Kyösti Kallio vieraili Kalajoella
Kyösti Kallio
Kyösti Kallio (alun perin Gustaf Kalliokangas, nuoruudessaan tunnettu myös nimillä Kustu ja Kustaa, 10. huhtikuuta 1873 Ylivieska – 19. joulukuuta 1940 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen tasavallan neljäntenä presidenttinä vuosina 1937–1940. Hän johti maansa talvisodan läpi, ja sodan jälkeen hän erosi terveyssyistä ja kuoli samana päivänä. Hän oli ensimmäinen virastaan eronnut ja ainoa virassa kuollut presidentti. Tätä ennen hän toimi kuudesti eduskunnan puhemiehenä ja neljästi pääministerinä.
Ennen valtakunnallista uraansa Kallio oli suurtilallinen ja paikallisvaikuttaja kotipaikkakunnallaan Nivalassa. Hän oli säätyvaltiopäivillä vuodesta 1904, asettui ehdolle ensimmäisiin eduskuntavaaleihin vuonna 1907 ja tuli valituksi nuorsuomalaisen puolueen riveistä. Seuraavana vuonna hän siirtyi Suomen Maalaisväestön Liittoon eli myöhempään Maalaisliittoon, jonka varhainen johtohahmo hänestä tuli Santeri Alkion ohella. Hän oli maatalousministerinä P. E. Svinhufvudin itsenäisyyssenaatissa ja uudelleen lyhyet kaudet vuosina 1919 ja 1920. Pääministerinä hän johti maareformia jok a auttoi torppareita hankkimaan omia maita. Vuosina1931 ja 1937 hän oli Maalaisliiton ehdokas presidentiksi, jälkimmäisissä vaaleissa hän voitti istuvan presidentti Svinhufvudin selvin luvuin.
Kyösti Kallio on Suomen presidenteistä ainut, jolla ei ole ollut akateemista tai vastaavaa oppiarvoa, vain silloisen keskikoulun päättötodistus
Kallio aloitti valtiopäivämiesuransa Piippolan tuomiokunnasta valittuna talonpoikaissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904–1905 vain 31-vuotiaana. Näin nuoren edustajan valinta säätyvaltiopäiville oli varsin poikkeuksellista. Kallio oli näkökannaltaan perustuslaillinen nuorsuomalainen, joka kagaalin jäsenenä vastusti Suomen suuriruhtinaskunnassa laittomiksi koettuja Venäjän asevelvollisuuskutsuntoja. Maaliskuussa 1904 hän osallistui Ruotsissa karkotettuina olleiden aktivistien koollekutsumaan Bodenin kokoukseen. Kallio osallistui säätyvaltiopäiville myös 1905–1906 ja hänet valittiin ensimmäiseen eduskuntaan 1907 nuorsuomalaisten ja Suomen Maalaisväestön Liiton (myöhemmin Maalaisliiton) yhteislistalta. Hän vaihtoi nuorsuomalaisen puolueen Maalaisliittoon lähinnä sen vuoksi, ettei se kiinnittänyt riittävästi huomiota maaseutukysymykseen. Kallio toimi maalaisliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuoteen 1912 sekä toistamiseen 1914–1917
Kyösti Kalliosta tuli maatalousministeri 17. huhtikuuta 1919 Kaarlo Castrénin ja myös tätä seuranneeseen J. H. Vennolan hallitukseen. Kallio vastusti Kaarlo Juho Ståhlbergin tapaan 1919 Mannerheimin suunnittelemaa Pietarin valtaamista Nikolai Judenitšin avuksi, minkä tarkoituksena oli saada ympärysvaltojen Venäjän sisällissodassa tukeman Venäjän väliaikaista hallitusta seuranneiden hallintojen tuki Suomen itsenäisyyden tunnustamiselle. Väliaikainen hallitus oli korostanut Venäjän yhtenäisyyttä ja jakamattomuutta. Kallio suhtautui kriittisesti myös Itä-Karjalaan kohdistuviin heimosotiin, mistä aiheutuneiden erimielisyyksien vuoksi sisäministeri Heikki Ritavuori ammuttiin 1922.
oukokuussa 1920 Kallio valittiin eduskunnan puhemieheksi. Kalliosta tuli jälleen maa- ja metsätalousministeri J. H. Vennolan II hallitukseen 1921, missä hän aloitti Lex Kalliona tunnetun asutuslain, millä pyrittiin pakkolunastamaan maata tilojen luomiseksi tilattomalle väestölle ja laajentamaan tiloiksi itsenäistyneitä torppia. Kallion pyrkimys onnistui 1922 oikeiston hävittyä vaalit. Eduskunnan puhemiehenä Kallio toimi kaikkiaan 15 valtiopäivillä vuoteen 1936 saakka. Hän on Suomen historian toiseksi pitkäaikaisin eduskunnan puhemies 16 valtiopäivillä puhemiehenä toimineen Karl-August Fagerholmin jälkeen
Kalajokiset muistavat rovastin mielipuuhassaan eli kuokan varressa. Kuokka ja lapio luontuivat hänelle yhtä hyvin kuin kansliatyötkin. V. H. teki kaikkia töitä. Kerrotaan, että hän oli ollut alasti tyhjentämässä Hietalan pappilan lehmänavetan virtsakellaria, kun Kyösti Kallio oli tullut ministeriaikanaan tapaamaan Kiviojaa, joka oli syytänyt alasti kellarin pohjasta sakeaa velliä ämpäriin. On todennäköistä, että rovasti ei halunnut sotkea vaatteitaan vaan toimi virtsakellarissa sen takia alasti.
Urho Kekkonen Kalajoella
Ulkoministeri Urho Kekkonen vieraili Kalajoella 1954. Kuvassa keskellä ulkoministeri Kekkonen, äärimmäisenä vasemmalla Uuno Rahko ja äärimmäisenä oikealla Uuno Välimaa sekä kumartuneen silmälasipäinen keihässuuruus Matti Järvinen Rahjassa.
Uuno Rahko oli Urho Kekkosen henkilökohtainen ystävä ja vuorovaikutusta tapahtui kirjeitse ja henkilökohtaisten tapaamisten välityksellä. Rahjan satamahankkeeseen tutustunut ulkoministeri Urho Kekkonen yöpyi Rahkoilla 31.7-1.8. 1954 välisen aikana. Tällä käynnillä oli mukana myös 1930-luvun keihässuuruus, olympiavoittaja ja moninkertainen maailmanennätysmies Matti Järvinen, joka ystävystyi Kekkosen kanssa tämän toimiessa 15 vuotta Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana ja samalla useimpien kisasjoukkueiden johtajana. Saman vuoden 1954 lopulla Urho Kekkonen valittiin Maalaisliiton presidenttiehdokkaaksi ja hänestä tuli 1956 Juho Kusti Paasikiven seuraaja erittäin jännittävissä vaaleissa. Urho Kekkosen astuttua virkaan 1. maaliskuuta 1956, Kalajoella ei viivytelty pari vuotta aikaisemmin sattuneen markkinapinan tuomioiden armonanomuksen laatimisessa maan uudelle johtajalle, jota pidettiin Kalajoen ystävänä. Lausuntokierroksen tietystä hitaudesta huolimatta kapinatapahtuma ja sen taustat olivat selkiytyneet presidentti Kekkoselle niin, että hän saattoi kirjoittaa asiasta Uuno Rahkolle jo 30. kesäkuuta 1956: - Minulle ovat tulleet Kalajoen miesten armonanomukset ja monet puoltavat lausunnot sekä korkeimman oikeuden hylkäävä lausunto. Luulin, että asia olisi selvempi ja mieleni teki armahtaa, mutta asiaan on tullut muutos. Kaikissa lausunnoissa todetaan, että tuomitut ovat olleet nuhteettomia ja esimerkillisiä nuorukaisia, joissa ei ennen ole ollut moitteen sijaan. Rikosrekisteri osoittaa kuitenkin, että yksi heistä on tuomittu 1949 juopumuksesta ja virkamiehen vastustamisesta viideksi kuukaudeksi ehdolliseen ja kaksi poikaa 1954 muun muassa viinankeitosta. Jos Kalajoen pojat armahdetaan, muille vastaavasti tuomituille ovet ovat auki ja pahasti. - Olen sitä mieltä, että tuomiot ovat kohtuuttomat ja armo paikallaan, mutta tilanne on mutkistunut. Haluan kuulla mielipiteesi. Ehkä Sinulla on aikaa panna pari riviä paperille. Käytännössä valtion päämiehen kirje merkitsi lopullisesti sitä, ettei presidentti Kekkonen katsonut mahdolliseksi armahtaa markkinakapinaan osallistuneita. Rovasti Vilho Kivioja kirjoitti asiasta presidentti Kekkoselle, mutta lopputulos oli muuttumaton.
Uuno Rahko oli presidentin valitsijamiehen 1962 noottivaaleissa. Kalajokelainen maanviljelijä ja kunnallisneuvos Uuno Rahko (1910-1977) oli poikkeuksellisen aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa. Hän istui Kalajoen kunnanvaltuustoosa 1948-1977 toimien valtuuston puheenjohtajana vuodet 1957-1967. Rahko vaikutti myös Kalajoen kunnanhallituksessa ja lukuisissa luottamustoimissa. Uuno Rahkon osuus Kalajoen sataman toteuttamisessa oli sangen keskeinen. Sataman rakentamisen välttämättömyys sekä Kalajoen että laajemmankin alueen elinkeinoelämälle oli pitkään Uuno Rahkon keskeinen sanoma erilaisissa tilaisuuksissa. Nuorempana hän oli aktiivinen nuorisoseuralainen ja samalla seuran voimistelujoukkueen johtaja. Kalajoen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana Rahko toimi peräti 36 vuotta.
Kalajokilaakson historiatoimikunnan puheenjohtaja Uuno Rahko (kirja kädessä) luovuttamassa tasavallan presidentti Urho Kekkoselle Suur-Kalajoen Historian II-osanensimmäistä kappaletta 9.2.1962. Kuvassa mukana myös Kalle Kivioja Nivalasta ja Urho Aho Reisjärveltä.
Matkailuhotelli
Matkailuhotelli
Kalajoki sai modernin, ympärivuotisen majoitusliikkeen vuonna 1964, kun Suomen Matkailijayhdistys ja valtio rakennuttivat Tuomipakkain mäelle hotellitasoisen matkailumajan. Hotellin saaminen kohotti alueen matkailullista tasoa ja mahdollisti ympärivuotisen majoittumisen. Ajanmukainen hotelli tarjosi myös tasokkaat puitteet kokouksille ja juhlille. Hotellia laajennettiin jo vuosikymmenen lopulla. Kaikki eivät varauksetta hyväksyneet A1 –anniskeluoikeuksin varustettua hotellia. Maalaisliiton paikallinen naisjaosto toimitti valtuustolle 1026 kuntalaisen allekirjoittaman vetoomuksen hanketta vastaan. Valtuusto äänesti anniskeluoikeuksien puolesta 16-3.
Matkailuhotelli sai korkeatasoisia vieraita 16.6.1966, kun Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin seurueineen vierailivat Kalajoella Pohjois-Suomen kierroksen päätteeksi. Kekkoselle Kalajoki oli tuttu jo aiemmilta matkoilta. Erään tiedon mukaan hän olisi vieraillut paikkakunnalla jo 1930-luvun lopulla sisäministerinä tutustumassa Rahjan sataman kehittämiseen. Seuraava vierailu tapahtui pääministeriaikana 1950-luvulla, jolloin Kekkonen tutustui Rahjan saaristoon ja Kallankareihin. Vuonna 1962 presidentti Kekkonen kävi Kalajoella kalastus- ja virkistysmatkalla, jolloin hänelle järjestettiin päivällinen kansanopistolla.
Kekkonen ja Kosygin aloitti vierailunsa Oulusta 16.6.1966
Oulusta jatkettiin matkaan Raaheen
Rautaruukilla laajennustyönmaan vihkiäisissä
Kekkosen
ja Kosyginin Pohjois-Suomen vierailu 16.6.1966 oli alkanut aamulla
Oulusta, puolilta päivin siirryttiin Raaheen ja noin kello 16
saavuttiin Kalajoelle. Rouvat saapuivat ensimmäisinä. Vieraita
vastaanottamassa olivat valtuuston pj. Uuno Rahko ja
kunnanhallituksen pj. Uuno Välimaa. Keski-Pohjanmaa –lehti kertoo,
että alueella liikuskeli valkolakkisia poliiseja, ulkoministeriön
virkamiehiä ja paljon myös paikallisia, jotka olivat tulleet
autoilla paikalle katsomaan arvovieraita. Kansainvälisiä
lehtimiehiä oli tullut paikalle kolme linja-autollista.
Virvokejuomapöytiä aseteltiin sinne tänne. Päävieraat saapuivat
vähän myöhemmin, he istuivat kuumissa autoissa
paitahihasillaan.
Lehdessä kuvattiin pääministeri Kosyginia
vaatimattomaksi ja hiljaiseksi mieheksi, joka tervehti heitä
venäjäksi ja vetäytyi pian sisätiloihin. Presidentti Kekkonen
tuli sen sijaan ulos juttelemaan. Uuno Rahkolta hän tiedusteli,
vieläkö Rahjankylän Laurinkarin vesillä liikkuu yhtä paljon ja
yhtä suuria haukia kuin ne kymmenkunta, jotka hän syksyllä –62
veteli virvelillä.
Seurueen naiset saapumassa Kalajoen matkailuhotellille. Kekkosen seuralaisena Anita Hallamaa.
Kekkonen ja Kosygin saapuvat Kalajoelle
Uuno Rahko ja Urho Kekkonen juttelevat Matkailuhotellin luona
Seurue siirtyi matkailuhotellilta Hiekkasärkkien rantasaunaan saunomaan ja uimaan. Suurlähettiläs Kovalevin mainitaan harjoitelleen uintiliikkeitä jo etukäteen. Seurueen käyttämät saunavihdat roikkuivat pitkään saunan eteisessä muistuttamassa arvovieraista. Illallinen syötiin hotellissa, isäntänä toimi Rautaruukki Oy:n hallintoneuvoston pj. Ahti Karjalainen, joka kohotti maljan Suomen ja Neuvostoliiton väliselle yhteistyölle. Rahko ja Välimaa ojensivat Kosyginille Kalajoen kunnan viirin. Ylivieskasta kello 22.30 lähtenyt juna kuljetti vieraat takaisin pääkaupunkiin.
Tasavallan presidentti Urho Kekonen, Rautaruukin pääjohtajaa Helge Haavisto ja ulkoministeri Ahti Karjalainen
Kuvassa Rautaruukin toimitusjohtaja Helge Haavisto, Kalajoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Uuno Rahko, ulkoministeri Ahti Karjalainen, tasavallan presidentti Urho Kekkonen Neuvostoliiton tuleva pääministeri Aleksei Kosygin on vastassa uimasta tulijoita ja on jo ehtinyt pukeutua.
Urho Kekkonen saunoi Kalajoella 1960-luvun puolivälissä tapahtuneen Raahen Rautaruukin matkansa yhteydessä, jolloin mukana oli myös Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin sekä ulkoministeri Ahti Karjalainen. Kalajoen Hiekkasärkillä saunomisesta on säilynyt mainio valokuvakin, missä korkeat kylpijät ovat palaamassa presidentti Kekkosen johdolla aatamin puvussa saunaan käytyään välillä meressä uimassa. Kosygin oli siinä vaiheessa jo pukeutunut ja kumartaa saunan kuistilla ensimmäisenä tulevalle Kekkoselle.
Hiekkasärkkien saunomiseen liittyvän tarinan mukaan saunakaljaa oli varattu liian vähän – vain pullo mieheen-, eikä kukaan uskaltanut koskea juomiin, jotta presidentille jäisi enemmän.
Rautaruukin pääjohtaja Helge Haavisto
Diplomi-insinööri Helge Haavisto (2.8.1920 – 2005) oli peräti neljännesvuosisadan ajan (1960–1985) rauta- ja terästeollisuutta sekä kaivostoimintaa harjoittavan, myös Pohjoismaiden suurimmaksi teräksen tuottajaksi laajentuneen Rautaruukki Oy:n toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja. Myös monissa muissa metalliteollisuuden yrityksissä ja järjestötehtävissä vaikuttanut Haavisto tunnettiin maan johtavana "teräsmiehenä".
Alexander Stubb vieraili Kalajoella presidentinvaalikampanjan aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti