Kuninkaankivi Himangalla - Perimätiedon mukaan Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik pysähtyi paikalla matkalla pohjoiseen.
Ruotsin kuninkaan jättimäinen päivällinen koitui kohtaloksi – hengen vei lopulta suomalaisten rakastama herkku
https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000009019184.html
Maija-Liisan peukalovoileipä
Jo viikkoja ennen suurta tapausta syntyi kylissä touhua ja kohua. Kuriiteja ja erilaisia herroja ratsasti etelästä pohjoiseen ja pohjoisesta etelään, että tanner kumisi. Pitäjässä, kylissä ja kaupungeissa valmisteltiin juhlapukuja ja -puheita. Tapaus oli kaikkien huulilla.
Puolivälin Mikon mökki sijaitsi kelpo rupeaman päässä kirkolta. Se oli tuulen ja sateiden harmaaksi syövyttämä tönöpahanen, jota pienet kiviset peltotilkut ympäröivät. Mutta sielläkin puuhailtiin kuumeisesti, että oltaisiin valmiita loistavan kulkueen saapuessa mökin kohdalle. Maija-Liisa leipoi, paistoi ja siivosi. Joka hetki hänellä oli kaapissaan kelpo rivi hulikoita kestitä itse kuningasta. Maija-Liisalla oli vahva ajatus kestitä kuningasta. Hänen rieskansa ja viilinsä oli kerran kelvannut maaherrallekin. Hyväksi vielä kiitti....
Hän oli juuri lopettanut kirnuamisen ja vaivasi suolaa tuoreen voin sekaan. Silloin Mikko ryntäsi huutaen hengästyneenä: - Nyt ne tulevat!
Silloinkos Maija-Liisa sai vauhtia. Yhdessä vilauksessa hän heitti kirkkohameen päänsä ylitse ehtimättä edes arkihametta riisua. Sitten hän kietaisi parhaan huivin päähänsä ja juoksi tuulena Mikko jäljessään tienvarteen lausuakseen korkeat vieraat tervetulleeksi. Niin oli Maija-Liisa päättänyt tehdä.
Oli siinä komeutta ja loistoa! Herroja ja rouvia, ratsuja ja ajopelejä toinen toistaan hienompia. Maaherrakin muuttui aivan tavalliseksi ihmiseksi tämän rinnalla. Maija-Liisa joutui ymmälleen. Miten tuntea kuningas, jos hänellä ei ole kruunua päässään?
Pihanurmikolla Mikon ja Maija-Liisan takana tuijottivat Mansiki, Onniki ja Mullikka loistavaa kulkuetta yhtä ällistyneinä. Penu unohti haukkua. Ei ollut mokomaa tällä tiellä ikinä kulkenut.
Mutta nyt! Ei saattanut Kuninkaan vaunuista erehtyä. Siinä ne olivat, uljaiden hevosten vetäminä! Maija-Liisa suoritti silmänräpäyksessä loistavimman niiauksensa, kaiken varalta kolmeen kertaan. Hän töytäisi samalla Mikko-pökkelöä kylkeen. Se sitten ei koskaan pokannut tarpeeksi syvään! Kuningas vaunuissaan hymyili. Hän heilautti kättään ja viittasi vanhuksiin päin. Hän sanoi: - Mikä viehättävä näky keskellä erämaata. Luulenpa, että pysähdymme tänne hetkeksi.
Kuninkaan käsky aiheutti seurueessa valtavan touhun. Hevoset korskuivat ja lakeijat huutelivat. Mutta ylhäiset herrat olivat hieman hämmästyneitä kavutessaan alas vaunuistaan ja ratsailtaan. Kuningas itse laskeutui sirosti tielle ja istuutui peitteelle, jonka lakeijat kiireesti levittivät tienvarren nurmikolle. Hän ajatteli kaupunkien ja kylien ikäviä juhlamenoja, niissä hän oli saanut olla väsyksiin asti. Oli hauska pysähtyä kerran ilman puheita, katsella noita kahta vanhaa ihmistä ja heidän mökkiään, lehmiään ja koiraansa.
Nyt Maija-Liisa huomasi, että seurue todella aikoi pysähtyä hänen mökkinsä luo. Hän sai vanhoihin jalkoihinsa tulimaisen kiireen. Tuiskauksessa hän täytti uudenuutukaisen, Mikon erikoisella huolella valmistaman tuopin parhaimmalla kaljalla, mitä hään ikinä oli laittanut. Sitten hän tempaisi kauneimmaksi paistuneet, silkasta ohrasta leivootun rieskan ja pani sen päälle mahtavan nokareen vastakirnuttua voita. Maija-Liisa otti vielä hulikallisen hvyin piiminyttyä viiliä ja lähti juoksujalkaa takaisin alas viemään kuninkaalle kaikkia lahjojaan. Myös uuden tätä tilaisuutta valmistetun puulusikan hän hoksasi ottaa mukaansa. Sen sijaan hänen mieleensä ei juolahtanutkaan, että olisi tarvinnut veistä voin levittämiseen. Peukalollaan hän oli aina sen tehnyt.
Tiellä Maija-Liisa epäröi hetken. Nuo loistavat näyttivät niin tavattoman ylpeiltä ja hienoilta. Ja kuningas sitten! Silmät häikäistyivat hänen katsoessaan. Mutta samassa Maija-Liisa muisti maaherran kiitokset. Hän tiesi, ettei hän luovuttaisi aikomuksestaan mistään hinnasta. Hän astui rohkeasti kuninkaan eteen, niiasi niin syvään kuin kykeni ja sanoi jännityksestä kimeällä äänellä: - Jos Hänen Majesteettinsa, tuota …. Tarkoitan, että vassakuu -!
Hänen Majesteettinsa Aadolf Fredrik katseli mummua suunnattomasti ihmeissään ja lausui seurueelleen: - Hän siis tahtoo antaa minulle lahjoja? Moni ääni kiirehti selittämään: - Hän tarkoittaa, että Teidän Majesteettinne maistaisi hänen leipäänsä ja viiliään!
Maija-Liisa oli seurannut keskustelua pelkkänä silmänä ja korvana, vaikka hän ei vierasta kieltä ymmärtänytkään. Kuninkaan kääntäessä katseensa jälleen hänen puoleensa hän käsitti oitis, etä hänen maistiaisensa aiottiin ottaa vastaan. Hän ojensi posket palavina ja silmät loistaen kaljatuopin ja viilihulikan lusikoineen kuningasta palvelemaan kiirehtivälle kamarijunkkarille. Sitten hän ryhtyi tottuneesti levittämään rieskan päälle peukalollaan sitä suurta voikokkaretta, jota hän koko ajanoli samalla peukalollaan leipää vasten painaen huolellisesti varjellut maahan putoamiselta.
Tämä oli loistavalle seurueelle uutta ja ihmeellistä. Tuollaista ruokaako kuninkaalle. Mutta hänen majesteettinsa vain nauroi yhä makeammin ja valmistautui ottamaan merkillisen voileivän vastaan. Näin hauskaa tapausta hän ei vielä olut koko matkalla kokenut!
Kiitos! Kuningas sanoi nyökäten nauraen päätään ja otti vastaan tuon upean voileivän. Oikeastaan se oli kokonainen voilla sivelty rieska.
Nyt oli Maija-Liisa kokonaan unohtanut arkuutensa. Hän touhusi kuin olisi koko ikänsä seurustellut kuninkaiden ja muide ylhäisten herrojen kanssa.
Kuningas haukkasi muutaman kerran kevyesti rieskasta. Sitten hän nosti hulikasta viiliä somalla puulusikalla, jonka vuolemiseen ja silittämiseen Mikko oli käyttänyt koko taitonsa. Se ei ollut niinkään vähän sillä Mikkokin oli kohtauksen kestäessä uskaltautunut vähän lähemmäksi ja katseli nyt yhtä hartaana kuin Maija-Liisakin kuninkaan ruokailua. Melkein se syö kuin meikäläiset, tuumi Mikko.
Hänen majesteettinsa Aadolf Fredrik antoi viilihulikan, lusikan ja jäljellejääneen rieskan kamaripalvelijalleen. Vielä päättäjäisiksi hän otti varovaisen kulauksen kaljaa ateriansa päätteeksi. Sitten hän nousi ja sanoi armollisesti hymyillen koko seurueelleen: - Todella maineensa veroista!
Hän viittasi rahastonhoitajalle ja käski tämän maksamaan mummolle muutamia kolikoita aterian palkkioksi, Maija-Liisa otti ne vastaan hämmentyneenä, muistamatta edes niiata. Vasta kun vaunuihin jälleen noussut kuningas heilautti hänelle armollisesti hymyillen kättään. Maija-Liisa selvisi hämmästyksestään. Hän niiasi syvimpään kuin koskaan ja huudahti kohottaen kättään, jossa hopeakolikot kimmelsivät: - Teidän majesteettinne, ei mitenkään, ei mitenkään! Mutta kuski oli jo sivaltanut hevosta ruoskallaan ja vaunut vierivät liikkeelle. Puhe, hälinä ja ajoneuvojen kolina estivät Maija-Liisan sanoja kuulumasta kenenkään muun kuin hänen omiin korviinsa.
Pentti Lahti
Omakotitalon tulipalo Kalajoella osoittautui tuhopoltoksi – Mies tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja tuntuviin vahingonkorvauksiin
Kokkolan palmusunnuntain murhasta tuomitut vaativat tuomioiden kumoamista – Oikeudenkäynnissä hämminkiä aiheuttivat nukahtanut lautamies ja paikalla puhjennut tappelu
Perästä kuuluu sanoi torventekijä. Asiasta on tehty selvityspyyntö eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oulun poliisi oli tietoinen , että romaaneilla oli ase ja he uhkasivat tappaa erään henkilön, mutta eivät onnistuneet. Koska Oulun poliisi ei reagoinut asiaan, niin asiasta tehtiin tutkintapyyntö KRP:lle. KRP siirsi asian takaisin Oulun poliisille. Oulun poliisi ei vieläkään reagoinut asiaan. Seurauksena oli se, että romaanit käyttivät asetta Kokkolassa tunnetuin seurauksin. Toinen romaani oli saanut yli 200 tuomiota aikaisemmin oikeudessa.
Pauli Vahtera kirjoittaa asiaa
Väestönvaihto
https://www.vahtera.blog/post/v%C3%A4est%C3%B6nvaihto
Perheyhteisöjen tuhoaminen rapauttaa kansakunnat. Yhteiskunta ei enää puhalla yhteen hiileen, vaan jokainen ryhmä keskittyy omien etujensa ajamiseen.
Suomeen muuttanut ulkomaalainen voi elää täällä parempaa elämää kuin kotimaassaan, vaikka hän ei opettelisi suomen kieltä eikä tekisi päivääkään töitä. On selvää, että tällaiset ihmiset haluavat elää omiensa lähellä muodostaen ghettoja (pitäjiä) isoihin kaupunkeihimme. Heillä on yhtä vähän kiinnostusta suomalaisiin kuin suomalaisilla on (aidosti) heihin.
yhteiskuntaan muodostuu toisiaan ja yhteistä omaisuutta tuhoavia yhteisöjä ja mellakoita. Ranskan viime päivien tuhot ja Ruotsin viime vuosien tuhoamiset sekä Suomen jengirikollisuus ovat tästä esimerkkejä
uskonto, äidinkieli ja klaanit muodostavat toisilleen ja muille vihamielisiä yhteisöjä, joiden rauhoittaminen on käytännössä erittäin vaikeaa
eri puolilla maailmaa on erilaisia sairauksia ja tauteja – ihmisten kerääminen yhteen levittää nämä ongelmat kaikille
väestön jatkuva kasvattaminen tuhoaa resurssit ja luonnon monimuotoisuuden (ja myös ilmaston siltä osin kuin se on ihmisten aiheuttamaa).
Väestönvaihto tapahtuu Suomessa ja suuressa osassa Eurooppaa tämän vuosisadan kuluessa. Kantaväestö ikääntyy ja kuolee pois, tilalle tulevat uudet sukupolvet pienenevät koko ajan. Kaikki tämä johtuu perhearvojen tuhoamisesta.
Tilalle tulee lähinnä kehitysmaista uusia asukkaita yhä enemmän. Työvoimapulan nimissä heitä haalitaan lisää yhä enemmän ja enemmän. Heidän syntyvyytensä on moninkertainen kantaväestöön verrattuna. Afrikan väestöräjähdys lisää Eurooppaan tulijoiden määrän tällä vuosisadalla kymmeniksi miljooniksi vuosittain.
Haluavatko suomalaiset jäädä vähemmistöön omassa maassaan
Poliitikkojen tehtävä on päättää siitä, haluammeko väestön vaihtumisen toteutuvan tämän vuosisadan aikana vai yritämmekö estää sen tai edes hidastaa muutosta. Tällaista pohdintaa Suomessa ei käydä mediassa eikä akateemisissa piireissä.
Sanoo Helsingin Sanomat, Yleisradio, yliopistotutkijat ja vihervasemmistolaiset poliitikot mitä tahansa, väestönvaihto on fakta. Se tapahtuu vääjäämättä, jos maahanmuuttoa ei Euroopassa rajoiteta merkittävästi. Kyse on vain ajasta.
Väestönkasvu on niin nopeaa, että afrikkalaisten vaurastuminen omin voimin on mahdotonta. Jos jotain positiivista kehitystä tapahtuu, kaikki menetetään väestönkasvun takia. Tämä on fakta. Sen seurauksena afrikkalaisten muutto Eurooppaan tulee kiihtymään. Lähivuosikymmeninä on mahdollista, että heitä tulee vuosittain kymmeniä miljoonia.
Teemu Keskisarja kehitysavusta I Hallitusohjelma I Moraaliposeeraus I
https://www.youtube.com/watch?v=gK6_s5rNnuc
Bergbom & Vigelius: Suomen suunta muuttuu, tästä hallitusohjelmassa on kyse | AOL #76
https://www.youtube.com/watch?v=1tWvYpO1zbM&t=600s
Päätös Prideen osallistumisesta tehdään muualla kuin poliittisissa puolueissa, sanoo ministeriön viestintäjohtaja
Valtionhallinto on osallistunut Helsingin Pride-kulkueeseen erilaisin joukkioin ainakin vuoden 2015 tienoilta. Tänä vuonna asiasta tuli sanomista ensimmäistä kertaa. Asiasta kertoo sosiaali- ja terveysministeriön viestintäjohtaja Vivikka Richt Radio Suomen päivässä.
Vivikka Richt huomauttaa, että valtioneuvosto voidaan määritellä monella tapaa, eikä se tarkoita aina Suomen hallitusta. Esimerkiksi Priden tapauksessa valtioneuvosto tarkoittaa hänen mukaansa eri ministeriöiden muodostamaa kokonaisuutta, ei siis hallitusta.
Näin on korppi selitetty valkoiseksi linnuksi. Nyt on totuuden aika koittanut. Korppi on musta lintu. Ei ikinä enää valtioneuvosto Pride-kulkuessaan ilman hallituksen yksimielistä päätöstä. Yksityinen ministeri voi osallistua mutta ei valtioneuvosto.
Naisten lentopallomaajoukkue sai uuden ilmeen – Alavieskan Virin kasvatti Emilia Kääntä EM-kisajoukkueeseen
Yksi maajoukkuetulokkaista on Alavieskan Virin kasvatti Emilia Kääntä.
EMIL KASTEHELMI: Sota ei lopu tänä vuonna, Bahmutin merkitys & Suurhyökkäyksen strategia
https://www.youtube.com/watch?v=RIzMMpWEpSs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti