sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

MA 01.04.2024 Hullu vuosi 1991 – väitöskirjatutkija Antti Ronkainen

Väitöskirjatutkija Antti Ronkainen

Hullu vuosi 1991

https://areena.yle.fi/1-50802719

Yli varojensa eläneen Suomen talous romahti vuonna 1991. Alkoi yksi maan historian syvimmistä lamoista. Minkälainen on Suomen talouden tilannekuva nyt? Onko nyt ilmassa samanlaista tilannekuvasokeutta kuin vuonna 1991? Keskustelua juontaa Tapio Nurminen.

Tässä on totuus 1990-luvun lamasta ja pankkikriisistä

Koiviston konklaavi: VAIETTU RIKOS

https://www.youtube.com/watch?v=-ZTx-SwVYDQ

Sinivalkoinen kavallus

https://www.youtube.com/watch?v=HKsn6Zvwhbk&t=121s kesto 12.38

Presidentti Mauno Koivisto

Taidenäyttelyssäni maalaus presidentti Mauno Koivistosta. Mielestäni olisi ollut parempi jos presidentti Mauno Koivisto olisi pelannut lentopalloa eikä olisi puuttunut riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan, koska se on valtiopetos mikä ei vanhene koskaan.

Salaiseksi julistettu SSP-Sopimus

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500 valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa.
”Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa”

Suomen tuli täyttää Europan Yhteisön jäsenehdot ja Suomen pankkijärjestelmä oli kuralla. Siksi presidentti Mauno Koivisto päätti, että pankit pelastetaan. Pankit pelastettiin siten, että säästöpankit pilkottiin neljän ostajapankin kesken pankkien taseiden parantamiseksi jotta Euroopan Yhteisön jäsenehdot täyttyisivät. Säästöpankkisopimuksessa sovittiin myös tiettyjen alojen ylikapasiteetin poistamisesta ja kaatamisperusteista pankkien toimesta Suomen valtion siunauksella.

Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä

Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi Änkö ja hallitusneuvos Sakari Arkio sekä KTM:n kansliapäällikkö Matti Wuoria.

SSP-sopimus

https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY&t=78s kesto 8.13

Pääministeri Esko Aho

Taidenäyttelyssäni asia kerrotaan maalauksen avulla ,jossa pääministeri Esko Aho taluttaa Tuonelanjoella valkoista joutsenta ( = säästöpankit ja tiettyjen alojen yritykset) kuolemaan. Tuonelanjoella on jo kolme mustaa joutsenta (= vakaan markan politiikka, rahamarkkinoiden vapautus ja idänkaupan romahdus).

Jälkien peittely

Säästöpankkien pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli kansalaisten maksamilla verovaroilla. Näin pankkien taseet puhdistettiin ja saatiin pankkien taseet EY-kelpoisiksi. Arsenal sai salaiseksi valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.

Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.
Nyt näitä saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain vastainen.

Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos). Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n. 1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi. Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.

SU 17.03.2024 Taidenäyttelyni kertoo Raution, Kalajoen ja Suomen historiaa taiteen keinoin.

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/03/su-17032024-taidenayttelyni-kertoo.html

Tervetuloa totuuden lähteille taidenäyttelyyni!

LA 03.02.2024 Ihmisoikeusrikosten kohteena lähes 30 vuotta oikeusvaltio Suomessa

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/02/la-03042024-ihmisoikeusrikosten.html

SU 17.03.2024 Taidenäyttelyni taiteilijoita ja heidän töitään

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/03/su-17032024-taidenayttelyni.html

Suomi tarvitsee oikeusjärjestelmän uudistamisen. Mielestäni se tapahtuu siten, että Suomeen, maailman onnellisimpaan maahan, perustetaan perustuslakituomioistuin. Sellainen on jo muissa maissa.

Perustuslakituomioistuin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslakituomioistuin

Näin irrotetaan riippumattomaksi sanottu oikeuslaitos poliittisesta valvonnasta. Samalla voidaan lopettaa tarpeettomaksi tuleva Korkein Oikeus ja nykyisenkaltainen laillisuusvalvonta – oikeuskanslerinvirasto ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto, Nehän toimivat rikollisesti näennäisessä poliittisessa valvonnassa. Lisäksi voidaan lopettaa hallinto-oikeudet, jotka käyvät tarpeettomaksi perustuslakituomioistuimen aloittaessa toimintansa. Suomeen jäisi vain käräjäoikeudet ja hovioikeudet sekä perustuslakituomioistuin.

Erkki Aho

Merenojantie 9 B16

85100 Kalajoki

www.erkkiaho.com

Maakunta- ja soteuudistus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maakunta-_ja_soteuudistus

Maakunta- ja soteuudistus on Suomen julkisen hallinnon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon eli sote-palveluiden uudistamiseen tähtäävä hanke, jonka tarkoituksena on siirtää julkisten sote-palveluiden ja pelastustoimen tehtävät ja järjestämisvastuu siirtyvät kunnilta uusille hyvinvointialueille 1. tammikuuta 2023 alkaen

Korruption riski

Rikosoikeuden professorit näkevät miljardien eurojen vuosittaisessa yksityistämispotissa yhdistettynä asian suhteen kokemattomaan virkakoneistoon riskialttiin yhdistelmän. Myös Euroopan neuvosto jakaa huolen soten korruptiomahdollisuuksista, mm. henkilöiden siirtyessä julkisen vallan ja yksityisyritysten välillä (ns. pyöröovi)

SU 31.03.2024 Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston lakkautus on härskiä poliittista suhmurointia

https://kalajokinen.blogspot.com/2024/03/su-31032024-kalajoen-terveyskeskuksen.html

perjantai 29. maaliskuuta 2024

SU 31.03.2024 Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston lakkautus on härskiä poliittista suhmurointia

Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston lakkautuspäätös on poliittinen päätös, mikä on poliittisen suhmuroinnin tulos. Siinä sopassa on mukana Pohteen johtajat. Kalajoen terveyskeskuksessa oli 27 vuodepaikkaa. Pohde vaati, että paikkamäärää on supistettava 7 paikalla. Näin tehtiin. Seuraus oli se, että Kalajoki joutui ostamaan kalliimmalla vuodepaikkoja muualta, koska omassa terveyskeskusessa ei ollut riittävästi paikkoja. Se merkitsi sitä, että Kalajoen vuodeosaston kulut nousuivat, kun joudututtiin ostamaan muualta kallishintaisia vuodepaikkoja, koska Kalajoella oli vain 20 vuodepaikkaa. Pohde kertoo, että Kalajoen 20 vuodepaikkaa on liian vähän kannattavan (kustannuksiltaan hyväksyttävän) toiminnan aikaansaamiseen. Siksi Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosasto on lopetettava. Kannattavan (kustannuksiltaan hyväksyttävän) toiminnan raja on 25 paikkaa. Kun Nivalan terveyskeskuksessa oli 25 vuodepaikkaa niin sinne siirretään Kalajoen terveyskeskuksen 20 vuodepaikkaa ja näin saadaan Nivalan terveyskeskukseen kannattavampi vuodeosasto. Tämä on järkyttävää poliittista suhmurointia ihmisten terveydellä. Kalajoen kaupunki on ollut valmis rakentamaan lisää tilaa jotta vuodeosaston toiminta jatkuisi. Pohde ei ole reagoinut neuvottelukutsuun, vaan ilmoitti, että päätös asiassa tulee myöhemmin ja asiasta ei neuvotella. Pohteen toiminta on poliittista suhmurointia ja täysin sairasta toimintaa ihmisten terveydellä. Kalajoelle terveyskeskuksen vuodeosaston lakkautuksella on myös yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä niin Kalajoen kaupungille kuin kalajokisille ihmisille. Tätä poliittista suhmurointia on todella vaikea käsittää, ymmärtää ja hyväksyä terveysasioissa. Kalajoki on suunnittelemassa JEDU:n kanssa koulukampusta Arteman yhteyteen. JEDU:ssa enemmistönä on taantuvien yläjuoksun kuntien edustajat, jotka tiukasti pitävät kiinni omien kuntien opiskelupaikoistaan. Seurauksena saattaa olla että enemmistönä olevat yläjuoksun taantuvien kuntien päättäjät päättävät lakkauttaa Kalajoen opiskelupaikat turvatakseen omien kuntien opiskelupaikat. Näin suunnitellun koulukampuksen edut lakkaavat olemasta. Politiikka on härskiä oman edun politiikkaa keinoja kaihtamatta.

Yön yli nukuttuani minä jatkan tätä blogikirjoitustani. Pohteen johtajat ja päättäjät toimivat virkavastuulla. Kalajoen kaupungin kirjanpidosta löytyy tiedot Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston asioista vuodelta 2022. Pohteen päätökset Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosastosta löytyy Pohteen kirjanpidosta ja johtajien sekä päättäjien päätöksistä ja niiden perusteluista. Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston paikkamääriä on Pohteen toimesta vähennetty tarkoistushakuisesti kuten päätökset osoittavat. Kalajoen kaupunki on ollut valmis rakentamaan tarvittavat tilat. Asiassa voidaan kuulla todistajina Kalajoen kaupungin virkamiehiä ja luottamushenkilöitä sekä vuodeosaston henkilöitä.. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Pohteen johtajia ja päättäjiä on syytä epäillä jopa rikollisesta toiminnasta. Kalajoen terveyskeskuksen lopettamispäätöksen seurauksena voi syntyä tilanne, että kalajokinen henkilö, joka joutuu esim. OYKS:n sairaalaan hoidettavaksi ja hänet kotiutetaan sairaalasta. Koska Kalajoella ei ole vuodeosastoa niin hänet voidaan kotiuttaa esim. Kuusamon, Pudasjärven, Rantsilan, Pyhäsalmen jne. vuodeosastolle. Jos kalajokinen henkilö joutuu saattohoitoon niin tilanne on sama. Tästä aiheutuu valtavia kustannuksia näiden henkilöiden omaisille, jotka haluavat läheisilleen hyvää hoitoa. Tällainen toiminta aiheuttaa myös merkittävän määrän KELA-kustannuksia. Näitäkään ei ole POHTEE:n päätöksissä huomioitu. Laskelmat on tehty väärin, kun ei ole huomioitu seurannaisvaikutuksia. Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston lopettamisella on monia yhteiskunnallisia haittavaikutuksia. Se on isku Kalajoen imagolle. Ei voi välttyä vaikutelmasta, että laskelmat ovat tehty virkavastuulla virheellisesti. Ei voida sulkea pois myöskään poliittista suhmurointia asiassa.

LA 30.03.2024 Kalajoen sairaalan historiaa nykypäivään asti

Kalajoen lääkäritalo

Lääkäritalon pienoismallin on rakentanut Leo Takalo

Kouluterveydenhuolto aloitettiin 1923, hänen aloitteestaan Kalajoki liittyi tuberkuloosin tuhojen torjumiseksi Ylivieskan tuberkuloosipiiriin 1925, samana vuonna varattiin myös 4 paikkaa Seinäjoen piirimielisairaalasta. Sairaalan tonttimaa hankittiin seurakunnalta ja niin suurena, että vastapäätä sairaalaa voitiin silloisen kunnankirjurin sijaisen, pastori Vilho Kiviojan aloitteesta rakentaa, lääkäritalo viljamakasiinin vanhoista hirsistä. Tämä oli erittäin järkevä ratkaisu, kun ajatellaan kiireellistä apua, tarvitsevia synnytyksiä ja päivystyksiä, sillä lääkäri oli aivan käden ulottuvilla. Toukokuun 25 päivänä vuonna 1926 vietettiin sairaalan vihkiäisjuhlaa. Ensimmäinen potilas sisäänkirjoitettiin 27.5.1926. Ensimmäinen leikkaus toimitettiin 1.6. Kysymyksessä oli nivustyrä. Ensimmäinen lapsi näki sairaalassa päivän valon 2.6. Tämän lapsen tie vei myöhemmin kaukaiseen Ontarioon asti. Kalajoen naisyhdistys oli lahjoittanut sairaalalle liinavaatteiston ja keittiövälineistön. Sairaalan ympärille laadittiin viihtyisä puutarha pensaineen ja puineen. Vuonna 1929 Kalajoen kunta ajettiin kahteen terveyspiiriin.

Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli perustettu 1923. Sen toimesta ja tohtori Miemoisin aloitteesta avattiin Pappilan pikkupuolelle 1929 pienten lasten neuvonta-asema ja 1932 toimintaa laajennettiin käsittämään myös odottavien äitien ilmainen tarkastus.

Karl Johan Miemois – tohtori

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Karl Johan Miemois on syntynyt Vöyrillä 23.3.1893 ja hän on kuollut Närpiössä 19.8.1979. Karl Miemois toimi Kalajoella kunnanlääkärinä 1921-1937. Kalajoelle tullessaan hän oli lääketieteen kandidaatti, mutta suoritti lisenssiaattitutkinnon varsin pian ja jatkoi opintojaan koko Kalajoella oloajan. Vuonna 1948 valmistui hänen tohtorin väitöskirjansa, Antropologinen tutkimus 1000:sta Kalajoen ja Himangan koululaisesta. Kahtena vuotena 1930-luvula hän terveyssisarten avustamana mittasi ja punnitsi kaikki koululaiset ja hiusnäytteet jokaisesta. Tähän tutkimukseen hän sai aiheen kansanterveystyön piiristä. Hänen aikanaan ja ansiostaan tämä työ eteni nopeasti tavoitteesta toiseen.

Kouluterveydenhuolto aloitettiin 1923, hänen aloitteestaan Kalajoki liittyi tuberkuloosin tuhojen torjumiseksi Ylivieskan tuberkuloosipiiriin 1925, samana vuonna varattiin myös 4 paikkaa Seinäjoen piirimielisairaalasta. Kunnansairaala valmistui 1926 ja sen viereen lääkärintalo. Vuonna 1929 Kalajoen kunta ajettiin kahteen terveyspiiriin. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli perustettu 1923. Sen toimesta ja tohtori Miemoisin aloitteesta avattiin Pappilan pikkupuolelle 1929 pienten lasten neuvonta-asema ja 1932 toimintaa laajennettiin käsittämään myös odottavien äitien ilmainen tarkastus. Näihin ei ollut mitään lisättävää, kun neuvontatoiminta muuttui lakisääteiseksi. Tältä pohjalta oli tohtori Karl Miemoisin seuraajien hyvä jatkaa.

Vapaa-ajan harrastuksenaan tohtori Miemois pani käyntiin maatalouskerhotoiminnan, jonka puheenjohtajana hän toimi ja kävi autollaan ahkerasti tarkastamassa kerhomaita. Tavoitteena oli, että kaikissa taloissa olisi vihannesmaa ja marjapensaita niin paljon, että lapset syksyllä saisivat mielinmäärin syödä raikkaita vitamiineja. Näillä kerholaisten tarkastusmatkoilla löytyi monasti myös potilas, joka tohtorin autossa sai kyydin sairaalahoitoon. Kalajoelta Karl Miemois muutti Närpiöön, missä hän oli kunnanlääkärinä ja koululääkärinä 1937-1960. Lääkintäkapteeni 1940. Hänen vaimonsa Ruthr Eine Lovisa Willman syntyi Vaasassa 19.4.1906 ja kuoli Närpiössä 15.4.1985.

Untamo Sorasto - lääkäri ja kunnallispoliitikko

Muotokuvan Untamo Sorastosta on maalannut taiteilija Markku Hakola. Muotokuvassa mukana lääkäritalo.

Lääkäritalon pienoismallin on rakentanut puuseppä Leo Takalo

Untamo Sorasto (2.4.1909 – 20.3.2001) on yksi Kalajoen historian merkittävimmistä miehistä. Hän toimi Kalajoen sairaalan kirurgian erikoislääkärinä vuosina 1938-1972. Kunnalliselämässä Sorasto oli keskeinen vaikuttaja valtuuston jäsenenä vuosina 1957-1996 ja puheenjohtajana vuosina 1981-1988.

Untamo Soraston ansiolista kalajokisten hyväksi on äärettömän pitkä. Pelkästään leikkauksia hän teki 25 000 ja valvoi 13 000 synnytystä. Yksityisvastaanottoa Sorasto piti entisessä Säästöpankin talossa vielä melkein 90-vuotiaaksi asti, vaikka oli jäänyt virallisesti eläkkeelle vuonna 1972. Monet ihmettelivät hänen vitaalisuutensa ja pitkän ikänsä salaisuutta. Tähän Untamo tapasi vastata, että ei ollut polttanut tupakkaa koskaan eikä viinaan koskenut, humala on tuntematonta. Ja mainitsi vielä oman isänsä, joka oli ollut myös kirurgi, hyvän esimerkin ja viimeiset sanat: Kasvakaa kunnon kansalaisiksi!

Sorasto halusi päästä töihin kuntaan, jossa on sairaala ja synnytysosasto. Ennen Kalajoelle tuloaan hän toimi vuoden apulaislääkärinä Helsingin naistenklinikalla. Hän tunsi kalajokisen papin pojan Hannes Heilaalan, joka kertoi Kalajoelle olevasta paikasta. - Hän kertoi, että täällä on nyt sellainen paikka, jossa kaikki tietosi ja taitosi pääsevät käyttöön. Hän sanoi, että siellä on myös mukavat ihmiset. 23 hakijan joukosta taakseen jäi muun muassa kolme kirurgian professoriakin.

Kalajoen sairaalan alkuvaiheista

Kalajoella kuin muuallakin maassa 1920-luvun alussa koettiin sairaalan puute kipeänä asiana. Lähimmät kirurgiset sairaalat olivat erittäin hankalien matkojen päässä. Kalajoelta matkattiin ensin hevoskyydillä yli 30 kilometriä Sievin asemalle ja sieltä junalla Oulun lääninsairaalaan tai Pietarsaareen Malmin sairaalaan. Tällaiset matkat olivat erittäin rasittavia usein jo liian kauan kotonakin seuratulle äkillisille kirurgisille vatsatapauksille, jotka sitten sairaanhoitoon tullessa olivat jo vähemmän otollisessa kunnossa edessä olevaa leikkausta ajatellen. Kunnan sairaalan perustaminen oli sen vuoksi keskeinen hanke silloisissa kunnallishallinnon vaatimattomissa pyrkimyksissä.

Kokkolan kaupunginvaltuusto esitti 1924 Kalajoen kaupunginvaltuustolle yhtymistä anomukseen valtion sairaalan saamiseksi Kokkolaan. Kalajoen valtuusto ei siihen liittynyt, vaan päätti samassa kokouksessa asettaa kiireellisenä asiana komitean puuhamaan omaa kunnansairaalaa. Komitean johtoon tulivat Oskari Santaholma, A. Lankila, V. Granlund ja Karl Miemois kokoonkutsujana. Lokakuussa 1924 hyväksyttiin piirustukset ja kustannusarvio ja päätettiin aloittaa työt oman sairaalan rakentamiseksi heti valtionavun tultua varmistetuksi.

Sairaalan tonttimaa hankittiin seurakunnalta ja niin suurena, että vastapäätä sairaalaa voitiin silloisen kunnankirjurin sijaisen, pastori Vilho Kiviojan aloitteesta rakentaa, lääkäritalo viljamakasiinin vanhoista hirsistä. Tämä oli erittäin järkevä ratkaisu, kun ajatellaan kiireellistä apua, tarvitsevia synnytyksiä ja päivystyksiä, sillä lääkäri oli aivan käden ulottuvilla.

Vihkiäisjuhla

Toukokuun 25 päivänä vuonna 1926 vietettiin sairaalan vihkiäisjuhlaa. Ensimmäinen potilas sisäänkirjoitettiin 27.5.1926. Ensimmäinen leikkaus toimitettiin 1.6. Kysymyksessä oli nivustyrä. Ensimmäinen lapsi näki sairaalassa päivän valon 2.6. Tämän lapsen tie vei myöhemmin kaukaiseen Ontarioon asti. Kalajoen naisyhdistys oli lahjoittanut sairaalalle liinavaatteiston ja keittiövälineistön. Sairaalan ympärille laadittiin viihtyisä puutarha pensaineen ja puineen.

Ensimmäinen vuosikymmen sairaalan historiassa oli ikään kuin totuttautumista ja luottamuksen hankkimista yleisön taholta. Tarjolla oli 12 sairaalapaikkaa ja 2 synnytyspaikkaa. Työntekijöinä olivat yli- ja alihoitaja sekä kätilö, emäntä, kaksi siivoojaa ja pyykkäri. Harjoittelijoita pidettiin 4-8. Talous oli tarkkaa ja elämä vaatimatonta. Joka tarvitsi sairaanhoitoa, niin hän maksoi kaikki kulut itse mm. hoitopäivämaksun, lääkkeet, röntgenkuvat, lääkärinpalkkion.

Pula-aika

Kun vuosina 1930-33 elettiin vaikeaa pula-aikaa, niin taloudenhoitaja K.A. Siipolalle kertyi huolia maksamattomista potilaslaskuista. Karhumakirjeet ja ulosotot aiheuttivat paperisotaa. Muitakin ongelmia oli. Varsinkin vesikysymys oli vaikea. Kaivosta nousi ruosteista vettä ja lopuksi vesi jouduttiin ottamaan suoraan joesta. Silloin joki ei vielä ollut niin saastunut kuin nykyisin. Jäittenlähdöt ja tulvat katkoivat putkistoja. Synnytysosasto aiheutti ongelmia. Virallinen synnytysosasto lakkautettiin 1935 sairaalassa ja vapautuviin tiloihin asennettiin röntgenlaitteet. Potilasmäärä pysyi vuosittain 300 paikkeilla. Vuonna 1937 saavutettiin 500 määrä ja vuonna 1945 ylitettiin 1000:n raja. Alusta alkaen sairaala tarjosi apuaan lähikunnille.

Sodan aikana paikkakunnalle ohjattu siirtoväki lisäsi sairaalan potilasmääriä. Tilapäisesti oli perustettava kansaopiston tiloihin lastenosasto ja synnytysosasto sekä erillinen kulkutautisairaala.

Sairaalan laajennus

Vuonna 1950 alettiin suunnitella sairaalan laajennusta. Alavieska, Merijärvi ja Rautio olivat mukana sairaalan hallinnassa vuodesta 1949 lähtien. Vuonna 1953 sairaalan hallinto järjestettiin kuntainliiton pohjalle. Mukana olivat Kalajoki, Alavieska, Merijärvi, Rautio ja Himanka. Sairaansijaluku kohosi 20:stä 46:een. Uuden sairaalalain johdosta myös Lohtaja, Kälviä, Sievi ja Pyhäjoki varasivat sairaansijoja. Näin Kalajoen sairaala oli muuttunut yhdeksän kunnan kuntainliiton sairaalaksi.
Kurjinta aikaa oli juuri tuo sodan jälkeinen aika, vuodet 1945-50. Silloin pikkulapset kuolivat ripuliin, aikuiset kulkutauteihin ja tuberkuloosiin. Vaivoina olivat lavantauti, lapsihalvaus ja tuhkarokko.

Ajanjaksoa 1952-72 voidaankin pitää sairaalan toiminnan huippukautena. Vuotuinen potilasmäärä pysytteli 2000:n tasolla ja näistä reilu kolmannes oli leikkauspotilaita ja neljännes synnyttäjiä. Sairaanhoitopäiviä kertyi vuodessa 20 000. Keskimäärin oli päivittäin hoidossa 50-55 potilasta. Potilaspaikkoja oli vain 46.
Sairaalassa hoidettiin vuosittain yli 500 synnytysta ja yli 800 leikkausta.

Oli luonnollista, että näinä vilkkaina aikoina tilat kävivät ahtaiksi. Kokkolan keskussairaalaa alettiin rakentaa vuonna 1966. Kalajoki ei enää saanut tarvittavaa valtionapua sairaalan laajentamiseen.
Vuoden 1967 loppuun mennessä Kalajoen sairaalassa oli hoidettu 63 110 potilasta. Näistä synnyttäjiä oli 13471 ja leikattuja 21 139. Suurimmat leikkausryhmät olivat umpilisäkkeiden poisto, synnytys- ja naistentautien leikkaukset, nielurisojen poistot, suonikohjuleikkaukset, sappirakon poistot.
Untamo Sorasto teki urallaan noin 25 000 leikkausta ja hän on valvonut noin 13 000 synnytystä.

Kalajoen sairaalan vastaavina lääkäreinä ovat toimineet lääketieteen tohtori Karl Miemois 1926-37, kirurgian erikoislääkäri Untamo Sorasto 1938-72 ja sen jälkeen terveyskeskuslääkärinä Antero Sorasto vuoteen 1987 saakka.

Tulisitko vastaanotolleni?

Olin valtuutettuna keskustan ryhmässä Untamo Soraston kanssa. Untamo tiesi, että tapanani oli perehtyä asioihin perusteellisesti ja varsinkin matkailuasiat olivat minulla hallinnassa. Untamolla oli tuohon aikaan yksityisvastaanotto. Niinpä hän soitti minulle ja kysyi: ”Voisitko tulla vastaanotolleni tänään kello 16.00. Ota budjettikirja mukaan”. Niin minä menin Untamo Soraston yksityisvastaanotolle ja kävimme budjettikirjaa ja matkailuasioita läpi. Käsittelimme kaikki muutkin esityslistalla olevat asiat. Untamo kertoi väliin myös tarinoita eri henkilöistä. Hän luetteli koko suvun sairaudet, keuhkotaudit ja mielisairaudet jne. Hän kertoi myös henkilöistä joilla on suuret kädet jne. Yksi kysymys yllätti minut täysin. Untamo mainitsi eräästä henkilöstä ja kysyi minulta nopeasti, että oletko huomannut, että tällä on Kalajoen suurimmat korvat. Minun oli pakko tunnustaa etten ollut huomannut sellaista asiaa. Untamolla oli käsittämättömän hyvä muisti.

Mielenkiintoista oli seurata kuinka hän katseli asioita lääkärin näkökulmasta. Hän halusi perehtyä asioihin tarkasti. Kalajoen matkailussa oli tuolloin suuria ongelmia. Kuntaenemmistöinen Kalajoen Hiekkasärkät Oy oli lähes konkurssitilassa. Untamon vastaanotolla tutkimme ”potilaan” tilaa. Seuraavassa keskustan ryhmäkokouksessa Untamo käytti ensimmäisenä puheenvuoron ja aloitti näin: ”Tarkastelen asioita näin lääketieteellisin termein. Suoritetaan ruumiinavaus.”

Lääkärinä ja kuntalaisena Kalajoella

Untamo Sorasto

Kalajokilehdessä oli 6.11.1996 Untamo Soraston kirjoitus Kalajoella koettua lääkärinä ja kuntalaisena 1938 -1996. Untamo Sorasto muistelee näin:

Olin puolen vuoden sopimuksella Helsingin Naistenklinikalla apulaislääkärinä ja eräänä keväisenä aamuna Kalajoen entisen rovastin poika Hannes Heilala tuli iloisesti töihin ja sanoi: ”Nyt on sinun koulutuksellesi sopiva paikka auki, haet sinne. Paikka on Kalajoella.

Katsottiin kirjaa ”Suomen Kunnansairaalalaitos 50-vuotias”, ja siinähän oli Kalajoen kunnansairaala nähtävissä, vierellään kunnanlääkärin asuintalo koko komeudessaan nousevan puutarhan ympäröimänä. Tarkennuksena vielä pohjapiirros ja tilastotiedot.

Tein työtä käskettyä ja 30.6.1938 kunnanvaltuusto valitsi minut kahdestakymmenestäkolmesta hakijasta. Viranhoidon aloitin 15.9.1938. Edeltäjäni oli ollut paikalla 15 vuotta – Karl Miemois - todellinen kansanterveystyön tarmokas uranuurtaja.

Sairaalan vuodeluku oli 14, joista kaksi paikkaa synnyttäjille. Kunnassa oli kaksi terveyssisarta ja kaksi kätilöä. Kunta kuului tuberkuloosipiiriin ja kunnassa toimi lastenneuvola ja kouluterveyshuolto. Sairaalassa oli leikkaussali riittävine välineistöineen ja lisäksi röntgenkone. Henkilökunta osoittautui ammattinsa osaavaksi. Silloista sairaustilaa hallitsivat kuumetaudit, jotka kehittyivät nopeasti keuhkonkuumeeksi, johon silloin ei ollut tehokasta lääkitystä. Kulkutauteina esiintyivät erityiset rokot, lavantauti, kukkumätä ynnä muut, sekä erityisesti pitkällinen ja tappava keuhkotuberkuloosi, joka pikkulapsilla aiheutti nopean kuoleman aivokalvontulehduksen muodossa sellaisissa perheissä, joissa oli tubekelibassilleja yskiviä ihmisiä. Alta vuoden ikäisten pikkulasten kuolleisuus oli korkea, joka kymmenes, ja tavallisen tautina ripuli.

Vasta sodan jälkeen kehittyivät antibioottilääkkeet kaikkia kuume- ja kulkutauteja vastaan. Samoin rokotukset. Lääkärin lääketarjonta rajoittui pullo- ja pulverilääkkeisiin, jotka paransivat oireita ja kipuja sekä alensivat kuumetta, mutta eivät iskeneet taudin aiheuttajiin.

Ei siis ihme, että tuloksia työstään etsivät lääkärit hankkivat kirurgista ja synnytyskoulutusta voidakseen tehokkaammin auttaa sairaita ja saavuttaa myönteisiä tuloksia eli parantaa. Tähän tarvittiin sairaalaa mahdollisimman lähelle, eli kunnansairaalaa, kun valtion yleisiin sairaaloihin ja lääninsairaaloihin matkat olivat pitkät ja kulkumahdollisuudet rautatien varteen lähinnä hevospelin varassa. Matkoihin saattoi siten kulua aikaa kohtalokkaasti. Henkilöautoja oli tänne tullessani alta kymmeniä ja niistä takseja oli kolme, mutta tiet olivat talvisaikaan vaikeasti ajettavia.

Sodanaikaiset ja -jälkeiset kulkutautiesiintymät, lähinnä kurkkumätä ja lavantauti, olivat vaikeita ja lavantaudissa kuolleisuus joka kymmenes. Hoitopaikat sijaitsivat tilapäisesti tyhjinä olevissa taloissa, joissa tilanahtaus oli melkoinen ja huolto vaikeata.

Valopilkku oli kuitenkin terveysneuvolan sijoittaminen entiseen suojeluskunnan taloön Suojaan, johon saatiin lasten- ja äitiysneuvolalle tilat ja lisäksi henkilökunnalle asuntoja vuonna 1950. Calmette-tuberkuloosirokotus lähti käyntiin ja Oulaisten parantola laajentui nykyaikaiseksi. Siletä kunta sai riittävästi hoitopaikkoja. Samanaikaisesti alkoi kehittyä tuberkuloosia vastaan myös lääkehoitoja.

Sotakorvausvaiheen jälkeen yleinen yhteiskunnallinen kehitys alkoi edistyä ja niin Kalajoen kunnansairaalaa laajennettiin vuonna 1954 yli kaksinkertaiseksi paikkaluvulla mitattuna. Laajennuksen jälkeen sairaansijoja oli 46, oma synnytysosasto erillisenä siipenä, uusi leikkaussali ja muutakin uutta.

Sairaalasta tuli kuntainliiton sairaala, jäseninä yhdeksän kuntaa: Kalajoki, Alavieska, Rautio, Merijärvi, Pyhäjoki, Sievi, Himanka, Lohtaja ja Kälviä.

Vuosina 1955-1969 sairaalassa hoidettiin vuosittain yli 2000 potilasta ja synnyttäjää. Keskimäärin oli päivittäin hoidossa 50-55 henkilöä. Näistä kirurgisia leikkauspotilaita oli puolet, eli vuodessa yli tuhat, synnyttäjiä oli vuodessa yli 500 ja loput sisätautisia tai lapsentautipotilaita. Tarvittiin melkoinen työpanos. Kunnanlääkäreitä on kaksi.

Kun keskussairaala valmistui Kokkolaan ja lähti käyntiin vuoden 1969 lopussa ja Oulaisten parantolaan järjestettiin aluesairaala vuonna 1971, muuttui tilanne kaikkien aktiivisten kunnansairaaloiden osalta. Terveyskeskusjärjestelmä lähti käyntiin toukokuulla 1972. Kalajoen sairaalassa leikkaus ja synnytystoiminta jatkui erikoisluvalla vuoden 1975 loppuun asti.

Entisestä kunnansairaalasta muodostettiin lisärakennuksella nykyaikainen terveyskeskus tarvittavine tiloineen vuonna 1985. Kaikki erikoishoitoa tarvitsevat alettiin ohjata Kokkolaan tai Oulaisiin ja huippuerikoistapaukset Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan.

Ensimmäiset kokemuksen Kalajoesta ja sen ihmisistä sain kuntalaisena parin ensimmäisen viikon kuluessa: ihmiset olivat asiallisia, selväsanaisia puheissaan ja luotettavia. Heidän kotinsa olivat siistejä, vapaita syöpäläisistä.

Olin opiskeluaikanani toiminut kunnanlääkärien viransijaisena eri puolilla maata ja siten koettanut hankkia tervettä kokemusta eri maakunnista. Olin ollut työssä Ilomantsissa, Kaavilla, Joensuun yleisessä sairaalassa sekä Seinäjoen lääninsairaalassa ja varusmieslääkärinä maanmainiossa Viipurin sotilassairaalassa – Kalajoki nousi ykkössijalle.

Kunnallishallinto oli täällä siihen aikaan perin suppeata kun yksi henkilö toimi kunnansihteerinä ja alta viiden lautakunnan sihteerinä. Hän oli seurakunnan lukkari, musiikkitirehtööri Oskari Metsola. Olin ensimmäisessä kokouksessani kunnalliskodin johtokunnassa, jolloin päätimme esittää keskuslämmityksen järjestämistä taloon. Huoltolautakunnan puheenjohtaja Juho Myllylä sanoi: ”Asia ei ole vielä selvä vaikka teimme yksimielisen ehdotuksen. Se on selvä vasta sitten kun tirehtööri on sen kirjannut kunnanhallituksen pöytäkirjaan.”

Metsolan edeltäjänä oli ollut Kalle Myllylä, etevä itseoppinut mies, kansanedustajanakin käynyt, kuntaa palvellut yli 50 vuotta. Metsola hoiti tehtävää parikymmentä vuotta ja sitten Unto Välimaa 25 vuotta. Molemmat heistä suhtautuivat asiallisesti ja rakentavasti kunnanlääkärin ehdotuksiin, koskivatpa ne sitten rakennushankkeita tai opintolomia, joista pisin kohdallani oli kaksivuotinen. Ehtona opintoloman saamiselle oli sopiva sijainen.

Metsola hoiti asiat kotonaan perheen avustuksessa. Pieni oli kunnan henkilöstä vielä Välimaankin aikana, kunnes kunnan uusi toimitalo valmistui vuonna 1968 ja samoihin aikoihin lisääntyivät ja monipuolistuivat myös kunnan tehtävät. Sosiaalihuolta oli Kalajoelle tullessani vain äitiysavustuksen käsittävä, joka sekin 450 markkaa tai vaatepakkaus, oli harkinnanvarainen. Vasta kun lapsilisät alkoivat juosta sodan jälkeen, tällaisesta avustusmuodosta tuli demokraattisen tasapuolinen.

Myöhemmin tuli erilaisia avustusmuotoja paljon lisää. Eipä ihme, jos kerrotaan, etä kun itäsuomalainen emäntä oli käynyt postin luukulta noutamassa lapsilisät ja aikoi poistua, niin postinhoitaja ilmoitti hänelle hallakorvaustenkin olevan vielä nostettavissa. Siihen emäntä: ”On se kummoo tämä nykyaeka, pani ukko tai halla, niin aena tulloo maksua.”

Pitkällä 40 vuotta kestäneellä kunnanvaltuustoajallani olen voinut seurata kunnallisasioita laidasta laitaan. Välimaan ajalla valitsi ”talous tarkka, vakaa markka”. Kouluja laajennettiin ja korjattiin, samoin vanhainkotia, mutta Hiekkasärkkäin matkailumahdollisuuksissa tyydyttiin kymmeneen mökkiin ja pieneen kioski-kahvilaan sekä käymälärakennukseen Koivulan perheen hoidossa. Matkailuhotelli oli valtion rakentama ja Suomen Matkailuyhdistyksen vuokraama. Enempää ei kunta kehotuksista huolimatta halunnut. Niinpä neljän miehen porukka osti Hiekkasärkiltä kunnan hylkäämän maa-alueen ja rakensi kahdessa vaiheessa Rantakallan tilat molemmille puolille nykyistä Matkailutietä.

Kun maamme kunnat innostuivat matkailuelinkeinoon, ei Kalajoen kuntakaan enää jäänyt syrjään, vaan ryhtyi matkailuyrittäjäksi täysin rinnoin – ja tunnetuin seurauksin, jossa on selvittämistä arvaamattoman pitkäksi ajaksi eteenpäin meidän veronmaksajien kustannuksella.

Siiri Myllylä

Siiri Marjatta Myllylä syntyi 8.9.1921 Juho ja Hilda Myllylän maanviljelijäperheeseen kolmanneksi nuorimpana. Hän aloitti noin 10-vuotiaana pikkulottana Helli Mäkelän ja Maija Keskisen ohjauksessa viikoittain Suojassa eli Suojeluskunnantalolla (jatkosodan jälkeen Terveystalo ja nykyinen nuorisotalo Alexi Kalajoella). Siellä hän oppi paljon käytännön asioita. Toiminta oli laajaa ja innostunutta. Oli laulu-, lausunta-, ja näytelmäkerhot. Pikkulotat pakkasivat leipiä, valmistivat satoja nenäliinoja sotasairaaloihin ja seisoivat kunniavartiossa sankarihaudalla. Tapulintornissa pikkulotat olivat ilmavartiossa.

Ennen sotaa hän kävi keräys- ja kanslialottakurssin. Sodan syttyessä hän oli 18-vuotias. Talvisodan aikana hän toimi puhelinlottana Suojassa.

Jatkosodan aikana Kokkolassa toimi Sotasairaala 28 Mäntykankaan koululla ja työväentalolla. Siellä Siiri oli hoitamassa venäläisiä sotavankeja. Kun häneltä kysyttiin, eikö teitä pelottanut hoitaa vankeja, hän vastasi, että ei pelottanut, koska he olivat jalattomia. Tuohon aikaan oli myös sellaistakin mielialaa, mikä ilmeni sanoissa ”ryssän hyssyttelijöitä”. Sotasairaalan toiminnasta Kokkolassa voi lukea lisää teoksesta Kokkolan kaupungin historia osa 4 (s.545).

Myöhemmin Siiri hoiti suomalaisia sotilaita Salon seudun sairaalassa.

Sodan loputtua Siiri teki elämäntyönsä Kalajoen sairaalassa lähinnä laboratoriossa. Hän sai koulutusta mm. Salossa ja Tampereella röntgenhoitajan tehtäviin, mutta hän sanoi olleensa sairaalassa ns. ”joka paikan höylä”, toisin sanoen, missä apua tarvittiin, sinne hän meni. Kunnanlääkäri Untamo Sorasto oli tottunut toimimaan lääkärinä sodan olosuhteissa ja ohjasi Siiriä hoitamaan mm. anestesiaa leikkaussalissa.

Siiri Myllylä menehtyi 15.5.2019.

Terveyden- ja sairaanhoidon kehitys Kalajoella

Reilu sata vuotta sitten apteekki ja piirilääkäri muodostivat ainoat tukipylväät maalaiskunnissamme. Piirilääkärin oli pidettävä huoli piirissään asuvien yleisestä terveydenhoidosta ja yksityisten henkilöiden tarpeista. Sairauksien hoito oli täysin oireenmukaista eikä mitään tehokasta lääkitystä tunnettu. Ihmiset syntyivät, elivät ja kuolivat "luonnonmenetelmän" mukaan. Terveet ja karaistuneet selvisivät pitkäikäisiksikin, mutta heikot sortuivat jo aivan lapsina. Lääkkeet lievensivät sairauden kärsimyksiä. Lääkärin veitsi avasi enintään pinnalliset märkäpesäkkeet ja kansanparantajat käsittelivät jäsenvikoja.

Vuonna 1857 perustettiin ensi kerran apteekkeja maaseudulle ja ensimmäisten kuuden joukkoon kuului Kalajoki. Apteekkioikeudet Kalajoelle on myönnetty seuraaville apteekkareille: K. U. Relander v. 1857, J.E. Jurvelius 1865. J.O. Hedman 1891, W. A. Dahlström 1905, N.W. Aschan 1912, Väinö Granlund 1917, Viljo Viikinkoski 1959, Helvi Sipilä 1971.

Perimätiedon mukaan apteekkari Relander menetti apteekkarin oikeutensa, koska oli laittanut apteekkihuoneeseensa sekatavarakaupan. Sairaat kääntyivät enemmän hänen puoleensa kuin piirilääkärin.

Apteekkari Jurvelius lahjoitti kunnalle maatalousrahaston, joka sai kansalta nimen Jurveliuksen "kuokkarahasto". Apteekkari Granlund ennätti yli 40 vuoden aikana puolisonsa kanssa monin tavoin osallistua paikkakunnan ajankohtaisiin hankkeisiin ja rientoihin. Apteekkari Granlund oli vuosina 1924-1926 kunnansairaalan rakennustoimikunnassa ja sen jälkeen johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1926-1951.

Ensimmäisen piirilääkärin Kalajoki sai vuonna 1859. Piirilääkäreinä ovat toimineet J.J. Staudinger vuosina 1859-1861, F.E. Emeleus vuosina 1863- 1891, V.Lindman 1893-1916 ja Valter Fabritius viimeisenä piirilaitoksen edustajana 1918 - 1940. Hän oli erittäin innostunut ja taitava metsästäjä, ja hänestä on jäänyt runsaasti kaskuja.
Kätilö-rokottaja on toiminut Kalajoella 1800-luvun lopulta lähtien ja toimeen saatiin myöhemmin pihtikurssin käynyt kätilö ja vuonna 1921 toinenkin.

Sairaanhoitaja palkattiin

Silloisissa vaatimattomissa ja kehittymättömissä oloissa kyti valistuneiden kuntalaisten mielissä lähimmäisenrakkauden palveleva henki. Siitä osoituksena oli vuonna 1897 sisaruksien Katariina Friis-Pohjanpalon ja Siina Poukkulan aloitteesta perustettu "Neulomaseura". Sen "tarkoituksena oli työskennellä ensiksi sairaanhoitajan hankkimiseksi kuntaan. Sen jälkeen palkan maksamiseksi ja sitten, jos kunta saadaan antamaan apua palkan suhteen, köyhien sairaiden auttaminen". Ompeluseuratuloin, arpajaisin, markkina-aikaisin kahvin myynnein sekä erikseen anotuin valtionavuin kerättiin tarvittavat varat kiertävän sairaanhoitajan palkkaamiseksi vuosina 1899-1907, jonka jälkeen kunta otti asian omakseen. Isäntien kerrottiin olleen tyytyväisiä järjestelyyn, koska hoitajan pyytäminen sairaan luo kotiin oli paljon halvempaa verrattuna lääkärin kotikäyntiin.

Tämän jälkeen naisyhdistys kohdisti voimansa ja varansa "Keuhkotautisten sairaskodin" kunnostamiseksi veljekset Friisien omistamaan Rahkon taloon Tyngän kylässä. Tämä sairaskoti käsitti 10 hoitopaikkaa ja toimi kolmen vuoden ajan vuosina 1908-1910. mutta joutui lopettamaan tärkeän työnsä valtionavun puutteessa.

Kalajoen 400-vuotisjuhlien aikana vuonna 1925 naisyhdistys piti arpajaiset ja näiden tulojan turvin sekä ahkeran talvikauden 1925-1926 työn tuloksena se luovutti keväällä 1926 valmistuneelle kunnansairaalalle liinvaatteiston ja keittiön talousesineistön. Myöhemmin yhdistys lahjoitti sairaalalle vapaavuoderahaston ja urkuharmonin.

Kunnanlääkäri vuodesta 1913 lähtien

Kunnanlääkärin virka saatiin perustettua vuonna 1913, johon mennessä kolmenkymmenen vuoden kuluessa maahamme oli perustettu 147 vastaavaa virkaa. Kunnanlääkäreinä ovat toimineet Väinö Airo 1914-1920, Karl Miemois 1921-1937, Erkki Karvonen 1937-1938, Untamo Sorasto 1938-1972. Vuoden 1953 perustettiin toisen kunnanlääkärin virka ja kunnanlääkäripiiriin liittyivät naapurikunnat Alavieska, Merijärvi ja Rautio. Viranhaltijoina ovat toimineet lääkärit Esko Taulaniemi 1953-1955, Niilo Ripatti 1955-1957, Jorma Lahtinen 1957-1959, Aatos Sarkkinen 1960-1962, Matti Kairaluoma 1962-1968, Jorma Uurasmaa 1968-1969, Seppo Mattila 1970, Antero Sorasto 1971-1972.

Todellisen kansanteerveystyön läpimurron Kalajoella suoritti lääketieteen tohtori Karl Miemois, joka nuoren lääkärin vaikeuksia pelkäämättömällä intomielellä ja äsken itsenäistyneen isänmaan kaikille työsaroille laajenevassa myötätuulessa eteni tavoitteesta toiseen. Näitä toimia olivat kouluterveydenhoidon aloittaminen vuonna 1923, tuberkuloosin torjuminen tuhoavana kansantautina liittymällä Ylivieskan tuberkulosipiiriin vuonna 1925. Samana vuonna neljän hoitopaikan varaaminen Seinäjoen piirimielisairaalasta, kunnansairaalan ja sen viereen kunnanlääkärin talon valmistuminen v. 1926, kunnan jakaminen kahdeksi terveyssisarpiiriksi vuonna 1929. Kenraali Mannerheimin Lastesuojeluliiton Kalajoen paikallisosaston toimesta avattu pineten lasten neuvonta-aseman vuonna 1930 ja odottavien äitien ilmainen tarkastus vuonna 1932. Tohtori Miemois julkaisi Kalajoen ja Himangan koululaisista antropologisen väitöskirjan vuonna 1948. Vapaa-ajan harrastuksena Miemois pani käyntiin maatalouskerhotoiminnan Kalajoella.

Sotavuodet keskeyttivät terveyden- ja sairaanhoidon kehityksen Kalajoella. Erikoisen vaikeaksi muodostui tilanne vuoden 1944 syksyllä, kun Lapin siirtoväkeä siirrettiin sodan jaloista yli 4000 henkeä Kalajoelle. Kansanopistolle järjestettiin siirtoväen lastensairaala (25 sairaansijaa) ja synnytysosasto ( 8 paikkaa). Lisäksi oli vaikean kurkkumätäepidemian takia avattava kulkutautisairaala niin sanottuun Östmanin taloon, johon järjestyi noin 20 sairaansijaa. Erilaisten kulkutautien vitsaus (kurkkumätä, tulirokko, lavantauti, lapsihalvaus) jatkui sodan jälkeen lähes viisi vuotta.

Rakentamisen vuosikymmeniä

Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen päästiin vihdoin rakentavaan työhän käsiksii. Sen ensmmäisenä merkkinä oli terveystalo, joka valmistui keväällä 1950 entisestä suojeluskunnan talosta muutostöiden jälkeen. Se käsitti äitiys- ja lastenneuvolain tilat sekä asuntoja. Hankkeen toteuttamiseksi saatiin erittäin huomattavat avustukset Suomen Huollolta, Mannerheiminliiton paikallisosastolta ja Ruotsista Dala-Järnä-kummikunnalta.

Kouluhammaslääkärin toiminta alkoi sekin aluksi Mannerheim-liiton paikallisosaston avustamana vuonna 1948, kunnes kunta parin vuoden kuluttua otti asian omakseen. Toinen kouluhammaslääkäri saatiin vuonna 1970.

Mielisairaanhoitoon saatiin ratkaiseva parannus 1960 luvun alussa, kun Oulun keskusmielisairaalaa laajennettiin ja Ylivieskaan valmistui niin sanottu Visalan B-mielisairaala, joista molemmista kunta varasi riittävät sairaansijat.

Epämiellyttävät "likataudit" - lavan- ja pikkulavantauti - saatiin loppumaan puhtaan juomaveden myötä, kun osuuskunta Valkeanveden jakelu alkoi vuonna 1960.
Lääkäri Untamo Sorasto muistaa kiitollisuudella vaikeissa olosuhteissa sitkeän ja epäitsekkään työpäivän suorittaneet terveyssisaret Emma Ventelän (1925-1960) ja Helmi Heusalan (1941-1969).

Sairaalakin saatiin

Kun Kokkolan kaupunginvaltuusto tammikuussa 1924 esitti yhtymistä anomukseen valtion sairaalan saamiseksi Kokkolaan, Kalajoen kunnanvaltuusto ei siihen liittynyt. Kalajoen valtuusto asetti samassa kokouksessa "kiireellisenä asiana" omaa kunnansairaalaa puuhaamaan komitean. Siihen kuuluivat Oskari Santaholma, A. Lankila, V. Granlund ja Karl Miemois kokoonkutsujana. Lokakuussa 1924 hyväksyttiin arkkitehti Axel Mörnen piirustukset ja kustannusarvio ( 700 000 markkaa). Päätettiin heti valtionavun tultua varmistetuksi ryhtyä rakentamaan oman kunnan hankkeena, kun Alavieskan ja Rautio eivät olleet liittymisesitykseen vastanneet. Toukokuussa 1926 oli oma kunnansairaala valmis. Ensimmäinen potilas sisäänkirjoitettiin 27.5, ensimmäinen leikkaus toimitettiin 1.6. ja ensimmäinen synnytys näki päivänvalon 2.6. Vankan poikalapsen nimi oli Leo Heikki Passi, jonka elämäntie on johtanut Kanadan Ontarioon.

Ensimmäinen kymmenvuotiskausi sairaalassa, jonka 14 sairaansijasta kaksi oli varattu synnyttäjille, oli ikäänkuin totuttautumista ja luottamuksen hankkimista potilasmäärän pysyessä vuosittain kolmen sadan vaiheilla. Viiden sadan raja sivuutettiin vuonna 1937 ja tuhannen vuonna 1945. Alavieska, Merijärvi ja Rautio tulivat sairaalaan ja sen hallintoon mukaan vuonna 1949. Sairaalan laajennuksen jälkeen vuonna 1954 sairaansijaluku nousi 14:sta 46:een. Seuraavina vuosina perustettuun kuntainliittoon liittyivät Himanka, Lohtaja, Pyhäjoki, Sievi ja Kälviä. Näin oli Kalajoen kunnansairaalasta kehittynyt yhdeksän kunnan kuntainliiton sairaala.

Parinkymmenen vuoden ajan - keskussairaalan puuttuessa Keskipohjanmaalta - Kalajoen sairaala antoi välitöntä ja tehokasta sairaalahoitoa erityisesti leikkaus- ja synnytystapauksissa. Vuosittainen potilasluku ylitti 2000 vuonna 1955. Lakipisteensä sairaalan toiminta saavutti vuonna 1969, jolloin potilasmäärä oli 2284, sairaanhoitopäivien määrä 20349 ja leikkausten luku 1057. Suurin vuosittain hoidettujen on vuodelta 1963, jolloin synnytysten määrä oli 555.

Kokkolan keskussairaalan toiminta alkoi vuonna 1970 koko tehollaan ja Oulaskankaan aluesairaalan vuonna 1971. Kun kansanterveyslaki purki vuonna 1972 entisen kunnanlääkäripiirin, tapahtui Kalajoen sairaalan toimintaluvuissa kolmanneksen supistuminen. Vuoden 1974 loppuun mennessä sairaala on hoitanut kaikkiaan 60969 potilasta, joista kalajokisten osuus on ollut n. 40 %. Synnytyksiä on ollut 13376 ja leikkausten luku nousee yli 20000. Sairaalan lääkärinä on toiminut kirurgian erikoislääkäri Untamo Sorasto (1938-1972). Ylihoitajana oli vuodesta 1964 lähtien neiti Oili Vänskä. Valtava on ollut kehityksen kulku kuvattuina vuosina.

Karikatyyrimaalaus Antero Sorastosta

Karikatyyrimaalaus Antero Sorastosta. Taiteilija Rositsa Tancheva

Kirurgian erikoislääkäri

LC Kalajoki

s. 14.4.1940

k. 21.2.2017

LL Bern 1971

Kirurg. erik. lääkäri Oulu 1985

Kirurg. osastonlääkäri Keski-Pohjanmaan keskussairaala

Vs. kirurg. apul. ylilääkäri Oulaskankaan sairaala 2005

Yksityislääkäri

Lääkintäyliluutnantti

Harrastukset: musiikki, matkailu, keskustelut

Kalajoen sairaalan vastaavina lääkäreinä ovat toimineet lääketieteen tohtori Kari Miemois 1926-37, kirurgian erikoislääkäri Untamo Sorasto 1938-72 ja sen jälkeen terveyskeskuslääkärinä Antero Sorasto vuoteen 1987 saakka.

Kokkolan keskussairaalan toiminta alkoi vuonna 1970 koko tehollaan ja Oulaskankaan aluesairaalan vuonna 1971. Kun kansanterveyslaki purki vuonna 1972 entisen kunnanlääkäripiirin, tapahtui Kalajoen sairaalan toimintaluvuissa kolmanneksen supistuminen. Vuoden 1974 loppuun mennessä sairaala on hoitanut kaikkiaan 60969 potilasta, joista kalajokisia on ollut n. 40 %. Synnytyksiä on ollut 13376 ja leikkausten luku nousee yli 20000. Sairaalan lääkärinä on toiminut kirurgian erikoislääkärri Untamo Sorasto (1938-1972). Ylihoitajana oli vuodesta 1964 lähtien neiti Oili Vänskä. Valtava on ollut kehitysksen kulku kuvattuina vuosina..

Antero Sorasto toimi aktiivisesti mukana Särkät Soi-tapahtumassa.

Siirtyminen Pohteen alaisuuteen

Miika Heikkilä aluevaltuutettu

Aluevaltuusto

Aluevaltuuston 79 valtuutettua on valittu aluevaaleilla 23.1.2022. Kalajoelta kaksi aluevaltuutettua. Vaikutusmahdollisuudet ovat nollatasoa. Palkkiot kuitenkin juoksee.

https://pohde.fi/tietoa-meista/paatoksenteko/aluevaltuusto/

Aluehallitus

Puheenjohtaja

Tölli Tapani

Valtiotieteen maisteri

Yhteystiedot

tapani.o.tolli@gmail.com

0505113180

Nimi	Virka-asema
Hemmilä Mari	Vastuuyksikköpäällikkö
Jokelainen Petteri	Toimialuejohtaja, pelastustoimi
Jääskeläinen Juha	Henkilöstöjohtaja
Lempeä Tarja	Tarkastusjohtaja
Luoma Ilkka	Hyvinvointialuejohtaja
Luukkonen Jouko	Konsernipalvelujen johtaja
Niiranen Marko	Palvelualuejohtaja
Pöykiö Hannele
Salmela Mirva	Palvelualuejohtaja
Salo Marja	Palvelualuejohtaja
Salonen Marja	Palvelualuejohtaja
Tervonen Marjo Riitta	Yhteistyöjohtaja
Turpeinen Miia	Yliopistosairaalan johtaja
Tölli Sanna	Asiakasmaksuasiantuntija
Ylitalo-Katajisto Kirsti	Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisjohtaja

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

MA 01.04.2024 Hullu vuosi 1991 – väitöskirjatutkija Antti Ronkainen

perjantai 29. maaliskuuta 2024

SU 31.03.2024 Kalajoen terveyskeskuksen vuodeosaston lakkautus on härskiä poliittista suhmurointia

LA 30.03.2024 Kalajoen sairaalan historiaa nykypäivään asti

Aluehallitus

Puheenjohtaja

Tölli Tapani

Yhteystiedot

I Varapuheenjohtaja

Koho Paavo

Jäsen

Aalto Esa

Yhteystiedot

Jäsen

Heiskanen Hemmo

Jäsen

Honkala Matti

Yhteystiedot

Jäsen

Huotari Anne

Yhteystiedot

Jäsen

Kylmänen Liisa

Yhteystiedot

Jäsen

Matinolli Maarit

Yhteystiedot

Jäsen

Mattila Anu

Yhteystiedot

Jäsen

Niinikoski Eija-Riitta

Yhteystiedot

Jäsen

Näppä Anneli

Yhteystiedot

Jäsen

Sirviö Pirjo

Yhteystiedot

Jäsen

Soronen Matti

Yhteystiedot

Henkilökohtainen varajäsen

Flöjt Mika

Yhteystiedot

Henkilökohtainen varajäsen

Heikkinen Matti

Henkilökohtainen varajäsen

Keränen Niilo

Yhteystiedot

Henkilökohtainen varajäsen

Kisner Susanna

Yhteystiedot

Henkilökohtainen varajäsen

Louet Kaisa

Yhteystiedot

Henkilökohtainen varajäsen

Mäki Maire

Yhteystiedot

Henkilökohtainen varajäsen

Ollanketo Tarja

Henkilökohtainen varajäsen

Parttimaa Sinikka

Yhteystiedot

Henkilökohtainen varajäsen

Rauhala Rami

Yhteystiedot

Henkilökohtainen varajäsen

Rovio Pauliina

Yhteystiedot

Henkilökohtainen varajäsen

Tikanmäki Jukka

Henkilökohtainen varajäsen

Törmi Jani

Henkilökohtainen varajäsen

Törmänen Anni-Inkeri

Yhteystiedot

Muu osallistuja

Auvinen Juha