Aamulla punnitsin itseni. Paino oli 105.8 kg. Uinti ja pyöräily auttoi painonpudottamisessa. Veren sokeri on 6.0. Se on hyvä. Verenpaine 139/84 pulssi 56. Verenpaine on hiukan koholla, mutta se johtunee siitä, että nukuin viime yönä vähän huonosti. Aamulla tein päähieronnan, kasvojumpan, silmäjumpan, sormijumpan, akupainelun, jalkahieronnan ja jumppasin 10 minuuttia.
Valmistin ja söin terveellisen aamupalan. Sen jälkeen menin levähtämään.
Tänään on pidettävä lepopäivä. Vanhalla miehellä palautuminen on hitaampaan. Kuitenkin rinnassa on kova palo lähteä kuntosalille, jossa on erinomaiset laitteet tai sitten lähteä pitemmälle pyörälenkille koska kaikki olosuhteet ovat hyvä. Siksi on vaikea tehdä päätöstä lepopäivästä.
Kävin tänään Kalajoen hautausmaalla tarkistamassa missä on ollut Kalajoen neljäs kirkko
Neljäs kirkko rakennettiin vuonna 1636 ja maalattiin kaksi vuotta myöhemmin. Kirkon sisustus oli ennen Isoa vihaa pääpiirteissään samanlainen kuin nykyäänkin vanhoissa kirkoissa. Kirkossa oli lehteri. Saarnastuolin reunalla oli tiimalasi, josta saarnaa pitävä pappi näki ajan kulun. Köyhienlipas oli kirkon ovensuussa. Sillä kerättiin rahaa kunnan köyhille. Eteisessä oli jalkapuu, jossa kirkkorangaistukseen tuomittujen seurakuntalaisten täytyi istua häpeämässä. Emäseurakunnan vanhassa kirkossa suoritetut korjaustyöt eivät voineet estää rakennuksen jatkuvaa rappeutumista. Kirkon seinät olivat pahin vahingoittuneet ja pienet eteisen itäisin pilari ja sakastin pilari olivat pahoin vahingoittuneet ja moneen kertaa paikatut. Heikoista seinistä ja kannatinpilareista johtuen kattokin oli pahoin vioittunut keskeltä alas. Se oli käytössä 1780-luvulle asti, loppuaikanaan hyvin huonokuntoisena. Sen jälkeen Kalajoelle on rakennettu vielä kaksi uutta puukirkkoa ennen nykyisen tiilirakenteisen kirkon valmistumista 1879.
Kalajoen ensimmäinen kirkko valmistui Tyngän kylään arviolta vuonna 1543. Toinen kirkko rakennettiin joitain vuosikymmeniä myöhemmin Mantilan kylään. Kolmannen kirkon rakentamisajankohtaa ei tiedetä, mutta se oli olemassa ainakin 1636 jolloin se arkistolähteiden mukaan purettiin ja rakennettiin uudelleen uuteen paikkaan. Tähän kolmanteen kirkkoon liittyneen kellotapulin rakensi Anders Brofall vuonna 1733. Vuosisadan loppua kohden kirkko rappeutui pahasti ja niinpä seurakunnan neljäs, erivartinen ristikirkko, rakennettiin vuonna 1781. Sen oli suunnitellut kruunun yli-intendentinvirasto Tukholmassa vuonna 1778. Kirkko tuhoutui Suomen sodassa vuonna 1808. Uusi, viides kirkko rakennettiin puusta samaisen yli-intendentin konttorin piirustusten mukaan 1811–1812. Sekin kirkko paloi vuonna 1869, mutta siihen liittynyt kellotapuli vuodelta 1815 on edelleen olemassa
Kalajoen kirkkoherrat 1610 - 1968
Petrus
Michaelis Arctophilacius
1610
† 1647
Martinus
Michaelis Peitzius
1647
(ei astunut virkaan)
Josephus
Matthiae Mathesius
1648
† 1684
Josephus
Josephi Mathesius
1685
† 1689
Carolus
Caroli Kalling
1689
† 1697
Abrahamus
Erici Falander
1697
† 1709
Ericus
Andreae Wallenius
1709
† 1715 (pakeni seurakunnasta 1714 ja kuoli pakomatkalla)
Petrus
Gabrielis Calamnius
1716
† 1722 (pakolaisena Ruotsissa vuoteen 1721/22)
Olavi
Birgerinpoika Cygnell (1722-30)
Erik
Falander (1731-39)
Johannes
Salmenius vanhempi (1739-78)
Johannes
Salmenius nuorempi (1780-95)
Jaakob
Jaakobinpoika Simelius (1799-1806)
Johan
Frosterus (1809-38)
Aabraham
Montin (1839-61)
Herman
Magnus Inberg (1863-66)
Berndt
Enok Ingman (1869-79)
Karl
Adam Ottelin (1881-99)
Jaakko
Pohjonen (1901-19)
Juho
Anton Heilala (1920-27)
Juho
Arvi Metsovaara (1929-40)
Vilho
Heikki Kivioja (1940-68)
Ljungo Tuomaanpoika toimi Kalajoen kirkkoherrana vuosina 1592-1610. Hän oli arvovaltainen, tunnettu mies sekä Pohjanmaan papiston että talonpoikien keskuudessa. Vuonna 1597 hän oli Pohjanmaan papiston edustajana Arbogan valtiopäivillä Ruotsissa. Ljungo Tuomaanpoika käänsi suomenkielelle Ruotsin maalain ja kaupunkilain.
Seuraava kirkkoherra oli Pietari Mikonpoika Arctophilacius 1610-47. Hän oli syntyisin Kalajoen naapuripitäjästä Lohtajalta. Hänen puolisonsa oli Magdaleena Östenintytär Sursill, jota kautta hän oli monen pohjalaisen papin sukulainen, koska useita Sursillin tyttäriä oli naitu Pohjanmaan pappiloihin. Papin tehtävien ohella hän hoiti laajaa ja menestyksellistä liiketoimintaa; osti ja myi sen ajan tavan mukaan ja sai tuosta liikanimen Terva-Pieti. Pietari Mikonpoika kuoli kesällä 1647 ja hänet haudattiin Kalajoen kirkon lattian alle. Hänestä polveutuvat tunnetut Calamnius ja Kalling-suvut.
Seuraava kirkkoherra oli Martti Mikonpoika Peitzius, mutta Turun tuomiokapituli muisti Peitziuksen vanhan rikkomuksen ja virkanimitys kumottiin. Peitzius oli maannut ennen sotaan lähtöään erän tytön ja saanut siitä sakon. Niinpä vuonna 1648 Kalajoen kirkkoherraksi nimitettiin Joosef Martinpoika Mathesius (1648-84). Hän oli lahjakas ja oppinut mies. Hänet valittiin vuonna 1655 valtiopäivämieheksi ja vuonna 1657 Torniossa pidetyillä maakuntapäivillä puhemieheksi.
Hänen poikansa Joosef Joosefinpoika Mathesius oli seuraava Kalajoen pappi, mutta hän kuoli jo neljän vuoden kuluttua.
Kaarle Kaarlenpoika Kalling oli Kalajoen kirkkoherrana 1689-97. Hänellä ei ollut sellaista arvovaltaa kuin monilla hänen edeltäjillään ja maaherra Grass moittikin Kallingia laiskuudesta ja seurakunnan valvonnan laiminlyönnistä. Kalling kuoli vuonna 1697 johonkin kerjäläisen levittämään kulkutautiin.
Kallingin seuraaja oli Aabraham Eerikinpoika Falander 1697-1709 ja häntä seurasi Eerik Antinpoika Wallenius 1709-1715. Wallenius oli taitava ja oppinut mies.
Pietari Gabrielinpoika Calamnius 1716-1722 oli Gabriel Calamniuksen poika. Tuomiokapitulikin kiinnitti nimittäessään huomiota siihen, että Pietari tunsi seurakunnan entuudestaan hyvin ja hänellä oli hyviä ominaisuuksia, nimittäin "koeteltu, hyvä oppi, kauniit lahjat ja arvokas käytös". Pohjan sodan käännyttyä tappiolliseksi ja vihollisen miehitettyä maan, muun muassa Kalajokilaakson asukkaat joutuivat pakoilemaan ja piileskelemään riehuvia ja ryöstäviä vihollisjoukkoja. Vaikka Turun hiippakunnasta pakeni silloin Ruotsiin168 kirkkoherraa ja kappalaista, niin Pietari Calamnius jäi hoitamaan seurakuntaansa. Tämän ratkaisun katsotaan edellyttäneen sekä selkeää isänmaallista vakaumusta että kylmää päättäväisyyttä.
Juhana FrosterusPietarin jälkeen Kalajoen kirkkoherraksi tuli Olavi Birgerinpoika Cygnell 1722-1730. Cygnell ei ollut erityisen hyvissä väleissä seurakuntalaisten kanssa. Erik Falander toimi seuraavana kirkkoherrana vuosina 1731-1739. Falander toimi uutterasti etenkin kansan lukutaidon kehittämiseksi.
Johannes Salmenius vanhempi toimi Kalajoen kirkkoherrana vuosina 1739-1778. Pikkuvihan aikana hän oli papiston edustajana venäläisten kutsumilla kuuluisilla Vaasan valtiopäivillä. Ansioittensa johdosta hänestä tehtiin lääninrovasti vuonna 1755.
Johannes Salmenius nuorempi toimi Kalajoen kirkkoherrana 1780-1795.
Häntä seurasi Jaakko Simelius 1798-1806. Simeliuksen puoliso oli rovasti Jaakko Chydeniuksen tytär Helena Chydenius.
Juhana Frosterus toimi Kalajoen kirkkoherrana vuosina 1809-1838. Frosterus oli oikea vanhanajan kirkkoruhtinas, joka halusi alistaa kaikki muut valtansa alle. Frosterus suhtautui vihamielisesti herätysliikkeisiin, jotka pyrkivät kaventamaan hänen valtaansa. Frosterus julkaisi runsaasti omaa kirjallisuutta. Lukuisten ansioittensa jälkeen hän sai rovastin arvon vuonna 1805. Juhana Fosterus oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta oli yhdeksän lasta ja toisesta kuusi.
Kahdesta seuraavasta kirkkoherrasta ei ole paljon tietoja, Aabraham Mikaelinpoika Montin 1839-1861 ja Herman Magnus Ingberg 1863-66.
Nälkävuosien aikaan seurakunta joutui olemaan monta vuotta ilman kirkkoherraa. Berndt Enoch Ingman toimi kirkkoherrana 1869-1879. Häntä seurasi Kaarlo Adam Ottelin vuoteen 1899 saakka. Tuohon aikaan juoppoutta ja siveellisyyttä tarkkailtiin tehokkaasti. Piispantarkastuksessa vuonna 1890 saatiin hyvillä mielin todeta kehityksen kulkeneen parempaan suuntaan. Vuoden 1895 piispantarkastuksessa piispa Johansson kiitteli seurakuntaa, kun se sakon uhalla oli kieltänyt yöjuoksun. Kalajoen kappalaisena toimi Jaakko Hemming vuodesta 1866 vuoteen 1896 saakka. Hemming oli herännäisyyden johtavia miehiä Kalajoella ja vastusti jyrkästi lestadiolaisuutta. Hänellä lienee ollut osuutensa kirjan "Hihhulilaisuus oikeassa karvassa" syntyyn.
Jaakko Pohjonen toimi Kalajoen kirkkoherrana vuosina 1901-1919. Kalajoelta hän siirtyi Laihialle, jossa hän kuoli vuonna 1922. Oskari Torvela toimi kirkkoherrana vuosina 1919-1920. Sen jälkeen virkaan astui Juho Anton Heilala, joka toimi Kalajoen kirkkoherrana vuoteen 1927 saakka jolloin hän kuoli. Vuonna 1929 kirkkoherran virkaan tuli Juho Arvi Metsovaara. Hänen kautensa jatkui vuoteen 1940. Kansanedustajanakin toiminut V.H. Kivioja jatkoi tätä kirkkoherrojen kaartia vuoteen 1968 asti. Sen jälkeen Juhani Kajava 1968-1992.
Kalajoen kappalaiset
Josephus
Matthiae Mathesius
1630–1648
Gabriel
Petri Calamnius
ainakin
1631–1644
Henricus
Simonis Carlander
1644–1648
Jacobus
Jacobi Theudschovius
1648
† 1675
Carolus
Petri Kalling
1649
† 1672
Gabriel
Josephi Mathesius
1673
† 1692
Carolus
Caroli Kalling
1675–1689
Johannes
Caroli Prochmannus
1688–1690
Petrus
Gabrielis Calamnius
1690–1716
Abrahamus
Erici Falander
1691–1697
Petrus
Josephi Mathesius
1692
† 1693
Gabriel
Gabrielis Lithovius
1698–1702
Johannes
Henrici Roering
1717–1721
(ilmeisesti ei astunut virkaan, pakolaisena Ruotsissa vuodesta
1714)
Petrus
Johannis Prochman
1721
† 1725 (pakolaisena Ruotsissa vuoteen 1722)
Kalajoen kirkko ja entisten kirkkojen muistomerkit https://www.facebook.com/watch/?v=1838885719456595
Mielestäni videossa esitetty muistomerkki viidennestä kirkosta ei ole kirkon muistomerkki vaan Calamnius-seuran muistomerkki. Viides kirkko oli nykyisen kirkon paikalla ja sen poltti ruostsalaiset Suomen sodan aikana 6.11.1808.
LA 19.12.2020 Kalajoen kirkkojen ja Kalajoen historiaa
http://kalajokinen.blogspot.com/2020/12/la-19122020-kalajoen-kirkkojen-ja.html
Tein Ukrainan sodan päiväkirjaa: Sodan 102.päivä
http://kalajoki-ploki.blogspot.com/2022/06/su-05062022-sodan-102-paiva.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti