Todistusaineistot asiassani ovat kiistattomat, mutta poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, oikeus ei ota käsiteltäväkseen ja laillisuusvalvojat eivät näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.
Kansanedustajat ja ministereiden pitää perustuslain mukaan noudattaa lakia. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juha Pylväs ja keskustan edustaja perustuslakivaliokunnassa Mikko Kinnunen ovat saaneet todistusaineistot asiassani ja todisteet löytyvät kirjan sivuilta ja tässä blogissa on mainittu sivunumerotkin mistä todistusaineistot löytyvät. Suomen oikeusvaltio tilanne on vietävä keskustan eduskuntaryhmän käsittelyyn ja perustuslakivaliokunnan käsittelyyn, Voiko näihin kansanedustajiin luottaa?
perustuslaki 29 §
Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Laman syylliset - rikollisille syytesuoja?
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/laman-syylliset-rikollisille-syytesuoja.html
PE 20.08.2021Rovaniemen hovioikeuden presidentti
http://kalajokinen.blogspot.com/2021/08/pe-20082021rovaniemen-hovioikeuden.html
Minä, Erkki Aho, olen joutunut syyttömänä kärsimään 4 konkurssia, yhden 75 päivän ehdottoman vankeustuomion, mikä muutetiin ehdonalaiseksi ja yhden 5 kuukauden vankeustuomion, mikä muutettin ehdonalaiseksi sekä 7 kunnianloukkaustuomiota. Olen menettänyt Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta, yritykseni, omaisuuteni, ihmisarvoni ja minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Olen ollut luottokelvottomana yli 25 vuotta enkä ole voinut harjoittaa yritystoimintaa. Minä en ole saanut esteetöntä rikostutkintaa eikä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä 25 vuoteen. Minut on pidätetty useita kertoja rikollisten toimesta ja minä on joutunut olemaan maan paossa Suomessa, Ruotsissa ja Bulgariassa. Minä joutunut hakemaan poliittista turvapaikkaa Suomen valtion rikollisen toiminnan johdosta Euroopan Unionilta eli oikeuskomisaari Vera Jourovalta sekä Bulgarian presidentiltä. Minä on menettänyt terveyteni sairastuttuani syöpään ja korkeaan verenpaineeseen. Syövän onnistuin voittamaan, mutta korkea verenpaine on tuhonnut elimistöäni ja on edelleenkin hengenvaarallisen korkea. Minulle on aiheutettu avioero valtion rikollisen toiminnan johdosta. Tämä on minulle äärettömän raskas ja vaikea asia.
Minä olen käynyt Kalajoen terveyskeskuksessa lääkärin tarkastuksessa korkean verenpaineeni takia. Minulla on suuri riski saada aivoinfarkti tai sydänkohtaus. Minulta leikattiin oikeastaan olkapäästä tyvisolusyöpä Oulaskankaan sairaalassa. Olen tehnyt testamentin kirjahyllyni viinakaapin valmiiksi kuolemani varalta. Minua on kidutettu Suomen valtion rikollisen toiminnan kohteena yli 26 vuotta ja tunnen, että kiduttajat pääsevät kohta tavoitteesensa.
Kidutus on ihmisoikeuksien vastainen vakava rikos, joka kielletään niin Suomen rikoslaissa kuin myös kansainvälisen oikeuden puolella. Kidutuksen olennainen piirre on se, että tekijän on oltava virkamies, julkista luottamustehtävää hoitava tai julkista valtaa käyttävä henkilö tai julkisyhteisön työntekijä. Jotta teko lasketaan kidutukseksi, rikoksentekijän on käytettävä väkivaltaa pyrkimyksenään aiheuttaa tiettyjä laissa mainittuja seurauksia.
Kidutus on rikoslain mukaan kyseessä, kun edellä mainitussa asemassa oleva henkilö aiheuttaa toiselle voimakasta ruumiillista tai henkistä kärsimystä;
saadakseen hänet tai muun henkilön tunnustamaan tai antamaan tietoja,
rangaistakseen häntä jostakin hänen tai jonkun muun tekemästä tai tekemäksi epäillystä teosta,
pelotellakseen tai pakottaakseen häntä tai muuta henkilöä tai
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, seksuaalisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden, terveydentilan, uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.
Kidutuksesta tuomitaan myös virkamies, joka nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksyy alaisensa tai muutoin tosiasiallisessa määräysvallassaan ja valvonnassaan olevan henkilön tekemän, edellä mainitun teon.
Kidutukseen ei voi syyllistyä olematta virkamies, eli valtion virassa toimiva, tai vastaava henkilö. Mikäli edellä mainittuja tekoja tekee toiselle ihmiselle, ei kyseessä ole kidutus, vaan pahoinpitely, tai todennäköisesti törkeä pahoinpitely. Kidutuksen kieltäminen valtiossa on useissa kansainvälisissä sopimuksissa ehtona liittymiselle, kuten Euroopan Unioniin liittymisessä. Kansainvälisiä sopimuksia rikkomisesta valtiolle syntyy suuria sanktioita, jonka takia kidutus on säädetty rangaistavaksi vain virkamiehen tekemänä. Mikäli suuri määrä henkilöitä osallistuu kidutukseksi luokiteltaviin seurauksiin, on kyseessä usean henkilön tekemä törkeä pahoinpitely, sekä mahdollisesti myös järjestäytyneeseen rikollisryhmään osallistuminen.
Kidutuksesta on Suomen rikoslain mukaan tuomittava vankeuteen vähintään 2 ja enintään 12 vuodeksi. Kidutuksesta tuomittu henkilö on lisäksi tuomittava viraltapantavaksi. Myös kidutuksen yritys on rangaistava.
Minulla
on kiistattomat todistusaineistot asiassa, jotka olen esittänyt
poliisille, syyttäjälle ja oikeuslaitokselle seka
laillisuusvalvojille. Kysymmys on kidutusrikoksesta ja pyydän
jälleen kerran poliisia, syyttäjää ja eduskunnan oikeusasiamiestä
tutkimaan asiat. Vaadin kaikille rikossiin syyllistyneille Suomen
lain mukaista akarinta rangaistusta kidutuksesta ja muista
rikoksista.
1, Kaikki ulosotot, entiset ja nykyiset, perustuvat siihen, että silloinen asianjaja, nykyinen varatuomari Asko Keränen jätti valituksen tekemättä virheellisestä PR-Teollisuus Oy:n konkurssipäätöksestä Vaasan Hovioikeuteen. Entinen asianajaja Asko Keränen tunnustaa tekonsa.
PR-Teollisuus Oy:n konkurssissa 30.6.1996 silloinen asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä vaikka itse pyysi valtakirjoja valituksen tekemiseen. Konkurssi oli haettu väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu eikä konkurssiinhakijalla Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesällä ollut konkurssiinhaetulta PR-Teollisuus Oy:ltä saatavaa.
Tätä väärää konkurssipäätöstä rikoksista epäilluyt ovat käyttäneet hyväkseen tehdessään uusia vääriä päätöksiä. Olen nyt joutunut kärsimään syyttömänä asiasta jo 26 vuoden ajan. Teko täyttää kiistatta kidutuksen tunnusmerkistön.
Rikoksista
epäilyt ovat tunnustaneet tekonsa ja muukin todistusaineisto
asioissa on kiistaton.
Entinen asianajaja Asko Keränen tunnustaa rikoksensa eli hän jätti valituksen tekemättä Vaasan Hovioikeuteen PR-Teollisuus Oy:n konkurssiasiassa. Konkurssi oli laiton, koska se oli haettu väärillä tiedoilla, sillä kaupat oli purettu. Silloinen asianajaja ja nykyinen varatuomari pyysi valtakirjat valituksen tekemiseen, mutta jätti valituksen tekemättä.
Asko
Keränen on tunnustanut muitakin rikoksia
Juristi Asko Keräsen talousrikosoikeudenkäynti yllätti syyttäjän ja tuomarin – Keränen tunnusti kaiken heti kättelyssä
2. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa tekonsa
Varatuomari Paavo M. Petäjän tunnustus
Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa ja siitä huolimatta hän on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassa. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa rikoksensa.
Konkurssiasiassa väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle antoi varatuomari Paavo M. Petäjä ilman valtakirjoja ja toimeksiantoja. Varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa rikoksen. Väärä konkurssipäätös jäi lainvoimaiseksi, koska poliisi ei tutki asiaa eikä oikeus ota asiaa käsiteltäväkseen eikä laillisuusvalvonta näe asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan.
Varatuomari Paavo M.Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Petäjän tunnustus kirjan sivulla 514. Varatuomari on kuitenkin antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiasissa väärän lausuman asianomaisten tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja asianomaisten valtakirjoja.
3.Konkurssipäätös oli haettu väärillä tiedoilla koska kaupat oli purettu.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä purki tekemänsä kaupat PR-Teollisuus Oy:n kanssa 19.3.1996 maa-alueiden ja kiinteistöjen osalta. Kirjan sivut 307-308 sekä toinen purkusopimus 18.4.1996 koskien käyttöomaisuutta, vaihto-omaisuutta sekä tuoteoikeuksia. Kirjan sivu 305. Myyjän purkuoikeudesta on säädetty Kauppalain 54 §:ssä. Kiinteistön kaupat purettiin lainvastaisesti, koska kaupanvahvistajaa ei ollut paikalla.
Kaupanpurkuilmoitus on peruuttamaton ,ks. Telaranta: Sopimusoikeus Helsinki 1990 s.1939. Kun ko. kauppa on purettu, niin myös takaussitoumukset raukevat. Takaussitous on liitännäinein kauppasopimukseen, joten missään tapauksessa takaukset eivät voi jäädä voimaan pääsitoumus purettaessa. Kirjan sivuilla 309 – 310 varatuomari Jorma Herttuaisen kirje Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesälle.
Takaukset olivat maksettu kokonaan. Kirjan sivu 302 summa 401 404,45 markkaa, kirjan sivu 303 summa 500 000,00 markkaa, kirjan sivu 304 summa 100 000, 00 markkaa. Takauksista oli maksettu kaikkiaan 1 641 444,45 markkaa, mikä näkyy asianjaja Asko Keräsen kirjeestä asianajaja Hannu Maskoselle. Katso kirjan sivut 516-517.
Alavieskan Puurakenne Oy:n konkurssipesä haki PR-Teollisuus Oy:n konkurssiin väärillä tiedoilla, koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi takaukset oli maksettu. Väärillä tiedoilla haettu konkurssihakemus on kirjan sivuilla 328- 329. Konkurssihakemus on tehty väärillä tiedoilla koska kaupat oli purettu ja takaukset olivat rauenneet ja lisäksi konkurssihakemuksessa mainitut takaukset oli maksettu – siis maksettu ja sitten vielä rauenneet.
Varatuomari Paavo M.Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ole ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Petäjän tunnustus kirjan sivulla 514. Varatuomari on kuitenkin antanut Ylivieskan käräjäoikeudelle konkurssiasissa väärän lausuman asianomaisten tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja asianomaisten valtakirjoja.
Konkurssituomio kirjan sivuilla 314 – 316.
Miksi syyttäjä Heiskari on lähettänyt konkurssihakemuksen varatuomari Paavo M. Petäjälle eikä PR-Teollisuus Oy:lle ja takaajille? Miksi varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut lausuman käräjäoikeudelle ilman PR-Teollisuus Oy:n toimeksiantoa ja valtakirjoja? Varatuomarii Paavo M. Petäjä oli menettänyt asianajaja tittelin saatuaan petostuomion oikeudessa.
Lisäksi konkurssiinhakija oli antanut väärän lausuman PR-Teollisuus Oy:n tietämättä ja ilman toimeksiantoja ja valtakirjoja. Kirjan sivut 330-331.
Korkein
oikeus ei ole purkanut väärää konkurssipäätöstä perustaen
päätökensä siihen, ettei tuomioiden purun hakijalla Erkki Aholla
ole oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 1§ 4 momentin edelyttämää
pätevyyttä. Minulla on perustuslain mukaan omaisuudensuojea.
Kidutus on kielletty rikoslaissa, perustuslaissa ja
ihmisoikeussopimukissa. Korkein oikeus ei noudata perustuslakia eikä
ihmisoikeussopimuksia, Nyt tätä väärää konkurssipäätöstä
syyttäjä Sulo Heiskari ja muut rikoksista epäillyt käyttivät
hyväkseen uusien väärien päätösen aikaansaamiseen.
Korkeimman oikeuden perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastainen päätös
Tilasin korkeimmasta oikeudesta tuomioiden purkuhakemuspäätöksen. Korkein oikeus teki asiassa päätöksen 21.09.2018 Diaarinumero H2017/230 nro 1817. Päätöksessä esittelijänä on ollut Eeva Palaja, asian ovat ratkaisseet Jokela, Leppänen ja Välimaa.
Perustuslaki
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Euroopan ihmisoikeussopimus
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063
YK:n ihmisoikeusjulistua
https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/
Minulla on perustuslain mukaan omaisuuden suoja, kidutus on kielletty rikoslaissa, perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa. Minulla on perustuslailla taattu oikeus- ja sosiaaliturva. Korkein oikeus ei noudata perustuslakia eikä ihmisoikeussopimuksia. Perustuslain 106 §:n mukaan jos oikeuskäsittelyssä perustuslaki ja tavallinen laki on ristiriidassa niin perustuslaille on annettava etusija.
Koiviston konklaavi ilman musiikkia 18 min 40 sek
https://www.youtube.com/watch?v=qxYWewCG9M8
Suomessa tehdyt valtiopetokset
https://www.youtube.com/watch?v=dYXZeR3TtAk
SSP-sopimus
https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY
Koiviston
konklaavi on valtiopetos?
Tasavallan
presidentti Mauno
Koivisto kutsui
06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän
edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille
suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa
asioissa. Kokouskutsu oli Martti
Mannisen allekirjoittama
ja päivätty 16.04.1992.
Kokouksessa teemoina olivat
1.
Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja
riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu
Kokouksessa
johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen.
Palveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno
Koivisto,
rouva Tellervo
Koivisto,
KKO:n presidentti Olavi
Heinonen,
oikeusneuvos Erkki-Juhani
Taipale,
oikeusneuvos Per
Lindholm,
KHO:n hallintoneuvos Pekka
Hallberg,
kihlakunnantuomari Markku
Arponen,
ylituomari Olli
Karikoski,
pormestari Juha
Kettunen,
Itä-Suomen HO:n presidentti Esko
Kilpeläinen,
Vaasan HO:n presidentti Erkki
Rintala,
oikeusneuvos Mikko
Tulokas,
professori Aulis
Aarnio,
apulaisprofessori Jukka
Kekkonen,
erikoistutkija Jyrki
Tala,
professori Leena
Kartio,
professori Olli
Mäenpää,
dosentti Juha
Pöyhönen,
professori Kirsti
Rissanen,
professori Kaarlo
Tuori,
oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka
Viljanen, Antti Kivivuori,
professori Jaakko
Uotila,
kansliapäällikkö Jaakko
Kalela,
erityisavustaja Martti
Manninen ja
Ratan johtaja Jorma
Aranko.
Suomen
perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat
tuomioistuimet.
KKO:n päätöksistä on todettavissa, että
oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden
jälkeen pankkeja suosivaksi.
Toukokuun tuomarineuvoston
kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori Kekkonen oli
– Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen
pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja
niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan
iltaa isännöi oikeusministeri Matti
Louekoski.
Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja
Halonen.
Suomen piti täyttää Euroopan Yhteisön määrittämät kriteerit päästäkseen Euroopan Yhteisön jäseniksi. Presidentti Mauno Koiviston johdolla päätettiin pelastaa Suomen pankit. Käytännön toteutus tapahtui Esko Ahon hallituksen ja 4 ostajapankin välisellä sopimuksella, jossa määriteltiin tiettyjen alojen yritysten poistamisperusteet ja määriteltiin kaatamisperusteet. Tämä operaatio onnistui vain antamalla syytesuoja rikollisille.
SSP-sopimus
https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY
Toimialarationalisointi
https://www.youtube.com/watch?v=MKxCNequ31E
Saattohoitajat
https://www.youtube.com/watch?v=mB1U6KXh3rA
Salaiseksi
julistettu SSP-Sopimus
Suomen
Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993
Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja
Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa
sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan
viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet
luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi
joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus
poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen
pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja
kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu
sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja
ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin
pääministeri Esko
Ahon hallituksen
toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro
Viinanen ja
sisäministerinä Mauri
Pekkarinen.
Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”.
Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin
Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä
jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500
valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa
sukupolvessa.
”Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon
luvanneen ilmaista rahaa”
Keski-Pohjanmaan Säästöpankin
johtaja Korpela sanoi
Seuralehden haastattelussa 15.11.2002, että ”katkaisimme
rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa.
Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaan kanssa, koska
valtio maksaa pankin luottotappiot”.
MOT-ohjelmassa
29.11.1999 saman pankin isännistöä 15 vuotta johtanut
toimitusjohtaja Antti
Ojala sanoo
näin: ”Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi
yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien,
oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion
piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että
ongelma-asiakkaat oli pankille riski, mutta tässä poistu kerralla
riski ja oma vakavaraisuus parani”.
Pankit puhdistivat
mahdolliset ja epävarmat saatavansa pankkituen avulla ja samalla
poistettiin markkinoilta 60 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi
voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla
aiheutettiin puolen miljoonan työttömän armada Suomeen. Suomen
valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut
yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta.
Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi
tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja
omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät heidän
läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa, yrityksen
työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat,
yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja.
Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat.
Kera
Oy:n ruumiinpesuryhmä
Kera
Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä,
jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat
ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin
liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä
pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi
varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti
kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että
asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi
Änkö ja
hallitusneuvos Sakari
Arkio sekä
KTM:n kansliapäällikkö Matti
Wuoria.
OTK Jaana Kavonius
Jorma Jaakkola
Liisa Mariapori
https://www.velallistentuki.fi/
Jukka Davidsson
Erkki Aho
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/
Erkki Aho
http://pankkikriisi.blogspot.com/
Rikoslaki 10 § (24.7.1998/563)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen
Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vastaan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksen, hyökkäysrikoksen valmistelun, sotarikoksen, törkeän sotarikoksen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, jalkaväkimiinakiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön, törkeän lapsenraiskauksen, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. (12.4.2019/486)
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita rangaistukseen sitä, jonka olisi rikoksen estämiseksi täytynyt antaa ilmi nykyinen tai entinen aviopuolisonsa taikka nykyinen avopuolisonsa, sisaruksensa, sukulaisensa suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka se, johon hänellä on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde. (12.6.2015/735)
11 § (24.7.1998/563)
Rikoksentekijän suojeleminen
Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittava rikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske rikokseen osallista eikä 10 §:n 2 momentissa mainitussa suhteessa rikoksentekijään olevaa henkilöä, eikä rikosta, josta ei säädetä ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti