Kalajoelta
on ollut seuraavat henkilöt valtiopäiväedustajina
talonpoikaissäädystä:
1624
Sipi Ollinpoika Hannila, Pohjankylä
1655
Sipinpoika Laurila
1672,
1675 Juho Juhonpoika Kopakkala
1682
Matti Matinpoika Metsälä, Metsäkylä
1734
Jooseppi Kääntä, Kääntä
1771-1772
Antti Sorvari, Taluskylä
1872
Jaakko Merenoja
1877-1878
Jaakko Myllylä
1897,
1899, 1905-1906 Kalle Myllylä
Kalle Myllylä – valtiopäivämies
Taiteilija Tanja Luukkosen muotokuvapiirros Kalle Myllylästä
Kalle
Pekanpoika Myllylä syntyi Kalajoella 14.9.1844 ja kuoli siellä
11.7.1923. Kalle Myllylän isä oli Merimies Pekka Heikkilä,
alkujaan Tuura. Myllylä sukunimen hän otti mennessään toiseen
avioliittoon ja muuttaessaan asumaan Pitkäsenkylän Myllylään.
Kalle Myllylä ei käynyt muuta virallista koulua kuin rippikoulun.
Hänen lahjakkuutensa ilmeni jo pienenä. Naapuritalon isäntä,
joka tunnettiin sen lukumiehenä, opetti hänet lukemaan j0
6-vuotiaana. Seurakunnan pastori E.R. Alceniiuksen sanotaan
opettaneen laskutaitoa Kalle-pojalle, joka oli 11-vuotias pastorin
muuttaessa Lapväärtiin. Itsekseen hänen sanottiin opetelleen
Vivolin laskuopin. Itse hän myöskin opetteli kirjallisen
ruotsinkielen taidon niin, että pystyi laatimaan asiakirjoja, jotka
yleensä silloin piti olla ruotsinkielisiä. Hänellä oli erittäin
selvä käsiala ja taito laatia selviä, helposti ymmärrettäviä
asiakirjoja ja kokousten pöytäkirjoja. Häntä käytettiin jo
varsin nuorena asiakirjojen laatijana ja perunkirjoitusten
pitäjänä.
Kalle Myllylä valittiin Kalajoen kunnan
kirjuriksi 21.3.1870. Siinä tehtävässä hän teki varsinaisen
elämäntyönsä, 52 vuotta. Viime vuosisadan loppupuolella ja vielä
tämän vuosisadan alussakin oli kunnallisten asioiden hoito
jokseenkin yksinomaan kunnankirjurin tehtävänä. Myllylä oli
erittäin pidetty ja tehokas kunnankirjurin toimessaan.
Kun
Myllylä lopulla vuotta 1922 sitten luopui kunnankirjurin
tehtävästä, myönsi valtuusto hänelle kunnanhallituksen
esityksestä 6000 markan kertakaikkisen korvauksen eläkkeenä. Tämä
vastasi hänen lähes seitsemän vuoden palkkaansa.
Kalle
Myllylän työ valtiopäivämiehenä alkoi, kun seudun talonpoikia
talonpoissäädyssä edustanut Pietari Päivärinta korkean ikänsä
takia kieltäytyi ehdokkuudesta. Myllylä valittiin valtiopäiville
talonpoikaissäätyyn 1897. Hän oli mukana myös 1899
ylimääräisillä valtiopäivillä ja tuli valituksi taas 1905-06
valtiopäiville, jotka olivat viimeiset säätyvaltiopäivät.
Yksikamarisen eduskunnan ensimmäisille valtiopäiville Kalle
Myllylä valittiin vaalipiirinsä suurimmalla äänimäärällä.
Hän lukeutui vanhasuomalaiseen puolueeseen. Näillä valtiopäivillä
tuli ensikerran esille Rahjan satama-aloite, jonka yhtenä
allekirjoittajana oli luonnollisesti Kalle Myllylä. Hän oli vielä
vuoden 1909 molemmilla valtiopäivillä, jotka olivatkin sitten
hänen viimeisensä. V.H. Kivioja kirjoittaa 1944, Myllylän
syntymän 100-vuotishistoriikissään: ”Valtiopäivätoverit,
joita vieläkin on elossa, muistavat Myllylää vaatimattomana
edustajana ja pystyvänä valiokunnan jäsenenä. Elämä oli aina
vakaata ja esimerkiksi kelpaavaa heidän yksimielisen todistuksensa
mukaan. Oman maan ja maakunnan asioita hän ajoi sydämensä koko
lämmöllä ja kokemuksensa tukemana.
Eläkevuosista
kunnankirjuri Kalle Myllylä ei ehtinyt nauttia. Kun hän vuoden
1922 lopulla luopui kirjurin tehtävästään, kuoli hän heinäkuun
alkupuolella 1923. Kalajoen kunta on pystyttänyt hänen haudalleen
muistomerkin. Kalle Myllylän ensimmäinen puoliso Anna Heikintytär
Hukka syntyi Himangalla 18.07.1842 ja kuoli Kalajoella 30.12. 1883.
Toinen vaimo Stiina Maria Pekantytär Törmälä, syntynyt
Kalajoella 2.12.1843 ja kuollut Kalajoella 7.11.1914.
Liisi Kivioja – ensimmäisen eduskunnan naiskansanedustaja Kalajoelta
Taiteilija Tanja Luukkosen muotokuvapiirros Liisi Kiviojasta
Kansanedustaja Liisi Kivioja
Vasemmalla kuvassa oleva talo Liisi Kiviojan talo Lankilantie 4, jossa hän toimi Kansallis-Osake-Pankin konttorin johtajana.
Liisa (Liisi) Kivioja (entinen Kari) s. 10.1.1859 Siikajoella ja kuollut 30.10.1925 Helsingissä, oli kansakoulunopettaja, pankinjohtaja ja Suomalaisen puolueen kansanedustaja ensimmäisessä eduskunnassa 1907-1910 edustaen Vaasan läänin eteläistä vaaliiiriä.
Kivioja oli siikajokisen räätälin tytär, joka pääsi itseopiskelun avulla Jyväskylän seminaariin ja valmistui sieltä 1881 kansakoulunopettajaksi. Hän toimi kansakoulunopettajana Vähässäkyrössä 1881-1882 ja Oulunsalossa 1882-1888. Kun hänelle ei papiksi valmistuneen puolisonsa kanssa löytynyt työtä samalta paikkakunnalta, lähti pariskunta vuosiksi 1891-97 Amerikkaan, missä aviomies toimi siirtolaispappina. Heillä oli asuntonaan eräänlainen rivitalo, jossa oli yhteinen eteinen toisen perheen kanssa, jolla oli runsaasti lapsia. Yksi lapsista mieltyi naapureihin niin, että konttasi sinne aina kun kuuli ovissa kuljettavan ja rupesi olemaan yötkin naapurissa. Kun Kiviojat olivat lähdössä Suomeen, ilmoitti pieni Jani-poika lähtevänsä mukaan. He adoptoivat lapsen – omaa lasta perheessä ei ollut – ja näin heillä oli palatessaan poika ja seurakunnan antama hopeamalja alusvateineen. Malja on Liisi Kiviojan kuoleman jälkeen ollut Kalajoen seurakunnan kastemaljana. Siihen on kaiverrettu ”Muisto Fairpartin seurakunnasta pastori A. Kiviojalle”.
Suomeen palattuaan Kiviojat asettuivat ensin Teuvalle, mutta tulivat Kalajoelle 1902. Aapeli Kiviojan tultua valituksi Kalajoen kappalaiseksi. Teuvalaiset pyysivät tarmokkaan pastorskan kansanedustajaehdokkaaksi ensimmäisiin eduskuntavaaleihin, ja hänet valittiin Suomalaisen puolueen listoilta kansanedustajaksi Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi 1907-09. Matka eduskuntaan kulki Kalajoelta.
Eduskunnassa Liisi Kivioja kannatti muiden naisedustajien rinnalla naisille oikeutta
kaikkiin valtion virkoihin, kätilöiden palkkaamista kuntiin, 21 vuotta täyttäneille aviovaimoille täysivaltaisuutta itseensä ja omaisuuteensa nähden, äitien vakuutuslainsäädännön parantamista ja aviottomien lasten aseman parantamista, mutta myös muun muassa yleistä oppivelvollisuutta ja kansankirjastojen avustamista. Kalajoen Hietalan kappalaisen pappilassa hänen käden jälkensä näkyy vieläkin, sillä suurin osa hänen istuttamistaan pihakoivuista on vielä pystyssä.
Miehensä kuoltua 1909 junassa paluumatkalla Helsingistä sairaalahoidosta Liisi Kivioja lähti Kuopioon, missä hän oli vanhain sokeain työkoulun johtajana 1910-1918. Kun hän joutui jättämään tehtävänsä koulun taloudellisten vaikeuksien vuoksi 1918, hänet valittiin naiselle harvinaiseen tehtävään, Kansallis-Osake-Pankin paikallisen konttorin johtajaksi Kalajoelle.
Kesällä 1918 hän palasi Kalajoelle, missä hän oli viihtynyt hyvin. Hän osti Mehtäkylästä hirsitalon, jonka siirrätti kirkonkylälle – osoite Lankilantie 4. Talon kulmakamarissa hän hoiti Kansallis-Osake-Pankin asioimiston johtajan töitä 1918-25.
Tämän lisäksi hän osallistui Kalajoen naisyhdistyksen toimintaan, jossa hän oli ollut mukana jo kappalaisen puolisona. Jäsenet hankkivat varoja mm. keittämällä hernesoppaa Santaholman pyykkipadassa markkinamiehille myytäväksi. Naisyhdistys piti joitakin vuosia Tyngällä Rahkossa kehkotautiparantolaakin. Yhdistys on lopetettu 1960-luvulla. Liisi Kiviojan elämäntyön merkittävin vaihe ajoittuu Kalajoelle.
Leonard
Typpö – Raution viimeinen kansanedustaja
Taitelija Tanja Luukkosen muotokuvapiirros Leonard Typpöstä
Itsenäisenä maalaiskuntana Rautio oli vuodesta 1865 alkaen, jolloin annettiin asetus kunnallishallinnosta maalla. Raution kunta liitettiin Kalajoen kuntaan 1.1.1973. Rautiolaisuus on käsite. Rautiolaisuutta juhlitaan joka kesä viikon ajan.
Rautiolainen Leonard
Typpö valittiin
kansanedustajaksi ensi kerran vuonna 1911 Oulun läänin eteläisestä
vaalipiiristä Suomalaisen puolueen vaaliliitosta. Hän oli
ehdokkaana suomalaisen puolueen vaaliliitossa kaikkiaan seitsemällä
listalla, joista kahdessa ensimmäisenä nimenä ja viidessä mukana
toisena nimenä. Ykkösnimenä Typpö oli Rautio-Sievi-listalla,
jonka tunnus oli ”Suomalaisuus voittoon, kansa valtaan” sekä
Ylivieskan listalla, jonka tunnus oli ”Suomalaisuus voittoon”.
Toisena nimenä Typpö oli Saloisissa, Oulaisissa, Haapavedellä,
Limingassa ja Nivalassa. Alueellisesti varsin merkittävää oli se,
ettei Typpö ollut lainkaan ehdokkaana Kalajoen listalla. Saloisten
listan tunnus oli sama kuin Rautio-Sievin-listalla ja Oulaisten
listalla sama kuin Ylivieskassa. Haapaveden listan tunnus oli
”Kansallinen yksimielisyys”, Limingan listan ”Suomalainen
puolue” ja Nivalan listan ”Totuus maan perii”.
Typön
ensimmäinen kausi Suomalaisen puolueen kansanedustajana jatkui
vuoteen 1914 ja toisen kerran hän oli saman puolueen
kansanedustajana 1917-1918. Kolmannen kerran Leonard Typpö
valittiin eduskuntaan Kokoomuksen listoilta Oulun eteläisestä
vaalipiiristä vuonna 1918 ja hän oli mukana vuoteen 1921 saakka.
Eduskunnan valiokuntatyöskentelyyn hän osallistui
lakivaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa. Vapaussodan aikana
Leonard Typpö oli asunut erään toisien edustajan kanssa
helsinkiläisperheessä, jonka poika oli murhattu juuri ennen sodan
syttymistä. Edustajat olivat pelänneet henkensä puolesta ja siksi
he olivat terveinä miehinä asuneet kahden viikon ajan erään
professorin johtamassa sairaalassa tämän suostumuksella
vapaussodan taisteluissa haavoittuneiden potilaiden
joukossa.
Leonard Typön maallinen matka päättyi 54 vuoden
iässä kotona 27. päivänä kesäkuuta vuonna 1922 ilmeisesti
aivokasvaimen, aivosuonten katkeamisen tai aivokuumeen
johdosta.
Lestadiolaisen herätysliikkeen
maallikkosaarnaajana ja virsirunoilijana sekä kansanedustajana
jälkimaailman tietoisuuteen jäänyt Leonard Typpö oli syntynyt
29. tammikuuta 1868 torpparin, sittemmin talon isännän Kaarle
Heikinpoika Alatypön ja tämän ensimmäisen vaimoin Loviisa
Juhontytär Mäkelän kuudesta lapsesta vanhimpana.
Leonard
Typön kotitila ei ollut suuren suuri, maata on ollut vain noin
seitsemän hehtaaria ja tilalla on asunut Leonardin lisäksi kaksi
hänen veljeään. Leonard on mennyt ensimmäisen kerran naimisiin
18-vuotiaana itseään vuotta nuoremman Fredrika Nikodemuksentytär
Sipilän kanssa. Perheeseen syntyi kaksi lasta. Kuukausi toisen
lapsen syntymän jälkeen Leonard Typpö perheineen lähti
siirtolaiseksi Amerikkaan, missä he viipyivät hieman yli viiden
vuoden. Typöt asuivat Fitchburgissa Massachushetsin osavaltiossa ja
Leonard työskenteli rautalankatehtaassa. Amerikassa perheeseen
syntyi kolmas tyttö. Rautioon perhe palasi 1895 ja seuraavana
vuonna Frederika äiti kuoli kolmisen viikkoa perheen neljän lapsen
syntymän jälkeen.
Leonard Typpö vihittiin toiseen
avioliittoon 23. joulukuuta 1902 Anna Sorvarin kanssa. Leonardille
ja Anna syntyi viisi lasta, joista kaksi kuoli vain muutaman viikon
ikäisinä. Lapsista muistetaan Usko Typpö, joka isänsä tavoin
toimi pitkän ajan maallikkosaarnaajana. Leonard Typpö on
kirjoittanut erittäin runsaasti Siionin lauluja ja toimittanut
kaikkiaan kolme laulu- ja virsikokoelmaa. Ensimmäinen näistä
laulukirjoista ilmestyi vuonna 1902 ”Siionin kansan matkalaulut
elämän tiellä”-nimisenä. Kolmas laulukirja ilmestyi vuonna
1912. Silloin Leonard oli toiminut jo jonkin aikaa kansanedustajana.
Typpö oli aikansa vanhoillislestadiolaisuuden johtavia hahmoja.
Sakari Ainali – kansanedustaja
Taiteilija Tanja Luukkosen muotokuvapiirros Sakari Ainalista
Sakari
Ainali oli kansanedustaja ja maallikkosaarnaaja, joka oli Himangalla
3.12.1874 ja kuollut Oulaisissa 31.10.1938. Sakari Ainalin vanhemmat
olivat Matti Ainali ja Briitu Isopahkala. Sakari Ainali syntyi
Sillantakasen talossa Himangan Ainalin kylässä. Koti oli
maanviljelystila ja eläminen perustui siellä suurimmaksi osaksi
luontaistalouteen. Lasten ollessa alaikäisi äiti kuoli. Sakari oli
lapsista vanhin ja kun hän oli 19-vuotias meni isä toisen kerran
naimisiin. Tämä ei ollut Sakarille mieleen ja hän sanoi
veljelleen Oskarille lähtevänsä Ameriikkaan. Sinne hän lähtikin
1893. Matkarahaa hän sai isältään 500 mk ja evästä kotoaan
mahdollisimman paljon. Matkatoverit olivat välillä ihmetelleet,
kun Sakari ei ollut raaskinut ostaa itselleen juuri mitään, kuten
toiset olivat tehneet.
Viikkoja kestäneen matkan jälkeen
oli haastattelu ja tulotarkastus. Tulijoilla olisi pitänyt olla
jokin tietty summa maihinnousurahaa. Vuorollaan sitä oli kysytty
Sakariltakin. Hän oli vastannut hänellä on kymmenentuhatta
markkaa. Tosiasiassa hänellä oli vain 50 penniä, mutta hän pääsi
maihin. Matka jatkui South Dakotaan Black Hillsin vuoristoon
Lead-nimiseen kaupunkiin. Siellä oli ja on vieläkin kultakaivos.
Sinne Sakari pääsi töihin. Vaikka hänellä oli vain kaksi
viikkoa kiertokoulua ja rippikoulu koulupohjanaan, niin hän halusi
oppia sillä ”engelskaa” ja myös oppi niin, että tuli toimeen.
Työssään hn kohosi työnjohtajaksi. Amerikassa Sakari avioitui
Etelä-Pohjanmaalta tulleen Maria Leppilaakson kanssa. Kotimaa oli
kuitenkin mielessä ja Matti-isän kutsu Ainalin kylälle.
Loppuvuodesta 1902 perhe muutti takaisin Suomeen ja ensin Ainalin
kylälle.
Seuraavana kesänä tulivat kovat koettelemukset.
Kaikki kolme perheen lasta kuolivat viikon sisällä silloin
raivonneeseen tulirokkoon. Sakari ja Emilia muuttivat Himangan
kirkonkylälle 1903, josta he olivat ostaneet pienen maatilan.
Asuttuaan aluksi pienessä mökissä he vuonna 1904 rakensivat uuden
asunnon, joka sijaitsi nykyisen Joensuun kaupan kohdalla. Samana
vuonna Sakari Ainali sai uskonnollisen herätyksen, hän lähti
parannuksen askelille ja sain uskon lahjan. Vuonna 1906 hän alkoi
saarnatoiminnan , oli Lestadiolaisen lähetystoiminnan palveluksessa
toiminnanjohtajana 1906-1913 liikkuen eri puolilla maata.
Saarnatoimi jatkui kuolemaan saakka, vuoteen 1938.
Sakari
Ainali oli perustamassa Himangan Saha ja Mylly osuuskuntaa vuonna
1911. Hän oli osuuskunnan johtajana 1911-18 ja hallituksen jäsenenä
1919-1923, välillä tilintarkastajana ja sitten uudelleen
hallituksen jäsenenä vuoteen 1934. Sakari Ainalin
yhteiskunnallinen toiminta alkoi Himangan kunnan
luottamustehtävissä. Hän oli kuntakokouksen puheenjohtaja 1910-19
ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja 1920-1921 ja jäsenenä 1922-26
sekä 1936-38. Hän oli perustamassa osuuskauppaa ja säästöpankkia
Himangalle 1914.
Vuonna 1924 Sakari Ainali valittiin
kansanedustajaksi Oulun läänin et. Vaalipiiristä. Toisen kerran
hänet valittiin samasta vaalipiiristä 1927. Jouko Talonen
kirjoittaa väitöskirjassaan 1988, että Sakari Ainali oli näissä
vaaleissa kokoomuspuolueen ääniharava. Vuoden 1929 vaaleissa
Sakari Ainali joutui kovan arvostelun kohteeksi suhtautumisestaan
taidepohjaisen kulttuurin kuten esim. oopperan määrärahoihin.
Hänet leimattiin myös naispappeuden vastustajaksi ja eräitä
muita ehdokkaita pidettiin Ainalia sivistyneempinä. Hän jäi
näissä vaaleissa valitsematta, mutta kun eduskunnan hajottamisen
vuoksi pidettiin uudet vaalit jo vuonna 1930, valittiin Ainali
samasta vaalipiiristä kuin aikaisemminkin. Tämä kansanedustajakausi
kesti vuoteen 1933.
Kirkolliskokouksen jäseneksi Ainali
valittiin 1928. Siellä hän kuului mm. virsikirjavaliokuntaan
1934-35. Sakari Ainali oli vuoden saarnamatkalla USA:ssa. Vuodet
1932-35 olivat Sakari Ainalin elämässä raskaita ja murheellisia.
Oli kuoleman surua, kun vaimo ja kolme lasta kuolivat. Viimeisenä
kuoli juuri papiksi valmistunut Arvo-pooiia, josta isä toivoi
työnsä jatkajaa Jumalan valtakunnan työvainiolle. Perheeseen
syntyi 13 lasta ja kahdeksasta Sakari Ainali joutui luopumaan ennen
1938 tapahtunutta kuolemaansa.
Lähdeaineisto: Pentti Pulakka
Keskipohjalaisia elämäkertoja ISBN 951-97331-0-8
H. Kivioja - Kalajoen viimeinen kansanedustaja
Taitelija Markku Hakolan maalaus V.H.Kiviojasta kansanedustaja-ajaltaan ja Jokelan pappilasta.
Kuva rovasti V,H.Kivojasta
Vilho
Heikki Kivioja syntyi 21.1.1896 Kalajoella ja kuoli 2.11.1977
Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat talollinen Heikki Juhonpoika
Kivioja ja Susanna Sofia Antintytär, omaa sukua Himanka.
Pariskunnalle syntyi kuusi lasta, joista Vilho toiseksi nuorin.
Kalajoen maalaisympäristö leimasi tulevan valtiomiehen
lapsuusmaisemaa. Vilhon kotitila, Kiviojan tila, oli paikallisiin
tiloihin verrattuna suuri. Perhe hoiti 20 lypsävää, 16-17 hiehoa
ja yhtä sonnia. Vilhon isä, Heikki Kivioja tunnettiin
lestadiolaisten johtomiehenä ja Rauhanyhdistyksen perustajana.
Vilho oli nelivuotias kun perheen äiti Susanna Kivioja kuoli. Isä
kuitenkin meni melko pian uudelleen naimisiin ja lasten äitipuoli
tuli Kiviojan taloon vuonna 1902. Vilho Heikki Kivioja kihlautui
kokkolalaisen Alice Johanna Bergrothin kanssa kesäkuussa 1917 ja
heidät vihittiin joulukuussa 1918. Vilho Kivioja oli vapautettu
polvivamman vuoksi helmikuun alussa 1918 Kalajoen
kunnallislautakunnan toimittamassa kutsunnassa
asevelvollisuudesta.
Kiviojan perheeseen syntyi 11 lasta,
neljä tyttöä ja seitsemän poikaa. Kivioja valmistui papiksi
1918. Myöhemmin hän täydensi opintojaan suorittamalla filosofian
kandidaatin tutkinnon 1945 ja auskultoimalla uskonnon opettajaksi.
Kivioja toimi ylimääräisenä pappina useissa seurakunnissa, kuten
Rovaniemellä, Hyrynsalmella, Pyhäjärvellä, Haapajärvellä ja
Kuivaniemellä, kunnes hänet valittiin Kalajoen seurakunnan
toiseksi kappalaiseksi 1923. Hietalan pappilaan kuului siihen aikaan
20 hehtaaria viljeltyä maata. V. H. Kivioja oli Kalajoen
kunnanvaltuuston jäsen 1924-25 ja 1928-29.
Pitkäaikainen
kansanedustaja
Kiviojan
ehdokkuus ei saanut puolueessa kaikkien hyväksyntää, sillä
joillakin oli pelko, ettei vaalipiirin entinen maalaisliiton
lestadiolainen kansanedustaja Eero Nurmesniemi pääsisi enää
eduskuntaan. Maalaisliitto sai kuitenkin läpi molemmat
vanhoillislestadiolaiset ehdokkaansa, Kiviojan ja Nurmesniemen.
V.H.:lle, kuten häntä yleisesti kansan suussa nimitettiin,
annettiin 2683 ääntä.
V.H. Kivioja toimi ansiokkaasti
kansanedustajana vuosina 1929-1944. Hän oli maalaisliiton edustaja
ja toimi koko kansanedustajakautensa lakivaliokunnan jäsenenä.
Ensi töikseen hän kiinnitti huomiota kansanedustajien korkeisiin
palkkoihin. Hän ei esitellyt aloitettaan kansanedustajien palkoista
edustajatovereilleen ja joutui sen vuoksi eduskuntaryhmänsä
ripitettäväksi. Eduskuntaryhmän mielestä Kivioja oli
aloitteellaan saanut eduskuntatyön naurunalaiseksi ja näin
halventanut eduskunnan arvoa. Vaikka V.H.:n aloite ei saanut
kansanedustajien tukea niin hänellä oli kuitenkin kansan tuki
takanaan. Kivioja oli myös tyytymätön kansanedustajien työn
verkkaisuuteen. Hän ei hyväksynyt kansanedustajien laiskottelua.
Hän vetosikin pappina Raamatun sanoihin: ”Työtä on tehtävä
otsansa hiessä”. Mies oli myös suuren valiokunnan jäsen ja
perustuslakivaliokunnassa varajäsen. V.H. ei kielloista huolimatta
lakannut puuttumasta kansanedustajien palkkoihin. Taustalla lienee
vaikuttanut pula-aika. Vihdoin Kiviojan aloite kansanedustajien
palkoista sai eduskuntaryhmän yksimielisen kannatuksen ja se
hyväksyttiin ilman keskustelua 24.11.1933.
Kivioja oli
vahvasti kieltolain kannalla loppuun saakka. Eduskunnassa hilpeyttä
herättäneessä puheenvuorossaan hän ehdotti, että väkijuomalain
93 §:n täytäntöönpanoasetukseen hallitus sisällyttäisi
sellaisen pykälän, että tarjoilija sekoittaisi väkijuomat,
esimerkiksi sillisalaattiin tai riisiryynipuuroon, koska on
mahdollista, että laivassa matkustava asiakas tilaa aterian, mutta
ei syö, vaan juo ainoastaan juoman.
Kansan
ymmärtäjä
V.H.
Kiviojan myötätunto oli heti alusta alkaen Nivalan konikapinan
pulamiesten puolella. Hän teki yhdessä saman vaalipiirin
kansanedustajien kanssa aloitteita kapinallisten armahtamiseksi.
Kivioja hyväksyi täysin pulamiesten toiminnan esivaltaa vastaan ja
kannattaessaan heidän armahtamistaan V. H. suhtautui varsin
nihkeästi viihdepohjaiseen kulttuuriin. Hän edusti ajattelua,
jossa oopperaa ja teatteria pidettiin turhuutena ja hänen
mielestään näihin ”herrojen hömpötyksiin” tuhlattiin liikaa
valtion varoja. Kivioja suhtautui kielteisesti myös kilpaurheiluun,
mutta ei urheilun harrastamiseen.
Eduskuntatalon valmistuessa
1931 nousi meteli Wäinö Aaltosen eduskunnan istuntosaliin
tekemistä muotokuvista. V.H. Kivioja vaati epäsiveellisten
patsaiden poistamista. Kivioja olisi sijoittanut patsaisiin menneet
rahat mieluummin köyhien kotien lapsille. Kivioja puheenvuorossaan
totesi, että ”pikemmin ne esittävät hullujenhuonelaisia niin
kuin Luukkaan evankeliumissa 8:27 kerrotaan, että mielenvikainen
mies ei pitänyt vaatteita päällään.”
Kalajokiset
muistavat rovastin mielipuuhassaan eli kuokan varressa. Kuokka ja
lapio luontuivat hänelle yhtä hyvin kuin kansliatyötkin. V.H.
teki kaikkia töitä. Kerrotaan, että hän oli ollut alasti
tyhjentämässä lehmänavetan virtsakellaria, kun Kyösti Kallio
oli tullut ministeriaikanaan tapaamaan Kiviojaa, joka oli syytänyt
alasti kellarin pohjasta sakeaa velliä ämpäriin. On
todennäköistä, että rovasti ei halunnut sotkea vaatteitaan vaan
toimi virtsakellarissa sen takia alasti.
Kansanedustaja Vilho
Kiviojan aktiivisin kausi sijoittui vuosiin 1931-1935, jolloin hän
käytti 277 puheenvuoroa.
Kiviojalle jäi eduskuntatyöstä
aikaa muuhun. Niinpä hänellä oli 1930-luvulta alkaen
keskiviikkoisin radion aamuhartausvuoro, mikä oli suora lähetys
Vanhasta kirkosta. Rovasti piti myös iltahartauksia, usein juuri
perjantaisin, jolloin hänellä oli tapana sisällyttää
hartaukseen viestejä perheelleen. Niinpä hartausten jälkeen
yleensä tiedettiin pääsikö V.H. viikonlopuksi kotiin.
Ratahanke
tuotti pettymyksen
Vilho
Kivioja ei ollut valtakunnan tason poliitikko. Hän ajoi
eduskunnassa enimmäkseen paikallisia asioita. Hän jäi aikansa
muiden vahvojen maalaisliittolaisten, kuten Kyösti Kallion ja K.A.
Lohen varjoon. Kiviojan ansiosta saatiin aikaan Alavieskan- Raution
maantie ja Siipojoen perkaus.
Kansanedustajana Kivioja otti
kantaa Siipojoen perkaukseen ensimmäisen kerran vuoden 1935 tulo- ja
menoarvion käsittelyn yhteydessä.
Kalajoen rautatiehanketta
V. H. Kivioja ajoi koko kansanedustajakautensa ajan. Ensimmäisen
aloitteensa hän teki rautatiestä vuoden 1929 valtiopäivillä.
Seuraavilla valtiopäivillä hän uudisti aloitteensa. Hän
perusteli aloitettaan seuraavasti: ”Tarpeellinen hiekka löytyy
radan varteen kaivettavista sivuojista, joista ei tule suuria
kustannuksia, vaan insinööri Reijmanin lausunnon mukaan tarvitsee
vain latoa ratapölkyt ja kiskot, niin rata on valmis.” Kivioja
uudisti aloitteensa myös vuoden 1933 valtiopäivillä.
Rautatiehallitus ilmoitti kuitenkin tammikuussa 1938, että
rautatien rakentaminen Rahjaan oli rautatiehallituksessa hylätty.
Syyskuussa 1944 päivätty aloite oli Kiviojan viimeinen vetoomus
satamaradan puolesta.
Vilho Kivioja otti eduskunnassa kantaa
myös siirtoväen pika-asuttamiseen. Hän oli uudisraivauksen
kannalla ja näin hänen kantansa poikkesi maalaisliiton yleisestä
mielipiteestä.
Kalajoen
kirkkoherrana
Kivioja
kieltäytyi enää asettumasta ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa sodan
jälkeen, koska hänet oli valittu 1940 Kalajoen kirkkoherraksi.
V.H. toimi Kalajoen ainoana pappina vuoteen 1964. Hän halusi toimia
seurakunnassaan ilman apulaisia ja tällä tavoin säästää
seurakunnan varoja. Seurakunnan hautausmaat teettivät rovastille
paljon töitä. Kivioja harrasti myös kirjeenvaihtoa ja säästi
aina pitkän pennin käyttämällä kirjekuoret uudelleen.
Kansliatöissä hän käytti perunaa liimana. Kirkkoherra ei
omistanut autoa vaan kulki työmatkansa pyörällä. Myöhäisemmässä
elämänsa vaiheessa polvivammansa takia yhdellä jalalla naisten
pyörällä polkien, mikä kuva on jäänyt kalajokisten mieliin
unohtumattomasti.
Eräänä talvena Kalajoella oli ollut kova
pyry ja sen jälkeen suoja. Kun heti perään tuli pakkanen,
kinokset kovettuivat niin, että teitä oli vaikea aurata. Kanttori
Pöyhtäri ei saanut autoaan liikkeelle, koska tiet oli ”ummessa”.
Seuraavana päivänä olisi ollut meno kinkereihin rovastin kanssa.
Kanttori soitti tielaitokselle, että auraisivat tanhuan, mutta
sieltä oli ilmoitettu, ettei auto jouda vielä seuraavana päivänä.
Kanttori Pöyhtäri soitti Kiviojalle, että mennään taksilla, kun
ei pääse omalla autolla kinosten vuoksi. Aamulla kun kanttori
heräsi, V.H. oli luonut tanhuan auki. Kivioja säästi seurakunnan
varoja, koska ei tarvinnut maksaa taksimaksua.
Vilho Kivioja
toimi myös Kalajoen yhteiskoulun rehtorina ja rakennustoimikunnan
puheenjohtajana. 1950-luvulla oli rakennustarvikkeista pulaa. Kun
Urho Kekkonen täytti 50-vuotta niin hän laittoi Urholle onnittelut
ja lisäsi tekstiin terveiset, että laita Urho sementtiä. Urho
Kekkonen täytti Kiviojan pyynnön ja niin yhteiskoulun rakentaminen
edistyi merkittävästi.
Erkin
arvio V.H.Kiviojan toiminnasta
V.H.Kivioja
oli oman tien kulkija, todellinen suuri persoona. Hän otti
eduskunnassa kantaa myös siirtoväen pika-asutukseen. Hän oli
uudisraivauksen kannalla ja näin hänen kantansa poikkesi
maalaisliiton yleisestä mielipiteestä.
Kivioja oli ahkera
ja oikeudenmukainen mies. Hän toimi pontevasti ns. Kalajoen kapinan
epäoikeudenmukaisten tuomioiden peruuttamiseksi ja tuomittujen
armahtamiseksi. Koko rähäkkä kesti kymmenisen minuuttia
lokakuussa 1953 ja poliisit pääsivät poistumaan ilman, että
kenelläkään olisi vuotanut verta. Ehdottomiin vuoden
vankeusrangaistuksiin tuomittiin neljä ja ehdollisiin puolikymmentä
miestä. Kiviojan alullepanemissa kanteluissa viranomaisia
syytettiin vääristä tutkinta- ja kuulustelumenetelmistä ja jopa
vääristä valoista. Kiviojan ja kirkkoneuvoston kantelukirjelmiä
oli oikeuskanslerin käsiteltävänä vielä vuonna
1963.
Kirkkoherrana Kivioja halusi olla tasapuolinen kaikille
seurakuntalaisille. Vaikka hänellä oli kirkkoherrakauden
alkupuolella skismaa vanhalestadiolaisten kanssa, hän antoi
myöhemmin rauhan myös heille. Kivioja tapasi työssään paljon
ihmisiä, mutta siitä huolimatta hän oli hyvin yksinäinen
kulkija.
V.H. oli innokas esperanton harrastaja. Joka kesä
hän osallistui, mikäli mahdollista, eri puolilla maailmaa
pidettäviin esperantokongresseihin. Rovasti Kivioja oli myös
innokas sukututkija. Hän on todellinen merkkihenkilö, joka
ansaitsisi suurempaa huomiota jälkipolvien keskuudessa. Toivon
kuitenkin, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen V.H.Kivoja ei
enää olisi Kalajoen viimeinen kansanedustaja.
Hanna Halmeenpää – vihreiden kansanedustaja
Karikatyyrimaalauksen Hanna Halmeenpäästä on maalannut taiteilija Rositsa Tancheva.
Hanna Maaret Halmeenpää (s. 7.maaliskuuta 1976 Oulu. Hän on opettaja , kansalaisaktivisti ja vihreä poliitikko. Hän toimi kansanedustajana 2015–2019.
Kansalaisaktivistina Halmeenpää on tullut tunnetuksi Fennovoiman Pyhäjoella suunnitteleman ydinvoimalan rakentamista vastustavan Pro Hanhikivi -yhdistyksen varapuheenjohtajana. Halmeenpää on ollut myös Kalajoen kaupunginvaltuutettu vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2012 hän oli 218 äänellään kunnallisvaalien äänikuningatar Kalajoella.
Tammikuussa 2019 Halmeenpää ilmoitti, ettei asetu ehdolle vuoden 2019. Hänet valittiin syksyllä 2022 Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajaksi kaudelle 2023–2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti