LA 03.06.2023 John Raymond Ylitalo ja vaaran vuodet

 

John Raymond Ylitalon muotokuvan on maalannut taiteilija Rositsa Tancheva. Maalauksessa mukana Mäkitalon talo, josta Jussi Ylitalo lähti Ameriikkaan.

John Raymond Ylitalo

John Raymond Ylitalon kirjoittamat kirjat 

ELÄMÄKERTA

John Raymond Ylitalo (25.12.1916 – 10.2.1987), joka tunnetaan myös nimellä J. Raymond Ylitalo , oli amerikkalainen diplomaatti ja Yhdysvaltain 29. suurlähettiläs Paraguayssa (1969-1972).

ALKUVUOSINA

Ylitalo syntyi Jussi ja Saima Maria (os Swen) Ylitalolle Minnesotan Floodwoodista 25. joulukuuta 1916. Jussi oli ensimmäisen sukupolven maahanmuuttaja kotoisin Rautiosta, kun taas Saima oli toisen sukupolven suomalais-amerikkalainen. Jussi oli kaivosmies ja ruokakauppias elämänsä Amerikassa. John Raymond oli yksi neljästä Jussi ja Saima Ylitalon aikuiseksi selvinneestä lapsesta.

Valmistuttuaan Floodwood High Schoolista Ylitalo opiskeli Suomi Collegessa Michiganissa ennen perusopintojaan St. Olaf Collegessa, josta hänelle myönnettiin Bachelor of Arts -tutkinto vuonna 1937. Tämän jälkeen hän opiskeli Northwestern Universityssä, josta hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi. Hallintotutkinto seuraavana vuonna. Tämän jälkeen hän jatkoi kaupankäynnin opettajana Alabaman yliopistossa vuosina 1938–1941. Vuonna 1941 hänestä tuli Federal Bureau of Investigationin erikoisagentti, jossa hän palveli, kunnes hän liittyi Yhdysvaltain ulkoministeriöön vuonna 1946.

DIPLOMAATTINEN URA

Koska Ylitalo oli suomalaista syntyperää ja puhui sujuvaa suomea, hänen ensimmäinen tehtävä ulkoasiainhallinnossa oli poliittisena avustajana Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystössä, jossa hän työskenteli vuosina 1946-1950. Myöhemmin hänestä tuli ulkoministeriön turvallisuusosaston apulaispäällikkö. Division; Tässä viestissä hän oli tilanteessa, jossa puolustusministeriö pyysi häntä arvioimaan The Pondin materiaalia, johon hän vastasi, että hän "voisi kuvailla sitä vain yhdellä sanalla, 'paska'".

Vuosina 1954–1958 Ylitalo toimi pääkonsulina Yhdysvaltojen Münchenin konsulaatissa. Tämän jälkeen hän palveli vuosina 1959–1962 Yhdysvaltojen pääkonsulina Manilassa, Filippiineillä, missä ominaisuudessa hän raportoi 6. maaliskuuta 1959 ulkoministeriölle "Cebun kulttuuriesittelyihin vaikuttavista olosuhteista". Hän avasi Yhdysvaltain konsulaatin Cebu Cityssä Manilassa toimiessaan. Hän toimi Washingtonin ulkoministeriön viisumitoimiston johtajana vuosina 1962–1968. Hänet nimitettiin Yhdysvaltain Tijuanan Meksikon konsulaatin pääkonsuliksi vuonna 1968, jossa hän palveli vuotta ennen suurlähettilään ylennystä.

SUURLÄHETTILÄS PARAGUAYSSA

Presidentti Richard Nixon nimitti Ylitalon Paraguayn suurlähettilääksi 22. heinäkuuta 1969, ja hän luovutti valtuutuskirjeensä Alfredo Stroessnerille 14. elokuuta samana vuonna. Kuudentoista kuukauden kuluessa Ylitalon saapumisesta Paraguayn tehtävään, Paraguayn ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden suuri kiistakohta paljastui, kun Miamin kansainvälisellä lentokentällä takavarikoitiin kaksi kiloa heroiinia Paraguaysta saapuneessa lentokoneessa joulukuussa 1970.

Huumeet dominoivat Ylitalon suurlähettilään lopun ajan, ja siitä tuli aina keskustelunaihe Paraguayn viranomaisten kanssa. Huhtikuussa 1971 Bureau of Narcotics and Dangerous Drugs soluttautui salakuljetusoperaatioon ja havaitsi, että Auguste Ricord hallitsi operaatiota, joka oli salakuljettanut viisi tuhatta kiloa heroiinia Yhdysvaltoihin vuosina 1965-1970. Paraguaylaiset pidättivät Ricordin, mutta Yhdysvaltojen suureksi tyrmistykseksi kieltäytyi luovuttamasta häntä.

Kun Paraguay kieltäytyi luovuttamasta, suurlähetystö vastasi ilmaisemalla "syvän pettymyksen ja huolen tuomioistuimen päätöksestä" ja huomautti, että "syytetty on yksi kansainvälisen heroiinin salakuljetusteollisuuden johtajista, joka on tuonut kurjuutta ja kuolemaa tuhansille nuorille Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa." Presidentti Nixon uhkasi tammikuussa 1972 katkaista ulkomaisen avun Paraguaylle, jos Ricordia ei luovuteta, mutta Paraguay ei silti antanut periksi.

Paraguaylaisten kieltäytyessä luovuttamasta Ricordia Ylitalo joutui amerikkalaisen lehdistön arvostelun kohteeksi liiasta läheisyydestään Stroessnerille. Kun hän totesi, että ei ollut riittävästi todisteita yhdistääkseen Stroessnerin ja muut hallinnon jäsenet suoraan huumekauppaan, häneen kohdistuneet lehdistön hyökkäykset lisääntyivät ankarasti. Presidentti Nixon kutsui Ylitalon takaisin 11.9.1972, koska hän ei kyennyt varmistamaan Ricordin luovuttamista ja joutui yhä useammin mediahyökkäysten kohteeksi.

ELÄMÄÄ SUURLÄHETTILÄÄN JÄLKEEN

Paraguayn edustustonsa päätyttyä Ylitalo nimitettiin Yhdysvaltain Toronton konsulaattiin vuonna 1973. Siellä hän palveli pääkonsulina eläkkeelle jäämiseen asti Washington DC:hen vuonna 1976. Ylitalo kuoli syöpään 10.2.1987 klo. Sibley Memorial Hospital Washington DC:ssä

Alfredo Stroesner

https://es.wikipedia.org/wiki/Alfredo_Stroessner

Auguste Joseph Ricord , lempinimeltään Il Commandante , (26. huhtikuuta 1911 – 1985) oli ranskalais-korsikalais-heroiinin salakuljettaja, tuomittu natsiyhteistyökumppani ja yksi mafiosityyppisen järjestön French Connection perustajajäsenistä. Heroiinikaupassa 1950- ja 1960-luvuilla Ranskassa .

Carlinguen (Gestapon ranskalaiset apujoukot ) jäsenen Henri Lafontin agentti Vichyn hallinnon aikana käytti osan Carlinguen sodan aikana varastamista varoista huumelaboratorioiden perustamiseen Marseillen lähelle . Heroiinia jalostettiin siellä ennen kuin se vietiin Yhdysvaltoihin.

19. huhtikuuta 1968 Ricord pidätettiin yhdessä muiden korsikalaisten Lucien Sartin ja François Chiappen kanssa kuulusteltuina koskien Argentiinan keskuspankin sivuliikkeen ryöstöä .  Kolme vapautettiin todisteiden puutteen vuoksi.

