Aurinko nousi aamulla 03.20 ja laskee 23.37. Päivän pituus 20 tuntia 17 minuuttia. Päivän lämpötila +14 C -+19 C. Selkeää ja poutaa. Tuulen suunta idästä ja tuulen voimakkuus 2 m/s.
Terveystietoni: Paino 94.9 kg. Veren sokeri 8.1. Verenpaine 120/76 ja pulssi 60.
Herkkukievari &Putiikki, Himanka
https://www.youtube.com/watch?v=kjzY1R8D7lU
Kalajoella YLE-tapahtuma 1.7. 2025
https://www.youtube.com/watch?v=_p3hctDUmJk&t=14s
Päiväretki Maakallaan - Terveisiä Kalajoelta
https://www.youtube.com/watch?v=oTEegYtEegM
Pyhäjoen Annalan museosta varastettiin tuhansien eurojen rahakokoelma – arvokkaimmat 1700-luvulta
Pyhäjoella sijaitsevaan Annalan museoon murtauduttiin myöhään maanantai-iltana.
Murtautujat olivat rikkoneet Cannelinin talon ikkunan ja löytäneet porstuakamarissa sijaitsevan lasivitriinin rahakokoelmineen. Varkaat olivat vieneet suurimman osan rahoista.
Kokoelmassa on niin suomalaisia kuin ulkomaisia rahoja pääosin 1800-luvun lopulta nykypäivään. Arvokkaimpia ovat 1700-luvun alun kaksi kupariplootua, jotka on löydetty Pyhäjoen Parhalahdelta pellosta 1970-luvulla.
Pyhäjoen kirjasto- ja kulttuurijohtaja Heikki Lahnaojan mukaan rahakokoelman rahallista arvoa on hyvin vaikea arvioida, mutta kyse on tuhansista euroista.
Koiviston konklaavi
https://www.jormajaakkola.fi/koiviston-konklaavi
Berliinin Valloitus | Führerin Viimeinen Päivä Kolmannen Valtakunnan Sydämessä
https://www.youtube.com/watch?v=50Si4zFz6QM
Berliinin Valloitus | Führerin Viimeinen Päivä Kolmannen Valtakunnan Sydämessä Huhtikuun puolivälissä 1945 kaikki romahti. Seelowin kukkuloilla Saksan puolustus oli äärirajoillaan. Heinrici pyysi vetäytymistä, mutta Berliinistä tuli käsky vastustaa. Samaan aikaan Neuvostoliiton panssarivaunut jatkoivat etenemistä. Berliini oli vain seitsemänkymmenen kilometrin päässä ja käyttäytyi kuin rintama olisi yhä kaukana. Mutta se oli jo ovella. Hallinnon sisällä jokainen teki parhaansa: Himmler liikkui omillaan, Goebbels painosti, ettei kukaan antautuisi, Speer yritti pelastaa sen vähän, mitä oli jäljellä. Kukaan ei tiennyt, kuka oli johdossa. Käskyt saapuivat myöhässä tai olivat ristiriitaisia. Monilla kaduilla ei ollut enää ketään antamassa käskyjä. Berliini seisoi yhä, mutta jotain sen sisällä oli jo särkynyt. Miten Kolmannen valtakunnan viimeiset päivät elettiin? VAROITUS: Tämä kanava ei salli minkäänlaista syrjintää eikä ääripoliittisia ideologioita. Ainoa tarkoituksemme on kouluttaa ja rikastuttaa katsojiemme tietämystä historiasta ja menneisyydestä esittämällä faktat objektiivisesti ja kunnioittavasti. Sitoudumme tarjoamaan sisältöä, joka perustuu historialliseen totuuteen, edistämättä mitään ideologista agendaa tai antamatta tilaa vihapuheelle tai suvaitsemattomuudelle.
MM-SUUNNISTUS KUOPIO
Miesten keskimatka, tulokset
1. Eirik Langedal Breivik NOR 33.42
2. Kasper Harlem Fosser NOR 34.16
3. Anton Johansson SWE 34.49
4. Matthias Kyburz SUI 34.50
5. Miika Kirmula FIN 35.24
6. Gustav Bergman SWE 35.30
7. Mathieu Perrin FRA 35.55
8. Max Peter Bejmer SWE 36.17
9. Lukas Liland NOR 36.34
9. Daniel Hubmann SUI 36.34
11. Lucas Basset FRA 36.39
12. Topi Syrjäläinen FIN 36.44
13. Fabian Aebersold SUI 36.55
14. Jorgen Baklid NOR 36.58
Eetu Savolainen FIN 37.00
Naisten keskimatka, tulokset
1. Tove Alexandersson SWE 33:17
2. Sanna Fast SWE 34:19
3. Hanna Lundberg SWE 35:43
4. Andrine Benjaminsen NOR 36:50
5. Simona Aebersold SUI 36:57
6. Natalia Gemperle SUI 37:17
7. Marika Teini FIN 37:30
7. Evely Kaasiku EST 37:30
9. Ida Haapala FIN 37:33
10. Aleksandra Hornik POL 37:46
11. Venla Harju FIN 37:47
12. Pia Young Vik NOR 38:31
13. Marie Olaussen NOR 39:26
14. Sara Hagstrom SWE 39:30
15. Cecile Calandry FRA 39:34
Kalajoen markkinakapina - esimerkki mielivallasta
Janne Siipolan muotokuvan ja Kalajoen Nuorisoseuran on maalannut taiteilija Markku Hakola
Kalajoen Nuorisoseuran pienoismallin on rakentanut puuseppä Leo Takalo
Valokuva Kalajoen Nuorisoseurasta
Kalajoen Nuorisoseura on eräs maamme tunnetuimpia ja toiminnaltaan menestyksellisimpiä nuorisoseuroja. Se perustettiin huhtikuun 2. päivänä 1894. Silloin pitäjässä oli vain kaksi kansakoulua, Pohjankylässä ja Tyngällä. Seuran alullepanija oli farmaseutti Allan Gran, joka toimi myös perustamiskokouksen puheenjohtajana. Perustetulle seuralle ei kuitenkaan ollut helppo saada pysyvää vetäjää. Aluksi esimieheksi valittiin Johan Niemelä, joka muutaman päivän jälkeen vaihdettiin Aksel Mäntyseen. Tämä kuitenkin erotettiin jo runsaan kuukauden kuluttua rettelöinnin vuoksi. Tilalle valittiin värjäri Johan Pahikainen. Alkuaikojen sihteerinä oli Vikke Östman.
Ensimmäiset
toimitilat seura sai vuokraamalla värjäri Foorsbergin rakentaman
Pahikaisen talon Kalajoen Sillankorvassa. Pahikainen asetti kuitenkin
tiukat säännöt, joiden mukaan rivoudet ja epäsiveellinen elämä
talossa oli kiellettyä, eikä tanssia saanut jatkaa iltakymmenen
jälkeen.
Aluksi seruan toiminta oli monipuolista ja jäseniä
liittyi perustamisvuonna peräti 208. Seuralle avattiin välittömästi
perustamisen jälkeen ensimmäinen lukutupa, jota ryhtyi hoitamaan
Herman
Naatus,
ja siihen tilattiin Pyrkijä, Louhi, Uusi Savo, Pohjalainen, Uusi
Kuvalehti, Uusi Suometar ja Päivälehti. Lainakirjasto syntyi myös
ensi vuotena ja siitä vastasi Siivert Ventelä. Niinikään
toimitettiin käsinkirjoitettuna Vesa-seuralehteä, jonka
toimittajana oli Jaakko
Lankila.
Laulukuorokin aloitti toimintansa jo muutaman viikon kuluttua
perustamisen jälkeen ja sen johtajaksi tuli A.
Mäntylä.
Sen toiminta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Kun vielä mainitaan,
että saman vuoden joulukuussa toimintansa käynnistänyttä
voimistelu- ja urheiluosastoa johti 3-vuotisen sotaväen käynyt hyvä
voimistelija Vihtori
Östman,
niin voi todeta, että uudessa seurassa olivat edustettuina lähes
kaikki alkuaikojen nuorisoseurojen toimintamuodot.
Kalajoen
nuorisoseuran alkuinnostusta kesti vain hieman toista vuotta, sillä
seura nukahti jo kesällä 1895. Uudelleen toiminta virisi
heinäkuussa 1902. Etelä-Suomesta paikkakunnalle muuttaneen
kivityöntekijä Aaron
Lappalaisen henkiin
herättämänä. Lappalainen valittiin seuran puheenjohtajaksi,
varapuheenjohtajaksi kiertokoulunopettaja Helena
Wentelä,
kirjuriksi uittopomo Oskari
Kärjä,
varakirjuriksi Hilma
Wentelä,
rahastonhoitajaksi kauppias Kustaa
Rahko ja
muiksi johtokunnan jäseniksi Dany
Lankila, Iivari Vuorinen ja
E.
Torvi.
Nyt vuokrattiin toimitilat Leander
Untiselta 10
markan kuukausivuokralla, mutta kun talossa ilmeni tulirokkoa, niin
uudeksi seurantaloksi vuokrattiin jo seuraavana vuoden alussa
Sillanpään talo. Tästä talosta tulikin sitten seuran
pitkäaikainen koiti, sillä jo samana vuonna se ostettiin omaksi ja
uusitiin Nestori
Hailan piirustsen
mukaan.
Seuran
toimnta käynnistyi 1902 jälkeen monipuolisena. Laulukuoroa ryhtyi
1905 johtamaan kanttori Julius
Jalkanen,
jonka johdolla aloitti toiminnan myös torvisoittokunta 1906. Puhuja-
ja keskusteluseura syntyi 1903 ja sitä vetivät Sanfrid
Ojala ja
rouva Hersten.
Myös näytelmätoiminta käynnistettiin ja siitä tuli eräs seuran
vahvimpia toimintamuotoja.
Suurta kesäjuhlaa Kalajoen
nuorisoseura vietti 28 ja 29 päivänä heinäkuuta 1903.
Kokkola-lehden mukaan ohjelmassa esiintyi myäs Oulun palokunnan
torvisoittokunta ja lisäksi oli köörilaulua, juhlapuhe,
kansantanssia, esitelmä, seuralehti ja "urheiluilta usiamman
laisia". Juhlapuhujana oli opettaja Samppa
Luoma ja
toisena puhujana Kalajoelta kotoisin oleva Lohjan Nummen koulun
opettaja Kristiina
Ojala.
Ensimmäisen juhlapäivän iltana esitetiin jo aikaisemmin esitetty
näytelmä "Ei sovintoa ennen uhria" ja toisena iltana
"Roinilan talossa". Jälkimmäinen näytelmä jouduttiin
esittämään kaksi kertaa, sillä "kansaa näet oli niin paljon
etteivät mahtuneet yhdellä kerralla näytöshuoneeseen.",
kuten lehti kertoo. Loppulause lehden uutisessa oli myönteinen:
"Kansan käytöstä voisi sanoa erinomaisen siivoksi.
Pienintäkään häiriötä ei tapahtanut. Miehiä oli, saapi sanoa,
ympäri Suomenmaata, jos minkä ammattilaista, kun on niissa seudun
iin paljon ettei koskaan ennen tukkein uittokin takia ja kosken
perkkareita ym. mutta kaikissa vallitsi yhdenlainen juhlakäytös
kuin heillä olisi ollut yhden miehen mielikin.
Keski-Pohjanmaalle
perustettuun keskusseuraan Kalajoen nuorisoseura liittyi vuonna 1918.
Silloin Kalajoen nuorisoseuran jäsenmäärä oli 161. Seuran
puheenjohtajana tulloin oli opettaja Janne
Haapoja,
kirjurina Frans
Björnström ja
kirjallisuusasiamiehenä Tyyne
Niemelä.
Kalajoen
nuorisoseurasta kehittyi 1920- ja 1930-luvulla maakunnan huomattavin
nuorisoseura, jolla oli myös vahvaa taloudellista toimintaa. Myös
seuran musiikki- ja näytelmatoimnta on kautta vuosikymmenien ollut
voimakasta ja korkeatasoista. Kalajoen kuoro ja soittokunta olivat
usein esiintymässä Keski-Pohjanmaan maakuntajuhlissa ja Kalajoki
oli useita kertoja sekä maakunnallisten että valtakunnallisten
tapahtumien järjestelypaikkakuntana.
Kalajoen Metsäkylän
nuorisoseura perustettiin pitäjän toisena seurana vasta niin
myöhään kuin 1916.
Janne
Siipola toimi
Kalajoen nuorisoseuran toiminnanjohtajana. Asevelvollisuuden
suoritettuaan hän työskenteli Kalajoella Orellin leipomossa
siirtyen sitten Kalajoen nuorisoseuran leipomoon, jossa hän
työskenteli yli 30 vuotta. Kalajoen nuorisoseuran esimieheksi hänet
valittiin ensi kerran 1921 ja muutamia välivuosia lukuunottamatta
hän hoiti tätä tehtävää vuoteen 1950, jolloin hänet valittiin
seuran toiminnanjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän oli kuusi
vuotta.
Kalajoen nuorisoseura oli Janne
Siipolan aikana
yksi koko maan vahvimpia seuroja, jolla oli myös tuloksellista
liiketoimintaa. Seuran leipmo-, kahvila- ja matkahuoltotoiminta sekä
jonkin aikaa myös nuorisoseuran elokuvateatteri oli sotavuosia
lukuunottamatta Janne
Siipolan eli
Seuran-Jannen osaavissa käsissä. Janne osallistui myös henkisiin
harrastuksiin, joista erityisesti musiikki- ja näytelmätoiminta
olivat hänelle läheisiä. Janne esiintyi lukuisissa näytelmissä
keskeisissä rooleissa ja hän toimi myös näytelmien ohjaajana.
Seuran-Janne
on jäänyt lukemattomien nuorten muistiin valoisana ja toimekkaana
Kalajoen nuorisoseuran toimihenkilönä, jolta sujui niin käytännön
tehtävät kuin monipuolinen aatteellinenkin toiminta. Ystävällinen
ja iloinen hymy kasvoillaan hän loi ympärilleen hyvää mieltä,
tarttui tarmokkaasti tehtäviin ja vei ne määrätietoisesti lävitse
yhteiseksi hyväksi.
Kalajoella oli vahva nuorisoseura
Kalajoen Nuorisoseura on eräs maamme tunnetuimpia ja toiminnaltaan menestyksellisimpiä nuorisoseuroja. Se perustettiin huhtikuun 2. päivänä 1894. Silloin pitäjässä oli vain kaksi kansakoulua, Pohjankylässä ja Tyngällä. Seuran alullepanija oli farmaseutti Allan Gran, joka toimi myös perustamiskokouksen puheenjohtajana. Perustetulle seuralle ei kuitenkaan ollut helppo saada pysyvää vetäjää. Aluksi esimieheksi valittiin Johan Niemelä, joka muutaman päivän jälkeen vaihdettiin Aksel Mäntyseen. Tämä kuitenkin erotettiin jo runsaan kuukauden kuluttua rettelöinnin vuoksi. Tilalle valittiin värjäri Johan Pahikainen. Alkuaikojen sihteerinä oli Vikke Östman.
Ensimmäiset
toimitilat seura sai vuokraamalla värjäri Foorsbergin rakentaman
Pahikaisen talon Kalajoen Sillankorvassa. Pahikainen asetti
kuitenkin tiukat säännöt, joiden mukaan rivoudet ja
epäsiveellinen elämä talossa oli kiellettyä, eikä tanssia
saanut jatkaa iltakymmenen jälkeen.
Aluksi seruan toiminta oli
monipuolista ja jäseniä liittyi perustamisvuonna peräti 208.
Seuralle avattiin välittömästi perustamisen jälkeen ensimmäinen
lukutupa, jota ryhtyi hoitamaan Herman
Naatus,
ja siihen tilattiin Pyrkijä, Louhi, Uusi Savo, Pohjalainen, Uusi
Kuvalehti, Uusi Suometar ja Päivälehti. Lainakirjasto syntyi myös
ensi vuotena ja siitä vastasi Siivert Ventelä. Niinikään
toimitettiin käsinkirjoitettuna Vesa-seuralehteä, jonka
toimittajana oli Jaakko
Lankila.
Laulukuorokin aloitti toimintansa jo muutaman viikon kuluttua
perustamisen jälkeen ja sen johtajaksi tuli A.
Mäntylä.
Sen toiminta jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Kun vielä mainitaan,
että saman vuoden joulukuussa toimintansa käynnistänyttä
voimistelu- ja urheiluosastoa johti 3-vuotisen sotaväen käynyt
hyvä voimistelija Vihtori
Östman,
niin voi todeta, että uudessa seurassa olivat edustettuina lähes
kaikki alkuaikojen nuorisoseurojen toimintamuodot.
Kalajoen
nuorisoseuran alkuinnostusta kesti vain hieman toista vuotta, sillä
seura nukahti jo kesällä 1895. Uudelleen toiminta virisi
heinäkuussa 1902. Etelä-Suomesta paikkakunnalle muuttaneen
kivityöntekijä Aaron
Lappalaisen henkiin
herättämänä. Lappalainen valittiin seuran puheenjohtajaksi,
varapuheenjohtajaksi kiertokoulunopettaja Helena
Wentelä,
kirjuriksi uittopomo Oskari
Kärjä,
varakirjuriksi Hilma
Wentelä,
rahastonhoitajaksi kauppias Kustaa
Rahko ja
muiksi johtokunnan jäseniksi Dany
Lankila, Iivari Vuorinen ja
E.
Torvi.
Nyt vuokrattiin toimitilat Leander
Untiselta 10
markan kuukausivuokralla, mutta kun talossa ilmeni tulirokkoa, niin
uudeksi seurantaloksi vuokrattiin jo seuraavana vuoden alussa
Sillanpään talo. Tästä talosta tulikin sitten seuran
pitkäaikainen koiti, sillä jo samana vuonna se ostettiin omaksi ja
uusitiin Nestori
Hailan piirustsen
mukaan.
Seuran
toimnta käynnistyi 1902 jälkeen monipuolisena. Laulukuoroa ryhtyi
1905 johtamaan kanttori Julius
Jalkanen,
jonka johdolla aloitti toiminnan myös torvisoittokunta 1906.
Puhuja- ja keskusteluseura syntyi 1903 ja sitä vetivät Sanfrid
Ojala ja
rouva Hersten.
Myös näytelmätoiminta käynnistettiin ja siitä tuli eräs seuran
vahvimpia toimintamuotoja.
Suurta kesäjuhlaa Kalajoen
nuorisoseura vietti 28 ja 29 päivänä heinäkuuta 1903.
Kokkola-lehden mukaan ohjelmassa esiintyi myäs Oulun palokunnan
torvisoittokunta ja lisäksi oli köörilaulua, juhlapuhe,
kansantanssia, esitelmä, seuralehti ja "urheiluilta usiamman
laisia". Juhlapuhujana oli opettaja Samppa
Luoma ja
toisena puhujana Kalajoelta kotoisin oleva Lohjan Nummen koulun
opettaja Kristiina
Ojala.
Ensimmäisen juhlapäivän iltana esitetiin jo aikaisemmin esitetty
näytelmä "Ei sovintoa ennen uhria" ja toisena iltana
"Roinilan talossa". Jälkimmäinen näytelmä jouduttiin
esittämään kaksi kertaa, sillä "kansaa näet oli niin
paljon etteivät mahtuneet yhdellä kerralla näytöshuoneeseen.",
kuten lehti kertoo. Loppulause lehden uutisessa oli myönteinen:
"Kansan käytöstä voisi sanoa erinomaisen siivoksi.
Pienintäkään häiriötä ei tapahtanut. Miehiä oli, saapi sanoa,
ympäri Suomenmaata, jos minkä ammattilaista, kun on niissa seudun
iin paljon ettei koskaan ennen tukkein uittokin takia ja kosken
perkkareita ym. mutta kaikissa vallitsi yhdenlainen juhlakäytös
kuin heillä olisi ollut yhden miehen mielikin.
Keski-Pohjanmaalle
perustettuun keskusseuraan Kalajoen nuorisoseura liittyi vuonna
1918. Silloin Kalajoen nuorisoseuran jäsenmäärä oli 161. Seuran
puheenjohtajana tulloin oli opettaja Janne
Haapoja,
kirjurina Frans
Björnström ja
kirjallisuusasiamiehenä Tyyne
Niemelä.
Kalajoen
nuorisoseurasta kehittyi 1920- ja 1930-luvulla maakunnan huomattavin
nuorisoseura, jolla oli myös vahvaa taloudellista toimintaa. Myös
seuran musiikki- ja näytelmatoimnta on kautta vuosikymmenien ollut
voimakasta ja korkeatasoista. Kalajoen kuoro ja soittokunta olivat
usein esiintymässä Keski-Pohjanmaan maakuntajuhlissa ja Kalajoki
oli useita kertoja sekä maakunnallisten että valtakunnallisten
tapahtumien järjestelypaikkakuntana.
Kalajoen Metsäkylän
nuorisoseura perustettiin pitäjän toisena seurana vasta niin
myöhään kuin 1916.
Janne
Siipola toimi
Kalajoen nuorisoseuran toiminnanjohtajana. Asevelvollisuuden
suoritettuaan hän työskenteli Kalajoella Orellin leipomossa
siirtyen sitten Kalajoen nuorisoseuran leipomoon, jossa hän
työskenteli yli 30 vuotta. Kalajoen nuorisoseuran esimieheksi hänet
valittiin ensi kerran 1921 ja muutamia välivuosia lukuunottamatta
hän hoiti tätä tehtävää vuoteen 1950, jolloin hänet valittiin
seuran toiminnanjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän oli kuusi
vuotta.
Kalajoen nuorisoseura oli Janne
Siipolan aikana
yksi koko maan vahvimpia seuroja, jola oli myös tuloksellista
liiketoimintaa. Seuran leipmo-, kahvila- ja matkahuoltotoiminta sekä
jonkin aikaa myös nuorisoseuran elokuvateatteri oli sotavuosia
lukuunottamatta Janne
Siipolan eli
Seuran-Jannen osaavissa käsissä. Janne osallistui myös henkisiin
harrastuksiin, joista erityisesti musiikki- ja näytelmätoiminta
olivat hänelle läheisiä. Janne esiintyi lukuisissa näytelmissä
keskeisissä rooleissa ja hän toimi myös näytelmien ohjaajana.
Seuran-Janne
on jäänyt lukemattomien nuorten muistiin valoisana ja toimekkaana
Kalajoen nuorisoseutan toimihenkilönä, jolta sujui niin käytännön
tehtävät kuinmonipuolinen aatteellinenkin toiminta. Ystävällinen
ja iloinen hymy kasvoillaan hän loi ympärilleen hyvää mieltä,
tarttui tarmokkaasti tehtäviin ja vei ne määrätietoisesti
lävitse yhteiseksi hyväksi.
Niin sanottu Kalajoen kapina
aiheutti Janne
Siipolassasyvän
masennuksen ja hän muutti 1956 Helsinkiin toiminen Maalaisten
maitokeskuksen leipurina. Janne Siipola kuoli 12.3.1973.
Kalajoella
”kapinoitiin” markkinatansseissa vuonna 1953. Kapina oli siitä
ihmeellinen, ettei siinä kuollut kukaan, eikä edes haavoittunut.
Verentippaa ei vuotanut, eikä nyrkkiä kovempaa asetta käytetty.
Virkakunnan puolella menetykset olivat sellaiset, että poliisiauton
ovi vaurioitui runsaan sadan markan edestä. Kapinallisten puolella
yksi kapinoitsijoista repi pakoon juostessaan housunsa piikkilankaan.
Vahingot olivat erittäin pienet, mutta pelissä oli paljon
arvokkaampaa, nimittäin poliisiviranomaisten arvovalta ja
loukkaamattomuus.
Tapahtumien
kulku
Lokakuussa
1953 tanssittiin Kalajoen Nuorisoseurantalossa markkinoita. Tähän
tilaisuuteen oli saapunut muutamia nuoria jonkin verran humalassa ja
tämän vuoksi paikallisen poliisin kerrotaan kehoittaneen yhtä
poikaa lähtemään kotiinsa. Jonkin väärinkäsityksen vuoksi
ryhtyi toinen paikalla järjestystä valvova Liikkuvan poliisin
konstaapeli toimittamaan miestä autoon. Syntyi sanaharkka, johon
samassa yhtyi uusia ja uusia ihmisiä, ja pian heiluivat nyrkit,
kertoi Suomen Kuvalehti helmikuussa 1954.
Iltamayleisön mielestä
tilaisuudessa olleiden poliisien toiminta ns. hengen haistaminen, oli
pikkutarkkaa ja korostetusti virkaintoista. Poliisin mielestä
nuorukaiset olivat humalassa ja esiintyivät häiritsevästi.
Nuorukaiset olivat aivan vastakkaista mieltä. Poliisit lähtivät
viemään erästä nuorta autoon. Autoon vietäessä mies löi toista
konstaapelia väkijoukon vaatiessa miestä päästettäväksi irti.
Poliisi löi vastaan, mutta osui sivulliseen. Poliisi pyrki viemään
nyt myös tämän sivullisen poliisiautoon.
Yleisön
myötätunto kallistui nuorten miesten puolelle. Nuori mies osoitti
nimittäin mieltään poliiseille huutamalla suoraa huutoa, että
häntä on lyöty syyttä. Huudon innoittama väkijoukko miehiä
piiritti poliisiauton eräiden riistäessä pidätetyt haltuunsa ja
toisten nostaessa autonperää niin, ettei auto päässyt heti
liikkeelle.
Poliisit joutuivat poistumaan paikalta – ei
kuitenkaan aivan paonomaisesti, mutta melkein. Salissa oli juuri
tanssittu hikinen markkinapolkka, monisatapäinen yleisö työntyi
ulos vilvoittelemaan ja joutui yllätyksekseen toteamaan
tapahtumaa.
Kun poliisit hetken kuluttua palasivat lisävoimien
kanssa, väki oli jo hajaantunut ja tanssi jatkui. Ryhtyessään
palauttamaan kolauksen saanutta arvovaltaansa, virkakunta alkoi
toimia ponnella ja ahkeruudella. Tämä oudoksutti, eikä asiaa
onnistuttu selvittämään siten, että se oli tyydyttänyt
tavallisen kansan oikeustajua. Välikohtaus tapahtui lokakuun
alkupäivinä ja luultiin, että asia hautautuisi hiljaisuuteen.
-
Toiset väittävät Liikkuvan Poliisin konstaapeli Vähäahon
lyöneen
ensin, toiset taas väittävät poliisin alkuun joutuneen lyönnin
kohteeksi. Paikalle osuivat myös serkukset Janne
Siipola ja
Joni
Ojala-Siipola,
jotka koettivat auttaa poliiseja järjestyksen palauttamisessa. He
kuitenkin havaitsivat, että tilanne oli kehittynyt jo niin pitkälle,
että viranomaiseten arvovallalle olisi parhaaksi vetäytyä
paikalta, tämän he poliiseille kantanaan siinä kiireessä
ilmoittivatkin koettaen samalla rauhottaa yleisöä ja rähäkän
osanottajia.
Ankarat
tuomiot
Nimismies
Yrjö
Närhinen joutui
suorittamaan tutkinnat sen vuoksi, että sisäministeriöstä oli
tullut vaatimus selvittää, mistä johtuu 112 markan suuruiset
poliisiauton oven korjauskulut.
Joulukuun alussa pojat vietiin
tutkintavankeuteen Oulun lääninvankilaan. Tämä kesti kuukauden
päivät ja sitten tapaukseen päätettiin soveltaa lainkohtaa, missä
puhutaan kapinasta.
Varsinaista kapinajuttua käsiteltiin Kalajoen
käräjäkunnan välikäräjillä 7-8.1.1954. Syyttäjänä toimi
läänin apulaispoliisitarkastaja Tapani
Linna.
Tuomarina oli hovioik.auskultantti Matti
Valanne Helsingistä.
Kapinasta
syytetyt ja heidän tuomionsa:
Myllylä,
Antti Felix s.2.7.26
kuritushuonetta
Myllylä,
Veikko Johannes s.
14.1.24 kuritushuonetta
Alho,
Pauli Sulevi s.2.6.31
kuritushuonetta
Alho,
Heikki Olavi s.
7.4.33 kuritushuonetta
Rahkola,
Aaro Matti s.
29.2.20 kuritushuonetta
Ojala,
Juho Joona "Joni" s.
30.1.13 ehdollista vankeutta
Saari,
Aki s.19.5.31
ehdollista vankeutta
Ängeslevä,
Heino 1.1.30
syyte juopumuksesta ja väkijuomien tuomisesta huveihin.
Vankeutta.
Viranomaisten tulkinta sai siunauksen alioikeudessa
Kalajoella ja viidelle päätekijälle tuli kuritushuonetta
keskimäärin noin puolitoista vuotta miestä kohden. Pari muuta sai
puolen vuoden tuomion ehdollisena. Asia käsiteltiin suljettujen
ovien takana ja syyttäjänä ei ollut, kuten tavallisesti Kalajoen
nimismies vaan syyttäjä oli Oulusta ja tuomari Helsingistä.
Suomen
Kuvalehden suuressa juttukonaisuudessa todetaan näin:
-
Tammikuussa 1954 jaettiin rähinä osanottajille tuomiot.
Kihlakunnanoikeus sovellutti kapinapykälää, viisi pääsyytettyä
saivat kukin keskimäärin puolentoista vuoden kuritushuonetuomion.
Pari muuta tuomittiin pienempinä tekijöinä puolen vuoden
ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Yksi päätuomituista oli Heikki
Alho,
joka kertoi lopullisen tuomionsa muuttuneen kolmen vuoden
ehdolliseksi.
Heikki
kertoo tapauksesta näin:
-
Tulin kotoani markkinatansseihin ja kuulin veljeni Paulin
tyttöystvältä, jotta Pauli oli vähän maistanut, ja hänet
pitäisi viedä kotiin. Pauli lupasikin minulle, että kohta
lähdetään, mutta tällöin esiin astui konstaapeli Vähäaho.
Tämä luuli veljeäni erehdyksessä nuorukaiseksi, jota hän oli
vähän aikaisemmin lähtemään kotiin ja huusi: "Etkö ole
vieläkään lähtenyt?" iskien sitten Paulia suoraan kasvoihin.
Pauli antoi tietysti takaisin ja hetken kuluttua häntä raahattiin
poliisiautoon, jolloin kysyin tutulta kalajokiselta poliisilta, jotta
"Eikö passaa, että minä vien pojan kotiin", ja hän
vastasi nopeaan tyyliinsä: "Vie, vie". Näin ryhdyin
tekemään kädestä pitäen, eikä kukaan tullut estelemään.
Lentävän Poliisin miehet väittivät myöhemmin, että oli tullut
autaamaan veljeäni pakoon.
Kutsu
tuli Alhon
veljeksillekin
kuulusteluihin ja kolme muulekin pääsyytetylle vasta viikkojen
kuluttua. Sen jälkeen heitä säilytettiin kuukauden päivät Oulun
lääninvankilassa.
Kaksi todistajaksi kutsuttua nuorukaista
puolestaan sekosi käräjäsalin puheissaan niin, että heidät
pidätettiin siltä seisomalta väärästä valasta.
Talvikäräjät
2.2.1954
Seuraavilla
Kalajoen käräjäkunnan talvikäräjillä käsiteltiin 2.2.1954
kapiantutkimusten yhteydessä nostettuja syytteitä väärästä
valasta. Syyttäjänä oli Tapani
innaja
tuomarina kihlakunnantuomari Iivari
Liukko.
Syytettyinä olivat
Siipola,
Johannes Sanfrid s.
11.6.02 , vapautettiin
Jutila,
Erkki s.
22.7.29 vapautettiin
Sauvola,
Pentti s.
22.3.30, vapautettiin
Seuran
Jannen kova kohtalo
-
Janne
Siipola tunnetaan
koko maakunnassa miehenä, joka on tehnyt vuosikymmenien ajan
uhrautuvaa työtä nuorisokasvatuksen parissa. Aikaisemmin hän oli
toiminut Kalajoen Nuorisoseuran puheenjohtajana parikymmentä vuotta
ja oli ohjannut näytelmiä. Hän oli raitis, rehellinen ja
vaatimaton, joka paikassa pidetty henkilä. Hän oli
yksityiselämässäänkin kyennyt osoittamaan nuorisolle esimerkkiä
mallikelpoisena kansalaisena. Nuorisoseuran muuttuessa osoittain
liikeyrityksen luonteiseksi - siihen kuuluivat elokuvat, matkahuolto,
leipomo ja kahvila. Janne
Siipola oli
toiminnanjohtajana vastannut sen taloudellisesta kehityksestä, eikä
kenellekään ole koskaan ollut huomauttamista hänen
toiminnastaan.
Joni
Ojala-Siipola oli
puolestaan vankan talon isäntä, 12 lapsen isä. Hän oli 41 vuoden
ikäinen, hiljaiselta vaikuttava jämerä mies, jonka sanomaan on
totuttu luottamaan. Hänkin oli aktiivisesti osallistunut
Nuorisoseuran toimintaan.
Nuorisoseuran puheenjohtajan Janne
Siipolan pidättäminen
herätti paikkakunnalla tavatonta huomiota. Hän oli erittäin
pidetty henkilö. Lisäksi Siipola
oli
etevä näyttelijä.
Joni
Ojala oli
41-vuotias maanviljelijä ja tuolloin 12 lapsen isä. Hänen
kotitalossaan oli pidetty lukuisia käräjiä, hänen isänsä oli
vanginkuljettaja, johon toimeen myös poika joutui osallistumaan.
Kalajoen Nuorisoseuran järjestysmiehenä hän toimi koko
miehuusikänsä. Mainittuna markkinailtana hän ei ollut työvuorossa.
Hän tuli kuitenkin tapahtumapaikalle ja kielsi koskemasta autoon.
Joni
Ojalan tuomio
oli puoli vuotta vankeutta ehdollisena. Lisäksi hänet tuomittiin
menettämään järjestysmieskorttinsa.
Kihlakunnanoikeudelle
antamassaan loppulausunnossa Janne
Siipola totesi
näin:
"Omakohtaisesti
olen tullut tämän asian yhteydessä huomaamaan, että tavallinen
kansalainen, joka parhaansa mukaan on ensin auttanut poliisia
järjestyksenpidossa ja on tutkimusten yhteydessä kehottanut
kertomaan asiat niinkuin ne ovat tapahtuneet, saattaa mestarillisen
kuulustelutekniikan ansiosta huomata olevansa syytettynä rikoksesta,
jota hän ei ole tehnyt.
Mutta vaikka näin on tapahtunut, vaikka
minun nimeni on mitä epämiellyttävimmällä tavalla saatettu
julkisen huomion kohteeksi, niin kaikesta tästä huolimatta olisin
yhä uudelleen valmis sanomaan, että asiat on puhuttava niin kuin ne
ovat tapahtuneet. Tätä vakaumustani ei voi horjuttaa edes se, mitä
tässä asiassa on kohdallani tapahtunut."
Kuka
vastaa vangitsemisesta?
Väärävala-jutussa
oli myös epäselvyyttä siitä, kuka oli antanut
vangitsemismääräyksen. Suomen Kuvalehti kertoi asiasta näin:
-
Oikeuden puheenjohtaja kysyy Kalajoen nimismieheltä: "Kenen
määräyksestä olette vangituttaneet nämä miehet?"
-
"Läänin rikosetsivät kehottivat"
- "Eiväthän
he ole teidän määräilijöitänne!"
-
"Apulaispoliisitarkastaja oli käskenyt heitä tuomaan minulle
sanan vangitsemisesta. Apulaispoliisitarkastaja on esimieheni. Itse
en tunne koko tätä asiaa."
- " Siis syyttäjä.
Oletteko antaneet vangitsemismääräyksen, kuten
nimismies Nyrhinen väittää?.
-"En
muista."
-"Kyllä minä vangitsemisesta vastaan!",
sanoo syyttäjä terävästi.
Syyttäjänä
toimi oululainen poliisitarkastaja Tapani
Linna ja
tuomarina toimi kihlakunnan tuomari Iivari
Liukko,
joka oli myöhemmin kansanedustajana toimineen kokoomuslaisen
professori Riitta
Jouppilan isä.
Kapinan
jälkiseuraukset
Epätavallinen,
arkaluontoinen ja jännittynyt tilanne oli syntynyt Kalajoella niin
sanotun Kalajoen kapinan jälkiseurauksina. Merkillinen juopa oli
tullut yleisön ja virkavallan väliin. Tuskin koskaan on Kalajoella
lainkuuliainen kansa tuntenut niin voimakasta ja yksimielistä
antipatiaa viranomaisia kohtaan kuin juuri sinä aikana.
Nyrhinen
erosi
virastaan haluttomana osallistumaan juttuun, jossa hän näki
Liikkuvan Poliisin arvovaltakysymysten sanelevan tuomiot.
Tilanteen
kärjistyessä ja mielialojen noustessa voimakkaana järjestysvaltaa
vastaan tehtiin myös monia ilmiantoja paikallista ylikonstaapelia
Toivo
Eskolaa vastaan.
Hänen pidättämisensä oli yhtä suuri pommi kuin Janne Siipolan
tapaus. Pidättämisen syy lienee ollut laiminlyönnit ja
virkavirheet eräiden luottamustoimien yhteydessä, vallankin
lainhuudatusasioissa, jolloin uskottuja varoja oli päässyt
sekaantumaan asianomaisen omiin rahoihin. Eskola
oli
pidätettynä muutaman päivän Ylivieskan poliisiputkassa
kuulusteluja varten.
Kalajoen kapinasta tuomitut eivät
saaneet oikeutta vaikka kirkkoherra V.
H. Kivioja teki
lujasti töitä epäoikeudenmukaisen tuomion purkamiseksi ja
tuomittujen armahtamiseksi. Se, että hän sai valitusten taakse myös
kirkkoneuvoston osoittaa ns. yleisen mielipiteen olleen sillä
kannalla, että viranomaiset menettelivät väärin.
Rovasti
Kivioja kirjoitti Kekkoselle
Oman
oikeustaistelunssa kävi tässä asiassa Kalajoen rovasti V.H.Kivoja.
Kivioja
sanoi
Suomen Kuvalehden toimittaja Esko
Lumikerollev
uonna 1954 näin:
-
Täällä kunnioitetaan esivaltaa, mutta täällä uskotaan myös
oikeudenmukaisuuteen! Ja me myös toivomme, että tutkimusmenetelemät
kykenisivät vastaamaan sitä käsitystä, joka meillä on
esivallasta ollut. Emme voi uskoa, että oikea paikka noille
korkeintaan ajattelamttomaan menettelyyn syyllisyneille nuorukaisille
voisi olla kuritushuone. Se mitä tulloin Nuorisoseuralla on
tapahtunut, ei ole kaunista, mutta rohkenen uskoa, ettei se ole
muuallakaan harvinaista.
- Viinan käyttö on tuomittavaa, mutta
kuitenkin uskon, että rehellisellä, rehdillä ja rauhallisella
menettelyllä pärjää kalajokisen kanssa. Virkakunnan menettely
erityisesti Janne
Siipolaa ja Joni
Ojala-Siipolaa vastaan
ei ole meidän kalajokelaisten mielestä osoittautunut noita mittoja
täyttäväksi. On täysin mahdotonta uskoa, että he olisivat
kapinoitsijoita ja väärään valaan yllyttäjiä. Sitä eivät voi
olla myöskään ne nuoret miehet, jotka ovat syyllistyneet
ilkivaltaan. Teoista on jokaisen saatava rangaistuksensa, mutta teot
on asetettava oikeisiin mittasuhteisiin.
Rovasti
Kivioja
kirjoitti
kaksi kertaa prseidentti Kekkoselle
ja
sai aina ymmärtävän vastauksen, mutta ei ratkaisua asiaan. Vielä
vuonna 1963 Kivioja
kääntyi
eduskunnan oikeusasiamiehen puoleen, mutta yhtä huonolla
menestyksellä.
Lähdeaineistot: Maakunta-arkiston
käräjäpöytäkirjat ja Suomen Kuvalehti
Lisäys juttuun: Pauli Alho armahdettiin.
Professori Juho Saaren muotokuvan on maalannut taiteilija Rositsa Tancheva
Kalajoen kahakka kirja kirjoittanut professori Juho Saari
file:///C:/Users/Erkki%20Aho/Downloads/kalajoen-kahakka%20(1).pdf
Asioita joista ei puhuta | Karpolla on asiaa
https://www.youtube.com/watch?v=yFKRX2X7_hg
Seksin katukauppaa | Karpolla on asiaa
https://www.youtube.com/watch?v=FOkpXH_r7aY
Pimeän työn yllätysratsia | Karpolla on asiaa
https://www.youtube.com/watch?v=XWTOQXNZnLE