusi
Fanni Pöntiö 91
Mauno Rahkola 88
Tiina Nevanperå 87
Tomi Gronoff 81
Tuomas Kupari 68
Marjella Turvanen 66 uusi
Ritva Mäntymäki 59
Heli Kallioinen 58 uusi
Perttu Siermala 58 uusi
Tero Översti 57 uusi
Kokoomuksen valtuutetut
Suvi Puhto 144 ääntä uusi
Hanna Saari 138 ääntä
Juha Junnikkala 92 uusi
Sami Mölsä 70
Jouko Arvo 60
Vasemmistoliitto
Sirkka Alho 147 ääntä
Jenni Tuliniemi 102
Päivi Alho 80
SDP
Pia Härkönen 124 ääntä
Timo Suni 61
Perussuomalaiset
Markku Myllymäki 72 uusi
Kristillisten
Risto Nikula 69
Risto Nikula valittiin sijalta 35. valtuustoon. Keskusta sai 3 paikkaa lisää ja lisäsi kannatustaan 8.4 prosenttia. Perussuomalaiset menettivät kaksi paikka ja saivat vain yhden paikan. Perussuomalaisten kannatus oli 4.5 %:a ja perussuomalaiset menettivät kannatustaan 5.4 %:a lähinnä Keskustalle. Lek Pernun äänimäärä putosi rajusti ja Lek Pernu ei tullut valituksi. Vihreät menettivät molemmat paikkansa. Vihreiden kannatus oli 1.9 %:a ja kannatuksen menetys oli 4.6 %:a lähinnä Vasemmistoliitolle ja ennen kaikkea Keskustalle.
Vaalien äänestysprosentti oli Etelänkylällä 55,6 %, Himangalla 61.4 %, Pohjankylällä 51 %, Rautiossa 55.9 % ja Tyngällä 57.9 %. Äänestysprosentti 55,3 %. Edellisisissä vaaleissa 56,0 %. Hyväksyttyjä ääniä oli 5259 ja hylättyjä 61.
Aluevaltuustoon Kalajoelta valittiin kolme henkilöä Keskustan Miika Heikkilä 1055 ääntä ja Eija Pahkala 762 ääntä sekä Vasemmistoliiton Katja Tuliniemi 434 ääntä.
Onnea valituille!
Nämä olivat SOTE-vaalit, vaikka todellisuudessa Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston sulkivat Keskustan lestadiolaiset.
Miksi perussuomalaiset koki tappion näissä vaaleissa?
Perussuomalaiset ministerit ja kansanedustajat eivät kuuntele kansan ääntä. Minulla on useita perussuomalaista ministeriä ja kansanedustajaa FB-kavereina. Yksikään heistä ei vastaa sähköpostiviesteihini. Innostaako tällainen toiminta äänestämään perussuomalaisia? Ei varmasti.
Ylpeys käy langeemuksen edellä. Tämä sanonta tarkoittaa, että jos joku on liian ylpeä ja itsevarma, hän saattaa tehdä virheitä tai epäonnistua. Ylpeys voi saada ihmisen ajattelemaan, että hän ei voi koskaan epäonnistua tai että hän on parempi kuin muut.
Riikka Purra puheenjohtajana jatkaa samaan jargoniaa Suomen vaikeasta talouden tilasta ja unohtaa köyhät, vanhukset ja sairaat. Rikkaita pitää suosia. Puoluejohtajan perseennuolijat ylistävän puheenjohtajansa toimitaa. Keisarilla ei ole vaatteita. Olipa kerran kauan sitten eräs keisari, joka piti kauniista vaatteista. Hän piti vaatteista niin paljon, että hän käytti kaikki rahansa uusiin, hienoihin pukuihin. Keisari ei välittänyt kaupunkilaistensa murheista tai valtakunnan asioista. Hän ei ylipäätään ollut kiinnostunut mistään muusta kuin omista vaatteistaan. Sen sijaan, että olisi tehnyt töitä, hän vietti päivänsä lähinnä vaatekomerossa uusia hattuja ja takkeja sovitellen.
Keisarin kaupungissa vieraili paljon ihmisiä. Eräänä päivänä kaupunkiin saapui kaksi huijaria, jotka selittivät olevansa taitavia kankaantekijöitä. Miehet väittivät, että heidän kankaissaan oli ihmeellinen taika: niistä valmistetut vaatteet olivat niin hienoja, että niitä nähdäkseen täytyi olla erityisen viisas. Tyhmät ihmiset eivät sen sijaan näkisi kankaita lainkaan, väittivät huijarit.
„Minun täytyy saada itselleni tuota taikakangasta“, tuumi keisari. „Siihen pukeutumalla saisin selville, kuka valtakunnassani on viisas ja kuka tyhmä“, hän ajatteli. Niinpä keisari pyysi huijareita kutomaan hänelle taikakangasta. Hän antoi kankaantekijöille runsaasti rahaa, jotta nämä pääsisivät työssään alkuun.
Huijarit pystyttivät kangaspuut ja olivat tekevinään kangasta, vaikka heillä ei ollut työssään lankoja lainkaan. He vaativat työtään varten kultaa ja silkkiä, mutta eivät käyttäneet niitä kankaaseen vaan kätkivät rikkaudet omiin taskuihinsa. Huijarit olivat kutovinaan kangasta yömyöhään saakka.
„Haluaisinpa jo tietää, miltä taikakangas näyttää“, tuumi keisari uteliaana. Mutta toisaalta häntä huolestutti, että kankaan näkisivät vain viisaat ihmiset. Ei hän tietenkään itsensä puolesta pelännyt, mutta silti keisari piti varmempana lähettää kangasta tarkastamaan vanhan ministerinsä. „Ministeri on taatusti kyllin viisas näkemään kankaan“, tuumi keisari.
Ja niin vanha ministeri meni katselemaan kahden miekkosen työskentelyä tyhjien kangaspuiden ääressä. Ministeri pelästyi. „Hyvänen aika, enhän minä näe tuossa mitään kangasta“, hän ajatteli, muttei sanonut ääneen mitään. Ministeri ei kerta kaikkiaan kehdannut sanoa, ettei nähnyt kangasta, sillä silloin muut olisivat pitäneet häntä typeränä. Mutta eihän ministeri tietenkään mitään olisi voinutkaan nähdä, sillä kangaspuut olivat tyhjät.
Ministeri palasi nolona takaisin keisarin luo. Hän ei uskaltanut paljastaa, ettei ollut nähnyt kangasta lainkaan. Niinpä hän kertoi keisarille mukamas innoissaan, että huijareiden kangas oli ollut kerrassaan kauneinta, mitä maa päällään kantoi. Keisari myhäili tyytyväisenä ja antoi huijareiden käyttöön lisää kultaa ja silkkilankaa. Nämä kuitenkin pistivät kaiken taas omaan kätköönsä ja jatkoivat olemattoman kankaan kutomista. Pian keisarin uteliaisuus taas heräsi ja hän lähetti toisen virkamiehen katsomaan työn etenemistä. Hänen kävi kuten ministerin: kangaspuut näyttivät tyhjiltä. „Eikö kankaamme olekin kaunista“, kysyivät huijarit, ja virkamiehen ei auttanut muu kuin myönnellä. Hänkään ei kehdannut kertoa, ettei nähnyt kangasta
Kun virkamieskin oli vuolaasti kehunut taikakankaan kauneutta, halusi keisari viimein itse nähdä sen. Keisari asteli kangaspuiden ääreen ministeri ja virkamies mukanaan. Huijarit esittivät yhä kutovansa näkymätöntä kangasta. „Suurenmoinen!“, huudahtelivat ministeri ja virkamies keisarin vieressä. „Eivätkö olekin upeat värit?“ Keisari kauhistui, sillä hän ei nähnyt kerrassaan mitään. „Tämäpä kauheaa“, ajatteli keisari-parka. Mutta hänkään ei uskaltanut tunnustaa, että ei nähnyt kangasta, sillä silloin häntä olisi luultu tyhmäksi. „Se on todella kaunis“, keisari sanoi ääneen ja yritti näyttää vakuuttavalta.
Ministeri ja virkamies kehottivat keisaria esiintymään uudesta kankaasta valmistetussa vaatteessa valtakunnan juhlapäivänä. Keisari myöntyi. Juhlapäivää edeltävänä yönä huijarit olivat ompelevinaan vaatetta keisarille näkymättömästä kankaasta. He leikkasivat saksilla tyhjää ilmaa ja neuloivat neulalla, josta puuttui lanka. Lopuksi huijarit lopettivat työn ja huudahtivat: „Nyt puku on valmis!“
Aamulla keisari saapui hoviherrojensa saattamina puvun luokse. Huijarit nostivat tyhjät kätensä ilmaan ja olivat esittelevinään keisarin uutta vaatetta. „Kas tässä housunne, arvon keisari“, he sanoivat. „Ja tämä tässä on uusi upea takkinne“. „Tosiaankin upea“, säestivät keisarin hoviherrat. Mutta eivät he tietenkään nähneet mitään. Kukaan ei vain uskaltanut tunnustautua tyhmyriksi.
Keisari riisui vaatteensa. Huijarit auttoivat häntä pukemaan päälleen uudet vaatteet, joita todellisuudessa ei ollut olemassakaan. He olivat solmivinaan takinnyörejä ja suoristavinaan housunlahkeita. He ihastelivat ääneen, miten komealta keisari uusissa vaatteissaan näyttikään. Myös keisarin hoviherrat ylistivät vaatteita kilpaa. „Kerrassaan verraton asu!“
Niin keisari astui saattueineen ulos ja asteli kaiken kansan eteen ilman vaatteita. Kaupunkilaiset olivat tulleet sankoin joukoin keisarin juhlakulkuetta katselemaan. Ihmiset hurrasivat ja ihastelivat keisarin uusia vaatteita. „Katsokaa miten kaunis laahus, miten upeat housut“, kaupunkilaiset kehuivat kilpaa. Kukaan ei kehdannut myöntää, ettei nähnyt uusista vaatteista langanpätkääkään, sillä kukaan ei halunnut myöntää olevansa tyhmä.
Silloin kuului ihmisjoukosta pienen tytön ääni. „Mutta eihän keisarin yllä ole lainkaan vaatteita“, tyttö huudahti. Lapsen sanat levisivät nopeasti ihmisjoukossa. „Joku sanoi, että keisarilla ei ole vaatteita“, kuiskasivat ihmiset toisilleen. „Keisarilla ei ole vaatteita, niin kuultiin sanottavan“, he supisivat.
„Mutta eihän hänen yllään olekaan mitään“, huusivat lopulta kaikki. Ja se hävetti keisaria suunnattomasti, sillä hän tiesi kaupunkilaisten olevan oikeassa. Hän ymmärsi viimein, että häntä oli huijattu. Ja niin keisariparan ei auttanut muu kuin nostaa päänsä pystyyn ja kävellä alushousuisillaan takaisin kotiin. Sen pituinen se.
Tämä on satu perussuomalaisten toiminnasta hallituksessa. He sulkevat silmänsä ja korvansa kansan ääneltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti