tiistai 21. heinäkuuta 2020

TO 23.07.2020 Totuus EU-huijauksesta – suomalaiset veronmaksajat Ranskan ja Saksan pankkien pelastajiksi



Tämän tiedämme EU:n jättisopimuksesta
EU-maiden johtajat sopivat rahoituspaketista, jonka suuruus oli kaikkiaan 1 824 miljardia euroa. Sopimus jakautui EU:n vuosien 2021 – 2027 budjettiin ja koronavirusepidemian hoitamiseen tarkoitettuun rahoituspakettiin
Budjetin osuus rahasummasta oli 1 074 miljardia ja koronapaketin 750 miljardia euroa.
EU-parlamentin on vielä hyväksyttävä sopimus.
Koronapaketti, joka tunnetaan EU-kielellä nimellä "elpymisväline" koostuu suorina avustuksina annettavasta 390 miljardista eurosta sekä lainoina annettavasta 360 miljardista eurosta. Avustusten osuus oli siis 52 prosenttia ja lainojen 48 prosenttia.

Minulla ei ole tässä vaiheessa tarkkaa tietoa miten rahat on jaettu maittain. Netistä löytyy vain joitakin tiedonmurusia. Jotta asiaa voidaan käsitellä tarkemmin niin tarvitaan kaikkien jäsenmaiden tiedot asiasta.
Viro maksaa EU:lle 2,4 miljardia euroa ja saa takaisin 8,3 miljardia euroa. Onnea Virolle!
Italia saisi 173 miljardia, josta 91 miljardia olisi lainaa. Espanja voi saada yhteensä 140 miljardia, josta 63 miljardia olisi lainaa. Italian ja Espanjan lisäksi Ranskalla ja Portugalilla on paljon velkaa, ja ne kaikki ovat hyvin riippuvaisia turismin tuomista tuloista

ON TÄRKEÄÄ TIETÄÄ MITEN RAHAT ON JAETTU JA MITKÄ OVAT JAKOPERUSTEET?

Miksi Macron niin intohimoisesti ajaa yhteisvastuullista hätärahoitusta Etelään: Ranskan pankkien jättisaamiset
Ranskan pankeilla jättisaamiset Välimereltä (437 miljardia Euroa)

Helsingin Sanomat/Petri Sajari, 22.4.2020 julkaisi listan ulkomaisten pankkien suurimmista saatavista Etelä-Euroopan valtioissa.
Jos joku on korona-tragedian keskellä ehtinyt ihmetellä, miksi Ranskan presidentti Macron niin voimallisesti on ajanut yhteisvastuullista hätärahoitusta.
No, siitä yksinkertaisesta syytä, että Ranskan pankeilla on – jälleen, siis samoin kuin Kreikan velkakriisissä 2011-2012 – käsittämättömän suuret saamiset etelässä. Ja erityisesti Italiassa. Italia on velkakriisin partaalla hoippuvien eteläisten EU-maiden potentiaalisin ”räjähtäjä”.

Petri Sajarin Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n tiedostojen pohjalta laatima maakohtainen velkomus-lista on siis HS:n sivuilla.
Tuossa listassa Petri luettelee Välimerellisten maiden maakohtaisten velkojapankkien saamisten määrät pankkien kotimaan mukaan.
Minä puolestani kokosin Petrin listan pohjalta yhden kokoomalistan, josta ilmenee, miten paljon minkäkin maan pankeilla on kaikkiaan saamisia Välimeren partailta:
Ulkomaisten pankkien suurimmat saatavat Etelä-Euroopan valtioissa:
Ranskalaiset pankit: 437 mrd €
Saksalaiset pankit: 356 mrd €
Britannian pankit: 272 mrd €
Yhdysvaltain pankit: 268 mrd €
Japanin pankit: 239 mrd €
Espanjan pankit: 184 mrd €
Hollannin pankit: 140 mrd €
Italian pankit: 74 mrd €
Sveitsin pankit: 2 mrd €

Näkökulma: Suomea vietiin Brysselin yössä kuin kuoriämpäriä
Mutta ei Suomi mitään lisää saanut, vaikka sellainen kuva monille syntyi. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomi saa maatalouden suoria EU-tukia tulevalla rahoituskaudella alustavan laskelman mukaan lähes saman verran kuin nykykaudella.
Sovitulla kompensaatiorahalla vain paikataan rahoituskehyksiin päätettyjä maataloustukien leikkauksia, kuten kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) asian tiivisti.
Marinin hehkutus on turhaa. Todellisuudessa Suomea vietiin Brysselin yössä kuin sitä kuuluisaa kuoriämpäriä tai litran mittaa. Turpiin tuli ja huolella.
STT:n mukaan Suomi arvioi saavansa EU:n koronaelpymispaketista 3,2 miljardia euroa. Arvion mukaan Suomen maksut elpymispakettiin ovat 6,6 miljardia euroa vuosina 2021–2058.
Miinusta 3,4 miljardia euroa.
Seitsenvuotisesta budjetista Suomi on saamassa oman arvionsa mukaan tulevalla kaudella 11,1 miljardia euroa ja on maksamassa 16,7 miljardia euroa.
Siinä on miinusta 600 miljoonaa euroa edelliseen budjettikauteen verrattuna. Suomen maksuosuus vajaa 100 miljoonaa euroa vuodessa.
Lisäksi päälle tulevat takausvastuut kriisirahaston jäsenmaille antamista lainoista. Suomen ennestään massiiviset EU- ja eurovastuut kasvavat kriisirahaston myötä 13 miljardia euroa.
Mainittakoon sekin, että tiukkaa linjaa Brysselissä vetänyt ns. nuuka nelikko eli Ruotsi, Tanska, Itävalta ja Hollanti saivat neuvoteltua itselleen lähes neljän miljardin euron jäsenmaksuhyvitykset.
Suomi ei edes vaatinut jäsenmaksuhyvityksiä. Ehkä Suomi sai sitten vastineeksi ns. poliittista pääomaa.
Suomi ei halunnut blokkiutua – yhteistyö tärkeämpää, Marin sanoi.
Suomi – iloinen nettomaksaja!
Suomen koronalasku oli jo ennen EU-huippukokousta melkoinen. Valtio joutuu ottamaan tänä vuonna uutta nettovelkaa vajaat 20 miljardia euroa kattaakseen koronan rajoitustoimista aiheutuneet menot.
Kaikki Brysselin huippukokouksessa sovittu tuleen siihen päälle, ja nämä rahat päätyvät etupäässä niille EU-maille, jotka olivat ongelmissa jo ennen koronakriisiä, koska ne eivät ole hoitaneet talouttaan kunnolla.
Italian pääministeri ehti jos laskeskella, että tukipaketista 28 prosenttia kohdistuu Italialle. Uutistoimisto AP kertoi maanantaina, että ison osan Italian avustuksista pelätään päätyvän mafian käsiin.

Sari Essayah: Suomi sidottiin EU-velkaan vuosikymmeniksi
Neuvottelutulosta ei voi pitää hyvänä, sillä Suomi onnistui ainoastaan pitämään nykyisen tason maatalousrahoissa ja torjumaan niihin esitetyn 400 miljoonan euron leikkauksen sekä säilyttämään Itä- ja Pohjois-Suomen harvanasutuksen 100 miljoonan euron tuen, Essayah toteaa tiedotteessa.
Sekä elpymisrahastossa että monivuotisessa rahoituskehyksessä Suomi on miljardien nettomaksaja; elpymisrahastossa 3,4 miljardia euroa ja budjetissa 5,9 miljardia euroa miinuksella.
Suomen neuvottelutaktiikkaa ei voi pitää erityisen onnistuneena, kun jo lähtiessä kerrottiin, että sovun saaminen on keskeistä ja ”olemme avoimen rakentavia”.
Niukkana nelikkona tunnettu maaryhmä (Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska) onnistui tiukalla vaatimuslistallaan neuvottelemaan itselleen miljardien jäsenmaksuhelpotukset.
Valittu oikeusperusta on sellainen, jota tulevaisuudessakin voidaan käyttää vastaavalla tavalla, vaikka nyt korostetaan paketin kertaluonteisuutta. Marinin hallituksen päätöksellä Suomi on sidottu vuosikymmeniksi yhteiseen velkaan, ja odottamassa ovat jo avaukset EU-tason veroista ym. liittovaltiomaisista fiskaaliunionin rakenteista.
  • EU:n perussopimusten keskeinen periaate on ollut ja pitäisi olla edelleen, että jokainen jäsenvaltio huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan. Tämä ratkaisu on tosiasiassa muuttamassa unionin luonteen pysyvästi ja vaikutukset budjettisuvereniteettiimme voivat olla kohtalokkaat.

Pääkirjoitus: Miksi Suomen etua ei kannata puolustaa EU:ssa yhtä tiukasti kuin Hollannin tai Ruotsin etua?
Suomen kannalta tärkein lopputulos lienee, että sopu syntyi. Suomen viennistä puolet suuntautuu muihin EU-maihin. Korona-avustuksista leijonanosan nappaava Italia ei ole merkittävä kauppakumppani, mutta avustuksia ajanut Saksa on. Elpynyt, vahva ja mahdollisimman yhtenäinen EU on Suomen etu.
Huippukokouksen päätökset sitovat EU-maat entistä tiukempaan nippuun yhteisellä velalla. Todellisen yhtenäisyyden kannalta olisi kuitenkin välttämätöntä, että Etelä-Euroopan suurilta mailta edellytettäisiin rakenteellisia uudistuksia taloustilanteen kohentamiseksi.
Esimerkiksi Italian valtion talous oli kuralla jo ennen koronaepidemiaa, vaikka italialaiset ovat keskimäärin vauraampia kuin vaikkapa suomalaiset. Italiassa on kuitenkin ollut poliittisesti mahdotonta tehdä niitä uudistuksia, joita kurssin kääntäminen vaatisi.
Suomalaiselle veronmaksajalle on vaikea perustella, miksi Suomessa vaikkapa verotusta kiristetään samalla, kun Suomi antaa hätäapua Italiaan. Etenkin, kun Suomen ennustetaan nousevan korona-alhosta hitaammin kuin muut EU-maat.
Tai miksi suomalaisten etua ei kannata ajaa samanlaisella vimmalla kuin vaikkapa hollantilaiset ajoivat omaa etuaan EU:ssa.


Päivi Leino-Sandberg: Voiko EU tehdä mitä vain? Neuvoston oikeuspalvelun asemasta EU:n päätöksenteossa
EU:n elpymisrahastoa koskeva keskustelu on poikkeuksellinen ja periaatteellisesti merkittävä. Elpymisrahasto on tärkeä ja monin tavoin perusteltu, ja se olisi täysin mahdollista toteuttaa ongelmattomasti perussopimusten nojalla. Kriisit luovat kuitenkin houkuttelevia mahdollisuuksia edistää toimielinten integraatioagendaa. Koronakriisin jälkimainingeissa toimielinten oikeuspalvelujen tulkinnoissa on tapahtunut perusteellinen U-käännös, joka on mahdollistanut ehdotuksen lainarahalla toteutettavasta megaluokan rahastosta.
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan Suomen perustuslain tulee ohjata kannanmuodostusta EU-lainsäädännön valmistelussa (PeVL 23/2018 vp, s. 4, PeVL 20/2017 vp, s. 6, PeVL 16/2020 vp). Pikavauhtia EU:ssa muuttuneen oikeudellisen tulkinnan nojalla perustuslakivaliokuntaan on kohdistettu mittavaa poliittista painostusta ja sen tulkinnat on kyseenalaistettu räikeästi. Asian keskiössä on kysymys oikeudellisen tulkinnan rajoista ja suhteesta EU-poliittiseen päätöksentekoon. Kuinka paljon perussopimukset tosiasiassa rajoittavat EU:n päätöksentekoa ja mikä on perustuslain merkitys Suomen EU-kannanmuodostuksessa? Mikä on neuvoston oikeuspalvelu ja mikä vaikutus sen lausunnolla on päätöksenteossa?
Olen tutkinut oikeuspalvelujen toimintaa ja vaikutusta EU:n päätöksentekoon Suomen Akatemian rahoittamana viimeiset viisi vuotta. Tutkimuksen tulokset ja kymmenen vuoden kokemukseni virkamiehenä ovat tuottaneet kirjan, The Politcs of Legal Expertise in EU Policymaking (Cambridge University Press, 2021), johon kirjoitus perustuu.
EU:n toiminta pohjautuu perussopimusten mukaan annetun toimivallan periaatteelle, jonka toteutumista valvoo EU-tuomioistuin. Käytännössä vain murto-osa asioista päätyy EU-tuomioistuimen arvioitaviksi. Tämänkaltaisissa asioissa sen arviointi on ollut niukkaa. Elpymisvälineen kohdalla tämä tapahtuisi tilanteessa, jossa rahoitus on pääosin jo ehditty jakaa. Käytännössä ainoa mahdollinen kumoamisen kohde olisi unionin omien varojen päätös, jonka nojalla 750 miljardin suuruinenvelka on tarkoitus maksaa takaisin. Sen kumoaminen olisi paitsi myöhäistä myös yksinkertaisesti typerää.
Elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen. Se luo 40 vuotta voimassa olevan rakenteen, jota on helppo soveltaa uudelleen, kun toiminnan rahoittamisesta velaksi on jo aikaisemmin sovittu. Muutoksena se ansaitsisi demokraattisessa yhteiskunnassa perusteellisen käsittelyn, jossa uuden rahoitusmallin valtiosääntöisiä ja muita vaikutuksia arvioitaisiin huolella ja avoimesti.

Euroopan velkaUnioni
Rankkojen pääministerin käymien neuvottelujen jälkeen saamme maksaa Etelä-Euroopan tuhlaajavaltioille 6,6 miljardia euroa. Eläköön, eläköön, eläköön.
EU:n koronarahastokokouksessa elpyisrahaston kokonaissumma ei muuttunut. Korona-apuna jäsenmaille jaetaan 390 miljardia euroa avustuksina (komission ehdotus 500 miljardia euroa) ja 360 miljardia lainoina (250 mrd euroa).
Suomi on nyt tehostanut valmiuksiaan tulevan eurooppalaisen pankkikriisin vastaanottamiseksi. Juuri nyt velkavastuiden merkittävä lisääminen on pahinta myrkkyä Suomen taloudelle, mitä olla voi.
Edessämme on kurjistuminen, joka alkanee jo syksyllä 2020. Edessä ovat veronkorotukset. Valtion menoja tullaan lähivuosina leikkaamaan rajusti. Ensin eläkkeet ja sosiaaliturva, sen jälkeen valtion ja kuntien palkkojen alentaminen ja irtisanomiset. Näitä toimenpiteitä pyritään siirtämään eteenpäin velanottoa lisäämällä.
Italiassa on 60,4 miljoonaa asukasta, Suomessa 5,5 miljoonaa. Italian bruttokansantuote (BKT) 2018 oli 2084 miljardia US dollaria, Suomen 240,6. Siinä Daavid auttaa Goljatia selviämään.
OECD-tilaston (2018) mukaan Suomen veroaste on 42,4 % verrattuna BKT:hen, Italian 42,1 %. Ero tuntuu vähäiseltä, mutta kun lasketaan BKT 2019 asukasta kohden on se Suomessa 48.686 USD, Italiassa 33.190 USD. Eroa ei selitä Suomen korkeampi tulotaso, vaan Italian alempi hintataso sekä valtava pimeän työn ja mafian osuus. Italialaiset maksavat paljon vähemmän veroja kuin suomalaiset saman suuruisesta elintasostaan.
Italiassa arvonlisävero on 22 %, Suomessa 24. Italiassa ruoan arvonlisävero on 4 %, Suomessa 14. Italian arvonlisäveron nostaminen Suomen tasolle toisi Italian valtiolle lisätuloja 15 miljardia euroa, vaikkei pimeisiin maksuihin ja mafiamaksuihin puututtaisikaan.
EU:n 10 vuotta vanhojen tilastojen mukaan italialaisten varallisuus keskimäärin oli 275.000 €, Suomen 162.000 €. (Espanjan 291.000 €). Mutta ei siinä vielä kaikki. Helsingissä joutuu maksamaan uudesta kaksiosta 300.000 euroa, Roomassa samalla rahalla saa 4-5 huoneen asunnon. Italialaisten varallisuus on numeroiden osoittamaa paljon suomalaisten varallisuutta suurempi.
Italian mafia varastaa 10 miljardia joka vuosi
Italiassa mafialla on sekä rehellistä, että rikollista liiketoimintaa. Mafian osuus on 1,7 % bruttokansantuotteesta. Varastettu raha on vähintään 8,3 miljardia ja arvioiden mukaan korkeintaan 13 miljardia. 45 % mafian osuudesta tulee erilaisista petoksista. Suojelurahan periminen yrityksiltä sisältynee toiseen puoliskoon.
Mafian lisäksi Italiassa pimeän työn merkitys on valtava. Italiassa suuri osa remonteista, talonrakentamisista, putkitöistä jne tehdään pimeästi kokonaan tai osittain. Mitättömän pienellä palkalla Afrikasta tulleet työntekijät toimivat lähinnä maataloustöissä. Kaikki tämä tekee numeroissa kuvitteellista eroa Suomen hyväksi EU-tilastoissa.
Kun Suomella on vastuu EU:n ottamasta velasta, josta osa on käytetty avustuksena saman tien ja osa annettu lainaksi toisille EU-jäsenmaille, on kyse siitä, että avustusosuus on menetetty lopullisesti ja se pitäisi kirjata hyvän kirjanpitotavan mukaan heti kuluksi ja velaksi valtion tilinpäätökseen. Näin tuskin tullaan tekemään, vaan kulu piilotetaan rahaston kirjanpitoon.
Suomen Pankki on pelannut upporikasta ja rutiköyhää. Se on ostanut euromääräisiä arvopapereita euroalueelta 48 miljardilla eurolla. Näistä toisten valtioiden velkapapereita 32 miljardia. Lisäksi euroalueelta on sisäisiä saamisia 63 miljardia euroa. Tämä kaikki on rahoitettu ottamalla velkaa euroalueen luottolaitoksilta 90 miljardia euroa. Jos euro romahtaa, arvopaperit muuttuvat suurelta osin arvottomiksi, mutta velat jäävät. Suomen Pankki pelaa siis vielä riskipitoisempaa peliä kuin Suomen hallitus konsanaan. Pankin pääjohtaja on Olli Rehn (kepu).
Suomen Pankilla oli vuoden vaihteessa kultaa 1,6 miljoonaa troyunssia arvoltaan 2,1 miljardia euroa. Italian keskuspankilla on kultaa kolmanneksi eniten maailmassa, 50 kertaa enemmän kuin Suomessa. Italian kullan arvo on 100 miljardia euroa. Myisivät kultaansa, eivätkä kerjäisi rahaa pieneltä Suomelta.
Ranskalaiset pankit ovat luotottaneet Italiaa 316 miljardilla eurolla, saksalaiset pankit 81. Saksalaiset pankit ovat lainanneet Ranskalle 181, Italialle 81, Espanjalle 65, Kreikalle 22 miljardia euroa .
Espanjalaiset pankit Portugalille 111 miljardia.
Espanjalaiset pankit ovat luotottaneet Italiaa 72, italialaiset pankit Espanjaa 73 miljardilla eurolla. Nuo saamiset ja velat voitaisiin kuitata päittäin, eikä ottaa maksajaksi muita EU-maita.
Velkaa on annettu holtittomasti sinne tänne, eikä ole näkyvissä mitään käännettä velkaantumisen lopettamiseksi. Siksi valmistellulla 750 miljardin euron tukipaketilla ei ole mitään merkitystä EU-maiden talouksien parantamiseksi.
Suomen talous kohti romahdusta
Mittakaavaa:
  • Suomen valtion kaikki menot 2020 57,6 miljardia (talousarvio, ilman lisätalousarvioita)
  • Valtion velka 2020 lopussa, arvio 125 miljardia euroa (106 mrd 1.1.20)
  • Valtion velka kasvaa edelleen, sen arvioidaan olevan 148 mrd vuonna 2024
  • Vuoden 2020 lisävelka ainakin 19 miljardia euroa.
Vaikka Suomen talouden kehitys on heikointa EU:ssa, joutuu se maksamaan muiden maiden elvyttämisestä. Suomea ollaan tuhoamassa kovalla kädellä monelta suunnalta. EU-tuet ovat yksi, ja samansuuruinen virhe on humanitäärinen maahanmuutto, joka 10 vuodessa maksaa kymmeniä miljardeja euroja. Enemmän kuin hävittäjähankinnat ja EU-maiden tuet. Moolokin kitaan katoava kehitysapuraha on 10 vuodessa 10 miljardin menoerä.
EU-huijausta valmistelevat virkahenkilöt kirkkain silmin esittävät, että kun Suomi antaa silkkaa rahaa Italialle, italialaiset yritykset ostavat rahalla suomalaisten yritysten valmistamia tuotteita.
Tammi-huhtikuussa 2020 Italian osuus Suomen viennistä oli 2,4 % (457 miljoonaa euroa), Espanjan 1,8 % (337 M€) ja Kreikan 0,2 % (40 M€). Suomi vie Italiaan lähinnä tukkukaupan (kulutus-)tavaroita ja paperi- ja metallin jalostukseen tarvittavia koneita. Vaikea nähdä, että koneita ostettaisiin tarvetta enempää.
Tuollaiset vientimäärät tuovat Suomelle veroja ja maksuja noin puoli miljardia euroa vuodessa. Ministerin avustajat voisivat laskea kuinka moninkertaiseksi näiden kolmen maan viennin Suomesta tulee kasvaa, jotta Suomi saisi maksettavan osuuden takaisin 10 vuodessa. Jos laskutoimitus on liian vaikea, voin auttaa.
750 miljardin euron velasta, jota lyhennetään tasaerin vuoteen 2058 asti maksetaan koko ajalta korkoja, mikäli korkokanta on 1 %, 186 miljardia euroa. Mikäli korko on 3,5 %, on koron määrä koko ajalta suurempi kuin itse koronapaketti eli yhteensä 807 miljardia euroa.
Samaan aikaan inflaatio nakertaa velan arvoa. Jos inflaatio on viime vuoden keskiarvo Suomessa 1 %, viimeisen erän arvo vuonna 2058 on 69 % lainan antohetken arvosta. Inflaation laskenta on yhden sortin huijaus, minkä jokainen näkee omassa kauppakuitissaan, mutta se on oman messunsa väärti. Huijausta tarvitaan, jotta eläkkeitä ja muuta sosiaaliturvaa voidaan todellisuudessa alentaa.

Ekonomisti Tuomas Malinen: EU:n elpymisrahasto ei pelasta Suomen vientiä – se on lahjus Italian pitämiseksi eurossa
Yksi käsittämättömimmistä väitteistä, mitä Suomessa EU:n ehdottamaan ”elpymisvälineeseen” liitetään on, että se pelastaisi vientimme. Ajatuksena ilmeisesti on, että ehdotettu 750 miljardia jotenkin mystisesti pelastaisi EU:n lähes 14 000 miljardin talouden. On päivänselvää, että summa ei riitä mihinkään. Jo pelkästään Etelä- ja Keski-Euroopan pankkien tukemiseen on vaadittu 500 miljardia, Malinen kirjoittaa blogissaan
  • Väite siitä, että EU:n rahastolla pelastettaisiin vientimme, onkin härski vale. Se ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, mutta poliitikkojen on helppo toistella sitä ja se varmasti vetoaa moneen. Hallituksemme todelliset motiivit tukea rahastoa ovat kuitenkin hämärän peitossa, mutta todennäköisesti ne ovat puhtaasti poliittiset sitoen meidät tulonsiirtoihin eteläisille jäsenmaille.
  • Suomelle elpymisrahasto tarkoittaisi vain huomattavaa lisävelkaantumista ilman todellista apua viennille tai taloudelle. Seurauksena olisi Suomen heikentynyt kyky vastata ”talouskriisin vakavimpiin vaiheisiin, jotka ovat hyvin todennäköisesti vasta edessämme”.
Hallituksemme nykyinen linja ”elpymisvälineeseen” onkin valheellinen, perustuslakivaliokuntamme kannan ja monien talousasiantuntijoidemme näkemyksien vastainen sekä todennäköisesti taloutemme kannalta tuhoisa. Suomalaisten onkin aika alkaa miettiä, millä keinoilla edesvastuuton hallituksemme pysäytetään.
Jos hallitus todella haluaisi edesauttaa vientiämme, eroaisimme eurosta, ekonomisti Tuomas Malinen päättää.
Suomen tavoitteena on, vai onko sittenkään mitään?
Korona-elvytys
Pakettia kutsutaan Korona (elpymis)ohjelmaksi. Kaikki vähänkin asioita tuntevat myöntävät, että Koronalla -paketilla on Koronan kanssa hyvin vähän, jos mitään, tekemistä. Ohjelma alkaa käytännössä 2021, eikä silloinkaan tuulen nopeudella. Komission pitää nimittäin vielä hyväksyä rahoitussuunnitelmat (mihin ”lahjoja” ja ”lainoja” aiotaan käyttää). Jos kyseeseen tulevat julkiset investoinnit, ne tuskin alkavat ennen vuotta 2022. Korona kai on kuitenkin nitistetty jo kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Pankkien pelastaminen
Paljon uskottavampi selitys on Italian ja Espanjan pankkien surkea kunto, joka estää terveen rahoitustoiminnan. Pankkien heikon tilan haavoittuvuutta vielä korostaa asianomaisten valtioiden huono rahoitusasema (ylivelkaantuminen). Tällaisessa tilanteessa luulisi luontevan ratkaisun olevan osittainen velkojen anteeksianto (Kreikan 2011 malliin). Ongelma vaan on siinä, että tämä operaatio koskisi kipeästi ranskalaisia (ja osin myös saksalaisia) pankkeja. Siksi pallo yritetään potkaista naapuritontille. On hieman paradoksaalista, että Euroopassa on 2007/8 alkaneen pankkiirisin jälkeen ponnistelu voimakkaasti lainsäädännön (resoluutioiden) kehittämiksesi, joka sulkisi pois julkisten varojen käytön pankkien ”pelastamiseen”. Nyt kuitenkin raotetaan takaovea valtioiden interventioille. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että Yhdysvalloissa samaa ongelmaa ei ole, koska ”huonojen” pankkien on sallittu mennä konkurssiin (ja lasku on langennut omistajille). 2000 –luvulla konkursseja on ollut lähes 300, jos kohta ne ovat koskeneet kaikkien pienimpiä pankkeja. Euroopassa pankit ovat olleet täysin immuuneja konkursseille.

Vienti kasvaa
Koska pankeista ei oikein tohdita puhua, puhutaan viennistä. Yleinen hokema on, että viennistämme 60 % menee EU –maihin, joten EU:n maiden elpyminen on meille elämän ja kuoleman kysymys. Tässä selityksessä on kuitenkin monta ”muttaa”. 60 prosenttia on sekin hieman yläkanttiin, koska Englannin eron jälkeen osuus on tippunut 50 prosentin pintaan (maksutasetilaston mukaan 2019 51 prosenttiin). Mutta olennaisempaa on se, että ns. elvytys ei suinkaan koske koko Eurooppaa, vain hyvin korostetusti vain Etelä- ja Itä-Euroopan maita. Yleisen elvytyksen sijaan ohjelma on pikemminkin tulonsiirto Pohjois- ja Länsi-Euroopan mailta mainituille avunsaajamaille. Ongelma on siinä, että avun suurimmat vastaanottajat ovat Suomen viennin kannalta lähes merkityksettömiä (Kreikan, Italian, Espanjan, Portugalin ja Romanian) yhteenlaskettu osuus Suomen viennistä (vientituloista) on (oli 2019) maksutasetilaston mukaan vain 5.3 %. Jos vielä huomioidaan Puola, luku nousee 7.3 prosenttiin. Toisaalta ”muiden (kuin Suomen) maksajien” Saksan, Hollannin, Ruotsin ja Tanskan osuus on 28.4 %. Jos vielä mukaan otetaan Ranska, luku on 32.2 %. On hieman vaikea nähdä, että Suomen kokonaisvienti voisi kasvaa, koska maksajien (mukaan lukien Suomen) talous tuskin kohenee, koska ne ovat niin rajusti nettomaksajia. Ainoa selitys olisi se, että ”lahjat” tulevat ehkä aiemmin kuin tulevat veronkorotukset, mutta on hieman vaikea on uskoa, että taloudenpitäjät ovat idiootteja, jotka arvostavat 10 euroa tänään arvokkaammaksi kuin 50 euron takaisinmaksua huomenna. Sama logiikkaa koskee tietenkin myös Suomea. Saamme ehkä joitain lahjoja (ehkä 3.5 Mrd.) mutta jos maksut ja vastuut ovat 13 Mrd., mikään taloudellinen kalkyyli ei tuota tulosta, jonka mukaan elpymispaketti elvyttää Suomen taloutta. Jos joku pystyy sellaisen loihtimaan, niin kiireenvilkkaan vain pääuutisiin. Oli jos väännetään rautalangasta; vientiargumentti on tyhmä ainakin Suomen osalta, koska EU:n sisällä siirretään tuloja viennin kannalta väärään suuntaan. Toisaalta jos ajatellaan, miten finanssipolitiikka vaikuttaa makrotalouden malleissa (ks. vaikka EKP:n mallin simulointi, dokumentti s. 120), on vastaus yksikäsitteisen selvä oli finanssipolitiikan kerroin mikä tahansa: vienti supistuu ja tuonti kasvaa. Ei tässä tapauksessa Euroopan Unionin (kokonais)vienti EU:n ulkopuolelle supistuu. Jos Eurooppa menettää vientimarkkinoita maailmalla, miten me voidaan perusteella nimenomaan viennillä EU:n elpymispakettia.
Koko EU:n ongelma on siinä, että talousajattelu on jäänyt jonnekin 1940/50 –lukujen taitteeseen, jolloin vielä ”lännessäkin” uskottiin valtakunnansuunnitteluun ja säännöstelyn/kontrollin autuuteen. Anglosaksisten maiden tai Kiinan talousmenetys ei tehnyt mitään vaikutusta Brysseliin. Taustalla on jotenkin ranskalainen markkinavihamielisyys, joka kumpuaa satojen vuosien takaa. Kun kysytään eri maiden kansalaisilta, onko markkinatalous hyvä, ranskaiset ovat säännöllisesti ylivoimaisia peränpitäjiä vastauksissaan.

Kirjeenvaihtajan analyysi: EU teki historiansa suurimman rahoituspaketin vaikeimmissa mahdollisissa oloissa – hintana haavoja ja mustelmia
Britannia on jättänyt unionin ja reikä seitsemän vuoden budjettiin on noin 10 miljardia euroa vuodessa. Euroopan talous ei edelleenkään ole täysin toipunut edes eurokriisistä ja keväällä alkanut koronapandemia syöksi toipuvat taloudet jyrkkään alamäkeen.
Bruttokansantuote putoaa EU:ssa keskimäärin yli 8 prosenttia tänä vuonna. Maailmankauppa sakkaa Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa käytävien kauppariitojen takia. Ilmastonmuutos on totta ja sen vastaiset toimet syövät rahaa yhtälailla kuin vaativat poliittisia päätöksiä, joilla estetään hallitsematon siirtolaisuus Eurooppaan.
Tämän kaiken keskellä 27:n EU-maan johtajat aloittivat neuvottelut budjetista ja koronarahastosta viime viikon perjantaina kello 10 aamulla.
Helmikuussa kokous pelkästään seitsenvuotisesta budjetista päättyi ennen kuin se pääsi oikeastaan alkamaankaan. Nyt rinnalla neuvoteltiin uudesta rahoituspaketista, jolla korjataan koronapandemian vaurioita.
Viidessä kuukaudessa koronaan on kuollut jo yli 135 000 eurooppalaista. Rajat pantiin kiinni ja taloudet sulkeutuivat yli kolmeksi kuukaudeksi. Ihmisiä jäi työttömäksi kymmeniä miljoonia.
Voi sanoa, että sopu 1 824 miljardin euron rahoituspaketista 91,5 tunnissa on suoritus, jolle on nostettava hattua, oli lopputuloksesta mitä mieltä tahansa
(siirryt toiseen palveluun)
.
Merkel siirtyy suurten EU-johtajien joukkoon
Kun Saksa siirtyi EU:n johtoon heinäkuun alussa, liittokansleri Angela Merkel ilmoitti, että hän haluaa rahoituksesta sovun ennen kesälomia.
Kokouspaikalta valuneiden tietojen mukaan maratonneuvottelujen kulku olikin kiinni Merkelistä eikä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta Charles Michelistä. Merkelin vierellä seisoi tiukasti Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja näiden kahden johtajan luovimina muut jäsenmaat saivat kukin omalle asialleen ymmärrystä.
Merkelin kanta Euroopan yhteisestä vastuusta rahoituskysymyksissä kriisitilanteessa on nyt täysin päinvastainen kuin se oli eurokriisin aikaan.
Silloin Saksa oli tiukin jarru, jonka perässä Suomen ja muiden nettomaksajamaiden oli helppo hiihtää. Nyt Merkel otti tehtäväkseen kertoa Suomelle, Hollannille, Ruotsille, Tanskalle ja Itävallalle, miksi yhteisvastuu on tietyissä tilanteissa tarpeen.
Jos lukee tarkemmin loppupäätelmät ja miten rahaa tulevina vuosina jaetaan, voi vetää johtopäätöksen, että tässä korjataan edelleen myös eurokriisin aiheuttamia vaurioita.
EU-johtajat pääsivät sopuun 1,8 tuhannen miljardin euron budjetista ja koronapaketista, pääministeri Marin tyytyväinen lopputulokseen
On aika aloittaa keskustelu tulevaisuuden unionista
Euroopan unioni on viime vuosikymmenen aikana yhteistyöelimenä ottanut vastaan lukuisia iskuja sisältä ja ulkoapäin. Sen merkityksellisyys ja arvo on haastettu.
Tähän haasteeseen on nyt aika vastata ja aloittaa laajat keskustelut siitä, millaisen unionin me haluamme.
Haluammeko kehittää sitä yhä tiiviimpään suuntaan, jossa päätökset tehdään demokraattisesti enemmistöpäätöksillä ja kannamme yhteisvastuuta Euroopasta vai jäämmekö tilaan, jossa kansallisvaltiot joka kerta ottavat mittaa toisistaan.
Kolmaskin vaihtoehto on ja se on rakenteiden purkaminen, jos ne eivät enää kykene tuottamaan tulosta 27:n maan yhteisessä pöydässä.


Keskustan Pekkarinen haukkuu Suomen EU-neuvottelutuloksen: ”Ei senttiäkään lisää rahaa maataloudelle – ja kepulaiset hyppivät ilosta”
Hallituspuolue keskustan europarlamentaarikko, moninkertainen ex-ministeri Mauri Pekkarinen ei ymmärrä hehkutusta, että Suomen maaseutu olisi saanut budjettineuvotteluissa lisää EU-rahaa.
Saimme maaseutupol. lisää runsaat 50 milj €/v ja al.pol. 14 milj/vuosi. Hehkutusta on riittänyt. Saimme piikkiimme nettona 3,4 mrd €:n laskun, jonka lahjoitamme maille, joiden talouden ennustetaan elpyvän nopeammin kuin S:n. Jäsenmaksuja maksamme lisää 100 milj/v!, Pekkarinen kritisoi.
Pekkarinen sanoo Iltalehdelle, että häntä ”tökkii neuvottelutuloksessa aika moni asia”.
Ihan oma lukunsa on se, että nyt venytetään, vanutetaan, kierrellään ja kaarrellaan sääntöjä, jotka EU itse määritellyt.
Sisäministerinä, elinkeinoministerinä sekä kauppa- ja teollisuusministerinä toimineen Pekkarisen mukaan nyt ”mennään uhkarohkeasti heikoille jäille”. Hän muistuttaa niin sanotun Lissabonin sopimuksen artiklasta 125, joka suorasanaisesti kieltää jäsenmaiden ja EU:n yhteisvastuun toistensa veloista.
Missä menee raja tulevaisuudessa? Nyt kikkaillaan ulkopuolisen rahaston kautta. Pohjoinen (Eurooppa) joutuu viimein tulonsiirtounionin maksumieheksi.
Pekkarisen mielestä EU:n budjetti- ja elpymispakettipäätös johtaa ”hasardimoraliteettiin” eli jatkossa EU:n jäsenmaat voivat olla välittämättä EU:n taloussäännöistä, koska ne voivat odottaa EU:n pelastavan ne talousvaikeuksista.

Suomi yritti surffailla”
Pekkarinen ihmettelee, miksi Suomi ei liittynyt Tanskan, Ruotsin, Hollannin ja Itävallan rinnalle kriittiseen rintamaan – nyt nämä maat saavat EU:lta lähes neljän miljardin euron jäsenmaksupalautukset hyväksyttyään neuvottelutuloksen.
Ihmettelen miksi Suomella ei ollut kanttia mennä mukaan ”neljän nuukan” joukkoon. Suomi yritti surffailla siellä sun täällä ja teki väärin kun ei lähtenyt nuivaan nelikkoon.
Suomi on perinteisesti ollut Saksan kumppani EU:n sisäisissä väännöissä, mutta Pekkarinen katsoo tilanteen eurooppalaisessa politiikassa muuttuneen.
Me tarvitsemme kumppaneita. Suomi on perinteisesti seurannut Saksaa. Mutta Eurooppa muuttunut – on tullut ja tulee uusia blokkeja. Suomen täytyy irrottautua Saksan tiukasta liekasta.
Pekkarinen laskee, että Saksan kanssa kaveeraamisen vuoksi jäsenmaksupalautusten sijaan Suomi maksaa tällä sopimuskaudella jäsenmaksuja noin sata miljoonaa lisäeuroa vuodessa.
Ja kepulaiset hyppivät ilosta kattoon saakka.
Tällä kepulainen Pekkarinen viittaa monen keskustapoliitikon ja esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n myönteisiin kommentteihin pääministerin Marininkin iloitsemasta neuvottelutuloksesta, jonka mukaan Suomi saa yhteensä puolen miljardin euron ”kirjekuoren”, josta 400 miljoonaa euroa suunnataan maaseudun kehittämiseen ja 100 miljoonaa harvaan asutun maaseudun kehittämistukeen Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Plääplääplää, Pekkarinen kommentoi.
Nyt on julkisuudessa ratsastettu maataloudella, mutta se ei saa senttiäkään enemmän rahaa kuin tällä ohjelmakaudella. Kannattaisi lukea ne paperit tarkemmin.


Kohta rytisee
https://isokallio.blog/2020/07/21/kohta-rytisee/?fbclid=IwAR3jz-z60ZMczekER7jR96ibhYrxvARa_g9S14egEUKvTrgzExgEsW02U5Q Johtuen siitä, että vientimme on enimmiltään investointitavaroita, Suomi ajautuu laskusuhdanteisiin jälkijunassa ja pääsee mukaan noususuhdanteisiinkin jälkijunassa. Niin on tapahtunut jokaisessa suhdannekäänteessä viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. On outoa, ettei kukaan ole muistanut mainita pääministeri Marinille asiasta. Vastuullinen pääministeri varautuisi laskusuhdanteeseen, eikä kehuisi televisoissa sillä, että on ollut Brysselissä lisäämässä suomalaisten veronmaksajien velkakuormaa kymmenellä miljardilla eurolla. Sillä niinhän hän teki niin sanotuissa koronaneuvotteluissa. Vaarallisinta pääministerin käytöksessä oli se, että hän suostui siihen, että joku muu kuin vain Suomen eduskunta saa kiristää suomalaisen työntekijän verotusta. Nyt kun Marin avasi tuon Pandoran lippaan, kannattaa varautua siihen, että etelän löysät siirtävät tulevaisuudessakin verokuormaansa pohjoisemmaksi. Onhan se mukavampaa elä jonkun muun verorahoilla, kuin maksaa itse veroja.
Marinin hallituksen talouspolitiikka muistuttaa siis hölmöläisten peitonjatkoa. Joka toimii niin pitkään, kun joku antaa meille lainaa. Sen jälkeen talouspolitiikan sanelee tyhjän kassan diktatuuri. Ja se ei ole kaunista katseltavaa. Vastuullinen hallitus ryhtyisi toimiin jo tänään. Mutta mistä me saisimme sellaisen?

Euroopan unioni

Perustietoa EU:sta Historia

EU-asioiden käsittely valtioneuvostossa




Musiikki

Särkyneitä toiveita

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti