Suomen kartta 1939
Toisen maailmansodan jälkeen solmittiin Pariisin rauhansopimus vuonna 1947. Sopimuksessa vahvistettiin Moskovan välirauhansopimus vuodelta 1944. Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle alueita ja maksamaan suuret sotakorvaukset.
Luovutettuihin alueisiin kuuluivat luovutettu Karjala, Suomenlahden ulkosaaret, Sallan–Kuusamon alue ja Petsamo. Suomi menetti Karjalan kolme kaupunkia, Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen sekä kaksi kauppalaa, Koiviston ja Lahdenpohjan. Lisäksi Suomi luovutti kokonaan 39 maalaiskuntaa sekä osittain alueita 21 kunnasta.
Karjalasta luovutetun alueen koko oli noin 24 700 neliökilometriä, noin kymmenesosa koko maan pinta-alasta.
Luovutetuilla alueilla oli 11 prosenttia kaikista Suomen asukkaista. Noin mittavan joukon sijoittaminen oli varsin suuri operaatio vielä sodan runtelemassa maassa. Sen Suomi toteutti kansainvälistä tunnustusta saaneena tavalla.
Kokonaan jouduttiin luovuttamaan 39 pitäjää:
Antrea, Kivennapa, Rautu, Suursaari, Harlu, Koiviston mlk, Ruskeala, Terijoki, Heinjoki, Kuolemajärvi, Räisälä, Tytärsaari, Hiitola, Kurkijoki, Sakkola, Uusikirkko, Impilahti, Käkisalmen mlk, Salmi, Valkjärvi, Jaakkima, Lavansaari, Seiskari, Viipurin mlk., Johannes, Lumivaara, Soanlahti, Vuoksela, Kanneljärvi, Metsäpirtti, Sortavalan mlk, Vuoksenranta, Kaukola, Muolaa, Suistamo, Äyräpää, Kirvu, Pyhäjärvi Vpl ja Suojärvi.
Osittain alueitaan menettivät 5 pitäjää, joiden Suomen puolelle jääneet osat liitettiin naapurikuntiin: Jääski, Pälkjärvi, Vahviala, Korpiselkä ja Säkkijärvi
16 pitäjää joutuivat luovuttamaan osan alueestaan ja jäivät itsenäisinä kuntina jatkamaan toimintaansa ja säilyttivät nimensä: Ilomantsi, Joutseno, Kitee, Lappee, Nuijamaa, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Saari, Simpele, Tohmajärvi, Uukuniemi, Vehkalahti, Virolahti, Värtsilä ja Ylämaa.
Jatkosodan vuonna 1944 päättäneen Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisjoukot joutuivat vetäytymään kansainvälisesti tunnustetun vuoden 1940 rajan taakse. Välirauhansopimuksen 1. artiklan mukaan
”Sotatoimien lopettamisen yhteydessä Suomen puolelta 4 päivänä syyskuuta 1944 ja Neuvostoliiton puolelta 5 päivänä syyskuuta 1944 Suomi sitoutuu siirtämään sotajoukkonsa vuoden 1940 Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan taakse, sen mukaan kuin on määrätty tätä sopimusta seuraavassa liitteessä (katso liitettä 1 artiklaan).”
Lisäksi 7. artiklassa todetaan:
”Suomi palauttaa Neuvostoliitolle sen 14 päivänä lokakuuta 1920 ja 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehtyjen rauhansopimusten mukaisesti vapaaehtoisesti Suomelle luovuttaman Petsamon alueen sen laajuisena kuin se on määritelty tämän sopimuksen liitteessä ja merkitty sopimusta seuraavaan karttaan (katso liitettä 7 artiklaan ja karttaa 1:500.000)”
Pariisin rauhansopimusta edeltäneessä rauhankonferenssissa vuonna 1946 oli sovittu:
”Suomi tunnustaa, että Neuvostoliitolla on oikeus kaikkeen Suomessa olevaan saksalaiseen omaisuuteen, jonka Saksaa varten asetettu valvontaneuvosto on siirtänyt Neuvostoliitolle, ja sitoutuu ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisen omaisuuden luovuttamisen helpottamiseksi.”
Jatkosodan seurauksena Suomi siis joutui luopumaan kahdesta alueesta:
Petsamo
Jäniskosken–Niskakosken alue (myynti Saksasta peräisin olleen omaisuuden luovuttamisen vastikkeeksi vuonna 1947)
Moskovan välirauhansopimus vahvistettiin Pariisin rauhassa vuonna 1947.
Varsinaisten alueluovutusten lisäksi Suomi joutui vuokraamaan talvisodan jälkeen 1940 Hankoniemen Neuvostoliitolle kolmeksikymmeneksi vuodeksi merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Jatkosodassa suomalaisjoukot ottivat alueen haltuunsa joulukuussa 1941, kun Neuvostoliitto oli evakuoinut tukikohdan miehistön.
Moskovan välirauhassa vuonna 1944 Neuvostoliitto luopui virallisestikin vuokraoikeudestaan Hankoon, mutta Suomi joutui vuokraamaan sotilastukikohdaksi Porkkalanniemen viideksikymmeneksi vuodeksi. Neuvostoliitto luopui siitä kuitenkin jo vuonna 1956 katsoessaan Suomenlahden valvonnan tältä osin tarpeettomaksi. Vuokra-alueeseen kuuluivat Porkkalanniemen ohella Upinniemi sekä niiden edustalla olevia saaria, osia Siuntiosta, Kirkkonummesta ja Espoosta sekä Degerbystä, jonka kunta liitettiin Inkooseen vuonna 1946.
Luovutetuilla alueilla sijainneet kunnat
Asukasluku 1939
Viipurin lääni 675 057
Antrea 8772
Harlu 7828
Heinjoki 3712
Hiitola 8265
Impilahti 14190
Jaakkima 8503
Johannes 10303
Jääski 20879
Kanneljärvi 3805
Kaukola 4201
Kirvu 8721
Kivennapa 9912
Koivisto 2272
Koiviston maalaiskunta 8883
Korpiselkä 3584
Kuolemajärvi 5686
Kurkijoki 10302
Käkisalmen maalaiskunta 5575
Käkisalmi 5083
Lahdenpohja 1959
Lappee 9443
Lavansaari 1089
Lumivaara 5239
Metsäpirtti 4882
Muolaa 11959
Nuijamaa 3899
Parikkala 10560
Pyhäjärvi 8128
Rautjärvi 5926
Rautu 5909
Ruokolahti 24168
Ruskeala 6938
Räisälä 7874
Saari 3790
Sakkola 6395
Salmi 14167
Seiskari 668
Simpele 2628
Soanlahti 3106
Sortavala 4710
Sortavalan maalaiskunta 21487
Suistamo 8986
Suojärvi 15934
Suursaari 772
Säkkijärvi 8685
Terijoki 7913
Tytärsaari 436
Uukuniemi 6134
Uusikirkko 11110
Vahviala 5851
Valkjärvi 7694
Vehkalahti 8755
Viipuri 74403
Viipurin maalaiskunta 19842
Virolahti 7461
Vuoksela 2940
Vuoksenranta 3602
Ylämaa 3370
Äyräpää 6113
Kuopion lääni 392494
Ilomantsi 12422
Kitee 12683
Pälkjärvi 2054
Tohmajärvi 6214
Värtsilä 6424
Oulun lääni 325257
Kuusamo 14209
Lapin lääni 137939
Inari 2647
Petsamo 5102
Salla 8124
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti