Erkki Aho
Sain
blogikirjoituksistani palautetta, jonka haluan julkistaa nimettömänä,
koska siinä on erittäin hyvin analysoitu Suomen oikeusvaltion
rappiotilaa.
Tervehdys!
Olet kirjoittanut verkkoon suomalaisen oikeusvaltion alennustilasta ja viranomaisen nimisssä harjoitettavasta mahdollisesta laittomuudesta. Olen lueskellut tekstejäsi ja myös itse huomannut samankaltaista järjettömyyttä ja epäloogisuutta viranomaisen päätöksissä. Aika raskasta
yrittää puristaa itseään ulos siitä mielivallan liekasta, kun järkevätkään näkemykset ja seikat eivät riitä. Pelkkiä kunniattomia houkkia taitavat olla vaikka älyllään ja tiedollaan yrittävät päteä.
Kiinnitin erityisesti huomiota valtakunnansyyttäjänviraston päätöksen 31.7.2019 perusteluihin. Alussa mainitaan esitutkinnan edellykset, että väitteiden tueksi vaaditaan objektiivisesti havaittavia seikkoja. Kyseinen vaatimus on sinänsä aiheellinen mutta ilmeisesti täysin väärin käytetty. Ensinnäkin kyseinen perustelu on omituinen, jos asiaa (siis ilmoitusta) ei ole millään tavoin tutkittu. Objektiivista tietoahan voidaan tuottaa ainoastaan vaadittavat kriteerit täyttävällä tutkimuksella. Sen objektiivisen tiedon tuottaminen on siis
esitutkintaviranomaisen vastuulla. Tuskin rikosilmoituksen tarkoituksena on olla objektiivinen todistus rikoksesta. Sellainen se voi parhaimmillaan olla, mutta tuskin sellaista voidaan vaatia, muutenhan
viranomainen vain sysäisi omat tehtävänsä kansalaisen vastuulle, ja tunnetusti siellä ei kansalaisen vakuutteluja huolita.
Esitutkinnan edellytykseksi on siis asetettu se, että on olemassa sellaisia seikkoja, jotka tukevat rikosepäilyjä ja jotka esitutkinnalla on tarkoitus selvittää. Toisin sanoen perusteluissa todetaan, ettei esitutkintaa aloiteta, koska esitutkinnassa selvitettäviä seikkoja ei
ole rikosepäilyn tai rikoksen tueksi! Syyttäjä (eli tutkinnanjohtaja) siis vierittää vastuun omista tekemättä jättämisisistään rikosilmoituksen jättäjälle ja siitä, ettei tutkintaa toteuteta. Helppoahan se on, kun ei ole oma varvas oven välissä. Mistähän ne objektiiviset seikat löytyvät, jos ei tutkimalla selvitetä rikosta?
Perusteluiden kolmas kappale alkaa: "Varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei siis vaadita". Siis mitä? Yritetäänkö tuossa selittää, että esitutkinnan aloittamiseksi ei vaadita varmuutta tai edes suurta todennäköisyyttä? Vaikuttaa kuitenkin hiukan
irralliselta opinkappaleelta, kun asiaa ei kuitenkaan tuon enempää avata. (Olisiko vain huutolaisena hollituvassa?) Kaikkeen muuhun esitettyyn perusteluun nähden olisi omituista, että perustelu liittyisi
esitutkinnan aloittamiskynnykseen, koska muissa kohdin pyritään osoittamaan, ettei esitutkinaa ole syytä suorittaa. Ja sitten jatkuu: "Esitutkinnan tarkoituksena on nimenomaan rikosten tutkiminen eikä
oikeudellisten erimielisyyksien selvittäminen." Oikeastaan mikä tahansa voidaan kuitata oikeudelliseksi erimielisyydeksi, jos pilkkua tarpeeksi venytetään. Tähän väliin voisi todeta: joo, kyllä se sinun rahapussisi
on minun, me vain olemme eri mieltä sen omistajasta. Muuttamalla laki ja rikos mielipiteen asiaksi voidaan sysätä periaatteessa kaikki vastuu siviiliin. Mistä ihmeestä syyttäjä voi tietää, onko kyseessä rikos vai
oikeudellinen erimielisyys, jos asiaa ei kerran tutkita? Suuri osa tämän asuinalueen asukkaista varmaan nukkuu tällä hetkellä, joten kaikki eivät välttämättä kuule sitä pauketta, ulinaa, vingutusta ja koneen
huudatusta, mikä tuolta ulkoa laittomalta moottoriradalta kantautuu. Vaikka aamulla joku voisikin olla sitä mieltä, ettei sieltä mitään kuulunut, voin olla miltei varma, että kyse on rikoksista eikä
mielipiteenasioista. Poliisia ei ole juuri kiinnostanut, taitaa siis kuitenkin olla mielipiteen asia. Mielenkiintoinen kuriositeetti tässäkin, että juuri äskettäin huomasin Youtubessa videon
Poliisit-sarjasta, jossa mummo oli ampunut kovilla, kun oli häiriintynyt mopojonnejen pärinöistä. Mummolta vietiin tuliluikku ja käskettiin soittamaan seuraavalla kerralla poliisille, jotka tulisivat puhuttamaan
jonneja. Täällä tuo pauke, vingutus ja moottorin huudatus jatkunut jo vuosia joka kesä ilman, että poliisi siihen on mainittavasti puuttunut. Eli se siitä poliisille soittamisesta...
"Esitutkinnan aloittamispäätökselle on voitava esittää asianmukaiset konkrettiset perusteet." Eli esitutkinta voidaan siis aloittaa vaikka ei olisi varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksesta, mutta aloittamispäätökselle on voitava esittää asianmukaiset konkreettiset
perusteet. Mitkäköhän ne asianmukaiset konkreettiset perusteet ovat? Jotain venyvää ja paukkuvaako, vai ken ties että rikos on tapahtunut? Miksiköhän rikoksen ainoa tutkimisperuste olisi, että rikos on tapahtunut, jos kerran ilman esitutkintaakin voidaan todeta, onko rikos
tapahtunut? Ihmettelen, ketä varten syyttäjä Savurinne tuota liirumlaarumia luettelee, jos kerran ilmoittajan painavat perustelut eivät kelpaa, eikä esitutkintaakaan kerran toteuteta. Vaikuttaa siltä, kuin perusteluissa lyötäisiin tutkinnanjohtajan omaa vastuuta rikosuhrin
tai ilmoittajan nenille. Muistaakseni siellä laissa on ainakin joskus lukenut, että on nimenomainen esitutkintapakko eikä siitä saa poiketa kuin erityisestä syystä. Vaikuttaa siltä, että joku käy manipuloimassa
lakia ja järjestystä joka käänteessä. Ilmeisesti muuttavat lakia niin kuin itselleen edullisemmaksi näkevät.
Ymmärtääkseni perusteluissa on esitetty pelkkää yleistävää pohdintaa ja kaiken vieläpä esitutkintaviranomaisen omaan vastuuseen liittyvää
protokollaa ja etikettiä. Ilmeisesti valtakunnansyyttäjänvirastossa ei olla vieläkään sisäistetty, ettei harkintavalta ole sama asia kuin
mielivalta. Perustelu harkintavallalla on suorastaan kehno ellei jopa
aivottoman surkea. Harkintahan on perustavaa pohdiskelua, punnitsemista ja mitä ilmeisimmin siis objektiivisuuteen tähtäävää. Oikeastaan
vaikuttaa siltä, että harkinta ja valta eivät ole edes yhteensopivia käsitteitä (ainakaan tässä yhteydessä). Pikemminkin voisi puhua harkintavastuusta, jos objektiivisuutta tavoitellaan. Jos konkreettista
vastuuta ei ole, onko valtakaan enää muuta kuin subjektiivista objekteihin kohdistuvaa muokkausta (eli mielivaltaa)? Objektiivisuus tarkoittaisi, että tutkinnan kohdetta käsiteltäisiin vapaana henkilökohtaisista asenteista, käytänössä rikosta on usein mahdotonta
selvittää ilman, että kohdistetaan tutkintaa myös rikoksen kohteeseen. On mahdotonta kuvitella, että objektiivisuuden vaatimus voisi sisältyä
siihen määritelmään, jonka syyttäjä esittää harkintavallasta. Syyttäjä ampuu jokaisessa kohdin ohi eikä edes häpeä, koska konkreettinen virkavastuu ei toteudu.
Ihmettelen, mihin katoaa paikka paikoin (eli sopivissa kohdin) syyttäjän vaatimus tutkinnan ja käsittelyn obejktiivisuudesta. Objektiivisuushan on riippumatonta henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta,
puolueetonta, tasapuolista ja yleispätevää (esim. Wikipedia). Harkintavallalla perusteleminen on näin ollen pelkkä korulause ja vallan väärinkäyttöä, koska objektiivisuuteen liitettäviä määritteitä on miltei
mahdotonta yhdistää siihen tosiasiaan, että ilmoittaja kokee asetelman epäreiluksi ja puolueelliseksi. Kokemus epäreiluudesta ja puolueellisuudesta on toki ainakin osittain subjektiivinen kokemus,
mutta sitä voidaan tarkastella myös objektiivisesti. Vähintä mitä tutkinnalta voisi tällaisissa tapauksissa vaatia, on objektiivisuuden osoittaminen niissä kohdin, kuin harkintavaltaa käytetään perusteluna.
Harkintavalta yksinomaan ei ole riittävä perustelu vaan se, että voidaan osoittaa, että harkintavaltaa on käytetty perustellusti, oikein ja määritelmänsä mukaisesti. Yleisesti ottaen voisi olettaa sen tarkoittavan lisää tutkintaa. Se tarkoittaisi myös sitä, että voidaan
yleispätevästi osoittaa, ettei objektiivisuuden vaatimuksesta ole luovuttu.
Pöyristyttävintä esihutkintaa saadaan aikaiseksi vaatimalla asianomistajalta objektiivisia seikkoja, mutta käytännössä jätetään tarkistamatta aivan kaikki seikat. Ihmettelen myös, miten objektiivinen tutkinta (tai päätös) voi toteutua, jos virkamies voi esitutkinnassa
pitäytyä myös "tiettyihin omiin näkemyksiinsä". Yleispätevyyden vaatimus tarkoittaisi, että nämä "tietyt omat näkemykset" olisi pystyttävä varmistamaan ja osoittamaan aiheellisiksi. Kuten aiemmin jo totesin se,
että kyseessä on harkintavalta, ei ole varsinaisesti perustelu, vaan harkinnan tulos eli looginen ajatteluketju pitäisi pystyä osoittamaan
sekä puolueettomasti että toistettavasti. Uskallan miltei varmana väittää, että harkintavaltaa ei voida laillisesti perustella kohteelle epäedullisesti missään olosuhteissa. Mahdollisesti se tarkoittaisi, että objektiivisuuden vaatimuksesta luovutaan.
Savurinne perustelee, ettei harkintavallan puitteissa tehtyjä ratkaisuja voida pitää virkavelvollisuuden vastaisina; edes huono ratkaisu ei välttämättä osoita päättäjän rikkoneen virkavelvollisuuttaan. Unohtiko
Savurinne, mitä oli aiemmin maininnut seikkojen objektiivisuudesta? Puolueettomuus, tasapuolisuus, yleispätevyys ja niin edelleen... Sitä paitsi "välttämättä" ei välttämättä tarkoita sitä, että asian voisi yleistää koskemaan kaikkea harkintavaltana nimitettyä toimintaa, ja välttää niin ollen esitutkimasta rikkoiko "asianomainen päättäjä" virkavelvollisuuttaan. Minäkin voisin käydä harkintavallallani lähikaupassa sosialisoimassa omaisuutta ja väittää, etten tällä huonolla päätökselläni välttämättä rikkonut lakia, että voitte siis jättää tutkimatta. Eikö vain? "Tietyllä harkintavallalla" voisi olettaa olevan tarkasti osoitettavat rajansa, jotka on jälkeen päin perusteltavissa.
Harkintavallalla perusteleminen on siitä hieno temppu, että sillä voidaan perustella lähes tulkoon mitä tahansa. Yleensä se on sama, kuin perustelisi harkintavallalla harkintavallan. Teot ja tekemiset pitäisi pystyä perustelemaan niin, että niiden voidaan osoittaa olevan harkintaa eikä niin, että kaikki "likaiset temput" voidaan perustelematta kategorisoida ajatuksella "harkintavalta". Toisaalta myös harkinnan alle voidaan ujuttaa perustellustikin, mitä tahansa, jos ammattietiikka on
pielessä. Harkittu hengenriisto saattaa olla murha. Harkittu vallan väärin käyttö voi olla oikeusmurha. Harkintavallalla tuskin voidaan perustella räikeästi epäedullisia päätöksiä.
Laki oikeudenkäynnistä määrää, että syyttäjän on nostettava syyte EPÄILLYSTÄ rikoksesta, jos määrätyt edellytykset täyttyvät. Määritelmän mukaan "epäilys" tarkoittaa luulemista, uskomista tai ajattelua. Epäilys
ei siis vielä välttämättä tarkoita varmaa tietoa. Toisin sanoen edes laki oikeudenkäynnistä ei vaadi, että asianomistajan (tai rikosilmoituksen tekijän) tulisi osoittaa ilman esitutkintaa objektiiviset seikat esitutkinnan (tai edes oikeudenkäynnin) tueksi! On
omituista perustella, että matalammalla kynnyksellä (esitutkinta) vaadittaisiin korkeampaa tietämystä kuin korkeammalla kynnyksellä (syyte ja oikeudenkäynti). Esitutkinnan aloittamiseksi vaaditaan objektiiviset
seikat rikosilmoitusväitteiden tueksi, mutta syytteen on lähdettävä jo epäilyksestä. Eikö tämä ole mahdoton yhtälö sovitettavaksi?
Tarkastellaanpa vielä viimeiseksi, millainen on eräs keskeinen "määrätty edellytys", jolloin syyte on nostettava. Tutkinnan vaatimus on objektiivisuus, eikö niin? Objektiivisia seikkoja voidaan harvoin
todentaa ilman riittävää tutkimusta. On siis älyvapaata vaatia faktoilta objektiivisuutta, jos niitä ei ole tuotettu objektiivisella menetelmällä. Asianomistaja vain harvoin voi osoittaa seikkojensa todenperäisyyden ilman ulkopuolista tarkastelua ja avustusta. Sen vuoksi
on esitutkintaviranomainen, jolla tulisi olla objektiiviset menetelmät asioiden ratkaisemiseksi. Sen sijaan että laissa vain todettaisiin, että syyte on nostettava, jos määrätyt edellytykset täyttyvät, siinä on lisäys, että "JOS SYYTTÄJÄ KATSOO" edellytyksien täyttyvän. Voidaan tietenkin tehdä olettamus, että syyttäjällä on riittävät tiedot ja taidot edellytysten katsomiseksi. Ihmetystä kuitenkin herättää, miksi lakiin on täytynyt kirjoittaa edellä mainittu lisäys. Väitän, että siitä
syntyy enemmän jossittelun ja tulkinnan varaa. Voidaanko enää kuitenkaan puhua objektiivisuudesta, jos kyse on jonkun yksittäisen henkilön tai joukon omasta katsomisesta? Katsominen voidaan käsittää usealla tavalla, mutta näkeminen, huomaaminen tai havaitseminen hiukan rajatummin. Eikö lakia enää kirjoitetakaaan niin, että monitulkintaisuutta vältettäisiin? Itse ymmärtäisin lainkohdan objektiivisempana, jos kyseinen kurakukkanen
olisi jätetty pois, ja olisi vain maininta, että syyte on nostettava määrättyjen edellytysten täyttyessä (ja ilman turhaa katsomista). Väitän, että katsominen lisää mielivaltaa, ja sitä on kyseisessä kohdassa nimenomaisesti haluttu lisätä. Voit katsoa, mitä haluat, mutta havaitsemaasi harvemmin voit kieltää (ainakaan itseltäsi). Senpä takia melkein väitän, että rehelinen rikosilmoitus on usein objektiivisempi todistus kuin syyttäjän katsomiset tai katsomatta jättämiset.
Oikeuspalveluissa ja lainkäytössä kytee niin suuri kupla, että sen puhkeamista voi vain odottaa. Olen omissa tutkimuksissani päätynyt aivan samaan lopputulemaan, että kyse ei voi olla muusta kuin valtiopetoksesta. Muutamia vuosia sitten jouduin itsekin tuon samaisen
viranomaisterrorin kohteeksi ja oikeuksiani on poljettu mennen tullen. Perusteluna oli, että esitän vain pelkkiä väitteitä. Kyseessä on ollut useamman kerran väkivalta ja siitä aiheutuneet vammat, sekä omaisuuden
liittyvät vahingot. Kaikki on tapahtunut aina niin, ettei se ole koskaan antanut viranomaisen mielestä aihetta yhtään mihinkään. Silloin kun minua on uhattu virkavallalla asia on toiminut, eli resursseista on
tuskin kyse. Muutaman kerran asia jopa käännetty niin, että itseeni kohdistuneissa rikoksissa itse olin syyllinen ja vahinko omaa vikaaani. Tällä kaikella on ollut erittäin vahingoittava vaikutus elämääni, kidutukselta sekin on tuntunut. Kiinnitin itsekin huomiota Sauli Niinistön loukkaaviin kommentteihin, jotka kohdistuivat kritiikkiin, jossa arvosteltiin Suomen oikeusvaltiolinjaa. Eikö mies yhdestä kerrasta jo uskonut? Nimittäin niin kuin yleisesti on tiedossa kyseinen herra on ollut itse nimittämässä esimerkiksi nykyisiä ja menneitä
valtakunnansyyttäjiä. Vaikka kyseessä oli melko lailla
näytösoikeudenkäynti ei siltikään voi väittää, etteikö vastaavanlaisia tapauksia kytisi lisää joka puolella. Aarnion tapaus kiellettiin pitkään - mikä siinä asiassa sitten ikinä lieneekään totuus... Aika lailla sai
ilmeisesti touhu valtakunnansyyttäjänvirastossa jatkua ennen kuin mitään edes näytösluonteista tapahtui. Kyse ei taida olla muusta kuin auktoriteetilla ratsastamisesta ilman todellista osaamista. Ja taitaa jatkua edelleen...
Olet kirjoittanut verkkoon suomalaisen oikeusvaltion alennustilasta ja viranomaisen nimisssä harjoitettavasta mahdollisesta laittomuudesta. Olen lueskellut tekstejäsi ja myös itse huomannut samankaltaista järjettömyyttä ja epäloogisuutta viranomaisen päätöksissä. Aika raskasta
yrittää puristaa itseään ulos siitä mielivallan liekasta, kun järkevätkään näkemykset ja seikat eivät riitä. Pelkkiä kunniattomia houkkia taitavat olla vaikka älyllään ja tiedollaan yrittävät päteä.
Kiinnitin erityisesti huomiota valtakunnansyyttäjänviraston päätöksen 31.7.2019 perusteluihin. Alussa mainitaan esitutkinnan edellykset, että väitteiden tueksi vaaditaan objektiivisesti havaittavia seikkoja. Kyseinen vaatimus on sinänsä aiheellinen mutta ilmeisesti täysin väärin käytetty. Ensinnäkin kyseinen perustelu on omituinen, jos asiaa (siis ilmoitusta) ei ole millään tavoin tutkittu. Objektiivista tietoahan voidaan tuottaa ainoastaan vaadittavat kriteerit täyttävällä tutkimuksella. Sen objektiivisen tiedon tuottaminen on siis
esitutkintaviranomaisen vastuulla. Tuskin rikosilmoituksen tarkoituksena on olla objektiivinen todistus rikoksesta. Sellainen se voi parhaimmillaan olla, mutta tuskin sellaista voidaan vaatia, muutenhan
viranomainen vain sysäisi omat tehtävänsä kansalaisen vastuulle, ja tunnetusti siellä ei kansalaisen vakuutteluja huolita.
Esitutkinnan edellytykseksi on siis asetettu se, että on olemassa sellaisia seikkoja, jotka tukevat rikosepäilyjä ja jotka esitutkinnalla on tarkoitus selvittää. Toisin sanoen perusteluissa todetaan, ettei esitutkintaa aloiteta, koska esitutkinnassa selvitettäviä seikkoja ei
ole rikosepäilyn tai rikoksen tueksi! Syyttäjä (eli tutkinnanjohtaja) siis vierittää vastuun omista tekemättä jättämisisistään rikosilmoituksen jättäjälle ja siitä, ettei tutkintaa toteuteta. Helppoahan se on, kun ei ole oma varvas oven välissä. Mistähän ne objektiiviset seikat löytyvät, jos ei tutkimalla selvitetä rikosta?
Perusteluiden kolmas kappale alkaa: "Varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei siis vaadita". Siis mitä? Yritetäänkö tuossa selittää, että esitutkinnan aloittamiseksi ei vaadita varmuutta tai edes suurta todennäköisyyttä? Vaikuttaa kuitenkin hiukan
irralliselta opinkappaleelta, kun asiaa ei kuitenkaan tuon enempää avata. (Olisiko vain huutolaisena hollituvassa?) Kaikkeen muuhun esitettyyn perusteluun nähden olisi omituista, että perustelu liittyisi
esitutkinnan aloittamiskynnykseen, koska muissa kohdin pyritään osoittamaan, ettei esitutkinaa ole syytä suorittaa. Ja sitten jatkuu: "Esitutkinnan tarkoituksena on nimenomaan rikosten tutkiminen eikä
oikeudellisten erimielisyyksien selvittäminen." Oikeastaan mikä tahansa voidaan kuitata oikeudelliseksi erimielisyydeksi, jos pilkkua tarpeeksi venytetään. Tähän väliin voisi todeta: joo, kyllä se sinun rahapussisi
on minun, me vain olemme eri mieltä sen omistajasta. Muuttamalla laki ja rikos mielipiteen asiaksi voidaan sysätä periaatteessa kaikki vastuu siviiliin. Mistä ihmeestä syyttäjä voi tietää, onko kyseessä rikos vai
oikeudellinen erimielisyys, jos asiaa ei kerran tutkita? Suuri osa tämän asuinalueen asukkaista varmaan nukkuu tällä hetkellä, joten kaikki eivät välttämättä kuule sitä pauketta, ulinaa, vingutusta ja koneen
huudatusta, mikä tuolta ulkoa laittomalta moottoriradalta kantautuu. Vaikka aamulla joku voisikin olla sitä mieltä, ettei sieltä mitään kuulunut, voin olla miltei varma, että kyse on rikoksista eikä
mielipiteenasioista. Poliisia ei ole juuri kiinnostanut, taitaa siis kuitenkin olla mielipiteen asia. Mielenkiintoinen kuriositeetti tässäkin, että juuri äskettäin huomasin Youtubessa videon
Poliisit-sarjasta, jossa mummo oli ampunut kovilla, kun oli häiriintynyt mopojonnejen pärinöistä. Mummolta vietiin tuliluikku ja käskettiin soittamaan seuraavalla kerralla poliisille, jotka tulisivat puhuttamaan
jonneja. Täällä tuo pauke, vingutus ja moottorin huudatus jatkunut jo vuosia joka kesä ilman, että poliisi siihen on mainittavasti puuttunut. Eli se siitä poliisille soittamisesta...
"Esitutkinnan aloittamispäätökselle on voitava esittää asianmukaiset konkrettiset perusteet." Eli esitutkinta voidaan siis aloittaa vaikka ei olisi varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksesta, mutta aloittamispäätökselle on voitava esittää asianmukaiset konkreettiset
perusteet. Mitkäköhän ne asianmukaiset konkreettiset perusteet ovat? Jotain venyvää ja paukkuvaako, vai ken ties että rikos on tapahtunut? Miksiköhän rikoksen ainoa tutkimisperuste olisi, että rikos on tapahtunut, jos kerran ilman esitutkintaakin voidaan todeta, onko rikos
tapahtunut? Ihmettelen, ketä varten syyttäjä Savurinne tuota liirumlaarumia luettelee, jos kerran ilmoittajan painavat perustelut eivät kelpaa, eikä esitutkintaakaan kerran toteuteta. Vaikuttaa siltä, kuin perusteluissa lyötäisiin tutkinnanjohtajan omaa vastuuta rikosuhrin
tai ilmoittajan nenille. Muistaakseni siellä laissa on ainakin joskus lukenut, että on nimenomainen esitutkintapakko eikä siitä saa poiketa kuin erityisestä syystä. Vaikuttaa siltä, että joku käy manipuloimassa
lakia ja järjestystä joka käänteessä. Ilmeisesti muuttavat lakia niin kuin itselleen edullisemmaksi näkevät.
Ymmärtääkseni perusteluissa on esitetty pelkkää yleistävää pohdintaa ja kaiken vieläpä esitutkintaviranomaisen omaan vastuuseen liittyvää
protokollaa ja etikettiä. Ilmeisesti valtakunnansyyttäjänvirastossa ei olla vieläkään sisäistetty, ettei harkintavalta ole sama asia kuin
mielivalta. Perustelu harkintavallalla on suorastaan kehno ellei jopa
aivottoman surkea. Harkintahan on perustavaa pohdiskelua, punnitsemista ja mitä ilmeisimmin siis objektiivisuuteen tähtäävää. Oikeastaan
vaikuttaa siltä, että harkinta ja valta eivät ole edes yhteensopivia käsitteitä (ainakaan tässä yhteydessä). Pikemminkin voisi puhua harkintavastuusta, jos objektiivisuutta tavoitellaan. Jos konkreettista
vastuuta ei ole, onko valtakaan enää muuta kuin subjektiivista objekteihin kohdistuvaa muokkausta (eli mielivaltaa)? Objektiivisuus tarkoittaisi, että tutkinnan kohdetta käsiteltäisiin vapaana henkilökohtaisista asenteista, käytänössä rikosta on usein mahdotonta
selvittää ilman, että kohdistetaan tutkintaa myös rikoksen kohteeseen. On mahdotonta kuvitella, että objektiivisuuden vaatimus voisi sisältyä
siihen määritelmään, jonka syyttäjä esittää harkintavallasta. Syyttäjä ampuu jokaisessa kohdin ohi eikä edes häpeä, koska konkreettinen virkavastuu ei toteudu.
Ihmettelen, mihin katoaa paikka paikoin (eli sopivissa kohdin) syyttäjän vaatimus tutkinnan ja käsittelyn obejktiivisuudesta. Objektiivisuushan on riippumatonta henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta,
puolueetonta, tasapuolista ja yleispätevää (esim. Wikipedia). Harkintavallalla perusteleminen on näin ollen pelkkä korulause ja vallan väärinkäyttöä, koska objektiivisuuteen liitettäviä määritteitä on miltei
mahdotonta yhdistää siihen tosiasiaan, että ilmoittaja kokee asetelman epäreiluksi ja puolueelliseksi. Kokemus epäreiluudesta ja puolueellisuudesta on toki ainakin osittain subjektiivinen kokemus,
mutta sitä voidaan tarkastella myös objektiivisesti. Vähintä mitä tutkinnalta voisi tällaisissa tapauksissa vaatia, on objektiivisuuden osoittaminen niissä kohdin, kuin harkintavaltaa käytetään perusteluna.
Harkintavalta yksinomaan ei ole riittävä perustelu vaan se, että voidaan osoittaa, että harkintavaltaa on käytetty perustellusti, oikein ja määritelmänsä mukaisesti. Yleisesti ottaen voisi olettaa sen tarkoittavan lisää tutkintaa. Se tarkoittaisi myös sitä, että voidaan
yleispätevästi osoittaa, ettei objektiivisuuden vaatimuksesta ole luovuttu.
Pöyristyttävintä esihutkintaa saadaan aikaiseksi vaatimalla asianomistajalta objektiivisia seikkoja, mutta käytännössä jätetään tarkistamatta aivan kaikki seikat. Ihmettelen myös, miten objektiivinen tutkinta (tai päätös) voi toteutua, jos virkamies voi esitutkinnassa
pitäytyä myös "tiettyihin omiin näkemyksiinsä". Yleispätevyyden vaatimus tarkoittaisi, että nämä "tietyt omat näkemykset" olisi pystyttävä varmistamaan ja osoittamaan aiheellisiksi. Kuten aiemmin jo totesin se,
että kyseessä on harkintavalta, ei ole varsinaisesti perustelu, vaan harkinnan tulos eli looginen ajatteluketju pitäisi pystyä osoittamaan
sekä puolueettomasti että toistettavasti. Uskallan miltei varmana väittää, että harkintavaltaa ei voida laillisesti perustella kohteelle epäedullisesti missään olosuhteissa. Mahdollisesti se tarkoittaisi, että objektiivisuuden vaatimuksesta luovutaan.
Savurinne perustelee, ettei harkintavallan puitteissa tehtyjä ratkaisuja voida pitää virkavelvollisuuden vastaisina; edes huono ratkaisu ei välttämättä osoita päättäjän rikkoneen virkavelvollisuuttaan. Unohtiko
Savurinne, mitä oli aiemmin maininnut seikkojen objektiivisuudesta? Puolueettomuus, tasapuolisuus, yleispätevyys ja niin edelleen... Sitä paitsi "välttämättä" ei välttämättä tarkoita sitä, että asian voisi yleistää koskemaan kaikkea harkintavaltana nimitettyä toimintaa, ja välttää niin ollen esitutkimasta rikkoiko "asianomainen päättäjä" virkavelvollisuuttaan. Minäkin voisin käydä harkintavallallani lähikaupassa sosialisoimassa omaisuutta ja väittää, etten tällä huonolla päätökselläni välttämättä rikkonut lakia, että voitte siis jättää tutkimatta. Eikö vain? "Tietyllä harkintavallalla" voisi olettaa olevan tarkasti osoitettavat rajansa, jotka on jälkeen päin perusteltavissa.
Harkintavallalla perusteleminen on siitä hieno temppu, että sillä voidaan perustella lähes tulkoon mitä tahansa. Yleensä se on sama, kuin perustelisi harkintavallalla harkintavallan. Teot ja tekemiset pitäisi pystyä perustelemaan niin, että niiden voidaan osoittaa olevan harkintaa eikä niin, että kaikki "likaiset temput" voidaan perustelematta kategorisoida ajatuksella "harkintavalta". Toisaalta myös harkinnan alle voidaan ujuttaa perustellustikin, mitä tahansa, jos ammattietiikka on
pielessä. Harkittu hengenriisto saattaa olla murha. Harkittu vallan väärin käyttö voi olla oikeusmurha. Harkintavallalla tuskin voidaan perustella räikeästi epäedullisia päätöksiä.
Laki oikeudenkäynnistä määrää, että syyttäjän on nostettava syyte EPÄILLYSTÄ rikoksesta, jos määrätyt edellytykset täyttyvät. Määritelmän mukaan "epäilys" tarkoittaa luulemista, uskomista tai ajattelua. Epäilys
ei siis vielä välttämättä tarkoita varmaa tietoa. Toisin sanoen edes laki oikeudenkäynnistä ei vaadi, että asianomistajan (tai rikosilmoituksen tekijän) tulisi osoittaa ilman esitutkintaa objektiiviset seikat esitutkinnan (tai edes oikeudenkäynnin) tueksi! On
omituista perustella, että matalammalla kynnyksellä (esitutkinta) vaadittaisiin korkeampaa tietämystä kuin korkeammalla kynnyksellä (syyte ja oikeudenkäynti). Esitutkinnan aloittamiseksi vaaditaan objektiiviset
seikat rikosilmoitusväitteiden tueksi, mutta syytteen on lähdettävä jo epäilyksestä. Eikö tämä ole mahdoton yhtälö sovitettavaksi?
Tarkastellaanpa vielä viimeiseksi, millainen on eräs keskeinen "määrätty edellytys", jolloin syyte on nostettava. Tutkinnan vaatimus on objektiivisuus, eikö niin? Objektiivisia seikkoja voidaan harvoin
todentaa ilman riittävää tutkimusta. On siis älyvapaata vaatia faktoilta objektiivisuutta, jos niitä ei ole tuotettu objektiivisella menetelmällä. Asianomistaja vain harvoin voi osoittaa seikkojensa todenperäisyyden ilman ulkopuolista tarkastelua ja avustusta. Sen vuoksi
on esitutkintaviranomainen, jolla tulisi olla objektiiviset menetelmät asioiden ratkaisemiseksi. Sen sijaan että laissa vain todettaisiin, että syyte on nostettava, jos määrätyt edellytykset täyttyvät, siinä on lisäys, että "JOS SYYTTÄJÄ KATSOO" edellytyksien täyttyvän. Voidaan tietenkin tehdä olettamus, että syyttäjällä on riittävät tiedot ja taidot edellytysten katsomiseksi. Ihmetystä kuitenkin herättää, miksi lakiin on täytynyt kirjoittaa edellä mainittu lisäys. Väitän, että siitä
syntyy enemmän jossittelun ja tulkinnan varaa. Voidaanko enää kuitenkaan puhua objektiivisuudesta, jos kyse on jonkun yksittäisen henkilön tai joukon omasta katsomisesta? Katsominen voidaan käsittää usealla tavalla, mutta näkeminen, huomaaminen tai havaitseminen hiukan rajatummin. Eikö lakia enää kirjoitetakaaan niin, että monitulkintaisuutta vältettäisiin? Itse ymmärtäisin lainkohdan objektiivisempana, jos kyseinen kurakukkanen
olisi jätetty pois, ja olisi vain maininta, että syyte on nostettava määrättyjen edellytysten täyttyessä (ja ilman turhaa katsomista). Väitän, että katsominen lisää mielivaltaa, ja sitä on kyseisessä kohdassa nimenomaisesti haluttu lisätä. Voit katsoa, mitä haluat, mutta havaitsemaasi harvemmin voit kieltää (ainakaan itseltäsi). Senpä takia melkein väitän, että rehelinen rikosilmoitus on usein objektiivisempi todistus kuin syyttäjän katsomiset tai katsomatta jättämiset.
Oikeuspalveluissa ja lainkäytössä kytee niin suuri kupla, että sen puhkeamista voi vain odottaa. Olen omissa tutkimuksissani päätynyt aivan samaan lopputulemaan, että kyse ei voi olla muusta kuin valtiopetoksesta. Muutamia vuosia sitten jouduin itsekin tuon samaisen
viranomaisterrorin kohteeksi ja oikeuksiani on poljettu mennen tullen. Perusteluna oli, että esitän vain pelkkiä väitteitä. Kyseessä on ollut useamman kerran väkivalta ja siitä aiheutuneet vammat, sekä omaisuuden
liittyvät vahingot. Kaikki on tapahtunut aina niin, ettei se ole koskaan antanut viranomaisen mielestä aihetta yhtään mihinkään. Silloin kun minua on uhattu virkavallalla asia on toiminut, eli resursseista on
tuskin kyse. Muutaman kerran asia jopa käännetty niin, että itseeni kohdistuneissa rikoksissa itse olin syyllinen ja vahinko omaa vikaaani. Tällä kaikella on ollut erittäin vahingoittava vaikutus elämääni, kidutukselta sekin on tuntunut. Kiinnitin itsekin huomiota Sauli Niinistön loukkaaviin kommentteihin, jotka kohdistuivat kritiikkiin, jossa arvosteltiin Suomen oikeusvaltiolinjaa. Eikö mies yhdestä kerrasta jo uskonut? Nimittäin niin kuin yleisesti on tiedossa kyseinen herra on ollut itse nimittämässä esimerkiksi nykyisiä ja menneitä
valtakunnansyyttäjiä. Vaikka kyseessä oli melko lailla
näytösoikeudenkäynti ei siltikään voi väittää, etteikö vastaavanlaisia tapauksia kytisi lisää joka puolella. Aarnion tapaus kiellettiin pitkään - mikä siinä asiassa sitten ikinä lieneekään totuus... Aika lailla sai
ilmeisesti touhu valtakunnansyyttäjänvirastossa jatkua ennen kuin mitään edes näytösluonteista tapahtui. Kyse ei taida olla muusta kuin auktoriteetilla ratsastamisesta ilman todellista osaamista. Ja taitaa jatkua edelleen...
Näyttää
siltä, että esitutkintaviranomainen täysin todistettavasti
esittää perusteluina väitteitä, jotka jo itsessään
edellyttäisivät tutkinnan aloittamista. Kielteisenä
perusteluna esitetään (vaikkakin
epäsuorasti) ettei rikosilmoituksessa olisi esitetty objektiivisia seikkoja. Rikosilmoitus ei kuitenkaan ole varsinainen todistelu vaan näyttö muodostuu esitutkinnassa (kuten idioottikin ymmärtää). Eli
rikosilmoitus on torpattu, koska syyttäjän mielestä ei ole niitä seikkoja, jotka esitutkinnassa olisi tarkoitus selvittää tai saavuttaa. Vaaditaanko syyttäjiltä enää mitään muuta kuin kirjekurssia postimyyntiluettelosta?
Tästä päästäänkin seuraavaan oljenkorteen. Päätöksessä perustellaan, että huono päätös ei olisi todiste velvollisuuden rikkomisesta. On kuitenkaan vaikea nähdä, että vakaasta harkinnasta tehty vääryys ei
olisi rikos. Syyttäjän perusteluissa "vapaan kasvatuksen tulos" on kuitenkin vääntynyt muotoon "aina voi voittaa". Koska kyse on harkinnasta eli perusteellisesta pohdinnasta, ei pitäisi jäädä epäselvyyttä, onko kyseessä tahallisuus. Harkinta tosin on kokenut melkoisen inflaation eli nykyään sillä perusteellaan lähestulkoon mitä tahansa muuta muttei asiallisia päätöksiä.
Syyttäjän ajatuksenkulku ei ole kovin looginen ja siitä henkii auktoriteetin ylivalta ilman niitä loogisia perusteluita. Harkinnalla on epäloogista perustella epäloogisuuksia ja ilmiselviä vääryyksiä.
Käytännössä olisi vaadittu, että olisi osoitettu, kuinka vääryydet voidaan perustella harkinnalla. Se taas olisi ensin vaatinut vääryyksien tutkintaa ja paljastamista. On melkoista fantasiaa lukea huonot päätökset harkinnan lukuun, koska yhteyttä harkinnan ja huonon päätöksen
yhteyttä ei ollut edes tutkinnalla osoitettu.
Ymmärrän syyttäjän vimmatun halun asettaa huonommuus harkintavallan alaiseksi. Kun vain todetaan, että se oli harkinnalla tehty huono
päätös, katoaa vastuu esitutkinnan tai päätöksen oikeellisuudesta ja objektiivisuudesta. Ja kun lisäksi todetaan, että objektiiviset seikat puuttuvat, voimme häivyttää myös kaiken itseämme koskevan vaatimuksen,
joka liittyy objektiivisuuteen. Käytännöllisesti katsoen voidaan havaita, että harkintavallalla perustellaan mielivaltaisia näkemyksiä ja päätöksiä, ja selkeät rikokset valkopestään harkintavallan alle
kuuluviksi. Täytyy olla joko uskomattoman typerä tai jääräpää, että hukkaa uskomattoman määrän resursseja torppaamalla todellista kehitystä tässäkin maassa. Mitenköhän asiat olisivat, jos kaikki ne resurssit,
jotka nyt hukataan vääryyteen, kohdistettaisiin oikeudenmukaisesti tämän maan asioiden parantamiseen. Väitän, että nykyisellään suuri osa niistä
asioista, joita väitetään valtion eduksi, on pelkkää yksityishenkilöiden oikeudettomien intressien itsekästä toteuttamista. En tippaakaan usko siihen oikeusvaltiovalheesen, jota täällä eräät omiksi mielikseen levittävät. Ainoa asia mikä täällä on toistaiseksi ollut kunnossa, ettei ole ollut suurempia levottomuuksia ja byrokratia toimii jollakin tavalla
vaikkakaan ei aina oikeudenmukaisesti. Tätä menoa ne levottomuudetkin voivat olla pian arkea. Käytännössä pukki on kaalimaan vartijana. Suurimmat väitteet oikeusvaltion toimivuudesta tulee niiltä tahoilta,
jotka ovat pukkina kaalimaan vartijana tai muuten etuoikeutetussa sisäpiirissä.Näyttää siltä, että esitutkintaviranomainen täysin todistettavasti esittää perusteluina väitteitä, jotka jo itsessään edellyttäisivät tutkinnan aloittamista. Kielteisenä perusteluna esitetään (vaikkakin
epäsuorasti) ettei rikosilmoituksessa olisi esitetty objektiivisia seikkoja. Rikosilmoitus ei kuitenkaan ole varsinainen todistelu vaan näyttö muodostuu esitutkinnassa (kuten idioottikin ymmärtää). Eli
rikosilmoitus on torpattu, koska syyttäjän mielestä ei ole niitä seikkoja, jotka esitutkinnassa olisi tarkoitus selvittää tai saavuttaa. Vaaditaanko syyttäjiltä enää mitään muuta kuin kirjekurssia postimyyntiluettelosta?
Tästä päästäänkin seuraavaan oljenkorteen. Päätöksessä perustellaan, että huono päätös ei olisi todiste velvollisuuden rikkomisesta. On kuitenkaan vaikea nähdä, että vakaasta harkinnasta tehty vääryys ei
olisi rikos. Syyttäjän perusteluissa "vapaan kasvatuksen tulos" on kuitenkin vääntynyt muotoon "aina voi voittaa". Koska kyse on harkinnasta eli perusteellisesta pohdinnasta, ei pitäisi jäädä epäselvyyttä, onko kyseessä tahallisuus. Harkinta tosin on kokenut melkoisen inflaation eli nykyään sillä perusteellaan lähestulkoon mitä tahansa muuta muttei asiallisia päätöksiä.
Syyttäjän ajatuksenkulku ei ole kovin looginen ja siitä henkii auktoriteetin ylivalta ilman niitä loogisia perusteluita. Harkinnalla on epäloogista perustella epäloogisuuksia ja ilmiselviä vääryyksiä.
Käytännössä olisi vaadittu, että olisi osoitettu, kuinka vääryydet voidaan perustella harkinnalla. Se taas olisi ensin vaatinut vääryyksien tutkintaa ja paljastamista. On melkoista fantasiaa lukea huonot päätökset harkinnan lukuun, koska yhteyttä harkinnan ja huonon päätöksen
yhteyttä ei ollut edes tutkinnalla osoitettu.
Ymmärrän syyttäjän vimmatun halun asettaa huonommuus harkintavallan
alaiseksi. Kun vain todetaan, että se oli harkinnalla tehty huono päätös, katoaa vastuu esitutkinnan tai päätöksen oikeellisuudesta ja objektiivisuudesta. Ja kun lisäksi todetaan, että objektiiviset seikat puuttuvat, voimme häivyttää myös kaiken itseämme koskevan vaatimuksen,
joka liittyy objektiivisuuteen. Käytännöllisesti katsoen voidaan havaita, että harkintavallalla perustellaan mielivaltaisia näkemyksiä ja päätöksiä, ja selkeät rikokset valkopestään harkintavallan alle
kuuluviksi. Täytyy olla joko uskomattoman typerä tai jääräpää, että hukkaa uskomattoman määrän resursseja torppaamalla todellista kehitystä tässäkin maassa. Mitenköhän asiat olisivat, jos kaikki ne resurssit,
jotka nyt hukataan vääryyteen, kohdistettaisiin oikeudenmukaisesti tämän maan asioiden parantamiseen. Väitän, että nykyisellään suuri osa niistä
asioista, joita väitetään valtion eduksi, on pelkkää yksityishenkilöiden oikeudettomien intressien itsekästä toteuttamista. En tippaakaan usko siihen oikeusvaltiovalheesen, jota täällä eräät omiksi mielikseen levittävät. Ainoa asia mikä täällä on toistaiseksi ollut kunnossa, ettei ole ollut suurempia levottomuuksia ja byrokratia toimii jollakin tavalla
vaikkakaan ei aina oikeudenmukaisesti. Tätä menoa ne levottomuudetkin voivat olla pian arkea. Käytännössä pukki on kaalimaan vartijana. Suurimmat väitteet oikeusvaltion toimivuudesta tulee niiltä tahoilta,
jotka ovat pukkina kaalimaan vartijana tai muuten etuoikeutetussa
sisäpiirissä.
Erkin kommentti: Erinomainen kirjoitus. Jos kirjoittajalla olisi ollut käytettävissään rikostutkintapyyntöni, niin viranomaisten mielivalta olisi tullut järkytävällä tavalla esille. Suurin rikos tässä on se, etten saanut asianomistajakuulustelua. Kihlakunnansyyttäjä Heidi Savurinteen ja Oulun poliisin Antti Räsäsen ja Lapin poliisin Jukka Haatajan teot ovat minun oikeustajuni mukaan kiistattomia virkarikoksia ja törkeää virkavallan väärinkäyttöä, mutta laillisuusvalvojat suojelevat näitä rikoksista epäiltyjä, eikä poliisiministeri Maria Ohisalo ja oikeusminsteri Anna-Maja Henriksson toimi lain edellyttämällä tavalla. He ovat vastullisia virkamiesten rikolliseksi epäiltävästä toiminnasta. Ministerit kuuluvat Antti Rinteen hallituksen ja Antti Rinne on vastuussa hallituksen toiminnasta. Miksi pääministeri Antt Rinne ei toimi asiassa lain edellyttämällä tavalla. Kansanedustajan pitää perustuslain mukaan noudattaa lakia. Kansanedustajat valvovat laillisuusvalvojien ja hallituksen toimintaa. Kansanaedustajat laiminlyövät laillisuusvalvojien toiminnan valvonnan. Kansanedustajat eivät noudata perustuslakia vaan antavat hallitukselle luottamuksen sen rikolliseksi epäiltävästä toiminnasta. Siksi meillä pitäisi olla perustuslakituomioistuin. Kansalaisten oikeusturva ja perustoikeudet eivät saa olla viranomaisten ja kansanedustajien mielivallan varassa.
epäsuorasti) ettei rikosilmoituksessa olisi esitetty objektiivisia seikkoja. Rikosilmoitus ei kuitenkaan ole varsinainen todistelu vaan näyttö muodostuu esitutkinnassa (kuten idioottikin ymmärtää). Eli
rikosilmoitus on torpattu, koska syyttäjän mielestä ei ole niitä seikkoja, jotka esitutkinnassa olisi tarkoitus selvittää tai saavuttaa. Vaaditaanko syyttäjiltä enää mitään muuta kuin kirjekurssia postimyyntiluettelosta?
Tästä päästäänkin seuraavaan oljenkorteen. Päätöksessä perustellaan, että huono päätös ei olisi todiste velvollisuuden rikkomisesta. On kuitenkaan vaikea nähdä, että vakaasta harkinnasta tehty vääryys ei
olisi rikos. Syyttäjän perusteluissa "vapaan kasvatuksen tulos" on kuitenkin vääntynyt muotoon "aina voi voittaa". Koska kyse on harkinnasta eli perusteellisesta pohdinnasta, ei pitäisi jäädä epäselvyyttä, onko kyseessä tahallisuus. Harkinta tosin on kokenut melkoisen inflaation eli nykyään sillä perusteellaan lähestulkoon mitä tahansa muuta muttei asiallisia päätöksiä.
Syyttäjän ajatuksenkulku ei ole kovin looginen ja siitä henkii auktoriteetin ylivalta ilman niitä loogisia perusteluita. Harkinnalla on epäloogista perustella epäloogisuuksia ja ilmiselviä vääryyksiä.
Käytännössä olisi vaadittu, että olisi osoitettu, kuinka vääryydet voidaan perustella harkinnalla. Se taas olisi ensin vaatinut vääryyksien tutkintaa ja paljastamista. On melkoista fantasiaa lukea huonot päätökset harkinnan lukuun, koska yhteyttä harkinnan ja huonon päätöksen
yhteyttä ei ollut edes tutkinnalla osoitettu.
Ymmärrän syyttäjän vimmatun halun asettaa huonommuus harkintavallan alaiseksi. Kun vain todetaan, että se oli harkinnalla tehty huono
päätös, katoaa vastuu esitutkinnan tai päätöksen oikeellisuudesta ja objektiivisuudesta. Ja kun lisäksi todetaan, että objektiiviset seikat puuttuvat, voimme häivyttää myös kaiken itseämme koskevan vaatimuksen,
joka liittyy objektiivisuuteen. Käytännöllisesti katsoen voidaan havaita, että harkintavallalla perustellaan mielivaltaisia näkemyksiä ja päätöksiä, ja selkeät rikokset valkopestään harkintavallan alle
kuuluviksi. Täytyy olla joko uskomattoman typerä tai jääräpää, että hukkaa uskomattoman määrän resursseja torppaamalla todellista kehitystä tässäkin maassa. Mitenköhän asiat olisivat, jos kaikki ne resurssit,
jotka nyt hukataan vääryyteen, kohdistettaisiin oikeudenmukaisesti tämän maan asioiden parantamiseen. Väitän, että nykyisellään suuri osa niistä
asioista, joita väitetään valtion eduksi, on pelkkää yksityishenkilöiden oikeudettomien intressien itsekästä toteuttamista. En tippaakaan usko siihen oikeusvaltiovalheesen, jota täällä eräät omiksi mielikseen levittävät. Ainoa asia mikä täällä on toistaiseksi ollut kunnossa, ettei ole ollut suurempia levottomuuksia ja byrokratia toimii jollakin tavalla
vaikkakaan ei aina oikeudenmukaisesti. Tätä menoa ne levottomuudetkin voivat olla pian arkea. Käytännössä pukki on kaalimaan vartijana. Suurimmat väitteet oikeusvaltion toimivuudesta tulee niiltä tahoilta,
jotka ovat pukkina kaalimaan vartijana tai muuten etuoikeutetussa sisäpiirissä.Näyttää siltä, että esitutkintaviranomainen täysin todistettavasti esittää perusteluina väitteitä, jotka jo itsessään edellyttäisivät tutkinnan aloittamista. Kielteisenä perusteluna esitetään (vaikkakin
epäsuorasti) ettei rikosilmoituksessa olisi esitetty objektiivisia seikkoja. Rikosilmoitus ei kuitenkaan ole varsinainen todistelu vaan näyttö muodostuu esitutkinnassa (kuten idioottikin ymmärtää). Eli
rikosilmoitus on torpattu, koska syyttäjän mielestä ei ole niitä seikkoja, jotka esitutkinnassa olisi tarkoitus selvittää tai saavuttaa. Vaaditaanko syyttäjiltä enää mitään muuta kuin kirjekurssia postimyyntiluettelosta?
Tästä päästäänkin seuraavaan oljenkorteen. Päätöksessä perustellaan, että huono päätös ei olisi todiste velvollisuuden rikkomisesta. On kuitenkaan vaikea nähdä, että vakaasta harkinnasta tehty vääryys ei
olisi rikos. Syyttäjän perusteluissa "vapaan kasvatuksen tulos" on kuitenkin vääntynyt muotoon "aina voi voittaa". Koska kyse on harkinnasta eli perusteellisesta pohdinnasta, ei pitäisi jäädä epäselvyyttä, onko kyseessä tahallisuus. Harkinta tosin on kokenut melkoisen inflaation eli nykyään sillä perusteellaan lähestulkoon mitä tahansa muuta muttei asiallisia päätöksiä.
Syyttäjän ajatuksenkulku ei ole kovin looginen ja siitä henkii auktoriteetin ylivalta ilman niitä loogisia perusteluita. Harkinnalla on epäloogista perustella epäloogisuuksia ja ilmiselviä vääryyksiä.
Käytännössä olisi vaadittu, että olisi osoitettu, kuinka vääryydet voidaan perustella harkinnalla. Se taas olisi ensin vaatinut vääryyksien tutkintaa ja paljastamista. On melkoista fantasiaa lukea huonot päätökset harkinnan lukuun, koska yhteyttä harkinnan ja huonon päätöksen
yhteyttä ei ollut edes tutkinnalla osoitettu.
Ymmärrän syyttäjän vimmatun halun asettaa huonommuus harkintavallan
alaiseksi. Kun vain todetaan, että se oli harkinnalla tehty huono päätös, katoaa vastuu esitutkinnan tai päätöksen oikeellisuudesta ja objektiivisuudesta. Ja kun lisäksi todetaan, että objektiiviset seikat puuttuvat, voimme häivyttää myös kaiken itseämme koskevan vaatimuksen,
joka liittyy objektiivisuuteen. Käytännöllisesti katsoen voidaan havaita, että harkintavallalla perustellaan mielivaltaisia näkemyksiä ja päätöksiä, ja selkeät rikokset valkopestään harkintavallan alle
kuuluviksi. Täytyy olla joko uskomattoman typerä tai jääräpää, että hukkaa uskomattoman määrän resursseja torppaamalla todellista kehitystä tässäkin maassa. Mitenköhän asiat olisivat, jos kaikki ne resurssit,
jotka nyt hukataan vääryyteen, kohdistettaisiin oikeudenmukaisesti tämän maan asioiden parantamiseen. Väitän, että nykyisellään suuri osa niistä
asioista, joita väitetään valtion eduksi, on pelkkää yksityishenkilöiden oikeudettomien intressien itsekästä toteuttamista. En tippaakaan usko siihen oikeusvaltiovalheesen, jota täällä eräät omiksi mielikseen levittävät. Ainoa asia mikä täällä on toistaiseksi ollut kunnossa, ettei ole ollut suurempia levottomuuksia ja byrokratia toimii jollakin tavalla
vaikkakaan ei aina oikeudenmukaisesti. Tätä menoa ne levottomuudetkin voivat olla pian arkea. Käytännössä pukki on kaalimaan vartijana. Suurimmat väitteet oikeusvaltion toimivuudesta tulee niiltä tahoilta,
jotka ovat pukkina kaalimaan vartijana tai muuten etuoikeutetussa
sisäpiirissä.
Erkin kommentti: Erinomainen kirjoitus. Jos kirjoittajalla olisi ollut käytettävissään rikostutkintapyyntöni, niin viranomaisten mielivalta olisi tullut järkytävällä tavalla esille. Suurin rikos tässä on se, etten saanut asianomistajakuulustelua. Kihlakunnansyyttäjä Heidi Savurinteen ja Oulun poliisin Antti Räsäsen ja Lapin poliisin Jukka Haatajan teot ovat minun oikeustajuni mukaan kiistattomia virkarikoksia ja törkeää virkavallan väärinkäyttöä, mutta laillisuusvalvojat suojelevat näitä rikoksista epäiltyjä, eikä poliisiministeri Maria Ohisalo ja oikeusminsteri Anna-Maja Henriksson toimi lain edellyttämällä tavalla. He ovat vastullisia virkamiesten rikolliseksi epäiltävästä toiminnasta. Ministerit kuuluvat Antti Rinteen hallituksen ja Antti Rinne on vastuussa hallituksen toiminnasta. Miksi pääministeri Antt Rinne ei toimi asiassa lain edellyttämällä tavalla. Kansanedustajan pitää perustuslain mukaan noudattaa lakia. Kansanedustajat valvovat laillisuusvalvojien ja hallituksen toimintaa. Kansanaedustajat laiminlyövät laillisuusvalvojien toiminnan valvonnan. Kansanedustajat eivät noudata perustuslakia vaan antavat hallitukselle luottamuksen sen rikolliseksi epäiltävästä toiminnasta. Siksi meillä pitäisi olla perustuslakituomioistuin. Kansalaisten oikeusturva ja perustoikeudet eivät saa olla viranomaisten ja kansanedustajien mielivallan varassa.
Kalajoki
SUPERVIIKONLOPPU
KALAJOELLA 23.-25.8
Alueuutiset
Alle
vuodenikäinen lapsi jäi yksin lukittuun henkilöautoon, kun
automatiikka oli lukinnut auton ovet. Tapaus sattui Haapavedellä
Pulkkilantiellä perjantaina kello 11 aikaan.Pelastuslaitokselle tuli
tapahtumasta hälytys ja kohteeseen saavuttua pelastajat raottivat
auton takaovea hieman, jolloin lukitus saatiin auki ja lapsi saatiin
turvallisesti pois autosta. Auton ovi kärsi pienehköjä
vahinkoja.Henkilövahinkoja ei syntynyt ja lapsi voi olosuhteisiin
nähden hyvin.
Alle
yksivuotias jäi lukittuun autoon Haapavedellä – Pelastuslaitos
pelasti lapsen pinteestä
Palosukeltamalla
rivitaloasunnosta pelastettu mies menehtyi Haapavedellä
Haapavedeltä
tuli ilmoitus perjantaina Rautionkujalta klo 14.15, että viiden
asunnon rivitalo on tulessa. Paikalle kiirehti pelastuslaitosta,
ensihoitoa ja poliisi. Savusukeltaja sai haettua omasta asunnostaan
v. 72 syntyneen miehen ulos - tajuttomana. Miestä elvytettiin, mutta
siitä huolimatta hän menehtyi .
Tulipalo
levisi lähinnä katon kautta koko rivitaloon, joka kärsi palossa
suuria vaurioita. Jälkisammutusta ja palovartiota joudutaan tekemään
paikalla todennäköisesti vielä useampia tunteja. Sekä palonsyy
että kuolemansyy ovat vielä tiedotushetkellä epäselviä. Poliisi
ja Pelastuslaitos tutkii yhdessä palonsyytä ja poliisi selvittää
kuolemansyytä. Poliisi tiedottaa mahdollisesti lisää, kun asioihin
on saatu uutta tietoa.
Varkaat
tyhensivät lahtivajatyömaan Haapajärvellä
Haapajärven
Ylipään metsästysseuran valmisteilla olevalla lahtivajalla
Antinkankaalla ampumaradan lähistöllä kävi varkaita tiistain ja
keskiviikon (13. - 14.8.2019) välisenä yönä. Varkaiden mukaan
lähti runsaasti erilaisia käsityökaluja ja tarvikkeita sekä
suurimpana ja kalleimpana esineenä ison Silensys- merkkisen
kylmäkoneen. Tekijöiden epäillään olleen liikenteessä
pakettiautolla.
Haapajärven
poliisiaseman tutkintaryhmä tutkii asiaa ja kaipaa asiasta jotain
tietäviä ottamaan yhteyttä Haapajärven poliisipäivystyksen
numeroon tiistaisin ja perjantaisin p.0295464265 tai vihjepuhelimeen
p. 0295416194.
Kotimaan
uutiset
Nordea
tiesi vuosia salatuista veroparatiisikuvioista – MOT:n haltuunsa
saamat sähköpostit paljastavat, kuinka pankki auttoi asiakastaan
pörssilain kiertämisessä
Erkin
kommentti: Nordean toiminnan olen
ennakoinut jo vuosia sitten, mutta Suomen poliisi ei ole kiinnostunut
Nordean asioista. Miksi?
Antti
Rinteen
(sd)
hallituksen ohjelmassa luvattiinkin merkittäviä panostuksia
koulutukseen. Ohjelmassa luvattiin esimerkiksi, että yliopistojen
vuotuista perusrahoitusta lisätään 40 miljoonalla eurolla ja
ammattikorkeakoulujen 20 miljoonalla. Myös edellisen hallituksen
tekemä määräaikainen yliopistorahoituksen indeksijäädytys
päättyisi.
Yliopiston
perusrahoitusta lisättäisiin kymmenellä miljoonalla – vaikka
hallitusohjelmassa oli luvattu 40 miljoonaa. Ammattikorkeat saisivat
20 miljoonan sijasta viisi.
Aika vähällä se kunnia näköjään aiotaan palauttaa.
Aika vähällä se kunnia näköjään aiotaan palauttaa.
Oppositio
lupasi valtaan päästyään palauttaa koulutuksen kunnian – sitten
iski valtiovarainministeriön punakynä, ja nyt on oma
kunnia vaarassa
Erkin
kommentti: Afrikan Antilla on parempia
ja tärkeämpiä kohteita veronmaksjaien rahoille kuin Suomen
Yliopistojen ja Ammattikorkeakoulujen rahoittaminen. Mielestäni
Afrikan Antti on maailmojen syleilijä ja taivaanrannan maalari.
Isänmaan etu ja suomalaisten etu jää ilmastovouhotuksen ja
maahantunketujien hyysäämisen varjoon.
Erkin
kommentti:
Hallituksen tehtävänä on
valvoa poliisin ja syyttäjälaitoksen sekä oikeuslaitoksen
toimintaa. Onko ministerit laiminlyöneet tehtävänsä kun tällaista
pääsee tapahtumaan Suomessa. Tällainen näytelmä antaa
valitettavasti oikean kuvan tilanteesta. Näin ei olisi saanut
tapahtua eikä edes jatkua. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on
vastuussa syyttäjien toiminnasta. Maan etu vaatii, että
oikeusministeri Anna-Maja Henriksson panee asialle pisteen.
POLIISIN
mukaan
hallitusohjelmaan kirjattu tavoite
300 uudesta poliisist ei
vielä riitä. Tällöin poliiseja olisi vuoteen 2022 mennessä noin
7 500.
Poliisijohtaja Sanna Heikinheimo sanoo, että 300 lisäpoliisia on hyvä alku ja oikea suunta.”Mutta kuten tiedetään, se on paljon vähemmän, mitä me olemme tarpeena esittäneet useamman vuoden ajan”, hän sanoo. Poliisijohdon toive on ollut 650 lisäpoliisia. Poliisi: Hallituksen lupaamat 300 lisäpoliisia eivät riitä, vasteaikojen lyhentäminen vaikeaa
Poliisijohtaja Sanna Heikinheimo sanoo, että 300 lisäpoliisia on hyvä alku ja oikea suunta.”Mutta kuten tiedetään, se on paljon vähemmän, mitä me olemme tarpeena esittäneet useamman vuoden ajan”, hän sanoo. Poliisijohdon toive on ollut 650 lisäpoliisia. Poliisi: Hallituksen lupaamat 300 lisäpoliisia eivät riitä, vasteaikojen lyhentäminen vaikeaa
Erkin
kommentti:
Helsingin Sanomien toimittajan
tulisi tiedostaa todellisuus samoinkuin poliisiväen itsensä
lausuntoja antaessaan. Poliisit on ensin kuoluttettava tehtävännsä.
Ei ole mahdollisuus tyhjästä repäistä 650 poliisia. Voidaan
kouluttaa 300 uutta poliisia vuodessa ja kolmessa vuodessa saadaan
900 uutta poliisia ja sitä kautta päästään tavoitteeseen.
Analyysi:
Ministeriöt kiistelevät ja taas on kiire – vääntö
pääkaupunkiseudun erityiskohtelusta aloittaa soten uuden
tuotantokauden tänään
Ulkomaan
uutiset
Britanniassa
sopimuksetonta EU-eroa vastustava oppositio yrittää kiivaasti
löytää toimintatavan, jolla lokakuun lopussa häämöttävä ero
saataisiin estettyä.
Boris
Johnsonin johtama
konservatiivihallitus aikoo viedä no-deal-brexitin läpi joka
tapauksessa. Hallituksen kannatus parlamentissa on hyvin ohut ja on
täysin mahdollista, ettei enemmistöä löydy, mikäli vielä yksi
äänestys brexitistä järjestetään.
Opposition
riveissä on nyt muotoutumassa toimintatapa, jolla sopimukseton ero
voitaisiin estää. Aikaa suunnitelman toteuttamiselle on hyvin
vähän, joten ratkaisuja olisi saatava aikaan nopeasti.Britannian
brexitiä vastustava oppositio kokoaa hätätilahallitusta –
Kompastuskivenä kiista pääministeristä
Yhdysvallat
on aikeissa myydä Taiwanille uudenaikaisia hävittäjälentokoneita
kahdeksan miljardin dollarin arvosta. Presidentti Donald
Trumpin hallinto
on antanut asiasta tiedotteen kongressille. Kyseessä
ovat Lockheed Martin -yhtiön valmistamat F-16V-hävittäjät.
Yhdysvaltain
ja Kiinan välirikko pahenemassa – USA aikoo myydä Taiwanille
hävittäjäkoneita
Talosuutiset
Monesti
julkiset väittelyt käydään valtion budjetin kannalta pienistä
asioista. Yksi näistä aiheista on perinteisesti ollut puoluetuki,
josta perjantaina saatiin yllättävä
uutinen.Valtiovarainministeriön budjettiluvuista löytyi merkintä
puoluetuen kasvattamisesta, vaikka siitä ei kerrottu
valtiovarainministeriön tiedotustilaisuudessa eikä ministeriön
materiaaleissa keskiviikkoina lainkaan.
Valtio
käyttää eniten rahaa kuntien valtionosuuksiin – Katso valtion
suuret ja pienet menot Ylen budjettipuusta
Yksi
ruokakauppa tienaa keskimäärin 13 500 euroa peliautomaateilla –
K-kauppias Petri kulkee vastavirtaan: ”Meidän missiomme ovat
toiset”
Erkin
kommentti: jo aikaisemmin kirjoitin
blogissani ministeri Msria Ohisalon lausuntoon kommentin, että tiedä
mistä päätät ja mitkä ovat sen seuraukset. Nyt kauppiaat
kertovat mitä asia merkitsee kauppiaille.
Sosiaali-
ja terveysalan palveluita tarjoava konserni Pihlajalinna Oyj on
saanut yt-neuvottelunsa päätökseen. Niiden tuloksena päättyy
noin 180 työtehtävää, joista valtaosa toteutetaan
irtisanomisilla.Osa henkilöstönvähennyksistä toteutetaan
eläkkeelle siirtymisinä ja muuna henkilöstön vähentymisenä,
joita ei tulla korvaamaan. Pihlajalinnan yt-neuvottelut päättyneet
– 180 työtehtävää loppuu
Urheilu-uutiset
Tiistaina
kerrottiin, että viisi venäläisnostajaa saa väliaikaisen
kilpailukiellon moskovalaislaboratoriosta saatujen näytteiden
uudelleentestauksen myötä. Joukossa olivat maailmanmestarit Ruslan
Albegov ja
naisnostaja Tima
Turjeva.
Heidän lisäkseen tiistaina nimettiin kilpailukieltoon David
Bedzhanjan, Oleg
Tshen ja Jegor
Klimanov.
Perjantaina julkistettuun seitsikkoon kuuluvat Dmitri Lapikov, Tshingiz Mogushkov, Adam Maligov, Magomed Abujev, Maksim Shejko sekä naisnostajat Nadezda Jevstjuhina ja Julia Konovalova. Lapikov ja Jevstjuhina ovat jo aiemmin kärsineet dopingrangaistuksen ja menettäneet vuoden 2008 olympiapronssinsa.
Perjantaina julkistettuun seitsikkoon kuuluvat Dmitri Lapikov, Tshingiz Mogushkov, Adam Maligov, Magomed Abujev, Maksim Shejko sekä naisnostajat Nadezda Jevstjuhina ja Julia Konovalova. Lapikov ja Jevstjuhina ovat jo aiemmin kärsineet dopingrangaistuksen ja menettäneet vuoden 2008 olympiapronssinsa.
Satu
Mäkelä-Nummela
on
ottanut Suomelle olympiapaikan naisten trap-ammuntaan. Mäkelä-Nummela
sijoittui Hollolan maailmancupin trap-kisassa toiseksi, edelle ylsi
vain Australian Penny
Smith.
Myös Smith sai olympiapaikan.
Satu
Mäkelä-Nummela tienasi Suomelle olympiamaapaikan trap-ammunnassa –
unelma neljänsistä olympialaisista toteutumassa
Norjan Olav
Lundanes oli
vahvin myös keskimatkalla suunnistuksen MM-kilpailuissa Östfoldissa.
Jo pitkällä matkalla Lundanes nappasi kultaa yhdentoista sekunnin
erolla Ruotsin Gustav
Bergmaniin.
Pronssimitalitaisto
oli sekuntipeliä, mutta lopulta Norjan Magne
Daehlipeittosi
Ruotsin Emil
Svenskin vaivaisella
yhdellä sekunnilla.
Suomalaisista
paras oli Miika
Kirmula,
joka juoksi seitsemänneksi. Hän jäi kisan voittaneesta
Lundanesista minuutin ja 57 sekuntia. Aleksi
Niemi oli
12:s ja Topi
Syrjäläinen 25:s.Olav
Lundanes vahvin myös keskimatkalla – Miika Kirmula parhaana
suomalaisena seitsemäs
Teemu
Pukki vastasi Norwichin kaikista kolmesta osumasta, kun joukkue otti
kauden ensimmäisen voittonsa 3–1-lukemin.
Hattutemppu!
Tulikuumaa Teemu Pukkia ei pysäytä mikään – Norwich nappasi
kauden avausvoittonsa, Pukki Valioliigan maalipörssin kärkeen
Ruotsalaisnaisten
kultajuhla jatkui suunnistuksen MM-kisojen viimeisellä matkalla
Norjassa. Ruotsi voitti viestikultaa, Suomi oli kuudes.
Alexandersson
nappasi kolmannen suunnistuskultansa MM-viestin sekuntipelissä –
Suomi jäi kauas mitaleista virheiden takia
Maailmalla
tapahtuu
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/288003-halla-aho-ryopytti-rajusti-poliisipaallikko-perustelee-miksi-tutkinnanjohtaja-saa
Erkin
kommentti: Tämä antaa poliisin
toiminnasta erittäin huonon kuvan ulospäin. Poliisiministeri Maria
Ohisalon alaisuuteen kuuluu poliisien toiminta. Ministerin olisi nyt
puututtava asiaan ja pyydettävä poliisipäällikköä uudelleen
harkitsemaan asiaa poliisin julkisuuskuvan takia. Minäkään en
halua että Suomen polisiista tulee PolPo eli poliittinen poliisi,
vaikka Oulun Poliisista minulla sellainen mielikuva jo onkin.
Yle
Areena
Elokuussa
1969 sadattuhannet ihmiset kokoontuivat New Yorkin osavaltioon kolmen
päivän musiikkifestivaalille. Woodstock oli paljon enemmän kuin
pelkkä konsertti, siitä tuli legendaarinen tapahtuma, jota pidetään
60-luvun ja koko hippiliikkeen loppuhuipentumana. Dokumentissa
seurataan arkistomateriaalin ja mukana olleiden kertomusten kautta
viikonlopun tapahtumia. (Woodstock: Three Days That Defined a
Generation, USA 2019)
Woodstock:
Festivaalin tarina
Youtube
EM-Maraton
2002 Janne Holmen
Mielipiteet
En
oikein saa otetta pääministerin puheista. Eduskuntaryhmänsä
kesäkokouksessa hän totesi, että ”Kokoomus pelasi itsensä ulos
hyvin oikeistolaisella talouspolitiikan linjalla”. Vastaavasti
”Perussuomalaisten haluttomuus tehdä uudistavaa talouspolitiikkaa
söi mahdollisuudet hallitusyhteistyölle”. Lausuntoja voi kai
tulkita niin, että Kokoomus olisi päässyt hallitukseen, jos se
olisi halunnut harjoittaa vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Vähän
erikoinen vaatimus poliittista värikarttaa ajatellen. Vaatimus
”uudistavan talouspolitiikan harjoittamisesta” on sen sijaan
vaikeammin tulkittavissa, varsinkin kun hallitus näyttää ensi
töikseen peruvan entisiä ”uudistuksia”.
Esimerkkejä
LVM:n budjettiesitys yksityiskohdista
, http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2020&lang=fi&maindoc=/2020/tae/valtiovarainministerionKanta/valtiovarainministerionKanta.xml&opennode=0:1:245:919:jotka
viittaavat pääministeri Rinteen tuomitsemaan virkamiesten ottamaan
ylivaltaan poliittisesta päätösvallasta : “...yleinen havainto
siitä, miten meillä päätöksiä
tehdään.“ https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006196379.html .
Kotimaan
matkailu
Kalajoen
Superpark!
Testissä
Superpark Kalajoki
Kalajoella
tuulee
Ulkomaan
matkailu
Gimmelwald,
Switzerland: Best of the Alps
Mürren,
Switzerland: Exploring the Swiss Alps by Bike
Rick's
Latest from the Alps
Musiikki
André
Rieu - The Andre Sisters live in Maastricht 2013
André
Rieu - Amsterdam Medley
André
Rieu - Lippen Schweigen (from The Merry Widow)
Loppukevennykset
Mooseksen
perintö - Kuulustelu
On
siinäkin miehellä virka
Rattijuopon
kaljanhakumatka Nousiaisissa
Kuntoilu
Toned
Lower Abs (10 Minutes)
7
Easy Exercises to Get 11 Line Abs in a Month
8
Simple Exercise to Lose Love Handles Without Gym
Liikunta
ja terveys
Verenpaine
131/77, 67 pulssi , Paino 109,0 kg. Jumppa 0 /3800 min, kuntosali 0 /
3660 min, kävely 0 / 371 km , uinti 0 / 33 000 m, pyöräily 19
/1902 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti