TO 19.06.2025 Historiallisia kohteita Kalajoella

Aamulla aurinko nousi kello 02.48 ja laskee kello 00.02. Päivän pituus on 21 tuntia 14 minuuttia. Päivän lämpötila on ´12C – 13 C: Puolipilvistä ja poutaa. Tuuli pohjoisesta 6-7 m/s.

Terveystietoni Paino 98.4 kg. Veren sokeri 7.1. Veren paine 130/79 Pulssi 55

U21 EM-JALKAPALLO 18.06.

Tanska - Suomi 2-2 (1-0)

Harder 10 Skyttä 73

Harder 68 Keskinen 82

LOHKO D

Tanska 3 2 1 0 7- 5 7

Hollanti 3 1 1 1 5- 4 4

Ukraina 3 1 0 2 4- 5 3

Suomi 3 0 2 1 4- 6 2

12.06.

Ukraina - Tanska 2-3

Suomi - Hollanti 2-2

15.06.

Suomi - Ukraina 0-2

Hollanti - Tanska 1-2

18.06.

Tanska - Suomi 2-2

Hollanti - Ukraina 2-0

Historiallisia kohteita Kalajoella

Hietalan pappila

Hietalan tilan historia ulottuu keskiajalle, jolloin se on todennäköisesti jo perustettu. Vuoden 1547 kymmenysluettelossa Hietalan taloja oli Etelänkylässä kaksi. Pietari Arctophilacius hankki Kalajoelle tultuaan kaksi taloa; 1607 hän omisti Siipolan ja Hietalan toisen talon, jonka yhdisti Siipolaan. Toinen Hietala siirtyi kappalainen Jaakko Teudschoviukselle ja hänen perillisilleen v. 1664. Häntä kutsuttiin ”Hietalan ruhtinaaksi”. Isonvihan jälkeen Hietalan aution krununtilan maat liitettiin 1732 Ellilään, josta oli tullut kappalaisenpuustelli Calamniuksen aikana vuonna 1726. Nykyinen rakennus on vuodelta 1826 ja sen rakensi Niilo Koskela. Hietalassa 1800­luvulla asunut pastori Jaakko Hemming oli vaatimaton mies ja korjauksia puustellissa tehtiin vain vähän. 1880 tehtiin vähäisiä korjauksia, viisi vuotta myöhemmin otettiin lattiat ylös. Perusteellisempi korjaus tehtiin 1895, tuolloin mm. päärakennuksessa kaikki ikkunat korjattiin ja maalattiin. Päärakennukseen on myöhemmin, joko 1800­lopulla tai 1900­luvun alussa, tehty nykyinen komea lasiveranta. Myös nykyinen vuoraus ja ikkunoiden kehyslistat koristeineen ovat myöhempää perua. Sodan aikana Hietalaan sijoittui vuokralle Sortavalan naisten kotiteollisuuskoulu vuodesta 1940 lähtien. Se oli alkuna Kalajoen pysyvälle naiskotiteollisuuskoululle. Pappilan päärakennuksen nykyinen asu on seurausta 1963 tehdystä remontista. Tuolloin vanha luonnonkivijalka korvattiin betonikellarilla autotalleineen ja harrastustiloineen. Samalla julkisivu muuttui uuden aukotuksen seurauksena. Myös toiseen päähän varustettu uusi kuisti on muuttanut ulkoasua. Kuisti on säilyttänyt hienosti alkuperäisen asunsa, myös muut ikkunat ovat pääosin uusimatta. Julkisivujen hirsienpäitä peittävät pilasterit rytmittävät keskeissalipohjakaavan käsittävää rakennusta. Räystäät on muotoiltu profiloiduista hirsistä. Sisätilat on modernisoitu, ullakolla on vielä näkyvillä talon alkuperäistä hahmoa. Ullakon haukkaikkunat ovat vanhan valokuvat perusteella olleet alkuaan pyöreät. Pihan vanha koivukuja on kaadettu.

Raumankari

Raumankari on yksi tunnetuimmista Pohjanmaan rannikkopitäjien jokisuussa sijaitsevista historiallisista markkinapaikoista. Markkinapaikalle kehittynyt kirkonkylä on säilyttänyt tiiviin rakenteensa ja pienimittakaavaisen rakennuskantansa. Himangan kirkko on tunnetun keskipohjalaisen kirkonrakentajan Jacob Rijfin 1700­ ja 1800­ luvun taitteessa suunnittelema kirkko, jonka 1800­luvun lopulla tehdyistä korjauksista peräisin oleva asu on erinomaisesti säilynyt. Lestijokisuussa sijaitseva Raumankarin vanha markkinapaikka muodostaa Himangan kirkonkylän vanhan ytimen. Asuintontit sijaitsevat tiheästi kahden raitin ja entisen Vaasan maantien varrella. Vanhalla Vaasan maantiellä olleen ansassillan kiviarkkujen varaan on rakennettu kevyen liikenteen silta. Vanhimmat Raumankarin asuinrakennuksista ovat 1800­luvun alkupuolelta. Useimpiin pihapiireihin liittyy vanhoja aittoja ja karjasuojia. Kylän yhteismaalla Piispanrannassa on kylän verkkovajojen rivistö. Piispanrannasta jokisuuhun päin olevalla rannalla on muutamia kookkaita makasiinirakennuksia, muuten rantavyöhyke on rakentamatonta. Raumankarin läpi kulkevan tien maisemallisena päätteenä, valtatien 8 toisella puolella, on Jacob Rijfin 1794 suunnittelema Himangan kirkko tapuleineen. Vanhan hautausmaan ympäröimä Himangan kirkko on muodoltaan tasavartinen, sisäviisteinen ristikirkko, jonka ristikeskuksesta kohoaa kahdeksankulmainen torninalusrakenne. Kirkko on korjattu nykyasuunsa 1897. Erillinen, puinen kellotapuli on rakennettu 1823 keskipohjalaisen kirkonrakentaja Niilo Koskelan eli Pyörteen (Pyörret) johdolla. "Tämän asutuskeskuksen [Himanka] keskipisteenä voidaan pitää rakennettua isoa Kirkonkylää, joka muistuttaa miltei kauppalaa tai pientä kaupunkia; siellä on mm. säästöpankki, puhelinkeskus, postitoimisto, apteekki, lääkärin asunto, useita kauppapuoteja, suuri höyrysaha, laivatelakka ja muita teollisuuslaitoksia. Kirkon edustalla on hyväpohjainen, suojattu Himangan eli Rauman satama, johon aavalta mereltä johtaa turvallinen laivareitti" (Suomen Maa 1925). Yllä kuvattu Raumankarin perusrakenne on säilynyt. historia: Raumankari oli tunnettu markkinapaikka jo 1600­luvulla. Kiinteää asutusta Himangan kirkonkyläksi myöhemmin muodostuneelle Raumankarille syntyi viimeistään 1700­luvun alussa. 1790­luvulla paikka vaurastui, kun kokkolalainen liikemies Anders Roos perusti Raumankoskeen sahan. Raumankarin sahaustoiminta siirtyi sittemmin jokisuuhun Sautinkarille, jossa se lakkasi vasta 1950­luvulla. Raumankarin asutus tiivistyi joen etelärannan ja Lestijokeen laskevan puron, Vähärauman väliselle karille. Himanka perustettiin Lohtajan saarnahuonekunnaksi 1700­luvulla ja kappeliksi 1846. Himangan kirkko rakennettiin 1794 pietarsaarelaisen kirkonrakentaja ja rakennusmestari Jacob Rijfin johdolla, joka oli valittu 1784 Länsipohjan viralliseksi lääninrakennusmestariksi. Omaksi seurakunnakseen Himanka perustettiin 1906, kun Himangan kunta oli erotettu Lohtajasta 1898. 1866 aloitettu hanke Raumankarin muuttamiseksi kauppalaksi kaatui osittain Kokkolan porvarien vastustukseen. Maantielinjauksen siirto pois Raumankarilta 1950­luvulla valtatie 8:n rakentamisen yhteydessä siirsi asutuksen ja palvelujen painopisteen uuden maantien varrelle.

Plassi

Kalajokisuun pohjoisrannalla on Plassi, vanha markkinapaikka, joka on Iin Haminan ohella Pohjanmeren jokisuiden tärkeimpiä markkinapaikkoja. Suunnittelemattomasti rakennetun alueen tiivis rakenne on säilynyt. Plassin monipuolinen rakennuskanta ja erilaiset toiminnot antavat alueelle monipuolista ajallista ja historiallista syvyyttä. Varsinainen Plassin alue jakautuu kolmeen osa­alueeseen: Plassin eteläpuoliseen rakennusryhmään, jossa on vanhoja maatilakeskuksia, entisen kauppatorin markkinapuotiryhmään sekä entisen Tervatorin ja kalasataman rakennusryhmään. Vanhimmat rakennuksista ovat 1700­luvulta. Markkinatorin toisiinsa kiinni rakennetut asuinrakennukset muodostavat pitkän yhtenäisen rivistön. Entisen Tervatorin varrella on Santaholman sahan konttori, noin 38 metriä pitkä puurakennus 1800­luvun alkupuolelta, ja vanhoja 1800­luvun asuinrakennuksia, kuten Ollilan, Tanskan ja Kilpisen talot. Tervatoriin liittyy myös vanha kalasatama aittoineen ja verkkokenttineen. Kauppatorin markkinamökkejä sijoittuu ja on siirretty Takatielle. Takatie, Kannelkuja ja Plassintie yhdessä rajaavat asuinrakennusten ja talousrakennusten muodostaman tiiviin korttelikehän, jossa piharakennukset sekä markkinamökit sijoittuvat Takatien varteen pihojen perukoille. Lisäksi maisemakokonaisuuden kannalta merkittäviä ovat Vanhan Raahentien varren pienet asuinrakennukset ympäristöineen sekä Plassintien varrella oleva rakennuskanta. Vanha Plassi oli tunnettu kauppapaikkana jo 1500­ luvulla, virallisena markkinapaikkana se on ollut vuodesta 1620 lähtien. Kaupankäynnin hiljennettyä Plassista muodostui pääasiassa kalastajien ja käsityöläisten, myöhemmin myös sahatyöläisten, asuttama yhdyskunta. Entisen kauppatorin markkinamökeistä ovat jäljellä osin muutetussa asussa mm: ­ Markkinamökki. Rakennus, jossa on toiminut mm. leipomo ja kahvila, on peräisin mahdollisesti 1700­luvulta. ­ Ojankulma. Alun perin Johan Friemanin omistama markkinatuparakennus. Rakennuksen jugend­aiheet ovat vuodelta 1921, jolloin rakennusta korotettiin ja levennettiin. Korjattu v. 1988. ­ Juhonpuoti. Vanha markkinapuoti 1800­luvun alkupuolelta. ­ "Orellin pikkupuoli". Plassin vanhimpia säilyneitä kauppapuoteja, rakennettu ilmeisesti 1700­luvulla tai 1800­ luvun alussa. ­ "Stolpin talo". Mahdollisesti 1700­luvulla rakennettu entinen kauppapuoti. ­ "Kalajoen soukka paikka". Vanhan kauppatorin pohjoisreunan muodostaneet kaksi 1800­luvun rakennusta, jotka on myöhemmin rakennettu yhteen. Entinen Tervatori, nykyinen markkinapaikka, jakaantuu aukeaan torialueeseen, venevalkamaan ja verkkokenttään. Rakennukset sijaitsevat torin ja verkkokentän ympärillä, ja merkittävimpiä niistä ovat: ­ Santaholman talo. Vanha kauppakartano, nykyinen konttorirakennus, jonka pohjoisosa on ilmeisesti 1800­luvun alkupuolelta. Rakennusta on jatkettu 1950­luvulla. Pihapiirissä on 1800­luvulta oleva kaksikerroksinen makasiini ja sen takana torin etelälaidalla viljamakasiini ja lautarakenteinen vaunuvaja. ­ Ollila. Torin itälaidalla oleva suuri asuinrakennus, jonka pohjoissiipi on vuodelta 1850 ja poikittainen laajennusosa 1920­luvun alusta. Lisäksi pihapiiriin kuuluvat entinen pakarirakennus ja kolmiosainen makasiini 1800­luvulta. ­ "Tanskan talo". Kapearunkoinen hirsirakennus, jota on laajennettu "vinkkelillä" 1800­luvun lopulla. ­ "Kilpisen talo". 1860­luvulta peräisin olevaa rakennusta laajensivat 1920­luvun alussa Efraim, Oskari ja Matti Kilpinen, jotka olivat tunnettuja kanteleenrakentajia. ­ "Kistu". Entinen markkina­ajan putka, jossa toimii nykyään Kalajoen Kalastusmuseo. ­ Kalasataman aitat ja verkkovajat, verkkokentän reunalla sijaitseva pieni asuinrakennus ja vanha navetta. Plassin pohjoispuolella sijaitsevalla Santaholman sahan alueella on säilynyt joitain rakennuksia teollisen toiminnan alkuvaiheista sekä entinen paja ja kiviveistämö, jotka muodostavat teollisuushistoriallisesti mielenkiintoisen rakennusryhmän. Saha­alueeseen liittyvät sahan entiset työväenasunnot sekä Havula. Plassin pohjoispuolisella sahan alueella on säilynyt joitakin vanhoja tuotantorakennuksia sekä vanhoja työväen asuinrakennuksia. Sahanomistaja Oskari Santaholman rakennuttama suuri asuinrakennus Havula on vuodelta 1912 (W.G. Palmqvist). Lukuun ottamatta sahan voimalaitosta, höyrykoneita sekä piippua, Santaholman pajaa, Nikkarintupaa, höyläämöä sekä höylätavarasuulia sahan muut rakennukset on purettu, maa on puhdistettu ja kaavoitettu asuinaluekäyttöön. Näiden teollisten rakennusten lisäksi tärkeitä merkkejä alueelle merkittävästä teollisesta historiasta ovat Santaholman sahan työväen asunnot, jotka pihapiireineen rajaavat Plassintien pienimuotoista raittia molemmin puolin. Näitä ovat esimerkiksi Haviston, Tuumalan ja Suvelan talot. Muita kokonaiskuvan kannalta merkittäviä pihapiirejä ja rakennuksia ovat Plassintiellä Eroman ja Mustosen talot sekä Tervakujalla Terttula ja Pikkulantiellä Pihlaja. Plassin eteläpuolen rakennuksista merkittävimpiä ovat: ­ Jokisuun koulu. Käytössä oleva koulurakennus, joka on tehty suuresta "Kruunun puojin" makasiinista. ­ "Kruunun puoji", entinen viljamakasiini vuodelta 1753. ­ Leinola. Maatilan talouskeskus, jonka rakennukset muodostavat pienen umpipihan. Päärakennus on ilmeisesti 1800­luvun jälkipuoliskolta. ­ Pienelä. Päärakennuksen joen suuntainen runko on 1850­luvulta ja kulmittain tehty laajennusosa vuodelta 1885. Rakennus on ollut mm. kievarina, lääkärintalona ja kulkutautisairaalana. ­ Puistola. Vanha maatila ulkorakennuksineen. Päärakennus on 1800­luvun loppupuolelta. ­ Änkilä (Haapala) on Kalajoen Plassin kantatila ja sijaitsee suurella puistomaisella tontilla muuten tiheästi rakennetun Plassin alueen puolivälissä. Päärakennus on tontin takalaidalla joen suuntaisesti. Tontti, jonka pohjoissivua rajaa pitkä aittarivi, avautuu Plassintielle. Asuinrakennus lienee 1800­luvun alusta, mihin viittaavat kiinteän sisustuksen lukuisat säilyneet yksityiskohdat. Huonejako noudattaa virkatalojen yleistä karoliinista pohjakaavaa. Päärakennus, johon liittyy koristeellinen avokuisti, lienee rakennettu 1800­luvun alkupuolella. Puistomaiseen pihapiiriin kuuluu myös neliosainen tallipuoji ja hirsikäymälä. Plassin itäpuolella kulkeva Raahentie on osa vanhaa Pohjanmaan rantatietä. historia: Kalajokisuun edullinen liikenteellinen sijainti takasi yhteydet sisämaahan ja aina Hämeeseen asti ja Kokkolan kaupungin porvarit alkoivat pitää paikalla markkinoita. Plassin alueen käyttö kauppapaikkana juontaa aina 1500­ luvulta saakka. Markkinapaikka, jonka päämyyntiartikkeli oli 1600­luvulta aina 1800­luvun puoliväliin terva, erotettiin 1688 Änkilän kantatilasta. Myöhemmin Plassista muodostui kalastajien ja käsityöläisten asuinalue. Plassin markkinapaikalle haettiin kauppalaoikeuksia 1800­luvun lopulla ja alueelle tehtiin asemakaavaehdotus. Plassista muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta 1917. Markkinat siirrettiin vanhalta Kauppatorilta 1921 Tervatorille, nimensä mukaan vanhalle tervan myynti­ ja varastointipaikalle. Santaholman 1903 perustettu saha työläisineen vaikutti yhdyskunnan kehitykseen. Santaholma Oy toimi alueella vuoteen 1996.

Jokisuun koulu

Rakennus sijoittuu valtakunnallisesti merkittävän Plassin markkina­alueen laitamille. Se on itsessään kerroksellinen esimerkki onnistuneesta rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksesta entisaikaan. Jokisuun koulu, entinen kruununmakasiini, sijoittuu puistomaiseen harvakseen mäntyjä kasvavaan ympäristöön sairaalan ja Plassintien viereen, aivan Kalajoen jokimaiseman äärelle. Koulu muodostaa 1950­luvun aumakattoisen sairaalarakennuksen kanssa maisemassa parin. Pihan puoli on asvaltoitu ja koruton, ja sitä rajaavat Vanhan Raahentien puolella suurikokoiset kuuset. Näkyvästi Plassintien ja vanhan Raahentien kulmaan sijoittuva koulurakennus on kaksikerroksinen aumakattoinen hirsirakennus. Saumatulla palapellillä katettuun kattoon liittyy paksuin listoin profiloitu umpiräystäs. Katon harjalla on rakennukselle erityistä identiteettiä antava elegantti kattolyhty. Rakennuksen julkisivuja on kunnostettu ja mm. lisälämmöneristys on jättänyt ikkunat syvälle julkisivupinnasta. Ikkunat on uusittu ja malli osin muutettu. Sokkeli on myöhemmin tuettu betonilla. Pihan puolella ovat muutokset näkyvämpiä, sinne on rakennettu kahden avokuistin lisäksi leveämpi umpikuisti sekä teräsluiska. Nykyinen vaaleanpunainen väritys on jonkin verran muuttanut rakennuksen ilmettä maisemassa. historia: Jokisuun koulu on rakennettu v. 1861 Kalajoen pitäjän omalla kustannuksella. Aluksi se toimi kruunun aittana, jossa oli neljä hinkaloa ja räystään alla kymmenen ikkunaa sekä katolla ikkunat. Sen urakoi Juha Laurinpoika Haarala ja sai palkakseen 110 tynnyriä viljaa. Korjauksen jälkeen vuonna 1927 kruunun puotiin sijoitettiin Jokisuun koulu. Huomattava lisä ulkoasuun oli uudet ikkuna­aukot. Koulu lakkautettiin vuonna 2005. Tiloissa toimii nykyään Kalajoen käsityökeskus

Kalastusmuseo

kohteen sisältämät rakennukset: 1 Markkinaputka; 2 Suolamakasiini; 3 Kammiaitta; 4 Verkkolato; 5 Veneparakki; 6 Pieni asuinrakennus;

kuvaus: Museoalue on toriaukean laidassa, kadun ja jokisuiston rannan välissä kapealla, tiiviisti rakennetulla alueella. Ympärillä on vanhoja asuintalokortteleita ja entinen Santaholman sahan alue. Museorakennusten välissä on mm. oululaisen Åströmin nahkatehtaan suuri parkkimakasiini, joka toimi myöhemmin Santaholman venevajana ja nykyään nahkiaispaistamona. Ympäristö on avointa, muutamia vanhoja lehtipuita kasvaa rakennusten välissä. Torinrannassa on hukkuneiden muistomerkki. Kalajoen kalastusmuseon kokonaisuuteen kuuluvat markkinaputkana ja kalastajien aittana toiminut museorakennus, suolamakasiini ja kammiaitta 1800­luvulta, verkkolato 1900­luvun alusta ja uusi veneparakki ovat olennainen osa Plassin kalastukseen liittyvää rakennuskantaa. Museo on aloittanut toimintansa rakennuksissa vuonna 1982. Museon toimintaan kuuluu markkinapaikan aitoista ja markkinamökeistä viisi rakennusta ­ vanha markkinaputka, suolamakasiini, kammiaitta, verkkolato ja veneparakki. Rakennukset sijaitsevat Plassin nykyisen toriaukion pohjoisreunassa muiden kalastukseen liittyvien rakennusten joukossa. Lisäksi museon omistuksessa on samalla alueella sijaitseva pieni kalastajan mökki, joka ei ole museokäytössä. Museon esineet kertovat kalastuksesta ja kalan säilytyksestä, nahkiaisen­ ja hylkeenpyynnistä, laivanrakennuksesta ja purjehduksesta. Kalajoen kalastusmuseon kokoelmat omistaa Kalajoen kalastusmuseoyhdistys ry ja Kalajoen kaupunki omistaa museorakennukset. Kalajoen kaupunki on kalastusmuseoyhdistyksen perustajajäsen.

Pienelä

On osa valtakunnallisesti merkittävää, kulttuurihistoriallisesti arvokasta Plassia, kohde mainittu myös erikseen erityisen arvokkaaksi. Merkitty asemakaavassa suojeltavaksi rakennukseksi. Edustaa paikkakunnalla harvinaisempaa karoliinisella pohjakaavalla varustettua virkataloihin verrattavaa asuinrakennustyyppiä. Myös historiallista merkitystä. Pienelän rakennukset sijaitsevat Plassin vanhan markkinapaikan historiallisen rajan etelälaidalla. Tällä alueella asutuksen runkona ovat toimineet mm. vanhat maatalot ja niiden ympärillä vielä säilyneet peltotilkut. Päärakennuksen joen suuntainen runko on 1850­luvulta ja kulmittain tehty laajennusosa vuodelta 1885. Rakennus on toiminut mm. kievarina, lääkärintalona ja kulkutautisairaalana. Pihalle johtaa Plassintieltä puuston rajaama kuja. Pihapiiri on puistomainen isoine lehti­ja omenapuineen ja marjapensaineen. Kiinteistöön kuuluu pihan etelä­ ja pohjoislaidoilla kaksi muutakin asuinrakennusta. Punaiseen hirsitaloon liittyy myös rivi vanhoja talousrakennuksia. Tien vieressä on lisäksi uudempi keltainen autotallirakennus. Pohjoispuolella tontti rajoittuu Puistolan tilaan. Eteläpuolella aivan Leinolan talousrakennusten kyljessä on omistajien loma­asuntona käyttämä vanha sininen asuinrakennus, joka joidenkin tietojen mukaan olisi rakennettu A. G. Östmanin pojan, Karl Axelin, pojalle. Talon perustus on osin lohko­ ja luonnonkiviä, osin porakiviä, kulmasalin alta kivet ovat osittain luisuneet pois paikaltaan. Talo on laudoitettu reunoista viistotuilla peiterimoilla varustetulla pystylaudoituksella ja maalattu okrankeltaiseksi. Julkisivun molemmin puolin on koristeellisilla ikkunoilla varustetut kuistit. ”Vanhalle” puolelle johtaa isompi, kaksilla ovilla varustettu kuisti, leivintupaan johtava kuisti on vaatimattomampi. Pääkuistissa on kaunis, leveä helmiponttipanelointi ja koristeellinen porraskaide, sisälle johtaa pintapeilein varustettu pariovi. Kuistit on rakennettu viimeistään 1900­luvun alussa. Kuistit korjattiin museoviraston avustuksella ja valvonnassa 1980­luvun puolivälissä. Vinkkeliosan räystäät on varustettu samanlaisella hirsistä muotoillulla räystäsprofiililla kuin vanhalla puolellakin, räystäiden eron huomaa kuitenkin ullakolta. Vesikaton räystäslinjaa on ilmeisesti myöhemmin pidennetty, ja se on varustettu nikkarityylisin konsolein (vastaavat mm. viereisessä Puistolan päärakennuksessa). historia: Pienelän tila on alkuaan kuulunut jo 1547 kymmenysluettelossa mainittuun Kalajoen alajuoksulla sijainneeseen Änkilään, josta se lopullisesti erotettiin vasta 1910. Perimätiedon mukaan talon olisi rakentanut 1800­luvun alussa kapteeni Jakob Roos, kuuluisan kalajokelaisen Kalaja­laivan kapteeni. Tämän tiedon on talon nykyisten omistajien äidille Maija Keskiselle vahvistanut ennen kuolemaansa lähes satavuotias, pihapiirissä olevan ”sinisen talon” entinen omistaja Jaakko Hihnala. Jakob Roos oli yksi Kalaja­laivan osakkaista, hänelle oli uskottu laivan rakennustöiden johto ja hänestä tuli myös laivan kapteeni. Laivan rakennustöihin ryhdyttiin 1873 kauppias Antti Santaholman aloitteesta. Taloa on sittemmin kutsuttu myös Östmanin taloksi. Laivanrakentaja Anders Gustav Östman (1819­1900) muutti Kalajoelle Pietarsaaresta, erään tiedon mukaan kirkkotyömaalle. Östmanin tiedetään valvoneen Kalajoen nykyisen tiilikirkon rakentamista 1870­luvulla. Myös Oulun kasarmit ovat valmistuneet Östmanin johdolla. Östmanin tiedetään asuneen Kalajoelle tultuaan ensin Roosin talon pihapiirissä vieläkin jäljellä olevassa punaisessa asuinrakennuksessa. Miten talosta on sitten tullut ”Östmanin talo” – onko talo siirtynyt hänen omistukseensa ­ vaatisi perehtymistä arkistolähteisiin. Talossa on tiettävästi toiminut myös mm. majatalo. Ainakin piirilääkärit V. Lindman (1893­16) ja Valter Fabritius (1918­40) ovat pitäneet talossa vastaanottoa. Fabritiuksen peruina taloon johtavaa kujannetta on kutsuttu myös Faben poluksi. Sodan lopussa talo toimi jonkin aikaa kulkutautisairaalana. Talossa asui sittemmin maanmittausinsinööri Karsta, jonka vaimolta Hilja Karstalta (1. aviomies Jouko Östman) nykyisten omistajien äiti Maija Keskinen on ostanut talon 1960­luvun alussa.

Santaholman Sahan rakennukset

Plassin ja Santaholman sahan alueeseen liittyvät, alueen teollisuushistoriaan kytkeytyvät jäljellä olevat teollisuusja varastorakennukset: sahan voima­asema, höyrykone ja piippu, Santaholman paja, Nikkarintupa, höyläämö ja höylätavarasuuli. Laajempaan saharakennusten ryhmään liittynyt voima­asema on tiilirunkoinen pulpettikattoinen rakennus, jonka länsipuolella on maamerkkinä maisemassa seisova punatiilinen savupiippu. Eteläpuolella on porrastettu lyhyt umpiräystäs. Voimalaitoksen laivasta peräisin oleva höyrykone on harvinainen ja yhä toimintakykyinen trippelihöyrykone vuodelta 1916. Sahan rakennuksiin kuulunut Nikkaritupa on alkuperäisessä käytössä. Pitkänomainen, puoliksi hirsi ja puoliksi rankorakenteinen rakennus lienee rakennettu 1900­luvun alkupuolella. Varsinainen verstasosa länsipäädyssä on hirsirakenteinen. Siihen liittyy rankorakenteinen lautavarasto. Rakennuksessa on kauniit ja hyvin säilyneet vanhat 6­ruutuiset ikkunat. Pohjoissivulla on pariovet. Nikkariverstaan sisähirret ovat mustuneet kauttaaltaan. Saattaa olla, että verstas on pystytetty käytetyistä riihen yms. hirsistä. Nikkarituvassa on tavallista kookkaampi, tehokkaasti lämmittävä peltikuoriuuni. Uuni on yhä käyttökunnossa. Höyläämö on pitkä yksikerroksinen lautavuorattu rakennus, johon liittyy koko länsijulkisivun kattava vanha liukuovijärjestelmä. Ovien vino­ ja vaakapanelointi sekä ovijärjestelmän muodostama reliefivaikutus tekee rakennuksesta kaupunkikuvassa kiinnostavan. Höyläämön viereen sijoittuva Höylätavarasuuli on korkeampi, ja ilmeeltään pelkistetympi rakennus. Myös siihen liittyy länsi­ ja eteläjulkisivuja kiertävä ovijärjestelmä, ei kuitenkaan yhtä koristeellisena kuin höyläämössä. Santaholman 1904 perustettuun höyrysahaan liittyy entinen kivihiomo ja voimalaitos, joka toimi pajana aina 1960­ luvun alkuun saakka. Kivihiomo perustettiin samoihin aikoihin sahan perustamisen kanssa Kalajoen graniitin jalostamiseksi. Isopaja on 1950­luvulla rakennettu entinen uitto­ ja hinauskaluston korjaus­ ja säilytyspaikka. historia: Santaholman omistama Jokisuun höyrysaha käynnistyi 1903. Vuosina 1909–1913 sahattiin vuosittain 130 000– 330 000 tukkia. Niistä jalostui 2 788–5 500 standarttia erilaista puutavaraa. Työvoiman määrä vaihteli 74:stä 134 henkeen. Näillä luvuilla A. Santaholma Oy oli ylivoimaisesti suurin työnantaja Kalajoella. Lisäksi on huomattava, että hakkuut ja uitot tarjosivat ansiomahdollisuuksia muidenkin lähikuntien asukkaille. Sahan työväki asui pääasiassa Plassilla, missä yhtiö omisti työväen asuntoja ja missä oli myös työväen omia mökkejä. Jokisuun sahan ohella Santaholmilla oli puuhiomo Pyhäjoella ja saha Haukiputaalla, Himangalla ja Raahessa. Sahan konekanta uusittiin vuonna 1926. Lupaava kehitys katkesi toiseen maailmansotaan, joskin yhtiön toiminta pystyttiin pitämään yllä sotavuosina ajoittaisesta työvoimapulasta huolimatta. Santaholman merkitys työllisyyden ylläpitäjänä oli keskeinen myös maailmansotien välisenä kautena. Jokisuun sahan toiminta jatkui aina vuoteen 1996. Yhteensä 93 toimintavuotensa aikana saha koki luonnollisesti monia uudistuksia ja muutoksia. Saharakennus oli aluksi suorakaiteen muotoinen, noin yhdeksän metriä leveä ja lähes 50 metriä pitkä rakennus. Sittemmin rakennusta laajennettiin useaan otteeseen, viimeksi vuonna 1985, jolloin rakennettiin uusi hakkurihuone. Samana vuonna hankittu uusi veistokone vaati katon korottamisen ja sisäänkäynnit pohjoispuolelle. Vuonna 1996 julkaistussa Timo Kantosen teoksessa ”Satakunta sahaa Suomessa” Jokisuun sahan päärakennusta kuvataan näin: ”Se on L:n muotoinen ja käsittää ylä­ ja alasahan. Voimanvälityslaitteet ja sahakoneiden jalustat täyttävät alasahan ja yläsahassa sijaitsevat toimintakuntoiset kaksi raamisahauslinjaa. Viereinen voimalaitos sekä savupiippu ovat tiilirakenteiset.” Laivasta peräisin oleva höyrykone on harvinainen ja yhä toimintakykyinen trippelihöyrykone vuodelta 1916. Naakat ovat asuttaneet joen puolella sijaitsevan 38 metriä korkean savupiipun sahan hiljenemisen jälkeen. (http://www.kirjastovirma.net/sahateollisuus) Santaholmantien varressa rivissä sijaitsevat nikkarintupa, höyläämö ja höylätavarasuuli rakennettiin ilmeisesti 1900­luvun alussa sahan käyttöön. suojelutilanne: Santaholman asemakaavan muutos 2010: asemakaavalla suojeltu Santaholmantien kaksi puuvarastoa, Nikkarintupa, Isopaja, Paja

Tervatori ja vanha kalasatama

Entinen Tervatori, nykyinen markkinapaikka, jakaantuu aukeaan torialueeseen, venevalkamaan ja verkkokenttään. Rakennukset sijaitsevat torin ja verkkokentän ympärillä, ja merkittävimpiä niistä ovat Santaholman talo, Ollila, "Tanskan talo", "Kilpisen talo"ja "Kistu"sekä Kalasataman aitat ja verkkovajat, jotka nykyisin toimivat Kalajoen kalastusmuseona. "Tanskan talo" on tervatorin alkuperäisiä taloja, entisen tervatorin reunalla sijaitseva kapearunkoinen pitkänurkkainen hirsirakennus, jota on laajennettu vinkkelillä 1800­luvun lopulla. Vuoden 1875 kartan mukaan merimies Haaviston asuinrakennus ja tontti. 1885 kartassa no. 107 = talokas Kalle Haaviston asuinrakennus. Kalle Haavisto purjehti mm. Kalaja­laivalla. Näkyvällä paikalla sijaitseva asuinrakennus pihapiireineen on hyvin säilynyt. Päärakennuksessa on punamullattu vaakavuoraus, kuusiruutuiset ikkunat ja saumattu peltikate. Kilpisen talo on entisen tervatorin ja Plassin vanhimpia asuinrakennuksia. Puuseppä Efraim Kilpinen muutti taloon vuonna 1900. Hän ja varsinkin hänen poikansa Oskari olivat maankuuluja kanteleenrakentajia. Kilpiset korottivat ja laajensivat rakennusta poikittaissiivellä 1920­luvun alussa. Tervatorin itäreunalla sijaitseva, vuodelta 1860 säilynyt runko on Plassintien suuntainen. Yksikerroksinen siipi on pitkänurkkainen rakennus, jonka nurkat on vuorattu laudoilla. Siivessä on umpinainen luonnonkivisokkeli. Julkisivuverhouksena on vaakasuuntainen ponttilaudoitus. Ikkunat on uusittu sisään aukeaviksi ja ne ovat jääneet syvennykseen julkisivupintaan nähden. Poikittainen laajennusosa on puolitoistakerroksinen, alaosaltaan vuorattu vaakalaudoituksella ja yläosaltaan pystylaudoituksella. Ollila on ulkonaisesti säilyttänyt hyvin alkuperäisen asunsa. Ulkovuorauksessa ja ikkunan­ ja ovikehyksissä on jäljellä jugend­vaikutteiset koristeleikkaukset, samoin poikkipäätyjen japaninaurinko aiheet. Toisaalta toisen kerroksen ikkunankehyksissä on myös nikkarityylisiä koristeleikkauksia. Ikkunat lienevät peräisin vähintäin 1900­ luvun alusta. Pihapiirin vanhasta leipomorakennukseen on varustettu saunatilat, lämpökeskus ja asuintiloja. Vastapäätä on Joonas Merenojan vanha makasiinirakennus. Pihaa rajaa markkinapaikkaa vasten kookas, vanha kuusirivistö ja säleaita, jossa on säilynyt yksi harvoista vanhoista porteista Plassilla. Kiinteistö rajoittuu ns. Tanskan taloon. Santaholman talo on vanha kauppakartano, nykyinen konttorirakennus, jonka pohjoisosa on ilmeisesti 1800­luvun alkupuolelta. Rakennusta on jatkettu 1950­luvulla. Pihapiirissä on 1800­luvulta oleva kaksikerroksinen makasiini ja sen takana torin etelälaidalla viljamakasiini ja lautarakenteinen vaunuvaja. Plassintietä myötäilevän rakennuksen mitat ovat huomattavat 37,60 x 6,50 m. Päädyillä on tärkeä asema katunäkymässä. Plassintien puolella ei ole sisäänkäyntiä, vaan kuusiruutuiset ikkunat ja ullakonikkunat. Pohjoispäädyssä on harjakattoinen kuisti, lisäksi pihan puolella on kaksi kuistia. Niistä pohjoisempi on vanhempi, ja aukotukseltaan erikoinen, päätteenä nauhamainen ikkuna ja lunetti­ikkuna. Sommitelma on Kalajoella muuallakin esiintyvän teeman muunnelma. historia: Kalajoella kauppapurjehdus vilkastui 1840­luvulla, ja tuohon aikaan paikkakunnalla oli monia kauppahenkisiä talonpoikia. Jotkut hankkivat itselleen myös pieniä aluksia, joilla käytiin ulkomaillakin. Valtiopäiväedustajanakin tunnettu Jaakko Merenoja oli varustanut itselleen Liukas­nimisen jahdin, jonka kipparina toimi myös Joonas Merenoja. Kauppaa käytiin Pietarissa ja Ruotsissa saakka. Tällä purjehduksella oli nälkävuosina 1865­68 suuri merkitys Kalajoen väestölle: tuolloin Antti Santaholma ja Joonas Merenoja toivat elintarvikkeita Pietarista suoraan Kalajoelle. Ollila on perimätiedon mukaan rakennettu samanaikaisesti kuulun Kalaja­laivan kanssa, mutta erään toisen laivan hirsistä. Kalaja­laivaa ryhdyttiin rakentamaaan 1873, osakkaina olivat mm. Antti Santaholma ja maanviljelijä Joonas Merenoja. Talo on siirtynyt sitten ilmeisesti Santaholman suvun omistukseen. Ollila­nimi juontuu Antti Santaholman pojasta Olavi (Olli) Santaholmasta (k. 1940), joka muutti asumaan taloon perheineen 1900­luvun alussa. Olli Santaholma hoiti yhtiössä graniitin ulkomaankauppaa. Veljelle Oskarille, yhtiön toimitusjohtajalle, valmistui jugend­tyylinen päärakennus Havula 1912 Palmqvist & Sjöströmin suunnittelemana. Ollilaa muodistettiin hieman myöhemmin, 1920­luvulla rakennuksen eteläpäähän lisättiin poikittainen lautarakenteinen laajennusosa ja rakennukselle annettiin yhtenäinen jugend­asu. Samalla tavalla muodistettiin myös mm. Ojankulmana tunnettu entinen markkinatupa ja kaupparakennus. Kiinteistö myytiin 1961 Silvolan suvulle. Kiinteistöosakeyhtiö Ollilan omistavat nykyään Kaija Luoto ja Markku Tofferi, ja siinä on useita vuokrahuoneistoja. Vaikka huonejärjestyksiä on muutettu aikojen kuluessa, on sisätiloissa myös säilynyt entistä; panelointeja, ovia ja mm. vanhoja kattorosetteja, jotka omistajan tietojen mukaan olisivat kalajokelaisen Helanderin valimon tuotantoa. Santaholman talo on toinen Plassin torien välissä sijainneista kahdesta suuresta kauppiastalosta, joista toinen on purettu. Suuri vanha kauppakartano toimi myöhemmin sahan konttorirakennuksena. Vuonna 1866 A. Santaholma osti Kokkolan kauppaseuran omistamalla tontilla olleen, aikoinaan Joh. Fr. Lagströmin (tervainspektori), myöhemmin laivanvarustaja Wm. Sneckendalin (myi 1861) ja viimeksi kauppias Georg Rajanderin omistaman asuinrakennuksen. Rakennuksen runko oli ilmeisesti 1800­luvun alkupuolelta. Hinta oli 2600 mk. Kartanoon kuului asuinrakennus, navetta, karjalato, kolme aittaa, talli, pirtti ja kryytimaa. Vuonna 1950 rakennuksen eteläpäätyyn rakennettiin 10,40 m pitkä laajennus ja vuoraus yhtenäistettiin. Vuoden 1885 kartassa no 80= kauppias Santaholman makasiini. Myöhemmin täällä on sijainnut pakari. Päärakennuksen ja pakarin välissä oli aikaisemmin toinen asuinrakennus, joka siirrettiin pellonreunaan Plassilta itään (mitat n. 16 x 6,5 m; nyk k355). Päärakennuksen konttorihuoneet olivat säilyneet 1900­luvun alun asussa vielä v. 1979.

Änkilä (Haarala)

Näkyvällä paikalla Plassintien reunassa sijaitseva vanha kantatila, jolla on säilynyt 1800­ luvun päärakennus ja suurikokoinen aitta. Runsaasti rakennushistoriallisia, kulttuurihistoriallisia ja maisemallisia arvoja. Valtakunnallisesti merkittävä, edustava virkatalorakennus. Änkilä (Haapala) on Kalajoen Plassin kantatila ja sijaitsee suurella puistomaisella tontilla muuten tiheästi rakennetun Plassin alueen puolivälissä. Päärakennus on tontin takalaidalla joen suuntaisesti ja tontti, jonka pohjoissivua rajaa pitkä aittarivi, avautuu Plassintielle. Asuinrakennus lienee 1800­luvun alusta, mihin viittaavat kiinteän sisustuksen lukuisat säilyneet yksityiskohdat. Huonejako noudattaa virkataloissa yleistä karoliinista pohjakaavaa. Rakennukseen liittyy koristeellinen avokuisti. Puistomaiseen pihapiiriin kuuluu myös neliosainen tallipuoji ja hirsikäymälä. Rakennuksen ulkovuori on punamullattua peiterimalaudoitusta ja yksityiskohdat valkoiset. Satulakaton katemateriaali on kolmiorimoitettu huopa. Rakennuksessa on tavallista korkeammat ikkunat ja kaunis mansardikattoinen avokuisti. Hirsirunkoa on suojannut korkea kiviperustus ja lautavuoraus. Ulkolaudoitus on kuitenkin kärsinyt katolta ja kuistin katolta valuvasta sadevedestä, joka on osittain päässyt rikkoutuneiden vesilistojen raosta hirsikehikkoon. Ikkunat ovat todennäköisesti 1800­luvun puolelta. Sisällä on säilynyt paljon kiinteää sisustusta mm. tiilitakkoja, ovia, lattiat yms. Ullakolla on yksi asuinhuone. Julkisivussa oleva kuisti on harvinainen alueella erikoisine ikkunoineen. Perimätiedon mukaan malli olisi saatu Suomenlinnasta. Pihalla on suuri neliosainen, hirsinen talli/makasiinirakennus 1800­luvulta ja sen takana harvinainen hirsisalvottu ulkohuone. historia: Haarala, alkuaan Änkilä, on Pohjankylän kantataloja, Kalajoen alajuoksulla alimpana sijaitsi Engelbrekt eli Engil Juhonpojan talo, josta paikka on saanut nimensä. Kalajoen markkinoita alettiin pitää paikalla, jonka Kokkolan kaupunki oli 1688 huudattanut Jaakko Jaakonpoika Änkilältä 20 hopeataalarin hinnalla. Änkilän luokse sijoitettiin myös Ikalaporin vapaaherran hallintorakennus 1667. Isonvihan jälkeen Änkilä myytiin kirkkoherra Pietari Calamniukselle. Vuonna 1879 Änkilä halottiin kahteen osaan. 1910 toinen puolikas, varsin. kantatila jaettiin 4 osaan: Änkilä, Väinölä, Leinola, Pikkula. Änkilä ollut Haarala­suvulla v:sta 1919. Vuosisadan vaihteessa tilan omisti Johan Pahikainen, jolla oli rannassa värjäämö. Änkilä on ollut ehkä nimismiehen virkatalo 1800­luvulla.

Roukalan mäki

Taloryhmä sijaitsee korkealla paikalla valtatien vierellä, pihojen läheisyydestä lähtee kylän vanhimpaan kalasatamaan lähtevä Puojinniementie. Kaksi peräkkäin mäellä sijaitsevaa asuinrakennusta, joista toinen on toiminut kievarina. Rakennukset ovat tyyliltään perinteisiä, molemmat saman mallisia kuistia myöten. Laajaan pihapiiriin liittyy kymmenkunta eri ikäistä talousrakennusta, jotka on katettu pellillä. Mäen taakse piiloutuu kaksi muuta asuinrakennusta, toinen vaatimaton kämppä Roukalan pihapiirissä ja toinen itsenäinen pihapiiri navettoineen ja talleineen. historia: Roukalanmäki on Rahjankylän ja Kalajoen vanhimpia asuinpaikkoja. Mäen etelälaidalla on n. 10000 v. vanhoja haminoja. Nimensä mäki on mahdollisesti saanut nimensä siellä harjoitetusta roukauksesta eli verkkojen värjäyksestä. Mäellä on säilynyt kaksi 1800­luvulta peräisin olevaa hirsitaloa, joista Roukalalla on pisin yhtäjaksoinen majatalohistoria Kalajoella. Roukalasta tuli majatalo 1676 ja se toimi aina 1930­luvulle saakka. Myös postilinja meni rantatietä Rahjan läpi. Vuonna 1681 Roukalasta tuli myös postitalo. Nykyisestä Roukalasta on säilynyt päärakennuksen lisäksi vain aitta. Taloa on peruskorjattu 1970­80­luvuilla ja viimeksi on vaihdettu kuistin ikkunat vinoristikollisiin puitteisiin, alkuaan ikkunat ovat olleet samanlaiset Lassilan kuistin kanssa. Talossa on jäljellä komeat hirsiset räystäät. Lassilan taloa, joka myös on alkuaan ollut Roukalan taloja, on korjattu ja lisärakennettu vuonna 1977. Kuisti on säilynyt hyvin alkuperäisenä. Lassilan takapihalla on säilynyt nk. kämppä 1900­luvun alussa, joka on toiminut myös asuintilana. Peltojen laidalla on myös muuta vanhaa rakennuskantaa mm. aittoja. Mäellä on ollut useita muita vanhoja asuinrakennuksia, jotka kuitenkin ovat jo hävinneet. Lisäksi edellisten talojen lounaispuolella on Jarmo Roukalalle kuuluvia vanhoja talousrakennuksia, mm. navetta, talli ja aitta. Jarmo Roukalalle kuuluu myös valtatien toisella puolen oleva hyvin säilynyt riihi.

Tyngän Mylly

Hihnalankosken varrella sijaitseva Tyngän mylly on edustava ja hieno esimerkki maaseutualueiden teollisesta historiasta. Kokonaisuuteen kuuluvat vanhat mylly­ ja saharakennukset sekä 1900­luvun lopulla rakennettu myymälärakennus. Vuonna 1916 perustettu Tyngän myllyosuuskunta on ainoa Suomessa yhä toimiva osuuskuntamuotoinen mylly. Rakennuksiin liittyy rakennushistoriallisten ja historiallisten arvojen ohella myös maisemallisia arvoja, kookkaat rakennukset sijaitsevat näkyvällä paikalla Kalajoen rantatörmällä. Alue kuuluu maakunnallisesti arvokkaaseen maisema­alueeseen Pitkäsenkylän – Tyngän kulttuurimaisemat Kalajokivarressa. historia: Tyngän Mylly­, Sähkö­ ja Sahaosuuskunta perustettiin 6.12.1916. Tavoitteena oli tarjota Tyngän kyläläisille palveluja kohtuullisella hinnalla. Myllyä varten ostettiin tontti­ ja vesivoiman käyttöoikeudet ja Hihnalan isänniltä pohjoisrannan koskioikeudet. Kesällä 1917 rakennettiin myllyn matalampi osa sekä saharakennus. Syksyllä 1917 oli rakennustyöt saatu niin valmiiksi, että koneet voitiin käynnistää. Virallisesti mylly aloitti toimintansa joulukuussa 1917. Marraskuussa 1939 valmistui myllyn korkeampi osa eli vehnämylly. Jo vuonna 1920 Tyngän myllyn ja sahalaitoksen toiminta oli niin kannattavaa, että voitiin aloittaa sähköntuotanto. Syksyn 1921 kuluessa rakennettiin sähkölinjat Pitkäsenkylään ja Ylikääntään saakka ja asennettiin taloihin sisäjohdot. Ensimmäisen kerran lamput syttyivätj oulukuussa 1921. Kun Kalajokilaakson Sähkö Oy perustettiin vuonna 1950, vaihtoi Tyngän Mylly sähkölinjat osakkeisiin. Lopullisesti sähkönjakelutoiminta päättyi vuonna 1984, kun osuuskunta myi koko toimialan kunnalle. Mylly on edelleen toiminnassa. Pihapiiriin rakennettiin vuonna 1986 myymälä, jossa nykyisin palvelevat myös kahvila ja asiamiesposti.

Ala­Sorvari, Kivelä ja Mehtäkylän osuusmeijeri

Alasorvarintien vanhojen rakennusten keskittymä sijaitsee Mehtäkylän peltoaukean laidalla metsän reunassa. Rakennusryhmä näkyy Oulaistentietä ajettaessa. Sorvarin maakunnallisesti arvokas talo sijaitsee Oulaistentien vastakkaisella reunalla ja valtakunnallisesti arvokas Jylkän talonpoikaistila noin kilometrin päässä peltoaukean toisella laidalla. Asutuksesta on osa purettu ja siirretty pois mutta jäljellä olevat Kivelän talo sekä Ala­Sorvarin neliosainen luhti muodostavat nykyisellään 2000­luvun maalaistalon ja aitan kanssa eheän neljän kantin pihan. 1920 luvun vanha meijeri sivummalla kertoo Sorvarin puhdon aktiivisesta yrittämisestä ja on tärkeä osa koko kylän pienteollisuus­ ja kaupankäyntihistoriaa. Kivelän päärakennus on kaunis ja suhteikas pohjalaistalo, jossa on hyvin säilynyt taidokkaasti tehty kaareva räystäslinja ja kaunis pikkuruudullisin ikkunoin ja nikkarityylisin koristeaihein varustettu kuisti. T­karmillisissa ikkunoissa on empirevaikutteisia päätykolmioita. Takajulkisivussa ollut kuisti näkyy vielä ”varjona” seinässä. Sisätilat, huonejako ja kiinteä sisustus on hyvin säilynyt; mm. alkuperäiset, ootrauksin käsitellyt peiliovet. Maalari on perimätiedon mukaan ollut ”Saukkon maalari”, luultavasti Merijärveltä. Aikaisemmin samassa pihapiirissä ollut vanha, Kaarlo Sorvarin omistama asuinrakennus on purettu ja myyty Kokkolaan uudelleen pystytettäväksi. Vanhassa talossa toimi aikoinaan Osuuspankki, jonka hoitajana oli vanhaisäntä. Uusi asuinrakennus valmistui 1994. Pihalla on säilynyt vanha neliosainen luhti, joka nykyisin on kesänukkumapaikkana ja varastotilana. Ala­Sorvarin pihapiirin ulkopuolella, sen välittömässä läheisyydessä tien varrella, on entinen Mehtäkylän Osuusmeijerin tiilirakennus, jonka yläkerrassa on asuintiloja. Sementtitiilistä pientä meijerirakennusta on sen valmistuttua kuvailtu suhteikkaaksi ja se onkin säilyttänyt edustavuutensa etualan aukkomuutosta lukuun ottamatta. Meijerissä on hyväkuntoinen konesaumakatto ja kauniit porrastetut tiiliräystäät. Sen alkuperäiset ikkunat ovat yhä jäljellä. historia: Mehtäkylän meijeritoiminta on kehittynyt kokonaan paikkakunnan toisten kylien meijeritoiminnasta riippumattomana. Kylän ensimmäinen meijeri perustettiin maaliskuun 18. päivänä 1885. Tämä savuojan osuusmeijeri oli samantapainen kuin paikkakunnan toisetkin kylämeijerit, aluksi kokonaan käsivoimainen, ja myöhemmin rakennettiin kirnu hevosvoimalla käytettäväksi. Meijeri oli toiminnassa tammikuuhun 1930. Toinen samanlainen meijeri sijaitsi kylän toisessa päässä Jylkän talon lähellä. Tämä meijeri paloi joulukuussa 1929. Ajanmukaisen meijerin rakentaminen oli Mehtäkylässäkin lukuisia kertoja esillä ennen kuin se johti osuusmeijerin perustamiseen toukokuun 13. päivänä 1929. Perustamisen yhteydessä oli myös kysymys yhtymisestä Kalajoen Osuusmeijeriin ja sitä varten kokeiltiin maidonkuljetustakin jonkin aikaa. Kuljetushankaluudet talven aikana kuitenkin estivät yhtymisen toteuttamisen. Pahimpana meijeripuuhan ehkäisijänä oli paikkakysymys. Varmoja vedensaantipaikkoja meijeriä varten oli ainoastaaan kahdessa paikassa, eivätkä jäsenet päässeet yksimielisyyteen paikasta. Paikkakysymyksen takia meijerin rakentaminen viivästyi vielä yhdellä vuodella, jolloin vasta pääsiin yksimielisyyteen. Meijeri rakennettiin sementtitiilestä ja varustettiin 1500 litran koneistolla. Laitoksesta tuli hyvin sopusuhtainen ja tarkoituksenmukainen. Aiemmat meijerit luovuttivat seuraajalleen omaisuutensa, ja talkoohenki oli kiitettävä. Meijeri aloitti toimintansa vuonna 1931.

Etelänkylän koulu

Etelänkylän koululle saavutaan puiden reunustamaa kujaa pitkin. Tulotien varressa vanhan koulun edessä on uusi koulurakennus, jossa on alakoulun luokkahuoneet ja liikuntasali. Vanhan koulun pihassa on varastorakennus. Koulun takana virtaa Kalajoki, joka liittyy koulumaisemaan. Tällä hetkellä vanhan koulun alakerrassa on puukäsityöluokka ja esikoulu ja yläkerrassa on vuokra­asunto ja musiikkileikkikoulun tilat. Vanhan koulun katto on punainen peltikatteinen mansardikatto. Etelänkyläntien varrella sijaitseva Rantalan vanha koulurakennus on yksi Kalajoen edustavimmista ja parhaiten säilyneistä 1920­luvulla valmistuneista kyläkouluista. Toivo Salervon suunnittelema koulurakennus on valmistunut 1923. Rakennuksessa on taitekatto ja kaksi koristeellista avokuistia. Rakennus on säilyttänyt melko hyvin alkuperäisyytensä myös myöhemmissä korjauksissa. Vieressä on v. 1953 valmistunut koulun laajennus, ja tätäkin rakennusta on laajennettu 1990. Koulun pihalle johtaa kaunis koivukuja. Lähellä koulua sijaitsevat Keski­Naatus ja Naatus ovat alkuaan samaa taloa. Keski­Naatuksen asuinrakennus on hienosti alkuperäisen asun säilyttänyt 1870­luvulla rakennettu hirsitalo. Rakennus on alkuaan ollut Naatuksen talon palvelijoiden puoli ja sen pohjakaava eroaa tavanomaisesta keskeistupapohjakaavasta. Halosen suku on ostanut talon 1930­luvulla, jolloin sitä on peruskorjattu. Pihajulkisivulla on kaunis avokuisti ja rakennuksessa on hirsiprofiloidut räystäät. Naatuksen päärakennus on myös iäkäs. Sitä on peruskorjattu 1965, jolloin mm. alapohja on betonoitu ja ikkunat vaihdettu nykyisenmallisiin. Pihapiirissä oleva aitta on 1800­luvulta. Lähes vastapäätä toisiaan sijaitsevat Naatuksen ja Keski­Naatuksen talot muodostavat ikään kuin portin Etelänkyläntien mutkaan lähelle koulua. historia: Koulu on rakennettu vuonna 1923. Sen on suunnitellut arkkitehti Toivo Salervo. Koulu on uudistettu ja saneerattu 1990.

Merenoja

Koivukujan päässä Kalajoen keskustassa sijaitseva Merenojan tila muodostaa umpipihan. Pihapiirissä on kaksi asuinrakennusta ja kaksi talousrakennusta. Pienempi asuinrakennus on vanha hirsirakenteinen luonnonkiville perustettu perinteinen talonpoikaistalo. Talo on verhoiltu pystylaudoin ja se on maalattu punaiseksi. Soma avokuisti koristaa sisäänkäyntiä. Suurempi asuinrakennus on klassistinen pohjalaistalo. Se on hirsirakennus, joka on verhoiltu keltaiseksi maalatulla vaakaponttilaudalla. Kuisti on kaksikerroksinen ja sen yläikkuna on puoliympyränmuotoinen, mikä on alueelle tyypillistä. Taloon on tehty laajennus. Pihapiirin jatkeena tulotien vieressä on vanha, pieni, kaksikerroksinen aittarakennus. Aitan takana on korkea puoliksi sementtitiilinen navettarakennus, joka näkyy kylälle. Se on rakennettu 1939. Navetassa on korkea näyttävä säterikatto ja puoliympyränmuotoiset haukkaikkunat päissä. historia: Talosta on maininta vuoden 1547 kymmenysluettelossa. 1600­luvulla se oli pappilana, ja papin viljeltävänä, kun pappi kuitenkin asui itse muualla. Isovihan aikana tila autioitui, ja tila sai uudet asukkaat 1730­luvulla. Tila oli yhdysviljelyksessä Pohjankylän Anttilan kanssa. Merenoja säilyi halkomattomana vuoteen 1860 asti, vaikka muita tiloja jaettiin paljon. 1800­luvulla talon isäntänä oli esimerkillinen maanviljelijä ja maakauppias Jaakko Merenoja. Hän hankki ensimmäisenä Kalajoelle tärkeitä maatalouskoneita muiden seuratessa perässä ja harjoitti kauppaa ostamalla ja myymällä viljaa, tervaa, voita ja messinkiromua valumateriaalina. Merenojan suku kuului Kalajoen vaikuttajiin, ja talo oli myös Santaholman omistuksessa.

Pahikkala

Kalajoen kirkonkylän pääraitilta lähtevän Venteläntien varrella sijaitseva edustava, 1800­ luvun alusta oleva komea pohjalaistalo, joka on ollut Santaholma Oy:n perustajan Antti Santaholman (Pahikkala) kotitalo. Pahikkalan tila sijaitsee Venteläntien varressa. Etupiha jää talon pohjoispuolelle ja siinä on päärakennusta vastapäätä varastorakennus ja tien vieressä paikalle siirretty leivintupa. Takapihalla päärakennuksen eteläpuolella on grillirakennus, autotalli ja välipohjallinen muualta paikalle siirretty aittarakennus. Aiempaa Pahikkalan maatilan pihapiiriä ympäröi nykyään vehreä, pääosin 1­kerroksisten harjakattoisten pientalojen alue. Suurikokoinen vanha päärakennus erottuu edelleen komeasti katukuvassa. Pihapiiri on puutarhamaisena hoidettu, ja sitä rajaa tielle maalattu säleaita, jossa on kaunis puurakenteinen portti. Satulakattoinen 1,5­kerroksinen näyttävä talonpoikaisrakennus on 1800­luvulta. Se on yksityiskohdiltaan ja mittasuhteiltaan tavanomaista komeampi. Erityispiirteitä ovat korkea kellarillinen kivijalka ja 6­kulmainen mutterikuisti, joka on tehty 1800­luvun lopulla rakennusmestari A.G. Östmanin suunnitelmien mukaan. Kuistissa on helmiponttivuoraus ja pieniruutuiset ikkunat. Julkisivuissa on keltainen pystyrimavuoraus, 6­ruutuiset uusitut ikkunat, joiden kehyksessä peiliaihe ja profiloitu otsalauta. Muita erityispiirteitä ovat näyttävä porrastettu räystäslaatikko ja päätyjen massiiviset kissanpenkit. Pitkien sivujen yläikkunat ovat matalat, lyhyillä sivuilla päädyissä on korkeat ikkunat. Kellariin mennään etupihan puolelta ulkokautta. Rakennuksen pohjakaavana on keskeistupa ja tuvan päässä kaksi peräkamaria. Rakennus on peruskorjattu vuonna 1965, jolloin asennettiin keskuslämmitys, purettiin kaakeliuunit ja vaihdettiin ikkunat. Lohkokivisokkeli on myöhemmin ohuesti slammattu. Uusi omistaja on vaihtanut 60­luvun ikkunat pois vanhan tyylisiin kuusiruutuisiin ikkunoihin. Julkisivukorjauksista huolimatta on rakennus varsin hyvin säilyttänyt perinteisen ilmeensä. Pihapiiriin on siirretty yksi vanhempi hirsipintainen, pitkänurkkainen punamullattu 2­kerroksinen aitta. Aitan ikä ei ole tiedossa, mutta se lienee ainakin 1800­luvulta. Muut talousrakennukset ovat uudehkoja. Aittoja oli alun perin enemmän ja sauna sijaitsi etelämpänä Virkalintien paikkeilla. historia: Pahikkala on Kalajoen ja Pohjankylän vanhimpia taloja, ja ilmeisesti perustettu keskiajalla. 1540­luvulla tila oli jaettu neljäksi taloksi. Nykyisen päärakennuksen kivijalassa on vuosiluku 1810. Pihapiirissä on ollut myös toinen 1800­luvun asuinrakennus, Rantala, joka on purettu. Kuistin on tehnyt 1800­luvun lopulla Anton Lankila rakennusmestari A.G. Östmanin suunnitelmien mukaan. Pihapiirissä on ollut myös toinen, vuonna 1989 purettu asuinrakennus, Rantalan talo, jonka kivijalassa oli vuosiluku 1878. Santaholman suvun historia liittyy Pahikkalan taloon, sillä talo on Santaholma Oy:n perustajan Antti Pahikkalan ( myöh. Antti Santaholman kotitalo). Pahikkalassa on toiminut kestikievari.

Rahkola

Ilmeeltään ja mittasuhteiltaan poikkeuksellisen komea 1920­luvun klassismin aiheita omaava entinen kunnalliskodin rakennus. Kokonaisuuteen kuuluu lisäksi piharakennus ja suurikokoinen säterikattoinen sementtitiilinavetta. Pohjankylän pohjoispuolella entisillä Rahkolan mailla Lankilantien varressa männikössä sijaitsee Kalajoen entinen vanhainkoti. Pihapiiri on kalustettu ja aidattu päiväkodin käyttöön. Pihassa kasvaa suuria mäntyjä ja pensaita. Vanhan kunnalliskodin rakennuksen länsipuolelle on myöhemmin 1900­luvun lopulla toteutettu suurikokoinen arkkitehtuuriltaan moni­ilmeinen vanhainkoti. Mittasuhteiltaan ja arkkitehtuuriltaan 1920­luvun klassismia edustava komea vanha kunnalliskodin rakennus on nykyään päiväkodin käytössä. 1­kerroksiseen hyvin pitkään ja syvärunkoiseen aumakattoiseen rakennukseen liittyy keskeinen korkeampi 2­ kerroksinen poikkipääty, jossa on satulakatto. Korkeampi keskeisosa on korostettu levein pilasteriaihein. Nykyinen keltaiseksi maalattu pystypaneelivuoraus on myöhemmältä ajalta, myös kaikki ikkunat on uusittu 1960­luvun tyyliin. Alkuperäiset ikkunat olivat suurikokoisia 6­ruutuisia ikkunoita, keskeisosassa oli suuremmat ikkunakentät. Myöhempiä lisäyksiä ja muutoksia ovat metalliset poistumistieportaat. Muilta osin on rakennus varsin hyvin säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä, ja se muodostaa poikkeuksellisen komean esimerkin aikakautensa kunnallisesta rakentamisesta. Pihan satulakattoinen talousrakennus lienee myös 1920­luvulta. Rakennuksessa on keltainen lomalautavuoraus, pohjoispuolella on koko julkisivulla sisäänvedetty suojaisan katos. Ovet ja ikkunat on korostettu ristiin menevillä muotoilluilla vuorilaudoilla. Pihapiirin pohjoispuolella on suurikokoinen tilaan liittyvä säterikattoinen sementtitiilirakenteinen navetta samalta aikakaudelta. historia: Kunnalliskodin alkuna Santaholma Oy lahjoitti Kalajoen kunnalle yhtiön omistaman Rahkolan perintötilan sosiaalisiin tarkoituksiin. Tila oli pidettävä kokonaisena, ja siihen sai lahjakirjan mukaan rakentaa kunnallis­ tai vanhainkodin, työtuvan, orpokodin, sairaalan tms. sekä tilaa näiden tarpeisiin. Kunnalliskodin rakennustyöt aloitettiin 1919 ja työt annettiin rakennusmestari K.K. Myllylälle. Talo valmistui seuraavana vuonna.

Ventelä

Näkyvällä paikalla sijaitseva 1800­luvun rakennusryhmä, johon kuuluvat ilmeeltään ja yksityiskohdiltaan hyvin säilyneet kaksi asuinrakennusta ja talousrakennus. Rakennukset muodostavat yhdessä viereisen tilan rakennusten kanssa Kalajoentien ympäristössä vanhinta säilynyttä kulttuurikerrostumaa edustavan ja ilmeeltään poikkeuksellisen hyvin säilyneen kokonaisuuden. Ventelän tila on Kalajoentien varressa näkyvällä paikalla sijaitseva 1800­luvun rakennusryhmä, johon kuuluvat ilmeeltään ja yksityiskohdiltaan hyvin säilyneet kaksi asuinrakennusta ja talousrakennus. Kaikki pihapiirin rakennukset näkyvät jo vuoden 1869 isojaon täydennykseen liittyvällä kartalla, ja ovat ilmeisesti tätä edeltävältä ajalta. Ventelän piha muodostaa paitsi parin Naatuksen tilan kanssa Kalajoentien varteen, myös yhdeltä sivultaan auki olevan tiiviin lähes umpeen rakennetun neliöpihan. Pihapiirin rakennukset sijoittuvat aivan kapean Venteläntien reunaan ja rajaavat tiiviisti katutilaa viereisen Naatuksen rakennusten kanssa. 1½ kerroksinen satulakattoinen hirsirunkoinen päärakennus sijoittuu hieman vinosti Kalajoentien varteen. Rakennuksella on luonnonkivijalka, julkisivuissa on valkea puolileveä vaakapaneeli, ja viereisen Naatuksen talon kanssa lähes identtiset rustika­aiheiset kissanpenkeillä varustetut nurkkapilasterit. 6­ruutuisten ikkunoiden yläkehyksessä on peiliaihe ja profiloitu otsalauta. Katteena on sementtitiili, ja siihen liittyy profiloitu umpiräystäs. Pihan puolella on umpikuisti jossa pystyrimavuoraus. Siihen liittyy vanha erityisen kauniisti detaljoitu 3­peilinen matala peiliovi. Pihapiirin kaakkoisreunaa rajaa toinen 1½ kerroksinen pitkänurkkainen 3­osainen asuinrakennus, johon liittyy hieman matalampi laajennusosa. Rakennuksella on luonnonkivijalka, sementtitiilikate ja kaksi savupiippua. Julkisivuissa on leveähkö pystypanelointi. Ikkunavuorauksissa on vastaavat yksityiskohdat kuin toisessa asuinrakennuksessa. Pihan puolella on pieni satulakattoinen umpikuisti, jossa koristeelliset vinoruutujakoisin ikkunoin ja yläikkunalla varustetut paripeiliovet. Laajennusosassa on pystysuuntainen lautavuoraus ja huopakate. Pihapiirin koillisreunaa rajaa pitkänurkkainen punamullattu 1½ kerroksinen piharakennus. Hirsirunko on 4­osainen, katteena on sementtitiili. Osassa rakennusta on 6­ruutuiset muiden asuinrakennusten tapaan detaljoidut ikkunat, osassa rakennusta on yläikkunoin varustetut lautaovet, joissa on takorautasaranat. Julkisivuissa on pystylautavuoraus puskusaumalla. historia: Ventelän tila on mahdollisesti syntynyt eränkävijöiden asutuksen myötä keskiajalla. 1500­luvulla tila on jo ollut olemassa ja sen asukkaat, Ventelät, ovat olleet ns. maakauppiaita eli talonpoikia, jotka olivat myös kauppamiehiä. 1500­ ja 1600­lukujen taitteessa tila oli peltoalaltaan pitäjän suurimpia. Kun Ruotsin valtakunnan postilaitos ylsi Pohjanmaalle vuonna 1638, posti kulki Ventelän kautta. Postitalonpojat vapautettiin osasta muita rasituksia. Myöhemmin, 1800­luvulla, talo toimi kyytitalona ja kievarina. Antti Santaholman, kalajokisen Santaholman kauppias­ ja teollisuustoiminnan perustajan, suku on lähtöisin Ventelästä.

Siiponkosken Mylly

Hyvin alkuperäisen 1920­luvun asunsa säilyttänyt myllyrakennus. Myös sisäosiltaan alkuperäinen myllykoneistoineen. Rakennus on yksi harvoja säilyneitä myllyrakennuksia Kalajoella. Sijaitsee keskeisellä ja näkyvällä paikalla. Maakunnallisesti merkittävä harvinainen rakennustyyppiä hyvin edustava kohde. Ilmentää ruoantuotannon esiteollisia vaiheita, osuuskuntatoimintaa sekä jokien valjastusta sähköntuottoon ja viljan jauhatukseen. Rakennus sijaitsee Siiponkosken rannalla, Siiponjoen ylittävän sillan kupeessa, maantie 8 varrella. Pihapiirissä olleet vanhat asuin­ ja talousrakennukset on purettu uuden asuinrakennuksen tieltä 1960­luvun lopussa/1970­ luvulla. Vastapäätä myllyä, maantien toisella puolen on Jyringin 1900­luvun alun peruskorjattu päärakennus. Myllystä n. 100 m alaspäin sijaitsi tamppauspaikka, johon tuotiin kankaita hyvinkin kaukaa. Samalla kohdalla olevaa peltoaukeata kutsutaan ”Tamppivainioksi”. Rankorakenteinen myllyrakennus on kooltaan noin 6,5X16,5. Siinä on mansardikatto, joka alkuaan on ollut katettu päreillä, ja myöhemmin varustettu huopakatteella. Vanhan valokuvan mukaan räystäät on päädyissä varustettu ”kissanpenkeillä”, joita ei enää ole. Rakennus on perustettu korkealle porakiviperustalle. Vanhassa valokuvassa näkyvä, katon alalappeessa oleva muuntajakoppi on poistettu, samoin piiput. Sisällä on säilynyt mm. myllykoneistoa, kotitarvesähköä mylly on tuottanut vielä jokin aika sitten. Samalle omistajalle kuuluu myös Myllyniementien varrella oleva vanha pajarakennus. historia: Mylly on Rahjankylän mylly­, sähkö­ ja sahaosuuskunnan (perustettu 1920) 1920­luvulla rakennuttama taitekattoinen rakennus Siiponjoen rannalla. Paikalla on jo aiemmin toiminut Siipon talon vesimylly, joka tuhoutui palossa. Myllyosuuskunta sahasi alkuaikoina tukkeja jopa kahdessa vuorossa ja myi puutavaran eteenpäin Santaholman sahalle. Sähköä mylly tuotti aikanaan aina Himankakylälle saakka. Myöhempi omistaja, ylivieskalainen Eemil Märsel myi kolmella myllynkivellä varustetun myllyn Aarne Alajoelle 1940­luvun lopulla, joka sitten toimi myllärinä vuoteen 1979 saakka. Myllyrakennuksen kaakkoispuolella on ollut matalampi saharakennus, jonka varustuksiin kuului yksi raami ja yksi kanttisirkkeli sekä pärehöylä. Sahaosa on purettu pois 1980­luvulla. Sähköä tuotettiin kahdesta turbiinista, joihin vesi ohjattiin sihtien läpi padon avulla. Rakennus oli varustettu lämmitettävällä myllykamarilla, missä jauhatukseen tulleet saattoivat yöpyä. Myllyn pihalla on lisäksi ollut mm. talli talollisten hevosille. Nykyinen omistaja on Rahjankylän mylly­, sähkö­ ja sahaosuuskunnan perillisiä. Pariskunta lämmittää 1980­luvulla rakennetun talonsa edelleen myllyn tuottamalla sähköllä.

Tavasti

Kalajoen rannalla ja peltojen ympäröimänä sijaitsee Tavastin tila, jonka pihapiirissä on pitkä, vaalea päärakennus. Talo on hirttä ja siinä on porakiviperustus, kuten navetassakin. Uusi tiilinen asuintalo on rakennettu lähes kiinni vanhan talon kuistiin. Talojen eteen muodostuu piha, jota rajaavat navetta ja tien puolelta aitat. Vanhimmat aitoista on 1800­luvulta. Yksi aitoista, vilja­aitta, on pärevuorattu. Vanhassa vajassa on nyt kanala. Vanhan vajan ja päreaitan välissä on uusi autotalli. Pihassa on myös maakellari. Jauhoaitta ja rautapuoji ovat vierekkäin. Jauhoaitta on kookkaampi. Navetta on hyvin vanha, mutta siinä on uusia osia. Päärakennuksen arvioidaan olevan 1800­luvun puolivälistä. Se koostuu kahdesta yhtä pitkästä, eri korkuisesta noin 18 metrin pituisesta osasta. Korkeammassa osassa on lähes koko julkisivun mittainen kuisti 1900­luvun alusta. Kuistin ikkuna­aukotus on kohdannut muutoksia. Matalammassa osassa on säilynyt renkitupa ja pakari, jonka kaksikerroksiseen uuniin on mahtunut 40 leipää kerrallaan. Päärakennuksen toinen osa jätetty alkuperäiseen asuun, toinen uudistettu. historia: Tavastin (alun perin Tavastvik) nimi on lähtöisin perimätiedon mukaan Tyngän kirkon kirkkoherra Mikael Tavastiuksen surmasta. Surma olisi tapahtunut Tavastin yläpuolella, ja keskellä Kalajokea on Papinkiveksi nimetty kivi. Talossa ovat asuneet lääninmaanmittari J.J. Garvoli ja hänen vaimonsa, kirkkoherrantytär Margareta Johanna Simelius. Myöhemmin Garvolin vävy, maanmittariapulainen K. F. Basilier (1810­1872) asui talossa. Hänestä tuli lääninmaanmittari. Hänen tyttärensä Ida asui lapsuudessaan talossa. Hän oli kuuluisa suomalainen oopperalaulajatar, Tavastin laululintu

Vasankarin Nuorisoseurantalo

Edustava esimerkki aikansa yhdistystalorakentamisesta. Vanhin kolmesta Kalajoella säilyneestä yhdistysrakennuksesta. Rakennus sijaitsee näkyvällä paikalla, aivan valtatie 8:n varrella, maantien ja merenrantaan johtavan Hirsikarintien kulmassa. Kookkaiden puiden ympäröimällä tontilla seurantalon takana on uudempia ulkovarastorakennuksia. Talon ulkoasu on pääpiirteittäin säilynyt ennallaan itäpuolen lisäsiipeä lukuunottamatta. Alkuperäiset ikkunat on myös säilytetty. Sisätiloissa juhlasali on muuntunut pääasiassa liikuntakäyttöön, jota myös lähellä sijaitseva alaasteen koulu on käyttänyt liikuntatilana. Eteistila on ennallaan, keittiö, WC ja suihkut on sijoitettu lisäsiipeen. Sisäverhoilu, mm. panelointi on myöhemmin laitettu, saliin johtava pariovi eteisenovi ja ullakonovi sekä ­portaikko ovat alkuperäiset. historia: Vasankarin nuorisoseura perustettiin tammikuussa 1922 ja parin vuoden kuluttua toimintaa varten ryhdyttiin suunnittelemaan omaa taloa. Hanke käynnistyi puiden keruulla; hirret kerättiin Kaakkurin kalliolle, jossa ne veistettiin, ja johon talo piti alkuaan pystyttää. Talo rakennettiin kuitenkin maanviljelijä A. L. Mannisen lahjoittamalle tontille, eli nykyiselle paikalle valtatie 8.n varteen. Luovutuskirjalla vahvistettiin tontin omistus 1943. Kivijalan tekoon päästiin kerätyin lahjoitusvaroin. Alavieskalaiset Jutilan veljekset urakoivat perustuksen 2000 markan summalla ja se valmistui 1924. Lainan varmistuttua teetettiin rakennuspiirustukset pyhäjokisella Aapeli Romppaisella, joka hyväksyttiin myös rakennusmestariksi 6,50 markan tuntipalkalla. Rakennustyöt alkoivat keväällä 1925 ja kyläläiset tekivät talkoilla kaiken minkä pystyivät. Rakennustavara tuotiiin paikalliselta sahayrittäjä A. Santaholma Oy:ltä. Toivola vihittiin käyttöön samana syksynä 5.­6.9. 1925. Velkaa oli 40 000 markkaa, ja tuhat markkaa tarvittiin vielä Tyngän sahan sahauslaskuihin. Talosta tuli edustava, ajan tyylin mukainen rakennus, jossa oli poikkipäädyt julkisivun molemmin puolin. Korkeat ikkunat oli jugendvaikutteisesti jaettu ylä­ ja alaosistaan pikkuruutuihin. Talon pohjoispäätyyn tuli juhlasali näyttämöineen, eteläpäädyssä oli eteinen ja buffetti, sekä käynti ullakolle. Sisäpuolella on ollut tapetti, koska asiakirjalähteiden mukaan se on tapetoitu ainakin kolmasti. Ulkomaalaus tehtiin sitten kesällä 1926. Talo oli tuolloin vielä hirsikertaan asti laudoittamaton. Taloa jouduttiin oikaisemaan jo ensimmäisellä vuosikymmenellä. Myös portaat on uusittu useita kertoja. Katto katettiin alkuaan päreillä ja se uusittiin täysin 1946. Huopakate asennettiin sitten 1968. Lattia uusittiin 1941 Santaholmalta ostetuilla mäntylankuilla. Toiminta taantui täälläkin 1970­luvulla ja talo pääsi välillä ränsistymään. Toiminta alkoi uudelleen 1980, jolloin päätettiin kunnostaa nuorisoseurantalo jälleen käyttökuntoon. Länsijulkisivulle rakennettiin sosiaalitilat käsittävä matala lisärakennus. Myös viemäröinti­, sähkö ja lämpötyöt saatettiin loppuun. Juhlasali muutettiin liikuntasaliksi, jolloin näyttämö poistettiin. Alkuaan talo palveli iltama­ ja tanssitoimintaa. Opintokerhoja pidettiin aina 1960­luvulle saakka, samoin erilaisia vuosittaisia tapahtumia. 1980­luvulta lähtien talolla on pidetty paitsi juhlia, myös urheilukilpailuja, tansseja, tapahtumia yms. tilaisuuksia. Salissa pidetään myös kansalaisopiston jumppapiirejä ja jo mainittuja koulun liikuntatunteja. Talo on koko kylän toiminnan keskus. Talossa harrastetaan talvisaikaan lähes päivittäin ja 2000­ luvulla talossa on toiminut kesäkahvila­kioski.

Plassin vanha markkinapaikka

Kalajokisuun pohjoisrannalla on Plassi, vanha markkinapaikka, joka on Iin Haminan ohella Pohjanmeren jokisuiden tärkeimpiä markkinapaikkoja. Suunnittelemattomasti rakennetun alueen tiivis rakenne on säilynyt. Plassin monipuolinen rakennuskanta ja erilaiset toiminnot antavat alueelle monipuolista ajallista ja historiallista syvyyttä. Varsinainen Plassin alue jakautuu kolmeen osa­alueeseen: Plassin eteläpuoliseen rakennusryhmään, jossa on vanhoja maatilakeskuksia, entisen kauppatorin markkinapuotiryhmään sekä entisen Tervatorin ja kalasataman rakennusryhmään. Vanhimmat rakennuksista ovat 1700­luvulta. Markkinatorin toisiinsa kiinni rakennetut asuinrakennukset muodostavat pitkän yhtenäisen rivistön. Entisen Tervatorin varrella on Santaholman sahan konttori, noin 38 metriä pitkä puurakennus 1800­luvun alkupuolelta, ja vanhoja 1800­luvun asuinrakennuksia, kuten Ollilan, Tanskan ja Kilpisen talot. Tervatoriin liittyy myös vanha kalasatama aittoineen ja verkkokenttineen. Kauppatorin markkinamökkejä sijoittuu ja on siirretty Takatielle. Takatie, Kannelkuja ja Plassintie yhdessä rajaavat asuinrakennusten ja talousrakennusten muodostaman tiiviin korttelikehän, jossa piharakennukset sekä markkinamökit sijoittuvat Takatien varteen pihojen perukoille. Lisäksi maisemakokonaisuuden kannalta merkittäviä ovat Vanhan Raahentien varren pienet asuinrakennukset ympäristöineen sekä Plassintien varrella oleva rakennuskanta. Vanha Plassi oli tunnettu kauppapaikkana jo 1500­ luvulla, virallisena markkinapaikkana se on ollut vuodesta 1620 lähtien. Kaupankäynnin hiljennettyä Plassista muodostui pääasiassa kalastajien ja käsityöläisten, myöhemmin myös sahatyöläisten, asuttama yhdyskunta. Entisen kauppatorin markkinamökeistä ovat jäljellä osin muutetussa asussa mm: ­ Markkinamökki. Rakennus, jossa on toiminut mm. leipomo ja kahvila, on peräisin mahdollisesti 1700­luvulta. ­ Ojankulma. Alun perin Johan Friemanin omistama markkinatuparakennus. Rakennuksen jugend­aiheet ovat vuodelta 1921, jolloin rakennusta korotettiin ja levennettiin. Korjattu v. 1988. ­ Juhonpuoti. Vanha markkinapuoti 1800­luvun alkupuolelta. ­ "Orellin pikkupuoli". Plassin vanhimpia säilyneitä kauppapuoteja, rakennettu ilmeisesti 1700­luvulla tai 1800­ luvun alussa. ­ "Stolpin talo". Mahdollisesti 1700­luvulla rakennettu entinen kauppapuoti. ­ "Kalajoen soukka paikka". Vanhan kauppatorin pohjoisreunan muodostaneet kaksi 1800­luvun rakennusta, jotka on myöhemmin rakennettu yhteen. Entinen Tervatori, nykyinen markkinapaikka, jakaantuu aukeaan torialueeseen, venevalkamaan ja verkkokenttään. Rakennukset sijaitsevat torin ja verkkokentän ympärillä, ja merkittävimpiä niistä ovat: ­ Santaholman talo. Vanha kauppakartano, nykyinen konttorirakennus, jonka pohjoisosa on ilmeisesti 1800­luvun alkupuolelta. Rakennusta on jatkettu 1950­luvulla. Pihapiirissä on 1800­luvulta oleva kaksikerroksinen makasiini ja sen takana torin etelälaidalla viljamakasiini ja lautarakenteinen vaunuvaja. ­ Ollila. Torin itälaidalla oleva suuri asuinrakennus, jonka pohjoissiipi on vuodelta 1850 ja poikittainen laajennusosa 1920­luvun alusta. Lisäksi pihapiiriin kuuluvat entinen pakarirakennus ja kolmiosainen makasiini 1800­luvulta. ­ "Tanskan talo". Kapearunkoinen hirsirakennus, jota on laajennettu "vinkkelillä" 1800­luvun lopulla. ­ "Kilpisen talo". 1860­luvulta peräisin olevaa rakennusta laajensivat 1920­luvun alussa Efraim, Oskari ja Matti Kilpinen, jotka olivat tunnettuja kanteleenrakentajia. ­ "Kistu". Entinen markkina­ajan putka, jossa toimii nykyään Kalajoen Kalastusmuseo. ­ Kalasataman aitat ja verkkovajat, verkkokentän reunalla sijaitseva pieni asuinrakennus ja vanha navetta. Plassin pohjoispuolella sijaitsevalla Santaholman sahan alueella on säilynyt joitain rakennuksia teollisen toiminnan alkuvaiheista sekä entinen paja ja kiviveistämö, jotka muodostavat teollisuushistoriallisesti mielenkiintoisen rakennusryhmän. Saha­alueeseen liittyvät sahan entiset työväenasunnot sekä Havula. Plassin pohjoispuolisella sahan alueella on säilynyt joitakin vanhoja tuotantorakennuksia sekä vanhoja työväen asuinrakennuksia. Sahanomistaja Oskari Santaholman rakennuttama suuri asuinrakennus Havula on vuodelta 1912 (W.G. Palmqvist). Lukuun ottamatta sahan voimalaitosta, höyrykoneita sekä piippua, Santaholman pajaa, Nikkarintupaa, höyläämöä sekä höylätavarasuulia sahan muut rakennukset on purettu, maa on puhdistettu ja kaavoitettu asuinaluekäyttöön. Näiden teollisten rakennusten lisäksi tärkeitä merkkejä alueelle merkittävästä teollisesta historiasta ovat Santaholman sahan työväen asunnot, jotka pihapiireineen rajaavat Plassintien pienimuotoista raittia molemmin puolin. Näitä ovat esimerkiksi Haviston, Tuumalan ja Suvelan talot. Muita kokonaiskuvan kannalta merkittäviä pihapiirejä ja rakennuksia ovat Plassintiellä Eroman ja Mustosen talot sekä Tervakujalla Terttula ja Pikkulantiellä Pihlaja. Plassin eteläpuolen rakennuksista merkittävimpiä ovat: ­ Jokisuun koulu. Käytössä oleva koulurakennus, joka on tehty suuresta "Kruunun puojin" makasiinista. ­ "Kruunun puoji", entinen viljamakasiini vuodelta 1753. ­ Leinola. Maatilan talouskeskus, jonka rakennukset muodostavat pienen umpipihan. Päärakennus on ilmeisesti 1800­luvun jälkipuoliskolta. ­ Pienelä. Päärakennuksen joen suuntainen runko on 1850­luvulta ja kulmittain tehty laajennusosa vuodelta 1885. Rakennus on ollut mm. kievarina, lääkärintalona ja kulkutautisairaalana. ­ Puistola. Vanha maatila ulkorakennuksineen. Päärakennus on 1800­luvun loppupuolelta. ­ Änkilä (Haapala) on Kalajoen Plassin kantatila ja sijaitsee suurella puistomaisella tontilla muuten tiheästi rakennetun Plassin alueen puolivälissä. Päärakennus on tontin takalaidalla joen suuntaisesti. Tontti, jonka pohjoissivua rajaa pitkä aittarivi, avautuu Plassintielle. Asuinrakennus lienee 1800­luvun alusta, mihin viittaavat kiinteän sisustuksen lukuisat säilyneet yksityiskohdat. Huonejako noudattaa virkatalojen yleistä karoliinista pohjakaavaa. Päärakennus, johon liittyy koristeellinen avokuisti, lienee rakennettu 1800­luvun alkupuolella. Puistomaiseen pihapiiriin kuuluu myös neliosainen tallipuoji ja hirsikäymälä. Plassin itäpuolella kulkeva Raahentie on osa vanhaa Pohjanmaan rantatietä. historia: Kalajokisuun edullinen liikenteellinen sijainti takasi yhteydet sisämaahan ja aina Hämeeseen asti ja Kokkolan kaupungin porvarit alkoivat pitää paikalla markkinoita. Plassin alueen käyttö kauppapaikkana juontaa aina 1500­ luvulta saakka. Markkinapaikka, jonka päämyyntiartikkeli oli 1600­luvulta aina 1800­luvun puoliväliin terva, erotettiin 1688 Änkilän kantatilasta. Myöhemmin Plassista muodostui kalastajien ja käsityöläisten asuinalue. Plassin markkinapaikalle haettiin kauppalaoikeuksia 1800­luvun lopulla ja alueelle tehtiin asemakaavaehdotus. Plassista muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta 1917. Markkinat siirrettiin vanhalta Kauppatorilta 1921 Tervatorille, nimensä mukaan vanhalle tervan myynti­ ja varastointipaikalle. Santaholman 1903 perustettu saha työläisineen vaikutti yhdyskunnan kehitykseen. Santaholma Oy toimi alueella vuoteen 1996.

Petäistö

Merkittävä maamerkki Rautioon tultaessa. Poikkeuksellinen kaksikerroksinen talo näyttävine kaksikerroksisine mutterikuisteineen ja porakivinavettoineen muodostaa valtakunnallistakin merkittävyyttä omaavan kokonaisuuden yhdessä lukkarin puustellin ja kyläkaupan kanssa Raution viehättävän kylänraitin varteen. Ehjä pihapiiri. Sijaitsee keskeisellä ja näkyvällä paikalla Raution kirkonkylässä kirkon kupeessa tien vieressä. Osa Vääräjoen varrella sijaitsevaa asutusta. Liittyy tien toisella puolen olevaan lukkarinpuustelliin osana kirkonkylän vanhaa asutusta. Talo on yksi harvoja kaksikerroksisia rakennuksia alueella. Pihan puolella on kaksikerroksinen aumakattoinen, kuusikulmainen kuisti, vieressä matalampi kuistiosa, jossa pesutilat. Molemmat ovat uusia, mutta rakennettu vanhan mallin mukaan. Korkeassa kuistissa on alkuaan ollut pulpettikatto. Kulmittain päärakennuksen kanssa on toinen, vanhempi asuinrakennus. Se on alun perin sijainnut vainiolla aivan Vääräjoen rannassa. Siinä on toiminut aikoinaan kievari ja 1900­alussa posti ja kauppa. Nykyisin siinä on kotimuseo. Vastapäätä on vankkaseinäinen porakivinavetta 1870­luvulta. Navetan kohdalla on ollut maantien poikki ”iso rinti”. Päärakennusta vastapäätä Rautiontien suuntaisesti on pitkä varastorakennus, joka on sisältänyt mm. mankelihuoneen ja kääsiliiterin. Pihalla on myös vanha leikkimökki. Taloon johtavan ajotien varressa on neljä aittaa: ”maisterinaitta” maitoaitta, kauna­aitta ja miestenaitta. Rautiontien toisella puolella on lautarakenteinen varastoliiteri ja ”haapalato”. Riihet ovat olleet maantien varrella. Nuorisoseuran pihalle on kunnostettu Petäjistön vanha tuulimylly. historia: Petäjistön (Rautio)Talo on siirretty Sievin Kiiskilänkylältä 1860­luvulla. Talossa on toiminut mm. Raution ensimmäinen separaattori 1885. Petäjistöllä on ollut myös saha ja mylly Peurakoskessa vuoteen 1937 saakka. Tila on yhä toiminnassa ja se on Ylen Pariisin kirjeenvaihtajan Helena Petäjistön kotitila.

Erittäin salainen – Vakoilua Suomessa

https://areena.yle.fi/1-63625501

Asema Neuvostoliiton naapurissa teki Suomesta kiinnostavan paikan vakoilulle ja salaiselle toiminnalle. Suomi oli kylmän sodan ajan eurooppalaisia vakoilukeskuksia. KGB oli täällä erittäin aktiivinen. Dokumenttisarjassa käsitellään Suomessa tapahtunutta vakoilua vuosina 1944-1991: ulkovaltojen tiedustelutoimintaa, vakoojia, vaikutustoimintaa ja vastavakoilua. Kertojana on Kari Heiskanen. Ohjaajat Antti Seppänen ja Tommi Häkkinen. Tuotanto: Intervisio Oy. (Suomi, 2024)

Suomalainen SS-pataljoona

https://www.youtube.com/watch?v=yO5JPb82LYw

Suomalaisia vapaaehtoisia palveli Saksan Waffen SS-joukoissa kahden vuoden ajan 1941-1943. Saksa halusi muiden maiden tukevan sitä näkyvästi ja värväsi siksi joukkoja eri maista. Suomessa värväys tapahtui välirauhan aikana. Tavoitteena oli varmistaa Saksan tuki Neuvostoliittoa vastaan. Kaikkiaan 1408 nuorta suomalaismiestä lähti Saksaan ja palveli suomalaisessa vapaaehtoispataljoonassa SS-Wiking-divisioonan eri yksiköissä. Video on esillä Päämajamuseossa Mikkelissä. Päämajamuseo käsittelee sodan johtamiseen liittyviä kysymyksiä sekä Suomen puolustusvoimien päämajan toimintaa sotavuosina. Video on myös osa Sodan muisti -verkko-oppimateriaalia.

Mitä tiedät Lapin sodasta?

https://www.youtube.com/watch?v=KDwGg7MUcaA

Videolla käydään lyhyesti läpi Lapin sota ja sen vaikutukset Suomessa. Video on osa Sodan ja rauhan keskus Muistin verkko-oppimateriaalia www.sodanmuisti.fi.

Suomen Puolesta -dokumentti / OSA 6 "Lapin sota"

https://www.youtube.com/watch?v=2qMLQNtLoh8&t=49s

Lapin sota 1944 1945

https://www.youtube.com/watch?v=ALTF7Lp8eOU&t=40s

Lapin sota ?￰ﾟﾇﾮ | Pitkään vaiettu historia

https://www.youtube.com/watch?v=GHECOHu7T8k

Lappi rakentaa - Lyhytelokuva vuodelta 1946 Lapin jälleenrakentamisesta

https://www.youtube.com/watch?v=FNM06PdeK2o&t=11s

Rovaniemi rakentaa - Lyhytelokuva vuodelta 1945 Rovaniemen jälleenrakentamisesta

https://www.youtube.com/watch?v=IVUOiBMbRts&t=28s

Ruotsalaiset seuraa Tornion taisteluita 1944

https://www.youtube.com/watch?v=FPldBKWCUhY

Taistelu Rovaniemestä - Lapin sota

https://www.youtube.com/watch?v=lVnWQrWeSQs