maanantai 23. lokakuuta 2023

MA 23.10.2023 Kalajoen Mehtäkylän historiaa


Mehtäkylä sijaitsee Kalajoen kaupungin koillisosassa. Kaupungin keskustasta n. 14 km Oulainen-Merijärvi -tietä itään.

Kylän asutus on keskittynyt pääsääntöisesti Alavieska-Yppäri maantien suuntaisesti lähes 8 kilometrin matkalle. Oulainen, Ylivieska ja Raahe ovat reilun 30 kilometrin säteellä kylästä, hyvien liikenneyhteyksien päässä.

Mehtäkylä

https://mehtakyla.fi/Kylaeyhdistys/


Jylyn kallioiden arvoitus













Runsas kilometri Pyhäjoen ja Kalajoen rajalla lähellä Merijärven rajaa olevasta Kauhajärvestä eteläänpäin on Jylynkallio. Vaakasuorassa kalliossa on Kauhajärven Jylyillä kalliokirjoitusta, jota jotkut ovat yrittäneet pitää luonnon oikkuna. Siitä on valokuva Suur-Kalajoen historian II osan lopussa sivulla 542. Selvät suorat rivit tuskin voi olla luonnonoikku. Näkyvissä oleva kirjoitus löytyi heinäkuun alussa 1901, kun eräät pikkupojat menivät Jylkän riihen ovelle tansseja katsomaan. Aikuiset miehet riihestä sanoivat halveksivan iskulauseen: ”Täällä ei karijoopeja tarvita”. Silloin pojat lähtivät Jylyille ja rupesivät käärimään siitä sammalvällyjä, joissa huomasivat kohokirjaimia. Pian he totesivat että kalliossa oli syvennyksiä jotka tarkoin vastasivat sammalkääröihin tulleita kirjaimia.

Siinä ruvettiin pitämään joka kesä tansseja, kunnes saatiin ensimmäisen maailmansodan alussa Romppaisen rakentama Mehtäkylän Nuorisoseuran talo. Jylyille käveltiin noin 3 km metsäpolku Silvastilta. Nyt on valmistunut Merijärven tien Isomäeltä noin 3 km:n pituinen metsäautotie, joka loppupäästään on kaksihaarainen. Näiden haarojen väliin jää Jylynkallio. Alue oli ennen Valtion ”Kauhajärven puisto”, joka viime sotien jälkeen annettiin metsättömien pientilojen lunastaa itselleen. Alueelle pääsee myös Merijärven Saukkonperän kautta.

Vieläkin näkyy kalliokirjoitusten lähellä pelimanneja varten tehdyt kivi-istuimet. Eräät tutkijat ovat pitäneet mahdollisina, että tanssit kuluttivat kirjoitukset epäselviksi. Luonnollisemmalta tuntuu, että pieksun pohjat ovat voineet kulua, mutta ei kallio, jossa tanssit pidettiin vain 15 vuotena. Kirjoitus on vanhaa, koska sen päälle oli kasvanut sammalvällyt. Suur-Kalajoen historian II osa sivu 57 kerto, että rajankäyntiin 1760 Kalajoen ja Pyhäjoen pitäjien välillä valittiin mm. Matti Jylkkä. Tämän poika Tapani kuoli 1803 maanmittausinsinöörinä Rovaniemellä. Saattaa olla mahdollista, että isä otti koululaispoikansa tuohon rajankäyntiin, Poika saattoi kujeilla hakkaamalla kallioon lyseossa oppimiaan kirjaimia. Todennäköisempi on kuitenkin toinen otaksuma kalliokirjoituksen synnystä. Ensimmäinen rauhansopimus Venäjän ja Ruotsin kesken tehtiin Pähkinäsaaressa 1323. Alkuperäisen rauhansopimuspöytäkirjan mukaan tuo raja kulki Karjalaln kannaksen ja Savon halki sekä päättyi Pohjanlahden rannalla ”Petäjäjokeen”. Tätä on arveltu Pattijoeksi että Pyhäjoeksi.

Kustaa Vilkunan mielestä Petäjäjoki Pähinäsaaren rauhassa tarkoittaa Petäjäisojaa, joka Yppärinkylässä laskee Pohjanlahteen. Hän kulki veneellä koko rajan pituuden Kannakselta Pohjanlahteen ja löysi Savossa koskien kivistä numeroituja pyykkejä. Se matka tuntui sopivan Pähkinäsaaren rauhan rajaksi. Sen rajan varrella on Rajaniemi-nimisiä taloja monessa kohti mm. Alavieskassa ja Pyhäjoella. Jos Vilkunan olettama raja on oikea, on se kulkenut Jylyn kallion yli. Niillä tienoilla on kivipyykkejä, joissa on Ruotsin ja Venäjän vaakunat. Rajan sanotaan Pyhäjoella päättyneen Hanhikiveen, jossa sanotaan olleen kummankin valtakunnan vaakunat. Siihen tulee Pyhäjoen ja Saloisten pitäjien raja, jonka pyykkinumero on yhä kiven päällypinnassa. Kivi tosin on Parhalahdenkylän kohdalla mutta se saattoi Pähkinäsaaren rauhan rajankäynnin aikana olla ainoa vedenpäällinen kivi, johon saattoi tehdä merkinnän rajan päästä.

V. H. Kivioja on työskennellyt ahkerasti Jylyn kallion arvoituksen ratkaisemiseksi. Hän kirjoitti pääministeri Kosyginille ja Suomi-Neuvostoliitto-Seuralle ja koetti pyytää Moskovan oppineita käymään Jylyillä. Hän lähetti kuvankin kirjoituksista. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kautta hän sain asiantuntijalausunnon oppineilta E.Makajev ja M.V. Shtshepkina. He lausuivat, että pitäisi saada parempia kuvia uusin menetelmin. Nyt  he saattoivat todeta, että kirjoitus ei ole skandinaavista, vaan voidaan rinnastaa muinaisslaavilaiseen paalu – ja tuohikirjoitukseen, joka on lyhennettyä eikä voi arvata ilman suuria tutkimuksia, mitä kirjaimia on jätetty pois. Lausunnot on päivitetty syksyllä 1967. Yhä edelleen on Jylyn kallioiden arvoitus ratkaisematta. Sulevi Juhola on tehnyt erittäin paljon työtä raja-asioiden selvittämisessä.

Lähdeaineisto V.H. Kiviojan kirjoitus Kalajoki-lehdessä


Kalajoen ja Mehtäkylän argeologiset kohteet

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_list.aspx

Pohjois­Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 Kalajoki

https://pohjois-pohjanmaa.fi/wp-content/uploads/2020/08/3542.pdf


MEHTÄKYLÄ Jylkän talonpoikaistila (RKY 2009) valtakunnallisesti arvokas Jylkkä valtakunnallisesti arvokas


kohteen nimi: Ala­Sorvari, Kivelä ja Mehtäkylän osuusmeijeri

kunta: Kalajoki kiinteistötunnus: 208­404­6­38

kylä/k.osa: Mehtäkylä tyyppi: käsi­ ja pienteollisuus ajoitus: 1864­1917 arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kuvaus:

Alasorvarintien vanhojen rakennusten keskittymä sijaitsee Mehtäkylän peltoaukean laidalla metsän reunassa. Rakennusryhmä näkyy Oulaistentietä ajettaessa. Sorvarin maakunnallisesti arvokas talo sijaitsee Oulaistentien vastakkaisella reunalla ja valtakunnallisesti arvokas Jylkän talonpoikaistila noin kilometrin päässä peltoaukean toisella laidalla. Asutuksesta on osa purettu ja siirretty pois mutta jäljellä olevat Kivelän talo sekä Ala­Sorvarin neliosainen luhti muodostavat nykyisellään 2000­luvun maalaistalon ja aitan kanssa eheän neljän kantin pihan. 1920 luvun vanha meijeri sivummalla kertoo Sorvarin puhdon aktiivisesta yrittämisestä ja on tärkeä osa koko kylän pienteollisuus­ ja kaupankäyntihistoriaa. Kivelän päärakennus on kaunis ja suhteikas pohjalaistalo, jossa on hyvin säilynyt taidokkaasti tehty kaareva räystäslinja ja kaunis pikkuruudullisin ikkunoin ja nikkarityylisin koristeaihein varustettu kuisti. T-­karmillisissa ikkunoissa on empirevaikutteisia päätykolmioita. Takajulkisivussa ollut kuisti näkyy vielä ”varjona” seinässä. Sisätilat, huonejako ja kiinteä sisustus on hyvin säilynyt; mm. alkuperäiset, ootrauksin käsitellyt peiliovet. Maalari on perimätiedon mukaan ollut ”Saukkon maalari”, luultavasti Merijärveltä. Aikaisemmin samassa pihapiirissä ollut vanha, Kaarlo Sorvarin omistama asuinrakennus on purettu ja myyty Kokkolaan uudelleen pystytettäväksi. Vanhassa talossa toimi aikoinaan Osuuspankki, jonka hoitajana oli vanhaisäntä. Uusi asuinrakennus valmistui 1994. Pihalla on säilynyt vanha neliosainen luhti, joka nykyisin on kesänukkumapaikkana ja varastotilana. Ala­Sorvarin pihapiirin ulkopuolella, sen välittömässä läheisyydessä tien varrella, on entinen Mehtäkylän Osuusmeijerin tiilirakennus, jonka yläkerrassa on asuintiloja. Sementtitiilistä pientä meijerirakennusta on sen valmistuttua kuvailtu suhteikkaaksi ja se onkin säilyttänyt edustavuutensa etualan aukkomuutosta lukuun ottamatta. Meijerissä on hyväkuntoinen konesaumakatto ja kauniit porrastetut tiiliräystäät. Sen alkuperäiset ikkunat ovat yhä jäljellä. historia: Mehtäkylän meijeritoiminta on kehittynyt kokonaan paikkakunnan toisten kylien meijeritoiminnasta riippumattomana. Kylän ensimmäinen meijeri perustettiin maaliskuun 18. päivänä 1885. Tämä savuojan osuusmeijeri oli samantapainen kuin paikkakunnan toisetkin kylämeijerit, aluksi kokonaan käsivoimainen, ja myöhemmin rakennettiin kirnu hevosvoimalla käytettäväksi. Meijeri oli toiminnassa tammikuuhun 1930. Toinen samanlainen meijeri sijaitsi kylän toisessa päässä Jylkän talon lähellä. Tämä meijeri paloi joulukuussa 1929. Ajanmukaisen meijerin rakentaminen oli Mehtäkylässäkin lukuisia kertoja esillä ennen kuin se johti osuusmeijerin perustamiseen toukokuun 13. päivänä 1929. Perustamisen yhteydessä oli myös kysymys yhtymisestä Kalajoen Osuusmeijeriin ja sitä varten kokeiltiin maidonkuljetustakin jonkin aikaa. Kuljetushankaluudet talven aikana kuitenkin estivät yhtymisen toteuttamisen. Pahimpana meijeripuuhan ehkäisijänä oli paikkakysymys. Varmoja vedensaantipaikkoja meijeriä varten oli ainoastaan kahdessa paikassa, eivätkä jäsenet päässeet yksimielisyyteen paikasta. Paikkakysymyksen takia meijerin rakentaminen viivästyi vielä yhdellä vuodella, jolloin vasta päästiin yksimielisyyteen. Meijeri rakennettiin sementtitiilestä ja varustettiin 1500 litran koneistolla. Laitoksesta tuli hyvin sopusuhtainen ja tarkoituksenmukainen. Aiemmat meijerit luovuttivat seuraajalleen omaisuutensa, ja talkoohenki oli kiitettävä. Meijeri aloitti toimintansa vuonna 1931.


kohteen nimi: Keski­Sorvari kunta: Kalajoki kiinteistötunnus: 408­404­14­20 kylä/k.osa: Mehtäkylä tyyppi: asuinrakentaminen ajoitus: 1722­1808 arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kuvaus: Piha sijaitsee näkyvällä paikalla Mehtäkylään tultaessa, aivan Oulaistentien varrella, ohitse virtaa Yppärinoja. Päärakennuksen tarkkaa rakennusvuotta ei tiedetä, sen arvellaan kuitenkin olevan 1700­luvulta. Taloon on tehty peruskorjauksia vuosina 1977­1980, mm. sisäsauna ja eteinen. Yläkerrassa on myös kaksi kamaria. Talo on vuorattu päreillä ja siinä on alkuaan ollut avokuisti, nykyiset kuistit ovat uudisrakennelmia. Piha on alkujaan ollut umpipiha, toinen asuinrakennus on viety Merijärvelle, pihalla ollut luhti on purettu. Pihalla on säilynyt lato, jonka arvellaan olevan vanhempi kuin päärakennus. Hieman pihan ulkopuolella on kylkiäisellä varustettu aitta, jossa on hienoja empiretyylisiä koristeaiheita. Talon läheisyydessä on vanha hirsinen rakennus, jonka kylkeen on tehty autokatos. Pihan liittymän yhteyteen hieman etäälle päärakennuksesta on rakennettu neljä rankorakenteista talousrakennusta. Pienimuotoiset punamultamaalatut lato, kuivaamo ja konesuoja reunustavat pihatietä kertoen sotien jälkeen harjoitetusta maataloudesta. historia: Sorvarin suvun kantatila on perustettu Mehtäkylään ainakin jo 1620. Sorvarin talossa on asunut kalajokinen valtiopäivämies Antti Juhonpoika Sorvari. Hänen tiedetään osanneen myös ruotsin kielen, mihin viittaa hänen peruluettelossaan olleet ruotsinkieliset kirjat. Hän osallistui 1772­73 valtiopäiville, joiden aikaan hän myös kuoli. 1850 mainitaan Kalajoen pitäjässä rakennetun muutamia kyläteitä; tien rantamaantieltä Kalajoen sillan luota Metsäkylään Sorvarin taloon rakensivat Metsä­ ja Taluskylän miehet. Talossa tiedetään olleen kestikievari; tilalla on säilynyt taksalista kestikievareille v. 1883.


kohteen nimi: Mehtäkylän kyläkaupat kunta:

Kalajoki kiinteistötunnus: mm. 208­404­6­6 kylä/k.osa: Mehtäkylä tyyppi: liike-­elämä ja kaupankäynti ajoitus: 1945­1974 arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kohteen sisältämät rakennukset: Osuuskaupan asuinliiketalo; Osuuskaupan rakennus ja lastauslaituri; Rauhanyhdistys (ent. koulu ja liiketila); kuvaus: Oulaistentien ja Tammelantien risteyksen välittömässä läheisyydessä sijaitsee Mehtäkylän vanha kaupallinen keskus, jossa on aikanaan ollut kahdesta kolmeen kauppaa. 1940­50 lukua edustaa yhä asuinkäytössä oleva vanha osuuskaupan asuinliiketalo sekä toiselle jo puretulle liikehuoneistolle kuulunut varastorakennus lastauslaitureineen. Tammelan tien toisella puolella sijaitsee persoonallinen osittain mansardikattoinen vinkkelinmuotoinen vanha liike­ ja varastorakennus sekä eteläpuolella hieman kauempana risteyksestä 1950­luvun hahmoon osittain uudistettu vanha seurantalo, joka on nykyisin Rauhanyhdistyksen käytössä.


kohteen nimi: Mehtäkylän vanha koulu kunta: Kalajoki kiinteistötunnus: 208­404­8­20 kylä/k.osa: Mehtäkylä tyyppi: opetus ja koulutus ajoitus: 1918­1944 ajoitusselite: 1920­luku arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kuvaus: Edustava 1920­luvun koulu sijaitsee metsän tuntumassa, peltoaukean reunassa, tien läheisyydessä. Kertoman mukaan koulu poistui käytöstä sotien jälkeen, kun uusi koulu valmistui 1940­luvulla. Tiilikattoinen rakennus on sisätiloineen alkuperäisessä kunnossa lukuun ottamatta veneveistämöä varten asennettuja nosto-­ovia  metsänpuoleisessa päädyssä sekä tienpuolipäädyn asuinhuoneiston 1990­luvun muutoksia. Kuistit, ikkunat, ovet ja piharakennus ovat alkuperäisessä asussaan ja edustavia. Asukkaiden suullisen kertoman mukaan talossa sijainneessa veneveistämössä on veistetty muiden muassa Kalajoen Jukuparkin merirosvolaiva.


kohteen nimi: Silvasti kunta: Kalajoki kiinteistötunnus: 208­404­­3­35 kylä/k.osa: Mehtäkylä tyyppi: maa­ ja metsätalous ajoitus: 1722­1808 arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kuvaus: Poikkeuksellisen iäkkäitä rakennuksia maisemallisesti kauniilla paikalla. Silvastiin liittyy merkittävää paikallishistoriallista merkitystä. Vanha pihapiiri, josta on jäljellä enää talousrakennukset. Aitat reunustavat kauniisti Silvastinkujaa Yppärinojan varrella sillan kupeessa. Talli­luhti muodostaa hienon pääteaiheen Silvastille ajettaessa. Niilo Silvastille kuuluva ja hänen pihapiirissään sijaitseva kookas punaiseksi maalattu talli­luhti on vanhoja aittoja nuorempi. Kokonaisuuteen liittyy myös vanhoista hirsikehistä koottu navetta. historia: Yppärinojan latvoilla vanhimmat talot ovat Metsälä ja Silvasti, jotka mainitaan ensimmäisen kerran 1598. Silvastin perusti Vilppu Ollinpoika Rahkoi, joka lienee ollut Pohjankylän Rahkoja. Silvastin tila on ollut samalla suvulla vuodesta 1731 asti. Silvastiin, joka tuolloin kuului vielä Taluskylään, tiedetään rakennetun pitäjän ensimmäisiin kuuluva kivinavetta 1777. Vanhat asuinrakennukset on purettu pois. Silvastin talon historiaan liittyy kalajokinen kirkonrakentaja Sipi Pekanpoika Silvasti (1746­1790), joka suunnitteli Pyhäjärven ristikirkon ja osallistui myös Kärsamäen kirkon rakennustöihin.


kohteen nimi: Yli­Nikula kunta: Kalajoki kiinteistötunnus: 208­404­24­0 kylä/k.osa: Mehtäkylä tyyppi: maa­ ja metsätalous ajoitus: 1722­1808 arvottaminen: maakunnallisesti arvokas kuvaus: Pihapiiri on yksi ehjimpiä ja kauneimpia Kalajoella. Rakennukset ovat lisäksi poikkeuksellisen iäkkäitä. Maakunnallisesti merkittävä kohde. Talot sijaitsevat Samulintien päässä ja ne muodostavat tiiviin ja suljetun ryhmän pellon ja metsän rajalle. Vanhan pihapiirin takana metsää vasten sijaitsevat uudemmat tuotantorakennukset. Tiiviin neliöpihan ympärillä on kolme asuinrakennusta sekä talli­luhtirakennus. Talli­luhdista on osa purettu pois. Uusin asuinrakennus on korjattu ja varustettu pesutiloilla 1970­luvulla ja uudelleen 1998. Siinä on kaarevat räystäät ja kaunis mutterikuisti nikkarityylisine ristikkokoristeluineen ja lukuisine lasiruutuineen. Vanhempi asuinrakennus on peruskorjattu 1992, jolloin mm. hirsirakennus lämpöeristettiiin, ulkovuorattiin, ikkunat ja sisätilat uusittiin ja varustettiin pesutiloilla. Suunnittelijana oli rkm Rauli Mäkitalo. Vanhimpaan, vuoraamattomaan asuinrakennukseen on sijoitettu mm. lämpökeskus. Piha on yksi hienoimmista säilyneistä neliöpihoista Kalajoella. Pihan ulkopuolella tulotien varrella on neljä aittaa, joista vanhimmat ovat 1700­luvulta. Pihapiirin lähietäisyydelle on rakennettu uusi historisoiva kartanotyylinen Kannustalo. historia: Mehtäkylän vanhimpiin kuuluvaan tilaan liittyy monta tarinaa: isonvihan aikana olisi perimätiedon mukaan tapettu kaikki talon asukkaat pientä tyttöä lukuunottamatta. Suvun hallussa tila on ollut 1800­luvun alusta lähtien.


Simon Silven – kirkonrakentaja
















Kallan kirkko

















Raution kirkko

Kalajoen Iso-Jylkän talon isäntä, kirkonrakentaja Simon Silven on ollut merkittävimpiä keskipohjalaisia 1700-luvun rakennusmestareita. Hänen pääasiallinen toiminta-alueensa oli Pohjois-Pohjanmaalla ja Ylä-Savossa. Silvenin rakennustuotanto ja säilyneet piirustukset osoittavat, että hän on hallinnut laajasti perinteisen kirkon- ja tapulinrakennustaiteen ja samanaikaisesti kyennyt omaksumaan monia kirkkotehtuurin senaikaiksia uutuuksia.

Simon Silven syntyi 11.8.1747 ja kuoli 29.4.1798. Simon Silven syntyi kahdeksanlapsiseen perheeseen kuudentena lapsena. Sukunimi juontuu hänen kotikylänsä Kalajoen Metsäkylän nimestä. Tärkeimmän rakennusmestarioppinsa hän lienee saanut isältään kirkon- ja tapulinrakennustyömailla, Sen lisäksi on mahdollista, että hän on nuoremman veljensä, maanmittari Stefan Silvenin tavoin istunut jonkin aikaa koulunpenkillä.

Kirkonrakentaja 
Simon Silvenin vanhin itsenäinen työ lienee Nurmeksen tapulin rakentaminen vuonna 1773. Tuolloin mestari oli 25-vuotias. Sitä ennen hän oli osallistunut isänsä johtajamaan Kärsämäen kirkon rakentamiseen 1765. Omien suunnitelmien mukaan Simon Silven rakensi ainakin Sievin kirkon 1775. Kirkko on purettu 1860-luvulla. Silven rakensi myös Kallan karien kirkon 1780 ja Ullavan kirkon 1783. Ruotsin yli-intendentinviraston vahvistamien rakennuspiirustusten mukaan Simon Silven on rakentanut Iisalmen kirkon 1997, Merijärven kirkon 1781, Loviisan kirkon 1782. Loviisan kirkko paloi 1855. Silven on rakentanut myös Vihannin kirkon 1784, Rantsilan kirkon 1785 ja Kalajoen kirkon 1780-81. Kalajoen kirkko paloi 1808. Alavieskan kirkon Silven rakensi 1795. Tämä kirkko paloi 1916. Pielaveden kirkon hän rakensi 1797. Pielaveden kirkko on purettu 1882. Raution kirkko rakennettiin Simon Silvenin piirustusten mukaan ja se valmistui 1800.

Nurmeksen tapuli on tyypillinen pohjalainen kolmikerroksinen renesanssitapuli.
Simon Silvenin suunnittelema Saloisten tapuli on lähinnä pohjalaisen ja lounaissuomalaisen tapulityylin siro sulautuma. Kallan karien ja Ullavan kirkot ovat myös tavanomaisuudesta poikkeavia, pitkänomaisia kahdeksankulmion muotoisia. Ullavan kirkko on lisäksi rakenteeltaan ns. tukipilarikirkko, jonka pitkiä sivuseiniä tukevat lyhyistä hirsistä salvotut ontot tukipilarit. Pohjakaavansa erikoislaatuisuudesta huolimatta edellä mainitut kirkkorakennukset nivoutuvat kokonaisuudessaan tyyliltään kiinteästi muuhun 1700-luvun loppupuolen kansanomaiseen rakennustaiteeseen. Kirkonrakentaja Simo Silvenin tärkeimpiä töitä olivat kutenkin muutamat ristikirkot, joiden piirustuksia on muokattu Tukholmassa Silvenin alkuperäissuunnitelmien pohjalta.


Mehtäkylän meijeri

Mehtäkylän meijeritoiminta on kehittynyt kokonaan paikkakunnan toisten kylien samoista puuhista riippumattomana. Kylän ensimmäinen meijeri perustettiin maaliskuun 18. päivänä 1885. Tämä savuojan osuusmeijeri oli samantapainen kuin paikkakunnan toisetkin kylämeijeri, aluksi kokonaan käsivoimainen, ja myöhemmin rakennettiin kirnu hevosvoimalla käytettäväksi. Meijeri oli toiminnassa tammikuuhun 1930. Toinen samanlainen meijeri sijaitsi kylän toisessa päässä Jylkän talon lähellä. Tämä meijeri paloi joulukuussa 1929.

Ajanmukaisen meijerin rakentaminen oli Mehtäkylässäkin lukuisia kertoja esillä ennen kuin se johti osuusmeijerin perustamiseen toukokuun 13. päivänä 1929. Perustamisen yhteydessä oli myös kysymys yhtymisestä Kalajoen Osuusmeijeriin ja sitä varten kokeiltiin maidonkuljetustakin jonkin aikaa. Kuljetushankaluudet talven aikana kuitenkin estivät yhtymisen toteuttamisen. Pahimpana meijeripuuhan ehkäisijänä oli paikkakysymys. Varmoja vedensaantipaikkoja meijeriä varten oli ainoastaan kahdessa paikassa, eivätkä jäsenet päässeet yksimielisyyteen paikasta. Paikkakysymyksen takia meijerin rakentaminen viivästyi vielä yhdellä vuodella, jolloin vasta päästiin yksimielisyyteen. Meijeri rakennettiin sementtitiilestä ja varustettiin 1500 litran koneistolla. Laitoksesta tuli hyvin sopusuhtainen ja tarkoituksenmukainen. Aiemmat meijerit luovuttivat seuraajalleen omaisuutensa, ja talkoohenki oli kiitettävä. Meijeri aloitti toimintansa vuonna 1931.

Mehtäkylän koulun historiaa




Mehtäkylän kansakoulu aloitti Kalle ja Erkki Sorvarin tuvassa vuokralaisena.

Kansakoulun saaminen Mehtäkylään oli kuntakokouksissa esillä pitkin 1890-lukua. Periaatteessa päätös Mehtäkylän kansakoulun perustamisesta tehtiin jo joulukuussa 1891. Päätöksen toimeenpano kuitenkin siirtyi useaan otteeseen syyn ollessa useimmiten kunnan heikko taloudellinen tilanne. Mehtäkyläläiset esittivät jälleen maaliskuussa 1897 kuntakokoukselle koulun perustamista kylään, mutta ”pitkän viivyttelyn jälkeen” tämäkin anomus hylättiin. Konkreettisena syynä hylkäykselle oli rakenteilla ollut pappila, joka vei varat uusien koulujen perustamiselta.

Kielteiseen päätökseen johti varmasti myös työn alla ollut piirijakoesitys, jonka vaikutukset kunnan koululaitokseen haluttiin saada selville. Asetuksen mukaan maalaiskunta oli velvollinen jakamaan alueensa koulupiireihin, joihin jokaiseen oli rakennettava koulu. Koulupiirin minimioppilasmäärä oli 30 lasta, ja yli 50 oppilaan piiri oli jaettava kahtia. Koulumatka ei saanut ylittää viittä kilometriä.

Vuoden kuluttua piirijakoasetuksen toteuttaminen tuli ajankohtaiseksi. Sen mukaan Mehtäkylä kokonaisuudessaan muodosti oman koulupiirinsä, sillä matkaa kirkonkylän koululle oli reilusti yli vaaditun viiden kilometrin. Tammikuussa 1900 kyläläiset ottivat jälleen esille koulun perustamisen kylään, ja ”koska asianosaiset sitä waatiwat ja warmasti wakuuttivat wähintään kolmekymmentä lasta olevan tiettyjä oppilaita...”, hyväksytään anomus vihdoin yksimielisesti. Kuntakokouksessa päätettiin opettajan palkkaamisesta ja koulujohtokunnan kokoonpanosta. Loput valmistelut jäivät johtokunnan vastuulle.

Johtokunnan ensimmäinen ja tärkein tehtävä oli hankkia kansakoululle tilat. Huhtikuussa 1900 johtokunta esitti kuntakokoukselle vaihtoehtoina pelimanniveljesten Erkki ja Kalle Sorvarin tarjoamat vuokratilat sekä Tuomas Sauvulan kartanon, jonka kunta olisi voinut ostaa. Kuntakokous valitsi Sorvarin rakennuksen, joka vuokrattiin yhdeksi vuodeksi 200 markan vuosivuokralla. Näin kaikki olennaisimmat puitteet olivat valmiina koulutyön aloittamista varten syksyllä 1900.

Vaikka kansakouluasetuksen antamisesta oli kulunut useita vuosikymmeniä, muistutti Mehtäkylän koulun alkutaival muun muassa koulurakennuksen suhteen maan ensimmäisten kansakoulujen vaiheita. Ensimmäiset kansakoulut aloittivat vuokralla jossain sopivassa maalaistalossa, jonka tupa palveli koulusalina. Huoneiden toimivuutta tärkeämpi asia oli koulurakennuksen sijainti kylässä. Monet koulurakennukset olivat tästä syystä epäkäytännöllisiä ja ahtaita. Kansakoulurakennusten kirjo olikin kansakoululaitoksen ensi vuosikymmeninä melkoinen. Vuosisadan vaihteen lähestyessä yhä useampi kansakoulu sai talkoilla rakennetun oman rakennuksen.

Koulun rakentaminen oli vastaperustetulla Mehtäkylän koulullakin edessä. Kansakoulun piiritarkastaja H. Appelberg kehotti jo marraskuussa 1900 kuntaa hankkimaan Mehtäkylään oman koulukartanon. Siihen saakka tarkastaja suositteli jatkettavaksi olemassa olevan huoneiston vuokrasopimusta. Vuokrahuoneet olivat tarkastajan mukaan sopivat ja sijaitsivat sopivalla paikalla. Ainoa välitön ongelma oli poikien käsityötilojen puuttuminen. Tarkastaja kehotti vuokraamaan ne naapuritalosta. Kuntakokouksen osanottajat puolsivat huoneiden ”hyyräämistä” edelleen, mutta vuokrasopimuksen jatko oli vuokranantajan puolelta epäselvä. Tammikuussa 1901 kouluylihallitus tiedusteli kirjeitse kunnalta, koska Mehtäkylään oltaisiin valmiita rakentamaan oma koulurakennus. Kunta ilmoitti rakentamisen olevan mahdollinen kolmen vuoden kuluttua eli vuonna 1904, mihin saakka kunta sitoutui vuokraamaan koululle hyväksyttävät huoneet. Heinäkuussa kuntakokous hyväksyi Mehtäkylän koulujohtakunnan talokkaiden Erkki ja Kalle Sorvarin kanssa kolmenksi vuodeksi tekemän ”hyyrykontrahdin … semmoisenaan”, ja ”wuotuiseksi hyyryksi” sovittiin 300 markkaa.

Mehtäkylän kansakoulun rakentamista alettiin valmistella lokakuussa 1902. Koulun johtokunta päätti syyskuun lopussa 1902 esittää kuntakokoukselle rakennustoimien aloittamista. Kuntakokous 20. lokakuuta kuitenkin katsoi ”.. kowin raskaaksi tämmöisenä aikana rakennustoimeen ryhtyä...” ja siksi johtokunta valtuutettiin anomaan kouluylihallitukselta kahden vuoden jatkoaikaa rakentamiselle elokuusta 1904 lähtien. Lykkäys oli varmasti mehtäkyläläisille pettymys. Liekö taustalla kyläläisten juoni, mutta heti kokousta seuraavana päivänä Sorvarit kieltäytyivät jatkamasta kouluhuoneiden vuokrasopimusta. Johtokunnan mukaan muutakaan tilaa ei ollut saatavilla, joten kuntakokous joutui rakennusasiassa ahtaalle. Joulukuussa kuntakokous käsitteli jälleen koulun rakentamista. Kokouksessa todettaan, että ”.. koska sanottu huoneisto on määrätty olemaan valmiina elokuun 1 päiwäksi 1904, päätettiin rakennustoimiin ryhtyä...” Jotta rakennuskustannuksia olisi saatu edes hiukan huojennettua, johtokunta valtuutettiin anomaan valtion kruununmetsästä noin 600 hirttä rakennuspuuksi. Johtokunta päätti anomauksen jättämisestä heti tammikuussa 1903, ja seuraavana keväänä annettiin hirsien vetäminen rakennuspaikalle urakkakaupalla. Myöhemmin kuntakokous valtuutti koulun johtokunnan tarpeen tullen ottamaan (korkeintaan 3000 markkaa ) lainaa rakennusta varten.

Helmikuussa 1903 kuntakokouksessa valittiin yksimielisesti sopivat mallipiirustukset Mehtäkylän kansakoululle. Mallipiirustuksiin päätettiin tehdä pieniä muutoksia – käytännössä piirustuksia parannettiin varsin paljon: koko rakennuksesta päätettiin tehdä yhteensä kolme metriä piirustusten rakennusta lyhyempi. Maalaiskansakoulujen rakennuksilla ei säännöistä huolimatta useinkaan noudatettu kouluylihallituksen nimenomaan maalaiskouluja varten hankkimia mallipiirustuksia, vaikka rakennusten valmistuttua oli pidettävä virallinen tarkastus. Piirustusten hyvä tarkoitus oli parantaa koulurakennusten tarkoituksenmukaisuutta, jotta koulut täyttäisivät opetuksen asettamat vaatimukset. Mehtäkylässäkin piirustuksia käytettiin vain suuntaa antavana mallina ja säästäväisyys ajoi käytännöllisyyden edelle.

Kuntakokous valitsi toimikunnan tarkastamaan rakennuspaikat ja tarjoukset paikan päällä sekä tekemään sopimukset yhdessä johtokunnan kanssa. Koulun paikan valitseminen oli tarkkaa puuhaa. Opetusministeriön alaisuudessa laaditut ohjeet maalaiskansakoulun hoidosta painottivat erityisesti koulun tontin sopivuuden varmistamista, jottei koulun paikasta myöhemmin tulisi kyläläisten riidanaihetta. Kesäkuussa koulurakennuksen tontiksi hankittiin maapala Matti (Laurinpoika) Sorvarilta. Koulun paikaksi tuli kylän maanteiden risteys – aivan kuten piirijakoasetus oli määrännyt. Sittemmin vuonna 1911 tontti erotettiin Oulun läänin kuvernöörin päätöksellä kunnan omistukseen. Opetusministeriö edellytti, että koululle hankitaan aina oma palsta. Tarvittaessa maa oli otettava vaikka pakkolunastuksella.

Koulun johtokunta huutokauppasi koulurakennuksen kivijalan kivityöt 18. kesäkuuta 1903 kalajokiselle Juho Marttalalle 700 markalla. Kivijalka oli oltava valmiina lokakuun 15. päivään mennessä. Marttala pysyi aikataulussa, sillä toukokuussa 1904 johtokunta antoi Matti Jylkän ja Antti Myllylän tehtäväksi kouluhuoneiden salvaamisen ja vesikaton naulauksen. Rakennustyö venyi pitkälle syksyyn eli 1. elokuuta olleen määräajan. Johtokunta sai kuitenkin jatkettua vanhan kouluhuoneiston vuokrasopimusta entisillä ehdoilla kunnes uusi koulu valmistui. Pahasti keskeneräinen rakennustyömaa tarkastettiin 27. lokakuuta 1904. Koulun kalusto päätettiin muuttaa uusiin tiloihin 21. marraskuuta 1904, ja koulu luvattiin aloittaa seuraavan päivänä. Kyläläisten uurastus oman koulun eteen huipentui näin oman koulutalon valmistuessa. Koulun vihkiäisjuhlaa pidettiin tammikuun 29. päivänä 1905. Vihkijiset toimitti piiritarkastaja Juho Äijälä yhdessä Pohjakylän kouun opettajan Jaakko Hiivalan kanssa. Avustamassa oli lisäksi kuoro kirkonkyllältä.

Jylkän koulun historiaa



Jylkän koulun suunniteltiin alunperin aloittavan supistettuna yksiopettajaisena kouluna. Supistetut koulut oli tarkoitettu ratkaisuksi syrjäkylille, joissa koululaisten määrät olivat pieniä. Opetus porrastettiin siten, että ensimmäisen kaksi vuosiluokkaa saivat opetusta 12 viikkoa alkusyksystä ja loppukeväästä, kun taas keskimmäisten luokkien lukuvuosi kesti 28 viikkoa. Supistettujen koulujen ongelma oli kuitenkin normaalia lyhyempi oppiaika, minkä johdsta opetuksen tulokset olivat täydellistä kansakoulua heikommat. Tästä syystä supistettuja kouluja suositeltiin vain tilapäisratkaisuksi.

Jylkän koulupiirissä supistettu koulu jäi lopulta paperille, kun kunnanvaltuusto perusti johtokunnan ehdotuksesta koululle toisen opettajanviran jo lukuvuodeksi 1949-1950. Perusteluna oli koulupiirin odotettu kasvava oppilasmäärä, joka oli alun alkanenkin suurempi kuin kaksiopettajaisen Mehtäkylän koulun oppilasmäärä.

Opettajatilanne oli alkuun vaikea Jylkässä, kuten Mehtäkylläsäkin, Kouluille ei saatu pätevää miesopettajaa, ja yläkoulun opettajan virassa toimi useita väliaikaisia ja epäpäteviä opettajia. Opettajien kaudet olivat 1950-luvun taitteessa lyhyitä, ja opettajien vaihtuvuus oli suuri. Yläkoulun opettajan vaali oli säännöllisesti edessä joka kesä, eikä päteviä hakijoita ollut, vaikka koulua mainostettiin uuden ajanmukaisen koulutalon ja jopa Kalajoen ”kuuluisan hiekkarannikon” voimalla. Poikien käsityönopetus oli järjestettävä alkuun ulkopuolisin voimin. Iivari Sauvula hoiti opetuksen vuosina 1949-1951. Myöhemmin veistonopetuksen antoi myös Mehtäkylän koulun opettaja Esko Hiidenhovi.

Johtokuntaa puhutti kesällä 1954 opettaja Aili Laitalan tapaus. Aili Laitala oli toiminut vanhan Mehtäkylän opettajana vuodesta 1947 lähtien ja sittemin Jylkän koulun alakoulun opettajana. Koska yläluokalle ei saatu pätevää opettajaa, siirrettiin Laitala kesällä 1953 yläluokan opettajaksi ja samalla koulun johtajaopettajaksi. Elokuussa 1954 koulupiirin lasten vanhempien ja opettajan välille kuitenkin syntyi vakava luottamuspula,, kun osa vanhemmista alkoi epäillä Laitalan sopivuutta opettajaksi ja esitti johtokunnalle uhkauksen pitää lapsensa poissa koulusta syksyllä. Johtokunta joutui outoon tilanteeseen, joka varmasti herätti kysymyksiä ja keskustelua. Johtokunnan rivit myös rakoilivat, silla kaikki jäsenet eivät puoltaneet opettajaa koskenutta tutkintapyyntöä.

Vielä saman kuukauden kuluessa johtokunta myöntyi vanhempien vaatimukseen opettajajärjestelyistä ja myönsi Aili Laitalalle virkavapauden tulevaksi lukuvuodeksi 1954-1955 toisen viran hoitoa varten. Hänen viransijaisekseen valittiin opettaja Pirkko Rauanheimo. Laitalan lähtö muuttui lopulliseksi, sillä huhtikuussa 1955 johtokunta päätti julistaa koulun molemmat opettajan virat avoimiksi. Uutta opettajaa haettiin siis paitsi väliaikaisesti täytettyyn miesopettajan virkaan, myös Laitalan virkaan. Opettajien vaali oli tällä kertaa monessa mielessä poikkeuksellinen. Virkoihin nimittäin ilmoittautui 12 pätevää hakijaa, joista johtokunta valitsi yksimielisesti opettajapariskunta Annikki ja Sakari Yli-Hallilan. Vaali ei kuitenkaan ollut tällä selvä, sillä tarkastaja mitätöi valinnan pöytäkirjavirheen takia. Lisäksi tarkastaja vaati johtokunnalta selvityksen Aili Laitalan erosta. Johtokunta toimitti tarkastajalle Iisalmen piirin tarkastajan kirjeen, jossa selvitettiin Aili Laitalan valinta Iisalmen maalaiskunnan Hernejärven yläkansakoulun opettajaksi koeajalle elokuusta 1955 lähtien. Jylkän opettajien vaali suoritettiin uudelleen samoista hakijoista, ja tulos oli sama kuin aiemmin: Yli-Hallilat valittiin uudelleen yksimielisesti.

Yläkoulun nuori opettaja Sakari Yli-Hallila valittiin koulun johtajaopettajaksi, mutta virka täytettiin vain väliaikaisesti, kunnes hän suoritti loppuun varusmiespalveluksensa. Armeijan aiheuttaman poissaolon ajaksi koulun oppilaat ahdettiin yhteen luokkaan alakoulunopettajan Anni Yli-Hallilan opetukseen. Tammikuussa 1956 virka julistettiin haettavaksi, ja ainoa hakija Sakari Yli-Hallila valittiin yksimielisesti virkaan koeajalle. Yli-Halliloiden myötä Jylkän koulun opettajatilanne vakiintui, kun koululle saatiin pätevät ja pysyvät opettajat. Koulun oppilaat uskoivat samojen opettajien vaikuttaneen suuresti siihe, että Jylkän koululla vallitsi erittäin hyvä ja reilu henki. Vaikka väliaikaisia opettajia oli nähty vuosien varrella useita, ei kirjo yltänyt missään nimessä Mehtäkylän mittakaavaan.

Jylkän koulun oppilasmäärä laski 51 oppilaasta 39 oppilaaseen lukuvuonna 1950-1951, jolloin Mehtäkylän koulu muutti omiin tiloihinsa. Seuraavasta lukuvuodesta lähtien Jylkän oppilasmäärä kääntyi kasvuun, joka jatkui aina lukuvuoteen 1960-1961 saakka. Kymmenvuotiskaudella 1950-1960 koulun keskimääräinen oppilasmäärä oli 47. Lukuvuosi 1960-1961 oli oppilasmäärän huippuvuosi, jolloin oppilaita oli kaikkiaan 67.

Oppilasmäärä laski alle kuudenkymmenen lukuvuonna 1964-1965, mistä lähtien oppilasmäärä laski tasaista tahtia vuoteen 1974 saakka. Vuosina 1960-1970 keskimääräinen oppilasmäärä oli 51. Lukuvuosi 1967-196 merkitsi Jylkässä selvää notkahdusta alaspäin, kuten Mehtäkylän koulullakin. Lukuvuonna 1970-1971 oppilaita oli 28, mutta seuraavana lukuvuonna enää 20. Koulun viimeisenä lukuvuonna 1973-1974 oppilasmäärä oli laskenut neljääntoista.


Eversti Jukka Sorvari

Eversti Jukka Sorvari


Jukka Sakari Sorvari (s. 30. syyskuuta 1955 Kalajoki) on suomalainen upseeri, joka toimi Pohjan prikaatin viimeisenä komentajana.

Sorvari syntyi maanviljelijä Erkki ja Elma Sorvarin perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1977 on Leila Savukoski.

Ylioppilaaksi Sorvari tuli Kalajoen lukiosta 1975. Hän valmistui Kadettikoulusta 1979 ja toimi ensin Kainuun prikaatin opetusupseerina ja sitten Kadettikoulussa vuodesta 1982 opetusupseerina ja vuodesta 1988 kurssinjohtajana. Oulun sotilasläänin esikunnan osastoesiupseeriksi Sorvari siirtyi 1993, toimien vuodesta 1995 osastopäällikkönä ja vuodesta 1997 esikuntapäällikkönä. Pohjan prikaatin viimeinen komentaja 1.7.1998–31.12.1998 hän oli eversti Kalle Ruudun jälkeen. Vuoden 1999 alussa hänestä tuli esikuntapäällikkö Oulun sotilasläänin esikuntaan. Turun ja Porin sotilasläänin esikunnan päällikkönä ja Läntisen maanpuolustusalueen esikunnan henkilöstöosaston päällikkönä Sorvari toimi kesäkuusta 2004 alkaen. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi joulukuussa 2006.

Sorvari ylennettiin luutnantiksi 1979, yliluutnantiksi 1981, kapteeniksi 1986, majuriksi 1991 ja everstiluutnantiksi 1997. Everstiksi Sorvari ylennettiin 4. kesäkuuta 2004.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti