Tohtori Markku Jokisipilä:
Pidän Helsingin Sanomien päätöstä lähteä julkaisemaan ministerin vanhoja yksityisviestejä erittäin huonosti harkittuna, vaarallisena ja hämmästyttävänä.
Ihmettelen suuresti kaikkia niitä ihmisiä, jotka asian merkitystä edes pintapuolisesti pohdittuaan voivat pitää tällaista ratkaisua millään muotoa hyvänä ja kannatettavana asiana. Kehotan heitä miettimään tarkemmin. Ihmettelen myös sitä, ettei päätöksestä ole noussut nyt nähtyä suurempaa yhteiskunnallista keskustelua ja kritiikkiä.
Perustuslakimme 10 § toteaa, että "jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu" ja että ”kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”. Minusta on kestämätöntä, että tiedotusväline asettaa oman journalistisen harkintansa näiden perustuslain periaatteiden yläpuolelle.
Ratkaisu tarkoittaa sitä, ettei riittävän merkittävässä asemassa olevan henkilön luottamuksellisen ja yksityisen viestinnän salaisuus ole HS:n näkemyksen mukaan perustuslain tarkoittamalla tavalla loukkaamaton. Koska kyseessä ovat seitsemän vuotta ennen ministeriyttä lähetetyt vanhat viestit, ratkaisu lisäksi purkaa riittävän merkittävässä asemassa olevan henkilön viestien salaisuuden loukkaamattomuuden takautuvasti myös ajalta ennen tuon riittävän merkittävän aseman saavuttamista.
Lisäksi tässä tapauksessa se, onko jutun kohteen asema riittävän merkittävä oikeuttaakseen viestien julkaisemisen, perustuu lopulta yksinomaan toimituksen harkintavaltaan. Ministeri epäilemättä on yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö, mutta yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisia ja merkittävissä asemissa olevia henkilöitä löytyy muualtakin. Aseman merkittävyys on lopulta tulkintakysymys ja tulkinnat saattavat ajassa elää paljonkin.
Esimerkiksi Sanoma Oy:n hallituksen jäsenet epäilemättä ovat yhteiskunnallisesti erittäin merkittäviä ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. Sellainen on myös Helsingin Sanomien päätoimittaja. Pitäisikö heidänkin luottamuksellisen viestintänsä salaisuuden loukkaamattomuudesta olla valmiit tinkimään, jos riittävän painava yhteiskunnallinen ja journalistinen peruste löytyy?
Entäpä vaikka suuren yliopiston rehtori, pörssiyhtiön toimitusjohtaja tai evankelis-luterilaisen kirkon piispa? Hekin ovat merkittäviä ja vaikutusvaltaisia. Mihin raja vedetään? Kuka sen vetää, jos perustuslain periaatetta luottamuksellisen viestin salaisuudesta voidaan soveltaa joustavasti ja valikoiden, ikään kuin jonkinlaisena suosituksena?
Johtopäätös tapahtuneesta on selkeä. Kenen tahansa sellaisen henkilön, joka joskus nousee riittävän merkittävään asemaan, on syytä varautua omien luottamuksellisten yksityisviestiensä julkaisuun. Tämä koskee myös vanhoja, vuosikausia ennen tuohon asemaan nousemista lähettyjä viestejä. Harkintavalta siitä, onko tuo asema riittävän merkittävä oikeuttaakseen näiden viestien julkaisemisen, on sillä tiedotusvälineellä, jonka haltuun nämä viestit syystä tai toisesta ovat päätyneet.
Yksityiselämän suojan kannalta päättyneessä parisuhteessa osapuolten toisilleen lähettämien luottamuksellisten yksityisviestien julkaiseminen maan suurimmassa lehdessä on sellainen ratkaisu, että nyt olisi syytä viheltää peli poikki, painaa jarrua ja todella pysähtyä ajattelemaan.
Edit 16:51, lisäsin kirjesalaisuutta koskevien kommenttien tuloksena myös perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojaa koskevan alkuosan ja poistin maininnan viestintäsalaisuuden loukkaamisesta.
Tohtori Eija-Riitta Korhola:
Helsingin Sanomat ylitti rajan
28.7.2023
Muistan ajan, kun poliitikot ja taitelijat käräyttivät toisiaan neuvostovastaisuudesta. Se oli silloisen poliittisen ympäristön suurin synti. Jopa oikean laidan poliitikko menetti mahdollisuutensa edetä urallaan, jos hänessä havaittiin Neuvostoliittoa koskevaa epäluuloa. Tätä asennetta nuuhkittiin kokouksissa ja kahvipöydissä, ja sitä yritettiin kieltää myös lailla. Täysin epäpoliittisen taitelijan ura saatettiin tuhota hetkessä, kun hänen työssään aistitiin tätä myrkkyä.
Poliittinen historia opettaa meille, että suurimman synnin nimi vaihtelee, koska elämme maassa, jossa keskustellaan yhdestä asiasta kerrallaan. Nyt suurin synti on epäilemättä rasismi, mutta on varmaa, ettei se jää ikuisiksi ajoiksi ykköseksi uusien ongelmien ilmaantuessa.
Helsingin Sanomat on astunut merkittävän julkista ja yksityistä koskevan rajan yli julkaistessaan Wille Rydmanin ja tämän tyttöystävän viestejä vuodelta 2016. Päätoimittaja Laura Saarikoski perustelee päätöstä poliitikon mielipiteiden yhteiskunnallisella merkityksellä. Taustalla on oletus, että yksityisviestit paljastavat asenteet aidoimmillaan – siksi poliitikon menneiden yksityisviestien kaivelu on oikein, koska se tekee oikeutta tekevän ja tarpeellisen paljastuksen tämän arvomaailmasta.
Näin saattaisi tosiaan olla, jos eläisimme maailmassa, jossa ihminen ei olisi keksinyt ironiaa, sarkasmia ja mustaa huumoria, sanoilla ja merkityksillä leikittelyä tai kielipeliä. Elokuva The Invention of Lying (2009) kuvaa sitä osuvasti. Mutta ihmisille, joille paskanpuhuminen ja tabujen rikkominen ystävän kanssa voi olla terapiaa, Helsingin Sanomien logiikka on oikeusmurha. Ja olen varma, että jokainen toimittaja sen tietää itsekin. Useimmat ihmiset ovat elämässään joskus panneet joskus leikiksi asian, josta heitä on oikeudettomasti syytetty: ”Mitäs me roistot ja varkaat” ei ole välttämättä tunnustus rikoksesta.
Parodiahorisontin yli meni todella se, että juutalaisen seurakunnan pitkäaikainen tukija tulkittiin antisemitistiseksi hänen ironiansa vuoksi.
Yksityisviestien julkaiseminen on väärin, koska se on täysin kohtuutonta. Se on pornoa. Pornoon saattaa liittyä myös kostomotiivi, jota julkaisija ei näytä ottavan huomioon. Se altistaa kahden ihmisen luottamuksellisen keskustelun kolmannelle katseelle, joka ei kuitenkaan tiedä, mistä on lopulta kyse. Se ryhtyy jumalaksi ja tuomariksi.
Länsimainen kulttuuriperintö on rakentunut vuosisatojen aikana. Se kytkeytyy voimakkaasti käsitykseemme oikeasta ja väärästä, jota ei voi ymmärtää ilman omantunnon käsitettä. Länsimaiseen ajatteluun on istutettu ajatus ihmisen sisimmän eräänlaisesta julkisuusperiaatteesta: Kaikelle, mitä ihminen tietää itsestään, on olemassa myös toinen tietäjä, Jumala. Vain tämä tietäjä näkee kaiken, ja siksi hänen tuomionsa on oikeudenmukainen.
Helsingin Sanomat on huono jumala ja huono tuomari, koska se ei näe kaikkea. Se on pelottavalla ajatuspoliisin tiellä, joka kuuluu totalitarismiin, ei meille.
Lisäksi toimittajat tekevät itselleen karhunpalveluksen. He petaavat kovaa kohtaloa. “Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan.” “Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.” Näiden lauseiden sanoja osoitti tuntevansa hyvin ihmismielen. Ei meidän tuomitsemiseemme tarvittaisi auktoriteetiksi edes taivaallista lakikokoelmaa. Riittävän kauhistuttavaa olisi, kun omat sanomisemme ja tekemisemme pantaisiin rinta rinnan. Hävettäisiin tekojamme, jotka olemme itse ehtineet toisten kohdalla joskus tuomita. Aineistoa riittäisi, sivukaupalla.
Kuka meistä kestäisi, jos jokainen sana, teko ja fantasia tuotaisiin julkisuuteen, kaikkien arvioitavaksi? Se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen twiitin.
KOLUMNI | Historioitsija, tohtori, kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps.) kirjoittaa henkirikoksista ja väkivallasta.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin henkirikoskatsaukset ovat kiihkottomia ja luotettavia. Niissä näkyvät Suomessa virkavallan tietoon tulleet murhat, tapot, lapsensurmat ja pahoinpitelyjen tahalliset kuolemantuottamukset vuodesta 1995 alkaen. Tutkijat (uutterimmin Martti Lehti, joka hiljan edesmeni) analysoivat tuonen synkkää satoa. Tuon verran ruumiita, tuollaiset tappajat ja uhrit keskimäärin, nuo teonpiirteet, tilanteet ja motiivit. Henkirikoksia sattuu vuosittain toistasataa, joten lähdesarjassa on kaikkiaan tuhansia tapauksia.
Kun “tiedotusvälineiden” rasisminvastainen taistelu nyt verisenä riehuu, pakko kysyä: Montako rasistista hengenriistoa ovat kantasuomalaiset tehtailleet neljännesvuosisadassa?
Nolla. Eivät yhtään. Luit oikein. Ainutkaan ulkomaalaistaustainen ei ole Suomessa menehtynyt äärijärjestön kynsissä, katuhyökkäyksessä tai polttopulloiskussa ihonvärinsä ja eksoottisen asunsa takia. Tilastointi ei ulotu aivan nykyhetkeen, mutta vihahenkirikosten vaje on kiistaton. Ainoassa ”puhtaan rasistisessa” poikkeuksessa romanipoika puukotti satunnaisen valkolaisen Vaasassa 2014.
Kuolettava viha on kohdistunut hiukan useammin seksuaalivähemmistöihin. Se ei tarkoita sateenkaari-ihmisten varta vasten murhaamista. Vaikuttimet ovat ”uhrin tekijään kohdistama homoseksuaalinen lähentely” ja ”osapuolten syvä päihtymystila”. Oikeustieteen tohtori Lehden mielestä on tulkinnanvaraista, luokittuvatko nämä “varsinaisiksi viharikoksiksi”.
Suomi lienee maailman turvallisin maa etnisille ynnä muille vähemmistöille. Seikka ei juurru tietoisuuteen eikä kohauta ketään. Kohujen raaka-aine löytyy alati somen päinvastaisista hokemista. Minkään alan muotisuuntaus ei ole realismi. Rasisminvastaiset siveltimet maalailevat impressionismin vaikutelmia ja pointilismin veritahroja “maakuvaan“.
Lievempään väkivaltaan rasismi toki vaikuttaa, mutta millään tilastomittarilla se ei kelpaisi kriminaalipolitiikan keskiöön. Vuonna 2021 viharikosEPÄILYJÄ oli 1026, yleisimmin kunnianloukkausten yhteydessä, kertoo Poliisiammattikorkeakoulun vuosiraportti.
Suomen rotusortajat ovat paljolti ajatusrikollisia. “Kiihotukset” jäävät kiihotusyrityksiksi, kauas puukoista ja puntareista. Syvien rivien oikeustaju on yllättävänkin vakaa. Yleistäminen pysyy irti vainoamisesta. Tiettyjen kansanryhmien runsas ja raaka rikollisuus ei aiheuta samannäköisten viattomien pogromia tai mitään sinnepäinkään.
Rikoshistorioitsijana kummastelen koko viharikoksen käsitettä. Se on legalismin perinteelle vieras. Ennen koventamisperusteita olivat esimerkiksi pahanteko pyhänä, uhrin nukkuessa tai kotirauhan puitteissa. Vuoden 1734 lakia tulkiten, pakolainen joka kiitokseksi yösijasta ja ruuasta kohdisti isäntäväkeensä hirmutyön, ansaitsi kovennetun eli kivuliaamman ja häpäisevämmän kuolemantuomion. Nykysuomalainen ei ajattele noin, kun lukee nimet Abdiqadir Osman Hussein, Abbas Karim Muhammad, Zakhariya Hassan, Araz ja Aram Bibani, Abderrahman Bouanane…
Uussana “viharikos“ vivahtaa “vihattoman” ja väärällä tavalla vihaisen väkivallan vähättelyyn. Harvinainen ylikorostuu lukuisan kustannuksella. Olematon ohittaa olevaisen. Harha haittaa yleisestävyyttä, joka on esivallan tavoite.
Henkirikollisuuden motivaatiopohjan paaluttavat: päihderiita (ylivoimainen ykkönen), mustasukkaisuus, mielenterveyden häiriö, “parisuhteen ongelmat”, kosto, “kiusaussuhteen päättäminen”, ryöstö ja niin edelleen. Pahoinpitelyrikoksia tilastoituu vuosittain yli 30 000. Miten niin “vihavaikuttimet“ ovat niissäkään pahempia ja pahimpia? Komparatiivin ja superlatiivin toiselta puolelta puuttuu jotakin. Parahin lukija, tarkista moraalivaakasi punnukset. Onko sinun mielestäsi vaikkapa kumppanin uskottouussepäily hakkaamisen syynä vähemmän raskauttava ja ei niin tuomittava kuin ennakkoluulo rotua kohtaan? Perustele!
TEEMU KESKISARJA
Tohtori Mikko Paunio:
Wille Rydmanin ajojahdin käynnistänyt HS:n toimittaja on tuomittu 9 törkeästä talousrikoksesta - Sanoma Oy:n vastuullisuusimago säpäleinä
Avoin kirje Helsingin Sanomien päätoimittajalle Antero Mukalle ja Sanoma Osakeyhtiön hallituksen jäsenille Pekka Ala-Pietilä, Nils Ittonen, Julian Drinkall, Rolf Grisebach, Anna Herlin, Mika Ihamuotila, Denise Koopmans, Sebastian Langenskiöld ja Rafaela Seppälä.
Wille Rydmanin ajojahdin viime kesäkuussa käynnistänyt Helsingin Sanomien toimittaja Samuli Suonpää leimasi 2018 Lontoossa julkaistun raporttini muovin kierrätyksen aiheuttamasta globaalista ympäristötuhosta äärioikeistolaiseksi ja Lännen Median siitä tekemän uutisen malliesimerkiksi siitä, kuinka äärioikeistolainen valeuutinen syntyy. Samuli Suonpään blogi synnytti viikon kestäneen ajojahdin minua vastaan. Sitä johti Yleisradio käyttäen hyväkseen SITRA:n "asiantuntijoita".
Kymmenen kuukautta englannin kielisen raporttini julkistamisen jälkeen Baselin sopimus kielsi kierrätysmuovin viennin kehitysmaihin.
Käyn seuraavassa läpi Samuli Suonpään 2010-luvulla saamia tuomioita törkeistä talousrikoksista ja teen Helsingin Sanomien johdolle ja Sanoma Oy:n hallituksen jäsenille 27 kysymystä (Liite) Samuli Suonpään ja Helsingin Sanomien välisen journalistisen yhteistyön vastuullisuudesta. Sanoma osakeyhtiön 9.3.2021 päivitetyssä vastuullisuusstrategiassa sana vastuullisuus toistetaan 1284 kertaa.
Samuli Suonpää on kokemusasiantuntijana selvittänyt HS:n lukijoille mm. alfa-TV:n taloudellisia epäselvyyksiä. Hän on myös raportoinut ja ilakoinut HS:n lukijoille, kuinka puolustusministeriö asettui poikkiteloin pääesikunnan kanssa, kun se halusi antaa jatkoaikaa Puolustusvoimien anti-Woke-kenttäpiispa Pekka Särkiölle. Samuli Suonpää teilaa HS:n lukijoille Särkiön ihmisenä minun ja Rydmanin tapaan.
HELSINGIN SANOMIEN WILLE RYDMANIN VIIME KESÄKUUSSA TEILANNUT TOIMITTAJA SAMULI SUONPÄÄ KÄYNNISTI AJOJAHDIN MYÖS MINUA VASTAAN HEINÄKUUSSA 2018
Helsingin Sanomien Wille Rydmanin ajojahdin käynnistänyt toimittajakollegion ensimmäinen kirjoittaja Samuli Suonpää on saanut viidessä eri oikeudenkäynnissä yhdeksästä eri törkeästä talousrikoksesta viisi lainvoimaista tuomiota, joista yksi on ehdoton tuomio, joka muutettiin yhdyskuntapalveluksi.
Eilen julkaistiin laajasti tieto, että syyteharkinta ei ylittynyt Wille Rydmania vastaan vuosia sitten tapahtuneesta väitetystä vakavasta seksuaalirikoksesta.
Tunnen empatiaa Wille Rydmania kohtaan, koska samainen Samuli Suonpää Kirkko ja Kaupunki lehden blogistina aloitti minun julkisen kivittämisen heinäkuun alussa 2018 väittämällä, että minä ja Lännen Media levitimme tuolloin Lontoossa julkaistussa englanninkielisessä raportissa äärioikeistolaista valetietoa muovin kierrätyksen globaaleista ympäristöhaitoista. Suonpään blogin innoittamana viikon ajan kestäneeseen kivittämiseeni osallistui koko valtamedia Yleisradion ja SITRA:n johdolla. Ajojahtini ulottui vielä vuoden 2019 puolella, jolloin sekä YLE:n suomen että ruotsinkielinen toimitus levitti samaa minun suuhuni jupakassa laitettua valetietoa.
Kymmenen kuukautta raporttini julkistamisen jälkeen YK:n monenkeskiseen vaarallisten jätteiden vientiä ja tuontia säätelevään Baselin sopimukseen tehtiin lisäys, joka kieltää rik-kaiden maiden kierrätysmuovin viennin köyhiin maihin ja siten maailman meriin.
SAMULI SUONPÄÄN RIKOLLINEN MENNEISYYS
Helsingin Sanomien toimittaja Samuli Suonpää on saanut lainvoimaisia tuomioita vuodesta 2012 vuoteen 2018 yhdeksästä eri syytekohdasta viidessä eri oikeudenkäynnissä. Hän on saanut lainvoimaisia tuomioita seuraavista rikoksista:
1) Avunanto törkeään veropetokseen,
2) törkeä työeläkevakuutuspetos,
3) törkeä kirjanpitorikos,
4) törkeä velallisen epärehellisyys,
5) törkeä kavallus ja
6) väärennys.
Hänet on tuomittu näistä rikoksista sakkoon, määräaikaiseen liiketoimintakieltoon, ehdolliseen ja ehdottomaan vankeuteen. Vankilan tämä Helsingin Sanomien toimittaja on välttänyt suorittamalla 190 tuntia yhdyskuntapalvelua mm. sen varjolla, että hän on teologian opiskelija. Viimeisen tuomion perusteluissa todettiin mm.
"uusien rikosten teo alkaneen lähes välittömästi edellä mainittujen tekojen päätyttyä, mikä ilmentää vastaajassa pitkäaikaista piittaamattomuutta…”
SAMULI SUONPÄÄN (VERO)VELAT OVAT 735 000 EUROA
Samuli Suonpäällä on 27.6.2022 tulostetun ulosottorekisterin mukaan on velkaa Verohallinnolle 502 513,05 euroa ilmeisesti rikoksilla saavutetusta hyödystä?
Samuli Suonpäällä on velkaa em. ulosottorekisterin mukaan kahdeksalle eri taholle ja yhteensä hänellä on ulosotossa 735 000 euroa.
WILLE RYDMANIN AJOJAHDIN SIUNANNUT PÄÄTOIMITTAJA ON NYT EPÄILTYNÄ TÖRKEÄSTÄ RATTIJUOPUMUKSESTA
Helsingin Sanomien Wille Rydmanin ajojahdin julkaisemisesta vastannut ja sen käynnistämisen hyväksynyt päätoimittaja Kaius Niemi sai potkut yritettyään ajaa ilmeisesti juovuspäissään kotiin kosteista pikkujouluista. Häntä epäillään nyt törkeästä rattijuoppoudesta. Tapahtuma jo sinällään osoittaa piittaamattomuutta ja heijastaa hyvin sitä ylimielisyyttä, jolla nykyinen journalistieliitti on tottunut käyttämään väärin valtaansa. Wille Rydmanin ja minun kokema vääryys lukuisiin törkeisiin rikoksiin syyllistyneeltä Helsingin Sanomien toimittajalta osoittaa myös täydellistä piittaamattomuutta niistä arvoista, joita lehti sanoo kunnioittavan.
LOPUKSI
Olin pitänyt ja edelleen pidin 1980-luvun loppupuolelle asti Helsingin Sanomia luotettavana tietolähteenä ja journalistin ammattia kunnioitettavana. Helsingin I Norssin abiturienttikronikassani kerrottiin, miksi olin säännöllisesti myöhässä koulusta:
"Hampaiden harjausta ja Hesarin lukua".
Olin jo päässyt Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan, kun edelleen etsin suuntaani elämälleni. Oliko se vuosi 1982, kun pyrin Sanoma Oy:n toimittajakouluun ja pääsin haastatteluihin asti. Onnekseni minua ei valittu. En voisi kuvitella tekeväni työtä Helsingin Sanomissa etenkin nyt tutustuttuani Sanoma Oy:n Woke-henkiseen strategiaan, jonka ESG't ja globaalit "tieteeseen" perustuvat kompaktit on kopioitu suoraan Maailman Talousfoorumin Suuresta Resetistä.
Suureen Resettiin sitoutumisen myötä Sanoma Oy on kannattaa ESG-kapitalismia perinteisen osakaskapitalismin sijaan, koska maailmaa uhkaa ilmastonmuutos ja luontokato.
Tästä
uudesta ESG-kapitalismista kirjoitin Uuden Suomen blogissani niin
"rumasti" (=informatiitisesti) kirja-arvostelun 18
johtavan läntisen wokekriitikon kirjasta "Against the Great
Reset", että sain kuuden kuukauden kirjoituskiellon.
LIITE
27 KYSYMYSTÄ HELSINGIN SANOMIEN JA SANOMA OY:N JOHTOELIMILLE
Sanoma Oy:n 9.3.2021 päivitetystä vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Vaikutuksemme ja asemamme vahvistamiseksi sitouduimme useisiin maailmanlaajuisiin vastuullisuusaloitteisiin, mukaan lukien YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, YK:n Global Compact ja Science Based Targets aloite."
1) Onko Samuli Suonpään ja Helsingin Sanomien journalistinen yhteistyö (jäljempänä po. yhteistyö) omiaan lisäämään luottamusta itseään Vastuulliseksi mediayhtiöksi itsensä julistanutta Sanoma Oy:tä kohtaan?
2) Onko po. yhteistyö Kestävän kehityksen ja YK:n Global Compactin arvojen mukaista, johon Sanoma Oy kertoo sitoutuneen?
Sanoma Oy:n päivitetystä vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Sanoma Oy:n päivitetyn vastuullisuusstrategian tavoitteena on Sanoman yhteiskunnallisen vaikutuksen vahvistaminen."
3) Onko po. yhteistyö omiaan vahvistamaan Sanoma yhteiskunnallista vaikutusta?
Sanoma Oy:n päivitetyssä vastuullisuusstrategiassa sana vastuullisuus on mainittu 1284 kertaa.
4) Onko po. yhteistyö mielestänne vastuullista?
5) Onko mielestänne oikein, että Samuli Suonpää leimasi heinäkuussa 2018 raporttini muovin kierrätyksen globaaleista ympäristöhaitoista äärioikeistolaiseksi valeraportiksi, vaikka YK:n jäsenmaat sopivat 10 kk myöhemmin erilliskerätyn muovin viennin kieltämisestä köyhiin maihin?
Sanoma Oy:n vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Teemme mediaa suomalaisille Luotettavaa suomalaista journalismia... Meille itsenäinen ja luotettava media ovat välttämätön osa avointa ja demokraattista yhteiskuntaa. Vahvistamme riippumatonta journalismia: edistämme sananvapautta, luomme yhteiskunnallista keskustelua ja lisäämme empatiaa ja suvaitsevaisuutta. "
6) Lisääkö po. yhteistyö luottamusta suomalaista journalismia kohtaan?
7) Onko po. yhteistyö omiaan turvaamaan avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan?
8) Onko po. yhteistyö oikea tapa vahvistaa riippumatonta journalismia tai sananvapautta ja onko se oikea tapa edistää yhteiskunnallista keskustelua?
9) Lisääkö po. yhteistyö empatiaa ja suvaitsevaisuutta?
Sanoma Oy:n vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Suomessa lehdistönvapaus on edelleen maailman kärkeä ja suomalaiset luottavat uutismedioihin... Tämän luottamuksen ylläpitäminen ja kehittäminen on meille tärkeää. Tuotamme faktapohjaista sisältöä, olemme sitoutuneet Journalistin ohjeisiin ja kerromme avoimesti toimitusprosesseistamme."
10) Onko po. yhteistyö omiaan lisäämään luottamusta uutismedioihin?
11) Osoittaako po. yhteistyö, että luottamuksen ylläpitäminen ja kehittäminen on Sanoma Oy:lle tärkeää?
12) Onko po. yhteistyö edistänyt faktapohjaista journalismia, kun tiedämme, että Wille Rydman ei saa syytteitä raiskauksesta?
Sanoma Oy:n vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Olemme Julkisen sanan neuvoston jäsen, ja Journalistin ohjeet ohjaavat journalistista työtämme. Journalistin ohjeisiin sisältyvät periaatteet koskevat ammatillista asemaa, tietojen hankkimista ja julkaisemista, haastateltavan ja haastattelijan oikeuksia, omaa kannanottoa sekä yksityisen ja julkisen määrittelyä. Lisäksi niissä annetaan ohjeita tiedotusvälineiden mahdollisten virheiden korjaamiseen sekä journalismin ja mainonnan erottamiseen toisistaan."
Journalistin ohjeiden yleinen johdantolinjaus:
"Näiden ohjeiden tavoitteena on tukea sananvapauden vastuullista käyttämistä joukkoviestimissä ja edistää ammattieettistä keskustelua."
13) Onko po. yhteistyö sananvapauden vastuullista käyttämistä joukkoviestimissä?
14) Onko po. yhteistyö edistänyt ammattieettistä keskustelua?
Itse vastaan tähän viimeiseen kysymykseen, että parhaimmillaan keskustelu Wille Rydmanin ajojahdin jälkeen voi johtaa journalismin tervehtymiseen.
Journalistin ammatillisen aseman määrittelemä 4. kohta alkaa:
"Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin."
15) Onko Samuli Suonpää ja päätoimittaja Kaius Niemi käyttäneet asemaansa väärin?
Ote journalistin ohjeista (välissä ei kursivoituna ja ei vahvennettuna kysymyksiäni Helsingin Sanomien toimituksen johdolle ja Sanoma Oy:n hallituksen jäsenille):
"Tietojen hankkiminen ja julkaiseminen
VIII. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
16) Onko Samuli Suonpää pyrkinyt omassa asiassani ja Wille Rydmanin käynnistäneessä ajojahdissa totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen?
X. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
17) Onko omassa asiassani Samuli Suonpää ja myöhemmin koko V-media ja Wille Rydmanin käynnistäneessä ajojahdissa Helsingin Sanomat pyrkinyt tarkistamaan tiedot mahdollisimman hyvin?
XI. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
18) Onko omassa asiassani V-media ja Wille Rydmanin ajojahdin käynnistämisessä Helsingin Sanomat pyrkinyt varmistamaan, että yleisö kykenee erottamaan tosiasiat sepitteellisestä aineistosta?
XII. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
19) Onko po. yhteistyössä Helsingin Sanomat suhtautunut kriittisesti tietolähteisiinsä, vaikka julkisuuteen nopeasti levisi tietoa, että motiivina saattoi olla vahingoittamistarkoitus Wille Rydmania kohtaan?
XIV ...
Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu.
20) Oliko po. yhteistyössä avattu yleisölle, että nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu?
XV. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate."
HS:n 19.6.2022 päivättyssä Wille Rydmanin ajojahdin käynnistänyt otsikko ja ingressi:
"Kokoomuksen salaisuus
Useat naiset kertovat kansanedustaja Wille Rydmanin ahdistavasta käytöksestä. Osa heistä on ollut tapahtuma-aikaan alaikäisiä, ja osa kertoo alkoholin tuputtamisesta ja väkivallasta. Kokoomuksessa Rydmanin kiinnostuksesta nuoriin naisiin ja tyttöihin on puhuttu laajasti, mutta ulospäin siitä on vaiettu. Rydman kiistää toimineensa epäasiallisesti."
21) Löytyykö po. yhteistyöllä tuotetusta uutisesta katetta ingressille ja otsikolle?
Sanoma Oy:n vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Päätoimittajat ja toimitustiimien esihenkilöt ovat velvollisia varmistamaan, että kaikki palveluksessamme olevat journalistit ymmärtävät ammatillisen vastuunsa.
22) Varmistiko päätoimittaja Kaius Niemi ja toimitustiimin esihenkilöt sen, että heidän palveluksessa olevat journalistit ymmärsivät po. yhteistyössä ammatillisen vastuunsa?
Sanoma Oy:n vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Samalla kun väärän tiedon leviäminen sosiaalisessa mediassa on kiihtynyt, on luotettavien uutisten tarve entistäkin suurempi. Siksi meille on tärkeää tukea lukutaitoa ja erityisesti medialukutaitoa."
23) Onko tämä vaihtoehtomedioissa ja sosiaalisessa mediassa todennäköisesti laajalti leviävä blogini väärän tiedon levittämistä vai onko po. yhteistyössä tuotettu Helsingin Sanomien 19.6.2022 tuotettu uutisointi sitä?
Sanoma Oy:n vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Mediamme ovat luotettavia ja tukevat yrityksiä kohdentamalla oikeat markkinointisisällöt oikeille yleisöille."
24) Onko po. yhteistyö omiaan luomaan luottamusta myös Sanoma Oy:n viestimien välittämään mainontaan vai onko asia päinvastoin?
Sanoma Oy:n vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Monimuotoisuus, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus on vastuullisuusstrategiamme ytimessä. Työtämme ohjaa koko konsernia koskeva, vuonna 2021 päivitetyt monimuotoisuus- ja osallisuusohjeet. Emme syrji iän, sukupuolen, etnisen alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen, perhetilanteen, vamman tai muun ominaisuuden vuoksi."
25) Tarkoitetaanko muulla ominaisuudella rikollista ominaisuutta?
26) Oliko Samuli Suonpään taustat tarkistettu, kun hänet palkattiin tekemään yhteistyössä kahden muun toimittajan kanssa Wille Rydmanin ajojahdin käynnistäneen uutisen?
Googlaamalla olisi Helsingin Sanomien päättäjät saaneet helposti tietoa kymmenen vuotta sitten Samuli Suonpään saamasta tuomiosta.
Sanoma Oy:n vastuullisuusstrategiasta poimittua:
"Edistämme YK:n kestävän kehityksen tavoitteita (SDGs eli Sustainable Development Goals)."
27) Onko Helsingin Sanomien johto ja Sanoma Oy:n hallitus tietoinen, että SDG6:n aiemmasta "pyhästä kolminaisuudesta" on pudotettu kirjain H eli hygienia, koska "tieteen" ohjaamassa Global Compact kontekstissa ei voida ilmastosyistä edistää teollistuneista maista aliravitsemuksen hävittänyttä hygieniaa sen vaatiessa sähkön ja veden jakelun ulottamista myös köyhille?
VALIKOITUJA LINKKEJÄ
https://www.netzerowatch.com/save-the-oceans-stop-recycling-plastic/
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-valeuutinen-muovinkierratyksesta
bd3894fa-5143-4b51-80c3-9a2692f695c1
Erkki Aho:
PE 27.07.2023 Päätoimittajat ja journalistiset ohjeet
http://kalajokinen.blogspot.com/2023/07/pe-27072023-paatoimittajat-ja.html
Helsingin Sanomat päätoimittaja Laura Saarikoski, Iltalehti päätoimittaja Perttu Kauppinen, Iltasanomat päätoimittaja Johanna Lahti, Yle pääjohtaja Merja Ylä-Anttila, MTV3 vastaava päätoimittaja Tomi Einonen
Tämä ei ole ko. tiedotusvälineiden mukaan uutinen:
Rikos on tämä
Olen joutunut Suomen valtion kidutusrikoksen kohteeksi. Kidutus on kestänyt nyt lähes 27 vuotta. Kidutus on alkanut 11.05.1995 ja jatkuu yhä. Rikos ei ole vanhentunut. Asia on kesken Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa. Olen tehnyt rikosilmoitukset Oulun poliisille ja valtakunnansyyttäjälle. Olen tehnyt jo kuusi kiirehtimispyyntöä.
Olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Minut on tuomittu 5 kuukauden ehdottomaan vankeuteen Sarianne Ervastin rikostutkintapyynnön seurauksena. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 25 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 26 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja olen joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Olen joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Olen menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Nyt olen sairastunut myös diabetekseen. Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on minulle äärettömän vaikea asia.
Koska poliisi ei tutki ja korkein oikeus ei pura eri oikeusasteiden vääriä päätöksiä, niin minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin haastaa ulosottoviranomaiset oikeuteen sen johdosta, että he perivät minulta sellaisia saatavia, mitkä on saatu aikaan rikosten avulla ja siksi ne on perintäkelvottomia.
TO 13.07.2023 Taidenäyttelyni kertoo totuuden Suomen historiasta vuodesta 1373 aina nykypäivään asti
http://kalajokinen.blogspot.com/2023/07/to-13072023-taidenayttelyni-kertoo.html
Juridisesti kysymys on tästä
Rikoslaki
11 luku 4 § (11.4.2008/212)
Törkeä
rikos ihmisyyttä vastaan Jos rikoksessa ihmisyyttä vastaan
1)
rikos kohdistuu suureen joukkoon ihmisiä,
2) rikos tehdään
erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla
taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai
järjestelmällisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen
törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä
rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen
vähintään kahdeksaksi vuodeksi tai elinkaudeksi.
Yritys on
rangaistava.
9 a § (4.12.2009/990)
Kidutus
Jos
virkamies aiheuttaa toiselle voimakasta ruumiillista tai
henkistä kärsimystä
1) saadakseen hänet tai muun
henkilön tunnustamaan tai antamaan tietoja,
2)
rangaistakseen häntä jostakin hänen tai jonkun muun
tekemästä tai tekemäksi epäillystä teosta,
3)
pelotellakseen tai pakottaakseen häntä tai muuta henkilöä
tai
4) rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän,
ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden,
seksuaalisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden,
terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen,
poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin
rinnastettavan seikan perusteella,
hänet on
tuomittava kidutuksesta
vankeuteen
vähintään kahdeksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi
sekä lisäksi viraltapantavaksi.
Kidutuksesta tuomitaan
myös virkamies, joka nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyy
alaisensa tai muutoin tosiasiallisessa määräysvallassaan
ja valvonnassaan olevan henkilön 1 momentissa tarkoitetun
teon.
Yritys on rangaistava.
Tämän pykälän
virkamiestä koskevia säännöksiä sovelletaan myös
julkista luottamustehtävää hoitavaan henkilöön ja
julkista valtaa käyttävään henkilöön sekä
viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta julkisyhteisön
työntekijään ja ulkomaiseen virkamieheen.
Mutta
tämä on ko. tiedotusvälineiden mukaan uutinen:
Rydman on lähettänyt rasistista kielenkäyttöä sisältävät viestejä vuonna 2016 silloiselle seurustelukumppanilleen Amanda Blickille. Rydman kirjoittaa viesteissä muun muassa, että kieltäisi huivien sijaan mieluummin huivia käyttävät ihmiset, ja että kielo ”leviää ja lisääntyy kuin somali”.
Journalistiset ohjeet
AMMATILLINEN ASEMA
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.
4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.
TIETOJEN HANKKIMINEN JA JULKAISEMINEN
8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
9. Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
13. Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.
14. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.
Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu.
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.
16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
HAASTATELTAVAN JA HAASTATTELIJAN OIKEUDET
17. Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
18. Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
19. Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta.
VIRHEEN KORJAUS JA OMA KANNANOTTO
20. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
24. Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.
25. Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.
YKSITYINEN JA JULKINEN
26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
28. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.
29. Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta.
30. Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.
31. Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.
32. Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.
33. Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin.
34. Arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.
35. Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti