TO 02.06.2022 Erdogan on oikeassa - Suomi on rikollisten suojelija eikä Suomi ole oikeusvaltio

 

Pakolaisreitti 2015 - 32600 maahantunkeutujaa tuli Suomen Ruotsin avustuksella. Suurin osa pakolaisista oli nuoria miehiä. Ukrainan sodan pakolaiset 2022 ovat naisia ja lapsia. Siinä on olennainen ero.

Suomen vallanpitäjät ottivat nuoret miehet avosylin vastaan vuonna 2015.

Merkittävä osa maahantunketujista oli elintasopakolaisia ja ISIS-sotlaita ja rintamakarkureita.

MATUT

http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2016/09/matut.html

Monikulttuurisuus

http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2015/07/monikulttuurisuus.html

GCM ja Suomen pakolaispolitiikka

http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2018/11/gcm-ja-suomen-pakolaispolitiikka.html

Mustat joutsenet Esko Aho / Erkki Aho

http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2020/10/mustat-joutsenet-esko-aho-erkki-aho.html

Lue Erkki Ahon Politiikan likainen peli-kirjoitukset ja ymmärrät politiikkaa paremmin

http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2020/06/lue-erkki-ahon-politiikan-likainen-peli.html

Hyvä-veli-verkostot Suomessa

http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2016/09/hyva-veli-verkostot-suomessa.html

SU 24.10.2021 Suomi oikeusvaltiona – karu totuus julki

http://kalajokinen.blogspot.com/2021/10/su-24102021-suomi-oikeusvaltiona-karu.html

SUOMI KUNTOON !

http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2016/05/from-erkki-aho-sent-saturday-may-7-2016.html

Vastine

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/05/vastine.html

Kuka toimii esittelijänä?

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/05/kuka-toimii-esittelijana.html

MA 25.04.2022 Kiirehtimispyyntö Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/04/ma-25042022-kiirehtimispyynto-pohjois.html

PE 15.04.2022 Oikeusvaltio Suomi Herran vuonna 2022

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/04/pe-15042022-oikeusvaltio-suomi-herran.html

PE 08.04.2022 Arvoisa pääministeri Sanna Marin, arvoisa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, arvoisa sisäministeri Krista Mikkonen, eduskunnan puhemies Matti Vanhanen

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/04/pe-08042022-arvoisa-paaministeri-sanna.html

TI 01.03.2022 Erikoissyyttäjä Heidi Savurinteen virkarikos 22.2.2011 asia/nro R20/529

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/03/ti-01032022-erikoissyyttaja-heidi.html

MA 21.02.2022 Asia H21/679 nro 289

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/02/ma-21022022-asia-h21679-nro-289.html

14.02.2022 Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle (kiireellinen)

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/02/14022022-kantelu-eduskunnan.html

MA 07.02.2022 Viranomaisille tiedoksi ja toimenpiteitä varten

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/02/ma-07022022-viranomaisille-tiedoksi-ja.html

Aamupalani aluksi juon lasillisen vettä tyhjään mahaan. Keho korjaa itseään öisin ja pyrkii samalla hankkiutumaan eroon mahdollisista ”myrkyistä”. Veden juominen aamuisin tyhjään vatsaan voi auttaa huuhtelemaan nämä ”myrkyt” pois kehosta.

Veden juominen voi auttaa myös lihaskudoksen kehityksessä sekä uusien verisuonien muodostuksessa. Veden juominen tyhjään vatsaan voi parantaa aineenvaihduntaa jopa 24 prosenttia. Riittävä veden juominen onkin erittäin tärkeää niille, jotka noudattavat tarkkaa ruokavaliota.

Parempi aineenvaihdunta tarkoittaa myös parempaa ruoansulatusta. On helpompi noudattaa ruokavaliota, kun ruoansulatus toimii nopeasti. Aamulla juotu vesi tyhjään vatsaan parantaa ruoansulatusta. Et tunne yhtä herkästi nälkää, mikä voi auttaa painonhallinnassa. Ruoansulatushäiriöt johtuvat usein mahalaukun happamuuden lisääntymisestä. Närästyksessä nämä hapot nousevat ruokatorveen.

Kun juot vettä tyhjään vatsaan, mahahapot laimenevat. Tämä voi auttaa närästysoireisiin jo heti aamusta.Veden juominen tyhjään vatsaan auttaa tasapainottamaan kehon imunestejärjestelmää, joka auttaa parantamaan vastustuskykyä.

Teen ja veden lisäksi juon aamupalalla mehua, mikä on tehty tehosekoittimella punaviinimarjoista, mustikoista ja puolukoista. Mustikat tunnetaan niiden korkeasta antioksidanttipitoisuudesta ja niillä on myös syöpää estäviä ja tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia. Mustikoiden tehokkaat antioksidantit on linkitetty vähentyneeseen riskiin kehittää usean tyyppisiä syöpiä. Antioksidantit suojaavat solujasi vapaiden radikaalien vahinkoja sekä ympäristön saasteita vastaan. Tämä on avainasemassa kasvainten kasvun ehkäisemisessä.

Mustikat sisältävät myös foolihappoa. Tämä on ravinne, joka auttaa korjaamaan ja syntetisoimaan DNA:ta, samalla kun se välttää pahanlaatuisten solujen mutaatiota.

Tästä pienestä marjasta löytyvät välttämättömät mineraalit ovat hyödyllisiä suojelemaan luuntiheyttä ja hampaidesi terveyttä.

Säännöllinen käyttö auttaa ehkäisemään osteoporoosia ja tulehduksia, jotka vaikuttavat hampaiden terveyteen. Itse asiassa niitä suositellaan parantamaan kalsiumin ja D-vitamiinin imeytymisprosessia. Tämä johtuu siitä, että ne sisältävät:

• Mineraaleja (kalium, rauta, magnesium, sinkki, mangaani)

• K-vitamiinia

Ne suojaavat sydämesi terveyttäsäätelemään kehosi tulehdusprosesseja ja vähentävät sydänsairautesi riskiä. Nämä ravinteet tasapainottavat kudostesi nestetasoja. Täten ne tekevät korkeasta verenpaineesta tai sydänkohtauksesta kärsimisen epätodennäköisemmäksi. Lisäksi ne ovat myös mahtavia parantamaan verenkiertoa ja solujen hapettumista. Tämä johtuu siitä, että ne estävät sydäntäsi ylirasittumasta.

Ihmiset, joilla on kovin korkeat verensokeritasot tai he, joilla on diabeteksen riski, voivat saada helpotusta tästä pienestä marjasta.

Mustikat sisältävät kuituja ja antioksidantteja. Kun ne ovat imeytyneet, ne alentavat verensokeritasojasi ja auttavat metabolisia prosesseja, jotka ovat vastuussa sokerin käytöstä energianlähteenä.

On olemassa mielenkiintoinen suhde mustikoiden säännöllisen kulutuksen ja hyvien muistitoimintojen välillä. Löydökset viittaavat, että antioksidantit minimoivat oksidatiivista stressiä ja vähentävät solujen vaurioita, jotka luovat kognitiivisia hankaluuksia. Nämä yhdisteet, muiden vitamiinien ja mineraalien lisäksi, parantavat aivojesi toimia ja keskushermostoasi. Siten ne vähentävät dementian riskiä.

Kiitos niiden alkaliinin pH:n ja korkean antibakteeristen yhdisteiden pitoisuuden, luonnollinen mustikkamehu on hyödyllistä ehkäisemään ja hoitamaan virtsatietulehduksia.Mustikoiden nauttiminen muuttaa ympäristöä, jonka nuo mikro-organismit tarvitsevat lisääntymiseen. Samalla sillä on myös anti-inflammatorinen vaikutus rauhoittamaan kipua. Ne ovat mahtavia lisäämään virtsan tuottoa ja parantamaan prosesseja, jotka ovat vastuussa jätteiden eliminoinnista munuaisten kautta.

Lisäksi nämä marjat sisältävät karotenoideja ja huomattavia määriä E-vitamiinia. Kummatkin näistä parantavat näköäsi ja ehkäisevät silmäongelmien kehittymistä.

Tehokkaat antioksidantit suojaavat verkkokalvoasi ja keltatäplääsi. Kaiken kaikkiaan tämä vähentää mahdollisuuksiasi kehittää sairauksia kuten kaihia tai silmäpohjan rappeumaa. Lisäksi ne voivat jopa olla luonnollinen hoitokeino pienille silmän ongelmille kuten stressin aiheuttamalle punaisuudelle ja kuivuudelle.

Lopulta, kun syöt mustikoita säännöllisesti, niillä on mielenkiintoisia hyötyjä ennenaikaisen ikääntymisen ehkäisemiseksi sekä sisäisesti että ulkoisesti.

Ennen kaikkea, niiden antioksidantit vähentävät kroonisten sairauksien riskiäsi, jotka syntyvät liiallisesta tulehduksesta. Samalla ne myös hidastavat solujen vaurioitumista, joka nopeuttaa ihon rappeutumista.

Sekä marjat että niiden luonnollinen mehu voivat tukea kaikkia hoitoja välttääksesi ryppyjä ja muita epätäydellisyyksiä jotka tulevat iän mukana.

Puolukat sisältävät erityisesti C- ja E-vitamiinia. Puolukat ovat hyväksi sydämelle

Vitamiini- ja kivennäisainepitoisuudessa moni marja rynnistää puolukan ohi. Puolukka sisältää erityisesti C- ja E-vitamiinia sekä mangaania ja kuitua. Lisäksi puolukassa on runsaasti kaliumia suhteessa natriumiin, minkä vuoksi sen suositeltavaa syötävää erityisesti niille, joiden verenpaine on koholla.

Erilaisten polyfenolisten yhdisteiden määrässä puolukka on kuitenkin yliveto. Polyfenoliset aineet ovat kasvikunnan tuotteissa esiintyviä bioaktiivisia aineita. Runsaasti polyfenoleita sisältävän ruokavalion on todettu vähentävän muun muassa sydän- ja verisuonisairauksia sekä syöpään sairastumisen riskiä. Puolukan fenoliset yhdisteet ehkäisevät esimerkiksi virtsatietulehdusten uusiutumista.

Puolukan terveysvaikutuksia on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi mustikan, joten kaikista sen hyvää tekevistä vaikutuksista ei siis vielä tiedetä. Joidenkin tutkimusten mukaan puolukka saattaa ehkäistä tulehduksia sekä allergioita. Puolukka parantaa myös ruoansulatusvaivoja, ja sen sisältämät antioksidantit puolestaan suojaavat ikääntyviä soluja.

Puolukat ovat hyväksi verenpaineelle

Suomalaistutkimuksessa havaittiin, että säännöllinen ja pitkäaikainen puolukkamehun juonti voi alentaa kohonnutta verenpainetta ja parantaa verisuonten toimintaa.

Laimea puolukkamehu alensi tutkimuksen mukaan merkittävästi jo koholla olevaa verenpainetta.

Verenpainetta alentava vaikutus selittyy tutkimuksen mukaan sillä, että puolukkamehu voi vähentää elimistön matala-asteista tulehdusta.

Lisäksi verenpainetta voivat alentaa mekanismit, jotka liittyvät verenpaineen säätelyn keskeiseen tekijään reniini-angiotensiinijärjestelmään ja paikallisesti verisuonia laajentavaan typpioksidiin.

Puolukassa on paljon flavonoleja, jotka toimivat antioksidantteina, eli ehkäisevät solujen hapettumista. Kivennäisaineista puolukka sisältää erityisesti mangaania.

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että runsaasti polyfenoleita sisältävät ruoat alentavat sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Polyfenolit ovat fenolisia yhdisteitä, joilla on todettu olevan myönteistä vaikutusta myös suoliston bakteereihin. Eläinkokeissa puolukan on huomattu aiheuttavan positiivisia vaikutuksia suolistobakteerikantaan, mikä voi vähentää kroonisten sairauksien riskiä. Aiemmat tutkimukset viittaavat myös siihen, että marjoilla on syöpää ehkäisevää vaikutusta. Puolukan lisäksi polyfenoleita ovat runsaasti mustikassa, karpalossa ja mustaherukassa. Karpalo ja puolukka sisältävät yhdisteitä, joiden on osoitettu estävän E.coli-bakteerien tarttumista virtsateiden limakalvoille.

Niiden nauttimisesta voikin olla hyötyä toistuvien virtsatieinfektioiden ehkäisyssä.

Lääkärilehti kertoo, että tutkimusten mukaan tehokas infektioita estävä annos on 2 desilitraa karpalo-puolukkatuoremehua aamuin illoin tai vastaavasti 30 millilitraa laimentamatonta mehua kaksi kertaa päivässä.

Punaviinimarjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joka tehostaa vastustuskykyä. Harva tietää, että punaviinimarjoissa on C-vitamiinia jopa enemmän kuin samassa määrässä appelsiinia. Viinimarjat ovatkin tämän vuoksi tunnettuja flunssalääkkeitä. Punaviinimarjojen sisältämä kalium on tärkeä mineraali, joka edesauttaa sydämen terveyttä. Kalium on hyväksi myös muille sisäelimille, kuten munuaisille. Lisäksi punaviinimarjat sisältävät lykopeeniä. Lykopeeni on antioksidantti, jota on useissa punaisissa marjoissa. Se ehkäisee sydänsairauksia sekä syöpää, joista erityisesti eturauhassyöpää. Punaviinimarjat sisältävät runsaasti rautaa, joka on tärkeä rakennusaine uusien solujen muodostumisessa. Punaviinimarjat auttavat punasolujen muodostumisessa. Punaherukat ovat hyvä K-vitamiinin lähde, jonka ansiosta ne ovat hyväksi luiden terveydelle. K-vitamiini auttaa kalsiumia säilymään luissa ja voi myös vähentää kalsiumin erittymistä virtsaan. K-vitamiini on tärkeä myös veren hyytymisessä.

Kävin tänään pyöräilemässä 30 km. Kävin myös Hiekkasärkkien Marinan alueella. Siellä rakennetaan uusia rakennuksia matkailuun käyttöön. Tässä kuvia Marinan alueelta.

Minulla on sellainen käsitys, että Kalajoen matkailussa tulee n. 15 % vaisumpi matkailukesä kuin vuoden 2021 kesä oli. Tämä johtuu siitä, että nyt korona vuoksi voi jo matkustaa ulkomaille ja se vähentää kotimaan matkailua. Lisäksi painavampi tekijä on polttoaineen korkea hinta mikä ehtii vielä nousta kesäsesonkiin mennessä. Matkailuliikenne tulee käsitykseni mukaan olemaan 15 % vaisumpaa kuin edellisenä vuonna.

Kirjoitin sotapäiväkirjaani blogin Sodan 99. päivä

http://kalajoki-ploki.blogspot.com/2022/06/to-02062022-sodan-99-paiva.html

Kalajoen mestaukset ja mestauspaikat

Kalajoen ensimmäinen mestauspaikka on perimätiedon mukaan sijainnut Vuorenkalliolla, tarkemmin kallion kaakkoispuolella. Myöhemmin mestauspaikan sanotaan siirretyn muutaman kilometrin päähän kirkolta etelään päin, Keihäsojan pohjoispuolelle, lähelle Simunansuota. Tämän mestauspaikan tarkka sijainti ei ole tiedossa.

1600-luvulla kuolemantuomiot pantiin täytäntöön kaupunkien toreilla ja pitäjien kirkkomäellä. Seuraavalla vuosisadalla mestauspaikat väistyivät asutustaajamien ulkopuolelle muutaman kilometrin päähän. Syynä tähän oli se, että kasvavat alueet tarvitsivat maa-alat hyötykäyttöön, kaupungeissa asuin- tai kauppatonteiksi, maaseudulla viljelykseen. Vaikka mestauspaikkoja siirrettiin 1700-luvulla syrjemmäksi taajamista, sijoitettiin ne kuitenkin yleisten kulkuteiden varsille, johonkin ympäristöstä erottuvaan paikkaan. Kalajoella Keihäsojan varsi, ehkä lähellä silloista maantietä, vastaa melko hyvin tätä kuvausta.

Suur-Kalajoen alueen viimeiset rauhanajan kuolemantuomiot pantiin täytäntöön Ruotsin vallan lopulla. Viimeinen Kalajoella mestattu mies oli 30-vuotias talollisen poika Juho Pekanpoika Räihä Rautiosta. Hänet tuomittiin kuolemaan isänmurhasta ja tuomio pantiin täytäntöön 26. kesäkuuta 1793. Ajan tavan mukaan miehet mestattiin lyömällä heiltä oikea käsi ja kaula poikki. Molemmat näistä naulattiin paaluun kiinni ja ruumis vedettiin teilipyörän selkään niin pitkäksi aikaa, kunnes se mätäni tai haaskalinnut kalvoivat sen puhtaaksi.

Kolme viimeistä Kalajoella rauhanaikana mestattua olivat kaikki lapsenmurhasta kuolemaantuomittuja naisia. He olivat Kreeta Sofia Niilontytär Nyman, Maria Tuomaantytär Nevanperä ja Liisa Antintytär Koivisto. Kreeta Sofia Nyman oli 22-vuotias sotamiehen tytär Kokkolan maapitäjän (myöh. Kaarlela) Kaustarin kylästä. Hänen tuomionsa pantiin täytäntöön 9. helmikuuta 1795. Maria Tuomaantytär Nevanperä oli 21-vuotias talollisen tytär Ylivieskasta. Hänet mestattiin 18. heinäkuuta 1801. Liisa Antintytär Koivisto oli 27-vuotias piika Ylivieskasta. Hänen viimeinen päivänsä koitti 19. syyskuuta 1803. Naiset mestattiin tuolloin katkaisemalla heiltä kaula ja polttamalla ruumis roviolla.

Liisa Antintytär Koiviston mestauksesta on säilynyt seuraava nimismies Penronin 9. syyskuuta 1803 päiväämä ja Ylivieskan kirkossa luettu kuulutus:

”Korkiasti ylistettävän kuningallisen majestetin ja valdakunnan Vasan hofrätin, sijnä 8na päivänä edes mennehesä elokuusa ulos annetun päätöxen jälkehen, tule sijnä yhdexäntenä toista kymmenentenä (19) täsä syyskuusa, joka on ensimmäisestä maanantaista vicko tykö, pika Lisa Koivisto, tavallisella mestaus platsilla täällä joen susa ulos seisomahan kuoleman rangaistukxen, jota varten Ylivieskan seurakunnasta, josa hän julman rikoxensa on harjoitanut, tämän kautta tulee käsketyxi ja määrätyxi, että mjes talosta löydyttä itsensä mainittuna päivänä varhain huomenelta, enin osa mestaus platsilla ja kolmekymmentä mjestä minun tykönä, kaikki varustettu teroitetuilla seipäillä; jotka välttämättömäxi jälkehen elämisexi ilmoitetakon.”

Kaikki mestaukset niin naisten kuin miestenkin olivat julkisia. Sen kyläkunnan talonisäntien, jossa murha oli tapahtunut, piti edesvastuun uhalla saapua tilaisuuteen neljä kyynärää pitkät teroitetut seipäät mukanaan. Seipäistä muodostettiin piikkiaita mestauspaikan ympärille. Kun tuomion täytäntöönpanon tuli olla pelotuksena muille, niin vain raajarikoilla, vanhoilla ja heikoilla oli lupa jäädä pois tilaisuudesta.

Kuolemantuomio käytännössä lakkautettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa vuonna 1826 keisarillisella asetuksella ja armahdusmääräyksellä. Miesten kuolemantuomiot korvattiin tästä eteenpäin karkotuksella Siperiaan pakkotyöhön. Naiset tuomittiin kuoleman sijaan elinikäiseen pakkotyöhön kotimaassa. Suomen viimeinen rauhanajan lakien perusteella toimeenpantu mestaus tapahtui Pieksämäellä 8. heinäkuuta 1825.

Lisätietoja:

Suur-Kalajoen historia I, s. 260–270.

Suur-Kalajoen historia II, s. 217–219.

"Se oli yksi heilahdus ja kaikki oli ohitse" – Mikko Moilanen etsii Suomen vanhoja mestauspaikkoja

https://yle.fi/uutiset/3-9396883

Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä

http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.com/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html

KE 01.06.2022 Kylmägeeliä ja asperiinia

 

Heräsin aamulla 6 aikaan. Yöllä laitoin jalkoihini kylmägeeliä, koska tunsin, että olen palautunut huonosti pitkästä pyörälenkistä. Lisäksi otin puoli tablettia asperiinia jotta saan paremmin unta. Aamulla painoni oli 105.7 kg, veren sokeri 5.8 ja verenpaine 131/83 pulssi 56.

Istuin aluksi jonkin aikaa sängyn laidalla ja tein päähieronnan, akupainelun ja jalkahieronnan. Tein kasvojumpan, silmäjumpan ja sormijumpan. Valmistin ja söin aamupalan. Toissapäivänä kerroin miillainen aamupalajuoma minulla on ja eilen kerroin millainen leipä minulla on aamupalalla. Tänään kerron millainen on aamupalalautaseni ja huomenna kerron mitä muuta kuuluu aamupalaani. Aamupalalautasella on kaksi paistettua kananmunaa. Normaalisti vain yksi. Porkkana, punajuurta, 2 tomaattia, hapankaalta.

Hyvän proteiinisisältönsä ansiosta kananmuna on hyvä vaihtoehto proteiinin lähteeksi. Se on myös hyvä jodin, A-vitamiinin ja B12-vitamiinin lähde. Kananmuna sisältää lisäksi D-vitamiinia. Kananmunan rasvan laatu on myös hyvä, sillä kovaa rasvaa on alle 1/3 rasvan kokonaismäärästä. Keltuaisen ja valkuaisen ravintosisällöt poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Valkuainen sisältää proteiinia, mutta muilta osin sen ravintosisältö on niukka. Kananmunan keltuainen sisältää runsaasti kolesterolia. Siksi keltuaisen käyttöä on hyvä rajoittaa, jos veren kolesterolipitoisuus on koholla tai on sydän- ja verisuonsairaus. Kananmuna on varsin vatsaystävällinen, joten se sopii yleensä herkkävatsaisille. Nyt käytän liian paljon kananmunia. Koska koleteroliarvoni ovat koholla. Kananmunan keltuainen sisältää runsaasti kolesterolia. Keskikokoinen keltuainen sisältää kolesterolia noin 250 mg. Veren suurentuneiden rasva-arvojen Käypä hoito -suosituksessa päivittäisen kolesterolin saannin suositellaan olevan alle 300 mg. Kolesteroli on rasva-aineisiin kuuluva yhdiste, joka on solukalvojen välttämätön rakenneosa. Se toimii myös sappihappojen ja joidenkin hormonien esiasteena. Elimistö kykenee muodostamaan tarvitsemansa kolesterolin itse, joten ravinnosta sitä ei tarvitse saada. Elimistön oma kolesterolin tuotanto heikkenee, jos kolesterolia saadaan ruokavaliosta runsaasti.

Ravinnon kolesterolista imeytyy 25–80 %. Suuri vaihtelu johtuu muun muassa perintötekijöistä. Noin kolmasosalla suomalaisista ravinnon kolesteroli imeytyy perintötekijöistä johtuen tavallista tehokkaammin, ja tämän vuoksi runsaasti kolesterolia sisältävä ruokavalio voi suurentaa herkästi veren kokonaiskolesterolin, etenkin epäedullisen LDL-kolesterolin, pitoisuutta. Jos veren kolesterolipitoisuus on suurentunut tai suvussa on suurentuneita veren kolesterolipitoisuuksia, kananmunien käyttö on hyvä rajoittaa 3–4 kappaleeseen viikossa. Tämä tavoite on perusteltu myös niille, joilla on diagnosoitu ateroskleroottinen sydän- ja verisuonisairaus tai diabetes tai joilla on veren kolesterolipitoisuutta alentava lääkitys.

Porkkana on yksi kaikkein laajimmin kasvatetuista kasviksista koko maailmassa ja siinä onkin valtava määrä vitamiineja (A-, C- ja E-vitamiineja, kuten myös B-monivitamiineja), antioksidantteja ja mineraaleja. Lisäksi on hyvä muistaa, että porkkanassa on vain vähän kaloreita (33 kaloria 100 grammaa kohden), ja tätä kasvista voidaan nauttia raakana, raastettuna, keitettynä sekä höyrytettynä.

Porkkanalla on niin paljon hyviä vaikutuksia ihmisen terveydelle, että sen tulisi olla aivan ehdoton perustuote jokaisessa ruokavaliossa. Porkkanan sisältämät foolihappo, kuitu ja magnesium kuten myös beetakaroteeni (jolta porkkana saa oranssin värinsä), ovat kuin varsinainen nuoruudenlähde kehollesi. Nämä yhdisteet auttavat maksaasi muodostamaan A-vitamiinia, joka on tarpeellinen ravinne ihon terveyden, luiden vahvuuden ja hyvän vastustuskyvyn kannalta.

Porkkana auttaa suojaamaan kehoasi vapaiden radikaalien aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta, joita syntyy stressistä, tupakoinnista ja ympäristössä olevista saasteista.

Jos nautit porkkanaa, voi se auttaa vähentämään riskiäsi kokea rappeuttavia sairauksia ja huonoa verenkiertoa. Jos tämä ei vielä vakuuta sinua, porkkanan sisältämä beetakaroteeni auttaa torjumaan mm. keuhko-, suu- ja rintasyöpää.

Jos sinulla on ongelmia ruuansulatuksesi kanssa, yhdeksi hoidoksi suositellaan raa’an porkkanan syöntiä. Tämä johtuu siitä, että porkkanan sisältämä A-vitamiini suojaa ja uudistaa vatsasi sekä suolistosi limakalvoa. Jos syöt porkkanaa säännöllisesti, auttaa se pitämään suolistosi hyvässä kunnossa.

Diabeteksesta kärsivät voivat saada merkittävän avun syömällä raakaa porkkanaa, jolloin elimistö saa runsaasti hiilihydraatteja. Tämä hyöty johtuu siitä, että porkkanan hiilihydraatit imeytyvät hitaammin ja ilman, että tuloksena olisi hyperglykemiaa. Ota kuitenkin tässä huomioon, että porkkana omaa keitettynä korkeamman glykeemisen indeksin, ja siten se ei ole yhtä suositeltavaa kuin raa’an porkkanan syönti.

Lisäksi porkkana auttaa parantamaan verenkiertoa ja silmien terveyttä, joista diabeteksesta kärsivien tulee pitää erityisen hyvää huolta.

Porkkana sisältää runsaasti A-vitamiinia ja beetakaroteenia, jotka auttavat parantamaan vastustuskykyä. Porkkanamehu tai -salaatti onkin mahtava idea, jos sinulla on flunssa tai olet vilustunut.

Runsas määrä A-vitamiinia edesauttaa ylläpitämään hyvää vastustuskykä, sillä se auttaa tuottamaan “puolustus-soluja”, jotka taistelevat virus- ja bakteerihyökkäyksiä vastaan. Jos tunnet siis vilustumisen ensioireita, käänny porkkanan puoleen!

Punajuuri auttaa puhdistamaan maksaa, alentamaan verenpainetta, estämään ummetusta sekä lisäämään energiaa. Punajuuren terveysvaikutukset ovat ilmeisiä ja niitä kannattaisi sisällyttää joka päiväiseen ruokavalioon.

Punajuuresta voi nauttia myös sen varren ja lehdet. Punajuuri sisältää suuren määrän B- ja C-vitamiinia, kuitua sekä mineraaleja, kuten kaliumia, rautaa, natriumia ja magnesiumia.

Punajuuren terveysvaikutukset

• Punajuuren sisältämä rauta auttaa ehkäisemään anemiaa ja väsymystä. Punajuuria kannattaa nauttia etenkin silloin, jos olet toipumassa pitkäaikaisesta sairaudesta.

• Punajuur auttaa alentamaan korkeaa verenpainetta.

• Punajuuri sisältää tulehdusta hillitseviä ainesosia.

• Punajuuri auttaa puhdistamaan verta ja maksaa. Lisäksi punajuuren nauttiminen auttaa kiihdyttämään maksaa vahingoittavien myrkkyjen poistumista elimistöstä.

• Punajuuri auttaa vähentämään riskiä sairastua verenkiertoelimistön sairauksiin.

• Punajuuri auttaa ehkäisemään syöpäsairauksia muiden punaisten ruokien tapaan.

• Punajuuren runsas kuitumäärä pitää huolta siitä, että suolisto toimii kunnolla.

Tomaatit ovat loistavia vitamiinin lähteitä. Saat noin 40 % päivittäisestä C-vitamiinin saantisuosituksesta, kun nautit ainoastaan yhden tomaatin. Mikä parempaa, tomaateissa on reilusti A-vitamiinia, joka parantaa vastustuskykyä, näköä ja ihon terveyttä, sekä K-vitamiinia, joka tekee hyvää luustolle. Lisäksi tomaateissa on kaliumia, joka on avain sydämen hyvään vointiin ja tasapainoiseen verenpaineeseen.

Tomaatit suojelevat sydäntäsi. Tomaateissa on lykopeeni-antioksidanttia, josta ne saavat myös ominaisen punaisen värinsä. Mitä tulee sydämen terveyteen, tutkijoiden mukaan on tomaatit voittavat lykopeenia sisältävät ravintolisät sata-nolla. Toisten tutkimusten mukaan veren korkea lykopeenipitoisuus yhdistyy matalampaan riskiin kuolla metaboliseen oireyhtymään sekä sydäntauteihin. Lykopeeni madaltaa myös diabeteksen ja halvausten riskiä.

Tomaatit parantavat näkökykyäsi.Lykopeeni tekee hyvää myös silmillesi. Tomaateissa on kuitenkin muutakin, joka ehostaa näkökykyäsi, esimerkiksi luteiinia ja beetakaroteenia. Tutkimusten mukaan näillä kahdella ravinteella on kyky parantaa näköä ja suojella erilaisia silmätauteja, kuten rappeutumista ja kaihia vastaan.

Tomaatit kiihdyttävät ruoansulatusta.Tomaattien neste ja kuitu ovat otollisia apureita, jos kärsit ummetuksesta. Ota kuitenkin huomioon, että joillakin ihmisillä kypsennettyjen tomaattien happoisuus voi aiheuttaa tai pahentaa ruoansulatushäiriöitä.

Tomaatit auttavat diabeteksen hoidossa.Tomaatit voivat edesauttaa kakkostyypin diabeteksesta kärsivien vointia. Eräässä tutkimuksessa diabetespotilaille annettiin kypsennettyä tomaattia 30 päivän ajan. Tutkimuksen päätteeksi havaittiin tutkittavien elimistöissä lipidien peroksidoitumisen vähentymistä. Peroksidoitumisessa vapaat radikaalisolut hyökkäävät rasvasoluja vastaan ja aiheuttavat sydäntautien riskiä kohottavaa vahinkoa. Tulokset ovat lupaavia, sillä diabetes tunnetusti tuplaa halvausten ja sydänkohtauksen riskin.

Tomaatti tekee hyvää ihollesi. Vuonna 2011 teetetyssä tutkimuksessa havaittiin, että tomaattitahnan ja oliiviöljyn sekoitus suojaa auringon aiheuttamalta vahingolta ja nopeuttaa pro-kollageenin muodostumista. Kyseinen kollageeni muodostaa ihon rakenteen ja pitää sen kiinteänä ja nuorekkaana. Tutkijat uskovat, että syy kyseisiin seurauksiin on lykopeenissa. Lykopeenipitoisuus on korkeimmillaan, kun tomaatti on kypsennetty ja oliiviöljy kiihdyttää sen imeytymistä elimistöön ja verenkiertoon.

Tomaatti suojaa syövältä.Useissa tutkimuksissa on havaittu, että lykopeeni suojaa muun muassa eturauhas-, keuhko- ja vatsasyöviltä.

Hapankaali ja muu hapatettu eli fermentoitu ruoka voi lisätä suolistossa hyvälaatuisten bakteerien määrää. Mitä monimuotoisempi hyödyllisten bakteerien kirjo suolistossa majailee, sitä parempi se on terveyden kannalta.

Suolistobakteerien epätasapainotila eli dysbioosi voi johtaa terveysongelmiin. Se ruokkii matala-asteista tulehdusta eli inflammaatiota, joka on yhdistetty monien kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen, muistisairauksien ja joidenkin syöpien riskiin.

Pelkkä hapankaali ei tietenkään riitä ruokkimaan kaikkia suoliston hyötymikrobeja, vaan lisäksi tarvitaan monipuolisesti kuitupitoista ravintoa. Kaikenlaiset kasvikset, palkokasvit, marjat, hedelmät ja täysjyvävilja ovat suolistomikrobien herkkua.

Hapankaalia ja muita hapatettuja ruokia on hyödyllistä sisällyttää myös herkkävatsaisen ruokavalioon. Niiden maitohappobakteereista saattaa olla ainakin jonkin verran apua ärtyvän suolen oireiden, kuten turvotuksen, ilmavaivojen ja vatsakipujen, hallinnassa.

Suolistossa muodostuu n. 70 % immuunisoluista. Jos suolistossa on asiat vialla, myös immuunijärjestelmä kärsii ja tällöin on alttiimpi flunssalle ja influenssalle. Huonosti toimiva immuunijärjestelmä vaikuttaa myös ihoon. Esimerkiksi ekseema puhkeaa helpommin, jos immuunijärjestelmä on kovilla.

Hapankaalista on hyötyä suolistolle sen sisältämien hyvien suolistobakteerien vuoksi, mutta lisäksi se on hyvä C-vitamiinin lähde. Fermentoitu kaali sisältää jopa 20 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin raaka kaali7. C-vitamiinista on hyötyä esimerkiksi kollageenin muodostukseen ja se suojaa ihoa oksidatiiviselta stressiltä.

Kävin kuntosalilla tekemässä 2 tunnin kuntosalitreenin.

Lähestyin Kalajoen kaupungin johtoa sähköpostiviestillä ja pyysin Kalajoen kaupunkia yhteistyökumppaniksi taidenäyttelyni toteuttamisessa kalajokiseksi matkailunähtävyydeksi Hiekkasärkillä. Tavoitteena on saada taideteokset esille yleisön nähtäville ja samalla Kalajoen maineikas historia suuren yleisön tietoisuteen.

Kirjoitin sotapäiväkirjaani Sodan 98. päivä

http://kalajoki-ploki.blogspot.com/2022/06/ke-01062022-sodan-98-paiva.html

Taidenäyttelyni jää jälkipolville muistuttamaan minusta ja Kalajoen historiasta. Eino Takkusen muotokuvan on taitelija Rositsa Tanchevan maalaama. On todennäköistä, että rahani eivät riitä tässä kuussa muotokuvan kehyksien ostamiseen, mutta mahdollisesti heinäkuun tietoisesti rikollisesti ulosmitatusta eläkkeestäni jää sen verran rahaa, että saan hankittua Eino Takkusen muotokuvaan kehykset. Kehyksen hinta on 94.70 euroa.

Eino Takkunen kuoli kolme kertaa

Eino Takkusen muotokuvan on maalannut taitelija Rositsa Tancheva. Muotokuvan koko on 35 x50 cm.

Mannerheimin allekirjoittama kuolinilmoitus

Eino Viljami Takkusen lähtökohta maailman myrskyissä ei ollut kaikkein parhaimpia: huomattavan rautiolaismiehen avioton lapsi sai elää varhaisuotensa huutolaispoikana Kalajoen Metsäkylässä. Koulussa tämä lahjakasta ja valtameren takanakn kunnostautunutta sukua ollut poika menestyi kuitenkin hyvin ja 14-vuotiaania hän oli jo mukana vuoden 1918 kansalaissodassa toimien Valkoisten lähettinä muun muassa Vilppulan taisteluissa.

Eino oli äitinsä avioton ja ainoa lapsi. Varhaisin lapsuuden muisto oli koditon vaellus lumisilla teillä. Äiti kerjäsi elämisen tarpeita. Hän veti narusta kelkkaa, jossa pieni lapsi värjötteli muun omaisuuden päällä. Öiksi päästiin joskus lämpimiin tupiin, enimmin saunoihin. Aiti oli kalpea ja riutunut, kärsivä ihminen. Hän sairasti keuhkotautia. Hänen luonaan kävi miehiä, jotka antoivat hänelle rahaa. Hän oli kumminkin äiti, joka rakasti lastaan. Eino ei hänestä paljon muistanut eikä tiennyt. Äiti kuoli pojan ollessa viisivuotias. Hautajaisia ei pidetty, kukapa ne olisi järjestänyt huonona pidetyn naisen muistoksi. Pieni orpo oli entistä orvompi. Hänet pantiin ruokolla suuriin maalaitaloihin. Se elämä, jonka äiti ja joku tuntematon mies olivat panneet alulle, oli kaikille täysin arvoton. Mies muisti varuaantalon eräässä Kalajokivarren pitäjässä. Siinä hän oli muutaman vuoden ensi aikoina. Häntä kohdeltiin kuin kotieläintä. Hän sai itse hoitaa itsensä, kukaan ei välittänyt hänen puhtaudestaan, vaatteistaan tai muista tarpeistaan. Hiukset kasvoivat villinä, lika ja syöpäläiset vaivasivat. Öiksi hän järjesteli mukavan makuualustan tuvan ovenpieleen höyläpenkin päälle. Alusena käytettyä olkipatjaa säilytettiin päivisin kylmässä porstuassa, josta hän sen itse kantoi tupaan iltaisin. Peitteenä oli vanha haiseva hevosloimi. Hänelle annettiin vaatteiksi aikaisten riekaleita, Hän yritti itse korjailla niitä. Hihat ja lahkeiden suut hän katkoi itse kerihtimillä. Hän sai syödä uuninpenkillä ja käydä noutamassa syötävänsä muun väen pöydästä. Voi ja liha oli parempien ihmisten ruokaa. Häntä ivattiin hänen rääsyjensä takia. Jo varhain poika oppi tajuamaan senkin, ettei hän ollut muiden lasten kaltainen. Leikkitovereita ei ollut. Jos hän yritti lähestyä kylän lapsia, vanhemmat ajoivat hänet pois. He eivät sallineet lastensa seurustelevat rääsyläisen kanssa, joka joutui olemaan yksin, syrjäisenä. Isompana resuhuutolainen pantin paimeneen. Hän oppi rakastamaan luontoa, se oli hänen paras koulunsa. Syksyisin kun kylän muut pojat menivät kouluun, kenenkään mieleen ei edes juolahtanut pyytää huutolaispoikaa mukaan. Ei hän itsekään kouluun kaivannut. Hän ei kaivannut toisten lasten joukkoon. Kylän uusi kansakoulunopettaja huomasi ruokkolaisen ja vaati oppivelvollisuuslain nojalla hänetkin kouluun. Ruokkopaikan isäntä ei olisi tähän suostunut, mutta opettaja vetosi lakiin ja voitti. Eino oli silloin aloittanut toisen vuosikymmenensä. Koska hän osasi lukea sisälä, opettaja pani hänet toiselle luokalle. Hän oli yhä sama näivettynyt, nälkäinen ja ruokkoamaton huutolaispoika. Koulutoverit pilkkasivat häntä välitunneille ja katkeroittivat hänet perin juurin. Toisilla oli omat vanhemmat ja kodit, omat vaatteet. Hänellä ei mitään. Ei turvaa missään. Rippikoulunkin poika oli käynyt ruokkopaikastaan. Eino itse teettnyt säästämillään rahoilla puvun. Se oli hänen ensimmäinen oma pukunsa ja se oli nostanut hänen omanarvontuntoaan.

Seitsemääntoista ikävuoteensa asti Eino palveli yhteiskuntaa huutolaispoikana. Sen jälkeen hän haki vapaaehtoisen sotaväkeen. Hän yllättyi suuresti kun hänet kutsuttiin palvelukseen Viipuriin kenttätykistörykmenttiin. Se oli hänen elämänsä ensimmäinen onnenpotkunsa. Kruunun kenttäharmaissa sivullisesta tuli kiinteän ja kurinalaisen yhteisön kelvokas jäsen. Sotaväen ohjesäännöt korvasivat hänelle isän ja äidin. Alokasajan jälkeen hänet kelpuutettiin aliupseerikouluun. Kun aliupseerioppilas palasi ryhmänjohtajana perusyksikköönsä, hän oli kuin uusi mies. Hän oli kohta alikersantti ja hän tunsi olevansa yhteiskunnan ylemmillä askelilla. Hänet ylennettiin harvojen ikäluokkansa alikersanttien kansa kersantiksi. Patterin päällikkö kehotti häntä hakemaan avoimeksi tulevaa kanta-aliupseerin virkaa, ja hän puolsi hänen hakemustaan niin voimallisesti, että hänet hyväksyttiin. Mies palveli tutussa varuskunnassa, suoritti kanta-aliupseerien taistelukoulun ja paneutui kaikella innolla virkansa tehtäviin.

Ajatus sotilasurasta alkoi pian kiehtoa ja nuorukainen karkasikin Kalajoelta päästäkseen vapaaehtoisena sotaväkeen Ouluun, mistä jatkoi Markovillan taistelukouluun Viipuriin pyrkien ja päästen kanta-aliupseeriksi. Muutaman vuoden kuluttua hänen aselajikseen vakiintui tykistö. Armeijan ohessa Takkunen kävi 1920-luvulla Raahen Porvari-ja kauppakoulun. Hän menestyi erinomaisesti myös urheilijana päälajin olessa hiihto, missä parhaat sijoitukset Salpausselällä olivat lähellä kärkikymmenikköä. Urheilu oli Einolle kuitenkin vain keino ylläpitää kuntoaan, eikä hän koskaan harjoitellut kilpailuja varten.

Kaksinkymmenvuotiaana hän solmi avioliiton, josta ei tullut kuitenkaan tyydyttävää. Hänellä ei ollut minkäänlaisia kokemuksia naisten kanssa. Hänestä tuntui yllättävältä ja suuremoiselta, kun ensimmäinen nainen, jonka hän tapasi, näytti välittävän hänestä. Vaimo oli häntä useita vuosia vanhempi ja Viipurin varuskunnan liepeillä kokenut yhtä jos toistakin. Sopeutumalla tämä epäsuhtainen avioliitto jotenkin meni. Nuorella kersantilla oli päivät päästään työtä, ja urheiluharrastus vei kaikki vapaa-ajat. Urheilu nosti Einon maan valioitten joukkoon. Hän korjasi haltuunsa useita armeijan mestaruuksia ampumahiihdossa, suunnistuksessa ja maastojuoksussa. Talvisodan syttyessä marraskuun lopulla 1939 entinen huutolaispoika oli ylikersantti ja tulenjohtaja. Haavoittuminen todennäköisesti pelasti hänen henkensä Taipaleessa. Talvisodan loppuaika kului sotasairaalassa, Toivottuaan hän suoritti kesällä 1940 reserviupseerikoulun Niinisalossa ja läpäisi sen hyvin.

Talvisodan syttyessä 1939 Takkunen oli sotilasarvoltaan vääpeli. Hän osallistui moniin Kannaksen taisteluihin ja joutui rauhan tultua evakkotaipaleelle silloisesta Viipurin kodistaan. Välirauhan aikana Eino Takkunen suoritti Kankaanpään Niinisalon Sotakoulutuskeskuksessa RUK:n kurssin nro 46 , jolle suuri osa oppilaista saapui suoraan rintamalta, Jatkosodan hän aloitti luutnanttina haavoittuen elokuussa 1941 Nurmoilassa oikeaan jalkaansa. Nopean toipumisen jälkeen oli edessä paluu rintamalle ja ylennys kapteeniksi.

Kapteeni Eino Takkuselle jatkosodan ja monessa suhteessa hänen koko elämänsä ratkaisevin päivä oli 21. kesäkuuta 1944. 5.Divisioona, jossa hän toimi KTR 3:n kahdeksannen patterin päällikkönä, oli käynyt aamuvarhaisesta lähtien puolustustaistelua Syvärin luostarin suunnalla. Vihollisen hyökkäyssuunnitelma oli ylittää Syväri Lotiananpellon alueella ja lyödä suomalaisten 5. Divisioona.

Kapteeni Takkusen viimeiset rintamakokemukset ja -muistot syntyivät Lotilanpellon ja Stroitsankonnun välisellä alueella, mistä puna-armeija oli vallannut kesäkuun 21. päivän aamulla nopeasti laajenevan sillanpääaseman. Suomalaisten patteristot olivat siirtyneet uusiin asemiin ja kapteeni Takkunen johti nyt raskaan kranaatinheittimen tulta.

Kun vihollisääniä pian alkoi kuulua myös selustasta, katsoi tulenjohtue parhaaksi vetäytyä. Kapteeni Takkunen lähti kuitenkin kolmen konepistoolimiehen kanssa auttamaan vaikeuksiin joutunutta vasemman sivusta tulenjohtueryhmää. Yksi konepistoolimiehistä oli Matti Simanainen, mestaripainija, joka saavutti 1950 maailmanmestaruuden. Tuohutumisvaarassa ollutta ryhmä taas johti Jouko Siipi, joka parikymmentä vuotta myöhemmin sai mainetta Suomen johtavana sosiaalipolitiikan tutkijana.

Eino Takkusen taistelut päättyivät Aunuksen kesäyössä: hän haavoittui, joutui erilleen muista suomalaisista ja kävi lopulta yksin oman kamppailunsa. Hän haavoittui ensin jalkoihin osuneesta pikakiväärisarjasta, joka repi oikean pohjelihaksen ja rikkoi sääriluiden välissä olevat hermokimput. Puusta kimmonnut luoti lävisti lisäksi posken, tunkeutui suuhun ja vei hampaan. Lopulta vihollisen luoti meni oikeasta olkapäästä solisluun yläpuolelta, lävisti keuhkon pituussuunnassa ja tuli ulos selkärangan vierestä. Tämän jälkeen korviin kantautui vain aistiharjoja ja tajunta sammui. ”Kuulemani mukaan olin maanut kentällä yli vuorokauden." Hänen taistelulähettinsä sulki mustilla sormillaan hänen silmänsä. Sitä ennen oli joku vihollisista oli vetänyt teräaseellaan hänen poskensa, leukaperänsä, kaulansa solisluunsa auki. Ammottava haava ulottui ylimpien kylkipuiden tasolle. "Myöhemmin viholliset löysivät minut shokkitilassa kerätessään ruumiita. ”kertoi Eino.

Eino Takkusen viipurilaissyntyinen puoliso Annikki sai vastaanottaa kesäkuun lopussa marsalkka Mannerheimin allekirjoittaman viestin surunvalitteluineen. Eino Viljami Takkusen ilmoitettiin kaatuneen isänmaan puolesta 21.6.1944. Joku suomalainen partiomies oli nähnt liikkumattomana ja verissään maanneen kapteenin ja todenneen perääntymisensä kiireessä tämän kuolleeksi. Sankarivainaja siunattiinkin pian ”viimeiseen leponsa” Lahdessa, sen jälkeen pidettiin perunkirjoitukset ja nostettiin henkivakuutukset. Hautajaisten aikana ”vainaja” ei kuitenkaan enää ollut kuollut, vaikka hän olikin ottanut pari askelta sinne, mistä ei yleensä ole takaisin tulemista. Eino haudattin kentälle jääneenä Lappeenrannan sankarihautaan.

Pahasti haavoittunut Eino Takkunen joutui kokemaan sotavankeudessaan sekä epäinhimillisen julmat kuulustelut että hoitajien syvää myötätuntoa. Hänet siirrettiin kesän 1944 kuluessa Uralin yli Siperian Karakanndaan, lähelle Balhas-järveä. Tällä sotavankileirillä oli aluksi yli 300 suomalaisvankia, joista vain 27 palasi elävänä kotimaahansa. Takkunen kertoi sotavankeuden alusta jutun: Venäläisessä sotasairaalassa hänet katsottiin kuolleeksi ja siirrettiin kylmään ruumiskellariin muiden joukkoon. Hän heräsi siellä ja joutui koko yön tappeleen ison rottalauman kanssa joka yritti syödä hänet. Aamulla sitten huomattiin että hän onkin hengissä. 

Myöhemmin saman vuoden kuluessa Takkunen kuljetettiin Tserepovetsiin, lähelle pohjoista Volgaa. Kyseessä oli erittäin suuri sotavankileiri, jonka listoilta löytyi 2700 suomalaistakin. Välirauhansopimuksen tultua solmituksi 19.9.1944 vankeja alettiin vähitellen vaihtaa. Kapteeni Eino Takkuselle paluu kotimaahan ajoittui vuodenvaihteeseen 1944-1945. Aluksi hän joutui olemaan kolmisen viikkoa Hangon karanteenikeskuksessa.

Sotavankeudesta kotimaahan päästyään mies kirjoitti heti vaimolleen. Tämä ei tullut häntä tervhtimään, ei vastannut edes kirjeeseen. Hän oli jo ehtinyt löytää toisen, eikä ollut kovinkaan kiinnostunut tai edes ilahtunut paluustani, toteaa Eino Takkunen. Vaimo asui miehensä kanssa heidän entisessä kodissaan Lappeenrannassa. Paljon kiinnostuneempi oli kommunistinen valtiollinen poliisi VALPO, mutta sen kuulustelijat eivät saaneet minusta mitään irti. Asiakirjoissa oli pitkään virallisesti kuollut; aluksi oli vaikeaa saada esimerkiksi papin- tai lääkärintodistuksia mihinkään tarkoitukseen, kun hakijakin oli jo haudattu..

Eino Takkunen palasi Puolustusvoimien palvelukseen ja siirryttyään aikanaan eläkkeelle hän muutti Lappiin lähelle Inaria, Paikalliset asukkaat kertovat vieläkin miehestä, joka saapui mukanaan vain koira, pyssy ja porotokan verran muuta tavaraa. Pian hän oli kuitenkin rakentanut komean kämpän, muurannut kivistä piisin ja jäänyt sinne asumaan.

Inarin vuosinaan everstiluutnantti evp. Eino Takkunen julistettiin jo toisen kerran aiheettomasti kuolleeksi. Hän joutui pahaan auto-onnettomuuteen, ja paikalle kutsuttu kunnanlääkäri totesi: ”Otsa sisässä, aivovaltimo syöksyy verta, nenäluu poikki, otsalla aivolimaa - tämä mies on kuollut tai ainakin kuolemaisillaan!”

Vieressä seisonut sairaanhoitaja tunsi kuitenkin jonkin verran Takkusen vaiheista ja totesi, ettei tämä mies niin vain kuolekaan, Hän olikin oikeassa, sillä nytkin ”vainaja” heräsi eloon ja toipui pitkän sairaalassaolon jälkeen, tosin tasapaino loppuiäksi osittain menetettynä ja ilman haju- ja makuaistia.

1960-luvulla Inarissa monissa luottamustehtävissä ja myös yrittäjänä sekä opettajana toiminut Eino Takkunen muutti 70 vuotta täytettyään takaisin Etelä-Suomeen ja asui 1980-luvun alusta lähtien Hämeenlinnassa lähellä Aulankoa, Osa Amerikan sukulaisistakin tunnusti hänet jo vertaisekseen ja kävi tapaamassa vanhaa miestä, mikä suuresti ilahdutti tätä yksinäistä kulkijaa, Lopullinen rahan hetki koitti Eino Takkuselle keväällä 1992, silloin jo lähes 90-vuotiaana.

Kävin leipäjonossa hakemassa ruokaa. Tänään tarjonta oli varsin vaatimatonta. Salaattia, valkosipulia ja banaania oli minun ruokani tämän päivän leipäjonossa.

Seuraavien henkilöiden rikosten tähden joudun käymään leipäjonossa. Päärikollisena pidän

syyttäjä Sulo Heiskaria

apurina entinen asianaja Asko Keränen

edesmennyt varatuomari Paavo M. Petäjä

edesmennyt asianajaja Hannu Maskonen

                                              lestadiolainen poliisi Raimo Ollila

Rikoslaki määrittelee asian seuraavasti

Rikoslaki 6:5 § 2 mom:"Järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia."