Oulun
käräjäoikeudelle, hallitusneuvottelijoille ja tasavallan
presidentille
Oulun
käräjäoikeus
Oikeustalo
Rata-aukio
2
90130
Vastaaja
Suomen
valtio edustajanaan
Kihlakunnanulosottomies
Eveliina Nissilä
PL
27
Kummalantie
6
92101
RAAHE
puh.
02956 28109 , 0503824747
sekä
hänen esimiehensä valtakunnanvouti Juhani Toukola
Kauppiaskatu
1
PL
330
20101
Turku
puh.
029 56 65 151
ja
hänen esimiehensä
oikeusministeri
Antti Häkkänen
Valtioneuvosto
Snellmanin
katu 1 A
Helsinki
puh.
0295 16001
Täydennys
ja asiakirjojen hankinta
Pyydän
Oulun käräjäoikeutta hankkimaan todistusaineistoksi
- salaiseksi julistetun Koiviston konklaavin asiakirjat tai viralliseksi todistetut kopiot siitä todisteeksi valtiopetokseen
- 100 vuodeksi salaiseksi julistetun SSP-sopimuksen tai viralliseksi todistetun kopion SSP-sopimuksesta todisteeksi valtiopetokseen
- 25 vuodeksi salaiseksi julistetun Aktiv-Hansa-kaupan sopimuksen tai sen viralliseksi todistetun kopion todisteeksi valtiopetokseen
Suomen
taloudellinen lama 1990-luvun alussa
Koiviston
konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset
SSP-sopimus
Koiviston
konklaavi – salatut sopimukset
Sinivalkoinen
kavallus
Tässä
selostus ja todistusaineistot
PR-talojen
konkurssivyyhti todistusaineistoineen 1
PR-talojen
konkurssivyyhti todistusaineistoineen 2
PR-talojen
konkurssivyyhti todistusaineistoineen 3
Tässä
videoina selvitys asioista
Erkki
Ahon videot ( 8 videoa)
Valtiopetos
on tosiasia
Tohtori
Jukka Davidssonin haastattelut 27.05.2019 ja tutkimukset, jotka
tukevat omia todistusaineistoja
Totuudesta
muutokseen
Isänmaan
ryöstäjät
Koiviston
konklaavi
Suomi liittyi EU:hun salaten ja valehdellen
Erkki
Aho 08 01 2007, 13:08
Tampereen
yliopistossa 26.11.2005 tarkastettu nakkilalaissyntyisen Anne
Kosken väitöskirja paljastaa,
että Suomi liittyi salaten ja valehdellen EU:hun. Suomen ja EU:n
maatalous- ja turvallisuuspoliittisia neuvotteluja tutkinut Koski
väittää ja todistaa, että Suomi vietiin asioita salaten ja
valehdellen Euroopan Unioniin.
Kosken mukaan poliittinen johto salasi asioita, esitti ristiriitaisia tulkintoja ja piti matalaa profiilia julkisuudessa todellisista EU-asioista. Suomi yritti puolustaa kansallisia etujaan käymissään maatalousneuvotteluissa. EU ylläpiti näytösten avulla mielikuvaa ripeästä etenemisestä. Samalla Suomi salasi onnistuneesti neuvottelukulissien takaiset erimielisyydet.
Kansanäänestyksen alla valehdeltiin julkisesti
Kansaäänestyksen alla valtiovalta turvautui Anne Kosken mukaan julkiseen valheeseen. Koski tuo väitöksessään esille maatalouden 141-artiklan määräaikaisuuden ja maatalousministeri Mikko Pesälän julkisen valehtelun maanviljelijöille maksettavista lisähinnoista kaksi päivää ennen 1994 ollutta EU-kansanäänestystä. Pesälä kiisti Maaseudun Tulevaisuudessa valehdelleensa. Pesälä väittää, että hän on maatalouskomissaari Steichenin ja ulkoministeri Haaviston kanssa allekirjoittanut lisähintoja koskeneen sopimuksen. Väitöstilaisuudessa ei asetettu tohtori Anne Kosken esittämiä näkökohtia virheellisiksi Mikko Pesälän valehtelusta. Pesälän tulisikin puhdistaakseen maineensa esittää julkisesti EU-komissaarin kanssa allekirjoittamansa sopimus, jota tiettävästi kukaan muu ei ole nähnyt tai josta kukaan muu ei ole ollut tietoinen.
Vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa oli Helsingin Yliopiston EU-tohtori Teija Tiilikainen. Hän ei sanallakaan kyseenalaistanut Kosken väittämiä; 141-tuen määräaikaisuutta ja Pesälän lisähintavalehtelua. Tiilikainen suhtautui hyvin kriittisesti tohtori Anne Kosken tutkimukseen.
Toinen vastaväittäjä, Turun Yliopiston professori Jukka Sihvonen, kiitteli väitöksestä. Hänen mukaansa jäsenhakemuksen TV-kuvaus oli kuin Kaurismäen elokuvasta. Jukka Sihvonen sanoi Kosken väitöskirjan olevan suorastaan herkullinen. Kustoksena toimi professori Jyrki Käkönen. Tavallisesti väitöstilaisuudet kestävät pari tuntia, mutta Kosken väitöstilaisuus venyi yli neljän tuntia kestäneeksi maratonistunnoksi.
Suomen tie EU:n jäseneksi
EU-neuvotteluissa mukana ollut Antti Kuosmanen kirjoitti kirjan Suomen tie EU:n jäseneksi. Kirja määrättiin tuhottavaksi. Tuhotun kirjan sivuilla 129 ja 130 on maatalousneuvotteluihin liittyvä luku otsikolla lisähinnat. Lainaus kirjasta:
Kosken mukaan poliittinen johto salasi asioita, esitti ristiriitaisia tulkintoja ja piti matalaa profiilia julkisuudessa todellisista EU-asioista. Suomi yritti puolustaa kansallisia etujaan käymissään maatalousneuvotteluissa. EU ylläpiti näytösten avulla mielikuvaa ripeästä etenemisestä. Samalla Suomi salasi onnistuneesti neuvottelukulissien takaiset erimielisyydet.
Kansanäänestyksen alla valehdeltiin julkisesti
Kansaäänestyksen alla valtiovalta turvautui Anne Kosken mukaan julkiseen valheeseen. Koski tuo väitöksessään esille maatalouden 141-artiklan määräaikaisuuden ja maatalousministeri Mikko Pesälän julkisen valehtelun maanviljelijöille maksettavista lisähinnoista kaksi päivää ennen 1994 ollutta EU-kansanäänestystä. Pesälä kiisti Maaseudun Tulevaisuudessa valehdelleensa. Pesälä väittää, että hän on maatalouskomissaari Steichenin ja ulkoministeri Haaviston kanssa allekirjoittanut lisähintoja koskeneen sopimuksen. Väitöstilaisuudessa ei asetettu tohtori Anne Kosken esittämiä näkökohtia virheellisiksi Mikko Pesälän valehtelusta. Pesälän tulisikin puhdistaakseen maineensa esittää julkisesti EU-komissaarin kanssa allekirjoittamansa sopimus, jota tiettävästi kukaan muu ei ole nähnyt tai josta kukaan muu ei ole ollut tietoinen.
Vastaväittäjänä väitöstilaisuudessa oli Helsingin Yliopiston EU-tohtori Teija Tiilikainen. Hän ei sanallakaan kyseenalaistanut Kosken väittämiä; 141-tuen määräaikaisuutta ja Pesälän lisähintavalehtelua. Tiilikainen suhtautui hyvin kriittisesti tohtori Anne Kosken tutkimukseen.
Toinen vastaväittäjä, Turun Yliopiston professori Jukka Sihvonen, kiitteli väitöksestä. Hänen mukaansa jäsenhakemuksen TV-kuvaus oli kuin Kaurismäen elokuvasta. Jukka Sihvonen sanoi Kosken väitöskirjan olevan suorastaan herkullinen. Kustoksena toimi professori Jyrki Käkönen. Tavallisesti väitöstilaisuudet kestävät pari tuntia, mutta Kosken väitöstilaisuus venyi yli neljän tuntia kestäneeksi maratonistunnoksi.
Suomen tie EU:n jäseneksi
EU-neuvotteluissa mukana ollut Antti Kuosmanen kirjoitti kirjan Suomen tie EU:n jäseneksi. Kirja määrättiin tuhottavaksi. Tuhotun kirjan sivuilla 129 ja 130 on maatalousneuvotteluihin liittyvä luku otsikolla lisähinnat. Lainaus kirjasta:
Lisähinnat
Vaikein ongelma kansallisen tukipaketin hyväksymisessä tuli tukien maksamistavasta. Edellä tuli esille, että siirtymäkauden tukia arveltiin voitavan maksaa myös niin sanottuina lisähintoina. Tässä tukimuodossa tuki lisättiin tuottajan saamaan myyntihintaan, joten sen kokonaismäärä riippui tuotannon määrästä. Tällaista ei tavallisesti suvaittu, koska se antoi yllykkeen lisätä tuotantoa ja siis pahentaa ylituotantotilannetta, josta eroon pääsemiseksi CAPin mukaiset tulotuet oli otettu käyttöön. Siirtymäkaudella tilanne oli kuitenkin käsityksemme mukaan toinen, ja niin arvelivat komissionkin virkamiehet.
Kansallinen tukipaketti rakennettiin siirtymäkauden tukien osalta tälle pohjalle eikä komission virkamiesportaalla ollut asiaan huomauttamista. Myöskään komission johto ei ministeritasolla käydyissä keskusteluissa tätä tulkintaa torjunut; niinpä tulkittiin maatalouskomissaari Rene Steichenin ministeri Pesälälle kirjeitse syyskuun puolivälissä 1994 vahvistama tukipaketin pääpiirteitä koskeva myönteinen arvio siten, että siinä tulivat lisähinnat hyväksytyiksi.
Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasialliseksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö antoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat.
Sitä suurempi oli sitten tyrmistys, kun tuli epävirallinen tieto, että komissio olisi valmis hyväksymään lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle; maidolle siksi, että sen tuotanto oli kiintiöity. Tällaisen kannan se oli tietojen mukaan ottanut Norjan suhteen ja norjalaiset olivat sen hyväksyneet. Suomelle komissio ei halunnut antaa parempaa kohtelua.
Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission väitetystä kielteisestä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina.
Maatalouskomissaari oli juuri julkisen hälyn alkaessa matkustanut virkamatkalle Etelä-Amerikkaan ja häneen oli vaikea saada yhteyttä. Muuten tunnelmat olivat kireän puoleiset, ja vaikka komissaari palattuaan käyttäytyi täysin korrektisti, oli hän selvästi sydämistynyt Suomessa hänestä esitetyistä luonnehdinnoista. Sydämistyminen ei rajoittunut Steicheniin. Valitettiin, että kaikki mistä oli keskusteltu vuoti välittömästi julkisuuteen. Saimmekin jonkin aikaa kuulla sarkastisia huomautuksia virkamieskokouksissakin siitä, mitä Suomi aikoi tästäkin kokouksesta kertoa julkisuuteen. Itse asian kannalta vakavaa oli, että komissaari Steichenin yleisluontoiseen hyväksyvään arvioon tukipaketista ei todella ollutkaan sisältynyt lisähintojen hyväksyminen.
Suomalaiset olivat kuvitelleet, että näin keskeisen asian oli täytynyt olla mukana kyseisessä arviossa, mutta niin ei vain ollut. Virkamiesten myönteiset arviot olivat olleet heidän omiaan. Siksi komissiossa oli pantu pahaksi maatalousministeriön julkisuuteen saattamat tiedot tukipaketin sisällöstä. Suomen arveltiin valmistelevan maaperää lisähintoihin perustuvien tukien käyttöönotolle myös pohjoisessa tuessa ja myöhemmin vakavien vaikeuksien tuessa. Komissio epäili jälleen, että Suomi aikoi asettaa sen tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Vieläkin tuntui jatkuvan komission pahastuminen siitä, että Suomi oli ryhtynyt valmistelemaan kansallista pakettia omin päin.
Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi esitetty. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla. Episodi oli erityisen kova paikka maatalousministeri Mikko Pesälälle, joka ei noina päivinä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen valmistautui omaan tiedonantotilaisuuteensa asiasta.
Eroilmoituskin oli lähellä, mikäli jo julkaistuja suunnitelmia olisi muutettava. Koetin rauhoitella; ei pidä puhua erosta, se vain pahentaa tilannetta. Niin lähellä ero kuitenkin oli, että Pesälä jätti väliin yhden neuvoston kokouksen, johon suomalaisministerit siinä vaiheessa huomioitsijoina osallistuivat.
Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan.
Voi myös kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä.
Kansanäänestyksessä kävi tunnetulla tavalla ja liittymissopimus ratifioitiin. Sen jälkeen tukipaketin käsittelyä jatkettiin.
Miksi Keskusta petti?
Lisävalaistusta asioille antavat myös entisen pääministeri Esko Ahon kirja Pääministeri sekä tohtori Ilkka Hakalehdon kirja EU-kaappaus.
Voidaan perustellusti väittää, että Keskusta petti maanviljelijät. Miksi politiikka ja yhteisten asioiden hoito ei voi olla avointa ja rehellistä? Saavatko ministerit valehdella ja jos saavat niin minkä verran? Pitääkö sanonta ”Kepu pettää aina” paikkansa?
Lähteet:
Tohtori Anne Kosken väitöskirja
Antti Kuosmasen kirja "Suomen tie EU:n jäseneksi"
Sataseutu-lehti
Tohtori Ilkka Hakalehdon kirja "EU-kaappaus"
Esko Ahon kirja "Pääministeri"
Hallitusneuvottelijoilla
on ollut tiedossa valtiopetos ja se on heille todistettu. Jos
hallitusohjelmassa, minkä on tänään 31.5.2019 määrä valmistua,
ei ole mitään mainintaa valtiopetoksesta ja 1990-luvun laman ja
pankkkriisin ratkaisemisesta niin se on todistus siitä, että
valtiopetosta halutaan salata ja hallitusneuvottelijat siten itse
syyllistyvät valtiopetoksen salaamiseen ja se on rikos. Valtiopetos
ei vanhene koskaan.
Suomessa
ei ole perustuslakituomioistuinta kuten muissa maissa.
Perustuslakituomioistuin
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslakituomioistuin
Jos Suomessa olisi perustustuslakituomioistuin niin Suommen laman ja
pankkikriisin sekä EU:hun liittymisen asiat olisi ratkaistu
perustuslakituomioistuimessa. Ei voi välttyä vaikutelmata, että
suomalaiset poliitikot eivät ole halunneet
perustustuslakituomioistuinta, koska he ovat hallunneet peitellä
valtiopetosta.
Pankkien
pelastaminen poliitikkojen päätöksellä alistamalla oikeuslaitos
poliittisen vallankäytön välineeksi on valtiopetos. Sen avulla on
poistettu markkinoilta 48 000 yritystä vuoden 1997 loppuun mennessä
ja aiheutettu yli 500 000 ihmisen työttömyys ja yli 280 000
henkilön ylivelkaantuminen sekä 11 500 yrittäjän itsemurha.
Kysymys on kansanmurhasta ja omaisuudenryöstä. Monet yrittäjät
kuten esimerkiksi minä olen joutunut kärsimän tästä
ihmisoikeusrikoksesta yli 24 vuoden ajan. Murhaajakin selviää
pienemmällä rangaistuksella kuin minä syyttömänä henkilönä.
Suomeen
olisi tullut perustaa perustuslakituuomioistuin ja totuuskomissio
asioiden selvittämiseksi. Olen esittänyt asiaa
hallitusneuvottelijoille. Jos asiaa ei ole käsitelty
hallitusneuvotteluissa niin sekin vahvistaa käsitystä
valtiopetoksen salaamisesta eli valtion rikollisesta toiminnasta.
Koska
Oulun käräjäoikeus ei ole ilmoittanut minulle asian
käsittelynumeroa eikä asian käsittelijää niin ei voi välttyä
vaikutelmalta että Oulun käräjäoikeus ei halua käsitellä asiaa
oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä. Korostan sitä asiaa, että
valtopetos ei vanhene koskaan ja olen itse valtiopetoksen uhri.
Haastehakemus
Valtiopetos
on tosiasia ja todistusaineisto on kiistaton
Erkki
Aho