Erkki Ahon taidenäyttely käsittelee Raution, Kalajoen ja Suomen historiaa historiikkien ja taiteen avulla.
Kallan karien itsehallinto
Taiteilija Markku Hakola on maalannut Matti Orellin muotokuvan ja Kallan kirkon. Kallan kirkko ja pappila sekä haminaoikeuden omistaja Matti Orell, joka vaikutti merkittävästi siihen, että Kallan karien itsenäisyys säilyi eikä Kallan karit ole EU:n jäsen, vaan on EU:n ulkopuolinen alue.
Taiteilija Olga Markova-Orell on maalannut taulun Kallan kirkosta.
Puuseppä Leo Takalo on tehnyt pienoismallin Kallan kirkosta.
Kallankari. Merikalastusta Pohjanmaan kalastajakylässä vuonna 1938
https://www.youtube.com/watch?v=0unVlaN7DoM&t=44s
Kallankari (Isien työt IV)
https://www.youtube.com/watch?v=o3Xog4pXIs4&t=26s
Itsehallintoalue keskellä Suomea - Maakalla, Kalajoki
https://www.youtube.com/watch?v=z55nsVTO6iI
Ansiolla Kallaan 2 2018
https://www.youtube.com/watch?v=deuOaoH__rY&t=99s
Kalastajien lukumäärä on ollut suurimmillaan Kallan kareilla 1700- ja 1800-luvuilla. Akateemikko Vilkuna on arvioinut venekuntia olleen 1760-luvulla enintään 90, mikä jo edellytti säännöllistä valkamain vuorokäyttöä. Kyseinen venekuntien lukumäärä merkitsi sitä, että karissa olisi ollut tuohon aikaan noin 270 henkilöä. Huippuluja lienevät vuoden 1852 tarkat tiedot: Maakallassa 75 ja Ulkokallassa 111 venekuntaa ja niissä 302 henkilöä. Lisäksi kirjattiin seitsemän ammattiperkaajaa, neljä lasta sekä pappi, eli kaikkiaan Kallen saarien väkiluku nousi 314 henkilöön.
Hallinnolliset
asetukset saapuivat Kallaan 1600-luvun lopulla antaen suhteellisen
tarkat toimintaohjeet. Varhaisin valtakunnallinen satamaoikeusasetus
on kuningas Kaarle XI:n holhoojahallituksen 10.5.1669 antama
”Hampne-Rätt”. Se perustuu aikaisempien kuninkaiden antamiin
paikallisiin satama-ammattikuntien järjestyssääntöihin, jotka
ovat peräisin jo keskiajalta.
Lähin esikuva on ollut
Tukholman, Södermanlannin ja Itä-Göötanmaan satama-ammattikuntien
järjestyssääntö vuodelta 1450. Jo tuolloin mainitaan haminavouti
ja määritellään hänen tehtävänsä. Vuoden 1669 asetusta lienee
noudatettu myös Kallassa, koska muutamat menettelytavat –
esimerkiksi kalastamaan lähtö ja karista karkottaminen – ovat
mainitun asetuksen mukaisia, tai sitten ne perustuvat vielä
vanhempaan kansanomaiseen perinteeseen.
Aikaisempaa laajempi
”uudistettu satamajärjestys” tuli voimaan vuonna 1726 ja sen
jälkeen 1771 ”Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli
Laki”. Viimeksi mainitun suomennos oli pian myös Kallan
karinarkussa ja luettiin aina kalastuskauden alkaessa
saarnastuolissa. Valtakunnalliset asetukset eivät kuitenkaan
sisältäneet kaikkia Kallan kalastajayhdyskunnalle ominaisia
piirteitä. Paikallishallinnosta Kallassa huolehti kolme asetusten
mukaista elintä: karinkokous, haminakokous ja
haminavouti.
Karikokousten käytännön toteutuksesta ei
aluksi ollut mitään erityisiä säädöksiä, mutta selvää on,
jotta siihen ottivat osaa kaikki Kallaan saapuneet kalastajat; olipa
heillä suorastaan painava velvollisuus saapua kokoukseen.
Ensimmäinen kokous pidettiin heti kalastuskauden alussa Jaakon
päivän tienoilla, kun edelliseksi kesäksi valittu haminavouti oli
saapunut.
Keskellä karia pidettävästä kokouksesta
ilmoitettiin rummuttamalla, torveen puhaltamalla tai kirkonkelloa
soittamalla. Rumpuna oli alkuaan vain tyhjä silakkatynnyri, ja tämä
käytäntö jatkui ainakin Ulkokallassa vielä 1820-luvulla.
Varsinainen rumpu päätettiin ostaa 1784 ja se oli tarkoitettu myös
”kalastajain palvelukseen pimeinä öinä”. Vuoden 1669
asetuksessa mainitaan, että merkki kalastukseen lähtöön annettiin
torveen puhaltamalla. Vuodesta 1729 lähtien kokous- ja muut merkit
annettiin lahjaksi saadulla kirkonkellolla.
Karinkokous
valitsi ensimmäiseksi haminavoudin ja sitten karinlautamiehet, jotka
yhdessä muodostivat haminaoikeuden. Juuri valittu haminavouti luki
sen jälkeen hamina-asetuksen sekä muut vuosittain edellytetyt
päätökset. Edelleen huutokaupattiin reimarien asettaminen ja
merkkilyhdyn huoltaminen kumpareen nenässä. Lisäksi voitiin
keskustella siitä, mitä korjauksia tai muita yhteisiä
toimenpiteitä tarvittaisiin. Kaikki tehtävät myytiin huutokaupalla
alimman tarjouksen tehneelle.
Kun yhteiset menot oli näin
saatu selville, päätettiin karirahan suuruudesta eli siitä
maksusta tai verosta, joka kannettiin jokaiselta venekunnalta.
Keskeinen esi- ja toimimies oli asetusten mukaan haminavouti, jota
Kustaa Vilkunan mukaan ehkä vastasi kansanomainen nimitys
karinvanhin ja viimeksi karimestari. Haminavoudiksi voitiin valita
kuka tahansa luottamusta nauttiva kalastaja; käytännössä
tehtävään valittiin yleensä haminasaarnaaja, mikäli hän tuli
kariin heri pyyntikauden alussa. Saarnaaja pidettiin arvovaltaisena;
sopivasti sivusta tulleena henkilönä, jolla oli hyvät edellytyksen
puolueettomiin ratkaisuihin. Lisäski hän oli kirjoitustaitoinen ja
saattoi pitää hamina-asetuksen edellyttämää muistikirjaa, johon
merkittiin kaikki oikeudessa päätetyt ratkaisut. Kun Kallassa
kuitenkin sattui useita papittomia pyyntikausia, valittiin
haminavoudiksi joku pysyvä kalastaja.
Haminavoudin
tärkeimpänä toimena oli yleisen järjestyksen valvominen, minkä
ohella hän toimitti monia yleisiä tehtäviä. Jokaisen venekunnan
oli ilmoittauduttava hänelle sekä saapuessaan että lähtiessään.
Haminavouti peri yhteisiin menoihin tarkoitetun karirahan
venekunnilta ja tarvittaessa hän kutsui oikeuden koolle.
Haminavoudin rinnalle valittiin 1850-luvulta lähtien aina
1930-luvulle asti ”karinvanhin” eli järjestysmies, joka oli
samalla kirkkoväärti.
Haminaoikeus piti istuntonsa
pappilassa; näin tapahtui silloinkin, kun saarnaajaa ei ollut, vaan
oikeuden puheenjohtajana toimi kalastajien keskuudestaan valitsema
haminavouti. Toimituksessa noudatettiin kihlakunnan oikeudelle
tyypillisiä menettelytapoja. Päätösten ohjenuorana oli ”Karin
lakikirja” eli edellä mainittu asetus vuodelta 1771. Usein tuomio
sisälsi vain varoituksen tai kehotuksen, varsinkin jos syytetty oli
tunnustanut rikkomuksensa ja pyytänyt anteeksi.
Sakkoja tuli
eniten salakrouvauksesta eli viinan myynnistä. Milloin asia oli sen
luontoinen, että tuomittu saattoi ja halusi siitä valittaa, hänelle
myönnettiin valitusoikeus, joka oli käytettävä kahden viikon
kuluessa ja suunnattava Kokkolan maistraatille. Käytännössä
valituksia tehtiin harvoin. Sakkoon tuomittu maksoi suorituksensa
heti oikeuden nähden kirkkoväärtille.
Tunnetuin esimerkki
on on heinäkuulta 1827, jolloin karkotuksen kohteeksi joutui
talollinen Jaakko Isola Hailuodosta. Hän oli jatkuvasti kannellut
naapureistaan, räyhännyt humalassa ja esittänyt perättömiä
syytöksiä. Kun Isolan tavat eivät varoituksista ja sakoista
huolimatta ottaneet parantuakseen, karinkokous langetti
yksimielisesti hänelle ikuisen karkotustuomion, jonka perusteluissa
todettiin syytteen olleen ”pahan ja epäsovun alkujuuri tässä
muuten rauhallisessa paikassa”. Samalla määrättiin viiden
hopeataalarin uhkasakko sille, joka toisi veneessään Isolan
Kallaan. Lisäksi tuomio päätettiin lukea julki myös Hailuodon
kirkossa, jotta miehen ominaisuudet varmasti tulisivat tunnetuksi
myös hänen kotiseudullaan.
Rehellisyys katsottiin äärimmäisen
välttämättömäksi, koska aitat ja tuvat olivat lukitsemattomia ja
huomattava osa omaisuudesta ulkona kaikkien ulottuvilla.
Itsenäiset Kallan karit unohtui EU:n rajojen ulkopuolelle
Kallan
karien itsehallinto perustuu aikanaan laintasoisena annettuun
määräykseen eli ”Kuninkaallisen Majestetin uudistettu Hamina
Ordningi eli Laki. Annettu Stockholmissa Neuvo Kammarissa sinä 24
p:nä Tammikuuta 1771”.
Tässä
vain muutama päätös, joita on syytä epäillä poliisi- ja
virkarikoksiksi:
Vantaa
Keskusrikospoliisin 22.4.2005 tekemä kooditon päätös.
Allekirjoittajana Tapio Mäkinen.
Kokkolan kihlakunnan
poliisilaitos nro 6320/S/20746/Kokkolan poliisi Tapio
Myllymäki
Esitutkinnan päätös 19.7.1999/S/5772798 Ylivieskan
poliisi Raimo Ollila
Eduskunnan oikeusasiamiehen vastaus
15.05.1998 dnro 2679/4/96 Lauri Lehtimaja
Eduskunnan
oikeusasiamiehen vastaus 30.5.2001 dnro 2892/4/00
Eduskunnan
oikeusasiamies 26.10.2001 dnro 2164/4/01 Lauri Lehtimaja
Oulun
läänin poliisijohtaja nro OLH-2001-2078/Ri-2 23.7.2001 läänin
poliisijohtaja Erkki Haikola, poliisiylitarkastaja Jouko
Rajaniemi
Valtakunnan syyttäjävirasto 31.8.2001 Dnro 142/21/01
valtionsyyttäjä Tapio Nissinen
Asiakirjoista kopiot löytyvät
kirjastani Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X
Tässä selvitykset ja todisteet asioille:
Himangan
kunta ja
Natura
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/himangan-kunta-ja-natura.html
Kallan
karien itsehallinto ja
Natura
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/kallan-karien-itsehallinto-ja-natura.html
Miksi
perusoikeudet ja oikeusturva unohtuvat Naturan
valmistelussa?
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/miksi-oikeusturva-ja-perusoikeudet.html
Natura
2000 ja
Liferahoitus
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/natura-2000-ja-life-rahoitus.html
Menettikö
Kallan karit
itsehallintonsa?
http://naturansalat.blogspot.com/2008/11/menettik-kallan-karit-itsehallintonsa.html
Valituksen
perustelut
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/valituksen-perustelut.html
Huomautus
ja
vaatimusteksti
http://naturansalat.blogspot.com/2009/05/huomautus-ja-vaatimusteksti-14-3042009.html
MENETTIKÖ KALLAN KARIT ITSEHALLINTONSA?
Suomi kuului aikanaan Ruotsin valtakuntaan ja Ruotsi oli suomalaistenkin hallintokieli. Marraskuun 6. päivä on ruotsalaisuuden päivä. Kustaa II Aadolf kaatui Lutzenissä 6.11.1632. Kallan kareilla on itsehallinto Ruotsinvallan ajalta.
Kallan
karit sijaitsevat vajaan 20 kilometrin päässä rannikolla. Siellä
on ihmeellinen rauha ja siellä saa olla luonnon helmassa luonnon
armoilla. Olen viettänyt Kallan kareilla yhden päivän ja yön. Se
oli mieleenpainuva kokemus. Nukuin yön Kallan karien
pappilassa.
Itse aloin kiinnostua Kallan karien
itsehallinnosta, kun eläkkeellä oleva opettaja Matti Orell otti
minuun yhteyttä ja kertoi, että Kallan karien itsehallinto on
menetetty Rahjan saariston Natura Life-rahoitusratkaisussa. Matti
Orell kuoli viime kesänä. Ennen kurki kuoli kuin suo sulasi.
Haminaoikeuden omistajana Matti pyrki saamaan selville Kallan karien
itsenäisyyden tilan ja Natura-asian laittomuudet, mutta suomalainen
oikeuskulttuuri ei antanut mahdollisuutta totuuden esille saamiseen.
Laittomuudet ja mahdolliset rikokset on lakaistu maton alle
poliittisten päättäjien siunauksella. Onko asiassa oikeuskansleri
Paavo Nikulalla puhtaat jauhot pussissa? On syytä epäillä, että
Nikulan omatunto ei ole puhdas tai jos se on puhdas niin silloin se
on kokonaan käyttämätön.
Juridista
taustaa
Kallan
karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria
piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669
Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa
noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai
kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista
karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat
lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli
melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki
rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan
vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime
vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250
ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei
kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.
Cunin:sen
Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja
koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous
valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli
satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on
saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio
Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä
24:pnä Tammi kuuta 1771.
Ulkokallaan on Maakallasta matkaa
kolmisen kilometriä. Se on pienempi ja karumpi kuin Maakalla.
Ulkokallassa on 13 metrin korkuinen majakka. Se on aika huonossa
kunnossa. Rauhaa ja eksotiikkaa löytyy. Jos tuuli on tarpeeksi
navakka, siellähän olet ja pysyt. Majakanvartioiden talo on
kunnostettu matkailukäyttöön. Saunakin löytyy. Ulkokallan
rumistukseksi on pystytetty Telen 55-metrinen masto majakan
viereen.
Kallan
karit ei ole liittynyt Euroopan Unioniin
Suomen
EU-ministeriryhmän kokous on pidetty 14.2.1994 ja siitä on tehty
pöytäkirja 4/94 18.2.1994 on julistettu salaiseksi. Pöytäkirjan
mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit
Salolainen, Haavisto, Norrback ja Kankaanniemi sekä avs. Sundbäck,
op. Satuli, yj. Erickson, aop. Kosonen, tp.Kuosmanen, fn Aarnio, lsn.
Jääskinen, ln. Halonen sekä eav. Huhtaniemi.
EU-jäsenyysneuvottelussa esitetään, että ratkaisu koostuisi
seuraavista elementeistä: 1. Kalastus, 2. Matkustajatuomiset, 3.
Kuljetusyhteyksien turvaaminen 4. Kakkosasunnot ja 5. Ahvenanmaa,
jonka osalta esitetään, että asia ratkaistaan Suomen position
pohjalta.
Itsehallinnon omaavia Kallankareja ei ole esitetty
liitettäväksi Euroopan Unioniin eikä sellaista pyyntöä Suomen
hallitus ole esitettykään Kallankarien itsehallintoelimille,
karikokoukselle ja karineuvostolle päätettäväksi. Näin ollen
itsehallinnon omaavat Kallankarit eivät kuulu Euroopan
Unioniin.
Rahjan
saariston Natura Life-hakemus – epäilty rikos
Keski-Pohjanmaan
Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään
11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura
2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon.
Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen
alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan
karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702
548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk,
Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205
096 mk.
Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä
hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan
kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui
hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle
esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu
hankkeeseen 200 000 markalla.
Myös Kallankarien
itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa
kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla
tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen,
lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan
kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa
kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen
200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä
tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä
harhaan.
Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että
hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm.
Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi
rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla
päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta,
mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän
toimesta syyttämättä. Asia vanheni lokakuussa 2006. Rikosten
vanhentaminen on myös rikos.
Tekojen
selittelyä
Kun
Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan
niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan
karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi
niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa
Kallan karit Naturasta.
Soitin ympäristöministeriöön Ilkka
Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on
mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla
mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin
Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka
kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa
Kallan karit Naturasta.
Ympäristöministeriön ylitarkastaja
Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin
Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen
ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa
Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska
alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka
katsottiin edelleen olevan voimassa.
Samat virnaomaiset, jotka
olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura
Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat
päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan.
Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä
ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään
huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain
mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on
mitätön.
Kallan kareilla oli siis itsehallinto, jonka se
menetti osittain tai kokonaan, koska EU komissio hyväksyi Kallan
karit Natura-alueeksi Natura Life-rahoitushakemuksessa. Ainoastaan EU
komissio voi muuttaa omia päätöksiään. Suomen viranomaiset eivät
voi muuttaa EU-komission päätöksiä. Kysymys on siis
historiallisesti erittäin merkittävästä asiasta, jolle Suomen
viranomaiset ovat viitanneet kintaalla. Miksi syyllisiä ei saada
vastuuseen? Miksi Kallan karien itsehallintokysymystä ei voida
selvittää perusteellisesti Suomen viranomaisten toimesta? Onko
Kallan karit EU:n jäsen? Näillä asioilla on erittäin suuri
merkitys tulevaisuudessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti