Eilinen päivä oli merkittävä päivä elämässäni. Minusta tuli viidennen lapsenlapseni isoisä. Kiitän ystäviäni muistamisesta. En tiedä näkeekö kaikki fb-kaverini minun päivitykseni, mutta n. 21,5 %:a fb-kavereistani muisti minua merkkipäivänäni. Ainakin nämä minua muistaneet henkilöt ovat minun todellisia ystäviäni.
Minä poistin fb-kaveristani jokin aika sitten n. puolet eli yli 600 henkilöä fb-kaverieni joukosta, koska katsoin, että he haluavat olla fb-kavereitani itsensä takia ei minun takiani. Mielestäni fb-kaveruus edellyttää vuorovaikutusta ja kiinnostusta toisen fb-kaverin asioihin, ajatuksiin ja elämäntapahtumiin. FB-kaveruus on mielestäni vastavuoroisuutta.
Tässä Kotilieden lukijoiden kauneimmat onnittelurunot:
Jokainen lapsi tuo tähän maailmaan jotain sellaista,
jolle ei ole olemassa sanoja vielä,
mutta lauseet muodostuvat elämän myötä.
Pienoiset kädet, suu ihan suppu,
syntynyt uusi on ruusunnuppu.
Se ihmeeltä suurissa silmissä näyttää
ja sydämen kokonaan onnesta täyttää.
Syntyi lapsi tähän maailmaan,
onnea ja iloa kaikille lahjoittamaan!
Sylissäsi rakkauden haaste,
edessään elämän kaikki mahdollisuudet.
On kaikilla lapsilla maailmassa pieni kulkunen helisemässä,
syvällä sydämen sykkyrässä se lapsessa hellästi soi.
Ja vaikka se tiuku on piilossa,
sen kuulee lapsen ilossa
ja näkee valona katseessa,
kun hän unelmoi.
Oi, kaikki tiukuset helähtäkää
maailman aikuiset herättäkää
on lapsilla ikävä leikkimään,
he kaipaavat syliä hyvää.
Jokaisen lapsen oikea nimi on rakas.
Kaikki on ihmettä uutta.
Kaikki on valoisaa.
Katsomme salaisuutta vuoteessa uinuvaa.
Kaikki on aivan toisin kuin koskaan ollut on.
Kuinka sen kuvata voisin?
Ilo on pohjaton.
Silmille auenneille taivaita avautuu.
Unista kertova meille kerran on suppusuu.
Kaikki on ihmettä uutta.
Kaikki on valoisaa.
Ilomme valtavuutta kuka voi aavistaa?
Päivään heleään syntyi lapsonen,
iloksi läheisten.
Anna hänelle enkeleitä,
ohjaa oikeita teitä.
Kymmenen pientä varvasta,
pienen pientä ja somaa.
Kymmenen pientä sormea,
pienen lapsen ikiomaa.
Kaksi on silmää, nenä ja suu.
Hui! Kuinka siihen rakastuu.
On kodissa uusi kukka,
lapsonen silkkitukka.
Käärö kaunis kätkyessä, piltti pieni peittehessä.
Hiukkasista elämän on suuret ihmeet luotu.
Lahja kaikkein arvokkain on iloksenne suotu.
Näki päivänvalon vauva soma,
teille kaikki kaikessa ja ikioma.
Ruusunnuppu, suukkosuu
silmäs uuteen aamuun avautuu.
Ihmeitä täynnä päivän joka hetki
alkaa pienen lapsen elämän retki.
Keinuva kehto, pikkuinen nuttu,
tämäpä vasta upea juttu!
Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä.
Ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu
Vanhemmillesi onnen soit,
kun tänne maailmaan itsesi toit.
Pieni olet vielä kovin,
vaikka vanhempasi odottivatkin
sinua jo tovin.
Kohta voimaa hymylläsi annat,
valoa tähän maailmaan silloin kannat.
Sinusta vanhempasi voimaa keräävät,
vaikka öisin itkuusi heräävät!
Sormen hellä hipaisu,
suukkosuun sipaisu,
vauvalle pienelle onnea tuo,
rakkautta, lämpöä kotiinne suo.
