Kalajoen
naiskotiteollisuuskoulun ensimmäiset oppilaat a opettajat 1946-1947
kokoontuneina yhteiseen tapaamiseen vuonna 1986. Etummaisina
opettajat Aili Cajan ja vasemmalla Mirja Metsola.
Kalajoella
oli vuodesta 1946 alkaen toiminut myös naisten kotiteollisuuskoulu.
Sen syntyhistoriassa on samoja piirteitä kuin
mieskotiteollisuuskoulunkin saamisessa paikkakunnalle.
Keski-Pohjanmaan Maanviljelysseura oli järjestänyt kalajokisten
naisten ja miesten aloitteellisuuden pohjalta paikkakunnalle
toistuvasti erilaisia käsityökursseja. Siitä kehittyi toive saada
Kalajoelle myös pysyvää alan koulutusta. Asian johdosta otettiin
moneen otteeseen yhteyttä Maataloushallituksen
kotiteollisuusosastoon. Naisten koulutuksen puolesta toimivat
tarmokkaasti etenkin Kalajoen Maatalousnaiset ruustinna Alice
Kiviojan johdolla. Helsingissä heillä oli hyvänä yhteyshenkilönä
Kalajoen kappalainen, myöhemmin kirkkoherra , V.H. Kivioja joka
toimi kansanedustajana 1929-1945. Talvisodan seurauksena Kalajoelle
sijoitettiin Karjalan evakkoja Sortavalasta ja sen ympäristöstä.
Heidän mukanaan tänne siirtyi vuonna 1940 evakkoon myös
Sortavalan naiskotiteollisuuskoulu. Maataloushallituksessa
muistettiin kalajokisten esitykset naisten käsityökoulun
perustamisesta paikkakunnalle – olihan täällä silloin jo
aloittanut toimintansa miesten kotiteollisuuskoulu.
Kappalainen
V.H. Kivioja siirtyi vappuna 1940 Kalajoen seurakunnan kirkkoherran
virkaan ja muutti samalla perheineen Hietalan pappilasta Jokelan
pappilaan. Sortavalan naiskotiteollisuuskoulu sai nyt evakkopaikan
Hietalan pappilasta ja Kalajoki siemenen
naiskotiteollisuuskoululleen.
Evakkokoulussa oli yksivuotiset
kudonta- ja ompeluosastot. Se toimi Kalajoella kaksi vuotta. Sen
jälkeen Kalajoen Maatalousnaiset anoivat Keski-Pohjanmaan
Maanviljelysseuralta kiertävän naiskotiteollisuuskoulun kiinteää
sijoittamista Kalajoelle, Hietalan pappilaan. Hanke toteutui, ja
neljä vuotta kiertävä koulu, jossa oli yhdistetty ompelu- ja
kudontaosasto – opettajana Aili Cajan – pysyi Kalajoella. Sen
jälkeen koulu siirtyi Kälviälle, missä se myöhemmin
vakinaistettiin.
Edellä mainitun neljän vuoden aikana
Kalajoella ja Kalajoelta toimittiin jälleen tarmokkaasti pysyvän
naiskotiteollisuuskoulun saamiseksi paikkakunnalle. Vuonna 1946 se
vihdoin onnistui: ensimmäiset oppilaat sisäänkirjoitettiin
2.9.1946. Päästötodistuksensa he saivat 8. kesäkuuta
1947.
Kalajoen Naiskotiteollisuuskouluun tuli kaksi osastoa;
yksivuotiset kudonta- ja ompeluosastot. Koulun johtajaksi
nimitettiin Aili Cajan ja ompelun opettajaksi Mirja Metsola. He
toimivat koulun palveluksessa eläkeikäänsä asti. Koulun
johtokunnan tarmokkaana puheenjohtajana toimi ruustinna Alice
Kivioja alusta alkaen siihen saakka, kunnes Naiskotiteollisuuskoulu
ja Kalajoen Mieskotiteollisuuskoulu vuoden vaihteessa 1970-1971
yhdistettiin Kalajoen
kotiteollisuuskouluksi.
Naiskotiteollisuuskoulu sai vuonna
1959 kunnan rakennuttamat uudet, tarkoituksenmukaiset tilat
opettaja- ja oppilasasuntoloineen nykyisen Lankilantien varrelta.
Ensimmäisen työvuotensa koulu oli toiminut entisessä
suojeluskuntatalossa Suojassa. Hietalan pappilaan koulu siirtyi
Suojasta takaisin kun pappila oli tyhjentynyt sinne majoitetusta
siirtoväestä. Pappilan tilat alkoivat pian käydä koululle
ahtaiksi ja epätarkoiuksenmukaisiksi, sillä pikkupuolella
sijainneen ompeluosaston toimintaa haittasi muun muassa kylmyys.
Sitä ”pakoon” osasto pääsi nykyisen Marttilantien varrella
sijaitsevaan, Eino Niemelältä vuonna 1954 ostettuun komeaan
pohjalaistyyliseen taloon. Saman katon alle Kalajoen
Naiskotiteollisuuskoulun osastot pääsivät viittä vuotta
myöhemmin – Lankilantien varrelle. Vuonna 1972 Kälviän
naiskotiteollisuuskoulu siirtyi takaisin Kalajoelle. Siirto kuului
maakunnan kotiteollisuusopetuksen kehittämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti