Erkki Ahon blogi: LA 08.07.2023 Himankalaista asiaa

Himangan kirkko

Himanka perustettiin Lohtajan saarnahuonekunnaksi 1700-luvulla. Sitä ennen himankalaiset joutuivat kulkemaan kirkkoon vuoteen 1467 asti Pietarsaareen ja sitten Kokkolaan. 1500-luvulta lähtien he taivalsivat kirkkoon Lohtajalle. Omaa saarnahuonetta kuitenkin kaivattiin, ja vuonna 1786 yhteensä 17 himankalaista lähetti kuningas Kustaa III:lle anomuskirjeen asiasta. Kirjeessä perusteltiin saarnahuoneen tarvetta seikkaperäisillä kertomuksilla pitkistä ja vaivalloisista kulkuyhteyksistä Pohjanpään kylistä Lohtajalle. Himankalaiset kuvailivat kirjeessään syksyn kurakelejä, pimeyttä, vanhusten vaikeuksia matkanteossa, hevosten väsymistä ja kirkkoon kulkijoiden pakkomuonitusta, jota vaaditaan köyhiltäkin talonpojilta. Kirjeessä myös muistutettiin, ettei kelirikkoaikana saatu pappia sairaiden luo. Aluksi himankalaisten anomus evättiin tuomikapitulin johdolla, mutta 11.1.1787 Kustaa III antoi myöntävän päätöksen. Enää ei puhuttu saarnahuoneesta vaan kirkosta, jonka rakentamispuuhiin himankalaiset vuonna 1791 ryhtyivätkin.

Seurakunnan ensimmäiseksi saarnaajaksi valittiin Jacob Stenman vuonna 1803. Ensimmäinen pitempiaikainen saarnaaja oli Abraham Perander, joka hoiti Himangalla virkaansa vuosina 1826-1850. Kappeliseurakunnan aseman Himanka sai vuonna 1851. Seurakunnalle haluttiin saada pysyvä ja pätevä sielunhoitaja, mutta hanketta vaikeutti kuitenkin palkkaus, sillä vuonna 1856 kirkkoherran palkka oli 3630 ruplaa siinä missä Himangan kappalaiselle maksettiin 267 ruplaa. Seurakunnan oli siis itsenäistyttävä.

Ensimmäisen kerran itsenäistymisen puolesta alettiin vääntää känttä maaliskuussa 1872, kun valittiin kyläkunnittain 11 miestä valmistelemaan eroanomusta Lohtajasta. Kaksi vuotta myöhemmin senaatti kuitenkin tyrmäsi anomuksen. Maaliskuussa 1898 senaatti lopulta myöntyi seurakunnan itsenäistymiseen, mutta vasta sitten, kun Lohtajan kirkkoherra vaihtuisi. Lohtajan silloisen kirkkoherran muutettua Nivalaan sai Himangan seurakunta itsenäisyyden vappuna 1906. Vuoden 2010 alussa Himangan seurakunta itsenäisenä seurakuntana lakkasi ja muuttui Kalajoen kappeliseurakunnaksi, kun Himangan kunta liittyi Kalajoen kaupunkiin

Vanhan hautausmaan ympäröimä Himangan kirkko on seurakunnan ensimmäinen. Se on muodoltaan tasavartinen, sisäviisteinen ristikirkko, joka ristikeskuksesta kohoaa kahdeksankulmainen torninalusrakenne. Alun perin kirkon rakentamista viivästytti kiista sen paikasta. Kirkkoa suunniteltiin Rautilan kylälle noin kuusi kilometriä nykyistä paikkaa pohjoisemmaksi, mutta lopulta se päädyttiin kuitenkin rakentamaan Raumankarin markkinapaikan lähelle, johon muodostui sittemmin Himangan kirkonkylä. Perustuksia päästiin laskemaan 1791, ja kirkko valmistui ja se vihittiin vuonna 1794. Arkkitehtinä toimi pietarsaarelainen kirkonrakentaja ja rakennusmestari Jacob Rijif ja käytännön rakennustöitä johti hänen veljensä Carl. Turun akatemia professori ja kirjastonhoitaja Henrik Gabriel Porthan sanoi aikanaan Himangan kirkkoa kauneimmaksi koskaan näkemäkseen puukirkoksi.

Kirkon vieressä seisova kaksinivelinen kellotapuli valmistui vuonna 1823 keskipohjalaisen kirkonrakentaja Niilo Koskelan eli Pyörteen johdolla. Tapulissa oli kaksi kelloa. Kelloista isompi ln valettu Tukholmassa vuona 1794 ja pienempi helsinkiläisen Osberg & Baden valimolla vuonna 1860.

Himangan kirkkoa on remontoitu 1840-luvulla Samalla vuosikymmenellä saatiin kirkkoon alttaritaulu Jeesus ristillä, jonka maalasi taiteilija Johan Gustav Hedman vuonna 1845. Nykyasunsa kirkko sai vuoden 1897 remontissa, jolloin raskasta tornia pidennettiin ja ikkunoiden yläosan muotoa muutettiin. Vuonna 2010 Himangan kirkkoa kunnostettiin monelta osin: esimerkiksi äänentoisto ja sähköt uusittiin, sakastiin rakennettiin pieni vessa ja pesutilat, ja kirkkosalin valaistus nykyaikaistettiin. Myös vanhat kattokruunut kunnostettiin ja puhdistettiin. Remontin aikana tehtiin kiintoisia löytöjä, erilaisia asiapapereita ja viestilappuja sekä nyöritetty huopakenkä. Päiväisten mukaan ainakin osa tavaroista on peräsin 1890-luvun puolivälistä.

Lehterit sijaitsevat kirkon peräosassa. Sinne sijoitettiin urut, jotka Himangalle saatiin 1924. Nykyiset ovat 16-äänikertaiset, jotka ovat vuodelta 1981. Urkuparvella on myös kuoron paikka.

Hautausmaa sijaitsee n. 300-400 m kirkosta vanhan Kokkolantien varrella. Vanhastaan oli hautausmaa kirkkotarhassa, mutta 1890 se siirrettiin nykyiselle paikalleen. Sankarihaudat on kirkon pihassa. Siellä on 103 kiveä muistuttamassa, että sodan vuosina 1939-1944 kaatui rintamalla yli 100 himankalaista nuorta miestä. Se on ollut raskas uhri.

Seurakuntatalo sijaitsee aivan kirkon läheisyydessä. Sen on suunnitellut himankalaissyntyinen arkkitehti Risto Tilus. Se valmistui syksyllä 1969, ja 1980-luvulla sitä laajennettiin. Siinä on seurakuntasali, kahvio ja kerhohuone. Myös kanttorin virka-asunto on seurakuntatalon yhteydessä.

Ruonaojan kesäkodin vanha maja valmistui vuonna 1964. Kesäkodilla pidetään lasten ja nuorten kesäleirejä, vanhustenleirejä, sinne tehdään retkiä. Siellä pidetään kaksi viikkoa kestäviä rippukoululeirejä. Ruonalla on hyvä hiekkapohjainen uimaranta. Ruonaojan kesäkodin uusi maja on Kannuksen seurakunnan rakentama ja omistama. Se on kuitenkin ollut Himangan seurakunnan käytössä silloin, kun sillä on omat leirit. Vastavuoroisesti myös Kannuksen seurakunta saa käyttää Himangan omistamia tiloja omien leiriensä aikana.

Taidenäyttelystäni puuttuu vielä maalaus Himangan kirkosta. Pyrin siihen, että vuoden kuluttua taidenäyttelyssäni on maalaus Himangan kirkosta. Minulla on jo maalauksesta kahdesta himankalaisesta merkkihenkilöstä nimittäin kauppaneuvos Jukka Uunilasta ja Miss Suomi, kuuluttaja, toimittaja Anna-Liisa Tiluksesta.

Erkki Ahon taidenäyttelyn uusin muotokuvamaalaus esittää urheiluvaikuttaja Jukka Uunilaa. Muotokuva on taiteilija Rositsa Tanchevan maalaus.

Uunila, Jukka (1923–)

Kauppaneuvos, liikuntatieteiden kunniatohtori, Veikkauksen toimitusjohtaja, urheilujohtaja. Jukka Uunilaa voi sanoa perustellusti 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimmäksi kotimaisilla areenoilla toimineeksi suomalaiseksi urheilujohtajaksi. Hän vaikutti SUL:n, Suomen Olympiakomitean ja SVUL:n johtotehtävissä yli 40 vuoden ajan. Uunila vaikutusvaltaa lisäsi Oy Veikkaus Ab:n toimitusjohtajuus. Uunila on ollut ennen kaikkea yleisurheilumies ja huippu-urheilun edunvalvoja.

Jukka Uunila syntyi suojeluskunnan aluepäällikkönä toimineen isän ja opettajaäidin esikoisena valkoisen kenraalin C. G. Mannerheimin syntymäpäivänä 1923. Varhaisimmat vuotensa hän vietti Keski-Pohjanmaan Himangalla. Yleisurheilu ja penkkiurheilu kuuluivat Uunilan ja hänen veljiensä harrastuksiin. Oppikoululaisena Kokkolassa toiseksi tärkeäksi lajiksi tuli jalkapallo.

Uunila lähti suorittamaan asevelvollisuuttaan vapaaehtoisena täytettyään 18 vuotta 1941. Lyhyen koulutuksen jälkeen hänet komennettiin alikersanttina rintamalle Kiestingin suunnalle. Uunila kävi Reserviupseerikoulun jatkosodan aikana ja oli Jyväskylässä kevätkesällä 1944 urheilu-upseerikoulutuksessa, joka keskeytyi Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua. Uunila osallistui myös Lapin sotaan.

Sotien päätyttyä Uunila hakeutui koulutukseen Vierumäen urheiluopiston liikuntaneuvojakurssille, jolta hän valmistui helmikuussa 1946. Hän toimi aluksi lyhyen aikaa SVUL:n Keski-Pohjanmaan piirin piirivalmentajana ja 1946─1949 SUL:n aluevalmentajana. Uunilasta tuli 1949 juuri perustetun Kuortaneen urheiluopiston ensimmäinen johtaja.

Nuoren miehen tarmokkuus kiinnitti huomiota SUL:ssa. Uunila nousi SUL:n hallituksen jäseneksi 27-vuotiaana 1951. Uunila saavutti SUL:ssa nopeasti vahvan aseman. Helsingin olympiakisoissa hän toimi jo Suomen yleisurheilumaajoukkueen varajohtajana. Maaottelumiehistöjä hän johti 1951─1964 yli 50 kertaa ja olympiajoukkuetta Mexico Cityn kisoissa 1968. Uunilasta tuli 1950-luvulla myös SUL:n valmennusvaliokunnan puheenjohtaja.

Kuortaneen urheiluopiston johtajan paikalta Uunila siirtyi lehtiyhtiö Ilkan toimistojohtajaksi 1960. Kaksi vuotta myöhemmin Uunila sai kutsun Oy Veikkauksen Ab:n tytäryhtiön Kvartton johtoon. Muutto Helsinkiin paransi mahdollisuuksia toimia urheilujohtajana. Uunilasta oli tullut SVUL:n varapuheenjohtaja 1961.

SUL:n puheenjohtajaksi Uunila valittiin 1965 ja samana vuonna hänestä tuli myös Olympiakomitean varapuheenjohtaja. Suomen yleisurheilu eli tuolloin taantumakautta ja muun muassa Ruotsi voitti Suomen maaottelussa 12 vuoden tauon jälkeen. Suomen joukkue jäi 1966 Budapestin EM-kisoissa mitaleitta. Uunila koki myös, että yleisurheilu oli menettämässä asemiaan jalkapallolle ja pesäpallolle.

Näytti ilmeiseltä, että vanhoin keinoin ei enää voitu odottaa menestystä. Uunila lähti reippain ottein uudistamaan sekä valmennusta että johtamista. Tavoitteena oli parantaa huipulle tähdänneiden urheilijoiden valmentautumisedellytyksiä. Tilanteeseen oli mahdollista vaikuttaa sekä Uunilan johtoonsa saaman Olympiakomitean valmennusvaliokunnan että SUL:n kautta. SUL:n uudistamiseen hän haki vaikutteita yritysmaailmasta, josta omaksumiaan tavoitejohtamisen oppeja hän ryhtyi soveltamaan.

Uunilan mukaan urheilun arvostus mitataan suomalaisten silmissä nimenomaan yleisurheilussa ja erityisesti kestävyysjuoksumenestyksellä. Hän pestasi tunnetun uusiseelantilaisen juoksuvalmentajan Arthur Lydiardin nostamaan suomalaisen juoksun tasoa. Uunila pohjusti asian niin, että SUL:n luottamusmiehet hyväksyivät 1967 kallispalkkaisen Lydiardin tulon Suomeen. Lydiardin palkkaaminen herätti kuitenkin myös närää ja nähtiin suomalaisen valmennusosaamisen väheksyntänä.

Lydiardin kausi toimi Uunilan käsityksen mukaan ennen kaikkea herätteenä, joka pohjusti sekä 1970-luvun kestävyysjuoksumenestystä että hölkkäinnostusta. Uunilan vuoteen 1974 kestäneelle SUL:n puheenjohtajakaudelle osuivat Juha Väätäisen EM-menestys 1971 ja Lasse Virénin sekä Pekka Vasalan olympiavoitot 1972.

Olympiakomitean puheenjohtajaksi Uunila nousi 1969. Hänen valintansa kohtasi yllättävää vastustusta viime vaiheissa. Komitean väistyvä puheenjohtaja Akseli Kaskela ja Erik von Frenckell yrittivät ajaa paikalle Olavi J. Mattilan, vaikka Uunilalla oli komitean jäsenliittojen vahva tuki. Uunila voitti vaalin äänin 32─22.

Olympiakomitea muuttui Uunilan puheenjohtajakaudella olympiamatkojen järjestelytoimistosta koko olympiadin ajan aktiivisesti toimivaksi järjestöksi. Urheilijoiden valmentautumisen perustaksi luotiin silloisten tiukkojen amatöörisääntöjen ehdot täyttänyt stipendijärjestelmä. Lisäksi Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö aloitti toimintansa.

Uunila olisi halunnut keskittää valmennusta vielä enemmän lajeihin, joissa suomalaisurheilijoiden menestysmahdollisuudet olivat parhaat. Etusijalla olisivat siten olleet yksilölajit tai urheilumuodot, joissa kansainvälinen kilpailu on suhteessa vähäisempää, kuten pohjoismaiset talvilajit. Uunila ei kuitenkaan halunnut unohtaa kiristyvästä kilpailusta huolimatta yleisurheilua ja painia, joilla on pitkät kansalliset perinteet. Vaikutteita ajatteluun antoi Saksan demokraattisen tasavallan mitalimäärän maksimointiin tähdännyt urheilupolitiikka.

Oy Veikkaus Ab:n toimitusjohtaja Uunilasta tuli 1973. Valintaa edelsi poliittinen peli ja viime kädessä sen varmisti pääministeri Kalevi Sorsan (sos. dem.) antama hyväksyntä nimityspaketille, jossa SDP, Keskustapuolue ja SKDL saivat johtajanpaikat. Uunila hoiti toimitusjohtajan tehtävää vuoteen 1990.

Vuoden 1982 alussa Uunila sai johtoonsa urheilun suurimman keskusjärjestön SVUL:n. Urheilun keskusjärjestöt olivat tuolloin valtansa huipulla. Vuoden 1980 alussa voimaantullut liikuntalaki takasi niille pääroolin liikuntatoiminnan järjestäjinä ja rahoituksen vakaan kasvun. Urheilujärjestöjen henkilökunta kasvoikin nopeasti 1970─80-luvuilla Veikkauksen 1971 markkinoille tuoman Lotto-pelin tuoton ansiosta. Keskeisten urheilujohtajien valtaa kuvaa se, että 1980-luvulla Uunila sopi TUL:n puheenjohtajan Matti Ahteen sekä järjestöjen pääsihteerien Mauri Oksasen ja Ossi Sjömanin kanssa järjestömäärärahojen jaosta.

Uunilan toimintaa urheilujohtajana voi luonnehtia käytännönläheiseksi, menestyshakuiseksi ja urheilulähtöiseksi. Uunila varmisti omalla panoksellaan, että SVUL ja TUL saivat aikaan yhteistoimintasopimuksen kesällä 1966. Olympiakomiteassa hän toimi TUL:n edustuksen lisäämiseksi. Kun keskusjärjestöjen yhdistyminen näytti epätodennäköiseltä, niin oli järkevää toimia ristiriitoja lieventäen. Puoluepolitiikasta Uunila pysytteli erossa. Hän on määritellyt ainoaksi puolueekseen ”urheilupuolueen”.

Uunilan asemaa vahvisti se, että hän osasi koota lähipiiriinsä henkilöitä, jotka tukivat hänen päämääriään. Komitean ensimmäiseksi valmennuspäälliköksi Uunila ajoi 1969 Kalevi Tuomisen. Carl-Olaf Homén hoiti Olympiakomitean pääsihteerin tehtäviä oman toimensa ohella 1969─1973. Sittemmin Homén toimi SUL:n ja Olympiakomitean johdossa. Olympiakomitean varapuheenjohtajan tehtävää 1973─1980 hoitaneella Pertti Paloheimolla oli hyvät suhteet Urho Kekkoseen. Olympiakomitean ensimmäiseksi päätoimiseksi pääsihteeriksi Uunila järjesti 1977 eteläpohjalaisen Kosti Rasinperän. Hän oli myös SUL:n ja Olympiakomitean johdossa toimineen Tapani Ilkan taustavoima. Uunilalle oli lisäksi hyvät suhteet Opetusministeriöön. Kokoomuspoliitikko Harri Holkeri kuului Uunilan lenkkiseurueeseen.

Urheilupolitiikkaa tarkasti seuranneeseen Urho Kekkoseen Uunilalla oli etäinen suhde. Hän antaa kuitenkin Kekkoselle tunnustusta ”ainoana presidenttinä”, joka on tosissaan edistänyt urheiluasioita. Uunila ei pannut pahakseen, jos häntä kutsuttiin toisinaan julkisuudessa ”urheilun Kekkoseksi”. Uunilan on myös sanottu olevan hyvä puhuja, mutta huono kuuntelija.

Luottamusmiehiin ja kenttäväkeen on vedonnut Uunilan kiistaton karisma. Kookkaalla ja johtajanoloisella miehellä on ollut kykyä pelkistää asiat iskulauseiksi ja sitkeyttä toistaa viestinsä yhä uudelleen. Uunila kiersi vuodesta toiseen ahkerasti kenttää. Epävirallisissa yhteyksissä Uunila heittää urheilumiehille ominaista, toisinaan kovaakin herjaa. Arvostusta on lisännyt se, että Uunilan laaja-alainen lajituntemus on Suomen ehdotonta huippua. Hän on myös kuntoliikunnan harrastaja, jolle kertyi hiihtokilometrejä 1970-luvulla talvikaudessa yli 2000. Rintamamiehenä hänellä on ollut samat kokemukset kuin suurella osalla aikalaisistaan, mikä on osaltaan lisännyt uskottavuutta.

Uunilalla oli johtajana kentän vankka tuki, minkä vuoksi häntä oli vaikea haastaa puheenjohtajavaaleissa. Tämä kävi ilmi, kun Uunilalle oli tarkoitus löytää vastaehdokas SVUL:n liittokokouksessa 1989 Mikkelissä. Uunila torjui pääsihteeri Mauri Oksasen useiden lajiliittojen avustuksella junaileman yrityksen SVUL:n piirien tuella ja ottamalla esiin urheilun keskusjärjestöjen yhdentymisajatuksen.

Uunilan Mikkelissä pitämä puhe sai urheilun yhdentymiskehityksen liikkeelle. SVUL näytti alkuvaiheessa kykenevän määrittelemään prosessin kulun etenkin sen jälkeen, kun Suomeen muodostettiin Esko Ahon (kesk.) johdolla sinivihreä hallitus 1991. Uunila ja SUL:n puheenjohtaja, työministeri Ilkka Kanerva (kok.) saivat edellisen hallituksen pääministerin Harri Holkerin (kok.) suostumaan Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajaksi. Holkerin päätehtävänä oli viedä läpi urheilun yhdentyminen SVUL:n toivomalla tavalla.

SVUL:n sijoitustoiminnan aiheuttamat talousvaikeudet muuttivat kuitenkin neuvottelujen kulkua, mikä paransi TUL:n asemaa oleellisesti. Velkojien ja valtion kanssa sovituilla järjestelyillä SVUL ja sen omistama Vierumäen urheiluopisto pelastuivat konkurssilta. Uunilan oli kuitenkin myönnyttävä siihen, ettei SVUL lopulta liittynyt marraskuussa 1993 perustetun SLU:n jäseneksi, vaan lakkautti toimintansa. SVUL:n loppuvaiheet ovat himmentäneet Uunilan kuvaa urheilujohtajana. Hän itse on sanonut suhtautuneensa kriittisesti SVUL:n käymiin kasinopeleihin, mutta hän ei toisaalta kuitenkaan käyttänyt arvovaltaansa niiden torjumiseen.

Kansainvälisissä tehtävissä Uunilan toimintaa rajoitti heikko kielitaito. Jukka Rangell toivoi 1966 Uunilan ryhtyvän seuraajakseen Kansainvälisessä olympiakomiteassa, mutta tämä joutui kieltäytymään heikon englannin kielen taidon vuoksi.

Uunila on eläkevuosinaan ottanut kantaa huippu-urheilun tilaan Suomessa. Hänen mielestään arvokisoihin on etenkin 2000-luvulla valittu urheilijoita liian kevein perustein. Työnsä 2010 aloittanut Huippu-urheilun muutostyöryhmä on kuullut Uunilaa asiantuntijana.

Liiteosio

Ahti Juhani (Jukka) Uunila S 4.6.1923 Oulu. V Aluepäällikkö Kalle Uunila ja kansakoulunopettaja Sally Siviä Soini.

Ura. Viisi luokkaa keskikoulua Kokkolan Suomalaisessa Yhteiskoulussa; liikuntaneuvoja 1946; SUL:n aluevalmentaja 1946─49; Kuortaneen Urheiluopiston johtaja 1949─60; Ilkka Oy:n toimitusjohtaja 1960─62; Kvartto Oy:n toimitusjohtaja 1962–73; Oy Veikkaus Ab:n toimitusjohtaja 1973─90.

Luottamustoimet. SUL:n johtokunnan jäsen 1951─64 ja puheenjohtaja 1965─74; SVUL:n varapuheenjohtaja 1961─82 ja puheenjohtaja 1982─93; Olympiakomitean varapuheenjohtaja 1965─69, puheenjohtaja 1969─84; Olympiakomitean valtuuskunnan jäsen 1959─96, puheenjohtaja 1985─96; Valtion urheilulautakunnan jäsen 1966─67; Valtion urheiluneuvoston jäsen 1967─73; Yleisurheilun Tukisäätiön hallituksen jäsen 1953─88; Stadion-säätiön hallituksen jäsen 1976─84; edustajiston jäsen 1963─74 ja 1984─; Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön hallituksen jäsen 1972─2004, puheenjohtaja 2004─07.

Ansiomerkit. Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1982 (kultainen ansioristi 1973); talvisodan muistomitali; jatkosodan muistoristi; SUL:n kultainen ansioristi; SNLL:n kultainen ansiomitali; SVUL:n kultainen ansiomerkki 1966; SVUL:n kunniajäsen 1975; kauppaneuvos 1976; liikuntatieteiden kunniatohtori (Jyväskylä) 1982; Olympiakomitean ja SUL:n kunniapuheenjohtaja; KOK:n Olympic Order 1982; IAAF:n kunniajäsen 1978; Elämänurapalkinto Urheilugaalassa 2008.

Tuotanto. Kansainvälinen 75-vuotias Olympia-aate / Den internationella 75-åriga Olympiska rörelsen / The international 75 years old Olympic movement. Avery Brundagen ja Jukka Uunilan puheet Olympia-aatteen 75-vuotisjuhlassa. Tal av Avery Brundage och Jukka Uuni. Olympiakomitea, Helsinki 1968; Tahkon hengessä. Ideointi ja toteutus Jukka Uunila et al. Suomen Urheilutoimittajain Liitto, Helsinki 1981.

Toimittanut: Pohjanmaan Urheiluopisto 1950, Kuortaneen Urheiluopisto 1970, 20 [vuotta]. Toimituskunta: Matti Lähdesmäki, Jukka Uunila ja Veli Kaakinen. Kuortaneen Urheiluopisto, Kuortane 1970.

Urheilusaavutukset: –

Julkiset muotokuvat ja muistomerkit: –

Henkilön mukaan nimetty: –

Lähteet. Nurmela Kari A. Jukka Uunila, Urheilujohtaja. Weilin+Göös, Helsinki 1979; Kokkonen Jouko, Pyykkönen Teijo. Suomalainen urheilujohtaja itse asiasta kuultuna. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi no. 24. Liikuntatieteellinen Seura, Helsinki 2011; Kulha Keijo K. Urheilujärjestöjen kujanjuoksu – urheilun rakenneuudistus 1989─1993. Suomen Urheilumuseosäätiön julkaisu n:o 14. Suomen Urheilumuseosäätiö, Helsinki 1995.

Kirjoittaja(t): Jouko Kokkonen

Anna-Liisa Tilus

Muotokuvan Anna-Liisa Tiluksesta on maalannut taiteilija Rositsa Tancheva

Anna-Liisa Tilus-Väisänen (s. 17. joulukuuta 1964 Himanka on suomalainen entinen missi, nykyinen tiedottaja ja Ylen televisiokuuluttaja.

Hän voitti Miss Suomi -kilpailun vuonna 1984 19-vuotiaana ja oli silloin 173 senttimetriä pitkä ja painoi 53 kiloa. Tilus oli kilpailussa myös kuvauksellisin missi ja lehdistön ihannetyttö. Perintöprinsessoiksi valittiin Tiina Laine ja Tiina Hyvärinen. Miss Maailma -kilpailussa Tilus pääsi finaaliin.

Anna-Liisa Tilus on TV1-televisiokanavan kuuluttaja ja TV1:n vakituinen kanavaemäntä. Hän on opiskellut tiedottajaksi ja toiminut muun muassa Seinäjoen Tangomarkkinoiden juontajana.

Anna-Liisa Tilus oli naimisissa tuottaja Antti Väisäsen kanssa vuodesta 1988, mutta pari erosi lokakuussa 2013. Kaksi heidän kolmesta lapsestaan on jalkapalloilijoita, nuorempi Leo Väisänen sekä isoveli Sauli Väisänen.

Ex-missi Anna-Liisa Tiluksen pojat Sauli ja Leo Väisänen tekevät urheiluhistoriaa – äiti kannustaa katsomossa!

https://www.seiska.fi/Uutiset/Ex-missi-Anna-Liisa-Tiluksen-pojat-Sauli-ja-Leo-Vaisanen-tekevat-urheiluhistoriaa-aiti

Kotiliesi: Anna-Liisa Tilus kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin: ”Kun on astunut omalta hiekkalaatikoltaan epämukavuusalueelle, se on kerta kerralta vähän helpompaa”

https://seura.fi/viihde/julkkikset/anna-liisa-tilus-kun-on-monta-kertaa-astunut-omalta-hiekkalaatikoltaan-epamukavuusalueelle-se-on-kerta-kerralta-vahan-helpompaa/

Anna-Liisa Tilus ja idolimyytti

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/12/04/anna-liisa-tilus-ja-idolimyytti

Futisäiti Anna-Liisa Tiluksen jännät paikat – molemmat pojat Huuhkajissa: ”Ihan mieletön fiilis”

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/aeea20e3-f20c-4ea6-b7f0-33518c806148

Maalaistyttö Anna-Liisa Tiluksesta tehtiin paperinukke: "Mietin että nyt olen urani huipulla"

https://www.apu.fi/artikkelit/maalaistytto-anna-liisa-tiluksesta-tehtiin-paperinukke-mietin-etta-nyt-olen-urani-huipulla

Anna-Liisa Tiluksen molemmat pojat mukana historiaa tehneissä Huuhkajissa – äiti jännitti paikan päällä: ”Ihan huikea härdelli”

https://www.is.fi/viihde/art-2000006312680.html

KUVAT: Anna-Liisa Tilus 50 vuotta – tyrmäävänä missiajoista tähän päivään

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuvat-anna-liisa-tilus-50-vuotta-tyrmaavana-missiajoista-tahan-paivaan/4620380#gs.b21sd8

KUVA: Missitrio 30 vuoden takaa juhli Tiluksen viisikymppisiä – tunnistatko?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kuva-missitrio-30-vuoden-takaa-juhli-tiluksen-viisikymppisia-tunnistatko/4622558#gs.b21tjw

YLE TV1 Anna-Liisa Tilus kuuluttaa Meripojan Elämää 2004

https://www.youtube.com/watch?v=5X5rv79qyks

Yle TV1: Kuulutus 14.10.2011

https://www.youtube.com/watch?v=zK-lcCTN7X0

Miss Suomi 1984 - 2/2

https://www.youtube.com/watch?v=-5FRO_N3ApU

Menestyneitten naisten vierailut jatkuvat

https://www.verkkoviestin.fi/lionshkipasila/kausi_2018-2019/menestyneitten_naisten_vierailut_jatkuvat/

Aikakone/Anna-Liisa Tilus

https://www.elka.fi/aikakone/index.php/tag/anna-liisa-tilus/

Video: suomalainen kertoja Anna-Liisa Tilus ilahdutti virolaisia katsojia

https://menu.err.ee/647171/video-soome-diktor-anna-liisa-tilus-roomustas-eesti-televaatajaid

Miss Suomi 1984

https://www.youtube.com/watch?v=VzllPe_YOhg

Miss World 1984 Anna-Liisa Tilus

https://www.youtube.com/watch?v=RUUbF5HZraw

YLE TV1 Anna-Liisa Tilus kuuluttaa Meripojan Elämää 2004

https://www.youtube.com/watch?v=5X5rv79qyks

Yle TV1 kuulutus - Ben Furman (2002)

https://www.youtube.com/watch?v=CXHCYe5hqts

Anna-Liisa Tilus ja idolimyytti

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/12/04/anna-liisa-tilus-ja-idolimyytti

anna-liisa tilus facebook

https://www.google.com/search?q=anna-liisa+tilus+facebook&tbm=isch&ved=2ahUKEwiW4oynrvv_AhVNEhAIHVc9CuQQ2-cCegQIABAA&oq=facebook+anna-liisa+tilus&gs_lcp=CgNpbWcQARgAMgYIABAIEB46BAgjECc6BwgjEOoCECc6BQgAEIAEOggIABCABBCxAzoICAAQsQMQgwE6BAgAEAM6BAgAEB46BwgAEBMQgAQ6CAgAEAgQHhATUIwPWJCSAWCxqAFoAXAAeAOAAbABiAG3JZIBBTIzLjI0mAEAoAEBqgELZ3dzLXdpei1pbWewAQrAAQE&sclient=img&ei=O1-nZNbYJM2kwPAP1_qooA4&bih=485&biw=1043

Raumankari

Himangan kirkonkylän vanhin alue on nimeltään Raumankari. Tätä aluetta kutsuttiinkin vielä vuonna 1809 Raumaksi. Raumankari oli vanha markkinapaikka, josta nykyiset jokakesäiset Raumankarin markkinat saivat alkunsa.

Raumankarista länteen Pohjanlahden rannalla sijaitsi ennen saha, josta on jäljellä kookas punatiilinen piippu ja tulipesä. Paikkaa kutsutaan vieläkin Sahanmäeksi

Raumankari tunnettiin markkinapaikkana ilmeisesti jo 1600-luvulla, jolloin tänne alkoi syntyä kiinteää asutusta. Rauma nimi säilyi pitkään, sillä vielä 50-luvulla kotikylältäni lähettihin Raumalle. Vasta myöhemmin kylien puhekieleen vakiintui nimi Himanka, mutta syntyperäinen himankakyläläinen lähtee vieläkin Himangolle!

Rauman vaurastuminen alkoi 1790-luvulla, kun kokkolalainen liikemies Anders Roos perusti Raumankoskeen sahan. Myöhemmin saha siirtyi jokisuuhun Sautinkarille, jossa toiminta päättyi 1950-luvulla. - Sahasta on muistona savupiippu.

Himanka itsenäistyi ja erosi Suur-Lohtajasta vuonna 1868, mutta Suur-Lohtajan seurakunnan aika päättyi vasta sen viimeisen kirkkoherran rovasti Keckmanin kuoltua vuonna 1882.

Markkinaperinne

Sataman vaikutuksesta Raumankarista oli tullut tunnettu markkinapaikka, johon nämä jokakesäiset kotiseutuyhdistyksen järjestämät markkinat perustuvat.

Raumankarin satama on ollut useita laivoja omistaneen ja Himangan kotiseutuyhdistyksen sekä nuorisoseuran perustajan laivuri Sakari Pöyhtärin mielestä Perämeren paras luonnonsatama. Laivat veivät puuta, tervaa, nahkoja ja eri muodoissaan säilöttyä Perämeren kaaren kalaa. Suomalainen hauki oli suosittu kala mm. Ranskan hovissa ja täällä huomattava vientiartikkeli. Aiemmin suola oli tärkein tuontiartavara, mutta myös vilja sekä kansan vaurastumisen myötä sokeri.Vielä 1960-luvulla Himangan edustalla avomerellä lastattiin vuosittain yli sata puutavaralaivaa. - Laivaliikenteen päättyttyä siihen liittyvä sanasto alkoi unohtua. - Mitä merkitsivät föörmanni, vinsmanni, hakapoika, vastaanottaja, venemies, samoin kuin raamisahan tälläri - dimensioasetteen tekijä.

Nykyisin kauppojen ketjuuntuminen vaikeuttaa pienten tuottajien toimintaa, sillä tavarataloketjut eivät ota valikoimiinsa niiden tavaraa. Niiden hyllymetrillä on laskennallinen kateodotus. Lisäksi pienillä on usein tuontitavaroita korkeampi hinta. - Näin kilpailu kasvattaa kauppataseen vajetta ja työttömyyttä sekä vaikeuttaa suomalaisen pienteollisuuden toimintaa ja elintarvikeomavaraisuusastetta.

Edellisestä johtuen entisajan markkinoille on selkeää tilausta, sillä niillä pienet paikalliset tuottajat saavat myydyksi tuottamiaan hyödykkeitä. Eli kun aiemmin tavaratarjonta siirtyi markkinoilta marketeihin, nyt se palaamassa marketeista takaisin markkinoille! - Tavarataloketjujen markkinaosuuskilpailu aiheuttaa vakavia kannattavuusongelmia alku-tuotantoon myös maatiloilla. Hintakilpailu kohdistuu eniten tuotantoketjun heikoimpaan eli puolustuskyvyttömään alkutuottajaan. Suomen ruokakauppa on kahden kauppa: S- ja K-ryhmillä on yhteensä yli 81 prosenttia. Kolmannen eli Lidl-ketjun osuus on reilut yhdeksän prosenttia markkinoista. - Siksi Raumankarin markkinoiden kaltaisille tapahtumille on selkeää tilausta.

Yksilön itsenäistyessä paljastuu persoona

Yksilön itsenäistyminen alkoi 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun ruotsalaisia sukunimiä alettiin suomentaa ja keksittiin uusia nimiä. Asuinpaikka saattoi vaikuttaa nimen valintaan kuten Mäkitalo ja Kuusisto. Pohjanmaalla käytettiin kaksiosaisia nimiä kuten, Ala-Himanka, Ylä-Himanka, Ala-Talo, Ala-Pöntiö, Yli-Hillilä, Väli-Verronen ja Keski-Rautila. Oman sukunimeni takaa löytyy Mikko Mikonpoika Mickelsson. Sukunimi muuttui Himangaksi ja myöhemmin paikan mukaan Ylitaloksi.

Nimen edessä olleet liitteet talokas, siirtolainen, torppari, mäkitupalainen selkeyttivät henkilön yhteiskunnallista asemaa. Oma sukunimi osoitti kuitenkin ihmisen itsenäistymistä ja omaehtoista toimeentuloa. Tutkijan mukaan suomalaistettuinakin nimiin on jäänyt piirteitä, jotka muistuttavat Ruotsinvallan ajan nimiperimästä.

Kylillä olleista henkilönimistä muutama: Vertin Eeva Maija, Liisin Aukko, Feelen Ensti, Alappen Ville, Eppun Ensti ja Jooneksen Topi. Kukin omista lähtökohdistaan johtuen muistiin jääneitä persoonia. - Väärinkäistysten välttämiseksi samannimisiä ihmisiä yksilöitiin monin tavoin. Kivisellä asui kaksi Hannaa. He erottuivat siviilisäätynsä mukaan: Akka-Hanna ja Tyttö-Hanna. Nimiin liittyy koomisuuttakin, sillä Tyttö-Hanna oli huomattavasti Akka-Hannaa vanhempi.

Valtakunnan ja kunnanhallinnosta muistetaan

Rautilassa oleva kuninkaankivi muistuttaa Ruotsin kuninkaan Aadolf Fredrikin Rauman läpikulusta v. 1752 - Juha Vainion sanoin: matkalla pohjoiseen. Himangankyläläiset isovanhempani kertoivat kiven olevan paikalla, jolla Tömisevän Maija-Liisa oli tehnyt Ruotsin kuninkaalle peukalovoileivän.

Laivuri-Sakrista ja kirjuri-Matista löytyy Anna-Liisa Granskogin ja Olavi Himangan tallentamaa tietoa. Kyseessä ovat siis Sakari Pöyhtäri ja Matti Kuru.

Maailmaa nähnyt Sakari Pöyhtäri arvosti suuresti kotiseutuaan. Hän oli perustamassa Himangalle kotiseutuyhdistystä v. 1930 ja toimi vuosikymmeniä sen puheenjohtajana. Hän keräsi esineistöä kotiseutumuseoon ja tallensi kansanperinnettä, mm. kotiseudun sanastoa aina viimeisiin elinvuosiinsa asti.

Kirjuri-Matti joutui kunnallisen elämän vilkastuessa hoitamaan monia luottamustehtäviä. Hän ei pyrkinyt niihin, vaan tuli niihin kutsuttuna - ja aina vaatimattomana tekemättä numeroa itsestään. - Märsylän kestikievarissa pidetyssä varsinaisessa kuntakokouksessa talokas Matti Kuru valittiin kunnallislautakunnan esimieheksi eli kunnanesimieheksi 21.12.1903 sen jälkeen, kun läänin kuvernööri oli kumonnut syyskuun 21. päivänä tehdyn esimiesvaalin.

Tarinaa viime vuosisadalla vaikuttaneista persoonista, joista tuskin historiaa kirjoitetaan, mutta joiden elämästä kerrotaan juttuja, joista nautitaan ja joille nauretaan.

Sanavalmis posteljooni Siermalan Olavi kuvasi Haapalan Jannen ammattitaitoa napeksentekijänä näin: "Laskimma veljen, Matin kans Pekanpauhasa verkkoja, ko mailta päin nousi musta pilivi ja välillä kolisi. Soutaessani sanoin Matille, että anna sen verkon mennä, ettei jääjä ukkosenilimahan merelle. Pilivi nousi niin äkkiä, että souvimma Haminaperähän suojahan. - Voi jeekkana sentähän, ko tultihin perukkahan me huomasimma kolinan syyn. Janne teki kämpänporstuasa napeksia ja kolina tuli siittä, kö se pani valamihin napeksen pyörihin rinnettä turpuahan alas lahtehen".

30-luvun pulavuosina teillä kierteli työttömiä lentojätkiä etsimässä työtä ja ruokaa. Tömisevän Ville ja Hinni asuivat maantien varessa nykyisellä Tömisevän talon paikalla. Vertin Eeva-Maija Kekolahdesta oli kuullut Tömisevässä käyneen varkaita. Tultuaan Tömisevään Eeva-Maija alkoi päivitellä: "Olipa se kova paikka, ko varastivat kuistista justihin kirnutun voin ja vielä ne Villen pitkävartiset saappahat!" - Aina rauhallinen Ville otti takataskusta sanomalehdestä revityn paperilapun ja kääri siihen jymysätkän ja sytytti sen. Vedettyään parit henkoset hän totesi: "No, empä minä siittä voista niin perusta, ko sehän olis tullu syötyä ihteltäki, mutta saappaahat pitää olla laivanlastuussa ponttuulla".

- Ville oli ostanut Torvenkylän KPO:sta kolme kiloa heinänsiemeniä ja laittoi pussin polkupyörän tarakalle. Palatessaan hän pysähtyi Torvenkylän tienhaarassa vedenheitolle ja huomasi viimeisten siementen varisevan maahan. Harmeissaan Ville nosti hiestä tummuneen lakin lippaa ja raapi otsaa todeten: "Raato, ko en huomannu ostaa viittä kilua - nehän olis riittänny kotia asti." Edelleenkin eläviä tarinoita.

-------

Meri ja Lestijoki ovat mahdollistaneet Raumankarin ja kunnan kehittymisen nykyasemaan. Kuitenkin 50-luvulla Himanka nousi huomattavaksi turkistuottajakunnaksi, jota alaa seurattiin tarkoin. Kuntiin perustettiin elinkeinoasiamiehen virkoja ja ne innostivat seuraamaan Himangan esimerkkiä. Muodin nopea vaihtelu sekä turkiselänten kasvatusta vastustava joukko ovat tehneet alasta vaikeasti ennakoitavan ja riskialttiin.

Vielä vuosituhannen vaihteessa Mansikan kalasataman kautta tuli kesän aikana yli 5,5 miljoonaa kiloa silakkaa maihin, mutta nykyisin määrä jäänee alle viiden tonnin. Dioksiinihysteria, lihan kulutuksen voimakas tuki ja kalan vaatimaton jatkojalostus ohjasivat silakkakiintiöt Viroon. Seurauksena oli maistuvan kalan - silakan troolikalastuksen loppu. Kotitarvekalastukselle on käymässä samoin.

Juhliessamme Raumankarin menneisyyttä kunnioitamme nykyisen elintason luoneita sukupolvia. Mutta kysyvätkö lastemme lapset elivätkö nykyiset sukupolvet ansiotasoa korkeampaa elintasoa? Menikö edunvalvonta työn tuottavuuden edelle, kun velkojen maksua jää jälkipolville?

Raumankarin markkinat – matkablogi

https://www.matkablogi.fi/raumankarin-markkinat-2019-himanka/

Raumankarin markkinat v 2022

https://www.youtube.com/watch?v=TeTEAKQepUQ

Jari Saarenpää soittaa harmonikkaa Raumankarin markkinoilla Himangalla 2019

https://www.youtube.com/watch?v=paxUl0zAx-0

Harmonikkaesitys, Raumankarin markkinat 2018, Himanka

https://www.youtube.com/watch?v=8cKHPU9nE-g

Muutama välähdys Raumankarin markkinoilta v2016 -2017

https://www.youtube.com/watch?v=vB8w-U6kd1Q

Raumankarin Markkinat 2016

https://www.youtube.com/watch?v=0F-DStCs6wM