Hannu Tiluksen kuvat
https://htphoto.1g.fi/kuvat/Yleis%C3%B6tapahtumat/Kalajoen+Perinteiset+Markkinat+11-12.10.2024/
Suurpitäjän
kaupanteon melkeinpä yksinomaisena keskuksena olivat Kalajoen
markkinat. Kalajoen seudun talonpojat olivat sekä talollisia että
kauppamiehiä. Heillä oli myytävänä tuolloin turkiksia,
hylkeenrasvaa, suolakalaa, kuivattuja haukia, voita ja nautaeläinten
vuotia. Heitä kutsuttiin maakauppiaiksi, ja he olivat varakkaita,
yritteliäitä ja maailmaa nähneitä miehiä. He saivat usein toimia
luottamusmiehinä ja käräjälautakunnassa. Talonpojat omistivat
myös laivoja ja muita aluksia.
Tervakaupan
keskus
Kokkola
sai kaupunkioikeudet 1620 ja luvan pitää markkinoita Kalajoen
Santaniemessä niin kuin tätä aluetta silloin kutsuttiin. Kalajoen
markkinoista tuli kuitenkin vapaamarkkinat vuonna 1638. Kaikkien
kaupunkien porvareilla oli lupa käydä kauppaa Kalajoella, mutta
kokkolalaisilla oli kuitenkin kiistaton ylivalta. Koska
kauppaoikeudet oli kaupunkien porvareilla maalla ei saanut olla muuta
kuin markkinat. Kokkolan kaupunki osti Jaakko Jaakonpoika Änkilältä
alueen markkinapaikaksi 1680 ja Kokkolan kaupungin kauppiaat elikkä
porvarit, joiksi heitä silloin kutsuttiin alkoivat rakentaa
markkinatupia Plassille. Alueella piti olla lämmintä tilaa koska
markkinoita pidettiin myös kevättalvella. Näin syntyi tämä
asutus. Aluksi ei ollut muuta kuin Änkilän kantatila, pari torppaa
ja yksi sotilastorppa. Ja sitten alueella oli pikiruukki ja
terva-aittoja pikiruukin hoitajan asunto, sauna ja venelaituri.
Markkinakentän molemmin puolin joen rannassa oli asumuksia,
markkinatupia myös maanpuolella ja niiden välissä oli kenttää
johon markkinamiehet pystyttivät kesäaikana pöytiä ulos mutta
talven aikana kauppaa tehtiin näissä markkinatuvissa ja liikuttiin
hevospeleillä. Sitten markkinat muuttivat merkitystään ja
maallakin sai olla kauppiaita.
Tervakaupan ansiosta Kalajoen
markkinat olivat alueen tärkeimmät aina 1800-luvun loppupuolelle
saakka. Mutta sitten myöhemmin, kun markkinat menetti merkitystään,
tuli paljon asutusta 1800-luvulla tälle alueelle. Markkinoista
kehittyi varsin huomattavat ja ne oli verrattavissa Suomen suurimpiin
markkinoihin. Laajalta maakunnan alueelta tuli kauppiaita Kokkolasta
ja myöhemmin tuli raahelaisia mukaan. Kokkolalaiset yritti karkottaa
raahelaisia pois mutta nämä vetosivat maaherraan ja maaherra
ratkaisi asian että markkinat tulivat kaikille vapaaksi ja tilanne
rauhoittui.
Laajasti
tunnetut markkinat
Markkinoilla
oli suuri merkitys lähiseudun kaupunkien porvareille ja
naapuripitäjien talonpojille, joita saapui jopa Haapavedeltä,
Pyhäjärveltä, Kärsämäeltä, Reisjärveltä, Pihtiputaalta,
Viitasaarelta, Saarijärveltä ja Rautalammilta saakka.
Rantakaupunkien kauppiaat tulivat ja myivät puodeistaan omia
tarvikkeitaan. Raahen ja Kokkolan kauppiaat olivat perustaneet
Kalajoelle tervahovinsa, jonne maalaisten tuomat tervat kerättiin.
Kalajoella pidettiin vuosittain kolmet markkinat. Matinpäivänä
24.2. tehtiin tervakauppaa, Laurinpäivänä 10.8. voikauppaa ja
Mikonpäivänä syyskuun lopulla pidettiin karjamarkkinat.
Kiistaa
markkinapaikoista
Markkinapaikka
oli v. 1763 laaditun maanmittauskartan mukaan n. 140 metriä pitkä
ja 60 metriä leveä. Tällä alueella oli porvareiden
kauppahuoneita, tervavarastoja ym. tavaramakasiineja ja rakennukset
olivat käytössä yleensä vain markkina-aikana sekä kesäkautena
laivauksen ollessa käynnissä. Markkinapaikalle oli aikain kuluessa
syntynyt asutusta ja tontteja, joiden omistusoikeudesta syntyi riitaa
Kalajoen kunnan ja Pohjankylän lohkokunnan kesken. Keisarillinen
senaatti määräsi maanmittausylihallituksen toimittamaan
arkistotutkimuksia Kalajoen markkinapaikan vanhoista
omistussuhteista. Lopulta päädyttiin siihen, että 2.10.1877
kihlakunnanoikeuden vahvistamassa isojaon järjestelyssä erotettiin
22 yleistä ja yhteistä paikkaa. Kalajoen markkinapaikalle
määrättiin v. 1885 tehtäväksi järjestyssääntö ja
asemakaava.
Kaupunkihankeen
kariutuminen
Kaupan
vapautuminen nosti markkinapaikan mittavaan kukoistukseen. Sen
ilmentymänä oli pyrkimys muodostaa Kalajoesta kaupunki v. 1865.
Hanke ei kuitenkaan toteutunut, mutta Kalajoen kauppa muodostui silti
vilkkaaksi ja värikkääksi. Vielä 1860-luvun alkupuoliskolla Oulun
läänin kuvernööri piti Kalajoen markkinoita läänin
huomattavimpina markkinoina, joiden tavaravaihdon laajuudelle ei
löytynyt vertaa edes Etelä-Suomen markkinoista. Markkinapaikan
verotus perustui vanhaan v. 1864 uudistettuun senaatin päätöksen,
jonka mukaan kannetut varat on käytettävä torialueen ja sille
rantamaantieltä johtavan tien ylläpitoon. Pian ilmeni vastustusta
markkinoiden ylläpidosta johtuviin kustannuksiin. Tämä johti
siihen, että nimismies Fr. von Nadelstadh esitti v. 1865 Kalajoen
markkinat lakkautettavaksi. Keisarillisen senaatin päätöksellä
31.10.1866 Kalajoen markkinat lakkautettiin. Tästä huolimatta
markkinat jatkuivat keskeytyksettä. Senaatti lähetti 1867 Kalajoen
kunnalle kirjelmän, jossa se tarjosi Kalajoen markkinoita takaisin.
Pitäjäläiset päättivät yksimielisesti hyväksyä senaatin
tarjouksen. Kaupan huippu oli 1870-luvun alussa.
Pohjanradan
valmistuminen hiljensi kaupankäyntiä Kalajoella. Kalajoen
kauppakeskuksen aseman kohottamiseksi pidettiin 8.3.1881 Kalajoen
kirkkoherranvirastossa kokous, jossa päätettiin hakea kauppalan
oikeuksia. Rautatie kuitenkin oli se tekijä, joka vieroitti yliset
kunnat entisestä emäpitäjästä. Vuonna 1888 Ylivieskan, Sievin,
Alavieskan ja Raution kunnat kieltäytyivät ottamasta osaa
markkinapoliisin palkkaukseen. Vuonna 1893 kunnat lähtivät ajamaan
toripäivien lakkauttamista. Kalajoen kunta päätti yksin maksaa
markkinapoliisin kustannukset.
Santaholma
Oy:llä suuri merkitys alueelle
Santaholman
saha aloitti toimintansa 1900 luvun alussa. Lauri Tanska muistelee
Santaholma Oy:n toiminnan alkamista näin:
"Kun Santaholman saha aloitti toimintansa 1900 luvun alussa, asutustiloja tarvittiin ja monet markkinatuvista oli ettei niissä ollut asukkaita niistä tehtiin kauppoja ja ne asettui niihin asumaan sahan työläiset. Kun oli vakio työpaikka niin asunto tarvittiin. Paljon tuli sitten Savosta ja jopa Hämeestä asukkaita Kalajoelle ja monesta muustakin pitäjästä. Ja sitten paikkakunnalla asu asutustilallisia ja asettuivat tähän asumaan. Siinä oli silloin kun minä olin nuori mies monenlaista ammatinharjoittajaa. Oli muurari, maalari, räätäri, kelloseppä, pläkkiseppä, kirvesmiehiä, kalastajia, monenlaisen ammatin harjoittajia ja sahatyöläisiä. Jokainen asumuskelpoinen asumus oli asuttuna. Mutta vähitellen niistä on purettu yli 40 näitä entistä markkinatupaa pois. Tilalle on rakennettu sahan työsuhdeasuntoja sahantyöläisille."
Syysmarkkinat
Nykyään
on syysmarkkinat lokakuun toisena perjantaina ja lauantaina.
Kauppiaita on niin paljon kun torille sopii ja ostajia myös.
Markkinat siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1921.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti