perjantai 26. huhtikuuta 2019

LA 27.04.2019 Vastaus hallitustunnustelijalle ja hallitusneuvottelijoille puolueettomalta tarkkailijalta osa 1 Turvallinen oikeusvaltio Suomi


3.Turvallinen oikeusvaltio Suomi
a. Kuvatkaa käsityksenne Suomesta oikeusvaltiona ja kertokaa keinot sen vahvistamiseksi. Miten edistäisitte ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa? Millä tavoin olette valmiit kehittämään kansalliskielten asemaa Suomessa?
b. Mikä on käsityksenne lainvalmistelun laadusta ja oletteko valmiit hyväksymään komiteaperusteisen lainvalmistelun?
c. Mitkä ovat sisäisen turvallisuuden riskitekijät ja kuinka vahvistaisitte sisäistä turvallisuutta?
d. Oletteko valmiit tukemaan viimeisimmissä selonteoissa vahvistettua Suomen puolustuspolitiikan linjaa?

3 a. Transparency Internationalin selvityksen mukaan Suomi on maailman neljänneksi epäluotettavin oikeusvaltio ja kuuluu samaan viiteryhmään Perun, Kamerunin ja Indonesian kanssa. Haluammeko jatkaa samaan tyyliin? Suomalaisia pidetään maailmalla perinteisesti rehellisyyden esikuvana. Viime vuosien kehitys on enemmän kuin huolestuttava. Kansalaiset eivät saa Suomessa perustuslain edellyttämää oikeutta. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, oikeuslaitos ei ota käsiteltäväkseen ja laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista vain 6 promillea aiheuttaa huomatuksen vastaisen varalle. 1990-luvun pankkikriisissä 500 000 ihmistä jäi työttömäksi ja yli 280 000 ylivelkaantui. 48 000 yritystä poistettiin markkinoilta kyseenalaisin jopa rikollisin keinoin ja 11 500 yrittäjää teki itsemurhan vuoden 1997 loppuun mennessä. Voidaan puhua kansanmurhasta. Todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla eikä heitä ole saatettu oikeudelliseen eikä taloudelliseen vastuuseen teoistaan. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta kuten monissa muissa maissa.
Perustuslakituomioistuin

Suomessa laillisuusvalvonta ei toimi, sillä laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista vain 6 promillea aiheuttaa huomatuksen vastaisen varalle. Laillisuusvalvonnassa on kysymys verovarojen tuhlauksesta, Koska laillisuusvalvonta ei toimi niin valtakunansyyttäjä ja poliisi voivat toimia rikollisesti pelkäämättä joutumatta vastuuseen teoistaan, koska myöskään poliisin laillisuusvalvonta ei toimi. Korkein oikeus ei perustele tekemiään kielteisiä päätöksiä, koska se ei voi niitä perustella. Kysymys on perustuslain ja Euroopan Ihmisoikeussopimuksen vastaisesta menettelystä. Käräjätuomarit ja hovioikeden tuomarit voivat toimia vapaasti ja rikollisesti pelkäämättä joutumatta vastuuseen teoistaan. Suomessa kansanedustajat eivät noudata lakia eikä minusterit ministerinvalaa. Suomessa perustuslakivaliokunta korvaa perustuslakituomioisuimen ja on kiistattomasti todistettu, että perustuslakivaliokunnan jäsenet eivät noudata Suomen lakia. Suomi ei siis ole oikeusvaltio ja kansalaiset Suomessa eivät saa oikeutta, vaikka Suomen perustuslaki 21 § sitä edellyttää ja perustuslain mukaan jos tavallinen laki ja perustuslaki ovat risririidassa niin perustuslak voittaa, mutta Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, joka valvoisi perustuslain ja ihmisoikeussopimusten noudattamista.

Suomen perustuslain 2 §:n mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Suomen perustuslain 3 §:n mukaan lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, hallintovaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto. Tuomivaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.
Hyvä perustuslaki
Suomessa on erittäin hyvä perustuslaki. Ongelmana on vain se, että poliisit, juristit ja tuomioistuimet ohittavat Suomen perustuslain tehdessään päätöksia, vaikka perustuslain 106 §:n mukaan, jos tuomioistuimessa käsiteltävässä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen on ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 98 §:n mukaan yleisiä tuomioistuimia ovat korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet. Yleisiä hallintotuomioistuimia ovat korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet.

Perustuslaki

60 §
Valtioneuvosto
Valtioneuvostoon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä muita ministereitä. Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.
Ministerit ovat virkatoimistaan vastuunalaisia eduskunnalle. Jokainen asian käsittelyyn valtioneuvostossa osallistunut ministeri vastaa päätöksestä, jollei hän ole ilmoittanut eriävää mielipidettään pöytäkirjaan merkittäväksi.

2 §
Kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate
Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.
Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.
Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

21 §
Oikeusturva
Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

22 §
Perusoikeuksien turvaaminen
Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Oikeusministeriön toimialaan kuuluvat
  • tuomioistuimet
  • Rikosseuraamuslaitos, Rikosseuraamusalan koulutuskeskus
  • Valtakunnansyyttäjänvirasto, syyttäjänvirastot
  • Valtakunnanvoudinvirasto, ulosottovirastot
  • valtion oikeusaputoimistot
  • Konkurssiasiamiehen toimisto
  • Oikeusrekisterikeskus
  • Onnettomuustutkintakeskus
  • Lapsiasiavaltuutetun toimisto
  • Tasa-arvovaltuutetun toimisto
  • Tietosuojavaltuutetun toimisto ja tietosuojalautakunta
  • Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
  • yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta
  • saamelaiskäräjät
  • Yhdistyneiden kansakuntien yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti
  • kuluttajariitalautakunta
  • tuomarinvalintalautakunta
  • tuomarinkoulutuslautakunta
  • oikeudenkäyntiavustajalautakunta
  • rikosvahinkolautakunta
  • nimilautakunta
Oikeusministeriön tehtävät ovat
  • lainvalmistelu valtiosääntöoikeuden, yleisen hallinto-oikeuden, yksityisoikeuden sekä rikos- ja prosessioikeuden alalla, sekä muut lainsäädäntöasiat, jotka eivät kuulu toisen ministeriön toimialaan
  • valtioneuvoston lainvalmistelun kehittäminen ja EU-oikeudellinen neuvonta
  • tuomioistuimet, oikeudenkäyntimenettely ja oikeudellinen jaotus
  • oikeusapu ja yleinen asianajajayhdistys
  • yleinen edunvalvonta
  • syyttäjäntoimi
  • ulosottotoimi ja konkurssipesien hallinnon valvonta
  • sakkorangaistusten, yhdyskuntaseuraamusten ja vankeusrangaistusten täytäntöönpano
  • rikoksentorjunnan ja muun kriminaalipolitiikan yleinen suunnittelu
  • rikoksen uhrien aseman kehittäminen, jos asia ei kuulu toisen ministeriön toimialaan
  • rikosrekisteri ja muut oikeusrekisterit
  • armahdusasiat
  • holhoustoimen sisällön kehittäminen
  • avioliitto-oikeudelliset hakemukset
  • kansainvälinen oikeudenhoito, jos asia ei kuulu toisen ministeriön toimialaan
  • oikeuskanslerinvirasto lukuun ottamatta sen taloushallintoa
  • valtiolliset vaalit, kunnalliset vaalit ja kansanäänestykset sekä kansalaisvaikuttamisen edistäminen
  • puoluerekisteri sekä puolueiden tilinpidon ja varojen käytön tarkastaminen
  • kielilain täytäntöönpanon seuranta
  • Suomen säädöskokoelma
  • onnettomuuksien tutkinta
  • Ahvenanmaan maakunnan itsehallinto
  • saamelaisten kulttuuri-itsehallinto ja saamelaisasioiden yhteensovittaminen
  • Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi
  • yhdenvertaisuus ja hyvien etnisten suhteiden edistäminen
Oikeusministeriö määrittelee tuomioistuimet seuraavasti:

Tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa eli ratkaisevat, mikä yksittäisessä asiassa on oikein. Tuomioistuimet ovat riippumattomia: niitä sitoo ainoastaan voimassa oleva oikeus. Mikään ulkopuolinen taho ei voi puuttua niiden ratkaisuihin. Tuomioistuimen riippumattomuus taataan perustuslaissa.
Käräjäoikeudet käsittelevät rikos-, riita- ja hakemusasioita. Alioikeuden ratkaisu voidaan yleensä saattaa ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi. Käräjäoikeuden ratkaisusta valitetaan hovioikeuteen. Hovioikeuden ratkaisuun taas voi hakea muutosta korkeimmasta oikeudesta, jos korkein oikeus antaa valitusluvan.
Hallinto-oikeudet käsittelevät viranomaisten päätöksistä tehtyjä valituksia. Hallinto-oikeuden päätökseen haetaan muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
Erityistuomioistuimia ovat markkinaoikeus, työtuomioistuin, vakuutusoikeus ja valtakunnanoikeus.
Jalot periaatteet
Oikeusprosessilla on myös laatutavoitteet. Oikeudenkäynnin tulee antaa varmat takeet oikeaan ratkaisuun pääsemisestä. Kysymys on oikeudenkäynnin luotettavuudesta. Asia on myös käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Kansalaisella on oltava todelliset mahdollisuudet saada asiansa tuomioistuin käsittelyyn. Kansalaisella tulee olla mahdollisuus valvoa ja kontrolloida oikeusistuimen toimintaa.
Pääsääntönä on oikeudenkäynnin suullisuus.

Tuomion purku on mahdollinen, jos lainvoimaisen tuomion purkuperustana on tuomion sisällöllinen virheellisyys, väärän lain soveltaminen, uusi seikka tai todiste, jonka todistaminen olisi johtanut toiseen lopputulokseen tai lopputulokseen vaikuttanut väärä todiste tai todistajan perätön lausuma, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen lopputulokseen. Purkuhakemuksen perusteena voivat olla myös oikeudenkäynnissä tapahtuneet vakavat prosessuaaliset virheet. Tai jos henkilöä, jota ei ole kuultu oikeudessa, kärsii haittaa tuomion johdosta. Prosessuaalinen virhe, jonka havaitaan/otaksutaan vaikuttaneen lopputulokseen, on purkuperuste. Katso oikeudenkäymiskaari 31 luku.

Tuomiovoipaisuus

Korkeimmassa oikeudessa tuomioiden purkupäätöksen voi tehdä viisi tuomaria. Kaikkien tuomareiden täytyy olla esteettömiä eli he eivät voi olla sellaisia tuomareita, jotka ovat käsitelleet asiaa aikaisemmin.

Asiassa sovelletaan lakia tuomareiden nimittämisestä 25.2.2000/205. Lain 17 §:n mukaan tasavallan presidentti nimittää henkilön määräajaksi korkeimman oikeuden esityksestä.
Hovioikeudet

Suomessa on seuraavat hovioikeudet:
  • Helsingin hovioikeus
  • Itä-Suomen hovioikeus
  • Kouvolan hovioikeus
  • Rovaniemen hovioikeus
  • Turun hovioikeus
  • Vaasan hovioikeus
Käräjäoikeuden päällikkö on laamanni ja muut tuomarit ovat käräjätuomareita. Eräitä asioita ratkaisemassa on myös maallikkojäseniä, lautamiehiä. Asiat käsitellään ja ratkaistaan joko istunnossa, johon jutun osapuolet kutsutaan tai kansliamenettelyssä, jolloin ratkaisu tehdään pelkästään asiakirjojen perusteella. Yksinkertaisia asioita ratkaisevat myös tuomioistuinharjoittelua suorittavat notaarit ja erityisen koulutuksen saanut kansliahenkilökunta. Käräjäoikeuksissa asiat ratkaisee käytännössä syyttäjä, vaikka toisin yritetään väittää.
Tuomioistuimet on Suomessa jaettu kahteen päälinjaan: yleisiin tuomioistuimiin ja hallintotuomioistuimiin. Hallintotuomioistuimia ovat korkein hallinto-oikeus ja kuusi hallinto-oikeutta: Helsingin, Hämeenlinnan, Itä-Suomen, Pohjois-Suomen, Turun ja Vaasan hallinto-oikeus. Ahvenanmaalla toimii oma hallintotuomioistuin.

Kukin hallinto-oikeus käsittelee hallintolainkäyttöasiat yhden tai useamman maakunnan alueella. Eräiden asiaryhmien oikeuskäsittely on kuitenkin keskitetty vain yhteen hallinto-oikeuteen. Esimerkiksi arvonlisäveroasiat käsitellään Helsingin hallinto-oikeudessa sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaiset asiat Vaasan hallinto-oikeudessa.Hallinto-oikeus käsittelee yksityisten ihmisten ja yhteisöjen valituksia viranomaisten hallintoasioissa tekemistä päätöksistä. Hallinto-oikeuksiin valitetaan muun muassa:
  • veroasioista,
  • sosiaali- ja terveydenhuoltoasioista, kuten toimeentulotukeen, vammaisten tukemiseen, lastensuojeluun sekä mielenterveyskysymyksiin liittyvistä päätöksistä,
  • ympäristö-, rakentamis- ja maankäyttöasioista, kuten ympäristö- ja rakennuslupiin liittyvistä päätöksistä,
  • kuntien itsehallintoon kuuluvista asioista,
  • elinkeinon harjoittamiseen liittyvistä viranomaisten päätöksistä,
  • erilaisista viranomaisten päättämistä maksuista kuten pysäköintivirhemaksuista, joukkoliikenteen tarkastusmaksuista ja jätemaksuista.
Suomi on tuomittu ihmisoikeusrikkomuksista useammin, kuin muut pohjoismaat yhteensä. Sananvapaustuomioiden määrä on poikkeuksellisen suuri. Vuoden 2015 loppuun mennessä Suomi oli saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) 138 tuomiota erilaisista ihmisoikeusrikkomuksista. Muilla neljällä Pohjoismailla niitä oli yhteensä vain 111 kappaletta, kertoo EIT:n tilasto. 1)

Eroa korostaa se, että Suomi liittyi Euroopan Neuvoston (EN) jäseneksi, ja sitä tietä EIT:n alaiseksi vasta vuonna 1989. Ruotsi, Norja ja Tanska olivat v. 1947 perustamassa neuvostoa ja Islanti liittyi mukaan kolme vuotta myöhemmin. Suomen jäsenaika on paljon lyhyempi, tuomioita on paljon enemmän. Sen pitäisi antaa aihetta mietteisiin.
Pohjoismaista vähimmillä tuomioilla on selvinnyt Islanti, 13. Tanskalla on 14 tuomiota, Norjalla 28 ja Ruotsilla 56.

Tilastossa kiinnittää huomiota myös se, että Suomesta tehdyt valitukset ovat johtaneet tuomioon paljon useammin kuin Pohjoismailla yleensä. Suomen 185 EIT:n käsittelyyn otetusta jutuista 138 päättyi valtion tuomitsemiseen. Tuomitsemisprosentti on siten 75. Ruotsin tuomioprosentti on 39, Tanskan 33. Norjan prosenttiluku on 70, tosin juttuja on kaikkiaan ollut vähän, 40 koko pitkän jäsenyyden aikana.
Pohjoismaiden yhteenlaskettu tuomioprosentti on 59. Kaikkien Euroopan Neuvoston jäsenmaiden yhteinen keskiarvo on 84, joten ihan pahinten pahisten joukkoon Suomi ei tältä osin nouse.

Suomea koskevien valitusten menestyminen paljon Ruotsia ja Tanskaa enemmän herättää kuitenkin epäilyksen, että meillä viranomaisten piittaamattomuus Euroopan ihmisoikeussopimuksesta on ollut paljon karkeampaa, kuin vertailumaissa. Oletukseni siis on, että suomalaiset tapaukset ovat paljon selvempiä, kuin ruotsalaiset tai tanskalaiset. Se taas viittaa tahallisuuteen.

EIT:n tilastossa ei ole valitusten kokonaismäärää, ainoastaan käsittelyyn otetut. EIT:n käsittelyyn pääsee vain muutama prosentti sinne jätetyistä valituksista, näin ainakin Suomen osalta. Epärehelliset oikeudenkäynnit tuovat tuomioita.
Suomen tuomioiden suurin ryhmä ovat liian pitkäksi venähtäneistä oikeusprosessista annetut, 61 kappaletta. Absurdin pitkiksi venyneet prosessit ovat olleet suorastaan osa Suomen maabrändiä. Muut Pohjoismaat on tuomittu tällä perusteella yhteensä 22 kertaa.

Tuomiosade EIT:stä johti uuteen lakiin, jonka mukaan tuomioistuinten tai viranomaisten vastuulla olevasta prosessin venymisestä voidaan maksaa hyvitystä. Sen yläraja on 10 000 euroa, eikä hyvitystä makseta siltä osin, kuin rangaistusta tai muuta seuraamusta alennetaan viivästymisen vuoksi.

Toiseksi eniten on tuomioita annettu muusta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden rikkomisesta, 37 tapausta. Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus on oikeusvaltion pyhintä ydintä, ja näin suuri rikkomusten määrä todistaa, etteivät asiat ole Suomessa kunnossa. Saksassa on väkeä 15 kertaa enemmän, ja oletettavasti suunnilleen samassa suhteessa enemmän myös oikeudenkäyntejä, mutta se on tuomittu epäreilusta oikeudenkäynnistä vain 22 kertaa.

Suomen valtion tuomioon johtaneissa tapauksissa on usein pohjalla poliisien ja/tai syyttäjien mielivalta, jopa rikokset. Tuomioistuinten pitäisi olla riippumattomia poliisien ja syyttäjien väittämistä, mutta käytännössä tuomarit ovat hyvin taipuvaisia uskomaan syyttäjän tarinoita, joihin aineiston tuottaa poliisi. Epärehellisellä esitutkinnalla kyetään vaikuttamaan tuomioistuimeen.
Aikoinaan 1980-luvulla esitutkintalakia säädettäessä hallituksen esitys jätti asian poliisin harkintaan. Vastauksessaan eduskunta huomautti muotoilun olevan aivan liian löysä, ja muutti pykälän ehdottomaan muotoon: poliisin ”on suoritettava” asianosaisten vaatimat tutkintatoimet, kunhan kustannukset pysyvät asian laatuun nähden kohtuullisina.

Poliisi rikkoo tätä lain suoraa määräystä systemaattisesti, junaillessaan esitutkintaa haluamaansa lopputulokseen, ja näitä poliisin rikoksia valtakunnansyyttäjänvirasto auttaa ja edistää aktiivisesti. Näin kaapataan itselle sitä valtaa, jonka eduskunta on väkivaltakoneistolta evännyt.
Siinäpä tiivistyy syytä siihen, että Suomella on enemmän EIT-tuomioita kuin muilla Pohjoismailla yhteensä.

Tämä on Suomi

EIT-tuomioiden valossa tämä on Suomi: oikeusprosessit ovat liian pitkiä, oikeudenkäynnit ovat epärehellisiä, oikeudesta yksityis- ja perhe-elämään ei piitata ja sananvapautta loukataan laajasti ja laittomasti.
Ei tämä koko totuus ole, mutta ei ole uskottava myöskään hymistelykuva sananvapauden ykkösmaasta, jossa ei ole lainkaan korruptiota.

Tuomarinvalan kaava on säilynyt muuttamuttomana vuodesta 1734.
"Minä N. N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa tuomioissa tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen Jumalan ja [Ruotsin] lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia, enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta."

Yle! Kuuntele ja hämmästy! Emeritus professori Erkki Aurejärvi

Usko oikeuslaitoksen ja laillisuusvalvonnan toimintaan horjuu

Ns. Koiviston konklaavin 6.5.1992 jälkeen kansalaisten usko Suomen oikeuslaitoksen toimintaan alkoi horjumaan. Koiviston konklaavisssa tasavallan presidentti ohjeisti ylempien oikeusasteiden tuomareita ja tämä ohjeistus näkyi tuomioistuinten toiminnassa. Asiasta on valmistunut useita väitöskirjoja. Tasavallan presidentillä ei ole lainmukaista oikeutta puuttua riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan. Vaasan hovioikeuden eläkkeelle jäänyt presidentti Erkki Rintala totesi haastattelussaan Ilkka-lehdessä 12.6.1998, että ”kuilu kansan ja oikeuslaitoksen välillä kasvaa”. Rintalan mukaan Suomi on oikeuvaltioiden takarivissä yhdessä Puolan ja Italian kanssa.

Entinen korkeimman oikeuden jäsen Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan: ”Taistelu Oikeudesta” sivulla 15: ”Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja ”korkein oikeus” naureskelematta, ja varmaan joku oikeuneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pronobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikeudessa.

Kansalaisten usko oikeuslaitoksen toimintaa horjuu pahasti. Sitä osoittaa Turun Yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimus: rikos- ja prosessioikeuden sarja A n:o 25 vuodelta 1999. ”Suomalaisten luottamus tuomioistuimiin.”

Kirjassaan ”Laillista laittomuutta” pseudonyyminä kirjoittava eläkkeellä oleva lakimies Pertti Kinnunen, joka on entinen syyttäjä ja liikejuristi, toteaa sivulla 104 seuraavaa: ”Tarkastaessani eduskunnan oikeusasiamiehen virallisia työtilastoja totesin, että vuosina 1984-88 on kaikkiaan ollut ratkaistavana yhteensä 7849 kantelua ja niistä on ollut virkasyyteratkaisuja vain 5. Sivulla 108 Kinnunen toteaa, että ”Meitä aluksi hirvitti ryhtyä tutkimaan oikeuskanslerimme työtilastoja. Pelkäsimme samankaltaista lopputulosta kuin toisen laillisuusvalvojamme osalta”. Sivulla 109 jatkuu: ”Jos oletamme, että kaikki 13 ratkaisua ovat virkasyyteratkaisuja, niin saadaan johtopäätökseksi, että 13 tapauksessa 2758:sta oikeuskansleri on auttanut Suomen kansalaisia eteenpäin laillisissa oikeuksissaan. Prosentteina ilmaistuna 0,47 % on johtanut tulokseen ja 99,53 % kanteluista on mennyt roskakoriin.”

Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan Erkki Ahon ystävä, pastori Juhani Alaranta oli kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan varajäsen. Oikeuskanslerinvirasto kutsui perustuslakivaliokunnan jäsenet ja varajäsenet vierailulle oikeuskanslerinvirastoon. Kokouskutsusa oli mainittu, että ”Baarikaappi avataan klo 15.00”. Juhani Alaranta ei ollut mennyt ko. tilaisuuteen. Heino Virta oli soittanut PR-talojen konkurssivyyhden kanteluasian johdosta esittelijäneuvos Jukka Okolle. Okko oli sanonut Heino Virralle, että ”On justiin sama mitä papereita Te tänne lähetätte, niillä ei ole mitään merkitystä”.
Laillisuusvalvojat tekevät kuin liukuhihnalta perustelemattomia ”ei anna aihetta-päätöksiä”. Niistä on tullut laillisuusvalvonnan tavaramerkki. Sama tauti on tarttunut myös valtakunnansyyttäjävirastoon ja poliisilaitosten toimintaan. Siksi onkin syytä epäillä, että näistä on tullut selkeitä rikollisjärjestöjä. Korkein oikeus ei perustele kielteisiä päätöksiään, vaikka oikeudenkäymiskaari, Suomen Perustuslaki, Euroopan ihmisoikeussopimus ja EIT:n päätökset edellyttävät päätösten perustelemista.

Kirjassaan ”Oikeus voittaa” entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käy terrierimäisesti KO:n ukkoseuran kimppuun. Korkeimman Oikeuden on astuttava alas norsunluutornistaan ja osattava ottaa huomioon muutakin kuin lakipykälien kiemurat, hän arvostelee Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä Eeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa ja arkipäivässä. KO:n remontti tulisi aloittaa jäsenten nimitystavasta, mikä ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi myös perustella kirjoittaa Jäätteenmäki. Kansanedustaja ja varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, että KO ei millään tavalla perustele kielteisiä ratkaisujaan. Uuden perustuslain 21 §:n mukaan ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan jokaisella on oikeus saada perusteltu päätös asiassa.

Niin sanotun Koiviston konklaavin jälkeen Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia juklkisen vallan toimesta. Nämä ihmisoikeuksien loukkaukset sisältävät yksilötasolla tarkasteltuna lähes poikkeuksetta sarjan erilaisia perus- ja ihmisoikeuksien menetyksiä. Ihmisoikeudet tulisi kuulua kaikille yksilöille, mutta tämä ei ole toteutunut Suomessa. 1990-luvun alun finannsikriisin ratkaisemiseksi tehdyt päätökset ja oikeustoimet ovat useilta osiltaan laittomat ja mahdollistavat mainitut ihmisoikeusloukkaukset. Todellisiin ihmiskohtaloihin pohjautuvissa tapauksissa voidaan epäillä varsin perustellusti, että julkisen vallan toteutukset täyttävät tietyiltä osiltaan myös rikosoikeudelliset tunnusmerkistöt. Valtion tahallisesti ja suunnitelmallisesti toteuttamien oikeustoimien ja eri perus- ja ihmisoikeuksien tyhjäksi tekemisen syy-yhteys on selkeä. Suurten yhtiöitten ja pankkien sekä näiden omistajien etu on valtion taholta asetettu yksittäisten ihmisten ja pienyrittäjien oikeuksien edelle.

Suomen perustuslaissa on kirjattu kolme valtiosääntömme taustalla olevaa arvoa. Ne ovat ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaus ja oikeudet sekä oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa. Perusoikeuksilla tarkoitetaan perustuslaissa säädettyjä yksilöille kuuluvia oikeuksia. Niiden tulee olla yleisiä, kaikille yhdenvertaisesti kuuluvia. Perusoikeuksille on ominaista pysyvyys ja oikeudellinen luonne. Perusoikeudet ovat olennainen osa oikeusvaltion tunnusmerkeistä. Näihin sisältyy vaatimus kansalaisvapauksien ja oikeusturvan takaamisesta valtiosäännössä. Perusoikeudet vahvistetaan kansallisessa lainsäädännössä ja ihmisoikeudet vastaavasti kansainvälisillä sopimuksilla.

Säästöpankkien pilkkominen on selkeä esimerkki ihmisoikeusrikkomuksista. Jorma Arangon allekirjoittamassa asiakirjassa todetaan, että ”kauppa (SSP:n pilkoominen) yhteydessä on tarkoitus sopia määräaikaisesta kilpailun rajoittamisesta. Rahoitustarkastus katsoo, että tällainen rajoitus ei ole kilpailun terveiden periaatteiden mukainen, mutta sopimuskokonaisuutta ajatellen haitta jäänee vähäiseksi”. Pääjohtajat perustivat pilkkomista varten työryhmän, joka kokoontui ensimmäisen kerran tiistaina 26. tammikuuta 1993. Ryhmään kuuluivat Osuuspankkien Keskusliiton (OKL) toimitusjohtaja Taisto Joensuu, Postipankin vähittäispankin johtaja Matti Inha, KOP:n talletuspankin johtaja Eino Halonen ja Unitas/SYP:n varatoimitusjohtaja Markku Pohjola, joka valittiin myös ryhmän puheenjohtajaksi. Vakuusrahaston konsulttina toimineen amerikkalaisen investotintipankin Merill Lynchin edustajat ristivät ryhmän G4:ksi (gruop 4 tai 4 gangsters). Näistä asioisa voidaan johtaa se tosiasia, että valtion pankkien toimintaa valvomaan asettama taho hyväksyi asetelman eli kartellin, joka selkeästi on historiatiedon valossa johtanut laajempaa yhteistyöhön, kuin mainostamisen rajoittamiseen tms. verrattavaan toimintaan.

Perusoikeutena ja ihmisoikeuksiin kirjattuna oikeushyveenä omaisuudensuojan tehtävät ja tavoitteet liittyvät yksilöiden tadoullisen toimintavapauden ja taloudellisen turvallisuuden suojaamiseen ja edistämiseen. Omaisuuden suojan taustalla voidaan nähdä ajatus siitä, että jokainen yksilö voisi elää mahdollisimman omavaraisesti, riippumattomasti ja turvallisesti, huolehtien omasta ja perheesä elämästä ja taloudellisista asioista samalla kunnioittaen perusoikeuksia ja vapauksia. Omaisuuden suojaa voidaan pitää edellytyksenä muitten perusoikeuksien toteutumiselle. Mikäli omaisuudensuoja pettää siitä seuraa automaattisesti aina useita muita perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien loukkauksia. Näin on tapahtunut Suomen valtion toteuttamien pankkisopimusten seurauksena ja valtion suojeluksesta nauttivien pankkien toimesta.

Kirottu salaisuus

Suomen oikeuslaitoksen tilaa kuvaa parhaiten minun, Erkki Johannes Ahon, jo 24 vuotta kestänyt oikeustapaus eikä loppua ole näkyvissä. Olen syyttömänä kärsinyt 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion,mikä muutettiin ehdonalaiseksi sekä 7 kunnianloukkaustuomita. Kaikki tuomiot on saatu aikaan rikosten avulla. Kysymys on törkeistä ihmisoikeusrikoksista. Olen menettänyt omaisuuteni, ihmisarvoni ja olen ollut luottokelvoton ja rikollisen ulosoton kohteena jo 24 vuotta. Perheeni on rikottu ja maineeni on mustattu ikuisiksi ajoiksi. En ole saanut koko 24 vuoden aikana esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä . http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/
Suomi ei ole oikeusvaltio näistä syistä:

Tässä on kolme youtube-videota asiasta

ns. Koiviston konklaavi

SSP-sopimus

ARSENAL-kauppa ja sen tuhoisat seuraukset - Liisa Mariapori

sekä nämä blogitekstit

Vakaan markan politiikka ja Koiviston konklaavi

Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset

Pankkikriisin peitellyt paperit

Törkeä petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa-kaupassa?

Suomen Pankin rooli

Kasinotaloutta ja kulutusjuhlaa

Syvä lama ja kriisin aika

Salainen pankkituki – pääkonna Mauno Koivisto http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/11/salainen-pankkituki-pkonna-mauno.html

”He tuhosivat Suomen talouden”

Valtiopetos on tosiasia

Tässä on laajempi selvitys pankkikriisin asioista

Keinot oikeusvaltion vahvistamiseksi

Suomi voidaan palauttaa oikeusvaltioiden joukkoon tekemällä seuraava oikeushallinnon uudistus. Tärkein asia on perustuslakituomioistuimen perustaminen. Kun perustetaan perustuslakituomioistuin niin samassa yhteydessä voidaan lopettaa nykyisenkaltainen laillisuusvalvonta, hallinto-oikeudet ja korkein oikeus. Uudistuksen jälkeen Suomeen tulisi kolme varsinaista oikeusastetta: käräjäoikeudet ja hovioikeudet sekä perustuslakituomioistuin.
Pankkikriisin asioiden selvittämiseksi tulee perustaa totuuskomissio,mikä tutkii asiat ja sitten perustuslakituomioistuin käsittelee asiat.
into-oikeutta: Helsingin, Hämeenlinnan, Itä-Suomen, Pohjois-Suomen, Turun ja Vaasan
3 c)eSuomessa maahanmuuton kustannukset ovat 3,2 miljardia euroa vuodessa https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2019/03/05/maahanmuuton-hinta-32-miljardia-euroa-1-3-taustaa/. Suomen on ryhdyttävä noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia ja EU-tuomioistuimen päätöksiä. Suomeen on tullut henkilöitä, joista on tullut rasite Suomen kansantaloudelle. Henkilöt aiheuttavat erittäin suurta turvattomuutta ja valtavaa taloudellista rasitetta Suomen kansantaloudelle. Henkilöiden maastapoistamiset voidaan hoitaa yhteistyössä EU:n kanssa ja EU:n kustannuksella.

Schengen-sopimus

Dublinin-sopimus

EU:n tuomioistuin vahvisti: Turvapaikanhakijat voidaan palauttaa ensimmäiseen EU-maahan

Noudatetaan tarvittaessa rajavalvontaa kuten esimerkiksi 2015 olisi pitänyt tehdä jotta olisi vältytty tällaiselta katastrofilta. Sisäistä turvallisuutta lisää poliisien määrän lisääminen ja oikeuslaitosuudistus.

Kyberturvallisuus on turvallisuuden osa-alue, jolla pyritään sähköisen ja verkotetun yhteiskunnan turvallisuuteen. Kyberturvallisuudessa tunnistetaan, ehkäistään ja varaudutaan sähköisten ja verkotettujen järjestelmien häiriöiden vaikutuksiin yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin. Kyberturvallisuusajattelussa yhdistyy tietoturvallisuuden, jatkuvuuden hallinnan ja yhteiskunnan kriisivarautumisen ajattelua.
Useat yhteiskunnan kriittiset toiminnot kuten esimerkiksi rahaliikenne, energiantuotanto,vesihuolto ja lennonjohto ovat riippuvaisia tietojärjestelmien ja verkkojen toimivuudesta.Näitä toimintoja tukeviin järjestelmiin ja verkkoihin kohdistuvien häiriöiden syy voi olla tietoturvakysymyksissä, kuten haittaohjelmissa tai vikaantuvissa laitteissa, mutta häiriön vaikutus yhteiskunnan näkulmasta tarkasteltuna muodostaa kyberturvallisuusuhkan. Olennaista kyberturvallisuusuhkien tarkastelussa on fyysisen maailman vaikutusten tarkastelu erona tietojärjestelmävaikutuksiin.

Suomen valtion ensimmäinen kyberturvallisuusstrategia hyväksyttiin valtioneuvoston yleisistunnossa 24. tammikuuta 2013. Se pohjautuu Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan päätökseen 8. maaliskuuta 2011. Suomessa kyberturvallisuus on määritelty mm. tavoitetilaksi, jossa kyberympäristöön voidaan luottaa ja jossa sen toiminta turvataan. Se pitää sisällään toimenpiteet, joiden avulla voidaan ennakoivasti hallita ja tarvittaessa sietää erilaisia kyberuhkia ja niiden vaikutuksia.
Kokonaisturvallisuuden järjestelyt on kuvattu valtioneuvoston 5.12.2012 periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen periaatteet on puolestaan kuvattu Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (julkaistu 2010).
Turvallisuuskomitea (tammikuuhun 2013 turvallisuus- ja puolustusasiain komitea TPAK) seuraa strategian toimeenpanoa. Osana kyberstrategian toteuttamista perustettiin Viestintävirastoon CERT-toiminnat kokoamalla erityinen Kyberturvallisuuskeskus vuoden 2014 alussa. Ensimmäinen kansallisen kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelman Turvallisuuskomitea hyväksyi 11.3.2014.
Vuonna 2018 Suomen kyberpuolustuksen suunnittelun johdossa oleva prikaatikenraali Mikko Heiskanen näki 2013 kyberstrategian tavoitteiden toteutuneen huonosti. Hän kaipasi kipeästi uuden tiedustelulain lupaamia mahdollisuuksia ja sanoi, että kyberturvallisuuden kokoavaksi johtajaksi tarvittaisiin pieni johtoelin, joka loisi yhteisen tilannekuvan ja ennusteen valtiojohdolle

Suomen on nostettava kehitysavun määrä 0,7%:iin bruttokansantuotteesta. Rahat on käytettävä lähialueemme Venäjän alueen ympäristöä ja ilmastonmuutosta parantaviin asioihin ja alueen elinkeinojen edistämiseen yhteistyössä Venäjän kanssa. Samalla varmistaen suomalaisten yritysten puunsaati Venäjältä. Lisäksi panostetaan tarvittavaan määrän venäläisten nuorten koulutuksessa Suomessa kouluttamalla venäläisiä nuoria suomalaisissa ammattikouluissa oppisopimuskouluksessa kisälli/mestari-menetelmällä suomalaisille työmarkkinoille. Mitä elinvoimaisempi ja ympäristöystävällisempi Suomen lähialue on, sitä turvallisempi se on suomalaisille. Suomen on saatava EU:lta lupa kehittää Suomen ja Euroopan yhteisön turvallisuutta myös taloudelliselta ja ympäristöpoliittiselta pohjalta. Yhteistyön lisääntyminen merkitsisi myös matkailun lisääntymistä ja taloudellista hyvinvointia suomalaisille. Suomen on saatava poikkeuslupia EU-pakotteisiin kaupallisen toiminnan lisäämisen ja sitä kautta turvallisuuden lisääntymiseen. Suomen osuus EU:ssa on 14 jäsentä 751 jäsenestä joten Suomen osuus EU:ssa on 1,6 prosenttia. Suomen EU-pakotteilla on marginaalinen merkitys Venäjän poliittiseen toimintaan, mutta äärettömän suuri vaikutus Suomen valtion talouden toimintaan. Suomen on saatava luoda hyvät, häiriöttömät ja turvalliset suhteet Suomen ja Venäjän EU:n vastaiselle rajalle. Se lisää merkitävästi Suomen ja EU:n turvallisuutta.

3 d)

Puolustusministeriön tulevaisuuskatsaus: Turvallisuus ja puolustus – suomalaisen hyvinvoinnin kivijalka

Puolustuspoliittinen selonteko ja tulevaisuuskatsaus täydennettynä kohdan c toimenpiteillä sopii minulle.

3 b)

Lainvalmistelu

Hallituksen esitysten laatimisohjeet

Lain valmistelun tulee olla perusteellisempaa ja ammattimaisempaa kuin nyt on. Kaikki mahdolllisuudet tilanteen parantamiseksi on selvitettävä. Lisäksi perustettava perustuslakituomioistuin voisi antaa ennakkopäätöksiä perustuslain tulkinnassa lainvalmistelun yhteydessä. Persutuslakituomioistuin selkiyttäisi ja nopeuttaisin lakien säätämistä.

Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)