SU
09.06.2024 Erkki Ahon taidenäyttely
käsittelee
Raution, Kalajoen ja Suomen historiaa historiikkien ja taiteen
avulla. Suomen historian salatuimpia asioita on presidentti Mauno
Koiviston valtiopetos. Valtiopetos ei vanhene koskaan.
Karikatyyrimaalauksen
presidentti Mauno Koivistosta on maalannut taiteilija Rositsa
Tancheva. Maalauksen koko on 35x50 cm. Maalauksen nimi on
”Valtiopetoksen tekijä”. Olisi ollut parempi jos Koivisto olisi
pelannut lentopalloa eikä olisi puuttunut riippumattoman
oikeuslaitoksen toimintaan.
PE
07.06.2024 Taidenäyttelyni arvo nousee kohisten -
Valiopetoksentekijä
https://kalajokinen.blogspot.com/2024/06/pe-07062024-taidenayttelyni-arvo-nousee.html
Vakaan
markan politiikka – pankit pelastettiin - valtiopetos
Suomi
koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen
vakaan markan politiikasta ja rahamarkkinoiden vapauttamisesta.
Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa.
Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno
Koivisto nimitti
Suomen Pankin johtajan Harri
Holkerin sinipunahallituksen.
Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka
kirjattiin Holkerin
hallituksen
ohjelmaan kuten myös Esko
Ahon hallituksen
ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin
keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat
eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä.
Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja
Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen
poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.
Koivisto
ei
toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen
johtokunnan jäsenet Rolf
Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja
Kalevi
Sorsa.
Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri
Erkki
Liikanen,
jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen
noususuhdanteessa.
Vahvan markan politiikalla ja
rahamarkkinoiden vapautuksella ( v.1986 korkosäännöstelyn
lopettaminen) aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys.
Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta poistettiin n. 60
000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston
mukaan 14500. Voidaanko puhua kansanmurhasta?
Koiviston
konklaavi on valtiopetos
Tasavallan
presidentti Mauno
Koivisto kutsui
06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän
edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille
suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa
asioissa. Kokouskutsu oli Martti
Mannisen allekirjoittama
ja päivätty 16.04.1992.
Kokouksessa teemoina olivat
1.
Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja
riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan
arvostelu
Kokouksessa johti puhetta silloinen KKO:n
presidentti Heinonen.
Palaveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno
Koivisto,
rouva Tellervo
Koivisto,
KKO:n presidentti Olavi
Heinonen,
oikeusneuvos Erkki-Juhani
Taipale,
oikeusneuvos Per
Lindholm,
KHO:n hallintoneuvos Pekka
Hallberg,
kihlakunnantuomari Markku
Arponen,
ylituomari Olli
Karikoski,
pormestari Juha
Kettunen,
Itä-Suomen HO:n presidentti Esko
Kilpeläinen,
Vaasan HO:n presidentti Erkki
Rintala,
oikeusneuvos Mikko
Tulokas,
professori Aulis
Aarnio,
apulaisprofessori Jukka
Kekkonen,
erikoistutkija Jyrki
Tala,
professori Leena
Kartio,
professori Olli
Mäenpää,
dosentti Juha
Pöyhönen,
professori Kirsti
Rissanen,
professori Kaarlo
Tuori,
oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka
Viljanen, Antti Kivivuori,
professori Jaakko
Uotila,
kansliapäällikkö Jaakko
Kalela,
erityisavustaja Martti
Manninen ja
Ratan johtaja Jorma
Aranko.
Suomen
perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat
tuomioistuimet.
KKO:n päätöksistä on todettavissa, että
oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden
jälkeen pankkeja suosivaksi.
Toukokuun tuomarineuvoston
kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori Kekkonen
oli
– Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen
pääalustajana. Tuolloin
käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja niiden tutkintaa.
Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan iltaa isännöi
oikeusministeri Matti
Louekoski.
Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja
Halonen.
Iltalehdessä
15.8.2005 Postipankin ex-pääjohtaja Seppo
Lindblom tunnustaa
syyllisyytensä pankkikriisiin.
Soitin europarlamentaarikko
Anneli
Jäätteenmäelle ja
kysyi ns. Koiviston konklaavista. Jäätteenmäki sanoi ettei hän
ole juuri tuohon palaveriin osallistunut, mutta hän on osallistunut
vastaaviin palavereihin. Tästä voidaan päätellä, että
pankkikriisin ja suuren laman totuuden salaaminen on poliittisesti
yhteisesti sovittu salaisuus. Mukana asioiden salaamisessa on kaikki
poliittiset puolueet. Oikeuslaitos on alistettu poliittisen
valvonnan alaisuuteen. Tästä kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä
2/2002 käräjätuomari Jussi
Nilsson.
Asiapaperit
salaisiksi
Presidentti
Mauno Koiviston presidentin linnassa 6.5.1992 järjestetyn
”tuomarineuvoston” asiakirjat on määrätty salaisiksi
Koiviston pyynnöstä ja tasavallan presidentti Tarja
Halosen määräyksestä.
-
Selvästihän Koivisto halusi vaikuttaa siihen, että oikeuslaitos
ei tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja, muistaa professori
Jukka Kekkonen vuosikymmen takaisen keskustelutilaisuuden
ilmapiiristä.
Myös professori Heikki
Ylikankaan mukaan
Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla
painostaa Korkein Oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu
pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston palaverissa linjattiin
pankkikriisiin liittyvä oikeuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja
velallisia tainnuttavaksi. Terveetkin pienyritykset olivat pankeille
lainsuojatonta riistaa. Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet
rosvottiin laillisesti pankeille, jotka realisoivat ne päivän
hintaan ja kirjasivat voitot hyväkseen. Presidentti Mauno Koivisto
päätti, että pankit pelastetaan. Suomi haki EY-jäsenyyttä
18.03.1992. Pankkien piti täyttää EY-jäsenyysehdot. Presidentti
Koiviston päätöksellä pankit pelastettiin ja maksajiksi
valittiin säästöpankit ja tiettyjen alojen yritykset ja
yrittäjät. Pankit laativat markkinoilta poistettavat yritykset ja
SSP-sopimuksessa 22.10.1993 määriteltiin toimialarationalisointi
ja yritysten kaatamisperusteet. Pankkien taseet paranneet
säästöpankkien ja kaadettujen yritysten avulla.
Omaisuudenhoitoyhtiö
Arsenal Oy on
suomalainen yhtiö, joka perustettiin Suomen
pankkikriisin aikana
18.
marraskuuta 1993 hallinnoimaan
Suomen
Säästöpankin ongelmaluottoja
sekä vakuuksina pankille jäänyttä kiinteistöomaisuutta.
Yhtiöön
liitettiin seuraavina vuosina SKOP-Kiinteistöt Oy, Arsenal-Silta Oy
(STS-pankki),
Säästöpankkien Keskinäinen Vakuutusyhtiö, Master-Rahoitus Oy
sekä useita pienempiä yhtiöitä. Näiden yhtiöiden
kiinteistöistä ja muista omaisuuksista muodostuikin varsin suuri
"arsenaali", jota yhtiö pyrki realisoimaan rahaksi aina
tilaisuuden tullen.
Toinen
valtion omaisuudenhallintayhtiö Sponda
perustettiin
vuonna 1991.
Alkuperäinen kiinteistöomaisuus tuli yritykseen SKOP:n
sijoituskiinteistöistä, jotka Suomen
Pankki siirsi
sille pankkikriisin
yhteydessä.
Sponda listautui pörssiin 1.
kesäkuuta 1998.
Suomen valtio on luopunut omistuksestaan Spondassa lokakuussa 2012.
Omaisuudenselvittely-
ja hoitotehtävissä työskenteli Arsenalissa yli 500 henkilöä
vuosina 1994–1998.
30.
kesäkuuta 1999
yhtiö
jakaantui. Kiinteistöt siirtyivät Kapiteeli
Oyj:n hallintaan,
ja Arsenal jatkoi perintäyhtiönä sekä keskeneräisten
oikeudenkäyntien osallisena. Arsenal ja sen tytäryhtiöt myivät
pääosan saatavistaan vuosina 2000–2003.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Arsenal myi velkasaatavansa
ulkomaille noin viidellä prosentilla niiden nimellisarvosta.
Yhtiön
toiminta sai paljon julkisuutta ja värikästäkin arvostelua
1990-luvulla.
Lehdistö ja poliitikot arvostelivat usein yhtiön toimintaa.
Velallisten ja takaajien kohtaloista iltapäivälehdistö loikin
näkyviä lööppejä.
Vuonna
1994 yhtiön tase oli 4 822 milj.euroa ja asiakkaita 12 684.
Kymmenen vuoden toiminnan jälkeen vuonna 2003 taseen summa oli 182
miljoonaa euroa ja asiakkaita oli jäljellä 477.Pääomatukea yhtiö
oli saanut 3315 miljoonaa euroa.
Tällä
hetkellä Arsenalin selvitysmiehenä toimii asianajaja Jarmo
Henriksson, liikejuridiikkaan erikoistuneen Asianajotoimisto
Sivenius, Suvanto & Co Oy:n osakas ja toimitusjohtaja.
Arsenal on luopunut kotisivujen
ylläpidosta. Yhtiön aiemmin julkaisemia toimintakertomuksia ei
löydy enää internetistä.
Pankit
puhdistivat mahdolliset ja epävarmat saatavansa pankkituen avulla
ja samalla poistettiin markkinoilta 60 000 elinkelpoista yritystä,
jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan
yrityksille. Samalla aiheutettiin puolen miljoonan työttömän
armada Suomeen. Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin
talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä
kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten
omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä,
ihmisarvonsa ja omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät
heidän läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa,
yrityksen työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat,
yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja.
Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat.
Kera
Oy:n ruumiinpesuryhmä
Kera
Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä,
jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat
ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden
minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen
yhdessä pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi
varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti
kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että
asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi
Änkö ja
hallitusneuvos Sakari
Arkio sekä
KTM:n kansliapäällikkö Matti
Wuoria.
Säästöpankkisopimus
Pankkikriisin
varjossa Suomessa suoritettiin vallankaappaus, jossa pankeille
annettiin valtuudet jakaa kansalaisten varallisuus haluamallaan
tavalla. Poliittisen siunauksen ohjeistus sai Esko
Ahon hallituksen
ministerivaliokunnalta, johon kuului pääministerin lisäksi
valtiovarainministeri Iiro
Viinanen,
ministerit Mauri
Pekkarinen Keskusta,
Jan-Erik
Enestam Ruotsalainen
kansanpuolue ja Toimi
Kankaanniemi Kristilliset.
Menettelyn osana solmittiin 14.10.1993 SSP:n pilkkomissopimus, mikä
valtion puolesta allekirjoitettiin 22.10.1993. Sopimukseen sisältyi
nimetyillä aloilla toimivien yritysten vapaa realisointioikeus.
Tuomioistuinten tehtäväksi jäi tuomita pankkien vaatimusten
mukaan. Laillisuusvalvojat ja valtakunnansyyttäjä varmistivat
lainrikkojen syytesuojan. Säästöpankkisopimus julistettiin
salaiseksi. Käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesuutiset
lehdessä n:o 2 vuonna 2002, että tuomarikunta on organisoitu
poliittisten valtaelinten alaisuuteen.
Tyhminkin
pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa
KEP:n
Säästöpankin johtaja Korpela
sanoi
Seuralehden haastattelussa 15.11.2002 väliotsikossa mainitut sanat.
Korpela
jatkaa,
että ”katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa
olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella
ongelma-asiakkaiden kanssa, koska valtio maksaa pankin
luottotappiot”.
MOT-ohjelmassa 29.11.1999 saman pankin
isännistöä 15 vuotta johtanut toimitusjohtaja Antti
Ojala sanoi
näin ” Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi
yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien,
oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion
piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että
ongelma-asiakkaat olivat pankille riski, mutta tässä poistui
kerralla riski ja oma vakavaraisuus parani”.
Jälkien
peittely
Säästöpankkien
pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin
ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy.
Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja
kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin
siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot
korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli
kansalaisten maksamilla verovaroilla. Arsenal sai salaiseksi
valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että
sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden
tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500
miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On
todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu.
Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.
Aktiv
Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi
Anne Siimeksen allekirjoittamalla
kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin
markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla
markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta.
Nyt näitä
saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta
korkealla korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja
eduskunnan päätöksellä vielä senkin jälkeen eli
kuolinpesältä.
Erikoista kauppakirjassa on se, että ministeri
myi nämä ongelmaluotot vaikka Arsenal Oy:llä oli oma toimiva
johto. Kauppasopimukseen sisältyy vielä ns. korvausklausuuli,
jonka mukaan jos sopimus puretaan niin koko kauppasumma laukeaa
maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on perustuslain
vastainen.
Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta
selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin Sanomien
1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siis
perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta
perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos).
Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin
tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että
n. 1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi.
Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin
liittyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä,
että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja
Suomessa on yrittäjäpula.
Koiviston
puhuttelu muutti tuomioiden linjaa
Koivisto
oli Pietilän mukaan hyvin vihainen tuomareille, jotka olivat
ottaneet päätöksissään kuluttaja-asiamiehen roolin. Koiviston
mukaan tuomioistuinten olisi pitänyt huomioida lain lisäksi
pankkien taloudellinen asema ja kansantaloudelliset
näkökulmat.
Olavi
Heinonen oli
kirjan mukaan äärimmäisen kiusaantunut keskustelusta. Pietilän
mukaan Koiviston nuhtelu johti siihen, että tuomioistuimet alkoivat
tulkita lakia pankkien eduuksia ja velallisten vahingoksi yhtä
tapausta lukuun ottamatta.
Koiviston keskustelut on
tallennettu Koiviston omaan arkistoon, jossa on nauhoitukset ja
kirjoitetut muistiot. Tasavallan presidentti Tarja Halonen päätti
heinäkuussa 2002, että asiakirjoja ei luovuteta
ulkopuolisille.
Myöhemmin Koivisto on kirjan mukaan
muistuttanut, että oikeuslaitoksen pitää ottaa kantaa heikomman
puolesta vahvempaa vastaan. Koiviston ajatuksissa tuomioistuimen
olisi pitänyt ottaa huomioon, että pankkikriisin aikaan pankeista
oli tullut heikompi osapuoli.
Oikeuslaitos
päätti pankin tarpeen mukaan
Oikeuslaitoksen
juoksuttamisesta kirja antaa herkullinen esimerkin, joka liittyy
pankkien asiakkailleen myymiin valuuttakoriluottoihin. Suuri osa
noista luotoista oli vekseleitä. Korkein oikeus oli jo kuitenkin
vuonna 1989 päättänyt, että vaihtuvaan pääomaan perustuva
korivaluuttavekseli on pätemätön. Pietilän kirjan mukaan kymmenet
tuhannet lainasopimukset perustuivat pätemättömiin
papereihin.
Siitä huolimatta pankit kauppasivat vastaavia
tuotteita kiihtyvällä tahdilla. Yksi vekselimuodon suosion syy oli,
että niistä ei pitänyt maksaa leimaveroa. Kun devalvaatio räjäytti
asiakkaiden valuuttavelan markka-arvon pilviin, alkoi erikoinen
kiista. Osa asiakkaista huomasi, että lain mukaan vekselivelan määrä
pitää olla tiedossa jo sopimusta tehtäessä. Devalvaatio ei siis
voi nostaa vekselivelkaa sovittua suuremmaksi, vaan asiakkaan pitäisi
selvitä velasta maksamalla vain vekselissä sovittu
markkasumma.
Tällainen kanta jäi voimaan eräässä
kiistassa Kemin raastuvanoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa.
Korkein oikeus ei antanut pankille valituslupaa. Tuosta päätöksestä
välittämättä pankit vaativat kaikilta muilta asiakkailtaan
devalvaatiolisän. Myöhemmässä vaiheessa pankit kuitenkin
väittivät, että vekseli ei olekaan enää vekseli, vaan normaali
luotto. Pankit saivat oikeuslaitoksen puolelleen.
Kun
verottaja puolestaan vaati luotoista maksamattomia veroja, pankki
onnistui todistamaan oikeudessa, että kyseessä on vekseli. Näin
siis SYP onnistui Pietilän mukaan vakuuttamaan Korkeimmalle
hallinto-oikeudelle, että kyseessä olivat vekselit ja Korkeimmalle
oikeudelle, että kyseessä ovat luotot. Suomen korkeimmat
tuomioistuimet pitivät papereita erilaisina aina sen mukaan, mikä
oli pankille edullisinta.
Valuuttavelalliset
elävänä hirressä rikosten uhreina
Valuuttavelallisten
kohtaloksi koitui Suomen markan devalvaatio, jota ei koskaan pitänyt
tulla. Suomen Pankki ja pääministeri Esko
Ahon hallitus
vakuuttivat yhdessä presidentti Mauno
Koiviston kanssa,
että vahvan ja vakaan markan politiikka on kansantalouden ja
hyvinvoinnin ankkuri.
Pohja kuitenkin petti, ankkuri irtosi,
markka devalvoitiin ja päästettiin kellumaan. Tapahtumien virta
alkoi viedä valuuttavelallisia. Tulvan paisuessa mukaan tempaantui
satojatuhansia suomalaisia, joiden velat kasvoivat ylivoimaisen
suuriksi. Lopulta pankki pani heidän omaisuutensa pakkomyyntiin.
Vuonna 1994 ulosotossa oli yli 500 000 suomalaista, kun "normaalina"
voidaan pitää vuoden 2006 tasoa, noin 200 000.
Valuuttaluottojen
perintä on ollut poikkeuksellinen tapahtuma, ja sen yhteydessä on
myös koeteltu Suomen kansainvälisten valtiosopimusten pitävyyttä.
Tuomioistuinten tuomarit eivät ole tutkineet tai ymmärtäneet,
minkälaisista asiakirjoista korivaluuttavekseleissä oli kyse.
Valtionvarainministeriö ja pankkitarkistajat ovat edesauttaneet
epäselvyyksien luomisessa. Tarkoitus ja tavoite ovat ohittaneet
Suomen lain. Kun otetaan huomioon pankkien, pankkiviranomaisten ja
poliittisen vallan yhteistyö lainsäädäntötyössä, niin tästä
paljastuu suuren luokan operaatio. Valuuttavelkojen jälkien
seuraaminen vie lukijan Suomen taloushistorian synkimpään
ajanjaksoon, suureen lamaan ja pankkikriisiin, jonka selvittelyyn
osallistuivat maamme silloiset huippupoliitikot. Heidän tekonsa ja
kommenttinsa vaikuttivat valuuttavelallisten järkyttävään
kohtaloon.
1980-luvun talouspoliittisen kokeilun, vakaan
markan ylläpidon kustannukset toteutuivat satojen miljoonien
markkojen tappiopottina. Se kaatui lyhentämättömänä ensin
valuuttavelallisten ja sen jälkeen veronmaksajien syliin. Ihmettelyn
määrä lisääntyi, kun 1990-luvun puolivälissä käynnistettiin
useita lainsäädäntöhankkeita, joilla tehtiin hyväksyttäviksi
pankkikriisin aikana kiireessä tehdyt ja toteutusaikanaan
lainvastaiset ratkaisut.
Seppo Konttisen kirja Salattu
pankkituki ja sitä seuranneet ohjelmat Ajankohtainen kakkonen
13.2.2008 ja A-Zoom 15.2.2008 nostivat uudelleen esille niin sanotun
Aktiv-Hansakaupan.
Ajankohtainen kakkonen kertoi 13.2.2008,
että 1990-luvun laman aikana Suomessa velkaantui yli 120 000
ihmistä, joista kolmasosa oli yrittäjiä. Lopputuloksena oli
henkilökohtaisia katastrofeja: ulosottoja, avioeroja, alkoholismia,
jopa itsemurhia. Suurin osa ylivelkaantuneista on kuitenkin
sinnitellyt velkataakkansa alla. Tänä vuonna asioiden piti muuttua.
Vuodenvaihteessa astui voimaan säädös velkojen lopullisesta
vanhenemisesta, jonka piti armahtaa lamavelalliset.
Mutta ihan
niin ei taida käydä. Velkaneuvojien arvion mukaan mukaan laman
vuoksi velkaantuneista vapautuu maaliskuussa korkeintaan joka
kymmenes. Muilla pankkikriisin maksutalkoot jatkuvat vielä
vuosia.
A-Zoom jatkoi perjantaina 15.2.2008 keskustelua:
Pankkivangit. Joko lamavelallisten pankkivankeus vihdoin päättyy?
Reportaasi jättivelkojen painamista kansalaisista ja päättäjistä,
jotka katosivat.
Studiovieraana oli salaisesta pankkituesta
pamfletin kirjoittanut taloustoimittaja Seppo Konttinen.
Mikä
on Aktiv Hansa-kauppa?
Arsenal
sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi sillä
perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin
julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan
Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13
yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että
raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastaa
ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.
Syyllistyikö ministeri Siimes rikollisten suojeluun suostuessaan
asioiden julistamiseksi salaisiksi? Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland
Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittamalla
kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Nämä
12,2 miljardin saatavat (76 000 saatavaa) myytiin 5 %:lla
todellisesta arvosta. Velallisille ei kuitenkaan annettu
mahdollisuutta vapautua veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Luottojen
myymisestä ei ole virallista päätöstä.
Helsingin Sanomien
1.4.2000 julkistaman uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja
siten perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta
perittäväksi on säädetty rikoslain 36 luvun 1-3 §:ssä (petos).
Kysymys on törkeästä petoksesta, jos asiaa tarkastellaan Suomen
rikoslain pohjalta. Jo maksettujen lainojen perimisestä on
raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000:
tuhannesta tarkastetusta reklamaatiosta noin kymmenesosa todettiin
aiheellisiksi; lainaa ei enää ollut olemassa. Lisäksi noihin
myytyihin saataviin sisältyi valtava määrä yrittäjien velkoja,
mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä
velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.
Kauppasopimukseen
sisältyi myös klausuuli, jonka mukaan, jos kauppasummaa
pienennetään Suomen valtion toimenpitein, koko kauppasumma laukeaa
maksettavaksi. Sidottiinko tällä klausuulilla jo
lainsäädäntövaltaakin? Ylittikö sopimus laillisuuden rajat?
Miksi asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka? Onko
kysymyksessä rikosten peittely ja rikollisten suojelu ja törkeä
petos?
Torkeä
petos?
Omaisuudenhoitoyhtiöt
Arsenal Oyj, Arsenal-SSP Oy ja Arsenal-Silta Oy myivät 31.3.2000
allekirjoitetulla kauppakirjalla yhteensä noin 76 000 saatavaa,
pääoma-arvoltaan noin 12 miljardia markkaa, 600 miljoonalla
markalla Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kysymyksessä
oli siis Suomen oloissa erittäin suuri kauppa. Kaupalle antoi
hyväksyntänsä omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistajan puolesta
toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes. Aiemmin hän oli
ilmoittanut, että saatavia ei myydä ulkomaalaisille
perintäyhtiöille. Näin lienee kuitenkin tosiasiassa tapahtunut.
Arsenal-kauppojen alkuperäistä kauppahintaa on pidettävä
kohtuuttoman alhaisena. Velalliset olisivat lähes poikkeuksetta
olleet valmiit ostamaan itsensä vapaiksi maksamalla viisi prosenttia
myydyistä veloistaan vapaaehtoisesti. Tätä tarkoittanut todellinen
sovintomenettely olisi ollut myös omaisuudenhoitoyhtiöt omistavan
valtion kiistaton etu. Nyt taloudelliset tappiot koituvat
suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi, kun taas voitot siirtyvät
perintäyhtiöiden ulkomaalaisten omistajien hyödyksi.
Kansantaloudenkin tappiot lienevät mittavat. On syytä epäillä,
että Aktiv Hansa kaupalla peiteltiin Arsenalin ja pankkien
rikolliset toimet.
Oikeusministeri
Tuija Braxin lausuma rakennuslehdelle
Ulosottolain
3:6 §:n muutoksen esteenä on Arsenal velkojen (Suvi-Anne Siimeksen
allekirjoittaman) myyntisopimuksen ehto, joka estää myyjää
(valtiota) muuttamaan lakeja ostajan ostettujen saamisten arvoa
heikentävästi. Tämä lainmuutosehto koskee muun muassa
ulosottolakia. Mikäli lakia muutetaan joutuu myyjä korvaamaan
ostajalle kaupan kohteen käyvän arvon. Tämä info oli jo vuosia
sitten eduskunnan käytäväkeskusteluissa, kun ensimmäisen kerran
mainittua pykälää pyydettiin muuttamaan.
Perustuslain
vastainen sopimus
Kauppaehtoihin
sisältyvän sitoumuksen pidättäytymistä lainmuutoksilta on
pidettävä myös kohtuuttomana ja vähintään kyseenalaisena myös
valtiosääntöoikeuden kannalta. Kauppasopimus on Suomen
perustuslain vastainen. Suomen perustuslain 29 §:n mukaan
kansanedustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan oikeutta ja
totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia,
eivätkä häntä sido muut määräykset. Menettely, jolle ministeri
koko hallituksen puolesta on antanut hyväksynnän, näyttää
sitovan veronmaksajille aiheutuvien lisätappioiden uhalla eduskunnan
ja kansanedustajan lainsäädäntö- ja aloitevaltaa. Kuitenkaan
eduskuntaa sitovia kauppaehtoja ei ole saatettu eduskunnan
hyväksyttäviksi.
Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy
ostivat 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla
Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Ostajat ovat perineet
saatavia noin 57 000 velalliselta. Perinnässä on myös sellaisia
velkoja, joita ei ole pitkiin aikoihin yritettykään periä ja jotka
ovat tulleet jo maksetuiksi joko velallisen tai takaajan toimesta tai
muutoin, mutta joita koskevia velkakirjoja ei ole aikanaan
asianmukaisesti mitätöity ja/tai palautettu velallisille. Toinen
hämmästystä aiheuttanut asia on se, että Aktiv Hansa Oy ja C&A
Finland Oy ovat omaksuneet selkeästi muista velkojista poikkeavan
menettelyn velkasovinnoissa. Nämä yhtiöt eivät tee ns.
nollaohjelmia, eivätkä viittä vuotta lyhyempiä maksuohjelmia.
Yleensä maksuohjelmat ovat kahdeksan vuoden mittaisia ja niissä on
yleisenä pidettävästä menettelystä poikkeavia purkuehtoja.
Näin
Suvi-Anne Siimes vastasi
Suvi-Anne
Siimeksen vastaus
turkulaisen Kalevi
Kannuksen kyselyyn:
"Arsenalin
saatavakannan myyntiä on käsitelty esityksestäni hallituksen
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa kahteen kertaan syksyllä
1999 eli 29.11 1999 ja 8.12.1999. Käsittelyn pohjana oli saatavien
myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12
kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc +
Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja
allekirjoitettiin 31.3.2000. Saatavakannan myynti perustui jo
edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa
omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas."
Mainitun
valiokunnan kokouksessa 29.11. mukana olivat Paavo
Lipponen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes ja
Eva
Biaudet.
Kokouksessa 8.12.: Sauli
Niinistö, Olli-Pekka Heinonen, Sinikka Mönkäre, Kalevi Hemilä,
Suvi-Anne Siimes ja
Erkki
Tuomioja.
Pääsyyllinen
Konttisen
kirjasta tulee selvästi esille, että pankkikriisin konna on
presidentti Mauno
Koivisto,
joka on vetänyt omaa rooliaan kaukana virallisten linjojen takana ja
etäällä etusivujen uutisista. Pankkilait olivat peräisin Mauno
Koiviston ensimmäisen hallituksen ajoilta.