Kultahippuja hiuksiisi heitän,
suukoilla pienet kasvosi peitän,
onnea sulle tahdon vaan,
enkelin vierelles kulkemaan.
Mitä hymyilee pienoinen,
vauva vasta.
Tietääkö mitään hän maailmasta?
Rakkauden tuntee ja lämmön sylin,
se riittää pienelle ihan hyvin.
Ihmettä moista, oletteko nähneet toista?
Niin pienen pienet kätöset ja pikkuruiset jalat.
Suppusuu suloinen, kultakutri lapsonen.
Ihmettä moista, ei maailmassa toista.
Nyytti pieni syliinne annettiin
se maidolta tuoksuu on lämmin niin.
Se varmasti itsekin tietää sen
ett’ valloittaa jokaisen sydämen.
Hiustupsusta pieniin varpaisiin
se on ihana ihana niin.
Hän kasvaa pian ja hymyilee
ja kaikki jutut kyselee.
Noin pientä ja noin ihanaa:
On ihmeellistä kasvattaa!
Tänään oli päivä arkinen,
vaan pikku lapsi muutti sen,
tuli päivästä suuri ja ihmeellinen,
me varmasti kauan muistamme sen.
Muita onnittelurunoja
Taivaan
Isä kuule nyt,
Siunaa vastasyntynyt.
Hoivaa kättä, pikku
jalkaa,
nyt, kun elon taival alkaa.
Pikku
lapsi tekee
rakkauden lujemmaksi,
päivät lyhyemmiksi,
yöt
pidemmiksi,
pankkitilin pienemmäksi,
kodin onnellisemmaksi,
ja
vaatteet kuluneemmiksi.
Saa menneet unohtumaan
ja tulevaisuuden
tuntumaan
elämisen arvoiselta.
Hän
kasvaa pian ja hymyilee
ja kaikki jutut kyselee.
Noin pientä
ja noin ihanaa:
On ihmeellistä kasvattaa!
Katson sinuun silmilläni
tunnen tuoksusi sieraimillani
kosketan
ihoasi sormellani
kuuntelen tuhinaasi korvallani.
Oletpa
sinä näköiseni
tuoksut makealta maidolta
tunnen pehmeän
poskesi
kuulen sinun huokaavan.
Odotan käännätkö
katsettasi
tuoksusi muuttuikin imeläksi
pian pesen sinut
puhtaaksi
hiljennän itkusi syliini.
Sänkysi vierellä
juttelen
kerron tarinaa taivaasta
lasten kaltaisten
kodista
tässä on nyt paras paikka.
Oletpa sinä
suloinen
hymyilet hymyyni takaisin
tartut sormeeni
tiukasti
olemme yhtä, sinä ja minä.
Katson
iltaa tummuvaa,
pienten tähtien tuikintaa.
Nukut siinä
vieressä,
pienet kädet nyrkissä.
Lämpö täyttää
sydämen,
hiljaa kuulen äänen sen.
Se ääni on soittoa
rakkauden,
äidin ja lapsen yhteinen.
Pieni
tyttövauva kehdossaan,
taivaista hohtoa otsallaan.
Enkelten
kosketus harteillaan,
on tullut lahjaksi tähän maailmaan.
Meille
uusi onni tuotu,
ikioma
tyttövauva suotu.
Tyynyllä
pehmeä posken nukka,
jalassa
vaaleanpunainen sukka.
On
olo uusi ja uskomaton,
meistä
äiti ja isä tullut on.
Ruusunnuppu
suukkosuu,
silmäs aamuun avautuu.
Ihmeitä täynnä on joka
hetki,
näin alkaa pienen tyttösen retki.
Rutista, rapsuta, rakasta,
silitä pientä päätä.
Lähelle ota ja lämmitä
-älä suukkojasi säästä.
Ole tuhlari hellien sanojen,
kosketa poskea, kättä
-tuudita, helli ja hyväile, ota syliin,
pois älä päästä.
Onnea äidille, onnea isälle,
onnea pienelle perheenlisälle!
Onnea tytölle somalle,
teidän kahden ikiomalle.
Aikataulun hän teille uuden laatii,
paljon hellyyttä ja hoivaa vaatii.
Kanssanne iloiten ja kaikkea hyvää toivottaen,
Ihmeitä
täynnä päivän joka hetki,
alkaa
pienen prinsessan elämän retki.
Kymmenen
pientä varvasta,
pienen pientä ja somaa.
Kymmenen pientä
sormea,
pienen tytön ikiomaa.
Kaksi on silmää, nenä ja
suu.
Hui! Kuinka siihen rakastuu.
On kodissa uusi
kukka,
tyttönen silkkitukka.
Oman
lapsen, pienen linnun
kannoit alla sydämen.
Nyt on onni
täydellinen
syliisi saat ottaa sen.
Tunnet käden, pienen
hennon
tunnet posken pehmeän.
Voisko olla kauniinpaa
kuin
on alku elämän.
On
lapsen syntymä ihanaa aikaa.
Se tuntuu kuin ilmassa ois
taikaa.
Onnellisia hetkiä,
ilon ja riemun retkiä.
Sormen
hellä hipaisu,
suukkosuun sipaisu,
vauvalle pienelle onnea
tuo,
rakkautta, lämpöä kotiinne suo.
Hellin
käsin kantakaa
suukko lämmin antakaa
Syliin usein
sulkekaa
yhdessä näin kulkekaa!
Pienoiset
kädet, suu ihan suppu;
Syntynyt uusi on ruusunnuppu.
Se
ihmeeltä suurelta silmissä näyttää,
Sydämen kokonaan onnesta
täyttää.
Kuin
enkelin siiven kosketus
hymy pienen vauvan on.
Syttyy sydämiin
suuri rakkaus,
se on side murtumaton.
Kuin salatun taivaan
pilkahdus
ote pienen käden on.
Kuin keväisen tuulen
kuiskaus
se on lupaus rikkomaton.
Tässä
pikku kehdossa
on vauva kovin ihana.
Pienet kasvot sillä on
ja
hymy aivan vallaton.
Ja keijut kehdon yllä nään:
nyt
tervetuloa elämään!
Vauva
pieni hallitsee,
jo alkoi onnen aika.
Nyt pienet tossut
vallitsee
ja tuttipullon taika.
Vaikka
olisi tuhannen kuuta,
tuhat sädettä aurinkomaan,
en nyt
tahtoisi katsella muuta
kuin lastani kehdossaan.
Häneen
kätkeytyy elämän hyvyys
unitieto - tiedottomuus
siinä vuori
ja laaksojen syvyys
koko ihminen ikuisuus.
Hiuksilla
tuoksu kukkien,
poskilla punerrus hento,
lapsuus on
ainutkertainen,
se on kaunis kuin tähdenlento.
olet
turvassa lapseni,
tiedän sen.
on seurassas enkeli
valkoinen.
vaikka isoksi kohta kasvatkin
hän suojaa sinua
silloinkin.
SUOJELUSENKELI
Mä
katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa:
siinä kaksipientä
lasta kulki vaarallista siltaa,
heitä uhkas metsän pimeys ja
synkkä virta pyörteinen,
mutt' ei hätää heitä suojas enkeli
valkosiipinen.
Kun tänään katson sinuun ja sua uneen
tuuditan
mä muistan päivän leikit, kuinka sua rakastan.
Sä
olet tosi pieni ja mä melkein toivoisin,
että rinnallesi saisit
samanlaisen enkelin.
Kohta ryntäät maailman ruuhkiin, näet
varjoja ja aurinkoa,
tee mitä teet mutt' älä sielullesi
vahinkoa.
Sillä haavat nuo ei parane vaikk' isi kuinka
puhaltais,
siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais.
Tuota
lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen,
on harmaantuneet värit
enkelin, repaleiset siivet sen.
Voi jospa voisin paikata edes
laudat lahoimmat
sen sillan jonka yli kaikki lapset
kulkevat.
(Mikko Alatalo)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti