Tämän
tiedämme EU:n jättisopimuksesta
EU-maiden
johtajat sopivat rahoituspaketista, jonka suuruus oli
kaikkiaan 1 824 miljardia euroa. Sopimus jakautui EU:n vuosien 2021 –
2027 budjettiin ja koronavirusepidemian hoitamiseen tarkoitettuun
rahoituspakettiin
Budjetin osuus
rahasummasta oli 1 074 miljardia ja koronapaketin 750
miljardia euroa.
EU-parlamentin on
vielä hyväksyttävä sopimus.
Koronapaketti,
joka tunnetaan EU-kielellä nimellä "elpymisväline"
koostuu suorina avustuksina annettavasta 390 miljardista eurosta sekä
lainoina annettavasta 360 miljardista eurosta. Avustusten osuus oli
siis 52 prosenttia ja lainojen 48 prosenttia.
Minulla ei ole tässä
vaiheessa tarkkaa tietoa miten rahat on jaettu maittain. Netistä
löytyy vain joitakin tiedonmurusia. Jotta asiaa voidaan käsitellä
tarkemmin niin tarvitaan kaikkien jäsenmaiden tiedot asiasta.
Viro
maksaa EU:lle 2,4 miljardia euroa ja saa takaisin 8,3 miljardia
euroa. Onnea Virolle!
Italia
saisi 173 miljardia, josta 91 miljardia olisi lainaa. Espanja voi
saada yhteensä 140 miljardia, josta 63 miljardia olisi lainaa.
Italian
ja Espanjan lisäksi Ranskalla ja Portugalilla on paljon velkaa, ja
ne kaikki ovat hyvin riippuvaisia turismin tuomista tuloista
ON TÄRKEÄÄ TIETÄÄ MITEN RAHAT ON JAETTU JA MITKÄ OVAT JAKOPERUSTEET?
Ranskan
pankeilla jättisaamiset Välimereltä (437 miljardia Euroa)
Helsingin Sanomat/Petri Sajari, 22.4.2020 julkaisi listan ulkomaisten pankkien suurimmista saatavista Etelä-Euroopan valtioissa.
Jos joku on korona-tragedian keskellä ehtinyt ihmetellä, miksi Ranskan presidentti Macron niin voimallisesti on ajanut yhteisvastuullista hätärahoitusta.
No, siitä yksinkertaisesta syytä, että Ranskan pankeilla on – jälleen, siis samoin kuin Kreikan velkakriisissä 2011-2012 – käsittämättömän suuret saamiset etelässä. Ja erityisesti Italiassa. Italia on velkakriisin partaalla hoippuvien eteläisten EU-maiden potentiaalisin ”räjähtäjä”.
Petri Sajarin Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n tiedostojen pohjalta laatima maakohtainen velkomus-lista on siis HS:n sivuilla.
Tuossa listassa Petri luettelee Välimerellisten maiden maakohtaisten velkojapankkien saamisten määrät pankkien kotimaan mukaan.
Minä puolestani kokosin Petrin listan pohjalta yhden kokoomalistan, josta ilmenee, miten paljon minkäkin maan pankeilla on kaikkiaan saamisia Välimeren partailta:Ulkomaisten pankkien suurimmat saatavat Etelä-Euroopan valtioissa:
Ranskalaiset pankit: 437 mrd €
Saksalaiset pankit: 356 mrd €
Britannian pankit: 272 mrd €
Yhdysvaltain pankit: 268 mrd €
Japanin pankit: 239 mrd €
Espanjan pankit: 184 mrd €
Hollannin pankit: 140 mrd €
Italian pankit: 74 mrd €
Sveitsin pankit: 2 mrd €
Näkökulma:
Suomea vietiin Brysselin yössä kuin kuoriämpäriä
Mutta
ei Suomi mitään lisää saanut, vaikka sellainen kuva monille
syntyi. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomi saa
maatalouden suoria EU-tukia tulevalla rahoituskaudella alustavan
laskelman mukaan lähes saman verran kuin nykykaudella.
Sovitulla
kompensaatiorahalla vain paikataan rahoituskehyksiin päätettyjä
maataloustukien leikkauksia, kuten kansanedustaja Päivi
Räsänen (kd)
asian tiivisti.
Marinin
hehkutus on turhaa. Todellisuudessa Suomea vietiin Brysselin yössä
kuin sitä kuuluisaa kuoriämpäriä tai litran mittaa. Turpiin tuli
ja huolella.
STT:n
mukaan Suomi arvioi saavansa EU:n koronaelpymispaketista 3,2
miljardia euroa. Arvion mukaan Suomen maksut elpymispakettiin ovat
6,6 miljardia euroa vuosina 2021–2058.
Miinusta 3,4 miljardia
euroa.
Seitsenvuotisesta
budjetista Suomi on saamassa oman arvionsa mukaan tulevalla kaudella
11,1 miljardia euroa ja on maksamassa 16,7 miljardia euroa.
Siinä on miinusta 600
miljoonaa euroa edelliseen budjettikauteen verrattuna. Suomen
maksuosuus vajaa 100 miljoonaa euroa vuodessa.
Lisäksi päälle tulevat
takausvastuut kriisirahaston jäsenmaille antamista lainoista. Suomen
ennestään massiiviset EU- ja eurovastuut kasvavat
kriisirahaston myötä 13 miljardia euroa.
Mainittakoon sekin, että
tiukkaa linjaa Brysselissä vetänyt ns. nuuka nelikko eli
Ruotsi, Tanska, Itävalta ja Hollanti saivat neuvoteltua itselleen
lähes neljän miljardin euron jäsenmaksuhyvitykset.
Suomi ei edes vaatinut
jäsenmaksuhyvityksiä. Ehkä Suomi sai sitten vastineeksi ns.
poliittista pääomaa.
– Suomi
ei halunnut blokkiutua – yhteistyö tärkeämpää, Marin sanoi.
Suomi – iloinen
nettomaksaja!
Suomen koronalasku oli jo
ennen EU-huippukokousta melkoinen. Valtio joutuu ottamaan tänä
vuonna uutta nettovelkaa vajaat 20 miljardia euroa kattaakseen
koronan rajoitustoimista aiheutuneet menot.
Kaikki Brysselin
huippukokouksessa sovittu tuleen siihen päälle, ja nämä rahat
päätyvät etupäässä niille EU-maille, jotka olivat ongelmissa jo
ennen koronakriisiä, koska ne eivät ole hoitaneet talouttaan
kunnolla.
Italian pääministeri
ehti jos laskeskella, että tukipaketista 28 prosenttia kohdistuu
Italialle. Uutistoimisto AP kertoi maanantaina, että ison osan
Italian avustuksista pelätään päätyvän mafian käsiin.
Sari
Essayah: Suomi sidottiin EU-velkaan vuosikymmeniksi
Neuvottelutulosta
ei voi pitää hyvänä, sillä Suomi onnistui ainoastaan pitämään
nykyisen tason maatalousrahoissa ja torjumaan niihin esitetyn 400
miljoonan euron leikkauksen sekä säilyttämään Itä- ja
Pohjois-Suomen harvanasutuksen 100 miljoonan euron tuen, Essayah
toteaa tiedotteessa.
Sekä
elpymisrahastossa että monivuotisessa rahoituskehyksessä Suomi on
miljardien nettomaksaja; elpymisrahastossa 3,4 miljardia euroa ja
budjetissa 5,9 miljardia euroa miinuksella.
– Suomen
neuvottelutaktiikkaa ei voi pitää erityisen onnistuneena, kun jo
lähtiessä kerrottiin, että sovun saaminen on keskeistä ja ”olemme
avoimen rakentavia”.
Niukkana
nelikkona tunnettu maaryhmä (Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska)
onnistui tiukalla vaatimuslistallaan neuvottelemaan itselleen
miljardien jäsenmaksuhelpotukset.
– Valittu
oikeusperusta on sellainen, jota tulevaisuudessakin voidaan käyttää
vastaavalla tavalla, vaikka nyt korostetaan paketin
kertaluonteisuutta. Marinin hallituksen päätöksellä Suomi on
sidottu vuosikymmeniksi yhteiseen velkaan, ja odottamassa ovat jo
avaukset EU-tason veroista ym. liittovaltiomaisista fiskaaliunionin
rakenteista.- EU:n perussopimusten keskeinen periaate on ollut ja pitäisi olla edelleen, että jokainen jäsenvaltio huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan. Tämä ratkaisu on tosiasiassa muuttamassa unionin luonteen pysyvästi ja vaikutukset budjettisuvereniteettiimme voivat olla kohtalokkaat.
Pääkirjoitus:
Miksi Suomen etua ei kannata puolustaa EU:ssa yhtä tiukasti kuin
Hollannin tai Ruotsin etua?
Suomen kannalta tärkein
lopputulos lienee, että sopu syntyi. Suomen viennistä puolet
suuntautuu muihin EU-maihin. Korona-avustuksista leijonanosan
nappaava Italia ei ole merkittävä kauppakumppani, mutta avustuksia
ajanut Saksa on. Elpynyt, vahva ja mahdollisimman yhtenäinen EU
on Suomen etu.
Huippukokouksen päätökset
sitovat EU-maat entistä tiukempaan nippuun yhteisellä
velalla. Todellisen yhtenäisyyden kannalta olisi kuitenkin
välttämätöntä, että Etelä-Euroopan suurilta mailta
edellytettäisiin rakenteellisia uudistuksia taloustilanteen
kohentamiseksi.
Esimerkiksi Italian
valtion talous oli kuralla jo ennen koronaepidemiaa, vaikka
italialaiset ovat keskimäärin vauraampia kuin vaikkapa
suomalaiset. Italiassa on kuitenkin ollut poliittisesti
mahdotonta tehdä niitä uudistuksia, joita kurssin kääntäminen
vaatisi.
Suomalaiselle
veronmaksajalle on vaikea perustella, miksi Suomessa vaikkapa
verotusta kiristetään samalla, kun Suomi antaa hätäapua
Italiaan. Etenkin, kun Suomen ennustetaan nousevan
korona-alhosta hitaammin kuin muut EU-maat.
Tai miksi suomalaisten
etua ei kannata ajaa samanlaisella vimmalla kuin vaikkapa
hollantilaiset ajoivat omaa etuaan EU:ssa.
Päivi
Leino-Sandberg: Voiko EU tehdä mitä vain? Neuvoston oikeuspalvelun
asemasta EU:n päätöksenteossa
EU:n
elpymisrahastoa koskeva keskustelu on poikkeuksellinen ja
periaatteellisesti merkittävä. Elpymisrahasto on tärkeä ja monin
tavoin perusteltu, ja se olisi täysin mahdollista toteuttaa
ongelmattomasti perussopimusten nojalla. Kriisit luovat kuitenkin
houkuttelevia mahdollisuuksia edistää toimielinten
integraatioagendaa. Koronakriisin jälkimainingeissa toimielinten
oikeuspalvelujen tulkinnoissa on tapahtunut perusteellinen U-käännös,
joka on mahdollistanut ehdotuksen lainarahalla toteutettavasta
megaluokan rahastosta.
Perustuslakivaliokunnan
vakiintuneen tulkinnan mukaan Suomen perustuslain tulee ohjata
kannanmuodostusta EU-lainsäädännön valmistelussa (PeVL
23/2018 vp,
s. 4, PeVL
20/2017 vp,
s. 6, PeVL
16/2020 vp).
Pikavauhtia EU:ssa muuttuneen oikeudellisen tulkinnan nojalla
perustuslakivaliokuntaan on kohdistettu mittavaa poliittista
painostusta ja sen tulkinnat on kyseenalaistettu räikeästi.
Asian keskiössä on kysymys oikeudellisen tulkinnan rajoista ja
suhteesta EU-poliittiseen päätöksentekoon. Kuinka paljon
perussopimukset tosiasiassa rajoittavat EU:n päätöksentekoa ja
mikä on perustuslain merkitys Suomen EU-kannanmuodostuksessa? Mikä
on neuvoston oikeuspalvelu ja mikä vaikutus sen lausunnolla on
päätöksenteossa?
Olen
tutkinut oikeuspalvelujen toimintaa ja vaikutusta EU:n
päätöksentekoon Suomen Akatemian rahoittamana viimeiset viisi
vuotta. Tutkimuksen tulokset ja kymmenen vuoden kokemukseni
virkamiehenä ovat tuottaneet kirjan, The
Politcs of Legal Expertise in EU Policymaking (Cambridge
University Press, 2021), johon kirjoitus perustuu.
EU:n
toiminta pohjautuu perussopimusten mukaan annetun toimivallan
periaatteelle, jonka toteutumista valvoo EU-tuomioistuin. Käytännössä
vain murto-osa asioista päätyy EU-tuomioistuimen arvioitaviksi.
Tämänkaltaisissa asioissa sen arviointi on ollut niukkaa.
Elpymisvälineen kohdalla tämä tapahtuisi tilanteessa, jossa
rahoitus on pääosin jo ehditty jakaa. Käytännössä ainoa
mahdollinen kumoamisen kohde olisi unionin omien varojen päätös,
jonka nojalla 750 miljardin suuruinenvelka on tarkoitus maksaa
takaisin. Sen kumoaminen olisi paitsi myöhäistä myös
yksinkertaisesti typerää.
Elpymisrahasto
ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen. Se luo 40 vuotta voimassa
olevan rakenteen, jota on helppo soveltaa uudelleen, kun toiminnan
rahoittamisesta velaksi on jo aikaisemmin sovittu. Muutoksena se
ansaitsisi demokraattisessa yhteiskunnassa perusteellisen käsittelyn,
jossa uuden rahoitusmallin valtiosääntöisiä ja muita vaikutuksia
arvioitaisiin huolella ja avoimesti.
Euroopan
velkaUnioni
Rankkojen
pääministerin käymien neuvottelujen jälkeen saamme maksaa
Etelä-Euroopan tuhlaajavaltioille 6,6 miljardia euroa. Eläköön,
eläköön, eläköön.
Edessämme on kurjistuminen, joka alkanee jo syksyllä
2020. Edessä ovat veronkorotukset. Valtion menoja tullaan
lähivuosina leikkaamaan rajusti. Ensin eläkkeet ja sosiaaliturva,
sen jälkeen valtion ja kuntien palkkojen alentaminen ja
irtisanomiset. Näitä toimenpiteitä pyritään siirtämään
eteenpäin velanottoa lisäämällä.
Italiassa
on 60,4 miljoonaa asukasta, Suomessa 5,5 miljoonaa. Italian
bruttokansantuote (BKT) 2018 oli 2084 miljardia US dollaria, Suomen
240,6. Siinä Daavid auttaa Goljatia selviämään.
OECD-tilaston (2018) mukaan Suomen veroaste on 42,4 %
verrattuna BKT:hen, Italian 42,1 %. Ero tuntuu vähäiseltä, mutta
kun lasketaan BKT 2019 asukasta kohden on se Suomessa 48.686 USD,
Italiassa 33.190 USD. Eroa ei selitä Suomen korkeampi tulotaso, vaan
Italian alempi hintataso sekä valtava pimeän työn ja mafian osuus.
Italialaiset maksavat paljon vähemmän veroja kuin suomalaiset saman
suuruisesta elintasostaan.
Italiassa
arvonlisävero on 22 %, Suomessa 24. Italiassa ruoan arvonlisävero
on 4 %, Suomessa 14. Italian arvonlisäveron nostaminen Suomen
tasolle toisi Italian valtiolle lisätuloja 15 miljardia euroa,
vaikkei pimeisiin maksuihin ja mafiamaksuihin puututtaisikaan.
EU:n 10 vuotta
vanhojen tilastojen mukaan italialaisten varallisuus keskimäärin
oli 275.000 €, Suomen 162.000 €. (Espanjan 291.000 €). Mutta ei
siinä vielä kaikki. Helsingissä joutuu maksamaan uudesta kaksiosta
300.000 euroa, Roomassa samalla rahalla saa 4-5 huoneen asunnon.
Italialaisten varallisuus on numeroiden osoittamaa paljon
suomalaisten varallisuutta suurempi.
Italiassa
mafialla on sekä rehellistä, että rikollista liiketoimintaa.
Mafian
osuus
on 1,7 % bruttokansantuotteesta. Varastettu raha on vähintään 8,3
miljardia ja arvioiden mukaan korkeintaan 13 miljardia. 45 % mafian
osuudesta tulee erilaisista petoksista. Suojelurahan periminen
yrityksiltä sisältynee toiseen puoliskoon.
Mafian lisäksi
Italiassa pimeän työn merkitys on valtava. Italiassa suuri osa
remonteista, talonrakentamisista, putkitöistä jne tehdään
pimeästi kokonaan tai osittain. Mitättömän pienellä palkalla
Afrikasta tulleet työntekijät toimivat lähinnä maataloustöissä.
Kaikki tämä tekee numeroissa kuvitteellista eroa Suomen hyväksi
EU-tilastoissa.
Kun
Suomella on vastuu EU:n ottamasta velasta, josta osa on käytetty
avustuksena saman tien ja osa annettu lainaksi toisille
EU-jäsenmaille, on kyse siitä, että avustusosuus on menetetty
lopullisesti ja se pitäisi kirjata hyvän kirjanpitotavan mukaan
heti kuluksi ja velaksi valtion tilinpäätökseen. Näin tuskin
tullaan tekemään, vaan kulu piilotetaan rahaston kirjanpitoon.
Suomen
Pankki on pelannut upporikasta ja rutiköyhää. Se on ostanut
euromääräisiä arvopapereita euroalueelta 48 miljardilla eurolla.
Näistä toisten valtioiden velkapapereita 32 miljardia. Lisäksi
euroalueelta on sisäisiä saamisia 63 miljardia euroa. Tämä kaikki
on rahoitettu ottamalla velkaa euroalueen luottolaitoksilta 90
miljardia euroa. Jos euro romahtaa, arvopaperit muuttuvat suurelta
osin arvottomiksi, mutta velat jäävät. Suomen Pankki pelaa siis
vielä riskipitoisempaa peliä kuin Suomen hallitus konsanaan. Pankin
pääjohtaja on Olli Rehn (kepu).
Suomen
Pankilla oli vuoden vaihteessa kultaa 1,6 miljoonaa troyunssia
arvoltaan 2,1 miljardia euroa. Italian
keskuspankilla on kultaa
kolmanneksi
eniten maailmassa, 50 kertaa enemmän kuin Suomessa. Italian kullan
arvo on 100 miljardia euroa. Myisivät kultaansa, eivätkä kerjäisi
rahaa pieneltä Suomelta.
Ranskalaiset
pankit
ovat
luotottaneet Italiaa 316 miljardilla eurolla, saksalaiset pankit 81.
Saksalaiset
pankit ovat lainanneet Ranskalle 181, Italialle 81, Espanjalle 65,
Kreikalle 22 miljardia euroa .
Espanjalaiset pankit
ovat luotottaneet Italiaa 72, italialaiset pankit Espanjaa 73
miljardilla eurolla. Nuo saamiset ja velat voitaisiin kuitata
päittäin, eikä ottaa maksajaksi muita EU-maita.
Velkaa on annettu
holtittomasti sinne tänne, eikä ole näkyvissä mitään käännettä
velkaantumisen lopettamiseksi. Siksi valmistellulla 750 miljardin
euron tukipaketilla ei ole mitään merkitystä EU-maiden talouksien
parantamiseksi.
Vaikka
Suomen talouden kehitys on heikointa EU:ssa, joutuu se maksamaan
muiden maiden elvyttämisestä. Suomea ollaan tuhoamassa kovalla
kädellä monelta suunnalta. EU-tuet ovat yksi, ja samansuuruinen
virhe on humanitäärinen maahanmuutto, joka 10 vuodessa maksaa
kymmeniä miljardeja euroja. Enemmän kuin hävittäjähankinnat ja
EU-maiden tuet. Moolokin kitaan katoava kehitysapuraha on 10 vuodessa
10 miljardin menoerä.
EU-huijausta
valmistelevat virkahenkilöt kirkkain silmin esittävät, että kun
Suomi antaa silkkaa rahaa Italialle, italialaiset yritykset ostavat
rahalla suomalaisten yritysten valmistamia tuotteita.
Tammi-huhtikuussa
2020 Italian osuus Suomen viennistä oli 2,4 % (457 miljoonaa euroa),
Espanjan 1,8 % (337 M€) ja Kreikan 0,2 % (40 M€). Suomi vie
Italiaan lähinnä
tukkukaupan (kulutus-)tavaroita ja paperi- ja metallin jalostukseen
tarvittavia koneita. Vaikea nähdä, että koneita ostettaisiin
tarvetta enempää.
Tuollaiset
vientimäärät tuovat Suomelle veroja ja maksuja noin puoli
miljardia euroa vuodessa. Ministerin avustajat voisivat laskea kuinka
moninkertaiseksi näiden kolmen maan viennin Suomesta tulee kasvaa,
jotta Suomi saisi maksettavan osuuden takaisin 10 vuodessa. Jos
laskutoimitus on liian vaikea, voin auttaa.
750
miljardin euron velasta, jota lyhennetään tasaerin vuoteen 2058
asti maksetaan koko ajalta korkoja, mikäli korkokanta on 1 %, 186
miljardia euroa. Mikäli korko on 3,5 %, on koron määrä koko
ajalta suurempi kuin itse koronapaketti eli yhteensä 807 miljardia
euroa.
Samaan aikaan inflaatio nakertaa velan arvoa. Jos
inflaatio on viime vuoden keskiarvo Suomessa 1 %, viimeisen erän
arvo vuonna 2058 on 69 % lainan antohetken arvosta. Inflaation
laskenta on yhden sortin huijaus, minkä jokainen näkee omassa
kauppakuitissaan, mutta se on oman messunsa väärti. Huijausta
tarvitaan, jotta eläkkeitä ja muuta sosiaaliturvaa voidaan
todellisuudessa alentaa.
Ekonomisti
Tuomas Malinen: EU:n elpymisrahasto ei pelasta Suomen vientiä – se
on lahjus Italian pitämiseksi eurossa
– Yksi
käsittämättömimmistä väitteistä, mitä Suomessa EU:n
ehdottamaan ”elpymisvälineeseen” liitetään on, että se
pelastaisi vientimme. Ajatuksena ilmeisesti on, että ehdotettu 750
miljardia jotenkin mystisesti pelastaisi EU:n lähes 14 000 miljardin
talouden. On päivänselvää, että summa ei riitä mihinkään. Jo
pelkästään Etelä- ja Keski-Euroopan pankkien tukemiseen on
vaadittu 500 miljardia, Malinen kirjoittaa
blogissaan
- Väite siitä, että EU:n rahastolla pelastettaisiin vientimme, onkin härski vale. Se ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua, mutta poliitikkojen on helppo toistella sitä ja se varmasti vetoaa moneen. Hallituksemme todelliset motiivit tukea rahastoa ovat kuitenkin hämärän peitossa, mutta todennäköisesti ne ovat puhtaasti poliittiset sitoen meidät tulonsiirtoihin eteläisille jäsenmaille.
- Suomelle elpymisrahasto tarkoittaisi vain huomattavaa lisävelkaantumista ilman todellista apua viennille tai taloudelle. Seurauksena olisi Suomen heikentynyt kyky vastata ”talouskriisin vakavimpiin vaiheisiin, jotka ovat hyvin todennäköisesti vasta edessämme”.
– Hallituksemme
nykyinen linja ”elpymisvälineeseen” onkin valheellinen,
perustuslakivaliokuntamme kannan ja monien talousasiantuntijoidemme
näkemyksien vastainen sekä todennäköisesti taloutemme kannalta
tuhoisa. Suomalaisten onkin aika alkaa miettiä, millä keinoilla
edesvastuuton hallituksemme pysäytetään.
– Jos
hallitus todella haluaisi edesauttaa vientiämme, eroaisimme eurosta,
ekonomisti Tuomas Malinen päättää.
Suomen
tavoitteena on, vai onko sittenkään mitään?
Korona-elvytys
Pakettia kutsutaan Korona
(elpymis)ohjelmaksi. Kaikki vähänkin asioita tuntevat myöntävät,
että Koronalla -paketilla on Koronan kanssa hyvin vähän, jos
mitään, tekemistä. Ohjelma alkaa käytännössä 2021, eikä
silloinkaan tuulen nopeudella. Komission pitää nimittäin vielä
hyväksyä rahoitussuunnitelmat (mihin ”lahjoja” ja ”lainoja”
aiotaan käyttää). Jos kyseeseen tulevat julkiset investoinnit, ne
tuskin alkavat ennen vuotta 2022. Korona kai on kuitenkin nitistetty
jo kuluvan vuoden loppuun mennessä.
Pankkien
pelastaminen
Paljon
uskottavampi selitys on Italian ja Espanjan pankkien surkea kunto,
joka estää terveen rahoitustoiminnan. Pankkien heikon tilan
haavoittuvuutta vielä korostaa asianomaisten valtioiden huono
rahoitusasema (ylivelkaantuminen). Tällaisessa tilanteessa luulisi
luontevan ratkaisun olevan osittainen velkojen anteeksianto (Kreikan
2011 malliin). Ongelma vaan on siinä, että tämä operaatio koskisi
kipeästi ranskalaisia (ja osin myös saksalaisia) pankkeja. Siksi
pallo yritetään potkaista naapuritontille. On hieman
paradoksaalista, että Euroopassa on 2007/8 alkaneen pankkiirisin
jälkeen ponnistelu voimakkaasti lainsäädännön (resoluutioiden)
kehittämiksesi, joka sulkisi pois julkisten varojen käytön
pankkien ”pelastamiseen”. Nyt kuitenkin raotetaan takaovea
valtioiden interventioille. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että
Yhdysvalloissa samaa ongelmaa ei ole, koska ”huonojen” pankkien
on sallittu mennä konkurssiin (ja lasku on langennut omistajille).
2000 –luvulla konkursseja on ollut lähes 300, jos kohta ne ovat
koskeneet kaikkien pienimpiä pankkeja. Euroopassa pankit ovat olleet
täysin immuuneja konkursseille.
Vienti
kasvaa
Koska
pankeista ei oikein tohdita puhua, puhutaan viennistä. Yleinen
hokema on, että viennistämme 60 % menee EU –maihin, joten EU:n
maiden elpyminen on meille elämän ja kuoleman kysymys. Tässä
selityksessä on kuitenkin monta ”muttaa”. 60 prosenttia on sekin
hieman yläkanttiin, koska Englannin eron jälkeen osuus on tippunut
50 prosentin pintaan (maksutasetilaston mukaan 2019 51 prosenttiin).
Mutta olennaisempaa on se, että ns. elvytys ei suinkaan koske koko
Eurooppaa, vain hyvin korostetusti vain Etelä- ja Itä-Euroopan
maita. Yleisen elvytyksen sijaan ohjelma on pikemminkin tulonsiirto
Pohjois- ja Länsi-Euroopan mailta mainituille avunsaajamaille.
Ongelma on siinä, että avun suurimmat vastaanottajat ovat Suomen
viennin kannalta lähes merkityksettömiä (Kreikan, Italian,
Espanjan, Portugalin ja Romanian) yhteenlaskettu osuus Suomen
viennistä (vientituloista) on (oli 2019) maksutasetilaston mukaan
vain 5.3 %. Jos vielä huomioidaan Puola, luku nousee 7.3
prosenttiin. Toisaalta ”muiden (kuin Suomen) maksajien” Saksan,
Hollannin, Ruotsin ja Tanskan osuus on 28.4 %. Jos vielä mukaan
otetaan Ranska, luku on 32.2 %. On hieman vaikea nähdä, että
Suomen kokonaisvienti voisi kasvaa, koska maksajien (mukaan lukien
Suomen) talous tuskin kohenee, koska ne ovat niin rajusti
nettomaksajia. Ainoa selitys olisi se, että ”lahjat” tulevat
ehkä aiemmin kuin tulevat veronkorotukset, mutta on hieman vaikea on
uskoa, että taloudenpitäjät ovat idiootteja, jotka arvostavat 10
euroa tänään arvokkaammaksi kuin 50 euron takaisinmaksua huomenna.
Sama logiikkaa koskee tietenkin myös Suomea. Saamme ehkä joitain
lahjoja (ehkä 3.5 Mrd.) mutta jos maksut ja vastuut ovat 13 Mrd.,
mikään taloudellinen kalkyyli ei tuota tulosta, jonka mukaan
elpymispaketti elvyttää Suomen taloutta. Jos joku pystyy sellaisen
loihtimaan, niin kiireenvilkkaan vain pääuutisiin. Oli jos
väännetään rautalangasta; vientiargumentti on tyhmä ainakin
Suomen osalta, koska EU:n sisällä siirretään tuloja viennin
kannalta väärään suuntaan. Toisaalta jos ajatellaan, miten
finanssipolitiikka vaikuttaa makrotalouden malleissa (ks. vaikka
EKP:n mallin simulointi, dokumentti s. 120), on vastaus
yksikäsitteisen selvä oli finanssipolitiikan kerroin mikä tahansa:
vienti supistuu ja tuonti kasvaa. Ei tässä tapauksessa Euroopan
Unionin (kokonais)vienti EU:n ulkopuolelle supistuu. Jos Eurooppa
menettää vientimarkkinoita maailmalla, miten me voidaan perusteella
nimenomaan viennillä EU:n elpymispakettia.
Koko
EU:n ongelma on siinä, että talousajattelu on jäänyt jonnekin
1940/50 –lukujen taitteeseen, jolloin vielä ”lännessäkin”
uskottiin valtakunnansuunnitteluun ja säännöstelyn/kontrollin
autuuteen. Anglosaksisten maiden tai Kiinan talousmenetys ei tehnyt
mitään vaikutusta Brysseliin. Taustalla on jotenkin ranskalainen
markkinavihamielisyys, joka kumpuaa satojen vuosien takaa. Kun
kysytään eri maiden kansalaisilta, onko markkinatalous hyvä,
ranskaiset ovat säännöllisesti ylivoimaisia peränpitäjiä
vastauksissaan.
Kirjeenvaihtajan
analyysi: EU teki historiansa suurimman rahoituspaketin vaikeimmissa
mahdollisissa oloissa – hintana haavoja ja mustelmia
Britannia
on jättänyt unionin ja reikä seitsemän vuoden budjettiin on noin
10 miljardia euroa vuodessa. Euroopan talous ei edelleenkään ole
täysin toipunut edes eurokriisistä ja keväällä alkanut
koronapandemia syöksi toipuvat taloudet jyrkkään alamäkeen.
Bruttokansantuote
putoaa EU:ssa keskimäärin yli 8 prosenttia tänä vuonna.
Maailmankauppa sakkaa Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa käytävien
kauppariitojen takia. Ilmastonmuutos on totta ja sen vastaiset toimet
syövät rahaa yhtälailla kuin vaativat poliittisia päätöksiä,
joilla estetään hallitsematon siirtolaisuus Eurooppaan.
Tämän
kaiken keskellä 27:n EU-maan johtajat aloittivat neuvottelut
budjetista ja koronarahastosta viime viikon perjantaina kello 10
aamulla.
Helmikuussa
kokous pelkästään seitsenvuotisesta budjetista päättyi ennen
kuin se pääsi oikeastaan alkamaankaan. Nyt rinnalla neuvoteltiin
uudesta rahoituspaketista, jolla korjataan koronapandemian vaurioita.
Viidessä
kuukaudessa koronaan on kuollut jo yli 135 000 eurooppalaista. Rajat
pantiin kiinni ja taloudet sulkeutuivat yli kolmeksi kuukaudeksi.
Ihmisiä jäi työttömäksi kymmeniä miljoonia.
Voi
sanoa, että sopu 1 824 miljardin euron rahoituspaketista 91,5
tunnissa on suoritus, jolle on nostettava hattua, oli lopputuloksesta
mitä mieltä tahansa
(siirryt toiseen palveluun).
Merkel
siirtyy suurten EU-johtajien joukkoon
Kun
Saksa siirtyi EU:n johtoon heinäkuun alussa, liittokansleri Angela
Merkel ilmoitti,
että hän haluaa rahoituksesta sovun ennen kesälomia.
Kokouspaikalta
valuneiden tietojen mukaan maratonneuvottelujen kulku olikin kiinni
Merkelistä eikä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta Charles
Michelistä.
Merkelin vierellä seisoi tiukasti Ranskan presidentti Emmanuel
Macron ja
näiden kahden johtajan luovimina muut jäsenmaat saivat kukin omalle
asialleen ymmärrystä.
Merkelin
kanta Euroopan yhteisestä vastuusta rahoituskysymyksissä
kriisitilanteessa on nyt täysin päinvastainen kuin se oli
eurokriisin aikaan.
Silloin
Saksa oli tiukin jarru, jonka perässä Suomen ja muiden
nettomaksajamaiden oli helppo hiihtää. Nyt Merkel otti tehtäväkseen
kertoa Suomelle, Hollannille, Ruotsille, Tanskalle ja Itävallalle,
miksi yhteisvastuu on tietyissä tilanteissa tarpeen.
Jos
lukee tarkemmin loppupäätelmät ja miten rahaa tulevina vuosina
jaetaan, voi vetää johtopäätöksen, että tässä korjataan
edelleen myös eurokriisin aiheuttamia vaurioita.
EU-johtajat
pääsivät sopuun 1,8 tuhannen miljardin euron budjetista ja
koronapaketista, pääministeri Marin tyytyväinen lopputulokseen
On
aika aloittaa keskustelu tulevaisuuden unionista
Euroopan
unioni on viime vuosikymmenen aikana yhteistyöelimenä ottanut
vastaan lukuisia iskuja sisältä ja ulkoapäin. Sen
merkityksellisyys ja arvo on haastettu.
Tähän
haasteeseen on nyt aika vastata ja aloittaa laajat keskustelut siitä,
millaisen unionin me haluamme.
Haluammeko
kehittää sitä yhä tiiviimpään suuntaan, jossa päätökset
tehdään demokraattisesti enemmistöpäätöksillä ja kannamme
yhteisvastuuta Euroopasta vai jäämmekö tilaan, jossa
kansallisvaltiot joka kerta ottavat mittaa toisistaan.
Kolmaskin
vaihtoehto on ja se on rakenteiden purkaminen, jos ne eivät enää
kykene tuottamaan tulosta 27:n maan yhteisessä pöydässä.
Keskustan
Pekkarinen haukkuu Suomen EU-neuvottelutuloksen: ”Ei senttiäkään
lisää rahaa maataloudelle – ja kepulaiset hyppivät ilosta”
Hallituspuolue
keskustan europarlamentaarikko, moninkertainen ex-ministeri Mauri
Pekkarinen ei ymmärrä hehkutusta, että Suomen maaseutu olisi
saanut budjettineuvotteluissa lisää EU-rahaa.
– Saimme
maaseutupol. lisää runsaat 50 milj €/v ja al.pol. 14
milj/vuosi. Hehkutusta on riittänyt. Saimme piikkiimme
nettona 3,4 mrd €:n laskun, jonka lahjoitamme maille, joiden
talouden ennustetaan elpyvän nopeammin kuin S:n. Jäsenmaksuja
maksamme lisää 100 milj/v!, Pekkarinen kritisoi.
Pekkarinen
sanoo Iltalehdelle, että häntä ”tökkii neuvottelutuloksessa
aika moni asia”.
– Ihan
oma lukunsa on se, että nyt venytetään, vanutetaan, kierrellään
ja kaarrellaan sääntöjä, jotka EU itse määritellyt.
Sisäministerinä,
elinkeinoministerinä sekä kauppa- ja teollisuusministerinä
toimineen Pekkarisen mukaan nyt ”mennään uhkarohkeasti heikoille
jäille”. Hän muistuttaa niin sanotun Lissabonin sopimuksen
artiklasta 125, joka suorasanaisesti kieltää jäsenmaiden ja EU:n
yhteisvastuun toistensa veloista.
– Missä
menee raja tulevaisuudessa? Nyt kikkaillaan ulkopuolisen rahaston
kautta. Pohjoinen (Eurooppa) joutuu viimein
tulonsiirtounionin maksumieheksi.
Pekkarisen
mielestä EU:n budjetti- ja elpymispakettipäätös johtaa
”hasardimoraliteettiin” eli jatkossa EU:n jäsenmaat voivat olla
välittämättä EU:n taloussäännöistä, koska ne voivat odottaa
EU:n pelastavan ne talousvaikeuksista.
”Suomi
yritti surffailla”
Pekkarinen
ihmettelee, miksi Suomi ei liittynyt Tanskan, Ruotsin, Hollannin ja
Itävallan rinnalle kriittiseen rintamaan – nyt nämä maat saavat
EU:lta lähes neljän miljardin euron jäsenmaksupalautukset
hyväksyttyään neuvottelutuloksen.
– Ihmettelen
miksi Suomella ei ollut kanttia mennä mukaan ”neljän nuukan”
joukkoon. Suomi yritti surffailla siellä sun täällä ja teki
väärin kun ei lähtenyt nuivaan nelikkoon.
Suomi
on perinteisesti ollut Saksan kumppani EU:n sisäisissä väännöissä,
mutta Pekkarinen katsoo tilanteen eurooppalaisessa politiikassa
muuttuneen.
– Me
tarvitsemme kumppaneita. Suomi on perinteisesti seurannut
Saksaa. Mutta Eurooppa muuttunut – on tullut ja tulee uusia
blokkeja. Suomen täytyy irrottautua Saksan tiukasta liekasta.
Pekkarinen
laskee, että Saksan kanssa kaveeraamisen vuoksi
jäsenmaksupalautusten sijaan Suomi maksaa tällä sopimuskaudella
jäsenmaksuja noin sata miljoonaa lisäeuroa vuodessa.
– Ja
kepulaiset hyppivät ilosta kattoon saakka.
Tällä
kepulainen Pekkarinen viittaa monen keskustapoliitikon ja esimerkiksi
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK:n myönteisiin
kommentteihin pääministerin Marininkin iloitsemasta
neuvottelutuloksesta, jonka mukaan Suomi saa yhteensä puolen
miljardin euron ”kirjekuoren”, josta 400 miljoonaa euroa
suunnataan maaseudun kehittämiseen ja 100 miljoonaa harvaan asutun
maaseudun kehittämistukeen Itä- ja Pohjois-Suomessa.
– Plääplääplää,
Pekkarinen kommentoi.
– Nyt
on julkisuudessa ratsastettu maataloudella, mutta se ei saa
senttiäkään enemmän rahaa kuin tällä
ohjelmakaudella. Kannattaisi lukea ne paperit tarkemmin.
Kohta
rytisee
https://isokallio.blog/2020/07/21/kohta-rytisee/?fbclid=IwAR3jz-z60ZMczekER7jR96ibhYrxvARa_g9S14egEUKvTrgzExgEsW02U5Q
Johtuen
siitä, että vientimme on enimmiltään investointitavaroita, Suomi
ajautuu laskusuhdanteisiin jälkijunassa ja pääsee mukaan
noususuhdanteisiinkin jälkijunassa. Niin on tapahtunut jokaisessa
suhdannekäänteessä viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. On
outoa, ettei kukaan ole muistanut mainita pääministeri Marinille
asiasta. Vastuullinen pääministeri varautuisi laskusuhdanteeseen,
eikä kehuisi televisoissa sillä, että on ollut Brysselissä
lisäämässä suomalaisten veronmaksajien velkakuormaa kymmenellä
miljardilla eurolla. Sillä niinhän hän teki niin sanotuissa
koronaneuvotteluissa. Vaarallisinta pääministerin käytöksessä
oli se, että hän suostui siihen, että joku muu kuin vain Suomen
eduskunta saa kiristää suomalaisen työntekijän verotusta. Nyt kun
Marin avasi tuon Pandoran lippaan, kannattaa varautua siihen, että
etelän löysät siirtävät tulevaisuudessakin verokuormaansa
pohjoisemmaksi. Onhan se mukavampaa elä jonkun muun verorahoilla,
kuin maksaa itse veroja.
Marinin
hallituksen talouspolitiikka muistuttaa siis hölmöläisten
peitonjatkoa. Joka toimii niin pitkään, kun joku antaa meille
lainaa. Sen jälkeen talouspolitiikan sanelee tyhjän kassan
diktatuuri. Ja se ei ole kaunista katseltavaa. Vastuullinen hallitus
ryhtyisi toimiin jo tänään. Mutta mistä me saisimme sellaisen?
Perustietoa EU:sta
Historia
EU-asioiden käsittely
valtioneuvostossa
Musiikki
Särkyneitä toiveita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti