Blogini
lopussa on Avoin kirje pääministeri Antti Rinteelle, mikä jaetaan
myös poliisi- ja oikeusministerille sekä tiedotusvälineille
Kalajoki
JUHANNUS
KALAJOKI 2019
Kalajoki
vlog - Topi-Keittiöt
Kalajokiblogi
- Keramiikka Iso-Pahkala
Kalajokiblogi
- Tuontitukku
Kalajokiblogi
- Ostoskylä Raitti
Alueuutiset
Vuonna
1987 syntynyt haapavetinen mies vangittiin torstaina Oulun
käräjäoikeuden päätöksellä epäiltynä todennäköisin syin
varkaudesta, joka tapahtui Haapavedellä tiistaina.
Rikoksesta
epäilty oli mennyt rikoskumppaninsa kanssa aamuyöllä
peräkärry-yhdistelmällä soramonttutyömaalle, missä miehet
olivat anastaneet työkaluja työmaan ylläpitäjältä. Rikoksesta
epäilty on myöntänyt teon.Käräjäoikeus katsoi miehen olevan
selkeässä rikoskierteessä, jonka johdosta hänet määrättiin
tutkintavankeuteen. Miehen epäillään syyllistyneen mm. useisiin
omaisuusrikoksiin kuluvan vuoden aikana.
Jutuntutkinnanjohtaja,
rikoskomisario Simo Alanko kertoo miehen rötöstelleen myös muualla
lähikunnissa pääasiassa omaisuusrikosten parissa.Kalajokilaakson
alueella varkaustehtailusta epäilty mies vangittiin – Rikoksia
myös Haapajärven seudulla
Kotimaan
uutiset
Kaakkois-Suomessa
sijaitsevat itärajan vilkkaimmin liikennöidyt rajanylityspaikat. Ne
ovat Vaalimaa, Nuijamaa ja Imatra. Liikennemäärien vuoksi
rajanylityspaikat myös ruuhkaantuvat aika ajoin. Rajan ylittämiseen
saattaa kulua useitakin tunteja.Nyt tilanteeseen saattaa tulla
helpotusta, koska Kaakkois-Suomen rajavartiosto on saamassa roiman
henkilöstölisäyksen. Vuoden loppuun mennessä kaakon rajalle
saadaan 110 uutta rajavartijaa.Venäjän rajalle tulee yli 100 uutta
rajavartijaa – mutta kolmen vuoden päästä ollaan taas
lähtötilanteessa
Keskustelun
aloitti perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville
Tavio,
joka epäili, että kokoomuksen puheenjohtaja Petteri
Orpo
ei
ymmärtäisi Euroopan ja EU:n eroavaisuutta. Tavio myös moitti
hallituksen ohjelmaa siitä, että siinä ei käsitellä
perussuomalaisten näkemiä ongelmia EU:ssa. Hieman ennen Tavion
puheenvuoroa Orpo kehui omassa puheenvuorossaan pääministeri Antti
Rinteen
esittelemän
ohjelman Eurooppa-myönteisyyttä. Orpo totesi vastauksessaan
Taviolle, että tästä keskustelusta on nähtävissä se, miten
erilaisin tavoin Suomessakin suhtaudutaan unioniin.
Kokoomus
kyseenalaisti pääministerin motiivit – ”Levisi epäilys, että
pääministeri ylitti valtuutensa tai ainakin siirtyi sooloiluun”
Erkin
kommentti: Tällainen menettely ei lisää hallituksen
luottamusta.
Valtioneuvoston
tiedotteen mukaan lomat vahvistettiin seuraavasti:
pääministeri
Rinne 22.7.-4.8.
ministeri
Lintilä 22.7.-7.8.
ministeri
Henriksson 22.7.-16.8.
ministeri
Kiuru 24.-26.7. ja 29.7.-14.8.
ministeri
Leppä 23.7.-7.8.
ministeri
Saarikko 15.7. ja 17.-21.7.
ministeri
Paatero 15.-28.7.
ministeri
Kaikkonen 2.-3.7.; 8.-15.7. ja 22.-26.7.
ministeri
Blomqvist 22.7.-6.8. ja 12.-19.8.
ministeri
Tuppurainen 29.7.-14.8.
ministeri
Pekonen 25.7.-8.8.
ministeri
Andersson 22.7.-11.8.
ministeri
Marin 8.-14.7.; 16.-21.7. ja 25.7-4.8.
ministeri
Skinnari 8.-10.7.; 12.-16.7.; 18.-22.7. ja 25.7.-2.8.
ministeri
Kulmuni 8.-14.7. ja 18.-19.7.
ministeri
Harakka 9.-21.7. ja 29.7.-11.8.
ministeri
Mikkonen 15.-20.7. ja 25.7.-3.8.
ministeri
Ohisalo 22.7.-8.8.
Ministerien
lomat: Pekka Haavisto pääministeri Rinteen sijaiseksi
Aarnion
kova tuomio koostuu monen eri rikoksen yhteisrangaistuksesta.
Hänet
tuomittiin viidestä törkeästä huumerikoksia. Niiden lisäksi
Aarnio tuomittiin kolmesta törkeästä virka-aseman
väärinkäyttämisestä ja yhdestä virka-aseman
väärinkäyttämisestä.
Hänen
katsottiin syyllistyneen oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamiseen ja
törkeään todistusaineiston vääristelemiseen.Aarnio tuomittiin
myös kolmesta virkavelvollisuuden rikkomisesta, yllytyksestä
virkavelvollisuuden rikkomiseen, yllytyksestä virkasalaisuuden
rikkomiseen ja kahdesta virkasalaisuuden rikkomisesta.
Aarnion
10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen kuudesta törkeästä
huumausainerikoksesta ja 16 muusta rikoksesta.
Myös
käräjäoikeus katsoi tuolloin, että Aarnio oli Pasilan mies.
Jari
Aarnio määrättiin heti vankilaan törkeistä huumerikoksista,
Aarniolla nyt 13 vuoden tuomio – Joutuu maksamaan valtiolle yli
miljoona euroa
Ulkomaan
uutiset
64-vuotias
Merkel tapasi tänään Saksan presidentin Frank-Walter
Steinmeierin ja
osallistui oikeusministeri Katarina
Barleyn läksijäisiin.
Kesken seremonian presidentin rinnalla seissyt Merkel alkoi täristä
voimakkaasti. Tapaukset ovat herättäneet huolen liittokanslerin
terveydentilasta niin kotimaisessa
(siirryt toiseen palveluun)
kuin
kansainvälisessä
mediassa
(siirryt toiseen palveluun)
.
Merkelin
tiedottaja on kertonut, että liittokansleri voi hyvin ja osallistuu
suunnitellusti viikonlopun G20-kokoukseen Japanissa.Angela Merkel sai
jälleen tärinäkohtauksen kameroiden edessä – jo toinen tapaus
kymmenen päivän sisällä
Talousuutiset
Viro
ja Latvia leikkaavat kilvan alkoholiveroa ja houkuttelevat
viinanostajia. Samaan aikaan Suomen hallitus suunnittelee nostavansa
alkoholiveroa 50 miljoonalla eurolla.On helppo uskoa, että
viinaralli Suomenlahden yli saa tästä uutta vauhtia.Näin paljon
oluen ja viinan hinta laskee – ensi viikolla Baltian viinaralli
ottaa uusia kierroksia
Väylämaksut
ovat varustamoille lähes 70 prosenttia laivakäynnin
kokonaiskuluista. Aluksen poikkeaminen esimerkiksi Tukholmassa tai
Tallinnassa on varustamoille huomattavasti halvempaa kuin
vieraileminen Helsingissä. Suomen
väylämaksut ovat jopa 30 prosenttia korkeammat kuin satamakulut
Tukholmassa ja Tallinassa. Näin siitäkin huolimatta, että
edellinen hallitus päätti puolittaa väylämaksut vuoden 2020
loppuun saakka.
Suomen
perimät korkeat väylämaksut uhkaavat karkottaa risteilyaluksia –
"Nyt on olemassa vakava riski, että alukset eivät poikkea
Helsinkiin"
Asiakirjat
kertovat: Näin Jokerien uusi omistus kiertyy Kyproksen kautta
Venäjälle
Urheilu-uutiset
Niskanen
voitti kilpailun reilun kahden minuutin erolla toiseksi tulleeseen
Markus
Vuorelaan.
Perttu
Hyvärinen
ja
Miska
Poikkimäki
kävivät
tiukan kamppailun kolmossijasta, jonka Hyvärinen otti nimiinsä
kuuden sekunnin erolla nuorten maajoukkuemies Poikkimäkeen.
Voittoon
juoksi Laura
Mononen,
joka sai pidettyä ykkössijansa myös rullahiihto-osuuden loppuun
asti. 10 kilometrin rullahiihdossa maajoukkuenainen Anne
Kyllönen paranteli
asemiaan ja sijoittui toiseksi. Kerttu
Niskanen oli
kolmas.Iivo
Niskanen on ennätyskovassa kesäkunnossa – karisti muut
maajoukkuehiihtäjät kannoiltaan Vuokatin vaaroilla
Mira
Potkonen aloitti
urakkansa Euroopan kisojen nyrkkeilyissä Minskissä vakuuttavalla
voitolla. Potkonen voitti 60 -kiloisten puolivälierässä isäntämaan
Valko-Venäjän Ala
Jarshevitshin tuomareiden
yksimielisellä päätöksellä. Olympiapronssimitalisti
ja Euroopan mestari Potkonen selviytyi siis välieriin. Euroopan
kisoissa on mukana kunkin sarjan 12 parasta eurooppalaisnyrkkeilijää.
Potkonen pääsi suoraan toiselle kierrokselle, joten hän joutui
odottamaan kisaurakkansa aloittamista keskiviikkoon asti. Turnaus
lähti kuitenkin hienosti käyntiin. Mira Potkonen aloitti Euroopan
kisat vakuuttavalla voitolla
Nyrkkeilijä
Elina
Gustafsson pettyi
Euroopan kisojen puolivälierissä, kun hän joutui toteamaan
Irlannin Grainne
Walshin paremmakseen
alle 69-kiloisten sarjan nyrkkeilyssä.Lajin
hallitseva Euroopan mestari Gustafsson hävisi turnauksen
ensimmäisessä ottelussaan Walshille lukemin 0–5 ja
karsiutui.Hallitseva Euroopan mestari Elina Gustafsson putosi
yllättäen jo puolivälierissä Euroopan kisoissa
Maailmalla
tapahtuu
Useita
ihmisiä on loukkaantunut Itävallan Wienissä, kun epäilty
kaasuräjähdys aiheutti mittavia vaurioita kahdessa kerrostalossa.
Turma sattui Pressgassen kaupunginosassa.
Pelastusviranomaisten
mukaan ainakin neljä ihmistä on loukkaantunut vakavasti
räjähdyksessä. Lisäksi useat ovat saaneet lievempiä
vammoja.Twitterissä julkaistussa kuvassa näkyy, kuinka räjähdys
on repinyt suuren aukon kahden kerrostalon yläkerroksiin. Kadulla on
runsaasti rojua ja ilmassa pölyä.Itävallan Wienissä kaksi
kerrostaloa romahti osittain ilmeisesti kaasuräjähdyksen
seurauksena
Saksassa
saatetaan rikkoa jo keskiviikon aikana kesäkuun lämpöennätys.
Myös Ranskassa kesäkuun lämpöennätys, 41,5 astetta vuodelta
2003, on todennäköisesti rikkoutumassa loppuviikon aikana.Kuumuus
ahdistaa myös Italiassa, jossa Milanoon ja Firenzeen ennustetaan
torstaiksi 40 astetta tai hieman alle.Torstaista tulossa Euroopan
hirmuhelteiden toistaiseksi paahtavin päivä – Katso kartat:
Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa hätyytellään 40 asteen
lämpötiloja
Yle
Areena
Sotilaspojat
ja lottatytöt palvelivat isänmaata sekä sodan että
jälleenrakentamisen aikoina. Nyt he kertovat kokemuksistaan.
Isänmaan
nuoret puolustajat
Vaellusturskan
pyynti Lofooteilla on ollut tärkeä tulonlähde Norjalle jo
vuosisatoja. Alue on sekä ammatti- että urheilukalastajien
paratiisi, koska sieltä saadaan valtavat määrät vaellusturskaa.
Luontoretkellä:
Kalastajien paratiisi
(1982)
Virtaava vesi on joelle ominaista. Kun virtaus loppuu, joki muuttuu
järveksi tai kuivuneeksi joeksi. Näin on juuri käynyt suurimmalle
osalle Suomen lohijoista. Lohet ja muut virtakutuiset vaelluskalat
kärsivät kohtalokkaasti jokien rakentamisesta ja saastumisesta.
Lohikantaa ylläpidetään mm kalanistutuksilla. Haastateltavina
erikoistutkija Kai Westman, tutkimuslaitoksen johtaja Pekka
Tuunainen, kalastusmestari Juhani Rytilahti, luonnonsuojeluvalvoja
Antti Haapanen, Eila Nieminen, kalantutkija Eero Jutila, kalastaja
Heino Martin, tutkija Erkki Ikonen, lisensiaatti Ilppo Kangas,
ylitarkastaja Harri Dahlström, tutkija Eero Niemelä, kalastaja
Birit Sujala ja kalastaja Uula Guttorm. Toimittaja Jaakko Kyläsalo,
suunnittelu Kai Westman.
Prisma:
Lohi - Joki
Youtube
Maistiaiset
Ympäristörealistin käsikirjasta
Rahantörsäys
kavereille alkoi - tämä video ei sovellu vähävaraisten silmille
Ilmastovouhotus
menee liian pitkälle | Näkökulma
Mielipiteet
Uuden
hallituksen ennätyssuuresta avustajamäärästä ja uusista
valtiosihteeristä syntyi aiheellinen kohu. Vaaleissa tippuneet
kansanedustajat palaavat hillokaistaa pitkin valtaan, kirjoittaa
erikoistoimittaja Timo Haapala. UUDEN hallituksen
valtiosihteerivalinnoista on noussut kohu. On syytäkin. Touhu alkaa
liikkua hämärän rajamailla. Miksi eduskunnasta pudonneille
edustajille järjestetään erittäin hyväpalkkainen valtiosihteerin
paikka, kun kansa on juuri näyttänyt heille ovea?
Pääkirjoitus:
Valtiosihteereistä syntyi kohu, tippuneet kansanedustajat palaavat
hillokaistaa pitkin valtaan!
Erkin
kommentti: Tällainen menettely
ei lisää hallituspuolueiden kannatusta. Ennakoin hallituspuoleiden
kannatuksen putoavan seuraavassa gallupissa n. 2 prosenttia.
Viime
viikkoina kohua ja puhetta aiheuttanut opetus- ja
kulttuuriministeriön päätös periä Perussuomalaisten
nuorisojärjestöltä valtionavustukset kuluvalta vuodelta takaisin,
ei ole pelkästään epäasiallinen ja kohtuuton päätös, vaan se
on päätös, joka uhkaa perustuslaillisia oikeuksia; mielipiteen- ja
sananvapautta.
Sananvapauden
puolesta on taisteltava
Sanna
Marin,
Tytti
Tuppurainen ja
Li
Andersson.
Kolmikko on tarjonnut matkan varrella julkisuuteen kommentteja, jotka
nostavat hien pintaan jokaiselle suomalaiselle, joka rakastaa
turvallista yhteiskuntaa ja jolle yhteiskuntarauha on merkittävä
tekijä.
Kolmikon
ilmaantuminen ministeriaitioon tarkoittaa haitallista maahanmuuttoa,
ilmastofanatismia ja monikultturismia (islamin sisäänajoa
länsimaiseen yhteiskuntaan) vastustaville tuskaista tulevaisuutta.
Kärkihankkeena maailmanhalaus
Kotimaan
matkailu
Hiekkasärkät
Frisbeegolf Kalajoki Pakka season open 2018 Seikkailupuisto Pakka
etu10
Hiekkasärkät
Kalajoki
Kalajoki
17.8 2015 Del 1/6. (Hiekkasärkät)
Ulkomaan
matkailu
Sítio,
Portugal: Surfing and Seafood - Rick Steves’ Europe Travel Guide -
Travel Bites
Lisbon
10
Things to do in Porto, Portugal Travel Guide
Musiikki
Rod
Stewart - Sailing (from One Night Only! Live at Royal Albert Hall)
Tina
Turner & Eros Ramazzotti - Cose Della Vita Live - Munich 1998 (HD
720p)
Andrea
Bocelli, Céline Dion - The Prayer
Loppukevenykset
Uuno
syö repullisen eväitä
Uuno
Turhapuro - Leivät
Pekka
ja Pätkä: Kädenvääntö
Kuntoilu
Exercise
8 Minutes Before Bed, See What Happens In a Month
Slim
Stomach + Butt Lift Home Workout!
10
Minute Butt and Thigh Workouts at Home - Express Glute & Thigh
Toning Routine
Liikunta
ja terveys
Verenpaine
139/92, 58 pulssi , Paino 107,4 kg. Jumppa 30 /3310 min, kuntosali 0/
3450 min, kävely 0/365 km , uinti 1100/23300 m, pyöräily 24 /1150
km
Kirjeitä
myllystäni
Avoin
kirje pääministeri Antti Rinteelle
Arvoisa
pääministeri Antti Rinne
Olette
määritelleet Suomen EU-puheenjohtajuuskauden tavoitteet
seuraavasti: ”SUOMI
TAVOITTELEE PJ-KAUDELLAAN
yhteisten
arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen
vahvistamista,
kilpailukykyisempää ja sosiaalisesti eheämpää unionia, EU:n
aseman vahvistamista globaalina ilmastojohtajana sekä kansalaisten
kokonaisturvallisuuden takaamista.” .
Oikeusvaltioperiaatteen
ytimessä ovat riippumattomat ja itsenäiset tuomioistuimet. Suomi
edistää neuvoston puheenjohtajana EU:n oikeusvaltioperiaatteeseen
liittyvien välineiden vahvistamista ja kehittämistä.
Olen kanssanne samaa mieltä. Suomi voi olla esimerkkinä muulle
maailmalle. Voimme aloittaa oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisen
oman maamme asioista.
1980-luvun
talouspolitiikka
oli laman eräs taustatekijä. 1980-luvulla Suomessa vallitsi
voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen.
Yksi
syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseenoli
ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen
ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen
pankki vapautti
luoton hakemisen1986
ja
tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta.
Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa.
Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja
luottokanta kasvoi enimmillään yli 100% vuodessa.
Edellä
mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän
voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja
liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja
pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria
omaisuuksia. Termi kasinotalous
kuvasi
lainarahalla ja spekulatiivisella sijoittamisella rikastumista.
Hallitus
sitoi markan Euroopan valuuttayksikköön ecuun
korkealla
kurssilla, eli noudatti vahvan
markan politiikkaa.
Kurssin tiedettiin heikentävän Suomen kilpailukykyä ja pahentavan
työttömyyttä. Kilpailukykyä pyrittiin parantamaan
tupo-sopimuksella, jolla olisi alennettu palkkoja.
Devalvaatio-odotukset johtivat Suomen pankin valuuttapakoon, eli
sijoittajat vaihtoivat markkoja ulkomaan valuuttaan. 14. marraskuuta
1991 Suomen Pankin valuuttavaranto oli ehtymäisillään ja se
lopetti markkaa tukeneet ostot.
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen vakuutteli, ettei Suomi devalvoi, mutta valuuttapaon
vuoksi jouduttiin pakkodevalvaatioon marraskuussa 1991 ja markka
päästettiin kellumaan valuuttavarannon jälleen ehdyttyä 8.
syyskuuta 1992.
Marraskuussa
1991 tehty suuri devalvaatio
nosti
ulkomaisia lainoja ottaneiden valuuttavelkoja. Ulkomaisissa
valuutoissa otetut lainat eivät sopineet lainkaan yhteen
devalvaation kanssa, minkä Kouri–Porter-malli
oli
osoittanut jo vuonna1974.
Suomessa jätettiin noudattamatta tätä mallia rahamarkkinoiden
vapauttamisen yhteydessä. Valuuttalainojen määrä oli tosin vain
15% koko lainakannasta.
Laman
seurauksena kulutus ja investoinnit putosivat sekä julkisella että
yksityisellä sektorilla. Yritysten konkurssien määrä nousi
voimakkaasti, ja niiden kaatuminen ja heikko taloustilanne
aiheuttivat suurtyöttömyyden.
Työttömyys oli vuosina 1992–1997 yli 12 prosenttia, pahimpana
vuonna 1994 kaikesta työvoimasta 17 prosenttia
ja
rakennusteollisuudessa lähes 37 prosenttia. Pankit joutuivat suuriin
vaikeuksiin muun muassa riskialttiiden operaatioiden ja yritysten
kannattavuusvaikeuksien takia, ja seurauksena oli pankkikriisi.
Vakaan
markan politiikka
Suomi
koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen
vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet
moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta
tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno
Koivisto nimitti
Suomen Pankin johtajan Harri
Holkerin sinipunahallituksen.
Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka
kirjattiin Holkerin
hallituksen
ohjelmaan kuten myös Esko
Ahon hallituksen
ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin
keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat
eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä.
Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja
Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen
poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.
Koivisto
ei
toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen
johtokunnan jäsenet Rolf
Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja
Kalevi
Sorsa.
Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri
Erkki
Liikanen,
jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen
noususuhdanteessa.
Vahvan markan politiikalla aiheutettiin
Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli
280 000. Markkinoilta poistettiin n. 48 000 elinkelpoista yritystä
vuoden 1997 loppuu mennessä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston
mukaan 11500. Pankit pelastettiin. Voidaanko puhua
kansanmurhasta?
Koiviston
konklaavi on valtiopetos?
Tasavallan
presidentti Mauno
Koivisto kutsui
06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän
edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille
suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa
asioissa. Kokouskutsu oli Martti
Mannisen allekirjoittama
ja päivätty 16.04.1992.
Kokouksessa teemoina olivat
1.
Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu
Kokouksessa johti
puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen.
Palveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno
Koivisto,
rouva Tellervo
Koivisto,
KKO:n presidentti Olavi
Heinonen,
oikeusneuvos Erkki-Juhani
Taipale,
oikeusneuvos Per
Lindholm,
KHO:n hallintoneuvos Pekka
Hallberg,
kihlakunnantuomari Markku
Arponen,
ylituomari Olli
Karikoski,
pormestari Juha
Kettunen,
Itä-Suomen HO:n presidentti Esko
Kilpeläinen,
Vaasan HO:n presidentti Erkki
Rintala,
oikeusneuvos Mikko
Tulokas,
professori Aulis
Aarnio,
apulaisprofessori Jukka
Kekkonen,
erikoistutkija Jyrki
Tala,
professori Leena
Kartio,
professori Olli
Mäenpää,
dosentti Juha
Pöyhönen,
professori Kirsti
Rissanen,
professori Kaarlo
Tuori,
oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka
Viljanen, Antti Kivivuori,
professori Jaakko
Uotila,
kansliapäällikkö Jaakko
Kalela,
erityisavustaja Martti
Manninen ja
Ratan johtaja Jorma
Aranko.
Suomen
perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat
tuomioistuimet.
KKO:n päätöksistä on todettavissa, että
oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden
jälkeen pankkeja suosivaksi.
Toukokuun tuomarineuvoston
kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori Kekkonen
oli
– Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen
pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja
niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan
iltaa isännöi oikeusministeri Matti
Louekoski.
Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja
Halonen.
Iltalehdessä
15.8.2005 Postipankin ex-pääjohtaja Seppo
Lindblom tunnustaa
syyllisyytensä pankkikriisiin.
Soitin europarlamentaarikko Anneli
Jäätteenmäelle ja
kysyi ns. Koiviston konklaavista. Jäätteenmäki sanoi ettei hän
ole juuri tuohon palaveriin osallistunut, mutta hän on osallistunut
vastaaviin palavereihin. Tästä voidaan päätellä, että
pankkikriisin ja suuren laman totuuden salaaminen on poliittisesti
yhteisesti sovittu salaisuus. Mukana asioiden salaamisessa on kaikki
poliittiset puolueet. Oikeuslaitos on alistettu poliittisen valvonnan
alaisuuteen. Tästä kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002
käräjätuomari Jussi
Nilsson.
Asiapaperit
salaisiksi
Presidentti
Mauno Koiviston presidentin linnassa 6.5.1992 järjestetyn
”tuomarineuvoston” asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston
pyynnöstä ja tasavallan presidentti Tarja
Halosen määräyksestä.
-
Selvästihän Koivisto halusi vaikuttaa siihen, että oikeuslaitos ei
tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja, muistaa professori
Jukka Kekkonen vuosikymmen takaisen keskustelutilaisuuden
ilmapiiristä.
Myös professori Heikki
Ylikankaan mukaan
Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla
painostaa Korkein Oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu
pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston palaverissa linjattiin
pankkikriisiin liittyvä oikeuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja
velallisia tainnuttavaksi. Terveetkin pienyritykset olivat pankeille
lainsuojatonta riistaa. Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet
rosvottiin laillisesti pankeille, jotka realisoivat ne päivän
hintaan ja kirjasivat voitot hyväkseen.
Jos Koiviston seminaari
kestäisi päivänvalon niin miksi asiakirjat on pitänyt julistaa
salaisiksi.
100
vuodeksi salaiseksi
julistettu SSP-Sopimus
Suomen
Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993
Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja
Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa
sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan
viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet
luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi
joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus
poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen
pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja
kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu
sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja
ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin
pääministeri Esko
Ahon hallituksen
toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro
Viinanen ja
kauppa- ja sisäministerinä Mauri
Pekkarinen.
Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”.
Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin
Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä
jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 11 500
valitsi lopullisimman ratkaisun vuoden 1997 loppuun mennessä. Sen
jälkeen on vielä on poistettu yrityksiä markkinoilta ja niiden
kokonaismäärä Velallisten Turkirymän mukaan on n.16 000
kappaletta ja itsemurhan tehneiden määrä n. 16 000. Katkeraa
kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa.
Kera
Oy:n ruumiinpesuryhmä
Kera
Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä,
jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat
ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin
liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä
pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi
varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti
kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että
asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi
Änkö ja
hallitusneuvos Sakari
Arkio sekä
KTM:n kansliapäällikkö Matti
Wuoria.
Talonrakennusalalla
kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900
talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992
tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80
miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa
markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta
pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli
miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100
miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi
suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa
tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.
Tyhminkin
pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa
KEP:n
Säästöpankin johtaja Korpela
sanoi
Seuralehden haastattelussa 15.11.2002 väliotsikossa mainitut sanat.
Korpela
jatkaa,
että ”katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa
olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella
ongelma-asiakkaiden kanssa, koska valtio maksaa pankin
luottotappiot”.
MOT-ohjelmassa 29.11.1999 saman pankin
isännistöä 15 vuotta johtanut toimitusjohtaja Antti
Ojala sanoi
näin ” Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi
yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien,
oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion
piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että
ongelma-asiakkaat olivat pankille riski, mutta tässä poistui
kerralla riski ja oma vakavaraisuus parani”.
Jälkien
peittely
Säästöpankkien
pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin
ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy.
Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja
kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin
siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot
korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli
kansalaisten maksamilla verovaroilla. Arsenal sai salaiseksi
valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että
sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden
tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500
miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On
todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu.
Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen Vasemmistoliiton
puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.
Aktiv Hansa Oy ja C&A
Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi
Anne Siimeksen allekirjoittamalla
kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin
markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla
markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta. Nyt näitä
saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla
korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan
päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista
kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka
Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy
vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin
koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on
perustuslain vastainen.
Velallisille ei kuitenkaan annettu
mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin
Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja
siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta
perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos).
Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin
tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n.
1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi.
Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi
valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että
nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa
on yrittäjäpula.
Johtopäätökset
Suomessa
pankkikriisi kosketti noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat
kärsimään Suomen talouden ja poliittisten päättäjien
virhearvioinneista. Hinta on monen osalta äärettömän
korkea. Pankkikriisi jätettiin selvittämättä. Ei voi
välttyä vaikutelmalta, että asiasta on poliittinen sopimus
suurimpien puolueiden sekä Kristillisten, Vasemmistoliiton
sekä Ruotsalaisen kansanpuolueen kesken. Menettely on törkeä
kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan loukkaus. Se on
ihmisoikeussopimusten vastainen menettely.
Pankkikriisin
peitellyt paperit

Antti-Pekka
Pietilä on
kirjoittanut kirjan Pankkikriisin peitellyt paperit.
Kirjan
mukaan kansantaloustieteilijät Seppo
Honkapohja ja
Erkki
Koskela ovat
painokkaasti sitä mieltä, että huonon talous- ja rahapolitiikan
seurauksena suomalaisen menestyksen kupla paisui kuin ilmapallo. Kun
se lopulta puhkesi, markka devalvoitiin, valuutta pakeni maasta,
valuuttaluottojen ottajat kaatuivat konkurssiin ja kansalaiset
ajautuivat jättimäiseen työttömyyteen. Huonosta
talouspolitiikasta kehittyi ensin valuuttakriisi ja sen jälkeen
pankkikriisi.
Iiro
Viinanen oli yksi päätoimijoista
"Hätä
ei lukenut lakia, eikä kuolemanpelossa kaihdettu keinoja",
sanoo Iiro
Viinanen,
joka oli valtionvarainministerinä suuren laman ja pankkikriisin
aikana 1990-luvun alussa. Hän oli purkamassa pommia, joka oli
viritetty vuosina 1986-1991 eli ennen hänen ministerikauttaan.
Valuuttaluottojen vyöry kulki läpi kansantalouden ja yrityskentän.
Halvaksi rahaksi luullut valuuttaluotot muuttuivat vääräksi
rahaksi, kun markan arvo romahti ja velkapommi räjähti.
Valuuttaveloista kehkeytyi Suomen taloushistorian suurin yksittäinen
katastrofi, josta kehkeytyi pankkikriisi.
Pankkikriisin
sumeisiin kohtiin kuuluu valuuttavelallisten taloudellinen ja
oikeudellinen kohtalo. Sitä ei ole juurikaan selvitetty, koska
devalvaatioista hyötyjien määrä on ollut lukumääräisesti
paljon suurempi kuin tappioista kärsineiden määrä. Vähemmistöön
jäävän kansanosan asema on aina kurja. Syrjäytyneet elävät
hyvinvoinnin ja hyväksynnän marginaalissa. He ovat eläneet
velkahelvetissä.
Valtionvarainministeriön,
valtion vakuusrahaston ja Suomen Pankin virkamiehet sekä Esko Ahon
hallituksen ministerit myöntävät yksityisissä keskusteluissa,
ettei pankkien pelastaminen ja valuuttavelallisten kohtelu mennyt
lain mukaisesti.
Björn
Wahlroos pääkonna?
SYP
kauppasi 1990-luvun vaihteessa asiakkailleen miljardeittain
valuuttakoriluottoja. Valuuttaa tungettiin markkinoille. Samaan
aikaan pankki kaatoi suurilla operaatioilla markkaa kohti
devalvaatiota, jonka pankki tiesi aiheuttavan valuuttaluottoja
ottaneille asiakkailleen kasapäin konkursseja.
Pankki
itse suojasi oman valuutta-asemansa, koska ennusti markan taipuvan
jossain vaiheessa. Sen sijaan asiakkailleen SYP:n johtajat
vakuuttivat, että lainojen taustalla oleva valuuttakori antaa
riittävän suojan.
Pankille
itselleen devalvaatiosta ja asiakkaiden valuuttaluotoista ei siis
tullut tappiota, vaan suuria voittoja. Asiakkaiden konkursseista
tappioita tuli sitten sitäkin enemmän. Kun ongelmat muuttuivat
kriisiksi juuri Björn
Wahlroos perusteli
arvovaltaisille päättäjille, miksi pankit pitäisi pelastaa.
Presidentti Mauno Koivisto järjesti talousseminaarin
presidentinlinnassa 2.3.1992. Mukana olivat Postipankin pääjohtaja
Seppo
Lindblom,
SYP:n emopankin Unitaksen johtaja Vesa
Vainio ja
KOP:n pääjohtaja Pertti
Voutilainen.
Tilaisuudessa Bjorn Wahlroos avasi pankkikriisin syvimmän olemuksen
arvovaltaiselle päättäjäjoukolle. Wahlroosilla oli ratkaiseva
rooli, kun pankinjohtajista koostuvat ryhmä päätti, miten valtio
pelastaisi pankit niiden itsensä aiheuttamista ongelmista.
Näin
siis markan kaatumiseen keskeisesti vaikuttaneista miehistä tuli
maan hallituksen tärkeitä neuvonantajia, kun piti korjata markan
kaatumisen aiheuttamat tuhot. Wahlroosin perustelut hyväksyttiin
laajasti ja nopeasti. Pääministeri Ahon hallituksen
talouspoliittinen ministerivaliokunta päätyi samaan lopputulokseen
kuin Wahlroosin analyysi.
Eikä
tässä vielä kaikki. Valtiovarainministeriössä heräsi ajatus,
että valtion antama pankkituki voitaisiin vaihtaa osakkeiksi.
Silloin SYP alkoi kiireellä suunnitella konsernirakenteen
myllertämistä niin, että valtio ei pääsisi käsiksi yhtiön
omaisuuteen. Tämän projektin vetäjä oli kirjan mukaan
Wahlroos.
SYP
pelastautui rukkaamalla rakennettaan, hinnoittelemalla uudelleen
omaisuutensa ja muuttamalla nimensä niin taidokkaasti, että
asiakkaat eivät sitä huomanneet. Suomen Yhdyspankin rakenneuudistus
toteutettiin siten, että käyttöön otettiin pankin vanha nimi
Pohjoismaiden Yhdyspankki. Sille siirrettiin Suomen Yhdyspankin koko
pankkitoiminta. Tämän seurauksena Pohjoismaiden Yhdyspankista tuli
Suomen Yhdyspankin tytäryhtiö ja emoyhtiönä toimineen Suomen
yhdyspankin nimi vapautui ja Pohjoismaiden Yhdyspankki voitiin
muuttaa takaisin Suomen Yhdyspankiksi. Voitot pantiin toiseen taskuun
ja tappiot toiseen. Järjestelyn jälkeen pankkitoimintaa voitiin
jatkaa perinteisenä Suomen Yhdyspankkina. Emoyhtiö Unitaksen
palvelukseen jäi vain parikymmentä henkilöä hoitamaan
konsernihallintoa ja arvokkaita omaisuusmassoja. Tytäryhtiönä
toimiva Suomen Yhdyspankki harjoitti varsinaista pankkitoimintaa.
Valtionvarainministeriössä jäi vahingossa tai tahallaan
huomaamatta, että vaihtoon olisivat tulleet SYP:n eivätkä
Unitaksen pörssissä noteeratut osakkeet.
SYP
teki vekseleistä väkisin velkakirjoja. Rata hyväksyi SYP:n toimet.
SYP oli lain yläpuolella. Suurpankki velkoi asiakkailtaan 8
miljardia markkaa kyseenalaisin perustein.
Kymmenen
miljardia tukea vahingossa
A-P
Pietilän kirja antaa raadollisen kuvan siitä, miten poliitikot,
pankkivalvojat ja oikeuslaitoskin olivat pankkien juoksutettavissa
pankkikriisin aikaan. Uskomaton esimerkki tästä on pankkien saama
anteeksianto maksamattomista veroista. Verottajan mukaan pankit
olivat jättäneet maksamatta leimaverot liikkeelle laskemistaan
sijoitustodistuksista.
Tuolloinen
valtiovarainministeri Iiro Viinanen sai 4.2.1993 Verohallituksen
laskelmat, että kymmeneltä vuodelta maksamatta jääneiden
leimaverojen yhteissumma oli jopa 10 miljardia markkaa eli yli 1,5
miljardia euroa.
Viinanen
ymmärsi, että pelkästään tieto tuosta voisi kaataa suurissa
vaikeuksissa olevia pankkeja ja aiheuttaa hätätilan. Yksikään
pankki ei olisi pystynyt maksamaan laiminlyöntejään.
Viinanen
ja valtiovarainministeriön valtiosihteeri Eino
Keinänenpäättivät,
että leimaverot on pakko antaa anteeksi.
Anteeksiannosta
laadittiin pikaisesti lakiesitys, joka eteni keväällä eduskuntaan.
Pietilän mukaan kansanedustajat olivat tietämättömiä (kuten
tänäänkin asioista) ongelman laajuudesta. On todennäköistä,
että kansanedustajat eivät ymmärtäneet mitä päättivät.
Hallituksen lakiesityksessä todettiin, että lainmuutoksella ei
ollut taloudellisia vaikutuksia.
Eduskunta
hyväksyi lain juhannuksen alla kansanedustajien loman edellä ilman
sen suurempaa huomiota.
Presidentti
Koivisto käskytti tuomareita ja painosti oikeuslaitosta
Miksi
tuomarit taipuivat, kun Koivisto vaati pankeille oikeutta ja
velallisille tuomioita? Presidentti ei halunnut helpottaa
kansalaisten ahdinkoa kuin oikeusministerin painostuksesta.
Tuomioistuinten ja tuomareiden toiminnassa on nähtävissä selviä
muutoksia vuoden 1992 jälkeen, kun tarkastellaan tehtyjen
ratkaisujen sisältöjä ja perusteluja.
Valuuttavelallisten
näkökulmasta mielenkiintoiseksi ajankohdaksi muodostuu kevät 1992,
jolloin presidentti Mauno Koiviston aktiivinen rooli pankkikriisin
hoidossa tuli esille erikoisella tavalla. Presidentti ei ollut
tyytynyt pohtimaan vain pankkikriisin taloudellisia vaikutuksia ja
seurauksia, vaan hän myös vaikutti muiden tahojen päätöksentekoon.
Koiviston näkökulmasta tuomioistuimista oli kehittymässä liian
keskeinen tekijä pankkikriisin selvittelyssä.
Presidentinlinnaan
kokoontui 6. toukokuuta tuomioistuinten, yliopistojen ja
tutkimuslaitosten edustajia sekä presidentin kanslian henkilökuntaa.
Mukana oli myös korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano:
presidentti Olavi
Heinonen ja
oikeusneuvokset Erkki-Juhani
Taipale, Per Lindholm ja Mikko Tulokas,
joka oli juuri nimitetty korkeimman oikeuden jäseneksi.
Paikalle
saapui myös korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) hallitusneuvos Pekka
Hallberg,
josta myöhemmin tuli KHO:n presidentti. Lisäksi mukana oli viisi
muuta alempien oikeusistuinten jäsentä: Itä-Suomen hovioikeuden
presidentti Esko
Kilpeläinen,
Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki
Rintala,
Oulun lääninoikeuden ylituomari Olli
Karikoski,
Kuopion raastuvanoikeuden pormestari Juha
Kettunen ja
Rovaniemen tuomiokunnan kihlakunnantuomari Markku
Arponen. Kaikkiaan
osanottajia oli kolmisenkymmentä.
Tilaisuudessa
käsiteltiin tuomioistuinten yhteiskunnallista vallankäyttöä ja
riippumattomuutta sekä arvioitiin tuomioistuinten toimintaa yleensä.
Työjärjestyksestä huolimatta tilaisuuteen ei ollut kutsuttu
oikeusministeriön edustajia, hallituksen ministereitä tai muitakaan
poliitikkoja.
Helsingin
yliopiston oikeushistorian professori Heikki
Ylikangas oli
yksi osanottajista. Hän on selostanut tilaisuuden tarkoitusta ja
luonnetta seuraavasti: "Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan
presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden
arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen
ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa." Tällä Ylikangas viittaa
Koiviston aikaisemmin esittämään näkemykseen, jonka mukaan
pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoja.
KKO oli tehnyt vain kuukautta ennen Koiviston järjestämää
tilaisuutta päätöksen, joka tuki lainanottajien
oikeuksia.
Koiviston
puhuttelu muutti tuomioiden linjaa
Koivisto
oli Pietilän mukaan hyvin vihainen tuomareille, jotka olivat
ottaneet päätöksissään kuluttaja-asiamiehen roolin. Koiviston
mukaan tuomioistuinten olisi pitänyt huomioida lain lisäksi
pankkien taloudellinen asema ja kansantaloudelliset näkökulmat.
Olavi
Heinonen oli
kirjan mukaan äärimmäisen kiusaantunut keskustelusta. Pietilän
mukaan Koiviston nuhtelu johti siihen, että tuomioistuimet alkoivat
tulkita lakia pankkien eduuksia ja velallisten vahingoksi yhtä
tapausta lukuun ottamatta.
Koiviston
keskustelut on tallennettu Koiviston omaan arkistoon, jossa on
nauhoitukset ja kirjoitetut muistiot. Tasavallan presidentti Tarja
Halonen päätti heinäkuussa 2002, että asiakirjoja ei luovuteta
ulkopuolisille.
Myöhemmin
Koivisto on kirjan mukaan muistuttanut, että oikeuslaitoksen pitää
ottaa kantaa heikomman puolesta vahvempaa vastaan. Koiviston
ajatuksissa tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon, että
pankkikriisin aikaan pankeista oli tullut heikompi
osapuoli.
Oikeuslaitos
päätti pankin tarpeen mukaan
Oikeuslaitoksen
juoksuttamisesta kirja antaa herkullinen esimerkin, joka liittyy
pankkien asiakkailleen myymiin valuuttakoriluottoihin. Suuri osa
noista luotoista oli vekseleitä. Korkein oikeus oli jo kuitenkin
vuonna 1989 päättänyt, että vaihtuvaan pääomaan perustuva
korivaluuttavekseli on pätemätön. Pietilän kirjan mukaan kymmenet
tuhannet lainasopimukset perustuivat pätemättömiin papereihin.
Siitä
huolimatta pankit kauppasivat vastaavia tuotteita kiihtyvällä
tahdilla. Yksi vekselimuodon suosion syy oli, että niistä ei
pitänyt maksaa leimaveroa. Kun devalvaatio räjäytti asiakkaiden
valuuttavelan markka-arvon pilviin, alkoi erikoinen kiista. Osa
asiakkaista huomasi, että lain mukaan vekselivelan määrä pitää
olla tiedossa jo sopimusta tehtäessä. Devalvaatio ei siis voi
nostaa vekselivelkaa sovittua suuremmaksi, vaan asiakkaan pitäisi
selvitä velasta maksamalla vain vekselissä sovittu markkasumma.
Tällainen
kanta jäi voimaan eräässä kiistassa Kemin raastuvanoikeudessa ja
Rovaniemen hovioikeudessa. Korkein oikeus ei antanut pankille
valituslupaa. Tuosta päätöksestä välittämättä pankit vaativat
kaikilta muilta asiakkailtaan devalvaatiolisän. Myöhemmässä
vaiheessa pankit kuitenkin väittivät, että vekseli ei olekaan enää
vekseli, vaan normaali luotto. Pankit saivat oikeuslaitoksen
puolelleen.
Kun
verottaja puolestaan vaati luotoista maksamattomia veroja, pankki
onnistui todistamaan oikeudessa, että kyseessä on vekseli. Näin
siis SYP onnistui Pietilän mukaan vakuuttamaan Korkeimmalle
hallinto-oikeudelle, että kyseessä olivat vekselit ja Korkeimmalle
oikeudelle, että kyseessä ovat luotot. Suomen korkeimmat
tuomioistuimet pitivät papereita erilaisina aina sen mukaan, mikä
oli pankille edullisinta.
Valuuttavelalliset
elävänä hirressä rikosten uhreina
Valuuttavelallisten
kohtaloksi koitui Suomen markan devalvaatio, jota ei koskaan pitänyt
tulla. Suomen Pankki ja pääministeri Esko
Ahon hallitus
vakuuttivat yhdessä presidentti Mauno
Koiviston kanssa,
että vahvan ja vakaan markan politiikka on kansantalouden ja
hyvinvoinnin ankkuri.
Pohja
kuitenkin petti, ankkuri irtosi, markka devalvoitiin ja päästettiin
kellumaan. Tapahtumien virta alkoi viedä valuuttavelallisia. Tulvan
paisuessa mukaan tempaantui satojatuhansia suomalaisia, joiden velat
kasvoivat ylivoimaisen suuriksi. Lopulta pankki pani heidän
omaisuutensa pakkomyyntiin. Vuonna 1994 ulosotossa oli yli 500 000
suomalaista, kun "normaalina" voidaan pitää vuoden 2006
tasoa, noin 200 000.
Valuuttaluottojen
perintä on ollut poikkeuksellinen tapahtuma, ja sen yhteydessä on
myös koeteltu Suomen kansainvälisten valtiosopimusten pitävyyttä.
Tuomioistuinten tuomarit eivät ole tutkineet tai ymmärtäneet,
minkälaisista asiakirjoista korivaluuttavekseleissä oli kyse.
Valtionvarainministeriö ja pankkitarkistajat ovat edesauttaneet
epäselvyyksien luomisessa. Tarkoitus ja tavoite ovat ohittaneet
Suomen lain. Kun otetaan huomioon pankkien, pankkiviranomaisten ja
poliittisen vallan yhteistyö lainsäädäntötyössä, niin tästä
paljastuu suuren luokan operaatio. Valuuttavelkojen jälkien
seuraaminen vie lukijan Suomen taloushistorian synkimpään
ajanjaksoon, suureen lamaan ja pankkikriisiin, jonka selvittelyyn
osallistuivat maamme silloiset huippupolitiikot. Heidän tekonsa ja
kommenttinsa vaikuttivat valuuttavelallisten järkyttävään
kohtaloon.
1980-luvun
talouspoliittisen kokeilun, vakaan markan ylläpidon kustannukset
toteutuivat satojen miljoonien markkojen tappiopottina. Se kaatui
lyhentämättömänä ensin valuuttavelallisten ja sen jälkeen
veronmaksajien syliin. Ihmettelyn määrä lisääntyi, kun
1990-luvun puolivälissä käynnistettiin useita
lainsäädäntöhankkeita, joilla tehtiin hyväksyttäviksi
pankkikriisin aikana kiireessä tehdyt ja toteutusaikanaan
lainvastaiset ratkaisut.
Lähde
mm.
A.-P.
Pietilä: Pankkikriisin peitellyt paperit, ISBN 978-951-884-443-6,
julkaistu 22.5.2008
Törkeä
petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa-kaupassa?
Seppo
Konttisen kirja Salattu pankkituki ja sitä seuranneet ohjelmat
Ajankohtainen kakkonen 13.2.2008 ja A-Zoom 15.2.2008 nostivat
uudelleen esille niin sanotun Aktiv-Hansakaupan.
Ajankohtainen
kakkonen kertoi 13.2.2008, että 1990-luvun laman aikana Suomessa
velkaantui yli 120 000 ihmistä, joista kolmasosa oli yrittäjiä.
Lopputuloksena oli henkilökohtaisia katastrofeja: ulosottoja,
avioeroja, alkoholismia, jopa itsemurhia. Suurin osa
ylivelkaantuneista on kuitenkin sinnitellyt velkataakkansa alla. Tänä
vuonna asioiden piti muuttua. Vuodenvaihteessa astui voimaan säädös
velkojen lopullisesta vanhenemisesta, jonka piti armahtaa
lamavelalliset.
Mutta ihan niin ei taida käydä.
Velkaneuvojien arvion mukaan mukaan laman vuoksi velkaantuneista
vapautuu maaliskuussa korkeintaan joka kymmenes. Muilla pankkikriisin
maksutalkoot jatkuvat vielä vuosia.
A-Zoom jatkoi perjantaina
15.2.2008 keskustelua: Pankkivangit. Joko lamavelallisten
pankkivankeus vihdoin päättyy? Reportaasi jättivelkojen painamista
kansalaisista ja päättäjistä, jotka katosivat.
Studiovieraana
oli salaisesta pankkituesta pamfletin kirjoittanut taloustoimittaja
Seppo Konttinen.
Mikä
on Aktiv Hansa-kauppa?
Arsenal
sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi sillä
perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin
julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan
Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13
yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että
raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastaa
ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.
Syyllistyikö ministeri Siimes rikollisten suojeluun suostuessaan
asioiden julistamiseksi salaisiksi? Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland
Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittamalla
kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Nämä
12,2 miljardin saatavat (76 000 saatavaa) myytiin 5 %:lla
todellisesta arvosta. Velallisille ei kuitenkaan annettu
mahdollisuutta vapautua veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Luottojen
myymisestä ei ole virallista päätöstä.
Helsingin Sanomien
1.4.2000 julkistaman uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja
siten perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta
perittäväksi on säädetty rikoslain 36 luvun 1-3 §:ssä (petos).
Kysymys on törkeästä petoksesta, jos asiaa tarkastellaan Suomen
rikoslain pohjalta. Jo maksettujen lainojen perimisestä on
raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000:
tuhannesta tarkastetusta reklamaatiosta noin kymmenesosa todettiin
aiheellisiksi; lainaa ei enää ollut olemassa. Lisäksi noihin
myytyihin saataviin sisältyi valtava määrä yrittäjien velkoja,
mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä
velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.
Kauppasopimukseen
sisältyi myös klausuuli, jonka mukaan, jos kauppasummaa
pienennetään Suomen valtion toimenpitein, koko kauppasumma laukeaa
maksettavaksi. Sidottiinko tällä klausuulilla jo
lainsäädäntövaltaakin? Ylittikö sopimus laillisuuden rajat?
Miksi asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka? Onko
kysymyksessä rikosten peittely ja rikollisten suojelu ja törkeä
petos?
Torkeä
petos?
Omaisuudenhoitoyhtiöt
Arsenal Oyj, Arsenal-SSP Oy ja Arsenal-Silta Oy myivät 31.3.2000
allekirjoitetulla kauppakirjalla yhteensä noin 76 000 saatavaa,
pääoma-arvoltaan noin 12 miljardia markkaa, 600 miljoonalla
markalla Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kysymyksessä
oli siis Suomen oloissa erittäin suuri kauppa. Kaupalle antoi
hyväksyntänsä omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistajan puolesta
toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes. Aiemmin hän oli
ilmoittanut, että saatavia ei myydä ulkomaalaisille
perintäyhtiöille. Näin lienee kuitenkin tosiasiassa tapahtunut.
Arsenal-kauppojen alkuperäistä kauppahintaa on pidettävä
kohtuuttoman alhaisena. Velalliset olisivat lähes poikkeuksetta
olleet valmiit ostamaan itsensä vapaiksi maksamalla viisi prosenttia
myydyistä veloistaan vapaaehtoisesti. Tätä tarkoittanut todellinen
sovintomenettely olisi ollut myös omaisuudenhoitoyhtiöt omistavan
valtion kiistaton etu. Nyt taloudelliset tappiot koituvat
suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi, kun taas voitot siirtyvät
perintäyhtiöiden ulkomaalaisten omistajien hyödyksi.
Kansantaloudenkin tappiot lienevät mittavat. On syytä epäillä,
että Aktiv Hansa kaupalla peiteltiin Arsenalin ja pankkien
rikolliset toimet.
Oikeusministeri
Tuija Braxin lausuma rakennuslehdelle
Ulosottolain
3:6 §:n muutoksen esteenä on Arsenal velkojen (Suvi-Anne Siimeksen
allekirjoittaman) myyntisopimuksen ehto, joka estää myyjää
(valtiota) muuttamaan lakeja ostajan ostettujen saamisten arvoa
heikentävästi. Tämä lainmuutosehto koskee muun muassa
ulosottolakia.Mikäli lakia muutetaan joutuu myyjä korvaamaan
ostajalle kaupan kohteen käyvän arvon. Tämä info oli jo vuosia
sitten eduskunnan käytäväkeskusteluissa, kun ensimmäisen kerran
mainittua pykälää pyydettiin muuttamaan.
Perustuslain
vastainen sopimus
Kauppaehtoihin
sisältyvän sitoumuksen pidättäytymistä lainmuutoksilta on
pidettävä myös kohtuuttomana ja vähintään kyseenalaisena myös
valtiosääntöoikeuden kannalta. Kauppasopimus on Suomen
perustuslain vastainen. Suomen perustulain 29 §:n mukaan
kansanedustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan oikeutta ja
totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia,
eivätkä häntä sido muut määräykset. Menettely, jolle ministeri
koko hallituksen puolesta on antanut hyväksynnän, näyttää
sitovan veronmaksajille aiheutuvien lisätappioiden uhalla eduskunnan
ja kansanedustajan lainsäädäntö- ja aloitevaltaa. Kuitenkaan
eduskuntaa sitovia kauppaehtoja ei ole saatettu eduskunnan
hyväksyttäviksi.
Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy
ostivat 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla
Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Ostajat ovat perineet
saatavia noin 57 000 velalliselta. Perinnässä on myös sellaisia
velkoja, joita ei ole pitkiin aikoihin yritettykään periä ja jotka
ovat tulleet jo maksetuiksi joko velallisen tai takaajan toimesta tai
muutoin, mutta joita koskevia velkakirjoja ei ole aikanaan
asianmukaisesti mitätöity ja/tai palautettu velallisille. Toinen
hämmästystä aiheuttanut asia on se, että Aktiv Hansa Oy ja C&A
Finland Oy ovat omaksuneet selkeästi muista velkojista poikkeavan
menettelyn velkasovinnoissa. Nämä yhtiöt eivät tee ns.
nollaohjelmia, eivätkä viittä vuotta lyhyempiä maksuohjelmia.
Yleensä maksuohjelmat ovat kahdeksan vuoden mittaisia ja niissä on
yleisenä pidettävästä menettelystä poikkeavia purkuehtoja.
Näin
Suvi-Anne Siimes vastasi
Suvi-Anne
Siimeksen vastaus
turkulaisen Kalevi
Kannuksen kyselyyn:
"Arsenalin
saatavakannan myyntiä on käsitelty esityksestäni hallituksen
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa kahteen kertaan syksyllä
1999 eli 29.11 1999 ja 8.12.1999. Käsittelyn pohjana oli saatavien
myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12
kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc +
Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja
allekirjoitettiin 31.3.2000. Saatavakannan myynti perustui jo
edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa
omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas."
Mainitun
valiokunnan kokouksessa 29.11. mukana olivat Paavo
Lipponen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes ja
Eva
Biaudet.
Kokouksessa 8.12.: Sauli
Niinistö, Olli-Pekka Heinonen, Sinikka Mönkäre, Kalevi Hemilä,
Suvi-Anne Siimes ja
Erkki
Tuomioja.
Poliittinen
salaisuus
Kysyin
(siis minä Erkki Aho) kansanedustaja Toimi Kankaaniemeltä, miksi
Aktiv Hansan kauppaan ei ole puututtu, vaikka on syytä epäillä
kauppaa petolliseksi ja kauppa saattaa sisältää perustuslain
vastaisen klausuulin. Kankaanniemi vastasi: ”Kaikki sen tietävät,
mutta kukaan ei halua puuttua asiaan”. Onkohan tässä kysymys ns.
”hyvä-veli -järjestelmästä”, johon on päässyt osalliseksi
yksi ”sisarkin” eli Suvi Anne Siimes?
Kaikki
kansanedustajat ovat tietoisia siitä, että Suvi-Anne
Siimeksen Aktiv
Hansa-kauppa on rikollisesti tehty. Poliittiseen salaisuuteen kuuluu
myös niin sanottu Koiviston konklaavi, jossa päätettiin, että
pankki voittaa ylemmissä oikeusasteissa. Kaikki kansanedustajat
tietävät salaisen SSP-sopimuksen, jonka mukaan pankeille annettiin
vapaus poistaa markkinoilta yrityksiä (noin 60 000) ja laittaa
saatavat valtion avoimeen pankkitukipiikkiin. Suomalaisilta on
oikeudensaanti estetty myös sillä, että Euroopan
Ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi on nimitetty
valtakunnansyyttäjävirastosta väärillä tiedoilla Päivi Hirvelä.
Näin suomalaiset eivät voi saada oikeutta EIT:ssäkään.
Oman
rikollisen toimintansa suojelemiksi päättäjät perustivat niin
sanotut maakuntajoukot.
Salainen
pankkituki – pääkonna Mauno Koivisto

Suomen
taloushistorian suurimmasta katastrofista ei ole kerrottu kaikkea.
Seppo Konttinen tekee paljastuksia kirjassaan nimeltä Salainen
pankkituki. Konttisen esityksen mukaan poliittinen ja taloudellinen
eliitti oli hämärtänyt kärsimysten vuodet. Käyttöön oli
otettu vaikeasti ymmärrettäviä sanoja kuten rakennemuutos,
muutostarve, talouden vakaus, pankkialan tervehdyttäminen tai
markkinavoimat. Pelkästään voittajien kertoma "totuus"
on hallinnut pankkikriisivuosien historian kirjoittamista ja
tilintekoa. Se on ollut liian yksipuolista.
Pääsyyllinen
Konttisen
kirjasta tulee selvästi esille, että pankkikriisin konna on
presidentti Mauno
Koivisto,
joka on vetänyt omaa rooliaan kaukana virallisten linjojen takana
ja etäällä etusivujen uutisista. Pankkilait olivat peräisin
Mauno Koiviston ensimmäisen hallituksen ajoilta. Vuosien saatossa
pankkien lainahanat olivat päästetty holtittomasti soljumaan, mikä
johti pankit vararikon partaalle. Päättäjät eivät itsekään
tienneet, mitä oltiin tekemässä. Vakaan markan politiikka ja
holtiton rahamarkkinoiden vapauttaminen johtivat yli puolen
miljoonan ihmisen työttömyyteen. Yli 60 000 yritystä hävisi
markkinoilta, yrittäjien omaisuus ja elämäntyö tuhottiin.
Tuhannet ihmiset päättivät päivänsä oman käden kautta. Toiset
taas elävät näiltä sijoilta huippupalkoilla ja -eläkkeillä
tässä samassa yhteiskunnassa.
Muut
syylliset
Pankkikriisin
todelliset taustat ovat harvojen ja valittujen tiedossa.
Itsenäisyyden ajan suurimman laman yhteiskuntavaikuttajat olivat
Mauno
Koivisto,
Harri Holkeri,
Erkki Liikanen,
Matti
Louekoski,
Esko Aho,
Iiro Viinanen,
Ulf Sundqvist,
Seppo
Lindblom,
Esko Ollila ja
muita.
Entinen Kannuksen elinkeinoasiamies Esko
Aho ja
entinen pienyrittäjä Iiro
Viinanen joutuivat
mahdottoman tehtävän eteen.
Toiseen eliittiryhmään kuuluivat
pankinjohtajat ja virkamiehetRolf
Kullberg,
Sirkka Hämäläinen,
Jaakko Lassila,
Ahti
Hirvonen,
Paavo Prepula,
Vesa Vaino,
Björn
Wahlroos,
Pertti Voutilainen,
Pekka Laajanen,
Christopher
Wegelius ja
muita.
Missä he ovat nyt kun kultaiset kädenpuristukset on
annettu ja ennenaikaiset suureläkkeet maksettu?
Laman
syy
Suomen
Pankin entisen pääjohtajan Mauno
Koiviston vetämä
vahvan markan politiikka oli laman pääsyy. Suomen Pankin
pääjohtaja Rolf
Kullberg ilmoitti
nimittäjälleen Mauno
Koivistolle syyskuussa
1991, että hän jättää tehtävänsä jos markka
devalvoidaan.
Valtionvarainministeri Iiro
Viinanen löi
14.11.1991 vetoa, että ei devalvoida. Jos devalvoidaan, niin hän
eroaa. Markka devalvoitiin. Viinanen ei eronnut. Puntila erosi ja
Kullberg palkittiin myöhemmin korkealla kunniamerkillä.
Väärä
politiikka nakersi palkansaajien, yrittäjien ja eläkeläisten
leipää.
Nuori pääministeri Esko
Aho ilmoitti
kesällä 1992, että pankit tullaan pelastamaan kaikissa
olosuhteissa. Julkilausuma johti Suomen taloushistorian kaikkien
aikojen suurimpaan kansalaisten varallisuuden uusjakoon salaa ja
peitellysti.
Pankkiherrat
linnaan
Koivisto
kutsui linnaan maaliskuussa 1993 maan johtavat ekonomistit
keskustelemaan talouspoliittisesta tilanteesta. Aina kun Koivisto
halusi vaikuttaa asioihin, niin hän järjesti salaisen puhuttelun
linnaan. Tästä johtamistavasta ei jäänyt merkkejä historian
lehdille. Pankinjohtajat Seppo
Lindblom, Vesa Vainio, Björn Wahlroos ja
Pertti
Voutilainen eivät
tienneet tilaisuudesta poistuessaan, oliko kysymyksessä ollut
ripitys vai niskalaukaus.
Näin alkoi isänmaan taloushistorian
mittavin hämäysoperaatio: vastuu levitettiin, syyllisuus jaettiin,
teot peiteltiin.
Näytelmä
Säätytalolla
Suomen
pankkien tilaa pohdittiin valtioneuvoston kanslian asettaman
pankkityöryhmän avulla. Siihen kuuluivat
valtiosihteeri Eino
Keinänen,
ylijohtaja Jorma
Aranko ja
puheenjohtajana Suomen Pankin Sirkka
Hämäläinen.
Pankkien
etuja ajoivatAhti
Hirvonen,
Pertti Voutilainen,
Seppo Lindblom,
Pauli Komi
ja
Kalevi Kauniskangas.
Sihteeri
toimiVesa
Vihriälä.
Maaliskuun
18. päivä 1992 jätettiin Suomen EU-hakemus ja pankkityöryhmä
jätti raporttinsa kahdeksan miljardin pankkituesta. Samana iltana
Säätytalolle asteli Kannuksen Kenedy Esko
Aho adjutantteinaan
Iiro
Viinanen, Sirkka Hämäläinen ja
Eino
Keinänen.
Syytettyjen
aitioissa istuivat rosvot - pankkien pääjohtajat. Tilaisuuden
lopussa Aho hehkutti, että virheitä tehneet pankinjohtajat on
pantava vastuuseen.
Pankkitukea hallinnoimaan perustettiin
Valtion vakuusrahasto. Sen johtokuntaan kuuluivat Jorma
Aranko, Esko Ollila ja Pekka Laajanen.
Koplan tehtävänä oli jakaa rahat pankeille. Julkisuuteen luotiin
kuvaa, että säästöpankit olivat konnan roolissa.
Säästöpankit
päätettiin poistaa markkinoilta
Säästöpankkiasiassa
pankkieliitti ja Esko
Ahon hallitus
pelasivat julkisuudelta piilossa vähintäänkin kaksilla korteilla,
eikä pankkituen maksajille haluttu kertoa totuutta. Suomen
Säästöpankki lahdattiin lokakuun 20. päivänä 1993.
Hallituksen
tiedotustilaisuudessa 22.10.1993 Säätytalolla kerrottiin Suomen
kansalle Suomen Säästöpankin jaosta neljän kilpailevan pankin
kesken. Puhetta johtivat pääministeri Esko
Aho ja
valtionvarainministeri Iiro
Viinanen,
joiden johdolla oli päästy aamuyöllä salaiseen sopimukseen
pankkikaupan ehdoista. Pankkien yksityiset osakkeenomistajat oli
saatu pelastettua ja roskat saatu haudattua kansalaisten
maksettavaksi. Suomen Sääsöpankin hinnaksi tuli 5,6 miljardia
markkaa, Viinanen
ja
Aho
eivät
saaneet pankista haluamaansa hintaa. Mutta mikä oli myydessä, kun
kyseessä eivät olleet omat vaan veronmaksajien rahat.
Suomen
Säästöpankin koko luottokanta oli Rahoitustarkastuksen lausunnon
mukaan 45 miljardia markkaa, joista riskiluottoja 12 miljardia.
Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle kerrotaan pankkitukeen
upotetun 1999 loppuun mennessä 97 miljardia markkaa. Joillekin
pankeille on täytynyt syytää rahaa miljarditolkulla.
Minkälaisilla kepulikonsteilla pankkitukea maksettiin? Ja miten on
mahdollista, ettei asiasta julkisuudessa sanottu sanakaan?
Salaiseksi julistettu Säästöpankkisopimus paljastaa
totuuden.
Liikepankkien
hämärät pelastustoimet
Salailu,
peittely ja harhaanjohtaminen kuuluivat pankkiherrojen
tiedottamistrategiaan. Talous pullistui ulkomailta tuodusta
velkarahasta, kansantaloudessa elettiin yli varojen. Vaaleihin
valmistauduttiin Liikasen lentävällä lauseella: verotus
kevenee.Ahti
Hirvosen ja
Björn
Wahlroosin toimista
ei ole kansalle riittävästi kerrottu. Menettely oli todella
törkeää toimintaa. KOP ja SYP liitettiin yhteen.
Kolmen
tähden johtokunta
Pankkikriisin
poliittisen päätöksenteon johtokunnan muodostivat puheenjohtajana
Mauno
Koivisto,
sihteerinä Esko
Aho ja
jäsenenä Iiro
Viinanen.
Kolmikon yhteispeli sujui saumattomasti: isähahmo suunnitteli
taustalla, sihteeri toteutti päätökset ja jäsen kertoi ikävät
asiat. Koivisto puuttui kaikkeen joko julkisesti tai taustalla,
välittämättä siitä kuuluivatko asiat presidentin toimivaltaan.
Valtion talousarviosta myönnettiin 190 000 euroa eläkkeellä
olevien presidenttien käytettäväksi osoitetuista palveluista
aiheutuvien menojen maksamiseen. Aho on saanut poliittisen
turvapaikan Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran
yliasiamiehenä. Sitra maksaa parempaa palkkaa kuin ministerit
saavat.
Myös pankkiherroilla menee hyvin. SYP:n
pankkitukistrategi, halikkolainen sokerijuurikkaan viljelijä, Björn
Wahlroos on
yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä.
Suomessa pankkikriisin
uhreja näkee leipäjonoissa. Tutkija Mikko
Kautto todistaa,
että 40 000 köyhältä loppuvat ruokarahat kuukausittain ja 4000
ihmistä näkee nälkää.Mikä on tulevaisuudessa hiipivän
vallankumouksen poliittinen ja ennenkaikkea inhimillinen hinta?
Ekonomi
Jukka
Davidsson kirjoitti
julkiselle vallalle 6. heinäkuuta 2001 avoimen kirjeen, jossa hän
toteaa, että Suomessa on toteutettu massamuotoisesti
ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Suomen
pankkikriisiksi nimetyn tapahtuman syiksi on esitetty monia arvioita.
Vaikuttaa siltä, että epäonnistunutta talouspolitiikkaa on
selkeästi vähätelty. Vastaava viesti on tullut Suomen Akatemialta,
ETLA:sta sekä muista tutkimuksista. Laman keskeisenä aiheuttajana
oli siis julkisen vallan edustajat. Aiheuttamansa finanssikriisin
ratkaisua julkinen valta haki sopimuksista ja liittouma- ja
valtuutussuhteesta pankkien kanssa. Pohjatyön sopimukselle toteutti
nk. Rohto-ryhmä. Nämä sopimukset ovat laittomia.
Laittomuuden
syyt
Sopimukset
mahdollisitivat ihmisten yhdenvertaisuudesta poikkeamisen ja
syrjinnän. Ne mahdollistivat ihmisten omaisuuden suojan yksipuolisen
kumoamisen. Ne mahdollistivat valtion toimesta puuttumisen ihmisten
vapauteen valita harjoittamansa elikeinon "sopeuttamalla"
markkinoita. Ne mahdollistivat sen, ettei julkinen valta turvannut
ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Valtio valtuutti pankit kaatamaan
satunnaisesti yrityksiä ja antoi salaisilla sopimuksilla suoria
pääomasuorituksia tukena valituille yrityksille. Valtio
sopimuksensa valtuuttamana hyväksyi pankkien valtion pääomien ja
maksujen turvin antaa tietyille valituille yrityksille ja ihmisille
eritysiehtoja kuten nollakorkolainoja, lainajärjestelyjä ja
omaisuuden ostoja kovilla hinnoilla asikkailta pankeille. Sopimus
mahdollisti sen, että omaisuuden suoja eri henkilöitten välillä
oli suosiva ja syrjivä. Sopimukset mahdollistivat niiden
toimenpanoaikana ja valtuuttamana valtavan sarjan erilaisia ihmisten
perus- ja ihmisoikeusloukkauksia. Sopimuksella pyrittiin tahallisesti
peittelemään valtion itse aiheuttamaa valtavaa taloudellista
vahinkoa suoraan noin 4-8 % koko väestöstä ja epäsuorasti noin
20-25 % väestöä. Valtio ei ottanut vastiketta antamalleen
pääomalle vaan lahjoitti lakien vastaisesti kymmeniä tai satoja
miljardeja markkoja yksityisten osakkeitten omaistajan omaisuudeksi.
Perus-
ja ihmisoikeusloukkauksista voidaan todeta se, että kukin yksilö on
joutunut alistumaan sarjaan loukkauksia eli jokainen henkilö on
omassa asiassaan kohdannut useita eri nimikkeillä kuvattuja tekoja.
Näistä keskeisimpiä ovat omaisuuden suojan kumoaminen,
yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon kumoaminen, oikeuden
työhön ja elinkeinovapauden kumoaminen, sosiaalisten oikeuksien
kumoaminen, oikeusturvan loukkaukset, tehokkaitten
oikeusturvakeinojen puuttuminen ja kiduttaminen ja muu julma,
epäinhimillinen tai halventava kohtelu. Yksilötasolla
ihmisoikeusloukkaukset koskevat, rippuen määrittelytavasta, suoraan
satoja tuhansia ihmisiä ja epäsuoraan yli miljoonaa yksilöä.
Valtion
kanssa tehdyn sopimuksen suojeluksessa pankit ovat voineet toimia
mielensä mukaan,
Lukuisat
moitittavat rikolliset teot on annettu tapahtua julkisen vallan
tieten.
Ekonomi
Jukka Davidssonin kysymykset julkiselle vallalle
Pyydän
Teitä vastaamaan oheisen kirjeeni perusteella ainakin seuraaviin
kysymyksiin:
1.
Suomen kansalaisista kymmenet tuhannet ovat menettäneet perus- ja
ihmisoikeutensa julkisen vallan edustajien tekemien virhepäätösten
seurauksena. Mitä aiotte tehdä näitten laittomuuksien
oikaisemiksi?
2.
Suomen kansalaisista on sadat tuhannet henkilöt ovat menettäneet
omaisuutensa julkisen vallan tekemien virhepäätösten seurauksena.
Mitä aiotte tehdä, jotta nämä ihmiset saavat omaisuutensa
takaisin?
3.
Suomessa on finanssikriisin seurauksena langetettu lukuisia tuomioita
velallisen epärehellisyydestä tms. perusteella. Nämä tuomiot ovat
laittomia, koska yksilöillä on mm. perusoikeutenaan oikeus
puolustaa omaisuuttaan laitonta omaisuudensuojan menettämistä
vastaan. Mitä aiotte tehdä, jotta nämä useat laittomasti
langetetut tuomiot puretaan?
4.
Suomessa on tapahtunut massalukuisesti ihmisoikeuksien loukkauksia.
Näistä törkeimpia ovat teot, jotka täyttävät kidutuksen ja muun
julman ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen
kieltävä sopimuksen määrittämiä tekoja. Näihin tekoihin
syyllistyy virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö,
kun hän aiheuttaa, yllyttää tai suostuu tai hiljaa hyväksyy tässä
artiklassa määritellyt teonkuvaukset. Mitä aioitte tehdä, jotta
kaikki epäillyt ihmisoikeusloukkaukset saatetaan tutkintaan,
syylliset saatetaan tuomittaviksi ja loukkausten uhrit saavat
korvaukset?
5.
Julkinen valta ei ole velvoitteistaan huolimatta turvannut
kansalaistensa perus- ja ihmisoikeuksia. Mitä aioitte tehdä, jotta
vastaavaa ei enää koskaan tapahdu?
6.
Ihmisoikeusloukkaukset tulisi kartoittaa riippumattoman
kansainvälisen asiantuntijaryhmän, eräänlaisen totuuskomission
toimesta. Mikä on suhtautumisenne kyseisen ryhmän nimittämiseen
Suomeen?
7.Julkisen
vallan edustajat ovat toimillaan aiheuttaneet tuottamuksellisesti tai
tahallisesti taloudellista vahinkoa valtiolle ja veronmaksajille
kymmenien tai satojen miljardien markkojen määräisenä. Mitä
aiotte tehdä jotta kyseiset asiat selvitetään ja tekohin
syyllistyneet henkilöt asetetaan syytteeseen tuomioistuimessa?
8.
Suomessa lainsäädäntyö on suosinut selkeästi pankkeja ja näitten
etua koko 1990 luvun. Varsin perusteltua on uskoa, että monet näistä
lakimuutoksista (esimerkiksiluottotietojen käyttö) loukkaa
ihmisoikeuksia sekä nykyistä perustuslakia. Mitä aiotte tehdä
mainittujen asioiden korjaamiseksi?
Pohjaan
asiakirjani aineiston Suomen perustuslakiin, Suomeen ratifioimiin
ihmisoiekussopimuksiin, virallisiin asiakirjoihin, lukuisiin
tutkimuksiin, kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön keskuksen
keräämiin runsaslukuisiin tositapauksiin, minulle kerrottuiihn
tapauksiin, lehdistössä esitettyihin tietoihin, lukuisiin
tapahtumiin osallistuneiden henkilöiden kirjoittamiin kirjoihin sekä
omakohtaisiin kokemuksiini.
Ekonomi
Jukka Davidssonin kirjelmä
Ekonomi
Jukka
Davidssonin kirjelmä
on 19-sivuinen. Sen sisällysluettelo on seuraava:
Ihmisoikeudet
1.
Keskeiset asiat esityksessäni ja teille esittämäni kysymykset
2.
Perus- ja ihmisoikeudet jurdisena oikeutena
2.1.
Perusoikeusjärjestelmä - perusoikeuksien tarkoitus, merkitys ja
suhde ihmisoikeuksiin
2.2. Perusoikeuksien tausta ja sisältö
2.3
Perusoikeuksien soveltamisala
2.4. Perusoikeuksien
rajoittaminen
2.5. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset
2.6.
Perustuslain soveltaminen esityksessäni
3.
Valtion virkamiesten ja poliitikkojen aiheuttama lama
4.
Valtion ja pankkien allekirjoittamat sopimukset finanssikriisin
ratkaisemiseksi ovat laittomat
4.1. Omaisuuden suojan
kumoaminen
4.2. Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto
4.3.
Oikeus työhön ja elinkeinon vapaus
4.4. Massamääräiset
ihmisoikeusloukkaukset
4.5. Valtion omaisuuden vastikkeeton
luovuttaminen yksityisen tahon omaisuudeksi
5.
Valtion tekemien päätösten ja allekirjoittamien sopimusten
aiheuttamat perus- ja ihmisoikeusloukkaukset
5.1. Omaisuuden
suoja: PL 15 §, EIS ensimmäinen lisäpöytäkirja I artikla, YK:n
ihmisoikeuksien julistus 17 artikla
5.2. Kansalaisten
yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto
5.3. Oikeusturva
5.4.
Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
5.5. Oikeus työhön ja
elinkeinovapaus
5.6. Oikeus sosiaaliturvaan
5.7 Kidutuksen ja
muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai
rangaistuksen kielto
5.8.
Perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvollisuus ja oikeuksien
väärinkäytön kielto
Tuottamuksellisesti
ja tahallisesti aiheutettu vahinko valtiolle ja veronmaksajille
6.1.
Talouspoliittiset päätökset 1980-luvulla
6.2.
Pankkitukisopimukset ja markkinoitten sopeuttamiseen tähtäävät
järjestelyt
6.2.1. Saako asiakassuhteen siirtää ja julkisen
vallan rooli pankkijärjestelyissä
6.3. Skop - SSP - Arsenal
väärinkäytökset
Lainsäädäntötoimet
ja lausunnot
Tampereen
yliopistossa 26.11.2005 tarkastettu nakkilalaissyntyisen Anne
Kosken väitöskirja
paljastaa, että Suomi liittyi salaten ja valehdellen EU:hun. Suomen
ja EU:n maatalous- ja turvallisuuspoliittisia neuvotteluja tutkinut
Koski väittää ja todistaa, että Suomi vietiin asioita salaten ja
valehdellen Euroopan Unioniin.
Kosken
mukaan
poliittinen johto salasi asioita, esitti ristiriitaisia tulkintoja ja
piti matalaa profiilia julkisuudessa todellisista EU-asioista. Suomi
yritti puolustaa kansallisia etujaan käymissään
maatalousneuvotteluissa. EU ylläpiti näytösten avulla mielikuvaa
ripeästä etenemisestä. Samalla Suomi salasi onnistuneesti
neuvottelukulissien takaiset erimielisyydet.
Kansanäänestyksen
alla valehdeltiin julkisesti
Kansaäänestyksen
alla valtiovalta turvautui Anne
Kosken mukaan
julkiseen valheeseen. Koski tuo väitöksessään esille maatalouden
141-artiklan määräaikaisuuden ja maatalousministeri Mikko
Pesälän julkisen
valehtelun maanviljelijöille maksettavista lisähinnoista kaksi
päivää ennen 1994 ollutta EU-kansanäänestystä. Pesälä
kiisti
Maaseudun Tulevaisuudessa valehdelleensa. Pesälä väittää, että
hän on maatalouskomissaari Steichenin
ja
ulkoministeri Haaviston
kanssa
allekirjoittanut lisähintoja koskeneen sopimuksen.
Väitöstilaisuudessa ei asetettu tohtori Anne
Kosken esittämiä
näkökohtia virheellisiksi Mikko
Pesälänvalehtelusta.
Pesälän
tulisikin
puhdistaakseen maineensa esittää julkisesti EU-komissaarin kanssa
allekirjoittamansa sopimus, jota tiettävästi kukaan muu ei ole
nähnyt tai josta kukaan muu ei ole ollut tietoinen.
Vastaväittäjänä
väitöstilaisuudessa oli Helsingin Yliopiston EU-tohtori Teija
Tiilikainen.
Hän ei sanallakaan kyseenalaistanut Kosken väittämiä; 141-tuen
määräaikaisuutta ja Pesälän lisähintavalehtelua. Tiilikainen
suhtautui hyvin kriittisesti tohtori Anne Kosken tutkimukseen.
Toinen
vastaväittäjä, Turun Yliopiston professori Jukka
Sihvonen,
kiitteli väitöksestä. Hänen mukaansa jäsenhakemuksen TV-kuvaus
oli kuin Kaurismäen elokuvasta. Jukka
Sihvonen sanoi
Kosken väitöskirjan olevan suorastaan herkullinen. Kustoksena toimi
professori Jyrki
Käkönen.
Tavallisesti väitöstilaisuudet kestävät pari tuntia, mutta Kosken
väitöstilaisuus
venyi yli neljän tuntia kestäneeksi maratonistunnoksi.
Suomen
tie EU:n jäseneksi
EU-neuvotteluissa
mukana ollut Antti
Kuosmanen kirjoitti
kirjan Suomen tie EU:n jäseneksi. Kirja määrättiin tuhottavaksi.
Tuhotun kirjan sivuilla 129 ja 130 on maatalousneuvotteluihin
liittyvä luku otsikolla lisähinnat. Lainaus
kirjasta:
Lisähinnat
Vaikein
ongelma kansallisen tukipaketin hyväksymisessä tuli tukien
maksamistavasta. Edellä tuli esille, että siirtymäkauden tukia
arveltiin voitavan maksaa myös niin sanottuina lisähintoina. Tässä
tukimuodossa tuki lisättiin tuottajan saamaan myyntihintaan, joten
sen kokonaismäärä riippui tuotannon määrästä. Tällaista ei
tavallisesti suvaittu, koska se antoi yllykkeen lisätä tuotantoa ja
siis pahentaa ylituotantotilannetta, josta eroon pääsemiseksi CAPin
mukaiset tulotuet oli otettu käyttöön. Siirtymäkaudella tilanne
oli kuitenkin käsityksemme mukaan toinen, ja niin arvelivat
komissionkin virkamiehet.
Kansallinen
tukipaketti rakennettiin siirtymäkauden tukien osalta tälle
pohjalle eikä komission virkamiesportaalla ollut asiaan
huomauttamista. Myöskään komission johto ei ministeritasolla
käydyissä keskusteluissa tätä tulkintaa torjunut; niinpä
tulkittiin maatalouskomissaari Rene Steichenin ministeri Pesälälle
kirjeitse syyskuun puolivälissä 1994 vahvistama tukipaketin
pääpiirteitä koskeva myönteinen arvio siten, että siinä tulivat
lisähinnat hyväksytyiksi.
Tältä
pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa
pääasialliseksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin
valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö antoi lokakuun
alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut
keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat.
Sitä
suurempi oli sitten tyrmistys, kun tuli epävirallinen tieto, että
komissio olisi valmis hyväksymään lisähintojen muodossa maksetun
tuen vain maidolle; maidolle siksi, että sen tuotanto oli
kiintiöity. Tällaisen kannan se oli tietojen mukaan ottanut Norjan
suhteen ja norjalaiset olivat sen hyväksyneet. Suomelle komissio ei
halunnut antaa parempaa kohtelua.
Pahaksi
tilanne pääsi, kun tieto komission väitetystä kielteisestä
kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen
virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle.
Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään
kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri
tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys
lähestyi ja tunteet kävivät kuumina.
Maatalouskomissaari
oli juuri julkisen hälyn alkaessa matkustanut virkamatkalle
Etelä-Amerikkaan ja häneen oli vaikea saada yhteyttä. Muuten
tunnelmat olivat kireän puoleiset, ja vaikka komissaari palattuaan
käyttäytyi täysin korrektisti, oli hän selvästi sydämistynyt
Suomessa hänestä esitetyistä luonnehdinnoista. Sydämistyminen ei
rajoittunut Steicheniin. Valitettiin, että kaikki mistä oli
keskusteltu vuoti välittömästi julkisuuteen. Saimmekin jonkin
aikaa kuulla sarkastisia huomautuksia virkamieskokouksissakin siitä,
mitä Suomi aikoi tästäkin kokouksesta kertoa julkisuuteen. Itse
asian kannalta vakavaa oli, että komissaari Steichenin
yleisluontoiseen
hyväksyvään arvioon tukipaketista ei todella ollutkaan sisältynyt
lisähintojen hyväksyminen.
Suomalaiset
olivat kuvitelleet, että näin keskeisen asian oli täytynyt olla
mukana kyseisessä arviossa, mutta niin ei vain ollut. Virkamiesten
myönteiset arviot olivat olleet heidän omiaan. Siksi komissiossa
oli pantu pahaksi maatalousministeriön julkisuuteen saattamat tiedot
tukipaketin sisällöstä. Suomen arveltiin valmistelevan maaperää
lisähintoihin perustuvien tukien käyttöönotolle myös pohjoisessa
tuessa ja myöhemmin vakavien vaikeuksien tuessa. Komissio epäili
jälleen, että Suomi aikoi asettaa sen tapahtuneiden tosiasioiden
eteen. Vieläkin tuntui jatkuvan komission pahastuminen siitä, että
Suomi oli ryhtynyt valmistelemaan kansallista pakettia omin
päin.
Hallitus
ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua
suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki
Liikanen onnistui
taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä
väitettyä lausuntoa olisi esitetty. Komissio totesi keskustelujen
paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun
päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien
toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla. Episodi
oli erityisen kova paikka maatalousministeri Mikko
Pesälälle,
joka ei noina päivinä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä
ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen
valmistautui omaan tiedonantotilaisuuteensa asiasta.
Eroilmoituskin
oli lähellä, mikäli jo julkaistuja suunnitelmia olisi muutettava.
Koetin rauhoitella; ei pidä puhua erosta, se vain pahentaa
tilannetta. Niin lähellä ero kuitenkin oli, että Pesälä jätti
väliin yhden neuvoston kokouksen, johon suomalaisministerit siinä
vaiheessa huomioitsijoina osallistuivat.
Tämän
kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu
kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty,
millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu
hakeakaan.
Voi
myös kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden
kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia
muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen,
jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat
pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä.
Kansanäänestyksessä
kävi tunnetulla tavalla ja liittymissopimus ratifioitiin. Sen
jälkeen tukipaketin käsittelyä jatkettiin.
Miksi
Keskusta petti?
Lisävalaistusta
asioille antavat myös entisen pääministeri Esko
Ahon kirja
Pääministeri sekä tohtori Ilkka
Hakalehdon kirja
EU-kaappaus.
Voidaan
perustellusti väittää, että Keskusta petti maanviljelijät. Miksi
politiikka ja yhteisten asioiden hoito ei voi olla avointa ja
rehellistä? Saavatko ministerit valehdella ja jos saavat niin minkä
verran? Pitääkö sanonta ”Kepu pettää aina” paikkansa?
Tässä
tarkempaa aineistoa pankkikriisistä ja 1990-luvun lamasta.
Jorma
Jaakkolan kotisivut
Salaiseksi
julistettu ns. Koiviston konklaavi
Koiviston
konklaavi: VAIETTU RIKOS
100
vuodeksi salaiseksi julistettu SSP-sopimus
25
vuodeksi salaiseksi julistettu ARSENAL-kauppa ja sen tuhoisat
seuraukset - Liisa Mariapori
tohtori
Jukka Davidssonin kirjan Isänmaan ryöstäjät
Jukka
Davidsson: maailmantalouden megatrendit & globalisaatio
Pankkikriisi
Nettikirja
Velallisten
tuki ry tekee hartiavoimin töitä saadakseen 90-luvun laman ja
oikeuslaitoksen uhrien asiat kuntoon ja lakkauttaakseen ulosoton ja
perintätoimistot, luottotietorekisterit, yksipuoliset tuomiot jne.
jne. Suomesta on tehtävä oikeusvaltio ja Suomeen on perustettava
perustuslakituomioistuin ja Suomeen on saatava totuusfoorumi, jossa
nämä asiat 90-luvulta lähtien tutkitaan, tehdään uudet päätökset
ja määrätään valtio korvaamaan aiheuttamansa vahingot
yrittäjille ja yksityisille.
VELALLISTEN
TUKI RY:N TARKENNETTU 13.5.2019 ESITYS HALLITUKSELLE
Oikeustieteen
tohtori Kari Uoti todistaa
Velallisen
tapporaha
Huhtasaaren
toruuskomissio
Vaatimus
Petteri Orpolle/valtiovarainministeriölle
Kidutusministeriö
Professori
Jyrki Virolainen todistaa
Koiviston
konklaavi – irvokas näytelmä
Oikeusvaltio
Suomi - horjuuko se?
Mauno
Koiviston anteeksiantamattomat virheet
Professori
Erkki Aurejärvi todistaa
Professori
Erkki Aurejärvi - Turhaan etsit oikeutta oikeudesta
Tuomarit
tuomitsevat syyttömiä turhaan (aamu-tv 15.5.2014)
Erkki
Aurejärvi, muistelmat "Kovaa peliä", Akateeminen
29.10.2013, haastattelu Jarkko SIpilä
Ylen
arkisto todistaa
90-
luvun pankkikriisi
Pankkilaskun
maksajat -dokumentti 1990-luvun pankkikriisin totuuden jäljillä
90-luvun
lama kaatoi pankkeja ja ihmisiä
Lama
koetteli ihmisten oikeustajua
Väärää
politiikkaa
Pankkivallan
uho ja tuho
Pankkikriisi
ja asuntovelat
Pankit
tilillä
Pankkilaskun
maksajat -dokumentti 1990-luvun pankkikriisin totuuden jäljillä
Pankkikriisin
pitkä varjo
Laman
kuva: Lottovoittajan loppu
Lisää
rahaa Suomen rikkaille
Suomi
ylös - palkat alas
Lama
ja oikeus
Pankkiryöstö
– tosi asiaa pankkikriisistä
Pankkien
uhrit
Mitä
tulikaan sanottua – politiikkaa lama-ajan Suomessa
Veikko
Saksi todistaa
Ns.
pankkikriisiä vetävät yhä pankit ja valtiovalta
Yrittämisen
ylipääsemätön vaikeus Suomessa?
PILOTTI
5: Markus Lehtipuu ja Veikko Saksi: Ns. pankkikriisi
toimittaja
Mikko Niskasaari todistaa
VKSV
on korruption kotipesä
Jorma
Kalske, korruption isä
Väärentäjät
hakevat valtakunnansyyttäjäksi
Valtionsyyttäjien
ohjelmallinen rikollisuus
Poliisi
valehtelee aina
Poliisin
terrorin alla
Poliisien
ja syyttäjien syytesuoja toimii yhä
KRP:n
rikoslaboratorio väärentää todisteita
Poliisi
pyytää rikosilmoituksia, mutta ei tutki niitä
Kiristäjä
Kauko Aaltomaa epäonnistui taas
KRP
käyttää rekistereitään vastoin lakia
Poliisihallitus
valehtelee paljon mutta huonosti
Poliisihallitus
valehteli EOA:lle
Poliisin
laillisuusvalvonta on bluffia
Poliisien
ja syyttäjien suosikkijärjestelmä, tapaus Helena Molander
Paavo
Nikula ja Jaakko Jonkka estivät KKO:n tuomareiden rikoksen tutkinnan
Suomi
on Pohjolan pahis
Nämä
ovat tärkeitä todistusaineistoja
Koiviston
konklaavi
Ns.
Konklaavin salaamispäätös
SSP-sopimus
on julistettu salaiseksi 100 vuodeksi.
SSP-sopimus
ja
Aktiv Hansakauppa 25 vuodeksi salaiseksi
Törkeä
petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa-kaupassa?
Suomi
2019 Velallisten Tuki - mielenilmaus tänään Helsingissä
Ei
ole oikeusvaltio, vaan Potemkinin kulissi siitä
Kleptokraattinen
hallinto
Politisoitunut
oikeuslaitos
Vääriä
talousrikostuomioita ei pureta
Suomi
ei noudata KP-sopimusta (Convention of Human Rights)
1990-luvulta
yli 10 000 yrittäjien itsemurhaa velkavankeustaistelussa
Ulosotossa
2016 veroja 800 milj euroa
Ulosotossa
2018 veroja 2,3 miljardia euroa!
50.000
yritystä, noin 20% konkurssivaarassa
Yli
puolet yrityksistä ei investoi lainkaan
Väestö:
5,5 miljoonaa suomalaista
600
000 työtöntä sosiaalitukien varassa
580
000 ulosotossa, 26% työikäisistä
400
000 perintäyhtiöiden perittävinä
500
000 eläkeläistä köyhyysloukussa
150
000 lasta elää köyhyydessä
700
000 kansalaista syö mielialalääkkeitä
Nuori
akateeminen väestö muuttaa ulkomaille Suomi tarvitsee Euroopan
neuvoston puolueettoman ja riippumattoman komission apua
Transparency
Internationalin
selvityksen mukaan Suomen oikeuslaitos on maailman neljänneksi
epäluotettavin.
Se kuuluu samaan viiteryhmään Perun, Kamerunin ja Indonesian
kanssa.Koiviston
konklaaviin
osallistunut entinen Vaasan Hovioikeuden presidentti Erkki
Rintala arvosteli
kovin sanoin oikeuslaitosta Ilkka-lehden haastattelussa kesäkuussa
1998. Hänen mukaansa Suomi seisoo oikeusvaltion takarivissä yhdessä
Italian ja Puolan kanssa. Rintalan mukaan Suomi kuuluu
oikeudenkäytössä huonoon seuraan. Hän viittaa myös
skotlantilais-amerikkalaiseen tutkimukseen, joka on laajasti levinnyt
maailman lakimiehille ja antaa vähemmän mairittelevan kuvan Suomen
oikeuslaitoksesta. Valitettavasti Suomessa tämä Summers
& Mc Cormickin
tutkimus on vaiettu kuoliaaksi. Sitä ei löydy enää edes
eduskunnan kirjastosta.Kenen
puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien?
Valittujen
Palojen julkistama tutkimus toukokuun numerossa vuonna 1996 osoittaa,
että kansalaisten usko oikeusjärjestelmään on romahtanut. Vain 26
prosenttia kyselyyn vastanneista antaa tuomiolaitoksen toiminnalle
hyvän arvosanan. Kansalaiset
ihmettelevätkuinka
välinpitämättömästi maamme oikeuslaitos toimii. Kenen puolella
oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien, kysyvät kansalaiset.
Valtaosa suomalaisista katsoo, että tuomioistuimet ja vankilalaitos
ovat epäonnistuneet tehtävässään. Samalla kansalaiset antavat
selkeän tuomion nykyiselle oikeuskäytännölle.
Lakimiesuutiset
lehdessä 2/2002 käräjätuomariJussi
Nilsson kirjoittaa,
että tuomioistuimet on alistettu poliittisen valtaeliitin johdon ja
valvonnan alaisuuteen. Suomessa ei ole enää riippumaton
tuomioistuinlaitos, vaikka perustuslain 3 § sitä edellyttää.
Kokemani perusteella voin sanoa, että Suomessa
on oikeutta niin vähän, että sitä ei riitä kaikille.
Laillisuusvalvonnan
tila ja kansanedustajat
Oikeuskanslerinviraston
vuotta 2001 koskevassa kertomuksessa todettiin, että
oikeuskanslerinvirasto otti vastaan 1291 kantelua, joista 789
otettiin tutkittavaksi eli noin 40
% jätettiin käsittelemättä.
Eniten kanteluita kohdistui tuomioistuimiin, poliiseihin ja
sosiaaliviranomaisiin. Suomessa laillisuusvalvojille tehdyistä
kanteluista vain kuusi promillea aiheuttaa huomautuksen vastaisen
varalle. Laillisuusvalvojien toimintaa Suomessa valvoo
perustuslakivaliokunta ja eduskunta. Helsingin kihlakunnansyyttäjä
Harri
Ilander sanoi
minulle, ettei hän voi puuttua sellaisiin rikoksiin, joissa
laillisuusvalvojat ovat jo tehneet ratkaisunsa. On syytä epäillä
kiistattomien näyttöjen perusteella, että laillisuusvalvojat
syyllistyvät vuosittain jopa satoihin tietoisiin vääriin
päätöksiin. Tietoinen virkarikosten salailu hoidetaan siten, ettei
perustuslakivaliokunta ota yksittäisten kansalaisten kirjelmiä
käsiteltäväkseen, se tutkii asian vain laillisuusvalvojien
kertomusten perusteella.
Laillisuusvalvontaan
käytetään vuodessa lähes 10 miljoonaa euroa,
eivätkä
kansalaiset saa tyydyttävää vastinetta rahoilleen.
Laillisuusvalvontaan tulisikin järjestää tyytyväisyystutkimus ja
ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin tutkimustulosten perusteella.
Nykyiset kansanedustajat suojelevat rikolliseksi epäiltävää
laillisuusvalvontaa, vaikka perustuslain 29 §:n mukaan
kansanedustajan pitää toimessaan noudattaa oikeutta ja totuutta.
Mielestäni Suomi
tarvitsee perustuslakituomioistuimen.
Korkein
oikeus myrskyn silmässä
Entinen
Korkeimman oikeuden jäsen Jukka
Kemppinen kirjoittaa
kirjassaan "Taistelu
oikeudesta" sivulla
15 näin: "Korkein
Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus
tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen
korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset
eivät enää käytä sanoja "korkein oikeus"
naureskelematta, ja varmasti joku oikeusneuvos on ammattia
kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa
pornobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys
Korkeimmassa Oikeudessa".
Kirjassaan
Oikeus
voittaa entinen
oikeusministeri Anneli
Jäätteenmäki käy
terrierimäisesti KO:n ukkoseuran kimppuun. Hän arvostelee
Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä
Eeva
Vuoren tapaus todistaa,
että KO ei elä nykyajassa ja arkipäivässä. Korkeimman Oikeuden
jäsenen Eeva Vuoren miehen kerrottiin saaneen entiseltä Turun
kaupungin johtajalta, Juhani
Lepältä 200
000 markkaa "pimeää rahaa" kauppasumman osana
huvilakaupassa. Lehtitietojen mukaan samassa pöydässä istunut Eeva
Vuori ilmeisesti näki tuon rahasumman, mutta hänelle saattoi käydä
kuin vitsin mustalaispojalle: hai, kyllä näki, mutta ei huomannut.
Syyttäjä jättikin syyttämättä, koska syyttäjän mukaan 200 000
markkaa on niin pieni raha Vuorien muuhun omaisuuteen nähden.
KO:n
remontti tulisi Jäätteenmäen mielestä aloittaa jäsenten
nimitystavasta, mikä nyt ruokkii
salamyhkäisyyttä.
Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan
Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä
avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi myös perustella.
Varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, ettei
Korkein Oikeus perustele kielteisiä ratkaisujaan vaikka Suomen
perustuslain 21 §:n mukaan ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen
päätösten mukaan jokaisella on oikeus saada perusteltu päätös
asioissa.Järjestelmällisiä
ihmisoikeusloukkauksia
Ekonomi
Jukka
Davidsson väittää
kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiehelle, että Suomessa on tehty
massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta.
Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät yksilötasolla
tarkasteltuna lähes poikkeuksetta sarjan erilaisia perus- ja
ihmisoikeuksien menetyksiä.
Suomen
perustuslain 1 §:n
mukaanvaltiosääntö
turvaa ihmisarvon
loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää
oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Perustuslain
2
§:n
mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on
noudatettavatarkoin
lakia.
Perustuslain
3
§:n
mukaan tuomivaltaa käyttävät riippumattomat
tuomioistuimet.
Perustuslain
6
§:n
mukaan kaikki ovat yhdenvertaiset
lain
edessä.
Perustuslain
7
§:n
mukaan
jokaisella
onoikeus
elämään sekä
henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen sekä
turvallisuuteen.
Perustuslain
15
§:n
mukaan jokaisen omaisuus
on
turvattu.
Perustuslain
18
§:n
mukaan jokaisella on oikeus työhön
ja
elinkeinovapauteen.
Perustuslain
19 §:n
mukaan jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan.
Perustuslain
21
§:n
mukaan jokaisella on oikeus
saada asiansa käsitellyksiasianmukaisesti
ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaisessa tuomioistuimessa tai
viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan
koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman
lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Perustuslain
22
§:n
mukaan julkisen vallan tehtävänä on perusoikeuksien
jaihmisoikeuksien
toteutuminen.
Laillisuusvalvojien
päätöksistä vain kuusi promillea aiheuttaa huomatuksen vastaisen
varalle.
Hyvä
veli -verkostot jakavat valtaa eivätkä väärin toimineet eroa
koskaan vapaaehtoisesti – Professori kertoo, millaista on
suomalainen korruptio
Suomessa
ei ole perustuslakituomioistuinta. Perustuslakituomioistuin
Pankkikriisin
ja 1990-laman uhrina vaadin, että valtioneuvosto toimii niin, että
1990-laman asioiden selvittämiseksi nimetään ns. Totuuskomissio,
mikä tutkii 1990-laman tapahtumat ja seurauksetsekä EU:hun liittymisen.. Suomeen on
perustettava perustuslakituomioistuin, mikä käsittelee laman asiat.
Valtiopetos ei vanhen koskaan ja koska Suomi on pääministerin
mukaan oikeusvaltio niin pankkikriisin syylliset on saatava
vastuuseen teoistaan ja pankkikriisin uhreille on korvattava heille
aiheutetut taloudelliset vahingot täysimääräisesti sekä
hirvittävät henkiset kärsimykset on korvattava.
Kalajoella
27.06.2019
Erkki
Aho
e.ahoky@kotinet.com