sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

TI 28.07.2020 Keskustan suuret virheet


Keskustan entinen puheenjohtaja Juha Sipiläkään ei kannata EU-maiden yhteistä velkaa eikä liittovaltiokehitystä.

  1. ns. pakolaisasiain hoito 2015, jolloin n. 32 000 maahantunkeutujaa päästettiin Suomeen kansainvälisten sopimusten vastaisesti
  2. mukaan meno Rinteen/Marinin vihervasemmistohallituksen asiankannattajaksi katkeran vaalitappion jälkeen (suuren epäluottamuksen jälkeen)
  3. Suomen vieminen Euroopan velkaunionin perustamiseen Marinin hallituksen asiankannattajana
  4. oikeusvaltion tuhoaminen
Keskustan entinen puheenjohtaja Sipiläkään ei hyväksy Marinin hallituksen toimintaa eli EU:n maiden yhteistä velkaa ja oikeusvaltiokehitystä. Keskusta on sekaisin kuin seinäkello. Keskusta on tehnyt neljä suurta virhettä, jotka vaikuttavat suomalaisten tulevaisuuteen järkyttävällä tavalla. Keskusta lähti vihervasemmiston aisankannattajaksi Rinteen hallitukseen. SDP voitti eduskuntavaalit valehtelemalla ja ammattiyhdistysliikkeen tukirahoilla, jotka oli saatu verottomasta asuntobisneksestä – siis varsin moraalittomalla ja oudolla menettelyllä. Keskusta mahdollisti ilmastovouhotuksen ja maahantunkeutumiset kansainvälisten sopimusten vastaisesti eli Schengenin ja Dublinin sopimusten vastaisesti. Noin 32 000 ns. pakolaisen maahantunkeutumisesta aiheutui laskelmien mukaan 3,2 miljardin euron vuosittaisen kustannukset. Suomalaiset köyhät jäivät nuolemaan näppejään kun uusi kulttuuri ja sen edustajat valtasivat Kelan ja Suomen. Myös kehtiysapu on saanut kohtuuttomat mittasuhteet jos kehitysapua mitataan tulosten perusteella.
Keskustan nykyisen puheenjohtajan Katri Kulmunin suurin virhe oli johdattaa Keskusta Marin hallituksessa Euroopan velkaunion perustamiseen. Sillä on äärettömän kauaskantoiset ja raskaat seuraukset Suomen veronmaksajille. Ei edes Juha Sipilä ole kannattanut velkaunioinia.

Juha Sipilä: yhteisestä velasta pitää järjestää kansanäänestys
Juha Sipilä valittiin Keskustan puheenjohtajaksi Rovaniemen puoluekokouksessa kesäkuussa 2012.
Yle uutisoi puoluekokousta edeltäneestä Politiikan toimittajien aamiaistapahtumasta, että kaikki puheenjohtajaehdokkaat (Tuomo Puumala, Juha Sipilä ja Paavo Väyrynen) ”ovat valmiita irrottamaan Suomen eurosta, jos niin sanotut eurobondit toteutetaan” (Yle Uutiset 5.6.2012).
Valintansa jälkeen Juha Sipilä toisti kantansa, että Suomessa tulee järjestää kansanäänestys, jos maamme on siirtymässä euromaiden yhteiseen velkaan. Hän sanoi olevan selvää, että ”suomalaiset ovat ikuisesti maksajia, jos myönteinen päätös tehdään” ( Savon Sanomat 21.6.2012).
Euroopan parlamentin vaaleihin valmistauduttaessa keväällä 2014 Juha Sipilä painotti, että Keskusta vastustaa eurobondeja eli yhteistä velkaa ja liittovaltiokehitystä (Helsingin Sanomat 14.4.2014) .
Eurovaalien edellä Sipilä vastusti muutoinkin vahvoin sanankääntein EU:n kehittämistä velkaunioniksi ja liittovaltioksi.
Helmikuun alussa 2014 Sipilä vaati Kaleva-lehden haastattelussa, että Suomessa pitää järjestää kansanäänestys jopa EU:sta eroamisesta, jos unioni siirtyy liittovaltion suuntaan.

TO 23.07.2020 Totuus EU-huijauksesta – suomalaiset veronmaksajat Ranskan ja Saksan pankkien pelastajiksi

Pääministeri Marinin tekemän elvytyssopimuksen velvoitteet sisältävät Suomen lainsäädännön alaan kuuluvia merkitykseltään todella huomattavia taloudellisia asioita.
Tässä on tuo pykälä, jota Marinin hallitus rikkoi:
”94 §Kansainvälisten velvoitteiden ja niiden irtisanomisen hyväksyminen
Eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös tällaisen velvoitteen irtisanomiseen.”

Elvytyspaketti olisi siis pitänyt suuren valiokunnan sijasta tuoda eduskunnan täysistunnon käsittelyyn, koska kysymys on valtion tulevien budjettien alijäämäisyydestä ja siten perustuslakiin kirjoitettujen kansalaisten perusturvaan liittyvien palveluiden turvaamisesta.Elvytyspaketin hyväksymisessä on ennen kaikkea kyse Suomen valtiosäännön rikkomisesta.
Sen lisäksi, että Marinin hallitus käveli perustuslakivaliokunnan yli, oli eduskunnalla ”hyväksyttäminen” tehty väärän perustuslain pykälän tulkinnalla eli perustuslain 96 §:n mukaan perustuslain 94 §:n sijasta.
Tästä syystä pääministeri Sanna Marinin toimet elpymisrahaston hyväksymisessä pitää viedä valtakunnanoikeuteen.

Oikeusvaltion tuhoamista osoittavat seuraavat teot: Pääministeri Rinne ja hallituskumppanit eivät olleet kiinnostuneita oikeusvaltiosta. Keskusta on ollut keskeisessä roolissa oikeusvaltion tuhoamisessa Katso:

Avoin kirje pääministeri Antti Rinteelle

Terve Juha

MA 30.12.2019 Pääministeri Sanna Marin


loppulausunto 2, jatko-osa

Tilinpäätös?

U20/4572

Esko Aho oli nuori ja kokematon pääministeri ja toimi presidentti Mauno Koiviston juoksupoikana järkyttävin seurauksin. Kysymyksessä on minun tulkintani mukaan valtiopetos.





Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset

SSP-sopimus

EU:n rahastosta on järjestettävä kansanäänestys

Valheita ja petoksia. Osa I

Valheita ja petoksia. Osa II

Valheita ja petoksia. Osa III

Elvytyspaketti täydellinen talouskatastrofi

Päivi Leino-Sandberg: Voiko EU tehdä mitä vain? Neuvoston oikeuspalvelun asemasta EU:n päätöksenteossa

Ekonomisti Tuomas Malinen: EU:n elpymisrahasto ei pelasta Suomen vientiä – se on lahjus Italian pitämiseksi eurossa

Euroopan velkaUnioni
https://www.vahtera.blog/post/euroopan-velkaunioni?fbclid=IwAR1bn_6ncR7dsTHSjQAQ-T9bfOnNoOqVC0AN3OOOXu1PLW4onNGyA8XN8Po


Tulonsiirto on tulonsiirto EU:n elpymisvälineessäkin
EU-sovusta lihava riita

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/artikkeli-1.1149594?fbclid=IwAR1sZIXmqDIaqyn48wGNZH7LKumWNCQdVBFY7CPEvjXH3Bdj-iHt3QMxFug

Wille Rydman: Eivät hallitukset voi tehdä mitä tahansa
  • Perustuslakivaliokunta antoi 12.6. yksimielisen lausuntonsa, jonka mukaan ”valtioneuvoston ei tule edellä esitetyistä valtiosääntöoikeudellisista syistä toimia EU-sääntelyn valmistelussa siten, että Suomi sitoutuisi edistämään tai hyväksymään unionin ehdotettua lainanottoa ja jäsenvaltion siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä. Valiokunta pitää edellä esitetyillä perusteilla kokonaisarvionaan perustuslain kannalta erityisen ongelmallisena tukivälineeseen liittyvää avustusmuotoista elpymisrahoitusta”.

– Kiinnostava yksityiskohta on sekin, että suuri valiokunta päätti olla kuulematta aiheesta vakioasiantuntijaansa, eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandbergiä, jonka kanta asiaa kohtaan tiedettiin hyvin kriittiseksi.


Kyösti Virrankoski ei hyväksyisi EU:n uutta elvytyspakettia: ”Onko tämä se EU, johon Suomi liittyi?”

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6bbbfbf1-5b18-4207-a3b1-353bced85d44?fbclid=IwAR2EKn01hlO_48os4ngQQ9L1D0jRZJYrxmV0XpzgEjpBOVD7xpgLsngMeLo


Mauri Pekkarinen: Toisten törsäilyjen ei pitänyt koitua maksettavaksi
Mikä muutti keskustan kannan? Katri Kulmuni torjui aiemmin EU:n yhteisen velanoton

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b793f020-d118-49ac-9928-3d213eff0d50?fbclid=IwAR2oXpGyNzip7uaXIG5xeAasDW38-zU6-aa7tZBSrirD3MZMHHbsPGQcdU0


Kommentti: EU:n suuri rahapaketti ei ole elvytystä, vaan lupaus pelastaa Italia
KAVERIN VEITSI KAVERIN KURKULLA

Kokoomus vaatii kaikkien puolueiden neuvotteluita EU:n elpymis­paketista – Orpo: Perustus­laki­valio­kunta arvioi pää­ministerin toimia


Vaaran vuosista ”vapaussotaan”

Liikaa virkamiehiä, liikaa palkkaa, liikaa valtaa, liikaa tuhlausta



Yleisesti voidaan sanoa, että jos totuus on ristiriidassa jonkin voimakkaan ryhmän etujen kanssa, se joko salataan tai vääristellään. Tämän vuoksi virallinen historiankirjoitus usein valehtelee. Euroopan Unionilla ja entisellä Neuvostoliitolla on paljon yhteistä. Kumpikaan ei ole syntynyt kansojen tahdosta, vaan molempien taustalla ovat olleet pienet eliittiryhmät. Euroopan Unionia perustellaan ”luonnollisella integraatioprosessilla” aivan kuten Neuvostoliittoa perusteltiin ”siirtymisellä kapitalismista sosialismiin”. Maastrichtin sopimus osoittaa selvästi, että Euroopan Unionista on tarkoitus kehittää Neuvostoliiton kaltainen keskusjohtoinen liittovaltio. Puheet ”itsenäisten valtioiden liitosta” ovat valhetta.
Vaikka tällä hetkellä EU:n jäsen valtiot vaikuttavat muodollisesti itsenäisiltä, ne eivät ole itsenäisiä enää vuosituhannen vaihteessa. (Huom. kirja on kirjoitettu v. 1994). Vaikka nykyään EU:n vastustajia ei suljeta keskitysleirihin, niin sen jälkeen kun EU:n omat poliisivoimat ja armeija on perustettu, EU tulee käsittelemään vastustajiaan aivan kuten mikä tahansa suurvalta. Diktatorista suurvaltaa kun ei voi perustaa ilman keskitysleirejä ja kidutuskammioita. Tämän historia todistaa. Keskistysleirit voivat tietenkin olla aivan uudentyyppisiä: esim. ihmisten käsittely psyykeen vaikuttavilla aineilla korvaa piikkilangat eikä varsinaisia leirejäkään tarvita.
EU:sta kehittyy Neuvostoliiton kaltainen diktatuuri. Sen voi huomata jokainen, joka vaivautuu lukemaan Maastrichtin sopimuksen. Siinä puhutaan tulevasta europoliisista, joka erehdyttävästi muistuttaa Neuvostoliiton pelättyä KGB:tä.
Tohtori Karl Steinhauser kuvaa kirjassaan erinomaisesti, kuinka Itävallan monet johtavat poliitikot ovat uskomattomalla tavalla ryhtyneet luovuttamaan isänmaataan uuden tulevan suurvallan eli EU:n vallanpitäjille. Samoin hän kuvaa joukkoviestinnän osuutta tähän. Aivan vastaavanlainen ilmio tapahtuu tämän päivän Suomessa: poliittinen eliitti on tekemässä ilmiselvää valtiopetosta silmääkään räpäyttämättä. Sillä valtiopetoshan se on, jos valtiovalta siirretään ilman perustuslain mukaisia säätämisjärjestelyjä valtakunnan ulkopuolelle. Jos Suomi liittyy Euroopan Unioniin, niin muutaman vuoden kuluttua enemmistö suomalaisista haluaa siitä irtautua. Mutta se ei ole enää mahdollista! Euroopan Unioni ei ilman sotaa luovu Suomen kaltaisesta metsä- ja vesistöaarteesta.
Tohtori Ilkka Hakalehto on kahdessa erinomaisessa kirjassaan kuvannut Suomen tilannetta suhteessa Euroopan Unioniin: Itsenäisyys vaarassa (Huhmari 1993) ja Epäluottamuslause halllituksen EU-politiikalle (Hankasalmi 1994). Jälkimmäisessä teoksessaan Hakalehto toteaa: ”Mikäli Suomi liitettäisiin perustuslain vastaisesti Euroopan Unioniin, on kansalla päästäkseen takaisin isännäksi omaan maahansa edessään oikeus- ja itsenäisyystaistelu samoin kuin 1900-luvun alussa.” Tällä Hakalehto tarkoittaa lähinnää sitä, että vuoden 1995 eduskuntavaaleissa valittu uusi eduskunta voisi kumota edellisen eduskunnnan, presidentin ja hallituksen tekemän päätöksen Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin.
Käynnissä olevaa ”Euroopan integroitumista” perustellaan nykyisin useimmiten taloudellisilla seikoilla. Puhutaan siitä, kuinka ”talouselämän kansainvälistyminen vaatii laajempaa kansainvälistä yhteistyötä” ja kuinka ”Euroopan integraatio kiihdyttää talouskasvua ja hyvinvoinnin lisääntymmistä EU-maissa”. Samalla varoitetaan ”integraariokehityksen” ulkopuolelle jäämisestä maalaamalla uhkakuvia ”albanisoitumisesta” ts. poliittisesta ja taloudellisesta syrjäytymisestä seä taloudellisen kehityksen taantumisesta. Tällaiset puheet ovat naurettavia.
Psykoligina tiedän hyvin, että ihmistä ohjaavat voimat ovat monenlaisia, kirjoittaa tohtori Steainhauer. Useimmille ihmisille henkilökohtainen taloudellinen etu on määräävä. On myös ihmisiä, joilla poliittinen tai uskonnollinen vakaus ovat tärkeämpiä kuin henkilökohtainen taloudellinen etu. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin verraten vähän.
Jotta voisi ymmärtää maailmanpolitiikkaa, täytyy perehtyä joukkoviestinnän maailmaan. Joukkoteidostuvälineet muotoilevat puolestamme maailmankuvaamme ja kertovat sitten, mitä meidän tulisi tuosta ajatella. Lähes kaiken mitä tiedämme – tai luulemme tietävämme – tapahtumista naarustomme ja tuttavapiirimme ulkopuolla, me opimme sanomalehdistä, aikakausilehdistä, radiosta ja televisiosta. Uutistenlukijain sanavalinnat, äänensävy ja kasvonilmeet – kaikki nämä asiat vaikuttavat huomaamattomasti ja silti voimakkaasti tapaan, jolla me tulkitsemme näkemäämme tai kuulemaamme. Useimmat ihmiset eivät lainkaan huomaa, että heitä manipuloidaan. Mielipiteitä muokkaavien tiedotusvälineiden valta on järkkymätön. Juuri joukkoviestintä on se mahtava ase, jolla vapaamuuratit yrittävät saada ihmiset näkemään Euroopan Unionin turvallisena Euroopan kansojen vapaana liittona. Kaikki viittaa siihen, että siitä tulee Neuvostoliiton kaltainen kansojen vankila.
Mummon ryöstäjä on helppo tuomita niin oikeuslaitoksessa kuin yleisessäkin mielipiteessä. Mutta kun koko kansa ja kansakunta ryöstetään, ei ole olemassa järjestelmää, joka tuomion langettaisi. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Suomea. Suomea on tällä vuosikymmenellä (1990-luvulla) ryöstetty nopeammin kuin yhtäkään toista kansakuntaa kirjoitetun historian aikana. Silti mikään järjestelmä ei ole puuttunut tähän toimintaan. Useimmat suomalaiset eivät ole edes huomanneet sitä, että heidän isänmaansa on ollut jo vuosia systemaattisen ryöstön kohteena. Tämä alkoi vuonna 1987, kun Suomen Pankki vapautti pääomien maastaviennin. ETA-sopimus varmisti, että ryöstövoi jatkua.
Suomi oli 80-luvn puolivälissä rikas maa. Täällä oli maa- ja vesialueita yli seitsemän hehtaaria jokaista kansalaista kohti. Oli maailman parhaisiin lukeutuva tie- ja tietoliikenneverkosto. Teollisuuden tuotantolaitokset olivat ajanmukaisia ja raaka-aineiden sekä energian saanti turvattua. Muutamassa vuodessa elintasomme on laskenut merkittävästi, sosiaaliturvamme on heikentynyt ja koulutusmäärärahoja on vähennetty. Infrastruktuurimme rapistuu hoiden puutteessa. Kansa köyhtyy ennätysvauhtia.


Lähdeaineisto: Dr. Karl Steinhauser EU – huomispäivän super-Neuvostoliitto ISBN 951-97105-0-7

Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)