Auguste Ricord pidätettiin vuonna 1972 Asunciónissa, Paraguayssa . Korsikan vaikutuksen uskottiin olleen Yhdysvaltojen vaikeuksien takana hänen luovuttamisessaan. Hänet luovutettiin lopulta Yhdysvaltoihin, tuomittiin 22 vuodeksi vankeuteen ja vietti 10 vuotta vankilassa, kunnes armahdettiin. Ricord palasi Paraguayhin vuonna 1983 ja kuoli sairauteen kaksi vuotta myöhemmin.

Poliittinen tilanne Suomessa 1945 - 1954

30. Paasikivi III | 17.4.1945 - 26.3.1946

344

 

Hallituspäivät

---

• Paasikiven III hallituksen ohjelma

• Puoluejakauma taulukkona

Puoluejakauma nimityspäivänä

Ministeri	Nimitetty	Eronnut	Puolue
Pääministeri
Paasikivi, Juho Kusti	17.4.1945	9.3.1946	ammatti/virkamies
Ministeri valtioneuvoston kansliassa
Pekkala, Mauno	27.4.1945	26.3.1946	SKDL
Wuori, Eero Aarne	7.8.1945	29.9.1945	SDP
Kilpi, Juho Eino	15.9.1945	26.3.1946	SDP
Ulkoasiainministeri
Enckell, Carl Johan Alexis	17.4.1945	26.3.1946	ammatti/virkamies
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Svento, Reinhold Konstantin	17.4.1945	26.3.1946	SKDL
Gartz, Åke Henrik	27.4.1945	26.3.1946	ammatti/virkamies
Oikeusministeri
Kekkonen, Urho Kaleva	17.4.1945	26.3.1946	Maalaisliitto
Sisäasiainministeri
Leino, Yrjö Kaarlo	17.4.1945	26.3.1946	SKDL
Ministeri sisäasiainministeriössä
Luukka, Eemil Vihtori	17.4.1945	26.3.1946	Maalaisliitto
Puolustusministeri
Pekkala, Mauno	17.4.1945	26.3.1946	SKDL
Valtiovarainministeri
Tuomioja, Sakari Severi	17.4.1945	17.7.1945	Edistyspuolue
Törngren, Ralf Johan Gustaf	17.7.1945	26.3.1946	RKP
Ministeri valtiovarainministeriössä
Hiltunen, Onni Alfred	17.4.1945	26.3.1946	SDP
Opetusministeri
Helo, Johan	17.4.1945	28.12.1945	SKDL
Pekkala, Eino Oskari	28.12.1945	26.3.1946	SKDL
Maatalousministeri
Jutila, Kalle Teodor	17.4.1945	29.9.1945	Maalaisliitto
Vesterinen, Vihtori	9.11.1945	26.3.1946	Maalaisliitto
Ministeri maatalousministeriössä
Luukka, Eemil Vihtori	17.4.1945	26.3.1946	Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Wuori, Eero Aarne	17.4.1945	29.9.1945	SDP
Peltonen, Onni Evert	9.11.1945	26.3.1946	SDP
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Murto, Yrjö Aleksanteri	17.4.1945	26.3.1946	SKDL
Hillilä, Kaarlo Henrik	22.11.1945	26.3.1946	Maalaisliitto
Hiltunen, Onni Alfred	14.2.1946	26.3.1946	SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Gartz, Åke Henrik	17.4.1945	26.3.1946	ammatti/virkamies
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
Takki, Uuno Kristian	15.6.1945	26.3.1946	SDP
Sosiaaliministeri
Kilpi, Juho Eino	17.4.1945	26.3.1946	SDP
Ministeri sosiaaliministeriössä
Janhunen, Matti	17.4.1945	26.3.1946	SKDL
Wuori, Eero Aarne	27.4.1945	29.9.1945	SDP
Hillilä, Kaarlo Henrik	22.11.1945	26.3.1946	Maalaisliitto
Hiltunen, Onni Alfred	14.2.1946	26.3.1946	SDP
Kansanhuoltoministeri
Hillilä, Kaarlo Henrik	17.4.1945	26.3.1946	Maalaisliitto
Ministeri kansanhuoltoministeriössä
Takki, Uuno Kristian	17.4.1945	26.3.1946	SDP
Wuori, Eero Aarne	27.4.1945	29.9.1945	SDP
Hiltunen, Onni Alfred	14.2.1946	26.3.1946	SDP

Puoluejakauma

17.4.1945
SKDL	6
Maalaisliitto	4
SDP	4
ammatti/virkamies	3
Edistyspuolue	1

26.3.1946
SKDL	6
Maalaisliitto	4
SDP	4
ammatti/virkamies	2
RKP	1

Eduskuntavaalit 1945

Suomen 18. eduskuntavaalit järjestettiin 17.–18. maaliskuuta 1945. Suomessakin edellisen, vuoden 1939 vaaleissa valitun eduskunnan toimikautta oli kaksi kertaa jouduttu sodan vuoksi pidentämään poikkeuslailla. Kun vaalit lopulta pidettiin, sota ei ollut vielä päättynyt Suomenkaan osalta, sillä Lapin sota oli silloin vielä käynnissä ja vuonna 1939 julistettu sotatila voimassa.

Vaalit olivat ensimmäiset Suomen itsenäisyyden aikana pidetyt, joissa kommunistit saivat esiintyä vapaasti. Ennen vaaleja pääministeri J. K. Paasikivi piti radiopuheen, jossa hän pyysi kansaa valitsemaan eduskuntaan "uusia kasvoja". Tämä varmistettiin myös sillä, että lakkautetun Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustajat eivät saaneet asettua ehdokkaiksi vaaleihin. Lisäksi yhdentoista nimeltä mainitun, Maalaisliittoon, Kokoomukseen ja SDP:hen kuuluneen liian saksalaismieliseksi tai sotapolitiikan kannattajaksi katsotun kansanedustajan asettuminen ehdolle kiellettiin.

Vasemmistokirjailija Matti Kurjensaari luonnehti 1945 eduskuntavaaleja myöhemmin "ensimmäisen" ja "toisen tasavallan" väliseksi taitekohdaksi. "Ensimmäistä tasavaltaa" oli luonnehtinut 1920- ja 1930-luvuilla vallinnut "porvarillinen hegemonia", joka oli perustunut hänen mukaansa enemmänkin kansalaissodan jälkeiseen ja lapualaisvuosien aikaiseen "yleiseen", valkoiseen mielipiteeseen ja oikeiston vahvoihin tukipylväisiin suojeluskuntiin, Lotta Svärd -järjestöön, Isänmaalliseen kansanliikkeeseen ja Akateemiseen Karjala-Seuraan kuin kansan "todelliseen kannatukseen" vaaleissa. "Toiseen tasavaltaan" siirryttäessä oikeisto menetti painostusryhmänsä ja suuressa määrin "yleisen mielipiteen" tuen samalla kun vasemmisto organisoi suoran toiminnan muotoja, joista näkyvimpiä olivat lukuisat joukkokokoukset.

SDP kärsi merkittävän tappion menettäessään asemiaan SKDL:lle, joka nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hyvin monet SKDL:n listoilta valitut olivat olleet sotien aikana, jotkut jo niitä ennenkin, poliittisista syistä turvasäilössä ja heidät oli välirauhansopimuksen nojalla vapautettu heti jatkosodan päätyttyä ja heidän vaalikelpoisuuttaan rajoittaneet, 1930-luvulla annetut määräykset oli kumottu. Syksyllä 1946 SKDL sai loikkausten (Sylvi-Kyllikki Kilpi ja Atos Wirtanen) ansiosta suurimman puolueen aseman. Kokoomus ja edistyspuolue voittivat muutaman paikan, mutta oikeisto kokonaisuudessaan hävisi edellisvaaleihin verrattuna. Vaalitulos oli olennaisesti konservatiivinen, sillä 75 % kansasta äänesti vanhoja sota-aikana vallassa olleita puolueita.

Vaalit olivat merkittävät myös vaaliteknisesti, sillä niissä käytettiin ensimmäisen kerran ennakkoäänestystä ulkomailla, kun Ruotsiin kokonaisuudessaan evakuoitu Lapin väestö äänesti väliaikaisilla sijoituspaikkakunnillaan. Nyt saivat ensimmäistä kertaa äänestää myös 21-vuotiaat, kun aiempi äänioikeusikäraja oli ollut 24 vuotta.

Eduskuntavaalien tulos osoitti länsimaille, että Suomi oli erilainen kuin Neuvostoliiton valtapiiriin joutuneet Itä-Euroopan maat. Kommunistijohtoisten kansandemokraattien menestys puolestaan vakuutti Neuvostoliiton siitä, että Suomen poliittinen suunnanmuutos oli todella tapahtunut. Useimmille suomalaisille vaalitulos oli helpotus sikäli, että eduskunnan enemmistö säilyi vanhojen peruspuolueiden käsissä.

Kansanedustajat

Koska edellisistä vaaleista oli kulunut jo poikkeuksellisen pitkä aika, kansanedustajien vaihtuvuus oli todella suuri: ns. pitkän parlamentin jäseniä oli vain puolet valituista ja uusina valittiin mm. SDP:n Yrjö Kallinen, Yrjö Kilpeläinen, Valto Käkelä, Väinö Leskinen, Uuno Takki ja Penna Tervo, Maalaisliiton Kusti Eskola, Antti Koukkari, Martti Miettunen, Kustaa Tiitu, Veikko Vennamo ja Johannes Virolainen, Kokoomuksen Päiviö Hetemäki, Niilo Honkala, Jussi Lappi-Seppälä, Arvo Salminen ja Johannes Wirtanen, SKDL:n Aimo Aaltonen, Toivo Kujala, Hertta Kuusinen, Yrjö Leino, Ville Pessi ja Eino Tainio, RKP:n Nils Meinander, sekä Edistyspuolueen Rolf B. Berner, Lassi Hiekkala ja Yrjö Suontausta. Näistä viimeinen eduskuntatyössä mukana ollut oli Johannes Virolainen, joka jätti eduskunnan vuoden 1991 vaaleissa.

Puolueen tultua lakkautetuksi IKL:n eduskuntaryhmään kuuluneet eivät voineet asettua ehdolle. Lisäksi ehdokkuudesta kieltäytyivät sotavuosien toimintansa ja Paasikiven toiveiden perusteella SDP:n Aleksi Aaltonen, Väinö Hakkila, Väinö Salovaara ja Väinö Tanner, Maalaisliiton Viljami Kalliokoski, Antti Kukkonen, Tyko Reinikka ja Mikko Tarkkanen, sekä Kokoomuksen Toivo Horelli, Oskari Lehtonen ja Edwin Linkomies. Eduskunnan jättivät myös Maalaisliiton Antti Junes, Kalle Lohi ja Tilda Löthman-Koponen, Kokoomuksen Antti Hackzell ja Kaapro Moilanen, SDP:n Heikki Kääriäinen ja Oskari Reinikainen, sekä 44 valtiopäivät istunut RKP:n Ernst Estlander. Valitsematta jäivät SDP:n Mikko Erich, Armas Paasonen ja Matti Turkia, SKDL:n Mikko Ampuja, Maalaisliiton Heikki Niskanen, Kokoomuksen Jaakko Ikola ja Pekka Pennanen, joka istui 42 valtiopäivät, sekä RKP:n Henrik Kullberg.

Eduskuntaan palasivat mm. SKDL:n Johan Helo ja Mauri Ryömä. Eduskunnan ikäpuhemies tuli edelleen olemaan SDP:n kansanedustaja, 78-vuotias Miina Sillanpää. Viimeisinä näissä vaaleissa valituista "uusista kasvoista" olivat elossa Kusti Eskola, ja Olga Terho viimeisimpänä kuolleena, molemmat kuolivat vuonna 2003.

Tulokset

Äänestysaktiivisuus	74,9 %[3][4]	+8,3
Äänestäneet	1 710 251

Puolue		Edustajat		Äänet
				Osuus		Lukumäärä
	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	50	−35	25,08 %	−14,7	425 948	−90 032
	Suomen kansan demokraattinen liitto	49	–	23,47 %	–	398 618	–
	Maalaisliitto	49	−7	21,35 %	−1,5	362 662	+66 133
	Kansallinen Kokoomuspuolue	28	+3	15,04 %	+1,5	255 394	+79 179
	Ruotsalainen kansanpuolue	14	−4	7,90 %	−1,7	134 106	+9 386
	Kansallinen Edistyspuolue	9	+3	5,17 %	+0,4	87 868	+25 481
	Pienviljelijäin puolue		−2	1,18 %	−1,0	20 061	−7 722
	Ruotsalainen vasemmisto	1	+1	0,48 %	+0,0	8 192	+2 212
	Radikaalinen Kansanpuolue			0,10 %	–	1 623	–
	Muut			0,23 %	+0,1	3 904	+2 400
	Yhteensä	200		100 %		1 698 376	+401 057
Lähde: Tilastokeskus 2004[5]; Radikaalisen kansanpuolueen äänimäärä vain painetussa versiossa[6]

Hallituksen tiedot ja kokoonpano

31. Pekkala | 26.3.1946 - 29.7.1948

857

 

Hallituspäivät

---

• Pekkalan hallituksen ohjelma

• Puoluejakauma taulukkona

Puoluejakauma nimityspäivänä

Ministeri	Nimitetty	Eronnut	Puolue
Pääministeri
Pekkala, Mauno	26.3.1946	29.7.1948	SKDL
Ministeri valtioneuvoston kansliassa
Kallinen, Yrjö Henrik	26.3.1946	4.6.1948	SDP
Kuusinen, Hertta Elina	4.6.1948	29.7.1948	SKDL
Ulkoasiainministeri
Enckell, Carl Johan Alexis	26.3.1946	29.7.1948	ammatti/virkamies
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Svento, Reinhold Konstantin	26.3.1946	30.4.1948	SKDL
Takki, Uuno Kristian	27.3.1946	29.7.1948	SDP
Oikeusministeri
Pekkala, Eino Oskari	26.3.1946	29.7.1948	SKDL
Sisäasiainministeri
Leino, Yrjö Kaarlo	26.3.1946	22.5.1948	SKDL
Kilpi, Juho Eino	26.5.1948	29.7.1948	SKDL
Ministeri sisäasiainministeriössä
Viding, Paavo Aleksanteri	26.3.1946	29.7.1948	Maalaisliitto
Puolustusministeri
Pekkala, Mauno	26.3.1946	27.3.1946	SKDL
Kallinen, Yrjö Henrik	27.3.1946	29.7.1948	SDP
Ministeri puolustusministeriössä
Pekkala, Mauno	27.3.1946	29.7.1948	SKDL
Valtiovarainministeri
Törngren, Ralf Johan Gustaf	26.3.1946	29.7.1948	RKP
Ministeri valtiovarainministeriössä
Hiltunen, Onni Alfred	26.3.1946	29.7.1948	SDP
Opetusministeri
Kilpi, Juho Eino	26.3.1946	26.5.1948	SDP
Heljas, Lennart Albert	26.5.1948	29.7.1948	Maalaisliitto
Maatalousministeri
Vesterinen, Vihtori	26.3.1946	29.7.1948	Maalaisliitto
Ministeri maatalousministeriössä
Viding, Paavo Aleksanteri	26.3.1946	29.7.1948	Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Kaijalainen, Lauri Vihtori	26.3.1946	29.7.1948	Maalaisliitto
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Härmä, Erkki Herman	26.3.1946	29.7.1948	SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Takki, Uuno Kristian	26.3.1946	29.7.1948	SDP
Sosiaaliministeri
Janhunen, Matti	26.3.1946	29.7.1948	SKDL
Ministeri sosiaaliministeriössä
Heljas, Lennart Albert	26.3.1946	26.5.1948	Maalaisliitto
Härmä, Erkki Herman	12.4.1946	29.7.1948	SDP
Peltonen, Onni Evert	26.5.1948	29.7.1948	SDP
Kansanhuoltoministeri
Vilhula, Taavi Nikolai	26.3.1946	29.7.1948	Maalaisliitto
Ministeri kansanhuoltoministeriössä
Murto, Yrjö Aleksanteri	26.3.1946	29.7.1948	SKDL
Härmä, Erkki Herman	12.4.1946	29.7.1948	SDP
Salkuton ministeri
Kuusinen, Hertta Elina	26.5.1948	4.6.1948	SKDL

Puoluejakauma

26.3.1946
SKDL	6
Maalaisliitto	5
SDP	5
RKP	1
ammatti/virkamies	1

29.7.1948
SKDL	6
Maalaisliitto	5
SDP	5
RKP	1
ammatti/virkamies	1

Eduskuntavaalit 1948

Suomen 19. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. heinäkuuta 1948. Vaaleissa oli silmiinpistävää erityisesti SDP:n ”Jo riittää” -kampanja, joka oli suunnattu SKDL:ää ja SKP:tä vastaan]. Kampanja onnistuikin, sillä SKDL menetti 11 paikkaa SDP:n voittaessa neljä. SKDL oli ryvettynyt vaaran vuosien aikaan muun muassa punaisen Valpon ylilyöntien ja laittomuuksien vuoksi sekä etenkin Leinon vankien tapauksen vuoksi. Aikalaistodistajien mukaan vaaleissa purkautuivat kaikki menneiden vuosien katkerat kokemukset, mutta tunnelma oli toinen kuin vuoden 1945 vaaleissa, joissa hämärä pelko oli kannustanut joukkoja vaaliuurnille.

Suurin vaalivoittaja oli Maalaisliitto, joka lisäsi paikkalukuaan seitsemällä nousten myös eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1929. Hyvin menestyi myös Kokoomus, jonka edustajanpaikat lisääntyivät viidellä. Sen sijaan RKP menetti yhden paikan ja Edistyspuolue neljä paikkaa. Uuden eduskunnan voimasuhteet olivat 108–92 porvarien hyväksi. Tunnetuksi tuli myös Maalaisliiton vaalijuliste Näihin nojaa Maalaisliitto. Julisteessa oli kuvattuna Raamattuun ja lakikirjaan nojaava talonpojan käsi. Juliste oli käytössä seuraavien kymmenen vuoden ajan.

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Gunnar Henriksson, Meeri Kalavainen, Tyyne Leivo-Larsson, Rafael Paasio ja Vilho Väyrynen, Keskustan Atte Pakkanen, Niilo Ryhtä, Tahvo Rönkkö, Vihtori Sarjala, Kerttu Saalasti, Vieno Simonen ja V. J. Sukselainen, SKDL:n Toivo Friman, Yrjö Murto ja Niilo Nieminen, Kokoomuksen Margit Borg-Sundman ja Toivo Wiherheimo, RKP:n Arthur Larson, josta tuli ensimmäinen Ahvenanmaan edustaja, ja Verner Korsbäck, sekä Kansanpuolueen Irma Karvikko.

Eduskunnan jättivät muun muassa SDP:n Yrjö Kallinen, Väinö Leskinen, Miina Sillanpää, joka oli ikäpuhemies ja yksi ensimmäisistä 19 naiskansanedustajasta, ja Samuli Tervo, SKDL:n Eino Pekkala, RKP:n Emil Hästbacka, sekä Edistyspuolueen Bruno Sarlin. Eduskunnasta putosivat muun muassa SKDL:n Kaisu-Mirjami Rydberg ja Hella Wuolijoki. Eduskuntaan palasivat mm. SDP:n Väinö Hakkila ja Hilma Koivulahti-Lehto, Maalaisliiton Viljami Kalliokoski ja Janne Koivuranta, sekä Kokoomuksen Oskari Lehtonen.

Irma Torven kuoltua vuonna 2006 ja Meeri Kalavaisen 2010 oli näissä vaaleissa valituista elossa enää vain Toivo Pyörtänö. Pyörtänö kuoli kesäkuussa 2012. Nuorimmat eduskuntaan valitut olivat 30-vuotiaat Kalavainen ja Pyörtänö.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äänestysaktiivisuus	78,2 %[4][5]	+3,3

Puolue		Edustajat		Äänet[6]
				Osuus		Lukumäärä
	Maalaisliitto	56	+7	24,24 %	+2,9	455 635	+92 973
	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	54	+4	26,32 %	+1,2	494 719	+68 771
	Suomen Kansan Demokraattinen Liitto	38	−11	19,98 %	−3,5	375 538	−23 080
	Kansallinen Kokoomuspuolue	33	+5	17,04 %	+2,0	320 366	+64 972
	Ruotsalainen kansanpuolue	13	−1	7,34 %	−0,6	137 981	+3 875
	Kansallinen Edistyspuolue	5	−4	3,91 %	−1,3	73 444	−14 424
	Åländsk Samling	1	–	0,35 %	–	6 567	–
	Pienviljelijäin puolue			0,29 %	−0,9	5 378	−14 683
	Radikaalinen Kansanpuolue			0,27 %	+0,2	5 162	+3 539
	Muut			0,28 %	+0,1	5 178	+1 274
	Yhteensä	200		100 %		1 879 968	+181 592

32. Fagerholm | 29.7.1948 - 17.3.1950

597

 

Hallituspäivät

---

• Fagerholmin hallituksen ohjelma

• Puoluejakauma taulukkona

Puoluejakauma nimityspäivänä

Ministeri	Nimitetty	Eronnut	Puolue
Pääministeri
Fagerholm, Karl-August	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Ministeri valtioneuvoston kansliassa
Aaltonen, Aleksi	29.7.1948	18.3.1949	SDP
Ulkoasiainministeri
Enckell, Carl Johan Alexis	29.7.1948	17.3.1950	ammatti/virkamies
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Takki, Uuno Kristian	30.7.1948	17.3.1950	SDP
Oikeusministeri
Suontausta, Tauno Erland	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Sisäasiainministeri
Simonen, Aarre Edvard	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Ministeri sisäasiainministeriössä
Raatikainen, Jussi	30.7.1948	17.3.1950	SDP
Puolustusministeri
Skog, Emil Albert	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Valtiovarainministeri
Hiltunen, Onni Alfred	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Ministeri valtiovarainministeriössä
Aaltonen, Aleksi	30.7.1948	18.3.1949	SDP
Varjonen, Unto Uuno Mikael	19.8.1949	17.3.1950	SDP
Opetusministeri
Oittinen, Reino Henrik	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Maatalousministeri
Lepistö, Leevi Matti	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Ministeri maatalousministeriössä
Raatikainen, Jussi	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Peltonen, Onni Evert	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Härmä, Erkki Herman	29.7.1948	22.6.1949	SDP
Simonen, Aarre Edvard	24.3.1949	17.3.1950	SDP
Huunonen, Eemil	29.7.1949	17.3.1950	SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Takki, Uuno Kristian	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
Toivonen, Onni Kustaa	11.11.1949	17.3.1950	SDP
Sosiaaliministeri
Liljeström, Valdemar	29.7.1948	4.3.1949	SDP
Leivo-Larsson, Tyyne Lilja	4.3.1949	18.3.1949	SDP
Aaltonen, Aleksi	18.3.1949	17.3.1950	SDP
Ministeri sosiaaliministeriössä
Leivo-Larsson, Tyyne Lilja	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Härmä, Erkki Herman	30.7.1948	22.6.1949	SDP
Huunonen, Eemil	29.7.1949	17.3.1950	SDP
Kansanhuoltoministeri
Toivonen, Onni Kustaa	29.7.1948	17.3.1950	SDP
Ministeri kansanhuoltoministeriössä
Härmä, Erkki Herman	30.7.1948	22.6.1949	SDP
Huunonen, Eemil	29.7.1949	17.3.1950	SDP
Salkuton ministeri
Aaltonen, Aleksi	29.7.1948	30.7.1948	SDP
Varjonen, Unto Uuno Mikael	29.7.1949	19.8.1949	SDP

Puoluejakauma

29.7.1948
SDP	15
ammatti/virkamies	1

17.3.1950
SDP	15
ammatti/virkamies	1

33. Kekkonen | 17.3.1950 - 17.1.1951

307

 

Hallituspäivät

---

• Kekkosen hallituksen ohjelma

• Puoluejakauma taulukkona

Puoluejakauma nimityspäivänä

Ministeri	Nimitetty	Eronnut	Puolue
Pääministeri
Kekkonen, Urho Kaleva	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Ulkoasiainministeri
Gartz, Åke Henrik	17.3.1950	17.1.1951	ammatti/virkamies
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Tuomioja, Sakari Severi	17.3.1950	17.1.1951	Edistyspuolue
Oikeusministeri
Kannisto, Heikki Albert	17.3.1950	17.1.1951	Edistyspuolue
Sisäasiainministeri
Kekkonen, Urho Kaleva	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Ministeri sisäasiainministeriössä
Riikonen, Lauri	17.3.1950	30.9.1950	Maalaisliitto
Virolainen, Johannes	30.9.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Puolustusministeri
Tiitu, Kustaa Emil	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Valtiovarainministeri
Sukselainen, Vieno Johannes	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Ministeri valtiovarainministeriössä
Meinander, Tor Nils Hilding	17.3.1950	17.1.1951	RKP
Opetusministeri
Heljas, Lennart Albert	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Ministeri maatalousministeriössä
Luukka, Eemil Vihtori	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Maatalousministeri
Vilhula, Taavi Nikolai	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Miettunen, Martti Juhani	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Kleemola, Kauno Antero	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Riikonen, Lauri	24.3.1950	31.3.1950	Maalaisliitto
Vesterinen, Vihtori	31.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Kauppa- ja teollisuusministeri
Tuomioja, Sakari Severi	17.3.1950	30.9.1950	Edistyspuolue
Aura, Teuvo Ensio	30.9.1950	17.1.1951	Edistyspuolue
Sosiaaliministeri
Törngren, Ralf Johan Gustaf	17.3.1950	17.1.1951	RKP
Ministeri sosiaaliministeriössä
Vesterinen, Vihtori	17.3.1950	17.1.1951	Maalaisliitto
Kleemola, Kauno Antero	24.3.1950	30.9.1950	Maalaisliitto
Aura, Teuvo Ensio	30.9.1950	17.1.1951	Edistyspuolue

Puoluejakauma

17.3.1950
Maalaisliitto	10
Edistyspuolue	2
RKP	2
ammatti/virkamies	1

17.1.1951
Maalaisliitto	10
Edistyspuolue	3
RKP	2
ammatti/virkamies	1

34. Kekkonen II | 17.1.1951 - 20.9.1951

247

 

Hallituspäivät

---

• Kekkosen II hallituksen ohjelma

• Puoluejakauma taulukkona

Puoluejakauma nimityspäivänä

Ministeri	Nimitetty	Eronnut	Puolue
Pääministeri
Kekkonen, Urho Kaleva	17.1.1951	20.9.1951	Maalaisliitto
Ministeri valtioneuvoston kansliassa
Virolainen, Johannes	17.1.1951	20.9.1951	Maalaisliitto
Ulkoasiainministeri
Gartz, Åke Henrik	17.1.1951	20.9.1951	ammatti/virkamies
Oikeusministeri
Aura, Teuvo Ensio	17.1.1951	20.9.1951	Edistyspuolue
Sisäasiainministeri
Sukselainen, Vieno Johannes	17.1.1951	20.9.1951	Maalaisliitto
Puolustusministeri
Skog, Emil Albert	17.1.1951	20.9.1951	SDP
Valtiovarainministeri
Hiltunen, Onni Alfred	17.1.1951	20.9.1951	SDP
Ministeri valtiovarainministeriössä
Törngren, Ralf Johan Gustaf	17.1.1951	20.9.1951	RKP
Opetusministeri
Heljas, Lennart Albert	17.1.1951	20.9.1951	Maalaisliitto
Ministeri maatalousministeriössä
Lepistö, Leevi Matti	17.1.1951	20.9.1951	SDP
Maatalousministeri
Miettunen, Martti Juhani	17.1.1951	20.9.1951	Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Peltonen, Onni Evert	17.1.1951	20.9.1951	SDP
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Kleemola, Kauno Antero	17.1.1951	20.9.1951	Maalaisliitto
Paasio, Kustaa Rafael	17.1.1951	20.9.1951	SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Tervo, Penna	17.1.1951	20.9.1951	SDP
Sosiaaliministeri
Vesterinen, Vihtori	17.1.1951	20.9.1951	Maalaisliitto
Ministeri sosiaaliministeriössä
Huunonen, Eemil	17.1.1951	20.9.1951	SDP
Paasio, Kustaa Rafael	17.1.1951	20.9.1951	SDP

Puoluejakauma

17.1.1951
Maalaisliitto	7
SDP	7
Edistyspuolue	1
RKP	1
ammatti/virkamies	1

20.9.1951
Maalaisliitto	7
SDP	7
Edistyspuolue	1
RKP	1
ammatti/virkamies	1

Vuoden 1951 eduskuntavaalit

Suomen 20. eduskuntavaalit järjestettiin 2.–3. heinäkuuta 1951.

Vaaleihin valmistauduttaessa päähallituspuolueet Maalaisliitto ja SDP kävivät maataloustuottajien ja kaupunkilaiskuluttajien välistä tulonjakotaistelua. Vaalikamppailun tärkein vedenjakaja kulki kuitenkin SDP:n sisällä ja yksittäisistä ehdokkaista vaalien päätähdeksi nousi Väinö Tanner. Ulkoministeri Åke Gartz vaati keväällä 1951 SDP:n puheenjohtajaa Emil Skogia estämään Tannerin paluun eduskuntaan. Tähän Skog vastasi tylysti, että jos nyt estetään Tannerin ehdokkuus ulkopoliittisista syistä, seuraavissa vaaleissa voitaisiin estää kenen muun ehdokkuus tahansa. Vaalien voittaja oli SKDL, jonka äänimäärä lisääntyi lähes 16 000:lla ja eduskuntapaikkojen määrä viidellä. Politiikan tarkkailijoiden mukaan nyt maksettiin Fagerholmin ensimmäisen hallituksen, Arabian mellakoiden ja Kemin kapinan sekä vuoden 1950 presidentinvaalin jälkilaskut. Äänestysaktiivisuus jäi yli kolme prosenttiyksikköä heikommaksi kuin vuonna 1948.

Uusina kansanedustajina tulivat eduskuntaan mm. Arvo Ahonen, Eero Antikainen, Kalervo Haapasalo, Veikko Helle, Veikko Kokkola, Impi Lukkarinen, Aarre Simonen ja Viljo Virtanen (SDP), Toivo Antila, Eeli Erkkilä, Leo Häppölä, Mauno Jussila ja Nestori Kaasalainen (ML), Paavo Aitio, Kaino Haapanen, Antti Kinnunen, Matti Koivunen ja Anna-Liisa Tiekso (SKDL), Raino Hallberg, Tuure Junnila ja Niilo Kosola (Kok.), Grels Teir (RKP) sekä Esa Kaitila ja Juho Tenhiälä (KP).

Eduskunnan jättivät mm. SDP:n 33:t valtiopäivät istunut Hilma Koivulahti-Lehto ja 36 valtiopäivät istunut Jussi Tolonen, Maalaisliiton Janne Koivuranta ja vuonna 1907 valittuun ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan kuulunut Juhani Leppälä, joka istui 33:t valtiopäivät, SKDL:n Yrjö Leino, Kokoomuksen Erkki Paavolainen ja Ernsti Turja, sekä Kansanpuolueen Rolf B. Berner ja Kalle Kauppi. Eduskunnasta putosivat SDP:n Toivo Pyörtänö ja Jussi Raatikainen, sekä Maalaisliiton Juho Koivisto ja Vihtori Vesterinen.

Eduskuntaan palasivat mm. SDP:n Väinö Leskinen ja jo ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan kuulunut Väinö Tanner. Myös Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajina aikanaan toimineet, joiden ehdokkuus vuoden 1945 vaaleissa oli kielletty, saivat nyt palata politiikkaan. Heistä palasi näissä vaaleissa eduskuntaan Iisakki Nikkola, nyt Kokoomuksen riveissä.

Vuoden 1951 vaaleissa valituista kansanedustajista viimeisenä elossa oli maaliskuussa 2016 kuollut Nestori Kaasalainen. Meeri Kalavainen, Anna-Liisa Korpinen ja Impi Lukkarinen kuolivat vuonna 2010.

Tulokset

Äänestysaktiivisuus	74,6 %	−3,6

Puolue		Edustajat		Äänet
				Osuus		Lukumäärä
	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	53	−1	26,52 %	+0,2	480 754	−13 965
	Maalaisliitto	51	−5	23,26 %	−1,0	421 613	−34 022
	Suomen Kansan Demokraattinen Liitto	43	+5	21,58 %	+1,6	391 134	+15 596
	Kansallinen Kokoomus	28	−5	14,57 %	−2,5	264 044	−56 322
	Ruotsalainen kansanpuolue	14	+1	7,20 %	−0,1	130 524	−7 457
	Suomen Kansanpuolue	10	–	5,68 %	–	102 933	–
	Åländsk Samling	1	--	0,31 %	−0,0	5 686	−811
	Pienviljelijäin puolue			0,27 %	−0,0	4 964	−414
	Vapaamielisten Liitto			0,27 %	–	4 936	–
	Radikaalinen Kansanpuolue			0,25 %	−0,0	4 486	−676
	Ruotsalainen vapaamielinen puolue			0,07 %	–	1 195	–
	Suomalainen kansanpuolue			0,01 %	–	243	–
	Muut			0,02 %	−0,3	305	−4 873
	Yhteensä	200		100 %		1 812 817	−67 151
Lähde: Tilastokeskus 2004[4]; Ruotsalaisen vapaamielisen puolueen ja Suomalaisen kansanpuolueen äänimäärä vain painetussa versiossa[5]

35. Kekkonen III | 20.9.1951 - 9.7.1953

659

 

Hallituspäivät

---

• Kekkosen III hallituksen ohjelma

• Puoluejakauma taulukkona

Puoluejakauma nimityspäivänä

Ministeri	Nimitetty	Eronnut	Puolue
Pääministeri
Kekkonen, Urho Kaleva	20.9.1951	9.7.1953	Maalaisliitto
Ulkoasiainministeri
Tuomioja, Sakari Severi	20.9.1951	26.11.1952	ammatti/virkamies
Kekkonen, Urho Kaleva	26.11.1952	9.7.1953	Maalaisliitto
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Törngren, Ralf Johan Gustaf	26.11.1952	9.7.1953	RKP
Oikeusministeri
Kekkonen, Urho Kaleva	20.9.1951	22.9.1951	Maalaisliitto
Högström, Sven Axel	22.9.1951	9.7.1953	RKP
Sisäasiainministeri
Sukselainen, Vieno Johannes	20.9.1951	9.7.1953	Maalaisliitto
Puolustusministeri
Skog, Emil Albert	20.9.1951	9.7.1953	SDP
Valtiovarainministeri
Rantala, Viljo Johannes	20.9.1951	9.7.1953	SDP
Ministeri valtiovarainministeriössä
Miikki, Matti Nikolai	20.9.1951	9.7.1953	Maalaisliitto
Opetusministeri
Oittinen, Reino Henrik	20.9.1951	9.7.1953	SDP
Ministeri maatalousministeriössä
Lepistö, Leevi Matti	20.9.1951	29.11.1952	SDP
Luukka, Eemil Vihtori	20.9.1951	9.7.1953	Maalaisliitto
Tiainen, Johannes	3.12.1952	9.7.1953	SDP
Maatalousministeri
Miettunen, Martti Juhani	20.9.1951	9.7.1953	Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Peltonen, Onni Evert	20.9.1951	29.11.1952	SDP
Huunonen, Eemil	29.11.1952	3.12.1952	SDP
Karjalainen, Eetu	3.12.1952	9.7.1953	SDP
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Huunonen, Eemil	20.9.1951	29.11.1952	SDP
Kleemola, Kauno Antero	20.9.1951	9.7.1953	Maalaisliitto
Huunonen, Eemil	3.12.1952	9.7.1953	SDP
Kauppa- ja teollisuusministeri
Tervo, Penna	20.9.1951	9.7.1953	SDP
Sosiaaliministeri
Törngren, Ralf Johan Gustaf	20.9.1951	26.11.1952	RKP
Leskinen, Väinö Olavi	26.11.1952	9.7.1953	SDP
Ministeri sosiaaliministeriössä
Huunonen, Eemil	20.9.1951	9.7.1953	SDP
Murtomaa, Lauri Nikolai	20.9.1951	9.7.1953	Maalaisliitto

Puoluejakauma

20.9.1951
Maalaisliitto	7
SDP	7
RKP	1
ammatti/virkamies	1

9.7.1953
SDP	8
Maalaisliitto	7
RKP	2

36. Kekkonen IV | 9.7.1953 - 17.11.1953

132

 

Hallituspäivät

---

• Kekkosen IV hallituksen ohjelma

• Puoluejakauma taulukkona

Puoluejakauma nimityspäivänä

Ministeri	Nimitetty	Eronnut	Puolue
Pääministeri
Kekkonen, Urho Kaleva	9.7.1953	17.11.1953	Maalaisliitto
Ulkoasiainministeri
Törngren, Ralf Johan Gustaf	9.7.1953	17.11.1953	RKP
Oikeusministeri
Högström, Sven Axel	9.7.1953	17.11.1953	RKP
Sisäasiainministeri
Sukselainen, Vieno Johannes	9.7.1953	17.11.1953	Maalaisliitto
Puolustusministeri
Kleemola, Kauno Antero	9.7.1953	17.11.1953	Maalaisliitto
Valtiovarainministeri
Niukkanen, Juho	9.7.1953	17.11.1953	Maalaisliitto
Ministeri valtiovarainministeriössä
Meinander, Tor Nils Hilding	9.7.1953	17.11.1953	RKP
Opetusministeri
Virolainen, Johannes	9.7.1953	17.11.1953	Maalaisliitto
Maatalousministeri
Miettunen, Martti Juhani	9.7.1953	17.11.1953	Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Mäkinen, Eero	9.7.1953	27.10.1953	ammatti/virkamies
Eskola, Kustaa Oskari	30.10.1953	17.11.1953	Maalaisliitto
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Eskola, Kustaa Oskari	9.7.1953	30.10.1953	Maalaisliitto
Kauppa- ja teollisuusministeri
Aura, Teuvo Ensio	9.7.1953	17.11.1953	ammatti/virkamies
Sosiaaliministeri
Hietanen, Lauri Bernhard	9.7.1953	17.11.1953	ammatti/virkamies
Ministeri sosiaaliministeriössä
Simonen, Vieno	9.7.1953	17.11.1953	Maalaisliitto

Puoluejakauma

9.7.1953
Maalaisliitto	8
RKP	3
ammatti/virkamies	3

17.11.1953
Maalaisliitto	8
RKP	3
ammatti/virkamies	2

37. Tuomioja | 17.11.1953 - 5.5.1954

170

 

Hallituspäivät

---

• Tuomiojan hallituksen ohjelma

• Puoluejakauma taulukkona

Puoluejakauma nimityspäivänä

Ministeri	Nimitetty	Eronnut	Puolue
Pääministeri
Tuomioja, Sakari Severi	17.11.1953	5.5.1954	Vapaamielisten liitto
Ulkoasiainministeri
Törngren, Ralf Johan Gustaf	17.11.1953	5.5.1954	RKP
Ministeri ulkoasiainministeriössä
Aura, Teuvo Ensio	17.11.1953	5.5.1954	ammatti/virkamies
Oikeusministeri
Kuuskoski, Reino Iisakki	17.11.1953	5.5.1954	ammatti/virkamies
Sisäasiainministeri
Kannisto, Heikki Albert	17.11.1953	5.5.1954	Suomen Kansanpuolue
Puolustusministeri
Hetemäki, Olli Päiviö	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
Valtiovarainministeri
Junnila, Tuure Jaakko Kalervo	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
Ministeri valtiovarainministeriössä
Kaitila, Esa Heikki	17.11.1953	5.5.1954	Suomen Kansanpuolue
Opetusministeri
Salminen, Arvo Ilmari	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
Maatalousministeri
Jutila, Kalle Teodor	17.11.1953	5.5.1954	ammatti/virkamies
Ministeri maatalousministeriössä
Kullberg, Henrik	17.11.1953	4.12.1953	RKP
Westermarck, Nils Christian	18.12.1953	5.5.1954	RKP
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Serlachius, Ralph Erik	17.11.1953	5.5.1954	ammatti/virkamies
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Junttila, Kustaa Aulis Ferdinand	17.11.1953	5.5.1954	ammatti/virkamies
Kauppa- ja teollisuusministeri
Aura, Teuvo Ensio	17.11.1953	5.5.1954	ammatti/virkamies
Ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
Wiherheimo, Toivo Antero	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
Sosiaaliministeri
Kaitila, Esa Heikki	17.11.1953	5.5.1954	Suomen Kansanpuolue
Ministeri sosiaaliministeriössä
Hetemäki, Olli Päiviö	17.11.1953	5.5.1954	Kokoomus
Karvikko, Irma Helena	17.11.1953	5.5.1954	Suomen Kansanpuolue

Puoluejakauma

17.11.1953
ammatti/virkamies	5
Kokoomus	4
Suomen Kansanpuolue	3
RKP	2
Vapaamielisten liitto	1

5.5.1954
ammatti/virkamies	5
Kokoomus	4
Suomen Kansanpuolue	3
RKP	2
Vapaamielisten liitto	1

John Raymond Ylitalo – suurlähettiläs

Minnesotassa Yhdysvalloissa syntyneen suurlähettiläs John Raymond Ylitalon (25.12.1916-10.2.1987) kaikki sukujuuret ulottuvat Suomeen. Isä lähti vuosisadan vaihteessa siirtolaisaallon mukana Raution Kärkiskylältä Amerikkaan onneaan etsimään. Äiti taas oli sukupolvea aikaisemmin muuttaneiden suomalaissiirtolaisten tytär, Saima Pihlaja Oulaisista. John Raymond Ylitalo toimi suurlähettiläänä neljässä maanosassa. Hän palveli Helsingissä, Washingtonissa, Münchenissä, Manillassa ja Mexico Cityssä ennen nimitystään suurlähettilääksi Paraguayhin vuonna 1969. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1976 ja kuoli syöpään 1987.

John Raymond Ylitalon isä syntyi Raution pitäjän Kärkisen kylän Mäkitalossa ja käytti sitä nimeä kunnes hänen isänsä osti läheisen Ylitalo-nimisen tilan ja siirtyi perheineen sinne asumaan. John Raymondin isoäidin äiti on Anna Liisa Antintyär, joka on syntynyt Kaustisella. Juho Paavonpojan perhe tuli vuonna 1870 Raution Kärkisistä Kalajoen Tyngänkylän Simin taloon. Vuonna 1883 he palasivat Raution Kärkisiin Mäkitaloon. Vain Antti ja Matti olivat tällöin muuttaneet Amerikkaan. Neljä muuta veljeä ja sisarta käyttivät muuttaessaan nimeä Mäkitalo.

Vuonna 1860 syntyi John Raymond Ylitalon isoisä, joka on kastettu Jaakko Juhonpojaksi ja joka käytti nimeä Simi asuessaan samannimisessä talossa ja nimeä Mäki muutettuaan Mäkitaloon. Juho Paavonpoika ryöstettiin ja murhattiin Tyngän ja Kärkisen välillä hänen käytyään myymässä karjaa Kalajoella. Hän oli tällöin kuusissakymmenissä. Hänen murhaansa ei - enempää kuin hänen poikansakaan murhaa Amerikassa - pystytty koskaan selvittämään.

Juho Paavonpojan ja hänen vaimonsa Anna Liisa Antintyttären yhdeksästä lapsesta kolme jäi Suomeen. He olivat Johanna ja nuorimmat kaksospojat Uriel ja Jaakko. Jaakko Juhonpoika osti Mäkitalon läheisen Ylitalo-nimisen tilan ja siirtyi perheineen sinne asumaan. Juho Jaakonpoika Ylitalo eli Ylitalon Jussi kuten häntä kutsuttiin, muutti Amerikkaan vuonna 1907.
John Raymond Ylitalo syntyi Yhdysvalloissa Floodwoodin kylässä vuonna 1916. Paljon ennen päivänkoittoa Jussi Ylitalo valjasti hevosen ja ajoi reellä viiden mailin päässä asuvan suomalaisen farmarin vaimon luo. Tämä oli kyläläisten hyvin tuntema kätilö.

Tuolloin kylä oli syrjäinen, korkeintaan puolensadan talon ja mökin muodostama yhdyskunta Minnesotan pohjoisosassa. Floowood sijaitsi siinää osassa Amerikkaa, joka eniten muistutti suomalaista metsämaisemaa. Se oli noin sadan kilometrin päässä Yläjärven rannalla sijaitsevasta Duluthista, Great Northern-rautatien itäisestä pääteasemasta. Floodwood palveli kahta alueen tärkeintä ammattikuntaa, tukkijätkiä ja farmareita. Koskemattomien metsien kaato vaati tuolloin paljon työvoimaa, kun hongat ja kuuset kaadettiin kahden miehen justeerilla. Nuoria, juuri saapuneita siirtolaisia palkattiin raskaampiin töihin kuten justeeria soittelemaan.
John Raymond Ylitalon äiti Saima Maria Swen syntyi 1894. Jussi Ylitalo ja Saima vihittiin 23.10.1915. Kun perhe oli muuttanut neljänlapsen kanssa Floodwoodiin niin siellä syntyi setsemän lasta lisää. Yhdeksän lapsista kasvoi aikuiseksi.

Yllätysnimitys Suomeen

John Raymond Ylitalo oli FBI:n asiamies. Hänen mukaansa ulkoministeri Gordell Hull esti sodanjulistuksen Suomelle silloin, kun Amerikka julisti sodan Unkarille, Bulgarialle ja Romanialle. Hullilla oli voimakkaat käsitykset oikeasta ja väärästä. Järkkymättömänä hän muistutti presidentille neuvostoliittolaisten syyllisyydestä talvisotaan. Hän ei koskaan unohtanut neuvostoliittolaisten hyökkäystä Suomea vastaan eikä voinut antaa sitä heille anteeksi.
Sodan aikana kaikkien Ruotsiin ja Suomeen liittyvien juttujen tutkinta oli annettu John Raymond Ylitalon tutkittavaksi.

John Raymond Ylitalo nimitettiin Helsingin lähetystöön, uuteen poliittis-taloudelliseen virkaan. Lähetystöjen vastaanotoilla Ylitalo tapasi hallituksen jäsenet, ulkoministeriön ja muiden ministeriöiden virkamiehet sekä monia muita aktiivisia henkilöitä ulko- ja sisäpolitiikassa. Heidän joukossaan oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arvo Salminen, maalaisliiton ryhmän johtaja Juho Koivisto, edistyspuolueen ryhmänjohtaja Kalle Kauppi ja sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmänjohtaja Väinö Hakkila. Tuttavapiirin kuuluivat lisäksi Olavi Lindblom, Aku Sumu, Väinö Leskinen, Unto Varjonen, Yrjö"Jahvetti" Kilpeläinen ja Aleksi Aaltonen.

Ulkoministeri Carl Enckell vuodatti kyyneleitä, kun lähettiläs Avra Warren Suomen vaaran vuosien synkimpinä päivinä, tarkkaan sanoen 21.maaliskuuta 1948 kertoi, että jos Suomen koskemattomuutta ja itsenäisyyttä uhattaisiin, Suomelle järjestyisi tilaisuus viedä asia Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja saada lisäksi Yhdysvaltain tuki puolelle.

Ylitalon Suomen kautena maassa toimi kolme hallitusta, Mauno Pekkalan "kolmen suuren" hallitus, K.A. Fagerholmin vähemmistöhallitus sekä Urho Kekkosen ensimmäinen hallitus, mikä oli keskustalais-porvarillinen vähemmistöhallitus. Ylitalo tunsi näiden hallitusten ministerit hyvin. Sosiaalidemokraattisia ystävyyksiä oli useita. Pekkalan hallitus kieltäyyi Marshall-avusta. Kenraali Savonenkov käski pääminiseri Pekkalaa kieltäytymään siitä.

Fagerholmin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus tarjosi ulospääsyn siitä sodanjälkeisestä realiteettina pidetystä vaatimuksesta, että kommunistien olisi osallistuttava Suomen koalitiohallituksiin. Se, että tämä hallitus kesti kaksikymmentä kuukautta, vuoden 1950 presidentti valitsijamiesvaaleihin saakka oli odottamaton saavutus. Leinon rakentaman kommunistisen valtiollisen poliisin purkaminen oli huomattava saavutus.

Kekkosen keskustavähemmistöhallitus teki Suomelle paljon helpommaksi puolutustaa suvereenisuuttaan jatkamalla ja lujittamalla Fagerholmin aloittamaa käytäntöä ja estämällä kommunisteja saamasta ministerin salkkuja.

Käynnisti Naton synnyn

Yhdysvaltain Helsingin lähetystön attaseana toimivan J.Raymond Ylitalon puhelin soi 4.3.1948 iltapäivällä. Puhelu kesti vain pari minuuttia ja Ylitalo lähti autollaan saman tien kohti Etelä-Esplanadia. Hän meni tapaamaan soittajaa autoliikkeen omistajaa Erik Bromania. Tämän kertomus käynnisti salamavauhdilla sähkeiden lähettämisen, arkistotietojen mukaan kello 17, lähetystöihin Osloon, Moskovaan, Tukholmaan, Pariisiin ja Lontooseen.

Ylitalo oli KGB:n tarkkailussa muiden tapaan. Tiedettiin hänen tapailevan Bromania usein, mutta kun amerikkalaisesta oli kysymys, kiinnostus autoihin tuntui luonnolliselta. Kaiken lisäksi tämä olikin totta. Broman ei ollut kiinnostunut politiikasta ollenkaan. Kuitenkin eräs merkittävä seikka jäi KGB:ltä huomaamatta. Broman oli käynyt koulua Pietarissa ennen vallankumousta.

Aamupäivällä 4.3. Bromania oli käynyt tapaamassa Neuvostoliiton lainopillinen avustaja. Hän oli syntyperältään suomalainen. Kaiken tietävälle KGB:lle sattui toinen nyt jo karkea virhe. Kukaan ei tiennyt, että Broman ja lainopillinen avustaja olivat käyneet samaa koulua Pietarissa.
Moskovassa oli 18.2.1948 allekirjoitettu Unkarin ja Neuvostoliiton välinen ystävyys-, yhteistyö -ja keskinäinen avunantosopimus. Länsimaissa tulkittiin Unkarin joutuneen Neuvostoliiton satelliitiksi. Kommunistit kaappasivat vallan Tsekkoslovakiassa 17-25.2.hallituspulan aikana.

Länsivallat totesivat tyrmistyneinä. että Suomi oli ainoa itsenäinen Neuvostoliiton reunavaltio.

Ymmärrettiin, että pian on Suomen vuoro. 22.päivä helmikuuta sai presidentti Paasikivi Stalinin allekirjoittaman kirjeen. Neuvostoliitto toivoi Suomen lähettävän valtuuskunnan Moskovaan solmimaan samanlaisen sopimuksen, mikä maalla oli Unkarin ja Romanian kanssa. Paasikivi pelasi kylmää peliä. Hän piti kirjeen pöytälaatikossa kolme päivää. Hallitus sai tietää kirjeestä 26.päivä. Samana päivänä lehdet kertoivat kommunistien voitosta Tsekkoslovakiassa.

Vakoojat, myyrät, tietojen vuotajat, diplomaatit ja salaisten sanomien lähettäjät työskentelivät korkeapaineella. Kremlin kellojen ääni kuulosti kantautuneen ympäri Eurooppaa. 27.päivä kello 13 BBC:n uutisissa kerrottiin Suomea kohdanneesta kriisistä. Ruotsin ulkoministeriön kansliapäällikkö Beck-Friis keskustellessaan suurlähettiläs Matthewsin kanssa korosti Suomen hallituksen heikkoutta ja sen väsymystä. Lordi Pakenham totesi puhuessaan Englannin ylähuoneelle Suomen hallituksen saaneen kuolonsuudelman.

Maaliskuun neljännen päivän tapaaminen vuonna1948 autokauppias Bromanin ja attasea Ylitalon välillä saattoi liikkeelle salasanoman joka kuului. "Norja olisi seuraava maa, joka kutsuttaisiin neuvottelemaan puolustussopimuksesta Neuvostoliiton kanssa". Neuvostoliiton lähetystön suomalaisen avustajan käynti autokauppias Bromanin luona ja edelleen viestin välittäminen Ylitalolle, johti tapahtumaketjuun, jonka päässä oli North Atlantic Treaty Organization, Atlannin liitto, eli Nato. Perustava kokous pidettiin 4.4.1949.