LA 04.07.2020 On vääryys voimissaan. Lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen

Sebastian Tynkkynen

Juha Mäenpää

PR-Teollisuus Oy 

Euroopan ihmisoikeussopimus 10 artikla määrittelee sananvapauden seuraavasti:

Sananvapaus

1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

YK:n Ihmmisoikeusjulistus määrittelee asian 19. artikla.Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Suomen perustuslaki määrittelee sananvapauden seuraavasti 12 § Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

31 §

Kansanedustajan puhevapaus ja esiintyminen

Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä.

Kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Jos kansanedustaja rikkoo tätä vastaan, puhemies voi huomauttaa asiasta tai kieltää edustajaa jatkamasta puhetta. Eduskunta voi antaa toistuvasti järjestystä rikkoneelle kansanedustajalle varoituksen tai pidättää hänet enintään kahdeksi viikoksi eduskunnan istunnoista.

106 §

Perustuslain etusija

Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.

Suomessa on erittäin hyvä perustuslaki ja tässäkin tapauksessa se tarkentaa sananvapauden rajoja perustuslain 108 §:n avulla. Eduskunnalla on oma sanktiomenettely kansanedustajien osalta 31 §.

Kiihottamisrikosta koskevat rikoslain 11 luvun säännökset (laki 511/2011) ovat sisällöltään seuraavat (muutokset on merkitty kursiivilla): 10 § Kiihottaminen kansanryhmää vastaan Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 10a § Törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan Jos kiihottamisessa kansanryhmää vastaan kehotetaan tai houkutellaan 1) joukkotuhontaan tai sen valmisteluun, rikokseen ihmisyyttä vastaan, törkeään rikokseen ihmisyyttä vastaan, sotarikokseen, törkeään sotarikokseen, murhaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon, tai 2) muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vakavaan väkivaltaan siten, että teolla selvästi vaarannetaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Lakivaliokunnan mietinnössä on katsottu tarpeelliseksi selvyyden vuoksi erikseen todeta, että säännöksessä ei kriminalisoida tiettyä rasistista mielipidettä tai aineistoa itsessään, vaan kyseisen mielipiteen tai aineiston levittäminen yleisön keskuuteen.17 Selvää siis on, että ajatuksen vapautta ja säännöksessä tarkoitetun aineiston hallussapitoa kriminalisointi ei rajoita.

EIT:n oikeuskäytännöstä Tapaukset on haettu Finlexin sivustolta sanayhdistelmällä ”sananvapaus” ”rasis*”, jolloin osumia on tullut 35 kappaletta82. Näistä tapauksista osa on Turkkia koskevia poliittisen ilmaisuvapauden rajoittamista koskevia tapauksia, joissa kurdivähemmistöön kuluvat henkilöt ovat arvostelleet hallituksen politiikkaa nimittäen sitä rasistiseksi. Nämä tapaukset on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Kirjoituksessa on käytetty EIT:n hakusivustolta HUDOC-portaalista haettuja englanninkielisiä tuomioita, jos sellainen on ollut saatavilla. Lisäksi on käytetty Finlexissä julkaistuja suomeksi kirjoitettuja tiivistelmiä ja HODOC-sivustolla julkaistuja englanninkielisiä lehdistötiedotteita.83 Tapaukset on ryhmitelty kolmeen eri ryhmään: sananvapauden rajoittaminen poliittisessa tai yhteiskunnallisessa keskustelussa, lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden sananvapauden rajoittaminen sekä historiallisista tapahtumista käydyn keskustelun yhteydessä.

Poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu Tapauksessa Daniel Feret v. Belgia 16.7.2009 on kysymys sananvapauden rajoista poliittisessa keskustelussa, jossa aiheena on maahanmuutto, maahanmuuttajien asema ja heidän saamansa kohtelu84. EIT:n enemmistön mukaan jo rasistiseen syrjintään kehottava vaarallinen keskustelu jää sananvapauden suojanpiirin ulkopuolelle. Vähemmistö puolestaan arvioi, että pelkkä vaarallinen puhe ilman, että siinä kehotettiin väkivaltaiseen tai muutoin rikolliseen tekoon, ei ollut riittävä peruste poliitikon sananvapauden rajoittamiseen. Ranskalainen Feret oli kansallismielisen puolueen johtaja ja parlamentin jäsen, joka oli kirjoituksissaan käsitellyt maahanmuutosta aiheutuvia ongelmia. Feret oli todennut muun muassa, että tietystä pakolaiskeskuksesta aiheutui asukkaille haittaa, ja että poliisi ei pystynyt palauttamaan järjestystä ja turvallisuutta, koska pakolaisia tuli jatkuvasti lisää. Toiseen kirjoitukseen oli sisältynyt kaksi piirrosta, joista toinen oli esittänyt työministeriä jakamassa seteleitä marokkolaisille, ja toinen eläkeläistä tulossa rähjäisestä rakennuksesta kädessään pari seteliä ja kolikoita. Kuviin liittyneessä tekstissä oli todettu muun muassa ”Eläkeläiset, hallitus ei välitä teistä vähääkään”, kutsuttiin papereitta tulleita rikoksentekijöiksi, ja todettu turvapaikanhakijoiden määrän kasvaneen räjähdysmäisesti. Kolmannen rikosilmoitukseen johtaneen julisteen otsikkona oli ollut ”Tämä on couscous-klaani”, ja siinä esitettiin hunnutettua naista ja turbaanipäistä miestä, jotka olivat sanoneet: ”Koraani sanoo: Tappakaa uskottomat suuren verilöylyn malliin”. Eräässä kirjoituksessa oli todettu, että couscous-klaani oli Yhdysvaltoihin tehtyjen hyökkäysten takana. Feret väitti esittäneensä syytteessä tarkoitetut lauseet osana viranomaistoimintaan kohdistuvana arvosteluna. EIT:n perusteluissa todetaan, että EIS 10 artiklan 2 kohta antaa vain hyvin rajoitetun mahdollisuuden rajoittaa poliittista puhetta tai keskustelua yleisesti kiinnostavista kysymyksistä. Toisaalta tasa-arvo on yksi demokraattisen ja moniarvoisen (pluralistisen) yhteiskunnan kulmakiviä. Tämän johdosta joissain tilanteissa voi olla välttämätöntä estää puheet, joilla kiihotettiin suvaitsemattomuuteen perustuvaan vihaan tai pidettiin sellaista oikeutettuna. Perusteluissa EIT kiinnitti huomiota siihen, että Feret’n levittämissä kirjoituksissa maahanmuuttajia oli pidetty rikollisina ja sellaisena ihmisryhmänä, joka haluaa hyötyä Belgiassa olemassa olevista sosiaalietuuksista (keen to exploit the benefits they derive from living in Belgium). Tämän lisäksi maahanmuuttajat oli yritetty saattaa naurunalaisiksi. EIT:n enemmistö arvioi, että tällaiset puheet ovat omiaan herättämään erityisesti vähemmän koulutetussa (less knowledgable) yleisössä epäluottamusta, torjuntaa ja jopa vihaa ulkomaalaisia kohtaan (distrust, rejection, or even hatred towards foreigners). Perustelujen mukaan maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista voidaan keskustella julkisuudessa, vaikka mielipiteet voivat loukata, järkyttää tai huolestuttaa jotakin väestönosaa. Poliittisen keskustelun vapautta voidaan rajoittaa vain pakottavin perustein. Sananvapaudella on erityinen merkitys henkilölle, joka vaaleilla valittuna edustajana ajaa kansalaisten etuja. Toisaalta rasistisen ja muukalaisvihamielisen puheen vaikutus on vaalikampanjan (in an electoral context) yhteydessä estettynä moninkertainen. Jos tällaisessa yhteydessä esittää rasistista syrjintää (racial discrimination) maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ratkaisuksi, puhe todennäköisesti aiheuttaa yhteiskunnassa sosiaalisia jännitteitä ja vähentää luottamusta demokraattisiin instituutioihin. Myös poliitikkojen tulee välttää julkisissa puheissaan suvaitsemattomuutta ruokkivia ja rasistista syrjintää puoltavia ilmaisuja. Feret’n tapauksessa oli kysymys pakottavasta sosiaalisesta tarpeesta (compelling social need) suojata demokraattisia instituutioita. Siksi Feret’n asema parlamentaarikkona ei vähentänyt hänen vastuutaan. Ratkaisussaan EIT:n enemmistö arvioi, että rasistista syrjintää ja ulkomaalaisvihaa on vastustettava kaikissa muodoissa myös silloin, kun puheella ei kehotettu ryhtymään mihinkään tiettyyn väkivaltaiseen tai muutoin rikolliseen tekoon. Ulkomaalaisten syrjäyttämiseen kiihottaminen loukkasi niin olennaisesti heidän oikeuksiaan, että se oikeutti seuraamusten asettamisen myös poliitikoille. Merkitystä oli myös sillä, että kirjoituksillaan Feret on tavoitellut koko väestön huomiota. Stereotyyppiset iskulauseet tai ilmaisut ohjaavat keskustelua epäasialliseen suuntaan ja järkevän väittelyn ulkopuolelle, mikä lisää rasististen puheiden haitallisia vaikutuksia avoimen keskustelun kannalta. Puuttumista valittajan sananvapauteen voitiin pitää välttämättömänä demokraattisessa yhteiskunnassa eikä EIS 10 artiklaa ollut rikottu. Hallituksen esityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että Feret olisi voinut arvostella viranomaistoimintaa pakolaisasian hoitamisessa sisällyttämättä siihen syytteessä tarkoitettuja somaleja panettelevia ja solvaavia lauseita. Feret’llä ei ole ollut sellaista erityistä tarkoitusta, joka EIT:n oikeuskäytännön mukaan voisi poikkeuksellisesti tehdä tämän tyyppisten lausumien levittämisen sallituksi sananvapauden puitteissa.85 EIT:n vähemmistö ei pitänyt Feret’n käyttämiä kielteisiä ilmaisuja rasistisina, koska hän ”ei ollut vedonnut jonkin rodun ylemmyyteen tai pitänyt jotakin rotua muita alhaisempana sille luonteenomaisin biologisin seikoin”. Hallituksen esityksessä HE 317/2010 vp (s. 8) vähemmistön kannanotto on nostettu esiin ja siihen liittyen on todettu, että ”myös vähemmistöön jääneet tuomioistuimen jäsenet olisivat rajanneet sananvapauden ulkopuolelle sellaiset väitteet, joissa jotakin kansanryhmää pidetään muita alhaisempana sille luonteenomaisin biologisin seikoin. Tämä on varsin ymmärrettävää, koska esimerkiksi klassiseen kansallissosialistiseen vihapropagandaan liittyi juuri viittaaminen eräiden kansanryhmien biologiseen ala-arvoisuuteen. Edes poliittinen sananvapaus ei salli tällaisten vihapuheiden levittämistä.” EIT:n vähemmistön mukaan kyse ei myöskään ollut vihaan yllyttämisestä, kun Feret ei ollut kehottanut ketään ryhtymään syrjiviin, väkivaltaisiin tai muuten rikollisiin toimenpiteisiin, vaan tukenut vaaleissa puolueen poliittista toimintaa. Kyseessä oli vaarallinen puhe, mutta kun puheessa ei yllytetty vihaan kansanryhmää kohtaan, se kuului poliittisen sananvapauden suojan piiriin. Tapauksessa Willem v. Ranska (16.7.2009)86 kaupungin pormestari oli ilmoittanut kaupunginvaltuuston kokouksessa, että hän aikoo boikotoida israelilaisia tuotteita kaupunkinsa alueella. Ilmoituksesta oli kerrottu lehdessä muutaman päivän kuluttua. Lehdessä oli kerrottu myös, että kysymys oli protestista Israelin hallituksen Palestiinan-vastaista ja epädemokraattista politiikkaa kohtaan sekä erityisesti poliitikkoa 85 HE 317/2010 vp s. 9. 86 Willem-ratkaisusta on olemassa ainoastaan ranskankielinen tuomio. Tässä selostettu perustuu Finlexissä olevaan suomenkieliseen käännökseen (lyhennelmä) ja HUDOC-sivustolla olevaan englanninkieliseen lehdistötiedotteeseen. 286 Ariel Sharonia vastaan, kun tämä syyllistyi julmuuksiin ja joukkomurhiin noudattamatta lainkaan YK:n päätöksiä. Lisäksi pormestari oli julkaissut kaupungin internetsivuilla avoimen kirjeen asiasta. Willem esitti, että boikotti oli osa Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin liittyvää poliittista keskustelua (”debate”), jolla on yleistä merkitystä (”public interest”), ja että hänet oli tuomittu poliittisen mielipiteensä takia. EIT:n ratkaisussa todetaan, että sananvapaudella on erityisen tärkeä merkitys vaaleilla valitulle henkilölle. Kansalaiset olivat valinneet pormestarin edustamaan itseään ja ajamaan heidän etujaan, ja siksi sananvapauden rajoittamiseen on suhtauduttava hyvin varovaisesti. Tämän lisäksi poliittisen keskustelun vapautta on tärkeää edistää. Toisaalta yleisesti merkittävää kysymystä koskevassa julkisessa keskustelua ei voida käydä rajoituksetta. Toisten oikeudet on otettava huomioon, vaikka jonkinlainen liioittelu tai provokaatio on sallittua, eikä keskustelun tarvitse pitäytyä tiukan maltillisena tai sävyisänä. EIT:n ratkaisussa enemmistö korostaa pormestarin asemaan liittyviä velvollisuuksia ja vastuita. Hänen on toimittava neutraalisti ja harkitsevasti koko kaupunkia koskevissa toimissa ja julkisten varojen käytössä, eikä hänen tullut yllyttää niiden kuluttamiseen syrjivän logiikan mukaisesti. Puheen sisällöstä EIT on todennut, että pormestari oli Sharonin politiikan kritisoimisen lisäksi ilmoittanut israelilaisten elintarviketuotteiden boikotoinnista sekä siten valtuustossa yllyttänyt syrjintään. Tekoa pahensi, että hän oli laittanut viestin kaupungin internetsivuille. Sananvapauden korostuminen poliittisen puheen yhteydessä ilmenee vähemmistöön jääneen tuomarin perusteluista. Hän arvioi, että pormestarin menettelyä voitiin pitää sallittuna liioitteluna tai provokaationa. Vastaavassa tilanteessa joku pormestari olisi voinut kehottaa boikotoimaan Yhdysvaltain tuotteita Irakin sodan johdosta tai venäläisiä tuotteita Tšetšenian konfliktin vuoksi taikka kiinalaisia kauppatavaroita Tiibetin tukemiseksi. Demokraattisen yhteiskunnan tuli suvaita tällaista (kantaaottavaa) keskustelua tai joskus jopa yllyttää tällaisiin toimiin. Kysymys oli poliittisen käsityksen ilmaisemisesta, joka kuului sananvapauden piiriin. Tapauksessa Soulas ja muut v. Ranska (10.7.2008)87 on kysymys sananvapauden rajoista kirjassa, jossa muslimien maahanmuuttoa Eurooppaan on käsitelty katastrofaalisena ilmiönä. Kirjaan oli sisältynyt tekijän käsityksiä eurooppalaisen ja islamilaisen sivistyksen yhteensopimattomuudesta tietyllä maantieteellisellä alueella. Kirjassa oli todettu muun muassa: ”Etninen sota oli alkanut ja että musliminuorten rikollisuus oli keino valloittaa alueita ja karkottaa eurooppalaiset Ranskan keskiosiin ja asettua itse näiden tilalle. Niillä alueilla, joille eurooppalaiset olivat jääneet vähemmistönä, muslimituomarit jakaisivat oikeutta Koraanin mukaan - - Islam pyrki Euroopassa ja aluksi Ranskassa asteittain poliittiseen valtaan ja muslimitasavallan perustamiseen. 87 Soulas-ratkaisusta on olemassa ainoastaan ranskankielinen tuomio. Tässä selostettu perustuu Finlexissä olevaan suomenkieliseen käännökseen (lyhennelmä) ja HUDOC-sivustolla olevaan englanninkieliseen lehdistötiedotteeseen. 287 Muslimit oikeuttivat rikollisuutensa kostonhalulla, mikä konkretisoitui esim. eurooppalaisten naisten rituaaliraiskauksina. Euroopan tuleminen kolmannen maailman siirtomaaksi oli ongelma, johon voitiin löytää ratkaisu vain etnisen kansalaissodan puhkeamisella, koska nuorisorikollisuuden ja etnisten ryhmien käymän alueellisen sissisodan kasvu oli ennakoitavissa”88 EIT:n perusteluissa todetaan, että valittajien kirjassa käsiteltiin yleisesti kiinnostavia kysymyksiä, ja että maahanmuuttoon liittyvä keskustelu oli Ranskassa ajankohtainen asia. Valtiolla on oltava riittävän väljä harkintamarginaali arvioida tällaisten yhteiskunnallisten ongelmien laajuutta ja sitä, millä tavoin niiden äärimuotoihin voidaan sopivalla tavalla puuttua. EIT kiinnitti huomiota, että kirjassa annettiin negatiivinen kuva muslimiyhteisöistä ja maahanmuuton vaikutuksia kuvattiin katastrofaalisiksi. Kirjan tavoitteena on ollut herättää torjuntaa ja korostaa vastakkainasettelua eri ryhmien välillä. Siinä käytettiin sotilaallista kieltä (”military language”) ja muslimiyhteisöä kuvattiin pääviholliseksi. EIT korosti rasistisen syrjinnän vastustamisen tärkeyttä sen kaikissa muodoissa. Tämä tavoite ilmeni EIS:n ohella monesta muusta kansainvälisestä asiakirjasta. Sananvapauden rajoittaminen oli ollut perusteltua. Tapauksessa Denis Leroy v. Ranska (2.10.2008)89 on arvioitu pilapiirrosta, joka oli julkaistu kaksi päivää New Yorkiin 11.9.2001 tehtyjen WTC-iskujen jälkeen, ja sitä, viestikö se tekijänsä antiamerikkalaisuudesta ja arvosteltiinko piirustuksessa amerikkalaista kapitalismia, vai tuettiinko ja ylistettiinkö amerikkalaisen kapitalismin tuhoamista väkivaltaisin keinoin (terrorismin ylistäminen). Leroyn mukaan hänen tarkoituksenaan oli kuvata amerikkalaisen imperialismin tuhoa. Tapauksen perusteluissa EIT on ensin arvioinut onko kysymys EIS 10 artiklan piiriin kuuluvasta asiasta. EIT on todennut, että ”amerikkalaisen imperialismin tuhon” viestiminen ei ollut perusoikeuksien tai EIS:n perustana olevien arvojen kiistämistä, kuten rasismi tai juutalais- tai muslimiviha, eikä EIS artikla 17 siten soveltunut tapaukseen. Kysymys ei myöskään ollut siitä, että piirroksella olisi yksiselitteisesti pyritty oikeuttamaan terrorismia, johon 10 artiklaa ei myöskään sovellettaisi. EIT:n perusteluissa on todettu, että sopimusvaltiot voivat rangaista terrorismin suosimisesta, mutta rangaistus ei saa loukata sananvapautta. Ratkaisussa on käsitelty lehdistön tehtävää poliittisen demokratian toimivuuden kannalta. Lehdistö ei saa ylittää tiettyjä rajoja valtion tärkeiden etujen kuten kansallisen turvallisuuden ja alueellisen koskemattomuuden sekä väkivallan ja terrorismin torjunnan taikka järjestyksen säilyttämisen ja rikollisuuden estämisen suhteen. Lehdistön on kuitenkin annettava tietoja ja ajatuksia kaikista poliittisista kysymyksistä, myös sellaisista, jotka jakoivat yleisen mielipiteen. Myös yleisöllä on oikeus saada edellä kuvatunlaisia tietoja 88 Lainaus on Finlexissä julkaistusta tapauslyhenteestä. 89 Leroy-ratkaisusta on olemassa ainoastaan ranskankielinen tuomio. Tässä selostettu perustuu Finlexissä olevaan suomenkieliseen käännökseen (lyhennelmä) ja HUDOC-sivustolla olevaan englanninkieliseen lehdistötiedotteeseen. 288 ajatuksia. Journalistinen vapaus käsitti tuon tehtävän vuoksi myös mahdollisuuden turvautua tiettyyn liioitteluun tai jopa provokaatioon. Pilapiirros kuului aiheensa puolesta yleisesti kiinnostavan keskustelun piiriin. EIT arvioi, että piirroksella ei ollut kritisoitu amerikkalaista imperialismia, vaan tuettu ja ylistetty sen tuhoamista väkivaltaisin keinoin. Otsikolla valittaja oli tukenut hyökkäyksen tekijöitä ja osoittanut moraalista solidaarisuutta heitä kohtaan. Hän oli suosinut tuhansia siviilejä vastaan tehtyä väkivaltaa. Hän oli ilmoittanut tarkoituksistaan vasta myöhemmin, mikä ei vähentänyt teon vaikutusten positiivista arviointia. Tosin tuollainen provokaatio kuului satiirin ja siten taiteellisen ilmaisun alaan, mihin puuttumista täytyi tutkia erityisen tiukasti. Toisaalta sananvapauden käyttöön liittyi EIS 10 artiklan 2 kohdan mukaan velvollisuuksia ja vastuita. EIT:n mielestä julkaisemisen ja terrori-iskujen ajallinen läheisyys ja aiheen liittyminen poliittisesti herkälle alueelle oli lisännyt hänen vastuutaan kertoessaan traagisesta tapahtumasta tai tukiessa sitä taiteelliselta tai journalistiselta kannalta. Vaikka viestin vaikutukset olivat olleet rajoitettuja, julkaisulla oli voinut olla vaikutusta alueen julkiseen järjestykseen ja väkivallan lisääntymiseen. EIS 10 artiklaa ei ollut rikottu. Tapauksessa Necmettin Erbakan (6.7.2006) EIT totesi, että sananvapaus koski EIS 10 artiklan mukaisin varauksin paitsi myönteisinä, vaarattomina tai yhdentekevinä pidettyjä myös loukkaavia, järkyttäviä ja huolestuttavia tietoja ja ajatuksia. Sananvapauden käyttöön liittyy velvollisuuksia, ja sitä on käytettävä vastuullisesti. Uskonnollisten mielipiteiden esittämisen yhteydessä on velvollisuus välttää ilmaisuja, jotka voivat perusteettomasti loukata toisia ja jotka siten eivät edistä julkista keskustelua. Valtioilla oli tiettyä harkintamarginaalia säännellessään sananvapauden käyttöä moraaliin ja uskontoon liittyvissä kysymyksissä, jotka olivat omiaan loukkaamaan sisäisiä vakaumuksia. Välttämättömyys tarkoitti pakottavan yhteiskunnallisen tarpeen olemassaoloa. Puuttumisen tuli olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiinsa, ja sitä oli perusteltava relevantein ja riittävin syin. EIS 10 artiklan 2 kohta ei juurikaan antanut mahdollisuutta rajoittaa sananvapautta poliittisen puheen kohdalta tai yleisesti merkittävissä kysymyksissä. Poliittista puhetta ei saa rajoittaa ilman pakottavia syitä. Vielä EIT totesi, että demokratian kulmakiviin kuuluu suvaitsevuus ja ihmisten tasa-arvo. Niin ollen demokratiassa saattoi olla välttämätöntä määrätä seuraamuksia tai ryhtyä ennaltaestäviin toimenpiteisiin silloin, kun lausumilla yllytettiin suvaitsemattomuuteen perustuvaan vihaan. Seuraamusten ja toimenpiteiden tuli kuitenkin olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiinsa. Vihapuheet, jotka saattoivat loukata henkilöitä tai henkilöryhmiä, eivät ansainneet EIS 10 artiklan suojaa. 4.3.2. Lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden sananvapaus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista merkittävin on Jersild v. Tanska (23.9.1994, A 298). Valittaja (Jersild) oli tehnyt ajankohtaisohjelman nuorisoryhmästä, jonka jäsenet julkitoivat haastatteluissa karkean rasistisia ja ulkomaalaisvihamielisiä 289 mielipiteitään. Valittaja oli Tanskassa tuomittu sakkoihin avunannosta rikokseen, joka vastaa rikoslain 11 luvun 10 §:ssä säädettyä kiihottamista kansanryhmää vastaan. EIT on perusteluissa todennut, että ohjelman esittelyssä oli viitattu ajankohtaiseen rotusyrjinnästä käytyyn keskusteluun, ja että aihetta oli tarkoitus käsitellä haastattelemalla rasistisia mielipiteitä omaavia nuoria. EIT totesi perustelujen alussa, että Jersild itse ei ollut esittänyt rasistisia mielipiteitä, vaan toimittajan roolissa uutisoinut niistä haastattelemalla po. nuoria. EIT katsoi, toisin kuin tanskalaiset tuomioistuimet, että ohjelmaan oli sisältynyt tasapainottavia aineksia haastateltujen nuorten esittämien rasististen mielipiteiden kanssa. Perusteluissa korostettiin, että valittajan tarkoitus ei ollut rasistinen, vaan että hän pyrki antamaan suurelle yleisölle tietoa erään ryhmän ulkomaalaisvastaisista asenteista, ja että ohjelma ei kokonaisuutena objektiivisesti arvioiden voinut antaa vaikutelmaa, että sen tarkoituksena olisi ollut rasististen mielipiteiden tai ajatusten levittäminen. Perusteluissa painotettiin myös toimittajan vapautta valita ilmaisukeinot, joista Jersildin käyttämä ”editoimattomiin” haastatteluihin perustunut uutisointi oli yleinen ja täytti tiedotusvälineiden ”julkisen valvojan” (public watchdog) tehtävää (kohdat 31–35). EIT katsoi, että rasistisesta järjestöstä ohjelman tehneen toimittajan tuomitseminen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan oli ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan tarkoittaman sananvapauden loukkaamista. Haastatteluissa annettujen lausumien levittämiseen liittyvä rangaistusuhka esti merkittävästi lehdistön osallistumista julkiseen keskusteluun, mitä oli pidettävä mahdollisena vain erityisen vahvoin perustein. EIT tuomiossa todetaan myös, että ohjelmassa esiintyneiden nuorten rankaisemiseen johtaneet lausumat olivat olleet herjaavia eivätkä ilmaisut nauttineet EIS 10 artiklan suojaa. Jersild-tapauksen perusteella on vakiintunut, että toimittajilla tai kirjailijoilla on oikeus kirjoittaa ja raportoida joukkotiedotusvälineissä myös rasistisista ryhmistä ilman, että toimittajaa tai kirjailijaa tuomitaan rikoksesta. Poikkeuksena olisi tilanne, jossa toimittajan uutisoinnin tarkoituksena on selkeästi edistää rasistisen materiaalin levittämistä. Jersild-tapauksessa tiedonvälityksen tarkoitus teki ohjelman esittämisen sellaisenaan sallituksi, vaikka siihen liittyi kansanryhmää panettelevia ja solvaavia lausumia.

Valtakunnansyyttäjän ei pitäisi olla huolissaan siitä, että eduskunta noudattaa lakia.
Eduskunta esti lain mukaisesti syytesuojan murtamisen. Valtakunnansyyttäjän ei pitäisi olla huolissaan siitä, että eduskunta noudattaa lakia.
Entinen kommunistien keskuskomitean jäsen, nykyinen ihmisoikeusjuristi Martin Scheinin tunnustaa tehneensä rikostutkintapyynnön perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpään eduskuntapuheesta. Asiaa ryhtyi tutkimaan julkivihreä poliisi Pekka Hätönen. Hän siis tutki perussuomalaisen kansanedustajan lausumia. Onko julkivihreä poliisi Pekka Hätönen puolueeton? Ei varmasti ole.
Esitutkinnalla selvitetään rikoksella aiheutettu vahinko ja saavutettu rikoshyöty. Esitutkinnan yleiset periaatteet, tavoitteet ja oikeusturva on säädetty esitutkintalain 5-12 §:ssä. Esitutkinnassa tärkeää on objektivisuusperiaate. Yhdenvertainen kohtelu eli seikat epäillyn puolesta ja vastaan on otettava huomioon.
Toinen tärkeä asia on tutkijan ennakkoluulottomuus. Esitutkintalain keskeinen asia on syyttömyysolettama. Esitutkinta on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä. On vältettävä leimaavien lausuntojen antamista.
Hienotunteisuusperiaatteeseen (ETL 8.2 §) kuuluu se, että toimitaan niin, ettei ketään aiheettomasti aseteta epäluulon alaiseksi. Esitutkinnassa on noudatettava vähimmän haitan periaatetta eli kenenkään oikeuksiin ei saa puuttua välttämätöntö enempää.
Esitutkintalain 16 §:ssä määritellään tutkinnanjohtajan esteellisyys: 6) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.
Valtakunnansyyttäjän Raija Toiviaisen puolueettomuus on kiistanalainen - syyttäjä ilmoittaa Lakimiesuutisetlehdessä :Apulaisvaltakunnan­syyttäjä Raija Toiviainen: Ei vihapuheelle https://lakimiesuutiset.fi/apulaisvaltakunnansyyttaja-raija-toiviainen-ei-vihapuheelle/

vihaavansa viharikoksia ja rehvastelee YLE:n haastattelussa Uusi apulaisvaltakunnansyyttäjä vihaa vihapuhetta – "Sakkorangaistusten taso mietityttää" https://yle.fi/uutiset/3-9417116

kuinka monta poliitikkoa (kansaedustajaa) on tuomittu hänen ansioistaan viharikoksista - onko valtakunnansyyttäjä esteellinen? Minun oikeuskäsitykseni mukaan on.

Rikoksesta epäillyn syyttömysolettama – epäilty on syytön niin kauan kuin oikeus on hänet tuominnut. Nyt syyttäjä ilmoittaa, että oikeus olisi tuominut jos syyttäjä olisi saanut syyteluvan. Minun oikeuskäsitykseni mukaan on virhe, että valtakunnansyyttäjä päättää oikeusistuimen puolesta etukäteen.

Syyttäjän puolueettomuusvaatimus. Oikeusjärjestyksessämme omaksuttujen periaatteiden mukaan virkamies ei saa käsitellä asiaa, johon nähden hän on esteellinen.
Syyttäjiin kohdistuvia esteelisyysasioita ei Suomessa ole käsitelty pääasiassa siitä syystä, että syyttäjäpiireissä on ollut vain yksi syyttäjä. Syyttäjän esteettömyys on kuitenkin ehdoton prosessin edellytys.

Eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön (LAVM 20/1996 vp ) mukaan "esteellisyysperustetta ei yksilöidä siinä määrin, että hän on esteellinen käsittelemään asiaa. Siksi tarvitaan yleissäännös tilanteisiin, joissa puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioida katsoa vaarantuvan. Arvioinnissa on harkittava, minkälainen suhde syyttäjällä on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin".

Yleislausekkeen tarkoituksena on korostaa julkista valtaa edustavan syyttäjän puolueettomuusvaatimusta. Arvioitaessa sitä, onko syyttäjä menettänyt puolueettomuutensa ei lähtökohdaksi oteta syyttäjän tosiasiallista puolueellisuutta, vaan yleinen käsitys siitä, onko olemassa seikkoja, joiden perusteella syyttäjän puolueettomuuden voidaan objektiivisesti katsoa vaarantuneen. (Frände,Dan: Finsk straffprocesrätt I s.128-129).

Syyttäjän esteellisyydestä säädetään yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:ssä. Säännöksen 1 momentin 6) kohdan niin sanotun yleisen esteellisyysperusteen mukaan syyttäjä on esteellinen, jos "muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.
Syyttäjälain 12 §:
1) asianosaisjääviys,
2) intressijääviys,
3) asiamiesjääviys,
4) palvelusuhdenjääviys,
5)edustusjääviys,
6) yleinen esteellisyysperuste, muu kuin 1-5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuuttaan asiassa.

Syyttäjän tehtävänä oikeudessa on syytteen nostaminen, ajaminen ja lopulta toteen näyttäminen. Syyttäjän tehtävänä oikeudenkäynnissä on oikeudenmukainen lopputulos. Syyttäjällä on osavastuu tuomion lainmukaisuudesta.

Syyttäjä joutuu syyteharkinnassaan ja syytettä oikeudenkäynnissä ajaessaan arviomaan, minkä merkityksen hän antaa ristiriitaisille todisteille ja mitä hän pitää asiassa totena. Syyttäjän suorittaman todistajakertomuksen luotettavuusarvioinnin äärimmäinen mahdollisuus on, että syyttäjä katsoo todistajan syyllistyneen perättömään lausuman antamiseen ja siitä rikosilmoituksen. Syyttäjän tulee muistaa myös hyvä syyttäjätapa.
Oikeudenkäytölle on perinteisesti asetettu vaatimukseksi, että sen on oltava paitsi varmaa, myös nopeaa ja halpaa.

Eduskunta ei itse ragoinut asiaan ennenkuin poliisi ja syyttäjä ryhtyivät toimiin. Eduskunnalla on kuitenkin oma sanktiomenettely määritelty perustuslaissa. Miksi syyttäjä halusi ohittaa eduskunnan? Nyt hän on saanut epäluottamuksen eduskunnalta. Mielestäni vatakunnansyyttäjän tulisi jättä eronpyyntönsä mandollisimman nopeasti, sillä mielestäni hänen toimintansa on syytä epäillä lain vastaistaiseksi.
Eduskunta antoi valtakunnansyyttäjälle epäluottamuksen. 1/3 kokoomuksen kansanedustajista oli poissa äänestykksestä, koska haistoivat palaneen käryä asiassa.
Valtakunnansyyttajan on vedettävä omat johtopäätökset asiassa. Näin ei voi jatkua.

Raija Toiviainen – valtakunnansyyttäjän poliittinen agenda

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aripesonen1/raija-toiviainen-valtakunnansyyttajan-poliittinen-agenda/?fbclid=IwAR21k_3JkYvAfbvfP6WbjkUsFbe-_6YgCsnSooRo3P9btHZr5vGw2tCUS0U

Viime vuodenvaihteessa oli Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisten kesken ristivetoa terrorismirikosten tutkimisesta ja syyttämisestä.

Keskustelun tausta oli al-Holin leirillä olevien suomalaisnaisten mahdollinen kotiuttaminen ja heidän mahdolliset rikoksensa, niiden poliisitutkinta ja syyttäminen, joka olisi Valtakunnansyyttäjänviraston vastuulla.

Terrorismirikokset ovat siis Valtakunnansyyttäjänviraston vastuulla.

”Suojelupoliisin näkemyksen mukaan rikosvastuu terrorismirikoksissa ei toteudu.” totesi Supon viestintäasiantuntija Minna Passi Helsingin Sanomille (HS 27.12.2019).

Suojelupoliisi ei ole ollut tyytyväinen Valtakunnansyyttäjänviraston terrorismirikoksien syyttämisprosesseihin. Helsingin Sanomien em. jutun mukaan myös muut Suomen turvallisuusviranomaiset eivät ole olleet tyytyväisiä Valtakunnansyyttäjänviraston terrorismirikosten syyttämisprosesseihin.

Supon johdolla esitettynä Suomen turvallisuusviranomaisten mielestä terroristista toimintaa on jäänyt Suomessa tutkimatta, koska Valtakunnansyyttäjänvirasto syyttäjäviranomaisena on vaatinut jo esitutkinnan aloittamista varten niin vahvaa näyttöä, että se riittäisi syytteen nostoon tai langettavaan tuomioon oikeudessa.

”Kiistän täysin sellaisen ajatuksen, että syyttäjälaitos ei haluaisi tutkia terrorismirikoksia eikä haluaisi aloittaa esitutkintoja. Emme harkitse terrorismirikosten tutkintakynnystä mitenkään eri tavalla kuin muissakaan rikoksissa, ja Suomessa esitutkintakynnys on tosi matala.” vastasi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen Supon ja muiden Suomen turvallisuusviranomaisten arvosteluun (HS 27.12.2019).

Supo ja valtakunnansyyttäjävirasto olivat siis ainakin vielä puoli vuotta sitten tukkanuottasilla terroristirikosten oikeusprosessoinnista Suomessa.

****

”En hyväksy vihapuhetta millään tasolla, käytämme torjuntaan kaikki ne rikosoikeudelliset keinot, jotka käytettävissämme on. On vakavaa, jos yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikuttajat pyrkivät muokkaamaan kansan käsitystä etnisiä vähemmistöjä kohtaan.”

Noin lausui Toiviainen Lakimiesuutisten haastattelussa (Lakimiesuutiset 7.8.2017). Hän oli tuolloin vielä apulaisvaltakunnansyyttäjä. Jutun otsikko oli ”Apulaisvaltakunnan­syyttäjä Raija Toiviainen: Ei vihapuheelle”.

Tuo Toiviaisen kannanotto oli sangen tunteikas poliittinen kannanotto, ei virkamiehen viileä juridinen kannanotto.

Lakimiesuutisten jutun mukaan Toiviaisen johtamalla Valtakunnansyyttäjävirastolla on Toiviaisen ilmoittamana kaksi erityistehtävää: terrorismirikokset ja viharikokset.

Kuten Supo on todennut tämän kirjoituksen ensimmäisessä luvussa kirjatusti, ainakaan terrorismirikosten tutkimuksissa ei Valtakunnansyyttäjävirasto ole onnistunut. Ilmeisesti ei ole ollut muilta kiireiltä aikaa tutkia terrorismirikoksia niin kuin Supo on toivonut.

”Tuore apulaisvaltakunnansyyttäjä vihaa vihapuhetta. – Täytyy toivoa, ettei tämän tyyppinen poliittinen puhe, poliittinen retoriikka missään tapauksessa leviäisi. Tässähän tulee kuntavaalit tänä vuonna ja on tietysti mahdollista, että joku innostuu vähän liikaa.” Toiviainen tilitti tammikuussa 2017 Ylelle (Yle 22.1.2017).

Korkealle virkamiehelle ei ole hyväksi, että hän vihaa jotakin. Viha kun sumentaa harkintakykyä. Vihan tunteminen ei kuulu virkamiehen hyviin ominaisuuksiin etenkään poliisitutkinta-, syyttäjä- eikä oikeustehtävissä.

Toiviainen asetti tutkintakohteikseen siis yhteiskunnalliset ja poliittiset vaikuttajat. Tavallisesta kansasta ei niin väliä, mitä se puhuu ja touhuaa.

****

Vihapuhe. Englanniksi hate speech. Mikä on vihapuhe, kun siitä niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan?

Finlex-sivustolla (Finlex) on Suomen lainsäädäntö. Sivusto on hyvä, ja siinä voi hakea lainsäädäntöön liittyvää termistöä esimerkiksi vihapuhe-hakusanalla.

”Hakutermillä ’vihapuhe’ löytyi 0 hakuosumaa.” sivusto ilmoitti.

Entä sitten viha-hakusanalla.

”Hakutermillä ’viha’ löytyi 0 hakuosumaa.” sivusto ilmoitti.

Mitä on Toiviaisen vihapuhe, jota lainsäädäntömme ei tunne, mutta mitä Toiviainen ei ”hyväksy millään tasolla”. Vihapuheesta on kirjoitettu laaja kirjakin suomalaisten luettavaksi. Vihapuhe Suomessa nimeltään (Edita Publishing Oy).

Vihapuhe ei ole siis Suomessa oikeudellinen termi. Lainopillisen koulutuksen saaneiden ja varsinkin Valtakunnansyyttäjänviraston johtavien syyttäjien olisi hyvä käyttää selkeitä tarkoin lainsäädännössä määriteltyjä oikeudellisia termejä, ettei syntyisi tulkinnallista epäselvyyttä lainsäädännön asettamista rajoista.

Rikosoikeudessa kyse on yleensä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, josta määrätään rikoslaissa (19.12.1889/39). Pitäisi puhua mieluummin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kuin vihapuheesta. Esimerkiksi Norjan rikoslaissa puhutaan oikeudellisena terminä vihapuheesta, norjaksi hatefulle ytringer (§ 185. Hatefulle ytringer). Suomen lainsäädäntö ei siis moista termiä tunne.

Käännytäänpä Nykysuomen sanakirjaan tai paremminkin Kielitoimiston sanakirjaan (kotisivut), miten se määrittelee vihapuheen.

”Vars. vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa t. suvaitsemattomuutta ilmaiseva t. niihin yllyttävä puhe.”

Vihapuheen kitkeminen on Toiviaisen johtaman valtakunnansyyttäjäviraston ykköstehtävä Toiviaisen ilmoittamana. Siis kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Toinen ykköstehtävä on Toiviaisen ilmoittamana terrorismirikokset.

Valtakunnansyyttäjänvirasto lähtee korkeimman johtajansa määräämänä prioriteettina kitkemään rikollisuutta sieltä, mikä meille suomalaisille on varmaankin kaikkien tärkeintä rikostorjunnassa ja josta Suomen yhteiskunnalle on eniten vahinkoa: vihapuheiden kitkeminen yhteiskunnallisten ja poliittisten vaikuttajien keskuudesta.

Valtakunnansyyttäjänvirastolle kuitenkin tiedoksi, ettei Suomen kansan prioriteettina rikostorjunnassa kuitenkaan ole vihapuhe. Se ei ole edes lähelläkään listakärkeä.

****

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on määrännyt useita rikostutkintoja kansanedustaja Päivi Räsäsestä (kd.). Kaikki rikostutkinnat liittyvät Räsäsen toteamuksiin homoseksuaalisuudesta. Ensimmäinen Toiviaisen määräämä rikostutkinta koskee Räsäsen vuonna 2004 kirjoittamaa pamflettia (Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi, Suomen Luther-säätiö 2004).

Kaksi viimeistä rikostutkintaa koskevat Räsäsen esittämiä mielipiteitä Mitä Jeesus ajattelisi homoista -radio-ohjelmassa 20.12.2019 (Yle Areena 20.12.2019) sekä MTV3-kanavalla Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa 1.2.2018 (Ava-kanavalla 27.6.2018).

Poliisi oli jo tehnyt Veitolan ja Stillerin ohjelmien osalta päätöksen olla käynnistämättä esitutkintaa kuten aikaisemmin syyskuussa 2019 myös Luther-säätiön Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi -pamfletin osalta, mutta valtakunnansyyttäjän Toiviaisen näkemys oli toinen. Rikostutkinnat käynnistettiin.

Lisäksi tutkinnassa on Räsäsen twiitti kesältä 2019, joka koski seksuaalivähemmistöjen Helsinki Pride -tapahtumaa.

Päivi Räsäsen kirjoituksista ja lausunnoista on meneillään yhteensä siis neljä rikostutkintaa.

Siinä Toiviainen Valtakunnansyyttäjänvirasto ovat oikeassa, että niin kauan kuin julkaisu on ollut netissä julkaistuna yleisön saatavilla, vanhentumisaika ei ole lähtenyt juoksemaan.

****

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pyysi eduskunnalta lupaa Juha Mäenpään (ps.) syyttämiseen eduskunnassa esitettyjen lausumien vuoksi. Päättäjätaho asiassa oli eduskunta, ei Valtakunnansyyttäjänvirasto.

Toiviainen oli pettynyt päätökseen ja aloitti politikoinnin:

”Minusta se vähemmistöjoukko, joka tämän lopputuloksen sai aikaiseksi, viestittää selvästi hyväksyvämpää suhtautumista rasistiseen vihapuheeseen. On tietysti huolestuttavaa, mikäli tästä saattaisi seurata sitä, että esimerkiksi eduskunnassa puhe alkaisi mennä siihen suuntaan, että jopa ihmisarvon loukkaamista ja yhdenvertaisuuden kyseenalaistamista alettaisiin käyttää sallittuna tapana ajaa omaa agendaa.” (HS 26.6.2020).

Ne kansanedustajat, jotka äänestivät Toiviaisen näkemystä vastaan, ovat siis vähemmistöjoukko. Toiviaisen mukaan nuo kansanedustajat ”viestittävät selvästi hyväksyvämpää suhtautumista rasistiseen vihapuheeseen”. Hyvä, ettei valtakunnansyyttäjä sentään nimitellyt noita 54 kansanedustajaa rosvojoukoksi. Siis yli neljännestä koko eduskunnasta.

Tällä kertaa tuo vähemmistöjoukko ei päättänyt Toiviaisen mielen mukaan, mistä eduskunta joutui valtakunnansyyttäjän suorasanaisen arvostelun kohteeksi, vaikka eduskunta käytti vain sille kuuluvaa päätösvaltaa niin kuin lainsäädäntö sille määrää. Päättäjätaho ei siis ollut Valtakunnansyyttäjänvirasto, joten asiassa olisi ollut syytä pitää pienempää suuta ilman politikointia.

Pitäisikö valtakunnansyyttäjänviraston aloittaa nyt rikostutkinta noiden 54 kansanedustajan osalta, kun noin äänestivät Toiviaisen mieltymysten vastaisesti eduskunnassa?

Kansanedustaja Hussein al-Taeen (sd.) tapauksessa valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on ollut täysin hiljaa. Ei halaistua sanaakaan. Asiaa on hoitanut virastossa valtionsyyttäjä Anu Mantila, ei Toiviainen.

Miksi Toiviainen mekastaa julkisuudessa Räsäsen ja Mäenpään tapauksissa muttei al-Taeen tapauksessa?

Valtakunnansyyttäjänvirasto pyysi toukokuussa 2019 poliisia selvittämään, pitääkö kansanedustaja Hussein al-Taeen kirjoituksista käynnistää esitutkinta. Al-Taeen tapaus on erikoinen poliisi- ja syyttäjälaitoksissa eikä koomisista käänteistä ole ollut pulaa. Olen käsitellyt al-Taeen hyvin erikoista tapausta useassa kirjoituksessa ja viimeksi kirjoituksessa otsikolla ”Tapaus al-Taee ja neljän poliisilaitoksen tutkimustoimet” (US-blogi 20.8.2019).

On huomattava, että Helsingin poliisilaitos ja rikoskomisario Pekka Hätönen (vihr.) aloittivat rikostutkinnan kansanedustaja Hussein al-Taeesta, kansanedustaja Päivi Räsäsestä ja kansanedustaja Juha Mäenpään samanaikaisesti elokuussa 2019, mutta vain Mäenpään tutkinta on saatu etenemään vauhdilla, ei al-Taeen. Räsäselle oleminen löysässä syyttäjähirressä on jo jatkuvaa.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pyysi jo vajaan puolen vuoden jälkeen tammikuussa 2019 eduskunnalta suostumusta saada asettaa Juha Mäenpää syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kyllä siis asiat osataan hoitaa Valtakunnansyyttäjänvirastossakin nopeasti, kun ja jos vain on halua ja ilmeisesti myös riittävästi poliittista kiihoketta. Terrorismirikoksista tai Hussein al-Taeeseen kohdistuvista rikosepäilyistä ei niin väliä.

****

Valtakunnansyyttäjä on Raija Toiviaisen CV päivämäärällä 29.8.2016 löytyy täältä. Presidentti Niinistö nimitti valtionsyyttäjä Toiviaisen apulaisvaltakunnansyyttäjäksi tasavallan presidentin esittelyssä 3.6.2016 (Tasavallan presidentti 3.6.2016). Toiviaisen virkakausi alkoi apulaisvaltakunnansyyttäjänä  1.7.2016 ja valtakunnansyyttäjäksi hänet nimettiin 1.8.2018, kun Matti Nissinen erotettiin tammikuussa 2018.

Toiviainen siirtyi Helsingin käräjäoikeuden tuomarin virasta oikeusministeriöön vuonna 1996 vanhemmaksi  hallitussihteeriksi. Oikeusministerinä oli tuolloin Kari Häkämies 1.2.2016 alkaen Sauli Niinistön jälkeen. Aktiivista puoluepoliittista uraa hänellä ei ainakaan tiettävästi ole.

Niinistö otti vahvasti kantaa vihapuhetta ja rasismia vastaan eduskunnan valtiopäivien avajaisissa helmikuussa 2020 (Tasavallan presidentti 5.2.2020). Niinistö puhui avajaisissa vihapuheesta. Niinistö on hyökännyt Toiviaisen tapaan etenkin perussuomalaisten kielenkäyttöä vastaan kuitenkaan suoranaisesti nimeämättä puoluetta. Niinistön puheissa ei ole epäselvyyttä, ketä hän tarkoittaa.

Toimiiko Toiviainen Niinistön siivittämänä? Niinistö hyökkäsi vahvasti perussuomalaisia vastaan heti, kun puolueen johtoon valittiin Jussi Halla-aho kesällä 2017.

”Kyllä heillä aika tehtävä on edessään, jos he [perussuomalaiset] haluavat todella vakuuttaa meidät siitä, että ne elementit, jotka [Halla-ahon ja Hakkaraisen kansanryhmää vastaan kiihottamisesta koskevaan] tuomioon johtivat, ovat poissa.” Niinistö varsin kovasanaisesti totesi juristipresidenttinä heti seuraavana päivänä, kun Jussi Halla-aho oli valittu (Yle 11.6.2017).

Toiviainen aloitti ajojahdin poliitikkoja vastaan pian valtakunnansyyttäjäksi tultua. Kansanedustaja Teuvo Hakkaraiselle (ps.) tuli tuomio tammikuussa 2017, Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen (ps.) niin ikään tammikuussa 2017 ja Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja Terhi Kiemungille (ps.)  joulukuussa 2016.

****

Raija Toiviainen on nyt politisoinut valtakunnansyyttäjän tehtävän. Tuo ei ehkä ole ollut hänen tarkoituksensa, mutta niin on vain käynyt. Toiviainen on toimillaan jakanut kansaa ja nyt vielä eduskunnan, aiheuttanut riehuntaa sosiaalisessa mediassa ja saanut itselleen häiriöviestivyöryn.

Jokin on siis mennyt Toiviaiselta pieleen. Ehkäpä virkamiestyöt hoituisivat paremmin, jos mielipiteiden esittelyn jättäisi vähemmälle.

Toiviainen on leimannut toimillaan itsensä vihervasemmiston agendan edistäjäksi. Hän ei varmaan ole itselleen tällaista asemaa hakenut, mutta näin on vain käynyt. Hänestä on tullut poliittinen syyttäjä, joka käyttää poliisi-, syyttäjä- ja oikeuslaitosta poliittisiin tarkoituksiin.

Olennaista on, miltä asiat näyttävät, ei se, mitä ne todellisuudessa ehkä ovat. Toiviainen on etenkin jatkuvilla poliittisilla kannanotoillaan ja toimillaan saanut itsensä näyttämään henkilöltä, joka tekee politiikkaa korkeasta virka-asemastaan käsin.

Tuon julkikuvan muodostusta ovat edesauttaneet ne poliittissävytteiset kannanotot, joita hän on lausunut eri tapausten yhteydessä julkisuudessa solkenaan ja joita muutamia olen kerännyt tähän blogikirjoitukseen.

Valtakunnansyyttäjänviraston maine riippuu nyt paljon siitä, miten Valtakunnansyyttäjänvirasto hoitaa al-Taeen syyteharkinnan. Ainakin minulla on epäily, että al-Taeen tapaus ”lakaistaan” maton alle pitkittämällä tapauksen käsittelyä eikä juttu päädy edes todelliseen syyteharkintaan.

Asiantuntija äimänä Päivi Räsäsen poliisitutkinnoista – pelkkä PDF-linkki johti epäilyyn?

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e7102874-c7cc-4ec8-9260-e59224416fa1

Markku Jokisipilä: Valhetta on kaikki laulut maan

https://www.ts.fi/puheenvuorot/3676894/Markku+Jokisipila+Valhetta+on+kaikki+laulut+maan

Olen kritisoinut näissä kolumneissani kymmenen vuoden aikana vihapuhe-käsitteen käyttöä sananvapausnäkökulmalta monet kerrat. Olen yrittänyt osoittaa käsitteen ongelmallisuuden myös vieraillessani eduskunnan perustuslaki- ja lakivaliokuntien kuultavana. Tällä hetkellä olen hyvin ihmeissäni ja huolissani siitä, mihin yhteiskuntamme näyttää tässä asiassa olevan menossa.

Vihapuhetta ei edelleenkään ole lainsäädännössämme määritelty. Termistä ei ole olemassa mitään yksiselitteistä, yleisesti hyväksyttyä ja kriittistä tarkastelua kestävää määritelmää. Se ymmärretään niin ristiriitaisilla ja poliittisesti latautuneilla tavoilla, ettei sitä missään nimessä tulisi käyttää julkisen päätöksenteon ohjenuorana, juridisista ratkaisuista puhumattakaan.

Edes Suomen poliisi, jonka pitäisi pystyä vihapuhetta pätevästi tutkimaan, ei ole pystynyt termiä kunnolla määrittelemään. Marraskuussa 2016 valmistuneen poliisin vihapuhe- ja viharikostyöryhmän loppuraportti myöntää, että käsite on tulkinnanvarainen. Poliisin mukaan on sellaistakin vihapuhetta, joka ei täytä minkään rikoksen tuntomerkkejä, eli ei siis ole rangaistavaa. Tästä huolimatta työryhmä kertoo poliisilla olevan ”nollatoleranssi” suhteessa kaikkeen vihapuheeseen.

Maanantaina alkoi opetus- ja kulttuuriministeriön ”Sitoudun torjumaan vihapuhetta” -haastekampanja. Kampanjan taustamateriaalien väitteet ovat vähintäänkin yhtä arveluttavia kuin poliisin ”nollatoleranssi” ei-rangaistavaa ilmiötä kohtaan.

Ministeriö valistaa, että ”vaikka jokin loukkaava ilmaisu olisikin laillinen, ei se tarkoita, että se on eettisesti hyväksyttävä”. Sallittujen mielipiteiden rajaa paalutetaan ilmoittamalla, että ”vaikkei jokin loukkaava ilmaus täyttäisikään vihapuheen tai rikoksen tunnusmerkkejä, se on silti väärin”.

Sananvapauden lisääntyminen on aina merkinnyt yhteiskunnallista edistystä, sen kaventaminen taas taantumista.

Suomen kaltaisessa vapaata yhteiskuntajärjestelmäänsä ase kädessä puolustamaan joutuneessa maassa on hämmästyttävää kuulla puhuttavan ”sananvapauden väärinkäytöstä” ja ”vihapuheen ennaltaehkäisemisen” tärkeydestä. Sananvapaus on demokratian kovinta ydintä. Se on lahjomaton mittari yhteiskunnan edistyneisyydelle ja demokraattisuudelle. Sananvapauden lisääntyminen on aina merkinnyt yhteiskunnallista edistystä, sen kaventaminen taas taantumista.

Ajatus siitä, että meidän tulisi ennalta estää joidenkin mielipiteiden ilmaisu, on läpikotaisen epädemokraattinen. Rikoslakimme tarjoaa viranomaisille laajat valtuudet puuttua lainvastaiseen mielipiteenilmaisuun, mutta koska perustuslakimme yksiselitteisesti kieltää ennakkosensuurin, se voi tapahtua vain jälkikäteen. Demokraattisessa valtiossa viranomaisten tehtäviin ei todellakaan kuulu kertoa kansalaisille, mitkä mielipiteet ovat ”eettisesti hyväksyttäviä”.

Kuulun siihen sukupolveen, joka sai lukea koulukirjasta Neuvostoliiton mittavista luonnonsuojelutoimista ja sosialismin kaikkinaisesta erinomaisuudesta. Opin muun muassa, että itänaapurissa maatalouden kollektivisointi oli tapahtunut täysin vapaaehtoisesti ja että talvisotakin vain ”puhkesi”. Siinäkään ei lukemani perusteella ollut mitään outoa, että meillä sama mies istui presidenttinä vuosikymmenestä toiseen.

Sensuuri on vapaan mielipiteenmuodostuksen pahin vihollinen. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Kirjoittaja on Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja.

Oikeusministeri Antti Häkkäsen puhe oikeusvaltioseminaarissa Pikkuparlamentissa 13.9.2017

Oikeusministeriö  14.9.2017 13.39
PUHE

Hyvät kuulijat,

Olemme tänään keskustelemassa oikeusvaltion historiasta, nykytilasta ja ennen kaikkea tulevaisuudesta. Oikeusvaltiokeskusteluun on monta näkökulmaa. Esitän tässä puheessa oikeusvaltion kolme suurta roolia ajankohtaisessa tilanteessa kotimaassa ja maailmalla.

Ensinnäkin, oikeusvaltioperiaate on nyt yksi keskeisimpiä politiikan kipukohtia niin kansainvälisessä keskustelussa. Toiseksi, oikeusvaltion ytimessä on lain noudattaminen myös tiukassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Kolmanneksi, oikeusvaltiolla on keskeinen rooli taloudellisen kasvun vauhdittajana.

Hyvät kuulijat,

Oikeusvaltioperiaate määritellään hieman erilaisilla vivahteilla eri maissa mutta sen ytimenä on perusoikeuksia kunnioittava lainsäädäntö, julkisen vallan käytön lakisidonnaisuus ja julkisen vallan toimintaa valvovien tuomioistuinten riippumattomuus.

Oikeusvaltio on länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen perusta. Meidän on syytä olla huolissamme, sillä tämä periaate on nyt monessa maassa vastatuulessa. Pienen maan etu on se, että muutkin valtio toimivat oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. EU-maiden keskuudessa, Turkissa, Venäjällä sekä kauempana Yhdysvalloissa on nähty huolestuttavia merkkejä oikeusvaltion rapautumisesta esimerkiksi tuomioistuimen riippumattomuuden heikentämisenä. Piru piilee yksityiskohdissa, ja ne viime kädessä ratkaisevat mihin suuntaan oikeusvaltiokehitys kussakin maassa etenee.

Monesti kyse on siitä, että vallassa oleva valtiojohto kokee esimerkiksi vallan kolmijako-opin olevan hidaste tai este politiikan toteuttamiselle. Oikeusvaltio on hyvä jarru vallanpitäjän vauhtisokeudelle ja se takaa rauhanomaisen yhteiskuntakehityksen.

Hyvät kuulijat,

Oikeusvaltioperiaate on tällä hetkellä Eurooppa-politiikan ytimessä. Euroopan unioni perustuu yhteiselle arvopohjalle. Tämän arvopohjan ytimessä taas on vahva oikeusvaltio.

Oikeusvaltiokehitys kuuluu koko unionin tulevaisuuden kohtalon kysymyksiin. Näin totesi viimeksi komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans Euroopan parlamentissa pari viikkoa sitten. Olen täysin samaa mieltä.

EU on herännyt myös siihen, että oikeuslaitosten tehokkuus ja riippumattomuus on kilpailukykytekijä ja taloudellisen menestyksen kannalta merkittävää. Eurobarometreissä on mitattu EU-maiden kansalaisten ja yritysten luottamusta oikeuslaitoksiin – Suomi on kärkisijoilla. EU:n talouspoliittisessa koordinaatiossa kiinnitetään osana investointien esteiden poistamista huomiota myös jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien toimivuuteen ja korruptioon. Monet EU-maat ovat jo saaneet talouspolitiikan ohjausjakson kautta suosituksia oikeuslaitosreformien toteuttamiseen.

EU:n perussopimukset määräävät, että oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen luovat unionin perustan. Jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa näitä arvoja ja myös sitoutuu edistämään niitä, voi hakea unionin jäsenyyttä. Perussopimuksiin on kirjattu myös mekanismi siltä varalta, että on olemassa selvä vaara, että EU:n jäsenvaltio loukkaa vakavasti näitä arvoja. Viime kädessä kyse voi olla EU-jäsenyyteen kuuluvien oikeuksien, kuten äänioikeuden, väliaikaisesta pidättämisestä. On mahdollista, että joudumme hyvinkin nopeasti kertomaan, missä tämä toistaiseksi ylittämätön EU-oikeusvaltioperiaatteen loukkaamisen raja konkreettisesti menee.

Euroopan unionin jäsenyys velvoittaa huolehtimaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja oikeuslaitosten toimivuudesta ja riippumattomuudesta – ja laajemmin, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta. Tähän on monia syitä.

Ensinnäkin, Euroopan unioni on oikeusunioni, joka rakentuu perussopimusten ja mittavan yhteisen unionilainsäädännön varaan. Unionilainsäädäntöä sovelletaan kaikissa EU-maissa ja kaikkien EU-maiden tuomioistuimissa. Kansalliset tuomarit ovat siis myös EU-tuomareita. EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden ja oikeussuojan saatavuuden kannalta oleellista on, että unionilainsäädäntöä myös sovelletaan yhtenäisesti. Kaikkia jäsenvaltioita sitoo yhteen Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan unionin perusoikeuskirja. Euroopan unioni on oikeusvaltiounioni.

Toiseksi, oikeudellinen yhteistyö EU:n jäsenvaltioiden välillä perustuu vastavuoroiseen tunnustamiseen. Yhdessä jäsenvaltiossa annetut tuomiot ja muut oikeudelliset päätökset lähtökohtaisesti tunnustetaan sellaisenaan myös toisissa EU-maissa. Tämä on minusta vahvimpia osoituksia integraation syvyydestä ja keskinäisestä luottamuksesta. Luottamuksen horjuminen nakertaa koko integraation perustaa.

Otetaan esimerkiksi yhdessä EU-maassa vakavaan rikokseen syyllistyneen tai siitä epäillyn henkilön pidättäminen tai luovuttaminen toisessa EU-maassa. Ennen eurooppalaista pidätysmääräystä henkilön luovuttamiseen kului yli vuosi, kun nyt EU-maiden kesken menettelyn keston osalta puhutaan enää viikoista. Toinen esimerkki: Bryssel I – sisämarkkinoilla toimivien yritysten kannalta olennaista on, että yhdessä valtiossa annetut tuomiot saadaan yksinkertaisesti täytäntöön toisessakin jäsenvaltiossa.

Suorat yhteydet ja nopea toiminta edellyttää suurta luottamusta EU-maiden välillä. Yhteistyöstä voi kieltäytyä vain tietyn rajatuin perustein. Jos luottamus horjuu, on riskinä se, että kieltäytymisperusteita tarvitaan lisää tai että tarvitaan lisää muita takeita siitä, että luottamus on perusteltua. Yhteisen lainsäädännön idea, yhteistyön sujuvoittaminen, heikkenee.

Puhe yhteisistä arvoista ja yhteisestä arvopohjasta ei ole pelkkää symboliikkaa, vaan eurooppalaisen integraation kovaa ydintä.

Suhtaudun siksi erittäin vakavasti siihen, että komissio joutui heinäkuun viimeisinä päivinä toteamaan, että Puolan uusi tuomioistuinlainsäädäntö herättää vakavaa huolta oikeuslaitoksen riippumattomuudesta ja merkittävästi pahentaa oikeusvaltioon kohdistuvaa järjestelmätason uhkaa. Saman viestin antoivat kesällä EU-maiden korkeimpien oikeuksien presidentit. Euroopan neuvosto ja Venetsian komissio ovat myös esittäneet huoliaan EU-maissa tapahtuvista taka-askelista.

Suomen tulee olla aktiivinen toimija oikeusvaltioperiaatteen puolustajana EU-keskusteluissa. Pidän tärkeänä, että Suomi varautuu tarvittaessa puolustamaan oikeusvaltioperiaatetta EU:ssa myös aiemmin käyttämättömillä keinoilla.

Suomi on väsymättä ajanut EU:ssa aloitteita, jotka vahvistavat rakenteita, joiden puitteissa EU:ssa voidaan näitä kysymyksiä käsitellä. Suomi antaa täyden tuen komission toimille ja EU:n oikeusvaltiomekanismille. Olemme myös olleet varmistamassa, että jäsenvaltiot käyvät säännönmukaisesti oikeusvaltiokeskustelua neuvoston puitteissa. EU:n tulee myös jatkaa valmisteluja sen liittymiseksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. EU:n tulee vahvistaa EU:n perusoikeusviraston toimintamahdollisuuksia. EU:n tulee jyrkästi vastustaa korruptiota ja EU:n tulee instituutiona toimia avoimesti, riippumattomasti ja hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti.

Tavoitteemme Suomesta maailman parhaana oikeusvaltiona ei täyty ilman aktiivista toimintaa sen puolesta, että Euroopan unioni on vahvojen oikeusvaltioiden unioni ja että oikeusvaltiokehitys lähialueillamme on vakaata.

Hyvät kuulijat,

Oikeusvaltioon kuuluu olennaisena osana lain noudattaminen. Sata vuotta sitten, maamme itsenäistymispyrkimyksien aikana suomalaiset vetosivat voimassaolevaan lainsäädäntöön ja velvoitteeseen sen noudattamisesta. Tämä laillisuuden korostaminen piti kansakuntaamme yhtenäisenä ja auttoi tiellä kohti itsenäisyyttä. Myöhemmin rakennettiin yhteistä ymmärrystä siitä, että yhteiskuntaa kehitetään rauhanomaisen demokratian. Vuonna 1919 oikeusvaltioperiaate tuli hallitusmuotoon, myöhemmin sama on toistunut kansainvälisten sopimusten ja perustuslainuudistusten kautta. Oman käden oikeus ja sääntöihin perustumaton mielivaltaisuus on haluttu määrätietoisesti kitkeä Suomesta pois – niin kansalaisten kuin myös viranomaisen toiminnasta.

Oikeusvaltioperiaate on 100 vuotta myöhemmin keskiössä niin kotimaassa kuin myös kansainvälisesti. Oikeusvaltiossa keskeistä on se, että kunkin toimivaltaisen viranomaisen tekemiä ratkaisuja kunnioitetaan. Järjestäytynyt oikeusvaltio rakentuu sen periaatteen varaan, että kansanvaltaisesti valittu lainsäätäjä keskittyy lakien säätämiseen, viranomainen toimeenpanovallassa soveltamiseen ja tuomioistuinlaitoksessa tulkitsemiseen.

Perustuslakivaliokunta toimii Suomessa lakien perustuslainmukaisuuden ja ihmisoikeussopimuksien arvioijana ja tuomioistuimet lakien tulkitsijoina. Perustuslakivaliokunta päättää, täyttääkö lakiesitys perus- ja ihmisoikeuksien vaatimukset. Tämä arviointi tehdään järjestelmällisesti ja huolellisesti. Ei toreilla huutoäänestyksellä.

Oikeusvaltion periaatteiden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että tuomioistuinten toimivaltaa ei lähdetä kyseenalaistamaan, vaan asioita muutetaan vaalien ja eduskunnan kautta. Oikeutta ei saa ottaa omiin käsiin.

Viranomaisten toimivallan kunnioittaminen on ollut suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita ja jatkossakin tulee pitää kiinni siitä, että epäoikeudenmukaiseksi mielletyn lainsäädännön muuttaminen tapahtuu demokraattisen prosessin kautta, eikä tuomioistuinten lainvoimaisia ratkaisuja kyseenalaistaen.

Jos lähdemme kyseenalaistamaan, olemme vaarallisella tiellä. Suomen juhlavuonna on jokaisen syytä pitää horjumatta kiinni demokratian ja oikeusvaltion syvimmistä periaatteista.

Hyvät kuulijat,

Lopuksi haluan nostaa esiin yhden tärkeän seikan, joka ei ole päässyt riittäviin oikeuksiinsa julkisessa keskustelussa. Oikeusvaltion ja oikeusjärjestelmän tehokas ja luotettava toimivuus on taloudellinen kilpailukykytekijä. Yritysjohdolle tehdyn selvityksen mukaan sitä pidetään tärkeänä asiana, kun arvioidaan Suomen houkuttelevuutta yritystoiminnalle. Vakaa oikeusvaltio on yksi tärkeimmistä kilpailutekijöistä.

Esimerkiksi tehokas ja laadukas tuomioistuin, lain mukaan toimiva yhteiskunta ja selkeät ja avoimet pelisäännöt luovat kaivattua ennustettavuutta investoinneille ja kasvulle. Oikeusvaltion ja oikeusjärjestelmän rooli taloudellisen vaurauden perustana tarvitsee tulevina vuosina suuremman huomion myös hallitukselta ja eduskunnalta. Oikeusvaltiolla on perusarvonsa lisäksi tärkeä merkitys Suomen taloudelliselle menestykselle.

Hyvä seminaariyleisö,

Näillä sanoilla avaan Suomen juhlavuoden yhden tärkeimmistä seminaareista. Toivon, että tämä seminaari virittää yhä vahvemman keskustelun siitä, miten Suomi voi olla maailman parhaiden oikeusvaltioiden joukossa myös jatkossa.

Oikeusministeri Henriksson: Oikeusministeriö 12.11.2019 11.04 Perusoikeudet ovat EU-oikeuden ytimessä

Demokratia, oikeusvaltioperiaate ja perusoikeudet, ovat jalusta, jonka kaikki osat linkittyvät ja vahvistavat toisiaan. Jos yksi osa puuttuu, koko jalusta hajoaa, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoi tänään EU:n perusoikeuskirjan 10-vuotisjuhlatilaisuudessa Brysselissä.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun jokaisen EU-kansalaisen perusoikeudet turvaavasta perusoikeuskirjasta tuli oikeudellisesti sitova. Sen perustana ovat ihmisarvon, vapauden, yhdenvertaisuuden ja yhteisvastuullisuuden jakamattomat ja yleismaailmalliset arvot. Perusoikeudet ovat keskeisessä osassa myös Suomen puheenjohtajakauden ohjelmaa.

- Perusoikeuksien edistämisen ja suojaamisen tärkeys korostuvat etenkin myrskyisinä aikoina. Tällä hetkellä esimerkiksi kohtaamme uusia haasteita, kuten verkossa yhä enemmän esiintyvää vihapuhetta. Sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan perusedellytyksistä. Vihapuhe kuitenkin estää oikeuksien täysimääräistä toteutumista, eikä sananvapaus oikeuta vihapuhetta. Päinvastoin, se voi jopa rajoittaa tiedonsaantia ja syrjimättömyyden periaatetta, Henriksson sanoi. 

 - Vaikka tietoisuus EU:n perusoikeuskirjasta lisääntyy koko ajan, on Euroopassa edelleen paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan edes kuulleet siitä. Siksi meidän kaikkien on tehtävä vielä enemmän, jotta perusoikeuskirjassa vahvistetut oikeudet toteutuvat täysimääräisesti. Peruskirjan aktiivisella käytöllä kussakin jäsenmaassa on tässä ratkaiseva merkitys, Henriksson sanoi.

Yhdessä Euroopan komission ja EU:n perusoikeusviraston kanssa järjestetty tilaisuus on osa Suomen EU-puheenjohtajakauden ohjelmaa. Juhlakonferenssissa keskusteltiin erityisesti siitä, mitä viranomaiset, kansalaisjärjestöt ja oikeuksien puolustajat voisivat tehdä, jotta perusoikeuskirjasta tulisi kiinteä osa arkeamme.

- Odotan innokkaasti yhteystyötä uuden komission kanssa perusoikeuksien edistämisessä. Suomi aikoo jatkaa työtä peruskirjan täytäntöönpanon edistämiseksi myös EU-puheenjohtajuuskauden jälkeen. Yhdessä voimme edistää sitä, että perusoikeudet toteutuvat kaikkialla EU:ssa, Henriksson päätti.

Lisätietoja: erityisavustaja Lisa Palm, puh. 0295 150 069, etunimi.sukunimi@om.fi

Erkki Ahon kommentit:

Edelläesitetystä voidaan vetää se johtopäätös, että valtakunnansyytätjä Raija Toiviaisen toiminta on asenteellista ja rikkoo syyttäjän puolueettomuusvaatimusta. Se on myös EIT:n tuomioistuimen päätösten vastaista. Minun oikeustajuni mukaan valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on esteellinen toimimaan syyttäjänä tai määräämään syytteitä vihapuherikoksissa. Esteellisyys on virkarikos. Rikoksen avulla tehdyt oikeustoimet ovat pätemätömiä. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen menettelyää voidaan pitää oikeusvaltioperiaatteen vastaisena.

Aluesyyttäjä Kirsi Männikkö on valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen alainen. Aluesyyttäjä ei siis voinut tehdä syyteharkintaa puolueettomasti, koska määräys tuli ylemmältä taholta. Oulun käräjäoikeuden tuomari V.V. teki valtakunnansyyttäjän haluaman ratkaisun, jonka Rovaniemen hovioikeus vahvisti. Onko menettely oikeusvaltioperiaatteen mukainen?

Olen erittäinn pettynyt valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen toimintaa. Hän jätti syytteet nostamatta bulgarialaisten tyäntekijäiden törkeässä hyväksikäyttöasiassa ja työsuojelurikoksessa sekä laittomissa irtisanomissa. Hän ryhtyi suojelemaan Kalajoen poliisia Vesa Kallionpäätä, aluesyyttäjää sekä Raahen käräjäoikeuden tuomaria Timo Tammiketoa. Valtakunnansyyttäjää on syytä epäillä asiassa virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä.

Olen erittäin pettynyt siihen, että valtakunnansyyttäjä ryhtyi suojelemaan rikoksesta epäiltyjä asiassa, jossa käärjätuomari Sarianne Ervasti teki minusta rikosilmoituksen virkamiehen väkilvaltaisesta vastustamisesta yli kolme vuotta sitten. Vieläkään asia ei ole edennyt syyteharkintaan, vaikka perustuslain mukaan asia pitää ratkaista ilman aiheetonta viivytystä. Asiassa suojellaan käräjätuomaria, Raahen poliiseja, KRP:n poliisia, Oulun ja Lapin poliisia sekä kihlakunnansyyttäjä Heidi Savurinnettä ja vastuullisia ministereitä.

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/

Minä edellytän ja vaadin, että poliisi nyt noudattaa Suomen lakia ja ihmisoikeussopimuksia. Asiat on selvitettävä perusteellisesti, koska mikään rikos ei ole vanhentunut.

Suomen perustuslaki

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Euroopan Ihmisoikeussopimus

https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063

YK:n Ihmisoikeusjulistus

https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/

Liitetään kuulustelukertomukseeni, jota ei ole vielä tehty, mutta jonka olen oma-aloitteisesti lähettänyt poliisi Tiina Sarparannalle, KRP:lle ja valtakunnansyyttäjälle.

TI 23.06.2020 Kuulustelukertomus osa 3

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/06/ti-23062020-kuulustelukertomus-osa-3.html

SU 28.06.2020 Poliisi jätti tuttkimatta ja syyttäjä syyttämättä

http://kalajokinen.blogspot.com/search?updated-max=2020-06-27T14:19:00-07:00&max-results=7

MA 29.06.2020 Todistusaineisto viranomaisten rikolliseksi epäiltävästä toiminnasta ja kidutuksestani

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/06/ma-29062020-todistusaineisto.html

Lisäksi ilmoitan, että rikoksen tutkinta-aineistoon kuuluvat kirjani Olet Maamme Armahin Suomenmaa, videoni ja kaikki blogini sekä 9 banaanilaatikollista asiakirjoja , jotka ovat varastossani.

Nämä ministerit: pääministeri Sanna Marin, oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin ja sisäministeri Maria Ohisalon vastaavat siitä, että virkamiehet noudattavat perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia ja kansalaisten oikeustura toteutuu.

Perustuslaki 21 § Oikeusturva

Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Vaadin kaikille rikoksiin syyllistyineille lain mukaista ankarinta mahdollista rangasitusta sekä aiheutettujen vahinkojen täysimääräistä korvaamista korkoineen.

Kun tarkastellaan yleisemmin syyttäjä Kirsi Männikön toimintaa niin ei voi välttyä vaikutelmalta, että syyttäjä Kirsi Männikkö syyllistyy virkavelvollisuuksien laiminlyäntiin ja virka-aeman väärin käyttöön tehdessään syyttämättäjättämispäätöksen. Lisäksi ei voi välttyä vaikutelmalta, että syyttäjä Männikkö suojelee rikollisia ja peittelee rikoksia. Lisäksi on syytä epäillä, että syyllistyy kiduttamisrikokseen, kun estää asian rikostutkinnat, vaikka asiat ovat olleet vireillä tuolloin 13,5 vuotta ja todistusaineisto on kiistaton kuten seuraavassa käy ilmi.

Päin Männikköä – kohti Koskeloa

http://www.erkkiaho.com/blogarchive/731.htm

Lapin syyttäjävirasto on 30.10.2008 tehnyt päätöksen 08/607 asianumero R08/1832. Päätöksen mukaan ei ole syytä epäillä (Huomaa!), että Sauli Kuha on menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Perusteluissa todetaan, että Aho on katsonut 4.9.2008 toimittamassaan dvd-tallenteessa Oulun lääninpoliisijohtajan Sauli Kuhan menetelleen virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Perusteluissa todetaan myös, että Aho on tutkintapyynnöllään 20.12.2004 vaatinut asioissa tutkintaa.Perusteluissa on jätetty ottamatta kantaa yksityiskohtaisesti Erkki Ahon tapahtumaselostuksiin, todistusaineistoon sekä juridiseen argumentointiin.
Päätöksen on allekirjoittanut kihlakunnansyyttäjä, tutkinnanjohtaja Kirsi Männikkö.

Lapin syyttäjävirasto on 30.10.2008 tehnyt päätöksen 08/608 asianumero R08/1832. Päätöksen mukaan ei ole syytä epäillä, että rikosten vanhetuminen johtuisi Ylivieskan poliisn Raimo Ollilan lainvastaisesta menettelystä.

Syyttäjä Kirsi Männiköllä oli käytettävissään päätöstä tehdessään dvd-tallenne Mayday from Finland sekä kirja Olet Maamme Armahin Suomenmaa, jossa löytyvät selostukset ja asiakirjakopiot tehdyistä rikoksista. Lisäksi hänellä oli käytössään yksityiskohtaiset erilliset selostukset rikostapahtumista ja jokaisesta tehdystä rikoksesta todistusaineisto kuin myös juridinen argumentointi, jonka eras oikeustieteen tohtori todisti juridisesti oikeaksi. Lisäksi käytettävissä oli luettelo viranomaisten tekemistä päätöksistä, joista kiistattomasti käy selville, kuka on vanhentanut rikokset. Rikosten vanhentaja on Raimo Ollila! Syyttäjä, tutkinnanjohtaja Kirsi Männikkö kuuli asiassa todistajana Heino Virtaa, joka todisti rikokset tehdyksi.
Syyttäjä Kirsi Männikko toteaa päätöksen perusteluissa virheellisesti, että Aho olisi väittänyt, että loppulausunnot puuttuvat esitutkintapöytäkirjasta. Näin Aho ei ole milloinkaan sanonut tai esittänyt. Aho ei ole väittänyt, että loppulausunnot puuttuvat Raahen käräjäoikeuteen toimitetusta asiakirjamateriaalista. Aho ei tehnyt loppulausuntoja esteelliseksi epäilemälleen tutkinnanjohtajalle Raimo Ollilalle, vaan teki ne suoraan syyttäjä Esa Mustoselle, joka jätti ne toimittamatta Raahen käräjäoikeudelle.

Myös Männikön analyysi siitä, mitä Raimo Ollila on jättänyt tutkimatta on virheellinen! Tämä osoittaa sen, että syyttäjä Kirsi Maria Männikkö ei ole perehtynyt asiaan tarvittavalla tarkkuudella ja huolellisuudella. Syrjinnän osalta Raimo Ollila on katsonut rikoksen vanhentuneen. Kysymyksessä on jo parikymmentä vuotta jatkunut syrjintä. Erkki Ahon syrjinnästä on laaja selostus kirjassa Olet Maamme Armahin Suomenmaa sekä lisäksi olemassa erillinen selvitys viimeaikaisesta syrjinnästä.

Raimo Ollila on siis tunnustanut rikoksen tehdyksi. Kuka on vanhentanut rikoksen? Vuorenvarmasti Raimo Ollila! Miksi rikoksia tehneet saavat jatkaa tehtävissään? Miksi rikoksia ei tutkittu ajallaan? Todellisuudessa rikokset eivät ole vieläkään vanhentuneet, vaan jatkuvat yhä edelleen. Tästä on selvänä esimerkkinä Kalajoen elinkeino- ja maankäyttötoimikunnan toiminta, jossa Aho joutuu toimimaan varaedustajana, koska syrjinnän takia Ahoa ei valittu varsinaiseksi jäseniksi. Tässäkin asiassa syyttäjä Kirsi Männikön päätös on virheellinen. Raimo Ollila on siis kiistattomasti jättänyt tämänkin asian tutkimatta ja hän on ollut varmasti esteellinen toimimaan tutkinanjohtajana esitutkintalain perusteella. Raahen käräjäoikeuden päätös on syntynyt rikoksen avulla elikkä on esteellisen tutkinnanjohtajan toiminnan johdosta.

Koska syyttäjä Kirsi Männikkö toteaa, että rikokset ovat vanhentuneet, niin hänen tehtävänsä olisi luonnollisesti ollut tutkia, kuka vanhensi rikokset, jos hänen tulkintansa mukaan Raimo Ollila ei niitä vanhentanut. Joka tapauksessa Erkki Aho on joutunut rikollisen toiminnan kohteeksi, minkä syyttäjä Kirsi Männikkö päätöksessään todistaa, mutta hän kieltäytyy tutkimasta, kuka on todellinen syyllinen ja korvausvelvollinen. Minun oikeustajuni mukaan korvausvelvollinen on Suomen valtio, vaikka rikollisia kuinka suojeltaisiin. Kirsi Männikön päätöksen mukaan asianomistaja itse saa nostaa syytteen rikoksesta, jos esitutkintaviranomainen on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta.
Korkein oikeus on tehnyt 13.10.2008 päätöksen diaarinmero H2007/154 numero 2198. Päätöksen mukaan purkuhakemus jätetään tutkimatta. Hakemus asiakirjoineen palautetaan Aholle. Asian on esitellyt määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Paula Helin ja asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Poutiainen, Jokela ja Sippo. Korkeimman oikeuden päätös on perustelematon!
Suomen perustuslain 21 §:n mukaan oikeuden päätös on perusteltava. EU:n ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaan oikeuden päätös on perusteltava.Tavallisessa lainsäädännössä perusteluvelvollisuudesta on säädetty oikeudenkäymiskaaren (OK) 24 luvun 4 §:ssä ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 11 luvun 4 §:ssä.
Palautin korkeimman oikeuden päätöksen korkeimman oikeuden persidentille Pauline Koskelolle lainmukaista käsittelyä varten. 

Päiväys Kalajoella asianmukaista kantelua koskien:Kalajoella 5.11.2008

Allekirjoitus: Erkki Aho

Syyttäjä Kirsi Männikön toimissa on kysymys näistä asioista, joista Oulun käräjäoikeus on tehnyt päätöksen, että kysymyksessä on rikos.

Oulun käräjäoikeus on päättänyt, että R20/925 on rikos.

28.03.2020

Hyvä Erkki Aho
Kirjeessänne selostamanne asia on Oulun käräjäoikeudessa vireillä rikosasiana diaarinumerolla R 20/925.
Ystävällisin terveisin
Antti Savela
laamanni

Kihlakunnan syyttäjä Sulo Heiskarin esteellisyys kaikissa minua ja yritystoimintaani koskevissa oikeudenkäynneissä sekä niistä johtuvissa oikeudenkäynneissä. Asia selviää mm. käräjäoikeuteen todistusaineistoksi lähettämistäni kauppakirjoista, joista on kopio muun korkeimmalle oikeudelle tekemästäni tuomioiden purkuhakemuksesta ja myös kirjani sivuilta kirjani Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X sivuilla 277 – 285. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät kiinteää omaisuutta konkurssisäännön 50 a §:n vastaisesti. He myivät toisen omaisuutta omanaan, koska heillä ei ollut esittää valtakirjoja. He toimivat maakaaren 2 luvun 3 §:n vastaisesti. He salasivat kaupanteossa 48 pantatut kiinnitykset kuten kauppasopimuksista käy ilmi. Niistä ei ole kauppasopimuksissa mitään mainintaa. Olen pyytänyt Oulun poliisia toimittamaan kopiot salatuista pantatuista kiinnityksistä Oulun käräjäoikeuteen postitse 28.04.2020 mennessä todistusaineineistoksi asiassa.

Kirjaani Olet Maamme Armahin Suomenmaa on saatavilla Kalajoen kirjakaupasta. Valitettavasti minulle ei ole varaa postittaa tuota kirjaa Valtakunnnasyyttäjävirastoon rikolliseksi katsoman ulosoton takia.

Esteellisyys on rikos ja siten kaikki minua ja minun yritystoimintaani koskevat eri oikeusasteiden päätökset ovat laittomia, koska esteellisenä syyttäjänä on toiminut  kihlakunnansyyttäjä Sulo Heiskari.
Olen pyytänyt Oulun poliisia toimittamaan kopiot salatuista pantatuista kiinnityksistä Oulun käräjäoikeuteen postitse 28.04.2020 mennessä.
1. Syyttäjä Sulo Heiskarin rikoskumppanina on toiminut entinen asianajaja ja nykyinen varatuomari Asko Keränen, joka on jättänyt valitukset tekemättä Vaasan hovioikeuteen. Asko Keränen tunnustaa tekonsa ja tästä tunnustuksesta on kopio lähetetty käräjäoikeuteen ja se sijäitsee korkeimmalle oikeudelle tehdyssä tuomionpurkuhakemuksessani. Jo pelkästää nämä kaksi asiaa riittää todistamaan sen, että ulosottossa olleet ja olevat saatavat on syntyneet rikosten avulla ja ovat siten perintäkelvottomia.
2. PR-Teollisuus Oy:n konkurssi oli laiton. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki tekemänsä kaupat PR-Teollisuus Oy:n kanssa 19.3.1996. Kirjan sivut 307-308 sekä toinen purkusopimus 18.4.1996 Kirjan sivu 305. Myyjän purkuoikeudesta on säädetty Kauppalain 54 §:ssä. Kiinteistön kaupat purettiin lain vastaisesti, koska kaupanvahvistajaa ei ollut paikalla. Kaupanpurkuilmoitus on peruuttamaton ,ks. Telaranta: Sopimusoikeus Helsinki 1990 s.1939. Kun ko. kauppa on purettu,niin myös takaussitoumukset raukevat. Takaussitous on liitännäinein kauppasopimukseen, joten missään tapauksessa takaukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Kirjan sivuilla 309 – 310 varatuomari Jorma Herttuaisen kirje Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesälle.
   Takaukset olivat maksettu kokonaan. Kirjan sivu 302 summa 401 404,45 markkaa, kirjan sivu 303 summa 500 000,00 markkaa, kirjan sivu 304 summa 100 000, 00 markkaa. Takauksista oli maksettu kaikkiaan 1 641 444,45 markkaa, mikä näkyy asianjaja Asko Keräsen kirjeestä asianajaja Hannu Maskoselle. Katso kirjan sivut 516-517.
   Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi takaukset oli maksettu. Väärillä tiedoilla haettu konkurssihakemus on kirjan sivuilla 328- 329. Konkurssihakemus on tehty väärillä tiedoilla koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi konkurssihakemuksessa mainitut takaukset oli maksettu – siis maksettu ja sitten vielä rauenneet.
   Varatuomari Paavo M.Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Petäjän tunnustus kirjan sivulla 514. Varatuomari on kuitenkin antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiasissa väärän lausuman asianomaisten tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja asianomaisten valtakirjoja.
   Konkurssituomio kirjan sivuilla 314 – 316. Miksi syyttäjä Heiskari on lähettänyt konkurssihakemuksen varatuomari Paavo M. Petäjälle eikä PR-Teollisuus Oy:lle ja takaajille? Miksi varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut lausuman käräjäoikeudelle ilman PR-Teollisuus Oy:n toimeksiantoa ja valtakirjoja? Varatuomarii Paavo M. Petäjä oli menettänyt asianajaja tittelin saatuaan petostuomion oikeudessa. Kysymys on tietoisesta rikollisuudesta.
   Rikolliset käyttivät vääriä käräjäoikeuden päätöksiä hyväkseen saadakseen uusia vääriä oikeuksien päätöksiä ja peitelläkseen omia rikoksiaan.
3. Poliisi on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Poliisi ja muuut viranomaiset ovat jättäneett rikokset tutkimatta ja laiminlyönyeet virkavelvollisuutensa ja käyttäneet törkeästi virka-asemaansa väärin ja suojelleet rikollisia. Raimo Ollila on toiminut rikostutkijana asiassa ja kaikki rikostutkintapyynnöt on tehty ajoissa . Näistä päätöksistä olen lähettänyt tutkintanumeroista ja tekijöistä luettelot käräjäoiekuteen.

Syyttäjä Sulo Heiskari on toiminut esteellisenä syyttäjänä näissä oikeudenkäynneissä:

R98/503 Ylivieskan käräjäoikeus 01.06.1998 R98/71 144

R02/393 Ylivieskan kärjäoikeus 15.02.2002 RD01/361 10046

S01/320 Ylivieskan käräjäoikeus 30.01.2001 K00/1003 148

S00/1437 Ylivieskan käräjäoikeus 13.11.2000 K00/1003 1311

S01/447 Ylivieskan käräjäoikeus 28.02.2001 K001/1003 280

R98/692 Ylivieskan käräjäoikeus 26.08.1998 R98/90 224

R03/150 Ylivieskan käräjäoikeus 19.12.2002 R02/276 R1.OH.KP

Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 30.05.1996 nro 860

Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 03.01.1997 96/531

Ylivieskan käräjäoikeuden päätös 28.06.1996 nro 900

Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 26.08.1998 nro 228

Ylivieskan käräjäoikeudenpäätös 19.09.2000 bro 1066

Ylivieskan käräjäoikeuden tuomio 03.10.2000 nro 1050

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.05.1999 nro 521

Vaasan hovioikeuden päätös 08.12.2000 nro 1376

Vaasan hovioikeuden päätös 07.05.2001 nro 545

Vaasan hovioikeuden päätös 13.01.2000 nro 39 R98/692

Vaasan hovioikeuden päätös 31.01.2000 nro 39

Korkeimman oikeuden päätös 11.01.2002 R2000/206 nro 0017

Korkeimman oikeuden päätös 24.01.2001 H2000/386 nro 0143

Korkeimman oikeuden päätös 20.09.2001 nro 1841

Korkeimman oikeuden päätös 10.07.2003 H2001/318 nro 1800

Korkeimman oikeuden päätös 10.07.2003 H2002/16 nro 1801

Korkeimman oikeuden päätös 10.07.2003 H2002/210 nro 1802

Korkeimman oikeuden päätös 28.06.2002 H2001/138 nro 1771

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 22.12.2004 3383 nro 17602/04

konkurssiasiat
K 96/531, PR-Teollisuus Oy (hja Alavieskan Puurakenne

Konkurssituomio 3.1.1997/1
K 97/1236 International Timber (hja Eläke-Varma Keskinäinen yhtiö)
Konkurssituomio 7.9.1998/963
K 00/1003 Erkki Aho (hja Alavieskan Puurakenne)
ratkaisu 28.2.2001/280, rauennut/sillensä, valitettu hovioikeuteen
K 10/5019 Erkki Aho (hja Mikko Kovalainen)
ratkaisu 4.1.2011/38, peruutettu
K 10/3862 Erkki Aho (hja Mikko Kovalainen)
ratkaisu 30.8.2010/4430, sillensä, muu syy
K 11/1589 Erkki Aho (hja Mikko Kovalainen)
ratkaisu 26.9.2012/7257, rauennut, sillensä
ITC Finland Oy:n konkurssi, ei löytynyt diaarista
Rikosasiat:
R 98/71 Asia: velallisen vilpillisyys
ratkaisu 1.6.1998/144
R 98/90 Asia: muut rikoslakia vastaan tehdyt rikokset
ratkaisu 26.8.1998/1
ratkaisu 13.8.1998
RD 01/361 ratkaisu 15.2.2002/10046 , jätetty tutkimatta
R 05/506 asianomistajana Tapio Lahola
Tuomio 28.11.2005/529, valitettu hovioikeuteen
R 10/506, asianomistaja Mikko Kovalainen
Tuomio 6.9.2010/1034, valitettu hovioikeuteen
R 11/537 asianomistaja Markku Koski
Tuomio 27.7.2011/587, valitettu hovioikeuteen
Rikosasiaa, jossa asianomistajana Torsti Kalliokoski, ei löytynyt diaarista
Rikosasia R 97/288 koskee muuta vastaajaa, rikosilmoituksen numerolla ei löydy diaarista
S 95/1488 Kja Alavieskan Puurakenne, vjat: Erkki Aho, Kari Konu, Markku Koski, PR-Teollisuus Oy, Remes Jouni ja Virta Heino, asiaan osallisena PR-Teollisuus Oy:n konkurssipesä
Ratkaisu 28.6.1996 , hyväksytty kokonaan tai osittain
Katriina Rantinsalo
hallintosihteeri

Ylläoleva on hallintosihteeri Katriina Ratinsalon ilmoitus asiakirjapyyntööni.

Raimo Ollila, Ylivieskan poliisi, jokainen tutkintapyyntö on jätetty tutkimatta. Tutkintapyynnöt on tehty ajoissa, mm.

15.3.1997, täydennys 23.3.1997, päätös

26.06.1997 6870/5406/97

9.10.1997 6870/R/891/97, S10109/01,

13.08.2002 6870/S/10109/01,

13.08.2002 S/10456/02,

03.01.2002 R/1690/ Olli Sikala Haapajärven poliisi

Erkki Huhtakallio, Ylivieskan poliisi 3.8.1998 tehty tutkintapyyntö

Kaarlo Similä, Ylivieskan poliisipäällikkö, tutkintapyyntö 12.07.2002

lausuma Ylivieskan käräjäoikeudelle 25.2.2004

Tapio Mäkelä Oulun KRP, tutkintapyyntö 20.08.1997

10.1.1998

26.8.1998 2521/R/737/97, kirje 30.3.200,

varatuomari Jorma Herttuaisen tekemä tutkintapyyntö 22.5.1998, lausuma 30.3.2000

Eero Klemetti, Oulun KRP:n päällikkö 2400/R/506/00

Pentti Yliniva, KRP:n päällikkä. Pohjoinen osasto

18.11.1999 tehty tutkintapyyntä

10.09.1998 tehty tutkintapyyntö

2400/R/760/9919.4.2000

2400/R/737/97.19.12.1997

2400/R/760/99,18.11.1999

2400/S/13013/9919.11.1999

2400S/13077/99 15.12.1999 ,

19.5..2000 106/TUP/98

Kauko Aaltomaa, KRP, apulaisjohtaja, tutkintapyyntö 5.5.2000,

ratkaisu 30.5.2000 106/TUP/98,

tutkintapyyntö Aaltomaalle 4.6.2000,

3.4.2001 28/TUP/01

Rauno Ranta, KRP:n päällikkö tutkintapyyntö 18.8.1998,

Rauno Ranta, Juha Keränen, päätös 15.12.1998 106/TUP/98

2.5.2000 106/TUP/98 Rauno Ranta ja Kauko Aaltomaalle

1.9.2003 64/TUP/03 Rauno Ranta ja Marko Viitanen

Jouko Rajaniemi, poliisiylitarkastaja Oulun läänin hallitus 6.7.1999 POL 374 B

Erkki Haikola, Oulun läänin poliisiosaston päällikkö, tutkintapyyntö 18.8.1998

Jorma Vuorio ja Jonne Lähteenmäki, sisäasiainministeriön poliisiosasto 10.8.1998 84/662/98,

poliisiministeri Jan-Erik Enestamille tehty tutkintapyyntö 20.7.1998

17.8.1998 kirje ja tutkintapyyntä poliisiylitarkastaja Jorma Vuoriolle

10.8.1998 päätös 84/662/98

28.6.2000 SM-2000-1060/Ri-2 Jorma Vuorio ja Jonne Lähteenmäki

Jorma Toivanen ja Jonne Lähteenmäki 20.3.2000 dnro 49/662/98

11.6.2002 SM-2002-1312/Ri-

Kimmo Markkula KRP Vantaa 12.7.2002 88/TUP/02,

12.7.2002 88/TUP/02

12.7.2002 93/TUP/02

Juha Vehmaskoski KRP:n rahanselvittelykeskus, kieltäytyi tutkimasta Rinstrojen rahanpesua, vaikka Rienstra oli tuomittu USA:ssa rahanpesusta ja Suomessakin näytöt olivat kiistattomat

Reijo Naulapää, poliisiylijohtaja sisäasiainministeriö tutkintapyyntö 16.8.1998

kirje 20.3.2000 dnro 49/662/98,

tutkintapyyntö Naulapäälle 29.5.2000

Kari Häkämies sisäministeri 25.8.1999, vastaus kansanedustajien Risto Kuisma, Raimo Vistbacka, Bjarne Kallis, Tapio Karjalainen, Matti Huutola, Marja-Leena Kemppainen, Pekka Vilkkuan tutkintapyyntöön, yksi kansanedustaja pyyhki nimensä yli tutkintapyynnöstä. Hänen nimensä on Antti Rantakangas

Rauno Rannan vastaus kansanedustaja Raimo Vistbackalle

Ville Itälän keskustelunvahvistus 8.1.2001 SM-2001-776/Tu-411

Tapio Kalliokosken päätökset 22.10.2004

20.10.2004.

25.10.2004

22.10.2004

22.9.2004, päätökset ovat koodittomia

Tapio Mäksen päätös 22.4.2005 2400/s/10249/05

6870/S/10431/99, Aho, Virta

6870/R/1104/97, Aho

6870/R/372/97, Aho, Virta

6870/R/1279/98, Aho

6870/R/1372/99, Aho

6870/S/10148/00, Aho

6870/R/1371/99, Aho

6870/R/833/00, Aho

6870/S/10109/01, Aho

6870/R/137/01, Aho

6870/R/412/97, Aho

4728/R/288/96, Aho

4728/R/339/96, Aho

6870/S/10375/02, Aho

6870/R/120/03, Aho

6870/R/1041/07, Aho

6870/R/1521/04, Aho

6870/R/4131/07, Aho

6870/R/10837/06, Aho

6870/S/10225/08, Aho

6030/R/1690/02, Aho

6610/S/10590/05, Aho

6610/S/11066/05, Aho

6610/S/10599/06, Aho

Keskusrikospoliisin asiankäsittelyjärjestelmästä löytyvät diaarinumerot:

106/TUP/98

28/TUP/01

88/TUP/02

93/TUP/02

157/TUP/03

156/TUP/04

923/7/08

328/7/10

360/7/10

2400/2011/1106

2400/2011/1376

2400/2011/1639

2400/2012/609

POL-2015-2595

Poliisiasiain tietojärjestelmästä löytyvät, Keskusrikospoliisin piirikoodille kirjatut ilmoitusnumerot:

2400/S/10176/14

2400/S/10104/14

2400/S/10078/14

2400/s/10615/11

2400/S/10357/08

2400/S/10249/05

2400/S/10591/04

2400/S/10590/04

2400/S/10589/04

2400/S/10588/04

2400/S/10736/03

2400/R/760/99

2400/R/737/97

Valtakunnansyyttäjäviraston ilmoitus

Valtakunnansyyttäjänvirastoon toimittamianne kirjoituksia on käsitelty seuraavilla diaarinumeroilla:

186/41/98, 217/22/98,
109/42/99, 239/42/99, 80/41/99, 108/41/99,
58/42/00, 83/42/00, 184/42/00,
2/42/01, 111/42/01, 142/42/01,
126/42/02, 198/42/02,
11/41/03,
137/42/04, 7/41/04, 63/41/04, 148/41/04, 155/41/04,
159/41/05,
136/41/08,
37/42/09, 74/42/09, 9/41/09, 155/21/09,
44/41/11,
96/21/12,
45/21/13

Lisäksi kirjoituksianne on diarioitu seuraaville diaarinumeroille:

2/92/08, 1/92/09, 2/82/10, 2/92/11, 2/92/12, 2/92/13 ja 2/92/14

Valtakunnansyyttäjänvirasto
PL 33300181 Helsinkip. 02956 20810 vksv@oikeus.fi

Laillisuusvalvojien päätökset

apulaisoikeusasiamies Petri Jääskeläinen päätös 24.11.2004 Dnro 2406/4/04

suppea luettelo löytyy tästä osoitteesta

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2015/03/suppea-asialuettelo.html

Kirjassani on sivuilla 3 sivua 373- 375 nimejä ja päivämääriä viranomaisten tekemistä päätöksistä, joissa he ovat tehneet tutkimatta tai syyttämättä jättämispäätökset.

Selostus tapahtumista mistä johtuvat edellä esitetyt asiat.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä myi Euronio O:lle ( myöhemmin PR-Teollisuus Oy) 11.05.1995 kolmella eri kauppasopimuksella maa-alueet, koneet ja laitteet, tuoteoikeudet sekä keskeneräisen tilauskannan. Myyjinä toimivat väliaikaiset konkurssipesän hoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen. Heidän päämiehinään olivat Arsenal Oy ja Kera Oy. Kauppasopimuksista on kopiot kirjani Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X sivuilla 277 – 285. Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät kiinteää omaisuutta konkurssisäännön 50 a §:n vastaisesti. He myivät toisen omaisuutta omanaan, koska heillä ei ollut esittää valtakirjoja. He toimivat maakaaren 2 luvun 3 §:n vastaisesti. He salasivat kaupanteossa 48 pantatut kiinnitykset kuten kauppasopimuksista käy ilmi. Niistä ei ole kauppasopimuksissa mitään mainintaa. Toimitan kopiot salatuista pantatuista kiinnityksistä Oulun käräjäoikeuteen postitse 28.04.2020 mennessä todistusaineineistoksi asiassa. Kopiot niistä on myös Oulun poliisilla. Kirjaani on vielä myynnissä Kalajoen kirjakaupassa.

Konkurssisääntö 50 a § (31.1.1995/110)
Väliaikainen pesänhoitaja voi myydä velallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämikseksi tai kka konkurssipesän hallinnosta tai hoidosta aihetuvien kustannusten maksamiseksi.

Maakaari 2 luku 3 § Valtuutus kiinteistön kauppaan
Valtuutus kiinteistön myyntiin on tehtävä kirjallisesti. Myyjän on allekirjoitettava valtakirja ja siitä on käytävä ilmi asiamies ja myytävä kiinteistö.
Koska väliaikaiset pesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät lainvastaisesti toisen kiinteää omaisuutta ilman valtakirjaa ja vielä konkurssisäännön vastaisesti salaten 48 miljoonan pantatut kiinnitykset, niin rikos on kiistattomasti tapahtunut. Suomen lain mukaan rikoksen avulla tehty oikeustoimi on pätemätön. Teko täyttää kiistatta törkeän petoksen tunnusmerkistön. Kera Oy oli päättänyt poistaa PR-talot markkinoilta ylikapasiteetin purkamiseksi. Kera Oy oli Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesän toinen päämies ja toinen oli Arsenal Oy. Markkinoilta poistamispäätöksestä huolimatta se myi kiinteistöt, maa-alueet, koneet ja laitteet sekä tuoteoikeudet markkinoilta poistettavalle yritykselle. Kera Oy:ssä oli päätetty markkinoilta poistettavat yritykset. Kera Oy käytti saattohoitajia tehtävän suorittamiseen. Toimialarationalisointi oli päätetty myös SSP-sopimuksessa 22.10.1993.

Ostajien joukkoon oli soluttautunut Kera Oy:n saattohoitajaksi epäilemämme erikoisella tavalla konkurssiin ajetun Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäällikkö kauppatieteen maisteri Jouni Remes, joka oli tullut Alavieskan Puurakenne Oy:n palvelukseen Kera Oy:n kirjallisen suosituksen perusteella. Jouni Remes teki muiden osakkaiden tietämättä Kera OY.n kanssa sopimuksen, ettei Kera Oy:tä käytetä rahoittajana. Jos muut osakkaat olisivat tienneet asiasta niin koko yritystä ei olisi perustettu. Remeksen toiminta oli yksi osa törkeää petosta. Remeksen tekemä sopimus kirjan sivulla 276.

Rikoslaki 19.12.1889/39 36 luku 2 § (24.8.1990/769). Törkeä petos.
Jos petoksessa 1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä, 2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa 3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Väliaikaiset konkurssipesänhoitajat Antti Latola ja Hannu Maskonen myivät myös keskeneräisen tilauskannan, jonka arvo oli todellisuudessa 15 miljoonaa markkaa pienempi kuin kaupantekohetkellä ilmoitettiin. Konkurssipesänhoitajien Latolan ja Maskosen toiminta on ollut myös kauppakaaren vastaista. Törkeä petos oli 63 miljoonaa markkaa. Tilauskannan suuruudeksi myyjä oli ilmoittanut 26 miljoonaa markkaa. Asia näkyy Kalevan lehtileikkeessä, jonka kopio on kirjani sivulla 286. Kauppa oli siten myös kauppakaaren vastainen ja silloin voimassa olleen laki varallisuusoikeudellista oikeustoimista vastainen.

Kauppakaari 31.12.1734/3 9 §
Jos tavara väärennetään, käyköön sen rikoksen niinkuin muunkin varkauden. Jos käsityöläinen sen tekee, menettäköön myös ammattioikeutensa. Jos joku myypi tavaran, jonka tietää väärennetyksi tahi vilpinalaiseksi, niinkuin huonon hyvästä, sekoitetun puhtaasta, olkoon sama laki. Väärästä mitasta ja painosta säädetään 8 luvussa ja väärän rahan tekemisestä Rikoskaaressa.

Myös laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 esittää tiettyjä ehtoja kaupantekemiselle eli kauppaehtojen kohtuuttomuudelle.
30 § Jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä taikka jos hän on tietänyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on oikeustoimen tekijän sen tekemiseen petollisesti vietellyt, ei oikeustoimi sido vieteltyä.
31 § Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.
32 § Jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen oli pitänyt tietää erehdyksestä.
33 § Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.
37 § Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Kauppalaki 27.3.1987/355 määrittelee irtaimen kaupan.
Tiedot tavarasta 18 § Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on antanut tavaran ominaisuuksista tai käytöstä tavaraa markkinoitaessa tai muuten ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.
Tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, joita joku muu kuin myyjä, aikaisemmassa myyntiportaassa tai myyjän lukuun, on ennen kaupantekoa tavaraa markkinoitaessa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Tavaran ei kuitenkaan katsota olevan virheellinen, jos myyjä ei ollut eikä hänen olisi pitänytkään olla selvillä näistä tiedoista.
Sellaisena kuin se on -ehto 19 § Jos tavara on myyty "sellaisena kuin se on" tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:
1) tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan
2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; tai
3) tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.
Kaupanvahvistajaksi on kauppakirjojen mukaan merkitty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari. Toinen kauppakirjan allekirjoittaja Heino Virta todistaa kirjallisesti ettei hän ole koskaan tavannut kaupanvahvistaja Sulo Heiskaria. Heino Virran todistus kirjan sivulla 294.

Kaupanvahvistajan kutsuma todistaja PR-talojen talomyyjä Arto Ranta-Ylitalo todistaa KRP:n kuulusteluissa, että hän ei ollut paikalla, kun kauppasopimukset on allekirjoitettu. Kaupanvahvistaja-asetus edellyttää, että kaupanvahvistaja ja kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ovat paikalla, kun kaupat vahvistetaan. Näin ei ole ollut. Siksi kauppa on mitätön. Syyttäjä Sulo Heiskari on merkitty kaupanvahvistajaksi kaupoissa, jossa hän on toiminut syyttäjänä. Hän on varmasti esteellinen syyttäjistä annetun lain perusteella. Kiinteistokauppa on maakaaren ja kaupanvahvistaja-asetuksen sekä oikeudenkäymiskaaren vastainen. Arto Ranta-Ylitalon todistus on Erkki Ahon korkeimmalle oikeudelle tekemän tuomionpurkuhakemuksessa, mikä on toimitettu Oulun käräjäoikeuteen tässä asiassa R 20/925.

Maakaaren 2 luku Kiinteistön kauppa 1 § Kauppakirjan muoto
Kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisesti. Myyjän ja ostajan tai heidän asiamiehensä on allekirjoitettava kauppakirja. Kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnä ollessa.
Kauppakirjasta on käytävä ilmi:
1) luovutustarkoitus;
2) luovutettava kiinteistö;
3) myyjä ja ostaja; sekä
4) kauppahinta ja muu vastike.
Kauppa ei ole sitova, ellei sitä ole tehty tässä pykälässä säädetyllä tavalla. Jos myyjä ja ostaja ovat sopineet kauppakirjaan merkittyä suuremmasta kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta, myyjällä ei ole oikeutta saada perityksi enempää kuin mitä kauppakirjaan on merkitty.

Kaupanvahvistaja-asetus 28.12.1979/1080 3 § (17.1.1992/25)
Luovutuskirjan oikeaksi todistaminen. Kaupanvahvistaja todistaa oikeaksi maakaaren 1 luvun 2 §:ssä tarkoitetun luovutuskirjan merkitsemällä todistuksen luovutuskirjaan. Todistuksesta tulee käydä ilmi luovutuskirjan allekirjoittaneiden henkilöiden nimet sekä heidän henkilöllisyytensä toteaminen. Todistuksessa on mainittava, ovatko allekirjoittajat olleet yhtaikaa saapuvilla, sekä että he ovat myöntäneet luovutuskirjan oikeaksi ja sen omakätisesti allekirjoittaneet. Siinä on lisäksi mainittava luovutuskirjan oikeaksitodistamispaikka ja -aika. Kaupanvahvistajan, jonka on mainittava virka-asemansa tai tuomioistuimen hänelle antama määräys toimialueineen, sekä hänen kutsumansa esteettömän todistajan on allekirjoitettava todistus. Jos luovutuskirjaa on laadittu useita kappaleita, todistus on merkittävä jokaiseen niistä. Kirjallinen esisopimus on todistettava samalla tavoin kuin luovutuskirja.

Oikeudenkäymiskaari 17 luku 43 § (29.7.1948/571)
Milloin lain mukaan oikeustoimi on päätettävä esteettömäin todistajain läsnä ollessa tai esteettömän todistajan on toimituksessa oltava läsnä, olkoon, mikäli erikseen ei ole toisin säädetty, sellaiseksi todistajaksi esteellinen:
1) se, joka 30 §:n mukaan ei saa vannoa todistajanvalaa;
2) se, joka itse on toimituksessa asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka itse on oikeustoimeen osallinen taikka jonka hyväksi oikeustoimi tehdään;
3) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa henkilöön, joka toimituksessa on asianosainen tai jonka oikeutta toimitus koskee tahi joka on oikeustoimeen osallinen tai jonka hyväksi oikeustoimi tehdään; taikka
4) se, joka on 20 §:ssä tarkoitetussa suhteessa siihen, jonka tehtäviin toimitus kuuluu, tai notaarin tahi viran tai toimen haltijaan, jota käytetään oikeustoimen tekemisessä.

Syyttäjän tehtävät määrätään laissa Laki yleisistä syyttäjistä 11.3.1997/199. 1 § Syyttäjän asema ja tehtävät.
Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.
Esteellisyys määritellään 12 §. Syyttäjä on esteellinen, jos:
4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
6) muu kuin 1–5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Syyttäjä Sulo Heiskari on toiminut kaikissa kauppasopimuksista käydyissä oikeudenkäynneissä ja niistä johtuvissa oikeudenkäynneissä esteellisenä syyttäjänä

Alavieskan Puurakene Oy:n konkurssipesä haastoi PR-Teollisuus Oy:n ja Ylivieskan käräjäoikeuteen maksamattomista takauksista. Kirjani sivu 298. Haasteiden toimittamisesta asianosaisille vastaa syyttäjä Sulo Heiskari. Asiakirjassa on käräjäsihteerin käsin kirjoitettu teksti Tiedoksiannot? Huom. Aho, Koski ja Virta eivät ole palauttaneet tiedoksiantotodistuksia.

Syyttäjä Heiskari ei ollut lähettänyt tiedoksiantoja asianosaisille.

Asianosaisia käräjäoikeudessa oli edustanut heidän tietämättään ja ilman heidän valtakirjojaan ja toimeksiantojaan asianajaja Jouni Vihervalli. Valitimme asiasta Suomen Asianajajaliittoon. Kirjan sivu 299-300. Asianajaja Vihervalli tunnustaa, ettei hän ole edes keskustellut puhelimessa kantelijoiden kanssa.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki tekemänsä kaupat PR-Teollisuus Oy:n kanssa 19.3.1996. Kirjan sivut 307-308 sekä toinen purkusopimus 18.4.1996 Kirjan sivu 305. Myyjän purkuoikeudesta on säädetty Kauppalain 54 §:ssä. Kiinteistön kaupat purettiin lain vastaisesti, koska kaupanvahvistajaa ei ollut paikalla.

Kaupanpurkuilmoitus on peruuttamaton ,ks. Telaranta: Sopimusoikeus Helsinki 1990 s.1939. Kun ko. kauppa on purettu,niin myös takaussitoumukset raukevat. Takaussitous on liitännäinein kauppasopimukseen, joten missään tapauksessa takaukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa.Kirjan sivuilla 309 – 310 varatuomari Jorma Herttuaisen kirje Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesälle.

Takaukset olivat maksettu kokonaan. Kirjan sivu 302 summa 401 404,45 markkaa, kirjan sivu 303 summa 500 000,00 markkaa, kirjan sivu 304 summa 100 000, 00 markkaa. Takauksista oli maksettu kaikkiaan 1 641 444,45 markkaa, mikä näkyy asianjaja Asko Keräsen kirjeestä asianajaja Hannu Maskoselle. Katso kirjan sivut 516-517.

Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi takaukset oli maksettu. Väärillä tiedoilla haettu konkurssihakemus on kirjan sivuilla 328- 329. Konkurssihakemus on tehty väärillä tiedoilla koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi konkurssihakemuksessa mainitut takaukset oli maksettu – siis maksettu ja sitten vielä rauenneet.

Varatuomari Paavo M.Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Petäjän tunnustus kirjan sivulla 514. Varatuomari on kuitenkin antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiasissa väärän lausuman asianomaisten tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja asianomaisten valtakirjoja.

Konkurssituomio kirjan sivuilla 314 – 316. Miksi syyttäjä Heiskari on lähettänyt konkurssihakemuksen varatuomari Paavo M. Petäjälle eikä PR-Teollisuus Oy:lle ja takaajille? Miksi varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut lausuman käräjäoikeudelle ilman PR-Teollisuus Oy:n toimeksiantoa ja valtakirjoja? Varatuomarii Paavo M. Petäjä oli menettänyt asianajaja tittelin saatuaan petostuomion oikeudessa.

Lisäksi konkurssiinhakija oli antanut väärän lausuman PR-Teollisuus Oy:n tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja valtakirjoja. Kirjan sivut 330-331.

Väärä konkurssipäätös sain lainvoiman koska asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä. Korkeimmalle oikeudelle tehdyssä tuomionpurkuhakemuksessa, mikä on toimitettu Oulun käräjäoikeudelle todistusaineistoksi tässä asiassa sisältää entisen asianajajan, nykyisen varatuomarin Asko Keräsen kirjallinen tunnustus asiassa. Keränen on tunnustanut myös muita rikoksia joista hän sai ehdottoman vankeustumion.

Koska asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä Vaasan Hovioikeudelle , niin ainoa mahdollisuus saada tuomiot purettua hakea tuomionpurkua korkeimmalta oikeudelta. Korkein oikeus ei ole kuitenkaan suostunut purkamaan vääriä tuomioita.

Olen tehnyt asioista tarkemman ja laajemman selvityksen todistusaineistoineen näihin linkkeihin. Nämä linkit on avattava ja tulostettava. Ei voi välttyä vaikuutelmalta, että poliisit ja eri oikeusasteiden tuomarit eivät ole vaivautuneet perehtymään asioihin ja avamaan näitä linkkejä ja tulosamaan niitä oikein:

PR-talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen

http://kalajokinen.blogspot.com/2017/06/pr-talojen-konkurssivyyhti.html

PR-Talojen konkurssivyyhti todistusaineistoineen 2

http://kalajokinen.blogspot.com/2017/06/pr-talojen-konkurssivyyhti_24.html

PR-Teollisuus Oy:n konkurssivyyhti todistusaineistoon 3

http://kalajokinen.blogspot.com/2017/06/pr-teollisuus-oyn-konkurssivyyhti.html

Olen tehnyt asioista seuraavat videot mitkä todistavat tapahtumat

Hätähuuto Suomesta

https://www.youtube.com/watch?v=4nXGEkuiAvs

SSP-sopimus

https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY

Toimialarationalisointi

https://www.youtube.com/watch?v=MKxCNequ31E

Saattohoitajat

https://www.youtube.com/watch?v=mB1U6KXh3rA

Oikeudenkäynti tietämättämme

https://www.youtube.com/watch?v=XiEVYhhx4DU

Rikolliset konkurssit

https://www.youtube.com/watch?v=ypfexhxQT64

Rikoksia ei tutkita

https://www.youtube.com/watch?v=Y1OZNY8F26I

Ahojahti

https://www.youtube.com/watch?v=njyMvw7qrik

Nimeni on Erkki Aho

https://www.youtube.com/watch?v=sJN6sWVJ5C4

Lisäksi olen tehnyt Ylivieskan käräjäoikeuteen erittäin laajan selvityksen asioista. Ylivieskan käräjäoikeus on nykyisin Oulun käräjäoikeutta. Tämän aineiston olen nimennyt todistusaineistoks myösi asiassa R20/295. Lisäksi olen tehnyt siihen tarkemman todistusaineiston. Tämä aineisto on Oulun käräjäoikeudessa.

Tyytymättömyyden ilmaisu Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden käräjäoikeuden esteellisyyttä koskeva osaratkaisuun

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2016/02/tyytymattomyyden-ilmaisu-ylivieska.html

Oulun käräjäoikeuden tuomaria V.V: on syytä epäillä rikoksesta asiasani, koska Oulun käräjäoikeus on päättänyt, että R20/925 on rikos.

28.03.2020

Hyvä Erkki Aho
Kirjeessänne selostamanne asia on Oulun käräjäoikeudessa vireillä rikosasiana diaarinumerolla R 20/925.
Ystävällisin terveisin
Antti Savela
laamanni

Rikos on tämä:

Olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana 25 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. En ole saanut esteetöntä rikostutkintaa enkä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 25 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja olen joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Olen joutunu hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Olen menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni.

Katson, että viranomaisten toiminta asiassani täyttää kidutuksen tunnusmerkistön.Suomen viranomaisten toiminta asiassani on ollut perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaista. Kohtelu täyttää kiistatta ihmisoikeusrikoksen tunnusmerkistön ja ennenkaikkea kidutuksen tunnusmerkistön.

Rikolliset ovat tunnustaneet tekonsa ja todistusaineistot ovat kiistattomat. Miksi en saa oikeutta? Entinen asianajaja Asko Keränen on tunnustanut rikoksensa ja varatuomari Paavo M. Petäjä ovat tunnustaneet rikoksensa. He ovat toimineet syyttäjä Sulo Heiskarin ja poliisi Raimo Ollilan rikoskumppaneina. Esteellinen syyttäjä on estänyt rikostutkinnat ja poliisi Raimo Ollila on laiminlyönyt virkavelvollisuutensa.

Asian käräjätuomari V.V. käsitteli asian ulosottovalituksena, vaikka asia on kiistatta ihmisoikeusrikos. Rovaniemen hovioikeus vahvisti käräjätuomari V.V:n ratkaisun. Tämä on oikeusvaltio Suomi.

Yle! Kuuntele ja hämmästy! Emeritus professori Erkki Aurejärvi

https://www.youtube.com/watch?v=hKTQAYzH2VQ

Erkki Rankaviita - Virsi 440

https://www.youtube.com/watch?v=oCErml3vbFo