Koulukaverini Tapani Hautamäki on kirjoittanut kirjan Katikullan kaappaus. Se löytyy allaolevasta osoitteesta:
Katinkullan kaappaus
https://drive.google.com/file/d/1XG8-1skuO-uKBzqBN9yuYwMljakO-qXL/view?usp=drivesdk
Taistelu Katinkullasta
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/02/taistelu-katinkullasta
Laillistettua rosvousta
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2012/04/laillistettua-rosvousta.html
Suosittelen kirjaa Katinkullan kaappaus
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pelisuomi/139539-suosittelen-kirjaa-katinkullan-kaappaus/
Tapani Hautamäen kirja "Katinkullan kaappaus"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Holiday_Club_Katinkulta
Laillistettua rosvousta
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/laillistettua-rosvousta.html
Pankkien kuriin laittaminen ei riitä! Oikeuslaitokset on putsattava!
https://mvlehti.net/2016/06/14/pankkien-kuriin-laittaminen-ei-riita-oikeuslaitokset-on-putsattava/
Surullisin tarina oli Vuokatin Katinkullalla, joka vietti avajaisiaan ensimmäisen lamasyksyn aikoihin 1991 ja meni konkurssiin jo seuraavana vuonna. Omistajien, YLEn ja monen muunkin mielestä yhtiö kaadettiin, vaikka juridista pakkoa konkurssiin ei ollut. Tapausta on pidetty esimerkkinä yhteiskunnallisesta korruptiosta, jossa pankit kaatoivat yhtiöitä varta vasten pankkitukien ja halpojen konkurssipesien himossa. Alkuperäisille perustajille jäi elinikäinen velkataakka ja veronmaksajille satojen miljoonien markkojen lasku.
Vielä kerran, että kuinka yrittäjiä voidaan Suomessa ryöstää. Katinkulta yrityksemme ryöstöstä, epäoikeudenmukaisuudesta ja rikoksista, joita emme saaneet edes tuomioistuimen käsittelyyn.
Olen pitänyt kohtalomme esille, ettei toisille tehtäisi samoin, mutta valitettavasti sama meno jatkuu ja samalla tuhotaan Suomi.
Viimmekin yö minulla meni katkounilla, kun nämä asiat pyörivät mielessäni 25-vuoden jälkeen.
Näin se tapahtui ja lopussa YLE:n yhteenveto tapahtumista ja seurauksista.
Tämä kaikki, mitä tulet lukemaan on todistettavissa aidoilla asiapaperilla ja ”puhelunauhoituksilla”.
”...ei mene enää kauan, kun Lindemanin suku on sosiaaliturvan varassa...” tämänkin lauseen merkitys selviää lukemalla blogiani
Rahoittajamme SKOP vei meitä suunnitelmallisesti konkurssia kohti
Suomessa oli lama, mutta luotimme SKOP:iin. Kesällä 1991 yksi vanha tuttavani KOP:n johtoportaassa kutsui minut Sepon kanssa kahville ja palaveriin KOP:n johtokunnan kerrokseen. Johtokunnan jäsen kyseli kuulumiset ja tyytyväisyytemme päärahoittajaamme SKOP:iin. Silloin vielä meillä oli vankka usko ja luottamus SKOP:iin. Valitettavasti emme silloin vielä tienneet ja ymmärtäneet sitä, että meitä houkuteltiin KOP:n asiakkaaksi koska SKOP oli menossa nurin. Valitettavasi, sillä pankin vaihto olisi luultavasti säästänyt yhtiömme konkurssilta vaikka KOP:lla ei myöskään mennyt hyvin.
SKOP romahti ja siirtyi valtion haltuun 19.9.1991. Katinkullan viikko-osakemyynti romahti, ei sen takia, etteikö ostajat olisi luottaneet Katinkulta konseptiin, vaan ostajat eivät luottaneet meidän päärahoittajaamme. Lyhykäisyydessään Katinkulta konsepti toimi, sillä Rantakatin lomakylä Oy:n voitto oli vuoden 1990 tilinpäätöksessä 12milj.markkaa kaikkien mahdollisten vähennysten ja poistojen jälkeen. Me omistajat emme kuitenkaan nostaneet osinkoja vaan jätimme voiton yhtiölle.
SKOP oli nyt valtion hallussa ja Katinkullan viikko-osakemyynti oli sen seurauksena romahtanut. Aloitimme uuden tyyppiset rahoitusneuvottelut SKOP:n kanssa, eli miten mennä pankkikriisin yli? Löysimme siihen yhteisen sävelen.
Salainen osakas- ja jatkorahoitussopimus SKOP:n kanssa.
Teimme SKOP:n kanssa yhteisen osakas- ja jatkorahoitussopimuksen Katinkullan rakennuttajayhtiön Rantakatin Lomakylä Oy:n jatkorahoituksen turvaamiseksi pankkikriisin ja laman yli. Sopimus allekirjoitettiin 13.12.1991. Sopimus sisälsi myös vaihtovelkakirjalainan arvoltaan 2,5 miljoonaa markkaa sekä jatkorahoitussopimuksen. Sopimuksella annoimme myös Rantakatin Lomakylä Oy:n hallituksessa määräysvallan SKOP:n edustajille. Keskinäisellä sopimuksellamme saimme turvattua Katinkullan rakennuttajayhtiön jatkorahoituksen ja SKOP sai määräysvaltaa yhtiössämme. Yhtiön uusi hallitus muodostui kolmesta SKOP:n edustajasta, Seposta Juurikosta ja minusta. Sopimussakko oli ko.sopimuksessa 5milj.mk/sopimusosapuoli, eli jos me omistajat Seppo Juurikko, minä ja viisi veljeäni, olisimme rikkoneet sopimusta niin olisimme joutuneet maksamaan sopimusrikkomuksesta yhteensä 35milj.mk:aa ja vastaavasti SKOP;n rikkoessa sopimusta se olisi joutunut maksamaan meille jokaiselle 5milj.mk:aa eli yhteensä 35milj.m:aa.
Tämän sopimuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli siis taata Rantakatin Lomakylä Oy:n rahoitus laman yli, mutta SKOP:i käytti sopimusta aivan muuhun tarkoitukseen.
Konkurssipäätös SKOP:n äänin 3-2, 23.10.1992
Ratakatin Lomakylä Oy: hallitus kokoontui 23.10.1992 SKOP:n pääkonttorin kolmannen kerroksen kokoustilaan, jonka huoneen nurkassa sijaitsevasta ikkunasta on näkymä Aleksanterin kadulle. Olin yhtiön toimitusjohtajana valmistellut edelliset päivät hallituksen kokousta. Esityslistan ja kokouksessa käsiteltävän muun aineiston jaoin hallituksen jäsenille. Pöydän ääressä istuivat hallituksen jäsenet, SKOP-kiinteistö Oy:n toimitusjohtaja Göran Bärlund (jonka yhtiön haltuun omaisuutemme siirrettiin pakkohuutokaupassa 70%:n alennuksella), SKOP:n Pekka Luukkainen (joka suunnitteli yhtiön konkurssin), SKOP:n lakimies Veli-Matti Parmala (hänen laatimansa oli vaihtovelkakirjalaina- ja jatkorahoitussopimus), Seppo Juurikko sekä minä.
Nousin seisomaan ja olin valmiina käynnistämään kokouksen esityslistan mukaan, kunnes SKOP:n lakimies Veli-Matti Parmala veti pöydän alta toisen esityslistan, jossa oli hallituksen esitys hakea Rantakatin Lomakylä Oy konkurssiin. Siinä vaiheessa minunkin piti istuutua. Se esityslista ja tilanne tuli Sepolle ja minulle täytenä yllätyksenä, sillä olimme vakaasti luottaneet SKOP:n kanssa solmittuun jatkorahoitussopimukseen. SKOP:n miehet kirjoittivat hallituksen pöytäkirjaan nimensä, jolla yhtiön hallitus on päättänyt hakea Katinkullan rakennuttajayhtiö Rantakatin Lomakylä Oy:n konkurssiin. Seppo Juurikko ja minä emme hyväksyneet konkurssipäätöstä. Joten äänin 3-2, SKOP:n miesten äänillä yhtiömme haettiin konkurssiin. SKOP:n mies Pekka Luukkainen toimitti konkurssihakemuksen Kajaanin käräjäoikeudelle 28.10.1992.
SKOP oli saanut keskinäisellä sopimuksellamme 13.12.1991 määräysvallan yhtiössä, jota se nyt käytti härskisti hyväkseen ja sopimuksemme vastaisesti.
Seuraavassa palaamme vielä ajassa taaksepäin.
SKOP oli alkanut suunnittelemaan konkurssia jo kesällä 1992
Meillä oli ollut luottamus em. SKOP:n kanssa solmimaamme Vaihtovelkakirjalaina- ja jatkorahoitussopimukseen.
Sopimuksen ulkopuolella sovimme myös, että SKOP:n edustajana tulee Rantakatin Lomakylä Oy:n hallintoon työskentelemään Pekka Luukkainen. Hänen pääasiallisena tehtävänään piti olla sisäinen tarkastus, mutta toisin kävi. Ensin olin jopa iloinen, että saamme lisää työvoimaa hallintopuolelle, mutta myöhemmin selvisi, että hän alkoi ottamaan päätäntävaltaa itselleen SKOP:n mandaatilla. Järkyttävintä minusta oli huomata hänen ammattitaidottomuus yritystoiminnassa, jonka toimintaan hänelle oli SKOP antanut vallan. Luukkainen alkoi puuttumaan henkilöstö valintoihin sekä ajoi alas meidän myyntiorganisaatiomme, josta seurasi tietenkin myynnin romahdus! Ostajia oli, mutta ei myyjiä. Vähän sama tilanne, jos kauppa aukaistaan aamulla ja suljetaan illalla, mutta myyjiä ei ole, niin kauppa ei käy.
Mutta pahemaakin oli vielä luvassa. Luukkainen ymmärsi kesällä 1992 täysin epäonnistuneensa tehtävässään ja valitti aina sitä, että joutuu asumaan Kainuun korvessa. Niinpä Luukkainen oli muuttanut strategiaansa ja alkanut SKOP:n desantiksi. Laukussaan hän kantoi Niccolò Machiavellin kirjaa Ruhtinas, joka oli hänen ohjekirjansa. Myöhemmin paljastuneitten dokumenttien valossa hän oli alkanut värväämään meidän henkilökuntaamme sekä sidosryhmien henkilöitä SKOP:n leiriin. Kysymällä heiltä ”Haluatko olla Juurikon ja Lindemanin kelkassa vai SKOP:n miehiä, joita hän edustaa?” Saman kysymyksen hän esitti myös minulle loppukesästä 1992 Katinkullan loma-asunnossa, sanoilla ”Haluatko olla Juurikon vai SKOP:n miehiä?” vastasin tietenkin edustavani Rantakatin Lomakylä Oy:ta ja olevani Seppo Juurikon yhtiökumppani. Silloin en vielä ymmärtänyt kysymyksen vakavuutta ihmettelin vain kysymyksen esittämistä. Olimme SKOP:n kanssa nimenomaan sopineet, että Luukkaisen taustaa ei Rantakatin Lomakylän henkilöstölle kerrota. Valitettavasti useista työntekijöistämme hän sai ”SKOP:n miehiä” ja osan yhtiön sidosryhmien edustajista.
SKOP lähetti meille myös konsultin selvittämään yhtiön toimintaa ja myöhemmin sen tarkoitus paljastui. Konsultit tulivat laatimaan selvityksen päämääränään yhtiömme hakeminen konkurssiin, jolloin konsulttiraporttia voitaisiin myöhemmin käyttää konkurssin perusteena.
Luukkaisen ja SKOP:n suunnitelmat paljastuvat, mutta valitettavasti vasta konkurssin jälkeen. Tilanne oli sama kuin avioliitossa, kun toinen puoliso alkaa pettämään, niin siitä tietävät useat ennemmin kuin puoliso, jota petetään.
Luukkaisen kirjoittamat dokumentit ja konkurssisuunnitelmat SKOP:lle saimme haltuumme hallituksen kokouksen jälkeen, jossa oli päätetty yhtiön hakemista konkurssiin 23.10.1992. Soitin Helsingistä Katinkultaan ja pyysin erästä henkilöä käymään Luukkaisen työhuoneessa ja kopioimaan hänen tietokoneeltaan tiedostot ja tulemaan iltakoneella Helsinkiin. Saimme tietokoneen ja tiedostot Hotelli Vaakunan SKY-baarissa Seppo Juurikon kanssa luettaviksemme jo samana iltana. SKOP:n miehen Pekka Luukkaisen tiedostoista selvisi täydellinen Katinkullan kaappaussuunnitelma. Myöhemmin KRP takavarikoi samaisen aineiston SKOP:n tilintarkastustoimistolta. KRP antoi minulle ”salaisen aineiston” eli SKOP:n johtokunnan pöytäkirjat konkurssisuunnitelma liitteineen yhtä oikeudenkäyntiä varten. Annoin ne Kajaanin käräjäoikeudessa oikeudelle todistusaineistona, mutta SKOP:a edustanut asianajaja ei hoksannut vaatia niiden salaamista, joten niistä tuli oikeudenkäynnin jälkeen julkisia. Osa dokumenteista on julkaistu ”Katinkullan kaappaus” kirjassa. Merkille pantavaa oli se, että Luukkaisen raporteissa ilmenee selkeästi, että konkurssi tulee aiheuttamaan vähintään 150milj.mk:n arvonalennuksen Katinkulta yhtiöille. Siitä huolimatta yhtiö ajettiin konkurssiin? SKOP:n johtokunnan pöytäkirjan liitteenä olevassa SKOP:n lakimiehen Veli-Matti Parmalan laatimassa muistiossa hän toteaa, että konkurssi rikkoo Vaihtovelkakirjalaina- ja jatkorahoitussopimustamme. Parmala laati ko.sopimuksen.
Valitettavasti useista meidän palkkaamista henkilöistä, joille olimme tarjonneet hyvän työpaikan, edut ja uramahdollisuuden, siirtyivät meidän tietämättämme Luukkaisen leiriin, joista sitten tuli ”Räikkö Räähkiä”, Juurikon Sepon keksimä nimitys Eino Leinon tuotannon mukaan. Näille henkilöille olin pystynyt luomaan työpaikat kahdenkymmenen vuoden sitkeällä työllä ja uhrauksilla. Luukkainen oli tarjonnut työntekijöillemme työpaikan säilymisen ja osa henkilökunnastamme meni siihen lankaan ajattelematta niitä seurauksia, joita siitä seuraisi minulle, Seppo Juurikolle sekä meidän perheillemme. Luukkainen tiesi hyvin, että Katinkullan siirtäminen pois meidän omistuksesta ei onnistuisi ilman henkilökuntamme apua, sillä Katinkulta konsepti oli erittäin monimutkainen ja madoton vieraan henkilökunnan tai konkurssipesänhoitajan hallita, joten hän tarvitsi siihen pettureita.
Puhelunauhoitukset
Ensin voitte todeta, kuinka KHT tilintarkastaja pudottaa omaisuuden arvoa 21milj.mlk:aa kuukauden sisällä.
1. (6) KHT Simpasen lausunto RKL:n liiketilojen arvosta 18.10.92
Lindemannin pyynnöstä tilintarkastajan lausunto koskien RKL:n omistamien Klubin liiketilaosakkeiden arvoa. Huom! ”... voitaneen liiketilat arvostaa varovaisesti hintaan 10.000 markkaa/m2, jolloin liiketilojen kokonaisarvoksi tulee 31.000.000 markkaa.” (vahvennus Simpasen) 2. (9) KHT Simpasen laatimassa RKL:n pesäluettelossa sivulla 65. oleva em. liiketilaosakkeiden arvo kuukautta myöhemmin 25.11.92
Simpasen uusi arvio on siis 10 mmk eli 21 mmk pienempi. Simpanen on käyttänyt ko. arvon alennusta RKL:n vuoden 1992 tulosta heikentävänä tekijänä. (vrt. liite 21,(sivu 77) Päätös yrityssaneeraushakemusta koskevassa asiassa, kolmas kappale viimeinen lause)
Konkurssin jälkeen meille toimitettiin paljon ”puhelunauhoituksia”, silloin oli käytössä NMT-puhelinverkko ja joku oli keksinyt kuunnella ja nauhoittaa Katinkullan alueella ja Sotkamossa puhelinliikennettä. Yksi niistä ”puhelunauhoitteista” julkaistiin keväällä 1993 YLE:n Kotimaan Katsaus ohjelmassa, kiitos siitä rohkealle toimittajalle Tenho Tornbergille. Siinä puhelussa meidän tilintarkastajamme ohjeistaa SKOP:a, että kuinka voidaan estää Rantakatin Lomakylä Oy:n velkasaneeraus. Tilintarkastaja oli soittanut puhelun sen jälkeen kun oli ollut minun ja Juurikon Sepon kanssa palaverissa, jossa suunniteltiin velkasaneeraushakemusta Kajaani käräjäoikeudelle. Tilintarkastaja rikkoi näin räikeästi ja todistettavasti salassapito ja lojaalisuusvelvoitettaan, mutta Keskuskauppakamarin tilintarkastajien valvontaelin antoi hänelle näistä rikkomuksista vain varoituksen.
Lindemanien suku sosiaaliturvan varaan...
Yhdellä saamallani ”puhelunauhoituksella” ollut lause on ehkä tuottanut minulle kaikista eniten tuskaa nämä 25 vuotta. Puhelu on konkurssin jälkeen. Puhelu on SKOP:n työntekijän ja meidän yhtiömme työntekijän välinen, jossa SKOP:n työntekijä sanoo puhelun kuluessa meidän työntekijällemme näin: ”...ei mene enää kauan, kun Lindemanin suku on sosiaaliturvan varassa...” ja sen jälkeen kumpikin nauravat makeasti. Näin siis puhelivat valtion hallinnassa olevan SKOP:n työntekijä ja meidän entinen työntekijä, jolle olimme luoneet työpaikan ja jolle maksoimme palkan. Lause osoittaa hyvin sen raadollisuuden, kuinka valtion omistuksessa olevassa pankissa laman aikaan toimittiin. SKOP:n suunnitelma onnistui ja Lindemanin suku menetti kaiken ja joutui osittain sosiaaliturvan varaan, mutta yhteiskunnan apua se ei kuitenkaan saanut. Samalla tavoin tuhottiin vanhoja yrittäjäsukuja ympäri Suomen, että kukaan olisi puuttunut tai oikeutta olisi jaettu vääryyden sijaan.
Pohdin vielä kaikkien ”puhelunauhoituksien” julkistamista. Minulla on iso määrä nauhoja omista puheluistani eri henkilöiden kanssa, joista selviää paljon eri ihmisten suhtautumisesta konkurssiin.
Allaolevasta linkistä voit katsoa, kuunnella lukea niistä seurauksista ja tapahtumista YLE:n tekemän yhteenvedon.
https://yle.fi/uutiset/3-9339074
Kuuntele vielä puhelunauhoita Yle Arenasta, niin kuulet omin korvin kuinka yrittäjät tuhottiin. Alla oleva linkki: Keskimmäinen video 17.05.1994.
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/taistelu_katinkullasta_105809.html#media=105782
0
Puheluni taloustoimittaja Vesa Kärkkäisen kanssa, Savon Sanomat, toukokuu 1996
https://www.youtube.com/watch?v=Bn6ZNG2qX2o
Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki
https://fi.unionpedia.org/i/S%C3%A4%C3%A4st%C3%B6pankkien_Keskus-Osake-Pankki
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka tiukan paikan edessä
http://www.erkkiaho.com/blogarchive/645.htm
Erkin kommentti:
1990-luvun lamasta ja pankkikriisistä voin todeta tässä yhteydessä seuraavaa: valtiopetos on tosiasia. Tasavallan presidentti Mauno Koiviston johdolla se tehtiin ja pankit pelastettiin. Pankit voittivat oikeudenkäyntinsä ylemmissä oikeusasteissa. Rikollisille annettiin syytesuoja. Yritysten tuhoaminen tapahtui Esko Ahon hallituksen ja pankkien välisen SSP-sopimuksen perusteella. Erittäin merkittävä asia on se, että konkurssiin ajettujen yritysten asioita ei oikeuslaitos ota käsiteltäväkseen. Laillisuusvalvojat eivät näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Pankkikriisin seurauksena oli yli 10 000 ihmisen itsemurha, kymmenien tuhansien ihmisten kiduttaminen sekä kymmenien tuhansien yritysten tuhoaminen. Jälkien peittelemiseksi tehtin Aktiv-Hansa-kauppa, jolla peiteltiin rikolliset konkurssit. Tämä on järkyttävä totuus ja lähipäivinä kerron ketkä ovat päähenkilöt tässä hirvittävässä rikoksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti