Koulukaverini
Tapani Hautamäki on kirjoittanut kirjan Katikullan kaappaus. Se
löytyy allaolevasta osoitteesta:
Katinkullan
kaappaus
https://drive.google.com/file/d/1XG8-1skuO-uKBzqBN9yuYwMljakO-qXL/view?usp=drivesdk
Taistelu
Katinkullasta
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/02/taistelu-katinkullasta
Laillistettua
rosvousta
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2012/04/laillistettua-rosvousta.html
Suosittelen
kirjaa Katinkullan kaappaus
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pelisuomi/139539-suosittelen-kirjaa-katinkullan-kaappaus/
Tapani
Hautamäen kirja "Katinkullan kaappaus"
Holiday Club Katinkulta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Holiday_Club_Katinkulta
Laillistettua
rosvousta
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/laillistettua-rosvousta.html
Pankkien
kuriin laittaminen ei riitä! Oikeuslaitokset on putsattava!
https://mvlehti.net/2016/06/14/pankkien-kuriin-laittaminen-ei-riita-oikeuslaitokset-on-putsattava/
Surullisin
tarina oli Vuokatin Katinkullalla, joka vietti avajaisiaan
ensimmäisen lamasyksyn aikoihin 1991 ja meni konkurssiin jo
seuraavana vuonna. Omistajien, YLEn ja monen muunkin mielestä yhtiö
kaadettiin, vaikka juridista pakkoa konkurssiin ei ollut. Tapausta on
pidetty esimerkkinä yhteiskunnallisesta korruptiosta, jossa pankit
kaatoivat yhtiöitä varta vasten pankkitukien ja halpojen
konkurssipesien himossa. Alkuperäisille perustajille jäi
elinikäinen velkataakka ja veronmaksajille satojen miljoonien
markkojen lasku.
25.
vuosipäivä,
kun yrityksemme ryöstettiin ja elämämme tuhottiin
Vielä
kerran, että kuinka yrittäjiä voidaan Suomessa ryöstää.
Katinkulta yrityksemme ryöstöstä, epäoikeudenmukaisuudesta ja
rikoksista, joita emme saaneet edes tuomioistuimen käsittelyyn.
Olen
pitänyt kohtalomme esille, ettei toisille tehtäisi samoin, mutta
valitettavasti sama meno jatkuu ja samalla tuhotaan Suomi.
Viimmekin
yö minulla meni katkounilla, kun nämä asiat pyörivät mielessäni
25-vuoden jälkeen.
Näin
se tapahtui ja lopussa YLE:n yhteenveto tapahtumista ja seurauksista.
Tämä
kaikki, mitä tulet lukemaan on todistettavissa aidoilla
asiapaperilla ja ”puhelunauhoituksilla”.
”...ei
mene enää kauan, kun Lindemanin suku on sosiaaliturvan varassa...”
tämänkin lauseen merkitys selviää lukemalla blogiani
Rahoittajamme
SKOP vei meitä suunnitelmallisesti konkurssia kohti
Suomessa
oli lama, mutta luotimme SKOP:iin. Kesällä 1991 yksi vanha
tuttavani KOP:n johtoportaassa kutsui minut Sepon kanssa kahville ja
palaveriin KOP:n johtokunnan kerrokseen. Johtokunnan jäsen kyseli
kuulumiset ja tyytyväisyytemme päärahoittajaamme SKOP:iin. Silloin
vielä meillä oli vankka usko ja luottamus SKOP:iin. Valitettavasti
emme silloin vielä tienneet ja ymmärtäneet sitä, että meitä
houkuteltiin KOP:n asiakkaaksi koska SKOP oli menossa nurin.
Valitettavasi, sillä pankin vaihto olisi luultavasti säästänyt
yhtiömme konkurssilta vaikka KOP:lla ei myöskään mennyt hyvin.
SKOP
romahti ja siirtyi valtion haltuun 19.9.1991. Katinkullan
viikko-osakemyynti romahti, ei sen takia, etteikö ostajat olisi
luottaneet Katinkulta konseptiin, vaan ostajat eivät luottaneet
meidän päärahoittajaamme. Lyhykäisyydessään Katinkulta konsepti
toimi, sillä Rantakatin
lomakylä Oy:n voitto oli vuoden 1990 tilinpäätöksessä
12milj.markkaa kaikkien mahdollisten vähennysten ja poistojen
jälkeen. Me
omistajat emme kuitenkaan nostaneet osinkoja vaan jätimme voiton
yhtiölle.
SKOP
oli nyt valtion hallussa ja Katinkullan viikko-osakemyynti oli sen seurauksena
romahtanut. Aloitimme uuden tyyppiset rahoitusneuvottelut SKOP:n
kanssa, eli miten mennä pankkikriisin yli? Löysimme siihen
yhteisen sävelen.
Salainen
osakas- ja jatkorahoitussopimus SKOP:n kanssa.
Teimme
SKOP:n kanssa yhteisen osakas- ja jatkorahoitussopimuksen Katinkullan
rakennuttajayhtiön Rantakatin Lomakylä Oy:n jatkorahoituksen
turvaamiseksi pankkikriisin ja laman yli. Sopimus allekirjoitettiin
13.12.1991. Sopimus sisälsi myös vaihtovelkakirjalainan arvoltaan
2,5 miljoonaa markkaa sekä jatkorahoitussopimuksen. Sopimuksella
annoimme myös Rantakatin Lomakylä Oy:n hallituksessa määräysvallan
SKOP:n edustajille.
Keskinäisellä sopimuksellamme saimme turvattua Katinkullan
rakennuttajayhtiön jatkorahoituksen ja SKOP sai määräysvaltaa
yhtiössämme. Yhtiön
uusi hallitus muodostui kolmesta SKOP:n edustajasta, Seposta
Juurikosta ja minusta. Sopimussakko oli ko.sopimuksessa
5milj.mk/sopimusosapuoli, eli jos me omistajat Seppo Juurikko, minä
ja viisi veljeäni, olisimme rikkoneet sopimusta niin olisimme
joutuneet maksamaan sopimusrikkomuksesta yhteensä 35milj.mk:aa ja
vastaavasti SKOP;n rikkoessa sopimusta se olisi joutunut maksamaan
meille jokaiselle 5milj.mk:aa eli yhteensä 35milj.m:aa.
Tämän
sopimuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli siis taata Rantakatin
Lomakylä Oy:n rahoitus laman yli, mutta SKOP:i käytti sopimusta
aivan muuhun tarkoitukseen.
Konkurssipäätös
SKOP:n äänin 3-2, 23.10.1992
Ratakatin
Lomakylä Oy: hallitus kokoontui 23.10.1992 SKOP:n pääkonttorin
kolmannen kerroksen kokoustilaan, jonka huoneen nurkassa
sijaitsevasta ikkunasta on näkymä Aleksanterin kadulle. Olin yhtiön
toimitusjohtajana valmistellut edelliset päivät hallituksen
kokousta. Esityslistan ja kokouksessa käsiteltävän muun aineiston
jaoin hallituksen jäsenille. Pöydän ääressä istuivat
hallituksen jäsenet, SKOP-kiinteistö Oy:n toimitusjohtaja Göran
Bärlund (jonka yhtiön haltuun omaisuutemme siirrettiin
pakkohuutokaupassa 70%:n alennuksella), SKOP:n Pekka Luukkainen (joka
suunnitteli yhtiön konkurssin), SKOP:n lakimies Veli-Matti Parmala
(hänen laatimansa oli vaihtovelkakirjalaina- ja jatkorahoitussopimus),
Seppo Juurikko sekä minä.
Nousin
seisomaan ja olin valmiina käynnistämään kokouksen esityslistan
mukaan, kunnes SKOP:n lakimies Veli-Matti Parmala veti pöydän alta
toisen esityslistan, jossa oli hallituksen esitys hakea Rantakatin
Lomakylä Oy konkurssiin. Siinä vaiheessa minunkin piti istuutua. Se
esityslista ja tilanne tuli Sepolle ja minulle täytenä yllätyksenä,
sillä olimme vakaasti luottaneet SKOP:n kanssa solmittuun
jatkorahoitussopimukseen. SKOP:n miehet kirjoittivat hallituksen
pöytäkirjaan nimensä, jolla yhtiön hallitus on päättänyt hakea
Katinkullan rakennuttajayhtiö Rantakatin Lomakylä Oy:n konkurssiin.
Seppo Juurikko ja minä emme hyväksyneet konkurssipäätöstä.
Joten äänin 3-2, SKOP:n miesten äänillä yhtiömme haettiin
konkurssiin. SKOP:n mies Pekka Luukkainen toimitti
konkurssihakemuksen Kajaanin käräjäoikeudelle 28.10.1992.
SKOP
oli saanut keskinäisellä sopimuksellamme 13.12.1991 määräysvallan
yhtiössä, jota se nyt käytti härskisti hyväkseen ja sopimuksemme
vastaisesti.
Seuraavassa
palaamme vielä ajassa taaksepäin.
SKOP
oli alkanut suunnittelemaan konkurssia jo kesällä 1992
Meillä
oli ollut luottamus em. SKOP:n kanssa solmimaamme
Vaihtovelkakirjalaina- ja jatkorahoitussopimukseen.
Sopimuksen
ulkopuolella sovimme myös, että SKOP:n edustajana tulee Rantakatin
Lomakylä Oy:n hallintoon työskentelemään Pekka Luukkainen. Hänen
pääasiallisena tehtävänään piti olla sisäinen tarkastus, mutta
toisin kävi. Ensin olin jopa iloinen, että saamme lisää työvoimaa
hallintopuolelle, mutta myöhemmin selvisi, että hän alkoi ottamaan
päätäntävaltaa itselleen SKOP:n mandaatilla. Järkyttävintä
minusta oli huomata hänen ammattitaidottomuus yritystoiminnassa,
jonka toimintaan hänelle oli SKOP antanut vallan. Luukkainen alkoi
puuttumaan henkilöstö valintoihin sekä ajoi alas meidän
myyntiorganisaatiomme, josta seurasi tietenkin myynnin romahdus!
Ostajia oli, mutta ei myyjiä. Vähän sama tilanne, jos kauppa
aukaistaan aamulla ja suljetaan illalla, mutta myyjiä ei ole, niin
kauppa ei käy.
Mutta
pahemaakin oli vielä luvassa. Luukkainen ymmärsi kesällä 1992
täysin epäonnistuneensa tehtävässään ja valitti aina sitä,
että joutuu asumaan Kainuun korvessa. Niinpä Luukkainen oli
muuttanut strategiaansa ja alkanut SKOP:n desantiksi. Laukussaan hän
kantoi Niccolò Machiavellin kirjaa Ruhtinas, joka oli hänen
ohjekirjansa. Myöhemmin paljastuneitten dokumenttien valossa hän
oli alkanut värväämään meidän henkilökuntaamme sekä
sidosryhmien henkilöitä SKOP:n leiriin. Kysymällä heiltä
”Haluatko
olla Juurikon ja Lindemanin kelkassa vai SKOP:n miehiä, joita hän
edustaa?”
Saman kysymyksen hän esitti myös minulle loppukesästä 1992
Katinkullan loma-asunnossa, sanoilla ”Haluatko olla Juurikon vai
SKOP:n miehiä?” vastasin tietenkin edustavani Rantakatin Lomakylä
Oy:ta ja olevani Seppo Juurikon yhtiökumppani. Silloin en vielä
ymmärtänyt kysymyksen vakavuutta ihmettelin vain kysymyksen
esittämistä. Olimme SKOP:n kanssa nimenomaan sopineet, että
Luukkaisen taustaa ei Rantakatin Lomakylän henkilöstölle kerrota.
Valitettavasti useista työntekijöistämme hän sai ”SKOP:n
miehiä” ja osan yhtiön sidosryhmien edustajista.
SKOP
lähetti meille myös konsultin selvittämään yhtiön toimintaa ja
myöhemmin sen tarkoitus paljastui. Konsultit tulivat laatimaan
selvityksen päämääränään yhtiömme hakeminen konkurssiin,
jolloin konsulttiraporttia voitaisiin myöhemmin käyttää
konkurssin perusteena.
Luukkaisen
ja SKOP:n suunnitelmat paljastuvat, mutta valitettavasti vasta
konkurssin jälkeen. Tilanne oli sama kuin avioliitossa, kun toinen
puoliso alkaa pettämään, niin siitä tietävät useat ennemmin
kuin puoliso, jota petetään.
Luukkaisen
kirjoittamat dokumentit ja konkurssisuunnitelmat SKOP:lle saimme
haltuumme hallituksen kokouksen jälkeen, jossa oli päätetty yhtiön
hakemista konkurssiin 23.10.1992. Soitin Helsingistä Katinkultaan ja
pyysin erästä henkilöä käymään Luukkaisen työhuoneessa ja
kopioimaan hänen tietokoneeltaan tiedostot ja tulemaan iltakoneella
Helsinkiin. Saimme tietokoneen ja tiedostot Hotelli Vaakunan
SKY-baarissa Seppo Juurikon kanssa luettaviksemme jo samana iltana.
SKOP:n miehen Pekka Luukkaisen tiedostoista selvisi täydellinen
Katinkullan kaappaussuunnitelma. Myöhemmin KRP takavarikoi samaisen
aineiston SKOP:n tilintarkastustoimistolta. KRP antoi minulle
”salaisen aineiston” eli SKOP:n johtokunnan pöytäkirjat
konkurssisuunnitelma liitteineen yhtä oikeudenkäyntiä varten.
Annoin ne Kajaanin käräjäoikeudessa oikeudelle todistusaineistona,
mutta SKOP:a edustanut asianajaja ei hoksannut vaatia niiden
salaamista, joten niistä tuli oikeudenkäynnin jälkeen julkisia.
Osa dokumenteista on julkaistu ”Katinkullan kaappaus” kirjassa.
Merkille pantavaa
oli se, että Luukkaisen raporteissa ilmenee selkeästi, että
konkurssi tulee aiheuttamaan vähintään 150milj.mk:n
arvonalennuksen Katinkulta yhtiöille.
Siitä huolimatta yhtiö ajettiin konkurssiin? SKOP:n johtokunnan
pöytäkirjan liitteenä olevassa SKOP:n lakimiehen Veli-Matti
Parmalan laatimassa muistiossa hän toteaa, että konkurssi rikkoo
Vaihtovelkakirjalaina- ja jatkorahoitussopimustamme. Parmala laati
ko.sopimuksen.
Valitettavasti
useista meidän palkkaamista henkilöistä, joille olimme tarjonneet
hyvän työpaikan, edut ja uramahdollisuuden, siirtyivät meidän
tietämättämme Luukkaisen leiriin, joista sitten tuli ”Räikkö
Räähkiä”, Juurikon Sepon keksimä nimitys Eino Leinon tuotannon
mukaan. Näille henkilöille olin pystynyt luomaan työpaikat
kahdenkymmenen vuoden sitkeällä työllä ja uhrauksilla. Luukkainen
oli tarjonnut työntekijöillemme työpaikan säilymisen ja osa
henkilökunnastamme meni siihen lankaan ajattelematta niitä
seurauksia, joita siitä seuraisi minulle, Seppo Juurikolle sekä
meidän perheillemme. Luukkainen tiesi hyvin, että Katinkullan
siirtäminen pois meidän omistuksesta ei onnistuisi ilman
henkilökuntamme apua, sillä Katinkulta konsepti oli erittäin
monimutkainen ja madoton vieraan henkilökunnan tai
konkurssipesänhoitajan hallita, joten hän tarvitsi siihen
pettureita.
Puhelunauhoitukset
Ensin
voitte todeta, kuinka KHT tilintarkastaja pudottaa omaisuuden arvoa
21milj.mlk:aa kuukauden sisällä.
1.
(6)
KHT Simpasen lausunto RKL:n liiketilojen arvosta 18.10.92
Lindemannin
pyynnöstä tilintarkastajan lausunto koskien RKL:n omistamien Klubin
liiketilaosakkeiden arvoa. Huom! ”... voitaneen liiketilat
arvostaa varovaisesti
hintaan
10.000 markkaa/m2,
jolloin
liiketilojen kokonaisarvoksi tulee 31.000.000 markkaa.” (vahvennus
Simpasen) 2.
(9)
KHT Simpasen laatimassa RKL:n pesäluettelossa sivulla 65. oleva em.
liiketilaosakkeiden arvo kuukautta myöhemmin 25.11.92
Simpasen
uusi arvio on siis 10 mmk eli 21 mmk pienempi. Simpanen on käyttänyt
ko. arvon alennusta RKL:n vuoden 1992 tulosta heikentävänä
tekijänä. (vrt. liite 21,(sivu 77) Päätös
yrityssaneeraushakemusta koskevassa asiassa, kolmas kappale viimeinen
lause)
Konkurssin
jälkeen meille toimitettiin paljon ”puhelunauhoituksia”, silloin oli
käytössä NMT-puhelinverkko ja joku oli keksinyt kuunnella ja
nauhoittaa Katinkullan alueella ja Sotkamossa puhelinliikennettä.
Yksi niistä ”puhelunauhoitteista” julkaistiin keväällä 1993
YLE:n Kotimaan Katsaus ohjelmassa, kiitos siitä rohkealle
toimittajalle Tenho
Tornbergille. Siinä
puhelussa meidän tilintarkastajamme ohjeistaa SKOP:a, että kuinka
voidaan estää Rantakatin Lomakylä Oy:n velkasaneeraus.
Tilintarkastaja oli soittanut puhelun sen jälkeen kun oli ollut
minun ja Juurikon Sepon kanssa palaverissa, jossa suunniteltiin
velkasaneeraushakemusta Kajaani käräjäoikeudelle. Tilintarkastaja
rikkoi näin räikeästi ja todistettavasti salassapito ja
lojaalisuusvelvoitettaan, mutta Keskuskauppakamarin tilintarkastajien
valvontaelin antoi hänelle näistä rikkomuksista vain varoituksen.
Lindemanien
suku sosiaaliturvan varaan...
Yhdellä
saamallani ”puhelunauhoituksella” ollut lause on ehkä tuottanut
minulle kaikista eniten tuskaa nämä 25 vuotta. Puhelu on konkurssin
jälkeen. Puhelu on SKOP:n työntekijän ja meidän yhtiömme
työntekijän välinen, jossa SKOP:n työntekijä sanoo puhelun
kuluessa meidän työntekijällemme näin: ”...ei
mene enää kauan, kun Lindemanin suku on sosiaaliturvan varassa...”
ja
sen jälkeen kumpikin nauravat makeasti. Näin siis puhelivat valtion
hallinnassa olevan SKOP:n työntekijä ja meidän entinen työntekijä,
jolle olimme luoneet työpaikan ja jolle maksoimme palkan. Lause
osoittaa hyvin sen raadollisuuden, kuinka valtion omistuksessa
olevassa pankissa laman aikaan toimittiin. SKOP:n suunnitelma
onnistui ja Lindemanin suku menetti kaiken ja joutui osittain
sosiaaliturvan varaan, mutta yhteiskunnan apua se ei kuitenkaan
saanut. Samalla tavoin tuhottiin vanhoja yrittäjäsukuja ympäri
Suomen, että kukaan olisi puuttunut tai oikeutta olisi jaettu
vääryyden sijaan.
Pohdin
vielä kaikkien ”puhelunauhoituksien” julkistamista. Minulla on
iso määrä nauhoja omista puheluistani eri henkilöiden kanssa,
joista selviää paljon eri ihmisten suhtautumisesta konkurssiin.
Allaolevasta
linkistä voit katsoa, kuunnella lukea niistä seurauksista ja
tapahtumista YLE:n tekemän yhteenvedon.
https://yle.fi/uutiset/3-9339074
Kuuntele
vielä puhelunauhoita Yle Arenasta, niin kuulet omin korvin kuinka
yrittäjät tuhottiin. Alla oleva linkki: Keskimmäinen video
17.05.1994.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/taistelu_katinkullasta_105809.html#media=105782
0
Puheluni
taloustoimittaja Vesa Kärkkäisen kanssa, Savon Sanomat, toukokuu
1996
https://www.youtube.com/watch?v=Bn6ZNG2qX2o
Säästöpankkien
Keskus-Osake-Pankki
https://fi.unionpedia.org/i/S%C3%A4%C3%A4st%C3%B6pankkien_Keskus-Osake-Pankki
Oikeuskansleri
Jaakko Jonkka tiukan paikan edessä
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/645.htm
Erkin
kommentti:
1990-luvun
lamasta ja pankkikriisistä voin todeta tässä yhteydessä
seuraavaa: valtiopetos on tosiasia. Tasavallan presidentti Mauno
Koiviston johdolla se tehtiin ja pankit pelastettiin. Pankit
voittivat oikeudenkäyntinsä ylemmissä oikeusasteissa. Rikollisille
annettiin syytesuoja. Yritysten tuhoaminen tapahtui Esko Ahon
hallituksen ja pankkien välisen SSP-sopimuksen perusteella.
Erittäin merkittävä asia on se, että konkurssiin ajettujen
yritysten asioita ei oikeuslaitos ota käsiteltäväkseen.
Laillisuusvalvojat eivät näe asioissa mitään laitonta rikoksista
puhumattakaan. Pankkikriisin seurauksena oli yli 10 000 ihmisen
itsemurha, kymmenien tuhansien ihmisten kiduttaminen sekä kymmenien
tuhansien yritysten tuhoaminen. Jälkien peittelemiseksi tehtin
Aktiv-Hansa-kauppa, jolla peiteltiin rikolliset konkurssit. Tämä on
järkyttävä totuus ja lähipäivinä kerron ketkä ovat päähenkilöt
tässä hirvittävässä rikoksessa.